1 CURLY 2/2016 CURLY LEHTI NUORILTA NUORILLE 2/2016 | #71 | 13.5.2016 | 19. vuosikerta ISSN 1455-2574 | www.curly.fi CURLY ERNESTO NETO PÄÄTTÄJÄMIITTI LISA LYSTAM
2 CURLY 2/2016 SISÄLLYSLUETTELO SISÄLLYSLUETTELO 12 Päättäjämiitti 14 Luonto on arvokkain taidegalleriamme 16 Curly-kolumni: Sosiaalisuus, mitä se on? 17 Sanataidetta 18 Lisa Lystam and her Family Band: Sunday Night Live in Stockholm 20 Taidetta kuvanmuokkauksella 22 Mielipide: Kansallisbaletin vierailu oli kivaa 23 Kilpailu! Kannessa: Ernesto Neto s.10 Päättäjämiitti s.12 Lisa Lystam s.18 Helsinki Kirkkonummi Nurmes Tornio Kartta: Tyttö 15v., Helsinki 8 Kuopio 3 Pääkirjoitus: Voiko taiteella enää vaikuttaa? 4 Silppuri: Leffaesittelyssä: Boys don’t cry, Manga-arvostelussa: Onani Master Kurosawa 6 Curly-kolumni: Taide on tapa rakastaa elämää 7 Kotipaikkakuntani: Karkkila 8 Nightlife of the young Helsinki & TOP 5 What makes the youth go out in Finland 10 Ernesto Neto: Onnellisuutta alkuperäiskansan tapaan Ku va : H eik ku U lv in en , 22 .v, N ur m ijä rv i #71 13.5.2016 19. vuosikerta ISSN 1455-2574 LEHTI NUORILTA NUORILLE Nyt vain verkossa! Curly-lehti on nuorten tekemä verkkolehti nuorille. Lehteä julkaisee valtakunnallinen, mediakasvatuksellinen nuorisoyhdistys Curly ry. Curly-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Curly ry on Aikakauslehtien Liiton ja Mediakasvatusseura ry:n jäsen. Tätä numeroa ei jaeta mihinkään. Kiitokset voitte osoittaa opetusja kulttuuriministeriön avustuksista päättäville. Lehti on luettavissa sähköisesti osoitteessa www.curly.fi ja www.lehtiluukku.fi PÄÄTOIMITTAJA: Pipsa Sinkko-Westerholm 041-533 6541 pipsa.sinkko(a)curly.fi www.curly.fi Curlyn Pipsa (Facebook, Instagram ja Twitter) TÄTÄ LEHTEÄ OVAT OLLEET TEKEMÄSSÄ: Linda Halonen Meri Huttunen Toni Jefremoff Jesse Juopperi Sami Koskimäki Lotta Kuismanen Villey Lehtola Nina Leppänen Lusku Sonja Pellikka Kristina Pilke Jasmin Reinikainen Anniina Ropponen Sofi Salokannel Heikku Ulvinen Kaisa Vahteristo Petri Virtanen Mimmi Väkinen LEHDEN ULKOASU: Kasperi Lundgren CURLY RY:N OSOITE: Sörnäisten rantatie 31 Nuorten toimintakeskus Happi 00500 Helsinki HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA: Eija Krogerus 050-4020 170 eija.krogerus(a)curly.fi Curly Media ei vastaa kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta, ellei erikseen toisin sovita. Kaikki Curlyyn tarjottu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että sitä saa käyttää ja julkaista uudelleen toteutusja jakelutavasta riippumatta. Lähetä palautetta osoitteeseen: curly(a)curly.fi Osoitemuutokset www.curly.fi, sähköpostilla tai tekstiviestillä! Tähän lehteen juttuja ovat kirjoittaneet, kuvanneet ja kuvittaneet nuoret mm. Helsingistä, Torniosta, Kirkkonummelta, Nurmeksesta, Kolarista ja Kuopiosta. Curly-printtilehti on kuollut, ainakin toistaiseksi. Valitukset voi lähettää rahoittajalle. Jos rahaa löytyy loppuvuodesta, painetaan yksi lehden numero. Curly jatkaa verkkolehtenä. Long live Curly! Kolari
3 CURLY 2/2016 Tapaus ja graffiti leviävätkin enää vain verkossa. Graffitin ja sen verkkolevityksen myötä kaupunginpomojen sikailu on saanut paljon suuremman näkyvyyden kuin pelkän sanomalehden pikku-uutisen julkaiseminen olisi ikinä saanut. Brasilialaisen taiteilijan, Ernesto Neton näyttely on käynnissä Kiasmassa syyskuuhun asti. Hänen valtavat, luonnonmateriaaleista työstetyt tilateoksensa sisältävät pohdintaa ihmisen ja luonnon yhteydestä ja ykseydestä. Ne ovat myös kannanotto alkuperäiskansojen oikeuksien ja perinteiden kunnioittamisen puolesta sekä kulttuurisen erilaisuuden arvostamisesta. Lue Merin juttu näyttelystä s.10. Taide herättää siis edelleen tunteita ja mielipiteitä ja ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Vaikka somessa kaikki on jo tehty, on taiteelle aina tilaa. Oikea, kantaaottava, mielipiteitä herättävä, aisteja ja tunteita kutkutteleva taide kuuluu museoiden lisäksi myös katukuvaan. Vaikka vantaalaisten sensuurikoneistojen valkoiset maalitynnyrit yrittävät hallita, on taide T aiteella on aina tuotu esille asioita, joita ei ole voinut sanoa suoraan. Taiteilijoita on vainottu ja teoksia sensuroitu myös meillä Suomessa vielä lähimenneisyydessäkin. Entä nyt 2010-luvulla kun some tavoittaa miljardeja hetkessä ja kaikki on sanottu ja näytetty? Onko taiteella enää paikkaa vaikuttajana tai mielipiteiden hämmentäjänä? Alkuvuodesta lehdet uutisoivat näkyvästi Vantaalla käydystä tapahtumaketjusta, jossa kaupungin yhtiön pomojen sikailu päätyi katutaideteokseen. Taustalla oli Myyrmäen urheilupuistoa hallinnoivan kaupungin yhtiön pomojen harrastama, junioriurheilijoiden perheiltä kerättyjen varojen tuhlailu omiin palkankorotuksiin ja huvituksiin. Tapauksen tultua julki graffititaiteilijat maalasivat isokokoisen ja näkyvän Hävetkää -graffitin paikalliseen aitaan. Kuvassa oli näkyvissä syyllisten kasvokuvat sekä heidän nimensä. Erikoiseksi homma kävi, kun graffiti oli maalattu peittoon heti seuraavana yönä. Taitelijat uusivat teoksensa, jonka jälkeen aidan vanereita alkoi mystisesti kadota. Voiko taiteella enää vaikuttaa PÄÄKIRJOITUS TILAA ILMAINEN CURLY-LEHTI Kyllä kiitos, haluan saada Curly-lehden veloituksetta suoraan kotiin. CURLYN VOI TILATA ILMAISEKSI MYÖS NETISTÄ OSOITTEESTA: WWW.CURLY.FI Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Syntymävuosi Yhteystietojani saa käyttää suoramarkkinointiin. Curly on nuorten tekemä lehti nuorille. Vuonna 2016 Curly ilmestyy paperisena yhden kerran. Tutustu ja ihastu! Tarjous koskee Suomea. Aiemmat tilaukset yhä voimassa. Curly ry Sörnäisten rantatie 31 00500 Helsinki Kirjepostimerkki MIKÄ CURLY? Curly on nuorten mediaprojekti, jossa tehdään mm. lehteä, videoita ja internetsivuja. Lehteä julkaisee valtakunnallinen nuorisoyhdistys Curly ry. Curly tarjoaa nuorille mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa median keinoin. Samalla yhdistys edistää nuorten mediakulttuuria ja kannattaa terveitä elämäntapoja. Toiminnassa nuoret oppivat mediataitoja monipuolisesti, esim. kirjoittamista, valokuvaamista, videoiden toteutusta, internetin käyttöä ja mediakriittisyyttä. Toiminnan vetäjinä työskentelevät nuorisotyön ja viestinnän ammattilaiset. Curly ry järjestää nuorille mediaan liittyvää harrastustoimintaa, mm. viikoittain kokoontuvia mediakerhoja, viikonloppukursseja ja leirejä. Lisätietoa yhdistyksestä ja sen toiminnasta www.curly.fi Tervetuloa Curlyn ihmeelliseen maailmaan! 1 CURLY 1/2016 CURLY LEHTI NUORILTA NUORILLE 1/2016 | #70 | 16.3.2016 | 19. vuosikerta ISSN 1455-2574 | www.curly.fi Vilma Alina CURLY R eckless L ove Seksiä X-FILES MUKANA: Hurmalehti.fi vapaa sanomaan ja näyttämään kuka määrää. Verkko ja some tarjoavat taiteen levitykselle aikaisempaa toimivamman alustan. Jos hyvin käy, niin syksyllä painetaan taas paperinen Curly-lehden numero. Sitä ennen: Ihanaa kesää kaikille! Pipsa Hävetkää -kuva: Olli Berg http://hendenvaara.blogspot.fi/2016/01/vantaanahneat-urheilupomot-havetkaa.html
4 CURLY 2/2016 SILPPURI Vuonna 1993 Falls City -nimisessä amerikkalaisessa pikkukaupungissa kuohui. Paikalle vasta muuttanut Brandon Teena (elokuvassa Hilary Swank) oli nuori mies, johon paikalliset tykästyivät äkisti. Hänen elämäänsä kuitenkin varjosti salaisuus, jota nuorukainen oli vastaavassa pikkukylässä valmis suojelemaan hengellään. Brandon Teena oli transmies, joka eli naisen kehossa. Teenan alettua seurustella paikallisen Lana Tisdelin (elokuvassa Chloë Sevigny) kanssa salaisuuden pitämisestä tuli yhä vaikeampaa. Totuuden valjettua Brandon Teena joutui kohtaamaan uskomatonta pahuutta. Nykyään hän on yksi tunnetuimpia viharikoksen uhreja Yhdysvalloissa. Vuonna 1999 valmistunut Boys Don’t Cry lähtee liikkeelle vauhdikkaasti, Elokuva: Boys don’t cry Valmistumisvuosi: 1999 Ohjaaja: Kimberly Peirce Käsikirjoittajat: Kimberly Peirce, Andy Bienen Pääosat: Hilary Swank, Chloë Sevigny, Peter Sarsgaard Valmistusmaa: Yhdysvallat Tuotantoyhtiö: Fox Searchlight Pictures Kesto: 118 min. MHAW eli Mental Health Art Week – Hyvää mieltä kulttuurista -toimintaviikko järjestetään 23.-29.5.2016 kolmatta kertaa. Suomen Mielenterveysseuran järjestämän toimintaviikon tavoitteena on erilaisten kulttuurija taidetapahtumien kautta herättää keskustelua mielenterveydestä ja sen merkityksestä yksilöille ja yhteisölle. Hyvän mielen toimintaa järjestetään yli 30 paikkakunnalla ja tiedossa on monipuolista ohjelmaa sirkustaiteesta runoja luontotaidepajoihin. Nuorten mielenterveysseura Yeesi ry järjesti viikkoon liittyen monikulttuurisen valokuvakilpailun. Kilpailun parhaat otokset ovat esillä taidegalleria Ruplassa, jossa kävijät äänestävät kuvien joukosta voittajan. BOYS DON’T CRY NO1. LGBT -ELOKUVA Maailmalla on tehty viime vuosina monia hyviä elokuvia LGBT (LesboGayBiTrans) -teemalla. Tässä niistä kaikkien aikojen paras. Juttu on julkaistu Curlyn ja Väestöliiton yhteisessä HURMA -verkkolehdessä, joka käsittelee nuorten globaaleja seksuaalioikeuksia. HURMA -lehti hakee uusia nuoria kirjoittajia mukaan! http://hurmalehti.fi Teksti: Kaisa Vahteristo, 15v., Nurmijärvi Kaisan kuva: Heikku Ulvinen, 22v., Nurmijärvi mutta alun railakas tunnelma vaihtuu äkisti kerrassaan kummalliseksi. Utuinen olo humahtaa kuvaruudulta katsojaankin. Toiveikkaasta tuntumasta liu›utaan vähitellen toinen toistaan synkempiin kohtauksiin. Lopulta elokuva pakottaa seuraamaan kuin transsissa. Herkimmille katsojille piinaava tunnelma on liikaa. Hämärretyt valot ja nuhjuiset olosuhteet maalaavat kuvaruudulle rosoista ja realistista kuvaa. Elokuva järkyttää ja lumoaa katsojansa samanaikaisesti. En toistaiseksi ole onnistunut löytämään toista elokuvaa, jossa olisi ollut yhtä vahva tunnelma. Aavemaisuutta lisää huomattavasti tieto tapahtumien todenmukaisuudesta. Pätkän aitoudesta saa kiittää myös uskomattomia roolisuorituksia. Erityisesti Hilary Swankin ja Chloë Sevignyn näyttelijäntaidot pääsevät oikeuksiinsa. Ei siis mikään ihme, että Swank voitti roolisuorituksestaan Brandon Teenana parhaan naispääosan Oscarin. Runsaasti väkivaltaa ja päihteitä sisältävä elokuva ei todellakaan sovi herkimmille tai nuorimmille katsojille. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Boys Don’t Cry on elokuva, joka jokaisen tulisi nähdä jossain vaiheessa elämäänsä. Lopputekstien alettua on vaikea saada utuista tunnelmaa kaikkoamaan. Brandon Teenan tarinan jälkeen katsojan on jäätävä pohtimaan näkemäänsä. Hyvä niin. MHAW 23.-29.5 http://www.yeesi.fi/ http://www.mielenterveysseura.f i/f i/tapahtumat/ mhaw-mental-health-ar tweek-2016
5 CURLY 2/2016 SILPPURI Kuinka pitkälle olet valmis menemään yhden sopimuksen takia? Kun lähden lukemaan mangaa, luen sitä joko suosituksesta tai verratakseni sitä animeversioon. Tällä kertaa en luin teosta puhtaan mielenkiinnon takia. Arviossa nimittäin on suhteellisen härski teos. Onani Master Kurosawa kertoo tarinan yläasteen yhdeksännellä opiskelevasta koulupoika Kakeru Kurosawasta ja hänen ”arkisesta tarpeestaan” päästä koulun jälkeen vetämään käTeksti: Toni Jefremoff, 21v. Tornio Kuva: Lusku Nimi: Onani Master Kurosawa Tekijät: Ise Katsuma ja Yokota Takuma Julkaisuvuosi: 2007-2008 Virallinen julkaisu englanniksi: Ei ole, luettavissa vain fanikäännettynä skanlaationa eli skannattuna, digitaalisena versiona. teen koulun tyttöjen vessassa samaan aikaan fantasioiden hänen luokkalaisistaan tytöistä. Tiettyjen sattumusten seurauksena koulukiusattu tyttö Aya Kitahara alkaa kiristää Kurosawaa kostamaan Ayan kiusaajille tai muuten hän paljastaisi kaikille Kurosawan koulunjälkeiset puuhat. Tästä alkaa tarina siitä, kuinka harmiton itsensätutkiskelu voi aiheuttaa monille harmia. Herää myös kysymys, ovatko kiusaajat sittenkään kiusaajia vai onko Aya se kiusaaja, jonka leikkikalu Kakeru on? Tässä mangassa on todella paljon sivuhahmoja, jotka liittyvät kuitenkin tavalla tai toisella tarinankehitykseen. On esimerkiksi koulun kaunokainen ja Kakerun ihastus Magister Takigawa, Kakerun perässä kulkeva kaveri Keiji Nagaoka, sekä koulun kiusaaja, koulun sääntöjä rikkova hulttio Maiko Sugawa. Onani Master Kurosawa on todella hyvin kirjoitettu ja rankka kehityskertomus ihmisen sisäisestä taistelusta kostamisen ja oman huvin välillä. Kakeru kehittyy mangan aikana henkisesti, kuten myös sosiaalisesti. Henkinen kehitys nähdään lähinnä Kakerun ja Ayan välisessä suhteessa esimerkiksi Ayan pyytäessä Kakerua tekemään harmia jollekin ihmiselle. Sosiaalinen kehitys taas näkyy Kakerun kaverisuhteissa. Tämä on ihailtavaa, sillä paikallaan jurnutus olisi aiheuttanut minulle vain tylsistymistä, eikä niin vahvoja tunteita, joita nyt koin lukiessani. Manga myös esittää muutaman todella hyvän kysymyksen: ”Kuinka pitkälle olet valmis menemään yhden sopimuksen takia?”, ”Kuinka monta elämää olet valmis pilaamaan tämän sopimuksen takia?”, ”Haluanko tehdä tätä koska joku käskee?”. Kaikki nämä kysymykset tulee tarinan edetessä esille. Jos minun pitäisi antaa arvosana tälle mangalle, antaisin tälle kiinteän kasin, sillä mangan artstyle muutamissa kohdin hieman hiersi minua. Tarina pysyi hyvin kasassa ja hahmot oli tehty hyvin. Mangalle on myös tehty jatkoa light novelin muodossa, joka kulkee nimellä Onani Master Kurosawa: After The Juvenile. Se kertoo tarinan kaksi vuotta alkuperäisen tarinan jälkeen. Juttu on julkaistu aikaisemmin sivustolla: siniristiotakut.com ARVOSTELUSSA: MANGA-ALBUMI ONANI MASTER KUROSAWA
6 CURLY 2/2016 CURLY-KOLUMNI V iime helmikuussa esiinnyin tanssiryhmäni kanssa Kajaanissa Uudet tanssit -koreografiakatselmuksessa. Saavuimme paikalle jo edellisenä päivänä, sillä silloin toinen ryhmä tanssijaostostamme hyppäsi lavalle. Suureksi onneksi Taide on tapa rakastaa elämää saimme nähdä katselmuksesta lähes jokaisen teoksen. Kun ensimmäisen sarjan toinen koreografia oli alkamaisillaan, pillahdin itkuun. Viikonlopun aikana sama toistui uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. En oikeastaan tiedä miksi. Tai tiedän, ainakin osittain. Taiteen takia. Haltioitumisen takia. Vapauden takia. Kiitollisuuden, liikuttumisen, upeuden ja hämmennyksen takia. Maailman epäreiluuden takia. Sillä kaikkien pitäisi saada kokea jotain tällaista. Tanssi on mahtavaa. Niin kuin kirjallisuus, musiikki ja kuvataidekin. Ja ihan mikä tahansa muukin taiteen laji. Taide on yksi niistä harvoista, melkein ikuisista asioista. Se on tapa etsiä ja ilmaista itseään ja muita. Tapa rakastaa elämää. Viime kesänä vietin viikon puhtaan rakkauden, taiteen ja upeiden taiteilijoiden keskellä. Kirjoitin, tanssin ja musisoin kokonaiset seitsemän päivää, aamu kahdeksasta ilta kymmeneen. Olin Sukset ristiin susirajalla -leirillä yhdessä serkkuni ja siskoni kanssa. Ei ole liioitellusti sanottu, että se viikko muutti minua. Siellä näin, että keino, jolla tänään toteutan itseäni, voi ehkä vielä joskus olla ammattini. Ja että olen hyvä juuri näin. Ja että teen kaiken ihan oikein. Leirin kurssien vetäjät Elina, Sonya, Heidi, Soile, Jarmo ja Samuli ovat kaikki suuria idoleitani. Jonakin päivänä haluan olla kuin he. Palataan hetkeksi Kajaaniin. Takaisin siihen tärisevään, kyyneliä valuvaan kehoon Kaukametsän salin penkillä. Yritetään saada suusta jotain muutakin kuin henkäyksiä. Ei pystytä. Nyökytellään vain vieruskaverin kommenteille. Oli ihan taitavaa, joo. Vähän hävetti. Eihän kukaan muukaan itkenyt. Myöhemmin selvisi, että itseasiassa ainakin yksi itki. Joka tapauksessa, silloin kun tunteella toteutettu taide päättää kahmaista sinut otteeseensa, se tekee niin. Se todellakin tekee niin. Suoraan ytimeen kolahtanut teos on usein mystinen aivokylpy joka pesee samalla sydämenkin. Kaikille taide ei ole ”se juttu”. Jollekin se voi olla urheilu, yhdelle matkustelu ja toiselle vaikka politiikka. Joku saattaa pitää näistä jokaisesta. Ja eiväthän kaikki ole vielä edes löytäneet sitä omaa juttuaan. Sekin on ihan OK. On koko elämä aikaa etsiä, luulla löytäneensä ja etsiä taas. ”Oman jutun” löytäminenkin on kivaa, mutta ei yhtä tärkeää kuin etsiminen. Oikeastaan koko elämä on sen etsimistä. ”Oma juttu” voi elämän aikana myös vaihdella lukuisia kertoja. Joskus sitä ei edes huomaa löytäneensä. Teksti ja kuva: Linda Halonen, 14v., Nurmes
KOTIPAIKKAKUNTANI KOTIPAIKKAKUNTANI: KARKKILA K arkkila on todella mukava ja rauhallinen paikka asua. Kaikki tuntee toisensa, joten täällä on turvallinen olo. Tänne kannattaa muuttaa jos kaipaa luonnon rauhaa. Kuitenkaan en sanoisi Karkkilaa tuppukyläksi, vaikka siltä toisista saattaa tuntua. Koulutus on hyvää, ainakin peruskoulussa. Kunnassa ei ole nuorille vaatekauppoja yms. ja matkat ruokakaupoille saattaa olla hieman pidemmät kuin pääkaupunkiseudulla. Kouluunkin on 5km. Helsinkiin matkaa ei ole kuin vajaa 70km, joten yhteydet ovat kohtalaisen hyvät. Kuitenkaan en itse valitsisi tänne muuttoa, mutta täällä sitä nyt ollaan perheen kanssa :) Jos arvostelisin kouluarvosanoilla, Karkkila saisi 7+. Teksti ja kuvat: Sonja Pellikka, 13v., Karkkila 7 CURLY 2/2016 INFO Alue: Uusimaa Pinta-ala: n. 255 km2 Asukasluku: n. 9 500 Perustettu: v.1932 Karkkilassa ajettiin ensimmäistä kertaa Suomessa autolla. Karkkilassa (Haukkamäen koululla, jota itsekin kävin) tarjoiltiin Suomen ensimmäinen ilmainen kouluateria. Kuuluisuuksia: Aki Kaurismäki, elokuvaohjaaja Aleksi Salmenperä, elokuvaohjaaja Kalma (Niko Hurme), Stala & SO. yhtyeen basisti, Lordin ex-basisti Kita (Sampsa Astala),Stala & SO. yhtyeen laulaja, Lordin ex-rumpali Mira Salo, Miss Suomi 2004 Olavi Uusivirta, viihteen monitoimimies Kaj Kunnas, urheilutoimittaja +muutama muu Rantamaisema keväisestä Karkkilasta. Rauhallinen auringonlasku, joka kuuluu iltaan.
My phone gets a notification from Facebook. It’s an invite to another club event on the same night. After looking at the info I’m actually tempted to go. It doesn’t really matter what day it is, I can go anywhere any Text and Ville’s photo by: Ville “Villey” Lehtola, 24, Helsinki, Finland Other photos by: Heikku Ulvinen, 22v., Nurmijärvi and Pixbay/Stefan Schweihofer/stux “I’m a 24 years old artist; actor, singer, sometimes-writer and producer and also hard worker at Advertising Agency of Happi & Helsinki Freedom Records. I live with my partner in Helsinki. I love performing, creating, designing, Italian food, Pixie-Bob cats, Dalmatians, luxury perfumes, skating, Cher and staying up superlate and watching old movie classics.“ Nightlife of the young Helsinki Nightlife in Helsinki is diverse and emerging. Even though the doors won’t open for everyone... night of the week. This is not like New York or some big metropolis, but we have it pretty good here in Helsinki. All this social media promoting for example is, or at least for a while was, quite genius, not just from the youth perspective but from that of marketing also. Let’s give the youth the illusion of being “V.I.P.” by giving them a free entrance to the club. The fact that this tactic works is incredible. Meanwhile, the actual VIPcrowd is enjoying free drinks on the house, just for showing up. But the customer is catching on to this and that’s why this tactic is growing old and people mainly just ignore most of these invites now. So there’s never really a time for businesses to be patting themselves on the back with this stuff. Truthfully, it’s not easy to promote anything in Helsinki. A lot of things don’t need promoting. We have many big clubs in Helsinki. We have bars and clubs styled for almost every genre and for many sub-genres. We have our “hipster neighbourhood” Kallio. If you’re not a huge clubgoer that’s where you will probably find yourself. We have LGBT-nightclubs and bars. We’ve had them for years. But what’s really mind boggling is that in this “open minded” and progressive city of Helsinki the same kind of open mindedness doesn’t seem to apply to race, unfortunately. I’ve personally heard a gazillion stories of how certain clubs won’t let you in if you’re not white. They won’t say it but that’s what they’ll do. Thankfully it’s not very common, but I’ve heard about this happening with a couple of pretty big and popular clubs. Somehow the owners of these clubs have found lawful ways to appropriate this kind of behavior. So this is our nightlife. And has it changed a lot through the decades? On the outside it has changed, but on the inside it’s the same. It’s still just people wanting to let loose, have fun, dance, drink, meet new people or something to that effect. And the youth seems to be the fuel to the fire. We as the youth should not forget this kind of stuff and only should support places that are racially inclusive. The youth in the nightlife are the biggest group of customers that will bring in the money. By our choices and positions we are the ones who are deciding what kind of nightlife we want to have. 8 CURLY 2/2016
#5 PEOPLE JUST WANT TO GO DANCING AND LISTEN TO GREAT DJ’S AND MUSIC IN GENERAL. This almost seems like a revival of old traditions. To just go out and dance, and learn to dance. No drinks needed. Possibly a few but not necessarily. The youth even take dance lessons and learn new dance moves and styles so that they go and do them in the club completely sober. Because it’s fun. Many of these young people are tired of the same old “Finnish alcohol culture” and its offerings. But this really is just a part of the social “awakening”, “evolution” and awareness that is happening. Or whatever you want to call it. The fact that you don’t want to get hammered and suffer hangovers should not be a reason to stay home. Of course it’s not all black and white so moderation is a lovely thing! 9 CURLY 2/2016 WHAT MAKES THE YOUTH GO OUT IN FINLAND? HERE’S THE TOP 5 MOST POPULAR REASONS BY VILLEY! Juttu on julkaistu suomalaisten ja belgialaisten nuorten yhteisessä verkkolehdessä PIDMAG-POKMAG (Printti On Kuollut MAGazine) keväällä 2016. Suomesta mukana oli Curlyn ja Helsingin kaupungin Hattumedian nuoria sekä Belgian Antwerpenista StampMedia -nuortentoimituksen nuoria. https://medium.com/pidmag-pokmag #1 PEOPLE WANT TO MEET NEW, CURRENT OR OLD FRIENDS. Not surprising, but most of the youth make some of their friendships at bars and clubs. They may not go there alone to meet new friends but they can easily meet new friends through their current friends. #2 TIME TO CELEBRATE (BIRTHDAYS ETC.) This is a given. #3 PEOPLE WANT TO FIND A BOYFRIEND OR A GIRLFRIEND. DATE. OR JUST A ONE NIGHT STAND. Cute or not, this is almost the most motivating factor when it comes to going out. I shouldn’t say this, but if you want to have a good laugh, be sober at a nightclub at 2am and witness this awful flirting stuff happening everywhere around you. Or be the one who has to be the target of the beer-goggled flirter… Yikes! #4 PEOPLE GO OUT TO DRINK THEIR FEELINGS AWAY. Well, this is the evil part of the Finnish alcohol culture… It really saddens me when I see so many young people, my own age and younger, drinking just because they can’t deal with being one weekend sober. It’s not unusual for older folks either but I just wish that some sort of shift would happen amongst the youth so this kind of thing would happen less.
A stun Kiasman neljännen kerroksen näyttelytilaan. Katosta roikkuu kahdeksan pitkää pussukkaa, joiden sisällä on kyltin mukaan papuja. Ihmettelen papupusseja Teksti: Meri Huttunen, 17v., Kirkkonummi Kuvat: Petri Virtanen Onnellisuutta alkuperäiskansan tapaan Ernesto Neton BOA-näyttely on paikka, jossa voi hengähtää kiireisen arjen keskellä ja sukeltaa boakäärmeen pään sisään. hetken, kunnes siirryn seuraavaan tilaan. Tällä kertaa katosta roikkuu valtavia punottuja makkaroita, jotka on täytetty mustilla palloilla. Tila on hämärä, ja mieleni tekisi mennä hetkeksi makoilemaan hieman riippumaton näköisen teoksen uumeniin. Itse asiassa niin saisi tehdäkin, ja ohjetta ovat jo noudattaneet äiti ja pieni lapsi, jotka makaavat autuaina makkarapötköjen päällä. Taidetta kaikille aisteille Neton teoksissa yleisö saa olla mukana. Suuret katosta roikkuvat punostyöt eivät ole siis pelkästään katselua varten, vaan ne ovat yleisölle paikka hengähtää ja rauhoittua. Näyttelyn pääteos, suuri boakäärmeen pää, sijaitsee viidennessä kerroksessa. Boaa ympyröi vihreä pehmustettu matto, seiniä koristaa langoilla tehdyt kuviot. Riisun kengät ja astelen mukavan tuntuisella matolla, 10 CURLY 2/2016
Onnellisuutta alkuperäiskansan tapaan kurkistan sisään boan päähän. Se on kuin suuri kodikas maja, jonka seinien raoista tihkuu sisään valoa. Paikalle on tuotu myös soittimia – kitara ja rumpuja – ja ne ovatkin ahkerassa käytössä. Neton näyttely ei siis tarjoa vain silmänruokaa, se on kuin portti toiseen, rennompaan ja värikkäämpään maailmaan. Se on paikka, jossa hengähtää arjen keskellä. Huni kuin -kansan ääni kuuluville ja poliittinen kannanotto Inspiraatio näihin valtaviin virkkuutöihin on saatu Huni kuin -alkuperäiskansalta, josta Neto on kiinnostunut ja joiden kanssa hän on tehnyt yhteistyötä. Huni kuin -kansa on yksi Amazonian alkuperäiskansoista, joka elää Luoteis-Brasiliassa. Kansan kulttuurin ydin on elämänvoiman ammentaminen suhteesta muihin eliöihin, kasveihin ja eläimiin. Se pyrkii onnellisuuteen ja harmoniseen elämään, sekä hyödyntämään ajatonta luonnonviisautta. Neto kritisoi kulutusyhteiskuntaa ja sanoo meidän etääntyneen luonnosta. Jatkuvalla kuluttamisellamme tuhoamme maapalloa ja lisäämme omia ongelmiamme. Ratkaisuksi Neto esittää alkuperäiskansan, joka edustaa toisenlaista ääntä. Tätä ääntä Neto on pyrkinyt saamaan kuuluville teoksillaan. Paikka, jossa ajatukset heitetään romukoppaan Neton näyttelyssä ei ole tarkoitus ajatella – päinvastoin – sillä hänen mielestään ajattelemme aivan liikaa. Taiteilija kuvailee ajatusten täyttämää päätä vankilaksi, josta täytyy silloin tällöin päästä jaloittelemaan. Liika ajattelu vie meitä kauemmaksi itsestämme ja läheisistämme ja siksi Neto on teoksillaan pyrkinyt luomaan paikan, jossa voi kokonaan lakata ajattelemasta. Ja totta se on; kun tuijottelee värikkäitä nyörinpätkiä boakäärmeen pään sisältä, kitaran sointujen soidessa taustalla, tuntee olonsa yllättäen rentoutuneeksi ja helpottuneeksi. Päänsisäinen radiokanava on hiljennyt ja sen on täyttänyt miellyttävä hiljaisuus. Ernesto Neton näyttely on tarjonnut paikan, jossa arjesta saa päästää irti ja nauttia. Ernesto Neto on kiinnostunut brasilialaisesta Huni kuin -alkuperäiskansasta. Neton teoksiin saa myös yleisö osallistua. Kuvassa katosta roikkuvat makkarat, joille saattoi mennä lepäilemään museokierroksen lomassa. Boakäärmeen pään sisässä. Punotun veistoksen sisällä saattoi istuskella tai vaikka musisoida. 11 CURLY 2/2016 LINKIT: www.kiasma.fi/nayttelyt-ja-ohjelmisto/ ernesto-neto http://yle.fi/uutiset/ernesto_neton_ taide_on_shamanismin_ja_poliittisuuden_outo_avioliitto/8714840
P äättäjämiitti 20.4.2016 Helsinkiläinen nuorten vaikuttamisjärjestelmä Ruuti ja sen Ydinryhmä järjestää joka kevät päättäjämiitin nuorille ja päättäjille. J oka vuosi keväällä Ruudin ydinryhmä järjestää 13–19 vuotiaille helsinkiläisille nuorille vaikuttamistapahtuman eli päättäjämiitin, jonne ilmoittaudutaan etukäteen netissä. Siellä nuoret pääsevät edistämään heille tärkeitä asioita päätöksentekijöiden kanssa. Tänä vuonna tapahtuma pidettiin toimintakeskus Hapessa. Tapahtumaan osallistui 84 nuorta ja 34 päättäjää. Tällä kertaa vietiin eteenpäin 37 toimenpidesuunnitelmaa. Ryhmiä oli kaiken kaikkiaan kahdeksan. Niiden teemat olivat; nuorten tilat ja tapahtumat, nuorten vapaa-aika ja liikuntamahdollisuudet, kaupunkiympäristö ja viihtyvyys, nuorten itsenäistyminen, julkinen liikenne Helsingissä, osallisuus kouluissa, teknologian käyttö kouluissa ja yhdenvertaisuus kouluissa. Aamupäivällä ryhmät keskustelivat ryhmän teemaan sisältyvistä asioista. Iltapäivällä nuoret neuvottelivat esille nousseista aiheista päättäjien kanssa. Tänä vuonna jokaiseen ryhmään osallistui kolme-kuusi päättäjää. Heitä olivat mm: Stuba Nikula, Sanna Lesonen, Jussi Chydenius, Helena Kantola, Ulla Laurio, Miki Mielonen, Heidi Hållman, Mika Ebeling, Vesa Korkkula ja Sari Granö. Päättäjämiitin rakenteeseen kuuluu olennaisena osana se, että asiPäättäjämiitti näkyi myös netissä. 12 CURLY 2/2016
oita sitoudutaan viemään eteenpäin omalla nimellä. Toimenpiteitä ovat viemässä eteenpäin kaupungin virkamiehet, työntekijät ja poliittiset päättäjät. Alulle saatettuja asioita käsitellään syksyllä RuutiExpossa, joka pidetään marraskuussa Helsingin kaupungintalolla. Sain kommentin yhdeltä nuorelta, Jenna Virtaselta, joka osallistui päättäjämiittiin. Hänen mielestä päättäjämiitissä oli mielenkiintoisia teemoja, jotka herättivät paljon ajatuksia. Tässä jokaiselta ryhmältä yksi nosto. Nuorten tilat ja tapahtumat -ryhmässä suunniteltiin nuorten omat festarit, jotka järjestettäisiin osana nuorten tapahtumatuotantokurssia. Nuorten vapaa-aika ja liikuntamahdollisuudet -ryhmässä ideoitiin liikuntapainotteinen monitoimitila nuorille Helsinkiin. Kaupunkiympäristö ja viihtyvyys -ryhmässä esitettiin, että nuoret on otettava mukaan erityisesti puistojen ja liikuntapaikkojen suunnitteluun ja että suunnitteluprojekteista tulisi saada myös opintosuorituksia. Nuorten itsenäistyminen -ryhmässä esitettiin, että kouluissa yhteiskuntaopin tunnilla opetettaisiin työelämätaitoja ja että vapaavalintaisina kursseina kouluissa olisi itsenäistymiskursseja. Sisältöinä olisivat mm. verot ja laskujen maksaminen. Julkinen liikenne Helsingissä -ryhmä toivoi sähköpistokkeita kaikkiin liikennevälineisiin ja pysäkeille, osallisuus kouluissa -ryhmä toivoi Ruuti-järjestelmää kaikkiin helsinkiläisiin kouluihin, myös yksityiskouluihin. Teknologian käyttö kouluissa -ryhmä toivoi opettajille koulutusta teknologian käytöstä ja yhdenvertaisuus kouluissa -ryhmän nuoret toivoivat enemmän tasa-arvoa sekä opetukseen (mm. uskonnonopetuksen yhtenäistämistä) että siihen, millä tavoin oppilaita kohdellaan oppitunneilla. Esimerkiksi siinä on edelleen eroa, miten tyttöjen ja poikien tekemisiin tunneilla puututaan. Kaikki ryhmien teemat ja tulokset näkyvät ruuti.net sivuilla. http.//ruuti.munstadi.fi Teksti ja kuvat: Nina Leppänen, 18v., Helsinki Toimenpidesuunnitelmia esitellään muille jotka olivat paikan päällä tai katsoivat netistä. Kasper ja Mina Ruudin ydinryhmästä esittää toimenpidesuunnitelmiaan muille. Eetu, Nita ja Okko Ruudin ydinryhmästä poseeraa kameralle. Yksi ryhmistä, jossa olin mukana. 13 CURLY 2/2016
Luonto on arvokkain taidegalleriamme O letko koskaan kävellyt metsään ja vain ollut? Katsonut ja kuunnellut? Olet saapunut kaikkein arvokkaimpaan ja rikkaimpaan taidegalleriaan. Luonto tarjoaa elämyksiään äänin, hajuin ja jos malttaa odottaa otollista hetkeä niin myös kuvin. Nykyajan kiireinen ja välinpitämätön ihminen sitä vain harvoin enää huomaa. Valokuvat syntyvät aina sattumalta. Jokin näyttää ikuistamisen arvoiselta ja se päätyy kamerani muistikorttiin. Monista eri kulmista kuvattuna. Taide-elämyksiä on kaikkialla, minne vain olen sattunut ottamaan kameran mukaan. Joskus luonnon tarjoamista kuvistani syntyy runoja. ”Istu hiljaa hetki luonnossa Nauti rauhasta, lämmön tunteesta. Avaa silmäsi ja katso. Kunnioita sitä mitä näet. Kunnioita sitä mitä tunnet. Niin sinä kiität ja luonto antaa anteeksi.” ”Tunnustan Minä halailen puita. Minä kuiskin niille hellyyteni sanoja. Tunnustan Olen luontofriikki, luonnonsuojelija, aktivisti… Mutta, olen ylpeä siitä.” Teksti ja kuvat: Anniina Ropponen, 20v., Kuopio Lisää luontokuvia ja ajankohtaisia asioita osoitteessa: Minä olen metsä ja sen kaikki vanhat puut Minä olen sammal ja koko aluskasvillisuus http://wildlifeactivist.blogspot.fi/
Luonto on arvokkain taidegalleriamme Minä olen taivaanpilvi ja koko avaruus Minä olen eläimet ja koko eliökunta
16 CURLY 2/2016 Sosiaalisuus, mitä se on? S osiaalisuus tarkoittaa minulle ihmisten kanssa aikaa viettämistä ja uusiin ihmisiin tutustumista, omien mielipiteiden ääneen sanomista ja puhumista, paljon puhumista. Niin minä ainakin ajattelen ja voinkin kertoa siitä omien kokemusten perusteella. Itse nautin ihmisten seurasta, vaikka en vietä ihmisten kanssa niin paljon aikaa. Useimmiten on kivaa olla muutaman ihmisen porukassa, eikä kauheassa laumassa. Vaikka olen uusien ihmisten kanssa alkuun joskus ujo, se ei tarkoita etten pitäisi puhumisesta. Yleensä hiljaisuuteni johtuu siitä, että yritän keksiä järkevää aihetta mistä puhua toisen kanssa. Kun vertaa suomalaisia amerikkalaisiin, huomaa ketkä niin sanotusti vetäytyvät kuoreensa. Olin viime vuonna joulukuussa Miamissa viikon risteilyllä. Siellä oli 13-17 -vuotiaille suunnattu nuorisotalo tai pikemminkin paikka missä viettää aikaa. Kun menin sinne istuin ensin vain sohvalla, enkä uskaltanut puhua kenellekään. Silti kaikki tulivat kumminkin juttelemaan minulle. Olihan se ensin jännittävää puhua vieraalle ihmiselle vieraalla kielellä, mutta loppujen lopuksi se oli elämäni paras viikko missä olen ikinä ollut. Omasta mielestäni tämä reissu antoi jollain tavalla rohkeutta mennä juttelemaan uusille ihmisille. Kun kerran pääsee alkuun, niin sille ei näy loppua eikä se loppujen lopuksi edes ole vaikeaa. Suomessa taas ihmiset vetäytyvät omaan kuoreensa. Suomessa pidetään outona tai nolona mennä juttelemaan ihmisille tai istua toisen viereen bussissa. Yksi poika sieltä risteilyltä oli käynyt Suomessa ja kertoi toisille, että kaikki olivat Suomessa hiljaisia ja omiin oloihinsa vetäytyneitä. Sitä oli hieman vaikeaa selittää ihmiselle, joka puhuu jokaiselle vastaan tulevalle, että Suomessa ei noin vain mennä puhumaan täysin vieraille ihmiselle. Mutta loppujen lopuksi, mikä siinä on niin vaikeaa? Sekö, että ihminen on vieras vai se, että kyseinen henkilö saattaisi pitää sinua outona? Itse ainakin luulisi ihmisten olevan iloisia, että joku haluisi tutustua heihin. Tai bussissa puhumisesta itse ainakin tulisin iloiseksi. Jos joku noin vain kysyisi mitä sinun päivääsi kuuluu tai mitä olet tehnyt tänään. Sosiaalisuus on toisten seurassa olemista ja toisten seurasta nauttimista. Että hakeutuu muiden seuraan, tulee toimeen muiden ihmisten kanssa, niidenkin, jotka eivät ole parhaita kavereita. Sosiaalisuus on empatiaa, hienotunteisuutta ja sympatiaa. Kirjoitus on tehty Nuoren Voiman Liiton järjestämällä kulttuurikurssilla Suutarilan yläasteella keväällä 2016. Teksti: Jasmin Reinikainen, 15v., Helsinki Kuvitus: Kristina Pilke, 17v., Siuntio CURLY-KOLUMNI
SANATAIDETTA Ostan junalipun toiseen todellisuuteen. Toisessa todellisuudessa on jyrkänteitä, joita nuolevat liekit. Liekeissä on seiniä, jotka ovat tulleet liian hauraiksi toteutumattomien unelmien ja voittamattomien pelkojen kannattelemisesta. Liekeistä lähtee bussi parempaan, vaaleampaan tunteeseen, joka palauttaa hitaasti takaisin. On hämärää. Istun ikkunalaudalla ja katson kun yö hengittää. Se on kaikista yksinäisin. Kun tulee sen aika loistaa, kaikki muut uneksivat jostain muusta. Öinen ikkunalauta on täydellinen paikka kuun ja tähtien tanssiaisiin, mutta on ehkä hieman suurpiirteistä ajatella, että yö tuntisi olonsa vähemmän yksinäiseksi seurassani. Aamuauringon uteliaat säteet löytävät ikkunalautani aamukuudelta. Katson kun hämärä lipuu otteestani. En sano mitään, annan sen vain mennä. Sofi Salokannel, 16v., Helsinki TOINEN TODELLISUUS Kiinnostaako sanataide? Kirjoitatko omia luovia juttuja? Haluatko kirjoittaa ryhmässä tai saada palautetta ammattilaisilta? Nuoren Voiman Liitto on valtakunnallinen kirjallisuusjärjestö, joka elävöittää suomalaista kulttuuria tapahtumillaan, kirjoittajakoulutuksellaan ja kulttuurilehdillään. Liitto on ollut aktiivisten kirjoittajien, esiintyjien ja lukijoiden yhteisö kohta sadan vuoden ajan. Toiminta on poliittisesti sitoutumatonta ja avointa kaikenikäisille. www.nuorenvoimanliitto.fi Saniainen on Nuoren Voiman Liiton sanataideryhmä kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta kiinnostuneille 13–19-vuotiaille nuorille. Ryhmässä jaetaan ajatuksia ja tekstejä ikäisten kanssa, kehitetään kirjallista ilmaisua ja saadaan asiantuntevaa palautetta kirjoituksista. Ryhmässä voi myös kartuttaa tietojaan siitä, mitä kaikkea sanataide pitää sisällään. Saniaisen blogi: http://nvlsaniainen.blogspot.fi Sulkasato on Nuoren Voiman Liiton verkkokirjoittajakoulu, joka tarjoaa 9-17-vuotiaille maksutonta opetusta koko maahan. Ohjaajina toimivat kirjailijat ja sanataideopettajat. Opetus tapahtuu kokonaan verkossa. Kurssit koostuvat viikoittaisista kirjoitustehtävistä, ohjaajien henkilökohtaisista palautteista ja yleisestä keskustelusta. Yksi kurssi kestää viisi viikkoa ja ryhmään otetaan noin 20 oppilasta. http://www.sulkasato.fi/ 17 CURLY 2/2016
I n Stockholm, where every Friday in wintertime is a black one until the first snow finally comes, a little light in the dark is more than welcomed. The last Sunday of November was indeed lit by the raising star of the Swedish blues scene, Lisa Lystam, who with her FaSunday Night Live in Stockholm Text & photos by: Jesse Juopperi, 19 years, Tornio, Finland/Stockholm, Sweden Jesse’s photo by: Sami Koskimäki, 18years, Tornio “If it sounds too good to be true, it probably is” is a proverb, that most of us probably have heard more than once. However, it has also been said, that the exception proves the rule and this is most certainly the case with the 23-year-old Swedish blues singer Lisa Lystam and her Family Band. The writer is a Finnish secondyear-student in Stockholm, Sweden. He enjoys nightlife the most when it’s seen from behind a camera. There being a number of bars in Stockholm, he is still in search of his favourite one. mily Band threw a gig in beer restaurant Akkurat in central Stockholm. Opened in 1995 Restaurang Akkurat is known not only for its wide selection of beers but also for its live music nights where you can spot both upcoming and well-known artists. With no entrance fee Akkurat is definitely a place for everybody to check out – at least on Sunday evenings when the live events take place. Located not more than a stone’s throw away from one of the main public transport hubs of Stockholm City, metro station Slussen, it shouldn’t come as a surprise that one needs to arrive in time in case one wants to get a seat in the bar. In addition to the bar, there is also a dedicated restaurant area but since it is intended to the dining guests only it doesn’t really help an occasional visitor. The scene is located near the bar counter and is easily visible from all directions, though being possibly slightly lower than usual (due to the relatively low ceiling) it can easily get hidden behind an enthusiastic crowd. When the band starts playing the locale is already crowded, but even more people are streaming inside. It is easy to understand why. Lisa Lystam is called for the best female blues singer in Sweden. Neither should one have hard time figuring out where the title comes from because from the very first song, she knows how to mesmerize her audience – and the spell she casts over the crowd lasts until the last chord has faded. Along with the vocalist’s amazingly strong and versatile voice the magic seems to lie in the joyful arrangements featuring not only some traditional elements of blues but also having a distinguishable touch of rock involved. That in mind the gig, lasting approximately 90 minutes, hardly can be described as a traditional blues concert which so often is associated with a bunch of old men with grey beards picking their basses. In fact, it is quite the opposite: while the traditional blues instruments like the harmonica and bass certainly are present, they are used in quite a unique way to create a modern musical mixture to be found somewhere between blues and rock. Despite the musicians on the stage being young all together, the majority of the public seems to be somewhere in their early 40s, while both younger and older people are still seen here and there. Anyhow, it’s impossible to tell if that is just due to the venue or perhaps to the overall blues genre, as it traditionally seems to be more appreciated among the elderly. All in all, it’s a shame that the youth in Sweden hasn’t really found their way to the blues venues yet as the talented band together with its dazzling vocalist offers a mighty live experience you really don’t want to miss. 18 CURLY 2/2016
In a nutshell: Lisa Lystam Family Band Juttu on julkaistu suomalaisten ja belgialaisten nuorten yhteisessä verkkolehdessä PIDMAG-POKMAG (Printti On Kuollut MAGazine) keväällä 2016. Suomesta mukana oli Curlyn ja Helsingin kaupungin Hattumedian nuoria sekä Belgian Antwerpenista StampMedia -nuortentoimituksen nuoria. https://medium.com/pidmag-pokmag Lisa Lystam; vocals Fredrik Karlsson; guitar Matte Gustafsson; guitar Mikael Fall; harmonica Morgan Korsmoe; bass Patrik Thelin; drums The band released their debut album When Money’s Runnin’ Out in 2014 and according to their homepage is currently working on their second album release. You find them on Facebook and at lisalystam.se. 19 CURLY 2/2016 RESTAURANG AKKURAT: HOW TO GET THERE Restaurang Akkurat is located in central Stockholm at Hornsgatan 18, less than a five minutes’ walk from one of the main public transport hubs of the city, metro station Slussen. They are open seven days a week and serve lunch from Monday to Friday. No entrance fee. For people 18 years and older. Check out their homepage at akkurat.se for more info, available also in English. Lisa Lystam is called for the best female blues singer in Sweden. According to his own words, Mikael Fall sometimes wishes he had two pairs of lungs instead of just one. Playing the guitar behind his back didn’t seem to cause any problems to Fredrik Karlsson. Lisa Lystam Family Band offers a live experience you don’t want to miss.
20 CURLY 2/2016 M uutama vuosi sitten innostuin bändistä nimeltä Mötley Crue ja etenkin bändin basisti, Nikki Sixx, sai erityisen paikan elämässäni. Nikki Sixx soittaa bassoa Mötley Cruen lisäksi myös toisessa yhtyeessään, joka on nimeltään SIXX: A.M. Musiikillisten lahjojen lisäksi hänellä on muun muassa oma radioshow Sixx Sense ja hän on valokuvaaja. Suosittelen selailemaan hänen toista kirjaansa Nikki Sixxin Maailma (This is gonna hurt, 2012) jos olet kiinnostunut valokuvauksesta, vaikka se ei sinänsä mikään valokuva-kirja olekaan. Nikki Sixx antoi ensimmäisen inspiraation aloittaa valokuvaaminen. Itselläni meni kuitenkin muutama vuosi ennen kuin sain äidin käyttämättömäksi päätyneen järjestelmäkameran käyttööni. Siinä ei ole videointiominaisuutta ja zoomauskin on aika huono, mutta parempi sekin kun oman puhelimeni kamera. Valokuvien editointi ja kuvilla pelleily on yksi hauskimpia asioita. Itse käytän PicMonkeyn ilmaisversiota, mutta en minä muuta vielä tarvitsekaan. Ilmaisversiossakin on monta käytännöllistä juttua joita voi hyödyntää monella eri tapaa. Taidetta kuvanmuokkauksella Teksti ja kuvat: Mimmi Väkinen,17v,. Vantaa Kuvassa oleva kissa jouduttiin lopettamaan sen sairastumisen vuoksi. Kuvassa tämän hetkiset lempparini, kynsilakat.
21 CURLY 2/2016 Meidän perheessämme on aina ollut lemmikkejä ja kasvoin kissojen ja saksanpaimenkoiran kanssa. Se oli ensimmäinen paras ystäväni. Niiden lisäksi meillä on ollut myös akvaario ja kaneja. Tällä hetkellä meillä on kaksi kissaa Ruttu ja Poju, marsu nimeltä Nipus, chihuahuapentu Luca , kiinanharjakoira Lulu ja mäyräkoira Tico. Eläimistä ja varsinkin rauhallisemmista kissoista on hauskaa ottaa kuvia kun aina tulee joku hauskannäköinen ilme. Kissoja on helpompi kuvata kuin koiria tai kaloja, sillä koirat harvemmin pysyvät pitkään paikallaan eikä akvaarion lasin läpi pysty ottamaan tarkkoja kuvia. Eläinten lisäksi kuvaan mm. kesäisin kaunista luontoa, kavereitani tai sisaruksiani ja keikkoja. Uusin perheenjäsenemme, chihuahuapentu Luca. Se on aika vintiö. Lulu on lemmikeistämme vanhin, yli 10 -vuotias! Ruttu on ihana kun se tulee huoneeseeni seurakseni kun teen läksyjä. Se hyppää sängylle ja alkaa puskemaan. Kuvanmuokkauksella leikittelyä.
MIELIPIDE KANSALLISBALETIN VIERAILU Meidän koulussa eli Kolarin peruskoulussa vieraili elokuussa Suomen Kansallisbaletti. Aamulla kun tuli kouluun, kaikki ihmettelivät että kuka ihme tänne on oikein tullut, sillä koulun pihalla oli keikkabussi. ”Hei tänäänhän on se balettijuttu”, joku muisti. ”Plääh, jotain balettia, ei kiitos”, tuntui aika moni ajattelevan, minä mukaan lukien. Odotettavissa olisi jokin todella tylsä balettiesitys, joka ei kiinnostaisi ketään. Kello 11.30 sitten menimme yläkoulun ja lukion kanssa saliin istumaan. Etumaiset penkkirivit olivat jo tietysti täynnä, joten en nähnyt kauhean hyvin. Tanssimatsi -esitys oli kuitenkin todella hyvä. Tanssijat olivat uskomattoman notkeita ja taidokkaita. Esiintyjiä oli viisi. Yksi heistä oli suomalainen nainen, kaksi amerikkalaista naista, yksi saksalainen mies ja yksi slovakialainen mies. Kun esitys oli lopuillaan, tuli tunne, ettei haluaisi sen loppuvan ikinä. Niin hyvä se oli. Onneksi esityksen jälkeen heiltä sai kysellä kysymyksiä ja kaikki kertoivat itsestään jotain, muun muassa lempiruokansa. Kun kysymykset oli kysytty ja niihin vastattu, lähdimme ala-aulaan istumaan. Salissa oli vielä tanssipaja kuudesluokkalaisille, mutta siellä oli kaiken ikäisiä mukana, yläkoululaisia ja lukiolaisiakin. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan, sillä niin moni halusi osallistua tanssipajaan. Minä en osallistunut, mutta kuulin kavereiltani, että se oli todella kiva. Monet pyysivät tanssijoilta nimikirjoitukset vihkoseen, jotka saimme. Vihkosessa oli jokaisesta tanssijasta lyhyt haastattelu. Kun istuskelimme ala-aulassa ja tanssijat kävelivät ohitsemme vähän väliä, seurasimme kiinnostuneita varsinkin saksalaista Floriania, joka oli suunnilleen jokaisen tytön mielestä kaikista komein ja söpöin. Minua harmittaa, että en mennyt pyytämään häneltä nimikirjoitusta, vaikka siihen olisi ollut monessa vaiheessa hyvä tilaisuus. No, opin ainakin sen, että jatkossa aion pyytää aina nimikirjoituksen, jos mieleni tekee. Saimme istua ala-aulassa kokonaisen tunnin, sillä opettajamme unohti pitää tunnin meille. Samana päivänä oli nimittäin Markku Hietasen eläkeläisjuhla ja opettajanhuoneessa oli kakkukahvit. Ketään ei kuitenkaan haitannut, että saimme vain olla sen yhden tunnin. Se kruunasi päivän kivasti. Oli todella kivaa, että Kansallisbaletti vieraili koulussamme. Tuntuu, että täällä Kolarissa ei ikinä tapahdu mitään, eikä täällä käy ketään, varsinkaan täällä koulussa. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Meillä on nyt syksyllä monta erikoisempaa päivää, on ollut Unicef-kävely, sporttiparkki ja vaalipaneeli. Monesti tuntuu, ettei joku vaalipaneeli voisi vähempää kiinnostaa, mutta on se kuitenkin kivempaa kun matematiikan laskeminen. Olisi kiva, jos voisimme saada joskus toistekin Kansallisbaletin tai jonkun muun vastaavan tänne esiintymään. Se toisi kivan lisän normaaliin kouluarkeen. Teksti: Tyttö, 9-luokka, Kolarin peruskoulu 22 CURLY 2/2016