AVUSTAJAKSI JYLKKÄRIIN? Tervetuloa joukkoon! Jylkkäriä voi avustaa esimerkiksi kirjoittamalla, valokuvaamalla tai kuvittamalla. Aiempaa kokemusta ei välttämättä vaadita. Onko sinulla idea, jonka haluat toteuttaa, tai haluatko avustajaksi? Lähetä päätoimittajalle sähköpostia osoitteeseen paatoimittaja@jylkkari.fi. Esittele itsesi ja kerro ideasi. Jos sinulla ei ole ideaa, voit myös tarjoutua avustajaksi. Kaikista julkaistuista jutuista, kuvituksista ja kuvista maksetaan palkkio. Jylkkäri noudattaa toiminnassaan Journalistin ohjeita. Lue lisää jylkkari.fi/avustajille jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 03 Lyhytterapia 16–29-vuotiaille • MAKSUTON • ILMAN AJANVARAUSTA • VOIT ASIOIDA NIMETTÖMÄSTI Terapeutit ovat alan opiskelijoita. Sisäänkäynti Perheasiainkeskuksen ovelta (Kilpisenkatu 4). LUE LISÄÄ: jyvaskylanseurakunta.fi/ nuoret Tule juttelemaan mistä tahansa! Joka MA klo 16–20 Kilpisenkatu 4 BURGERI +ranskalaiset 11€ liha/kana/vegan SALAATTI valitse täyte 10€ RANSKALAISET+dippi 4€ BATAATTIRANSKALAISET+dippi 5€ KAUSIOLUT 5€ /0.4l hana SIIDERI 4,50€ /0.33l hana VIINI / KUOHUVIINI 3,50€ /12cl KAHVI / TEE 1€ BURGER +fries 11€ beef/chicken/vegan SALAD choose filling 10€ FRIES +dip 4€ SWEET POTATO FRIES +dip 5€ BEER of the month 5€/0.4l tap CIDER 4,50€ /0.33l tap WINE / sparkling wine 3,50€ /12cl COFFEE / TEA 1€ SINUN MAINOKSESI TÄHÄN? Jylkkärin jutut käsittelevät opiskelijaelämää, yhteiskuntaa, politiikkaa, kulttuuria ja ajankohtaisia ilmiöitä. Lehti on luettu erityisesti yliopiston opiskelijoiden ja työntekijöiden keskuudessa, mutta myös kampuksen ulkopuolella. Haluatko mainostaa Jylkkärin printissä tai verkkosivuilla? Lue lisää jylkkari.fi/mediakortti
jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 03 INTRO 05 Pääkirjoitus: Tarkastelua 07 Rasismi ei näy suurimmassa osassa yhdenvertaissuunnitelmia 10 Ei enää ilmainen laina 11 Ylioppilaskunta sai sääntönsä valmiiksi 12 Kommentti: Perheellisten opiskelijoiden asemaa tulisi parantaa KESKITY 13 Kestävämpää tulevaisuutta rakentamassa (kuvassa) 16 Uhka demokratialle 20 Tähdet, tähdet 28 Mestari siis itsekin 34 Ei kiitos (kansijuttu) OUTRO 38 Ajankuva: Vahvoja fiiliksiä 39 Kulttuuri: J-P Valkeapään elokuvassa rikos menee päin helvettiä 40 Essee: Kasvisruoan hintalappu 41 Kommentti: Fasismin vastustaminen edellyttää aatteen tunnistamista 42 Paska kotiseutu: Van se aottaapi – Suomussalami nimittäin 43 Kasvo: Petri Honkonen on unelma-ammatissaan K uv a O o na K o m o ne n KOOSTUMUS
jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 05 Täydellinen opiskelukumppani. Osta Mac opiskelua varten ja säästä jopa 6%. Kuinka saada opiskelija-alennus? 1. Mene osoitteeseen itronic.fi ja aktivoi opiskelijan alennus tuotesivulla. 2. Lisää tuote ostoskoriin ja jatka kassalle. Tilausvahvistussähköpostin mukana saat linkin opintotodistuksesi tai opiskelijakorttisi lataamiseen. 3. Tilauksesi lähetetään, kun asiakaspalvelumme on vahvistanut opintotodistuksesi / opiskelijakorttisi. Gummeruksenkatu 6 40100, Jyväskylä Ma Pe: 10-17 1184 1466 norm. 1259€ norm. 1559€ *Voimassa opiskelijatai opettaja-alennuksella. *Voimassa opiskelijatai opettaja-alennuksella. Apple MacBook Air 13”(2020) Apple MacBook Air 13”(2022) 3536352 2681990
jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 05 K okousta oli kulunut yli neljä tuntia, kun edustaja Teemu Haarala P&D:sta tahtoi ”pitää ryhmänsä puolesta pienen puheenvuoron”. Oli torstai-ilta, 11. marraskuuta 2022, ja edustajiston kokouksessa oli edetty muihin esille tuleviin aiheisiin. Haarala aloitti Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan jäsenmaksusta (76,5 euroa), ”joka on verrattain korkea” muihin yli 10 000 jäsenen ylioppilaskuntiin verrattuna (HYY 46 euroa, Trey 65 euroa, AYY 63 euroa, TYY 53 euroa). Tahtotila, hän sanoi, on laskea JYYn jäsenmaksu verrokkien rinnalle. ”Tähän yhtenä keinona näemme ylioppilaslehti Jylkkärin kulurakenteen tarkastelun.” P&D toivoi, että vuonna 2023 edustajisto pohtisi ”vaihtoehtoisia ratkaisuja toteuttaa ylioppilaskunnan toiminnasta tiedottamista ja opiskelijakulttuurin tukemista journalismin keinoin”. VUODESTA 1960 ilmestynyt Jylkkäri on kokenut historiansa aikana muutoksia, mutta peruslähtökohta on säilynyt: se on edelleen opiskelijoille tarkoitettu jäsenlehti. Lisäksi sillä on perustehtäväänsä suurempi merkitys: lehti on etenkin monenkirjavan opiskelijajoukon äänitorvi, joka vahvistaa yhteenkuuluvuutta. Historiansa aikana lehdellä on ollut tukijoita ja vastustajia. Kriitikoiden mukaan lehti on turha kuluerä, tarpeeton, paska. Se pitäisi lakkauttaa tai kuluja karsia, mikä tarkoittaa käytännössä samaa. Jylkkäri on jäsenpalvelu, joka kuluttaa ylioppilaskunnan rahoja. Sen osuus on opiskelijan lukuvuoden jäsenmaksusta 10,28 euroa. Kuudesti lukuvuodessa ilmestyvän lehden yhden numeron hinta on 1,7 euroa. Vuosibudjetti on noin noin 130 000 euroa. Sillä maksetaan toimitushenkilökunnan (eli päätoimittajan, joka lomautetaan vuosittain kolmeksi kuukaudeksi, ja kahdesti vuodessa vaihtuvan harjoittelijan) palkat ja henkilöstökulut, jakelijan, ilmoitusmyyjän ja avustajien palkkiot sekä muut toiminnan menot. Tilavuokran, talouspalveluiden ja yleishallinnon osuus on reilut 37 000 euroa. Painatus ja rahti rahoitetaan printin ilmoitusja tilaustuotoista. Kulujen karsiminen on käytännössä mahdoton tehtävä, jos JYY haluaa säilyttää julkaisun nimeltään Jyväskylän ylioppilaslehti. Budjetista höylääminen vaatisi karsimista sisällöistä, joka on elinehto sille, että lehteä luetaan, tai kahden hengen kokoisen toimituksen pienentämistä. JYLKKÄRISTÄ keskustelussa ei itsessään ole ongelmaa, päinvastoin. On hyvä, että edustajistoa kiinnostaa ylioppilaskunnan kustantama lehti samoin kuin lehteä edustajiston toiminta. Sen sijaan hämmentäviä ovat vuodesta toiseen esitetyt samat argumentit: maksaa liikaa. Lehteä ei lueta. Eihän Jylkkärissä ole kiinnostavaa sisältöä! Samalla moni toivoo, että ylioppilaskunnan näkyvyys kasvaisi ja opiskelijaelämästä saisi tietoa. En voi pakottaa jokaista ylioppilaskunnan jäsentä lukemaan Jylkkäriä (utopistinen tavoite), mutta toimitus haluaa parantaa lehden näkyvyyttä. Luulisi, että opiskelijakulttuurin tukeminen journalismin keinoin olisi myös ylioppilaskunnan toive. Jylkkäriin sijoitetun rahan voi ansaita avustamalla lehteä. Lisäksi tehokkain tapa kertoa, mikä Jylkkärissä on pielessä, on antaa palautetta sisällöstä tai lähettää juttuvinkki. ? Oona Komonen paatoimittaja@jylkkari.fi P Ä Ä K IR J OI TUS Täydellinen opiskelukumppani. Osta Mac opiskelua varten ja säästä jopa 6%. Kuinka saada opiskelija-alennus? 1. Mene osoitteeseen itronic.fi ja aktivoi opiskelijan alennus tuotesivulla. 2. Lisää tuote ostoskoriin ja jatka kassalle. Tilausvahvistussähköpostin mukana saat linkin opintotodistuksesi tai opiskelijakorttisi lataamiseen. 3. Tilauksesi lähetetään, kun asiakaspalvelumme on vahvistanut opintotodistuksesi / opiskelijakorttisi. Gummeruksenkatu 6 40100, Jyväskylä Ma Pe: 10-17 1184 1466 norm. 1259€ norm. 1559€ *Voimassa opiskelijatai opettaja-alennuksella. *Voimassa opiskelijatai opettaja-alennuksella. Apple MacBook Air 13”(2020) Apple MacBook Air 13”(2022) 3536352 2681990 Tarkastelua
VUODESTA 1960 POSTIOSOITE Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä PÄÄTOIMITTAJA Oona Komonen, 045 137 1957, paatoimittaja@jylkkari.fi TOIMITTAJA Iina Niskanen, 050 353 3362, toimittaja@jylkkari.fi TÄTÄ NUMEROA AVUSTANEET Leo Heinämäki, Sofia Kyllönen, Oona Mynttinen, Ville Mäki, Mikko Kuparinen, Irina Hasala, Heini-Maria Kaakkurivaara, Oskari Valtonen, Sini Riekki, Siiri Muhonen, Veera Niemelä, Annika Hytönen, Niklas Pelkonen, Tatu Helle, Akseli Ekola, Santeri Harju, Nitta Kangas. KUSTANTAJA Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta ISSN 2341-7218 (painettu) ISSN 2341-7226 (verkkojulkaisu) PAINOPAIKKA JA PAINOSMÄÄRÄ BotniaPrint, Kokkola, botniaprint.fi Ilmestyy 6 kertaa lukuvuoden aikana 5 000 kpl (abinumero 6 000 kpl, kaupunkinumero 49 000 kpl) ILMOITUSMYYNTI Valto Merta, 044 988 0408, valto.merta@jylkkari.fi AVUSTAJAKSI? Onko sinulla idea, jonka haluat toteuttaa, tai haluatko ilmoittautua tekijäksi? Katso: jylkkari.fi/avustajille TILAA JYLKKÄRI Tilaa Jylkkäri kotiin verkkosivun kautta, tai maksamalla tilausmaksu JYYn jäsenmaksun yhteydessä tai erikseen JYYn tilille Nordea FI61 5290 0220 5989 06. Ilmoita maksuviestissä osoitteesi ja mainitse tilaus. Kortepohjan ylioppilaskylän asuntoihin Jylkkäri jaetaan automaattisesti. Vuosihinta: opiskelijat 9e, muut 47e. ? jylkkari.fi ? @jylkkari ? @jylkkari ? Jyväskylän ylioppilaslehti KANSI Kuvitus: Sofia Kyllönen Jyväskylän Ylioppilaslehti 06/2022 s. 34 >> jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 06 jyväskylän ylioppilaslehti 07 Rasismi mainittu 07 Kirje toimitukselta ARVOISA Jyväskylän ylioppilaslehden ystävä/ vihaaja, on tullut aika kiittää. Vuoden 2022 aikana Jylkkäri ilmestyi kuusi kertaa printtilehtenä, ja lisäksi verkossa. Alkuvuodesta printin ulkoasu ja logo uudistuivat. Lehdessä työskenteli vuoden aikana päätoimittajan lisäksi kaksi lahjakasta toimitusharjoittelijaa ja alkuvuonna siviilipalvelusvelvollinen. Lisäksi lehteä avustivat kymmenet tekijät – ilman teitä ei olisi Jylkkäriä. Toimitus vetää tietokoneiden johdot irti pistorasioista ja sammuttaa työpuhelimet marraskuun 30. päivänä noin kello 17.01. Loma(utus) päättyy tammikuun alussa. Vuonna 2023 Jylkkäri ilmestyy painettuna lehtenä kuusi kertaa: kolmesti keväällä ja kolmesti syksyllä. Ystävällisin terveisin, Jyväskylän ylioppilaslehti ? OIKAISU Toisin kuin Jylkkärin 5/22 jutussa Tarkkailun alla (s. 10) kerrottiin, Ilokiven opiskelijaravintolassa ei luovuta naudanlihan tarjoilusta marraskuusta alkaen, vaan marraskuun jälkeen.
jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 06 jyväskylän ylioppilaslehti 07 A V AU S Kysyimme Jyväskylän yliopiston ainejärjestöiltä, miten rasismi tai antirasistinen toiminta näkyvät niiden yhdenvertaisuussuunnitelmissa. Rasismi mainittu s. 8 >> Te ks ti O o na M yn tt in en K uv a O o na K o m o ne n 07 Kirje toimitukselta ARVOISA Jyväskylän ylioppilaslehden ystävä/ vihaaja, on tullut aika kiittää. Vuoden 2022 aikana Jylkkäri ilmestyi kuusi kertaa printtilehtenä, ja lisäksi verkossa. Alkuvuodesta printin ulkoasu ja logo uudistuivat. Lehdessä työskenteli vuoden aikana päätoimittajan lisäksi kaksi lahjakasta toimitusharjoittelijaa ja alkuvuonna siviilipalvelusvelvollinen. Lisäksi lehteä avustivat kymmenet tekijät – ilman teitä ei olisi Jylkkäriä. Toimitus vetää tietokoneiden johdot irti pistorasioista ja sammuttaa työpuhelimet marraskuun 30. päivänä noin kello 17.01. Loma(utus) päättyy tammikuun alussa. Vuonna 2023 Jylkkäri ilmestyy painettuna lehtenä kuusi kertaa: kolmesti keväällä ja kolmesti syksyllä. Ystävällisin terveisin, Jyväskylän ylioppilaslehti ? OIKAISU Toisin kuin Jylkkärin 5/22 jutussa Tarkkailun alla (s. 10) kerrottiin, Ilokiven opiskelijaravintolassa ei luovuta naudanlihan tarjoilusta marraskuusta alkaen, vaan marraskuun jälkeen.
Jyväskylän ylioppilaslehti kertoi lokakuussa, että Jyväskylän yliopiston yhdenvertaisuusja tasa-arvosuunnitelmassa ei mainita rasismia tai antirasismia. Kysyimme ylioppilaskunnan alaisilta ainejärjestöiltä, onko niiden yhdenvertaisuussuunnitelmiin kirjattu rasismiin puuttumista. Vain muutamalla oli. K auppatieteiden opiskelijoiden ainejärjestö Pörssi on listannut vuodelle 2022 toimenpiteitä: yhdenvertaisuuskoulutus kaikille järjestön toimijoille, lauluvihkon siivoaminen syrjivistä sitsilauluista, antirasismikoulutus hallitukselle. Pörssi on yksi kolmesta Jyväskylän yliopiston ainejärjestöstä, joiden yhdenvertaisuussuunnitelmassa mainitaan rasismi. Kaksi muuta ovat journalistiikan ainejärjestö Lööppi ja tietojärjestelmätiedettä, kyberturvallisuutta tai kognitiotiedettä opiskelevien Dumppi. Lööppi ei hyväksy rasismia missään muodossa. Hallituksen vastuulla on puuttua, jos joku kertoo kokeneensa rasismia Lööpin tapahtumissa, lukee Lööpin yhdenvertaisuussuunnitelmassa. Dumppi puolestaan ohjeistaa jäseniään ottamaan yhteyttä yhdenvertaisuusvastaaviin seuraavissa tilanteissa: Jos koet joutuneesi häirinnän, ahdistelun, kiusaamisen, syrjinnän, rasismin tai muun epätasa-arvoisen kohtelun kohteeksi. Muut yliopiston ainejärjestöt eivät mainitse suunnitelmissaan rasismia tai antirasismia. RASISMI voi näyttäytyä esimerkiksi yksilöiden ja ryhmien välisenä tahallisena ja tietoisena tekona tai tahattomana ennakkoluuloihin ja pelkoihin perustuvana rodullistavana käytöksenä, määrittelee yhdenvertaisuusvaltuutettu. Rasismi voi ilmetä vihapuheena, syrjintänä, väkivaltana tai näennäisen neutraaleina käytäntöinä, jotka sulkevat ulos osan ihmisistä. Jyväskylän ylioppilaslehti julkaisi lokakuussa jutun, joka kertoi rasismista yliopistossa ja yliopistoyhteisössä. Jutussa käsiteltiin myös Jyväskylän yliopiston yhdenvertaisuusja tasa-arvosuunnitelmaa vuosille 2022–2023. Suunnitelmassa ei mainita rasismia. Kysyimme yliopiston ainejärjestöiltä, ovatko ne huomioineet rasismin kitkemisen tai antirasistisen toiminnan yhdenvertaisuussuunnitelmissa. Ainejärjestöt yhdistävät saman oppiaineen tai alan opiskelijoita. Ne tarjoavat jäsenilleen tapahtumien lisäksi edunvalvontaa, etuja ja vaikuttamismahdollisuuksia. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan piirissä on 33 rekisteröitynyttä ainejärjestöä sekä kaksi eri ainejärjestöjen kattojärjestöä. Helmikuussa 2019 JYYn ylintä valtaa käyttävä edustajisto linjasi edellyttävänsä ainejärjestöiltä yhdenvertaisuussuunnitelmaa tai -kartoitusta toiminta-avustuksen perusteena. Yhdenvertaisuussuunnitelma on dokumentti, jossa ainejärjestöt määrittelevät, kuinka edistävät yhdenvertaisuutta toiminnassaan. JYLKKÄRIN kyselyyn vastasi 24 ainejärjestöä. Jokaisen vastanneen järjestön yhdenvertaisuussuunnitelmaan on kirjattu syrjinnän eri muotojen, kuten etniseen alkuperään, ihonväriin, kulttuuriin tai uskontoon perustuvan epätasa-arvoisen kohtelun, torjuminen. Sen sijaan muotoiluissa oli eroja. Osa ainejärjestöistä käsitteli yhdenvertaisuutta ja syrjintää Suomen lainsäädännön kautta. Perustuslain mukaan (731/1999, 6 §) ”ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa 08 MITÄ NYT R A S I S M I H A R V O I S S A S U U N N I T E L M I S S A eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella”. Tasa-arvolaki (609/1986) sisältää sukupuolten välisen tasa-arvolainsäädännön, lukee esimerkiksi politiikan tutkimuksen ja valtio-opin ainejärjestö Puolueen yhdenvertaisuussuunnitelmassa. Yhdistyneiden kansakuntien määritelmä tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta on kirjattu useaan suunnitelmaan. Esimerkiksi liikuntaja terveystieteiden opiskelijoiden Sporticuksella lukee: Suomen YK-liiton määritelmä tasa-arvosta: Tasa-arvolla tarkoitetaan ihmisten samanarvoisuutta eli yhdenvertaista arvoa ja asemaa niin yksilönä kuin yhteiskunnan jäsenenä. Keskeistä on yksilöiden ja yhteiskunnan eri ryhmien, kuten eri vähemmistöjen ja valtaväestön väliset tasa-arvoiset suhteet. Tasa-arvoon kuuluu kaikkien ihmisten samanarvoisuus riippumatta ihmisen yksilöllisistä tekijöistä kuten kansallisesta alkuperästä, rodusta, väristä, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta, kielestä, uskonnosta, poliittisesta mielipiteestä, yhteiskunnallisesta asemasta tai varallisuudesta. LUKUUN OTTAMATTA Pörssiä, Lööppiä ja Dumppia, kyselyyn vastanneet ainejärjestöt eivät mainitse rasismia tai antirasismia sanana suunnitelmissaan. Osa vastanneista kertoo, että rasismin sijaan suunnitelmissa käytetään sanoja ”kansalaisuus ja alkuperä”. Esimerkiksi kirjallisuuden, museologian, taidehistorian ja taidekasvatuksen opiskelijoiden ainejärjestö Corpus muotoilee: ”… alkuperä, etninen tausta, kansalaisuus tai kieli eivät saa asettaa opiskelijaa heikompaan asemaan ainejärjestön toiminnassa tai päätöksenteossa.” Osa järjestöistä sanoo, että niiden suunnitelmissa puhutaan syrjinnän muodoista yleisellä tasolla tarkoituksella. Esimerkiksi bioja ympäristötieteiden ainejärjestö Syrinxin varapuheenjohtaja Anne Lehtisen mukaan rasismia ei ole mainittu suunnitelmassa suoraan, koska muitakaan syrjinnän muotoja ei ole eritelty. Suunnitelma ”on kirjoitettu kattamaan kaikki syrjinnän muodot”. ”Toimintasuunnitelmassa ei mainita rasismia erikseen, sillä pyrimme luomaan kaikille turvallisen ilmapiirin, jossa mitään syrjinnän muotoja ei hyväksytä”, englannin kieltä opiskelevien ainejärjestö Magna Cartan puheenjohtaja Pyry Koskelainen vastaa. ”Ainejärjestömme yhdenvertaisuusja yhteisöllisyysteemat ovat paljon esillä, mutta suoranaisesti rasisminvastaisuudesta ei olla juuri puhuttu. Tämä johtuu mielestäni lähinnä siitä, että tietoomme ei ole tullut tapauksia asiaan liittyen”, Sporticuksen sosiaalipoliittinen vastaava Jani Risikko kertoo. TEKSTI OONA MYNTTINEN jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 09
08 MITÄ NYT Näin kysely tehtiin. Jyväskylän ylioppilaslehti lähetti kyselyn eri ainejärjestöille sähköpostitse. Viestissä kysyttiin, mainitaanko järjestöjen yhdenvertaisuussuunitelmassa rasismia tai antirasismia ja jos, miten. Lisäksi kysyttiin, onko järjestössä tai sen hallituksessa keskusteltu rasismista tai antirasistisesta toiminnasta. Vastauksia kerättiin lokakuussa 2022 viikon ajan. Kyselyyn vastanneet ainejärjestöt olivat Astérix, Corpus, Dumppi, Emile, Fokus, Lööppi, Magna Carta, Nefa-Jyväskylä, Parku, Pedaali, Pedago, Puolue, Pörssi, Sane, Sporticus, Sputnik, Sturm und Drang Jyväskylä, Svenska Klubben, Syrinx, Tosine, Trioli, Varkaat, Ynnä, sekä kielten ja viestintätieteiden ainejärjestöjen yhteinen kattojärjestö Lingviestit. JYVÄSKYLÄN yliopiston ylioppilaskunta jakaa sen piirissä toimiville järjestöille kahdesti vuodessa toiminta-avustusta. Syksyn avustus on toimintaperusteinen osa. Keväällä jaettavaan avustukseen JYY puolestaan edellyttää järjestöitä paitsi sääntömääräisiä dokumentteja, kuten toimintakertomusta ja talousarviota, myös yhdenvertaisuussuunnitelmaa. Yhdenvertaisuussuunnitelmalle ei ole varsinaista sisältöja muotovaatimusta, sanoo JYYn vuoden 2022 hallituksen sosiaalipoliittinen vastaava Fanni Rantala. ”Jos järjestöt kuitenkin kohtaavat ongelmia, käymme yhdessä läpi, miten suunnitelma olisi tarpeeksi kattava.” Vuonna 2022 suunnitelmista ja niiden uusimisesta on keskusteltu Rantalan mukaan aktiivisesti JYYn ylläpitämässä, kaikille avoimessa hyvinvointivaliokunnassa. Valiokuntatoimintaan ovat osallistuneet muun muassa ainejärjestöjen yhdenvertaisuusvastaavat sekä sopo-, hyvinvointija liikuntavastaavat. ”Valiokunnassa on pohdittu yhdessä esimerkiksi sitä, millainen on hyvä yhdenvertaisuussuunnitelma.” Vuonna 2021 ylioppilaskunta koosti järjestöjen tueksi yhdenvertaisuusoppaan. Sen mukaan yhdenvertaisuussuunnitelmien tarkoitus on, että järjestöt tunnistavat yhdenvertaisuutta rajoittavia ongelmakohtia ja pystyvät reagoimaan niihin. Oppaassa ainejärjestöjä muun muassa ohjeistetaan toteuttamaan suunnitelma koko järjestön hallituksen voimin osallistaen myös jäsenistöään. MYÖS JYYllä on oma yhdenvertaisuussuunnitelma vuosille 2019–2023. Rasismi mainitaan käsitteenä. Konkreettisia toimia ei esitetä. ”Olemme huomanneet suunnitelman puutteet ja kirjanneet vuoden 2023 hallitukselle muistutuksia, mitä seuraavaan suunnitelmaan on syytä päivittää”, Rantala sanoo ja jatkaa: ”Kaikessa on aina kehitettävää, enkä koe, että olemme täysin valmiita. Meidän täytyy aktiivisesti kuunnella palautetta ja kysyä, missä voisimme parantaa.” Vuoden 2022 järjestöseminaarissa oli Students of Color (SOCO) järjestämä koulutus rasismista. Rantalan mukaan tulevaisuudessa vastaavaa koulutusta tai työpajoja voisi järjestää lisää. ? eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella”. Tasa-arvolaki (609/1986) sisältää sukupuolten välisen tasa-arvolainsäädännön, lukee esimerkiksi politiikan tutkimuksen ja valtio-opin ainejärjestö Puolueen yhdenvertaisuussuunnitelmassa. Yhdistyneiden kansakuntien määritelmä tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta on kirjattu useaan suunnitelmaan. Esimerkiksi liikuntaja terveystieteiden opiskelijoiden Sporticuksella lukee: Suomen YK-liiton määritelmä tasa-arvosta: Tasa-arvolla tarkoitetaan ihmisten samanarvoisuutta eli yhdenvertaista arvoa ja asemaa niin yksilönä kuin yhteiskunnan jäsenenä. Keskeistä on yksilöiden ja yhteiskunnan eri ryhmien, kuten eri vähemmistöjen ja valtaväestön väliset tasa-arvoiset suhteet. Tasa-arvoon kuuluu kaikkien ihmisten samanarvoisuus riippumatta ihmisen yksilöllisistä tekijöistä kuten kansallisesta alkuperästä, rodusta, väristä, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta, kielestä, uskonnosta, poliittisesta mielipiteestä, yhteiskunnallisesta asemasta tai varallisuudesta. LUKUUN OTTAMATTA Pörssiä, Lööppiä ja Dumppia, kyselyyn vastanneet ainejärjestöt eivät mainitse rasismia tai antirasismia sanana suunnitelmissaan. Osa vastanneista kertoo, että rasismin sijaan suunnitelmissa käytetään sanoja ”kansalaisuus ja alkuperä”. Esimerkiksi kirjallisuuden, museologian, taidehistorian ja taidekasvatuksen opiskelijoiden ainejärjestö Corpus muotoilee: ”… alkuperä, etninen tausta, kansalaisuus tai kieli eivät saa asettaa opiskelijaa heikompaan asemaan ainejärjestön toiminnassa tai päätöksenteossa.” Osa järjestöistä sanoo, että niiden suunnitelmissa puhutaan syrjinnän muodoista yleisellä tasolla tarkoituksella. Esimerkiksi bioja ympäristötieteiden ainejärjestö Syrinxin varapuheenjohtaja Anne Lehtisen mukaan rasismia ei ole mainittu suunnitelmassa suoraan, koska muitakaan syrjinnän muotoja ei ole eritelty. Suunnitelma ”on kirjoitettu kattamaan kaikki syrjinnän muodot”. ”Toimintasuunnitelmassa ei mainita rasismia erikseen, sillä pyrimme luomaan kaikille turvallisen ilmapiirin, jossa mitään syrjinnän muotoja ei hyväksytä”, englannin kieltä opiskelevien ainejärjestö Magna Cartan puheenjohtaja Pyry Koskelainen vastaa. ”Ainejärjestömme yhdenvertaisuusja yhteisöllisyysteemat ovat paljon esillä, mutta suoranaisesti rasisminvastaisuudesta ei olla juuri puhuttu. Tämä johtuu mielestäni lähinnä siitä, että tietoomme ei ole tullut tapauksia asiaan liittyen”, Sporticuksen sosiaalipoliittinen vastaava Jani Risikko kertoo. jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 AINEJÄRJESTÖJEN yhdenvertaisuussuunnitelmien sisällöt ja tekotavat vaihtelevat. Osa tekee suunnitelman vuodeksi, osa pidemmälle aikavälille. Usein suunnitelmien teosta vastaavat ainejärjestöjen hallitukset, mutta osa järjestöistä on työstänyt suunnitelmia myös koko jäsenistön voimin. Musiikkikasvatuksen ainejärjestö Pedaali kysyi vuonna 2019 jäsenistöltään, mitä osaalueita jäsenet pitivät yhdenvertaisuuden edistämisessä tärkeimpinä. Kyselyn perusteella merkittävimmät olivat ikä, sukupuoli ja sen ilmaisu sekä seksuaalinen suuntautuminen, kertovat ainejärjestön hallituksen varapuheenjohtaja Veikko Hoffman ja yhdenvertaisuusja sosiaalipoliittinen vastaava Maria Taivalsaari. ”Tämän vuoksi suunnitelmassa ei mainita konkreettista antirasistista työtä, vaan olemme panostaneet kohtiin, joihin jäsenistö toivoi parantamista.” Saksan kielen ja kulttuurin opiskelijoiden Sturm und Drangin yhdenvertaisuusvastaava Aleksi Lehti kertoo, että ainejärjestö teettää vuosittain JYYn valmisteleman yhdenvertaisuuskyselyn. Jäsenistö voi kertoa esimerkiksi rasismin kokemuksistaan. ”Tunnistamme kuitenkin sen, että anonymiteetin säilyttäminen pienissä piireissä on haastavaa. Kynnys ottaa rasismi puheeksi voi olla korkea.” OSA AINEJÄRJESTÖJEN edustajista sanoi, että Jylkkärin kysely sai pohtimaan yhdenvertaisuussuunnitelman päivittämistä. ”Tällä hetkellä suunnitelma käsittelee rasismia turhan ympäripyöreästi”, Anne Lehtinen Syrinxistä sanoo. Lehtisen mukaan järjestö tiedostaa, että rasismia ilmenee yhteiskunnassa ja yliopistoympäristössä. ”Rasisminvastainen työmme vaatii vielä kehitystä.” Venäjän kielen ja kulttuurin ainejärjestö Sputnikin yhdenvertaisuussuunnitelmaan on kirjattu yhdenvertaisuuslaki sekä syrjinnän kieltäminen. Rasismia ei mainita. ”En osannut henkilökohtaisesti missään vaiheessa edes kyseenalaistaa sitä, että yhdenvertaisuussuunnitelmassamme on näin suppeat määritelmät ja ratkaisut konkreettisesti rasismille”, Sputnikin puheenjohtaja Nanna Peltokangas sanoo. Hänen mukaansa rasismista on keskustelu jäsenistön kanssa. ”Nykyisen maailmantilanteen takia [Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan] moni jäsenistämme on kokenut ja/tai nähnyt jonkun muun kokevan rasismia, minkä takia aihe on ollut enemmän pinnalla.” YHDENVERTAISUUSSUUNNITELMAN lisäksi ainejärjestöt tekevät vuosittain toimintasuunnitelman. Sen tarkoitus on ohjata järjestön toimintaa. Rasismi ja antirasismi on mainittu kahden ainejärjestön toimintasuunnitelmassa. Niitä ovat journalistiikan opiskelijoiden Lööppi ja yhteiskuntatieteiden opiskelijoiden Fokus. Moni ainejärjestö on laatinut myös turvallisemman tilan periaatteet. Rasismi mainitaan esimerkiksi Syrinxin periaatteissa: ”Älä häiritse ketään sanallisesti tai käytä syrjivää kieltä. Älä esimerkiksi käytä rasistista [...] kieltä.” Myös Fokuksella ja historian opiskelijoiden ainejärjestö Tosineella on turvallisemman tilan ohjeissa samantyyppinen muotoilu. ”Tosine ry:ssä emme hyväksy rasismia, häirintää tai syrjintää. Kaikilla on oikeus yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen.” Fokuksen ainejärjestön sosiaalipoliittisen vastaavan Marja Puustisen mukaan järjestö kehittää antirasistista toimintaa. ”Prosessi on keskeneräinen ja tulee olemaan sitä vielä pitkään. Yritämme kuitenkin parhaamme tiedostaen, että emme luultavasti huomaa kaikkia rasistisia rakenteita tai esimerkiksi mikroaggressioita johtuen valkoisesta etuoikeudestamme.” Musiikkitieteiden Triolin sosiaalipoliittinen vastaava Leo Räsänen on samoilla linjoilla. ”Tiedostan, että meillä ei ehkä ole tarvittavia tietoja puhua rasismista ja sen teemoista oman ihonväriimme kohdistuvien etuoikeuksien ja sitä myötä tietämättömyyden takia.” Ainejärjestö Puolueen sosiaalipoliittinen ja yhdenvertaisuusvastaava Helmiina Ahopelto kokee myös, että esimerkiksi yhdenvertaisuussuunnitelmaa tehdessä ”moniin asiakohtiin tarvittaisiin lisää tietoa”. Hän toivoo järjestöjen työn tueksi myös koulutusta esimerkiksi ylioppilaskunnasta. ”Erilaiset keinot järjestöille antirasistiseen toimintaan voisivat olla hyödyllisiä.” ? Kirjoittaja opiskelee Jyväskylän yliopistossa journalistiikkaa, ja on ollut Lööpin puheenjohtaja vuonna 2021. Näin JYY tukee järjestöjä suunnitelmien teossa TEKSTI OONA KOMONEN 09
Ei enää ilmainen laina jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 11 Inflaatio kiihdyttää lainojen korkojen kasvua, ja kehitys näkyy myös opintolainoissa. Muuttunut tilanne koskee suurta osaa opiskelijoista, sillä lainan ottajien määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Teksti Heini-Maria Kaakkurivaara Kuva Oona Komonen E dullinen laina, miltei ilmainen, ja siksi turvallinen. Näin opintolainasta on puhuttu kauan. Sen korko on ollut viime vuodet alle puoli prosenttia. Viime kuukausina kuitenkin kiihtyvä inflaatio on heijastunut myös opintolainoihin, joiden korko on kasvanut. Suomessa suurin osa opintolainoista on euribor-sidonnaisia. Euriborilla tarkoitetaan euroalueen rahamarkkinoiden viitekorkoa, jossa korko lasketaan eri ajanjaksoille. Se tarkistetaan aina sovituissa jaksoissa, esimerkiksi 12 kuukauden välein. Syksyllä 2022 euribor-lainojen viitekorko kipusi noin 2,5 prosenttiin. Markkinaodotusten mukaan kasvu jatkuu, ja voi nousta vuoden 2023 aikana yli kolmen prosentin. Muuttunut tilanne koskee suurta osaa opiskelijoista. Suomessa opiskelijoiden toimeentulo perustuu pitkälti Kelan myöntämään opintorahaan. Vuoden 2017 opintotukiuudistus supisti opintorahan määrää. Elokuusta 2022 alkaen opintorahan määrä on ollut itsenäisesti asuvalle täysi-ikäiselle korkeakouluopiskelijalle 268,23 euroa kuukaudessa. Opiskelija voi saada myös yleistä asumistukea. Käytännössä pelkkä opintoraha ei riitä elämiseen itsenäisesti asuvalla opiskelijalla. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi työskentely tai lainan nostaminen. Opintotukea uudistaessa valtion takaaman opintolainan määrä korotettiin 650 euroon kuukaudessa. Sekä pitkään jatkuneen ennätysmatalan korkotason että opintotuen muuttamisen lainapainotteiseksi myötä lainaa nostaneiden opiskelijoiden määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Lukuvuoden 2011–12 lopussa lainaa nostaneiden määrä oli vajaa 290 000 opiskelijaa, ja kymmenen vuotta myöhemmin eli lukuvuonna 2021–22 yli 515 000. MITÄ NYT 10 OPINTOLAINA on laina, jonka korko pääomitetaan nostamisen yhteydessä. Pankki lisää lainaa nostavat korot automaattisesti lainapääomaan eli lainasummaan kahdesti vuodessa. Pääomitus tehdään opintotuen maksamisen ajalta ja vielä lukukauden ajan viimeisen tukikuukauden jälkeen. Jos yliopisto-opiskelija nostaa kaikki mahdolliset opintolainat eli 48 opintolainakuukautta, lainaa kertyy 31 200 euroa. Jos korko on 0,5 prosenttia, kertyy pääomitettua korkoa 560 euroa ja takaisinmaksettava laina on 31 760 euroa. Jos korko on 2,5 prosenttia, lopullinen velkasumma on 34 100 euroa. Jos korko nousee viiteen prosenttiin, pääomitettua korkoa kertyy 6 100 euroa ja takaisinmaksettava laina on 37 300 euroa. ”Opintolainan koron nousu 2–2,5 prosenttiin ei vielä ole katastrofi”, Kelan opintotukiryhmän erikoissuunnittelija Ilpo Lahtinen sanoo. ”Mutta kukaan ei voi tietää, kuinka pitkään korkojen nousu jatkuu ja mikä on korkotaso tulevaisuudessa. Eri korkotasojen ero on huomattava ja sen vaikutus takaisin maksettavaan lainaan merkittävä.” Lainan takaisinmaksu alkaa yleensä viimeistään kahden vuoden kuluttua opintojen päättymisestä. Takaisinmaksun aikana velallisen on maksettavat lyhennyksen lisäksi korot. Korkojen nousu vaikuttaa siis takaisin maksettavan lainan määrään sekä takaisinmaksun aikaisiin maksuihin. Jos velkaa on esimerkiksi 30 000 euroa, korkotason jokainen prosenttiyksikön nousu suurentaa lainakustannuksia 25 eurolla kuukaudessa. Neljän prosentin nousu suurentaa kuluja sadalla eurolla kuukaudessa. Lainan maksu voi korkojen kasvaessa vaikeutua etenkin, jos vastavalmistunut ei työllisty heti tai on ottanut esimerkiksi asuntolainan. SUOMEN ylioppilaskuntien liitto (SYL) vaati syksyllä kannanotossaan opintolainojen korkokaton tai vastaavan korkosuojan säätämistä suojaamaan opiskelijoita korkoriskeiltä. ”Opiskelijat ovat ainoa ryhmä yhteiskunnassamme, jotka joutuvat ottamaan lainaa elääkseen”, SYL:n vuoden 2022 varapuheenjohtaja Katariina Henttonen sanoo. ”Opintolainaa on markkinoitu ’halpana’ lainana opiskelijalle, joten olisi epäreilua, että korot karkaisivat inflaation myötä liian korkealle.” Syyskuussa 2022 Kaisa Juuso (ps) teki yhdessä yhdeksän muun kansanedustajan kanssa kirjallisen kysymyksen hallitukselle opiskelijoiden toimeentulosta ja opintolainaturvallisuudesta. Kysymyksessä kansanedustajat viittasivat SYL:n kannanottoon. Hallituksen tiedeja kulttuuriministeri Petri Honkosen (kesk) mukaan opintovelallisen taloudellista tilannetta turvataan nykyjärjestelmässä muun muassa pienituloisten korkoavustuksena, määräajassa valmistuneiden lainahyvityksenä ja maksujärjestelyjen sopimisena. Honkosen mukaan erilaisten korkosuojausten vaihtoehtoja on tarpeellista selvittää, ja ne vaatisivat lainsäädännön muutosten lisäksi it-järjestelmien kehittämistä. ”Seuraavan hallitusohjelman yhteydessä tuleekin ottaa kantaa opintotuen kokonaisuudistukseen”, Honkonen vastasi kirjallisesti. LAINA helpottaa toimeentuloa ja jaksamista opiskeluaikana. Korkotason nousuun on kuitenkin syytä varautua. Jos korot jatkavat kasvua, vaarana voi olla opintotukija koulutusjärjestelmän kriisiytyminen. Kalliin lainan myötä opiskelijat tai opintoja harkitsevat saattavat miettiä, kannattaako lainaa nostaa tai edes opiskella. Monilla ei välttämättä ole vaihtoehtoja olla nostamatta lainaa inflaation myötä. Etenkin ruoan hinta on kallistunut. Vuoden 2022 alussa opintolainaa nostettiin jopa 7 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Huhtikuussa 2022 opintolainan kokonaispääoma oli noin 5,5 miljardia euroa. SYL:n Katariina Henttonen uskoo, että vuonna 2023 opintolainakanta ylittää kuuden miljardin euron rajan. ”Kun menot kasvavat, myös tarve lainalle kasvaa. Jos opintotukea ei kasvateta, opiskelijat joutuvat turvautumaan lainaan tai työntekoon, vaikka eivät välttämättä haluaisi.”?? Kuinka korkotason muutokset vaikuttavat eri suuruisiin lainoihin? Lue lisää jylkkari.fi. 16 276 € Yliopisto-opiskelijan keskimääräinen opintolainan määrä lukuvuonna 2021-22. LÄHDE: Kela
jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 11 Ylioppilaskunnan uudet säännöt JYYllä on kahdeksan sääntöä, jotka uusittiin ja päivitettiin. Edustajisto sai käsiteltyä sääntöuudistuksen loppuun marraskuussa. ”... JA PÄÄTETÄÄN näin.” Kopautus nuijalla pöytään. Esityslistan kohta 109 suljetaan. Vaalijärjestyssääntö on käsitelty. ”Voidaan ottaa tällekin pienet...” puheenjohtaja Elma Hyöky sanoo. Ilokivessä taputetaan. Torstaina-iltana 11. marraskuuta 2022 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto on käsitellyt kaikki ylioppilaskunnan säännöt. TAUSTALLA oli huomio, vuodelta 2021. Edustajiston ja hallituksen mukaan osa JYYn säännöistä oli tulkinnanvaraisia, eivätkä kaikki niistä taipuneet poikkeustilanteisiin kuten pandemia-aikaan. Vuoden 2022 hallituksen toimintasuunnitelmaan kirjattiin: Sääntöjen uudistaminen. Tavoite oli uusia sääntöjä yksiselitteisiksi ja selkeiksi sekä poistaa ristikkäistulkintoja. Hallituksen sääntötyöryhmä ja edustajistoryhmien edustajista koostuva parlamentaarinen työryhmä aloittivat työn keväällä. Syksyllä sääntöjä ryhdyttiin käsittelemään edustajistossa. JYYllä on kahdeksan sääntöä: hallinto-ohjesääntö (määräykset hallituksen toiminnasta), edustajiston työjärjestys (ohjeet edustajiston kokousten menettelystä), vaalijärjestys (miten edustajistovaalit järjestetään), ohjesääntö hallinnon opiskelijaedustajien valinnasta, asumisen ja rakentamisen ohjesääntö, ylioppilaslehden ohjesääntö, perinneohjesääntö (ylioppilaskunnan kunniamerkit ja muut tunnukset) sekä perussääntö, jolle kaikki muut säännöt ovat alisteisia. Normaalisti edustajisto kokoustaa noin kerran kuukaudessa. Syksyllä 2022 kuitenkin järjestettiin kaksi ylimääräistä kokousta. Paitsi että edustajisto käsitteli syksyllä sääntöjä, oli esityslistalla muitakin asioita: toimintasuunnitelma 2023, erilaisia asiakirjoja, JYYn liittokokousedustajat Suomen ylioppilaskuntien liiton kokoukseen... ”Etteivät kokoukset veny yhdeksäntuntisiksi. Silloin päätöksenteko ei olisi enää laadukasta ja inhimillistä”, Elma Hyöky sanoo. Syksyn kokouksista, jossa käsiteltiin muun muassa sääntöjä, ennätys oli viisi tuntia. Varsinaisten edustajiston kokousten lisäksi sääntöjä käsiteltiin iltakouluissa, sääntötyöryhmässä, edustajistoryhmien omissa kokouksissa. Haastavin säännöistä oli Hyökyn mukaan perussääntö, koska se vaikuttaa muihin. ”Vähän helppo vastaus.” ”Toisaalta haastava oli myös vaalijärjestyksen ja edustajistojen työjärjestyksen yhdistelmä, ne kävelevät käsi kädessä. Toinen määrää miten esimerkiksi varajäsenet nousevat vaaleissa, toinen miten kokouksissa.” Niistä edustajisto keskusteli eniten, koska ne liittyvät edustajiston arkeen. Perussääntö piti käsitellä kahdessa peräkkäisessä kokouksessa, ja muutospäätös vaati kolmen neljäsosan äänten enemmistön. Muihin sääntöihin riitti yli puolen jäsenistön kannatus. ”Joistain yksittäisistä kohdista äänestettiin, mutta säännöt menivät aina kokonaisuutena läpi.” TUNTIEN työn jälkeen, onko sääntömaailma valmis? ”Ei. Meidän sääntömme ovat liikkuva pikajuna. Joskus sääntöjä pitää uudistaa taas. Tosin varovainen toive on, ettei ihan hetkeen”, Hyöky sanoo. Päivitetyt vaalijärjestys ja edustajiston työjärjestys tulevat voimaan syksyn 2023 edustajistovaalien jälkeen, ja muut säännöt vuoden 2023 alussa. ? Teksti Oona Komonen 25 EUROA. Toukokuussa 2023 järjestettävä Jyväskylän yliopiston promootio on akateeminen juhla, jossa vihitään eri tieteenalojen maistereita, tohtoreita ja kunniatohtoreita. Promovendien eli tutkinnon suorittaneiden promotoitavien maisterien ja tohtorien osallistumismaksu juhlaan on 250 euroa. Maksuun sisältyy seppeleensitojaiset tai miekanhiojaiset buffet-illallisineen, osallistuminen promootioaktiin sekä illallistanssiaiset. Lounasristeily Päijänteellä maksaa erikseen 50 euroa. Pankkitiliään voi köyhdyttää myös hankkimalla kultaisen maisterinsormuksen (pidetään vasemman käsen etusormessa). Hinta vaihtelee 625 eurosta 750 euroon. Yliopiston tarjoukset tohtorinhattuun (kohdeltava arvon mukaisesti, ei pidä asettaa ylösalaisin pöydälle) on 600 eurosta ylöspäin, ja tohtorinmiekan hinta on 355 euroa. ? "Meillä ei Keski-Suomessa ehkä vastaavanlaista niinku saman profiilin menestystä – ja varsinkaan julkisuudessa – oo kauheen monella MILLÄÄN alalla tähän mennessä ollu!" Gettomasa eli Aleksi Lehikoinen Keskisuomalaisessa 13. marraskuuta 2022. N U M ER A A L I MITÄ NYT 10 ÄLÄYS esimerkiksi 30 000 euroa, korkotason jokainen prosenttiyksikön nousu suurentaa lainakustannuksia 25 eurolla kuukaudessa. Neljän prosentin nousu suurentaa kuluja sadalla eurolla kuukaudessa. Lainan maksu voi korkojen kasvaessa vaikeutua etenkin, jos vastavalmistunut ei työllisty heti tai on ottanut esimerkiksi asuntolainan. SUOMEN ylioppilaskuntien liitto (SYL) vaati syksyllä kannanotossaan opintolainojen korkokaton tai vastaavan korkosuojan säätämistä suojaamaan opiskelijoita korkoriskeiltä. ”Opiskelijat ovat ainoa ryhmä yhteiskunnassamme, jotka joutuvat ottamaan lainaa elääkseen”, SYL:n vuoden 2022 varapuheenjohtaja Katariina Henttonen sanoo. ”Opintolainaa on markkinoitu ’halpana’ lainana opiskelijalle, joten olisi epäreilua, että korot karkaisivat inflaation myötä liian korkealle.” Syyskuussa 2022 Kaisa Juuso (ps) teki yhdessä yhdeksän muun kansanedustajan kanssa kirjallisen kysymyksen hallitukselle opiskelijoiden toimeentulosta ja opintolainaturvallisuudesta. Kysymyksessä kansanedustajat viittasivat SYL:n kannanottoon. Hallituksen tiedeja kulttuuriministeri Petri Honkosen (kesk) mukaan opintovelallisen taloudellista tilannetta turvataan nykyjärjestelmässä muun muassa pienituloisten korkoavustuksena, määräajassa valmistuneiden lainahyvityksenä ja maksujärjestelyjen sopimisena. Honkosen mukaan erilaisten korkosuojausten vaihtoehtoja on tarpeellista selvittää, ja ne vaatisivat lainsäädännön muutosten lisäksi it-järjestelmien kehittämistä. ”Seuraavan hallitusohjelman yhteydessä tuleekin ottaa kantaa opintotuen kokonaisuudistukseen”, Honkonen vastasi kirjallisesti. LAINA helpottaa toimeentuloa ja jaksamista opiskeluaikana. Korkotason nousuun on kuitenkin syytä varautua. Jos korot jatkavat kasvua, vaarana voi olla opintotukija koulutusjärjestelmän kriisiytyminen. Kalliin lainan myötä opiskelijat tai opintoja harkitsevat saattavat miettiä, kannattaako lainaa nostaa tai edes opiskella. Monilla ei välttämättä ole vaihtoehtoja olla nostamatta lainaa inflaation myötä. Etenkin ruoan hinta on kallistunut. Vuoden 2022 alussa opintolainaa nostettiin jopa 7 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Huhtikuussa 2022 opintolainan kokonaispääoma oli noin 5,5 miljardia euroa. SYL:n Katariina Henttonen uskoo, että vuonna 2023 opintolainakanta ylittää kuuden miljardin euron rajan. ”Kun menot kasvavat, myös tarve lainalle kasvaa. Jos opintotukea ei kasvateta, opiskelijat joutuvat turvautumaan lainaan tai työntekoon, vaikka eivät välttämättä haluaisi.”?? Kuinka korkotason muutokset vaikuttavat eri suuruisiin lainoihin? Lue lisää jylkkari.fi. K uv it us O o na K o m o ne n
12 13 jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 Napostelun jäljet KORKEAKOULUOPISKELIJOIDEN terveysja hyvinvointitutkimuksen 2021 mukaan noin joka toinen korkeakouluopiskelija kärsii hammassärystä tai muista hampaisiin liittyvistä vaivoista. Yksi syy on napostelu. Se tarkoittaa ruokailutapaa, jossa syödään tai juodaan monta kertaa päivässä, usein pieniä määriä kerralla korvaten täysipainoisia aterioita. Jatkuvalla napostelulla on useita kielteisiä terveysvaikutuksia, sanoo Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön ravitsemusterapeutti Reetta Kinnunen. Koska naposteltavat tuotteet ovat usein sokerija energiapitoisia, ne altistavat ylipainolle. Haittaa on myös suuterveydelle. Napostellessa suun bakteerit saavat jatkuvasti ravintoa. Kun suun happamuustaso laskee, hampaiden reikiintymisriski kasvaa. Hampaat kestävät korkeintaan kuusi happohyökkäystä päivässä. Säännöllinen ruokailurytmi tarkoittaa riittävän kokoisten aterioiden tai välipalojen syömistä noin 2—4 tunnin välein. Tuolloin verensokeri pysyy tasaisena, mikä ylläpitää vireyttä ja toimintakykyä. Varsinkin lounaan ja aamupalan tulisi olla riittävän kokoisia. Vuoden 2021 terveystutkimuksen mukaan korkeakouluopiskelijoista vain noin puolet nauttii aamupalan ja lounaan joka arkipäivä. Kinnusen mukaan myös huonosti nukutut yöt ja väsymys voivat johtaa naposteluun, jolloin vireystilaa yritetään nostaa esimerkiksi makeisilla tai energiajuomilla. YTHS:n kyselytutkimuksen mukaan makeisia tai virvoitusjuomia käytti noin 20—30 prosenttia opiskelijoista 3—4 päivänä viikossa tai useammin. Päivittäin makeisia nautti noin 7 prosenttia naisista ja 3 prosenttia miehistä. Säännöllinen syöminen voi tuntua opiskelijasta kuormittavalta ajatukselta, jos täysipainoisten aterioiden nauttiminen ei ole arjessa tuttua. Kinnusen mukaan tällöin kannattaa aloittaa pienistä asioita, kuten aamupalasta. Jos aamulla syöminen tuntuu vaikealta, voi tapaan totutella syömällä vaikka vain yhden purkillisen jogurttia. Kun se sujuu, voi aamupalaa pikkuhiljaa monipuolistaa. Kinnunen muistuttaa, ettei ruokavalintojen tarvitse olla täydellisiä. ”Usein syömisen ja aterioiden suhteen rima asetetaan turhan korkealle.” Mielitekojaan ei tarvitse rajoittaa liikaa. Jos esimerkiksi haluaa syödä makeisia, niiden nauttiminen kannattaa rytmittää lounaan tai päivällisen jälkiruoaksi. Hampaat eivät reikiinny yhdestä napostelukerrasta, vaan ongelmat ilmenevät pidemmällä aikavälillä. Tärkeintä on, että kokonaiskuva on terveyttä edistävä. ? Veera Niemelä & Annika Hytönen Harjoittelurahoitusta hakemassa JYVÄSKYLÄN, Itä-Suomen, Lapin, Oulun ja Vaasan yliopistojen sekä LUT-yliopiston ylioppilaskunnat vaativat työja elinkeinoministeriöltä lisärahoitusta ohjattujen ja palkallisten korkeakouluharjoittelupaikkojen lisäämiseen. Kannanoton mukaan työharjoittelun tekeminen osana yliopistotutkintoa on monilla aloilla vaikeaa. Harjoittelu ei välttämättä mahdu tutkintoon, tai yliopistolta ei saa riittävästi ohjausta. Usein syynä ovat riittämättömät harjoittelupaikat tai harjoittelun aikaisen toimeentulon turvaamisen vaikeudet. Kannanotossa vaaditaan, että korona-aikana heikentyneiden työelämävalmiuksien parantamiseksi työharjoittelu on mahdollistettava kaikille yliopisto-opiskelijoille, sekä huomioida kansainvälisten opiskelijoiden mahdollisuutensa harjoitteluun. Ylioppilaskuntien mukaan harjoittelun tekeminen tukee paitsi työelämävalmiuksien kehittymistä, myös työelämäsiirtymien sujuvuutta. Riittävät harjoittelupaikat turvataan suuntaamalla ohjattuun ja palkalliseen korkeakouluharjoitteluun rahaa. Ylioppilaskunnat haluavat ratkaista osaajapulaa. Myös alueellinen elinvoima säilyy, kun opiskelijoiden on työharjoittelun myötä helpompi jäädä paikkakunnalle töihin. ? Toimitus J yväskylän yliopiston opiskelijoista noin viidennes eli 19 prosenttia on perheellisiä. Määrä on suurempi kuin valtakunnallinen keskiarvo eli 12 prosenttia. Tästä huolimatta perheellisiä opiskelijoita ei huomioida kovin hyvin Jyväskylän yliopistossa eikä ylioppilaskunnassa. Perheellisellä opiskelijalla tarkoitetaan opiskelijaa, jonka perheeseen kuuluu vähintään yksi alaikäinen lapsi. Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL selvitti vuonna 2022 perheellisten opiskelijoiden tarpeita. Selvityksen mukaan suurimpia haasteita olivat ajan riittämättömyys perheelle, toimeentulolliset vaikeudet, tukiverkostojen puute sekä opintojen asettamat haasteet kuten iltaluennot. Myös lyhytaikaista lastenhoitoa oli vaikea saada esimerkiksi tenttien ajaksi. Perheellisten opiskelijoiden yhdenvertaisuuden edistäminen oli yksi JYYn hallituksen vuoden 2022 toimenpidesuunnitelman tavoitteista. Selvityksen perusteella keskeisiä kysymyksiä oli etenkin tilojen toimivuus. Voiko kampuksella liikkua vaunujen ja pienten lasten kanssa, onnistuuko opiskelijaravintolassa ruokailu lapsen kanssa kätevästi eli löytyykö syöttötuolia ja onko lasten ateria edullisempi? Olen itse havainnut, ettei kaikilla kampuksilla ole lastenhoitotiloja, joissa on potta ja joissa voi esimerkiksi vaihtaa vaipan ja imettää. Verrattuna esimerkiksi Helsingin ylioppilaskuntaan, joka tarjoaa kampuksella lyhytaikaista lastenhoitoapua, tai Ouluun, jossa kampuksella on harjoituspäiväkoti, Jyväskylä on kehityksestä jäljessä. Jotta perheellisten opiskelijoiden asemaa voidaan parantaa, se vaatii yliopistolta ja ylioppilaskunnalta toimia. Yliopiston tulisi joustaa suoritusten määräaikojen kanssa, lieventää läsnäolovaatimuksia ja tarjota vaihtoehtoisia suoritustapoja. (Keinot helpottaisivat myös muita kuin lapsiperheitä.) Ylioppilaskunta ja ainejärjestöt voivat puolestaan esimerkiksi kertoa tapahtumakuvauksissaan onko tapahtuma lapsiystävällinen samalla tavalla kuin nykyään kerrotaan mahdollisesti kaksikielisyydestä tai esteettömyydestä. Perheellisten opiskelijoiden aseman parantaminen ei toki ulotu vain kampusalueelle. Kaupunki voi parantaa varhaiskasvatuspalveluiden alueellista saatavuutta lähellä kampuksia ja joustavuutta hoitopaikoissa. Se olisi panostus parempaan opiskelijaelämään. ? Kirjoittaja on JYYn kansainvälisistä asioista ja kansainvälisestä tutoroinnista vastaava jäsen. Siiri Muhonen Perheellisten opiskelijoiden asemaa tulisi kohentaa yhteistyössä Palstalla JYYläiset kolumnoivat. LYHÄRIT J YY-K O L U M N I ” Keskeisiä kysymyksiä perheellisten opiskelijoiden yhdenvertaisuuden edistämisessä oli tilojen toimivuus. KESTÄVIÄ OPINTOJA
K E S T Ä V Ä M P Ä Ä T U L E V A I S U U T T A R A K E N T A M A S S A 12 13 jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 Harjoittelurahoitusta hakemassa JYVÄSKYLÄN, Itä-Suomen, Lapin, Oulun ja Vaasan yliopistojen sekä LUT-yliopiston ylioppilaskunnat vaativat työja elinkeino-ministeriöltä lisärahoitusta ohjattujen ja palkallisten korkeakouluharjoittelupaikkojen lisäämiseen. Kannanoton mukaan työharjoittelun tekeminen osana yliopistotutkintoa on monilla aloilla vaikeaa. Harjoittelu ei välttämättä mahdu tutkintoon, tai yliopistolta ei saa riittävästi ohjausta. Usein syynä ovat riittämättömät harjoittelupaikat tai harjoittelun aikaisen toimeentulon turvaamisen vaikeudet. Kannanotossa vaaditaan, että korona-aikana heikentyneiden työelämävalmiuksien parantamiseksi työharjoittelu on mahdollistettava kaikille yliopisto-opiskelijoille, sekä huomioida kansainvälisten opiskelijoiden mahdollisuutensa harjoitteluun. Ylioppilaskuntien mukaan harjoittelun tekeminen tukee paitsi työelämävalmiuksien kehittymistä, myös työelämäsiirtymien sujuvuutta. Riittävät harjoittelupaikat turvataan suuntaamalla ohjattuun ja palkalliseen korkeakouluharjoitteluun rahaa. Ylioppilaskunnat haluavat ratkaista osaajapulaa. Myös alueellinen elinvoima säilyy, kun opiskelijoiden on työharjoittelun myötä helpompi jäädä paikkakunnalle töihin. ? Toimitus kätevästi eli löytyykö syöttötuolia ja onko lasten ateria edullisempi? Olen itse havainnut, ettei kaikilla kampuksilla ole lapsenhoitotiloja, joissa on potta ja joissa voi esimerkiksi vaihtaa vaipan ja imettää. Verrattuna esimerkiksi Helsingin ylioppilaskuntaan, joka tarjoaa kampuksella lyhytaikaista lastenhoitoapua, tai Ouluun, jossa kampuksella on harjoituspäiväkoti, Jyväskylä on kehityksestä jäljessä. Jotta perheellisten opiskelijoiden asemaa voidaan parantaa, se vaatii yliopistolta ja ylioppilaskunnalta toimia. Yliopiston tulisi joustaa suoritusten määräaikojen kanssa, lieventää läsnäolovaatimuksia ja tarjoamalla vaihtoehtoisia suoritustapoja. (Keinot helpottaisivat myös muita kuin lapsiperheitä.) Ylioppilaskunta ja ainejärjestöt voivat puolestaan esimerkiksi kertoa tapahtumakuvauksissaan onko tapahtuma lapsiystävällinen samalla tavalla kuin nykyään kerrotaan mahdollisesti kaksikielisyydestä tai esteettömyydestä. Perheellisten opiskelijoiden aseman parantaminen ei toki ulotu vain kampusalueella. Kaupunki voi parantaa varhaiskasvatuspalveluiden alueellista saatavuutta lähellä kampuksia ja joustavuutta hoitopaikoissa. Se olisi panostus parempaan opiskelijaelämään. ? LYHÄRIT ›› Suomalaiset yliopistot ovat sitoutuneet edistämään vastuullisuutta opinnoissaan. Kuinka se näkyy kurssitarjonnassa? KESTÄVIÄ OPINTOJA
15 Teksti LEO HEINÄMÄKI Kuvat OONA KOMONEN KESTÄVIÄ OPINTOJA M arraskuussa 2020 suomalaiset yliopistot tekivät julkisen lupauksen. Ne julkaisivat yhteiset Kestävän kehityksen ja vastuullisuuden teesit, joita on yhteensä 12. Teesien julkistamisen yhteydessä Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifi taustoitti: Ihmiskunta on suurten haasteiden edessä – oman toimintansa seurauksena. Elonkirjon väheneminen, eriarvoistuminen ja ilmastonmuutos ovat globaaleja kriisejä, jotka vaativat sekä paikallista että maailmanlaajuista toimintaa. Yliopistoilla on keskeinen rooli näiden kriisien torjunnassa ja ratkaisussa, tarvittavan asiantuntemuksen luomisessa sekä turvallisen ja vakaan yhteiskunnan vaalimisessa. Juhlapuheiden aika on ohi. Nyt on aika toimia. Yliopistot sitoutuivat ryhtyvänsä viipymättä edistämään teesien mukaisia toimenpiteitä. Aikaraja oli vuoteen 2030 mennessä. Tuolloin yliopistojen vastuullisuustyön ja kestävän kehityksen työn on tarkoitus olla sisällytetty kaikkeen toimintaan. Yksi teeseistä kuului näin: Kaikkien suomalaisten yliopistojen opintoihin sisältyy peruskurssi kestävyydestä ja vastuullisuudesta. Kuinka kestävän kehityksen opinnot näkyvät tällä hetkellä yliopistoissa? S anaparilla kestävä kehitys tarkoitetaan kehitystä, joka turvaa nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Keskeistä on ajatus planeetan rajoista. Ihmisen toiminta on sopeutettava maapallon luonnonvaroihin ja luonnon kantokykyyn. Kestävään kehitykseen kuuluvien teemojen kirjo on laaja. Esimerkiksi elokuussa 2015 Yhdistyneet kansakunnat julkaisi kestävän kehityksen tavoitteensa. Niihin sisältyy muun muassa köyhyyden ja nälänhädän poistaminen, tasa-arvoinen koulutus, uusiutumattoman energian korvaaminen uusiutuvalla, kestävä talouskasvu, vastuullinen kuluttaminen ja rauhan edistäminen. Tavoitteiden toteuttamisvastuu on jäsenvaltioiden hallituksilla, kunnilla, yrityksillä, palveluilla, koulutuslaitoksilla ja kansalaisilla. Globaalit, yhteiskunnalliset kestävyyshaasteet ovat heijastuneet myös Suomen korkeakoulujen opintotarjontaan. Kestävän kehityksen nimikkeen alla tarjotaan halki Suomen yliopistojen erilaisia opintoja. Sisällöt yliopistojen välillä vaihtelevat, mutta kantavat teemat ovat kutakuinkin samat: hyvän, kestävän elämän mahdollisuuksien varmistaminen sekä ympäristökriisien lieventäminen. Opintojen tavoitteena on lisätä ymmärrystä esimerkiksi vastuullisuudesta. Erityisesti viime vuosina kestävän kehityksen opintojen määrä on kasvanut ja monipuolistunut. Esimerkiksi syksyllä 2022 Jyväskylän, Itä-Suomen ja Turun yliopistot käynnistivät yhteisen kestävyysopintojen verkoston. Opinnot liittyvät monitieteisesti ympäristöön, kestävyyteen ja vastuullisuuteen. Tavoitteena on paitsi tiivistää korkeakoulujen yhteistoimintaa myös laajentaa tarjolla olevien opintojaksojen määrää. Verkoston kurssit ovat kaikille yliopistojen opiskelijoille avoimia sekä vapaaehtoisia. I tä-Suomen yliopistossa on pitkä perinne kestävyysopintojen suhteen. Opintokokonaisuus Monitieteiset ympäristöopinnot käynnistyi yli kymmenen vuotta sitten, ja se käsitteli maailmanlaajuisia ja paikallisia ympäristöongelmia sekä niiden syitä ja seurauksia. Nyt kaikille yliopiston opiskelijoille avoin opintokokonaisuus on uudistettu entistä selkeämmin vastaamaan kestävyyshaasteeseen. Kokonaisuuden uusi nimi on Kestävän tulevaisuuden opinnot. Erillisen opintokokonaisuuden lisäksi kestävyystematiikka on sisällytetty vahvasti opetukseen halki tiedekuntien. ”Meillä ei siis opiskella kestävyysaiheita ’erikseen’, vaan ne on paljolti integroitu osaksi tutkinto-opetusta”, sivuainekokonaisuutta johtava Outi Ratamäki Itä-Suomen yliopistosta sanoo. Yliopistojen kestävän kehityksen opintokokonaisuuksissa on eroja. Esimerkiksi Tampereen kestävän kehityksen kokonaisuutta opiskelemaan voivat hakea kaikki yliopiston opiskelijat. Kursseilla käsiteltäviä aiheita ovat muun muassa kestävän kehityksen politiikka ja luonnontieteellinen tausta, hyvinvointi, ilmastonmuutos, kiertotalous ja kestävä liiketoiminta. Oulun yliopisto puolestaan on tarjonnut syksystä 2022 alkaen opiskelijoille yksittäisten, kestävyyteen liittyvien opintojaksojen suorittamisen lisäksi mahdollisuutta opiskella 25 opintopisteen laajuinen kestävän kehityksen sivuainekokonaisuus. Kurssien painopisteitä ovat esimerkiksi ympärisjyväskylän ylioppilaslehti 6/22 14
15 KESTÄVIÄ OPINTOJA töllis-ekologinen kestävyys (kuten hydrobiologian perusteet ja ympäristökemia), teknis-taloudellinen kestävyys (kuten elektroniikkalaitteiden uudelleenkäytön perusteet sekä jätehuolto ja kierrätys) ja sosiaalis-kulttuurinen kestävyys (kuten arktinen ympäristöhistoria sekä pakkomuutto ja pakolaisuus). M yös Jyväskylän yliopiston kurssitarjontaan kuuluu kestävän kehityksen opintoja. Kaikille yliopiston opiskelijoille avointa sivuainekokonaisuutta on tarjottu vuodesta 2017 lähtien. Kurssit käsittelevät esimerkiksi energiaa, ruokaa, kuluttamista, ilmastososiologiaa ja ympäristöetiikkaa. Keväällä 2022 yliopistossa käynnistyi myös kestävään kehitykseen ja vastuullisuuteen työelämässä painottuva kokonaisuus. Lisäksi vuodesta 2021 kurssitarjontaan on kuulunut Planetaarisen hyvinvoinnin opintokokonaisuus, joka käsittelee ympäristön hyvinvointia uhkaavia kestävyyshaasteita. Kokonaisuuden kursseista kolme on jo opiskeltavissa ja neljäs avautuu alkuvuodesta 2023. Merkittävä muutos tapahtuu ensi opetussuunnitelmakaudella, 2024 alkaen. Tuolloin kokonaisuuden johdantokurssi nimeltään Johdatus planetaariseen hyvinvointiin sisällytetään pakollisena kaikkiin yliopiston kandidaattiohjelmiin. Kurssin laajuus on yksi opintopiste. Kestävän kehityksen opetusta koordinoivan biotieteiden yliopistotutkijan Mikael Puurtisen mukaan tässä suhteessa Jyväskylä on ”etujoukoissa”. ”Tietääkseni muissa yliopistoissa ei ole edellytetty pakollista kestävyysteemaista opintojaksoa.” Kestävän kehityksen tavoitteet on mahdollista saavuttaa vain, jos opiskelijat tietävät, mitä tavoitteiden toteutuminen vaatii. Johdantokurssilla tarkastellaan muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutuksia luontoon ja ihmisiin sekä historiallisia syitä nykypäivän kestävyysongelmiin. Nämä teemat ovat olleet pinnalla sekä mediassa että julkisessa keskustelussa erityisesti viime vuosina. Osasyynä on hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n raportit sekä esimerkiksi YK:n ilmastokokoukset. Puurtisen mukaan julkisen keskustelun perusteella voi todeta, että kestävyys on noussut monilla tahoilla tärkeäksi aiheeksi. Kestävän kehityksen sisällyttäminen opintotarjontaan ei ole vain yliopistojen oma toive. Myös opiskelijajärjestöt ovat vaatineet kestävyysteemoja opintoihin, Puurtinen kertoo. S uomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifin julkaisemien teesien taustalla oli neuvoston kokoama työryhmä, johon kuului 14 yliopistoa ja Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL. SYL on toivonut, että kestävä kehitys näkyisi opetuksessa kaikilla koulutusasteilla ja se kytkettäisiin yliopistossa eri alojen opintoihin nykyistä paremmin. Näin yliopistojen pitäisi myös tehdä vuoteen 2030 mennessä. Unifin tavoite on, että kaikki yliopistoista valmistuvat ymmärtävät vastuunsa kestävyyden edistämisessä ja kehittämisessä. Teeseissä luvataan: Opiskelijoille tulee tarjota siihen tarvittavia taitoja ja tietoja sekä valmiuksia ja motivaatiota viedä osaamisensa käytäntöön. ? KESTÄVÄ JA VASTUULLINEN TUTKIMUS .1. Tutkimustoimintaa suunnataan suurten kestävyyshaasteiden ratkaisemiseen. 2. Tutkimushankkeiden arvioinnissa ja rahoituksessa huomioidaan kestävyys ja vastuullisuus. 3. Yliopistot tukevat kestävyyshaasteiden ratkaisemisessa tieteiden välisyyttä, avoimen tieteen periaatteita ja moninaista globaalia näkökulmaa. OPETUS KESTÄVÄN KEHITYKSEN EDISTÄJÄNÄ. 4. Kestävän kehityksen opinnot ovat osa kaikkia tutkintoja ja jatkuvan oppimisen tarjontaa. 5. Yliopistot edistävät korkeakoulutuksen saavutettavuutta ja turvallista tutkimusja opetusympäristöä. YLIOPISTOJEN TOIMINNOT JA HALLINTO LUOVAT VASTUULLISTA JA KESTÄVÄÄ MAAILMAA. 6. Yliopistojen johtaminen, hallinto ja kampustoiminnot ovat linjassa kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. 7. Yliopistot noudattavat hiilineutraalin kiertotalouden periaatteita toiminnassaan ja tekevät konkreettisia toimia luonnon monimuotoisuuden vaalimiseksi. 8. Yliopistot toimivat aktiivisesti tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. YHTEISKUNNALLINEN VAIKUTTAVUUS JA YHTEISTYÖ MUUTOKSEN AJURINA. 9. Yliopistot ovat rohkeita, sitoutuneita ja vastuullisia yhteistyökumppaneita, jotka toimivat ja vaikuttavat kansallisesti ja kansainvälisesti. 10. Yliopistot jakavat kestävyyden ja vastuullisuuden käytäntöjä avoimesti ja aktiivisesti ja kehittävät niitä yhdessä. VASTUULLISUUDEN JA KESTÄVÄN KEHITYKSEN EDELLYTYKSET MUODOSTUVAT YHTEISTYÖNÄ. 11. Yliopistot integroivat kestävyysja vastuullisuustyön strategiaansa ja osoittavat siihen nykyistä enemmän resursseja ja seurannan välineitä. 12. Kestävä kehitys ja vastuullisuus näkyvät vahvasti yliopistojen kansallisessa rahoitusmallissa, arvioinnissa ja auditoinnissa. LÄHDE: UNIFI. TUSINA TEESEJÄ jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 14
TEKSTI IINA NISKANEN KUVITUS IRINA HASALA V IHAP U H E T T A polarisoituminen ovat lisänneet vihapuheen ja verkkovihan määrää. Vihapuheella tarkoitetaan yksittäistä lausumaa tai loukkausta, tai strategista, masinoitua vihapuheen tuottamista. Sen kohteeksi voivat joutua niin viranomaiset, tutkijat, poliitikot ja toimittajat kuin tavalliset sosiaalisen median käyttäjät. Vihapuhe uhkaa demokratiaa. Se voi vähentää halukkuutta osallistua julkiseen keskusteluun, heikentää luottamusta insituutioihin ja nostaa kynnystä osallistua politiikkaan. Keskusteluaiheet voivat kaventua. Välttääkseen aiheuttamasta vihapuheeseen johtavaa tunnereaktiota, on helpompaa olla puhumatta tietyistä aiheista. Vihapuhe voi olla paitsi sanallista, myös äänin ja kuvin tuotettua. Yksityisviestien lisäksi vihapuhetta tuotetaan tekaistuilla profiileilla sekä julkisilla viesteillä ja viestiketjuilla erilaisilla sosiaalisen median alustoilla, kuten Twitterissä ja Facebookissa. Tutkimusten mukaan vihapuhe voi aiheuttaa sen kohteelle sekä psyykkisiä että fyysisiä oireita, jotka ovat verrattavissa fyysiseen väkivaltaan. Siitä huolimatta vain pieni osa vihapuheen kohteista ilmoittaa viranomaisille tapahtuneesta. S uomen lainsäädäntö ei määrittele erikseen viharikoksen käsitettä. Vihapuhetta tuottava voi kuitenkin syyllistyä rikosoikeudellisesti esimerkiksi kunnianloukkaukseen, uskonnonrauhan rikkomiseen, laittomaan uhkaukseen tai kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Jos motiivina on ennakkoluulo tai vihamielisyys esimerkiksi uhrin edustamaa kansanryhmää, uskonnollista vakaumusta, elämänkatsomusta tai vammaisuutta kohtaan, voidaan annettua rangaistusta koventaa. ”Nykylainsäädännön mukaan vihapuheesta voitaisiin rangaista”, sanoo Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuksen yliopistonlehtori, sukupuolentutkimuksen ja kultV iestintäteknologian kehittyminen muuttaa yhteiskuntaa. Internetistä on muodostunut lähes säätelemätön julkinen tila, joka mahdollistaa areenan faktoista irtautuville keskusteluille. Muutos on vaikuttanut myös vihapuheeseen. Vaikka ilmiöllä on pitkä historia, digitalisoituminen ja yhteiskunnallisen keskustelun 17 16 Teknologian kehittyminen ja yhteiskunnan polarisaatio ovat lisänneet vihapuheen määrää. Ilmiön kitkemiseksi on esitetty lainsäädännön koventamista. Osa vastustaa ehdotusta vedoten sananvapauden kaventumiseen. DEMO KRATI ALLE jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 UHKA
TEKSTI IINA NISKANEN KUVITUS IRINA HASALA aiheuttaa sen kohteelle sekä psyykkisiä että fyysisiä oireita, jotka ovat verrattavissa fyysiseen väkivaltaan. Siitä huolimatta vain pieni osa vihapuheen kohteista ilmoittaa viranomaisille tapahtuneesta. S uomen lainsäädäntö ei määrittele erikseen viharikoksen käsitettä. Vihapuhetta tuottava voi kuitenkin syyllistyä rikosoikeudellisesti esimerkiksi kunnianloukkaukseen, uskonnonrauhan rikkomiseen, laittomaan uhkaukseen tai kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Jos motiivina on ennakkoluulo tai vihamielisyys esimerkiksi uhrin edustamaa kansanryhmää, uskonnollista vakaumusta, elämänkatsomusta tai vammaisuutta kohtaan, voidaan annettua rangaistusta koventaa. ”Nykylainsäädännön mukaan vihapuheesta voitaisiin rangaista”, sanoo Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuksen yliopistonlehtori, sukupuolentutkimuksen ja kult17 16 Teknologian kehittyminen ja yhteiskunnan polarisaatio ovat lisänneet vihapuheen määrää. Ilmiön kitkemiseksi on esitetty lainsäädännön koventamista. Osa vastustaa ehdotusta vedoten sananvapauden kaventumiseen. DEMO KRATI ALLE jyväskylän ylioppilaslehti 6/22
tuurintutkimuksen dosentti Tuija Saresma. Hän oli yksi kesäkuussa 2022 julkaistun, valtioneuvoston tilaaman Verkkoviha-tutkimuksen tekijöistä. Hankkeessa selvitettiin vihapuheen tuottajien ja levittäjien verkostoja, toimintamuotoja ja motiiveja. Saresman mukaan ongelma on kuitenkin lakien tulkinnallisuus ja poliisien rajalliset resurssit. Lisäksi hän pelkää, että poliisissa ja oikeuslaitoksissa on asenteellisuutta. Esimerkiksi muut kuin valkoiset ihmiset jättävät rikosilmoituksia usein tekemättä, sillä he kokevat, ettei siitä ole hyötyä. Saresman mukaan on ongelmallista, jos syyte jätetään nostamatta yksittäisen poliisin ajatellessa, ettei kyse ole vihapuheesta. ”Vihapuheen kohteeksi joutuneen tulisi voida luottaa siihen, että ongelma tunnistetaan poliisissa ja oikeuslaitoksissa. Kyse on siitä, kokeeko vihapuheen kohteeksi joutunut saavansa oikeutta.” O ikeusministeriö tiedotti syksyllä 2022, että selvitysten mukaan maalittamisen säätämiselle erikseen rangaistavaksi on löydettävissä perusteita. ”Maalittaminen vaarantaa demokraattisen oikeusvaltion ja yhteiskunnan toimivuutta sekä loukkaa kohdehenkilöiden perusja ihmisoikeuksia”, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) kertoo tiedotteessaan. Maalittamisella tarkoitetaan ilmiötä, jossa yksi tai useampi toimija yllyttää suurta joukkoa hyökkäämään yhden ihmisen kimppuun esimerkiksi lähettämällä vihaviestejä sähköpostilla tai sosiaalisessa mediassa. Se voi olla suoraa tai epäsuoraa uhkailua tai yksityiselämän kaivelua ja tietojen vääristelyä. Saresma pitää maalittamisen kriminalisointia suotavana jo pelotevaikutuksen vuoksi. Jos maalittaminen on rangaistava teko, ihmiset todennäköisesti miettivät lähtevätkö mukaan. Lisäksi rangaistavuus viestii kohteina oleville, että asia on vakava ja siihen halutaan puuttua. ”Maalittamisella on ollut vakavia seurauksia ihmisille. Tiedän tapauksia, joissa esimerkiksi yksityishenkilöiden osoitteita on jaettu netissä, ja samalla yllytetty ihmisiä menemään heidän koteihinsa uhkailevaan sävyyn.” Maalittamisen säätäminen rangaistavaksi sai lausuntokierroksella laajaa kannatusta. Esitys annetaan todennäköisesti seuraavalle, kevään vaalien jälkeiselle eduskunnalle. Toteutuessaan maalittaminen olisi virallisen syytteen alainen rikos, jonka estämisessä ja selvittämisessä voidaan hyödyntää televalvontaa. Maalittamisen kriminalisoinnin lisäksi nykyinen Sanna Marinin (sd) hallitus on esittänyt rikoslain muuttamista siten, että rangaistuksen koventamisperusteisiin lisättäisiin maininta rikoksen tekemisestä uhrin sukupuoleen perustuvasta vaikuttimesta. Rikoksesta annettu tuomio olisi siis kovempi, jos motiivina on sukupuoli. Valtaosa vihapuheesta on sukupuolittunutta. Selkeä enemmistö vihapuhujista on miehiä, ja vihapuheen kohteena olevista naisia. Lisäksi naisiin kohdistuva vihapuhe on erilaista kun miesten, usein seksualisoitunutta. ”Suomen nykyinen hallitus, jossa on nuori nainen pääministerinä, on ollut massiivisten vihapuhekampanjoiden kohteena. Kyse on vallan ja alistuksen mekanismeista”, Saresma kertoo. Hallituksen ehdotus lähetettiin lakivaliokuntaan helmikuussa 2021, ja sen oli tarkoitus tulla voimaan syksyllä 2021. Käsittely kuitenkin viivästyi. ”Valiokunnassa on ollut ruuhkaa ja kiireellisemmät aloitteet on pitänyt käsitellä ensin”, puheenjohtaja Leena Meri (ps) vastaa. Vielä ei tiedetä, ehditäänkö ehdotus käsitellä kuluvalla kaudella. Vaalikauden päättyessä käsittelemättä olevat hallituksen esitykset ja aloitteet raukeavat. K aikki eivät ole lainsäädännön koventamisen kannalla. Vastustavat vetoavat usein sananvapauden kaventumiseen. Sananvapaus on oikeus ilmaista, julkaista ja vastaanottaa mielipiteitä, tietoja ja viestejä kenenkään ennalta estämättä. Se on turvattu Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa ja Suomen perustuslaissa. Tuija Saresma on vastustajien kanssa eri mieltä. ”Sananvapaus ei automaattisesti kavennu, jos vihapuheeseen puututaan. Utopistisessa tilanteessa, jossa vihapuhetta ei olisi, sananvapaus laajenisi koskemaan kaikkia.” Syynä on se, että vihapuheen tuottajat pyrkivät hiljentämään ihmisiä ja tiettyjä keskusteluaiheita. ”Absoluuttisen sananvapauden puolustajilla on kapea käsitys sananvapaudesta. Se tarkoittaa heille heidän omaa vapauttaan puhua tietyistä, heitä kiinnostavista asioista. He eivät ole kiinnostuneita kaikkien, esimerkiksi marginaaliryhmien, sananvapaudesta.” Saresma myöntää, että vihapuheen kriminalisointi voi toki myös rajoittaa sananvapautta. Hän pitää kuitenkin tärkeämpänä sitä, että vihapuheen tuottajia rangaistaan, jos heidän tarkoituksensa on vahingoittaa muita. ”Ihmiselämä on sananvapautta suurempi arvo, eikä esimerkiksi väkivaltaan voi lietsoa sananvapauden varjolla.” Vihapuhetta tuottaa pieni, mutta äänekäs ryhmä. Se leviää tehokkaasti, sillä moni verkon käyttäjä tykkää viesteistä ja jakaa niitä. Vihapuheen tuottajat voi jakaa kolmeen, osin päällekkäiseen ryhmään. Ensimmäinen on ideologisesti motivoituneet vihapuhujat. Heille vihapuhe on ensisijaisesti poliittista toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan päätöksentekoon. Vihapuhe kohdistuu tyypillisesti henkilöihin, jotka koetaan vastustajaksi. Toinen ja selvästi suurin ryhmä on affektiivisesti motivoituneet. Heidän tuottamansa vihapuhe on usein spontaania tunteiden purkamista tai räikeää itseilmaisua. Motiivit ovat yleensä henkilökohtaisia. Kolmannen ryhmän eli performatiivisesti motivoituneiden vihapuhe on tyypillisesti keinotekoisen oloisesti tuotettua. Vihapuhe ei välttämättä edusta tuottajiensa todellisia ajatuksia tai arvoja, vaan sillä pyritään lisäämään yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ilmiö on yleinen esimerkiksi anonyymilla Ylilauta-sivustolla. Verkkovihalla on kuitenkin monia muotoja ja motiiveja, eivätkä kaikki vihapuheen levittäjät ole aina tietoisia toimintansa vahingollisuudesta. Vihapuhetta voi levittää myös vahingossa. Esimerkiksi Facebookin algoritmi nostaa käyttäjien uutisiin päivitykset, joissa on paljon tykkäyksiä, reaktioita ja kommentteja. Reagoimalla tai jakamalla vihapuhetta sisältävää postausta voi tietämättä lisätä sen suosiota. Yksi keino ehkäistä vihapuheen leviämistä on jättää päivitys kokonaan huomioimatta. Lisäksi Saresma kehottaa raportoimaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kohtaamastaan rasistisesta tai seksistisestä sisällöstä. Ongelma kuitenkin on, että some-alustat reagoivat ilmoituksiin vaihtelevasti. Niiden tulot koostuvat mainoksista ja käyttäjistä kerättävästä datasta. Liiketoiminnan kannalta keskeistä on käyttäjien huomio ja sivustolla vietetty aika. Tunnepitoinen viestintä lisää käyttäjien huomiota ja somejättien bisnestä. " I H M I S E L Ä M Ä O N S A N A N V A P A U T T A S U U R E M P I A R V O . " 19 18 jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 VIHAPUHETTA
kiksi marginaaliryhmien, sananvapaudesta.” Saresma myöntää, että vihapuheen kriminalisointi voi toki myös rajoittaa sananvapautta. Hän pitää kuitenkin tärkeämpänä sitä, että vihapuheen tuottajia rangaistaan, jos heidän tarkoituksensa on vahingoittaa muita. ”Ihmiselämä on sananvapautta suurempi arvo, eikä esimerkiksi väkivaltaan voi lietsoa sananvapauden varjolla.” Vihapuhetta tuottaa pieni, mutta äänekäs ryhmä. Se leviää tehokkaasti, sillä moni verkon käyttäjä tykkää viesteistä ja jakaa niitä. Vihapuheen tuottajat voi jakaa kolmeen, osin päällekkäiseen ryhmään. Ensimmäinen on ideologisesti motivoituneet vihapuhujat. Heille vihapuhe on ensisijaisesti poliittista toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan päätöksentekoon. Vihapuhe kohdistuu tyypillisesti henkilöihin, jotka koetaan vastustajaksi. Toinen ja selvästi suurin ryhmä on affektiivisesti motivoituneet. Heidän tuottamansa vihapuhe on usein spontaania tunteiden purkamista tai räikeää itseilmaisua. Motiivit ovat yleensä henkilökohtaisia. Kolmannen ryhmän eli performatiivisesti motivoituneiden vihapuhe on tyypillisesti keinotekoisen oloisesti tuotettua. Vihapuhe ei välttämättä edusta tuottajiensa todellisia ajatuksia tai arvoja, vaan sillä pyritään lisäämään yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ilmiö on yleinen esimerkiksi anonyymilla Ylilauta-sivustolla. Verkkovihalla on kuitenkin monia muotoja ja motiiveja, eivätkä kaikki vihapuheen levittäjät ole aina tietoisia toimintansa vahingollisuudesta. Vihapuhetta voi levittää myös vahingossa. Esimerkiksi Facebookin algoritmi nostaa käyttäjien uutisiin päivitykset, joissa on paljon tykkäyksiä, reaktioita ja kommentteja. Reagoimalla tai jakamalla vihapuhetta sisältävää postausta voi tietämättä lisätä sen suosiota. Yksi keino ehkäistä vihapuheen leviämistä on jättää päivitys kokonaan huomioimatta. Lisäksi Saresma kehottaa raportoimaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kohtaamastaan rasistisesta tai seksistisestä sisällöstä. Ongelma kuitenkin on, että some-alustat reagoivat ilmoituksiin vaihtelevasti. Niiden tulot koostuvat mainoksista ja käyttäjistä kerättävästä datasta. Liiketoiminnan kannalta keskeistä on käyttäjien huomio ja sivustolla vietetty aika. Tunnepitoinen viestintä lisää käyttäjien huomiota ja somejättien bisnestä. Tegnologian kehittyminen voi lisätä vihapuhepuheen määrää ja muotoja. Tällä hetkellä esimerkiksi tekoälyn avulla voi tuottaa deepfake-videoita eli aidolta vaikuttavia väärennöksiä. Lisäksi vihapuheen levittämisessä hyödynnetään automatisointia: esimerkiksi Twitterissä sisältöä voidaan tweetata bottien avulla satoja kertoja päivässä. Kehityksestä huolimatta Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Aleksi Knuutila näkee ihmisten tuottaman vihapuheen automatisoitua vihapuhetta suurempana uhkana. Knuutila on tutkinut poliittista viestintää sekä poliittisten yhteisöjen toimintaa verkossa. ”Suurin ongelma on pieni joukko ihmisiä, joille tekoälyn tuottamat mahdollisuudet ovat vain uusia työkaluja muiden joukossa”, Knuutila sanoo. Tekoälyä hyödynnetään myös vihapuheen torjunnassa esimerkiksi sosiaalisen median alustoilla sekä lehtien keskustelupalstoilla. Knuutilan mukaan automatisoituihin järjestelmiin ei kannata luottaa liikaa. Tekoäly tunnistaa huonosti pieniä kieliryhmiä, kuten suomen kieltä, jolloin sen on mahdotonta puuttua oikeisiin ongelmiin. Vihapuhe ja sen vivahteet ovat erilaisia eri maissa, ja ihmiset tunnistavat niitä tekoälyä paremmin. Knuutilan mukaan keskeinen kysymys on, kuinka paljon alustat palkkaavat ihmisiä moderointiin. ”Automatisoitu moderointi on keino välttää kustannuksia.” Koska vihapuhetta ilmenee paljon juuri verkossa ja somealustoilla, sitä voisi kitkeä teknologiayhtiöitä velvoittavalla lainsäädännöllä. Yksittäisten valtioiden on kuitenkin vaikea puuttua monikansallisten yhtiöiden toimintaan. Siksi päätöksien tekoon tarvitaan isompia toimijoita, kuten Euroopan unionia. Euroopan komissio ehdotti joulukuussa 2021, että EU:n perussopimuksen listaa rangaistavista rikoksista laajennettaisiin kattamaan myös vihapuhe ja -rikokset. Maaliskuussa 2022 silloinen EU:n puheenjohtajamaa Ranska ehdotti asiaa oikeusja sisäasioiden neuvoston hyväksyttäväksi. Unkari, Puola ja Tšekki kuitenkin vastustivat ehdotusta. Asian käsittely tyssäsi, sillä aloitteen läpimeno vaatii jäsenmaiden yksimielisyyden ja Euroopan parlamentin hyväksynnän. V ihapuhetta ei aina ymmärretä haitalliseksi ja laittomaksi. Sitä ei aina edes tunnisteta. Siksi häirinnän muotojen tunnistamisesta ja tunnustamisesta pitäisi keskustella yhteiskunnassa laajemmin, sanoo Tuija Saresma. Keinoja ehkäistä vihapuhetta voivat olla koulutuksen lisääminen aiheesta ja asennekasvatus. ”Yleisesti ottaen toisia ihmisiä on kohdeltava hyvin ja erilaisuutta tulee sietää.” Epäasiallisuutta ei pidä sietää. ”On kuitenkin pystyttävä elämään sen kanssa, etteivät kaikki ole samaa mieltä. Erimielisyys on tärkeää demokratiaa ajatellen.” ? " I H M I S E L Ä M Ä O N S A N A N V A P A U T T A S U U R E M P I A R V O . " 19 18 jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 VIHAPUHETTA
TÄHDET, TÄHDET KUN KATSOO PILVETTÖMÄLLE TAIVAALLE PIMEÄN AIKAAN, VOI HUOMATA SEN OLEVAN TÄYNNÄ PIENIÄ KIRKKAITA PISTEITÄ. TÄHTIEN SEKÄ PLANEETTOJEN JA NIIDEN KUIDEN TARKKAILU ON KIEHTONUT IHMISTÄ VUOSITUHANSIEN AJAN. MISTÄ SE JOHTUU? TEKSTI OSKARI VALTONEN KUVAT MIKKO KUPARINEN 21 20 jyväskylän ylioppilaslehti 6/22
TÄ H T IT IE TE E L L IS TÄ Juha Oksa ja Harri Kiiskinen. 21 20 jyväskylän ylioppilaslehti 6/22
TÄHTITIETEELLISTÄ 23 uonna 1610 italialainen tähtitieteilijä Galileo Galilei suuntasi kaukoputkensa kohti taivasta. Vaikka Jupiter oli tunnettu jo antiikin ajoista lähtien, vasta hän oli ensimmäinen planeettaa kaukoputkella yksityiskohtaisemmin tarkkaillut ihminen. Galilei havaitsi, että Jupiterin ympärillä oli useita tähdenomaisia kohteita. Planeetan tarkkailua jatkettuaan hän tajusi, että kohteet kiertävät Jupiteria ympäri. Löytö oli merkittävä: hän oli tunnistanut Jupiterille kuita. Kuut eivät olleet mitä tahansa kuita, vaan ensimmäiset avaruudesta löydetyt kuut sitten maapallon oman Kuun. Tieto oli ristiriidassa senhetkisen maakeskisen maailmankuvan kanssa, minkä mukaan kaikki taivaankappaleet kiertävät Maata. R eilut neljäsataa vuotta myöhemmin, vuonna 2022 kaksi tähtiharrastajaa on saapunut Jyväskylän Kypärämäelle. He aikovat suunnata kaukoputkensa kohti samaista taivaankappaletta kuin Galilei aikoinaan. On sunnuntai-ilta 9. lokakuuta, ja alkamassa on kansainvälisen avaruusviikon päättävä tapahtuma. Rihlaperän tähtitornilla on avoimet ovet. Tähtioppaat ovat Harri Kiiskinen ja Juha Oksa. Molemmat ovat olleet kiinnostuneet tähdistä lapsesta saakka. Kiiskinen luki jo pienenä tähtikirjoja ja ihmetteli teosten hienoja kuvia. Häntä tähtien katsomisen pariin ajoi vahvasti pitkäaikainen valokuvausharrastus. Tähtitaivaasta piti saada kuvia, joten hän hankki kameralleen seurantajalustan. Sen avulla sai otettua pidempiä valotuksia ja vangittua himmeämpiä kohteita kuviin. ”Innosti saada itse aikaan jotain sellaista, mitä kirjoissa on nähnyt.” Oksa puolestaan muistaa katselleensa tähtitaivasta ”ihan junnuna”. ”Ihmettelin, että mistään ei ymmärtänyt yhtään mitään.” Hän päätyi harrastuksen pariin lopullisesti 1990-luvulla, kun kävi tähtinäytöksessä juuri samaisessa Rihlaperän tornissa, mihin hän nyt on saapunut. Oksa myös muistaa elävästi, kun näki eräällä mökkireissulla kiehtovan kirkkaan pisteen taivaalla. Se osoittautui Jupiteriksi. ”Joillekin ihmisille on valtava elämys nähdä Saturnuksen renkaat tai Jupiterin kuut ensimmäisen kerran”, Kiiskinen sanoo. Ehkä joku saa tänä iltana juuri tällaisen kokemuksen. A urinko alkaa laskea puoli seitsemältä illalla. Lämpötila tornissa on alle kymmenen astetta. Ihan vielä ei ole tarpeeksi pimeää taivaankappaleiden havaitsemiseen. Harrastajaobservatorio sijaitsee Jyväskylän Tähtitorninmäen päällä, Rihlaperä-nimisen kadun lähellä Keskussairaalankadun varrella. Torni on kolmikerroksinen ja näyttää sinne saapuessa ulkoapäin joka kerralla vähän erilaiselta. Seinään on ilmestynyt vaaleanpunainen spraymaalaus. Rihlaperän torni otettiin käyttöön vuonna 1963. Se sijoitettiin liki kuusikymmentä vuotta sitten valosaasteen vähäisen määrän takia kaupungin laidalle. ”Tämä on ollut hyvä pimeä paikka, mutta kuinkas sitten kävikään? Kaupunki on vähän levinnyt ja me olemme tällä hetkellä valosaasteen keskellä”, Kiiskinen toteaa. Tästä syystä torni sopii erityisen hyvin kirkkaiden kohteiden, kuten planeettojen ja Kuun, havaitsemiseen. Valosaasteen takia himmeitä kohteita on vaikea nähdä. Kiiskinen on ollut Jyväskylän Siriuksen hallituksen aktiivinen jäsen kymmenen vuotta. Tähtiharrastusyhdistys perustettiin vuonna 1959 Jyväskylän ja sen lähikuntien alueelle. Se pyrkii edistämään paikallista tähtiharrastusta sekä levittämään tähtitieteen tuntemusta. Rihlaperän lisäksi Siriuksella on observatoriot Nyrölässä ja Hankasalmella, joihin varsinainen havaintotoiminta on keskittynyt. Yhdistys myös järjestää harrastusiltoja kerran kuussa, neljästi syksyllä ja neljästi keväällä. Illoissa kuullaan esitelmiä, käydään läpi tähtitaivaan tapahtumia ja tavataan muita harrastajia. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Lisäksi Sirius järjestää Rihlaperän tornilla tähtinäytöksiä sunnuntaisin kello 19–20 marraskuun alusta maaliskuun loppuun saakka. Yleisölle näytetään mahdollisimman näyttäviä kohteita aina senhetkisen taivaan mukaan. Kiiskisen ja Oksan lempikohteita on Orionin sumu. Se näkyy kunnolla vasta keväällä. Syksyisenä iltana taivaalla kumottaa kuitenkin erityisen hyvin kaikille varsin tuttu taivaankappale. ”Kuu on hieno. Se on hieno, ei siitä mihinkään pääse. Mieli rauhoittuu, kun sitä katsoo”, Kiiskinen sanoo. ”Tänään on suurin piirtein täysikuu”, Oksa toteaa. ”Se on oikeastaan tylsin vaihe.” V jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 22
TÄHTITIETEELLISTÄ 23 Varjot eivät silloin näy hyvin auringonvalon osuessa kohtisuoraan kuun pintaan. Valon ja varjon raja on mielenkiintoisempi puolikuun aikana, koska kraatterit hahmottuvat silloin paremmin. E nsimmäiset vieraat saapuvat seitsemältä. Kaukoputki päätetään suunnata kohti Jupiteria ja sen neljää suurinta kuuta. Tornin kupua käännetään ensin käsipelillä veivaamalla kunnes sen aukko osoittaa kohteeseen. Galilein kuiksi kutsutut Io, Europa, Ganymedes ja Kallisto näkyvät komeina valopilkkuina kuin rivissä planeetan kanssa. Käytettävä kaukoputki on Yrjö Väisälän tekemä. Hän oli tähtitieteen uranuurtajia Suomessa. Putki on tehty 1960-luvun alussa, ja se on planeettojen havaitsemiseen erinomainen. Objektiivilinssin halkaisija on 150 millimetriä ja polttoväli noin kaksi metriä. ”Se on edelleen erittäin laadukas ja hyvä linssiputki”, Kiiskinen sanoo. Kaukoputki on nykyisin tietokoneohjattu, ja se osaa löytää automaattisesti kohteensa sekä tarkkailla suuntaansa suhteessa niihin. Tietokoneohjaus on yhä ainutlaatuista suomalaisissa harrastajatorneissa. Siitä on todellakin apua, sillä katsottavaa taivaalla on valtava määrä. Kuun ja planeettojen lisäksi syvän taivaan kohteita on peräti 14 000. ”Kyllä siinä jotenkin konkreettisesti tajuaa, että olemme aika pieniä täällä”, Kiiskinen toteaa. Tähtitornin kolmanteen kerrokseen kivunneet kymRihlaperän tähtitorni otettiin käyttöön vuonna 1963.?? Tornin portaikko on kapea. Kuvassa Juha Oksa.? Paikallisen harrastajan piirtämiä kuvia Kuun kraattereista. Piirrokset on tehty kaukoputken näkymän perusteella. ? ? jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 22
”EI OLE STEREOTYYPPISTÄ TÄHTIHARRASTAJAA. YHDISTÄVÄ ASIA ON KIINNOSTUS TAIVAAN IHMEISIIN.” menkunta vierasta odottavat jonossa pääsevänsä katsomaan Jupiteria kuineen. Jupiter on selvästi Aurinkokuntamme suurin planeetta. Sen massa on yli kaksi kertaa niin suuri kuin kaikki muut planeetat yhdessä. Yhteensä jättiläisplaneetalla on 80 kuuta. Ganymedes on itsessään jo suurempi kuin esimerkiksi planeetta Merkurius. Jupiterin etäisyys Maasta on noin 780 miljoonaa kilometriä eli se ei ole ihan lähellä. Toisaalta avaruuden etäisyydet huomioiden matka on varsin lyhyt. Kun katsotaan vaikka naapurigalaksia Andromedaa, se sijaitsee kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä maasta. Mittayksikkönä valovuosi tarkoittaa matkaa, jonka valo kulkee yhdessä vuodessa. ”Eli katsomme 2,5 miljoonaa vuotta ikään kuin taaksepäin ajassa”, Kiiskinen selventää. Taivas on vanha. K un katsojat ovat ehtineet silmäillä Jupiteria, kaukoputki suunnataan kohti täysikuuta. ”On siellä jenkkien lippu”, joku paikalla oleva murjaisee. Taivaalla möllöttävä Kuu on kenelle tahansa helppo löytää. Tähtikuvioista taas Otava lienee taivaan tunnetuin Suomessa, mutta on kuvioita muitakin. Vanhin tunnettu tähtiluettelo on antiikin kreikkalaisen tähtitieteilijä ja matemaatikko Hipparkhos Nikaialaisen (n. 190–127 eaa.) laatima. Se oli pohjana Klaudios Ptolemaiosin vuoden 150 teoksessa Almagest. Tähtiluettelossa oli 48 tähdistöä, joista miltei kaikki on yhä käytössä. Erojakin nykypäivään on. Vuosien saatossa eri tähtikarttojen laatijat ovat lisäilleet taivaalle omia tähdistöjään. Vasta vuonna 1922 Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni IAU määritteli taivaanpallon nykyisen virallisen jaon 88 tähdistöön. Tähdistöt on määritelty apuvälineeksi tähtitaivaan hahmottamiseen. Ne näkyvät eri tavoin eri leveysasteilla sekä vuodenja vuorokaudenaikoina. Esimerkiksi Suomessa ei koskaan näy 29:ää tähdistöä 88:sta. Mutta on miltei 60 tähden tähdistössä etsittävää. Miten kuvioita oikein tunnistaa taivaalta? ”Niin, miten. Miten joku tunnistaa Otavan? Kyllähän ne tunnetuimmat kuviot varmasti esiintyvät muuallakin kuin tähtikartoissa”, Kiiskinen vastaa. Helposti löydettäviä tähtikuvioita on monia. Kassiopeia on selkeästi W-kirjaimen muotoinen. Seulaset on erottuva rykelmä, joka esiintyy esimerkiksi Subarun logossa. Lyyra on kuin salmiakkiruutu. Kesäkolmio muodostuu syksyisen taivaan kolmesta kirkkaimmasta tähdestä. Kuvioita voi aluksi opetella vaikkapa tähtikartan avulla. Puhelimiin on myös ladattavissa sovelluksia, jotka näyttävät luuria pyöriteltäessä, mitä tähtikuvioita missäkin suunnassa on. Ennen tietokoneita kohteiden löytäminen oli vaikeampaa. ”Andromedan galaksia varten saa jo pikkuisen harrastaa, että sen löytää. Mutta kun sitä etsii ja sen löytää, sillä tavalla se etsimisen logiikka tulee väkisin tutuksi”, Oksa sanoo. Luonto on vahva teema, joka korostuu kuvioissa. Kiiskinen kertoo, että puhutaan jopa eläinradasta. Esimerkiksi Otava itsessään kuuluu Ison karhun tähtikuvioon. Osa kuvioista on hyvinkin eläinten näköisiä, mutta osa on taas kaukana vastineistaan. Esimerkiksi Delfiini on selvästi hyppäävän delfiinin muotoinen, mutta Ilves koostuu epämääräisistä viiIlmari (9) ja Vilma (7) Kauppinen kurkistivat avaruuteen.?? jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 25 24
? Tähtitaivas marraskuun 2022 lopussa kello 22. Karttakuva: Ursan Tähdet 2022 -kirja. Tähtikartta esittää yllämme kaartuvaa tähtitaivasta. Pidä karttaa pääsi päällä siten, että ilmansuunnat ovat kohdallaan. Tähtien tunnistaminen voi aluksi tuntua vaikealta, koska niiden kirkkaus on pieni ja välimatkat suuria. Taivaan poikki kulkeva vaaleampi nauha on oma kotigalaksimme Linnunrata. Taivaanlaki on kartan keskellä. Karttaan on kuvattu sekä etelärannikon että Utsjoen horisontit. Kartan alareuna on etelärannikon eteläinen horisontti ja yläreunan lähellä kulkeva yhtenäinen viiva on pohjoinen horisontti. Utsjoen horisonttina on puolestaan kartan yläreuna sekä alareunan lähellä oleva viiva. Planeetat on merkitty kirjaimilla (M Mars, J Jupiter, U Uranus, N Neptunus). Mars ja Jupiter näkyvät paljain silmin, Jupiter erityisen kirkkaana. TÄ H T IT IE TE E L L IS TÄ jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 25 24
kohteita sillä katsoo eikä niitä meinaa löytää, on iso riski, että innostus loppuu siihen”, Kiiskinen kertoo. Kiikarit jalustan kanssa on jo hyvä instrumentti alkuun. Oksa omistaa itse kiikarit ja pienen kaukoputken. Myös Kiiskisellä on kaukoputki, jonka hän voi jättää yöksi kuvaamaan taivasta. Kiiskinen muistuttaa, että useimmiten näkymät eivät ole harrastaessa samanlaisia kuin uskomattoman yksityiskohtaisissa kuvissa, joita netti on pullollaan. ”Monet pettyvät, että eivätkös kohteet näytäkään samalta kuin värikuvissa.” Syksy on yleisesti parasta aikaa tähtien katsomiselle, koska silloin on hyvin pimeää eikä lunta ole vielä maassa heijastamassa oranssia kajoa taivasta. Esimerkiksi Linnunrata näkyy Suomessa syksyllä parhaiten. ”Mitä pimeämpi paikka, sen parempi tehdä havaintoja.” Harrastajien havainnot ovat arvokkaita ammattitutkijoille. Havaintojaan voi syöttää erilaisiin tietokantoihin, joita ammattilaiset hyödyntävät. Tätä kautta maallikko harrastaja voi saada nimensä jopa tieteelliseen julkaisuun. ”Julkaisussa voi toki olla sata nimeä tai enemmänkin, mutta siinä pääsee kirjaimellisesti tekemään tiedettä täysin harrastelijavoimin. Se on jotenkin hauskaa”, Kiiskinen sanoo. Hän sai nimensä hiljattain neljänteen julkaisuun. Kello kahdeksan jälkeen pilvet alkavat vaania katsojia. Jupiter piiloutuu tähtitornin ympärillä kasvavien puiden taakse. Kiiskisen mukaan Jyväskylän kaupunki karsi puita viimeksi pari vuotta sitten, mutta nyt niitä pitäisi lyhentää taas. Toistaiseksi kaupunki ei ole ollut innokas parturoimaan kasvustoa. Koska täysikuu näkyy taivaalla yhä, kaukoputki suunnataan vielä kerran sitä kohti. Sää on yksi suurimpia haasteita tähtiharrastukselle. ”Siihen on väistämättä tottunut harrastaessa”, Kiiskinen sanoo. Rihlaperän kaukoputkella näkee kohteita vielä ohuemman pilven läpi, mutta paksun pilvikerroksen edessä harrastajan kuin harrastajankin on kumarruttava. Lopulta pilviesirippu asettuu taivaan eteen, ja tähtitorni alkaa tyhjentyä. Kansainvälinen avaruusviikko on päättynyt. Tähtitornilta lähtiessä Kiiskinen kertoo, kuinka muutama lukiolainen kysyi kerran paikalle päästyään, ”onks tää joku museo”. Asian muisteleminen huvittaa Kiiskistä. Mutta kysymyksessä on totuuden perä. ? Jutussa on käytetty lähteenä myös Nasan, Ursan ja Jyväskylän Siriuksen verkkosivuja. voista. Yksi komeimmista tähtikuvioista on taivaalla lentävä Joutsen. ”Varsinkin jos syksyllä katsoo, voi ajatella, että siinä näkyy linnunrata Joutsenen tähtikuvion lähellä. Ajatellaan monesti, että joutsen lentää etelään”, Oksa sanoo. Tähdet ovat kautta historiansa olleet navigointikeino, ja niitä voi edelleen hyödyntää suunnistamisessa. Jos Otavan tunnistaa, se on Kiiskisen mukaan jo hyvä alku. Kuvion perusteella voi löytää helposti Pohjantähden, jolloin tietää missä sunnassa pohjoinen on. Tähti sijaitsee Pienen Karhun kuviossa lähellä Otavaa. Kuvio on likipitäen samannäköinen kuin Otava, mutta käänteinen. ”Pohjantähti on yleensä kohde, jonka sijaintia ihmiset monesti kysyvät tähtinäytännössä käydessään. Toisaalta moni sanoo, että se on se kirkkain tähti taivaalla, mikä ei pidä paikkaansa. Oikea Pohjantähti on loppujen lopuksi aika vaatimaton”, Oksa kertoo. P uoli kahdeksalta illalla tähtitornissa on suorastaan ahdasta. Paikalle on saapunut useita lapsiperheitä ja ukrainalaisia. Kaukoputki käännetään jälleen kohti Jupiteria. Oksan mukaan Suomessa on maailman eniten tähtiharrastajia väkilukuun suhteutettuna. ”Ehkä sekin kertoo suomalaisesta luonteesta jotain, että säähaasteista huolimatta harrastajia on niin sanotusti hirmuisesti”, hän sanoo. Jyväskylän Siriuksella on yhteensä hieman alle 200 jäsentä, joista aktiivisimpia on muutama kymmenen. Kiiskinen ei ole varma, onko yhdistyksessä yhtään tähtitieteen ammattilaista. ”Ei ole stereotyyppistä tähtiharrastajaa. Yhdistävä asia on kiinnostus taivaan ihmeisiin.” Harrastajia on kaikenikäisiä nuoresta vanhaan, ja eri sukupuolista. Yksi ryhmä kuitenkin loistaa poissaolollaan: opiskelijat. Yhdistyksen toiminnassa heitä on vain muutama. Kiiskinen ihmettelee asiaa, sillä yliopistossa on kuitenkin fysiikan ja kemian laitokset. Myöskään ylioppilaskylä Kortepohjasta ei ole tähtitornille sen pidempi matka kuin yliopistolle. ”Enemmänkin saisi olla. Olemme kovasti miettineet, että millä ihmeellä saisimme nuoria mukaan.” Yksi syy voi olla toki korona-aika. Tähtinäytöksiä ei pidetty pariin vuoteen juuri lainkaan. Vasta syksyllä 2022 Jyväskylän Siriuksen toiminta on pandemian jälkeen taas normaalisti käynnissä. Nyt ahdas tähtitorni saa olla täynnä ihmisiä. Yksi torniin saapuneista on 20-vuotias ukrainalainen Oleg. Hän on alkujaan kotoisin Berdjanskin satamakaupungista läheltä Mariupolia. Oleg kertoo, että hän katsoi äsken ensimmäistä kertaa elämässään kaukoputken läpi. Kohteena oli mikäpä muu kuin itse Jupiter ja sen kuut. ”It was quite a view.” Se oli melkoinen näky. T ähtiharrastuksen aloittaminen ei vaadi kalliita leluja. Jo paljain silmin näkee paljon tarpeeksi pimeässä paikassa. ”Monilla on harhakuva, että jotta voit ruveta harrastamaan tähtitiedettä, pitää ensimmäiseksi ostaa kallis kaukoputki. Jos joku rupeaa kyselemään sellaista, sanomme melkein aina, että älä osta. Jos ei tiedä mitä Ukrainalaiset Oleg (vas.) ja hänen äitinsä Irina saivat tiedon Rihlaperän tähtitornin avoimien ovien tapahtumasta Facebookista. Oleg katsoi avaruuteen ensimmäistä kertaa elämässään kaukoputken läpi. Heitä on neuvomassa Harri Kiiskinen.?? 26 jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 27
TÄ H T IT IE TE E L L IS TÄ 26 jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 27
29 28 jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 MESTARI SIIS ITSEKIN TUNTE M AT O N T E K IJ Ä
N ainen istui olohuoneen sohvalla jalassaan lainatut kengät. Työhaastattelu oli sovittu Helsingin Munkkiniemeen, osoitteeseen Riihitie 20. Valkotiiliseen rakennukseen, vuonna 1936 valmistuneeseen. Se oli kodin ja toimiston yhdistelmä. Pienessä ateljeessa työskenteli kymmenkunta arkkitehtia. Oli täyttä, pöytiä joka nurkassa. Oli vuosi 1949. Nainen oli 26-vuotias, nimeltään Elsa Mäkiniemi. Hän oli syntynyt Kemissä ja opiskellut arkkitehtuuria Helsingin teknillisessä korkeakoulussa. Hän aloitti työt Munkkiniemen arkkitehtitoimistossa vuonna 1949. Toimiston johtaja oli maineikas Alvar Aalto. A lvar Aalto (1898–1976) tunnetaan: kansallisesti ja kansainvälisesti arvostettu arkkitehti, muotoilija ja akateemikko. Yksi arkkitehtuurin modernismin merkkihenkilöistä. Nero ja suurmies. Myös Aallon ensimmäinen vaimo, Aino Marsio-Aalto (1894–1949), on kuuluisa. Hän oli muotoilija, huonekalusuunnittelija ja arkkitehti, sekä yksi Artekin perustajista. Bölgeblick-lasiastiasto palkittiin Milanon triennaalissa vuonna 1936. Sekä Alvar että Aino Aallosta on kirjoitettu teoksia ja tutkielmia. Virpi Suutarin dokumenttielokuva Aalto (2020) kertoo heidän rakkaustarinastaan ja ajattelustaan teostensa taustalla. Mutta kuka oli Elsa Mäkiniemi, josta tuli myöhemmin Elissa Aalto? Hänen syntymästään tuli kuluneeksi marraskuussa 2022 sata vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Alvar Aalto -säätiö julkaisi teoksen Arkkitehti Elissa Aalto, joka on ensimmäinen kokoava teos Elissa Aallon elämästä ja tuotannosta. Alle 30-vuotias arkkitehti avioitui leskeksi jääneen 24 vuotta vanhemman Alvar Aallon kanssa pian tämän toimistoon tulonsa jälkeen. Toimistossa hän johti monia tärkeitä rakennushankkeita ja jatkoi Aallon kuoleman jälkeen tämän kesken jääneiden töiden suunnittelua. Huolimatta työurastaan ja liitostaan Suomen tunnetuimman arkkitehdin kanssa Elissa Aalto on jäänyt laajalle yleisölle tuntemattomaksi. Mistä se johtuu? K eskiviikkona 22. marraskuuta 1922 Kemissä oli lauhaa. Aamulla pikkupakkasta, päivällä lämpötila laski nollan tuntumaan. Heikkoa lumisadetta. Esikoinen nimettiin Elsa Kaisa Mäkiniemeksi, ja perhepiirissä kutsuttiin myös Ekiksi. Isä oli jääkärieversti, pitkäaikainen suojeluskunnan piiripäällikkö Johan August Mäkiniemi. Äiti Aino Maria (os. Kemppainen) oli aktiivinen yhdistystoiminnassa. Perheeseen syntyi vielä kaksi tytärtä: Inkeri vuonna 1934, Sisko kuusi vuotta myöhemmin. Lapset osallistuivat isänmaallishenkiseen toimintaan pikkulottina. Vuonna 1938 Rovaniemestä tuli Lapin läänin hallintokeskus. Mäkiniemet muuttivat suojeluskunnan piiriesikuntataloon, funkkistyyliseen Pohjolanlinnaan. Rakennus oli komea, ensimmäisiä keskuslämmityksellä varustettuja taloja Rovaniemellä. Elsa Mäkiniemi luisteli talvisin, luki kirjoja, ??Elissa Aalto 1960-luvulla. 29 28 jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 MESTARI SIIS ITSEKIN Sata vuotta sitten syntynyt Elissa Aalto avioitui leskeksi jääneen Alvar Aallon kanssa pian tämän toimistoon tultuaan. Huolimatta liitostaan Suomen tunnetuimman arkkitehdin kanssa sekä merkittävästä urastaan arkkitehtina, Elissa Aalto on jäänyt tuntemattomaksi useille. Kuka hän oli? TEKSTI OONA KOMONEN KUVAT ALVAR AALTO -SÄÄTIÖ
Elissa ja Alvar Aalto aamiaisella 1960-luvulla.? Elissa Aalto vuonna 1954.?? ”Kun isäni rakennutti toimistotaloa Rovaniemelle, ja siinä todella oli arkkitehtikin mukana, niin silloin heräsi kiinnostus, että tämähän voisi olla oikein mukavaa.” Aino Marsio-Aalto kuoli 13. tammikuuta 1949. Puolison, lastensa äidin ja pitkäaikaisen kollegan menetys oli järkytys. Läheisten mukaan Aallon käytös muuttui epätasapainoiseksi. Tuolloin toimisto oli pieni ja toimi Aallon kodin yhteydessä. Maestro – kuten Aaltoa kutsuttiin – ei juuri kiinnittänyt huomiota vastapalkattuun nuoreen harjoittelijaan. Elsa Mäkiniemestä tuntui, että hän sai työt ikävimmästä päästä. Huhtikuussa 1949 hän kirjoitti kummilleen Martta Mäkiniemelle: ”…Olen ainoa nainen siellä ja pojat tietenkin koettavat halveksia niitäkin pieniä avuja, mitä minulla on. Itse professori on ollut kuukauden Amerikassa, mutta pian hän kai tulee takaisin, ennen pääsiäistä ainakin.” Töitä oli paljon, niitä tehtiin myös iltaisin ja öisin. ”Koko toimisto on vähän tylsä ja hengetön, kun master itse on poissa. Olin kotiin kirjoitellut niin paljon Aalto-tarinoita että äitiressukka luuli minun rakastuneen kunnioitettavaan ikään ehtineeseen chefiini, mutta Aallollahan on suurehko kasa inhimillisiä heikkouksia, joita ei voi aina ihailla; chefinä ja arkkitehtina en sen sijaan voi muuta kuin ihailla häntä. Niin että ero se on ihailulla ja ihailulla…”, Mäkiniemi kirjoitti kummilleen joulukuussa 1949. Ensimmäinen suuri vastuutehtävä koitti pian. Pieneen keskisuomalaiseen teollisuuskylään Säynätsaloon rakennettiin kunnantaloa. Aallon toimisto oli voittanut kutsukilpailun ehdotuksellaan Curia. Pääpiirustukset valmistuivat maaliskuussa 1950. Rakennus edusti punatiiliarkkitehtuuria. Linnamaisen rakennuksen keskelle oli suunniteltu korotettu sisäpiha. Mäkiniemi nimitettiin johtavaksi arkkitehdiksi, joka vastasi suunnittelusta ja rakennusvalvonnasta. Vuosina 1950 ja 1951 hän kävi paikan päällä viitisentoista kertaa, välillä vietti pidempiä aikoja Säynätsalossa. ”Jos yritin lähteä kauniina kesäpäivänä uimaan, muurarit sanoivat ettei se sovi, koska työt keskeytyvät. Tiililimitysten kanssa oli oltava tarkkana”, hän sanoi Kotiliedessä 1990. Rakennus vihittiin käyttöön 1952. Sitä pidemaalasi akvarelleja. Hän sai ylioppilaslakin vuonna 1941. ”En haluaisi kehuskella, mutta olin ensimmäinen Rovaniemellä, joka kirjoitti viisi ällää”, hän sanoi Kotiliedessä vuonna 1990. Sota-aika sitoi nuoria maanpuolustustehtäviin. Mäkiniemi kouluttautui viestintälotaksi ja työskenteli talvella 1942 Sallan sääasemalla. Myöhemmin samana vuonna hän muutti Helsinkiin, pieneen asuntoon Töölön Tunturikadulle. Opinnot Helsingin teknillisessä korkeakoulussa alkoivat syksyllä. Jälkeenpäin hän pohti, miksi arkkitehtuuri. Perhepiirissä ei ollut esikuvia. ”En minä paljon arkkitehdeistä tiennyt mitään, kun olen Lapista kotoisin. Siellä niitä ei joka oksalla istunut, mutta kuitenkin niin paljon, että kun isäni rakennutti toimistotaloa Rovaniemelle vuonna 1936, ja siinä todella oli arkkitehtikin mukana, niin silloin heräsi kiinnostus, että tämähän voisi olla oikein mukavaa.” Oli myös käytännönläheisyys. Mäkiniemi ei halunnut lukea pelkkää teoriaa. Sota-aikana opintosuunnitelmia ei voinut aina toteuttaa. Kun Hietalahden torin laidalla olevan korkeakoulun piirustussali tuhoutui pommituksissa, taideaineet siirrettiin Ateneumiin. Kirjaston tuhoutuessa arkkitehtuuria käsitteleviä kirjoja ei saanut. Mäkiniemen kurssilla oli kymmenen poikaa ja kymmenen tyttöä ”tasa-arvoisuusperiaatteen mukaisesti”. Suomessa naiset saivat oikeuden opiskella teknillisillä aloilla varhain kansainvälisesti verrattuna. Ensimmäinen nainen valmistui arkkitehdiksi vuonna 1890. Silti varhaisten naisarkkitehtien töistä ei juuri löydy mainintoja. Kirjoitukset ja tutkimukset keskittyvät lähinnä pienen eliitin ja tunnettujen miesarkkitehtien suunnitteluihin. Kansalliset suurmiehet kohotettiin kansakuntamme keulakuviksi. Mäkiniemen opintoihin kuului matematiikkaa, mekaniikkaa, kemiaa, rakennusaineoppia, taidehistoriaa, vesivärimaalausta. Hän piirsi alastonmalleja, rakennuksia. Viiva oli herkkä. Diplomityön aihe oli teatterikoulu Helsingin Kesäkadulla. Sali, harjoitustilat ja oppilaiden asunnot oli sijoitettu yhtenäiseen rakennuskompleksiin – ”tuommoista 40-luvun varmasti aika yksinkertaista ja selkeää arkkitehtuuria, ei kai siinä mitään, ei nyt kovin romanttista”. Arvosana: hyvä. Hän sai arkkitehdin diplomin keväällä 1949. Työskenteli tilapäistöissä Elsi Borgin toimistossa – ”elämys…, vaikka piirsinkin vain komeroita” –, sitten Margareta Stigzeliuksella. Kun työt siellä loppuivat, hän haki Munkkiniemen Riihitien toimistoon suunnitteluavustajaksi. A lvar Aalto oli vasta palannut Yhdysvalloista. Toimistolla oli työn alla laajoja kilpailuehdotuksia, kuten Otaniemen teknillisen korkeakoulun asemakaava ja Kansaneläkelaitoksen päärakennus Helsinkiin, kun ? 31 30 jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 TUNTEMATON TEKIJÄ
”Kun isäni rakennutti toimistotaloa Rovaniemelle, ja siinä todella oli arkkitehtikin mukana, niin silloin heräsi kiinnostus, että tämähän voisi olla oikein mukavaa.” tään yhtenä kauneimmista kunnantaloista Suomessa. A luksi suhde oli salaisuus. Vuonna 1951 Mäkiniemi matkusti junalla kolmannessa luokassa Italiaan, opintomatkalle. Alvar Aalto lensi perässä. Aallon elämänkerturi, ystävä Göran Schildtin mukaan Aallon ”tervehtyminen oli selvästi yhteydessä nuoreen Mäkiniemeen, joka suhtautui maailmaan hyvin uteliaasti.” ”… se elämänmyönteisyys, se ilo jota Aalto tunsi elämän seikkailun edessä ja joka oli hänen persoonallisuutensa olennaisia piirteitä, kukoisti […]. Yhdessäolo heidän kanssaan oli ainaista juhlaa, jota Alvarin kujeet ja Elissan hersyvä nauru ryydittivät.” Lokakuun 4. päivänä 1952 Helsingin pormestari W. Henriksson vihki maistraatissa Hugo Alvar Henrik Aallon ja Elsa Kaisa Mäkiniemen aviopariksi. Liiton myötä Elsasta tuli Elissa Aalto, miehensä toiveesta. He matkustivat paljon, erityisesti Italiassa. Espanjassa, Pohjois-Afrikassa, Roomassa, Ranskassa. ”[T]apasimme silloin eri puolilla maailmaa mielenkiintoisia ihmisiä, esimerkiksi Sveitsissä oli monta ystävää. Aino Aallon ystävät hyväksyivät minutkin”, Elissa Aalto sanoi Suomen Kuvalehdessä 1986. ”Ehkäpä minusta tykättiin siksi että ajateltiin: hyvä kun joku hoiti häntä.” He hankkivat myös suuren tontin Muuratsalon saaresta. Päijänteen rannalla sijaitsevaa, 1950-luvun alussa rakennettua kesäasuntoa kutsuttiin Koetaloksi. Siellä Alvar ja Elissa Aalto tekivät mitä halusivat. A lvar Aalto ei selitellyt piirustuksiaan, ajatus piti lukea kuvasta. Perusratkaisunsa jälkeen hän ei puuttunut toimistolla työpiirustusvaiheeseen. Piirtämistä tuntui riittävän Elissa Aallon mielestä yhden rakennuksen ajan loputtomasti. ”Eikä meistä kukaan jäänyt osattomaksi! Yhdestä rakennuksesta tehtiin tuhatkin piirustusta.” Kun edettiin yksityiskohtiin, Alvar Aalto tarttui niihin niin rakennuksen sisäkuin ulkopuolisissa ratkaisuissa. Piirustuksiin painettiin arkkitehtitoimistoille tyypillisesti toimiston johtajan eli Alvar Aallon nimikirjoitus tai toimiston leima, vaikka toteutukseen osallistui useita. Työn alla oli jatkuvasti arkkitehtikilpailuja sekä mittavia toimeksiantoja kotimaassa ja ulkomailla. Elissa Aallon osuus Ranskassa sijaitsevan Maison Louis Carrén huvilahankkeen toteutuksen valvojana 1950-luvun loppupuolella oli merkittävä. ”Nämä Pariisin matkat olivat ylellisiä. Louis Carré omisti taidegallerian, hän oli hyvin varakas mies. Asuimme aina hienossa hotellissa ja Rolls Royce odotti meitä ulkopuolella”, 31 30 jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 TUNTEMATON TEKIJÄ
Elissa ja Alvar Aalto Maison Louis Carrén rakennustyömaalla Ranskassa vuonna 1958.? ? ??Elissa Aalto arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co.n työntekijöiden ympäröimänä Tiilimäessä keväällä 1986.? Elissa Aalto muisteli 1990. Hän johti myös Jyväskylän Seminaarinmäen yliopiston rakennusprojektia sekä osallistui miehensä rinnalla Tanskan Aalborgin taidemuseokilpailuun 1950-luvulla ja Reykjavikin Pohjolan talon suunnitteluun. Huomiota maailmalla tuli. Milanolainen sanomalehti Corriere della Sera otsikoi 7. tammikuuta 1962: Elissa Aalto del marito é il dolce simbolo della Finlandia. Aviomiehensä kumppani Elissa Aalto on Suomen suloinen symboli. Lehti jatkoi: Missään muussa maassa naiset eivät tee niin paljon töitä ja pidä niin paljon komentoa. Vuonna 1981 American Institute of Architects myönsi hänelle kunniajäsenyyden. Elissa Aalto kielsi laatimasta luetteloa maailmalla henkilökohtaisesti saamistaan kunnianosoituksista. Toimiston töiden lisäksi hän teki myös itsenäistä suunnittelua. Piirsi omakotitaloja Keravalle, Turkuun, Seinäjoelle, Siuntioon. Loma-asuntoja esimerkiksi sisarilleen Pohjois-Suomeen. Yksityiskoti Villa Hauta-aho rakennettiin Seinäjoelle 1982. Selkeälinjainen talo, korkeat huoneet. Pihan puolella katossa lippa. Merkittävin oma suunnitelma oli SOS-Lapsikylä Espoon Laajalahteen 1960-luvulla. Kokonaisuus koostui rivitaloista, yhteistaloista ja muista asunnoista. Alvar Aalto ei pitänyt siitä, että vaimo teki omia suunnitelmia kenties siksi, että toimiston työt olivat suuritöisiä. Elissa Aalto piti kuitenkin suunnitelmiaan merkkinä itsenäisyydestä. Artekin tuotantoon päätyivät puolestaan geometriset puuvillakankaat H55, Patio ja Pisa. V anhemmiten miehestä tuli vaativampi. Kun sisar Inkeri oli vieraillut Aalloilla, Aino Mäkiniemi kirjoitti tyttärelleen 18. maaliskuuta 1959: ”Yhtä ja toista hauskaa se Inki vilautti seurustelustanne teidän perheessä. Taisi olla käynnissä sellainen punaviinisesonki. […] Pääasiahan kuitenkin on, että Sinä jaksat olla rauhallinen ja ymmärtäväinen Alvarin toilauksiin.” Elissa Aallon mukaan Alvar ei ollut ”niitä huomaavaisimpia aviomiehiä”. ”Mutta ei sitä yksityispuolta niin hirveästi ajattele. Kun se elämä oli aina vaan sitä työtä ja siksi tavallaan rasittavaa. Mutta työ oli mielenkiintoista”, hän sanoi 1986. Viimeisinä vuosinaan Alvar Aalto kärsi unettomuudesta. Ystäväpiiri oli pieni. Hän kuitenkin työskenteli, lähti vähän matkan päässä kotoaan sijaitsevaan vuonna 1955 valmistuneeseen toimistoon Munkkiniemen Tiilimäelle, jossa viipyi neljästä viiteen tuntia päivässä. Elämä päättyi 78-vuotiaana toukokuussa 1976. Aallon kuollessa toimisto ei ollut yhtä suuri kuin parhaina päivinä. Enimmillään työntekijöitä oli 35–40 kuten 1960ja 70-lukujen vaihteessa, jolloin piirrettiin muun muassa Helsingin keskustaa. Kuollessa arkkitehtejä oli vajaa parikymmentä. Elissa Aalto oli 54 vuotta. Hänestä oli tullut toimiston osakas jo 1958. Piti päättää, mitä seuraavaksi. Sulkeako ja jakaa työt muille vai jatkaako itse? Työntekijät kannustivat jälkimmäiseen. Nimi vaihtui: Alvar Aalto & Co. Toimisto jatkoi loppuun keskeneräiset työt. Ristinkirkko Lahdessa, Riolan kirkko Italiassa. Seinäjoen kaupunginteatteri ja Rovaniemen kaupungintalo täydensivät jo aiemmin Alvar Aallon suunnittelemia kaupunkikeskuksia. Elissa Aalto vei loppuun jo 1960-luvulla kaavaillun Jyväskylän teatterirakennuksen. Hänen osuutensa siihen, että Saksan Essenin oopperatalo vihdoin rakennettiin, oli ratkaiseva. 33 32 jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 TUNTEMATON TEKIJÄ
”Olen ollut hirveän onnellinen siitä, että toimisto on olemassa. Minustakin tuli työnarkomaani. Mitä muuta olisin Aallon kuoleman jälkeen tehnyt?” Elissa Aalto sanoi vuonna 1986. ”Mutta vaikeinta tässä on tietenkin työn laadun säilyttäminen.” ”Etten ihan häpäisisi häntä!” Hän sanoi, ettei ole Alvar Aalto. ”Ei tässä yritetäkään kilpailla. Työkokemusta kyllä on, kun on aina tässä ollut.” Toimiston työn alla olleet rakennukset oli aloitettu Alvar Aallon eläessä. Ne nimettiin hänen mukaansa. Keskeneräisten töiden loppuunsaattamisen lisäksi keskeiseksi tehtäväksi nousi Aallon perinnön vaaliminen. Elissa Aaltoa pyydettiin usein puhumaan seminaareihin, symposiumeihin, maailmaa kiertävien Aalto-näyttelyiden avajaisiin. Se menetteli, tavallaan. Mutta välillä hän tunsi itsensä museonhoitajaksi. Toimistolle soiteltiin jatkuvasti, pyydettiin materiaalia milloin mihinkin. ”Hauskempi minusta olisi olla arkkitehti.” Toimiston viimeisiä töitä oli Venäjälle jäänyt Viipurin kirjasto. Vuonna 1935 valmistunut funkkisrakennus oli rapistunut. Viipurin kaupunki pyysi 1990-luvun alussa Aallon toimiston apua korjausten suunnitteluun. Elissa Aalto perusti kirjaston restaurointitoimikunnan. Kun ympäristöministeri myönsi korjaukseen rahoitusta 1991, hän liikuttui ilosta. Kirjastoa korjattiin pala palalta, rahoituksen mukaan. Sitä tuli myös Venäjältä ja muualta maailmalta. Korjaus valmistui 2013. Elissa Aalto ei nähnyt lopputulosta. Hän kuoli 12. huhtikuuta 1994 Helsingissä. Kuoleman jälkeen Aallon toimisto lopetettiin. Ei ollut luontaisia jatkajia, eikä post-Aallon tuotanto tuntunut harkitulta. Testamentissaan Elissa Aalto lahjoitti Muuratsalon Koetalon Alvar Aalto -museolle, joka yhdistettiin myöhemmin säätiöön. O lisiko Elissa Aallosta tullut erilainen arkkitehti ilman miestään? Hän epäili. ”En ollut tarpeeksi itsenäinen”, hän sanoi 1986. ”Muotokysymyksissä [Alvar] oli niin varma, että oli vaikea protestoida. Hänen selvään näkemykseensä ei voinut sanoa mitään.” Muut arkkitehdit eivät tehneet vaikutusta. He matkustivat yhdessä paljon, näkivät valtavasti arkkitehtuuria. Eivät koskaan keskustelleet rakennuksen tyylistä vaan enemmänkin rakennusratkaisuista. Elissa Aalto tunsi ja käytti Aallon metodia, siinä hän oli taitava. ”Minulla ei ollut suurta tarvetta muuttaa mieheni suunnittelua. Samalla, en voisi tehdä samaa, mitä Aalto on tehnyt. Tavallaan vain kasvoin hyväksymään asian.” Hän jäi tai jättäytyi itse nimekkäässä toimistossa mieluummin taustavaikuttajaksi, osaksi kokonaisuutta. Silti hän oli arkkitehti suurimman osan elämästään. Merkittävä tekijä. ? 33 32 jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 TUNTEMATON TEKIJÄ Jutussa on käytetty lähteenä teoksia Alvar Aalto -säätiö: Arkkitehti Elissa Aalto (2022), Petri Laaksonen: Alvar Aallon jalanjäljillä (2020), Esa Laaksonen: Alvar Aalto – Arkkitehdin vuosikymmenet (2018), Göran Schildt: Alvar Aalto – elämä (2007), Louna Lahti: Ex intimo (1997), Asko Salokorpi: Arkkitehdiksi sodan varjossa (1997), sekä artikkeleita Veera Kinnunen: Oma pöytä kainalossa (2013), Renja Suominen-Kokkonen: Alvar Aallon arkkitehtuurin ”kotielämä” (teoksessa Alvar Aalto: Muotoilija, filosofi, 2004), Maarit Huovinen: Arkkitehti Elissa Aalto elämästään: Paljon hyviä hetkiä, vaikka joskus vähän itketti (Kotiliesi 1990), Leena Maunula: Arkkitehti Elissa Aalto – Yhteistyön kumppani ja Suomen lähettiläs (Helsingin Sanomat 1994), ja Riitta Pyysalo: Elissa Aalto: ”Etten ihan häpäisi häntä” (Suomen Kuvalehti 1986).
35 34 jyväskylän ylioppilaslehti 6/22
TEKSTI NITTA KANGAS KUVITUS SOFIA KYLLÖNEN D A R R A N LOP PU K un raotan turvonneita silmiäni, jomottava kipu iskee salamana. Mietin, mitä eilen oikein tapahtui. Hatarien muistikuvien palatessa kaduttaa. Poikaystäväni on joutunut jälleen puoliksi kantamaan minua rappukäytävässä, jotta pääsisin turvallisesti kotiin. Enhän oikeasti oksentanut neljältä aamuyöllä vessanlattialla? Suhteeni alkoholiin on ollut monimutkainen. Olen aina ollut ystävä, joka on valmis kaikkeen. Jo yläasteella käytin alkoholia runsaasti, ja se oli silloisessa kaveriporukassani enemmän kuin sallittua. Eihän kotibileet olleet kunnolliset, jos joku ei sammunut juhlienjärjestäjän vanhempien sänkyyn. Lukiossa taas kova juominen selittyi stressin purkamisena, rohkeuden keräämisenä tutustua uusiin ihmisiin ja erilaisten tapahtumien, kuten abiviikon, ”oikeanlaisena” juhlistamisena. Kun abiristeilyllä en kyennyt juomaan tarpeeksi humaltuakseni matkapahoinvoinnin vuoksi, koin matkan epäonnistuneen. Paheksuin ihmisiä, jotka joivat vain muutaman siiderin eivätkä lähteneet shottiralliin. Miten heillä voi olla hauskaa ilman humalaa? Vasta aikuisiällä aloin pohtia, miksi juon. A lkoholin vaikutuksen elämään huomaa vasta, kun siitä luopuu, kirjoitti brittikirjailija Ruby Warrington. Hän kannusti vuonna 2019 ilmestyneessä teoksessaan Sober curious lukijaa pohtimaan, tuoko alkoholi lisäarvoa elämään. Sober curious -sanalla tarkoitetaan ilmiötä, jossa alkoholittomaan elämäntapaan suhtaudutaan uteliaasti. Se ei tarkoita samaa kuin absolutismi. Alkoholia voi juoda, mutta samalla alkoholiin liittyviä yleisiä normeja ja omia oletuksia havainnoidaan ja kyseenalaistetaan. Suomessa sober curious -ajattelua on edistänyt etenkin Darrava35 34 Alkoholin käyttö on Suomessa vähentynyt, mutta kovaa juomista romantisoidaan edelleen. Oma suhteeni alkoholiin on ollut monimutkainen. Vasta suljettuani korkin, ymmärsin mistä se johtuu, kirjoittaa Nitta Kangas. EI KIITOS jyväskylän ylioppilaslehti 6/22
paa-niminen monikanavainen yhteisömedia. Sen perustajat ovat kaksi alkoholista kokonaan luopunutta raitistelijaa: Katri Ylinen ja Laura Wathén. He alkoivat jutella Instagramin ryhmächatissa alkoholittomasta elämäntavasta ja sen haasteista, kuten siitä, miten oma identiteetti on muuttunut lopetettua juomisen ja miten alkoholinormatiivista yhteiskuntaa voisi ravistella. Keväällä 2020 he perustivat Instagramiin alkoholittomuutta käsittelevän tilin Darravapaa. Nykyään tilillä on noin 25 000 seuraajaa. Lokakuussa 2021 alkoi Darravapaana-podcast Yle Areenassa. Aloin itse kuunnella podcastia puoliksi vahingossa, kun näin ystäväni mainitsevan sen omalla sometilillään. Kiinnostuin aiheesta ja halusin perehtyä siihen enemmän. Vaikka sober curious kiehtoi ilmiönä, en kuitenkaan uskonut pystyväni – tai haluavani – kokeilla sitä omassa elämässäni. Toisin kävi. A lkoholin kulutus on vähentynyt Suomessa pitkään. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuodesta 1960 pitämän tilastojen mukaan kokonaiskulutus oli korkeimmillaan vuonna 2005, jolloin alkoholijuomia kulutettiin 12,1 litraa henkeä kohti sataprosenttiseksi alkoholiksi muutettuna. Vuonna 2021 vastaava luku oli 9 litraa. Kokonaiskulutuksen supistuminen johtui viime vuonna pääasiassa alkoholin matkustajatuonnin vähenemisestä. Vastaavia tuloksia on saatu aiemminkin. Esimerkiksi vuonna 2016 Panimoliiton teettämän tutkimuksen mukaan 18–24-vuotiaista 12 prosenttia kertoi, ettei juo alkoholia lainkaan. Kaksi vuotta myöhemmin luku oli 18 prosenttia, ja vuonna 2020 jo peräti 29 prosenttia. Yleisesti siis voi sanoa, että alkoholin käyttö vähenee. Siitä huolimatta kovaa juomista romantisoidaan edelleen. Olen syyllistynyt tähän itsekin. Liika juominen on helppo heittää vitsiksi viitaten omiin traumaattisiin kokemuksiin, tai perustella sitä sen hetkisellä pahoinvoinnilla. Ystävien kanssa on mukavaa jakaa seuraavan aamun luennolla yhteinen krapulamorkkis ja väsymys samalla tiedostaen, että tämä on opiskelijakulttuurissa sosiaalisesti hyväksyttävää. Muistan myös, kuinka olen kehuskellut hyvästä toleranssistani. En humallu helposti. Siksi iltani on ollut onnistunut, jos olen kokenut edes yhden hetken, jolloin muistikuvani ovat hyvin hatarat. Lisäksi olen kehuskellut ystävälleni osaavani juoda ilman seuraavan päivän krapulaa. Vaikka olin umpihumalassa joka kerta, lopetin juomisen pari tuntia ennen kotiinlähtöä ja oksensin kotona tahallani. Tällä itsetuhoisella metodilla säästyin seuraavan päivän pahimmalta olotilalta, mutta mikään ei silti säästänyt minua itseinholta ja masentuneisuudelta. Jälkikäteen tiedostan piirteiden olleen ongelmallisia. Lisäksi olen uskonut, että myös muut kokevat kosteat juhlaillat samoin. Myöhemmin ymmärsin, ettei muiden pääsyy baarissa oloon ole päästä tilaan, jossa mikään ei tunnu miltään. Toiset ovat nauttineet seurasta ja alkoholin rentouttavasta vaikutuksesta, kun minä olen halunnut paeta ajatuksiani. S ankarinarratiivi on käsite ihmisistä, jotka helposti korostavat parantunutta elämäntyyliään raittiuden myötä, kirjoittaa Katri Ylinen teoksessaan Aamu ilman darraa (2022, Wsoy). Piirre ärsyttää monia alkoholia käyttäviä ihmisiä. Toisen juomattomuus voi peilata omien tottumustensa haitallisuutta ja herättää ikäviä tunteita. Alkoholia käyttävä henkilö saattaa kokea epäonnistuneensa omissa valinnoissaan tai ajatella alkoholittoman arvostelevan häntä. Luovuin itse alkoholin käytöstä kesäkuussa 2022 kotiuduttuani armeijasta. Olin juhlinut sitä ennen reippaasti, ja koin tarvitsevani pientä taukoa alkoholin parissa vietetyistä illoista. Tiesin, että jos juon vähänkin, niin hankkeeni epäonnistuu. Tämän vuoksi asetin itselleni kaikki tai ei mitään -periaatteen. Alkoholi oli täysin kiellettyjen asioiden listalla. Osallistuin juhliin silti normaalisti, mutta ilman alkoholipitoisia juomia. Näin kuitenkin unia juomisesta ja joka kerta kun haistoin töissä ollessani sitruunan tuoksun, mieleeni palasi tequila. Kun join kaakaota, huomasin toivovani sen olevan mintulla terästetty versio. En päässyt ajatuksistani eroon, vaikka kuinka yritin. Siitä huolimatta huomasin kokeiluni pitkittyvän. Kun kerroin ystävälleni päätöksestä olla ilman alkoholia painotin myös, ettei päätös ole välttämättä ikuinen – vaikka toivon niin. En itse halua olla raitis, joka hehkuttaa paremmuuttaan muille tai joka moralisoi muita heidän omista valinnoistaan. En vain halua juoda. Sen pitäisi olla yhtä hyväksyttävää kuin juominenkin. Kaikesta tästä huolimatta suomalaisten narratiivi raittiista ihmisestä on erikoinen. Esimerkiksi Darravapaana-podcastissa Ylinen ja Wathén pohtivat, että raitis mielletään usein keski-ikäiseksi, alkoholisoituneeksi mieheksi, joka on menetettyään perheensä, omaisuutensa sekä työnsä tullut uskoon ja jättänyt alkoholin elämästään pysyvästi. Toinen vaihtoehto taas on nuori, joogassa käyvä nainen, joka käyttää luomumeikkejä, juo vihersmoothieita sekä paasaa vegaanisuudestaan ja raittiudestaan blogissaan. Tähän mielikuvaan voi vaikuttaa myös se, että sober curious -ajattelu on yhdistetty maailmalla osaksi suurempaa wellnesseli hyvinvointi-ilmiötä. Vaikka itse käynkin joogassa ja pidän smoothiesta, ne ovat olleet osa elämääni jo silloin, kun olin valkoviinin suurkuluttaja. Tällä hetkellä elän sober curious -ajattelussani – kuten Ylinen kuvaa teoksessaan – ”vaaleanpunaisen kuplan” vaihetta, jossa raittiuteen liittyvät asiat ovat uusia ja 37 36 jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 DARRAN LOPPU
jännittäviä. Olen esimerkiksi etsinyt kaupasta alkoholittomia siidereitä (kun vielä join, en ikinä juonut siidereitä). Alkoholitonta viiniä en ole vielä testannut, sillä pelkään houkutuksen napata tuttu Black Label Moscato hyllyltä kasvavan liian suureksi. A loitin opiskelemaan Jyväskylän yliopistossa yleistä kasvatustiedettä ja aikuiskasvatustiedettä syksyllä 2022. Vaikka korkeakouluyhteisöissä painotetaan nykyään aiempaa vahvemmin, että myös alkoholittomuus on ok, se tuntuu silti jonkinlaiselta sisäänrakennetulta normilta. Jännitin itse etukäteen, miten raitistelu onnistuu entisenä superjuhlijana. Pelkäsin, miten yliopistopiireissä suhtaudutaan ja jäänkö kaikesta ulkopuolelle. Siiri Timonen selvitti yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielmassaan Raittiina yliopistossa (2021) yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuuria raittiiden opiskelijoiden näkökulmasta. Hän hahmotteli kaksi keskeistä vaikutinta kokemuksen syntymiseen. Ensimmäinen oli tapahtumien järjestäjien toiminta. Se vaikutti siihen missä juhlat järjestettiin, mitä siellä tarjottiin, millaista ohjelmaa oli ja miten juhlasta viestittiin. Jos tapahtumaa esimerkiksi mainostettiin alkoholilla, raittiille opiskelijoille saattoi syntyä tunne, ettei heitä haluttu mukaan. Toinen vaikutin oli puolestaan muu juhlakansa. Moni Timosen haastattelema raitis opiskelija kertoi raittiuden olevan yleinen puheenaihe tutustuessa uusiin ihmisiin. Moni myös kertoi tilanteista, joissa heille oli tarjottu alkoholia kieltäytymisestä huolimatta ja tapauksista, joissa omia juhlimistottumuksia piti puolustaa lähes väittelemällä. Lisäksi Timonen hahmotteli tutkielmassaan kolme erilaista alkoholitonta juhlijaa. Raitis juhlija on henkilö, jonka kaveripiiri tietää, ettei tämä käytä alkoholia, mutta joka hyväksytään mukaan. Ulkopuolinen juhlija taas kokee itsensä ulkopuoliseksi, eikä viihdy juhlissa. Häntä kyseenalaistetaan raittiudesta. Näkymättömän raittiin elämään alkoholin juomattomuus ei vaikuta, ja hän on mukana tapahtumissa kuten muut. Hän sulautuu joukkoon eikä saa kritiikkiä. Timonen huomautti myös, että todellisuudessa jako ei ole näin yksiselitteinen ja määritelmään vaikuttaa monet tilannesidonnaiset seikat, kuten opiskelijan persoonallisuus, heittäytymiskyky, mieliala, juhlapaikka ja ympärillä olevat. V oiko opiskelijaelämässä sitten pärjätä raittiina? Usein ajatus on, että orientaatioviikolla alkoholi on osa tutorien järjestämiä aktiviteetteja. Lopuksi ilta päättyy baariin. Tämä ei kuitenkaan aina päde. Yleistys alkoholia käyttävistä ja baareissa rymyävistä opiskelijoista ei täysin pidä paikkaansa. Joukkoon mahtuu muitakin. En luokittele itseäni mihinkään Timosen juhlijatyyppeistä, ja samalla olen niitä kaikkia. Olen näkymätön raitis, sillä harvoin kukaan kiinnittää huomiota kädessäni olevan alkoholittoman siiderin etikettiin. Olen myös raitis juhlija, joka ei pelkää astua karaokelavalle ja tanssia kuin Madonnan taustatanssija tai twerkata Heidi’s bier barin pöydällä reggaeton-hittien tahtiin. Erona entiseen minään on, että pääsen omin jaloin kotiini ja säästyn seuraavien päivien ahdistukselta. Opiskelukaverit ovat suhtautuneet alkoholittomuuteeni hyvin, eikä siitä ole tehty isoa numeroa. Aika ajoin minussa pääsee valloilleen ulkopuolinen raitis, joka harkitsee pulloon tarttumista siksi, että saisin kokea euforisen nousuhumalan. Muistan, millaista oli kaverustua tuntemattomien kanssa baarin naistenvessassa umpihumalassa. Toki jälkikäteen pohdin, oliko se todellista ystävyyttä, sillä jätettyäni rankat bileillat taakse, heistä ei ole sen koommin kuulunut. Joskus lähden juhlista aikaisemmin ulkopuolisuuden vuoksi, sillä olotilani ei ole kuten muilla. Kysyin korkeakoulussa opiskelleelta, 11 vuotta sitten alkoholin elämästään jättäneeltä Darravapaa-yhteisön Laura Wathénilta vinkkejä raittiiseen opiskelijaelämään. Hän ei itse kokenut jääneensä opiskelijakulttuurin ulkopuolelle, vaikka se vaati häneltä aktiivista toimintaa, kuten palautteenantamista eri tapahtumista. Wathén kannustaa kokeilemaan eri tapahtumia sekä liittymään mukaan järjestöihin ja kerhoihin. Näin voi laajentaa kaveripiiriään ja osallistua muuhunkin kuin alkoholin ympärille keskittyneisiin juttuihin. Wathénin mielestä muutoksen ei pidä lähteä yksittäisestä opiskelijasta. Hänestä on tärkeää, että ympärillä oleva yhteisö antaa mahdollisuuden olla täysi opiskelijayhteisön jäsen vaikkei juo alkoholia. M atkani himojuhlijasta raittiiksi kesti noin vuoden, mutta en koe olevani vielä valmis kutsumaan itseäni kokonaan alkoholittoman elämän kannattajaksi. Silti alkoholittomuus on lisännyt rehellisyyttä itseäni kohtaan. En enää pakota itseäni viipymään juhlissa pidempään kuin tahdon tai tekemään asioita, joita en selvinpäin tekisi. Pystyn myös keskittymään hyvinvointiini, joka puolestaan tukee opiskelujani, ja teen asioita, joihin energia ei riittäisi entiseen tapaan alkoholia käyttävänä. Olen myös ymmärtänyt, ettei ole olemassa vain absolutisteja ja paljon juovia ihmisiä. Vaikka nyt avaisin viinipullon, kukaan ei moralisoisi tai kummastelisi sitä. Sober curious on minulle tapa suhtautua alkoholiin uteliaasti, muttei ehdottoman kieltävästi. En usko, että pystyn jättämään alkoholia kokonaan elämästäni, mutta tahdon ainakin vähentää reippaasti alkoholin kulutustani. Tällä hetkellä kieltäydyn, sillä tiedän alkoholin olevan minulle vain keino paeta ongelmia. Haluan ratkoa niitä muutoin kuin juomalla. ? E N J U O , S I L L Ä T I E D Ä N A L K O H O L I N O L E V A N M I N U L L E V A I N K E I N O P A E T A O N G E L M I A N I . 37 36 jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 DARRAN LOPPU
jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 39 HARMAA VARPUNEN. Litku Klemetti on ulospäinsuuntautunut ja värikäs. Se on hahmo, joka selättää masennuksen ja menettää kontrollin esiintymislavoilla. Sen sijaan hahmon esittäjä, Sanna Klemetti, kuvaa itseään harmaaksi varpuseksi. Litku on hänen artistiminänsä yhtyeessä Litku Klemetti. Yhtye julkaisi lokakuussa seitsemännen albuminsa Asiatonta oleskelua. Se on Klemetin mukaan Sanna-levy, jota on työstetty neljän vuoden ajan. ”Mulla on ollut vahvoja fiiliksiä elämästä pitkään. Tuntuu siltä, että sellainen ilmaisu on nyt halunnut pyrkiä ulos.” ? Lue koko juttu Jylkkärin verkosta jylkkari.fi Te ks ti Iid a V a sh ko K uv a M ik ko K up a rin en Sanna Klemetti. A J A NK U V A 38 VAHVOJA FIILIKSIÄ
jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 39 38 Hetki lyö. Ohj. J-P Valkeapää. Draama, komedia. 124 min. Ensi-ilta 11.11.2022. ????? Viimeistään Koirat eivät käytä housuja -elokuvallaan (2019) suomalaisten nykyohjaajien raskassarjaan nousseen J-P Valkeapään uutuus jatkaa läpimurtotyön makaaberilla linjalla. Fuengirolaan sijoittuva musta rikoskomedia seuraa rappioalkoholismiin vajonneen entisen Miss Suomi -kandidaatin Marjaleenan ( Outi Mäenpää) ja tämän yhtä syvällä kyntävän kumppanin Mikon ( Ilkka Heiskanen) edesottamuksia. Kolmikon täydentää Marjaleenan poika Vili ( Johannes Holopainen), joka vedetään mukaan kuningasideaan ryöstää Marjaleenan hiljattain vankilasta vapautuneen ex-miehen Madon ( Jukka-Pekka Palo) miljoonat. Elmore Leonardin rikostarinoista inspiroitunut teos tuo mieleen myös Coenin veljesten tragikoomiset elokuvat, joissa ”täydellinen” rikos menee vääjäämättömästi aivan päin helvettiä. Toimintakykynsä tuhonneiden rapajuoppojen pinnistely suunnitelmansa toteuttamiseksi säälittää ja naurattaa tasapuolisesti, mutta vain aikansa. Loppua kohden juoni lakkaa vetämästä ja jännite lässähtää. Pääosatrio tekee hienoa työtä. Sekä Holopainen että Mäenpää osoittavat muuntautumiskykynsä rooleilla, joista muodostunee molemmille yksi uran kulmakivistä. Heiskanen vetää osuutensa niin täydellisesti ylinäyttelemisen rajoilla kuin voi odottaakin. Elokuva on ehtinyt jo saada kritiikkiä Madon uuden naisystävän Ninjan hahmosta, syystäkin. Transnaisen roolin tekee miesoletettu Pääru Oja. Hahmon sisällyttäminen tarinaan on temaattisesti perusteltu, mutta roolitus ja roolityö ei. Ojan käsittelyssä Ninja jää tympeäksi karikatyyriksi, jollaisen näkeminen nykyelokuvassa turhauttaa. Jo elokuvan Koirat eivät käytä housuja BDSM-representaatiosta kritiikkiä saanut Valkeapää ei ainakaan anna poliittisen korrektiuden (tai todenmukaisuuden) hidastaa tekemisiään. Koirat eivät käytä housuja todisti, kuinka taitava Valkeapää on luomaan painostavia ja jopa ahdistavia kohtauksia. Myös Hetki lyö vie katsojan etevästi epämukavuusalueelle, mutta edellisen ohjauksen kaltaista rikkoutuneen minuuden kuvausta se ei tavoita, vaikka kuinka yrittää. ? Niklas Pelkonen ARVIOT K A LE N TE R I KU VA T: El o KU VA yh Ti ö Ko m EE TT A/ SA m i KU o KK An En , SA m m AK Ko , h U m U RE Co RD S, SK S KULTTUURI KAVIN ALUESARJA. Aluesarjan ohjelmistossa 28.11. Volker Schlöndorff: Peltirumpu (1979), Baz Luhrmann: William Shakespearen Romeo ja Julia (1996). Elokuvat esitetään 35 milliseltä filmiltä. Liput 6 euroa, myynnissä Ilokiven ovelta. Elokuvat alkavat kello 18, ja lipunmyynti käynnistyy puoli tuntia aiemmin. Ilokivi Venue. 19.–25.11. ARKTISEN UPEETA. 23. kertaa järjestettävän festivaalin ohjelmisto esittelee vaihtoehtoisia elokuvia, keskusteluja ja toimintaa teemalla Häiriö. Kino Aurora. SKEITTIKULTTUURIA. Jyväskylän rullalautailijat järjestää maksuttomia skeittikulttuuri-iltoja keskiviikkoisin Veturitalleilla. Ilta alkaa skeittikulttuuriin liittyvällä työpajalla kello 17 ja sen jälkeen vuorossa on elokuvanäytös. Ohjelmassa 23.11. työpaja: grippitaide, elokuvana Vantte Lindevall: Abkhazia (2017), 30.11. työpaja: silkkipaino, elokuvana Jago Stock: A Place To Skate (2022), 7.12. työpaja: skeittilaudan kasaus ja huolto, elokuvana Michael Ien Cohen: Humanity Stoked (2022). Vapaa pääsy. Veturitallit. 24.11. PIKKUJOULUT BY JYY. Ohjelmaan kuuluu joulukorttityöpaja kello 12–17 ja elokuvanäytös Nightmare Before Christmas (1993) kello 18–20. Glögi ja pipari -tarjoilu. Vapaa pääsy. Ilokivi Venue. KULTTU URI KULTTU URI R IE NN O T Puol kuppia . Vehje. Humu Records, 2022. ????? Hc punk -yhtye Vehje säilyttää toisella albumillaan linjansa liki muuttumattomana. Elämän arvaamattomuutta ja epämääräistä ahdistavuutta käsittelevät tekstit parahdellaan riffirymistelyn vyöryessä kuulijan yli. Kummallisilla anekdooteilla ja tilannekuvilla kerrotaan tarinaa piinaavien hetkien leimaamasta olemassaolosta, johon tuo lohtua vain oman ruumisauton valitseminen. Kliseet suomalaisesta mielenmaisemasta naurattavat, koska niissä piilee totuuden siemen. Kun huomion malttaa siirtää teksteistä soittoon, yllättyy jälleen positiivisesti. Simppeleistä aineksista koottu, myös metallista lainaava jyystö kulkee tehokkaasti, mutta onnistuu kuulostamaan sopivan tuhnuiselta. Alle vartin kestävä Puolkuppia on vaarassa erehtyä muistuttamaan liian monipolvista vitsiä, varsinkin kun oivallusten määrä on rajallinen. Kokonaisuus on silti eheä. Orkesterissa on aineksia kulttibändiksi, ellei jo ole. ? Niklas Pelkonen M E N O T M E N O T Lu e p id e m p ä n ä ve rk o st a jy lk ka ri .fi . Iggy 4-ever. Hanna Gustavsson. Sammakko, 2022. s. 216. Teini-ikäisellä Ingridillä eli Iggyllä on vaikeaa. Älypuhelin hajoaa, uuteen ei ole rahaa. Suhde bestikseen rakoilee. Yläasteella ei ole kivaa, häntä kiusataan. Ruotsalaisen kuvittajan ja sarjakuvapiirtäjän Hanna Gustavssonin Iggy 4-ever (Sammakko, suom. Elias Lahtinen) on sekä itsenäinen teos että jatko-osa teokselle Yölapsi (2019). Ensimmäinen osa voitti Urhunderpris-palkinnon vuoden 2013 parhaasta ruotsalaisesta sarjakuvasta. Jatko-osa oli ehdolla August-palkinnon saajaksi 2015. Molempien keskeisiä teemoja olivat oman identiteetin rakentaminen sarjakuvaruutujen sisällä. Iggy 4-everissä korostuu myös sosiaalinen eriarvoisuus. Yksinhuoltajaäiti tekee paljon töitä, mutta rahaa ei ole. Iggy katsoo vierestä, kun ystävät syövät ulkona pitsaa. Kuvakerronta on vahvaa ja ilmeikästä. Gustavssonilla on taito käsitellä teini-ikäisen elämää viihdyttävästi, mutta todentuntuisesti. Sopii kaikenikäisille. ? Oona Komonen Kansanuskon yöpuoli– Hiidet, manalaiset ja muut demonit. Pasi Klemettinen. SKS Kirjat, 2022. s. 320. Vaaniiko Marras eloa? Päätyykö patikkaretkellä käärmeiden käräjille? Folkloristi Pasi Klemettinen on kerännyt kansanperinteen inhat pirulaiset yksiin kansiin. Sanakirjamainen hakuteos kattaa 74 erilaista kuolemaan, epäonneen ja pahuuteen liittyvää myyttistä olentoa, jotka jakautuvat muun muassa haltijoihin, vainajahenkiin, metsien kätköissä ja vesien pohjissa piileskeleviin otuksiin sekä kristillisen paholaiskuvaston hahmoihin. Tekstiä täydentää vuosisatojen takaiset kertomukset ja loitsut. Teos toimii hakuteoksena varsin hyvin, vaikka osa lekseemeistä käsitellään toisia seikkaperäisimmin. Esipuhetta lukuun ottamatta teos ei taustoista aihetta laajemmin, mikä voi olla folkloristiikan harrastajalle pettymys. Tästä huolimatta Kansanuskon yöpuoli antaa kasvot kuvajaisille, jotka pohjolan perukoilla ovat elämän ja luonnon synkkyyttä heijastelleet. ? Akseli Ekola
40 41 jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 Hinta lautasella T uotteiden hintojen vertailu kaupassa kertoo paljon: Pakastepinaattikeitto, hinta 1,3 euroa. Vegaaninen versio 2,99 euroa. Lehmänmaidon litrahinta 0,79 euroa. Kasvipohjainen valmiste 1,99 euroa. Tutkimukset ovat osoittaneet pitkään selkeästi, että kasviperäiset tuotteet ovat eläinperäisiä parempi valinta ilmastolle ja ekosysteemille. Hinnat kuitenkin ohjaavat kuluttajaa epäekologisempaan suuntaan. LOPETIN punaisen lihan syönnin kymmenenvuotiaana eettisistä syistä. Vanhempi siskoni kertoi minulle tehotuotannosta. Hän oli itse kasvissyöjä. Myöhemmin ruokavaliostani tippui myös muita eläinperäisiä tuotteita. Nykyään käytän niitä harvoin. Syy on huoli ilmastonmuutoksesta. Vaikka kasvisja vegaaniruokien valikoima on viime vuosina monipuolistunut, kaupassakäynti turhauttaa: vegaaniset tuotteet ovat usein eläinperäisiä kalliimpia. Maailmanlaajuisesti ruoantuotanto on yksi suurimmista kasvihuonekaasujen aiheuttajista. Se tuottaa kolmanneksen kaikista ihmisen toiminnasta johtuvista kasvihuonekaasuista eli noin 17,3 miljardia tonnia päästöjä vuodessa. Suurin tekijä on alkutuotanto eli maatalous, ja erityisen kuormittavaa ympäristölle on eläinperäinen ravinto. Esimerkiksi syyskuussa 2021 tiedejulkaisu Nature foodissa julkaistun tutkimuksen mukaan lihatuotanto aiheuttaa rehutuotanto mukaan luettuna 57 prosenttia kaikista ruoantuotannon päästöistä. Pelkän naudanlihan osuus päästöistä on neljännes. Kasviperäisen ruoantuotannon osuus ruoantuotannon kokonaispäästöistä oli 29 prosenttia – lähes kaksi kertaa eläinperäistä tuotantoa vähemmän. Lisäksi suurin osa maapallon viljelymaasta käytetään ihmisten ravinnontuotannon sijaan karjan ruokintaan. Laiduneläimet vaativat paljon maata ja rehua, ja niitä varten raivataan usein metsää. Karja tuottaa suuria määriä metaania, joka on kasvihuonekaasu. VEGAANISTEN tuotteiden korkeampi kauppahinta johtuu pitkälti eläinperäisen ruoantuotannon tukipolitiikasta. Esimerkiksi suomalaista maataloutta rahoitetaan niin EU:n tuilla kuin kansallisilla tuilla. Suurin osa tuista suunnataan tuotantoon. Esimerkiksi Suomen luonnonvarakeskus on laskenut, kuinka paljon peruselintarvikkeista pitäisi maksaa, jotta tuottaja saisi tulonsa tuotteen hinnasta eikä hinnan ja tuen yhdistelmänä. Tulos oli, että jos tuet lakkautettaisiin, peruselintarvikkeista eniten kallistuisi naudanlihan ja maitotuotteiden hinnat. Vuonna 2022 Suomessa kansallisen tuen osuus tuotannolle oli noin 322,9 miljoonaa euroa. Summasta noin puolet suunnattiin maidontuotannolle siitä huolimatta, että maitotuotteet muodostavat suomalaisten ruokavalion ilmastovaikutuksesta merkittävän osan, noin 20 prosenttia. Maitoteollisuuden lisäksi suurimpia kansallisen maataloustuen saajia on lihateollisuus. Miksi? ”Suomen tukipolitiikka on ylläpitänyt eläinperäisen tuotannon taloudellista kannattavuutta merkittävästi”, sanoo Teea Kortetmäki. Hän on Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori ja varakoordinaattori Just Food -hankkeessa, joka tutkii oikeudenmukaista siirtymää ilmaston ja terveyden näkökulmasta kestävään ruokavalioon. Kortetmäen mukaan tukipolitiikka on ratkaiseva tekijä siihen, millaista ruokaa Suomessa tuotetaan. Uusien, esimerkiksi proteiinipitoisten palkokasvien tuotantoon liittyy kuluja ja taloudellisia riskejä etenkin, jos kasvi on viljelijälle tuntematon. Tukijärjestelmässä riskinottoon ei kannusteta. Lisäksi viljelijä saa sadosta lähes saman hinnan, myy Essee: Eläinperäisen ruoantuotannon ilmastovaikutukset ovat lähes kaksinkertaiset kasvipohjaiseen ruoantuotantoon verrattuna. Se ei kuitenkaan näy hinnassa. ”Ne, joille eettiset kysymykset ovat tärkeitä, maksavat pyydetyn hinnan. K irj o it ta ja o n ilm a st o nm uu to ks es ta ja lu o nt o ka d o st a hu o le st un ut jo ur na lis ti ik a n o p is ke lli ja . VI IM EI S ET S A N A T Teksti Iina Niskanen Kuvitus Oona Komonen
40 41 jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 hän sen rehuksi tai ihmisen ravinnoksi. Ihmisravinnon laatuvaatimukset ovat kuitenkin rehua korkeammat ja siksi sadon myynti rehuksi on taloudellisesti kannattavampaa. SUOMALAISET syövät lihaa vuosittain keskimäärin 80 kiloa. Kulutus on moninkertaistunut viimeisen 50 vuoden aikana. Lukuun ottamatta vanhuksia suomalaiset syövät proteiinia yli tarpeen. Ihmiset usein ajattelevat, että eläinperäinen ravinto on terveyden kannalta välttämätöntä. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi useat huippu-urheilijat, kuten formulakuski Lewis Hamilton ja tenniksen pelaaja Venus Williams, ovat vegaaneja. Teea Kortetmäen mielestä ruokakulttuuri vaatisi laajan muutoksen. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa voi edistää ruoka-ajattelua, joka hälventää kasvissyönnin ja sekasyönnin rajaa. ”Ruokailu on sosiaalinen asia. Myös sillä on väliä, mitä perhe ja ystävät ajattelevat.” Tutkimusten mukaan kuluttajien ostopäätökseen vaikuttaa moni tekijä: esimerkiksi ikä, sukupuoli ja elämäntyyli. Lisäksi ostopäätökseen vaikuttaa hinta, jonka merkitys ostopäätökseen on merkittävä. Sen lisäksi että eläinperäisen tuotannon kannattavuutta tuetaan, myös kaupat vaikuttavat hinnoittelullaan. Maito ja liha ovat usein kaupoille sisäänheittotuotteita, joilla houkutellaan asiakkaita. Niitä myydään pienellä katteella, joskus tappiolla. Jos niiden hinta nousee, kuluttaja vaihtaa nopeasti liikettä. Sen sijaan ne, joille eettiset kysymykset ovat tärkeitä, maksavat tuotteista pyydetyn, usein korkeamman hinnan. Tämä on myös kauppojen tiedossa, sanoo Kortetmäki. Toisaalta Kortetmäen mukaan vegaaninen ruokavalio olisi nykytarjonnalla toteutettavissa edullisesti. Esimerkiksi proteiinia sisältävät linssit, pavut ja soijarouhe ovat halpoja. Sen sijaan prosessoidut tuotteet, kuten lihaa jäljittelevät valmisteet ja kasviperäiset maitovalmisteet ovat eläinperäisiä vastineita kalliimpia. Kortetmäki toivoo, että kaupat saadaan mukaan ilmastotalkoisiin. Tuotteiden yksikköhintojen lisäksi esimerkiksi bonusjärjestelmät voisivat ohjata kuluttajaa. Lisäksi kaupat voivat sijoittaa tuotteita siten, että kasviperäiset tuotteet ovat helposti saatavilla. Myös kuluttajat voivat vaikuttaa. Monet kaupat vastaanottavat esimerkiksi asiakastoiveita valikoimaan liittyen. Kuluttaja myös päättää, mitä ostaa. Kasviperäisen ravinnon lisääminen ruokavaliossa voi luoda tuotantoon painetta. Toisaalta etenkin inflaation kiihtyessä ja ruoan hinnan noustessa hinta voi ohjata tekemään mahdollisimman edullisia ratkaisuja. Jotta vegaaninen ruoka olisi edullisempaa, tarvitaan kuluttajia suurempia rakenteellisia muutoksia, kansallisesti ja globaalisti. Tukipolitiikasta ja toistaiseksi olemattomasta ruoantuotannon kasviperäisyyteen kannustamisesta huolimatta olen optimisti. Uskon, että ruoantuotanto muuttuu. Hitaasti, mutta kuitenkin. Vaikka etenkin opiskelijana vegaanituotteiden hinta harmittaa, aion ostaa niitä jatkossakin. Myös yhteiskunnallisilla valinnoilla, kuten äänestämisellä, voi vaikuttaa. Yksilö ei ole ainoastaan kuluttaja. ? F asismi tuo monille mieleen valtiot kuten Hitlerin Saksan, Mussolinin Italian tai Francon Espanjan. Euroopan ulkopuolisista listaan voi lisätä esimerkiksi Pinochet’n Chilen ja Hirohiton Japanin. Nämä kaikki ovat esimerkkejä fasistisista valtioista. Lisäksi yhdistävä tekijä on, että niiden valtakaudet sijoittuvat menneisyyteen. Vaikka aatteen kukoistuksesta on kulunut tovi, se ei tarkoita, etteikö fasismia ilmenisi maailmassa. Syksyllä suomeksi ilmestyneen yhdysvaltalaisfilosofi Jason Stanleyn teos Näin toimii fasismi (Niin&näin, alk. How Fascism Works, 2018) kuvaa fasismin syntymisen käytäntöjä. Olennaista on ymmärtää, mitkä poliittiset käytännöt ovat fasistien suosimia, jotta voidaan tunnistaa ketkä fasismia pyrkivät yhteiskunnassa edistämään. Stanley määrittelee fasismin olevan autoritaarista ultranationalismia, jonka perustana ovat etnisyyteen, uskontoon ja/tai kulttuuriin perustuva me-ne -jaottelu. Pohjalla on sosiaali-darwinistinen maailmankuva, jossa elämä nähdään yksilöiden välisenä kilpailuna rajallisista resursseista. Fasistisen politiikan piirteisiin puolestaan kuuluvat muun muassa myyttisen menneisyyden luominen ja sinne palaaminen, propagandan voimakas käyttö, patriarkaalisten arvojen edistäminen, vähemmistöjen ja naisten oikeuksien kaventaminen, salaliittoteorioiden luominen ja levittäminen, uhriutuminen, ja niin edelleen. Esimerkki nykypäivän fasismista on Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Venäjä on pyrkinyt sotapropagandassaan leimaamaan ukrainalaiset natseiksi – äärimmäiseksi uhaksi venäläiselle kulttuuri-identiteetille. Lisäksi ympäri Eurooppaa löytyy erilaisia puolueita, joilla on selkeä fasistinen aate. Italiassa syyskuussa vaalit voittaneen puolueen Fratelli d’Italia eli FdI (Italian veljet) vaaliteemoja olivat muun muassa perinteisten perhearvojen puolustaminen ja seksuaalija sukupuolivähemmistöjen oikeuksien polkeminen sekä maahanmuuttovastaisuus. Samansuuntaista politiikkaa ajavat myös Unkarin Fidesz, Puolan Laki ja oikeus, Ranskan Kansallinen rintama ja Ruotsin Ruotsidemokraatit. Suomessa puolestaan puoluerekisteriin hyväksyttiin hiljattain Sinimusta liike, jonka ohjelmassa mainitaan muun muassa etnisen suomalaisuuden puolustaminen. Myös perussuomalaisten poliittinen toiminta pohjautuu maahanmuuton vastustamiseen. Ja kaikki tämä Euroopassa! Maailmanlaajuisesti listaa voi jatkaa Intian toteuttamilla muslimeihin kohdistuvalla puhdistuksella, Turkin sodalla kurdeja vastaan, Israelin harjoittamalla apartheid-politiikalla. FASISTISTEN liikkeiden tavoite on saavuttaa itselleen valta, jotta yhteiskuntajärjestystä voi nakertaa. Fasismista siis hyötyvät vain harvat, mutta siitä kärsii moni. Raakalaismaista aatetta voi vastustaa monin tavoin: osallistumalla mielenosoituksiin, levittämällä antifasistista sanomaa, puuttumalla fasistisiin puheisiin ja tekoihin. Ennen kaikkea on tärkeää ymmärtää fasismi relevantiksi ongelmaksi nykymaailmassa. Kuten Jason Stanley toteaa teoksensa lopussa, fasismin vastustamisen ydin on selkeä: ”Kieltäytymällä joutumasta fasismin myyttien lumoihin pysymme vapaina olemaan tekemisissä toistemme kanssa, kaikki meistä vajavaisina, kaikki meistä ajattelultamme, kokemukseltamme ja ymmärrykseltämme osittaisina mutta ei kukaan meistä demonina.” ? Kommentti: Fasismin vastustamisen edellytys on sen tunnistaminen On virheellinen ajatus, että fasismi on kadonnut maailmasta. Aate elää niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisesti, kirjoittaa Ville Mäki. Kirjoittaja on filosofian opiskelija, joka pitää viinistä, hyvästä ruuasta ja antifasistisesta politiikasta.
42 jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 "Feministi-sana on vähän tahriintunut, en pidä siitä. Toimittajana en halua kuulua mihinkään ismiin, ismini on journalismi. Kritisoin erityisesti intersektionaalista feminismiä, sillä koen sen tekevän naisista heikompia ja uhreja, jotka ovat epätasa-arvoisessa asemassa miesten kanssa. Naiset eivät ole uhreja eivätkä tarvitse mitään positiivista diskriminaatiota tai erityiskohtelua. Pärjäämme siinä, missä miehetkin." H A L O O S a n n a U k k o l a kuinka feministi olet? Puhelimessa Tatu Helle Palstalla soitamme ihmisille ja kysymme kysymyksen. Van se aottaapi – Suomussalami nimittäin Suomussalmi on niin kaukana kaikesta, että ulkopaikkakuntalaiset eivät eksy sinne. Ja siitähän kainuulaiset pitävät, kirjoittaa Sini Riekki. Palstalla esitellään kotiseutuja. PASKA KOTISEUTU SOITIMME K uv it us O o na K o m o ne n Teksti Sini Riekki S a m p sa H ä m ä lä in en MÄÄ OON kotosin Suomussalamelta, jossa ei oo mittään eikä siellä tapahukkaan mittään. Suomussalami sijjaitsee Kaenuussa, ihan pohojosimmassa päässä. Se on niin kaukana kaekesta, ettei sinne ulukopuoliset eksykkään. Ja siitähän kaenuulaeset pittää. Suomussalamella on iso ruosteinen lihapullapatsas, joka hankittiin muutama vuosi takaperin kunnan 150-vuotisen taipalleen kunniaksi. Patsaan pittäisi esittää puolukkoo, mutta taedehan on aina kahtojan silimässä. Patsasha ossuuki ensimmäesenä sellasten turistien silimään, jotka Kajjaanista päin Suomussalamelle ajelevat. Suomussalamella on paljo pikkukyllie. Oon itehhi yhestä semmosesta kotosi. Jos iha oekein lasken, siellähä on nyt ehkä seittemän asukasta. Ku olin pieni, kait siellä oli parraimmillaan jopa viisitoesta. Kaeken lisäksi kaekki mahtaapi olla sukuahi toesilleen. Kunnan keskustan nimi on päässy vitsikirjaanhi. Mikä paikka alkaa M-kirjaimella? –Ämmänsaari. Kyllä, se on keskustan nimi. Ämmänsaares on oikeastihin aika monta kaoppaa: löytyy Tokmannie, Superie, Kirsikkaa ja Ässää. Muutamie pikkuputtiikkejahi on, että eipä sitä kauhiasti jää kaepaamaan lissää. Ämmänsaares on kans yks alle sadan metrin mittane ykssuuntane, jossa autokoulussa harjotellaan ryhmittymistä ja ykssuuntasella ajamista. Aeka kauan sitä lyhyttä tienpätkää saapi vedellä, että oppii nopiasti ryhmittymmään. Keskusta on niin pieni, että kaupunkiajo pittää lähtiä tekemään oikijaan kaupunkiin. Eihä siellä oo liikennevaloja eikä liikenneympyröitä. Naapuripitäjä Hyrynsalmi onni Suomussalamen oma liikenneympyrä. YKS SUOMUSSALAMEN nähtävvyyksistä on matkalla Kuusammoon. Sieltä päen löytyy pelto täynnä turvepäetä, elikkä Hilijanen kansa. Sen kohalle on pitäny laettaa kaheksankympin rajotus ja ohituskieltomerkki, ettei turistit aeheuta voaratilanteita. Monasti siinä onni yllättäen tehty äkkijarrutus, ku on pitäny päästä kuvvaammaan pellollista turvepäetä. Ne ne onni hyvin hoijettuja, sillä niille vaehetaankin voatteet kevväisin ja syksysin. Kaekkea muuta ei sitten hoijetakkaan niin hyvin. Nuorisolle ei kunnassa ole oekeastaan mittään ja se mitä on, rikotaan. Eipä ole kerta eikä ensimmäenenkään, kun pukukoppi on poltettu ja Jätkänpuiston essiintymislavan ovi on yritetty polttaa. Koulu sen sijjaan onni uusi, tänä lukuvuonna ovensa aukassu paekka. Sehi on kuitenni aekamoenen näky – ihan kuin ei sitä olisi jaksettu loppuun asti suunnitella. Ikkunat harittaa miten sattuu ja ohan se harmaana aika surullisen näkönen, ja tietenni tien vierellä kaekkien katottavana. Mutta kyllähän se loppuun pittää tokaista, ettei Suomussalami niin kauhia paekka ole. Van se luottaa. ? KA S V O 43
42 jyväskylän ylioppilaslehti 6/22 PASKA KOTISEUTU Unelma-ammatissaan Petri Honkonen pyrki neljästi Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon. Vaikka paikka ei auennut, kiinnostus vaikuttamiseen ei lakannut. Nyt hän on keskustan varapuheenjohtaja ja ministeri. Pe tr i H on ko ne n. KUIN SAAPUISI teekutsuille. Pyöreälle pöydälle on katettu aamiainen, voileivän päällä on violetti orvokinkukka. Pöydän toisella puolella, Helsingissä sijaitsevan opetusja kulttuuriministeriön rakennuksen työhuoneessa istuu keskustalainen tiedeja kulttuuriministeri Petri Honkonen. Kello on yli yhdeksän aamulla ja tapaamista on kulunut viitisen minuuttia. Honkonen on jo tuossa ajassa muistellut opiskeluaikojaan Jyväskylän yliopistossa. Kuten sitä, että asettui ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa ehdolle keskustaopiskelijoiden riveissä opiskeltuaan yliopistossa vasta muutamia viikkoja. Oli vuosi 2007, ja keskusta oli Suomen pääministeripuolue. Honkosta ei valittu, hän jäi varasijalle. Yhteensä hän haki edustajistoon neljästi. Vaikka paikka ei koskaan auennut, kiinnostus vaikuttamiseen ei laantunut. Honkonen on sukunsa ensimmäinen maisteri. Hän on kotoisin Keski-Suomen Saarijärveltä. Yhteiskunta ja politiikka kiehtoivat jo lapsena. Yliopistoon hakeminen tuntui itsestäänselvyydeltä. Hän opiskeli historiaa ja ”löysi paikkansa nopeasti”. ”Yliopistoaika oli elämäni parasta aikaa.” Samaan aikaan hän liittyi keskustaopiskelijoihin, ja oli myös ainejärjestö Tosinen puheenjohtaja. Opinnot eivät tuntuneet rankalta, päinvastoin. Sai opiskella sitä, mikä kiinnosti. Historian opiskelijoiden vuosikurssi oli tiivis ja aktiivinen. Erityisen lämmöllä Honkonen muistelee vappua, joka kesti lähes viikon, ”tai ainakin useita päiviä”. Mieleen on jäänyt viinirastiperinne, jonne ainejärjestön bilevastaava valmisti kaksi pöntöllistä viiniä. Honkonen valmistui historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi 2014. Pro gradu käsitteli Santeri Alkion ajattelua keskustalaisuudesta. Hänet valittiin kansanedustajaksi vuonna 2015. Nyt hän on keskustan varapuheenjohtaja, ja huhtikuusta 2022 alkaen kuluvan hallituskauden neljäs tiedeja kulttuuriministeri. Aiemmin tehtävää hoitivat keskustalaiset Annika Saarikko, Hanna Kosonen ja Antti Kurvinen. ”Se huono puoli salkkuun tarttumisessa vaalikauden loppupuolella on, että resurssit on pitkälti käytetty. Vien lähinnä aiempien ministerien aloittamia projekteja loppuun.” Hän kuitenkin kokee ministeriyden mielekkääksi, sillä koulutuspoliittiset asiat ovat kiinnostaneet aina. ”Sanotaan näin, että olen unelma-ammatissani.” Tärkeimmäksi tavoitteekseen ministerinä Honkonen nimeää korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämisen. Hänen mukaansa korkeasti koulutettujen osuutta väestöstä on lisättävä, jotta suomalainen yhteiskunta toimii. Lisäksi hän haluaa edesauttaa kulttuurielämän elpymistä, sillä pandemia oli alalle koettelemus. Kulttuurista ei Honkosen mukaan onneksi jouduta nyt leikkaamaan. Honkonen kuvaa itseään poliitikkona periaatteelliseksi ja maltilliseksi. Häntä on luonnehdittu myös asiapitoiseksi ja karismaattiseksi. ”Jos pitäisi valita yksi sana, valitsisin yhteistyökykyisen.” Hän kertoo, ettei tällä hetkellä ehdi tehdä juuri muuta kuin olla ministeri. ”Yritän olla isä tyttärelleni ja pitää Saarijärvellä sijaitsevaa huushollia pystyssä. Ja puutarhaa ja metsää.” Työpöydällä on hiihtäjä Juha Miedon patsas. Se on jäänyt siihen Antti Kurviselta. ”Olen antanut Miedon katsella meikäläistä.” Mutta seinällä olevat sinivihreät taulut hän on valinnut itse. ? Teksti Iina Niskanen Kuva Mikko Kuparinen KA S V O 43
NYT SAA JOULUTTAA! Eli juhlia pikkujouluja, hakea kuusi, koristella koti, leipoa herkkuja, syödä suklaata, polttaa kynttilöitä, askarrella joulukortteja, laulaa joululauluja, keittää glögiä, katsoa joululeffoja, fiilistellä kotona... ja tietysti auttaa joulupukkia lahjavalinnoissa. YLI 40 UPEAA LIIKETTÄ JA POP-UPIA ODOTTAA SUA AIVAN KESKUSTAN SYDÄMESSÄ! OPISKELIJAN ARKEEN Terveellistä ruokaa ja iloista meininkiä Opiskelijalounas ja Campus take away Wicked Rabbit Hav a Java Market 24/7 POP Up grillipisteellä Jyväskylän yliopiston kirjasto Lähde Kahvila Tiede ja ravintola Taide Seminaarinkatu 15 B, 40100 Jyväskylä www.foodandco.fi/taide