NUMERO 4/2006 1. MAALISKUUTA – 14. MAALISKUUTA 47. VUOSIKERTA JYYlle uusi pääsihteeri Tuomas Viskari ruoriin. Uutiset 3 Kolumnisti kysyi asiaa Kirstiltä. Näkökulmia 4 Miksi trivia kiinnostaa? Alastonmalli kertoo työstään. Kulttuuri 14 Alastomana näytillä H A N N A -K A IS A H Ä M Ä LÄ IN E N Kiviniemi kaipaa kehitystä kehitysyhteistyöliite, sivut 9 – 12
2 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan 72-vuotisjuhlaa vietetään perjantaina 24. maaliskuuta. Vuosijuhla on koko jäsenistön yhteinen tapahtuma, johon voi hyvin lähteä mukaan, vaikkei olisi koskaan puuhaillutkaan mukana JYYn toiminnassa. ”Siellä oli paljon rennompaa kuin olisin odottanut. Kaikilla oli komeat vaatteet, mutta tunnelma oli välitön”, kertoo juhlaan viime vuonna osallistunut Pasi Moilanen, joka opiskelee molekyylibiologiaa. Juhla alkaa kello 19 illallisella Agorassa, josta siirrytään Ylioppilastalolle tanssimaan jatkoille. Silliaamiainen nautitaan seuraavana aamuna Opinkiven saunalla. Illalliskortin hinta on JYYn jäsenille vain 40 euroa, ja alkoholiton versio 35 euroa. Hintaan kuuluu kolmen ruokalajin illallinen juomineen, bussikuljetus jatkoille sekä tietenkin tujaus akateemisia perinteitä laulun, tanssin ja musiikin muodossa. Pukukoodina on tumma puku tai juhlapuku. Ilmoittautumiset maaliskuun yhdeksänteen päivään mennessä osoitteessa http://www.jyy.?/vuosijuhla/. Ilmoittaudu ylioppilaskunnan vuosijuhlaan 4/2006 UUTISET 01.03.06 JYYN EDUSTAJISTO valitsi kokouksessaan ylioppilaskunnan uudeksi pääsihteeriksi Tuomas Viskarin. Päätös syntyi kahden äänestyskierroksen jälkeen tiistaina 21. helmikuuta pidetyssä kokouksessa. Ehdokkaiden esittäytymiseen ja tenttaamiseen kului yli tunti. Hakijoita oli 13 ja haastatteluun oli kutsuttu seitsemän, mutta yksi jätti saapumatta. Paikalla olivat Minna Hautamäki, Hanna Heinonkoski, Immu Isosaari, Eino Nissinen, Antti Vesala ja Tuomas Viskari. Tentin jälkeen Heinonkoskea ja Isosaarta ei esitetty ehdokkaiksi, joten he jäivät äänestyksen ulkopuolelle. Viskari sai ensimmäisellä kierroksella 14 ääntä, Hautamäki ja Nissinen molemmat 11 ääntä ja Vesala neljä ääntä. Tasatuloksen takia toinen jatkoonmenijä valittiin arvalla. Toisella kierroksella Nissinen sai 17 ja Viskari 23 ääntä. Edustajistoryhmien valmistamissa kysymyksissä udeltiin muun muassa mihin hakijat pääsihteerinä keskittyisivät, millainen hallituksen ja sihteerien työnjaon tulisi olla, millaisia ovat ylioppilaskunnan talouden haasteet, tulisiko JYYn ottaa nykyistä enemmän kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja millaiset suhteet liike-elämään tulisi olla. Olli Sulopuisto Viskarista pääsihteeri Pääsihteeriksi toisella kierroksella Uuden pääsihteerin mielestä ylioppilaskunta saisi ottaa kantaa yhteiskunnan menoon nykyistä useammin. JYVÄSKYLÄN ylioppilaskunnan uudeksi pääsihteeriksi valittu Tuomas Viskari saapuu haastatteluun suoraan edelliseltä työpaikaltaan. Helmikuun viimeiset päivät kuluvat siivotessa paikkoja Kelan opintotukikeskuksessa. Pääsihteerinä hän aloittaa heti maaliskuun alusta. ”Pieni hämmennys oli ensimmäinen tunne valinnan jälkeen. Ounastelin kyllä, että ensimmäiseltä kierrokselta pääsisin jatkoon, mutta sen pidemmälle en ollut asiaa ajatellut”, hän muistelee edellisillan tunnelmia. Pääsihteerin tehtävä kestää toukokuuhun 2008. Vielä viime syksynä Keski-Suomeen jääminen ei ollut itsestäänselvyys. Silloin Viskari haki työtä ympäri Suomea, koska Jyväskylän tilanne näytti heikolta, eivätkä tutkimusrahoitushankkeetkaan tärpänneet. Pääsihteeriksi hän päätti hakea, koska työnkuva on kiinnostava. VISKARI pääsi lukemaan fysiikkaa yliopistoon lähes kymmenen vuotta sitten syksyllä 1996. Itse asiassa hän olisi halunnut toimittajaksi, mutta niin Jyväskylän kuin Tampereenkin paikat jäivät saamatta. Seuraava vuosi kului armeijassa, ja sen jälkeen hän haki – ja pääsi – opiskelemaan sosiologiaa. Maisteriksi hän valmistui toukokuussa 2004 ja on nyt kirjoilla jatko-opiskelijana. Kun uutta pääsihteeriä pyytää luonnehtimaan itseään ihmisenä, hän puhahtaa ja tuijottelee hetken kattoa. ”Kauhean hankala sanoa tällaista äkkiä. Näen itseni leppoisana ja rauhallisena kaverina. Hermot voi mennä, mutta ei ihan lopullisesti. Uteliaana myös”, hän saa lueteltua. Tärkeimmiksi harrastuksikseen hän listaa musiikin ja kirjallisuuden. Musica-kuorossa Viskari on mukana kahdeksatta vuotta. Musiikkiharrastus sai alkunsa nelivuotiaana musiikkileikkikoulusta ja pianotunneista. ”Rokkia soittelin hurjan nuoruuteni, yläasteiässä. Se sitten jäi kun porukka lähti opiskelemaan ja inttiin. Myöhemmin on joskus käyty sillä porukalla soittamassa kavereiden häissä.” Uteliaasta luonteesta voisi johtua sekin, että Viskari iloitsee uusien asioiden löytämisestä, olivatpa kyseessä sitten kirjat tai levyt. ”Ei voi sanoa, että keräilisin kirjoja, mutta hyllyyn on kertynyt aika paljon ?loso?sta ja yhteiskuntatieteellistä kirjallisuutta. Paras löytö levypuolella on kirppikseltä 2,5 eurolla ostettu Miles Davisin Sketches of Spain.” KUOROA voi oikeastaan pitää alkusyynä Viskarin nykyiseen jamaan, sillä hänen ensimmäinen luottamustoimensa oli Musica-kuoron taloudenhoitajana vuonna 1999. Sen jälkeen luottamustehtäviä on tullut tipoittain. ”Tuli ryhdyttyä harrastamaan politiikkaa. Minua pyydettiin kotiseudulle ehdolle kunnallisvaaleihin vuonna 2000, mutta olin jo täällä kirjoilla, niin en voinut lähteä. Menin sitten täällä ehdolle, ja oikeastaan siinä sivussa myös JYYn edustajistoon ehdokkaaksi”, hän muistelee. Viskarin järjestötoimet voi jakaa kahtia JYYn kautta tulleisiin yliopistomaailman asioihin ja politiikka-harrastukseen, jonka seurauksena hän on nyt toista vuotta Vihreän liiton Keski-Suomen piirin puheenjohtaja. ”Pitää ainakin miettiä läpi, miten pääsihteerin duuni rajoittaa politiikkaa.” TUOMAS VISKARI arvelee, että rivijäsenen näkökulmasta JYYn palvelut eivät tule valtavasti muuttumaan hänen kaudellaan. Dramaattinen palveluiden kasvu ei vaikuta todennäköiseltä ainakaan lähitulevaisuudessa. ”Palvelevan henkilökunnan tehtävien tarkennus voi ehkä näkyä jäsenistölle. Se ei kuitenkaan jää historiaan Viskarin monumenttina.” Hän toimi JYYn sosiaalipoliittisena sihteerinä vuosina 2002– 2004. Silloin syntyi ajatus siitä, että JYY pyrkisi palvelemaan ”ei-standardiopiskelijoita” nykyistä paremmin. ”Erilaiset täydennyskoulutettavat ja jatko-opiskelijat ovat iso ryhmä. Kaikki eivät ole JYYn jäseniä, mutta heidän kohtelullaan on selvä yhteys siihen, miten perusopiskelijoilla menee”, Viskari sanoo. Laajempien asiayhteyksien ajatteleminen näkyi myös edustajiston tentissä. Siellä Viskari ilmoitti, että JYY voisi ottaa nykyistä ahkerammin kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Hän muistuttaa monien asioiden vaikuttavan opiskelijoiden elämään vähintään epäsuorasti. ”Vaikkapa vanhempainvapaan kustannusten tasaaminen ei suoraan ole opiskelijoiden edunvalvontaa. Siinä on kuitenkin suora linkki vastavalmistuneiden nuorten naisten työllistymiseen”, Viskari perustelee. ”Se pitäisi mielenkiintoa yllä siihen mitä ylioppilaskunta sanoo, kun tapahtuu muutakin kuin opintotukea ja duaalimallia.” Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? Henkilökunnan tehtävien tarkennus voi ehkä näkyä jäsenistölle. Se ei kuitenkaan jää historiaan Viskarin monumenttina.” ” Pääsihteeriksi myös hakenut Hanna Heinonkoski onnittelee Tuomas Viskaria valinnasta. J ANIC L EINO
3 4/2006 Kela perii opintotukia takaisin yhteensä 35 190 opiskelijalta, joiden ansiot ylittivät vuositulorajat vuonna 2004. Palautusten määrässä on kasvua edellisvuoteen vajaat 4 000. Keskimääräinen takaisinmaksettava rahamäärä on 1 084 euroa. Yhteensä tukia penätään takaisin 38,2 miljoonan euron edestä, kun viime vuonna summa oli 33,3 miljoonaa. Vapaaehtoisesti tukia palautti yhteensä 24 740 opiskelijaa. Nyt lähetetyt kirjeet ovat päätösehdotuksia, joista voi valittaa kuukauden kuluessa. Jos opiskelija on valmistunut vuonna 2004 ja vuositulorajan ylitys johtuu muista kuin opiskeluaikana saaduista tuloista, takaisin maksettava määrä voi pienentyä. Vuoden 2005 opintotukia voi maksaa takaisin maaliskuun loppuun saakka. Opintotukea takaisin yli 35 000:ltä Jyväskylän Ylioppilaslehden uutisessa uusista pääsihteerihakijoista (Jylkkäri 3/2006, sivu 2) oli useita virheitä. Todellisuudessa pääsihteerihakijoista Immu Isosaari on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri, ei taloustieteiden maisteri, Matti Muukkonen hallintotieteiden ja yhteiskuntatieteiden maisteri eikä humanististen ja yhteiskuntatieteiden maisteri ja Ulla Virtanen on hallintotieteiden maisteri, ei humanististen tieteiden maisteri. Myös hakijoista Antti Vesala on JYYn korkeakoulupoliittinen sihteeri, ei koulutuspoliittinen. Samoin Eino Nissisen oikea ikä on 26 vuotta, ei 22. Uutisen kirjoittanut toimittaja Olli Sulopuisto ja lehdestä vastaava päätoimittaja Toni Peltonen pahoittelevat virheitä. Oikaisu uutiseen pääsihteerihausta Opintotuen muutoshakemuksen voi nykyään täyttää verkossa. Kela otti uuden palvelun käyttöön helmikuun loppupuolella. Sen kautta voi palauttaa, perua tai lakkauttaa opintotukensa. Palvelun käyttämiseen tarvitaan verkkopankkiavaimet tai sähköinen henkilökortti. Jo aiemmin Kelan verkkosivuilta on voinut tarkistaa käytettyjen tukikuukausien määrän. Kela verkossa Opiskelija-aivoja hyödyntävä Ideariihi kaipaa lisää yrityksiä Firmojen ongelmia ratkotaan nyt poikkitieteellisin opiskelijavoimin. Palkkaa ideoinnista ei saa, mutta kokemusta kylläkin. VIIME KEVÄÄNÄ yliopiston rekrytointipalvelut löi päänsä yhteen elinkeinoyhtiö Jykesin kanssa. Syntyi Ideariiheksi nimetty maksuton palvelu yrityksille. Toimintaperiaatteena on, että yritykset esittävät kehitystarpeen tai ongelman, johon yliopiston kokoama 4–6 opiskelijan joukko ideoi ratkaisuja yhden päivän ajan. Muru Linjala rekrytointipalveluista kertoo, että malli Ideariiheen saatiin Münsterin yliopistosta Saksasta. Kotoisiin oloihin sitä räätälöitiin hieman, mutta perusajatus pysyi kutakuinkin samana. ”Pyrkimyksenä on muodostaa tiimejä eri alojen opiskelijoista, jotta saadaan erilaisia näkökulmia ja uusia ratkaisuja ongelmiin. Ideariihi on tarkoitettu loppuvaiheen opiskelijoille, joille on jo kertynyt opiskeluissaan teoreettisia tietoja ja taitoja”, Linjala kiteyttää. ”Monilla yrityksillä voi olla korkea kynnys ottaa kontaktia yliopistoon. Tämä on yksi keino viedä yliopisto-opiskelijoiden osaamista yritysmaailmaan ja tutustuttaa osapuolia toisiinsa.” OPISKELIJA VOI saada kahteen Ideariiheen osallistumisesta yhden opintopisteen. Palkkaa ideoinnista ei makseta. Vaikka konkreettista meriittiä ei siis välttämättä kerry, syksyllä Ideariiheen osallistunut Kari Angeria pitää kokemusta hyödyllisenä. ”Ensimmäistä kertaa pääsi todella soveltamaan teoriassa opittuja taitoja käytäntöön. Lisäksi sai havainnollisen kuvan yrityksen arjesta”, hän perustelee. Viidettä vuotta ?loso?aa opiskeleva Angeria kertoo, että yritys esitteli päivän aluksi opiskelijatiimille useita ratkaistavia ongelmia, jotka sivusivat esimerkiksi markkinointia. Ideoinnissa osoittautuivatkin hyödyllisiksi laaja-alaiset sivuainevalinnat, kuten kansantaloustiede. ”Parhaiten Ideariihi soveltuu mielestäni laajasti suuntautuneelle opiskelijalle. Pitää olla tietysti myös kiinnostusta yritysmaailmaa kohtaan”, Angeria tuumii. TOISTAISEKSI Ideariihi on tavoittanut viitisentoista opiskelijaa lähinnä rekrytointipalvelujen sähköpostilistan kautta. Muru Linjalan mukaan toimintaan kaivataan yhä lisää opiskelijoita ja ennen muuta yrityksiä. ”Hankkeen oli tarkoitus lähteä käyntiin suuremmalla volyymilla tänä syksynä, mutta yrityksiä ei valitettavasti ollut vielä tarpeeksi mukana. Keväällä määrää on tarkoitus lisätä”, Linjala kertoo. Ideariihiä toteutetaan kevään aikana sitä mukaa kun sopivia yrityksiä ja ratkottavia ongelmia ilmaantuu. Rekrytointipalvelut tiedottavat toteutettavista riihistä omalla ja tarpeen mukaan ainejärjestöjen sähköpostilistoilla. Anna-Elina Hintikka jylkkari@jyy.? Lisätietoja osoitteesta http://www.jyu.?/hallinto/rekrytointi/opiskelija/ideariihi/ Vereviä luovuttajia haetaan Verta luovuttaa Suomessa vuosittain 17 000 ihmistä. Erityisesti nuoria verenluovuttajia kaivataan kuitenkin lisää. JOKAISEN IHMISEN elämässä tulee joskus se hetki, kun hänen on pidettävä lupauksensa. Minulle tämä hetki koitti 15. helmikuuta, kun astuin sisään Jyväskylän Veripalvelun ovesta. Henkilötietojen tarkistamisen jälkeen täytin taustatietolomakkeen, jolla kartoitettiin luovutuskelpoisuuttani. Hemoglobiinin mittausta seurasi varsinainen toimenpide, eli verenluovutus. 4,5 desiä verta valui pussiin melko nopeasti – reilussa viidessä minuutissa – ja olokin oli ihan hyvä. ”Luovuttaja-ainesta”, hoitajat totesivat. Aloillaan piti kuitenkin pysyä jonkin aikaa, ettei alkaisi pyörryttämään. VERTA TARVITAAN päivittäin noin tuhat pussillista. Kenen tahansa verta ei kuitenkaan huolita. Verenluovuttajan on oltava 18–65-vuotias ja vähintään 50 kilon painoinen. Verenluovutusta lykkääviä tekijöitä ovat esimerkiksi ?unssa, matkailu malaria-alueella ja uusi tatuointi. Myös humalaiset ja krapulaiset käännytetään odottamaan parempaa ajankohtaa. Pysyvän esteen luovutukselle aiheuttavat esimerkiksi sepelvaltimotauti tai Pohjoismaiden ulkopuolella saatu verensiirto. Miehellä pysyvän tulpan veripankkiin saa aikaan miehen kanssa harrastettu seksi. Tupakointi tai e-pillereiden käyttö eivät sen sijaan luovutusta estä. TERVEELLE IHMISELLE verenluovutus on täysin turvallista ja sillä on haittavaikutuksia vain harvoin. Luovuttaminen on myös täysin vapaaehtoista, ja hoitajaa voi pyytää keskeyttämään luovutuksen missä vaiheessa tahansa. Luovutettu veri lähetetään Helsinkiin, missä selvitetään veriryhmä ja tutkitaan, ettei luovuttajalla ole HI-virusta tai hepatiittia. Lisäksi se erotellaan verinesteeksi, punasoluiksi ja verihiutaleiksi. Veren eri osia käytetään eri tarkoituksiin: esimerkiksi punasoluja tarvitaan erityisesti leikkausten yhteydessä. Luovuttajan henkilöja veritiedot tallennetaan valtakunnalliseen rekisteriin. NUORIA LUOVUTTAJIA kaivataan iän tai lääkityksen vuoksi pois jäävien tilalle. Nuorten veri ei varsinaisesti ole sen parempilaatuista kuin iäkkäämpienkään, mutta he ovat useimmiten terveitä eikä heillä tavallisesti ole luovutusta estävää lääkitystä. Muutamat Jyväskylän yliopiston ainejärjestöistä ovatkin jo kunnostautuneet verenluovutuksessa. Ainakin matematiikan opiskelijoiden Ynnä sekä viestintätieteiden laitoksen CoMix, Lööppi ja Parku ovat luovuttaneet verta yhteiskampanjoilla. ”Jokainen yksittäinenkin veripussi on tärkeä, mutta totta kai toivomme saavamme uusia, säännöllisiä luovuttajia”, sairaanhoitaja Pirjo Turunen kertoo. Asiaankuuluvien mehuja pullatarjoiluiden lisäksi ensikertalainen saa myös pinssin ja Hengenpelastaja-kassin. Niin, ja sen kuuluisan hyvän mielen. Helena Pulkkinen jylkkari@jyy.? Jyväskylän veripalvelutoimisto Väinönkatu 40 ma, ti, to 12 – 18, ke, pe 10 – 15 www.veripalvelu.? Jokainen yksittäinenkin veripussi on tärkeä, mutta totta kai toivomme saavamme uusia, säännöllisiä luovuttajia.” Pirjo Turunen sairaanhoitaja Jyväskylän Veripalvelu ” Ensimmäistä kertaa pääsi todella soveltamaan teoriassa opittuja taitoja käytäntöön.” Kari Angeria ?loso?an opiskelija ” Verta tarvitaan päivittäin noin tuhat pussillista. J ANIC L EINO Jyväskylä huippua IT-maisterien koulutuksessa JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON informaatioteknologian tiedekunta tuotti viime vuonna eniten oman alansa maistereita Suomessa, yliopiston tiedotus kertoi viime viikolla. Yhteensä tiedekunnasta valmistui 121 maisteria ja 13 tohtoria. Määrä on reilu kolmannes koko maan tietojärjestelmätieteen maistereista ja kuudesosa tietotekniikan maistereista. Dekaani Jukka Heikkilän mukaan työssäkäyvien opiskelijoiden valmistumista on pyritty auttamaan erityisillä maisteripajoilla. Vastaavasti COMAS-tutkijakoulua johtava professori Pekka Neittaanmäki selittää väitösten suurta määrää myös sillä, että väitösten tekeminen sujuu osana isompaa kokonaisuutta. Viidennes tutkijakoulun 60 opiskelijasta tekee väitöksensä yritykselle. Informaatioteknologian tiedekunnassa opiskelee 2000 maisteriopiskelijaa ja 180 jatko-opiskelijaa.
J yväskylän yliopisto on viestinyt ammattimaisesti Aino Sallisen rehtorikauden alusta vuodesta 1992. Viestinnän suuret linjat ja pienet yksityiskohdat on kaikki kirjoitettu puheviestinnän professorin ammattitaidolla. Y liopiston johdon valitsema viestintälinja on tappanut yliopistostamme akateemiseen yhteisöön perinteisesti kuuluneen vapaan ja kriittisen keskustelun. Keskustelun, joka ideaalitilanteessa sallii kritiikin myös yliopiston omaa toimintaa kohtaan. Keskustelun, joka normaalisti on oppivan organisaation tapa kehittää toimintaansa yhä tehokkaammaksi ja laadultaan paremmaksi. R ehtori ei ehkä ole yksin tappanut keskusteluilmapiiriä, mutta hänen toimintaansa on tulkittu siten, että rehtorin viestintälinjaan sopimattomat avaukset ovat kiellettyjä. Mikäli yksittäinen yliopiston työntekijä ei ole tätä tulkintaa osannut tai halunnut tehdä, rehtori on viimeistään henkilökohtaisella puhelinsoitolla varmistanut, että työntekijä, joka esittää yliopiston virallisen viestin kanssa ristiriitaisia näkemyksiä, ymmärtää tekevänsä valinnan. Valinnan, joka ehkä vaikuttaa hänen asemaansa yliopistoyhteisössä. Tai siten ainakin nämä ihmiset ovat rehtorin viestintätyyliä tulkinneet. J yväskylän yliopiston nykyisessä pelon ilmapiirissä ei uskalleta harrastaa akateemista keskustelua muualla kuin joidenkin tiedekuntien ja laitosten käytävillä sekä opiskelijoiden lounaspöydissä. Vuosien varrella kriittiset arviot yliopiston toiminnasta on menestyksekkäästi keskitetty yliopiston harvaan johtoon. Sen seurauksena henkilöt, jotka eivät ole tässä ilmapiirissä pystyneet työskentelemään tai opiskelemaan ovat vuosien varrella siirtyneet joko toisen yliopiston palvelukseen tai yksityiselle sektorille. Y ksi tämän toimintatyylin osa on kaiken virallisen tiedottamisen keskittäminen rehtoraattiin ja hallintorakennukseen. Tämä näkyi taannoin esimerkiksi yliopiston rakennusten homeongelmien käsittelyssä. Sama keskusjohtoinen viestintätyyli näkyy kaikissa yliopiston organisaationa tuottamissa strategioissa, ohjelmissa, projekteissa, tiedotteissa, kirjeissä, sähköpostiviesteissä, puheluissa ja henkilökohtaisessa kanssakäymisessä. Niin medialle, akateemiselle yhteisölle kuin yliopistolaitoksen ulkopuolisille ihmisille. R ehtori on aina, työja vapaa-ajallakin, yliopistonsa käyntikortti ja mannekiini. Rehtorin puheita kuunnellaan ja hänen käytöstään tulkitaan aina yliopiston viestinä. Ja niin sen pitää ollakin. Ideaalitilanteessa akateemisessa yhteisössä vallitsee kuitenkin luottamuksen ilmapiiri, joka sallii vapaan ja kriittisen keskustelun niin yliopiston sisällä kuin ulkopuolellakin. Jopa lehtien palstoille saakka. Kuinka dino tapetaan? 4 NÄKÖKULMIA 4/2006 pääkirjoitus 1. maaliskuuta 2006 Yliopiston keskusjohtoinen viestintäja toimintatyyli Jyväskylän yliopiston tutkimusetiikka voi hyvin Rehtori Aino Sallinen tyrmää huhut yliopiston tutkimusetiikan huonosta tilasta. Sallisen mukaan etiikkaa pidetään hyvässä tallessa hallintojohtaja Erkki Tuunasen huoneessa yhdessä rehtoraatin kokouspöytäkirjojen kanssa. ”Lakimies jatkaa tästä”, selvitti Sallinen. Yliopiston johtosäännön mukaisesti etiikka nostetaan tulosneuvottelujen ajaksi pöydälle, kiillotetaan ja ruokitaan. Tämän jälkeen se palautetaan taustaselvitysten joukkoon. ”Lakimies jatkaa tästä”, lisäsi Sallinen. Etiikkaa hoivataan lisäksi lukuisissa edustustilaisuuksissa, jonne se kuljetetaan vahvasti huumattuna näytteille. Yhtä mainiosti voi myös yliopiston väkiviinaetikka, jota nautitaan sopivissa määrin Jylkkärin lukemisen ohessa joka toinen keskiviikko. ”Lakimies jatkaa tästä”, sanoi Sallinen. Totuuden Tietotoimisto http://lehti.samizdat.info/ KAKSI PELIOHJAINTA (ajanviete). Ystävyys, yhteistyö ja avunanto ovat huipussa, kun aikuiset miehet mätkivät toisiaan karatella niskaan Xbox-pelissä. JÄÄLLÄ KÄVELEMINEN (toiminta). Ruuhkasta päätellen siellä ovat kaikki muutkin. CURLING (urheilulaji). Jäähallissa tai ulkojäällä. Ainoa urheilulaji, jossa nörttipojalla on edes teoreettinen mahdollisuus menestyä. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin: 014 260 3360 Faksi: 014 260 3928 Toimituksen sähköposti: jylkkari@jyy.? Nettisivut: www.jyy.?/jylkkari Päätoimittaja Toni Peltonen 014 260 3359, 045 1371957, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Olli Sulopuisto 014260 3360, toimittaja@jyy.? Visualisti Janic Leino 014 260 3973, sivari@jyy.? Painos 8000 kpl. Painopaikka Lehtisepät Oy, Pieksämäki, puh. 015 348 1200. ISSN 0356–7362 MILLOIN KAIKKI TIETO oli vielä opittavissa? Varhaiskeskiajalla? 1900-luvun alkuun asti? Tietoa on enemmän kuin koskaan, kuten myös sitä välittäviä kanavia. Renessanssin yleisnerot eivät todennäköisesti enää pärjäisi pubtietovisassa sen paremmin kuin piirinmestaruuspaineissakaan (jälkimmäisestä en tosin ole ihan varma). Vastaavasti voisi tietysti kysyä, kuinka hyvin me selviytyisimme erikoistuneella tieto-osaamisellamme Baconin, Da Vincin tai Erasmuksen lukukinkereistä. Silti meitä kiusaavat tietoon ja sen kokonaishallintaan liittyvät fantasiat, joiden taustavaikuttimet eivät tosin ehkä ole niin jaloja ja sivistyneitä kuin voisimme luulla. Netin, juorulehtien ja kaapelikanavien avustuksella elämmekin paitsi asiantuntijaja tietoyhteiskunnassa, myös triviatietoyhteiskunnassa. Jos eri alojen huipulla tiedon hyödyntämisen puolittumisaika on erikoistumisen vuoksi lyhyt, se on trivian muistamisen kohdalla vieläkin nopeampaa. Kuinka moni esimerkiksi voi palauttaa mieleensä vuoden 2005 naispääosan Oscar-voittajan nimen, vaikka herättyään olisikin tarkistanut sen Oscar.orgista? MIKSI SITTEN juoksemme trivian perässä? Miksi listaamme, visailemme ja maustamme keskusteluitamme tällä kirjaimellisesti hyödyttömällä sälällä? Kysyin Helsingin Sanomien Kirstiltä, miksi ihmiset kyselevät niin paljon. Koska hän ei ole tähän päivään mennessä vastannut, en vielä tiedä miksi. KUINKA PALJON on sitten mahdollista oppia? Ja jos tavoitteena olisi oppia kaikki, kuinka siihen tulisi pyrkiä? Ainakaan siihen ei riitä 44 miljoonaa sanaa, 33 tuhatta sivua ja 65 tuhatta artikkelia sisältävän Britannica-tietosanakirjan pänttääminen, minkä A.J. Jacobs oivaltavasti todistaa teoksessaan The Know it all – one man’s humble quest of becoming the smartest person in the world. Vaikka aivokapasiteettimme onkin alikäytetty, se ei vielä tarkoita sitä, että kaiken oppiminen olisi tarpeen. Miksi meidän pitäisi esimerkiksi osata metsästää dinosauruksia? Koomikko Bill Hicksiä lainaten: eihän niitä mainita Raamatussakaan. Rakkaus mainitaan, ja sen huomaan päätyy myös tietosanakirjamaratoonari Jacobs. Z-kirjaimen viimeisen sanan (Zywiec, puolalainen kaupunki, jonka panimoteollisuuden kuvaus ei aivan tarjoa Jacobsille hänen odottamaansa grande ?nalea) opiskeltuaan Jacobs lähtee vaimonsa kanssa ulos syömään – kunhan tämä on saanut ensin katsotuksi West Wingin episodin loppuun. jylkkari@jyy.? Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.? reuna huomautus Tatu Hirvonen ku va tu ks ia A B IN U M E R O
Lilja Kaijaluoto jylkkari@jyy.? Yliopisto ei ole unohtanut tutkimusetiikkaa Onko yliopisto unohtanut tutkimusetiikan, kysytään Jyväskylän Ylioppilaslehden numerossa 3/2006. Vastaus on yksiselitteisesti ei. Yliopisto suhtautuu tutkimuseettisiin kysymyksiin äärimmäisen vakavasti sekä ennaltaehkäisten että korjaten mahdolliset ongelmat. Tämä peruslinjaus on myös esille nousseen tapauksen käsittelyn taustalla. Toisin kuin Ylioppilaslehti väittää otsikossaan, yliopisto selvitti perusteellisesti aineiston, johon saattoi sisältyä epäilys myös tutkimusvilpistä. Aineiston pohjalta ei kuitenkaan löytynyt riittävän yksilöityjä perusteita käynnistää tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeiston mukaista virallista selvitystyötä. Alkuperäinen aineisto oli 138 sivua, ja se nousi selvityksen aikana noin 3000:een. Se on analysoitu perusteellisesti siten, että lakimies on varmistanut juridiset näkökulmat jokaisessa vaiheessa ja hallintojohtaja työnantajalliset näkökulmat käyttäen hyväksi myös tiedekunnan apua. Lisäksi yliopisto kävi henkilökohtaisissa tapaamisissa asiat läpi prosessissa mukana olleiden kanssa. Aineiston analyysissa kävi varsin pian ilmi, että tapauksessa erottui kaksi päälinjaa: tutkimuseettiset epäilyt ja virkamiesoikeudelliset epäselvyydet. Tutkimuseettiset kysymykset kohdistuivat plagiointiepäilyyn ja epäilyyn tutkimusaineiston muokkaamisesta, virkamiesoikeudelliset professorin viran hoitoon liittyviin kysymyksiin, muun muassa ohjaustilanteissa annettuihin ohjeisiin ja TUTKAan vietyjen julkaisutietojen paikkansapitävyyteen. Asioiden selvittely ja vireillepano tällaisissa tapauksissa vaatii erityistä huolellisuutta ja harkintaa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeiden mukaan ”rehtorin ja tutkimusorganisaation johtajan on huolehdittava ilmoituksen tekijän ja epäilyn kohteena olevan oikeusturvasta ja taattava muutoinkin käsittelyn asianmukaisuus”. Siksi riittävien näyttöjen saanti on välttämätön edellytys asian mahdolliseksi eteenpäinviemiseksi. Kyseisessä tapauksessa henkilö irtisanoutui yliopistosta kesken prosessin. Tutkimuseettisen taustaselvitystyön osalta asiasta ehdittiin todeta, että plagiointia ei voitu todeta tapahtuneen. Eteenpäin ei päästy myöskään epäilyssä, että tutkimusaineistoa muokattiin. Ei saatu sellaista aineistoa, josta asia olisi edes alustavasti voitu todentaa. Tutkimuseettinen neuvottelukunta korostaa vastuun hyvän tieteellisen käytännön noudattamisesta kuuluvan paitsi jokaiselle yksilölle itselleen myös koko tiedeyhteisölle. Sama velvoittava vaatimus koskee myös yksittäisiä oppiaineita ja tiedekuntia, joissa eettisten kysymysten tulee olla keskeisesti esillä sekä opetuksessa että tutkimuksessa ja koko toimintakulttuurissa. Käynnissä olevan laadunvarmistusjärjestelmän kehittämisellä pyritään siihen, että myös eettisten periaatteiden noudattaminen varmentuu organisaation kaikilla tasoilla. Aino Sallinen rehtori Jyväskylän yliopisto Laatutarkastelua kehitysapuun Eurooppa-neuvosto vahvisti viime vuonna uudelleen sitoumuksen, että vuoteen 2015 mennessä kehitysavun osuus EU:ssa on vähintään 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Suomen on kannettava oma vastuunsa lupauksesta. Useat kansalaisjärjestöt allekirjoittivat viime viikolla vetoomuksen sen puolesta, että Suomen kehitysyhteistyömäärärahat nostettaisiin 0,7 prosenttiin bkt:sta vuoteen 2010 mennessä. Pelkkä määrän tarkastelu ei kuitenkaan riitä, vaan kehitysyhteistyöhankkeiden laatuun on kiinnitettävä vastaavaa huomiota. Ainoastaan kolme jäsenvaltiota (Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti ja Ruotsi) on poistanut kokonaan kahdenvälisen avun sidonnaisuuden. Italia sitoo peräti 62 prosenttia antamastaan avusta. Euroopan unionin jäsenvaltioiden on noudatettava periaatetta, että avustussopimukset on annettava paikallisille, alueellisille tai kansallisille urakoitsijoille aina kun mahdollista. Kehitysyhteistyö ei ole lähelläkään tarkoituksensa toteuttamista, jos sillä tuetaan kotimaisia intressejä sen sijaan, että määrärahoilla aidosti pyritään köyhyyttä vähentäviin hankkeisiin. Suomen kahdenvälisistä hankkeista vain 8,54 prosenttia käytetään kohdemaiden perussosiaalipalveluiden avustamiseen. Luvun pitäisi olla aivan toisella tasolla. Tämän lisäksi Suomen kehitysyhteistyönmäärärahojen kohteista vain 17 prosenttia on pahiten velkaantuneissa eli köyhimmissä maissa. Näihin ja moniin muihin kehitysyhteistyön epäkohtiin niin Suomen kuin Euroopan tasolla on kiinnitettävä käynnissä olevassa keskustelussa enemmän huomiota. Jenny Lindborg opiskelija Suomen pysyttävä kehy-tavoitteessa Kokoomusopiskelijat muistuttivat yli sadan kansalaisjärjestön kanssa Suomen hallitusta siitä, että sen tulisi pitää kiinni hallitusohjelmansa sitoumuksesta nostaa kehitysyhteistyömäärärahat 0,7 prosenttiin bkt:sta vuoteen 2010 mennessä. Kansalaisjärjestöjen vetoomus jouduttiin luovuttamaan pahvi-Eerolle, koska valtionvarainministeri ja SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma ei vaivautunut itse vastaanottamaan kansalaisjärjestöjen delegaatiota ja vetoomusta. Vuonna 2004 Suomen kehitysyhteistyömäärärahat olivat 0,35 prosenttia bruttokansantulosta, kun EU15-maiden keskiarvo oli 0,46 prosenttia ja kaikkien OECD-maiden keskiarvo 0,42. EU on asettanut jäsenmaidensa keskiarvoksi 0,56 prosenttia vuonna 2010. Valitettavasti laskelma perustuu muun muassa siihen, että Suomi on ilmoittanut saavuttavansa 0,7 prosenttia 2010 mennessä. Nyt on vaikuttamisen paikka. Kansalaisjärjestöjen saamien epävirallisten tietojen mukaan Don Heinäluoma tulee ehdottamaan, että kehitysapua nostettaisiin hitaasti 0,51 prosenttiin vasta vuonna 2011. YK:n suositustason saavuttamiseen ovat jo sitoutuneet mm. Belgia, Ranska, Iso-Britannia, Espanja ja Irlanti. Ruotsi, Norja, Tanska, Alankomaat ja Luxemburg ovat saavuttaneet jo YK:n asettaman suositustason. Suomen tulisi sivistysvaltiona osallistua demokratiaja hyvinvointikehityksen tukemiseen. Jussi Salonranta puheenjohtaja Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunta 5 4/2006 Mielipidekirjoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari@jyy.?. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. KUN JYYLLE lähdettiin hakemaan uutta pääsihteeriä, hakuilmoitukseen kirjattiin joitakin vienoja pätevyystoiveita liittyen esimiesja taloushallintokokemukseen sekä ylioppilaskuntatuntemukseen. Todellisuudessa lista on hieman pidempi. Pääsihteeriksi valittavalta vaaditaan pitkälle kehittynyttä organisointitaitoa ja strategista silmää sekä kykyä ennakoida ja kohdata vastaantulevat asiat ylioppilastalolla, ylioppilasliikkeessä ja yhteiskunnassa. Hän on suvereeni talousguru, kokouskäytäntöjen suuri tietosanakirja ja akateemisen kulttuurintuntemuksen pohjaton vakka. Hän tietää jokseenkin kaiken JYYn menneestä ja tulevasta ollen kuitenkin ajan hermolla tässä ja nyt. Laulutaito on iso plussa. Saattaa kuulostaa kuvaukselta yli-ihmisestä, mutta sihteerin paikan jättävä Pöyhösen Simo on ollut kaikkea tätä ja enemmänkin. TEHTÄVÄÄN ON OLLUT tapana valita hakijoiden joukosta se, jolla on vaikuttavin JYY-kokemus, sopiva työtausta ja joka ihmisenä istuisi hyvin pääsihteerin paikalle. Tänä vuonna asiat haluttiin yrittää tehdä toisin. Jotkut intomieliset edaattorit huomasivat hetkensä tulleen ja järjestivät epävirallisen poliittisen kolmiottelun, lajeina neuvottelu, kähmintä ja suhmurointi. Voittajaryhmälle oli luvassa oma ehdokas JYYn vallan kahvaan seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. On ymmärrettävää, että ryhmät haluavat tukea omia ehdokkaitaan, ja että painotusalueet ovat erilaisia, mutta tässä valintaprosessissa pätevyyden pitäisi painaa enemmän kuin puoluekirjan. Peli näytti jo siltä, että hakijoiden saamat äänet olisivat tiedossa ennen kuin ensimmäistäkään ehdokasta oli haastateltu. LOPULTA YHTEISTÄ tahtoa valita paras hakija löytyi sittenkin, ja valinnasta tuli vaikea. Haastattelut olivat tasaisia ja hallitus laittoi jo pystyyn ravihenkisen vedonlyönnin. Eivätpä osanneet arvata ensimmäisen kierroksen tulosta: äänestys meni niin tiukaksi, että jouduttiin turvautumaan arvontaan. Toisen äänestyskierroksen jälkeen rahansa (n. 1,5 euroa) saivat ne, jotka olivat pistäneet panoksensa Viskarin Tuomakselle. Viskarilla on pitkä ja laaja yokuntakokemus ja paljon muita meriittejä, joten saamme hänestä takuulla hyvän pääsihteerin. Ja osaahan hän myös laulaa. Kirjoittaja on edustajiston puheenjohtaja. JYYPÄÄ Kähmintää ja arpaonnea? VAPAA SANA Heidi Hietanen, 32, gerontologia ja kansanterveys: ”Jos pohjaisi mielipiteensä eettisiin seikkoihin, niin siinä mielessä kyllä. Mutta sitten on puolestaan se kysymys, että mistä se raha on pois.” Heikki Karvinen, 23, historia: ”En näe miksi ei. Tavallaan ymmärrän, että halutaan auttaa maita, joilla on ongelmia, mutta en tiedä, millä keinoin se pitäisi tehdä.” Annika Taskinen, 22, lähihoitaja: ”Varmasti. Kyllä Suomella pitäisi olla varaa sellaiseen.” Aarne Salmela, 22, yhteiskuntapolitiikka: ”Tulisi. Se olisi sosiaalisesti oikeudenmukaista kehitysmaita kohtaan. Jos 0,7 prosenttia on YK:n kehotus, sitä tulisi noudattaa.” Hallituksen tulisi pitää kiinni sitoumuksesta nostaa kehitysyhteistyömäärärahat 0,7 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä.” Jussi Salonranta puheenjohtaja Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunta ” Toisin kuin Ylioppilaslehti väittää, yliopisto selvitti perusteellisesti aineiston, johon saattoi sisältyä epäilys myös tutkimusvilpistä.” Aino Sallinen rehtori Jyväskylän yliopisto ” Tapana on ollut valita se, jolla on vaikuttavin JYY-kokemus ja sopiva työtausta. Tänä vuonna asiat haluttiin yrittää tehdä toisin. ” ” Pitäisikö kehitysapu nostaa 0,7 prosenttiin? Viikko 6: Lajitteletko jätteesi? KYLLÄ 74% (270 kpl) EI 26% (93 kpl) Gallup joka viikko osoitteessa: www.jyy.?
6 4/2006 Minister for Foreign Trade and Development, Ms. Mari Kiviniemi is battling to raise Finland's of?cial development aid towards the target of 0.7 per cent of gross national product by year 2010. It would mean an additional 429 million euros in four years. A more realistic target is 0.56 per cent, to which Finland is committed along with other EU countries. Finland's ODA funds were at their highest before the recession of the early 90s. In 1990, the ODA topped 0.7 per cent of GNP, totalling almost 700 million euros. The funds reached their lowest ever level during the recession, dropping to 0.4 percent or just over 300 million euros in 1994. Last year's total was nearly 0.4 per cent or 400 million euros. ”Even though it's likely that we don't reach the target of 0.7 per cent, there is no reason to underestimate the progress we've made,” Kiviniemi says. ”My goal for next year's budget is a sum that is as close as possible to 0.56 per cent.” The Ministry for Foreign Affairs wants to reach its target year by year as it understands that an additional 175 million euros – not to mention 429 million – in one year would require quite a few political somersaults. The Student Union Council of Representatives has elected Tuomas Viskari as the new Secretary General. The decision was reached after two rounds of voting at a meeting held on 21 February. Viskari, who served as the Secretary of Social Affairs from 2002 to 2004, moved to Jyväskylä in 1996 to study Physics. He got his Master's in 2004 with Sociology as his major and is currently registered as a post-graduate student. He decided to apply for the post because he thought it an interesting opportunity and because his friends encouraged him. Viskari doesn't envision major changes to JYY's services during his term, which expires in May 2008. A dramatic increase in the range of services doesn't seem likely, at least not in the near future. He does, however, consider it important for JYY to improve its level of service for non-standard students as well. In addition to JYY, Viskari has held positions of trust in politics. Currently, he is the Chairman of the Green League's District Organisation in Central Finland. He lists music and literature as his most important hobbies and has been a member of the Musica choir for eight years. Development aid lags behind Tuomas Viskari becomes Secretary General Laura Niemi-Pynttäri, who studies Finnish Literature, has worked 18 months as a life model at Jyväskylä's Adult Education Centre. She has never thought that she should be in a better shape. ”The drawings are always beautiful. The participants prefer parts that are outside the norm as they ?nd them more interesting.” The ?rst time Niemi-Pynttäri walked to the classroom in the nude, she was afraid of people's reactions. Luckily, everyone was very matter-of-fact. The bare truth NEWS IN BRIEF Translated by Annamari Typpö KANSAINVÄLINEN YLIOPISTO Sarjassa esitellään Jyväskylän yliopiston kansainvälistä todellisuutta. Mahdollisuus auttaa kehittymättömämpiä maita sai kolumbialaisen valtio-opin opiskelijan kiinnostumaan kehitysyhteistyöstä. CARLOS CORONADO, 24, aloitti kansainvälisen kehitysyhteistyön opintonsa maisteriohjelmassa viime syksynä. ”Halusin opiskella ainetta jossain Pohjois-Euroopan maassa ja lopulta päädyin Jyväskylään”, Coronado kertoo. Hän kuuli opiskelumahdollisuudesta serkultaan, joka opiskelee samassa maisteriohjelmassa toista vuotta. Tämän myönteiset kokemukset Suomesta ja Jyväskylässä opiskelusta madalsivat kynnystä lähteä tuntemattomaan pohjoiseen maahan. Opiskelupaikan valintaan vaikuttivat osaltaan myös kustannussyyt. “Mielestäni on tärkeää, että Suomi ei sulje oviaan kansainvälisiltä opiskelijoilta perimällä heiltä lukukausimaksuja.” Carlos ei näe ongelmaa siinä, että hän tulee EU:n ulkopuolisesta maasta. Eriarvoisuuttakin Coronadon mukaan tosin esiintyy. “Korkeakouluopiskelijan on helpompi tulla Kolumbian kaltaisesta maasta Suomeen. Tilanteeni olisi ollut toinen, jos olisin kouluttamaton työnhakija.” KIINNOSTUS kansainvälistä kehitysyhteistyötä kohtaan lähti halusta vaikuttaa omalla toiminnalla. Maisteriopiskelija ei näe mahdottomana työskennellä valmistumisensa jälkeen jonkin aikaa Suomessakin, mikäli sopivia töitä tarjoutuu. Hänen varsinainen kiinnostuksensa suuntautuu kuitenkin Latinalaisen Amerikan alueiden kehittämiseen, ja hän pitääkin kotimantereelleen palaamista todennäköisenä vaihtoehtona. Maisteriohjelman käytännönläheistä opetusta hän kehuu hyvin työelämään valmentavaksi. ”Osallistumalla projekteihin saa käytännön tietoa, jota ei voi oppia kuin itse tekemällä”, Coronado kertoo. Tällä hetkellä hän hankkii kokemusta työskentelemällä Plan-järjestön internetprojektissa avustavana tutkijana. KOTIMAASSAAN valtio-oppia lukenut Coronado kokee maisteriohjelmassa opiskelun luontevana jatkona aiemmille opinnoilleen. Yhteiskuntatieteellinen tausta antoi hyvät eväät kehy-opintoihin, ja hän on päässyt helposti sisään suomalaiseen yliopistomaailmaan. Opintojen haastavuutta ja opiskelijalle asetettua vaatimustasoa hän pitää Suomessa ja kotimaassaan kutakuinkin samana. Coronadon mukaan kolumbialaiset, yksityiset, yliopistot ovat vahvasti amerikkalaisvaikutteisia. Yksityisessä yliopistossa opiskellut Coronado lähtikin hakemaan Suomesta erilaista perspektiiviä tieteenalalleen. “Olen kiinnostunut eurooppalaisesta yliopistomaailmasta, ja täältä saan opintoihini uutta näkökulmaa.” Suurimpana erona suomalaisen ja kolumbialaisen yliopistokulttuurin välillä Coronado pitää opettajien luennointityylejä. ”Kolumbiassa opettajat käyttävät luennoilla enemmän karismaansa ja poikkeavat aiheesta kauaskin. Suomalaiset opettajat ovat tiukemmin asiallisia.” Joel Niemi jylkkari@jyy.? Kansainvälisen kehitysyhteistyön maisteriohjelma aloitti Jyväskylässä syksyllä 2004. Vuosittain sisäänotettavien opiskelijoiden määrä yhteensä 20, joista puolet on ulkomaalaisia. Monitieteinen ohjelma on ainoa laatuaan Suomessa. Opetuksessa panostetaan käytännönläheisyyteen, osana opintoja pakollinen harjoittelu. Opetus on englanniksi. Aineessa keskitytään kansainvälisen kehityksen kysymyksiin, kehitysyhteistyöpolitiikkaan, sosiaalisten ongelmien ratkaisuun ja teorian soveltamiseen käytäntöön. FA K TA A Maailmaparannus toi maisteriksi Suomeen Kehy-maisteriohjelman jälkeen kolumbialainen Carlos Coronado haluaa työskennellä kotimantereellaan. J ANIC L EINO Kolumbiassa opettajat käyttävät luennoilla enemmän karismaansa ja poikkeavat aiheesta kauaskin. Suomalaiset opettajat ovat tiukemmin asiallisia.” ”
7 4/2006 sato 2x140 PAINOON sta travel 2x140 PAINOON tampereen yliopisto 2x60 PAINOON IN YEAR 2004, I took part in the Socrates–Comenius programme, which is addressed to future language teachers in European Union. I had to select a country for my stay and my choice was Finland. Apparently, one school was interested in inviting me. As a result, I worked for 8 months in a primary school in a little town called Haapajärvi. The school was quite small – only 45 pupils altogether. It did not matter that I did not know Finnish, because the teachers there tried to introduce the CLIL programme (Content and Language Integrated Learning) so I taught different subjects in English (e.g. Maths and Biology). It was quite demanding, but I could also learn many strange Finnish words, like pesukarhu or selkäranka. The children were curious about me, but very friendly at the same time. They wanted to show me everything. They took me to a ?oorball tournament, they took me skiing. The only thing I refused to do was skating. I tried it once in my life and that was enough. The best time I had was with preschoolers. There were only six of them, and only one of them knew how to write. They could not understand that I did not speak Finnish, and they tried to talk to me all the time. I think they did a good job, as I started to react at “Ope, tule tänne!” I had some very good students. I organized a Language Club, but only one kid was interested. Nevertheless, he was really committed to learn English and every Monday afternoon he waited one hour to have a lesson with me. His abilities to learn languages were astonishing. Thanks to him I felt that my work was not wasted. When I started I was afraid that the children could mock me, because obviously I did not speak Finnish. Furthermore, I was not sure if I could keep a class in order, I was totally inexperienced. Fortunately, the kids were very kind. Only at the very beginning a few boys were saying “hi” to me many times a day and they had great fun with that. I realized there was a little too much of this “hi” and then I learned that they were actually saying “hai”. Clever brats. Living in this little community was a very nice experience. Almost everything was tried on me (including mustamakkara and humppa). They were incredibly proud of me when once I rolled in the snow after sauna. I have never before seen northern lights, and I have never drunk so much coffee. As you can see, I liked it so much I decided to stay. I’m still in touch with my children and I’m planning to visit them soon. Teaching English to Finnish brats jylkkari@jyy.? Katarzyna Krol Jy lk k ä ri m yö s n e ti s s ä – h tt p :/ /w w w .j yy .? /j yl k k a ri INTERNATIONAL COLUMN In this column international students share their thoughts on life in Finland. I taught different subjects in English. It was quite demanding, but I could also learn many strange Finnish words, like pesukarhu or selkäranka.” ”
diakonia amk 2x190 PAINOON jyväskylä avoin yo 127x190 PAINOON lappeenranta teknillinen yo 3x190 PAINOON hämeen amk, forssa 2x150 PAINOON latokartano-säätiö 2x25 painoon S e u ra a va Jy lk k ä ri il m e s ty y 1 5 .3 .
9 4/2006 Intiassa JYYn avulla neljä vuotta sitten käynnistetty malliekokylähanke kantaa hedelmää. ON VIELÄ VARHAINEN aamupäivä, mutta lämpötila lähentelee varjossakin jo neljääkymmentä astetta Nagla Banjaran kylässä. Naiset ovat paahtavasta kuumuudesta huolimatta työn touhussa. He halkaisevat pitkiä bambunvarsia metalliterien ja -talttojen avulla, nostelevat niitä kapeaan vesialtaaseen notkistumaan ja lopulta punovat erimittaisista bambunpaloista ikään kuin valtavia koreja maahan kaivetuissa kuopissa. Bambusta syntyy naisten käsissä biokaasureaktorin kehikko. JYYN JA INTIALAISEN kumppanijärjestön WAFD:in (Women’s Action For Development) neljä vuotta sitten käynnistämässä malliekokylähankkeessa on koulutettu muun muassa kahdeksan naista Nagla Banjaran kylästä valmistamaan biokaasureaktorin kehikkoja. Biokaasu on yksi niistä uusiutuvan energian ja ekologisemman elämäntavan välineistä, joita hanke pyrkii kahteentoista Bhartpurin maaseutualueen kylään levittämään. Muita ovat muun muassa savuttomat hellat, matokompostit, keittiöpuutarhat, luomuviljely ja sadevedenkeräysjärjestelmät. Tavoitteena on parantaa kyläläisten – erityisesti naisten – elinoloja, heidän ympäristönsä tilaa ja muuntaa kylät ekokyliksi, jotka voisivat toimia mallina alueen muille kylille. JOKAISESSA hankekylässä toimii ainakin yksi Mahila Mandal eli naisryhmä. Ryhmät kokoontuvat viikoittain WAFD:in työntekijöiden johdolla keskustelemaan hankkeeseen liittyvistä kysymyksistä, hygieniasta, perhesuunnittelusta, keittiöpuutarhanhoidosta ja muista naisten tärkeiksi kokemista asioista. Yhteiset kokoontumiset ovat tuoneet suuren muutoksen naisten elämään. ”Ennen emme oikeastaan puhuneet toisillemme, sillä miehemme eivät antaneet meidän viettää aikaa keskenämme. Nyt he ovat nähneet kuinka paljon olemme oppineet ja haluavat itse meidän käyvän naisryhmässä”, kertovat Nagla Bhagatin naiset yhteen ääneen. EKOKYLÄHANKKEEN käynnistyminen on pitkälti 42-vuotiaan apulaisprojektipäällikkö Uma Basarian väsymättömän työn ansiota. Hän on ollut mukana alusta alkaen ja viettänyt lukemattomia päiviä vakuutellen kyläläisiä sen hyödyistä. ”Ensimmäisten kuukausien aikana kohtasin paljon ongelmia kylissä, koska olin ulkopuolinen ja nainen. Aluksi kukaan ei puhunut minulle ja kylien miehet estivät naisia osallistumasta.” Monen kuukauden sinnikkään uurastuksen jälkeen Basarian ja muut WAFD:in työntekijät saivat kuitenkin kyläläiset puolelleen. Nyt heitä ei tarvitse enää houkutella mukaan, sillä he ovat nähneet hankkeen tuomia myönteisiä muutoksia elinoloissaan ja ympäristössään. Herra Patiram, yksi Darapur Khurdin neljästä hankkeen aikana koulutetusta ympäristöneuvojasta, kertoo kyläläisten siirtyvän mielellään luomuviljelyyn. ”Ihmiset ovat huomanneet, että luomuviljelmillä maan laatu on parantunut ja kasvit kasvavat hyvin. Itse vilja maistuu paljon paremmalta ja linnutkin näyttävät viihtyvän paremmin. Yhä useampi haluaa kokeilla viljelyä ilman kemikaaleja”, Patiram kertoo. MONISSA KYLISSÄ ympäristöneuvojat ovat innostaneet omalla esimerkillään paljon kyläläisiä mukaan. Chaube Naglan kylässä on naispuolisen ympäristöneuvojan Lakshmi Devinin johdolla edistytty nopeaa tahtia. Devin keksi perustaa kylän tytöille oman naisjärjestön ja kehottaa nyt muitakin kyläläisiä oma-aloitteisuuteen. ”Haluan kyläni olevan paras kaikista ja näin todellinen malli muille alueen kylille. Nuorissa on kylämme tulevaisuus ja siksi heidän mukanaolonsa on tärkeää”, hän sanoo. Lakshmi näkee hankkeen mahdollisuutena parantaa kyläyhteisön elinoloja kestävällä tavalla ja iloitsee jyyläisten panoksesta. ”Yhdessä saamme muutoksen aikaan ja onnistumme.” Katariina Luoto jylkkari@jyy.? Haluan kyläni olevan paras kaikista ja näin todellinen malli muille alueen kylille.” Lakshmi Devin ympäristöneuvoja Chaube Naglan kylä ” Naiset kehittävät Intiaa Bambunpunoja valmistaa maahan kaivetussa kuopassa bambukehikkoa Grameen Bandhu -biokaasureaktoria varten. KEHITYSYHTEISTYÖLIITE K ATARIINA L UOTO TÄMÄN JUTUN ilmestyessä Virpi Mesiäislehdon ja Mika Nurmikolun matka Intiassa on loppusuoralla. Kaksikko lähti helmikuun puolivälissä Bharatpurin maaseutualueelle arvioidakseen JYYn kehitysyhteistyöhankkeen tähänastisia tuloksia. ”Kiinnostavinta on nähdä, onko ihmisten elämänlaatu parantunut hankkeen myötä. Edellisen arviointimatkan raporteista luin, että esimerkiksi naisten ja tyttärien asema on kohentunut, koska heidän ei tarvitse enää käyttää aikaansa vain polttopuiden hakemiseen”, ympäristötieteitä opiskeleva Nurmikolu sanoi lähdön kynnyksellä. ”Matkalla arvioimme, miten suunnitellut päämäärät ovat toteutuneet ja mitä voisi ehkä tehdä paremmin. Käytännössä siis kierrämme kylästä toiseen keskustelemassa asukkaiden kanssa”, yhteiskuntapolitiikan opiskelija Mesiäislehto lisäsi. Ekokyliä on 12, joten kiirettä pitää. Reissuun Mesiäislehto ja Nurmikolu valmistautuivat lukemalla hankkeeseen liittyviä dokumentteja ja ottamalla kasan rokotuksia. ”Hindin perusteitakin olen opiskellut. Ja hiilitabletteja pitäisi myös ostaa”, Nurmikolu heitti. Ilona Turtola Minuuttiaikataululla ekokylästä toiseen Intian tarkastajat Mika Nurmikolu ja Virpi Mesiäislehto. J ANIC L EINO
4/2006 10
4/2006 11 Vain 0,7 prosentin tähden Ministeri Mari Kiviniemi taistelee tosissaan saadakseen Suomen valtion budjetista vuoteen 2010 mennessä kehitysyhteistyöhön summan, joka vastaa 0,7 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Se tarkoittaisi 429 miljoonan euron lisäpottia neljässä vuodessa. Teksti: Toni Peltonen Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen EDUSKUNNAN vanhan puolen sisustus on aina vähän ontuvaa. Hallituksen pienen huoneenkin sisustus on suurissa linjoissa hallittu, mutta yksityiskohdissa mennään männikköön. Seinillä on tasaisen sekaisin lahjoituksia: islantilaista huonoa öljyvärimaalausta ja kummallista kotimaista ryijyä. Klassismin kuitenkin pilaa nurkassa nököttävä 1960-luvun tyylipuhdas ravintolamallin pystynaulakko. Viimeinen niitti rikolle on kuitenkin huoneen yhdellä seinällä silmille lyövät 1990-luvun musta televisio ja 2000-luvun harmaa digiboksi. Asiantuntijat ovat olleet asialla. EHDIMME NÄITÄ kuvaajan kanssa ihmetellä, koska ministeri Mari Kiviniemi (kesk) on muutaman minuutin kiireisestä aikataulustaan perässä. Onneksi seuraa meille pitää Keskustaopiskelijoiden vanha aktiivi Minna Miettinen, ministerin eduskunta-avustaja. Kysymyksien teemat on etukäteen kysytty ja neljä teemaa on kerrottu: 1. kehitysyhteistyöpolitiikka ennen, nyt ja tulevaisuudessa, 2. KAVAKU eli kansainvälisten asioiden valmennuskurssi, 3. diplomaattien kosketuspinta kehitysyhteistyön ruohonjuuritasolle ja 4. onko Suomen valtion tuettava missä suhteessa kansalaisjärjestöjä, kehitysmaiden paikallisia kumppaneita vai annettava valtion tukea suoraan kehitysmaan hallinnolle. Ministeri saapuu haastatteluun hyvin valmistautuneena. Aloitamme rahasta. Kansalaisjärjestöt ovat tapaamisemme jälkeenkin uudelleen linjanneet, miten edesvastuutonta rikkaan Suomen on pantata rahojaan, eikä nostaa kehitysyhteistyömäärärahojaan YK:n asettamaan tavoitteeseen; 0,7 prosenttiin kunkin valtion bruttokansantuotteesta. Kansantaloustieteilijän koulutustausta auttaa Kiviniemeä selkiyttämään suuria lukuja toimittajalle. SUURIMMILLAAN Suomen kehitysyhteistyörahat olivat nousukaudella ennen lamaa. Vuonna 1990 apua maksettiin yli 0,7 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, lähes 700 miljoonaa euroa. Alimmilleen summa painui syvän laman vuosina. Vuonna 1994 jäätiin alle 0,4 prosentin ja reaalieuroissa vähän yli 300 miljoonaan. Viime vuonna päästiin lähes 0,4 prosenttiin eli euroissa lähes 400 miljoonaan. ”Vaikka 0,7 prosentin tavoitteesta todennäköisesti jäädään, ei pidä vähätellä Suomen edistymistä”, Kiviniemi toteaa rahapuheen aluksi. Ministerin ja koko valtioneuvoston käsiä sitoo raha-asioissa hallituksen alkutaipaleella vuonna 2003 tehty sovinto, jossa sitouduttiin kasvattamaan kehy-rahoja hallituskaudella noin 220 miljoonalla eurolla. Käytännössä se tarkoittaa peliaikaa maaliskuuhun 2007, jol-loin maalle valitaan seuraavan kerran uusi eduskunta. VALTION BUDJETISTA maksetaan kehitysyhteistyömäärärahoja ulkoministeriön rahoista kuluvana vuonna noin 516 miljoonaa euroa, joka vastaa arviolta 0,42 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Vuonna 2005 Suomi sitoutui muiden silloisten EU-jäsenmaiden kanssa vuosiin 2010 ja 2015 kurkottaviin tavoitteisiin, joissa kaikkien EU-maiden yhteenlasketut kehitysyhteistyömäärärahat sidottiin tiettyihin prosenttimaaleihin kaikkien EU-maiden yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta. Vuoteen 2010 mennessä EU-maiden yhteenlaskettu vähimmäistavoite on 0,56 prosenttia ja vuoteen 2015 YK:nkin suosittelema 0,7. Neljä vuotta sitten EU-maiden keskiarvo oli 0,44 prosenttia, joten työsarkaa ja tavoiteltavia miljoonia riittää. Samaan aikaan monen vanhan EU-maan talous on kriisissä. Helpoiten tavoite toteutuu, kun kukin EU-maa hoitaa oman tonttinsa kuntoon ja nostaa kehy-rahansa mahdollisimman nopeasti 0,7 prosentin tasolle. Kilttejä poikia ja tyttöjä ovat jo vuonna 2004 YK-tavoitteen ylittäneet EUmaat Tanska, L u x e m b u r g , Ruotsi ja Hollanti. Luokan pahiksia ovat Saksa, Iso-Britannia, Suomi ja Irlanti – EUmaat, joita talouden suuret muutokset ovat joko kourineet tai kourivat. Muiden Euroopan maiden kärjestä löytyy öljymiljonääreillä täytetty Norja. Se olisi myös EU-maiden joukossa omassa luokassaan. 0,7 ONKIN SAMALLA Suomen hallituksen, ulkoasiainministeriön ja kehitysyhteistyöministerin yhteinen maali. Sen tavoittaminen vaatii onnistumista ensin valtiovarainministeriön kanssa ja sitten koko hallituksen voimin käytävissä budjettikehysneuvotteluissa. ”Tulen tavoittelemaan parhaillaan kehysneuvotteluvaiheessa olevaan ensi vuoden budjettiin kehy-määrärahoihin summaa, joka on mahdollisimman lähellä 0,56 prosenttia”, Kiviniemi paljastaa. Ulkoasiainministeriö haluaakin päästä tavoitteeseen vuosi vuodelta pikku hiljaa, koska ministeriö ymmärtää, että 175 miljoonan lisäeuron – tai puhumattakaan 429 miljoonan – saavuttaminen yhdessä vuodessa vaatisi aika monta poliittista kuperkeikkaa. Samaan aikaan hyvinvointiyhteiskunta natisee liitoksissaan yhä vanhenevien ja enemmän terveydenhoitoa vaativien veronmaksajien kanssa. Ja samaan aikaan seuraavat eduskuntavaalit lähestyvät kovaa vauhtia maaliskuussa 2007. Ja sitä ennen Keskustan pitäisi voittaa vaalit hyvittämällä tukieuroja Pohjanmaan lakeuksien vihaiselle maanviljelijäväelle. Ja samaan aikaan demarit nitisevät äänestäjiensä kroonisen työttömyyden kanssa, johon taistellaan kaikki irtoavat eurot siihen kuuluisaan vaalivuoden budjettiin. Valtion kirstua kun kuitenkin vartioi sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Eero Heinäluoma. Sama mies, joka janoaa keskustan lailla pääministerin paikkaa, joka luonnollisesti annetaan suurimman puolueen keulakuvalle. KUVAAJA OTTAA haastattelutauolla erikoissalamalla kuvia kauniista ja poseerauskykyisestä ministeristä. Tukka silitetään välillä ja kuvaaja kehuu kohdettaan. Vartin kuvauksen jälkeen ministeri poistuu puhumaan communicaattoriinsa. Puhumme vielä tovin muista sovituista haastatteluteemoista. Mitään uutta ei ministeri niistä kerro. KAVAKU tuottaa hyviä virkamiehiä ulkoministeriöön. Sekä diplomaattien, kansalaisjärjestöjen, valtioiden välisen suoran tuen ongelmat tiedostetaan ja niitä ennaltaehkäistään kehittäen koko ajan sisäistä ja EU-tasoista valvontaa. Kaikki tuntuu olevan siis maassa ja ulkoministeriössä hyvin. Ja kyllä, Kiviniemi haluaa edelleen seuraavan hallituksen valtiovarainministerin salkun. Kansantaloustieteilijä kun on. Ja eiköhän Kiviniemi jommankumman saa, ensimmäisen tai toisen, riippuen kansan tahdosta maaliskuussa 2007. Niin ja Matti Vanhasen tai Paula Lehtomäen tahdosta. Ja sehän taas riippuu vihreän tuulen suunnasta keskustan ensi kesän puoluekokouksessa. Kiviniemi lienee pelannut omat pelinsä kaikkiin mahdollisiin tuulensuuntiin. Kilttejä poikia ja tyttöjä ovat jo vuonna 2004 YKtavoitteen ylittäneet EUmaat Tanska, Luxemburg, Ruotsi ja Hollanti. Vaikka 0,7 prosentin tavoitteesta todennäköisesti jäädään, ei pidä vähätellä Suomen edistymistä.” ” KEHY-RAHAA PROSENTTIA (MILJ. EUR) BKT:STA 2006 670 Noin 0,42 2007 ? ? 2008 ? ? 2009 ? ? 2010 845 0,56 2010 1099 0,7 FA K TA A
12 4/2006 Ainejärjestön kummilapsi antaa kasvot kehitysyhteistyölle MATKUSTIN puolitoista vuotta sitten Nicaraguaan tutustumaan Suomen tekemään kehitysyhteistyöhön. Halusin nähdä, miten se käytännössä auttaa tavallisia ihmisiä. En kuitenkaan saanut ensikosketustani kehitysyhteistyöhön tavisten parissa. Ravintolapöydän ääressä kuulin, miten hienoa työtä Suomi tekee Nicaraguassa. Suomen edustajiston virkamies puhui sektoreista ja projekteista. Kun matkaseuralaiseni erehtyi kysymään, mihin aikaan nicaragualaiset syövät illallista, vastaukseksi tuli hiljaisuus. Tapa tehdä kehitysyhteistyötä on muuttunut. Enää ei rakenneta kouluja tai kaivoja. Nyt tähdätään pidemmälle, ja mietitään, miten kuntien hallintoa voitaisiin vahvistaa. Samalla tuntuu katoavan kosketus tavallisiin ihmisiin eli heihin, joita on tarkoitus auttaa. Nicaraguassa pyysimme, että pääsimme tapaamaantavallisia nicaragualaisia. Selitimme, että heidän avullaan voisimme kirjoittaa elävästi Suomen kehitysyhteistyöhankkeista. Pyynnön kuullessaan edustajiston väki levitteli käsiään, eikä tapaamisia järjestynyt. Lopulta päädyimme sattumanvaraisesti koputtelemaan ihmisten ulko-ovia keskellä slummia. Tapaamme ihmiset olivat aitoja nicaragualaisia, mutta Suomen kehitysyhteistyöhön he eivät oikeastaan liittyneet. Silti nuo perheet levisivät maakuntalehtien sivuille kautta Suomen ja kertoivat kasvoillaan kehitysyhteistyöstä. On vaikeaa sanoa kehystä mitään yleistävää. Siksi en väitä, että se olisi vain byrokratiaa ja paperinmakuisia hankkeita – useat kansalaisjärjestöt tekevät sitä kuuluisaa ruohonjuuritason työtä. Inhimillisyyttä ja kasvoja kehitysyhteistyö kuitenkin kaipaisi nykyistä enemmän. Se vahvistaisi uskoa siihen, että se todella auttaa apua tarvitsevia. Ilona Turtola Paperinmakua ja puuttuvia taviksia Nicaraguassa PSYKOLOGIAN opiskelijoiden ainejärjestö Stimuluksella on ollut kummilapsi Pakistanissa vuodesta 2002. Viime aikoina kummilapsen ovat hankkineet kaksi muutakin ainejärjestöä – ja oikeastaan Stimuluksen innoittamina. ”Kerran luennolla psykologian opiskelijat keräsivät rahaa kummilastaan varten. Sain ajatuksen, että miksi emme mekin ottaisi”, muistelee Jenni Korhonen kasvatustieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Emilestä. Nyt Emilellä on kummityttö Intiassa. Myös Pörssi eli taloustieteilijöiden ainejärjestö kopioi idean Stimulukselta. ”Olemme olleet perulaisen Edwinin kummeja tammikuusta lähtien. Ensimmäinen kirje lähti matkaan vähän aikaa sitten ja nyt odotellaan vastausta”, kertoo Pörssin Tiina Rauma. KIRJEET OVATKIN kaikkein tärkein asia kummitoiminnassa. Toisin kuin monet luulevat, kummilapselle annettu raha ei mene suoraan hänelle, vaan sillä tuetaan ja kehitetään koko sitä yhteisöä, jossa lapsi asuu. Yleensä lapseen sitoudutaankin niin pitkäksi aikaa kuin tuetun hankkeen arvioidaan kestävän. ”Kirjeissä kerrotaan kuulumiset puolin ja toisin. Lisäksi saamme vuosiraportin, jossa on muun muassa tietoa, miten lapsen koulunkäynti on sujunut”, kertoo Stimuluksen Terhi Mäkeläinen. STIMULUKSEN kummilapsi on Planin kautta. Pakistanissa järjestö pyrkii muun muassa parantamaan opettajakoulutusta. Kummilapsia välittää myös ainakin World Vision, jonka kautta Pörssi ja Emile ovat ottaneet omansa. Intiassa World Vision tukee perinteisiä kehitysyhteistyön osa-alueita eli koulutusta, terveydenhuoltoa ja maataloutta. ”Kummilapsi antaa kehitysyhteistyöhön läheisemmän kosketuksen, ikään kuin kasvot sille projektille, johon rahat loppujen lopuksi menevät”, sanoo Stimuluksen Else-Mari Stenstrand. Rahallisesti kummilapsi ei vaadi suurta panostusta, järjestöstä riippuen parikymmentä euroa kuukaudessa. ”Kaikki ainejärjestöt, joilla vain on taloudellisesti mahdollista ottaa kummilapsi, tehkää se. Kummilapsen tukeminen voi vaikuttaa pieneltä asialta, mutta jostain on hyvä aloittaa”, Rauma kannustaa. Ilona Turtola jylkkari@jyy.? J ANIC L EINO Pörssin Tiina Rauma, Stimuluksen Else-Mari Stenstrand ja Terhi Mäkiläinen kummilasten kuvien kanssa. Kehitysyhteistyövaliokunnan järjestämä kehitysyhteistyöviikko 6.–10. maaliskuuta tarjoaa runsaasti luentoja ja erilaisia kulttuuritapahtumia sekä suomeksi että englanniksi. Subcommittee for Development Cooperation organises a Development Cooperation week from May 6th to 10th. The programme includes various lectures and cultural happenings also in English. KOKO VIIKKO Unice?n 60v juhlanäyttely Agoran aulassa. MAANANTAI / MONDAY 6.3. klo 13–14 Eriarvoinen lapsuus. Inka Hetemäki, ohjelmajohtaja Unicef. A103 klo 14–16 Reilun kaupan järjestelmä ja periaatteet. Heidi Kilpeläinen, Repu ry. P215 klo 17– in Lyhty, P-building. Opening evening of the Development Cooperation week. Student Union’s (JYY) project in India by project-coordinator Katariina Luoto, Development projects of the National Union of Students in Finland (SYL) by Board member Eeva Heinonen, Uniservices and UniPID by project manager Marja-Liisa Mustonen. TIISTAI / TUESDAY 7.3. klo 12–14 Somali diaspora in Finland – assistance of the country of origin. Päivi Pirkkalainen, Masters programme in development and international cooperation. Also a presentation of the masters programme. Agora Alfa lecture room klo 14–15 Vammaiset lapset ja globaalit kehitystavoitteet. Hannu Savolainen, erikoistutkija, Jyväskylän yliopiston erityispedagogiikan laitos. Agora Alfa klo 11–15 Fair Trade coffee tastings in Ilokivi. India lunch in Ilokivi with slideshow klo 19 Kampus Kino, Ilokivi. Luigi Falorni ja Byambasuren Davaa: Tarina itkevästä kamelista. (Saksa/Mongolia 2003, liput 4/5 euroa) KESKIVIIKKO / WEDNESDAY 8.3. INTERNATIONAL WOMEN’S DAY klo 12–14 Naisten seksuaalioikeuksien toteutuminen ja HIV/aidsin köyhdyttävä vaikutus naisiin. Katariina Ylipahkala, Väestöliiton kehitysyhteistyön projektikoordinaattori. Agora Alfa klo 14–16 Paneelikeskustelu: Rasismi ja maahanmuuttajanaiset. Alustus: Teppo Sintonen, Yliassistentti, Jyväskylän yliopiston taloustieteiden laitos. Keskustelijoina Reet Mammon ja Riikka Lehtinen Keski-Suomen TE-keskuksen Palapeli-projektista sekä Lahcen Abahassine Jyväskylän maahanmuuttajapalveluiden Helmi-projektista. MaA 211 klo 18–21 International bazaar in Ilokivi (upstairs). Ethnic snacks and presentations, African handicrafts for sale etc. (entrance 2 euros, includes snacks) TORSTAI / THURSDAY 9.3. klo 12–13 Globbari-verkosto – vaikuta Suomen kehy-politiikkaan. Tytti Nahi, Kepan kehityspoliittinen sihteeri. Agora C 231.1 klo 13–14 Development Cooperation – the tool of impoverishment or assistance. Tytti Nahi, Kepa/The Service Centre for Development Cooperation. Agora C 231.1 klo 14–16 African crisis and our common road towards sustainable peace. Kari Karanko, Ambassador, Ministry for Foreign Affairs of Finland, Department for Africa and Middle East. Agora Aud 1 klo 11–15 Fair Trade coffee tastings in Wilhelmiina with a slideshow. India lunch in Wilhelmiina PERJANTAI / FRIDAY 10.3. klo 12–13 Free media and global development. Juha Rekola, Journalistiliitto / Union of Journalists in Finland. Agora C 234.1 klo 13–14 Free Software and global development. Asko Soukka and Tuukka Hastrup. Agora C 234.1 klo 21–03 Final Party in Ilokivi. Live music by Puppa J. & Tasottavat and DJs. (5e) LISÄTIETOJA / INFORMATION Koordinaattori / coordinator Johanna Kivimäki, joanmaki@cc.jyu.?, 0407330969 Kv-sihteeri / Secretary of the Intercultural Affairs Tanja Tolonen, kv-sihteeri@jyy.?, 0142603979 Kehy-viikon ohjelma / Programme kolumni
like 5x95 PAINOON urheiluopistosäätiö 2x60 PAINOON tampereen yliopisto 3x90 PAINOON valmennustiimi eximia 3x80 PAINOON Vituttaako? Kerro miksi. jylkkari@jyy.? S e u ra a va Jy lk k ä ri il m e s ty y 1 5 .3 .
14 4/2006 KULTTUURI Jyväskylän yliopiston kulttuuritoimikunta etsii esiintyjiä kuluvan vuoden aikana järjestettäviin tapahtumiin. Esiintyjille maksetaan palkkio ja kulukorvaukset. Haku on avoinna kaikenlaisille esityksille. Vapaamuotoisessa hakemuksessa tulee kuvailla esitystä ja kertoa perustiedot, kuten henkilömäärä, musiikin tai teatterin tyylilaji, tarvittava lavatekniikka ja esityksen kesto. Lisäksi kulttuuritoimikunta jakaa raha-avustuksia kulttuuriproduktioille, jotka liittyvät jotenkin Jyväskylän yliopistoon. Haku jatkuu maaliskuun loppuun. Lisätietoja osoitteesta http://www.jyu.?/kulttuuritoimikunta/ ja yliopiston kulttuurisihteeri Asta Ruodemäeltä, (014) 260 1016 ja asta.ruodemaki@adm.jyu.?. Esiintyjiä etsitään yliopistolle Kortepohjan ylioppilaskylän asukasneuvosto ja henkilökunta hakevat tarinoita ja kuvia ylioppilaskylästä nykyhetkestä ja vuosien varrelta. Molempien kilpailuiden pääpalkinto on 150 euroa. Tarinat tulee lähettää 31.3. mennessä joko osoitteeseen kilpailu@jyy-palvelut.? tai postitse JYY Asukasja talouspalvelut, Vehkakuja 2 B, 40700 Jyväskylä, kuoreen merkintä ”kilpailu”. Tarinoita kylästä Rehellinen alastomuus Alastomana luokan eteen! Miksi ajatus tuntuu aivan käsittämättömän karmealta? LAURA, 23, ottaa kupposen teetä. Istumme kaupungin kirjaston kahviossa. Vajaa tunti ja hän riisuu siviiliasunsa. Nainen vaikuttaa pelkästään levolliselta. ”Töissä ei ajattele, että on alasti. Alastomuus on mun työvaatteet.” Rastoitetut punaiset hiuksensa malli on kerännyt sievästi takaraivolleen. Ripsiväriä on hieno kerros – kuin eskimopuikossa suklaata. KOTIMAISTA kirjallisuutta opiskeleva Laura Niemi-Pynttäri on työskennellyt puolitoista vuotta alastonmallina Jyväskylän kansalaisopistossa. Hän on mukana neljällä kurssilla. Niemi-Pynttäristä on siis olemassa jo monta piirustusta. Mietteliäs nuori aikuinen tunnustaa, että nykyään hänen on helpompi hyväksyä itsensä sellaisenaan. ”Piirtäjät pitävät mielenkiintoisimpina kohtia, jotka eivät ulkomuodoltaan ole normin mukaisia.” Hetkeäkään hänellä ei ole ollut sellainen olo, että pitäisi olla paremmassa kunnossa. ”Piirustukset ovat aina kauniita.” Kun Niemi-Pynttäri ensimmäisen käveli luokassa lavalle alasti, hän pelkäsi ihmisten reaktioita. Tilanteen asiallisuus kuitenkin vapautti. ”Ei ole tuijottamista. Piirtäjät eivät katso minua potentiaalisena tyttöystävänä, vaan objektina, jota piirretään.” Eikä objektina olo ahdista kansalaisopiston mallia, vaikka hän toteaakin olevansa piirtäjille pelkkää materiaalia. Nämä eivät näe hänessä ensisijaisesti Lauran persoonaa. Hän saa iloa nimenomaan siitä, että voi mallin roolissaan edistää piirtäjien työtä. ”On mielekästä saada olla osana taiteellista prosessia”, Niemi-Pynttäri kiittelee. KEHON PIIRTÄMISESSÄ on NiemiPynttärin mukaan tärkeätä hahmottaa kokonaisuus. ”Kasvoilla ei ole kovin suurta osaa.” Kysyn naiselta, olisiko hän mielestään alaston siinäkin tapauksessa, että hänen kasvoillaan olisi naamio. ”En olisi. Kasvoihin katsotaan kuitenkin. Ne täydentävät asentoa.” Hän lisää, että kasvot viestivät olotilasta. ”Naamion takanahan voisin vaikka nukkua.” Niemi-Pynttäri korostaa, ettei piirustuksien ole tarkoituskaan olla muotokuvia. Taide on näkemyksellistä. ”Kuvakaan ei ole dokumentti”, hän analysoi. ”Eihän voi muutenkaan tietää, miltä itse näyttää ulkopuolisen silmissä. Ei peilistä katsova naama ole välttämättä yhtään aidompi kuin jonkun tekemä piirros.” Silti hän näkee lähes aina piirroksissa jotakin häneksi itsekseen tunnistettavaa. Piirtäjän ja luomuksen välinen suhde mallin kuvaamana tuo mieleen legendan koiran ja omistajan välisestä yhdennäköisyydestä. ”Piirroksen kasvot muistuttavat monesti tekijän omia kasvoja!” NAINEN ON TOTTUNUT pitämään alastomuutta aivan arkisena asiana. ”Alastomuudessa ei ole mitään mystistä.” Niitäkin on, jotka vieroksuvat alastomuutta. Ja niitä, kuvittelevat alastonmallin auliina nakuilevan aina mahdollisuuden tullen. Kurssilla on joku saattanut tulkita hänen eleitään omituisen herkästi. Alastonmalli Laura Niemi-Pynttäri vakuuttaa kuitenkin, ettei piirtäjältä saatu katse yleensä ole lainkaan seksuaalinen. ”Alastomuus on rehellistä”, neitonen päättelee. Samaan hengenvetoon Niemi-Pynttäri toteaa, ehkä yllättävästikin. ”Alusvaatteissa jos menisin, siinä olisi erotiikkaa.” Jenni Latvala jylkkari@jyy.? J ANIC L EINO Laura Niemi-Pynttärin mielestä alastonmallina poseeraaminen on auttanut hyväksymään oman kehonsa sellaisenaan. Ei ole tuijottamista. Piirtäjät eivät katso minua potentiaalisena tyttöystävänä, vaan objektina, jota piirretään.” Laura Niemi-Pynttäri alastonmalli ”
15 4/2006 TAIDETTA YLIOPISTOLLA Sarjassa esitellään Jyväskylän yliopiston taidekokoelmaa. KUULLUN YMMÄRTÄMINEN Kolumnisarjassa tarkastellaan musiikin ilmiöitä. RUUSUN VARJOSSA Sarjassa seurataan Jyväskylän Ylioppilasteatterin ja Jyväskylän Yliopiston Sinfoniaorkesterin yhteisproduktion edistymistä. ERÄS MENNEEN VUODEN ilahduttavimmista musiikki-ilmiöistä oli etiopialaisen jazzin saavuttama suosio. Pienimuotoisen, mutta erityisyydessään huomattavan buumin taustalla oli Jim Jarmuschin elokuva Broken Flowers. Sen myötä Etiopian tunnetuin muusikko Mulatu Astatke moninkertaisti kertaheitolla nykyisen kuulijakuntansa. Tuttavallisesti Mulatuna tunnettu elävä legenda oli aiemmin nauttinut lähinnä pienten piirien suosiota. Ohjaaja itse on vannoutunut diggari, joka tiettävästi sisällytti teokseensa etiopialaisen roolihahmon luodakseen rakastamalleen musiikille luontevan kontekstin. Jarmuschin tempaus herätti huomiota. En ole kovin usein lukenut niin musiikkipainotteisia elokuva-arvioita kuin tässä tapauksessa. Soundtrackin hehkutus vaikutti ajoittain jopa niin hillittömältä, että en ihmettelisi vaikka jossain päin Etiopiaa vaeltelisi parhaillaan suomalaistoimittajien joukkio metsästämässä unohdettuja afrikkalaisen jazzin helmiä. Varmaa on, että elokuva rohkaisi usean tavallisen musiikinkuuntelijan tutkimusmatkalle valtavirran ulkopuolelle. On aika outoa, että vuoden 2005 Suomessa sadat ihmiset etsivät jouluruuhkissa 1960ja 70-lukujen etiopialaista jazzia. Näin kuitenkin tapahtui. MIKSI JUURI Mulatu sitten tavoitti uudet kuulijansa? Vastaus on lähes liiankin suoraviivainen: ihmiset ostavat ja kuuntelevat musiikkia, jonka olemassaolosta tietävät. Loistava Broken Flowers oli mainio alusta kiinnostavalle musiikille. Hyvä mainos, voisi joku sanoa. Totta kai myös itse musiikin täytyi olla ensiluokkaista. Toinen vastaus yllä olevaan kysymykseen voi olla Mulatun soundin erilaisuus nykymusiikkiin verrattuna. Afrikkalaisen musiikkiperinteen sävyttämä ethiojazz kuulostaa länsimaisiin korviimme piristävän jännittävältä. Samoin äänitysten teknisen tason puutteellisuus nykymittapuulla lisää musiikkiin ripauksen lo-?-karismaa. Mulatu tarjoaa siis seikkailunhaluisille jotain muuta. Kaiken kaikkiaan näen etiopialaisen jazzin marginaalisuosion upeana asiana. Ainakin ilmiö osoittaa, että ihmisillä on intoa ja avoimuutta löytää uudenlaista musiikkia, olipa se sitten peräisin miltä aikakaudelta tai mantereelta tahansa. Matti Nives jylkkari@jyy.? Aalto vihasi Aaltosen lapsia Mulatun rikkinäiset kukat ”Kuulin Ruusun varjosta kaverilta, joka sanoi, että tällainen olisi menossa. En ole musikaaliharrastaja, vaan enemmän kiinnostunut elokuvamusiikista. Ne saa kuitenkin hyvin sulautettua yhteen. Mun sävellystyyli on melankolinen ja melodinen, ja siitä varmasti kuuluu se elokuvamusiikki läpi. Säveltäjäksi pääsemisestä ilmoitettiin viime keväänä. Kun eka deadline lähestyi tän vuoden tammikuussa, homma muuttui melkein täysipäiväiseksi. Aloin tehdä biisejä heti ekat tekstit saatuani, mutta aika hitaasti aluksi. Ekaan harjoitusviikonloppuun mennessä mulla oli neljä biisiä valmiina. Nyt menee joka yö melkein viiteen asti. Pari biisiä on vielä tekemättä, pari on keskeneräistä ja orkestrointia puuttuu eniten. En ole juurikaan kirjoittanut orkesterille tätä ennen, ja nämä ovat oikeastaan ekat isot partituurit, mitä olen tehnyt. Kun alan tehdä biisejä, luen tekstejä läpi. Ohjaaja sanoi kirjoittavansa siten, että laittaa hahmot samaan huoneeseen ja antaa niiden jutella. Mä alan kuunnella, miten ne laulaisi. Se kuulostaa vähän erikoiselta, mutta niin se menee. Kutsun sitä kontekstisäveltämiseksi. En siis tee välttämättä biisejä, joita olisin miettinyt pitkään, vaan sellaisia, jotka sopivat siihen kohtaan musikaalissa. Tietysti vanhoillekin ideoille löytyy käyttöä. Musikaalissa on selkeästi pari sellaista teemaa, jotka toistuu musiikin alussa ja lopussa. Käsikirjoittaja on onneksi jonkun verran valmiiksi ajatellut miten teemat toistuu, että mun ei tarvitse tehdä sitä työtä kokonaan. Tekstejä on tarvinnut muuttaa hyvin vähän musiikin takia, joitain yksittäisiä tavuja. Oikeastaan vain yksi biisi on mennyt kokonaan niin päin, että mulla oli idea musiikista ja kirjoittaja teki siihen sanat. Siitä tuli ehkä pelottavin näistä kaikista. Yhden kerran ohjaaja sanoi, että idea ei ehkä käy. Hän oli ajatellut siihen kohtaan nopeampaa rytmiä. Pienellä muutoksella se kävi. Tämä on sellaista hommaa, jota olisi kiva tehdä työkseen, jos vain jotenkin tärppäisi.” Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? Ruusun varjo -musikaalin säveltäjä Juhana Lehtiniemi on 24-vuotias pop-jazz-pianon opiskelija Jyväskylän konservatoriossa. Aarre Aaltonen: Lapsia Valmistumisvuosi: 1947 Tekniikka: Kipsivalos Sijainti: Yliopiston museo AARRE AALTONEN (1889–1980) oli Wäinö Aaltosen serkku, joka hankki oppinsa Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, mutta keskittyi maalauksen sijaan kuvanveistoon. Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun naistoimikunta lahjoitti Aaltosen kipsirelie?n päärakennuksen vihkiäisiin vuonna 1959. Teos sijoitettiin juhlasalin seinälle, mutta ongelmia seurasi: rakennuksen suunnitellut Alvar Aalto ei voinut sietää Aaltosen teosta. Niinpä vahtimestarien tehtäväksi tuli kiikuttaa relie? piiloon aina, kun Aallon tiedettiin olevan tulossa visiitille. Teoksen piilottelu jatkui muutaman vuoden ajan, kunnes Aaltosen teos katosi vuoden 1963 Jyväskylän Kesän päättäjäisten yhteydessä. Seuraavana päivänä kansanedustaja Leo Mattila sai hämmästyksekseen vastaanottaa teoksen paketissa. Lähettäjäksi oli merkitty ”Suomen Ateena-seura”, mutta lähettäjien henkilöllisyydestä ei kenelläkään ollut aavistustakaan. Lehdistö herkutteli tapauksella, ja tyytyväinen Alvar Aalto lupasi tarjota varkaille päivällisen. Viikon hämmästelyn jälkeen vorot tulivatkin julkisuuteen. Toimittaja Pertti Klemola ja musiikkikriitikko Ilpo Saunio sanoivat halunneensa tempauksellaan kiinnittää huomiota välinpitämättömyyteen, jolla rakennuskulttuuria kohdeltiin. He pitivät myös teoksen piilottelua siivouskomeroon korkeakoulun arvolle sopimattomana. Klemola ja Saunio saivat kolttosestaan 15 päiväsakkoa. Relie? palautettiin Jyväskylään, jossa se sittemmin sijoitettiin harjoituskoulun rehtorin huoneeseen. Nykyään teos on Normaalikoulun uuden K-rakennuksen rehtorin huoneessa. Juha Mäkinen jylkkari@jyy.? Juhana Lehtiniemi säveltää Ruusun varjo -musikaalia yötä myöten. Kerrostalossa kuulokkeet ovat tarpeen. P ILVI S ORMUNEN Elokuvallista musikaalimusiikkia
Yhdeksäs komppania. Venäjä 2005. Ohjannut Feodor Bondartshuk. Käskirjoittanut Juri Korotkov. Pääosissa Artur Smoljaninov ja Aleksei Tshadov. Sota jättää syvät arvet sen kokeneeseen sukupolveen. Kaikkein vakavimmin sota vaurioittaa niitä, joiden kärsimykset vaietaan kuoliaiksi poliittisen painostuksen alla. Suomalais-venäläisenä yhteistuotantona syntynyt, Feodor Bondartshukin esikoisohjaus Yhdeksäs komppania purkaa itänaapurimme lähihistorian traumoja ja nostaa samalla esiin nykyajan poliittisia kipupisteitä. Elokuva kertoo nuorista sotilaista Afganistanin sodassa vuosina 1988 – 89. Tarina on sukua Stanley Kubrickin sodanvastaiselle mestariteokselle Full Metal Jacket. Ensimmäisessä osassa ollaan koulutusleirillä, jossa karaistutaan ja luodaan sodassakin kestäviä ystävyyssuhteita. Elokuvan toisessa osassa matkataan sotaan, joka osoittautuu syvimpiäkin pelkoja pahemmaksi helvetiksi. Yhdysvaltalaisten esikuviensa tavoin Bondartshukin päämäärät ovat poliittiset ja pasi?stiset. Elokuva ei kuitenkaan väänny turhan vakavaksi, vaan säilyttää koko kestonsa myös viihteellisen ilmaisun. Ohjaus on luontevaa. Hienossa näyttelijäkaartissa ei ole yhtään heikkoa lenkkiä. Parasta elokuvassa on kuitenkin kuvaus, jossa kauneuden ja rumuuden tiiviit vaihtelut luovat hurjan kontrastin. Taistelut ovat verisiä ja läpeensä karmivia, mutta niiden vastapainoksi nostettu Afganistanin aavikko hehkuu kullanhohtoisen lumoavana. Elokuva on täynnä pysähdyttäviä kuvia, kuten kasvoistaan arpeutunut sotilas itkemässä unikkopellossa, joiden olisi suonut jopa korvaavan osan kohtuullisen pitkistä taistelukohtauksista. Tarja Kovanen Venäläinen suurtuotanto pauhaa rauhan puolesta 16 ARVIOT 4/2006 Juha Suoranta: Radikaali kasvatus. Gaudeamus 2005. Kasvatusko piiskaa, porkkanaa ja puuhastelua sekä sata tapaa sosiaalistaa yhteiskuntaan? Jos luulet niin saatujasi traumoja peruskoulussa tai opiskeltuasi Seminaarinmäellä, lue Juha Suorannan kirja. Sen kuva kasvatuksesta on toisenlainen ja varmasti vaihtoehtoinen. Radikaali kasvatus on ensimmäinen kotimainen kokonaisesitys niin sanotusta kriittisestä pedagogiikasta. Tässä teoriaperheessä keskeistä on kasvatuskäytäntöjen yhteiskunnallisuus. Kaikkia kulttuurin käytänteitä voidaan tarkastella kasvatuksellisina, ei vain koulua. Kasvatus ymmärretään poliittiseksi ja poliittinen kasvatukseksi. Keskeisenä pidetään aktiivisten kriittisten ihmisten kasvattamista, päämääränä oikeudenmukaisempi ja demokraattisempi yhteiskunta. Keskeisiä toimintaa synnyttäviä metodeja ovat tiedostaminen ja ilmiöiden analyysi, josta osansa saavat niin politiikka, genderongelmat, riistokapitalismi kuin mediakulttuurikin. Radikaalin kasvatuksen juuret ovat marxilaisuudessa, Frankfurtin koulukunnassa, Paulo Freiressä, vapautuksen teologiassa ja 1900-luvun alun progressivismissa, joita kaikkia Suoranta käy ansiokkaasti läpi. Pengottuaan juuria hän esittelee radikaalin kasvatuksen nykylinjat, radikaalin ja kulttuurisen. Ensimmäinen kamppailee rakenteissa, jälkimmäinen suosii sydämen vallankumousta. Kirja tarjoaa hyvän kuvan suuntauksen kehittymisestä ja nykytilasta. Radikaalin kasvatuksen ajattelu ja sen kritiikki käyvät kirjassa hyvää vuoropuhelua. Kirjoittajan analyyttinen asenne estää pam?etisoitumisen, vaikka ajoittainen Marx-henkisyys saattaakin aiheuttaa oireita herkimmille. Jarmo Lyhty Vaihtoehto Seminaarinmäen kasvatusopeille Arto Lindholm: Maailman parantajat. Globalisaatiokriittinen liike Suomessa. Gaudeamus 2005. Mielenosoitukset maailman metropoleissa olivat tiedotusvälineiden noteeraama, näkyvin osa vuosituhannen vaihteen globalisaatiokriittistä liikehdintää. Ilmiöstä on kirjoittanut tohtori Arto Lindholm, jonka opinnäyte julkaistiin tuoreeltaan. Lindholm tutkii ja selvittää vailla ideologista painolastia, mistä hetkelliseen huippuunsa kohonneessa protestiaallossa oli kysymys ja minne ihmeeseen se katosi. Kansallisten rajojen yli levittäytyi monenkirjava ja epämuodollinen aktivistien verkosto. Sen julkilausuttu toiminta keskittyi taloudellisen liberalismin vastustamiseen sekä kriittisen tiedon välittäjänä että näytösluonteisten tempausten mediajulkisuudella. Eräänä vaikuttamisen keinona yksityiset valinnat asetettiin huomion kohteeksi, eli henkilökohtaisesta tuli jälleen poliittista. Lindholm näkee tässä mahdollisuuden tulkita löyhästi sitoutunut ja yksilöllistynyt liikehdintä myös nuorten ihmisten minä-projekteina, aikakaudelle tyypillisenä elämänpolitiikkana. Lomakekyselyn avulla Lindholm tyypittelee protestiin osallistuneet kolmeen ryhmään: radikaali maailmankansalaisuus, pehmeä yhteiskunnallisuus ja vihainen sosialismi. Tutkimuskohteen hän esikartoitti kaljoittelemalla aktivistien kanssa. Teos on verraten analyyttinen, ja tutkimusteorian ja -menetelmien esittely raskauttaa jonkin verran luettavuutta. Epäilemättä kirjaa voi silti suositella myös aihepiiristä kiinnostuneelle ei-yhteiskuntatieteilijälle. Ville Kokkonen Oluella aktivistien kanssa Traaginen runoilija Federico Garcia Lorca näyttää uusia piirteitä vastakäännetyssä elämäkerrassa. Lorca imee elinvoimansa Andalusian mystiikasta, surrealismista, avantgardesta ja luonnosta. 70 VUOTTA SITTEN kuolleen runoilija Federico Garcia Lorcan elämäkerta on vihdoin ilmestynyt suomeksi. Espanjalaiskirjailija Francisco Umbralin kirja espanjalaisesta runoilijanerosta ei ole käsittelytavaltaan aivan tavanomaisin. Umbral nimittäin luopuu lähes kokonaan Lorcan ulkoisen elämän tapahtumien kuvaamisesta. Hänen strategianaan on siirtyä Lorcan teosten syvällisestä analyysistä kohti kuvausta runoilijan psyykestä ja sielunmaailmasta. Päätavoitteena on osoittaa, että tavanomaisesti värikkääksi kansankuvaajaksi tulkittu lyyrikko onkin todellisuudessa ”jakautunut persoonallisuus” sekä tummasävyinen ja pakanallinen runoilija. Hänen paikkansa on siis suurten eurooppalaisten kirottujen runoilijoiden, kuten Baudelairen, Rimbaudin ja Verlainen, joukossa. KESKEINEN LÄHTÖKOHTA tälle väitteelle on Lorcan demoninen luonne. Umbralin mukaan Lorcan tuotanto on läpeensä duenden täyttämää. Duende on espanjalaisten kansanuskomusten myyttinen paholainen. Se eroaa ”teologisesta epäilyksen demonista” ja katolisesta ”tuhoavasta ja vain vähä-älyisestä” paholaisesta, kuten Lorca itse sanoo. Lorcasta puhuttaessa duende korvaa klassisen runoilijan inspiraation lähteen, muusan. Duende on se, jonka rinnalla kirottu runoilija kulkee taiteellisen luomistyönsä loppuun saakka. Se on yhtä aikaa kirous ja siunaus. Kirous, koska duenden mukana runoilija astuu pahuuden alueelle. Siunaus, koska se antaa runoilijalle vapauden ja mahdollisuuden elämäntyönsä toteuttamiseen. LORCAN ELÄMÄNKAARTA katsoessaan kirotun runoilijan vaikutelmalta ei voi välttyä. Hän syntyi Granadan Fuentevaquerosissa 1898 ja kuoli traagisesti 1936 Espanjan sisällissodan alkuvaiheissa. Francoa kannattaneet falangistit teloittivat hänet Viznarian kaupungin läheisillä kukkuloilla. Kuolemantapa on kirvoittanut kriitikot esittämään tulkintoja Lorcan poliittisuudesta, mutta Umbral pitää häntä pohjimmiltaan epäpoliittisena hahmona. Jos hänessä poliittisuutta haluaa nähdä, ei se ole vallankumouksellisuutta, vaan tietynlaista luonnonvoimaista, kaiken alas lyövää anarkismia. Lorca oli koko elämänsä ajan sorrettujen ihmisten puolustaja. Tämä näkyy parhaiten hänen suhtautumisessaan kolmeen ihmisryhmään, joita hän myös kuvailee runoissaan: romanit, mustat ja homoseksuaalit. Lorcan tavoin nämä ryhmät olivat ulkopuolisia ja kuuluivat valtaväestön kategorioiden marginaaliin. Hän löysi heistä tavallaan oman heimonsa. ON SINÄNSÄ YLLÄTTÄVÄÄ, että 1986 ilmestynyt elämäkerta on julkaistu suomeksi vasta aivan hiljattain. Suomalaiset lukijat ovat kuitenkin voineet tutustua Lorcan tuotantoon äidinkielellään, kiitos laajan käännösvalikoiman. Esimerkiksi Andalusian lauluja -kokoelman kautta voi helposti tutustua Lorcan runotuotantoon kokonaisuudessaan. Näytelmistä mainittakoon kokoelma Veren häät ja muita näytelmiä, joiden minimalistinen tyyli ja raastava traagisuus on vertaansa vailla. Suomalaiselle lukijalle Lorcan tuotanto varmasti näyttäytyy aluksi Umbralin kritisoiman kansanrunoilija-kuvan kautta. Oliivilehdot, romanimystiikka, santarmit, kiihkeät kaunottaret ja veitset vyössä kulkevat sulhaset Andalusian kuun kelmeydessä piirtävät Lorcasta värittyneen eksoottista kuvaa. Lorcan tuotannon syvempi ymmärtäminen, hänen poeettisen logiikkansa ja todellisten motiivien lähde löytyy erilaisia teitä pitkin, kirotun runoilijan tulkintalinjaa kulkien. RUNOILIJAN KUOLEMA on puhuttanut paljon jälkikäteen. Umbral esittää, että murhan lopullisena syynä oli espanjalaisten ”kansallissynti” eli kateus. Lorcasta puhuttaessa oli kyse kateudesta hänen lahjakkuuttaan, nerouttaan sekä myyttisyyttään kohtaan. Tarvittiin vain epävakaa poliittinen tilanne, niin Lorca joutui kansallissynnin uhriksi. Garcia Lorcan maalliset jäännökset sijaitsevat vieläkin Viznarian läheisillä kukkuloilla sijaitsevassa joukkohaudassa. Sen avaamisesta on käyty Espanjassa pitkään keskustelua, mutta päätöksiä ei ole tehty. 70 vuotta on kulunut, mutta runoilija ei ole vieläkään päässyt hautarauhan lepoon pyhälle maalle. Umbral taisi olla oikeassa: Lorca todella oli kirottu runoilija. Matias Huttunen jylkkari@jyy.? Francisco Umbral: Lorca, kirottu runoilija. SanaSato 2005. Suom. Terhi Suutarinen. Federico Garcia Lorca: Andalusian lauluja. Otava 1963/2002. Suom. Matti Rossi. Veren häät ja muita näytelmiä. Otava 1977. Suom. Pentti Saaritsa. Kirotun runoilijan poeettinen pahuus J ANIC L EINO
Tiistai 7.3. kello 19 Luigi Falorni ja Byambasuren Davaa: Tarina itkevästä kamelista (Saksa/Mongolia 2003) S Mongolialaisen paimentolaisperheen kameli ei suostu imettämään keisarinleikkauksen kautta maailmaan saatettua vasaansa. Ongelma on iso – kamelit ovat paitsi vaurauden merkkejä myös elintärkeitä yhteistyökumppaneita suurilla aroilla, yhtäkään ei olisi varaa menettää. Ihmisestä ei kamelivasalle hoivaajaksi oikein ole, täytyy löytyä ja löytyykin toinen keino: lähikylästä haetaan muusikko, jonka loihtimat ikiaikaiset sävelet herättävät kamelitamman hoivavietin. Itsensä tapahtumapläjäyksiin tottumaan päästäneelle katsojalle kamelikemeli voi ainakin alkuun olla pitkästyttävää katsottavaa. Mutta aina ei jaksa sitä, että sattuu ja tapahtuu viiden minuutin aikana isosti ja vielä isommin, ja seksiväkivaltakauhu-kuvastoakin riittää yllin kyllin. Hitaissa hetkissä on oma taikansa. Ne raitistavat kokemusta, suotakoon niille siis sijansa. Tiistai 14.3. kello 19 Benito Zambrano: Havanna Blues (Espanja/Kuuba/Ranska 2004) K-11 Tietyt harhakuvat ovat universaaleja. Niin kuin nyt nuorten (miesten?) ajatus siitä, että maailma vain odottaa heitä valtiaikseen. Joskus tuo usko on pelkästään hellyttävä, toisinaan taas hyvinkin pelottava syystä, että usein ulkopuoliset toimijat käyttävät nuorten hahmotonta tahtoa hyväkseen täysin siekailematta. Havanna Bluesissa haave näyttäytyy lempeästi, mutta tarinan edetessä sävy tummuu. Kaksi kuubalaista nuorta miestä haaveilee rokkipoppoonsa menestymisestä, jos jonain päivänä pääsisi julkisesti esiintymään. Ulkomainen levy-yhtiö etsii uusia kykyjä markkinoille ja bongaa poikain bändin. Siinä on sopivasti särmää, poliittista alakulttuuria, soitantaja tulkintakykyä sekä tahtoa maailmalle. Ratkaisut, mitä menestyksen eteen tehdään, ovat aikamoisiakin. Elokuvan kolmen soinnun musiikki on rokkipuolta ja hiphop-hommailua, blues on elokuvan tunnelmaan viittaava luonnehdinta tässä. Niin jaa, onhan se myös musiikillinen perusta, mistä nuo rokit sun muut ovat kasvaneet. Riitta Koikkalainen jylkkari@jyy.? 17 4/2006 POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: Ke 1.3. Eläkeläiset. To 2.3. Mokoma. Pe 3.3. Mokoma. La 4.3. Kuusumun Profeetta. Ma 6.3. Krisiun (BRA) + support. Pe 10.3. Paprika Korps (POL). Bar 68: Pe 3.3. Ben Granfelt Band. La 4.3. Killpretty. Pe 10.3. Kumikameli. La 11.3. The Skreppers. Ilokivi: La 4.3. Baby Elephant Tour. CapeNape and The Foundation + Echosystem feat. Mibia + Gimmix + SuperJohnny + J-Booty. To 9.3. Kiirastuliklubi goes Seisomapaikka. MC Pete Kosonen, Antto Terras, Petri Harju, Joni Koivuniemi ja Markku Pajarinen. Pe 10.3. Kehyviikon päätösbileet: Puppa J & Tasottavat + DJ:t. Jazz Bar: To 2.3. Aaltonen-IivanainenSuonsaari Trio Jazzliitto. Pe 3.3. Surftones. La 4.3. Surftones. Ma 6.3. Konsan Work Shop keikka. Ti 7.3. Ari Hoening Trio. Lämmittelee Ilkka Rantamäki & New Shades of Blues. Ke 8.3. Naistenpäivä Dick Hawks Show. To 9.3. SOI ”Koiperhonen” levynjulkaisukiertue. Pe 10.3. The Robber Souls. Beatles musaa Pleace pleace Me:stä Abbey Roud:in. La 11.3. APPA Show. Su 12.3. Jukka Perko & Viisikko. Ma 13.3. Jammaus ry:n MEIDÄN ILTA. Ti 14.3. Wanhan Jatsin Ystävät & Jazz Band Joutsa. Solistina Elina Parkkonen-Manninen. Redneck: Pe 3.3. Lapset. Pe 10.3. Spiritual Partners present: Valley Below + Bookends. Vakiopaine: To 2.3. Latino-ilta. Pe 3.3. Matti Johannes Koivu soolona (Ultramariini). KLASSINEN Jyväskylä Sinfonia: Mozartin seuraajat ke 8.3. klo 19 Jyväskylän teatteritalolla. Alexander Rudin, kapellimestari ja sello. Anton Kraft: Konsertto sellolle ja orkesterille, Igor Stravinsky: Dumbarton Oaks, Benjamin Britten: Sinfonietta, Andrej Golovin: Musiikkia jousille. NÄYTTELYT Keski-Suomen museo: Taidehalli: Jyväskylän kaupungin kuvataidekoulun näyttely. Alahalli: Leena Krüger – Maalauksia. Perusnäyttelyt Jyväskylä – kaupunkiko sekin on? ja Keski-Suomi – maakuntako sekin on? Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – arkkitehti. Studiossa Taide & Tekniikka, poimintoja Artekin historiasta. Keski-Suomen luontomuseo: Perusnäyttely Perintönä ympäristö. Suomen käsityön museo: Metrin juhlaa. Kaikkien kukkien kukkia 5.3. asti. Perusnäyttelyt Käsityössä elämän tuntu, Aikamatka ja Komeasti juhlaan. Jyväskylän taidemuseo: Holvi: Usko – Hengellisyys suomalaisessa nykyvalokuvassa. Holvi (alagalleria): Ulla Remes – Luottamus. Galleria Becker: Marja Kolu, mosaiikkiteoksia. Galleria Harmonia: Ilkka Väätti – Mundus. Galleria Mystic: Teuvo Kaipainen: Maalauksia ja Riitta Lähdesmäki-Puttonen: Maalauksia 2.3. – 22.3. Vakiopaine: Janne Hernesniemi: Tuhkaa ja timantteja – valokuvia Itä-Euroopasta. Ilokivi: Kristiina Ljokkoi: Ihanteellinen Kasvu. TEATTERIT Jyväskylän kaupunginteatteri: 8.3. Ke ja 9.3. To klo 19 The Danny Crowe Show. 10.03. Pe klo 19 Maestro. 11.03. La klo 13 Juoruja, klo 19 Tuntematon sotilas, klo 14 Pikkusinisiipi, klo 19 The Danny Crowe Show. 12.03. Su klo 15 Tuntematon sotilas. Jyväskylän Huoneteatteri: La 4.3. klo 19 Kuningatar K, ensi-ilta. Pe 10.3. klo 19 ja La 11.3. klo 19, Su 12.3. klo 15 Kuningatar K. Jyväskylän Ylioppilasteatteri: Woyzeck. To 2.3., Su 5.3., Ti 7.3. klo 23:59, Su 12.3., Ma 13.3. klo 14:00 ja klo 19, esitykset ovat muutamaa erikseen merkittyä lukuunottamatta kello 19. Vakiopaine: Teatterifestivaali 8. – 12.3. Ke 8.3. klo 19 Ässiä hatusta: Impro-klubi. To 9.3. klo 19 Teatteri Telakka (Tre): Pyhä äiti, klo 22 Maisteri paineessa. Pe 10.3. klo 18 Teatteri Telakka (Tre): Pyhä äiti, klo 21 Markku Keränen: Perhoshiiruli, klo 22.30 Markku Peltola & Buster Keaton orchestra. La 11.3. klo 16 Teatteri Poleemi: Brändi, klo 20 PakkalaHurme-Heikura: Hell's Bell's eli Rahkosen Tepin soratie helevettiin, klo 22.30 Aarno Parras & Tremolo. Su 12.3. klo 15 Ad*Astra: Mie jätän tämän rakkauen ja ikävän? klo 19 Teatterikone: Ilonen talo, klo 21.30 Vakiopaineen surullinen sunnuntai Suosittelen Vakiopaineen teatteriviikkoa. Teatteri antaa aina yllättävän paljon, vaikkei sitä heti tajuaisi.” Jussi Nieminen Woyzeck-näytelmän päähenkilö ” MENOT 1.3. – 14.3. Jyväskylän Ylioppilasteatterin ensi-ilta Woyzeck on 1800-luvulla eläneen Georg Büchnerin hengentuote. Se on absurdia ja sosiaalirealistista teatteria ajalta, jolloin moisia ilmiöitä ei vielä tunnettukaan. Näytelmä on koottu katkelmista vasta kirjoittajan kuoleman jälkeen, ja sen oikeasta muodosta kinastellaan yhä. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi ohjata moisen näytelmän ensimmäisenä työnään? ”Olin tekemässä toista näytelmää, joka sitten kaatui, ja piti löytää äkkiä tilalle uusi teos. Olin lukenut Woyzeckin joskus teatterihistorian tenttiin, joten tartuin siihen. Kirja lensi seinään varmaan kolmesti ennen kuin pääsin siihen sisään”, ohjaaja Suvi-Jonna Mykkänen kertoo. Näyttelijät tipahtavat esityksen kesken hahmosta toiseen tai kokonaan pois roolista ja toimivat samalla lavasteina. ”Eräs näyttelijä sanoi, että näytelmä on kuin lyötäisiin nyrkillä naamaan.” ”Kun työryhmä on saanut työnsä valmiiksi, vastuu siirtyy osin kuulijalle. Meidän ei tarvitse enää selittää”, Mykkänen toteaa. Olli Sulopuisto Jyväskylän Ylioppilasteatteri: Woyzeck. Ensi-ilta Ilokivessä 26.2. Liput 7/6 euroa. Afrojazzia ja brasilialaishenkistä funkkia tarjoillaan näyttävällä kattauksella 4. päivä maaliskuuta, kun Funky Elephant -tapahtuma saapuu Jyväskylään. 13-henkinen CapeNape & The Foundation big band sekä seitsemän soittajan Echosystem jytyyttävät livenä sellaista genresoppaa, että jokaiselle luulisi löytyvän jotain. On jatsia, hiphoppia, reggeata, breakbeattia – ja huilusooloja. Baby Elephant Tour 2006 Ilokivessä 4.3. klo 21. Liput 6 euroa. Woyzeck lyö nyrkillä naamaan Funkkinorsun poika tömistää Jyväskylään Naisten ääntä juhlitaan Ilokivessä Lokakuussa 1935 perustettu Artek on tuottanut monia suomalaisen designin klassikoita. Alvar Aallon ja kumppaneiden yhtiön tarkoituksena oli huolehtia Aalto-huonekalujen ulkomaan viennistä ja markkinoinnista. Nyt ?rman arkistoista on koottu näytteitä Aalto-museoon. Esillä on muun muassa kankaita, piirustuksia, valokuvia ja sisustussuunnitelmia vuosien varrelta. Kesäkuussa näyttelyssä kävijöiden kesken arvotaan Alvar Aallon suunnittelema tarjoiluvaunu malli 901 vuodelta 1936. Taide & Tekniikka – poimintoja Artekin historiasta Alvar Aalto -museon studiossa. Katsaus klassiseen Suomi-designiin Bluesia kuubalaiseen tyyliin. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.? T UUKKA R ÖNKKÖ Naisten äänioikeuden satavuotista historiaa juhlistetaan Ilokivessä kansainvälisenä naistenpäivänä. Menneisyyden pöyhimisen sijaan !!WFfVOX!! eli Naiset äänessä -tapahtumassa tuodaan esille naisääntä ja -kulttuuria. Illan ohjelmakattaus on monialainen ja monipuolinen. Siellä kuullaan ja nähdään runonlausuntaa, esitelmiä, novelli, Ainakaunis-yhtyeen rokkia ja Dragryhmä Kingistien show. Loppuillan musiikista huolehtivat vielä tyttö-dj:t. Erityismaininnan ansaitsee Marika Väisäsen 2004 tehty Koko nainen -dokumenttielokuva, joka keskittyy sarjakuvataiteilija Kaisa Lekan elämään. Tapahtuman järjestää Jyväskylän yliopiston naistutkimuksen ainejärjestö Nasta. !!WFfVOX!! Ilokivessä 8.3. Liput 3 euroa. Woyzeck (Jussi Nieminen) ja Tohtori (Juha Mäkinen).
18 4/2006 ETELÄPOHJALAINEN OSAKUNTA: Askarteluilta to 2.3. osakuntahuoneistolla klo 18.30 (vko 9) Kevät lähestyy ja Huippusuositut Kusti-tuotteet tulevat taas! Painetaan taas porukalla kusteja, traktoreita, salmiakkiruutuja haalarimerkkeihin ja kasseihin loistavassa seurassa. Tuo mukanasi oma t-paita tai jokin muu vastaava ja saat taatusti persoonallisen kevät-lookin! Ilmainen. Stand Up -ilta to 9.3. klo 18.00 Ilokivessä (vko 10) Oletko aina halunnut käydä tutustumassa stand up -komiikkaan, mutta et ole yksin viitsinyt lähteä? Nyt on oiva tilaisuus lähteä Epokin mukana huumorin ihmeelliseen maailmaan. Hinta jäsenille 4 euroa, ei-jäsenille 6 euroa. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: http://www.cc.jyu.?/yhd/epok/. EVANKELISET OPISKELIJAT: Joko tenttisuma uhkaa? Aika tehdä irtiotto opiskeluista! Tule siksi sinäkin lauantai-illoin Lutherin kirkolle (Kansakoulunkatu 5) seitsemän jälkeen virkistymään, tapaamaan ihmisiä ja kasvamaan Kristuksen armon tuntemisessa. Tulossa: 4.3. Ilosanomaa swahiliksi – Kenian aktiolaiset, 11. 3. Uskallanko alttarille? – Kaisa ja Miika Auvinen. Olet tervetullut myös messuun sunnuntaisin klo 12 Lutherin kirkolle. EXTRA: Lauantaina 25.3. Kaukana kotoa? -tapahtuma – EO:n 75-vuotissynttärit. 17.00 konsertti keskus-srk-talolla; OnC, Lasse Räty ja Pasi Lampinen. 20.00 iltamessu kaupunginkirkossa; Petri Harju ja Pasi Lampinen. Kerro kaverillekin! Raamiksesta ja muusta meiningistä tietoa Päiviltä, paivi.luukkainen@cc.jyu.? tai http://www.sley.?/eo/jkl/. JYVÄSKYLÄ ZEN RY: Hiljainen mieli avaa tämän hetken. Jyväskylä Zen ry. järjestää opastuksen zen-meditaatioon yliopiston Paja-rakennuksessa (Vanha kappeli) sunnuntaina, 19. 3. 2006 klo 12–15. Opastusmaksu 10 euroa. Harjoittamisesta kiinnostuneiden on mahdollista jatkaa zen-meditaatiota opastuskurssin jälkeen Jyväskylä Zen ry:n ryhmässä vuoden loppuun saakka maksutta. Huom! Osallistujamäärä on rajoitettu. Ilmoittautumiset pe 17.3. mennessä: vovainik@cc.jyu.?, lisätietoja: www.zazen.?/jkl. LUONTO-LIITON KESKI-SUOMEN PIIRI: To 02.3. 2006 klo 18: Luonto-Liiton Keski Suomen piirin järjestämä ympäristöpoliittinen opintopiiri. Aiheena Luonto-Liiton metsäryhmä esittelee toimintaansa. To 16.3. 2006 klo 18: Ympäristöpoliittinen opintopiiri. Aiheena Metsäkeskuksen toiminta. Alustajana luonnonhoitopäällikkö Seija Tiitinen-Salmela. Molempien paikka Sepänkeskuksessa, Kyllikinkatu 1, tilassa Happi, lisätietoja Aili Pihlajamäki / aiinpihl@cc.jyu.? / 044 330 3343 JYVÄSKYLÄN SETAN OPISKELIJARYHMÄ PINKO: Tapaamisia perjantaina 24.3. Pinko-ilta klo 18 Setan toimistolla osoitteessa Vapaudenkatu 4, Kumppanuustalo. Lisätietoja: jokaalan@cc.jyu.?. Tervetuloa mukaan! JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASTEATTERI: Jyväskylän ylioppilasteatterin hallitus kokoontuu 3.3. klo 18 alkaen Sohwissa. Tervetuloa kaikki toiminnasta kiinnostuneet. JYYN LIIKUNTAVALIOKUNTA: JYLIS 2006 – Jyväskylän yliopiston sulkapalloturnaus. Lauantaina 18.3. klo 9–21 Kuokkalan Graniitissa alkusarjat. Sunnuntaina 19.3. klo 10–16 ?naalit U2-salissa. Finaalien jälkeen palkintojenjako ja sauna. Sarjoina miehet / naiset sekä rento / peluri. Jokaiselle pelaajalla on vähintään 3 ottelua ja onnekkaille myös palkintoja. Ilmoittautuminen 5e osallistumismaksulla ke 1.3 alkaen ja pe 10.3 klo 12 mennessä Mattilanniemi: Kampusdatan kioskiin, MaA Seminaarinmäki: Sonaatin Kahvila Syke, L-rakennus. Lisätietoa http://personal.inet.?/tapahtuma/jylis2006/. Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.?. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa. järjestöt NOITUUS TUNTUU olevan tätä nykyä varsinainen populaarikulttuuritrendi. Pienen ruudun noitasiskosten lisäksi valkokankaallakin lentelee jo Nicole Kidmanin näköisiä noitia. Komediallisten ja feminististen noitien esiinmarssista huolimatta noita-sanasta tulee usein mieleen jotain mystistä ja pelottavaa. Kauhuelokuva onkin noidalle luonteva paikka. Siinä missä kauhuelokuvien legendaarisimmat monsterit Draculasta Frankensteinin hirviöön ovat miehiä, noidat ovat valkokankaalla naisia. Miesnoitien harvoja rivejä edustavat ainoastaan Faustit ja velhot, jotka ovat perinteisiä maskuliinisen kunnianhimon ja jumalakompleksin ilmentymiä. SUOMALAISESSA kauhuelokuvassa Noita palaa elämään totuus kuullaan miehen suusta: ”Kaikki naiset ovat noitia.” Mistä populaarikulttuurin noitakuvasto oikein kertoo? Kauhuelokuvan noituus kiteyttää usein kulttuurisia stereotypioita naiseuden kauheudesta. Tämän osoittaa vaikkapa kuukautiskauhua lietsova menstrual monster elokuvassa Carrie. Myös vanhanaikaisilta kalskahtavat kliseet naisen pelottavasta ja vaarallisesta seksuaalisuudesta, jota populaarikulttuurin(kin) avulla yritetään kesyttää, sopivat vamppinoitiin kuin kulmahampaat vampyyrille. Miehiä tuhoon vietteleviä noitaneitoja löytyy lukuisista kauhuelokuvista. Edustava kotimainen esimerkki viettelijätärnoidasta on Valkoisen peuran viehko ja alkuvoimainen Pirita, joka viettelee miehiä tuhoon peuran hahmossa. Kulttuurin alitajunnassa piilevä käsitys naisten pet o m a i s u u d e s t a nousee esiin yllättävää kyllä myös vakavasti otettavissa yhteyksissä. Viimeisimpänä esimerkkinä tästä käy kulttuurija tiedetapahtuma Suden ääni 2006, jonka naisviikonlopussa naiset yhdistetään myyttien tasolla suteen. NOIDAN HAHMO kiteyttää lukemattomia kulttuurisia käsityksiä naiseudesta, eikä hirviö ole suinkaan noidan ainoa rooli. Kauhun noitanaiset ovat vaarallisia viettelijättäriä, polttorovioiden uhreja ja vanhoja noita-akkoja. Onkin yllättävää huomata, että suppealta vaikuttanut noidan hahmo pitää sisällään varsinainen kirjon naiseuden stereotypioita. Yhdestä ainoasta kauhuelokuvan noitahahmosta löytyy rutkasti enemmän vaihtelua kuin koko kauhun maskuliinisesta hirviögalleriasta. JÄLKIKIRJOITUS Kaikki naiset ovat noitia TI 28. 2. Kasvishernekeitto, laskiaispulla Hernekeitto, laskiaispulla Jauheliha-juustokääryleet KE 1. 3. Kasvispapupata Kalkkunapihvi Riistakäristys TO 2. 3. Kasvispihvit, tomaatti-timjamikastike Lohikiusaus Tulinen lihapata PE 3. 3. Tomaatti-sipulikastike Tonnikalakastike, spaghetti Broileripyörykät MA 6. 3. Pinaattikeitto Uunimakkara Kiinalainen porsaspata TI 7. 3. Punajuuri-aurajuustokiusaus Sitruunasei Kehy-lounas : Broilerikastike (Intia) KE 8. 3. Kasvis-herkkusieniohukaiset Lohikeitto Kasler TO 9. 3. Kasvispata Currykana Jauhelihapihvi, chili-tomaattikastike PE 10. 3. Juustoinen kasviskastike, spaghetti Jauhelihakastike, spaghetti Barbequekalkkunakastike MA 13. 3. Kasviskiusaus Kalakeitto Lindströminpihvi LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalista.php Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,10 e – muut 4,90 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 41,00 e, muille 49,00 e. valiokunnat Marjo Kovanen jylkkari@jyy.? Yhdestä ainoasta kauhuelokuvan noitahahmosta löytyy rutkasti enemmän vaihtelua kuin koko kauhun maskuliinisesta hirviögalleriasta.” ”
Puppa J & Tasottavat + DJ:t Pe 10.3. Kehyviikon päätösbileet / 21-03 CapeNape and The Foundation + Echosystem feat. Mibia + Gimmix + SuperJohnny + J-booty La 4.3. Baby Elephant Tour / 21-03 / 6€ MC Pete Kosonen, Antto Terras, Petri Harju, Joni Koivuniemi ja Markku Pajarinen To 9.3. Kiirastuli-klubi goes Seisomapaikka / 20.00 / 6€ On Stage -ohjelmat alkavat aina kello 21.00 ja päättyvät 03.00, jollei toisin mainita Rogue Angel + The Whitefish Orchestra + Kapula Rattaissa + Beautiful Betrayal Ke 29.3. Y-Rock / 20-03 / 4€ (Ynnän jäsenet 3€) 06 MC Niko Kivelä, Teemu Kontoniemi, Outi Keskevaari, Teemu Vesterinen ja André Wickström La 25.3. Seisomapaikkaklubi / 18.30 ja 21.30 / 6€ Esiintyjistä tiedotetaan maaliskuun alkupuoliskolla Pe 7.4. La 8.4. Jyrock / 20-03 M A A L I S huoneteatteri 1x100 PAINOON Polyteekkari hakee päätoimittajaa kaksivuotiskaudelle 1.8.2006 31.5.2008 Päätoimittaja vastaa lehden julkaisemisesta, sisällöstä ja taloudesta sekä toimii muun toimituskunnan esimiehenä. Työstä maksetaan 1 520 euroa kuussa 10 kuukaudelta vuodessa. Hakuaika päättyy 24.3.2006 kello 16.00, ja täydellinen hakuilmoitus löytyy TKY:n www-sivuilta osoitteesta http://www.tky.fi/pthaku/. Polyteekkari hakee toimittajia ja taittajaa kaudelle 2006-2007 Toimittajat vastaavat lehden juttujen ideoinnista ja kirjoittamisesta. Tämän lisäksi tehtäviin kuuluu vastata joko lehden juttujen oikoluvusta tai vaihtoehtoisesti lehden kotisivujen päivittämisestä. Hakuaika päättyy huhtikuussa, ja täydellinen hakuilmoitus löytyy TKY:n www-sivuilta osoitteesta http://www.tky.fi/pthaku/. www.polyteekkari.fi | www.tky.fi Polyteekkari on Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnanjulkaisema lehti, joka on suunnattu ylioppilaskunnan yli 11 000 jäsenelle. Lehti ilmestyy joka toinen viikko lukukausien aikana, ja sen painos on 5 000 kappaletta. Lisätietoja kaikista tehtävistä antaa päätoimittaja Mikko Arvinen (040 594 7109, mikko.arvinen@polyteekkari.fi). Jylkkäri – täyttä asiaa jo 45 vuotta.
DfA-DATANOMEJA TEOLLISUUSLEIPUREITA ainoana Euroopassa leipomon asiantuntijatehtäviin hakukoodi 866 hakukoodi 240 HAE NYT! Monipuolinen PASO kouluttaa puh. 040 305 6600, vaihde kanslia@paso.fi Kuusitie 41, 76120 Pieksämäki www.paso.fi laukku ja nahka 3x180 painoon Sen lisäksi, että OP-Visa on yhdistetty pankki-, maksuaikaja luottokortti se on myös todellinen opiskelijakortti. Sinun on mahdollista saada OP-Visa, jossa on 1000 euron luottoraja mikäli olet täyttänyt 20 vuotta ja sinulla on kasassa 60 opintoviikkoa (90 opintopistettä). Lisätietoa OP-ryhmän korteista löydät osoitteesta www.op.fi/kortit. Tervetuloa! Hanki todellinen opiskelijakortti! Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö Kauppakatu 26 A, 40100 Jyväskylä Puh. (014) 3393 400, fax (014) 3393 411 asiakaspalvelu@koas.fi, www.koas.fi KOAS TARJOAA Asuntomme on suunniteltu opiskelijoille! • Vuokrataso on edullinen. • Kaikissa asunnoissa on huippunopeat tietoliikenneyhteydet. • Koasilla kaikki asumismenot sisältyvät vuokraan; sähkö, vesi, tietoverkko ja pesutupa. KOAS ASUNNOT Yksiöt 562 yksiötä eri puolilla Jyväskylää. Soluasunnot Soluasuntoja sekä yksin muuttavalle että kimppakämppään haluaville. Soluissa asuu 2-4 opiskelijaa. Perheasunnot Perheasuntoja avoja aviopareille, sekä lapsiperheille. Vain toisen hakijoista tulee olla opiskelija. YKSIN? KIMPPAKA MPPA? PERHEASUNTO? TIETOVERKKO VAKIONA KOAS – OPISKELIJAN KOTI JYVÄSKYLÄSSÄ Katso lisätietoja asunnoista ja täytä hakemus: www.koas.fi Mainos Jylkkäriin? Soita. Vexi Virtanen 050 592 3696