ITÄVÄYLÄ POIJU Porvoon suomalainen seurakunta joulukuu 2020 IT ÄV ÄY LÄ N IL M O IT U SL IIT E Sydämeeni joulun teen Så gör jag Jul i hjärtat mitt Talvisodan joulusta selvittiin sisulla Hyvien tekojen kalenteri
ITÄVÄYLÄ POIJU Porvoon suomalainen seurakunta joulukuu 2020 P orvoossa nähdään viikkojen 51 ja 52 aikana Poiju-lehtemme kannen mukaisia tolppaja valomainoksia, joissa kyyhkynen kantaa nokassaan punaista sydäntä. Kuva voi tuoda monelle ensimmäisenä mieleen rauhankyyhkyn, mutta sillä on alun perin ollut myös syvempi symbolinen merkitys. Jo ensimmäiset varhaiskristityt kuvasivat kyyhkysellä Jumalan Pyhää henkeä. Hän tuo meille sydämen uskon ja sen rauhan, josta varsinainen joulu syntyy. Mainoksessa on tekstinä tämän vuoden syyskuussa menehtyneen Vexi Salmen tutun joululaulun nimi: Sydämeeni joulun teen – Så gör jag Jul i hjärtat mitt (sv. text Åke Grandell). Moni on ihmetellyt, miten lähinnä iskelmää tehnyt sanoittaja pystyi tekemään näin koskettavan tekstin, jossa on myös teologisesti syvällinen sanoma. Kirkko ja kaupunki -lehti haastatteli Vexi Salmea jouluna 2018, kun laulu täytti 30 vuotta. Salmi totesi, ettei hän tiedä, mistä laulu tuli, mutta jatkoi samaan hengenvetoon, että tunteehan hän toki jouluevankeliumin. Lisäksi Salmi mainitsi tutustuneensa myös kristillisen mystikon Mestari Eckhartin kirjoituksiin. Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki totesi, että Sydämeeni joulun teen -kappale voisi olla keskiaikaisen munkin kirjoittama, sillä Salmen kirjoittaman joululaulun ajatuksia esittivät jo 300-luvun kristilliset mystikot. Vanhan kristillisen ajatuksen mukaan Kristus todella syntyy uudestaan ja uudestaan. Hän ei syntynyt ainoastaan kerran Betlehemissä, vaan hän syntyy jatkuvasti ihmisten sydämissä. Eikä hän synny ainoastaan ihmisten sydämissä, vaan hän syntyy joka kerta mystisesti myös ehtoollisen sakramentissa. Ehtoollisen leipälautanen on kuin seimi, jossa leipä tulee ehtoollisen asetussanojen myötä lihaksi. Olemme koonneet tämän Poiju -lehden teeman kuinka joulu syntyy sydämiimme ympärille. Kaikki lehden sivut kertovat siitä eri tavoin. n Hyvien tekojen joulukalenteri muistuttaa meitä, miten pienikin ele voi pelastaa jonkun päivän tai jäädä mieleen jopa vuosikymmeniksi. n Sivulla 4 kerromme, kuinka joulu tulee laulaen vuosi vuoden jälkeen Sancti Amici -kuorolaisille. Samalla saamme vielä kerran iloita heidän viime jouluna saamastaan isosta tunnustuksesta: Suomen kirkkomusiikkiliiton valinnasta vuoden 2020 musiikkiryhmäksi. n Sivulla viisi yhdeksän hengen uusperheen vanhemmat kertovat oman tarinansa ja sen, millaista tunnetyötä ja millaisia joulujärjestelyjä uusperheenä eläminen on heiltä vuosien varrella vaatinut. n Sivulla 6 kuvaamme, miten 7-vuotias koki talvisodan ja millaista oli viettää joulua syvän kriisin ja poikkeusajan keskellä. n Sivulla 7 diakoniatyömme useampivuotinen yritysyhteistyökumppani kertoo, että auttaminen tuo hyvää mieltä myös auttajalle. n Takasivulle kokosimme, millä monilla tavoilla voitte osallistua seurakuntamme joulun ajan tarjontaan, vaikka emme voi kokoontua totutusti tuomiokirkkoon. Joulu on parhaimmillaan kuin kappale taivasta maan päällä, ja sen luomiseen on meidät kaikki kutsuttu. Joulu syntyy myös korona-ajan keskelle: Vaikka emme voi tänä jouluna kokoontua isolla joukolla, voimme silti olla henkisesti lähellä toisiamme. Maskienkin takaa voi hymyillä toisille lempeällä katseella. Voimme monin tavoin luoda joulua omiin ja toistemme sydämiin. Ollaan kaikki siinä mukana. Sydämeeni joulun teen 2 PORVOON SUOMALAINEN SEURAKUNTA Lundinkatu 5, puhelinvaihde ma-pe klo 9-14.30, puh. (019) 66 111 Koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi palvelemme mieluiten puhelimitse tai sähköpostilla. Valitettavasti emme myöskään voi toistaiseksi järjestää kaikkia tilaisuuksia normaaliin tapaan. KIRKKOHERRANVIRASTO ma–pe klo 9–13 puh. (019) 6611 213, (019) 6611 215 kirkkoherranvirasto.porvoo@evl.fi PÄIVYSTÄVÄ PAPPI Arkipäivinä ma–pe klo 9–16 puh. (019) 6611 212 DIAKONIATYÖ Ajanvaraus tapaamisille sekä diakonia-avustusasiat ti klo 10–14, puh. (019) 6611 231 HAUTAPAIKAT, HAUDANHOITOASIAT ma–pe klo 9–13 puh. (019) 6611 203, (019) 6611 257 hautauspalvelut.porvoo@evl.fi TARKEMPIA YHTEYSTIETOJA Seurakuntayhtymän hallinnon sekä seurakunnan työntekijöiden yhteystiedot löytyvät kotisivuiltamme osoitteesta www.porvoonseurakunta.fi. Seuraathan kotisivuiltamme myös tapahtumia ja muuta ajankohtaista. POIJU-lehti Taitto: Itäväylä Viestintä Oy Paino: Lehtisepät Oy, Kouvola 2020 Tässä Poiju-lehdessä voit QR-koodin avulla löytää artikkeleihin liittyviä videoita. Tarvitset vain älypuhelimeesi QR-koodinlukijan, jonka voit ladata puhelimesi sovelluskaupasta. Samat videot ovat löydettävissä myös seurakunnan facebook-sivujen kautta osoitteesta www.facebook.com/porvoon.suomalainen.seurakunta ja www.lastenkirkko.fi. Hyvää, rauhallista ja siunattua joulua! Pontus Salmi, kirkkoherra
ITÄVÄYLÄ POIJU Porvoon suomalainen seurakunta joulukuu 2020 3 Hyvän tekeminen tekee onnelliseksi ja on tutkitusti terveellistä. Se kasvattaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja voi käynnistää ketjureaktion eli saada muutkin auttamaan. Joskus pienikin ele voi pelastaa jonkun päivän tai jäädä mieleen vuosikymmeniksi. Jouluun kuuluu hyvän tekeminen ja toisten auttaminen. Se kannattaa ottaa osaksi jouluperinteitä jo pienestä pitäen. Tässä vinkkejä, mitä hyvää voit tehdä joka päivä! Hyvien tekojen joulukalenteri Kalenterin luukut: www.lastenkirkko.fi Tekemistä lapsiperheille
ITÄVÄYLÄ POIJU Porvoon suomalainen seurakunta joulukuu 2020 4 O i Suomi, katso, Sinun päiväs koittaa…” Lundinkadun seurakuntakodilla kajahtaa kirkkaana kuin pakkasyö, vaikka maskit peittävät laulajien suut. Sancti Amici valmistautuu vähitellen joulun konsertteihin. – Joululla on hirveän suuri merkitys kuorolle! Kuorolaiset ottavat joulun ensimmäistä kertaa esille jo syyskuussa, kuoronjohtaja ja kanttori Minna Wesslund kertoo. Vaikka laulaminen ei tunnu samalta kuin ilman maskeja ja kuorolaiset istuvat turvavälien päässä toisistaan, järjestelyt voittavat mennen tullen koronakevään etäharjoitukset. – Eihän se ollut sama asia treenata kotoa! Siinä ei synny joukkuehenkeä. Meidän oli pakko keksiä jotain, että taidot pysyvät yllä, Wesslund kertoo. Ja taidot pysyivät yllä, sen verran upeasti salissa raikuu. Sancti Amici sai alkunsa Wesslundin vuonna 1992 perustamasta lapsikuorosta. Kun kuorolaiset kasvoivat, toiminta laajeni ja lopulta polveutui. Nykyään Sancti Amicissa laulaa noin 12–19-vuotiaita nuoria, ja yli 20-vuotiaille kuoron kasvateille on syntynyt oma haastavampi ryhmä, Frida. – Olen perustanut ja jättänyt ryhmiä sitä mukaa, kun on ollut tarvetta, Wesslund kertoo. – On tärkeää, että jokaisella säilyisi motivaatio laulamiseen. Vaikeustason on noustava pieniä portaita. Kuorolaisten motivaatio onkin todella suuri, sillä osa heistä tulee harjoituksiin Turusta ja Lahdesta saakka, ja osan arkea kuormittaa koulun lisäksi työt. – Koulu ja työt on ihan eri levelillä, Wilhelmiina Piispanen, 18, selittää. – Tänne on aina hyvä tulla, vaikka kuinka väsyttäisi. Vähintään joku asia täällä saa aina hymyilemään, Sonja Nissinen, 18, täydentää. Molemmat ovat pitkänlinjan kuorolaisia. Nissinen aloitti lauluharrastuksensa 4-vuotiaana ja Piispanen 6-vuotiaana. – Koululuokat ovat vaihtuneet, mutta tämä on ollut tuttu ja turvallinen: oma pieni perhe, jota yhdistää laulaminen, Nissinen kertoo. Kuorossa ovat pitäneet myös yhteiset kuoroleirit ja matkat, kuten seurakunnan tukema retki Saksaan ja jokavuotinen Saimaan-reissu, jonka aikana kuorolaiset saavat asua maalla lammasaitauksen keskellä ja matkustaa oikealla höyrylaivalla. – Ei kovin monta näin hyvää harrastusta ole! Nissinen painottaa. – Aina tarjolla on mehua ja keksiä, eikä mikään ole ikinä maksanut mitään. Olemme todella kiitollisia seurakunnalle. Viime vuoden joulukonsertissa kuoroa odotti yllätys – eikä Wesslund meinannut pysyä pöksyissään. – Minna sanoi monta viikkoa, että ”iso yllätys tulossa”, Nissinen nauraa. – Olin saanut kuukausi aiemmin puhelinsoiton ja kuullut uutisen: Sancti Amici ja Frida oli valittu Suomen Kirkkomusiikkiliiton vuoden musiikkiryhmäksi 2020, Wesslund selittää – Vaikka emme edes ole liiton jäseniä, ja yleensä se sentään on yksi valintakriteereistä! Puhelimessa vain sanottiin, että ei se haittaa, näin on nyt päätetty. Valintaan vaikutti kuoron päämäärätietoinen työskentely, ansiokas työ kirkkomusiikin saralla, ryhmän korkea taiteellinen taso ja se, että kuoro ja sen johtaja ovat omalla esimerkillään osoittaneet innostavasti, miten korkeatasoista musiikkia kirkon piirissä toteutetaan. Tunnustus paljastettiin joulukonsertin päätteeksi. – Olihan se iso juttu! Olimme tehneet niin paljon duunia, ja nyt se oli huomattu ja palkittiin, Piispanen kertoo. – Saimme huomiota Porvoon pienestä kaupungista tulevalle kuorolle, Nissinen iloitsee. Wesslund toivoo, että Sancti Amicin ja Fridan saama tunnustus rohkaisisi muitakin kanttoreita rakentamaan polkuja kirkkomusiikin harrastamiselle lapsuudesta aikuisikään. – Nuoret ovat valitettavan usein väliinputoajia. Monet seurakunnan kuorot laulavat gospelmusiikkia, kun taas Sancti Amici laulaa a cappella -tyypistä ja klassista musiikkia, mikä vaatii ihan toisenlaista nuotinlukutaitoa ja osaamista. Aikuiset eivät usein arvaakaan, mistä nuoret tykkäävät! Wesslund raottaa. Millaista sitten on se musiikki, josta nuoret tykkäävät? – Vakavaa ja vaikeaa, Wesslund nauraa. – Kuorolaiset ovat tykänneet sellaisista kappaleista, jotka eivät välttämättä avaudu ensimmäisellä kuuntelukerralla. He ovat taiteilijoita! Suosittuja ovat olleet muun muassa 1400ja 1500-luvun latinankieliset hengelliset ja kalevalaiset kappaleet. – Tällainen musiikki on aivan erilaista kuin se, mitä nuoret yleensä kuuntelevat. On jännää, miten he ovat ottaneet sen omakseen, Wesslund hämmästelee. Usein yleisön suosikit ja kuorolaisten suosikit eivät kohtaa. – Yleisö tykkää sellaisista selkeämmistä, vähän imelistä melodioista, Wesslund pohtii. – Siksi vaikka nuorilla on paljon toiveita, olen vähän diktaattori, valitettavasti. Esityksissä pitää olla sopiva sekoitus yleisön ja kuoron suosikkeja. Myös 18.12. järjestettävään joulukonserttiin on tulossa vakavaa ja vaikeaa musiikkia, mutta myös perinteisiä tuttuja ja tuoreita joululauluja sekä a cappella -tyylillä että ammattilaisyhtyeen säestyksellä. Perinteiset jouluyön messut on tänä vuonna koronan takia peruttu. Joulun alla kirkossa on hämärää ja tunnelmallista. Pienet kynttilät levittävät tuoksua ja valoa. Kun kuorolaiset astuvat alttarin eteen ja avaavat suunsa, tapahtuu jotain pyhää. – Siitä alkaa joulu. En voi enää kuvitella joulua ilman kuorolaulua, Piispanen kertoo. Koko syksyn harjoitukset ja esitykseen kertynyt lataus muuttuvat lahjaksi. – Tähän lahjaan on laitettu valtavasti omaa aikaa, Wesslund korostaa. – Toivoisin, että ihmiset tietäisivät sen. Kun nuoret laulavat, heidän sydämensä hymyilevät. Se, että voi antaa tämän lahjan kuulijoille, tuo hyvän mielen. Joulu tulee lauleskellen Tuleeko joulu ilman joululauluja? – Ei! nauravat Sancti Amici -kuorolaiset. Suomen Kirkkomusiikkiliiton vuoden musiikkiryhmä 2020 aloittaa joulun valmistelun jo syyskuussa. Wilhelmiina Piispanen ja Sonja Nissinen ovat harrastaneet kuoroa pienestä pitäen. – Koululuokat ovat vaihtuneet, mutta tämä on ollut tuttu ja turvallinen: oma pieni perhe, jota yhdistää laulaminen, Nissinen sanoo. – Tämä on tuntunut omalta alusta saakka. Olen päässyt kasvamaan saman porukan kanssa, jonka olen tuntenut 10 vuotta, Piispanen sanoo. Kuoronjohtaja Minna Wesslund on erittäin ylpeä kuorolaisistaan. – Hatunnosto näille nuorille, jotka tulevat harjoituksiin kouluja työkiireistä huolimatta. Osa tulee Turusta ja Lahdesta saakka. Suomen Kirkkomusiikkiliiton vuoden musiikkiryhmä 2020 -tunnustukseen kuului mm. 500 euron rahapalkinto, jonka kuoro käytti uusiin kuoropukuihin ja huppareihin. Missä voin kuulla Sancti Amicia? Koronatilanteen takia konserttien aikataulut saattavat muuttua. Uusimman tilanteen näet seurakunnan sivuilta: www.porvoonseurakunta.fi/tapahtumat
ITÄVÄYLÄ POIJU Porvoon suomalainen seurakunta joulukuu 2020 S uomessa on noin 50 000 uusperhettä. Monille heistä joulu aiheuttaa pohdintaa ja järjestelyä. Anu Harjumaaskola ja Janne Hassinen kertovat, miten heidän yhdeksänhenkinen uusperheensä on ratkaissut joulut. Kråkön rannalla, viihtyisässä puutalossa, psykoterapeutti, pastori Janne Hassinen ja psykologi Anu Harjumaaskola vaikuttavat onnellisilta. He täydentävät toistensa lauseita ja ajatuksia ääni täynnä rakkautta ja kunnioitusta toista kohtaan. He ovat varmaan tyytyväisiä, että aikoinaan erosivat. – Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että älkää erotko, Hassinen sanoo ja jatkaa: – Erossa jotain rikkoutuu peruuttamattomasti, ja se heijastuu sukupolvien taakse. Kaikki se työ, jonka erossa ja eron jälkeen tekee, on valtava. Jos sen satsauksen laittaisi ensiperheeseen, sillä ratkaistaisiin monet ongelmat. Kehotukseni on tietenkin liioitteleva, mutta paljon tottakin siinä on. Jokainen ihmissuhde ja ero on ainutlaatuinen. Hassinen ja Harjumaaskola tapasivat toisensa keskellä eroprosessia vuonna 2002. Harjumaaskolalla oli kolme poikaa ja Hassisella kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Naimisiin mennessään vuonna 2004 lapset olivat iältään kymmenen ja seitsemäntoista välillä. Ensimmäiset eron jälkeiset joulut Harjumaaskola ja Hassinen viettivät erikseen. – Entinen puolisoni asui ulkomailla, ja vietimme siellä lasten kanssa joulua. Se tuntui monista syistä luontevalta. Muistan kyllä sen ristiriidan, joka minulla oli, kun ikävöin Jannen luo, Harjumaaskola kertoo. Jokaisesta joulusta rakentui erilainen. Lapset vuorottelivat vanhempiensa luona, kuten arkenakin, ja toisinaan kävi niin, että Harjumaaskola ja Hassinen jäivät jouluksi kahdestaan. – Kerran me mm. jäimme työmatkaltamme joulunviettoon Tansaniaan, orpokodille kummilapsikohteeseen, Hassinen kertoo. Jossain vaiheessa, kun lapset olivat muuttaneet kotoa pois, lapset halusivat synkronoida joulut niin, että näkisivät toisensa. – Se tuntui tosi hyvältä, Harjumaaskola hymyilee. Keskiössä Harjumaaskolan ja Hassisen jouluissa on aina ollut erilaisten perinteiden ja toiveiden yhteensovittaminen. – Olemme yrittäneet kuunnella herkällä korvalla lasten toiveita ja tasapainoilleet, että muistaisimme toteuttaa ne asiat, jotka ovat kullekin lapselle tärkeitä, Hassinen sanoo. Perinteiden yhteen sovittamisen lisäksi logistiikka ja joustaminen on ollut tärkeä osa joulun onnistumista. – Kuten poikani sanoi: ”Joulu on logistisuskonnollinen tapahtuma”, mikä on mielestäni hyvin letkautettu, Harjumaaskola kertoo. Joustamisessa on auttanut myös isovanhempien tuki. – He joustivat, ja se on kannatellut. He ovat olleet harkitusti sitä mieltä, että me voimme viettää joulua yhdessä vaikka joku toinen päivä, jos tarpeen, Harjumaaskola kertoo. – Joustavuuden lisäksi olemme saaneet heiltä valtavasti jouluruokia, mistä on ollut iso apu porukallemme, Hassinen lisää. Eronneille aikuisille joulu on ollut myös oman surun ja haikeuden käsittelemistä. – Joulussa tulee näkyviin muutokset ja menetykset. Se vaatii tunnetyötä, jossa liikutaan laajalla skaalalla: on ikävää, pettymystä, hämmennystä ja ulkopuolisuuden kokemuksiakin, Harjumaaskola kertoo. – Muistan, kun alkuvuosina vietimme joulua Jannen lasten kanssa ja he kaivoivat lapsuudenkuvia esiin ja muistelivat onnellisia vuosia Afrikassa. Ajattelin, että minä en kuulu tähän. Missä minun lapseni ovat? Tunnetyö ei ole vain ensimmäisen joulun ohjelmanumero, vaan se seuraa eronneita vielä pitkään eron jälkeenkin. – Alussa tarvitaankin kiukun kokemuksia, että edellisestä suhteesta pääsee irti. Ensimmäinen joulu voi olla jopa helpotus, ja vasta myöhemmin voi muistaa kaiken sen hyvän, mikä on jäänyt taakse, Harjumaaskola sanoo. Yksi joulusta selviytymisen keinoista on se, että aikuinen tunnistaa ne perinteet, joista ei halua luopua ja myös viestii niistä. – Erossa menee paljon rikki, joten olemme miettineet, miten voisimme olla rikkomatta lisää tarpeettomasti, Hassinen kertoo. – Yritimme kovasti sopia joulun perinteistä, mutta emmehän me tienneet, mistä kaikesta pitäisi sopia. Joulu on täynnä rituaaleja, ja se, mistä oma joulutunnelma syntyy, huomataan yleensä siinä vaiheessa, kun tulee ristiriitatilanne. – Muistan, kun Janne alkoi kesken joulurauhan julistamisen häärätä keittiössä. Ihmettelin, mitä tapahtuu! Nythän kuuluisi hiljentyä, Harjumaaskola naurahtaa. Pariskunnan mukaan uusperheen joulussa tarvitaan dialogia, erilaisten tunteiden ja epätäydellisyyksien hyväksymistä sekä anteeksiantoa. – Jouluna Jumala tuli ihmiseksi. Mekin voimme tulla ihmisiksi, vaikka koemme välillä vaikeita tunteita. Voi olla epäonnistunut, ja silti joulu tulee, Hassinen sanoo. Viimeiset seitsemän joulua perhe on viettänyt Kråkön kodissa meren rannalla. Joulu on edelleen logistiikkaa ja perinteiden yhteensovitusta, mutta myös perheen omaksi muodostuneita uusia perinteitä, johon kuuluu muun muassa saaren omaan kaksikieliseen aattohartauteen osallistuminen. – Vuosien mittaan on kertynyt monenlaisia myönteisiä kokemuksia, Harjumaaskola hymyilee. Toihan uusperhe paljon hyvää joulunviettoon: lisää läheisiä ja uusia perinteitä. – Arvostan Anun kauniita kattauksia, hyviä ruokia ja kodin koristelemista. Kaiken sen kautta laskeudumme uuteen vuoteen ja loppiaiseen. Se on Anu sinua ja lapsuudenperhettäsi, Hassinen sanoo. – Janne taas on tuonut toiminnallisuutta, “jouluvötkäyksiä”. Olemme voineet tehdä 10 jäälyhtyä valaisemaan polkua, pitää piirastalkoot tai lähteä porukalla jouluyönä lyhtykävelylle metsään. Se on ollut todella kiva lisä jouluihimme, Harjumaaskola kiittää. Kahdeksantoista vuotta sitten Hassinen vietti ensimmäistä joulua eron jälkeen. Harjumaaskola oli entisen perheen luona ulkomailla, ja mieli oli haikea. Tapansa mukaan Hassinen alkoi viritellä ”vötkäystä” ja tällä kertaa järjesteli lastensa kanssa huonekaluista amfiteatterin keskelle olohuonetta. – Kutsuimme yläkerran naapuritkin istumaan takkatulen eteen kuuntelemaan joulumusiikkia, Hassinen kertoo. Kun kaiuttimista soi Niityllä lunta, huoneeseen laskeutui hiljaisuus. – Se oli sellainen pyhyys, joka tuli surun ja kivun keskelle. Naapurikin sanoi, että joulu on nyt tässä. Miten hyvältä se tuntuikin! Sen muisteleminen tuntuu vieläkin sydämessä. Näistä pyhistä hetkistä joulussa on kyse. 5 Uusperheen joulu: ”Jouluna Jumala tuli ihmiseksi, niin mekin voimme tulla.” Uusperheen vanhemmat, Anu Harjumaaskola ja Janne Hassinen, ohjaavat kirkon parisuhdekursseja vapaaehtoisina. Vinkkejä uusperheen jouluun S uomen Uusperheiden Liiton toiminnanjohtaja Kirsi Heikinheimo antaa eväitä hyvään jouluun. Koko haastattelu löytyy osoitteesta www.facebook. com/porvoon.suomalainen. seurakunta n Onko uusperheiden joulua hankalampi sovitella kuin ensiperheiden? ”Jos perheissä on sovittu joulun kuvioista hyvissä ajoin, ei joulusta välttämättä tule sen haasteellisempi. Uusperheessä on tehtävänä luoda omat traditiot.” n Miten rakennetaan hyvä joulu lapselle? ”Usein lapsen hyvä joulu koostuu pienistä asioista, kuten kiireettömästä yhdessäolosta, hyvästä ruuasta ja mieluisista yllätyksistä. Päihteetön joulu, läsnä olevat aikuiset ja hetkeen heittäytyminen tuottavat varmasti hyvän joulun muistoja. Miettikää kukin yksi asia, mikä olisi itselle olisi tärkeä toteuttaa joulun aikaan. Se voi olla pienikin asia, vaikka lautapelin pelaaminen.” Vertaistukipuhelin Suomen Uusperheiden Liiton vertaispuhelin päivystää ke klo 18–20 numerossa 041 714 4245. www.supli.fi Heikinheimo suosittelee, että aikuinen hankkisi tarvittaessa ammattilaisen apua eron käsittelemiseen.
ITÄVÄYLÄ POIJU Porvoon suomalainen seurakunta joulukuu 2020 S e päivä on piirtynyt voimakkaasti Liisa Tuomalan mieleen. Oli kova pakkanen ja Liisan perhe oli tullut mummulle kuuntelemaan uutisia, sillä kotona ei ollut vielä radiota. Seitsemänvuotias Liisa istui uunin kolossa lämmittelemässä ja kuunteli korvat höröllään. – Radiossa kerrottiin, että Helsinkiä oli pommitettu ja sota oli syttynyt. 7-vuotiaalle se oli lähinnä jännittävä uutinen, nyt 88-vuotias Liisa Tuomala kertoo. Seuraavana koulupäivänä lapset kokoontuivat pihalle juttelemaan. – Oli kauhea hälinä, kun kerroimme toisillemme, mistä ja mitä olimme kuulleet. Sitten opettajat kertoivat, että koulu loppuu tähän. Alkoi pitkä joululoma, joka jatkui siihen asti, kun talvisota loppui. Liisan isä lähti rintamalle tykistöön, ja äiti jäi tyttärensä kanssa kahdestaan kotiin. Äiti pelkäsi sotaa, pommituksia ja miehensä kohtaloa, Liisa ei pelännyt yhtään. – Muistan, miten kirjeitä odotettiin jännityksellä. Kun kenttäposti viipyi, oli kamala hätä. Äitini toivoi kirjettä isältä, tätini ainoalta pojaltaan, Einolta, Tuomala kertoo. Sota toi muutakin uutta elämään. Liisa sai muun muassa nukkua äitinsä vieressä, mikä oli mieluinen muutos. Hänestä tuli myös pikkulotta eli lottatyttö. – Balettiryhmämme oli kutsuttu itsenäisyyspäivänä marssiesitykseen, jossa balettipuvut vaihdettiin lottien harmaisiin asuihin. Puvut jäivät ja tanssiryhmä jatkoi pikkulottina koko talvija jatkosodan, Tuomala muistelee. Aluksi pikkulotat kokoontuivat viikoittain askartelemaan ja laulamaan, mutta myöhemmin he muun muassa tekivät lähettihommia ja auttoivat lottia muonituksessa ja ompelemisessa. Sota toi Liisalle uusia ystäviä. Naapuriin muutti helsinkiläisiä, jotka olivat tulleet pommituksia pakoon maalle. Yksi uusista kavereista oli Antti. Eräänä päivänä ystävykset leikkivät Antin rakentamalla lumilinnalla, kun tehtaan pillistä kaikui ilmahälytys. Ihmiset juoksivat pommisuojaan minkä jaloistaan pääsivät, ja Liisan äiti huhuili lastaan lopulta kadoten betoniseen kellariin. Liisa ja muut lapset piiloutuivat lumilinnaan. Kun tehtaan pilli ilmoitti, että vaara on ohi, Liisan äiti nousi pommisuojasta huolesta suunniltaan. – Hän kysyi vihaisesti, missä olen ollut. Kerroin, että olimme Antin lumilinnassa, Tuomala muistelee. – Emme me osanneet pelätä. Jouluna isä pääsi lomalle kotiin. Koti oli pesty ja kuurattu, hyllypaperit vaihdettu ja kulmat ja nurkat harjattu katajasta tehdyllä harjalla. Koti oli koristeltu joulukuusella ja kynttilöillä, sähkövaloja Liisan perheellä ei vielä ollut. Pihoille ei saanut viedä valoja, ja jokaisella piti olla ikkunoissaan pimennysverhot, joiden käyttöä valvottiin tarkasti. Vihollisen pommikoneille ei saanut antaa vihiä kylän sijainnista. Talvisodan aikana mistään ei ollut vielä pulaa, toisin kuin jatkosodassa. Pöytä oli katettu porkkanaja lanttulaatikolla, siialla, sahdilla, kotikaljalla ja valkoisella puurolla. Itse kasvatettu sika oli pistetty kinkuksi. Kahviakin oli vielä tarjolla – niin vanhemmille kuin kissalle. – Mirkulle oli oma kahviastia, johon koko hänen päänsä katosi, Tuomala hymyilee. Toisin kuin yleensä, perhe vietti joulua kotona mummulan sijaan. Luultavasti sotamies halusi olla kotonaan lyhyen loman ajan. Vieraaksi tulivat isän vanhemmat ja veli, joka toimi samalla tykillä isän kanssa. Ja kävi kylässä joulupukkikin. – Sillä oli joku itse tehty pahvinen naamari, johon oli maalattu punaiset posket, Tuomala tuhahtaa. – Enhän minä enää pukkiin uskonut, mutta sellainen haluttiin silti tilata. Pukki toi värityskirjan, kirjoja, vaatteita ja kauniin peltisen karamellirasian, jota Liisa säilytti pitkään sotien jälkeenkin. Todennäköisesti kontista kaivettiin esiin myös jotain itse tehtyä. – Siihen aikaan oli vallalla ajatus, että oma tekemä lahja se vasta lahja on – ja tämä ajatus minulla on vieläkin. Ja voi hyvä ihme, miten kauniita kirjat siihen aikaan olivat! Pelkkää iloa ja lahjoja ei Tuomaloiden joulu ollut. Sodan varjot näkyivät isän kasvoilta ja tarinoista. – Muistan, että isäni suri sitä, miten paljon hänen tykkinsä oli aiheuttanut pahaa, Tuomala kertoo. Siitä lähtien sodasta tuli joulupöydän vakiovieras. – Kun isäni ja setäni istuivat yhdessä pöytään ja ottivat lasit viiniä, me nuoret nauroimme, että ”kohta ne maataistelukoneet taas tulevat”. Oli varmasti kamalaa, kun suuret koneen jylisivät niskan päältä ja pommien rysäykset nostivat miehet juoksuhaudoista. Mutta emme me silloin ymmärtäneet, Tuomala sanoo. Heti joulun jälkeen isä lähti takaisin sotaan, kuten monet muutkin kylän miehet. Niitä, jotka eivät rintamalle lähteneet, alettiin kutsua koulutukseen Liisan kouluun. – Pelättiin, että miehet eivät riitä. Kävin koulun pihalla katsomassa, miten yli-ikäisiä vanhuksia koulutettiin. Niitä ei kai koskaan lähetetty mihinkään, ei ehditty. Rauha laskeutui Suomeen 13.3.1940. Maata peittivät suuret ja kovat keväthanget, joilla Liisa luisteli potkukelkalla. – Muistan, kun äitini huusi: ”On tullut rauha!” Tuomala kertoo. Kylän miehet palasivat vähitellen koteihinsa. Liisa siirtyi vastahakoisesti omaan sänkyynsä nukkumaan. Tänä jouluna Liisa Tuomala viettää toisenlaista poikkeusjoulua. Idästä ei tule vihollista, pommit eivät pauku, mutta ilmassa leijuu näkymätön uhka. – Kun sota-aikana ilmassa lensi vieraita koneita, tehtaan pilli huusi vaarasta. Koronan vaara voi vaania missä vain. Kukaan ei tiedä, mistä suunnasta ja koska vihollinen saapuu. Tämä on ihan toisella tavalla rasittavaa, Tuomala pohtii. – Sota-ajan joulusta me selvisimme isänmaallisuudella. Puhuttiin suomalaisesta sisusta! Sisua tarvitaan tänäkin jouluna. 6 Talvisodan joulu: ”Me selviämme tästä sisulla!” Jouluna isä pääsi lomalle rintamalta ja ikkunoiden eteen vedettiin pimennysverhot. Liisa Tuomala oli 7-vuotias, kun talvisota syttyi . Jatkosodan aikaan Liisa Tuomala tienasi joululahjarahaa myymällä Kirkkokansan joulu -lehteä ovelta ovelle. – Pääsin ostamaan lahjoja, se oli jotakin suurta se! Porvoon kaupungin entinen matkailupäällikkö, Liisa Tuomala, toimi pikkulottana sotien aikaan.
ITÄVÄYLÄ POIJU Porvoon suomalainen seurakunta joulukuu 2020 H yvän tekemisestä tulee myös itselle hyvä mieli, tiedetään K-Rauta Porvoossa. K-Rauta Porvoo jakaa Porvoon vähävaraisille yksinasujille ja perheille lahjakasseja tänä vuonna kolmatta kertaa. Kauppias Johanna Holopainen kertoo, että idea lahjakasseihin lähti halusta levittää hyvää yrityksen ulkopuolelle. – Aloitimme kauppiaina vuonna 2018, ja heti saman vuoden jouluna pohdin, että haluaisin tehdä jotain, jolla saisi hyvää aikaan omassa ympäristössämme Porvoossa. Suomessa on paljon vähävaraisia, ja joulu on monille erityisen raakaa aikaa. Olin miettinyt, mikä voisi olla se meidän hyväntekeväisyyskohteemme, josta olisi aidosti hyötyä ja iloa toisille ja jossa voisimme hyödyntää kontaktiverkostojamme. Holopainen ja kassaesimies Jenny Ruotsalainen löivät empaattiset päänsä yhteen. Vaikka hyväntekeväisyyskohteita oli runsaasti tarjolla, K-Rauta Porvoossa haluttiin tehdä jotain omaa. Syntyi idea lahjakasseista. – K-Rauta Kärkölässä oli toteutettu vastaavanlainen keräys, joten soitin Kärkölän K-Rauta-kauppiaalle Sirpa Kaalikoskelle ja kysyin vinkkejä keräyksen organisoimiseen. Meille oli todella tärkeää, että voisimme luottaa siihen, että apu löytää perille oikeisiin kohteisiin. Tarvitsimme siis luotettavan yhteistyökumppanin, Holopainen kertoo. Yhteistyökumppani löytyi Porvoon suomalaisen seurakunnan diakoniajohtaja Pasi Niemisestä. – Meille on iso helpotus, kun tiedämme, että seurakunnan kautta lahjakassit päätyvät oikeaan osoitteeseen. Heillä on luonteva kosketuspinta apua tarvitseviin. Lahjakasseihin pakataan hyödyllistä ja luksusta: jouluvaloja, hygieniatuotteita, pesuaineita, vaatteita ja elintarvikkeita, kuten hilloa, muroja, näkkileipiä, mehua, sipsejä ja makeisia. Tänä vuonna mukana on myös lahjakortteja ravintolaan. Tuotteista kootaan 15 lahjakassia yksin asuville ja 25 lapsiperheille. – Valitsimme sellaisia asioita, joita jää helposti ostamatta, jos tilanne on taloudellisesti heikko, kuten kaakaota, muroja ja muita tuotteita, joista ainakin lapsille voisi tulla hyvä mieli ja jotka jätetään ostamatta, jos kaikki rahat menevät välttämättömyystarvikkeisiin. Pyrimme myös mahdollisuuksien mukaan huomioimaan allergioita ja yliherkkyyksiä, Holopainen sanoo. Keräykseen osallistuu useita K-Rauta Porvoon yhteistyökumppaneita, joista osa lahjoittaa tavaraa ja osa rahaa, jolla hankitaan kasseihin tulevat elintarvikkeet. – Olemme saaneet tavarantoimittajilta paljon positiivista palautetta keräyksen järjestämisestä, Ruotsalainen sanoo. – Yhdessä olemme saaneet laajennettua apua näin suureksi. Pian tontut käyvät hommiin. – Meillä on sellainen työnjako, että minä hoidan yhteydenotot yhteistyökumppaneihin ja Jenny organisoi kassien kasaamisen ja toimittamisen seurakunnalle, Holopainen sanoo. Vaikka lahjakassien kokoamisessa on iso homma, se ei haittaa. – Koko henkilökunta on ollut innostuneesti mukana vähintään hengessä, Ruotsalainen vakuuttaa. – Haluamme antaa iloa muille. – Tästä todella tulee hyvä mieli itselle, Holopainen täydentää. Molemmat osallistuvat joulun alla muihinkin hyväntekeväisyysprojekteihin yhdessä perheittensä kanssa. – Meillä on Jennyn kanssa samanlaiset arvot. Ei tarvitse ajatella, että auttaa koko maailman vähävaraisia. Voi keskittyä vaikka auttamaan Porvoossa asuvia lähimmäisiä. Silloin auttaminen ei tunnu ylitsepääsemättömältä. Pienikin apu voi olla iso apu. 7 K-Rauta Porvoon väki auttaa lähimmäistä jouluna Joulunajan hyväntekeväisyys on tärkeää K-Rauta Porvoo työntekijöille, jotka kokoavat joka joulu 40 lahjakassia Porvoon vähävaraisille. K-Rauta Porvoon kauppias Johanna Holopainen ja kassaesimies Jenny Ruotsalainen saavat sydämeensä lämpöä toisten auttamisesta. – Auttamisen ilo on paras ilo, Ruotsalainen sanoo. Lahjakasseihin pakataan hyödyllistä ja luksusta.
ITÄVÄYLÄ POIJU Porvoon suomalainen seurakunta joulukuu 2020 8 Ilahduta vähävaraista n Tuodaan yhdessä hyvää mieltä Porvoon vähävaraisten perheiden lapsille ja nuorille! Uuden eJoulupuu-palvelun kautta voit lahjoittaa haluamasi summan, jolla hankitaan lahjakortteja paikallisiin yrityksiin. Kortit jaetaan perheille diakoniatyön ja kaupungin sosiaalitoimen kautta. Lahjoituksia voi tehdä 25.12.2020 asti osoitteessa: https://ejoulupuu. fi/ (valitse Porvoo). Yrityslahjoittajat voivat pyytää kirjanpitoon soveltuvan laskun osoitteesta info@kotimaanapu.fi. Hiljenny jouluaattona kanssamme 24.12.20 Jouluhartauksia netissä: n Lasten ja perheiden jouluhartaus n Kirkkoherran perinteinen jouluhartaus n International Christmas Prayer n Nuorekas jouluhartaus: Kymmenessä minuutissa jouluun! Hyppää matkaamme ja viritä itsesi joulun tunnelmaan. n Kaikki tapahtumat löydät suomalaisen seurakunnan Facebook-sivujen kautta www.facebook.com/porvoon. suomalainen.seurakunta/. Lähetykset ovat katsottavissa joulupyhien ajan. Lisäksi ennen joulua 20.12.20 Kello 16 Kauneimmat joululaulut tuomiokirkosta Epidemiatilanteesta johtuen ohjelmaan voi tulla muutoksia. Ajantasaiset tiedot löydät seurakunnan kotisivulta ja Facebook-sivulta. n Minä Birgitta -kohtauksia erään naisen pyhästä elämästä -tanssitaideteoksen videotaltiointi Porvoon tuomiokirkosta on nähtävillä seurakunnan Youtube-kanavalla 27.12.2020–3.1.2021. Kello 6 Jouluaamun jumalanpalvelus striimataan. Kello 10 Tapaninpäivän jumalanpalvelus striimataan. Kello 22 Jouluyön musiikkihetki. Vuorovaikutuksellinen livelähetys tuomiokirkosta – osallistu! 24.12.2020 Seurakunnan työntekijät päivystävät kirkonmäellä (pikkukirkko) kello 13–17 ja hautausmaalla (ulkona kappelin edessä) kello 14–20. Tervetuloa tapaamaan meitä pikkukirkkoon ja jutellaan myös hautausmaalla! Muistathan maskin sisätiloissa. n Kello 18-19 Tule teamsiin kuuntelemaan jouluevankeliumia, musiikkia ja juttelemaan! (linkin teamsiin löydät seurakunnan kotisivulta) Tarkemmat tiedot hartauksista toimittajineen löydät seurakunnan kotisivuilta: www.porvoonseurakunta.fi. 24.12. 25.12. 26.12. 20.12. 24.12.