Tuttisuu seminaarissa Voiko vauva kainalossa opiskella? Uutiset 2 Tuottavuusvaateita pakoon Wikiopistoon. Sivu 7 Sähköistä sivistystä Sarjakuva syntyy huolettomin vedoin. Kulttuuri 11 Ruututarhan radikaalit NUMERO 8/2008 5. TOUKOKUUTA – 31. ELOKUUTA 49. VUOSIKERTA SIVU 2 SIVUT 8–9
Jyväskylän yliopistolla ei ole sääntöjä siitä, saako lapsen ottaa mukaan opetustilanteeseen. Asiasta päättää luennoitsija tapaus kerrallaan. AIKUISERITYISKASVATUSTA pääaineenaan lukevan Ilona Toivasen sylivauva Hilkka sai porttikiellon Jyväskylän yliopiston kurssille huhtikuussa. Silloin romahtivat tuoreen äidin luulot akateemisesta suvaitsevaisuudesta. ”Kysyin erään intensiivikurssin pitäjältä, voisinko ottaa joillakin kerroilla vauvan mukaan. Kerroin, että Hilkka nukkuisi kantoliinassa.” Vastaus oli kielteinen. Toivasen mukaan vauva oli koko kevään ajan toivotettu luennoille tervetulleeksi. Toisaalta hän ei ollut useinkaan nähnyt tarpeelliseksi kysyä asiasta etukäteen. ”Sain lopulta tämän intensiivikurssin järjestävän laitoksen johtajalta sähköpostin, joka oli minusta järkyttävä.” Toivasen mukaan postissa perusteltiin kieltoa paitsi lapsen oikeuksilla, myös sillä, että vauvan tuoja altistaa muut opiskelijat henkilökohtaiselle elämälleen ja pakottaa heidät taipumaan yhden vaatimuksiin. ”Minulle tuli siitä aivan hirveä olo. Ajattelin, että nyt olen huono äiti ja vieläpä aiheuttanut pahaa mieltä muille opiskelijoillekin.” Toivanen ei halua nostaa esille kyseistä laitosta tai luennon pitäjää, mutta harmittelee sitä, että tilanne on yliopistossa tehty perheellisille opiskelijoille hankalaksi. ”Minäkin olen käynyt tänä keväänä 4–5 laitoksen kursseilla ja ollut tekemisissä parinkymmenen opettajan kanssa. Kyseleminen kaikilta erikseen olisi ihan liian iso rumba.” Toivanen toivoisikin yliopistolta sääntöjä tähän asiaan – ja mieluiten suvaitsevia sellaisia. ”Kantoliinassa nukkuva lapsi on mielestäni lähes yhtä huomaamaton kuin lapsi raskaana olevan naisen vatsassa”, hän vertaa. JYVÄSKYLÄN yliopiston opintohallintopäällikkö Tuula Maijanen peräänkuuluttaa asiassa maalaisjärjen käyttöä. Asia on hänen mukaansa sen verran tapauskohtainen, että minkäänlaista säännöstöä asiasta ei olla luomassa. ”Käsittelimme asiaa yliopiston opintoasiainkokouksessa, eikä kukaan nähnyt estettä sille, että lapsi tuodaan isoille luennoille. Nehän ovat avoimia kaikille, niin lapsille kuin vanhuksillekin.” Maijanen korostaa, että asiasta ei todellakaan ole mustaa valkoisella, ja suosittelee perheellisiä opiskelijoita kysymään luennoitsijoilta heidän suhtautumisestaan tapauskohtaisesti – on se sitten iso rumba tai ei. ”Ymmärrän täysin kielteisen kannan vauvojen tuomiseen, jos opetustilanne on vaikkapa pieni seminaari, jossa opponoidaan, ihmisillä on tietyt roolit ja tilanne muutenkin jännittävä. Ei sinne ole suositeltavaa tuoda lasta”, hän sanoo. Maijasen mukaan perheellisen opiskelijan kannattaa ainakin miettiä etukäteen, pilaako silloin ehkä muiden oppimiskokemuksen, jos vauva pistää ranttaliksi. ”Luennoitsijoilla on lopullinen valta päättää, saako hänen kurssilleen ottaa vauvan vai ei. Opettajaa voi tietenkin suostutella.” ILONA TOIVANEN tuntee asiasta paitsi kiukkua, myös huonoa omaatuntoa kaikista niitä neuvoista, mitä hän on antanut muille opiskelijoille. ”Kävin ensimmäisen lapseni kanssa joissakin seminaareissa vielä silloinkin, kun hän oli puolitoistavuotias. Milloinkaan se ei ollut ongelma, päinvastoin, sain paljon positiivista palautetta. Yhden kerran Hilkka hermostui ja lähdin tietysti heti pois, ettei itku häiritsisi ketään.” Monet opiskelijat kertoivat luennoilla Toivaselle miettineensä, että uskaltaisiko tehdä lapsia ja pystyykö pienen vauvan kanssa opiskelemaan. ”Olen aina kertonut, kuinka hienosti täällä saa mennä kaikkialle vauvan kanssa. Kunnes sitten kävi näin.” Toivanen miettiikin, mitä sitten mahtaisi tapahtua, jos vain jatkaisi seminaareissa käymistä lapsen kanssa ihan muina miehinä. Tuula Maijanen toteaa, että mitään sanktioita asiassa ei ole. ”Tämä todellakin vaatii pelisilmää. Voi olla, että jossain tapauksessa sanktiona toimii opiskelijajoukon tuomitseva mieliala”, hän miettii. TOIVANEN ON ymmällään. Hänen mielestään asiat eivät ole kunnossa, kun sekään ei auttanut, että hän olisi ollut valmis tulemaan kurssin ensimmäiseen kokoontumiseen ilman vauvaa ja kysymään opiskelutovereiltaan asiasta. Luennoitsijalle tämä ei käynyt. ”Kyllä tähän tarvitaan jotkut pelisäännöt”, Toivanen miettii. Perheelliset opiskelijat aikovatkin järjestäytyä tämän ja muiden asioiden tiimoilta. ”Pääasiassa haluamme kuitenkin tarjota vertaistukea.” Perheellinen opiskelija voi liittyä mukaan osoitteessa jyuperheelliset.forumwww.com. Myös ylioppilaskunnan sosiaalisihteeri Heli Viinikainen lupaa keskustelun jatkuvan. Hän ei usko vauvojen häiritsevän opetusta mitenkään. ”Opiskelijoiden hyvinvointityöryhmässä pohdittiin tätä asiaa ja päädyttiin siihen, että asia vaatii jonkinlaiset pelisäännöt.” Viinikaisen mukaan ei ole oikein, että joku joutuu mahdollisesti lykkäämään valmistumistaan jonkin tällaisen kiistan takia. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi 5.5.08 UUTISET 2 Vauva sai porttikiellon intensiivikurssille Yli 220 valitti viikoilla JYYn valitusviikoilla 9.–23.4. kerättiin 226 valitusta suuremmista ja pienemmistä ikävyyksistä opiskelijaelämään liittyen. Harmia aheuttivat esimerkiksi aamukahdeksan luennot. ”Monien asioiden parantamiseksi voidaan tehdä jotain”, JYYn korkeakoulupoliittinen sihteeri Mikael Viitala vakuuttaa. Kantoliinassa nukkuva lapsi on mielestäni lähes yhtä huomaamaton kuin lapsi raskaana olevan naisen vatsassa.” ” R ISTO R AUTANEN Luovuta verta JYYn verenluovutuskampanja käynnistyi maaliskuussa ja jatkuu aina toukokuun loppuun. Kootusti yliopiston opiskelijat ja henkilökunta voivat käydä luovuttamassa verta Ryhtilässä 6.5. klo 11–15, muulloin Veripalvelun pisteissä. Kampanjan aikana parhaiten luovuttaneet ainejärjestöt palkitaan Opinkiven saunatilojen käyttökerralla
3 Missä tiedekunnassa ovat söpöimmät pojat? HARVA TIETÄÄ, että Ilokiven Ylioppilastalo on varustettu hienolla ”Yloppilastalo Ravintola” -valokyltillä. Kyltistä tosin enää nykyään hohtaa pimeän aikaan vain ”ilastalo”, ja sekin vasten Opinkiven toisen kerroksen seinää. Opinkivi on valmistunut kesällä 2003 ja valokyltti on sitkeästi pysynyt paikallaan. Toimettomana? JYYn pääsihteeri Minna Hautamäki, onko ylioppilaskunnassa kylttiä ja sen toimettomuutta otettu huomioon? ”Ei minun aikanani. Veikkaisin että nykyinen kyltti on vain korvattu vanhan paikalle heti kun Alvar Aalto Säätiöltä sen uusimiseen lupa saatiin, eikä silloin pysähdytty miettimään sen sijoitusta.” JYY-Palvelut Oy:n projektijohtaja Pekka Ihatsu, miksi kyseinen kyltti piilottelee edelleen Opinkiven takana? ”Aalto Säätiön päätöksiinhän tuo kuuluu kun kyseessä on museolle kuuluva kiinteistö. Asiasta on toki keskusteltu useaan otteeseen. Kevään aikana olisi kuitenkin tarkoitus löytää tähän uusi ratkaisu yhteistyössä museon kanssa.” Entä onko uudesta paikasta käyty sitten keskustelua? ”Eipä ole keskusteltu kun se on sitten asia erikseen. Kun on suojeltu niin on suojeltu. Paikan valinta jää museon tehtäväksi.” Risto Rautanen sivari@jyy.fi Miksi Ylioppilastalon kyltti jää Opinkiven varjoon? Anna-Riikka Maunula, 23, laskentatoimi: ”Tietenkin taloustieteiden. Ei se tarvitse sen kummempia perusteluja.” Tanja Räsänen, 23, etnologia: ”Aika paha. Mitähän tähän sanoisi. No, sanotaan nyt yhteiskuntatieteellisen. Siellä tuntuisi olevan.” Mikko ”Biisoni” Viitamäki, 22, venäjä ja tietojärjestelmätiede: ”Liikunta vai taloustiede... Sanoisin, että liikunta. Uskon, että ne ovat vaatteiden alta söpömpiä. Taloustieteilijät ovat vaatteiden päältä.” Mari Kivelä, 22, saksan kieli ja kulttuuri: ”Sanotaan, että liikunnalla. Ne pojat ovat varmaan hyvässä kunnossa.” Ruoka kärysi Kortepohjassa Ylioppilaskylän asukkaat kiinnittivät huomiota paikalle saapuneisiin paloautoihin ja ambulansseihin perjantaina 25.4. heti puolenyön jälkeen. A-talon asukas oli soittanut hälytyksen havaittuaan porraskäytävässä savua. Syyksi selvisi arkinen asia: toisessa asunnossa liedelle kärähtänyt ruoka. Kirjaston sakkojärjestelmä muuttuu Jyväskylän yliopiston kirjaston sakkojärjestelmä muuttuu elokuun alussa. Kun nyt myöhästymisestä tulee yhden euron kertamaksu, jatkossa sakkoa kertyy 30 senttiä per vuorokausi. Maksukatoksi tulee 50 euroa. Asiakas joutuu lainakieltoon, kun sakkoja on kertynyt 10 euroa. Esimerkiksi palauttamattomista tai myöhässä palautetuista yölainoista seuraava lainakiellon purkumaksu on elokuun alusta alkaen 10 euroa nykyisen seitsemän sijaan. Tavoitteena on saada kirjat nopeammin kiertoon opiskelijalta toiselle. ”Aiempi systeemi suosi taktikoijia. Monet ‘ostivat’ eurolla lisää laina-aikaa”, kirjaston kehittämispäällikkö Marja Sarvilinna selvittää. Yliopistouudistuksesta välikysymys hallitukselle Eduskunnassa oppositio jätti viime tiistaina hallitukselle välikysymyksen. Hallitukselta tiukataan, kuinka turvataan alueellisesti tasa-arvoinen julkinen yliopistolaitos ja varmistetaan, ettei maahamme pääse syntymään kahden kerroksen yliopistoja. Oppositio sanoo, että hallitus ei toteuta yliopistouudistusta tasa-arvoisesti, kun se tekee yliopistojen toimintaedellytykset liian riippuvaisiksi yksityisestä rahasta. Yksityisen rahan pelätään menevän innovaatioyliopistolle ja muille etelän isoille yliopistoille ja maakuntayliopistojen jäävän heitteille. Samoin oppositio uskoo, että tekniset ja luonnontieteelliset alat vievät yksityiset rahat humanististen ja yhteiskuntatieteellisten nenän edestä. Mukana välikysymyksessä ovat kaikki oppositioryhmät. Hallitus vastaa siihen 21.5. Jylkkärin uusi ensi syksynä aloittava päätoimittaja pysyy tiukasti kiinni opiskelijoiden arjessa hyvässä ja pahassa. KLASSINEN runotyttö on jo oppinut, että toimittaja ei voi olla liian kiltti. Jyväskylän Ylioppilaslehden tuleva päätoimittaja Marja Honkonen muistelee, että viimeistään ensimmäisessä kesätyöpaikassaan nuori journalistiikan opiskelija ymmärsi, että kamalan herkkä ei alalla pärjää. Paksunahkaisuus ei kuitenkaan Honkosen mukaan tarkoita, ettei voi olla nöyrä. ”Yleensä kun alkaa kuvitella, että on todella hyvä jossain, niin asiat menee päin helvettiä.” Nöyryydellä hän tarkoittaa sitä, että ensimmäiseksi tavoitteena on yksinkertaisesti saada lehti ilmestymään. Toimittajan työstäkään on glamouria turha etsiä, kun arkinen pakerrus on tullut tutuksi Keskisuomalaisessa ja Keski-Suomen Viikossa. Hymyilevä ja harmittomalta vaikuttava Honkonen kuitenkin muistuttaa, että nöyryydellä ja nöyristelemisellä on eroa. Mikäli yliopistomaailmassa tulee esiin epäkohtia, on ylioppilaslehdellä velvollisuus puuttua siihen. ”En silti näe, että pitäisi lähteä vittuilujournalismin linjalle.” JYVÄSKYLÄ ja Jylkkäri ovat Muuramen Kinkomaalta kotoisin olevalle 25-vuotiaalle Honkoselle tuttuja. Lehdessä piilevät mahdollisuudet houkuttelevat edelleen. ”Olen kuulemma luvannut, että ensimmäisenä uudistan netin. Sen varmaan joudun tekemäänkin”, uusi päätoimittaja luettelee hymyssä suin. Ulkoasua päivitetään tarpeen mukaan. Sisältöön Honkonen ei suuria muutoksia ainakaan vielä suunnittele ja lehden tunnelma pyritään säilyttämään. ”Jonna on tehnyt hyvää lehteä, joka on raikas ja monipuolinen”, Honkonen kiittelee edeltäjäänsä Jonna Rusasta. Manttelinperijä pyrkii tekemään lehteä vakavissaan, joskaan ei liian vakavasti. Lehti tulee edelleen tarttumaan erilaisista näkökulmista asioihin, jotka koskettavat yliopisto-opiskelijoita. Ja tämä tehdään lehden uuden luotsin mukaan mahdollisimman hyvin. ” Tietenkin sitä haluaisi, että kaikki tekisivät parhaansa.” Kaikkiin Honkonen laskee mukaan myös lukijat. Hän toivoo, että lehti voisi toimia opiskelijoiden foorumina, jonne lähetetään ahkerasti palautetta ja kirjoitetaan paljon kärkeviä mielipiteitä. ”Jotta lehdestä tulisi sellainen, että se luettaisiin kannesta kanteen.” EI HONKOSEN elämä kuitenkaan pelkkää journalismia ja Jyväskylää ole. Ensimmäinen loikkaus tapahtui Tampereen yliopistoon poliittisen viestinnän englanninkieliseen maisteriohjelmaan. Myös ystävien sosiaaliseksi itsemurhaksi epäilemä vuosi Pittsburgissa Kansasissa Yhdysvalloissa osoittautuikin yhdeksi elämän parhaista. Uuden päätoimittajan suosikki presidenttikilpaan onkin selvä, Barack Obama. ”Ehkä olisi myös ihan siistiä, jos Hillary valittaisiin. Tavallaan se on niin äijä”, Honkonen tuumaa. Jyväskylän Ylioppilaslehteä lähtee luovimaan nainen nyt toisen kerran peräkkäin. Tosin jo musiikkimaku erottaa päätoimittajat toisistaan. ”Onhan Jonna enemmän rock”, Honkonen vertaa. Kansanmusiikkiyhtye Railin jäsen kertookin, että töiden jälkeen hän rentoutuu soittamalla harmoonia tai liikunnan parissa lähes kymmenen vuoden naisvoimistelijataustallaan. Jylkkärin orkesterin johtajana hän toivoo lukijan tuntevan, että päätoimittaja tietää mitä tekee ja lehteä tehtäisiin linjakkaasti. ”Vaikka en siivoa usein ja olen vähän epäjärjestyksen ihminen henkilökohtaisessa elämässä, niin toivon töissä asioiden olevan järjestyksessä”, Honkonen tunnustaa pilke silmäkulmassa. Maria Virkkula Hymyn takaa löytyy tarkka poljenta R ISTO R AUTANEN Vaikka en siivoa usein ja olen vähän epäjärjestyksen ihminen, niin toivon töissä asioiden olevan järjestyksessä.” ”
Y liopisto-piskelija viettää Jyväskylän yliopistossa keskimäärin 5,4 vuotta elämästään. Se ei ole pitkä pätkä. Sen jälkeenhän ehtii liittyä vielä moneen pitempiaikaiseen yhteisöön. Ehtii sosiaalistua äidiksi tai isäksi, työntekijäksi, eläkeläiseksi. Ja ehtii kuulua vaikka vuosikymmeniä esimerkiksi hortonomien tai ampumahiihtäjien porukkaan. Tai omistamaan elämänsä kodittomien koirien auttamiselle. O piskeluaikana opiskelijoiden oikeuksien puolustamien tuntuu luontevalta, mutta entä sen jälkeen? Muistavatko Arkadianmäelle siirtyneet entiset opiskelija-aktiivit enää puolustaa yliopistolaisia vai ajavatko edelle sittenkin ajoneuvoverotukseen liittyvät asiat uuden auton hankinnan alla – tai lapsiperheiden asiat, kun oma taapero täyttää yksi? Entä muistavatko toimitusjohtajat enää, miltä tuntuu kituuttaa opintotuella? Y liopistomaailma voi työelämässä äkkiä alkaa tuntua kovin kaukaiselta. Toivottavaa kuitenkin on, että kauniit ajatukset korkeakoulukentän ja opintososiaalisten etujen kehittämisestä eivät heti lennä romukoppaan, kun kampus jää taakse. Opiskelijoiden etujen ajajia kun ei koskaan ole liikaa – ei varsinkaan työelämään siirtyneiden joukossa. T oisaalta täytyy muistaa, että opiskelijat ovat yliopistossa ennen kaikkea hankkimassa koulutusta tulevaa ammattiaan varten, eivät ajamassa tulevien sukupolvien etuja. Kaikilla ei ole siihen halua, eikä tarvitsekaan olla. M utta opiskelija-aktiivin pitäisi muistaa taustansa eikä siirtyä aina siihen suuntaan, missä milloinkin on oma lehmä ojassa. Ylioppilaspolitiikassa kannuksiaan hankkineen ei pitäisi unohtaa juuriaan. I tse aion siirtyä vielä varhaisemmille juurilleni ja palata opintojeni pariin – Jyväskylän yliopistoon tietysti – kun kaksivuotiskauteni päätoimittajana päättyy tämän lehden jälkeen. Jylkkärin ohjaksiin siirtyy syksyllä toinen journalisti, Marja Honkonen. Hänen ajatuksistaan voi lukea tämän lehden sivulta 3. Y lioppilaskuntajuuriani en kuitenkaan minäkään aio unohtaa, joten Ilokivessä nähdään. Iso kiitos kaikille yhteistyöstä! pääkirjoitus 5. toukokuuta 2008 Poliisi epäilee henkirikosta yliopistolla Jyväskylän poliisi epäilee yhden tai useamman opiskelijan joutuvan henkirikoksen uhriksi, elleivät nämä lakkaa lässyttämästä siitä, miten vitun kännissä olivat vappuna. ”Satuin tuossa muissa asioissa käymään yliopistolla ja että siinä aulassa teki mieleni ampua yksi tai kaksi pelleä vouhkaamasta, perkele”, kertoo rikoskomisario Urho Reikärauta-Brown Jyväskylän poliisin väkivaltarikosyksiköstä. Yliopistolla poliisin varoitus on otettu kauhistuneena vastaan. ”Siis vittu vedin heti aamusta jonkun kolme siideriä yhteen menoon ja sitten alettiin tinttaamaan rommia ja kokista, hei vittuu", kauhistelee tietojärjestelmätieteiden ylioppilas Juuso Debiili nousevalla intonaatiolla. ”No mä ostin mäyriksen bissee ja join ne ja sit vielä viskii ja olin vittu niin sekaisin, että no huhhuh”, kommentoi englannin kieltä opiskeleva Pekka Vatipää vakavana. Totuuden tietotoimisto lehti.samizdat.info JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119 – 120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin (014) 260 3360. Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.fi, nettisivut www.jylkkari.fi Päätoimittaja Jonna Rusanen (014) 260 3359, 045 137 1957, paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Iiro-Pekka Airola (014) 260 3360, toimittaja@jyy.fi Siviilipalvelusmies Risto Rautanen (kannen kuvitus) (014) 260 3973, sivari@jyy.fi Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356 – 7362. Opiskelijoiden asialla 4ever? NÄKÖKULMIA 4 Tatu Hirvonen TIIVISTÄ TEKSTIÄSI tai kuole. Neuvo on erityisen käypä kolumnisteille, joille kirjoitukseen käytettävissä oleva tila on käytännössä aina riittämätön. Kolumnistit ovat kuin villihevosia. He hirnuvat ja laukkaavat näennäisen vapaina odottaen, että joku kuiskuttelisi robertredformaisesti heidän korviinsa: kirjoituksesi on erinomainen, mutta sitä tulisi tiivistää, jotta ajatuksesi todella nousisivat esille tavalla, jota lukijat arvostavat. Mikään ei ole liian pyhää tiivistettäväksi. Hemingwayta pyydettiin aikoinaan kirjoittamaan elämäntarina kuudella sanalla. Suomennettuna Hemingway suoriutuu vielä paremmin, ja tarinaksi riittää kolme sanaa. ”Myytävänä: vauvantossut, käyttämättöminä. ” KUN AMERIKKALAINEN online-lehti Smith pyysi lukijotaan sekä satoja ammattikirjoittajia kirjoittamaan oman kuusisanaisen elämäkertansa, minikäsikirjoituksia tuli tuhansia. Oman elämänsä rosebud-hetken kokeminen oli kirjoittajille ilmeisen tärkeää. Kukapa ei haluaisi tietää, miten minusta tuli minä – terapiaa tiiviissä muodossa. Tunnelma tarinoissa on parhaimmillaan hauras. Drew Peckin tarina ”Ex-vaimolla ja rakennuttajallamme on yhteinen talo” on lähes yhtä surullinen kuin Hemingwayn. Bjorn Strombergin ”Löysin tosirakkauden, menin naimisiin toisen kanssa” taas on lohduton ja ahdistava kaipuutarina, jossa rakkaus on haudattu elävältä. Johan Baumeisterin elämäntarina on humoristisempi, mutta peilaa sekin arkisen elämän arvaamattomuutta: ”Huomaan jarrujen pettävän vaarallisen suuressa vauhdissa.” Ehkä kuusisanaiset elämäkerrat ovat osoitus sitä, että elämää voi kuvata äärimmäisen tiivistetysti, ilman, että mitään oleellista jää puuttumaan. Elämä itsessään onkin sitten aivan eri juttu – kuriton, sekava ja arvaamaton. Juuri se tekee kirjoittamisesta niin antoisaa. Tiivistämiseen kun liittyy oleellisesti se, että on jotain, mitä tiivistää. JOS SALLITTE , oma kiteytykseni tämänhetkisestä elämästäni. Tositarina ammentaa inspiraationsa viime yöstä, jonka vietin lapsemme kanssa mummolassa. (Tähänastisia sanoja ei lasketa.) Näin se menee: ”Lapsi huutaa: Äiti! Vastaan anellen: isä?” 6 sanaa JÄRKEVÄT NIMET (ristiminen). Jyväskylän jäähalli nimetään remontin jälkeen Synergia-areenaksi. Hyi, hyi, hyi ja vielä kerran yök! Hippos on Hippos, vaikka miten ”synergiaeduissa” paistaisi. FREE HUGS (ilman reseptiä). Lääke useimpiin kansantauteihin. Kosketelkaa toisianne. KUOHUVIINI (juoma). Maistuu keväästä uuteenvuoteen. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi Muistavatko toimitusjohtajat enää, miltä tuntuu kituuttaa opintotuella?” ”
Viikot 16 & 17: Masentaako harmaus? KYLLÄ 67 % EI 33 % Gallup joka viikko osoitteessa www.jyy.fi Opiskelijan kukkarolla käydään taas MAALISKUUN PUOLIVÄLISSÄ tuli uutinen, että syksystä lähtien opiskelijalounaasta perittävä hinta nousee uuteen maksimiin eli 2,60 euroon. Uutinen herätti heti keskustelua ja hämmennystä. Peilaan asiaa viime vuoden positiivisiin uutisiin, jotka olivat tieto, että tämän vuoden alusta vuositulojen tulorajat nousevat 30 prosenttia ja opintoraha elokuusta lähtien 15 prosenttia. Herää kysymys, liittyvätkö asiat keskenään toisiinsa. Hinnankorotusta perustellaan muun muassa raaka-ainekustannusten nousulla ja opiskelijoiden lisääntyneillä varoilla (eli opiskelijalla on varaa maksaa enemmän lounastaan.) Ymmärrän sen tosiseikan, että raakaainekustannukset voivat vaikuttaa opiskelijalounaan hinnanmuodostukseen. Opiskelija haluaa jatkossakin edullisen lounaan, joka on ravitseva, terveellinen ja mahdollisimman lähellä kotiruokaa. TÄMÄNHETKISEN tiedon mukaan ateriatuki ei nouse samassa tahdissa. Valtion ensi vuoden talousarvio on työn alla. Toukokuun puoliväliin mennessä valtionvarainministeriöön saapuvat sektoriministeriöiden talousarvioesitykset. Ateriatuki voi nousta ensi vuoden aikana, mutta taloudelliset resurssit voivat löytyä esimerkiksi lisätalousarvion yhteydessä. Asiaa on käsitelty myös huhtikuun edustajiston kokouksessa Grönionin edustajistoryhmän laatiman aloitteen pohjalta. Kokouksessa esiin tulleet näkökannat on syytä ottaa huomioon, kun aloitteelle laaditaan vastaus. JOKAINEN opiskelijalounaita tarjoava ravintola saa itsenäisesti päättää, millä hinnalla lounaita myydään opiskelijalle elokuun alusta lähtien. Tänä päivänä löytyy opiskelijaravintoita, jotka pystyvät myymään lounaan alle 2,35 eurolla. On kohtuutonta ajatella, että kaikki lounasvaihtoehdot olisivat samanhintaisia. Näin on esimerkiksi Ilokivessä, eli lounaan hinnalla kompensoidaan kalliimpia annoksia. Jatkossa olisi syytä muuttaa hintoja siten, että lounaan hinta vastaa sitä, mitä saa lautaselle. Lounasravintola Ilokiven johto pohtii parhaillaan, minkälaisia muutoksia hintoihin on syytä tehdä. Lounashintojen porrastaminen voi olla yksi vaihtoehto, jolloin esimerkiksi lohiannos maksaisi 2,60 euroa. Viime vuonna Ilokivi teki voittoa. Ylijäämä kohdennettiin varsinaiseen toimintaan, eli hyvää kaikille ylioppilaskunnan jäsenistölle. Tässäkin tapauksessa on linjanvedon paikka: halutaanko jatkossa vaikuttaa mahdollisella ylijäämällä Ilokiven hintoihin vai siirtää se varsinaisen toiminnan kustannuspaikoille? Michaël Vanamo 5 K i r j o i t ta j a o n JY Y n ha l l i tuk se n jäs e n. Jylkkäri haluaa tietää, mitä opiskelijat ajattelevat. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. Taitoja taideaineiden tuntimääriä on vähennetty peruskoulun opetussuunnitelmassa vuosien varrella niin paljon, ettei esimerkiksi 9. luokalla enää opiskella pakollisena muun muassa kuvataidetta, teknistä työtä, musiikkia. Edes 7. luokkalainen ei voi opetella tekstiilitöitä kuin vaivaisen yhden viikkotunnin lukuvuodessa! Miksi ihmeessä kädentaitoja ei arvosteta suomalaisessa peruskoulutusjärjestelmässä? Miksi luovuutta ei arvosteta valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa? Ihminen ei kasva tasapainoiseksi ihmiseksi ainoastaan aivojen loogista puolta kehittämällä. On oppilaita, joiden vanhemmilla ei ole varaa laittaa lapsiaan yksityisiin tai kunnallisiin lastenja nuorten taidekouluihin. Korkeat lukukausimaksut jopa kunnallisissa taidekouluissa ovat este monen lapsen opiskelulle. Koska peruskoulussa ei saa nykyisen opetussuunnitelman mukaan enää lähes lainkaan opettaa muita kuin teoria-aineita, jäävät kymmenettuhannet vähävaraisissa perheissä elävät lapset ilman riittävää taitoja taideaineiden opetusta. Taitoja taideaineiden tuntimääriä on lisättävä peruskoulun opetussuunnitelmaan, jotta kaikki lapset perheen varallisuuteen katsomatta saavat riittävästi näiden aineiden opetusta peruskoulussa. Tasa-arvon tulee toteutua koulutusjärjestelmässämme myös luovuuden ja kädentaitojen osalta. Tuntimäärien olemattomuus samanaikaisen oppilasmäärän vähentymisen kanssa on aiheuttanut etenkin pienten kuntien 100–200 oppilaan yläasteilla tilanteen, jossa taitoja taideaineiden tuntimäärät eivät tahdo enää riittää edes päätoimisen tuntiopettajan (vähintään 16 viikkotuntia) pestiin. Enää et näe vapaita tekstiilityön tai kuvataiteen lehtoraatteja – avoinna on ainoastaan sillisalaattia yhdistelmillä tekninen työ, uskonto, luokanvalvojuus ja AV-vastaava tai musiikki, tekstiilityö ja uskonto. Eivätkä nämä aineyhdistelmät ole edes hulluimmasta päästä. Kenellä opettajalla on tällaisia pätevyysyhdistelmiä tutkinnossaan? Ei kenelläkään. Pienet kunnat eivät saa päteviä opettajia tällaisilla aineyhdistelmillä, joihin ne on pakotettu huonon opetussuunnitelman vuoksi. Pyydän, että ne henkilöt, jotka ovat olleet päättämässä voimassaolevasta perusasteen opetussuunnitelmasta tuovat nimensä julki ja perustelevat taitoja taideaineiden tuntimäärien vähentämistä. Kuka on se rohkea rokansyöjä, joka laittaa perusopetuksen opetussuunnitelmaan taitoja taideaineet pakollisiksi kaikille luokka-asteille ja lisää näiden aineiden tuntimääriä? Marju Rönkkö Taidehistorioitsija, aineenopettaja Jyväskylä / Inarin Sevettijärvi Avunhuuto taitoja taideaineiden puolesta Ihminen ei kasva tasapainoiseksi ihmiseksi ainoastaan aivojen loogista puolta kehittämällä.” ” IRTOKUVA JYYn valkopaitainen joukkue viihtyi Vaasan yliopistoa edustaneen mustapaitaisen Mighty Dicksin maalilla opiskelijoiden jääkiekon SM-kisojen ottelussa Hippoksen harjoitushallissa torstaina 24. huhtikuuta. JYY voitti ottelun 7–3. JYYn loppusijoitus oli lopulta neljäs, kun perjantaina se hävisi pronssiottelussa Jyväskylän ammattikorkeakoulun Private Forecheckers -joukkueelle rangaistuslaukauksilla. Mestaruuden vei Vierumäen urheiluopisto, joka voitti finaalissa Oulun yliopiston urheiluseuran 5–1. Talonvaltaus on saanut opiskelijat pohdiskelemaan vaikuttamista, ja sitä, miten äänensä saa kuuluviin. Onko oikea keino loukata yksityisen omaisuuden suojaa, vai olisiko järkevämpää käydä avointa keskustelua? Monissa puheenvuoroissa on tuotu esiin harhakuvaa siitä, että keskustelu on siirtynyt talonvaltauksen epäolennaisuuksien läpikäyntiin. Käytännössä juuri talonvaltaus oli se alkuun panija, joka pakotti keskustelun poliisitoimien kritisointiin sekä talonvaltauksen puolusteluun. Todellinen ongelma jäi anarkian ja järjestyksen välisen kinastelun jalkoihin, jolloin mitään konkreettista ei saavutettu. Aito muutos tapahtuu oikeiden vaikuttamisväylien kautta, talonvaltauksilla ei ole mahdollista muuttaa mitään. Jos asioihin halutaan oikeasti vaikuttaa, on hyväksyttävä muutamia perusasioita. Ensinnäkin todellista vaikuttamista tapahtuu vain luomalla yhteistyötä erilaisten toimijoiden kanssa – oli kyse sitten ylioppilaskuntapolitiikasta tai kunnallisesta vaikuttamisesta. Toisekseen asian esiin tuomisesta on välttämätöntä ottaa henkilökohtainen vastuu. Oikea keino ei ole tehdä laittomuuksia ja sitten syyttää yhteiskuntaa. Olikin surullista todeta, että sinällään relevantin ongelman selvittämiseen lähdettiin väärin keinoin. Heti ensimmäisenä toimenpiteenä rynnättiin valtaaman talo, ja vasta tämän jälkeen tultiin todellisen vaikutuskanavan, ylioppilaskunnan ylintä päätäntävaltaa käyttävän edustajiston, kautta esittelemään asiaa. Tällöinkin vaadittiin poliisien toiminnan kritisoimista, eikä muutosta todelliseen ongelmaan, tilojen niukkuuteen. Olisiko aika siirtyä eteenpäin ja samalla palauttaa jotakin hyvää menneiltä ajoilta? Talonvaltauksen ainoa positiivinen asia oli merkki siitä, että ihmisillä on edelleen energiaa ja halua vaikuttaa, keinot vain olivat vääriä. Mihin on hävinnyt halu tehdä yhdessä jotakin rakentavaa, laillisin keinoin? Kenties olisi aika tuoda talkoohenki takaisin yhteiskuntaan. Olisi paljon hedelmällisempää siirtyä jo olemassa olevien asioiden vastustamisesta järkevään kritiikkiin, ja negatiivisen ajattelun ylistyksestä, kohti proaktiivista yhdessä tekemistä. Jos esimerkiksi ”vapaalle” tilalle on tarvetta, voidaan siitä keskustella niin ylioppilaskunnan kuin yliopiston kanssa. Oikeanlainen lähestymistapa mahdollistaa ongelmien järkevän ratkaisemisen. Jyväskylän yliopiston kokoomusopiskelijat Oikea tapa vaikuttaa R ISTO R AUTANEN
6 AS MY GRADUATION is dawning on the horizon, this happens to be my last text for Jyväskylän Ylioppilaslehti. I have had three great years at the university, and although it is exciting to become a Master of Arts, it also feels weird that I will not be a student anymore. But it is probably time to move on, and I’m moving to the glorious city of Kuopio. During my stay I have not only studied my subjects, I have also learned Finland. It was a dream country of mine; I came here with passion to explore something that seemed to be a perfect place. Obviously, it was different than I imagined, but it was even better. My ideal country was not destroyed. On the contrary, I found myself living like at home. It has been probably partly thank to my husband’s relatives, who are as Finnish as it gets. Recently I have seen a short documentary made by an Englishman, where he said he was excited about Finland at first, but then he had to leave, because he was going mad. He said he felt like living in the graveyard. Certainly, one might feel that way. This country is not as easy and outgoing as many other European countries. Nevertheless, it is full of beauty, energy, and those little details that make it really interesting. I THINK THAT if you want to fully enjoy Finland you have to mature, and learn the language. Obviously, I will never be able to catch up with the Finnish mentality, but I do already know the difference between Eppu Normaali and Ismo Alanko. I really enjoyed ‘Kätevä emäntä’ and I like Uutisvuoto. I can even say a few sentences in Savo that are not understandable for Finns from other regions. To my surprise I have spent 2,5 years writing articles here, which seems quite a long time. I should confess that I got the job because I was the only foreigner who bothered to come to the meeting. They let me try to write one text, and then another one, and then I was asked to continue. I apologize for all the crap that I have written, and I’m happy for all the bits that you have enjoyed. Katarzyna Herd Difference between Eppu Normaali and Ismo Alanko In te r n a ti on a l st u d en t s h a r es h er th o ugh t s on li f e in Fi n la n d. Tavarat vaihtoon Kierukassa ja sanomalehti lukuun Sopukassa. ISOLLE OSALLE TUTUT Rentukka, Lillukka ja Ulpukka saivat maaliskuussa rinnalleen uusia sisaruksia Kortepohjan ylioppilaskylän paikannimistöön, kun Kierukka ja Sopukka avasivat ovensa. C-talon alakerrassa oleva Kierukka on tavaroiden vaihtopiste, jonne ihmiset voivat tuoda tarpeettomiksi jääneitä esineitä ja ottaa tarvitsemiaan muiden tuomia tavaroita tilalle. Tavara vaihtaa omistajaa tiistaisin kello 17–19. Kortepohjan vapaa-aikatoimikunnan vapaaehtoisina Kierukassa toimivat Heini Lahtoniemi ja Timo Ahonen laskeskelevat muistivihkosta, että Kierukan kautta on kulkenut jo satoja esineitä. ”Ensimmäisellä kerralla oli todellinen tungos”, Ahonen kertaa 11. maaliskuuta vietettyjä avajaisia. Kierukka on kooltaan aika pieni, mutta tarjolla on paljon opiskelijakämppään kelpaavaa. Eniten näyttää olevan erilaisia laseja ja kuppeja, mutta myös digiajan uhreiksi joutuneita scart-liittimättömiä televisioita on lattialla rivillinen. ”Telkkarit ja säkkituolit ovat täällä varmaan isoimmat tavarat”, Lahtoniemi sanoo. Kierukka on tänä keväänä auki ”ainakin toukokuun loppuun”, kertoo Kortepohjan vapaa-aikasihteeri Mari Lähteenmäki. ”Ja kesälläkin ainakin kerran kuussa.” B-TALON ALAKERRASTA löytyy puolestaan vapaa-ajanviettopaikka Sopukka. Suhteellisen tilava huone on sisustettu pöydällä ja sohvilla, ja se on avoin kaikille. Nurkasta löytyy kirjahyllyllinen erilaisia kirjoja ja lehtiä, mutta Sopukan ”vetonaula” on sinne joka päivä tuleva Keskisuomalainen. ”Se on jopa säilynyt siellä”, iloitsee Lähteenmäki. Sopukan ovien pitäisi olla auki ympäri vuoden aamuseitsemästä iltayhdeksään. ”Tosin ovien avaaminen on huoltomiehiltä välillä unohtunut, kun kyseessä on uusi asia”, Lähteenmäki tunnustaa. Iiro-Pekka Airola toimittaja@jyy.fi Kortepohjan uudet tilat otettiin hyvin vastaan Siperianlehtikuusen kyltti Villa Ranan seinustalla. P ERTTI P YHTILÄ Heini Lahtoniemi (oik.) kirjasi ylös, mitä Heidi Huovinen toi Kortepohjan kierrätyspisteeseen Kierukkaan. R ISTO R AUTANEN Kuppeja odottamassa ottajaansa. KOVAT KÄNNIT vai sivistynyttä siemailua? Kuinka käytät alkoholia ja millaisissa tilanteissa? Suomen Akatemian tukema tutkimusryhmä ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto haluavat tietää suomalaisten – siis myös opiskelijoiden – juomatavoista. Tietoa kerätään keväästä syksyyn ”Alkoholi elämässäni” -kirjoituskilpailun avulla. Kirjoitusten keruu on valtakunnallinen sekä kaikille avoin ja sen tarkoituksena on kerätä omakohtaisia kokemuksia juomatavoista ja alkoholin merkityksestä elämässä. Voit kirjoittaa aiheesta omaelämäkerran, pitää päiväkirjaa kahden kuukauden ajan tai vastata kyselyyn. Tarkat ohjeet ja palautusosoitteen löydät osoitteesta wwww.finlit.fi/arkistot/keruut.htm. Kirjoitukset tulee lähettää 31.lokakuuta 2008 mennessä. Tulokset julkistetaan keväällä 2009. Vastaajien kesken jaetaan rahaja kirjapalkintoja. Akateeminen humala kansien väliin SIPERIANLEHTIKUUSIA (Larix sibirica) kasvaa Seminaarinpuistossa muun muassa kirjaston ympärillä ja Villa Ranan seinustalla. Ne kaikki ovat istutettuja, sillä lehtikuusta esiintyy luonnossa vasta parin sadan kilometrin päässä Suomen itärajasta. Legendaarisin lehtikuusimetsä on Pietari Suuren 1700-luvun alussa mastopuiksi istuttama, nyt yli 40 metriä korkea Raivolan siperianlehtikuusikko Karjalan kannaksella. Valoisassa hyvin kasvavana lehtikuuset ovat erinomaisia puistopuita, vaikka sen neulaset – muista havupuista poiketen – varisevat keltaisina syksyllä. Keväisin neulaset ovat kauniin vaaleanvihreitä, mutta jo ennen niitä puuta koristavat punertavat emikukinnot. Kävyt ovat pyöreitä ja nuorena nukkapintaisia. Siementaimia löytyy kuitenkin harvoin. Kevätlinnunherne (Lathyrus vernus) on ravinteikkaiden kangasmetsien ja lehtojen kasvi, jota Seminaarinpuistossa kasvaa vain Pajan ja A-talon välisellä rinteellä. Tämän myrkyllisen kasvin kukat ovat toukokuussa avautuessaan ensin punaisia, mutta muuttuvat vähitellen sinisiksi. Kypsästä palosta kasvi heittää siemenet jopa parin metrin päähän. Pertti Pyhtilä Kasveja yliopistolla -sarja päättyy. Vuoden 2007 lopussa puutarhan kasvirekisterissä oli 660 taksonia ja 18500 kasvia. Lisää tietoa yliopiston kasveista saa Flooranpäivänä 13.5. Villa Ranassa klo 12–15 pidettävässä Seminaarinpuisto 125 vuotta -seminaarissa. Siperianlehtikuusi ja kevätlinnunherne
Avoimet verkko-opistot tarjoavat maksutonta opetusta kaikille ja pakomahdollisuuden nykyiselle korkeakoulupolitiikalle. SUOMENKIELISEN Wikiopiston beta-versio on perustettu viime vuoden joulukuussa. Sivusto näyttää ensisilmäyksellä sekavalta ja keskeneräiseltä. On vaikea kuvitella sen haastavan, ainakaan vielä, kansallisia korkeakouluja, kuten wiki-ideologit Juha Suoranta ja Tere Vadén ovat kirjoittaneet. Pinnan alta löytyy kuitenkin rajattomasti mahdollisuuksia. ”Verkossa tapahtuvan yhteisöllisen oppimisen pedagogiikka on vielä täysin kehittymätöntä. Peruskysymyksiä on, miten verkko-opetuksesta voidaan kehittää jotain muuta kuin vastine vanhoille kirjekursseille”, kertoo aikuiskasvatuksen professori Suoranta. Wikiopiston idea on helppo ymmärtää Wikipedian toimintaajatusta vasten. Tavoitteena on oppimistila, jossa opettajan ja oppilaan roolit sekoittuvat. Kaikki voivat osallistua kurssien luomiseen ja suorittamiseen. Malliin sisältyy myös radikaali tiedonfilosofinen ulottuvuus kertoo Tampereen Hypermedialaboratorion yliassistentti Vadén. ”Wikeissä tieto ei sitoudu mihinkään auktoriteettiin, vaan oikeasti eläviin ihmisiin. Tieto näyttäytyy konkreettisesti historiallisena ja jatkuvasti uudelleen muotoutuvana yhteisön tuotteena.” NÄISTÄ PERIAATTEISTA huolimatta Wikiopiston nykyisillä kehittäjillä näyttäisi olevan myös akateemista kompetenssia. Kurssit ovat olleet enimmäkseen eri korkeakoulujen henkilökunnan vetämiä. Wikiopisto on toiminut myös poliittisena pakomahdollisuutena nykyiselle korkeakoulupolitiikalle. ”Yliopiston ihanteena on valistuksesta asti ollut periaate, että sivistys kuuluu kaikille. Nyt teknologia on antanut tämän utopian konkretisoimiselle mahdollisuuden”, Suoranta kertoo. ”Samalla perinteinen yliopisto on kulkemassa eri suuntaan, nostamalla tiedon jonkin kuvitteellisen kansainvälisen kilpailun resurssiksi”, täydentää Vadén. Tärkeä piirre opiston kehittäjille on ollut, etteivät valtion tuottavuusja tuotteistusohjelmat yllä Wikiopiston puolelle. VERKOSTO-OPISTOJA on paljon muitakin kuin wikiopisto. Googlen käyttötaidolla pystyy löytämään melkein minkä tahansa kurssisisällön englanninkielisenä muutamassa minuutissa. Esimerkiksi Berkeleyn yliopisto Kaliforniassa laittaa kaikki kurssisisällöt vapaasti imuroitaviksi podcasteiksi internetiin. Vaikka jaksaisi opiskella internetissä maisterin pätevyyden, ongelmaksi muodostuu, että työpaikan kunnon palkalla saa vasta tutkinnolla. ”Tutkinto on se tulppa, jolla koulutuksen tuotteistaminen ylipäänsä on mahdollista. Räikeimmillään tutkinnon ristiriidat tulevat esiin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa ilmainen college-tutkinto on pääsyy liittyä vapaaehtoiseen armeijaan”, Vadén heittää. Mikä siis vaihtoehdoksi? ”Edelleenkin on lukuisia ammatteja, joissa papereilla ei ole väliä, vaan oikealla osaamisella. Kyllähän toisaalta sellainenkin voisi edelleen toimia, että joku valistunut professori kirjoittaa ne paperit siinä vaiheessa, kun jollain on osoittaa oppineisuutensa”, Vaden jatkaa. Ilpo Puhakka Koko haastattelun voi kuunnella podcastina:: www.peda.net/ jyu/humtdk/journalistiikka/wikiopisto 7 Wikiopisto haastaa yliopistoa avoimuuteen Jy lk k ä ri ty k k ä ä k u n si tä lu e ta a n !
K un vuonna 2001 yliopistosta valmistunut Helena Salakka kirjoitti Jylkkäriin (9/2007) kolumnin siitä, mitä tekisi toisin jos opiskelisi vielä, ykköskohta kuului: ”Kävisin ruokailemassa enemmän Ilokivessä. Siellä on tarjolla Suomen lounaspaikkojen parasta silmänruokaa – kiitos liikunnan poikien.” Tähän kiteytyy Seminaarinmäellä opiskelijapolvelta toiselle kulkeva ilmiö. Valkoisessa rakennuksessa Keskussairaalantien laidalla opiskelevat nuoret miehet ovat jotain isolla J:llä. Naisopiskelijoiden onneksi he avaavat silloin tällöin opinahjonsa ovet ja lähtevät ulos. Heidän liikkeidensä mukaan moni valitsee sitten lounaspaikkansa tai yökerhonsa – tätäkin on kuultu. P essimisti voisi ajatella, että heikko humanisti jää kakkoseksi, kun liha jyllää. Onko näin? Ei auta kuin kysyä. ”Kyllä se on muusikko, joka ne naiset vie”, naurahtaa Janne Salmenkangas. Hän ja yksitoista muuta musiikkiopiskelijaa eivät ujostelleet esitellä kroppaansa, kun he tekivät oman poikakalenterin. Toisin kuin liikunnan poikien kalenterissa, pääosassa ei ollut lihasten pullistelu. Musiikinopiskelijoiden vartalon peittona olivat soittimet. ”Se oli sellaisen taiteellisuuden ilmaisu. Siellä on runollisia ilmeitä, tosin kyllä niitä lihaksiakin”, vakuuttaa Salmenkangas, joka esiintyi kalenterissa viulun kanssa. Vaikka usko humanistin vetovoimaan on vahva, tunnustaa hän silti pari katkeruutta liittyen liikunnan poikiin. Monen muun tavoin Salmenkankaan mielen on hetkeksi vallannut ulkopuolinen olo, kun saman lounaspöydän naispuoliset kaverit ovat Ilokivessä kuiskutelleet keskenään ”liikunnan pojista”. Tähän musiikinopiskelija vastaa toivottamalla kaikki syömään Musicalle, koska ”on sitä silmänruokaa sielläkin”. Toisessa asiassa humanisti myöntää kuitenkin reilusti tappionsa: ”En kyllä kehtaa mennä Liikunnan salille. Menen sitten jonnekin muualle.” Y hteiskuntatieteilijöilläkin on poikakalenteri valmisteilla. Yhteiskuntapolitiikan, sosiaalityön ja sosiologian ainejärjestön Fokuksen kalenterissa aiotaan leikkiä perinteisillä miesrooleilla, valottaa kuvaajaksi valikoitu Tuomo Leinonen – fokuslainen itsekin. ”Siitä tulee pikemminkin antimaskuliininen. Toisaalta kauneus on katsojan silmässä: kuvien leikki mahdollistaa monenlaiset tulkinnat”, hän selvittää. Leinonen alkaa pohtia sukupuolirooleja laajemminkin. Naisvaltaisilla yhteiskuntatieteellisillä aloilla miesten on haettava rooliaan. Liikunnan poikien hän näkee sujahtavan muottiinsa helpommin. ”Jos heittää stereotypioita, niin kadehdittavaa on se, miten helppoa heidän on vain ottaa roolinsa, ilman tarvetta haastaa sitä”, Leinonen sanoo, ja tunnustaa puhuvansa nyt sosiologin silmälasein. ”Ehkä siihen liittyy, millainen on perinteinen käsitys miehestä isolla M:llä. Kärjistäen: feministithän sitä kritisoivat, mutta haluaisivat kuitenkin niiden (liikunnan poikien) kanssa saatille”, Leinonen heittää puolitosissaan. Hän pohtii ylipäätään koko lokeroimista. ”Jos haluaa lähteä leikkimään, onhan näitä stereotypioita. Olenhan minäkin wannabe-liikunnan poika, kun käyn salilla”, Leinonen pohdiskelee. J yväskylässä on Suomen ainoa liikuntatieteellinen tiedekunta. Näin ollen muualla ei ole liikunnan poikiakaan. Lyhyt soittokierros muiden ylioppilaskuntien naispuheenjohtajille paljastaa, että liikunnan pojat ei ole ennalta tuttu käsite. Kärryille päästään kuitenkin nopeasti. ”Se on varmaan vähän sama kuin meillä on prosessin naiset”, tekniikkaa itse opiskeleva Oulun yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Heli Pihlajamaa vastaa heti. Ajatus liikunnan pojista saa heti Pihlajamaan kielen liikkeelle: ”Lyhennehän on lipo, eli vähän niin kuin lipoo...” Pitäisikö urheilullisen tiedekunnan uroksia olla useammassa pisteessä Suomen kartalla? ”Lähtökohtaisesti olisihan se kivaa, että kaikilla olisi kivaa liikunnan poikien kanssa”, Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Anna-Mari Huhtinen aprikoi. ”Toki urheilulliset ja liikunnalliset miehet pistäisivät sydämen lämpiämään. Mutta toisaalta olen itse tehnyt hyvän valinnan, kun edustan 18 prosentin sukupuolta tässä tiedekunnassa. Osa pojista täällä on vähemmän liikunnallisia ja osa enemmän”, Pihlajamaa pyörittelee. Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Laura Heinonen ei vieraskentille haikaile. ”Kyllä liikunnan pojat ovat varmaan upeita ja niitä pääsee Jyväskylässä katsomaan, mutta kyllä me varmaan pärjätään omilla. Upeita ovat pojat Turussakin.” Sen sijaan Huhtisen ja Pihlajamaan luotto omiin alkaa puhelun edetessä hälventyä. ”Tässähän tulee ihan kateelliseksi”, huokaa Huhtinen. ”Ehkä jos oma tarjonta alkaisi kyllästyttää, mielelläni tulisin sinne liikunnan poikiin tutustumaan”, miettii Pihlajamaa. Ja jatkaa jo melkein matkalippuja tilaten: ”Pitäisikö tulla excursiolle sinne katsomaan, onko kateudelle aihetta?” LIIKUNNAN POJAT 8 Kari Peitsamo laulaa kauppaopiston naisista, mutta Jyväskylässä päitä kääntävät liikunnan pojat. Ainakin sitkeän myytin mukaan. Harmittaako humanistia? Teksti: Iiro-Pekka Airola ja Jonna Rusanen Kuvat: Risto Rautanen ja Jonna Rusanen pintaa syvemmältä Kai Palomäki ja Jussi Sipiläinen painattivat t-paitaan Ilokiven ruokajonossa naisen suusta kuullun letkautuksen.
9 TAPAHTUI TOSIELÄMÄSSÄ: Liikunnan pojat olivat asettuneet Ilokiven ruokajonoon ja herättivät pahennusta jutellessaan kovaäänisesti. Takaa kuului närkästynyt naisääni: ”Taas noita liikunnanjätkiä, joilla on aaöö nolla.” Tämän kaksi vuotta sitten sattuneen tapauksen pohjalta Kai Palomäki ja Jussi Sipiläinen ottivat asiakseen painaa liikunnan poikien oman t-paidan. Rinnuksiin painettiin sana liikunnanjätkä ja taakse tietysti AÖ 0. ”Puoliksi paita on läppä, puoliksi ollaan tosissaan. Kyllä me ollaan siitä ylpeitäkin, että opiskelemme liikunnalla, mutta kyllä nuo ennakkoluulotkin ovat tuttuja.” JA ONHAN liikunnan pojat aika helppo tunnistaa paitsi äänestä, myös ulkonäöstä. Haastattelupaikaksi valitusta kirjaston kahvilasta kaksi koripalloilijaa löytyy helposti. Toisaalta ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä tunnistaakseen liikuntalaiseksi miehen, jonka paidassa lukee liikunnanjätkä. Stereotypiat siis elävät, ja Palomäki, 26, ja Sipiläinen, 28, ovat valmiita käymään niiden kimppuun. ”Olen kuullut monesti, että meillä on liikunnalla helppoa, kun ei tarvitse paljon opiskella”, Palomäki toteaa ja muistuttaa samalla, että eri lajeja saatetaan treenata päivässä jopa 6–7 tuntia. ”Ja siihen vielä omat treenit päälle. On tämä välillä aika hullua touhua”, Sipiläinen lisää. Sekä Palomäki että Sipiläinen treenaavat päälajinaan koripalloa. Molemmista myös tulee isona liikunnanopettajia. Tai oikeastaan on jo tullut: Palomäellä olisi virka tiedossa Liedossa, mutta hän haluaisi mieluummin löytää töitä Jyväskylästä. Sipiläinen taas on laajentanut opintojaan OKL:n puolelle, joten hänellä on tavoitteena saada myös luokanopettajan pätevyys jouluun mennessä. Valitettavasti stereotypioihin ja ennakkoluuloihin törmää myös työelämässä. ”Olin töissä yhdessä koulussa ja valitettavasti olin joidenkin opettajien mielestä kuperkeikkamaisteri, joka opetti vain täyteainetta.” Nämäkin ennakkoluulot kuitenkin kääntyvät viihteeksi, joka saa miehiltä röhönaurut. ”Liikuntatieteellisen opintosuunnitelma: ensimmäinen vuosi pesäpalloa, toinen jalkapalloa ja kolmas lentopalloa. Sitten on maisteri”, Palomäki toistaa stand up -koomikko Teemu Vesterisen vitsin Poltetta puntissa tapahtumasta. ”Se kyllä kerto sen vähän paremmin.” MUTTA MITÄ SEN on väliä, jos joku pitää pallonpomputtelijana, kun naisia juoksee perässä? Vai juokseeko? ”Kyllä Jussin kimppuun tulee aina joku baarissa”, Palomäki toteaa. Molemmat uskovat, että useimmiten naiset ovat ihan mielissään siitä, kun kuulevat miehen opiskelevan liikuntatieteellisessä. Sipiläinen kuitenkin muistaa tiedon myös karkottaneen ihailijoita. ”Joku saattaa heti ajatella, että olemme pinnallisia.” Sipiläinen ei käyttäisi itsestään sanaa pinnallinen, mutta ei liiemmin syvällinenkään. Hän on tällä hetkellä vapaa mies, mutta Palomäki seurustelee, yllätys yllätys, oman tiedekuntansa tytön kanssa. ”Ei se todellakaan ole mikään ehto, että tytön pitää olla superliikunnallinen. No, kunhan ei vihaa urheilua, ei penkkiurheiluakaan”, Palomäki nauraa. Sipiläinen lisää vielä, ettei häntä tosiaankaan haittaisi, vaikka nainen ei edes tykkäisi liikunnasta. ”Välillä tulee itselläkin liikunta korvista ulos.” LIIKUNNAN JÄTKÄ ei ole – ainakaan stereotypian mukaan – baarien tyypillisin asiakas. Ei ainakaan Vakiopaineen, Sohwin, YläRuthin tai Vihreän Haltiattaren. ”Totta muuten, ei me olla käyty koskaan Vakkarissa. Sohwilla kyllä silloin tällöin.” Vakkariin siis. Sipiläinen ja Palomäki ottavat vastaan Jylkkärin baarissa tarjoamat oluet, mutta kertovat vielä lähtevänsä niiden jälkeen lenkille. Hullujajan ne ovat. ”Miksipä ei Vakiopaineessa voisi tulla käymään uudestaankin”, Sipiläinen miettii. Hän ei tosin näe paikkaa aivan koko komeudessaan, sillä paikalla ei ole yhtään parrakasta hippiä ”Onhan se tosin niinkin, että jos tänne tulee yksin joku merkkipaita päällä, tuntuu, että muut tuijottavat. Ja sitten jos tullaan liikunnan porukalla, herätetään pahennusta, kun metelöidään”, Palomäki miettii. Yleensä liikuntalaisten baari-ilta päättyykin ”Kharmaan tai Kikkeliin”. ”Oon kuullut, että nuoremmat liikunnan kurssit käyvät Kharmassa”, Sipiläinen sanoo. KALJOJEN JÄLKEEN raamikkaat miehet todellakin poistuvat lenkille. Sopisi ottaa muidenkin mallia. Kertovat vielä, että sinne pelottavalle liikunnan punttisalille todellakin kannattaa uskaltautua. ”Ja jos on oikein rohkea, voi kysyä liikuntalaisilta neuvoa. Siinähän saa ilmaista ohjausta”, Sipiläinen vinkkaa. Palomäki haluaa kuitenkin vielä kertoa loppuun julman totuuden vuosikymmenten takaa. ”Kuulemma joskus 40 vuotta sitten vastakkainasettelu liikuntalaisten ja muiden välillä todellakin oli aikamoista. Ulkopuolisia ajettiin liikunnan kahvilasta ulos.” Hän kuitenkin toteaa, että ajat todellakin ovat muuttuneet radikaalisti ja kertoo ehkä vielä julmemman totuuden. ”Jokin aika sitten kutsuimme jopa kandidaatti Vahvasen mukaan liikunnan omaan 7-otteluun.” Ekaa kertaa hippibaarissa Kai Palomäki. Jussi Sipiläinen.
10 G 26-vuotias keskustan ensimmäisen kauden kansanedustaja G Jäsen eduskunnan suuressa valiokunnassa ja sivistysvaliokunnassa G Eduskunnan ainoa alle 30-vuotias kansanedustaja ja ainoa opiskelija G Keskustanuorten puheenjohtaja G Kokkolan kaupunginvaltuutettu vuodesta 2000 G Kokkolan kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja 2005–06, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja vuodesta 2007 G Ehdolla keskustan varapuheenjohtajaksi G Aloitti valtio-opin opinnot Jyväskylän yliopistossa syksyllä 2002. Sivuaineina kansantaloustiede, journalistiikka, puheviestintä ja yhteiskuntapolitiikka. Maisterin tutkinnosta puuttuu gradu, kieliopintoja ja muutama muu kurssi G Oli Jyväskylässä asuessaan mukana JYYn edustajistossa ja Jyväskylän Ylioppilasteatterissa näytelmässä Kerreejät. Tuomo Puumala M IKKO M ATTLAR Vuonna 2002 valtio-opin opinnot Jyväskylän yliopistossa aloittanut Tuomo Puumala tekee nyt valtakunnanpolitiikkaa. 26-VUOTIAS Tuomo Puumala nousi vuosi sitten eduskuntaan keskustan listoilta Vaasan vaalipiiristä. Kokkolasta kotoisin oleva kansanedustaja oli ehtinyt kerätä kokemusta kotikaupunkinsa valtuustossa, johon hän pääsi 18-vuotiaana ja eteni puheenjohtajaksi seitsemän vuotta myöhemmin. Valtuustotyön ohella hän opiskeli valtio-oppia Jyväskylän yliopistossa, istui JYYn edustajistossa ja näytteli Jyväskylän Ylioppilasteatterissa. Nyt hänen työhuoneensa sijaitsee eduskunnassa. ”Onneksi nykyään on mahdollisuus opiskella etänä, sillä opintoviikkoja puuttuu vielä sieltä täältä. Kieliopintojen suhteen on hankalampaa, kun niitä pitäisi istahtaa tekemään johonkin paikkaan”, Puumala kertoo. Lounaspaikka on vaihtunut Wilhelmiinasta eduskunnan ruokalaan, mutta Puumala tuntuu viihtyvän sielläkin. ”Eduskunta on sillä tavalla jännä, että voit mennä istumaan kenen tahansa pöytään. Minusta täällä on otettu tosi hyvin vastaan, vaikka toki Keskustanuorten puheenjohtajuuden takia tunsin aika paljon kansanedustajia jo ennestään.” PUUMALA SAI viime kevään eduskuntavaaleissa 7 340 ääntä. Sillä heltisi neljän vuoden pätkätyö Arkadianmäelle, jonka aluksi tuore kansanedustaja oli jo mukana tekemässä hallitusohjelmaa. Ohjelmaan kirjattiin 15 prosentin korotus opintorahaan ja 30 prosentin korotus opintotuen tulorajoihin. ”Hallitusohjelma neuvotellaan heti ensimmäisinä viikkoina, ja pääsin olemaan etenkin sivistyspuolella sen teossa mukana. Ei politiikassa voi sanoa, että juuri minä tämän hoidin, mutta pystyin antamaan panokseni muun muassa opintorahaja tulorajakysymyksiin.” Puumala istuu tällä hetkellä suuressa valiokunnassa ja sivistysvaliokunnassa. Jälkimmäisen alueeseen kuuluvat myös opiskelijoiden ja yliopistojen asiat. ”Opiskelijoiden asemassa on vielä muutamia isoja epäkohtia. Nuoret elävät aika pitkälle omissa talouksissa, joten on hyvin epäoikeudenmukaista, että puolison tulot vaikuttavat opintorahaan. Myös perheellisten opiskelijoiden asemaa täytyy helpottaa esimerkiksi isommalla lapsilisällä. Nämä asiat pitää pystyä hoitamaan nopeasti ja ne ovat enemmän tahdosta kuin rahasta kiinni, koska kokonaissummat ovat aika pieniä.” Hän ei uskalla antaa aikatauluarvioita parannuksille, mutta vakuuttaa, että töitä niiden eteen tehdään koko ajan. Konkreettisempia tuloksia on jo tuonut sairastuvan opiskelijan aseman eteen tehty työ. ”Jos opiskelija sairastuu pitkäksi aikaa, hän putoaa opintorahan piiristä. Siihen ollaan nyt löytämässä Kelan kanssa yhteinen malli, jolla pystytään yhteensovittamaan sairauspäivärahaa ja opintorahaa. Pieniä juttuja on vielä vaikka kuinka paljon hoidettavana, mutta opintoraha ja tulorajat ovat astuneet ison loikan eteenpäin.” Myös yliopistouudistus pitää sivistysvaliokuntaa tällä hetkellä kiireisenä. Puumala saapui Jylkkärin haastatteluun hiukan myöhässä, koska uudistusta koskeva palaveri venähti. ”Ajatukseni lähtevät siitä, että pidetään huolta, ettei sen enempää Jyväskylän kuin Lapin yliopistonkaan perusrahoitus vähene yliopistouudistuksen myötä. Yliopistot eri puolella Suomea ovat olleet menestystarinoita alueillaan, eikä niitä pidä käydä romuttamaan.” TÖITÄ HÄN TEKEE yli 70 tuntia viikossa. Tavalliseen viikkoon mahtuu kansanedustajavelvollisuuksien lisäksi kunnallispolitiikkaa Kokkolassa sekä Keskustanuorten menoja. Politiikka täyttää Puumalan päivät niin perusteellisesti, että on pakko kysyä, eikö usko demokratiaan ole horjunut joskus edes hetkellisesti. ”Prosessit ovat pitkiä, kun nämä hommat eivät vaan tapahdu päivässä tai kuukaudessa. Kärsivällisyyttä tarvitaan siinä, kuinka kankeita poliittiset puolueet ja koko järjestelmä on. Siksi nopeasti yksittäiseen asiaan reagoivat kansalaisjärjestöt ja muut ovat kasvattaneet suosiotaan ja poliittiset puolueet eivät ole.” Uskon horjuminen on kuitenkin hänestä liian vahvasti sanottu. ”En voi sanoa, että usko horjuu, koska en ole löytänyt parempaa systeemiä tilalle. Kritiikkiä voi esittää ja itsekin esitän sitä, mutta ei ole olemassa parempaakaan systeemiä, joten paras vaihtoehto on tuoda nykyistä systeemiä uudelle vuosituhannelle. Kyllä kaikilla puolueilla – myös Kepulla – on aivan hirveästi töitä siinä, että pystytään reagoimaan ihmisten tarpeisiin paljon nykyistä nopeammin.” PUUMALA ON vieraillut kansanedustaja-aikanaankin Jyväskylässä, mutta lähinnä juttelemassa valtio-opin professorien kanssa opintojen suorittamisesta. Esimerkiksi vierailuluennoitsijana häntä ei ole käytetty. Yliopistosta hän kokee saaneensa erityisesti eväitä ajatteluun. ”Jyväskylässä valtio-opin perusopetus on aika teoreettista. Parhaimmillaan yliopiston rooli on opettaa ajattelemaan ja päättelemään loogisesti – se ei opeta eikä sen varmaan pitäisikään opettaa, miten eduskunnassa sukkuloidaan, vaan ne opit pitää hakea työelämästä. Käytännön politiikkaa olen saanut tehdä koko ajan, mutta yliopisto on opettanut näkemään kokonaisuuksia.” Vielä pitäisi kirjoittaa gradu, joka on tarkoitus tehdä eduskunnan lomien aikana. Tällä hetkellä häntä kiinnostaisi tutkia budjetin käsittelyä eduskunnassa. ”Käsittely alkaa syyskuun alussa ja loppuu joulun alla noin 500 äänestykseen, joissa kaikissa hallituksen esitys menee läpi. Eduskunta tekee budjetin 40 miljardiin euroon noin promillen eli 40 miljoonan euron muutokset. Suomen kansanvallan ydin on eduskunta ja sitä taustaa vasten on minusta erikoista, kuinka pientä osaa näistä rahasummista se käytännön politiikassa liikuttelee.” Mikko Mattlar Kansanedustajan fuksivuosi takana
11 Filosofi katsoi asiaa toiselta kantilta. KULTTUURI Summer Jazz kolmattatoista kertaa Jyväskylä Summer Jazz järjestetään 5.–8. kesäkuuta nyt kolmattatoista kertaa. Festivaali on urbaani jaaja maailmanmusiikkicocktail. Tapahtumasta voi nauttia ympäri kaupunkia erinäisissä paikoissa, myös ravintoloissa: Infernossa ja Shakersissä järjestetetään jazzklubit. Popparissa julkaistaan argentinalaista tangoa soittavan Quinteto Fuengon levy ja muita suuria tapauksia on muun muassa kantaesitys jazztanssishowsta Ryt-m-It. Ulkomaisista nimistä esiintyvät muiden muassa unkarilainen worldjazz-fuusio Djabe sekä ruotsalainen lyyristä elektronista äänimaisemaa maalaileva Paavo. Nettisivut osoitteessa www.summerjazz.net. Mukamas huoleton jälki on Katja Tukiaiselle ja Ville Rannalle arkipäivää, mutta mitäs Matti Hagelberg sillä oikein meinaa? KUN PIENENÄ väkersin sarjakuvia, aloitin aina piirtämällä viivoittimella siistin suorakulmion, joka jaettiin kolmeen osaan. Jämptisti kasattuun kehikkoon oli hyvä sitten asetella autoja, päitä ja puhekuplia, vaikka ihan aina kaikki ei mahtunutkaan. Viivainkammo ei tunnu koskaan vaivanneen Ville Rantaa eikä Katja Tukiaista, jotka ovat molemmat tuttuja rennosta jäljestä. Heidän uutuusalbuminsa Kajaani ja Rusina tunnistaakin heti tekijänsä näköiseksi. Uusi teos on putkahtanut maailmaan myös Matti Hagelbergiltä. Hänen aiemmat sarjakuvansa ovat olleet työläitä raapekartonkieepoksia, mutta Kova länsi -albumi on suttuinen ruututarha. Mitä ihmettä on tapahtunut? KUN LUKEE Kovaa länttä avausaukeamaa pidemmälle, hämmennys katoaa. Hagelbergin tarina käsittelee Calamity Kid -italowesterniä ja ennen kaikkea sen suomalaispiirtäjää Mikko Komua. Kova länsi on täynnä likimain identtisesti piirrettyjä puhuvia päitä. Heistä suurin osa on Kidin faneja, joilla on voimakkaat mielipiteet Komun piirrosjäljestä ja tarinankertojan lahjoista. Vitsi alkaa avautua viimeistään siinä vaiheessa, kun rujosti piirretty irtopää toteaa, kuinka ”Komu varmaan piirtää levittämällä mämmiä”. Varmemmaksi vakuudeksi repliikit eivät useinkaan mahdu puhekupliin, vaan niiden viimeinen rivi valuu ruudun yli. Tämä kaikki on niin kaukana Hagelbergin tavanomaisesta jäljestä, että hidasmielistäkin alkaa hykerryttää. Lopputulos on oudosti sekä äärimmäisen hagelbergiaaninen että sen täydellinen vastakohta. Mainiota luettavaa, siis. WESTERN-REVITTELYN rinnalla Rusina tuntuu vaatimattomalta. Katja Tukiaisen raskausaikaa ja Rusina-vauvan ensimmäistä elinvuotta kronikoiva albumi on herkkä ja pienimuotoinen. Tarkat tuokiohetket joogatunneilta, äidin jännityksestä ja synnytyssalin tapahtumista ovat hurmaavia. Koska visuaalisuus ja tarinankerronta ovat kovin samanoloisia kuin aina ennenkin, jäin miettimään, mitä uutta teos toi vauvapäiväkirjojen genreen. Kenties kyse on virheellisestä vertauksesta, mutta tyylilaji-irrottelu saattaisi Luonnosteltua kuvasarjaa Katja Tukiaisen Rusina näyttää tältä. Näyte Matti Hagelbergin kädenjäljestä. Ville Ranta piirtää Kajaanista. virkistää Tukiaisenkin sarjakuvia. PÄÄLLISIN PUOLIN arveltuna myös Kajaani näyttäisi uusintavan tekijänsä vanhoja tapoja. Elias Lönnrotin Kainuun-vuosista enemmän kuin vähän fiktiivisesti kertova lähes 300-sivuinen kirja on näennäisen kepeästä viivasta huolimatta jykevä teos. Jälleen ensisivut ovat hämätä: taasko tätä suttuviivaa ja horjuvaa kaunokirjoitusta? Sitähän löytää mielin määrin Rannan kuvablogista. Pian kuitenkin huomaa, että kokonaisuus on paljon harkitumpi. Montaasinomaiset puhekuplattomat maisemakuvaukset vaihtelevat tiiviin räpättävän dialogin kanssa. Lönnrotin synkimpinä hetkinä tussi maalaa sivun niin mustaksi, että päähenkilön sieluntila on varmasti selvä. Hieman mukailtuna sarjakuvaan sopisi nettilegenda Niksun kirjavalioiden tiivistelmä Sinuhe Egyptiläisestä: ”Suomalaista miestä ahistaa, mutta muinaisessa Egyptissä.” Kajaani näyttää Lönnrotin kunnollisena ja ahkerana miehenä, jota periferia panettaa. Hän haluaisi kuitenkin huolehtia sekä perheestään että virastaan, joten naisten kanssa vehtaaminen ei oikein sovi kuvioon. Kajaanin uudelleentulkinta kansallisesta ikonista tuo mieleen Kristuksen viimeisen kiusauksen ja etenkin Aleksis Kiven elämän, jossa kansalliskirjailijaa vitutti ihan kaikki. Rannan näkemys Lönnrotista ei ole yhtä eläimellinen kuin Jari Halosen Kivi-elokuva. Kenties yhtäläisyys löytyy siitä, että kaikki kolme esittelevät yksityisen puolen henkilöstä, joka yleensä näyttäytyy ainoastaan virallisen patsastelevana. KOVA LÄNSI , Rusina ja Kajaani eivät yksikään muistuta stereotyyppistä strippisarjakuvaa sen enempää aiheensa kuin toteutuksensakaan puolesta. Osuva analogia löytyy elokuvien puolelta. Jos Karvinen on Hollywoodin kesähitti ja Kill Bunny vain internetissä leviävä friikkivideo, niin nämä kolme sarjakuvaa ovat indie-elokuvaa: persoonallista, hauskaa ja koskettavaa – ja taiteilijan rakkaudella synnyttämiä. Olli Sulopuisto Matti Hagelberg: Kova länsi. Kreegah bundolo 2008, 108 s. Calamity Kid -piirroskisa osoitteessa fumante.wordpress.com Katja Tukiainen: Rusina. Like 2008, 96 s. Ville Ranta: Kajaani. Asema-kustannus 2008, 288 s.
Niina Hakalahti: Uimataito Tammi Uimataidottoman pizzanpaistaja Ahmetin, yksinhuoltaja-hippi Marjan ja täydellisyyttä tavoittelevan Kristiinan tarinat kaappaavat lukijan mukaansa. Matkalla huomataan, että äärimmäisyyksiin vietyinä huolettomuus tai tarkka elämän suunnittelu eivät toimi. Kirjan henkilöt ovat aidon epätäydellisiä – ja siksi niin kiinnostavia. Marja yrittää olla vapaa ja huoleton, mutta ilman työtä ja rahaa on vaikea elää. Kristiinan elämänlaatu ei ole rahasta kiinni, mutta ongelman voi kehittää vaikka siitä, että kaupasta ei löydy kuorimatonta luomuriisiä. Romaanin tapahtumat sijoittuvat Ouluun, mutta ne voisivat olla mistä tahansa suomalaiskaupungista. Romaani on tragikoominen ja sympaattinen kertomus elämänhallinnasta ja valintojen vaikeudesta. Miksi emme voi elää niin kuin haluamme, ja tiedämmekö edes, mitä haluamme? Uimataito on Tampereella asuvan Niina Hakalahden toinen romaani. Hengenahdistusta ilmestyi vuonna 2004. Aiemmin häneltä on ilmestynyt kolme runokokoelmaa. Vuosina 1998–2002 Hakalahti työskenteli Pirkanmaan läänintaiteilijana. Heidi Tamminen ”Epätäydellisyydessään mielenkiintoisia henkilöhahmoja.” Jorma Uotinen: Tunteiden taivas (IDS 1998) Julkimotanssija ja Tanssii tähtien kanssa -tuomari Jorma Uotinen teki 1990-luvun lopussa aluevaltauksen iskelmämusiikin puolelle. Tuloksena oli Tunteiden taivas -levy, jonka taustaryhmään löytyivät vanhat The Boys -soittajat Mikki Nuorivaara ja Antero Jakoila. Kappaleista vastasi pääosin Nuorivaara, mutta levyn viimeinen kappale sävellettiin Uuno Kailaan runoon. Uotisen basso soi vakuuttavasti samoilla taajuuksilla Ville Valon, Jyrki 69:n ja Martin Saarikankaan kanssa. Oikeat nuotit löytyvät, mutta matalalla äänellä on heikkoutensa etenkin levyn nimikappaleessa, jossa ranskalaistyylinen tulkinta ja kepeä naurahtelu kuulostavat lähinnä psykoottisilta. Nämä kokeilut olisi siis voinut jättää tekemättä. Myöskään runonlausuntaa tavoittelevat puheosuudet kesken kappaleen eivät ole koskaan olleet hyvä idea, eivätkä ole sitä Uotisen Kulkija-kappaleessakaan. ”Tunteiden taivas, tie kohtalon / tunteiden taivas, jossain se on / Tunteiden taivas, tulla kun saa / tunteiden taivas, se kanssain jaa” ja ”Tähden kirkkaan kun nään / sitä katsomaan jään / sinne aatoksein vien / taakse kaukaisen tien” ovat valitettavasti aitoja näytteitä levyn teksteistä eivätkä huumorimielessä kirjoitettua iskelmäparodiaa. Sanoituksetkaan eivät siis pelasta levyn suurinta puutetta – sitä, että tango ja bossanova tuovat mieleen enemmän Tallinkin yökerhon kuin eteläamerikkalaiset kadut. Uotinen ei ole huono laulaja, mutta levy on kaikin puolin niin standardinomaista iskelmää ettei välillä tiedä, kuunteleeko parodiaa vai tosissaan tehtyä musiikkia. Kaikki kuluneimmat laulumaneerit ja melodiat ovat mukana, joten vaikka sovituksissa on nähty kohtuullisesti vaivaa, levystä ei jää juuri mitään mieleen. Poikkeuksen tekevät vain Uotisen basso ja paikoin tahattoman koominen tulkinta. Jos levyä kuunnellessa tulevat mieleen Kummelin Musacorner-sketsit, se ei liene levyn kannalta hyvä asia. Jorma Uotisen laulajanura jatkui kahdeksan vuotta myöhemmin levyllä Sentimental Secrets. Nimestä voi päätellä kakkoslevynkin sisältävän tunteisiin käyvää tulkintaa. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä. DIVARIN HELMI Tunteiden taivas jäi kadoksiin JYT: Kertomus sokeudesta Ohjaus: Johanna Lystilä. Rooleissa: Jonas Saari, Kaisa Kokko, Juho Suikkanen, Johanna Moilanen, Eeva Haverinen, Jussi Nieminen, Vesa Partanen, Salla Toikkanen Portugalilaisen nobelistin José Saramagon (s.1922) Kertomus sokeudesta -teoksen tuominen teatterilavalle on JYTiltä rohkea ja kunnianhimoinen veto. Juuri näin teatterin pitää toimiakin, käydä käsiksi haasteisiin eikä mennä helpointa reittiä. Kertomuksessa sokeus alkaa levitä nimettömässä kaupungissa epidemian tavoin ja sokeutuneet suljetaan karanteeniin entiseen mielisairaalaan, jota hallitus valvoo sotilaiden avulla. Näytelmä lähtee tilanteesta, jossa ensimmäisinä sokeutuneiden joukko on eristettynä samaan huoneeseen. Saramagon teksti on vertauskuvallista ja jättää paljon tilaa yleisön tulkinnoille. Elina Snickerin käsikirjoitus onnistuu rakentamaan tekstistä lavalla toimivan kokonaisuuden, ja Johanna Lystilän ohjaus pitää langat käsissään. Ensin hieman häiritsee se, että koko näytelmä on hyvin ”tekstipitoista”, itse näytteleminen tuntuu jäävän sen taakse, mutta sitten ymmärtää, että tästähän tässä juuri on kyse, kertomuksellisuudesta. Toinen ongelma on se, että tarinan hahmot jäävät hieman ohuiksi. Tämä johtunee siitä, että iso teksti on typistetty pieneen kokoon ja näin myös eri ulottuvuudet katoavat. Kokonaisuutena näytelmä on kuitenkin hyvä. Näyttelijätyöstä sanottakoon, että vanhemmat jyttiläiset vetävät hienosti ja uudemmat tulevat hieman perässä – mutta lupaavasti. Matias Huttunen ”Rohkeaa teatteria onnistuneesti.” A Naomi Klein: Tuhokapitalismin nousu WSOY Vuosituhannen vaihteessa kanadalainen Naomi Klein ryöpytti No logossaan yritysmaailman goljatteja sen verran onnistuneesti, että itse kirjaa voitaneen pitää yhtenä tämän vuosikymmenen merkittävimmistä. Tällä kertaa Kleinin kohteena on Milton Friedmanin liikkeelle potkima uusliberalistinen sokkioppi. Tiivistetysti Kleinin määrittelemän tuhokapitalismin tarkoituksena on luoda vaikeuksissa oleviin valtioihin sokkeja, jotta nämä joutuisivat turvautumaan Yhdysvaltain hallituksen tai IMF:n kaltaisten kansainvälisten toimijoiden auttavaan käteen. Apu tulee sitten julkisen sektorin ja infrastruktuurin räjäyttämisen muodossa; jäljelle jää suuryritysten dominoima tilanne, jossa urakoijat jakavat urakoita urakoijille. Missään tapauksessa interventiot eivät toteuta mainostettua demokratiaa. Odotettavasti kirja päättyy lyhyeen lukuun vastarinnan mahdollisuuksista. Ruohonjuuritason aktivismin keinoin sokeista näyttäisi olevan mahdollista nousta kohti uudelleen määriteltyä demokratiaa. Vaikka Klein tekee asioista usein mustavalkoisia, kyseessä on ehdottomasti tarpeellinen kirja. Tero Toivanen ”Katastrofit lihottavat kapitalistin lompakkoa.” A A ”Teoksen tuominen teatterilavalle on JYTiltä kunnianhimoinen veto.” Jori Hulkkonen: Errare Machinale Est F Communications Jori Hulkkosen ensilevytyksistä alkaa olla jo pitkälti toistakymmentä vuotta aikaa. Alkuaikojen deep housesta Hulkkosen musiikki on muuttunut enemmän 2000-luvun soundeihin päivitetyksi syntikkapopiksi, ja vaikutelmaa tehostavat 1980-luvun alun syntsapopbändeissä vaikuttaneen John Foxxin vierailut Hulkkosen viimeisimmillä levyillä. Muita vierailevia laulajia ovat esimerkiksi Jimi Tenor ja Nick Triani. Errare Machinale Est on läheistä sukua parin vuoden takaiselle Dualizmille, mutta tällä kertaa tyyli on paremmin hallussa. Dualizmille mahtui turhan yksitoikkoisia suvantovaiheita, mutta Errare Machinale Est on toimiva kokonaisuus. Hulkkosella on aina ollut hyvä melodiataju eikä se petä tälläkään kertaa, joten vanha väite konemusiikin melodiattomuudesta todistetaan jälleen vääräksi. Parhaita esimerkkejä ovat Erehtyminen on koneelle tyypillistä ja Titaanit. Koneiden erehtyväisyydestä tuli konkreettinen näyte levyn viimeistelyssä, sillä Suomen-painoksesta jäi viimeinen kappale pois. "Tullihenkilön" pystyy kuitenkin lataamaan Hulkkosen kotisivuilta. Mikko Mattlar ”Koneromantiikka kantaa edelleen.” A
JYTin uutuusnäytelmä Kymmenes toukokuuta pureutuu väkivallan olemukseen. JYVÄSKYLÄN Ylioppilasteatterin lavalla kohtaavat toisensa kolme miestä, joita yhdistää syntymäpäivä ja kuuluisa murha. John Wilkes Booth syntyi kymmenes toukokuuta 1838. Huhtikuun neljäntenätoista vuonna 1865 hän ampui presidentti Abraham Lincolnin. Eugen Schauman syntyi kymmenes toukokuuta 1875. Kesäkuun kuudentenatoista vuonna 1904 hän ampui kenraalikuvernööri Nikolai Ivanovitsh Bobrikovin. Mark David Chapman syntyi kymmenes toukokuuta 1955. Joulukuun kahdeksantena vuonna 1980 hän ampui muusikko John Lennonin. Näytelmän käsikirjoittaja Juha Mäkinen on jyväskyläläinen toimittaja, joka on aiemmin näytellyt useissa Jyväskylän Ylioppilasteatterin näytelmissä. Kymmenes toukokuuta on hänen esikoisnäytelmänsä. Ohjaaja Antti Viitamäki on jyväskyläläinen teatteriammattilainen, joka ohjaa JYTille nyt viidettä kertaa. LAVALLA NÄHDÄÄN Jonas Saari Boothina, Tuomas Koskela Schaumanina, Sauli Yksjärvi Chapmanina sekä Eeva-Leena Malander murhaajien mielenliikkeitä peilaavana naisena. Tämän absurdin draaman keskeisiä teemoja ovat väkivalta ja sen oikeutus. Näytelmä saa ensiesityksensä Ilokiven monitoimitilassa lauantaina 10. toukokuuta kello 10.05. Risto Rautanen sivari@jyy.fi Historialliset murhaajat kohtaavat 10. toukokuuta R ISTO R AUTANEN Ohjaaja Antti Viitamäki seurasi, kun Joonas Saari, Sauli Yksjärvi ja Tuomas Koskela harjoittelivat kohtausta.
Joskus laman harmaantaman yheksäkytluvun alkupuolella Hesari julisti Pieksämäen Suomen surkeimmaksi kaupungiksi. Neuvokas kaupunki ei kuiteskaan semmosesta mollauksesta innostunu, vaan päätti ryhtyä vastaiskuun. Pitihän se Suomen maalle todistaa, ettei Pieksämäellä sentään mustavalkosta ollu. Tyhjästä oli kuiteski paha nyhjästä ja lopulta ryhdyttiin taistoon teemalla ”pienikin onni on suuri ilo elämässä.” Niitä kylttejä ilmesty joka puolelle torin laitaa ja seuraava viisivuotiskausi kannettiin hymynaamalla varustettuja banderolleja kaiken maailman tapahtumissa. Kampanjaa säestettiin huudolla ”myö ollaan Savosta, sen näkee tavoista.” Vaan ei meillä sentään yhteistä murretta ole. Koulussa kyllä sanottiin, että on ihan okei, jos joku semmosta vielä käyttää. Ei Pieksämäki silti niin surkea ole. On meillä se rautatie. Risteysasemana Pieksämäellekki kantautuu joskus vaikutteita. Vissiin meissä yhistyy tuo kuopiolaisten kieroilu ja varkautelaisten vittumaisuus. Ja sepä näky siinäkin ku kerran alko koulun katto vuotaan, niin pistettii vaan reilusti ämpäri alle. Peruskorjauksen sijaan kaupunginjohto muisti koulun rehtoria merkkipäivänä sateenvarjolla. Vuos oli yheksävviis ja kartassa luki Neuvostoliitto. Yhtenä kesänä Pieksämäelle eksy turisti. Hetki sitä ihmeteltiin ja sitten selvisi, että se oli tahtonu nähhä todellista Suomea ja valinnu umpimähkään määränpääkseen Pieksämäen. ”Not too big, not too far away.” Ja onhan meillä kulttuuriaki. Maakunnan kuulu Elvis-vessa löytyy aseman grilliltä aivan keskustan kupeesta. Kyseistä nähtävyyttä on kuulemma mainostettu turistioppaita myöten. Ja kävihän se Fintelligens joskus keikalla. Vaan yks juttu pitää kyllä korjata. Ei siellä Pieksämäen asemalla soikaan bluus. Siellä soi tekno. Taikka tarkemmin suppari. Ja muistakaahan sekin, että jos joskus maailman menossa tulee tarve näyttää pieksämäkeläiseltä, niin se ei onnistu ilman karvanoppia ja Valtran lippistä. Kohta voiaan silti näyttää sille Hesarille, että se olikin väärässä. Kohta meillon Ideapark – Pieksämäen pelastusenkeli. Vielä kun saatais Vesa Keskinen sitä pyörittämään, nii olis Pieksämäen tulevaisuus turvattu. Riikka Turunen Kirjoittaja ei aio hiihtää Ideaparkin katolle rakennettavalla ympärivuotisella ladulla. POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: To 8.5. Big Boom 2008 finaali. Pe 9.5. Kickstart 2008 pre-heat!!!: The Bellrays (USA). La 10.5. JKLPunk-HC-Sessions: Ills + Grudge + Escape to Death. Rockirpis vol. 6. Ke 14.5. Disco Ensemble. Pe 16.5. Ghost Brigade + Deathbed. La 17.5. Von Hertzen Brothers. Ti 20.5. Kahvila Klubi: Brambilla (AUT) + Arrestum. Pe 30.5. JKL-SKA-Sessions: Goon + Monica's Lips + The Capital Beat. Bar 68: Ke 7.5. Cleaning Women. Poppari: Ma 5.5. Jääskeläinen-Uusitalo Quartet. Ti 6.5. Senni Eskelinen & Stringpuree Band. Ke 7.5. Martha Scalan Band (USA) + Ninni Poijärvi Band. To 8.5. Holding Hands. Pe 9.5. Mushroom Disco. La 10.5. John McGregor. Tutkintokonsertti AnnaElina Väisänen. Ma 12.5. AMK:n pop/jazz-linjan kevätnäytepäivä. Ka 14.5. Maxflo. To 15.5. Quartet Analyysi. Pe 16.5. Lintu. Ke 21.5. No Sweat. To 22.5. Tuomas Paukun kvartetti. Pe 23.5. Sanna Koljosen tutkintokonsertti. Räisänen & Lias Band. la 24.5. Räisänen & Lias Band. Ti 27.5. Carahca. Ke 28.5. Hanna Marsh soolokeikalla. pe 30.5. Lempeä Jättiläinen. La 31.5. Roso. Antti Heermann & Marian Pretrescu Trio. Ilokivi: Pe 9.5. Seisomapaikka. La 10.5. Whos Tha Man. Ke 14.5. JKL Death / Trash Metal Sessions. Pe 16.5. Wake-up! La 17.5. Club Kaappi. La 24.5. Yläkaupungin yö. Ke 28.5. JKL-PunkHC-Sessions. Vakiopaine: To 8.5. RalliOlga. Pe 9.5. Klaus Thunder & Ukkosmaine. La 10.5. Aarno Parras & Tremolo. La 24.5. Yläkaupungin yö. Red Neck: To 8.5. Hevimetsän Rockklubilla: Beyond the dream + Järjestyshäiriö. Pe 9.5. Anthony Parviaisen Trio. Pe 16.5. Paha kaksonen + Crankenhaus. To 22.5. Hevimetsän rock-klubilla: Simerock. Pe 23.5. Amberian Dawn. Paviljonki: La 10.5. Semmarit. Jyväshovi: Ti 6.5. Anna Hanski. Ti 13.5. Unelmavävyt. Ti 20.3. Markku Aro. Ti 27.5. Marita Taavitsainen. Katse: Pe 9.5. Pepe Ahlqvist. La 10.5. Juha Korento. Pe 16.5. Getawaycab + Novembersoundsbetter. La 17.5. Guitar Slingers. Pe 23.5. Valve. La 24.5. Kim Lönnholm Trio. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Galleria: Samuli Naamanka taidetta ja teollisuutta. Jyväskylän Taidemuseo: Holvi: 16.5. alkaen Kesävieraat. Galleria Harmonia: 8.5. alkaen Annu Vertanen. Keski-Suomen Museo: Puutarhakutsut Kuvataidekoulun kevätnäyttely. Juhani Saksa -veistoksia. Suomen käsityön museo ja Suomen kansallispukukeskus: Aikamatka käsityön historiaa, Käsityössä elämän tuntu ja Komeasti juhlaan tämän päivän kansallispuvut. Ateljeepukuja. Juhlaasuja Haiharan museosäätiön kokoelmista ja Helén Hirvelältä. Galleria: 11.5. asti Karajan. 14.5. alkaen Kuumaa kamaa. Näytön Paikka: Aava Avartaa. Kujalla: Elävä kansallispuku kansallispukuperinne Virossa. TEATTERI Jyväskylän kaupunginteatteri: Ti 6.5. Mimmi lehmän seikkailut klo 10. Ke 7.5. Kuka pelkää noitia klo 12. Kuka pelkää noitia klo 18. To 8.5. Kuka pelkää noitia klo 12. Yksinen klo 19. Aina joku eksyy klo 19. Pe 9.5. Yksinen klo 19. Aina joku eksyy klo 19. La 10.5. Mimmi lehmän seikkailut klo 13. Viulunsoittaja katolla klo 13. Yksinen klo 19. Aina joku eksyy klo 19. Ti 13.5. Mimmi lehmän seikkailut klo 10. Ke 14.5. Kuka pelkää noitia klo 12. Kuka pelkää noitia klo 18. To 15.5. Kuka pelkää noitia klo 12. Yksinen klo 19. Aina joku eksyy klo 19. Pe 16.5. Mimmi lehmän seikkailut klo 18. Viulunsoittaja katolla klo 19. La 17.5. Mimmi lehmän seikkailut klo 13. Viulunsoittaja katolla klo 13. Yksinen klo 19. Aina joku eksyy klo 19. Jyväskylän ylioppilasteatteri: Ma 5.5. Kertomus sokeudesta klo 19. Ti 6.5. Kertomus sokeudesta klo 19. La 10.5. Kymmenes toukokuuta klo 10.05. Su 11.5. Kymmenes toukokuuta klo 19. Ma 12.5. Kymmenes toukokuuta klo 19. Ti 13.5. Kymmenes toukokuuta klo 19. To 15.5. Kymmenes toukokuuta klo 19. Ti 20.5. Kymmenes toukokuuta klo 19. to 22.5. Kymmenes toukokuuta klo 19. Su 25.5. Kymmenes toukokuuta klo 19. Ma 26.5. Kymmenes toukokuuta klo 19. Ti 27.5. Kymmenes toukokuuta klo 19. Huoneteatteri: Pe 9.5. Ryöstetty kieli klo 19. La 10.5. Ryöstetty kieli klo 19. Su 11.5. klo 15. Pe 16.5. Ryöstetty kieli klo 19. La 17.5. Ryöstetty kieli klo 19. Su 18.5. Ryöstetty kieli klo 15. Vakiopaine: Kertoi tulleensa petetyksi. Ke 14.5. klo 19. Pe 16.5. klo 19. La 17.5. klo 19. Su 18.5. klo 15. La 24.5. klo 15. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.fi MENOT 5.5.–18.5. 14 Leijona (Panthera leo) Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. Hetken kuluttua saavumme Pieksämäelle R ISTO R AUTANEN KUUDETTATOISTA kertaa lauantaina 24. toukokuuta järjestettävän Yläkaupungin Yö -kaupunkifestivaalin teemaohjelmistossa nostetaan esiin tee se itse -kulttuuri ja omaehtoinen taiteen tekeminen, joka tapahtuu kaupallisten kustannusja jakelukanavien ulkopuolella ja jää useimmiten vaille median huomiota. Luvassa on muun muassa omakustanteiden tori, jossa on esillä ei-kaupallisia julkaisuja ja tuotteita: kirjoja, vaatteita, asusteita, koruja, rock-levyjä, elokuvia, kortteja ja pelejä. Teemaa lähestytään ryppyotsaisuutta ja tiukkoja rajoja vältellen, joten Tee se itse -yössä voi päästä tuunaamaan vaatteita, puhumaan tee se itse -elokuvasta ja ITE-taiteesta sekä seuraamaan monia käsityöläisten työnäytöksiä. TEEMAOHJELMAN ohella Yläkaupungin Yö tarjoaa yhden illan ja yön aikana myös paljon muuta kulttuuria: elävää musiikkia, tanssia, teatteria, elokuvia, performansseja, luentoja, lausuntaa, kuvataidetta ja liikuntaa. Kaikkiin Yläkaupungin Yön tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Lisätiedot verkko-osoitteesta www.ylakaupunginyo.fi. Risto Rautanen sivari@jyy.fi Tee se itse Yläkaupungin Yö J ANI S ALONEN Inspis 08 -näyttelyyn osallistuva Henna Haatainen on suunnitellut perinteiden ja muodin inspiroimana suuntaa uuden ajan hääpuvuille.
15 LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11 – 16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.fi/ruokalistat Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,30 e – muut 5,20 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 43,00 e, muille 52,00 e. MA 5.5. Mausteinen kasviswokki Kalagratiini Jauhelihakastike TI 6.5. Kesäkurpitsakeitto Merellinen lasagne Broilerleike KE 7.5. Herkkusienikasvisrisotto Kalkkunabarbequekastike Jauhelihapihvi, kerma-pippurikastike TO 8.5. Pinaattiohukaiset Oopperakellarin silakat Broilerkiusaus PE 9.5. Kasvispyörykät Tonnikalakastike, spaghetti Kinkkupizza MA 12.5. Punajuuri-aurajuustokiusaus Paistettu kalaleike Jauhelihakastike TI 13.5. Pinaattikeitto Uunimakkara Lohikiusaus KE 14.5. Kasviscurry Appelsiinikala Täytetyt jauhelihaohukaiset TO 15.5. Kasvishernekeitto, pannnari Hernekeitto, pannari Broileririsotto PE 16.5. Feta-pinaattipiirakka Kalakeitto Lihapyörykät Kenen yliopisto? UUSLIBERALISTINEN koulutusjuna puksuttaa huimaavaa vauhtia. Ylhäältä käsin toteutettava yliopistouudistus näyttäisi johtavan siihen, että ajattelu yliopistossa tulee aina vain vaikeammaksi. Tehokkuusvaatimukset ajavat tutkijat ja opettajat yhä ahtaammalle. Samaan aikaan opiskelijoista koulitaan maistereita mahdollisimman nopeasti. Kärjistetysti voi sanoa, että toimimme simulaatioyliopistossa, jossa opettajat ovat opettavinaan, opiskelijat opiskelevinaan. Toisaalta kehitystrendi herättää myös vastustusta – entä todellisia vaihtoehtoja? Kuinka kriittinen ajattelu voidaan palauttaa yliopistoon? Esitän yhdenlaisen ehdotuksen: yliopistosta on luotava uudenlaisen kritiikin tila ottamalla se voimakkaammin opiskelijoiden ja henkilökunnan haltuun. Kuilu heidän välillään on kurottava umpeen ja yhteisöllinen tutkiminen sekä oppiminen – niiden kriittisimmissä muodoissa – on asetettava korkeakoulutuksen keskiöön. Tämä tarkoittaa opintopiirejä, paneelikeskusteluita, taiteen voimakkaampaa tuomista kampuksille, verkkoyhteisöjen parempaa hyödyntämistä ja niin edelleen. Lisäksi on syvennettävä yhteistyötä yliopiston ulkopuolisten kriittisten ja aktiivisten toimijoiden kanssa, on etsittävä vaihtoehtoja vallitsevalle passivoivalle poliittiselle kulttuurille. ENSIMMÄISEKSI kriittisen oppimisen kohteeksi on kuitenkin otettava itse yliopisto. Sen sijaan, että järjestelmää uudistetaan suljettujen ovien takana, on tutkittava julkisesti itse yliopistoinstituutiota. Tällä hetkellä niin henkilökunta kuin opiskelijatkin tyrkätään yliopistoliukumäkeen siten, että heidän olisi mahdollisimman vaikea pureutua sen todelliseen toimintalogiikkaan. Tämä pyllymäki on pysäytettävä ja yhdessä arvioitava yliopistossa vaikuttavia valtasuhteita, kehitystendenssejä sekä siellä tuotetun tiedon luonnetta ja vapautta. Yliopistoväen lähentyminen mahdollistaisi paitsi todellisen vastarinnan markkinavoimien ja virkamiesten johtamalle yliopistomallille, myös mielekkäämpien oppimisja työkokemusten syntymisen. Yhteistyö olisi siis myös vastaus yleiseen pahoinvointiin ja opintojen etenemisvaikeuksiin. Henkilökunta ei voi sitoutua juoksemaan yritysten ja opetusministeriön tahdissa, yrittäen samalla keksiä mitä kummallisimpia innovaatiokikkoja rahoituksen saamiseksi. Vähintä mitä se voi vaatia, ovat vakinaiset työsuhteet ja nuorten osa-aikaisten tilanteen parantaminen. Myös määrällisesti hyvin järjestäytyneen opiskelijaliikkeen on otettava kritiikin haaste tosissaan. Yliopisto on perinteisesti ollut tila kriittiselle ajattelulle. Oikeutetusti voi kysyä, onko nyt toteutettava järjestelmämuutos otettu todelliseen kriittiseen tarkasteluun? Onko yliopisto enää tila, jossa voidaan tunnistaa epädemokraattinen vallankäyttö ja kritisoida sitä? Kenelle valta yliopistossa itse asiassa kuuluu? Tero Toivanen EVANKELISET OPISKELIJAT Tervetuloa ihana kesä! Sitä ennen vielä parina lauantaina seitsemän jälkeen Lutherin kirkolle (Kansakoulukatu 5) Isän valohoitoon! Tulossa: 10.5. Armon lahjat – Juha Parkkinen, 17.5. Kristityn kevätretki – vierailu Muurameen NA-leirille, mukana menossa Simo Pannula ja Timo Pöyhänen, ehkäpä myös splättärisota. Olet tervetullut myös messuun sunnuntaisin klo 12 Lutherin kirkolle! Kevään viimeinen messu 18.5., messut alkavat syksyllä 7.9., opiskelijaillat 6.9. Extra: Kesällä tulossa muutamia perhemessuja, kesäraamis ja muuta trendikästä, seuraa sähköpostilistaa! Tsekkaa Evikset 27.–29.6.! Lisätietoa Päiviltä, paivi.luukkainen@jyu.fi tai osoitteesta www.sley.fi/eo/jkl/ OTSONI RY järjestää JYYn jäsenille valokuvakilpailun, jonka aiheena on ihmisen jäljet ympäristössä – ihmisen ja ympäristön vuorovaikutus. Pääpalkintona on 500 euron lahjakortti Kampus Dataan. Kilpailuaika 1.3.–15.5.2008. Lisätietoa ja kilpailun säännöt osoitteessa http://groups.jyu.fi/otsoni/jaljilla/ Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.fi. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa. Ilokivi avoinna koko kesän normaalisti. Tervetuloa! Jylkkäri ilmestyy seuraavan kerran maanantaina 1. syyskuuta. Mainokset uusienkin fuksien silmille myy RC kustannus / Heli Leppänen puh. 044 5000 460