Kanteleleirit, s. 24 Kuvassa Satu Sopanen Ikaalisten Vesimusiikkikurssilla 2007.
30. vuosikerta 1 2008
·
PÄÄTOIMITTAjA: Timo Väänänen 040 - 522 7188 AD: Ilari Ikävalko
KuVA: JuSSIpEKKA RANNANMÄKI
VAKIOT Pääkirjoitus .................................... 4 Puheenjohtajan palsta ..................... 4 Opettajan päiväkirja ..................... 28 Nuottiliite ..................................... 19 Ajankohtaista ............................... 23 Leirit ............................................ 24 Ilmoitukset .................................... 26 Julkaisut ....................................... 30 Liitto............................................. 36
jULKAISIjA jA KUSTANTAjA (tilaukset, jäsenasiat ja ilmoitukset) Kanteleliitto r.y./Riitta Huttunen Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki puh. 050-5645 957 mail@kanteleliitto.org www.kanteleliitto.org
TOIMITUSNEUVOSTO Sami Kangasharju Matti Kontio Tuija Wegelius Timo Väänänen TOIMITUS jA TAITTO Pro Motius ky Kelohongantie 7, 15200 Lahti lehti@kanteleliitto.org KUVAT Pro Motius ky:n, ellei toisin mainita PAINOPAIKKA Kauhavan Kirjapaino www.kauhavansanomalehti.fi ILMESTYMISTIEDOT 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd) AINEISTO- jA jULKAISUPÄIVÄT 1. nro 1.2. 28.2. 2. nro 2.5. 31.5. 3. nro 1.8. 31.8. 4. nro 1.11. 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: SIbELIUKSEN KANTELE
blatentsaine, s. 30
KULTTUURI-, MIELIPIDE- jA TIEDELEHTIEN LIITTO KULTTI RY:N jÄSEN
KANTELE
3 1·2008
PÄÄKIRjOITUS
TIMO VÄÄNÄNEN
PUHEENjOHTAjAN PALSTA
EVA ALKuLA
Ensimmäinen kantele
Suomalaisille on tuttua se, että Väinämöinen teki ensimmäisen kanteleen. Kalevalasta opimme, että kantele syntyi hauen suuren leukaluusta ja hampaista sekä hiiden hirven hiuksista. Koivuinen kantele, eli toinen kannel, puolestaan tehtiin koivusta, kullasta ja hopeasta sekä neidon hiuksista. Mutta kantele syntyy muillakin tavoin. Liettualaisen tutkijan Romualdas Apanaviciuksen julkaisussa 'Senosios kankls ir kankliavimas' (Muinainen kankls sen historia, soittoperinne ja ohjelmisto) vuodelta 1990 on teoria, jossa kantele syntyy veneestä. Kuolleet haudataan veneeseen ja lähetetään vettä pitkin tuonpuoleiseen. Sitten muistoksi kuolleista aletaan tehdä pieniä veneitä, jotka koverretaan yhdestä puusta. Kun tähän esineeseen vielä kiinnitetään kielet, syntyy kantele, joka edelleen yhdistää tuonpuoleiseen. Udmurteilla kanteleen eli krezin lahjoittaa ihmisille Inmar suomalaisittain Ilmarinen taivaan jumala. Hän luo maailman suuren veden pohjahiekasta ja mudasta. Kun ihmisillä on asuinsijat, hän haluaa antaa heille soiton, tanssin ja laulun. Hän lyö salamalla puuhun ja siitä puusta tehdään ensimmäinen krez. Soittimesta tulee niin merkittävä, että jokaiselle udmurtille tehdään krez, vieläpä suvun vanhimpien toimesta.
Kantelekulttuuria kaikelle kansalle
Toimintavuosi käynnistyi iloisissa tunnelmissa Folklandia-risteilyllä, jossa hurmaava toiminnanjohtajamme Riitta ja sutjakkasanainen varapuheenjohtaja Sami käännyttivät kanssani uusia jäseniä kantelekulttuuria harrastamaan. Tuloksena oli monta uutta jäsentä. Lämpimästi tervetuloa "kerhoon" uudet tulokkaat! Kansainvälinen yhteistyö ja kantelekulttuurin vienninedistäminen on Kanteleliiton yksi tämän vuoden suuria projekteja. Suuntaudumme ensimmäiseksi Japaniin, jossa kanteleensoiton harrastus voi erittäin hyvin: harrastajamäärä lähentelee paria sataa ja tilausta koulutukselle ja konserttitoiminnalle riittää. Yhteistyö Kanteleliiton ja paikallisten toimijoiden kanssa on nousemassa entistäkin tärkeämpään rooliin. Vuosia jatkunut yhteistyö on kasvattanut taimia, nyt on aika saada ne kukkimaan. Mieltäni ilahdutti liittoon saapunut kirje, jossa eräs kantelefani taannoisesta 30-vuotiskonsertista innoittuneena esitti ajatuksia, miten saada soittimellemme enemmän näkyvyyttä mediassa sitähän me nimenomaan tarvitsemme. Kantelekulttuurin edistäminen ei ole tärkeää vain muilla mailla vaan myös kotikonnuilla. Se on meidän yhteinen juttu. Miten SINÄ voisit kantaa kortesi kekoon? Kannustankin kaikkia ilmaisemaan rohkeasti uusia ideoita ja toimimaan yhä aktiivisemmin oman alueensa kanteleennäppäilyn edistämiseksi.
KANTELE
1·2008 4
KuVA: hEIKKI TuuLI
Sibelius ja suuri rakkaus kantele
ansallissäveltäjämme Jean Sibeliuksen (18651957) ja kanteleen yhteyksistä on puhuttu varsin vähän. Sibelius oli kuitenkin läpi elämänsä hyvin kiinnostunut kansallissoitimestamme. 1892 hän sai Helsingin yliopistolta matka-apurahan Karjalaan tutustuakseen runonlauluun ja kanteleensoittoon. Sibeliuksen tiedetään myös esiintyneen 1889 naamiaisissa kansanlauluja kanteleella soittaen. Karjalan matkallaan Sibelius kuuli useita kanteleensoittajia, joista muutamat tekivät häneen suuren vaikutuksen. Matkan jälkeen hän totesikin suhteestaan kanteleeseen: "Suuri rakkaus valtasi minut tuon matkan aikana ja on edelleen hyvin vahva minussa."
K
TEKSTI: MIRVA MINKKINEN
KuVA: TIMO VÄÄNÄNEN
KANTELE
5 1·2008
Viikkosanomat-lehti kertoi vuonna 1951 Sibeliukselle lahjoitetusta kanteleesta. Kanteleen oli suunnitellut sisustusarkkitehti Annikki Kastegren-hintikka ja soittimen koneiston laati hannes Wallen. lähde: paul Salmisen arkisto ja Marjatta Luukannel. "Viikkosanomilla on ainoalaatuinen tilaisuus julkaista kuvasarja toimittaja V. hintikan ja taiteilija u- hietarannan Jean Sibeliuksen luona Tuusulan Ainolassa äskettäin tapahtuneesta vierailusta, jolloin toimittaja hintikka luovutti Sibeliukselle Amerikan suomalaisten lahjana kanteleen. Maamme sotainvalidien edustajana taiteilija hietaranta esitti mestarille kohtalotoveriensa tervehdyksen ja kiitollisuuden tunteet. (Valokuvaaja NASA-Kuva)"
Sävellyksiä kanteleelle
Sibelius saa oman kanteleen
S
amoihin aikoihin 189698 Sibelius sävelsi ainoat kantelesävellyksensä, Dolcissimon ja Moderaton, jotka on tehty diatoniselle suurkanteleelle. Nuotit olivat yksityisomistuksessa 1989 asti, jolloin Tove Charpentierin kuolinpesä lahjoitti ne Turun Sibeliusmuseolle, jossa niitä edelleen säilytetään. Sävellykset säilyivät pitkään tutkijoillekin tuntemattomina ja ne puuttuvat osasta Sibeliuksen käsikirjoitusluetteloita. Suurkantelesävellysten lisäksi kantele on mukana myös erityislaatuisessa duetto-katkelmassa Valse/Berceuse (1899) 5-kieliselle kanteleelle ja viululle. Sen tiedetään saaneen alkunsa yhdessä lukuisista taidemaalari Pekka Halosen ja Jean Sibeliuksen yhteisistä musisointihetkistä. Kanteleen teema "Karjankellot" on Pekka Halosen äidin Vilhelmiina Halosen käsialaa. Sibelius sävelsi tunnelmallisen soittohetken aikana viulukuviot kantelesäestyksen tervehdykseksi. Halosten perhepiirissä sävelmä muodostui hyvin rakkaaksi ja paljon soitetuksi.
S
ibelius tuli laajalti tunnetuksi myös kansainvälisesti. Erityisesti Suomesta Amerikkaan muuttaneille suomalaisille Sibeliuksen musiikilla oli vahva symbolinen arvo. Kalifornialaisen Yhtyneet suomalaiset Kalevala Veljet ja Sisaret seuran jäsenet halusivatkin osoittaa kiitollisuuttaan ja kunnioitustaan säveltäjämestarille lahjoittamalla Sibeliukselle kanteleen. Tämän oli samalla tarkoitus olla osoitus siitä, että "Väinön kannel" kaikuu valtamertenkin takana. Lahjoitetun kanteleen on rakentanut Jaakko Noso Järvenpään kitaratehtaalta. Soittimen suunnittelusta vastasi sisustusarkkitehti Annikki Kastegren-Hintikka ja koneiston kanteleeseen laati Kalifornian Berkeleyssä asunut, kanteleen hyväksi Amerikassa vuosikymmeniä työtä tehnyt Hannes Wallen. Kantele ja sitä varten suunniteltu pöytä lahjoitettiin Sibeliukselle vuonna 1950. Lahjoitustilaisuudessa taiteilija Unto Hietaranta soitti kanteleella mm. Sibeliuksen sävellyksen "Soi kiitokseksi Luojan".
KANTELE
1·2008 6
Säveltäjämestarin ajatuksia kanteleesta
S
ibelius otti lahjan vastaan liikuttuneena. Hänen mielestään Wallenin suunnittelema koneisto oli erittäin onnistunut. Sibelius piti kanteleen ääntä huomattavasti kauniimpana kuin harpun ja oli sitä mieltä, että Wallenin kantele sopii erittäin hyvin myös sinfoniaorkesterin instrumentiksi. Sibelius totesi sävelkorkeuksien vaihtamisen olleen kanteleen heikko puoli, mutta haitan poistuneen Wallenin koneiston myötä. Lahjoitetun soittimen visuaaliseen ilmeeseen säveltäjämestari oli selvästikin mieltynyt todetessaan: "Kanteleen ja pöydän linjoissa on musiikkia." ibelius oli pahoillaan kanteleen syrjäytyneestä asemasta. Hän toivoi, että Suomen kansan rakkaus kansallissoitintamme kohtaan heräisi uudelleen. Kanteleen lahjoituksen yhteydessä Sibeliukselle esitettiinkin toivomus, että
S
hän säveltäisi kanteleelle. Olisihan kansallissäveltäjän kantelesävellyksillä varmasti vaikutusta myös Suomen kansan asenteisiin. Sibelius sanoikin tekevänsä sen hyvin mielellään. Hän käveli välittömästi flyygeliään kohti, mutta kääntyi kuitenkin saman tien takaisin sanoen: "En minä voi aivan varmasti luvata. Olen jo tullut niin vanhaksi." "Ehkä minä kuitenkin sen vielä teen myöhemmin." Sibeliuksen säveltämätön kausi oli jatkunut jo pitkään, eikä uusia sävellyksiä kanteleellekaan enää syntynyt. Voimme vain arvailla, millaista musiikkia säveltäjämestarin kynästä olisi tuolloin kehittyneemmälle koneistokanteleelle syntynyt. Kuka tietää, vastasiko mitä todennäköisimmin poltetun 8. sinfonian orkesterikokoonpanokaan perinteistä vai olisiko kantele löytänyt tiensä orkesterisoittimeksi muuallakin kuin Sibeliuksen mielessä.
Eero Järnefelt (18631937): pekka halonen soittaa kannelta, 1891 Mikkelin taidemuseo / Martti Aiion kokoelma.
KANTELE
1·2008
7
Sibeliuksen kantele tänä päivänä
KuVA: TIMO VÄÄNÄNEN
S
ibeliukselle lahjoitettu visakoivuinen 36-kielinen kantele pöytineen on edelleen Ainolassa, yläkerrassa Sibeliuksen työhuoneessa. Se on hyvin säilynyt soittimen puuosat ovat moitteettomat ja kieletkin alkuperäiset. Tiettävästi ensimmäistä kertaa Sibeliuksen kuoleman jälkeen kantele viritettiin elokuussa 2007, kun pääsin sitä ensi kertaa Ainolaan katsomaan. Julkisesti Sibeliuksen kanteletta päästiin kuulemaan Finn-Kanteleiden Voces Intimae -konserteissa syyskuussa 2007, joissa se ihastutti ja hämmästytti kuulijoita vangitsevalla soinnillaan. ibeliuksen kanteleen koneisto on nykykanteleista poiketen sijoitettu ponsipuolen alareunaan. Koneistossa on seitsemän sävelvaihtajaa: neljä korotusta (fis, cis, gis, dis) sekä kolme alennusta (b, es, as). Erityistä soittimessa onkin varsin rauhallinen visuaalinen ilme. Tämä on usean tekijän summa. Soittimessa ei ole huiluäänimerkkejä eikä totuttuja tarroja c- ja g-kielissä. Niiden asemesta kanteleen sammutuslaudan alla on pienenpienet mustat (c-kielet) ja valkeat (gkielet) pisteet, joita soittaessa on ajoittain hieman hankala nähdä. Soitossa on näin ollen nykykanteleiden merkkeihin tottuneelle oma lisähaasteensa. Viritystapit on piilotettu kannen alle, joka kääntyy tarvittaessa 180 astetta. Viritystappien kantta on mahdollista käyttää myös nuottitelineenä.
S
soitin mukautui niin nopeasti vireeseensä. Tarkoittaako tämä, että kantele oli Sibeliuksella aktiivisessa käytössä? Ainakin tuntuu todennäköiseltä, että sitä olisi viritetty säännöllisesti ennen säveltäjämestarin kuolemaa. Mielenkiintoista on myös se, että soittimen viritysavain löytyi sitä etsiessämme työhuoneen pöydältä. Ihan kuin mestari itse olisi sen siihen juuri edellisenä päivänä jättänyt. Kantele kuinka suuri rakkaus se Sibeliukselle olikaan?
K
anteleen sointi lumosi minut. On uskomatonta, kuinka suuri ja puhutteleva ääni soittimessa on. Soittaessani Sibeliuksen tuotantoa säveltäjän omalla soittimella musiikki tuntui taianomaiselta. Kuin Sibelius itse olisi ollut läsnä. Kantele pysyi vireessä hämmästyttävän hyvin, syysmyrskyissäkin, ajoittain jopa paremmin kuin oma soittimeni. Kerrotaan, että kanteleen luovutustilaisuudessa Sibeliukselle lahjoitettu kantele ei oikein pitänyt virettä. Soitin oli uusi, kielet kenties juuri asennettu. Mielenkiintoista kuitenkin on, että 50 virittämättömän vuoden jälkeen
KuVA: TIMO VÄÄNÄNEN
KANTELE
1·2008 8
Vuoden Kanteleyhtye 2008
Finn-Kanteleet
Vuoden kanteleyhtye 2008 -tunnustus myönnettiin Finn-Kanteleille. Yhtye on toiminut yhtäjaksoisesti lähes 70 vuotta ja sen kotipaikka on Lahti. Kanteleliiton hallitus halusi myöntää tunnustuksen Suomen vanhimmalle kanteleyhtyeelle sen pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta työstä kantelekulttuurin alalla.
Finn-Kanteleet on kanteleorkesteri, joka konsertoi aktiivisesti eri kokoonpanoissaan. Konserttitoiminnan keskipisteen muodostaa Finn-Kanteleiden ammattikanteleensoittajista koostuva Kuutar. Tänä vuonna Kuutar jatkaa Sibelius-konserttisarjaansa ja syksyllä kvartetti tunnelmoi mm. tangojen tahdissa. Yhtyeen taiteellisena johtajana on Mirva Minkkinen ja yhdistyksen puheenjohtajana Taru-Maaria Kuparinen-Säilä. Lähes 70-vuotisen toimintansa aikana Finn-Kanteleet on ollut uranuurtaja taidemusiikin esittämisessä kanteleella. Yhtye on tilannut useita sävellyksiä ja ollut edelläkävijä modernin kantelemusiikin tulkitsijana. "Lähes jokaisella Finn-Kanteleiden soittajalla on jokin yhteys Lahteen. Monet yhtyeen jäsenet ovat Anneli Kuparisen oppilaita ja Lahdessa opiskelleita", kertoo yhtyeen taiteellinen johtaja Mirva Minkkinen.
Kuutar: Mirva Minkkinen, ulla-Stina uusitaloIkonen, Tuuli Lukkarinen, heidi Äijälä
"Olemme erikoistuneet taidemusiikkiin. Taidemusiikin kannalta yksi suurimmista haasteista on ohjelmistojen vähyys suuremmille kokoonpanoille. Kanteleorkesteri on harvinainen ilmiö ja sille on sävelletty aika vähän. Toisaalta haasteena on myös se, että kanteleelle on sävelletty niin vähän aikaa, että ohjelmisto on nykymusiikkiin painottunutta ja toiveenamme on tietysti laajentaa niin sointi- kuin tyylikirjoa moneen suuntaan. Sibeliuksen ohjelmisto on ollut meille hieno tuttavuus. Kantele ja Sibelius on hyvä yhdistelmä ja tämän tyyppiselle ohjelmalle oli selvästikin myös tarvetta. Sibelius-konserttimme sai erittäin hyvän vastaanoton ja myös hienot arvostelut lehdessä." "Soinnin voimakas atakki eli alkuisku on haastellinen kanteleorkesterissa, mutta toisaalta olemme löytäneet kanteleen äänestä hämmästyttäviä sointiyllätyksiä, jotka tekevät kanteleesta upean orkesterisoittimen. Esimerkiksi sointikenttien laajuus on kanteleorkesterissa ainutlaatuista", kuvailee Mirva Minkkinen. Finn-Kanteleiden toimintaa on myös pitkään kuulunut Lahden kanteleleirin järjestäminen. Tänä vuonna leirin teemana on Suomalaiset sankarit Sinä, Sibelius ja muut starat. (ks. s.24) Kuuttaren Voces Intimae -konsertti Turun Sibeliusmuseossa 6.4. klo 17.
TEKSTI: TIMO VÄÄNÄNEN, KuVA STudIO ELITE
KANTELE
9 1·2008
Teemana kanteleet
Sommelo 2008
Kansanmusiikkijuhla Sommelo järjestetään jälleen 2.7.7.2008 Kainuussa ja Vienan Karjalassa. Kuhmossa pääosin järjestettävällä festivaalilla konsertoi Suomen kansanmusiikin parhaimmisto. Sommelon ohjelmassa on mm. useita kantelekonsertteja, Pauli Hanhiniemi & Hehkumo, sykähdyttävä ja riemastuttava Jouhiorkesteri, viime vuonna Emmapalkinnon pokanneet Antti Paalanen ja Eero Turkka, Tirioni-yhtyeen fado-konsertti sekä arkaaista energiaa uhkuva Äijä-orkesteri. Alansa asiantuntijat tarjoavat konserttien lisäksi myös laadukasta opetusta eri kursseilla ja luennoivat seminaareissa. Tietoa, taitoa ja konserttielämyksiä on siis keritty tämänkin kesän värikkääseen Sommelo-kerään.
TEKSTI: SALLA SEppÄ
Kantele on yksi heinäkuun ensimmäisellä viikolla järjestettävän Sommelon pääteemoista. Suomen kanteleensoittajien kärkikaarti on saatu Kuhmoon konsertoimaan, luennoimaan ja opettamaan kansainvälisellä kanteleleirillä. Eva Alkula ja mahdollisesti Tomoya Nakai, Arja Kastinen, Rauno Nieminen, Pauliina Syrjälä, Vilma Timonen ja Timo Väänänen ovat kaikki ensi kesän Sommelon odotettuja huippuvieraita. Kanteleiden ja soittotyylien kirjo on laaja. Arja Kastisen lumoavan soiton ja Pauliina Syrjälän tikkutaituruuden jälkeen voi syventyä (huom! tämä varmentuu helmikuussa 2008) japanilaista kanteleperhettä edustavaan kotoon. Sommelossa voi tutustua myös Rauno Niemisen löytämään ja rekonstruoimaan Ontrei Malisen kanteleeseen, jonka osalta suunnitellaan sen aktiivisen käytön palauttamista Vienan Karjalaan. Modernimpaa otetta kanteleeseen näyttävät Vilma Timonen ja Timo Väänänen sähkökanteleillaan. Kansainvälinen kanteleleiri järjestetään yhteistyössä Kanteleliiton kanssa 29.65.7. ja se huipentuu kanteleen teemapäivään ja leirin päätöskonserttiin lauantaina Kuhmossa.
Sommelo 2007 Arja Kastinen, kantele Kuva: Klaus von Matt
KANTELE
1·2008 10
Sommelo 2007 Johannes heikkilä, kantele pekko Käppi, jouhikko Rauno Nieminen, jouhikko Kuva: Klaus von Matt
Muita Sommelon pääteemoja ensi kesänä ovat itkuvirsi ja tanssi, joista kiinnostuneilla on myös mahdollisuus perehtyä aiheisiin kurssien, seminaarien ja ainutlaatuisten konserttien kautta. Itkuvirsiperinteestä esitelmöivät alan johtavat tutkijat Eila ja Santra Stepanova, Anna-Liisa Tenhunen sekä henkilökohtaisesti äänellä itkemiseen johdattaa itkuvirsiin perehtynyt Liisa Matveinen, joka myös luennoi ja konsertoi Sommelossa. Äänellä itkemisen kurssi tapahtuu Suomen puoleisessa Vienassa, Hietajärven kylässä, jossa Huovisten suku on ylläpitänyt aitoa vienalaista perinnettä ja jossa voi tutustua myös runolaulaja Jussi Huoviseen. Kansantanssin ykköskouluttajan Antti Savilammen kurssi tempaa mukaansa itäisten ja läntisten häiden tanssiperinteeseen ja kurssi huipentuu Pohjolan Pitoihin, jossa aitojen häiden tapaan juhlat jatkuvat koko illan. Näiden pitojen erikoisuutena saattaa nähdä jopa Lemminkäisen!
Koulutusta järjestetään myös lapsille Sommelon aikana muun muassa kanteleen, viulun, jouhikon ja tarpeen mukaan muiden instrumenttien soitossa. Sommelon tarjoamana erikoisuutena on mahdollisuus kuulla kansanmusiikkia myös rajan takaisessa Vienan Karjalassa, Uhtualla ja Haikolassa. Kulttuurimatka Vienan Karjalaan on unohtumaton kokemus, jossa jo maisemat herättelevät kuulemaan menneisyyden kaikuja ja kokemaan arkaaista kansanmusiikkia samoin kuin uudempiakin musiikin lajeja uudella ja unohtumattomalla tavalla. Sommelon matkalla voi tutustua niin naapurimaassamme eläviin sydämellisiin vienankarjalaisiin ihmisiin kuin kanssamatkustajiinkin, sillä Vienaan astuessa jokaisesta tulee "heimolainen", ystävä. Lisätietoja Sommelon ohjelmasta, kursseista, seminaareista ja kulttuurimatkailusta löytyy Sommelon verkkosivuilta www.runolaulu.fi.
KANTELE
11 1·2008
Taivaan jumala Inmarin lahja
Udmurtiassa soi krez
TEKSTI JA KuVAT: TIMO VÄÄNÄNEN
Viime lokakuun Kantele-festivaaleilla Petroskoissa esiintyi kuuden naisen Guzhdor-yhtye, joka soitti udmurtien kanteletta eli kreziä. Soitin ehti kadota täysin, mutta on nyt kokenut uudelleen tulemisen ja se tunnetaan jälleen udmurtien perinteisenä soittimena.
Guzdor () -yhtyettä johtava Jelena Balt kertoo, ettei tiennyt krez-soittimesta mitään, kun aloitti sen soittamisen. Krezistä oli muutama kuva, jonka perusteella tehtiin pari soitinta. Tietoa siitä, miten ja mitä soittimella oli soitettu, hänellä ei ollut. "Minulle annettiin soitin ja pyydettiin, että tutkisin ja tutustuisin siihen. Mitään pohjatietoja ei oikeastaan ollut. Niinpä pidinkin soitinta aluksi ylösalaisin! Onneksi myöhemmin tapasin yliopistolla erään luennoitsijan, jolta sain tietää, miten soitinta pidetään." Krez oli 1700-luvulla vielä paikoin jo-
kaisessa talossa ja jokaisella perheen jäsenellä oli oma soitin. Kun lapsi syntyi suvun vanhimmat rakensivat hänelle oman soittimen. Kun ihminen kuoli, laitettiin hänen krezinsä pois eikä sitä enää käytetty. "Soitin liittyy samanistiseen perinteeseen ja luonnonuskontoon", kertoo Jelena Balt. "Soitin johdatti soittajan ja kuulijat transsiin, eräänlaiseen hypnoosiin." Kun alue käännytettiin kristinuskoon alkoi oma perinne vähitellen kadota. "Erityisesti neuvostoaikana oma perinteemme oli ahtaalla ja mm. krez katosi käytöstä täysin", kertoo Jelena. Luonnonuskonto on kuitenkin osittain säilynyt maaseudulla. Ugri.net-verkkojulkaisu kertoo udmurteista seuraavaa: "Udmurttien identiteetti perustuu luonnon kunnioittamiselle, joka ilmenee myös heidän luontouskostaan. Udmurtteja alettiin käännyttää kristinuskoon vasta 1840-luvulla, ja maaseudulla suurin osa heistä on säilyttänyt perinteisen uskontonsa." Udmurtian tasavalta sijaitsee Kama- ja Vjatka-jokien välissä Venäjän Federaatiossa. Udmurtteja on n. 740 000 ja kieltä puhuu noin 500 000. Kieli kuuluu suomalaisugrilaisten kielien permiläisiin ryhmään.
KANTELE
1·2008 12
1970-luvulla löydettiin kaivauksissa Pohjois-Udmurtiassa luinen jalusta, joka oli osa hopeisin kielin varustettua soitinta. "Kiinnostus heräsi jälleen kreziä kohtaan. Tietoa soittimesta ja muusta perinteestä alettiin kerätä mm. kenttämatkoilla kyliin", kertoo Jelena. Soittimen uudelleen tulemisen eteen ovat työskennelleet mm. udmurttien kansallisen tutkimuslaitoksen johtaja Kuzma Kulikov ja Petroskoin konservatoriossa opiskellut udmurttilainen muusikko Sergei Kungurov. Jelena Balt opiskeli yliopistossa soittiminaan harmonikka ja krez. Nykyään hän opettaa kansansoittimia musiikkikoulussa sekä lapsille että aikuisille. "Kierrämme ryhmän kanssa esiintymässä Udmurtiassa ja perinnettä tunnetaan jo paljon paremmin. Myös krez on soittimena monille tuttu." Guzhdor-yhtye on toiminut jo 15 vuotta. Kreziä yhtyeessä on soitettu kaksi vuotta. Yhtye on taitava harrastajaryhmä. "Haluamme esitellä perinteitä ja musiikkia melko alkuperäisessä muodossaan. Emme ole lavafolkloreyhtye suuren shown kanssa, vaan haluaisimme tuoda myös pienimuotoisen ja intiimin puolen kansanmusiikista esille." Tarujen mukaan krezin antoi ihmisille Inmar-jumala. Hän löi salamalla puuhun ja siitä puusta tehtiin ensimmäinen krez. Perinteisesti krez onkin rakennettu salaman iskemästä puusta.
Kantele-festivaaleilla oli myös monia muita kantele-soittimia. Moskovalaisella venäläisten kanteleiden eli guslien soittajien ryhmällä oli mukanaan petroskoin Kantele-festivaaleilla sekä konserttikanteletta muistuttavia näppäiltäviä soittimia (alla) että pöytäkanteleita, joissa on kosketinmekanismi (yllä) sulkusoittoa varten.
KANTELE
13 1·2008
Varloin kantele on nähtävissä piak koin palokan pelimannitalon Kantelemuseossa, Jyväsk ylän maalaiskunnassa.
Lainaukset A.O.Väisäsen haastatteluista, jotka on tallennettu SKS:n Kansanrunousarkistoon.
Kaikki vanhat kanteleet eivät ole museoissa. Niitä voi löytyä myös yksityiskokoelmista. Esittelyvuorossa on kaksi kannelta, jotka on tuotu Suomen nykyisen itärajan takaa, Toinen Petroskoista ja toinen Varloin kylästä, Aunuksesta. Varloin kanteleen pelasti Aino Meisalmi-Minkkinen pari vuotta sitten. Kantele oli joutua roskalavalle, kun Keski-Suomen Konservatorion tiloja siivottiin remonttia varten. Kanteleen alkuperästä ei ole muuta tietoa kuin sen pohjaan kirjoitettu teksti: "Varloin kylä". Petroskoin kantele on tuotu jatkosodan aikaan matkamuistoksi Neuvostoliitosta.
TEKSTI JA KuVAT: RAuNO NIEMINEN
Petroskoissa tämä taito hallittiin jo ennen sotia. Kanteleen iästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta sen kauniin patinakerroksen muodostumiseen on täytynyt mennä useita vuosikymmeniä. Kielet kiinnittyvät ponsipäästä vartaaseen, jota on korjattu hevosenkenkänaulaan kiinnitetyllä rautalangalla. Viritystappipäässä on rautainen 20 mm. korkea talla, jollainen löytyy myös useista suomalaisista kanteleista. Teppana Jänis kertoi A.O.Väisäselle vuonna 1917, mm. miksi kanteleessa on käytetty tallaa: "Ennen oli vaskikielet, ei ollut teräskieliä kaupoissa. Vaski herkempi katkeamaan, ei anna kauniimpaa ääntä kuin teräskään. Joka kieli yhtä paksu. Kara rautaa. Kun tappeja vastaan on myös rautaa, antaa kantele paremman äänen ja kielet tulevat yhtä tasaisiksi." Kanteleen virittäminen ei ole aivan yhtä helppoa kuin mihin on nykyisin totuttu. Viritystappien sovitus reikiin on tehty hieman suurpiirteisesti, eivätkä reiätkään ole onnistuneet ensimmäisellä kerralla. Kanteleessa on kymmenen mäntytapilla peitettyä viritystapin reikää, joiden viereen nykyiset yhdeksän reikää on tehty. Kantele on 660mm pitkä, 20mm leveä ja 70mm paksu. Todennäköisesti alkuperäisten kielten halkaisijat ovat pidemmästä lyhyempään: 0.50, 0.50, 0.50, 0.40, 0.40, 0.40, 0.36, 0.36 ja 0.36 Kanteleensoittaja Arja Kastiseen kanteleen sointi teki vaikutuksen ja
MATKAMUISTOjA KARjALASTA
Uusi innovaatio Petroskoista
Petroskoin kantele on yhdestä koivupalasta päältäpäin koverrettu yhdeksänkielinen kantele, jonka koppa on peitetty 3 millimetriä paksulla koivuvanerikannella. Soitinrakennuksen historiassa vanerinkäytön keksiminen soitinrakennuksessa menee usein japanilaisten piikkiin, jotka alkoivat rakentaa 1960luvulla kitaroita vanerista.
KANTELE
1·2008 14
hän käytti soitinta jatkotutkintokonserteissaan Sibelius-Akatemiassa 1990-luvun lopulla. Kanteleen sointi on muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana melkoisesti ja on harvinaista päästä soittamaan alkuperäisellä 1900-luvun alun soittimella.
man vahvuisia. Tällainen kielitys antaa omanlaisensa soinnin kanteleeseen, kun matalat kielet jäävät varsin löysälle. Varloin kantele painaa 1455 grammaa ja on vain noin 200 grammaa painavampi kuin koivusta rakennettu petroskoilainen kantele. Useimmissa karjalaisten kanteleensoittajien haastatteluissa soittajat ovat sitä mieltä, että koivu on huono kanteleen rakennuspuu. Haapa ja leppä on useimpien soittajien mielestä parempi. Suojärveläisen Jaakko Kullun mukaan: "Kuusinen antaa komakan äänen, haapanen unnakan (tumakan) äänen. Juho Villanen suosi myös haapaa jouhikoidensa rakennusaineena, sillä haapa "on kumakka ihestään"
On kumakka ihestään
Varloin kylän kantele on rakennettu isosta haapapöllistä. Kantele on koverrettu alapuolelta ontoksi ja syntynyt aukko on peitetty pohjalla. Männystä tehty pohja on kiinnitetty rautanauloilla. Kanteleen pituus on 730 mm, leveys 190 mm ja korkeus 110 mm. Kannessa on kolme risti-aiheista ääniaukkoa. Keskimmäinen risti muodostuu kuudesta pyöreästä reiästä. Yksitoistakielisessä kanteleessa on säilynyt vain yhdeksän viritystappia ja viisi kieltä, jotka ovat kaikki 0,30 mm paksuudeltaan. Olen mitannut useamman samankokoisen kanteleen kielien paksuuksia ja monesti soittimen kaikki kielet ovat olleet sa-
KANTELE
15 1·2008
Kohtaamisia
"Kohtaamisia Ateneumissa" -klubit tarjoilevat maalis-huhtikuussa musiikkia ja tanssia Suomesta, Tansaniasta ja Norjasta. Vahvoja, omaperäisiä näkökulmia musiikin tekemiseen ja tyylien ja kulttuurien kirjon kohtaamisia. Liike, tanssi ja laulun tekemisen taito nousevat esiin monin eri variaatioin. Moneksi muovautuva kantele on myös löytänyt tiensä jokaiseen iltaan, se soi eturivin taiteilijoiden käsissä, yllättävissäkin yhteyksissä.
7.3. UUsinta mUsiikkia ja Halosen sävelmiä
14.3. PolePole
Arnold Chiwalalan ja Topi Korhosen duo kutsuu keskelle kiehtovia rytmejä ja soljuvia melodioita. PolePolen ohjelmisto rakentuu Chiwalalan säveltämistä lauluista, jotka ammentavat tansanialaisesta perinteestä. Musiikkia, runoutta ja liikettä soinnista, tunnelmasta ja kielestä toiseen, hellistä lauluista räjähtävään rumpu- ja liikeakrobatiaan. Arnold Chiwalala kantele, rummut, laulu, pitkähuilu, tanssi Topi Korhonen kitara ja laulu
4.4. sinikka langeland
Vilhelmiina Halosen, taiteilijaperheen kanteleensoittaja-äidin soitteita uusissa kansissa, nykymusiikin pyörteissä ja latinalaisrytmien hyväilyssä. Mausteena 2000-luvun kantelekaikuja. Säveltäjinä, sovittajina ja tulkitsijoina suomalaisen jazzmusiikin ja uuden musiikin laaja-alaisia taitureita. Eija Kankaanranta - kanteleet Mikko Hassinen perkussiot Sonny Heinilä - huilu Pepa Päivinen - bassoklarinetti Juhani Nuorvala - koneet Uusinta-kvartetti - Maria Puusaari (viulu) Teija Slobodeniouk (viulu), Max Savikangas (alttoviulu), Markus Hohti (sello)
13.3. ikUinen morsian
Sävykästä laulua ja kantelismia Norjan Finnskogenista. Sinikka Langelandin musiikissa yhdistyvät lauluntekemisen taito, vahvalle rytmikkyydelle pohjaava kanteleen käsittely ja monet musiikkityylit. Hän on kotonaan niin vanhojen "runesangien", keskiaikaisten balladien kuin vapaimman free jazzin parissa, ja itse kehitetty, huikea kanteleensoittotyyli saa suomalaisen ammattikantelistinkin sormet välillä solmuun.
11.4. sanna kUrki-sUonio trio
Tarinoita rakkauden menettämisistä, oudoista unista, yksinäisyydestä ja toivosta. Vanhojen runojen kanssa tarinaa kuljettavat myös Puurtisen omat "kalevalaishenkiset" tekstit. Musiikki on Puurtisen säveltämää ja yhdessä illan Outo Voima -orkesterin kanssa sovitettua. Puurtinen on tutkinut jo vuosia erilaisia etnisiä laulutyylejä ja käyttänyt niistä saamiaan ideoita sävellystyössään ja erityisesti lauluimprovisaatioissaan. Hän on konsertoinut mm. Honey B. & T-bones -yhtyeen, Doina Klezmerin, Värttinän, Avantin, Umon sekä useiden free jazz kokoonpanojen kanssa. Aija Puurtinen - äänet ja laulu, harmooni Jouko Kyhälä - huuliharput, kantele, harmooni Pekka Lehti - kontrabasso Jaakko Lukkarinen - lyömäsoittimet Valo Virtanen visualisointi, Jari Holmberg - äänet
Sanna Kurki-Suonio on tehnyt näyttävän uran laulajana, kanteleensoittajana ja säveltäjänä. Trionsa kanssa hän on perehtynyt Kainuusta tallennettuihin arkkiveisuihin ja rekilauluihin, joita trio on sovittanut uudelleen mielenkiintoisella tavalla. Trion Huria-albumi sai innostuneen vastaanoton syksyllä 2007, jolloin yhtye teki yhteistyötä myös tanssiryhmä Tsuumin kanssa ja esiintyi Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskuksen kiertueella eri puolilla Suomea. Sanna Kurki-Suonio - laulu, kanteleet Riitta Huttunen - kanteleet Jari Lappalainen - lyömät, mandoliini, buzuki, laulu
18.4. ilta imProvisaatiolle
Kohtaamisia tilassa ja hetkessä. Lavalla uuden tanssin uranuurtaja Jaana Klevering, fyysisen ja äänitaiteen fuusioija Jaap Klevering, kantelemusiikin moniottelija Eija Kankaanranta sekä lyömäsoitinvelho Otzir Godot. Sooloja, duoja, trioja ja kvartettoja. Otzir Godot - perkussiot Eija Kankaanranta - kantele Jaana Klevering - tanssi Jaap Klevering - äänet
KANTELE
1·2008 16
Sinikka Langeland ja Severi Pyysalo
Folkia ja jazzia kanteleella
Norjalainen kanteleensoittaja, laulaja ja säveltäjä Sinikka Langeland muodostaa instrumenttinsa kanssa niin vivahteikkaan kokoonpanon, että sen on sanottu kuulostavan kokonaiselta orkesterilta. Kansanmusiikki folk- ja jazz-maustein luo kehykset Sinikka Langelandin musiikin äänimaisemalle, jota täydentävät lauletut runot ja kaunisäänisen laulajan vokaaliimprovisaatiot. Laulaja-kanteleensoittajasäveltäjä Sinikka Langeland konsertoi vibrafonisti Severi Pyysalon kanssa Tamperetalossa sunnuntaina 30. maaliskuuta.
Pianon- ja kitaransoittoa sekä nykykansanlaulua opiskellut Sinikka Langeland löysi 1980-luvun alussa suomalaissyntyisen äitinsä kautta instrumentikseen konserttikanteleen. Norjan Finnskogenin alueella elävät vanhat myytit ja alueen rikas luonto kiehtoivat häntä ja alueen kulttuurin säilyttämiseen keskittyneiden kulttuuritekijöiden ryhmä innosti hänetkin vuonna 1992 muuttamaan Finnskogeniin. Suomalaiset asuttivat jo 1700-luvulla tuon omaleimaisen alueen, jonka asukkailla nykyisin on maassa virallinen vähemmistöasema. Suomen kieli on jo arkielämästä kuihtunut, mutta elää yhä perinteisissä riimirunolauluissa, jotka ovat säilyneet osana vanhaa metsäläiskulttuuria. Langelandin kiinnostus tähän perinteeseen synnytti kirjan "Karhun Emuu" sekä CD-levyt "Tirun lirun" ja "Runoja". Niiden kuvitus on maan arvostetuimpiin kuuluvan kuvataiteilijan Tore Hansenin käsialaa. Työstään riimirunojen parissa Langeland sai vuonna 2004 norjalais-suomalaisen kulttuuripalkinnon yhdessä Ove Bergin kanssa.
Sinikka Langeland on syventänyt kotimaansa kansanperinteen tutkimusta vertaillen norjalaisissa kansansävelmissä säilyneitä vanhoja kristillisiä hymnejä J.S. Bachin niistä tekemiin urkusovituksiin. Projekti johti laajaan kirkkokonserttikiertueeseen ja hän työskentelee nytkin teemaan liittyvien konserttien parissa urkuri Kåre Nordstogan ja viulisti Lars Anders Tomterin kanssa. Sinikka Langelandin nuoruusvuosina läheisessä Kongsvingerin kaupungissa järjestettiin musiikkifestivaali, joka tarjosi hänellekin ensimmäiset esiintymistilaisuudet ja mahdollisuuden kuulla nimekkäitä jazzmuusikkoja kuten Jan Garbarekia, Radka Toneffia ja Arild Andersenia. Samoihin aikoihin hän sävelsi useita Hans Børlin runoja, joita yhä esittää uusina sovituksina. Langelandin levyistä viimeisin, jazz-sävytteinen "Sunflowers", julkaistiin entistä suuremman levikin tarjoavalla ECM-levymerkillä 2007.
Su 30.3.2008 klo 15 Tampere-talo, Pieni sali SINIKKA LANGELAND, kantele SEVERI PYYSALO, vibrafoni Tuotanto: Tampere-talo 20/17 Tampere-talon lipputoimisto Lippupalvelu www.tampere-talo.fi
KANTELE
17 1·2008
OPETTAjAN PÄIVÄKIRjA
Lampaanviulut
Väärinkohdeltu totuudentorvi
Hei Sointu, Helinä ja muut musikantit! Oletteko koskaan ajatelleet, kuinka musiikki meitä ympäröi, niin sävelinä, kuin myös puhekielessä? Se tuskin jää soittamaan toista viulua juuri kenenkään elämässä. Pian huomaat, että tämä väite ei ole pelkkää sanahelinää. Ei kai kukaan ole niin totinen torvensoittaja, etteikö nauttisi sulosävelistä! Jotkut jopa maksavat viulunsa musiikilla. Vaarana tosin on, että lopulta artisti maksaa. Toki on olemassa myös musiikinaloja, joilla voi elää ihan leveästikin. Vaikkapa huippukapellimestarit voivat ihan vapaantuneesti tilata ravintolassa lampaanviulua. Ja kun tulee maksun aika, ei heidän tarvitse ruveta itkuvirttä veisaamaan.
Musiikkia tulvii monilta tahoilta. Aina sitä ei kuitenkaan voi valita. Silloin kovaääninen pakkomusiikki vetää ihmismielen kireäksi kuin viulun kielen. Yksi jatkuva kansalaisten kiusa on tavaratalojen, kampaamoiden, ravintoloiden, bussien, ja muiden vastaavien taustamusiikki. Jos se tuntuu olevan suoraan epävirallisesta kansallissoittimestamme, ja ihmisellä on pontta vaatia asiaa, hän voi mennä pyytämään, että kassaneiti laittaisi sordiinon päälle. Hän voi olla suht` varma, että kuoro muita asiakkaita säestää mukana. Neidin vastaus on luultavasti selkeä: kauppiaan ohjeen mukaan taustamusiikkia ei saa hiljentää, saati sammuttaa. Se kun lisää joidenkin tutkimusten mukaan (paikasta riippuen) joko yksityisyyttä, turvallisuudentunnetta, ostoshalukkuutta tai viihtyvyyttä, jopa useita ominaisuuksia näistä yhtä aikaa. Ilmassa on ilmiselviä riitasointuja! Henkilö kokee olevansa väärinkohdeltu totuuden torvi, ja ehkä muutenkin vähän torvi, kun hän ei ole havainnut oman yksityisyytensä, turvallisuudentunteensa, ostoshalukkuutensa, saatikka viihtyvyytensä lisääntyneen. Hänen päässään alkavat kellot soida, että kuka ja miksi nämä tutkimukset oikein on säveltänyt. Millainen musiikki sitten soittaa sinun sielusi kannelta? Olipa se millaista vain, niin ehkä kuitenkin komppaat ajatustani siitä, että elämä kutsuu humpalle sen, joka soittaa harpuin, huiluin, kantelein.
TIINA KOMuL AINEN
KANTELE
1·2008 18
PERINTEISEN KANTELEENSOITON SM KILPAILUT HAAPAVEDELLÄ
Jokilaaksojen Kanteleyhdistys ry järjestää Haapavedellä avoimet, valtakunnalliset perinteisen kanteleensoiton SMkilpailut lauantaina 7.6.2008 alkaen klo 10.00 Haapaveden opistolla. Kilpailun tuomareina toimivat Sinikka ja Matti Kontio. Kilpailu käydään henkilökohtaisena kilpailuna ja pienet ja isot kanteleet ovat omina sarjoinaan.
NUOTTILIITE 8
Konsta jylhän sävellyksiä
TEK STI: RIIKK A JA AKOL A
Helmikuun nuottiliitteestä löytyy Mestaripelimanni Konsta Jylhän sävellyksiä sovitettuna konserttija kotikanteleelle. Osan Konstan kappaleista voit sovittaa myös kanteleyhtyeelle. Konstan kappaleita ovat sovittaneet Minna Raskinen, Juha Yli-Kotila sekä minä. Olutmarssia, Morsiusmarssia sekä Kruunu-Marjaanan polskaa voi soittaa soolokanteleella. Niistä saa myös helposti tehtyä yhtyesovituksia useammille kanteleille. Osaan kappaleista olen merkinnyt hyviä kohtia vipujen vaihtamiseen. Akuvalssiin voit pyytää kaverin mukaan soittamaan stemmaa. Motellin hämärässä kappaleessa voit kokeilla soittaa A-osassa reaalisointumerkeillä käyttäen samaa säestystekniikkaa kuin B-osassa Kanteleensoiton opettajat (KantO ry) kokoaa kantele-lehden nuottiliitettä, mistä löytyy ennen julkaisemattomia kanteleelle soveltuvia sävellyksiä ja sovituksia. Jos sinulla on omia sovituksia tai sävellyksiä kanteleelle, voit lähettää niitä minulle osoitteella: Riikka Jaakola, Raputie 2 A 4 , 84100 Ylivieska, riikka.jaakola@netti.fi. Muista kysyä lupa säveltäjältä ja sovittajalta nuotin julkaisuun. Voit lähettää minulle myös ehdotuksiasi nuottiliitteen sisältöön. Seuraavassa nuottiliitteessä on uusia peruskurssitasoisia kantelesävellyksiä. Toivonkin, että opettajat lähettäisivät minulle oppilaittensa sävellyksiä. Kappaleet voivat olla pien- tai suurkanteleille. Ei muuta kun säveltämään!
Sarjat ovat: · 1997 tai myöhemmin syntyneet · 1995-1996 syntyneet · 1992-1994 syntyneet · 1989-1991 syntyneet · ennen 1990 syntyneet
Kappaleiden pitää olla perinteisiä ja soitettava perinteisellä tyylillä ilman nuotteja. Jokainen kilpailija soittaa yhden kappaleen, jonka kesto on enintään 5 min. Kaikki kilpailijat palkitaan, lisäksi tuomaristo jakaa tunnustuspalkintoja. Jokainen kilpailija saa soitostaan myös kirjallisen palautteen, jossa kerrotaan, mikä on soitossa hyvää ja missä on kehitettävää. Ilmoittautumiset kilpailuihin su 25.5. mennessä: Mariia Huikari puh. 044-3004924 tai mariia.huikari@luukku.com
KANTELE
19 1·2008
NUOTTILIITE 8
Kruunu-Marjaanan polska
C
C
Konsta Jylhä Kanteleelle sovittanut Riikka Jaakola
6
F
C
F
C
10
F
F
F
F
13
F
F
KANTELE
21 1·2008
NUOTTILIITE 8
Motellin hämärässä
D
5
Em
G
Konsta Jylhä Kanteleelle sovittanut Juha Yli-Kotila
9
13
Em
H7 C
D
17
21
D
Am
Am
D
3
25
H7
G
G
Em
D D
E
D
C
29
33
Am
Em
F m7-5
Em
1. E m
37
H7
KANTELE
1·2008 22
NUOTTILIITE 8
Akuvalssi
Konsta Jylhä Kanteleelle sovittanut Riikka Jaakola
F
3
7
7
F
13
F
F
1. 1.
2.
13
2.
AjANKOHTAISTA
Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liiton Talvipäivät järjestettiin Iisalmessa 25. kerran 1.-3.2.2008. Nuorten kansanmusiikkikurssille osallistui 7-11-vuotiaita kanteleensoittajia Iisalmesta, Nivalasta, Vetelistä ja Vieremältä. Tiiviin kurssiviikonlopun aikana ehdittiin heläytellä runsaasti yhteissoittokappaleita. Kurssin kouluttajana toimi, kanteleensoiton opettaja Tiina Hiltunen.
Oheisohjelmassa oli kanteleensoiton katselmus muutaman vuoden tauon jälkeen. 7-17-vuotiaat esiintyjät soittivat 5-kielisiä ja suurkanteleita taidokkaasti. Kaikki 6 osallistujaa palkittiin kunniakirjoin ja pienin tavarapalkinnoin. Palautetta antoivat tuomaristoon kuuluneet Maija-Liisa Balk, Tiina Hiltunen ja Sirkka Kosonen.
KANTELE
23 1·2008
LEIRIT
KANSAINVäLINEN KANTELELEIRI KUHMOSSA
Kantele on yksi Sommelon pääteemoista. Suomen kanteleensoittajien kärkikaarti saapuu Kuhmoon konsertoimaan, luennoimaan ja opettamaan. Tapahtuma huipentuu kanteleen teemapäivään ja leirin päätöskonserttiin lauantaina 5.7.2008. Teemapäivän seminaarissa Rauno Nieminen ja Timo Väänänen. Kansainvälinen kanteleleiri järjestetään Kanteleliiton kanssa. Aika: 29.6.5.7.2008 Paikka: Kuhmo-talo, Kuhmo Opettajat: Eva Alkula (koti- ja konserttikantele), Arja Kastinen (pienkanteleet), Pauliina Syrjälä (tikkukantele) ja Vilma Timonen (sähkökantele). Opetuksen hinta: 150 euroa. Leirin päivittäinen opetus sisältää yksityistunnin sekä yhteissoittoa. Voidaan muodostaa myös pienyhtyeitä. Lisätunteja erilliseen hintaan. Kurssin pääopetuskieli on englanti. Majoitus: 1) koulumajoitus (oma makuupussi mukaan) 2) Hostel n. 20-30 euroa/ vrk 3) Hotelli 45-75 euroa / vrk Ruokailut: 20 / vrk (sis. aamiainen, lounas, päivällinen ja iltapala) Majoitukset ja ruokailut voi varata ilmoittautumisen yhteydessä Opetuksen lisäksi laadukasta seminaari- ja konserttitarjontaa, leiriläisillä on vapaa pääsy. Ilmoittautumiset ja tiedustelut: Sommelo/ Salla Seppä +358 44 2501 391 salla.seppa@ runolaulu.fi). www.runolaulu.fi.
NäPPäRIKURSSI
Aika: 2.-6.6. Paikka: Kaustisen musiikkilukio Järjestäjä: Ala-Könni-opisto, ako@akopisto.fi, 044 4325 616, Anne-Mari Hakamäki Hinnat: Kurssimaksu 130 , puolipäivä 5-7 v. 92 , sisaralennus 50 %, Taas kokoonnutaan Mauno Järvelän ja apuopettajien johdolla pitämään hauskaa! Fiulit, harmoonit, kanteleet, sellot, bassot, puhaltimet ym. soittimet ovat tervetulleita sisukiopin pariin. Musisoinnin lisäksi kurssilla on runsaasti iltaohjelmaa. Kurssin anti esitetään torstaina 5.6. ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlien Mukulamatineassa 15.7. Ilmoittautuminen 19.5. mennessä. Ala-Könni-opistossa myös: JOUHIKOLLA KORIASTI (15h) 10.-12.6., Opettajina Karita Rajaniemi ja Ritva Talvitie · KARJALAISITTAIN (20h) 9.-12.7. Opettajana Ilona Korhonen
SUOMALAISET SANKARIT SINä, SIbELIUS JA MUUT STARAT
Lahden 34. kanteleleiri 8.13.6.2008 Finn-kanteleet r.y. järjestää kanteleleirin Siikaniemen kurssikeskuksessa, viehättävän järvimaiseman keskellä. Majoitus on 24 hengen huoneissa. Yksityis- että ryhmätunneilla koti- ja konserttikanteleiden soittoa. Mahdollisuus saada ryhmäopetusta pienkanteleiden soitossa. Kurssi sopii erinomaisesti myös luokka- ja päiväkotityössä kannelta käyttäville ja sen pedagogiikasta kiinnostuneille opettajille. Myös alkeista aloittavat tervetulleita leirille mukaan. Leirin taiteellisena johtajana Mirva Minkkinen, muina opettajina Anu Itäpelto, Tuuli Lukkarinen, Ulla-Stina Uusitalo-Ikonen ja Heidi Äijälä sekä leiripäällikkönä Kaija Karvinen. Ilmoittautuminen (31.3.2008 mennessä) ja lisätietoja: Eija Heiskanen, Inkerintie 32, 01420 VANTAA, p. 0400 468 891, eija.heiskanen@helsinki.fi Lahden seurakuntayhtymän Siikaniemen kurssikeskuksen osoite: Siikaniementie 210, 16730 KUTAJÄRVI. www.siikaniemenkurssikeskus.fi
KARSTULAN XXXIII MUSIIKKILEIRI 26.7. - 3.8.2008
kantele (5-39 kieliset, kanteleet alkeista ammattilaisiin, myös kamarimusiikin ohjaus), kitara, piano, laulu, lied, tietokonenotaatio ja sävellyksen alkeet. Arvostetut kansainväliset opettajat ovat houkutelleet leirille mm. pitkällä olevia musiikin harrastajia ja ammattiopiskelijoita. Kanteleopettajana Ulla Honkonen. Järjestäjinä Karstulan Evankelinen Opisto, Karstulan kunta ja JAMK/kulttuuriala. Hinta täysihoitoineen alkaen 295 . Ilmoittautuminen ja lisätiedot 4.7.2008 mennessä osoitteesta Karstulan Evankelinen Opisto, Kokkolantie 12, 43500 Karstula, puh. 014-5252200, rehtori Pekka Knuutti, kansanopisto@keokarstula.fi, www.keokarstula.fi
XI. VESIMUSIIKKI
8.-13.7.2008 IKAALISTEN KYLPYLÄSSÄ, KANTELEKURSSI lapsille nuorille aikuisille, yksin tai perheen kanssa · Opettajana SATU SOPANEN: Iso kantele, 5-kielínen kantele ym., kaikenlaista kanteleella, Kurssin muut opetusaineet: piano, viulu, sello, muskar. · Vesimusiikki c/o Jussipekka Rannanmäki, Vanha sotilastie 3, 00850 Helsinki,0400-830368, jussipek@ihmo.fi, ilmoittautumiset 30.4.2008 mennessä. Jälki-ilmoittautuminen mahdollista, mikäli kurssilla on tilaa. Lisätietoja ja ilmoittautumiskaavake: www.vesimusiikki.com
KANTELE
1·2008 24
HAAPAVESI FOLK 2008 · 22. FOLK- KURSSI 23.-27.6.
opetus: 150 / opetus ja täysihoito: 380 Folk-kurssilla opiskellaan kansanmusiikkia Suomesta ja Irlannista sekä uutuutena Portugalista. Opettajina alan huippumuusikot. Yksilö- ja ryhmäopetus.Kurssilaiset valitsevat 1-3 soitinta ja ilmoittavat ne tärkeysjärjestyksessä ilmoittautuessaan. Kurssilaiset otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Yhtyeet voivat olla yhtyetunneilla ja sen lisäksi soitinkohtaisilla tunneilla, jos se on mahdollista järjestää. Yhtyeet voivat valita haluamansa opettajan yhtyetuntien vetäjäksi. Voit esittää opettajaksi ketä tahansa myös listan ulkopuolelta! Maria Kalaniemi, haitari (to-pe) hinta ilm.myöh. Väsen, yhtyeworkshop (to-pe) Yoga&Tamil Classic Band (Sri Lanka) tablaworkshop pe-la 27.-28.6.Ma-Pe Liana (Portugali): fado Sérgio Crisóstomo: (Portugali) viulu Alan Burke (Irlanti): kitara,laulu Paul McGratten :(Irlanti) huilu Gerry O´Connor: (Irlanti) viulu Piia Kleemola: viulu,yhtyeet Eero Grundström: harmooni, piano, huuliharppu Petri Hakala: mandoliini,kitara,bouzuki, yhtyeet Arnold Chiwalala: afrikkalaiset rummut ja tanssi, 5-10-kieliset kanteleet Meri Tiitola: laulu Henry Ojutkangas: kitara,yhtyeet ilmoittautumiset 6.6.2008 mennessä www.haapavesifolk.com, timo.hannula@ haapavesi.fi
KAMU'08 LASTEN JA NUORTEN KANSANMUSIIKKILEIRI
Leiri järjestetään 28.7.-1.8.2008 Kuntokallion kurssikeskuksessa Sipoossa meren rannalla. Leiripaikka on Helsingin keskustasta 20 km päässä. Leiri on tarkoitettu 816-vuotiaille kansanmusiikin harrastajille tai kansanmusiikista kiinnostuneille. Leiriläisellä tulee olla perusvalmiudet omassa pääsoittimessaan. Leirin järjestäjinä ovat Suomen Kansanmusiikkiliitto, Opintokeskus Kansalaisfoorumi ja Kanteleliitto. Opetusta leirillä saa viulun, kaksi- ja viisirivisen hanurin, puhaltimien (klarinetti, poikkihuilu, sarvi ym.), kanteleen ja harmonin soitossa sekä laulussa. Lisäksi myös kokonaiset yhtyeet voivat ilmoittautua yhtyeopetukseen. Leirillä saa yksityisopetuksen lisäksi myös yhteis-, yhtye- ja soitinkohtaista opetusta. Sauna ja uimaranta takaavat mukavan iltaohjelman. Leirin opettajina mm. Leena Joutsenlahti (puhaltimet) ja Jari Komulainen (haitarit). Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Suomen Kansanmusiikkiliitto, www.suomenkansanmusiikkiliitto.fi, (09) 8731320, toimisto@suomenkansanmusiikkiliitto.fi.
ILOMANTSIN KANTELEKESä 2008 POGOSTAN KOULULLA
KANTELELEIRI CAMP MINOR 8. 15.6.2008 KANTELELEIRI CAMP MAJOR 6. 15.6.2008 SOITINRAKENNUSKURSSI 6. 15.6.2008 PIENKANTELEKURSSI VARHAISKASVATTAJILLE 7. 8.6.2008 Hinnat: CAMP MINOR alkaen 290 sis. perusopetus, ruokailu ja majoitus · CAMP MAJOR alkaen 352 sis. perusopetus, ruokailu ja majoitus · Rakennuskurssi 90 sis. opetus · Pienkantelekurssi 100 sis. opetus Opettajina: Anu Alviola, Matti Hakamäki (kansanlaulu, musiikin perusteet), Silja Huovinen, Riikka Jaakola, Eija Kankaanranta, Anna-Karin Korhonen, Erkki Okkonen (soitinrakennus), Anni Pesonen, Vilma Timonen, Marja Turu, Jenni Vartiainen ja Mervi Yli-Vainio. Tiedustelut kanteleleireistä: Saila Kinnunen p. 050-324 6889 tai kinnunensaila@hotmail. com · Tiedustelut soitinrakennuskurssista: Erkki Okkonen p. 040-525 9756 tai erkki@ okkonen.fi · Tiedustelut varhaiskasvattajien kurssista: Arja Kastinen 0400-797227, arja. kastinen@temps.fi / Elina Penttinen 040-717 3771 epenttin@cc.joensuu.fi Pohjois-Karjalan musiikkiyhdistys ry · Ilmoittautumislomakkeet ja tiedustelut: www.musiikkiyhdistys.org
KANSANMUSIIKKIOPISTO
Maaliskuun mm.: 8.9.3. Pelimannimusiikin viikonloppu:,16.3. Kielisoitinyhtye edistyneille Kesäkuu: 2.-6.6. Karjalatalo, Helsinki Kansanmusiikin päiväleiri 7-13-vuotiaille 9.-13.6. Karjalatalo, Helsinki Kansanmusiikin iltakurssit aikuisille · Tied. Kansanmusiikkiopisto (09) 726 3306, posti@kansanmusiikkiopisto.fi, www.kansanmusiikkiopisto.fi
KANTELISTIEN YHTEISMUSISOINTILEIRI
3.-5.10.2008, Pälkäne, Seitsyen leirikeskus. Opettajat: Noora Laiho, Liisa Lilvanen ja Minna Väisänen. Leirimaksu 60e (sis. opetus, ruoka, majoitus). Leirille otetaan 30 leiriläistä ilmoittautumisjärjestyksessä. Leirillä osallistutaan pienkantele- ja rytmiryhmään sekä koti- tai konserttikanteleryhmään. Voit tulla leirille, vaikka et osaisi vielä soittaa, ja soittimia saa lainaksi. Ilmoittautumiset Liisalle puh. 0400-898455 / liisa.lilvanen@piramk.fi 31.8. mennessä.
KANTELE
25 1·2008
LEIRIT
LASTEN KANSANMUSIIKKIJA KANTELELEIRIT RääKKYLäSSä, VILLA RUUSULASSA
Leiri 1: 1.6.6.2008 610 v. Leiri 2: 8.13.6.2008 814 v. Leiri 3: 15.-18.6.2008 KANSANMUSIIKKI -JA KANTELEMUSKARI 36 v. JA HEIDÄN VANHEMMILLEEN Leiri 4: 30.6.4.7.2008 KANSANMUSIIKKIA VARHAISKASVATTAJILLE Soittimet: 5-, 10-, 15-kielinen tai iso kantele. Opetusta sekä lyhyeltä että pitkältä sivulta. Tutustumme leirin aikana myös moniin muihin kansansoittimiin. Laulamme ja tanssimme päivittäin. Hinnat: Leirit 1, 2 ja 4: 300, Leiri 3: 200, maksut sis. opetuksen, täysihoidon, vapaaajan toiminnot ja vakuutuksen koko leirin ajan. ILMOITTAUTUMINEN JA LISÄTIEDOT: Kullekin leirille mahtuu 20 leiriläistä ilmoittautumisjärjestyksessä. Vahvistat leiripaikkasi maksamalla 50 ennakkomaksun ilmoittautumisen yhteydessä. Sari Kaasinen: 050-5640930, sari.kaasinen@sarikaasinen.com. OPETTAJAT: Sari ja Mari Kaasinen. Leirillä myös vapaa-ajan ohjaaja.
ILMOITUKSET
soolo itselle ja toiselle kaksi asennetta tilaan ja esittämiseen
Soolo itselle ja toiselle -teos muodostuu kahdesta toisiinsa liittyvästä osasta, joissa asennoidutaan esittämiseen, tilaan ja ruumiin tilallisuuteen kahdella eri tavalla. Jaana Kleveringin ja Eija Kankaanrannan esittämä meditatiivinen ja hiljainen Soolo itselle luo tilan hengityksen, kuuntelemisen ja esiintyjien sekä yleisön välisen rajan häilyvyyden kautta. Soolo toiselle perustuu Pirjo Yli-Maunulan itseironialla, surumielisyydellä ja huumorilla värittyneisiin henkilökohtaisiin kokemuksiin taiteilijuuteen ja esiintyjyyteen liittyvistä itseyden ja identiteetin tiloista. Jaap Kleveringin luoma äänimaailma kertoo polveilevaa tarinaa naisesta, joka ei halua jähmettyä paikoilleen, yhteen tilaan. Ateneum-sali, Helsinki, 27.28.3.2008 klo 18 ja 29.3.2008 klo 15. www.ateneum.fi/default.asp?docId=15566
Hengellisen mUsiikin kantelekonsertti
27.4. klo.15.00 Rovaniemen kirkossa Mari Köykkä (kantele ja laulu), Sari Pylkkö (kantele ja laulu), Riikka-Tuulia Tikkanen (kantele ja laulu)
kevätillan kanteleHartaUs -konsertti
27.4 klo.19.00 Kairosmajan Revontulikappelissa Mari Köykkä (kantele ja laulu), Sari Pylkkö (kantele ja laulu), Riikka-Tuulia Tikkanen (kantele ja laulu)
voces intimae -konsertti
RETRIITINOMAINEN 5-K. KANTELEEN ALKEISKURSSI
Kanteleliitto ja Helsingin diakonissalaitoksen Heponiemen Hiljaisuuden keskus järjestävät retriitinomaisen 5-kielisen kanteleensoiton alkeiskurssin 28.30.7.2008. Kurssi on tarkoitettu ihmisille, jotka haluavat oppia soittamaan kanteletta omaksi ilokseen ja rentoutuakseen. Kurssilla tutustutaan kanteleeseen karjalaisen meditatiivisen improvisaation hengessä. Opettajana musiikin tohtori Arja Kastinen. Kurssin aikana Kastinen pitää konsertin. Heponiemessä on mahdollisuus osallistua myös päivittäisiin rukoushetkiin ja vetäytyä hiljaisuuteen. Heponiemen hiljaisuudenkeskus on Karjalohjalla. Hinta 185 (sis. 10 oppituntia, muun ohjelman ja täysihoidon). Ilmoittautumiset Kanteleliittoon 30.5.2008 mennessä. Kanteleen voi lainata kurssin ajaksi Kanteleliitosta. Kurssin toteuttamiseksi tarvitsemme vähintään 10 osallistujaa. Lisätietoja: Kanteleliitto, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki, 050 5645 957 Lisätietoja Heponiemestä: www.heponiemi.fi Lisätietoja Arja Kastisesta: www.temps.fi
6.4. klo 17.00 Sibeliusmuseo, Turku Konsertillinen Sibeliusta kanteleilla, Finn-Kanteleet, Kuutar. Lisätiedot: 044-3478123
kardemimmit: risteys-konsertti
perjantaina 2.5.08 klo 19, Sellosalissa, Soittoniekanaukio 1 A, Leppävaara, Espoo Musiikkiopisto Juvenalian kanteleyhtye Kardemimmit ystävineen tuo lavalle läpileikkauksen suomalaisen soittoperinteen viidensävelen maailmasta uusiin omiin sävellyksiin. Konsertti on osa Maija Pokelan, Jutta Rahmelin, Anna Wegeliuksen ja Leeni Wegeliuksen musiikkiopiston 1-tutkintoa. Vapaa pääsy, ohjelma 2
www.temPs.fi
Tempsin uudet sivut ovat nyt auki!
myydään ossi Heikkilän konserttikantele
Ossi Heikkilän 80-luvulla rakentama konserttikantele, laukku ja pöytä. Hinta sopimuksen mukaan. Tied. 040 8310 270 (Tampere).
KANTELE
1·2008 26
www.lovikka.com
Lasten KANTELE Harakan huttua
TEK STI JA L AuLu: NINA AMpuJA , KuVAT: EMMA JA AMAdEuS AMpuJA
Muistatko lapsuudestasi lorun harakka huttua keittää? Ehkäpä olet istunut mummosi polvella, ja hän on hieronut kämmenpohjaasi lorun tahtiin. Tästäkin perinnelorusta on erilaisia versioita paikkakunnasta riippuen. Ajattelinpa kantaa oman korteni kekoon ja tehdä lorulle vähän jatkoa vuoden 2008 tyyliin.
Harakka huttua keittää (soita I sointua sormen kynsipuolella ja keksi pieni melodia) Hännällänsä hämmentää (ed.jatkuu) Käyttää suurta kämmentään (silittele kanteletta) Pyrstöllänsä pyrhentää (sammuta kielet ja soita niitä) Nokallansa koputtaa (koputus ponteen) Antaa tuolle pojalle (soita 1.kieltä) Antaa tuolle pojalle (soita 4.kieltä) Antaa tuolle pojalle, (soita 2.kieltä) Antaa tuolle pojalle (soita 5.kieltä) Mutta voi, yksi jäi ilman (soita 1.,4.,2.,5. kieltä nopeassa tempossa useaan kertaan "valittaen") Harakka lähtee kaivolta vettä hakemaan (soita satunnaisia säveliä huiluäänin) Tuossa on kiviä (hyppyytä sormeasi viritystappien päällä), Tuossa on kanto (hyppää kädelläsi "äänettömästi" ponnelle) Ja tuoltahan se kaivo löytyy... (taukoa)
oli vain kasa tiiliskiviä, tyhjä ruosteinen veivi ja narunpätkä, jonka päässä lojui aikaa sitten lahonnut sanko. Vedestä ei näkynyt jälkeäkään. "Oi voi voi, mistä nyt vesi poikasen puuroon?", valitti harakkaäiti itkien suureen ääneen. Nälkäisen poikasen kraakku kuului selvästi "kaivolle asti". Samassa sisäinen ääni puhutteli harakkaa. "Nyt ei auta itku markkinoilla vaan poikasen on saatava syötävää hinnalla millä hyvänsä" ...ja niin harakkaäiti päätti pikaisesti ottaa siivet selkäänsä ja lähteä etsimään ruokaa nälkäiselle poikaselleen. Harakkaäiti vilkuili hermostuneesti höyhenpeitteensä sivuitse. Sitten hän poikkesi reitiltään ja suhahti kohti vanhan kuusen latvaa. Hän pysähtyi salaiseen paikkaan, jonka olemassaoloa ei tiennyt kukaan muu kuin harakkaäiti. Hän oli kätkenyt varastelemiaan helyjä kuusen latvassa keikkuvaan hylättyyn oravan pesään. Harakkaäiti avasi narisevan oven, pälyili vielä ympärilleen, pujahti sitten sisään. Hän viivähti pesässä vain hetken; piilotti siipitaskuunsa muutamia kiiltäviä esineitä ja lähti sitten jatkamaan ristiretkeään. Harakkaäiti tiesi varman paikan mistä löytyisi takuuvarmasti murkinaa; kaupunkiin, sinne hän suunnistaisi. Harakka muisteli viime reissuaan kaupunkiin. Hän oli nähnyt suuren määrän oranssi-punaraidallisia kojuja eräällä suurella aukiolla. Tungos oli ollut valtaisa. Ilmatilan olivat täyttäneet nuo kirkuvat isot kaupunkilaislinnut, joita kutsuttiin yhteisnimellä lokit. Sen reissun jälkeen, harakkaäiti ei voinut ymmärtää, miksi heidän rotuaan pidettiin varastelijoina. Nuo lokin röyhkimyksethän olivat käyneet viemässä ihmispoloilta ruuan suoraan kädestä. Eivät harakat sentään niin huonotapaisia olleet. Kaikillahan on jotain paheita, ja harakoiden suurena heikkoutena nyt vaan sattuvat olemaan kimaltelevat esineet. Nyt näkyi jo sumuinen kaupunkilainen ilmatila suoraan edessä. Kiitotie päähän asti ja pian oltaisiin keskellä ruokaparatiisia. Autojen pakokaasut kävivät harakkaäidin henkeen ja hän kohotti siiven köhiäkseen ja samassa keskelle kiitorataa ilmestyi harmaanmusta sukulaisrodun edustaja ..."hushus" huusi harakkaäiti ja yritti samalla tehdä hätäjarrutusta varpaat sauhuten. "Eipäs ohitella", sanoi paljasjalkainen stadilaisvaris irveilevä ilme naamallaan. Yrittää nyt häätää hänet omalta reviiriltään, tuo maalaistollo...höh! "Oi auta ystävää hädässä", pyysi harakkaäiti. "Missä on hätä... onko jossain tulipalo, palaaks sun
Tai siis löytyi ennen vanhaan. Mutta missä se nyt oli. "Apua, poliisi, joku on varastanut kaivon", huusi harakkaäiti hädissään. Näky oli lohduton. Paikalla
KANTELE
1·2008 28
pyrstö kenties?", Irvaili varis. "No ei mitään sellaista", vastasi harakkaäiti vilkuillen sopivaa paikkaa jäähdytellä varpaitaan. "Sallinet, että esittäydyn", sanoi varis. "Mun nimi on Valle Faris, mutta ystävät kutsuvat mua tuttavallisesti Farreksi. Onks sul nimee", uteli stadilaisvaris. "Kyllä minun nimeni on Hulda Harakka." "Voi miten vanhanaikainen nimi... sopiiks, et kutsun sua Hudeksi?", kysyi varis tirskahdellen. "Nii ja mitä olitkaan tsiigaamassa?" "Oi, vettä, poikani puuroon ja puurohiutaleetkin alkavat olla lopussa." "Nyt sä kyl huijaat mua... nyt en snaijaa... puuroo...ei kukaan muksu syö nykyaikana mitään puuroo...hei haloo. Murot o päivän sana. Ja mä voin viedä sut kauppaan imuroimaa muroi. Siis
seuraa mua", sanoi varis. "Oi kiitos", sanoi Hulda. Ruoka kuin ruoka... hän ajatteli, vaikkei ollut koskaan kuullut puhuttavankaan mistään muroista. Sinisenä loistava ruokakauppa siinsi edessä. Ovi oli kutsuvasti auki ja linnut pöllähtivät suoraan ovesta sisälle. Faris opasti tottuneesti Huldan murotiskin luo. Hulda valitsi täysjyvä muroja ja kauppiaan ollessa takahuoneessa Hulda kaivoi siipitaskustaan kultaisen rannekorun maksuksi, laittoi sen tiskille ja kohotti siipensä lentääkseen pikapikaa kotiin ruokkimaan poikasiaan. Ette arvaa miten kauppias hämmästyi, kun näki korun pöydällä. Sisällä oli kaiverrus rakkaudella Ruusulle 1966... hänen vaimolleen... ja vaimo oli hukannut korunsa viime kesänä heidän kesämökillään. Joka paikka oli käännetty ylösalaisin. Korua ei ollut löytynyt mistään. Miten se oli joutunut kauppiaan pöydälle... senhän tiedät vain sinä ja minä.
KANTELE
29 1·2008
jULKAISUT
SATO HARVEST
Jokilaaksojen kanteleet 3RK Three River Kanteles 3RK1 Levyn ohjelmisto on huiman monipuolinen Ievan polkasta Baby Elephant Walkiin ja soittimisto on myös vaikuttava mm. isoja ja pieniä kanteleita, sähkökantele, saha, haitari ja pyykkilauta. Jokilaaksojen Kanteleet on suomalaisten nuorten kulttuurilähettiläs eli Ambassadors Young Culture Finland -nimikkeen saanut yhtye. Yhtyeen johtajana toimii Jane ilmola.
HJULeN På bUSSEN GåR RUNT
Anna Brummer Fontana Media ISBN 978-951-550-697-9 Kirjan laulut on tarkoitettu laulettavaksi, soitettavaksi ja erityisesti liikuttavaksi. Kirjassa on lauluihin tanssi- ja liikeohjeita. Useisiin kappaleisiin on merkitty pienkanteleen marjasointumerkit ja kirjassa on ohjeet kanteleen alkeissoittoon. Kirja on ruotsinkielinen. Kuvitus on Marjo Nygård-Niemistön.
Vuoden kantelelelevy:
juurihoitoa
Vuoden 2008 kantelelevyksi on valittu Blatentsaine-yhtyeen Juurihoitoa-levy. Valinnan suoritti tällä kertaa filosofian lisensiaatti ja kasvatustieteen maisteri Pekka Hako, joka työskentelee kulttuurineuvoksena Washingtonin Suomen suurlähetystössä. 1990-luvulla hän toimi Suomalaisen musiikin tiedostuskeskuksen johtajana. Hako on myös musiikkikirjailija ja kulttuurihistorioitsija.
"Päätös oli vaikea. Viime vuonna julkaistujen levyjen monipuolinen kirjo ja korkea taso yllätti minut täysin", kertoo Hako valinnasta. "Tulisiko valinnassa painottaa hienosti soitettua uutta taidemusiikkia vai ennakkoluulotonta musiikinlajien yhdistämistä vai perinteeseen nojaavaa luovaa ilmaisua?" "Washingtonin kotini hiljaisuudessa päädyin lopulta valitsemaan levyn, joka mielestäni hehkuu upeasti. Blatentsainen musiikissa puhuttelee yhtä aikaa vakaa pelimannihenki ja uhmakas rämäpäisyys. Nuorten soittajien sormet kutovat vivahteikkaan värimaailman ja sysäävät liikkeelle soitonvirran, jossa kantele ei hädissään vilkuile ympärilleen, vaan käy vilkasta ja tasapuolista vuoropuhelua muiden soitinten kanssa kantele on koko ajan luonteva osa kokonaissointia
ja rytmimaailmaa. Levyn dramaturgia on erinomainen: vauhdikkaita kuohuja tasapainottavat lyyriset suvannot. Yhteissoitossa kaikki on napakasti kohdallaan." "Saamassani levypinossa oli paljon koskettavaa musiikkia. Kiteytän parhaat kuuntelukokemukseni seuraavasti: De fragilitate on erinomainen levy, jossa Timo Väänäsen kantele yhtyy tyylikkäästi keskiaikaiseen musiikkiperinteeseemme; Piae cantiones -laulut saavat hienoja uusia vivahteita. Eija Kankaanrannan Griffyr-levyllä on useita tasokkaita kantelesävellyksiä, jotka toivottavasti kulkeutuvat pysyvästi kantelekonserttien ohjelmistoon." "Eva Alkulan monivuotinen työ uuden kantelemusiikin parissa olisi tietysti myös palkitsemisen arvoista. Hänen Helios-levyllään kuullaan mm. Pekka Jalkasen oivaltava kantelekonsertto jousikvartetille sovitettuna. Suomalais-ugrilaiseen maailmaan sukeltava Lelo-levy jätti hyvin vahvan muistijäljen. Siinä on vangitsevaa voimaa. Vilma Timosen Quartet -levyllä elävät yhtä aikaa muinaishenki, lyyrinen jatsahtava mielenlaatu ja eri tyylejä yhdistelevä hiljentyminen. Timosen musiikki aukoo hienosti uusia ovia kanteleelle monipuolisena yhtyesoittimena." Blatentsaine on nelijäseninen yhtye, joka valittiin vuoden 2007 kanteleyhtyeeksi. Kokoonpanossa soittavat Anu Alviola (sähkökantele), Arja Heinonen (5- ja 2-rivinen haitari), Terhi Kero (nokkahuilut) ja Pauliina Pajala (viulu).
KANTELE
1·2008 30
HALUATKO KANSANMUSIIKIN AMMATTILAISEKSI?
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa sinulla on mahdollisuus opiskella kansanmusiikkipedaogiksi. Opinnoissa yhdistyvät pedagogiset ja instrumentaaliset valmiudet. Opettajina meillä on oman alansa huippuja mm. · MuL Minna Raskinen, kantele · MuM Riitta Kossi, harmonikka Teemme tiivistä yhteistyötä alueen kansanmusiikin toimijoiden, kuten Tallarin, Kansanmusiikki-Instituutin ja Näppäri-Opiston kanssa. Tässä on tilaisuutesi, joka kannattaa käyttää hyväksi! Yhteishaku 25.3.-11.4.2008 Lisätietietoja: www.cou.fi tai opintosihteeri (06) 825 4104
Nyt IMU-musiikilta 3RK:n uusi cd
Pian tulossa hevimpi laserkiekko
TA I T E E N Y K S I K K Ö
Vingenkatu 18, 67100 Kokkola
Millaista OPPIMATERIAALIA KAIPAAT?
Voidaksemme tuottaa entistä parempaa kantelemateriaalia, keräämme nyt tietoa kentän toiveista.
UUsi cd!
PUUKKO
Monipuolinen kantelekauppa!
1
Lähetä viestisi: info@temps.fi 8
Vastanneiden kesken arvotaan mm. uusi kantele-CD: ANI Arja Kastinen.
LISÄTIETOA: www.temps.fi
Temps Oy · Puh. 0400 797227 Leppämäentie 10, 21800 Kyrö
Markojuhani Rautavaara ja Rautavaara World Orchestra Heavyrokkia ja kanteletta Kalevalaa ja uusia runoja
09-295 2079 0400-467 974 imu@imu.fi
- Nuotit - Levyt - Tarvikkeet - Virityslaitteet - Studiopalvelut
www.imu.fi
Bill Hota & The Pulvers Jani Wickholm Band Salamakannel Bluestone WAT 69 Trikoo
Konsertin yhteydessä on Jussi Ala-Kuhan soitinnäyttely, nähtävänä läpileikkaus elämäntyöstä.
Liput: 15,-/10,- Konsertin tuotolla kartutetaan Jussi Ala-Kuhan stipendirahastoa. Muusikot esiintyvät talkoohengessä rahaston kartuttamiseksi. Ennakkovaraukset Kansantaiteenkeskuksesta, puh. 0207 2911, lippuja rajoitetusti! Tapahtuman koordinaattori: Kimmo Känsälä (040 865 5113)
Kuva: Aki Paavola, Juliste: Arctosmedia / Jani Korkiakangas
Timo Väänänen musiikin löytöretkeilijä
TEKSTI: ARJA KANgASNIEMI, KuVAT ILARI IKÄVALKO
Timo Väänäselle kantele on ollut oman ilmaisun soitin lapsesta lähtien. Muusikkoudesta on syntynyt myös taiteellinen tohtorintutkinto, joka ilmentää musiikkia Väinämöisestä viimeisimpään tekniikkaan höysteenään valokuvia, tanssia, lavasteita...
Kun Timo Väänänen konsertoi Finland Festivalsin Vuoden nuorena taiteilijana vuonna 1997, hän joutui kummallisten kysymysten eteen: Voiko kanteleella soittaa rokkia? Onko sähkökantele olemassa? Soitatko jotain muuta, oikeaa soitinta? Timo jäi pohtimaan etenkin sitä, minkä ihmeen takia Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla tai Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla toimittaja kaipaa häneltä rokkia? "Päädyin siihen, ettei ole puhe rokista musiikkina vaan mielikuvista. Mielikuva kanteleesta on usein jäänyt niin kapeaksi, että näillä kysymyksillä haetaan siihen laajennusta", toteaa Timo. Timo kirjasi ylös mielikuvia, joita rokkiin liitetään: kovaääninen, voimakas, miehekäs, kansainvälinen, värikäs, paheellinen ja rohkea. Kun hän mietti niiden vastakohtia: hiljainen, heikko, naisellinen, kansallinen, väritön, siveä, arka, hän huomasi, että ne vastaavat mielikuvia kanteleesta.
KANTELE
1·2008 32
"Lähdin käsittelemään näitä mielikuvia, joilla on mielestäni aikamoinen voima, myös kanteleensoittajan omassa mielessä. Tavoitteenani ei ole ollut muuttaa niitä, vaan tuoda ne itselleni näkyviksi ja pohtia, mitä voin saada niistä taiteilijana. Siitä kasvoi vähitellen tohtorintutkinto."
Monenlaisia kanteleita
Tohtorintutkinnossaan Timo on käyttänyt sähkökanteletta. Soitin on avannut hänen ilmaisuunsa valtavasti uusia polkuja minimalismin, ambientin ja äänimaisemien suuntaan. "Tähän on vahvasti vaikuttanut se, että Päivi Järvinen on ollut tanssijana tutkinnoissani. Liikkeen ja visuaalisuuden nivoutuminen omaan taiteelliseen työhön sekä niiden kautta improvisointi ja säveltäminen ovat olleet merkittäviä elämyksiä", selittää Timo. Timo on ollut musiikin löytöretkeilijä lapsesta saakka. Jo hänen ensimmäinen kanteleopettajansa Elli Sonkkanen innosti korvakuulosoittoon ja luovuuteen. Improvisointi, omien sovitusten tekeminen, vapaa säestys ja säveltäminen ovat olleet Timolle aina luonteva ja erottamaton osa muusikkoutta. Myöhemmin Kari Dahlblom esitteli hänelle lähialueiden kanteleita, jotka sähkökanteleen ja pienkanteleiden ohella ovat olleet Timolle merkittäviä tuttavuuksia. "Maisteriopintojen aikana pääsin myös Latviaan opiskelemaan baltialaisia ja venäläisiä kanteleita. Ihastuin koklesiin, sen sointiin ja siipikanteleisiin. Halusin yhdistää ne suomalaiseen pienkanteleeseen, joten tilasin itselleni koklesin ja kanteleen yhdistelmän."
Väinämöisen kasvot
Nyt Timolla on takanaan neljä "Väinämöisen kasvot kantele symbolina" -tohtoritutkintoon kuuluvaa, eri näkökulmista koottua konserttia. Viimeinen konsertti ja väitöstilaisuus ovat helmikuun lopussa. Tutkinnon tekeminen on ollut valtava mutta antoisa ponnistus. "Ehkä merkittävintä on ollut saada työskennellä monitaiteellisen työryhmän kanssa. Olen voinut tehdä rohkeasti musiikkia eri tavoin, liikettä, koreografiaa, tanssia, valokuvia, näyttämövaloja, lavastuksia, puvustuksia..." Työryhmän valokuvaajana on toiminut Ilari Ikävalko, maskeeraajana Kaisu Kurki ja ohjaajana tanssija Päivi Järvinen. He ovat olleet toteuttamassa myös tutkinnon kirjallista työtä, kolmiosaista, uusia kuvia sisältävää valokuvakokoelmaa, joka sisältää kolmenlaisia kuvia. "Henkilökuvissa minä esitän kanteleensoittajia eri ajoilta Kaisu Kurjen näköismaskeeraamana. Klassikkokuviin olemme tehneet uudet versiot kolmesta vanhasta kanteleaiheisesta maalauksesta. Pääteoksena on Väinämöisen kasvot, joka muodostuu 144 kanteleensoittajan kuvasta."
KANTELE
33 1·2008
Timo Väänänen
· Syntyi Mikkelissä 1970. · Aloitti kanteleensoiton 1978. · Savonlinnan taidelukio 19861989. · Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolle 1989, josta valmistui maisteriksi 1999. · Finland Festivalsin Vuoden nuori taiteilija 1997. · Aktiiviset yhtyeet: Loituma, Taith, A'tre, Anna-Kaisa Liedes Duo, Timo Väänänen ja Päivi Järvinen Duo. · Soololevyt: Viileri 1999; Matka Voyage 2001; Musiikkia 2005. · Martti Pokelan ja Sari Kaurasen kanssa levyt Sonata for Kantele 1995 ja Snow Kantele 1997 sekä nuottikirja Yhteiset sävelet 2004. · Levyt muiden yhtyeiden kanssa: Loituma: Loituma 1995 / Things of Beauty 1998; Loituma: Kuutamolla 1998 / In the Moonlight 1999; Toivo Alaspää: Mestari ja kisällit 2000; Taith: Now and then 2005; Anna-Kaisa Liedes, Timo Väänänen ja Abdissa Assefa: Äänikuvia 2005; Toivo Alaspää, Matti Kontio ja Timo Väänänen Trio: Puinen sydän 2006; Gennadi Dulkin, Leena Joutsenlahti, Maija Karhinen-Ilo, Anna-Kaisa Liedes, Timo Väänänen: Lelo, Matka suomalais-ugrilaisen musiikin maailmaan 2007; Zefiro Torna: De Fragilitate Piae Cantiones Hymns from Medieval Finland 2007. · Valtion taiteilija-apuraha 20022005. · Kantele-lehden päätoimittajaksi 2005. · Taiteellisen tohtorintutkinnon konsertit Helsingissä, Vanhalla ylioppilastalolla 27.28.2.2008, Helsingissä Pitskun kulttuurikirkossa 18.2. klo 19 ja tohtorityöhön liittyvä valokuvanäyttely Sanomatalossa 14.2.1.3.2008. Tohtorityön valokuvakirja Kasvot - mielikuvia kanteleesta julkaistaan suomeksi ja englanniksi 28.2.2008, kirjaa voi ostaa mm. Akateemisesta kirjakaupasta.
Timo Lönnrotin hahmossa. KuVA: Ilari Ikävalko
Maskeeraaja Kaisu Kurki loihtii Timon kasvoille Larin paraskeen piirteitä. KuVA: Ilari Ikävalko
Toivolta pelimannius, Martilta ideoinnin palo
Timon kaksi suurta esikuvaa kanteleensoittajina ovat Toivo Alaspää ja Martti Pokela, joihin hän tutustui Sibelius-Akatemiassa. Toivo avasi hänelle pelimannimusiikin ja lyhyeltä puolelta soittamisen maailman. "Toivo oli hyvin rakas opettaja, kappaleet olivat mukavia ja yhteissoitto hauskaa. Erityisesti pidin hänen pelimannin musiikkinäkemyksistään. Oli mielenkiintoista jutella, mikä musiikki on mieluista ja miksi. Keikoillakin käytiin yhdessä, ja Toivo tutustutti minut soittokavereihinsa, muun muassa Isosaaren Voittoon." Martin kanssa Timo kehitteli uutta musiikkia kurssikaverinsa Sari Kaurasen kanssa. Yhteistyö oli värikästä ja nopeatempoista. "Työtavaksemme tuli päättää kappaleen nimi ja varata radiosta nauhoitusaika. Sitten katsottiin, mihin kantele ja Martti meidät johdattaa. Martti soitti, improvisoi, kertoi ideoitaan ja etsi uusia sointeja ja säveliä kanteleesta. Me kirjoitimme ja äänitimme sävelajatukset ja -tarinat talteen ja lähdimme kokoamaan niistä kappaleita." Tärkeitä vaikuttajia ovat myös walesilais-suomalainen kokoonpano Taith, jossa Timo soittaa akustisia kanteleita sekä belgialainen vanhan musiikin yhtye Zefiro Torna. Siinä hänen soittiminaan ovat pienkanteleet. "Suomalaisen ja walesilaisen perinteen yhdistäminen on antoisaa ja olen tutustunut myös hieman kymrinkieleen. Zefiro Tornassa olen perehtynyt Piae Cantiones -lauluihin ja saanut upeita esiintymiskokemuksia, esimerkiksi Belgian kuningattaren järjestämässä konsertissa kuninkaanlinnassa. Harvoin sitä pääsee juttelemaan henkilöiden kanssa, joiden kuvia on kolikoissa!"
KANTELE
1·2008 34
R.W. Ekmanin Väinämöisen soitto -maalaukseen pohjautuva valokuvateos, jossa ovat kuuntelemassa mm. Vellamo, Ahti, päivätär, Kuutar, Tähetär, Mielikki, Tapio, pellervoinen, hiisi, Melatar, käpytikka, viherpeippo, talitintti, leppäkerttu, vuohi ja rusakko sekä Sotkottaret. KuVA: Ilari Ikävalko, MASKEERAuS: Kaisu Kurki
KANTELE
35 1·2008
LIITTO
6th International baltic Psaltery Conference
kanteleliiton kevätkokoUskUtsU
Tervetuloa Kanteleliiton kevätkokoukseen Aika: su 30.3.2008 klo 9.00 Paikka: Tampere-talo, Yliopistonkatu 5 Käsiteltävinä asioina sääntöjen määräämät asiat.
Kansainvälinen konferenssi
Kansanmusiikki-instituutti järjestää yhteistyössä Kanteleliiton, Suomen Etnomusikologisen Seuran, Maailmanmusiikin keskuksen ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun taiteen yksikön kanssa kuudennen kansainvälisen Baltic Psaltery -konfrenssin Kaustisella 3.4.11.2008. Konfrenssiin toivotaan sekä tieteellisiä että taiteellisia kantele-, kankles-, kokle-, kannel- ja gusli-aiheisia esityksiä niin tutkijoilta, rakentajilta kuin muusikoilta ympäri maailman. Konfrenssin pääpuhujaksi on kutsuttu prof. John Baily (Goldsmiths College, University of London). Iltaohjelmaan kuuluu musiikkiesityksiä ja jo sunnuntaina 2.11. saapuvat osanottajat ovat tervetulleita osallistumaan kantele-workshopiin ja iltakonserttiin. Sunnuntaina paikalla on myös kanteleenrakentajia tuotteineen. Konfrenssin jatkoksi on Etnosoi! -festivaaleilla Helsingissä 5.9.11. erityisteemana kanteleensukuiset soittimet. Lisää tietoa Etnosoi! -festivaaleista on tarjolla osoitteessa www.globalmusic.fi/etnosoi/. Ehdotuksia esityksiksi (250 sanaa) ottaa vastaan sähköpostitse ohjelmatoimikunnan puheenjohtaja Marko Aho. Ehdotukset, joista tulee käydä ilmi tarvittava tila ja laitteisto tulee toimittaa 31.3.2008 mennessä. Hyväksymisestä ilmoitetaan 15.4.2008 mennessä. Konferenssin työkieli on englanti. Lisätietoja konfrenssista, majoituksesta ja matkustamisesta voi tiedustella sähköpostitse Marko Aholta marko.aho@kaustinen.fi tai puhelimitse 0207 215 220. Edullista majoitusta on saatavilla. Mahdollisesti järjestetään myös bussikuljetus sunnuntaina Helsingistä Kaustiselle. Lisätietod Kaustisesta ja Kansanmusiikki-instituutista on saatavilla osoitteesta www.kaustinen. net. Osallistumimaksu konfrenssiin on 20 / 10 opiskelijoilta. Osallistuminen ei edellytä esitystä.
Kantele musiikkiterapiassa ja erityisopetuksessa
Kantele kaikille
Kanteleliiton ja Kanteleensoiton opettajien kevätpäivä 30.3.2008 Tamperella, Tampere-talo, (Yliopistonkatu 5)
alUstava aikataUlU:
11.00 11.20 11.25 12.25
13.00 14.00 14.30 15.00
Ilmoittautuminen Seminaarin avaus Sanna Pitkänen-Eerola Päivi Jordan-Kilkki: Miksi musiikki kannattaa? Elisa Kerola: Kokemuksia kanteleen käytöstä erilaisille oppijoille Markku Kaikkonen: Erilainen oppija mahdollisuutena Keskustelua Seminaarin lopetus Sinikka Langelandin konsertti Tampere-talossa , katso s. 17.
Ennakkoilmoittautuminen seminaariin: 14.3.2008 mennessä 050 5645 957, mail@kanteleliitto.org Osallistumismaksu seminaariin 37 (sis. kahvit ja lipun Sinikka Langelandin konserttiin).
Päivi jordan-kilkki
Musiikin maisteri, musiikkiterapeutti Päivi JordanKilkki työskentelee musiikkiterapeuttina pääkaupunkiseudulla lasten ja nuorten neurologisten ja psykiatristen oireyhtymien parissa. Terapiatyön ohella hän toimii työnohjaajana niin opetus-, kasvatus-, kuin myös hoitoalalla sekä kouluttajana eri oppilaitoksissa vastaten mm. Sibelius-Akatemian musiikkiterapiakoulutuksesta. Musiikki- ja taideoppilaitoskentässä hän on ollut mukana kouluttajana ja työn-
KANTELE
1·2008 36
kanton vUosikokoUskUtsU
Tervetuloa Kanteleensoiton opettajat ry:n vuosikokoukseen Aika: su 30.3.2008 klo 9.45 Paikka: Tampere-talo, Yliopistonkatu 5 Käsiteltävinä asioina sääntöjen määräämät asiat. Katso kevätpäivätarjoukset, sivu 38.
Markku Kaikkonen kouluttamassa kanteleensoittajia Kanteleliiton kevätpäivänä 2005
ohjaajana useampien vuosien ajan. Vuonna 2007 hän on yhdessä professori Jaakko Erkkilän kanssa saanut Suomen Mielenterveysseuran tunnustuspalkinnon musiikkiterapiatyön ja koulutuksen kehittämisestä ja edistämisestä Suomessa. Esitelmässä "Miksi musiikki kannattaa?" pohditaan musiikkiharrastuksen merkitystä oppilaan kokonaisvaltaisen, psyykkisen ja fyysisen kasvun näkökulmista. Tärkeäksi tällöin nousee kysymys, miten musiikin terapeuttiset mahdollisuudet voivat toteutua ja tulla huomioiduiksi opetustilanteissa? Esitelmässä tähän aiheeseen paneudutaan pohtimalla muun muassa seuraavia kysymyksiä: Miten musiikki meihin vaikuttaa? Mikä toimivassa opettaja-oppilassuhteessa on kannattelevaa? Entä mikä merkitys soittamisella on fyysisen ja sosiaalisen kasvun kannalta? Pohdinnoissa keskeisenä ajatuksena on musiikillisen leikin ja ilon merkitys yhdessä aikuisen kanssa.
markkU kaikkonen
elisa kerola
Elisa Kerola on kanteleensoittaja, hänen instrumenttinsa on suomalainen konserttikantele. Elisa Kerola on valmistunut Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi vuonna 2004. Muusikkona hän on erikoistunut taidemusiikkiin ja hän tekee mielellään yhteistyötä nykysäveltäjien kanssa. Elisa Kerola konsertoi sekä solistina että eri yhtyeidensä jäsenenä. Hän on esiintynyt mm. Virossa, Venäjällä, Saksassa, Ranskassa ja Italiassa. Lisäksi Elisa Kerola on toiminut kanteleensoittajana teatteri- ja tanssiproduktioissa. Muusikon tehtäviensä ohella hän opettaa kanteleensoittoa. Puheenvuorossaan Kerola kertoo omista kokemuksistaan erilaisten oppijoiden parissa. Hän kertoo kehitysvammaisten taideyhteisössä Kirsikodissa toteutetuista musiikkiproduktioista sekä siitä miten kantele on ollut niissä mukana. www.elisakerola.net
Musiikin maisteri, musiikkikasvattaja Markku Kaikkonen toimii Musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin johtajana. Hän toimii kouluttajana niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Hän toimii oppikirjailijana ja säveltää musiikkia lapsille ja opetukseen. Keskeisesti hän on osallistunut erityismusiikkikasvatuksen ja kuvionuottimenetelmän tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Vuonna 2005 hänet palkittiin yhdessä Kaarlo Uusitalon kanssa TV1:n Vuoden valopilkku kulttuuripalkinnolla työstä erityisryhmien musiikkikasvatuksen parissa. Puheenvuorossaan Kaikkonen esittelee erityismusiikkikasvatuksen piirteitä ja erilaisen oppijan opettamiseen liittyviä haasteita. Hän nostaa esiin uskon kaikissa ihmisissä olevaan oppimisen potentiaaliin ja näkee oppilaiden erilaisuuden opetusta rikastuttavana ja monipuolistavana asiana. www.resonaari.fi
KANTELE
37 1·2008
LIITTO
kanteleliiton HallitUs 2008
jäsenedUt
Eva Alkula (p.j.), Tampere eva.alkula@gmail.com, 040-8218 992 Susanna Heinonen (vp.j.), Helsinki susanna.heinonen@welho.com, 040-5695 219 Sami Kangasharju (vp.j.), Helsinki sami.kangasharju@kolumbus.fi, 040-5558 149 Johanna Aho, Lahti johanna.aho@phnet.fi, 040-5295 558 Mariia Huikari, Ylivieska mariia.huikari@luukku.com, 044-3004 924 Jane Ilmola, Mieluskylä jane.ilmola@kotinet.com, 0440- 759 963 Pekka Jalkanen, Helsinki Kristina.Huuhtanen@dlc.fi, 0400-357 642 Matti Kontio, Inkoo imu@imu.fi, 09-295 2079 Pekka Lovikka, Ylitornio pekka@lovikka.com, 040-5807 464 Aino Meisalmi-Minkkinen, Tikkakoski pentti.minkkinen@luukku.com, 014-3753 904 Satu Sopanen-Helisalo, Helsinki ssopanen@siba.fi, 040-5131 443 Pauliina Syrjälä, Kaustinen pauliina.syrjala@kaustinen.fi, 040-7572898 Vilma Timonen, Helsinki vilma.timonen@siba.fi, 044-5167 558 Marianne Uotila, Kouvola marianne.uotila@planetproduction.fi, 040-7664 974 Tuija Wegelius, Espoo tuija.wegelius@pp.inet.fi, 040-8216 009 Kanteleliitto kiittää Sanna Pitkänen-Eerolaa ja Annikki Smolander-Hauvosta Kanteleliiton hyväksi tehdystä monivuotisesta työstä ja Satu Sopanen-Helisaloa kolmivuotisesta puheenjohtajan pestistä! Satu jatkaa edelleen hallituksessa. Eva Alkula Tampereelta aloitti vuoden alusta Kanteleliiton uutena puheenjohtajana ja Pauliina Syrjälä Kaustiselta hallituksen uutena jäsenenä.
Suomen Kansanmusiikkiliitto tarjoaa Kanteleliitolle jäsenetuina 28.2.31.5.2008 Martti Pokelan ja Toivo Alaspään äänitteitä 20 % alennettuun hintaan. Tee tilauksesi suoraan toimisto@suomenkansanmusiikkiliitto.fi tai puhelimitse 09-8731 320. Mainitse ilmoitusta tehdessäsi Kanteleliiton jäsenedusta.
martti Pokela:
Improsette NYT 14,40 (ovh 18 ) Sonata for Kantele, New compositions by Martti Pokela NYT 16 (ovh 20 ) Snow Kantele, Sámi Suite by Martti Pokela NYT 11,20 (ovh 14 ) Martti Pokela, Tuulikumpu NYT 14,80 (ovh 18,50 )
toivo alasPää
Mestari ja kisällit NYT 14,80 (ovh 18,50 ) Puinen sydän Kanteletrio Toivo Alaspää, Matti Kontio ja Timo Väänänen, NYT 14,40 (ovh 18 ) Tilauksiin lisätään postikulut painon mukaan.
kanteleliitto onnittelee
Sydämelliset onnittelut Marjatta Sopaselle 65-vuotispäivän johdosta 19.1.2008.
kanto ry tiedottaa
Järjestämme Kevätpäivän yhteistyössä Kanteleliiton kanssa Tampereella su 30.3. Ohjelma on sivulla 36. Seminaarin hinta on 25 e (sis. päiväkahvin) ja lippu Sinikka Langelandin konserttiin 17 e. KantO tukee jäsentensä osallistumista tapahtumaan seuraavasti: - 2 nopeinta ilmoittautujaa pääsee seminaariin ilmaiseksi - 8 seuraavaa saa 10 e alennusta - Kaikkien ilmoittautuneiden kesken arvotaan 2 lippua Sinikka Langelandin konserttiin. Lämpimästi tervetuloa!
KANTELE
1·2008 38
TEOKSIA
Paneelikeskustelun satoa, osa 2
Kantele säveltäjän näkökulmasta
Kirjoitelman jatko-osassa esitellään 14.10.2007 pidetyn paneelikeskustelun sisältöä, säveltäjien ajatuksia kanteleesta. Puheenvuorossa ovat säveltäjät Tapio Tuomela ja Max Savikangas.
soittaja on puhunut soittamisen fyysisen puolen tuottamasta nautinnosta, mutta olen aiemmin käsittänyt asian liian ahtaasti urheilullisena suoritteisuutena, siis nautintona siitä että "saa menemään" jonkun kappaleen tai vaikean paikan. Kun ajatellaan kanteleen soiton kosketuksen herkkyyttä ja äänen sävyjen monipuolista, mutta haurasta ajattomuutta, voin hyvin kuvitella, että juuri kantele voisi toimia välittäjänä jonnekin, josta meillä on vain aavistus. Pekka Jalkanen on puhunut "hiljaisesta haltioitumisesta". Ei voi olla sattumaa, että juuri kanteleen sukuiset tai kielisoittimet ovat olleet välittämässä kansanperinnettä kaukaa menneisyydestä tähän päivään asti eri maissa. Tältä suunnalta löytyvät varmaan nykysäveltäjänkin kiinnostuksen motiivit kanteletta kohtaan. Säveltäminen on - ainakin meillä uutuususkon kannattajilla, kovin tietoista toimintaa, jossa tekniikalla on väistämättä tärkeä rooli siinä vaiheessa kun joku tavoiteltu idea yritetään vangita paperille. Ehkäpä kanteleen kosketuksen välittömyys tarjoaa soittajalle väylän Bionin "origoon" ja sen äänen ajaton olemus säveltäjälle mahdollisuuden unohtaa tietoinen minänsä edes hetkeksi. Kun itsensä unohtaa, voi ehkä syntyä uudenlainen ajatus. Se ikäänkuin ilmaantuu, se on ollut siellä jossakin odottamassa". -Tapio Tuomela Tapio Tuomela aloitti tutustumisen kanteleeseen kirjoittaessaan teoksen "Kangastus" (1997) harpulle ja kanteleelle. Myöhemmin hän muokkasi teoksesta version kahdelle kanteleelle. Muita Tuomelan kanteleteoksia ovat sooloteos "Kuura" (2001) sekä kamarimusiikkiteos "Lemmin loitsu" (2000). Oopperassa "Äidit ja tyttäret" (1999) Tuomela käytti kantele-sampleja osana orkestrointia.
TEKSTI: EVA ALKuLA
Hiljainen haltioituminen
"Psykoanalyytikko Wilfred Bion kutsuu ihmisen tietämisen halun kohdetta origoksi. Totuutta voisi kutsua näkökulmaksi tähän kohteeseen, joka on tietoisen ajattelemisen ulkopuolella. Tässä on minusta paljon sitä, mitä muusikko tavoittelee: jotakin jota ei voi sanoiksi pukea - tai jos sen artikuloi niin se latistuu ja lakkaa olemasta. Tavoite on vain yhteys jonnekin, jonka olemassaolon lähinnä aavistaa. Mutta siihen pitää uskoa. (Jos olen oikein ymmärtänyt, ero teologiseen uskomiseen on siinä että tämä absoluutti ei ole yksi, kiinteä tai pysyvä.) Tämä musiikin väylämäinen tai välittävä luonne tuntuu minusta koko ajan konkreettisemmalta asialta; se että musiikin kuuntelun mutta etenkin soittamisen avulla voidaan luoda yhteys ulos itsestä tai saada kokemus jostakin toisaalta on yhä tärkeämpää. Tämä tietoisuutta ja tunnetta välittävä ominaisuus on varmaan monelle musiikin rakastajalle se keskeinen asia, joka pakottaa yhä uudestaan altistumaan toiseuden kokemukseen tai regressioon. Muisti on aistimuksellista: kun saadaan aistielämys, voi jäädä muistijälki. Itsensä unohtaminen soittaessa tai säveltäessä vaatii tietysti suorittavan tapahtuman yläpuolella oloa, pitkällisen harjoituksen ja kokemuksen tuomaa teknillistä varmuutta, joka antaa tilaa intuitiolle. Ritva Koistiselta kuulin viime viikolla sen Eero Rechardtin ajatuksen, että sensomotorinen elämys voi toimia välittäjänä - ilmeisesti juuri tuohon origoon - sanotaan vaikka luovan tai taiteellisen toiminnan tavoiteltuun ideaan. Moni tuntemani
Liverrys, viserrys vai vikinä?
"Olen säveltänyt tähän mennessä vain yhden kantelesävellyksen, nimeltään Geeniparanneltu Väinämöinen laulaa kyborgi-Joukahaisen lumeavaruuden mustaan aukkoon (2006), joten en ryhdy tässä mestaroimaan yleiskatsauksilla. Kerron sen sijaan muutaman hajamietteen.
KANTELE
39 1·2008
Mainitussa sävellyksessäni kanteleelle ja live-elektroniikalle, kahdelle harmonikalle ja jousikvintetille halusin futurologisoida konserttikanteleen sointia live-elektroniikan keinoin. Kanteleensoittaja Eija Kankaanrannalla on sisäänrakennetuilla piezomikrofoneilla varustettu konserttikantele, jonka äänen muokkaus osoittautui erittäin hedelmälliseksi. Mikrofoneista tuleva suora sointi oli yllättävän hyvä vahvistettuna ja signaali oli terve, joten siihen oli helppo tarttua efektilaitteella. Teimme sävellysprosessin aikana yhteistyötä Eijan kanssa, mikä oli minulle säveltäjänä ratkaisevan tärkeää. Hyödynsin sävellyksessäni seuraavia VOX TonelabSE-kitaraefektilaitteelle ohjelmoimiani prosessointeja: särö, stereoviive, kaiku, vaiheistin, Echo Plus (eräänlainen pedaaliohjattava, kumuloituvasti kieppuva ja kiihtyvä delay), kehämodulaatio ja puhemodulaatio. Eijan tehtävä esityksessä oli sitten kanteleensoiton aikana trampata efektilaitteen kytkimiä ja pedaaleja, asia joka ei sujunut tuosta vaan, vaan jota piti harjoitella. Akustisen konserttikanteleen vahvistaminen ja muokkaus onnistui varsin hyvin. Ainoa varsinainen ongelma oli kierto, kun äänenpaineet olivat esim. särösoinnissa vähän suurempia. Tämä on tuttua myös jousisoittimien vahvistuksesta. Kierto-ongelman saa poistettua ottamalla käyttöön täysin sähköinen konserttikantelemalli (rak. Koistinen). En ole tähän soittimeen itse vielä päässyt perehtymään muuten kuin konsertissa kuuntelemalla, mutta olen vakuuttunut siitä, että sähkökanteleen käyttäminen elektroakustisessa musiikissa olisi mitä antoisinta. Näitä soittimia alkaa jo muutamilla soittajilla Suomessa olla käytössään. Sen sijaan jos tarvitaan vahvistettua akustisen konserttikanteleen sointia ilman mitään prosessointeja, en suosittelisi sähkökanteleen käyttöä soinnillisista syistä. Koska sähkökanteleessa ei ole kaikukoppaa, puuttuu siitä akustisen kanteleen ainutlaatuisen ilmava sointi, sähkökanteleen suora sointi lähestyy jossain määrin sähkökitaran suoraa sointia. Mutta mielestäni sähkökanteleen sointi pitääkin luoda nimenomaan elektroniikan keinoin, sähkökitaran tapaan. Jatkaakseni analogiaa: kuten akustista kitaraa ja sähkökitaraa, ei akustista konserttikanteletta ja sähköistä konserttikantelettakaan pidä ajatella toistensa kilpailijoina vaan täydentäjinä. Akustisen konserttikanteleen vahvistaminen optimaalisella tavalla on mielenkiintoinen haaste. Usein nimittäin kamarimusiikkikontekstissa päädytään kanteleen vahvistamiseen. Hiljaisuudestaan huolimatta kanteleen soinnissa on ilmeisesti erittäin
rikas ja korkealle ulottuva spektri, vähän cembalon tapaan helähtävä, jonka vahvistaminen ilman että jotain olennaista menetetään ei ole helppoa. Kaikki äänentoiston osatekijät vaikuttavat soinnin laatuun mikrofonin tyyppi ja laatu, sen sijoittelu, äänisignaalin vahvistus ja toisto kaiuttimella. Spektrianalyysi voisi olla tässä kehitystyössä avuksi. Kanteleen sointikirjo on valtava, mikä kaltaistani nykysäveltäjää tietysti kiinnostaa. Kaikki kielet ovat puhtaina esillä soittajalle, kuin tarjottimella, ja erilaisia kosketuksen tapoja ja soittotapoja on lukematon määrä. Lisäksi voidaan hyödyntää live-elektroniikkaa, jolloin mahdollisuuksien määrä vielä tästä suorastaan räjähtää. Miten lähestyä tätä sointiavaruutta? Yksi tapa olisi hyödyntää suomen kielen äänisanoja. Suomen kieleen on nimittäin talletettu tietoa äänestä äänisanojen muodossa, joita on kielessämme n. 600 kpl (lähde: Suomen kielen perussanakirja cd-rom, julk. Edita). Teinkin tätä alustusta varten nopean siivilöinnin äänisanoista suhteessa kanteleeseen ja listasin ne äänisanat, jotka mielestäni jotenkin liittyvät kanteleen sointiin. hankaus havina helinä helkyntä helkähdys helähdys henkäys hisahdus horaus huhuilu humaus humina huraus hurina häly inahdus jorina jumputus jurnutus jylinä jyminä jyrinä jyske kahahdus kajahdus kakofonia kalke karahdus kehräys kiekaisu kihahdus kilahdus kimitys kirahdus kirskahdus kitinä kohahdus kolahdus kolkutus kopsahdus korahdus korina kujerrus kumaus kumina kurina kähähdys kärinä liplatus lirahdus liverrys loksahdus lonksahdus lonkutus lorina louskaus lumpsahdus luraus läimäys läpse maiskaus marina maukuna murahdus määintä mökellys mörinä nahina naksahdus nakutus napaus napsahdus naputus narskahdus naukaisu niksahdus nirskaus nitinä pihaus piipitys pimahdus pimputus piraus pirinä plumpsahdus poreilu porina prutkutus puksaus puksutus puhallus pulina pulppuilu puuskahdus pyrskähdys pärinä pörinä raakunta raapaisu raavinta rahina raksahdus rapina ratina ravahdus rimpaus ripinä risahdus
KANTELE
1·2008 40
rohina romina ropina ropse rouske rusahdus rutina rymähdys räike räiskähdys räminä räpse rätinä röhinä röhkäisy röhäys sihahdus sirahdus siritys solina sorina
suihkaus supatus surahdus sähinä sälähdys särinä taonta tirinä tirskutus tohina tuhahdus tyrskähdys tyyttäys tärskäys töminä uikahdus uikutus ujellus ulahdus ulina
ulvahdus ulvonta urahdus urina valitus vihellys vikinä vingahdus vinku viserrys viuhahdus vongahdus väpätys yninä ynähdys ärinä äyskintä äyskäys ölähdys örähdys
Mikä kanteleessa sitten ei kiinnosta minua säveltäjänä? Mielikuva neidosta kansallispuvussa soittamassa koivikossa kannelta. Tällainen asetelma joutaa museoon tai historialliseen kuvaelmaan. Tai flegmaattinen nyhertäminen. Vaikka kanteleen ääni on varsin hiljainen verrattuna orkesterisoittimiin, pitäisi kanteleensoiton aina olla sitäkin energisempää ja ilmaisuvoimaisempaa!" Max Savikangas Paneelikeskusteluun osallistuivat myös SibeliusAkatemian kanteleensoiton lehtori Ritva Koistinen sekä tämän koulutuksen hedelmä, kantelemuusikko Eva Alkula. Puhuttavaa olisi riittänyt vielä paljon pidempäänkin. Tässä lopuksi keskustelusta kiteytynyt viesti: Kanteleen sointimaailma kiehtoo monia säveltäjiä, mutta tietoa soittotekniikasta tai tavasta, miten soittimelle kirjoitetaan on toistaiseksi melko huonosti saatavilla. Tilanteeseen on onneksi tulossa muutosta! Uusille sävellyksille on edelleen tilausta, etenkin peruskurssitasoista materiaalia tarvitaan. Esimerkiksi yhteistyöprojektit säveltäjien ja musiikkiopistojen kanssa voisivat olla yksi hedelmällinen keino edesauttaa edellämainittuja asioita. Lähteet: Kantele säveltäjän näkökulmasta paneelikeskustelu Sibelius-Akatemialla 14.10.2007 Tapio Tuomelan ja Max Savikankaan alustukset paneelikeskustelua varten www.fimic.fi
Olen kuullut, että Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla on kerättynä suuri määrä tietoa kanteleen perinnesoittotavoista. Välttääksemme säveltäjinä nuo kauhistuttavat päälleliimatut efektit ja löytääksemme mahdollisen soittimellisen ja efektiivisen kirjoitustavan musiikillemme, millaista se sitten onkin, kannattaisi meidän mielestämme perehtyä myös kanteleen perinnesoittotapoihin ja yrittää soveltaa niitä. Näin saisimme lisäksi kannateltua arvokasta kulttuuriperintöä. Jotkin eilen kuulemistamme säveltäjistä olivatkin ansiokkaasti jo tällaista työtä tehneet. Minulla on sellainen kutina, että tältä suunnalta voisi löytyä vielä paljon. Kantele ei soittimena ole täysin vakiintunut, mikä on säveltäjän kannalta kiinnostavaa. On 5-, 7-, 12-, 15-, jne. kielisiä kanteleita ja useita eri viritystapoja. 38-kielinen kromaattisella sävelvaihtovivustolla varustettu konserttikantele on toki nykyään se taidemuusiikin virallinen kantele, mutta eihän pelkästään sitä ole pakko rajoittua käyttämään. Uskon lisäksi, että olisi mahdollista rakentaa konserttikanteleen pohjalta mikrointervallikantele, esimerkiksi 1/8-sävelaskelpykälöidyllä vivustolla varustettu. Tällaisessa mallissa voisi olla masterkampi, jolla soittimen voisi asettaa joko kromaattiseen moodiin tai mikrointervallimoodiin. Jotkut säveltäjät saattaisivat olla tällaisesta soittimesta hyvinkin kiinnostuneita.
KANTELE
41 1·2008
Kanteleliiton historiikki, osa 2
Rajoja rikkova kantele
Puheenjohtajan pestiä ovat kukin vuorollaan ja tyylillään hoitaneet Ismo Sopanen (19771991), Hannu Syrjälahti (19921995), Sinikka Kontio (19961997), Sanna Pitkänen-Eerola (19982003), Eija Kankaanranta (2004), Satu Sopanen-Helisalo (2005-2007) ja Eva Alkula vuodesta 2008 lähtien. Ismo Sopanen eläköityi vuonna 2005, ja Kanteleliiton osa-aikaisen toiminnanjohtajan tehtävään tarttui Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston kouluttama "maisteripelimanni" Riitta Huttunen. Toimitilat ja hallinto siirtyivät Helsinkiin Hämeentielle. Opetusministeriön harkinnanvarainen toiminta-avustus on ollut talouden kivijalka jo 22 vuoden ajan, ja on sitä edelleen. Toimintaa oli jo vuosikymmeniä rakennettu vankalle pohjalle kanteleväen yhteisin voimin, siitä oli hyvä jatkaa. Aika on kuitenkin muuttunut ja jäsenkunta nuorentumassa. Kanteleliiton säännöt ja toimintatavat uudistettiin tämänhetkisiä tarpeita vastaaviksi. Kotisivut kertovat: "Kanteleliiton tehtävänä on edistää laaja-alaisesti kanteleharrastusta, -rakennusta, -musiikkia ja olla soittajien, säveltäjien, sovittajien, tutkijoiden ja muiden alasta kiinnostuneiden tahojen yhdyssiteenä." Tuoreimmissa toimintakertomuksissa liiton yhteistyötahojen lista pitenee vuosi vuodelta. Pienillä resursseilla saa enemmän aikaan, kun verkottuu ja tekee yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Vuonna 2005 myös Kantele-lehti sai uutta ilmettä ja väriä, kun päätoimittajaksi tuli kanneltaja Timo Väänänen. Kolmeen vuosikymmeneen mahtuu monenmoista. Kanteletta tehtiin toiminnan alusta saakka tunnetuksi järjestämällä vuosittaisia Kanteleparaateja, erilaisia teemakonsertteja, kantelesävellysten kantaesityksiä ja tempauksia, mm. "presidentillisiä konsertteja" Mäntyniemessä. Avattiin aktiivisesti uusia ovia, haettiin kanteleelle uusia areenoita: mm. Viitasaaren Musiikin aika, Tampere Biennale, Kuhmon kamarimusiikki ja Folklandia-risteilyt. Kanteleliiton ansiolistalta löytyy kantelesävellyskilpailu, mittava määrä tilausteoksia ja muita rahoitettuja teoksia vuodesta 1983 lähtien. Kuutisenkymmentä säveltäjää (joukossa myös ulkomaisia) on jo tehnyt teoksia kanteleelle. Kanteleliitto on vuosittain pitänyt aiheiltaan vaihtelevia koulutustapahtumia eri kohderyhmille, eikä soiton halu sammu kesälläkään. Liitto on ollut mukana järjestämässä kanteleleirejä ja ennen kaikkea tiedottanut niistä jäsenistölleen. Parhaina vuosina eri puolilla Suomea pidettiin parikymmentä kanteleleiriä, jotka kokosivat jopa 800 soittajaa. Mutta kiistatta yksi Kanteleliiton suurimmista saavutuksista on kanteleensoiton opetuksen saaminen musiikkiopistoihin ja konservatorioihin. Kun vuonna 1971 kanteleen opetusta oli tarjolla vain Tampereella, liiton kahdeksantena toimintavuotena 1985 opetusta oli 16 oppilaitoksessa, vuonna 1987 jo 27 oppilaitoksessa ja vuonna 2007 jo yli 50 oppilaitoksessa. Kanteleliiton aloitteesta koottu työryhmä loi linjat eri tasojen kurssitutkintovaatimuksiin, joita on tarpeen mukaan myöhemmin päivitetty. Kanteleliitolla oli pontevasti sormensa pelissä myös siinä, että kanteleensoiton solistinen opetus alkoi Sibelius-Akatemiassa vuonna 1987. (Suomalaisen kanteleen suurmies, professori Martti Pokela oli vienyt kanteleensoiton Sibelius-Akatemiaan jo vuonna 1975, ja kansanmusiikin koulutusohjelma aloitti toimintansa vuonna 1983.) Ammattimaisia pedagogeja on jo runsaasti, ja he ovat järjestäytyneet perustamalla Kanteleensoiton opettajat ry:n vuonna 1999. Valtakunnalliset kantelekilpailut, alan suurkatselmukset, ovat olleet tärkeä osa liiton toimintaa. Ne ovat aktivoineet niin ammattilaisia kuin harrastajiakin, tuoneet kanteleelle näkyvyyttä ja edistäneet suomalaista musiikkikulttuuria. Valtakunnallisia kantelekilpailuja on vuodesta 1978 lähtien pidetty eri paikkakunnilla, nyt ne ovat kotiutuneet Jyväskylään. Sarjajaot ovat kilpailuissa vaihdelleet. Vuosien saatossa niissä on kuultu noin 480 yksilösuoritusta ja 190 yhtye-esitystä. Tuomaristossa on ollut soittajia, säveltäjiä, tutkijoita ja kouluttajia myös kanteleen sisäpiirin ulkopuolelta. Ilmakantele 2005 -kilpailu innoitti osallistujat niin railakkaan ilmavaan ilmaisuun, että se imaisi mukaansa sekä yleisön että median.
historiikki on jatkoa edellisestä numerosta ja jatkuu seuraavassa numerossa. historiikki julkaistiin 14.10.2007 Kanteleliiton juhlakonsertin käsiohjelmassa. TEKSTI: ANNA-LIISA TENhuNEN
KANTELE
1·2008 42