29. vuosikerta 4 2007
·
PÄÄTOIMITTAJA: Timo Väänänen 040 - 522 7188 AD: Ilari Ikävalko
Juhlasoittajat, s. 12
VAKIOT
Pääkirjoitus .................................... 4 Puheenjohtajan palsta ..................... 4
Tontun joulu, s. 28
JuLKAISIJA JA KuSTANTAJA (tilaukset, jäsenasiat ja ilmoitukset) Kanteleliitto r.y./Riitta Huttunen Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki puh. 050-5645 957 mail@kanteleliitto.org www.kanteleliitto.org
Julkaisut ....................................... 14 Nuottiliite ..................................... 19 Ilmoitukset .................................... 25 Opettajan päiväkirja ..................... 29 Maailmalla ................................... 34
TOIMITuSNEuvOSTO Sami Kangasharju Matti Kontio Satu Sopanen-Helisalo Tuija Wegelius Timo Väänänen TOIMITuS JA TAITTO Pro Motius ky Kelohongantie 7, 15200 Lahti lehti@kanteleliitto.org KuvAT Pro Motius ky:n, ellei toisin mainita PAINOPAIKKA Kauhavan Kirjapaino www.kauhavansanomalehti.fi ILMESTYMISTIEDOT 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd) AINEISTO- JA JuLKAISuPÄIvÄT 1. nro 1.2. 28.2. 2. nro 2.5. 31.5. 3. nro 1.8. 31.8. 4. nro 1.11. 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI: KANTELESATOA
Parppein kantele, s. 12
KuLTTuurI-, MIELIPIDE- JA TIEDELEhTIEN LIITTO KuLTTI rY:N JÄSEN
KANTELE
3 4·2007
PÄÄKIrJOITuS
TIMo VÄÄNÄNEN
PuhEENJOhTAJAN PALSTA
SATU SoPANEN-hELISALo
Muistoissa
"Taas aurinko nousee, mä mietin, kuinka kaunis on vaarojen maa. Luon katseeni kauaksi tuonne yli vaarojen pilvien taa. Kaikella täällä on aikaa, tuulella sateellakin. Tää tunturin kummaa on taikaa, on elämä lähelläni. Aatos lentää, se mieleni täyttää matkaan laavulle tunturin taa. Linnut seurassain matkaani jatkaa puro solisten vieressä soi. Tikka koputtaa jossakin tuolla, ehkä pesäänsä se rakentaa. Puro solisten matkaansa jatkaa säteet auringon kultaavat sen. Nyt Luojaani muistan ja kiitän tästä maasta ja luonnosta sen. Tämä maa, tämä maa ompi meidän ja myös lapsille jätämme sen." säv. Toivo Alaspää, san. Saimi Alaspää Kaksi mestaria on poissa.
14 .10 . klo 16 .30-19 .30
Ovet aukeavat ja kutsuvieraat saapuvat onnittelemaan. Puheen sorinaa ja kuppien kilinää. Kahvitilaisuutta juhlistaa tunnustuksien ja palkintojen jako. Kunniajäseniksi on kutsuttu Annikki SmolanderHauvonen, Aino Huoponen, Eila Kostamo, MaijaLiisa Balk, Esko Finnsrtöm ja Keijo Planman. Vuoden kantele -tunnustus lähetetään rockmuusikko Tuomas Holopaiselle, joka halusi Senni Eskelisen soittamaan kanteletta uudelle Night Wishin levylle. Ismo Sopanen palkitaan Kultakantele -tunnustuksella, 28-vuotisesta elämäntyöstään Kanteleliiton ja kanteleen hyväksi. Siirrymme konserttisaliin pääjuhlaan. Eteisessä mukavaa kuhinaa saavat aikaan lapset, joita on kutsuttu n. 200 eri musiikkioppilaitoksista. Konsertin aloittavat muskarilaiset, soittaen ja laulaen jousikvartetin säestyksellä. Sitten lavalle saapuu vuorotellen eturivin kanteletaiteilijoita erilaisten soitinkokoonpanojen kera. Soolonumeroa soittaa Ritva Koistinen. Yleisö istuu hiljaa ja innostuneen näköisenä. Seuraan soittajia ylpeänä ja hyvällä mielellä. Olemme saaneet aikaan hienot juhlat. Ismon haave on toteutunut, kanteleella menee lujaa. Uskon, että mestarit Martti Pokela ja Toivo Alaspää olisivat yhtä tyytyväisiä, heidän oppinsa elävät vahvasti nuorien soittajien sormissa. Eläköön 30 vuotias nuorekas kanteleliitto! Missähän juhlitaan kymmenen vuoden kuluttua? Hyvää jatkoa kaikille!
KANTELE
4·2007 4
inoa, jolla Suomen tasavallassa on kuninkaallinen oikeus olla tunnettu jo pelkältä ristimänimeltään." Sopisiko em. luonnehdinta kehenkään 2000-luvun kanneltajaan? Ehkä ei, mutta 1900-luvun alun Suomessa oli Pasi, josta on lukemattomia lehtijuttuja ja tarinoita.
TEKSTI: ANNA-LIISA TENhUNEN
"A
P
asi (Basilius) Jääskeläinen syntyi 30.5.1869 Haapavedellä. Lukkarin vallaton vekara pantiin kesyttymään Oulun lyseoon, mutta koulunpenkki maistui puulta. Oma ala oli hakusalla. Pasi ennätti olla maatöissä, merimiehenä, tukkilaisena, sähköteknikkona ja saarnamiehenä. Hän suoritti Oulussa lukkarija urkuritutkinnon ja toimi Haapavedellä vt. lukkarina, mutta vilkasluonteisena kyllästyi edelläveisaamiseen ja rupesi näyttelijäksi. Viitisen vuotta hän kiersi maata teatterilaisena: Kansanteatterissa, Ida Aalbergin kiertueessa ja Uudessa Teatterissa. Sekään ei lyönyt leiville, joten Pasi aloitti lauluopinnot Helsingissä Abraham Ojanperän johdolla. Hän rupesi laulelemaan frakki päällä kansanlauluja, mm. 1899 säveltäjäpianisti Emil Kaupelinin (Kaupin) pianon säestyksellä.
Pasi ja kantele
Pasi lauloi "Velisurmaajaa" Kuopiossa marraskuussa 1901 niin vaikuttavasti, että kriitikko kutsui häntä "Wäinämöisen weljen pojaksi". Valokuvaaja: Victor Barsokevitsch KUVA: Kuopion kulttuurihistoriallinen museo
KANTELE
5 4·2007
Pasin kantelepaja. oikealla Pasi itse, keskellä mestari Ikonen ja vasemmalla puuseppä Ruuska. Pasin kehittämässä "peilikanteleessa" ponsipää oli pitkältä sivulta soitettaessa oikealla. KUVA: Tampereen Yliopisto, musiikintutkimuksen laitos, kansanperinteen arkisto
ehdäkseen esityksensä vielä kansallisemmiksi" hän keksi säestää niitä kanteleella. Ura urkeni. Kansanlauluja oli aiemmin kuultu mm. kuorosovituksina, mutta Pasi Jääskeläinen lauloi itse kokoamiaan kansanlauluja hyödyntäen näyttelijänkeinojaan ja hurttia huumoriaan. Hän loihti äänellään, ilmeillään ja eleillään väriä niin hullunkurisiin rallatuksiin kuin surullisiin laulelmiin. Kuulijat olivat "mimiikistä, muljauksista ja silmäniskuista" ihmeissään ja ihastuksissaan. Ennennäkemätöntä oli myös laulajan olemus. Vahtimestarit eivät alkuun tahtoneet laskea rehevää, sarkapukuun ja kikkanokkaisiin pieksuihin sonnustautunutta Pasia sisään omiin konsertteihinsa. Maine kiiri miehen edellä ja salit olivat täynnä niin kaupungeissa kuin maaseudullakin.
"T
P
asi oli maamme ahkerimmin esiintyneitä artisteja. Hän kävi kanteleineen laulumatkoilla myös Amerikassa (1902, 1907), Kööpenhaminassa (1909) ja Lontoossa. Ohjelmistossa oli enimmäkseen suomalaisia kansanlauluja ja mm. murrejuttuja. Kritiikki oli pääosin myönteistä, tosin välillä varoiteltiin "hollitupavirityksestä" ja toivottiin ohjelmiston uusimista. Pasi levytti kymmeniä kappaleita 19041911, kirjoitti laulunäytelmiä ja oli monin tavoin toimelias mies myös kotiseudullaan.
Julkkiksen riemuja ja riesoja
M
6
ainio todistus yleisömenestyksestä oli se, että jo vuoteen 1905 mennessä Pasi Jääskeläistä kutsuttiin laajalti pelkäksi Pasiksi. Iisalmen lehdissä iloittiin, kun "kauwan kai-
KANTELE
4·2007
wattu Pasi" oli tulossa kaupunkiin kanneltaan kaijuttamaan. Pasista piirreltiin lehtiin lempeitä karikatyyreja, kuten oheinen Tampereella 1904 "taltioitu" kuva. Rahvas rallatteli Pasin viisuja pitkin Suomea, ne soivat gramofonilta Raja-Karjalan korpikyliä myöten.
tunnetuksi kansamme keskuudessa". Kerrotaan, että Pasi käytti aluksi säestyssoittimena 5-kielistä kannelta, johon hän oli "tutustunut vain Haapavedellä". Isällä, kanttori August Jääskeläisellä oli ollut 10-kielinen kantele. e, miten ja milloin iso kantele tuli Pasi Jääskeläisen kuvioihin ja Haapavedelle, on kiinnostava kysymys(merkki). Pasi on sanonut kuulleensa kanteleesta "kilauksen sieltä, toisen täältä". L. Niemelä Haapavedeltä (Kaltio 5/1956) kirjoittaa Pasin kiintyneen kanteleeseen 1800-luvun lopulla: "Hänen kotonaan on kantele aina ollut käytännössä. Pienten kotitekoisten ohella oli yksi, joka lähenteli neljää oktaavia. Siinä oli rautatapitkin. Tekijää en tiennyt." Hjalmar Räisänen, Kreeta Haapasalon tyttären poika kertoo Pasin löytäneen ison kanteleen konserttimatkallaan Raahessa. Pasi vieraili siellä Räisäsen luona, kuuli hänen soittavan ja kulki sitten Räisäsen opissa. Pasi soitti kuitenkin kanteleen pitkältä sivulta, joten vaikutteita lienee tullut myös muualta. "Kanteleen soiton alkeita" -kirjassaan (1903) Pasi mainitsee Akilles Ockenströmin kanteleoppaan (1898). 1800-luvun lopulla laajalti konsertoinut Akilles (kuten jo isänsä Alexander) oli soittanut kannelta pitkältä sivulta.
K
eväällä 1910 Jokamiehen viikkolehti järjesti lukijaäänestyksen Suomen merkittävimmästä miehestä. Kärkikolmikossa komeili Pasi. Samana vuonna Suomen Urheilulehti kyseli tunnetuilta, toimituksen mielestä "auttamattoman lihawilta" kansalaisilta heidän omaa mielipidettään lihavuudesta. Pasi pohti, ettei kysely enää häntä (vain 128 kg) koske, mutta vastaili toimituksen mieliksi. Elopainon ollessa 145 kiloa Pasi oli saanut tuhansia neuvoja. "En noudattanut niistä yhtään ja jäin siten henkiin." Kun tytöt pitivät Pasia liian pyylevänä, hän päätti laihtua "ainakin sen verran, että akan saan", alkoi hiihtää ja uida. Paino tippui 125 kiloon, mutta "toppasi" siihen. Onneksi seudulle sattui eräs nuori hierojatar, joka "ammatistaan innostuneena" suostui Pasin ehdotukseen hoitaa lihavuutta hieromalla, ja "ykskaks" Pasi oli naimisissa.
S
P
asin ystäväpiiriin kuulunut säveltäjä Oskar Merikanto kertoi 1919: "Ei liene sitä maankolkkaa Suomessa, jossa ei Pasia tunnettaisi. Kun Pasi eräänä kesänä vieraili allekirjoittaneen huvilassa Vilppulassa, levisi tieto hänen siellä olostaan kuin kulovalkea ympäri pitäjän ja seuraavana sunnuntaina oli huvilan ympäristö täynnänsä kutsumattomia vieraita, monet peninkulmienkin päästä. Eihän siinä auttanut muu kuin Pasin täytyi asettua pihamaalle laulamaan ja soittamaan."
Kanteleen elvyttäjä ja kehittäjä
-luvun alun lehdissä Pasi Jääskeläistä kiiteltiin pianon vaihtamisesta kanteleeseen se antoi kansanlauluille "oikean alkuperäisen leiman". Suosikkilaulaja esiteltiin komeasti kuvien kera Uudessa Kuvalehdessä (1/1902): Pasi oli käyttänyt kanteletta tuolloin "vasta toista vuotta" ja lupasi tehdä kanteleen "uudelleen
Vuonna 1904 Pasilla oli tapana aloittaa konserttinsa säestämällä 5-kielisellä kanteleella runolauluaan: " - - vaan kun ei lihavat laula, niin ma laulan laiha poika - -." KUVA: Sibelius-museo
1900
KANTELE
7 4·2007
rkki Ala-Könnin mukaan Pasin ensimmäiset isot kanteleet oli valmistettu Keski-Suomessa. Keväällä 1901 sanomalehdissä kerrottiin Pasin käyttävän "vanhaan tyyliin tehtyjä", itse tekemiään kanteleita, joita oli kaksi: "toinen dur- toinen molli-wirityksessä". Säestystä kehuttiin, se oli "kirkas ja läpikuultawa kuin pohjolan kesäyö". Vuoden 1901 lopulla häntä kehotettiin ottamaan ohjelmaan enemmän "paljasta kanteleen soittoakin". Helmikuussa 1902 Helsingissä kuultiinkin jo pari Pasin kantelesooloa, "harwinaisen taidokkaasti ja waikuttawasti esitettyinä". Uusi Suometar uutisoi, että Pasi oli myös laatinut "oman järjestelmänsä soittimien käyttämiseen".
E
o vuonna 1902 Uusi Suometar tiesi, että "hra Jääskeläinen" oli tehnyt kokeiluja kanteleen rakentamisessa. Tuloksena oli erinomaisia, "woimakas- ja kaunisäänisiä" kanteleita. Aamulehti 1903 kertoi Pasin huomanneen soittajana, ettei Suomessa ollut "pystyviä kanteleen rakentajia". Niinpä hän oli tehnyt itse kanteleeseen parannuksia ja perustanut Haapavedelle kantelepajan. Pasi kehitti kanteleeseen mm. erillisen kaiku- eli välipohjan, muutti rakenteen vanhan kantelemallin "peilikuvaksi" ja patentoi mallinsa vuonna 1904. Vähäisen kysynnän vuoksi verstas toimi vain muutamia vuosia, vaikka kanteleet (5-, 28- ja 30-kieliset) olivat varsin hyvätasoisia.
J
M
yös myöhemmiltä vuosilta löytyy ylistäviä arvioita Pasin kanteleensoitosta: "werrattoman kaunista", taitavaa, mestarillista; "owela soittomies, joka kanteleestaan kiertää kummosia ääniä milloinkin mielii"; paras kanteleensoittaja, jonka maine on "täysin wakaantunut". Erityistä, "isänmaallista" kiitosta tuli siitä, että Pasi oli pelastanut kanteleen unhoon joutumasta ja saanut sen harrastuksen lisääntymään. Moitteita tuli harvoin, lähinnä kantelesäestyksen yksitoikkoisuudesta.
P
asi Jääskeläinen kuoli Helsingissä 23.1.1920, vain 50-vuotiaana. Kalevalehti kirjoitti, että hän oli saattanut kanteleen maassamme uudelleen "käytäntöön ja konserttisalienkin kunniaan". 1900-luvun alun keskeinen poliitikko ja nuorisoseuraliikkeen kehittäjä Santeri Alkio arvioi Pasin elämäntyötä muistokirjoituksessaan (Pyrkijä 1920): "Hänen suuri tehtävänsä oli tuoda kantele kotiin. Jälkeenjäävien tehtäväksi on jäänyt hänen jälkeensä suojella kanteletta Suomessa."
P
asin konserttiohjelmissa oli laulut lueteltuina, mutta vain "kanteleensoittoa". Soolot lienevät olleet kansanlauluja. Vuonna 1904 hän konsertoi yhdessä haapavetisen Antti Rantosen kanssa Helsingissä. Oli soittoa yhdellä ja kahdella 5-kielisellä ja nelikätisesti yhdellä ja kahdella (isolla) kanteleella (mm. Oskar Merikannon Helkähdys). 19081911 Pasi teki kiertueita Emil Kaupin kanssa. He soittivat kahdella kanteleella, ja Kauppi esitti myös kovasti kiiteltyjä kantelesooloja. Kun kaverukset paksu, mustapartainen Pasi ja hintelä, lähes kalju Kauppi palokuntalaispuvuissa esittivät Hj. Nortamon "prankkoorimarssia" Rauman murteella, yleisön riemu nousi kattoon.
Kupletin uranuurtaja 25-kielisine kanteleineen. "Ei mikään salonkisankari, vaan supisuomalainen laulaja mitä kansallisinta lajia". (Uusi Kuvalehti 1/1902.) Valokuvaaja: Victor Barsokevitsch 1901 KUVA: Kuopion kulttuurihistoriallinen museo
KANTELE
4·2007 8
Puhuttelevia hengellisiä lauluja, sävelmiä ja virsiä. Ritva Koistisen kantele ja Ulla Lampelan sello johdattelevat kohti hoitavaa hiljaisuutta. 21,
Suomen Lähetysseuran Basaari Tähtitorninkatu 18, 00140 Helsinki p. (09) 1297 221/222, http://basaari.mission.fi
Vuoden parhaat!
kansanmusiikki ja -tanssi Suomessa Kanneltaja! Kanteleen rakentaja! Yhdistys! Kouluttaja!
Ilmoita tietosi portaaliin! Se on maksutonta. www.kansanmusiikki.fi info@kansanmusiikki.fi Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus (09) 325 1320
ONNEA 20-v. SIBELIUSAKATEMIAN KANTELELUOKKA! ONNEA 30-v. KANTELELIITTO!
Vilma Timonen Quartet
CD-uutuuksia!
09-295 2079 0400-467 974 imu@imu.fi www.imu.fi
& The Helsinki Koto Ensemble
julkaisija: Texicalli Records Oy Tunturikatu 15 B 42 00100 Helsinki www.texicalli.net jakelu: Töölön Musiikkitukku Oy www.toolonmusiikkitukku.com
Minna Padilla
Emmi Knuutinen ja Maarit Hedman
Soivia värejä
Kanteleensoittaja Emmi Knuutinen ja kuvataiteilija Maarit Hedman toteuttivat yhdessä Suhteellista -näyttelyn Lasipalatsin galleriaan viime keväänä. Näyttely oli monitaiteellinen ja moniaistinen, sillä mukana oli Maaritin maalausten lisäksi Emmin musiikkia saarijärven kanteleella, maalauksiin liittyviä runoja sekä töiden kuvailutulkkaus näkövammaisille.
"Olen joskus ajatellut, että olisi mukavaa, jos joku kuvailisi musiikilla maalauksiani. Kun tapasin Emmin esitin idean hänelle", kertoo Maarit Hedman. "Pystyin heti kuvittelemaan kanteleen töitteni yhteyteen. Olen aina nauttinut kanteleen äänestä." Emmi Knuutinen innostui asiasta ja työpari aloitti työskentelyn yhdessä. "Yhteistyö lähti heti käyntiin hyvin voimallisesti. Emmi soittaa hyvin samalla tavalla kuin minä maalaan. Liikumme jossain samantyyppisessä maailmassa, kun teemme taidetta", Maarit kertoo. "Työskentelytapa on molemmilla improvisoiva ja intuitiivinen", pohtii Emmi.
Heijastus, (2007) Ajelehdin ajatusten laitamilla. Lauttani lipuu heijastuksesta toiseen. Merimerkkejä matkalla unelmien aalloilla.
Emmi ja Maarit työskentelevät monimuotoisesti yhdessä joskus työt lähtevät musiikista ja Maarit saa soitosta impulssin maalauksiin, joskus työn alla oleva tai valmis maalaus muuttuu musiikiksi. "Välillä sävelet antavat minulle värin, johon tartun. Joskus se voi myös olla musiikista tullut liike ja sen avulla lähden maalaamaan. , Maarit kuvailee. "Se oli aluksi aika hurjakin tunne ihana mutta myös hurja kun eri elementit sekoittuvat. Äänen kulku, kehon liike, värit ja tunnelmat ovat vahvasti yhtä." "Minulle värien voimakas kokeminen on hyvin tärkeää, koska en näe. Tuntuu hienolta, että musiikki voi antaa niitä minulle", Maarit kertoo. Maarit valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta kuvaamataidon opettajaksi 1994 ja toimi kuvataiteilijana. 19961998 hän sokeutui ja oli jättää kuvataiteen kokonaan, mut-
TEKSTI JA VALoKUVAT: TIMo VÄÄNÄNEN, MAALAUKSET: MAARIT hEdMAN
Pilkahdus (2007) Pilvien alla pesivät, pienet pilkahdukset. Sisäisessä värissä, kultaisina kutittelevat, mielen maisemassa. "Näkevänä en työskennellyt näin moniaistisesti kuin nyt", kertoo Maarit hedman
KANTELE
4·2007
10
Valon verkot (2007) Minä kudoin valon verkkoa. Keräsin silmukoita hangen kiteistä, veden väreilystä. Kuumista säteistä, niiden leikeistä oksissa. Kudoin kirkkaat muistot verkoksi, kepeäksi vaatteeksi, itselleni. Välkkymään sumuisilla poluilla.
"Meille taiteen saavutettavuus on merkittävää. Erityisesti näkövammaiset ja muut erityisryhmät ovat tärkeitä."
ta häntä rohkaistiin jatkamaan maalaamisen parissa. "Minulle soitti Pirjo Kallio, joka lapsesta lähtien halusi kuvataiteen pariin, mutta sokeutui, eikä voinut opiskella alalle. Hänelle visuaalisuus ja värit olivat hyvin tärkeitä ja hän kehitti itselleen maalaamistavan, jolla pystyi toteuttamaan itseään. Pirjo oli kuullut minusta ja sanoi, että kyllä sinä vielä maalaat! Hänellä oli ihana huumorintaju, kun hän silloin sanoi: 'Kyllä se on kuule Maarit hullua, ku sokkee maalaa pimmeessä keskellä yötä!'" Perhe on myös ollut vahvana tukijoukkona. Musiikin Maarit näkee usein väreinä. "Näen värit aivan selvästi. Kerrankin Tapiola Sinfonietan konsertissa näin väriaaltojen vyöryvän ylitseni niin kuin olisin ollut väritulituksessa!" "Kanteleesta lähtee niin monenlaisia ääniä ja värejä! Kaikki sateenkaaren värit hyvin herkkää, hempeää vaaleaa mutta toisaalta voimakasta ja rajua." Maarit käyttää maala-
tessaan valkoista, kultaa ja hopeaa sekä perusvärejä, joista hän sekoittaa haluamansa sävyt. "Minulla on mielikuva siitä, minkälaisen värin haluan ja kun käsilläni sekoitan värit minulla on tuntuma niistä." "Maaritin töitä katsoessani saane aivan erilaisen inspiraation soittaa, kuin jos lähtisin vain musiikista liikkeelle. Töistä tulee ideoita ja tuntemuksia. Kun ensimmäistä kertaa näin Maaritin työt työhuoneella, olin hyvin häkeltynyt ja vain katsoin töitä. Sitten istuin lattialle ja aloin soittaa", Emmi kertoo maalausten vaikutuksesta. "Vietitkin siellä kellarityöhuoneessa aika paljon aikaa..!", nauraa Maarit. "Halusin usein jäädä vielä Maaritin lopetellessa maalaamista kahden kesken maalausten kanssa työhuoneeseen." "Sinullehan tuli silloin myös runoja ja tarinoita maalauksista, musiikin lisäksi", muistelee Maarit. "Annoin kaikille töille omat nimeni ennen kuin Maarit nime-
si ne ja kirjoitin maalausten minulle antamia tarinoita muistiin." "Minullekin tulee usein maalauksiin liittyviä runoja joko jo maalatessa tai sitten työn loppuvaiheessa. Suhteellista-näyttelyn maalausten runot syntyivät viimeistelyvaiheessa. Olin eräänä iltana jo melkein nukahtanut, kun alkoi tekstiä tulla ja sitten piti mennä kirjoittamaan. Muutaman päivän aikana tekstit sitten vaan tuli", Maarit kertoo. "Ne oli odottaneet sopivaa hetkeä tulla ulos." "Kun maalasin näkevänä, en työskennellyt tekstin kanssa, mutta nyt työskentelen usein moniaistisesti." "Tällainen työtapa on vapauttavaa, kun ei tarvitse ajatella rajoja", Emmi kertoo. "Tekemisen muodot lomittuvat ja kietoutuvat toisiinsa." Maarit maalaa käsillä ja sormilla, jolloin hän saa tuntuman muotoon ja materiaaliin kosketuksen kautta. Työt ovat akryylimaalauksia kankaalle "Sormeni välittävät sen tiedon, jota silmäni eivät voi tarjota", Maarit kertoo. Hän käyttää myös palettiveistä. "Palettiveitsen vedoista minulle tuli heti mieleen tikulla soitto", kertoo Emmi ja Maarit jatkaa: "Ja tikulla soitosta minulle tuli mieleen palettiveitsi, joten se toimi molempiin suuntiin." "Töiden valmistuminen oli voimakas kokemus, kun näin eri elementtejä, joita olin soittanut. Se on uudenlainen kokemus minulle soitto ei häviäkään äänen loputtua", Emmi pohtii.
"Virta" Ateneum-salissa helsingissä pe 1.2. klo 16.30 ja la 2.2. klo 13. Mukana Maarit ja Emmi sekä tanssija Emilia Laitala.
KANTELE
11 4·2007
KANTELELIITTO 30 vuOTTA
Näkyvyyttä
Kantele kohtaa median
TEKSTI: TITTA TUoVINEN, KUVAT: JoRMA AIRoLA
Kuten kaikki ovat jo varmasti huomanneet, on Kanteleliitto juhlistanut tänä vuonna näkyvästi 30-vuotista taivaltaan. Juhlat päätti hienosti Kantele jos uskallat -konsertti Sibelius-Akatemian konserttisalissa, joka oli tupaten täynnä juhlivaa väkeä. Väkeä riitti myös muihin samaan aikaan järjestettyihin kantelemusiikin tapahtumiin, jotka olivat Kanteleliiton juhlakonsertin kanssa osana Kantele 20+30 -festivaalia. Yksi syy tähän ihmispaljouteen oli varmastikin festivaaliin näkyvyys mediassa.
Media nosti tapahtumaa esille suhteellisen monipuolisesti aina lehdistä internetiin ja radioon asti. Festivaalin aikana tiedotusvälineet julkaisivat erilaisia ja erikokoisia juttuja tapahtumista, niin paikallisesti kuin koko maan laajuisestikin. Joskus juttu saattoi olla pienempi, kun taas joskus julkaistiin jotain isompaa, jopa kuvan kanssa. Myös näkökulmat festivaaliin ja sen tapahtumiin vaihtelivat, mutta suhtautuminen kanteleeseen oli kuitenkin myönteistä.
Yksi näkyvimmistä jutuista oli Huvudstadsbladetin kulttuurisivuilla, jossa kantele ja koko tapahtuma nostettiin sivujen pääaiheeksi. Myös Helsingin Sanomat ja Kauppalehti kirjoittivat festivaalista. Molemmissa lehdissä oli konserttiarvostelut, joissa mielipiteitä annettiin Sibelius-Akatemian kanteleluokan 20-vuotis juhlakonsertista sekä Eva Alkulan ja Tomoya Nakain konsertista Kuvaelmia kotolla ja kanteleella. Näiden lisäksi tapahtuma näkyi myös mm. englanninkielisessä Helsinki Times -lehdessä. Tämä toi konsertteihin yllättävän paljon ulkomaalaisia vieraita. Festivaali sai myös hyvin palstatilaa sekä paikallisten että valtakunnallisten lehtien tapahtumakalentereissa. Helsingin Sanomien Minne mennä -sivulla oli tapahtumatietojen lisäksi kahtena päivänä kuvanostoja. Lisäksi internetin tapahtumakalenterit toivat festivaalille näkyvyyttä ja tiedot tapahtumasta levisivät mitä kummallisimmin tavoin sivuilta sivuille. Erityisesti juuri internetissä festivaalin ohjelmisto näkyi monipuolisesti, niin klassisen ja kansanmusiikin kuin popin ja rockinkin puolella.
KANTELE
4·2007 12
KANTELELIITTO 30 vuOTTA
Itse festivaalin lisäksi paljon mediakiinnostusta sai osakseen myös Kanteleliiton tämän vuoden tunnustukset, jotka myönnettiin samaan aikaan. Kiinnostus johtui luultavastikin siitä, että yksi tunnustuksen saajista oli Nightwishin keulakuva Tuomas Holopainen. Tämä maailmallakin tunnettu hahmo saa helposti suomalaisen median kiinnostuksen heräämään. Kantele ja kantelemusiikki olivat siis festivaalin aikana näkyvästi edustettuina tiedotusvälineissä, vaikka välillä sen eteen sai tehdäkin paljon töitä. Voi olla, että kanteleella ei vielä ole sitä helpointa ja selvintä tietä median lämpimään syleilyyn, mutta matka sinne on kuitenkin jo alkanut. Kirjoittaja toimi Kantele 20+30 -festivaalin tiedottajana.
KANTELE
13 4·2007
JuLKAISuT
HEIlANI sydän TeräKsesTä
Arja Kastinen ja Pirjo Pirinen TEMPS 2007, www.temps.fi
HIlJAISIN HETKIN Puhuttelevia hengellisiä lauluja, sävelmiä ja virsiä. Ritva Koistinen Ritva Koistisen kantele ja Suomen Lähetysseura Ulla Lampelan sello johdattelevat www.mission.fi/kustannusliike/uutiset kohti hoitavaa hiljaisuutta. 21,
Ritva Koistisen uutuuslevy Hiljaisin hetkin on kokoelSuomen Lähetysseuran Basaari Tähtitorninkatu Kanteleen Helsinki ma hengellisiä sävelmiä. 18, 00140 lisäksi levyllä soi p. (09) 1297 221/222, http://basaari.mission.fi myös Ulla Lampelan sello. Levyltä löytyy useita Siionin virsien sävelmiä, kuten Koska valaissee kointähtönen ja Särkyköön nyt sydämeni. Samoin kokoelmassa ovat virret Kun on turva Jumalassa ja Valkeus kirkas päällä synkän maan, mukana on myös kaksi Taizélaulua Saat suuren rauhan ja Ristin Herra ja kolme Arvo Pärtin sävelmää. Ranskassa sijaitsevan ekumeenisen Taizé-yhteisön laulut ovat tulleet Koistiselle rakkaiksi. Arvo Pärtin musiikkiin hän tutustui 1970-luvun lopussa. Arvo Pärt (s. 1935) on virolainen, Saksassa asuva säveltäjä, joka on harras ortodoksi ja mystikko. Hän on kertonut saavansa luostareista lohdutusta, rauhaa ja inspiraatiota musiikilliselle ajattelulleen.
Uusi 11-kielisen kanteleen opas sisältää kattavat viritysohjeet, soittoohjeet värikuvin erilaisille tekniikoille ja improvisaation sekä sointupohjaisen muuntelun perusteet. Ohjeita voi soveltaen käyttää myös 10-15-kielisille kanteleille. Ohjelmistossa rekilauluja, eurooppalaisia kansanlauluja ja uusia sävellyksiä. Oma osio varhaiskasvattajille leikkiohjeineen. Tekijöinä erityislastentarhanopettaja Pirjo Pirinen ja musiikin tohtori Arja Kastinen.
KIEKKUMARAllA
Toimittaneet Leena Järvenpää ja Maija Karhinen-Ilo Kuvittanut Marjo Nygård-Niemistö ISBN 978-951-31-4099-1 www.tammi.fi Kiekkumaralla on erityisesti lapsille ja lapsenmielisille suunnattu kahdenkymmenen kansanlaulun kokoelma. Kirja on kauttaaltaan värillinen ja ihanan iloisesti kuvitettu. Mukana on muutama lähes kaikille tuttu laulu, mutta suurin osa on tuntemattomampaa ja siis monille uutta lauluperinnettä. Mukana cd, jossa Maija Karhinen-Ilo soittaa kanteletta.
MOON DROPS
Hiroko Ara Green Pigeon Music 2007 white.ap.teacup.com/ kantele/ Japanilainen kanteleensoittaja Hiroko Ara soittaa tunnelmallisen kauniilla levyllään Moon Drops "Kuun pisaroita" konserttikannelta ja 5-kielistä mukana myös mm. puhaltimia. Levyllä Hirokon herkkiä omia sävellyksiä ja kuulaita sovituksia kansansävelmistä.
KANTELE
4·2007 14
KANTElEGOrnITsA
Sergei Stangrit ja Ljudmila Jurjeva stangrid@onego.ru Kantele-gornitsa perustettiin 2006 ja siinä soittavat Sergei Stangrit ja Ljudmila Jurjeva, jotka ovat Jeans-kanteleyhtyeen ohjaajia. "Kesä Karjalassa" on yhtyeen ensimmäinen levy. Ohjelmistossa on karjalaisia, suomalaisia ja venäläisiä kansansävelmiä ja -lauluja sekä Stangritin sovituksia ja sävellyksiä. Pääsoitimina ovat kanteleet (5-, 10- ja 36-kieliset) mutta myös paimenhuiluja, savikukkoja, munniharppua, samaanirumpua, paimentaulua ja muita lyömäsoittimia kuullaan. Mukana myös petroskoilaisen ympäristön ääniä: mm. satakieliä, varpusia, Neglinka-joen virtausta, Äänisjärven aaltoja ja tuulta. Karjalaiset äänet ovat mukana tietokoneen soitteina, joten levyn tunnus on "perinnettä ja tätä päivää".
GrIffyr
Eija Kankaanranta IMU-CD 075 www.imu.fi Griffyr tarkoittaa raapaisua tai kouraisua, jonka jäljiltä asiat eivät ole entisellään. Eija Kankaanranta soittaa soolodebyytillään modernia, uutta sointia etsivää taidemusiikkia konserttikanteleella ja 15-kielisellä. Säveltäjinä Asko Hyvärinen, Juhani Nuorvala, Hannu Pohjannoro, Jukka Tiensuu ja Olli Virtaperko.
HElIOS
Eva Alkula, www.eva.alkula.com · CNCDCD008 Helios on Eva Alkulan ensimmäinen Suomessa julkaistu soololevy. Evan kiinnostus Japaniin kuuluu täälläkin cdlevyllä, mutta mukana on myös romanialaisia ja kreikkalaisia sekä intialaisia vaikutteita. Levyn teoksina ovat Pekka Jalkasen Konsertto kantelelle ja jousiorkesterille (1998), Eero Hämeenniemen Radzani (2005) sekä Satoshi Minamin Solo for Kantele op. 45 (2000).
VTQ
Vilma Timonen Quartet Vilma Timonen, kantele · Ape Anttila, basso · Mikko Hassinen, perkussiot · Topi Korhonen, kitara. Vilma Timonen Quartetissa yhdistyvät kanteleen ikiaikainen sointi sekä tyylillä ja vahvalla ammattiatidolla jazzia ja kansanmusiikkia fuusioiva yhtye. Ohjelmisto koostuu Vilma Timosen sävellyksistä, jotka tuovat esille kanteleen rikkaan ja monipuolisen äänimaiseman mielenkiintoisesti ja uutta luovasti sekä yhtyeen omista traditionaalisten melodioiden sovituksista.
JOUHIKKO THE BOwED lyRE
Rauno Nieminen ISBN 978-951-9268-42-2 Rauno Niemisen kaksikielinen kirja on eittämättä jouhikon uusi perusteos. Se pohjautuu vuoden 1984 jouhikkokirjaan, mutta on laajalti uudistettu. Mukana on myös CD, jolle on koottu 46 arkistoäänitettä, joista lähes kaikki löytyvät kirjan 98 nuotinnoksen joukosta. Sävelmien lisäksi kirjasta löytyy tietoa soittimen historiasta, soittajista ja soittotyyleistä, soitto- ja huolto-oppaat sekä lopuksi kappale jouhikonsoiton uusista ilmiöistä. Ohjelmistossa paljon myös kanteleelle sopivia kappaleita.
KANTELE
15 4·2007
Kanteleet Intiassa
Pörssiyhtiö InCap Oyj kutsui Kanteleyhtye Käenpiiat, Milla Ristiluoman ja Annikki Smolander-Hauvosen sekä Kalevi Hauvosen Intiaan elekroniikkateollisuuden seminaariin ja keväällä hankitun tehtaan vihkiäisiin 17.9.24.9.2007. Tapahtumapaikkana oli Bangalore, Karnatan osavaltion pääkaupunki, joka sijaitsee 930 metrin korkeudessa. Tämä rehevä puutarhakaupunki on nopeasti kehittyvän elektroniikateollisuuden, ilmailun ja viestinnän keskus. Kesäisin se on myös suosittu yläluokan virkistys- ja lomanviettopaikka. Asukkaita on 5,7 miljoonaa.
Intiassa vieraillessa turistin on hyvä muistaa. että länsimaisia arvoja ei voi soveltaa kaikkeen, mitä ympärillään näkee. Esimerkiksi köyhyys on kohtalon asia, jota ei saa halveksia. Ihmisiä on rutiköyhistä upporikkaisiin. Viktoriaanisen ajan loistokasta maharadzojen elämäntyyliä voi vielä ihastella mahtavissa palatseissa, joiden sisustuksessa on kultaa, hopeaa, marmoria, silkkiä ja norsunluuta. Lisäväriä intialaiseen kaupunkikuvaan antavat sirot ja kaunispiirteiset intialaisnaiset hienoissa ja värikkäissä sareissaan, mutta samanaikaisesti "Pyhät lehmät" liikkuvat vapaasti kadulla keskellä vilkkainta ruuhkaliikennettä, joka on täyskaaos sinisenä leijuvaa pakokaasua ja liikenteen melua. Tuntui kuin autokuskit olisivat painaneet huvikseen äänimerkkiä koko ajan. Ruuhkaisessa kaupungissa nopein tapa liikkua oli moottoroitu riksa, joka pystyi puikkelehtimaan edestakaisin autojen välissä.
TEKSTI JA KUVAT: ANNIKKI SMoLANdER-hAUVoNEN
KANTELE
4·2007 16
Matkamme kohokohta oli Leela Palatsin gaalailta vastavihityn elektroniikkatehtaan kunniaksi. Sinne oli kutsuttu edustajia eri puolilta Intiaa ja Suomea. Käenpiioille palatsin sisääntulo oli lähinnä huvittava kokemus ympärillä keikaroi kymmenen sulttaanin asuun pukeutunutta hovilakeijaa ja kanteleita käsiteltiin valkoisissa silkkihansikkaissa ja kuljetettiin esiintymispaikalle kullatuissa samettivaunuissa. Käenpiiat soittivat ohjelmassaan suomalaista sävellettyä- ja sovitettua musiikkia sekä yleisön pyynnöstä vielä taustamusiikkia 18 ruokalajin illallisen aikana. Kalevi hoiti tyylikkäästi kuulutuksen ja kertoi kappaleiden taustoista sekä säveltäjistä. Hän piti myös esitelmän suomalaisesta kulttuurista, Kalevalasta, kansanlauluista ja kansallissoittimen historiasta. Illan kiehtovin ohjelmanumero oli kauniisti eläytyvän nuoren intialaistytön siro tanssiesitys. Tilaisuuden lopuksi luovutettiin paikallisen tehtaan johdolle 5-kielinen kantele, muutamia nuotteja ja levyjä symbolisoimaan hyvää yhteistyötä ja keskinäistä kunnioitusta. Länsimaissa kuultu intialainen musiikki on usein hindumusiikkia, joka on voimakkaasti uskonnollissävyistä. Temppeleissä kuuluu yhä resitatiivilaulu, joka on pysynyt tyyliltään samanlaisena lähes kolmen tuhannen vuoden ajan. Taidemusiikkilajit ovat lähtöisin muslimien ja rajputien hoveista. Musiikin peruselementteinä ovat seitsemän eri sävelkorkeutta, jotka vastaavat karkeasti määriteltynä länsimaisen oktaavin säveliä, mutta niillä on olemassa ylempi ja alempi variantti eli ylennykset ja alennukset, mutta ei mitään kiinteää korkeutta. Soittaja tai laulaja sijoittaa esittämänsä kappaleen omalle soittimelleen tai äänelleen sopivaksi. Taidemusiikin alalla Intiassa on tanssin- ja musiikin ammattilaisia - mestareita, jotka improvisoivat laulujensa sanat ja sävelmät. Moniäänisyyttä edustaa pohjabasso tai samalla tasolla soiva pitkä sä-
vel tai rumpu. Soittimista vina on teräskärkisillä sormustimilla näppäiltävä kielisoitin, josta on kehittynyt nykyaikainen vitshitra. Muita soittimia ovat mm. luutunkaltainen tambura, pitkäkaulainen sitar, jousisoitin ravanastron ja puhallin nagassaran. Intialaisen asteikon laulunimet seitsemälle sävelelle ovat sa - ri - ga - ma - pa - dha ni, joista arvellaan myös länsimaisten sävelnimien saaneen alkunsa.
KANTELE
17 4·2007
Vuonna 1873 kierteli Suomessa ruotsalainen antropologi Gustaf Rezius matkakumppaneinaan Erik Nordenson ja Christian Loven. Retziuksen matka ulottui Suomeen, Karjalaan ja Volgalle asti. Matkan tavoitteena oli suomalaisten rotuominaisuuksien selvittäminen pääkallontutkimuksen eli kranologian avulla. Retzius oli nähnyt Helsingissä museokokoelmassa kanteleita ja hän halusi tavata henkilökohtaisesti kanteleensoittajia matkallaan.
TEKSTI JA VALoKUVAT: RAUNo NIEMINEN PIIRRoS KIRJASTA FINSKA KRANIER (1878)
Retzius hankki matkallaan kaksi jouhikannelta, yhden harpun, eli jousisitran ja kuusi kannelta. Harppu oli ostettu Ilomantsista Heikki Honkaselta. Soittimet on lahjoitettu Tukholman Pohjoismaiseen Museoon (Nordiska Museet) kesäkuussa 1876, mistä ne on siirretty myöhemmin Musiikkimuseoon.
Kantele
Kanteleen emäpuu on veistetty koivusta ja siihen on liitetty mäntyinen kansi tuohipannalla. Soitin on 553 mm pitkä, 123 mm leveä ja 84 mm korkea. Kieliä on ollut kahdeksan, joista ei enää ole yhtään jäljellä. Viritystappejakin on enää vain neljä kappaletta ja myös varras on kateissa. Kantele oli soittokunnossa kun Retzius sai sen Parppeilta Ilomantsissa. Pitkä matka ja yli sadan vuoden säilytys museoissa on verottanut soittimen kuntoa. Kanteleen pohja ja sivut on veistetty ohuiksi, keskimäärin 6 mm vahvuisiksi. Myös kansi on ohut 2,64,5 mm paksu. Retzius kuvaa Parppein soittoa:
uKKO PArPPEIN KANTELE
Vihdoin Ilomatsissa hänelle esiteltiin Parppein ukko, joka vielä soitti kannelta. Retzius (1878:136) kirjoittaa kohtaamisesta kirjassaan Finska Kranier, eli Suomalaiset pääkallot:
Hän käveli meitä kohti, kantaen käsivarsillaan mustaa kielisoitinta, kanteletta. Meitä säväytti vastustamattomasti tämä ilmestys. Se oli kuin näky, eteemme astunut haamu, Se oli menneisyyden utuhahmo, kuin Väinämöinen itse olisi seissyt edessämme.
Hannes Sihvo (1977:143) pitää Retziuksen retkeä yhtenä karelianismin historian merkittävimmistä jo yhden kuvan ja siihen liittyvän kuvauksen ansiosta valokuvan pohjalta tehty piirros ilomantsilaisesta kanteleensoittajasta Jaakko Parppeista on ollut 1800-luvun lopun ehkä tunnetuin karjalaisuuden ja kalevalaisuuden kuvallinen symboli aina siihen asti kunnes kotimaiset löytöretkeilijät nostivat etualalle Onoilan, Shemeikkain ja Vornasten aateliset piirteet valokuvina, maalauksina, piirroksina ja patsaina.
Se oli lempeää, harrasta, surumielistä musiikkia; meistä se tuntui tulevan kaukaa, epämääräisestä suunnasta: hiljainen sointi ilmasta, humina avaruudesta.
Lähteet: · Retzius, Gustaf (1878) Finska Kranier jämte några natus- och literatur-studier inom andra områden af Finsk Antropologi. Stockholm: Central-Tyckeriet · Sihvo, Hannes (1977) Gustaf Retziuksen tutkimusmatka Karjalaan 1873 Kalevalaseuran vuosikirja 57. Helsinki, WSOY
KANTELE
4·2007 18
TIKKuKANTELEOhJELMISTOA
ToIMITTANUT RIIKKA JAAKoLA
NuOTTILIITE 7
Tässä nuottiliitteessä on materiaalia saarijärvenkanteleelle eli tikkukanteleelle. Saarijärvenkanteleen soittotyylille on ominaista sekatyylillä soitto, missä soittokädessä (oikeassa) onkin tikku. Tikuksi suositellaan alkuperäisen tulitikun/nahkanpalan sijaan eripaksuisia varrastikkuja. Kuitenkin kukin voi etsiä soitolleen parhaimman apuvälineen. Nuottiliitteen alkupuolella on hyviä kappaleita aloitteleville soittajille ja loppupuolelta löytyy haasteita jo enemmän tikkutyyliä soittaneille. Alkeismateriaalissa on soinnut merkattu roomalaisin numeroin sekä bassot on kirjoitettu nuottiin auki. Pidemmällä oleville on käytetty reaalisointumerkkejä sekä jätetty vapaus soittaa bassot haluamiinsa kohtiin.
Tikkukappaleet ovat löytyneet Pauliina Syrjälän, Eeva Jauhiaisen, Timo Väänäsen, Kirsi Ojalan sekä minun pöytälaatikoista. Kanteleensoiton opettajat (KantO ry) kokoaa Kantele-lehteen nuottiliitettä, mistä löytyy ennenjulkaisemattomia kanteleelle soveltuvia sävellyksiä/sovituksia. Jos sinulta löytyy omia sovituksia tai sävellyksiä kanteleelle, voit lähettää niitä minulle: Riikka Jaakola, Raputie 2A4 , 84100 Ylivieska, riikka.jaakola@netti.fi. Muista kysyä lupa säveltäjältä/sovittajalta julkaisuun. Voit lähettää myös ehdotuksiasi nuottiliitteen sisällöstä. Seuraavasta nuottiliitteestä löytyy aineistoa konserttikanteleelle. Joulun odotusta!
II-asteelta
Satavuotinen Sakka
3 3
Satavuotinen sakka
3 3
I
3 2 2
trad. sov.Kirsi Ojala
V7
I
3
3 2 2 2 3
2
V7 I V7 I
6
2 3
I sus4 IV
I V7 I
19
KANTELE
4·2007
NuOTTILIITE 7
3 2
Kopukkaa Kopukkaa
I sus2 V
I
2
I
trad. sov Eeva Jauhiainen
3 2
4
I
V7
2 3
3 4 4
I
V
2
V7
1.
I
V7
4 2.
7
2 3 3
V7
4 4
I
Satavuotinen sakka (s.19) soitetaan a-mollista eli II-asteelta. Kappaleen B-osassa voit itse valita käytätkö Isus4- vai IV-sointua makumieltymystesi mukaan. Kopukkaakappaleessa (s.20) voit A-osassa kokeilla kumpi sointu soi paremmin Isus2 vai V. Bassoja voit ottaa mukaan, jos jätät melodian samanaikuisen sävelen soittamatta Mäkelääseen polskassa (s.21) soitetaan Aosa II-asteelta mutta B-osa I-asteelta. Jos kanteleestasi ei löydy II-bassoa voit virittää V-basson astetta korkeammalle VI-bassoksi ja kokeilla sitä kappaleessa.
Porvoolaisesta Valssista (s.21) löytyy koruja, joita voit lisäillä kappaleeseen lisää haluamiisi kohtiin. Klappvalsenissa (s.23) viritys on miksolyydinen g. B-osassa soinnut soitetaan melodiaa mukaillen korkeampaa. Niittykosken polkassa (s.24) sekatyylillä soitetaan kappaleen A-osa mutta B-osassa vasen käsi soittaa säestystä näppäillen ja oikea käsi soittaa melodiaa tikulla kieltä vasten, poimimaan ei tässä polkassa ehdi. Eevan säveltämä Karu todellisuus -kappaleen (s. 24) voit soittaa III-asemasta eli fryygisestä h:sta. Bassoja voit valikoida soittoon itse.
KANTELE
4·2007 20
Mäkelääsen polska Mäkelääsen polska
II-asemasta
NuOTTILIITE 7
V7
I
2 1 3 2 2
I
trad. sov.Riikka Jaakola
V7
3
2
3 2
2
3 2
I-asemasta
6
I
V7
I
3
4
2 3 3
3 4
Valssi
5
G C
2 3 2
valssi
D7
trad. Borgå sov.Riikka Jaakola
G
D7 G
2 2 3
2 3 2
C
3
G
10
C G
2
2
2
1.
G
2.
G
C
1
G
G sus4 G G sus4 G
D7
3
G
4 3 1 2 1.
14
2 2 3
D7
2
4
G
G
2. 1
KANTELE
21 4·2007
NuOTTILIITE 7
vanha polska Vanha polska
trad. sov.Riikka Jaakola
3
I
4 3
4
V7
3
3 3
V7
I
V7
3
4 3
4 3
I
I
3 2
3 3 3
I
7
3 4
V7
2 3 3 2 1
3
I V7
1 2 4
3 2
3
3
10
I 3
V7
3
I
KANTELE
4·2007 22
Klappvalsen
Klappvalsen
2
NuOTTILIITE 7
Trad. Ruotsi sov. Pauliina Syrjälä
G-miksolyydinen (F -> F)
G
G7
3 4
Dm
1 2
1 2 3
5
3 4
3 2
1 2
G sus2
C
9
2 1
Dm
2 2
C
3 4
13
G
2 1
3
2
3
Etusormi nousee ilmaan tikun tieltä.
hellmanin soittama polska
D7
2 3 2 3 2 3 5
Hellmanin soittama polska
trad. sov.Pauliina Syrjälä
7
1. D G G 2
2.
2 3 3
D7
C
3 2
G D7
2
3
9
Am
D7
2 3 3 3
G
G D7 G
2 2 3
Siirrä nimetön keskisormen viereen.
KANTELE
23 4·2007
NuOTTILIITE 7
A
G
5
Niittykosken polkka Niittykoskenpolkka
D7
2
2
2
G
Em
1
trad.Kaustinen, sov.Timo Väänänen
G
2
2
B
1
D7
G
2 3
D
Fine
9
Em
D
Hm
13
Em D Em
E m
1.
Em
2.
D.C. al Fine
B-osan vasemman käden säestys
18
3
Em
1
2
1
D
3
1
2
1
Em
h-fryyginen
I
I IV IV
2 2 1 1 2 2 1
Karu todellisuus
V7 V7
Karu todellisuus
3
1
2
1
Hm
3 2
2
Eeva Jauhiainen
IV I
2 2 1 1
4
1.
I
V7
2.
I
2
I II
3 3 4 3
2 3
8
I
II
1. 3 2 3 3
II 2
2.
KANTELE
4·2007 24
ILMOITuKSET
JäSENHINTAAN
· Paul Salminen: Kauneimpia kansanlaulusovituksia ja sävellyksiä kanteleelle osat I V, toim. Annikki Smolander- Hauvonen, á 8 · Annikki Smolander-Hauvonen: Paul Salminen suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä, väitöskirja, 30 · Kanteleyhtye Käenpiiat: Heläjä sorea soitto, 2 CD:tä, 15 · Tilaukset: annikki.smolander-hauvonen@kolumbus.fi
KANTELEENSOITON OPETTAJAA HAETAAN Naantalin musiikkiopistoon 1.1.2008 alkaen. Opetusta 2 pv/vko (yht. 9 oppituntia, joista 3 yhtyeopetusta). Tiedustelut: arja.kastinen@temps.fi, 0400 797227 tai sauli.huhtala@naantali.fi Myydään Heikkilän 38-kielinen kotikantele. Mirja Vanto p. 040 741 0032 (Masku) Ostetaan käytetty, hyväkuntoinen koneistokantele + laukku (Lovikka, Koistinen tai Leskelä). Anne Timonen, 040 568 357 Ostetaan hyväkuntoinen konserttikantele. Mielellään Lovikka tai Koistinen. 040 7015083/Mia Roslund Myydään Lovikka 38-k kotikantele n. 3,5v vanha. Sis. säilytys / kuljetuslaatikon sekä soittopöydän. Hinta 1000. Puh. 040 5109 200/ 040 7248 682 Pelkonen Jukka/Anu. Myydään KANTELEPÖYTÄ. Vaalea, mänty. Taitettavat jalat, irrotettava nuottiteline. Hp. 180. Pyydä kuva/ tied. Ruth Steffen 040-7073258 tai rufin@pp.inet.fi Finn-Kanteleet Joulun Loiste -konsertit 08.12. klo 20 Vanha Kirkko Helsinki · liput 15 / 10 21.12. klo 19 Ristinkirkko Lahti · liput 15 / 10 Väinämöisen kasvot kantele symbolina Timo Väänäsen viides ja viimeinen tohtorikonsertti mukana myös tanssija Päivi Järvinen · Vanha Ylioppilastalo, musiikkisali, Helsinki · Kalevalan päivänä 28.2.2008 klo 19 · www.siba.fi/fi/konsertit Soinnit -konsertti Pitskun kulttuurikirkossa, Henrikintie 25, Helsinki, 3.12. klo 19 www.pitskunkulttuurikirkko.net, 10/7 Timo Väänänen, kanteleet & Päivi Järvinen, tanssi SYDÄMEENI JOULUN TEEN, Soukan kappeli ma 17.12.2007, klo 19 · Espoon musiikkiopiston konserttikanteleen soittajat, Kantelehtye Käenpiiat sekä opettajat: Annikki Smolander-Hauvonen kantele,Sirpa Piiroinen huilu, Tuija Vainio sello, Minna-Sisko Mutanen laulu TUIKI JOULUN TÄHTÖNEN, Levitunturi, Marian kappeli, to 27.12.2007, klo 19 · Kanteleyhtye Käenpiiat solisteineen, joht. Annikki Smolander-Hauvonen, Sirpa Piiroinen huilu, Tuija Vainio sello ja Minna-Sisko Mutanen sello KUULUI LAULU ENKELTEN, Levitunturi, Marian kappeli, pe 28.12.2007, Kanteleyhtye Käenpiiat, joht. Annikki Smolander-Hauvonen, Sirpa Piiroinen huilu, Tuija Vainio sello ja Minna-Sisko Mutanen laulu Myydään Soitinrakentajat Amf:n Erkki Okkosen valmistama 11+4-k lapakantele · 3 puoliakselvaihtajaa · puulaukku · virityskone+mikki · viritysavain, n. 4 v. vanha. Pieniä kulutuksen jälkiä, mutta ei haittaa soittamista · Hp. 380e, Niko Karlsson, lisätietoja 0408652635 "Virta" · Maalaukset: Maarit Hedman · Kantele-ja ääniimprovisaatio: Emmi Knuutinen · Tanssi: Emilia Laitala · Kesto: n. 40 min. · Musiikin, kuvan ja liikkeen moniaistinen matka tunteisiin.Vuoropuhelua värien, äänien, muotojen ja kehollisuuden kesken · Ateneum-salissa Helsingissä pe 1.2. klo 16.30 ja la 2.2. klo 13.
Kanteleliiton sydämelliset onnittelut
· Säveltäjä Tauno Marttinen 95 vuotta 27.9.2007 · Kanteleliiton pitkäaikainen sihteeri ja kunniajäsen Anneli Toiminen 80 vuotta 23.9.2007
MARTTI POKElAN MUISTOKONSERTTI
20.1.2008 klo 18 Sibelius-Akatemian konserttisalissa, P.-Rautatiekatu 9, Helsinki · Monipuolisesti Pokelan elämäntyötä sekä vaikutusta eri kulttuurin aloille läpileikkaavassa konsertissa ovat mukana kansanmusiikin, musiikkikasvatuksen ja pianomusiikin osastot, Martin laajaa perhettä sekä ystäviä eri taiteen aloilta.
KANTElElEVy 2007
Kanteleliitto myöntää Vuoden kantelelevy 2007 tunnustuksen. Tunnustusta on luonnehdittu mm. kanteleen Finlandiapalkinnoksi ja sen valitsijaksi on pyydetty tällä kertaa musiikkikirjailija Pekka Hakoa. Fil. lis. Pekka Hako toimii kulttuurista vastaavana lehdistövirkamiehenä Washingtonissa. Hako on toiminut mm. Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen tuottajana ja toimitusjohtajana. Lähetä tänä vuonna julkaistu kantelelevysi Kanteleliittoon 5.1. mennessä. Tunnustuksen saaja julkaistaan 1/2007 Kantele-lehdessä.
KANTELE
25 4·2007
Toivo Alaspää (19292007)
Kuluneen syksyn ruskaan on oman kirpeän värinsä lisännyt kahden kantelemestarin poismenon synnyttämä kaipuu. Martti Pokela lähti elokuisena torstaina, Toivo Alaspää syyskuisena sunnuntaina. Viime vuosina he olivat usein yhdessä, muistelivat menneitä milloin nauraen, milloin kyynel silmäkulmassa. Heillä oli mitä muistella. Kantele oli kummallekin kaikki kaikessa. Kummallakin oli yli kuusi vuosikymmentä kestänyt esiintyjän ura takanaan. Kumpikin kantoi soitossaan satoja vuosia vanhoja piirteitä, vaikka aina kielten helistessä ajankohtaisia ja uusia. Toivo Alaspää oli kotoisin Perhonjokilaaksosta, Vetelin Alaspään pienestä mutta sitä maineikkaammasta kantelekylästä. Hän kasvoi kiinni kanteleeseen jo lapsena. Vilkas poika pakotettiin kanteleen ääreen, ettei ehtisi tehdä pahojaan. "Minä itkin ja soitin." Mutta sen jälkeen ei enää koskaan tarvinnut pakottaa, vaan "päinvastoin on pitänyt kieltää, että älä soita enää..." Toivo oli uskollinen kotikylänsä soittotyylille: lyhyeltä sivulta ilman sammutuslautaa. Hannu Sahan väitöskirjassa "Kansanmusiikin tyyli ja muuntelu" on hienoja lähikuvia Toivon soitosta. Levolliset kädet, määrätietoiset sormet, turhaa liikettä kaihtava soitto. Heleä, väkevä sointi syntyy niin pienellä sormen heilahduksella, että sitä on nuorempien melkein mahdotonta oppia. Vähäeleisessä voimassa oli soiton mahti. Veljiensä Sulon ja Simon kanssa Toivo muodosti kuuluisan kanteleyhtyeen. Resonanssi oli suurempi kuin kolmen kanteleen summa. Mikä sointi! Kun seisoi soittajien keskellä, ymmärsi, miksi kantele on taivaallisten soitinten joukossa.
KUVA: MATTI KoNTIo
Toivo asui vuosikymmeniä pääkaupunkiseudulla, työskenteli ensin auton ratissa, sitten kaivinkoneenkuljettajana. Hän oli suosittu esiintyjä: Seurasaaressa, kotiseutujuhlissa, kansanmusiikkitapahtumissa ja monenlaisissa muissa juhlissa. Kesäisin hän soitti kotiseudullaan. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla hänestä tehtiin mestaripelimanni 1985. Kalevalaseuran tunnustuspalkinnon hän sai 1993. Sibelius-Akatemian Kansanmusiikin osastolle oli suuri onni, että Toivo asui lähellä. Hän oli neljännesvuosisadan talonpoikaisen estetiikan tärkeä opettaja. Vielä viime toukokuussa hän opetti nuorimmalle opiskelijapolvelle, kuinka kantele saadaan lyhyeltä sivulta soimaan. Toivo oli aina valoisa ja rauhallinen. Soittajan käsi tervehti voimakkaasti, turvallisesti. Tunnen sen vielä kädessäni eikä se siitä häviä. Heikki Laitinen
KANTELE
4·2007 26
Martti Pokela (19242007)
Marttia muistellessa on pakko todeta: kukaan ei ole saanut kanteletta soimaan niin kuin hän. Hän löysi suomalaisen kanteleen sielun. Samalla hänelle avautui ainutkertainen musiikki. Kun Martti sai vuonna 2001 säveltaiteen valtionpalkinnon, perustelut olivat vastaansanomattomat: "Pokela on kanteleen tunnetuin, taitavin ja monipuolisin tulkki, suuri muusikko, luova säveltäjä, innostava kouluttaja ja kaikkensa peliin pistävä kansallissoittimen puolestapuhuja." Martti oli syntynyt Pyhäjokilaaksossa, Haapavedellä. Lapsuudesta jäivät voimakkaina mieleen viisikielisten ja isojen kanteleiden kielten helinä. Koulun jälkeen oli mentävä rintamalle, Vienan Karjalaan. Viime vuosina sotamuistot nousivat usein mieleen ja saivat öisin etsimään kanteleisiin uusia virityksiä ja synnyttämään viimeisiä sävellyksiä. Niitä on mukana kaksi vuotta sitten ilmestyneellä äänitteellä Improsette by Martti Pokela. Merkillinen luomisvoima säilyi loppuun asti. Elämän ulkoisia puolia tärkeämmäksi tuli omien sisäisten äänten kuunteleminen. Ne olivat musiikkia ja purkautuivat tarinoina elämän suuruudesta. Marjatta ja Martti Pokelan sekä kitaran menestystarina alkoi vuonna 1949. Muutamassa vuodessa heidät tunsi koko Suomen kansa, heistä tuli käsite. Sitä jatkui parikymmentä vuotta. Viisikymmenvuotiaana Martti aloitti aivan uuden elämänuran. Hänestä tuli kanteletaitelija, säveltäjä, monipuolisen kansanmusiikkinäkemyksen
KUVA: oUTI LINNARANTA
esitaistelija, Sibelius-Akatemian kanteleen ja kansanmusiikin opetuksen aloittaja. Se oli historiallinen hetki. Opetus onnistui niin hyvin, että myöhemmin syntyi kokonainen kansanmusiikin koulutusohjelma. Ja sitten taas uusi suuri harppaus: klassisen musiikin opetus kanteleella aloitettiin. Sibelius-Akatemiassa Martti Pokela opetti vielä viime lukuvuonna. Hän ehti opettaa yli kolmekymmentä vuotta, monen monta opiskelijasukupolvea. Tulokset ovat kaikkien tiedossa. Ja aina hän oli opiskelijoitaan edellä ryhmätyön ja sävellysprosessin railakkaana ohjaajana, luovuuden ja mielikuvituksen uupumattomana ylistäjänä. "Suot sorahti, maat vavahti, vaskiharjut halkieli." Martti on poissa, mutta ei unohdu koskaan. Niin kauan kuin Suomi ja sen kansallissoitin kantele mainitaan, niin kauan muistetaan Martti Pokelan elämäntyö. Heikki Laitinen
KANTELE
27 4·2007
Lasten KANTELE Itää
Joulu on taas, joulu on taas kattilat täynnä riisipuuroo. Suuntaa katse kohti itää, sillä tänä jouluna kanteleet soivat kiinalaisittain.
puupuikkoa. Tonttu käänteli puikkoja tovin käsissään ja yritti onkia puikkojen väliin muutaman riisin jyvän. Herra Li seurasi huvittuneena tontun syömisyrityksiä ja kertoili samalla maansa tavoista ja historiasta. Syötyään Tonttu kaivoi selkärepustaan kanteleen ja helähytti ilmoille tutut soinnut riisipuikkoja apunaan käyttäen. Lainaa Herra Liltä riisipuikkoja ja napauta kieliä kevyesti puikoilla. Jos et vielä omista puikkoja voit toteuttaa soiton myös lyijykynällä. [KOSKA MEILLÄ ON . . .] Herra Li meille näyttää kaikki ihmeet Kiinan maan, jos selkään polkupyörän uskallat sä istahtaa. [KILISEE KILISEE . . .] Kilisee prr prr kelloset pyörissä, pyörissä. Pyöräruuhkat valtavat teillä ovat Kiinassa. [POrSAITA ÄIDIN . . .] Voimistelemme ensin aamuin kaikki yhdes' puistossamme. Kupponen kuumaa teetä vihreet', päälle juodaan kaikki. [KELLO LöI JO vIISI . . .] Horoskooppimerkit tärkeet Kiinas' on, vuodet nimikoidut, mukaan eläinten. [TuIKI TuIKI TÄhTöNEN . . .] Rotta, härkä, tiikeri, jänis, käärme, hevonen, lammas, kukko, apina, koira, sika, lohikäärme [JOuLuPuu ON rAKENNETTu . . .] Kiinan muurin tahtoisin mä nähdä ilmatilasta. Sotaa vastaan rakennettu lohikäärmeen muodossa. [KETTu JuOKSI YLI JÄrvEN . . .] Kiinan maalla keksitty on silkki, ruuti, ilotulitteet. Saankohan, taittaa sull' paperista origamin. [JOuLuAATTO ON NYT hErTTAINEN . . .] Punaisina lyhdyt loisteen suo, pandat juoksevat emon luo. Leijat lentää taivaan rannassa, tuuli geishan hiuksissa. [JOuLu ON TAAS . . .] |: Pum iloiset, pum tulitteet, pum taivahalla tanssii. :| |: Pum pum-pum pum, pum pum-pum pum, pum pum-pum pum-pum pum PUM! :| Saunatonttu heräsi makoisilta uniltaan Pakkasukon rummunpärinään. Tonttu juoksi ikkunaan ja kurkisti huurteisen ruudun läpi. Elohopeamittari näytti pakkasta 25 astetta. "Hrrr...kuinka kylmää. Nyt äkkiä saunaan tuli" ajatteli Tonttu. Puut oli pinottu hellaan taitavasti ja jokaisen koivunhalon välistä pilkisteli pienen pieni pärepala. Pellit auki... kohta savu tupruttelisi savupiipusta, tehden taivaalle kiemuraisia kuvioita. Tonttu raapi tikun toisensa perään tuloksetta. "Kosteita tikkuloita", ajatteli Tonttu ja kipusi hirreltä toisen puntin tikkuja. Tikuissa ei ollut vikaa sen Tonttu huomasi vikkelään. Silloin Tonttu kimpaantui. "Mokomakin rakkine, alkaa nyt temppuilemaan juuri tässä joulun alla." Tonttu potkaisi jo valmiiksi muhkuraisen isovarpaansa saunan kiukaaseen. Samassa hänen silmiinsä osui pieni peltiliuska, joka koristi kiukaan kylkeä. "Tsing, tsun" Tonttu luki... "mitäs kiinaa tämä on olevinaan... tsui tsang Li". Silloin tontulla välähti. Kiuas oli simahtanut, ja hänen pitäisi hakea pullolla uutta henkeä kiukaalle... ja mistäpä muualtakaan kuin Kiinasta. Tonttu puki matkustusmyssynsä päähänsä ja mutisi mielessään matkustusloitsua. Hetken päästä hän saapui Kiinan kamaralle. Tontun silmissä vilisi ihmisiä "Ainakin 100 miljoonaa", ajatteli Tonttu äänettömänä. Tonttu kaivoi taskustaan kompassin ja alkoi suunnistaa kohti Herra Lin henkiputiikkia. Hetkisen vaellettuaan hän saapui kauppakadulle, joka oli täynnä pieniä putiikkeja ja satoja punaisia lyhtyjä. Herra Lin putiikki löytyi kulman takaa. Pieni tiuku ilmoitti helinällään jonkun astuneen kauppaan ja Herra Li tuli oitis tervehtimään saapujaa. Tonttu esitti asiansa ja Herra Li pyysi vaimoaan valmistamaan tontulle uuden saunanhengen. Tonttu vilkuili ympärilleen ja Herra Li ohjasi Tonttua istuutumaan seuraansa lattialle. Pöydät olivat hullunkurisia, liian matalia. Lattialla istuttiin pienten koristeellisten tyynyjen päällä. Herra Li tarjosi Tontulle riisiä ja Pekingin ankkaa. Ruuat oli asetettu pieniin puisiin kuppeihin. "Saisinko haarukan" Tonttu pyysi kohteliaasti. Herra Li naurahti ja antoi Tontulle käteen kaksi
KANTELE
4·2007 28
OPETTAJAN PÄIvÄKIrJA
Kantele-ekumeniaa ja tilulilutittantaa-tittit!
sitten viritysvuorot. Tämä toimi ainakin jonkin aikaa, mutta urakka oli hirvittävä, kun vuoro osui kohdalle yli kolmesataa kieltä odotti virittäjäänsä! Mutta se maksoi vaivan. Ah, sitä yläsävelten sointia, kun sadat kielet soivat (samassa vireessä). Topin kanteleyhtyeen anti oli monella tavalla suuri. Yksi merkittävä tulos oli yhtyeestä aiheutuva kantele-ekumenia. Mestarin kisälleinä kansanmusiikin ja klassisen kanteleen nuoret soittajat oppivat tuntemaan toisensa hyvin ja tekemään yhteistyötä keskenään. Topin yhtye jätti mieleen kauniin muiston.
Aukkoja
Tänä syksynä saimme kuulla kaksi ikävää uutista. Ensin nukkui pois Martti Pokela ja pian sen jälkeen Toivo (Topi) Alaspää. He jättivät jälkeensä aukot, joita kukaan toinen ei voi koskaan samalla tavalla täyttää. Aukkojen lisäksi he jättivät paljon muutakin muun muassa valoisia muistoja. Minulle henkilökohtaisesti kaikista rakkaimpia muistoja omalta opiskeluajaltani 1990-luvulla Sibelius-Akatemiassa ovat juuri näiden kahden mestarin pitämät lukuisat tunnit, yhtyeet ja yhteiset soittokeikat.
Martin matkassa musiikissa
Olimme Riitta Huttusen kanssa onnekkaita, kun ymmärsimme pyytää, ja saimme suostuvan vastauksen, Martti Pokelalta ohjaamaan duoamme säveltämisen ihmeelliseen maailmaan. Martti oli lämmin ja karismaattinen ihminen. Hän oli myös toimelias ja herkästi innostuva opettaja. Improvisoimme tuntitolkulla nauhalle Martin kanssa ja kokosimme sitten improvisaatioista kappaleita. Martti antoi meille lennokkaasti aiheita tyyliin: "Riitta, soita että tilulilu-tittantaa-tittit! Tiina, soita sinä nyt pyörähdyksiä! Tilulii-lulii!" Tämän lisäksi soitimme suvereenisti mm. väristyksiä, tykytyksiä, tikkauksia, isoja ja pieniä kelloja... Martin vauhti tunneilla oli kova, eikä ajatuksen saanut antaa karkailla. Meidän hikoillessamme väristysten ja pyörähdysten kanssa, Martin koira Muusa nukkui kantelepöytien alla, eikä ollut moksiskaan kanteleiden kilkkeestä. Muistiinpanot tunneilta ovat hauskaa luettavaa. Alussa on viritysohjeita, sitten papereilla vilisee pieniä nuottiaihelmia ja yllä kuvaamiani sanaaiheita. Yhdessä säveltämistämme kappaleista tuli lopulta oikein mukavia. Pian saimmekin Riitan kanssa kutsun esiintymään Saksaan, Schweriniin ja siellä sitten ensi-esitimme Martin kanssa tekemämme kappaleet sekä Topin ohjelmistoa ulkolavalla pikkupakkasessa kansallispuvut päällä, sumuisella joulutorilla, missä yleisö nautti glühweinia toppatakeissaan. Martti oli hyvin innostava opettaja ja soitimme pitkiä, pitkiä improvisaatioita. Kerran ne taisivat venähtää vähän liiankin pitkiksi, kun Martti kysyi, haittaisiko meitä, jos hän hieman istahtaisi tähän sohvalle ja olisi hetken soittamatta. Kaikin mokomin, totesimme. Pian alkoi kirkonkelloimprovisaation taustalta kuulua kuorsausta - Martti oli nukahtanut sohvalle! Muistan oppi-isiäni lämmöllä ja kiitollisuudella. Tiina Komulainen
Topin Toivottomat
Toivo veti kansanmusiikin osastolla suurta kanteleyhtyettään. Kun esiintymisiä alkoi tulla, nimen valitseminen kävi ajankohtaiseksi. Yhtye nimettiin virallisesti Toivo Alaspään Kanteleyhtyeeksi, mutta me oppilaat itse kutsuimme sitä (välillä ehkä osuvastikin) nimellä Topin Toivottomat. Kanteleluokka oli aivan pullollaan soittajia sekä klassiselta että kansanmusiikin puolelta. Topin vetämä linja oli yksinkertainen ja tehokas: ilman suurempia selvityksiä Topi otti kanteleen syliinsä ja alkoi soittaa. Me tulimme mukaan heti, kun saimme melodianpäästä kiinni. Kukin sai kompata, soittaa pelkkää melodiaa, kehitellä itse toisia ääniä, tai soittaa "pelkästään kappaletta" oman valintansa mukaan. Välillä oli laulukappaleitakin ja kehittelimme niihinkin toisia ääniä. Topin kappaleissa oli joskus yllättäviä koukkuja, kuten yhden tahdin ajaksi vaihtuva rytmilaji tai koukeroinen melodinen loikkaus jonnekin ennalta-arvaamattomaan paikkaan ja niissä sitten mentiin kymmenpäisellä porukalla metsään, kunnes opittiin ne muistamaan. Tunnelma pelimannin penkillä oli kotoisa ja rauhallinen ja jokainen sai soittaa sen minkä halusi ja taisi ja toki kernaasti myös ylittää itsensä. Hurtti huumori kukki tauoilla. Topin yhtye oli herkkua, oikea hyvän mielen lähde. Jonkin verran päänvaivaa aiheutti kanteleiden viritys. Meitä Toivottomia oli (minun yhtyeessäoloaikanani) arviolta kymmenisen, viitisentoista soittajaa. Aamulla oli hirveä kilkatus ja kalkatus, kun jokainen viritti kanteletta jossain nurkassa. Sovimme
KANTELE
29 4·2007
KANTELE
4·2007 30
Laulusta syntyi kanteleensoittaja
TEKSTI: ARJA KANgASNIEMI, KUVAT ILARI IKÄVALKo
Ritva Koistinen istuu isänsä Oton sylissä ja näppäilee kanteletta. Rakkaus musiikkiin on jo saanut hänet valtaansa, mutta hän ei voi aavistakaan, että hänen tiensä johtaa lukuisille konserttilavoille ja kanteleopettajaksi Sibelius-Akatemiaan.
Ritva Koistinen syntyi musiikkia rakastavaan sukuun. Kotona laulettiin paljon ja myös isän kaikki kuusi sisarusta lauloivat. "Tätini kertoi hiljattain, että isän kotikylällä Outokummun Kuusjärvellä oli kyläkuoro, jossa koko sisarusparvi lauloi. Parhaimmillaan kuorossa oli 30 henkeä ja siinä laulettiin äänissä. Näitä lauluja olemme laulaneet myös monissa sukutapaamisissa. Laulusta kaikki on alkanut", kertoo Ritva. Ritva tottui kuulemaan myös kanteleen sointia vauvasta asti isän kantelerakennuksen myötä. Jo pienenä hän pääsi kokeilemaan kanteletta ja opetteli nuotitkin isänsä johdolla. Varsinaista kanteleopetusta hän alkoi saada Tyyne Niikolta perheen muutettua Joensuuhun. Neljän vuoden opintojen jälkeen Niikko kuitenkin sairastui vakavasti ja muutti Lahteen tyttärensä perheen lähelle. "Olin 11-vuotias ja hätääntynyt, että mitä nyt teen, kun musiikki kutsui niin kovasti. Sitten päätin ruveta soittamaan viulua ja menin musiikkiopistoon".
soiton opinnot Sibelius-Akatemiassa, Paavo Helistö pyysi häntä tekemään kantanauhan, jota soitettiin paljon radiossa. Samaan aikaan alkoi yhteistyö Raita Karpon kanssa. "Kun Raita esiintyi orkesterin solistina Joensuussa hän toivoi, että saisi esittää muutaman kappaleen myös kanteleen säestyksellä. Me tutustuimme, ja Raita pyysi minua ottamaan yhteyttä, kun tulen Helsinkiin. Teimme kymmeniä kansanlaulukonsertteja eri puolilla Suomea ja muutaman ulkomaillakin. Yhteisiä esityksiämme on myös useilla äänitteillä."
Kantelepedagogin alkusävelet
Sibelius-Akatemiassa Ritva mietti, oliko hänen soittimensa viulu vai kantele. Asia ratkesi, kun häntä pyydettiin opettamaan Joensuun musiikkiopistoon Akatemiasta valmistumisen jälkeen. "Aluksi olin hieman ihmeissäni, mitä teen, sillä olin itse saanut varsin vähän opetusta kanteleessa. Kävin kevään 1981 Ulla Katajavuoren yksityistunneilla. Sain eväitä myös omasta harjoittelusta, esiintymisistä, viulupedagogiikasta ja tärkeiltä viuluopettajilta, muun muassa Lajos Garamilta. Ja myös opettaessa oppii valtavasti, kun joutuu miettimään kaikki asiat perusteita myöten." Ritva opetti Joensuussa neljä ja puoli vuotta kanteletta, kanteleyhtyeitä sekä jonkin verran viulua. Sen jälkeen elämä heitti hänet toiselle puolen Pohjanlahtea: Ritva meni naimisiin ruotsalaisen miehen kanssa ja muutti Tukholmaan. Kanteleen soitto kuitenkin jatkui. Ritva esiintyi Suomessa ja Ruotsissa ja opetti kanteleleireillä kotimaassa. Jonkin verran hän kuitenkin turhautui, kun hommia ei ollut tarpeeksi. Siihen tuli avuksi yllättävä yhteydenotto puolentoista vuoden Ruotsissa asumisen jälkeen.
Isä kannusti kanteleeseen
Kantele jäi paitsioon useaksi vuodeksi ja Ritva keskittyi viuluun. Kotona oli kuitenkin innokas kanteleen puolesta puhuja ja teini-iässä Ritva alkoi soittaa sitä uudelleen. Isä kannusti häntä myös tekemään omia sovituksia, sillä sopivaa ohjelmistoa kanteleelle ei siihen aikaan paljon ollut. Taidot karttuivat ja Ritvalla riitti esiintymisiä sekä kotiseudulla että muualla. Kun hän aloitti viulun-
KANTELE
31 4·2007
Sibelius-Akatemiaan meno jännitti
Kanteleliitto ja Martti Pokela olivat jo muutaman vuoden yrittäneet saada kanteletta SibeliusAkatemian solistisen osaston opinto-ohjelmaan. Vuonna 1987 toive toteutui ja opettajaksi pyydettiin Ritvaa. "Se oli iso kysymys ja vakava miettimisen paikka. Tunsin, että olin hyppäämässä tuntemattomaan, kun en tiennyt, onko minusta musiikkikorkeakoulun opettajaksi." Opiskelun puitteet olivat alussa vaatimattomat ja ohjelmistoa vähän. Opiskelijoita oli ensimmäisenä vuonna kolme, mutta vähitellen heitä tuli lisää. Osa kansanmusiikin osaston opiskelijoista opiskeli Ritvan johdolla ja myöhemmin hänellä on ollut opiskelijoita myös Baltian maista. Uutta ohjelmistoa Ritva sai omista sovituksista ja klassisista sävellyksistä ja vähitellen myös säveltäjät alkoivat löytää kanteleen mahdollisuudet. Nykyään ohjelmisto on kiitettävän runsas, mutta toiveitakin riittää sen suhteen. "Toivoisin, että myös vanhan musiikin soittimia käytettäisiin enemmän kantelesävellyksissä. Ne ovat soitinväriltään hyvin rikkaita ja äänen volyymi on lähellä kanteletta. Myös soolokanteleelle olisi hyvä olla enemmän musiikkia. Mutta ymmärrän, että siihen alueeseen on säveltäjien vaikeampi tarttua,
koska soittimeen täytyy perehtyä aika syvälle ennen kuin sille voi säveltää. Yhteistyö säveltäjien kanssa on tärkeää ja molempia osapuolia rikastuttavaa."
Vapaus, ilmaisu ja tekniikka
Sibelius-Akatemian opetusvuosien aikana Ritva on antanut eväitä kymmenille kanteleensoittajille. Soitinpedagogiikassa Ritva uskoo soittotekniikan ja soittotaidon huolelliseen rakentamiseen. Kun tekninen osaaminen on kunnossa, muusikolla on hyvät edellytykset myös vahvaan ja vapautuneeseen musiikilliseen ilmaisuun. Siinä on Ritvan mielestä musisoinnin sydän.
KANTELE
4·2007 32
"Valtavan tärkeitä asioita minulle ovat myös kanteleen kaunis ja rikas sointi sekä kosketus, joka on äärettömän monitahoinen ja kiehtova asia. Jatkoopinnoissani aion tutkia kanteleen kosketusta monesta suunnasta ja hakea siihen erilaisia näkökulmia. Opetustyössäni toivon osaavani tukea opiskelijaa niin, että tämä löytää oman persoonallisuutensa ja äänensä muusikkona. Jokainen soittaja on ainutlaatuinen ihmisenä ja muusikkona." Kanteleen suosio on kasvanut valtavasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Ritva toivoo, että yhä useampi nuori löytäisi tiensä kanteleen ammattilaiseksi. "Kanteleen identiteetti on laventunut, sillä soitetaan monenlaista musiikkia ja soitin on osoittautunut monipuoliseksi. Siitä, miten paljon ja millä kvaliteetilla kanteletta soitetaan, riippuu soittimen tulevaisuus."
rITVA KOIsTInen
1956 syntyi Enossa. Isä Otto Koistinen alkoi rakentaa kanteleita. 1962 alkoi opetella kanteleen soittoa Paul Salmisen Kantelekoulusta. 1963 aloitti kanteleopinnot Tyyne Niikon oppilaana. 1968 aloitti viulunsoiton Joensuun mus.-opistossa. 1971 innostui kanteleesta uudelleen. 1975 ensiesiintyminen orkesterin solistina viulistina. 1976 1. oma kantelekonsertti Kaustisella, pääsi opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan viulun soittoa. 1979 Kotimaalleni-soolokasetti. 1981 kanteleopettajaksi Joensuun musiikkiopistoon.
ykseys yleisön kanssa
Ritva on onnellinen, että hänellä on ollut mahdollisuus tehdä musiikkia erilaisten kokoonpanojen kanssa. Hän on soittanut muun muassa harpun, lyömäsoittimien, klarinetin, huilun, sellon, viulun ja laulajien kanssa. "Olen esiintynyt myös useiden orkesterien solistina. Ne ovat olleet haastavia, mutta hyvin antoisia tilanteita. Kun menee harvoin isolle lavalle orkesterin eteen, kynnys sinne omasta harjoitteluhuoneesta tuntuu korkealta. Myös yhteistyö etevien kapellimestarien kanssa on ollut merkittävää." Mieleenpainuvimmiksi esiintymisiksi Ritva mainitsee tilanteet, jolloin soittajan, tilan ja yleisön välille syntyy ykseys, jossa sointi kietoo kaikki osapuolet piiriinsä. Suuria ilon hetkiä hän on kokenut myös oppilaidensa kanssa. "On upeaa, kun tunnilla on painiskeltu jonkin asian parissa ja sitten se avautuu ja musiikki alkaa virrata vapaasti. Tai kun opiskelija yltää esiintyessä parhaimpaansa ja jopa ylittää itsensä. Esimerkiksi kanteleluokan 20-vuotisjuhlakonsertti oli kokonaisuudessaan niin onnistunut, että olin todella onnellinen."
1985 ensimmäistä kertaa orkesterin kantelesolistina. 1985 muutti asumaan Tukholmaan avioliiton myötä. 1987 pyydettiin opettamaan pääaineisia kanteleensoittajia Sibelius-Akatemiaan. 1987 Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston kulttuuristipendi. 1993 soolo-cd New Finnish Kantele. 1993 Kalevala-seuran nuoren taiteilijan tunnustuspalkinto. 1994 Vuoden Kantele -tunnustus. 1995 kantelemusiikin lehtorin virka Sibelius-Akatemiassa. 1996 Valtion säveltaidetoimikunnan 1-v. apuraha. 1998 soolo-cd From the Eastern Lands. 2001 Valtion säveltaidetoimikunnan 1-v. apuraha. 2007 soolo-cd Hiljaisin hetkin. 2007 Sibelius-Akatemian kanteleluokka täytti 20 v.
KANTELE
33 4·2007
MAAILMALLA
Kansansoitinorkestereiden ja yhtyeiden festivaalit
Struny rossii
Jaroslavlissa pidettiin 13.16.09.2007 seitsemännen kerran kansainväliset venäläisten kansansoitinorkestereiden ja -yhtyeiden festivaalit Struny Rossii. Tällä kertaa festivaaleille osallistuivat kansansoitinorkesterit Lipetskistä, Tambovista, Majkopista ja isäntäkaupunki Jaroslavlista, kansansoitinyhtye Kostroman alueelta ja Moskovan Gnessinien Akatemian balalaikansoittajat unisonossa. Suomea edustivat Jaroslavlin orkesterin solistina laulanut baritoni Juha Suominen ja kansansoitinyhtye Elgland Jyväskylästä.
Jaroslavl sijaitsee Venäjän sydämessä 280 km Moskovasta koilliseen Volgan ja Kotorosl sivujoen risteyksessä. Matkaa Pietarista on 750 km. Kaupungissa on n. 600 000 asukasta ja se täyttää kolmen vuoden kuluttua 1000 vuotta. Jaroslavlilaiset ovat ylpeitä mm. maailman ensimmäisestä naiskosmonautista Valentina Tereskovasta ja säveltäjä ja kanteleensoittaja Vera Gorodovskajasta. Festivaalit oli tarkoitettu ensisijaisesti venäläisen kansansoitinmusiikin ammattilaisille. Taustatietona todettakoon, että Venäjän useat ammattimaiset tanssi- ja lauluyhtyeet alkoivat vuosikymmenien aikana toistaa itseään. Niiden ohjelmisto oli usein keinotekoisen teatraalista kansansoittimien jäädessä sivurooleihin. Neuvostoliiton hajottua joutuivat useat yhtyeet ja harrastelijaorkesterit vaikeuksiin valtion tuen loputtua. Ammattimaisten kansansoitinorkestereiden lukumäärä sen sijaan kasvoi. Venäjällä on 60 ammattimaista kansansansoitinorkesteria sekä lukuisa määrä pienempiä ammattimaisia yhtyeitä. Erilaiset kilpailut ja festivaalit ovat muodostuneet kansansoittimien ammattilaisten tärkeiksi kohtauspaikoiksi. Jaroslavlin festivaalien järjestäjänä on ollut alusta alkaen kunnallinen kansansoitinorkesteri Struny Rusi kapellimestarinsa Jevgenij Agejevin johdolla.
TEKSTI JA KUVAT: KARI dAhLBLoM
Jevgenij Agejev on toiminut useiden kansainvälisten "balalaikkafestivaalien" kapellimestarina mm. Tukholmassa, Helsingissä ja viimeksi keväällä Kööpenhaminassa. Kansansoitinorkesteri Struny Rusi on konsertoinut Suomessakin useita kertoja ollen yhteistyössä mm. Helsingin balalaikkaorkesterin kanssa. Kiovan konservatoriosta valmistuneen baritoni Juha Suomisen ja Jevgenij Agejevin monivuotisen yhteistyön hyvänä esimerkkinä on mm. CD George Malmstenin sävellyksiä Suomisen laulamana kansansoitinorkesterin säestyksellä. Juha Suominen on tehnyt Pietarissa korkeatasoisen DVD:n, jossa häntä säestävässä kansansoitinorkesterissa on mukana sorminsoitettava pöytäkantele, jota soittaa Andrejevin orkesterin pitkäaikainen taiteilija Natalija Sorokina. Kantele on esityksissä näkyvästi ja kuuluvasti esillä. Jaroslavlin festivaaleilla sorminsoitettava pöytäkantele ei tällä kertaa ollut mukana. Soitin onkin harvinainen suurten orkestereiden soitin. Kaikkien osallistuneiden kansansoitinorkestereiden soittimistossa oli kuitenkin klaviatuurikoneistolla varustettu pöytäkantele, jota soitetaan plektralla. Jaroslavlin orkesterissa ko. soitinta soitti kapellimestari Agejevin tytär Julija Agejeva. Jaroslavlin orkesterin domransoittaja Pavel Sergejev soitti kanssamme keväällä Jyväskylässä ja Kööpenhaminassa sekä nyt Jaroslavlissa. Domransoittajamme Ari Elgland oli estynyt tulemasta matkallemme, joten apu olikin kvartetillemme tarpeen. Yhteinen levy Pavelin kanssa on jo puoliksi nauhoitettu. Kantele on mukana tulevassa taltioinnissa. Venäläinen siipimäinen kantele Agydein Tasavallan kansansoitinorkesterissa Russkaja Udalj, jonka ohjelmisto perustui kansanmuoli mukana
KANTELE
4·2007 34
siikkiin. Muut orkesterit olivat suuntautuneet klassiseen musiikkiin. Suomalaista talonpoikaiskanteletta soitti allekirjoittanut, alttodomran ohella, kansansoitinyhtye Elglandissa. Suomalainen kantele oli mukana ensimmäistä kertaa. Mikrofonit olivat kunnossa ja hyvin kuului. Kantelesoolon jälkeen kitaristimme Johan Knaus lauloi hienosti kanteleen ja domrien säestyksellä kansanlaulun Katselin taivaan tähtiä. Venäläisten ammattilaisten ja Juha Suomisen esitykset olivat omaa luokkaansa joiden kuvaaminen tässä on turhaa ne pitäisi nähdä ja kuulla! Avajais- ja päätöskonserttien ohella osallistujat esiintyivät lisäksi Jaroslavlissa ja lähiympäristössä. Me esiinnyimme kulttuuriopistolla yhdessä Kostroman alueen kansansoitinyhtyeen Vdohnovenie kanssa. Kostromalaisten ystäviemme virtuositeetti oli mykistävää. Festivaalien loppukonsertissakin filharmonian suuressa salissa kuultiin häikäiseviä esityksiä, kuten Gnessinien Akatemian balalaikkojen upea tulkinta unisonossa Rimskij-Korsakovin Kimalaisen lennosta. Martti "Jozik" Rissanen, Mikael Elgland, Johan Knaus ja allekirjoittanut kiitämme kaikkia Jaroslavlilaisia isäntiämme, erityisesti Jevgenij Agejevia ja Pavel Sergejeviä perheineen! Yhteistyö tulee jatkumaan. Toivomme näkevämme Jaroslavlin kunnallisen kansansoitinorkesterin ja Juha Suomisen keväällä 2008 Jyväskylässä. Paviljonki oli heidän pari vuotta sitten vieraillessaan ääriään myöten täynnä.
Womex
Kanteleliitto oli mukana 2 800 muun delegaation ja 1 400 yrityksen kanssa nelipäiväisessä maailman musiikin messutapahtumassa Sevillassa 24.28.10.2007. Messuilla oli osallistujia yli 90 maasta. Osallistujat edustivat levy-yhtiöitä, toimittajia, agentteja, konsertti- ja festivaalijärjestäjiä, artistien managereita jne. Päivien aikana kuultiin 52 konserttia, joissa esiintyi 350 artistia viidellä eri lavalla. Yli 20 seminaarissa oli 40 puhujaa ja päivien aikana esitettiin 16 maailman musiikin dokumenttifilmiä. Suomesta oli mukana ennätyssuuri osallistujajoukko. Kantelealaa edustivat Inkoon Musiikin Matti Kontio ja Kanteleliiton toiminnanjohtaja Riitta Huttunen. Lisäksi muutamat muut levy-yhtiöt edustivat kanteletta äänitteillään. Huippukokemukset tapahtumassa liittyivät konsertteihin, ihmisten tapaamisiin ja aamusta iltaan jatkuneeseen festivaalitunnelmaan. Takaraivoon jäi muhimaan kysymys, millä keinoilla kantele löisi läpi maailmanlaajuisesti.
TEKSTI JA KUVA: RIITTA hUTTUNEN
Kantele-festivaali
Karjalan tasavallan pääkaupungissa Petroskoissa järjestettiin 7. Kantele-festivaalit. Osanottajia oli eri puolilta Venäjää ja Suomesta. Pääesiintyjinä olivat Kalmukian tasavallan kansansoitinorkesteri sekä Timo Väänänen ja Taito Hofrén Suomesta. Petroskoista oli mukana myös Olga Gaidamak ja Alex Leonov. He soittivat uutta kansanmusiikkia Novgorodin kanteleilla, joita Alex valmistaa perinteisin menetelmin kovertamalla. Karjalainen ja venäläinen vanha musiikkiperinne kohtasikin improvisaatioiden muodossa, kun Olga, Alex, Taito ja Timo esiintyivät yhdessä. Festivaaleilla kuultiin myös harvinaista udmurtialaista kanteletta eli kredziä.
TEKSTI JA KUVA: TIMo VÄÄNÄNEN
KANTELE
35 4·2007
TEOKSIA
Paneelikeskustelun satoa, osa I
Kantele säveltäjän näkökulmasta
Kantele 20+30 -juhlaa vietettiin 13.-16.10.2007 Helsingissä huikeiden konserttien ym. tapahtumien merkeissä. Tunnelma oli juhlallinen ja lukuisat onnellisen iloiset ilmeet konserttien jälkeen kertoivat onnistuneesta festivaalista! Sunnuntain ohjelma käynnistyi paneelikeskustelulla, jossa näkökulmansa aiheesta esittivät säveltäjät Pekka Jalkanen, Tapio Tuomela, Max Savikangas ja Uljas Pulkkis sekä kanteletaiteilijat Ritva Koistinen ja Eva Alkula. Puhetta johti aina niin sanavalmis kanteleen elinkaarta tutkinut ja seurannut Hannu Saha. Esittelen nyt Pekka Jalkasen ja Uljas Pulkkiksen ajatuksia kanteleesta. Samaisten säveltäjien uunituoreet teokset Ektenia ja Laet lauloi saivat kantaesityksensä Kantelesävellyksiä 111-vuoden ajalta nimisessä konsertissa 13.10. Jutun jatkoa seuraa sitten seuraavassa lehdessä, jotta jääkäähän kuulolle...
Säveltäjä Pekka Jalkanen alusti keskustelua seuraavasti: "Onnittelut Kanteleliitolle ja kanteleluokalle! Yhteistyö kanssanne on ollut hedelmällistä ja palkitsevaa. Tilauksia on tehty ja sävellyskilpailuja on järjestetty. Nykyään eri tahojen, Kanteleliiton ja yksityisten taiteilijoiden taholta ja julkisen ja yksityisen rahoituksen tuella on syntynyt toistasataa kanteleteosta, sooloteoksia, kamarimusiikkiteoksia, jopa yhdeksän konserttoa. Teoksia on esitetty paljon. Esityksiä on syntynyt tutkintokonserttien ja kilpailujen lisäksi festivaalijärjestäjien toimesta, erityisesti Viitasaaren Musiikin Aika, Tampere Biennale ja Pohjoismaiset Musiikkipäivät ovat olleet aktiivisia. Yksittäiset muusikot ovat vieneet niitä ulkomaille, Eurooppaan, Amerikkaan ja Japaniin. Teoksia on kustannettu ja jonkin verran levytettykin. Kaikki tämä on lisännyt kiinnostusta kanteleelle säveltämiseen. Tyylikirjo on laaja ja vastaa nykymusiikin tämän päivän tilannetta Suomessa: uusklassismia, jälkisarjallisuutta, minimalismia, spektrimusiikkia, soitinteatteria, performansseja, elektroakustisia teoksia ja erilaisia fuusioita. Rajankäyntiä ja lajien sekoittumista on runsaasti myös nykymusiikin ja uuden kansanmusiikin sekä populaarimusiikin välillä. Nyt kanteleesta on tullut osa musiikin koko kenttää. Voidaan jopa nähdä, että suomalaiseen nykymusiikkiin on syntynyt uusi alalaji, uudet kanteleteokset. "Soittimena soitinten joukossa" -ilmiö on samalla arvostuskysymys. Vaikka on vieläkin säveltäjiä, jotka "eivät koske kanteleeseen tikullakaan", enemmistö on sitä mieltä, että kantele ahtaasti nähtynä kansallissoittimena on taakse jäänyttä elämää ja tarttunut soittimeen innovatiivisin ottein, ilman ennakkokäsityksiä. Kanteleen tulevaisuus näyttää siten hyvältä. Jatkossakin tulee syntymään entistä enemmän uusia teoksia. Niitä tekevät myös muut kuin suomalaiset, kuten nyt jo olemme voineet todeta. Kansainväliset virtaukset ulottuvat varmasti jatkossakin kanteleeseen. Mutta voisiko myös kantele olla se, josta innovaatiot lähtisivät laajemminkin liikkeelle, voisiko kanteleen kautta syntyä uusi kappale tulevaisuuden musiikin historiaan? Kantele viisikielisistä konsertti- ja sähkökanteleisiin on puhtaasti suomalainen ja itämerensuomalainen ilmiö, kulttuuria ja traditiota, jota ei ole sellaisena missään muualla maailmassa. Sen ydin on "hiljainen haltioituminen", muinaismusiikin ja -soitinten staattinen ja syvälle käyvä estetiikka, joka perustuu niin soittimellisuuteen kuin sointiin sekä niukkaan materiaaliin, josta kasvaa kaikki tarpeellinen. Tämän musiikkikäsityksen säilyminen oli kanteleen osalta Suomessa hiuskarvan varassa. Kunnia sen pelastamisesta kuuluu ennen kaikkea A.O. Väisäselle ja Martti Pokelalle. Ammattikansanmuusikot, kuten viisikielisen tohtori Arja Kastinen ja Brelo-yhtyeen muusikot, ovat nykyisin tyylin taitavimmat vaalijat. Heidän työmenetelmänsä on improvisaatio, jonka avulla perinneaineistoa työstetään sekä perinteen mukaisesti että sitä uudistaen.
TEKSTI: EVA ALKULA
KANTELE
4·2007 36
Myös nuottisäveltäjillä on hiljaisen haltioitumisen parissa omat mahdollisuutensa. Tässä voisi viitata Béla Bartókin esittämään kolmijakoon, jonka luokat ovat 1) sovitus 2) tyylitelmä ja 3) ilmapiiri. Ensimmäinen laji ei ole enää tätä päivää, se kuuluu kansallisromantiikan kaudelle ja hyvä niin. Tyylitelmä tarkoittaa etäännyttämisen ajatusta. Siinä säveltäjä toteaa nöyrästi oman ulkopuolisuutensa kulttuuriin, jota hän haluaa soveltaa sovellutuksen voima perustuu juuri kahden kulttuurin, modernin ja arkaaisen, väliseen jännitteeseen. Näin on esimerkiksi Juhani Nuorvalan teoksessa Kolme impromptua, missä lähtökohtana on yläsävelsarja ja sen tarttumat arkaaisoivaan melodiikkaan, rytmiin ja sointiin. Omat teokseni ovat olleet yrityksiä siirtää viisikielisen modaalinen ja vähäsävelinen maailma kulloinkin käytettävissä olevan kokoonpanoon, usein sointikentäksi tyyliteltynä. Bartókin kolmas ja korkein kategoria, ilmapiiri, edellyttää ratkaisua, missä konkreettisia sovellettavia aineksia ei välttämättä enää ole. On vain tyylitelmiä ja vihjeitä, joiden avulla on tarkoitus tavoittaa kansamusiikin henki. Ja se löytyy silloin, kun säveltäjä alkaa suodattaa jotain kanteleesta löytämäänsä vanhaa ja ainutlaatuista oman aikansa ja yksilöllisen sävelkielensä läpi, koko ajan kanteleen hiljaista haltioitumista kuunnellen. Näillä kahdella tavalla lienee tulevaisuudessakin mahdollista edetä arkaaisen kautta moderniin. Innovaation alkuun panija on nyt itämerensuomalaisen ikivanhan paikalliskulttuurin edustaja, ei Euroopan musiikkikeskusten tyyliauktoriteetti. Kun vanha on etäännytetyssä tilassa uuden kanssa tai suodattunut sen läpi, ei kyse ole enää tunkkaisesta ja ahtaasta nationalismista. Myös paikallisuus on näennäistä ja toiselta puoleltaan globaalia: arkaaisellakin alueella ainekset ovat usein sekä kansainvälisiä että yhteisiä kanteleenkin juuret vievät Karjalan ja Itämeren läpi Venäjälle, Bysanttiin, Antiikkiin ja vieläkin syvemmäs, ihmiskunnan yhteisten arkkityyppien alueelle." Ihastuttavasta Ekteniasta Pekka kirjoittaa seuraavasti: "Ektenia neljälle kanteleelle rakentuu kahdesta erilaisesta aiheesta ja tunnelmasta. Melkein koko ajan pauhaavat matalat kellot, mahtavasti ja lakkaamatta. Niiden päällä soi kirkkaiden huiluäänten enkelparvi, joka hyrisee hiljaista kirkkoveisua: ...pomilui nas... Siitä teoksen nimi, joka tarkoittaa ortodoksisen vigilian verkkaista ja mietiskelevää osaa. Kanteleliiton tilaama teos on omistettu Ritva Koistiselle."
Uljas Pulkkiksen Laet lauloi kanteleelle ja huilulle kantaesitettiin samassa konsertissa. Tässä säveltäjän esittely teoksesta: "Kanteleesta tulee vahvasti mieleen Kalevala, josta olen viime vuosina ollut kasvavassa määrin kiinnostunut. Kun Väinämöinen soitti kanteletta, niin mm. "katot kajahtelivat, ikkunat iloitsi ja laet lauloi". Kanteleen hennon äänen huomioon ottaen tämä ei ollut fysikaalinen ilmiö, vaan soitossa oli taikaa. Vastaavanlaista luontoa järisyttävää musisointia on hankala lähteä haastamaan, mutta Kalevalan antama mielikuva inspiroi säveltämään hiljaisena pidetylle soittimelle suureleisempää musiikkia. Teos Laet lauloi sisältää pienen kertosäkeen, jonka eri parametrejä varioimalla musiikki lähtee virtaamaan. Edelliseen mielikuvaan viitaten ajattelen kertosäkeen olevan hymni, jota Väinämönen soitteli ja josta leviää kaiut ympäriinsä. Kalevalan kertomuksen mukaan ajattelin näiden kaikujen olevan mielenkiintoisempia ja järisyttävämpiä kuin itse soitto. Siksi hymni on rytmisestikin hyvin pelkistetty, keskussäveleen nojautuva kansanmusiikkimainen melodia. Kaiut taas ovat sekä polyrytmisiä, että rekisteriltään ja tekstuuriltaan monipuolisempia. Hymni kuullaan teoksessa kolme kertaa: alussa, keskellä ja lopussa. Hymnin esiintymien mukaan teoksen voi jakaa kahteen variaatiosykliin, viimeinen esiintymä päättää teoksen." Mutta entä millainen oli ensikertaa kanteleelle säveltäneen Pulkkiksen ensikohtaaminen soittimen kanssa? "Kansallissoittimena kantele on suomalaiselle säveltäjälle erityisasemassa. Kansallissoittimelle kuuluu säveltää ja kanteleen tunnettuutta tulee myös suomalaisen säveltäjän parhaansa mukaan edistää. Muistan taannoin Japanissa järjestetyillä nykymusiikkifestivaaleilla olleen jopa kaksi konserttia, joissa keskityttiin japanilaisten kansallissoitinten sävellyksiin. Soittimina olivat lähinnä sho ja koto, joista koto muistuttaa kovasti kannelta. Japanilaiset säveltäjät tuntuivat suhtautuvan omiin kansallissoittimiinsa suurella hartaudella ja kunnioittavasti. Lähes jokaisella japanilaisella säveltäjällä oli useita teoksia oman kansansa soittimille. Suomalaisena säveltäjänä suhtaudun itsekin toki kunnioittavasti kanteleeseen, mutta asiaan paneutuminen on jäänyt toistaiseksi vähäiseksi; kanteleelle olen säveltänyt vain yhden teoksen, joka soitettiin eilisessä konsertissa. Ilmiö on myös laajempi: Japanin esimerkkiin viitaten, tuntuisi
KANTELE
37 4·2007
oudolta jos esimerkiksi Musica Nova -festivaaleilla olisi kaksi konsertillista vain kanteleteoksia, vaikka kansallissoittimelle sellainen olisi luontevaa. Sibelius-Akatemian sävellyskoulutuksessa kanteleeseen viitattiin omana opiskeluaikanani etnoperäisenä erikoissoittimena ja erikoissoittimeksi sen säveltäjänä itsekin miellän. Toisin sanoen kanteleelle säveltämistä täytyy itselleen perustella enemmän, kuin säveltämistä esimerkiksi viululle, pianolle tai huilulle. Kantelesävellys on säveltäjältä kannanotto, jolla tuodaan esiin suhde omiin kansallisiin juuriin, tai ulkosuomalaisella suhde suomalaiseen kulttuuriin. Kanteleen takana kummittelee aina Kalevala, vaikka nykyisellä soittimella ei lienekään enempää yhteistä Kalevalan kanteleeseen, kuin ruokopillillä poikkihuiluun. Soittimena kanteleen virityslogiikka on yhteinen harpun kanssa, mutta en silti miellä kanteletta harpun sukulaiseksi. Harpulle on läheinen sukulainen piano ja sitä kautta pianon rinnastaminen kanteleeseen tuntuu kaukaiselta. Eurooppalaisen konserttitradition tunnetummista soittimista kantele vertautuukin mielessäni lähimmäksi kitaraan. Molemmissa soittimissa on hento ääni ja soittaja tuottaa äänen kieliltä itse ilman ulkoisia apuvälineitä, kuten jousta tai vasarakoneistoa. Yhteistä on myös se, että molempia tavataan sähköisesti vahvistaa konsertissa. Kanteleen suurin puute onkin säveltäjän kannalta sen hento sointi. Orkesterisoitinten kehitys on jatkuvasti johtanut kohti voimakkaampaa ja täyteläisempää klangia soitinten fyysisten rajojen puitteissa. Tästä sain itse esimerkin kanteleteokseni ensimmäisissä harjoituksissa: jopa huilun matalin rekisteri oli tarpeeksi voimakas peittämään kanteleen alleen, vaikka orkesterille kirjoitettaessa matalat huilut ovat melkein hiljaisinta ääntä, mitä orkesterista ulos saa. Kanteleesta on tuskin tarkoituksenmukaista tehdä konserttiflyygelin kokoista ja kiristää kieliä tuhansien kilojen voimalla, jotta sen sointivoimakkuus vastaisi orkesterisoittimia. Hentosointisena kannel pakottaa kuuntelemaan ääntä tarkemmin ja kuulemaan siitä sellaisia vivahteita, jotka jäävät kovaäänisissä soittimissa huomaamatta.
Säveltäjän kannalta yksi mielenkiintoisimmista kanteleen ominaisuuksista ovat glissandot, joita esimerkiksi harpun mekanismi ei salli ilman hälyääniä. Virityskoneisto muutenkin tarjoaa mukavaa päänvaivaa sävellystyöhön. Diatonisuutta vastaan taistelu synnyttää tarpeellista kitkaa, jotta sävellystyö ei muistuttaisi kromaattisille instrumenteille säveltämistä. Tämän kitkan seurauksena kanteleelle tulee sävellettyä sellaistakin musiikkia jota pianolle ei tulisi kirjoitettua. Toisin sanoen kanteleen koneisto laajentaa säveltäjän sävelmaailmaa, tai Stravinskyn sanoin: "Mitä enemmän säveltäjää rajoitetaan, sen helpompi on säveltää."
Lähteet: · Kantele säveltäjän näkökulmasta -paneelikeskustelu Sibelius-Akatemialla 14.10.2007 · Pekka Jalkasen ja Uljas Pulkkiksen alustukset paneelikeskustelua varten · Kantelesävellyksiä 111-vuoden ajalta -konsertin käsiohjelma
KANTELE
4·2007 38
LIITTO
Oriveden kansanmusiikkikurssit
Orivedellä 27.30.12.2007 soittimille omia kursseja. Kanteleensoittajille Kansanlauluja ja viihdemusiikkia isolla kanteleella, opettajana Senni Eskelinen. Toisena vaihtoehtona Musaa meiltä ja muilta -kurssi opettajina Kulttuuriosuuskunta Uulun muusikot. Aiheena omien soittimien kansainväliset muunnelmat. Käydään lävitse esim. rytmi- ja melodiaharjoituksia maailmalta. Viulistit kokeilevat jouhikon lisäksi mm. erhua, rebabia, kansansarangia, puhaltajille paljon kokeiltavaa ympäri maailmaa, pianisteille/harmonisteille esim. yanqing, kitaristeille sitar ja mm. Kiinan luutut jne. Yhtenä päivänä keskitytään arkaaiseen musiikkiin Suomessa ja mietitään, miten nykypelimanni saa siitä enemmän irti. Jouhikon ja 5-k kanteleen rakennuskurssi opettajana soitinrakentaja- ja artesaaniopiskelija Petri Jaakkonen, materiaalimaksu. · Hinta: jäsenet 205 , muut 225 , sis. opetuksen ja täysihoidon, majoitus 2hh, 1hh lisähinta 22 koko ajalta · Yhtyekurssin hinta yhtyeen koon mukaan · Ilmoittaudu 7.12. mennessä: Suomen Kansanmusiikkiliito (09) 8731320, Hämeentie 34 D, 00530 Hki, www.suomenkansanmusiikkiliitto.fi
Kanteleliiton tunnustukset
Kanteleliitto myöntää tämän vuoden tunnustuksensa Nightwishin Tuomas Holopaiselle sekä Kanteleliiton perustajajäsenelle Ismo Sopaselle. Tuomas Holopaiselle myönnetään Vuoden kantele -tunnustus, koska hän on ollut tänä vuonna edesauttamassa kanteleen tunnettuutta. Nightwishin uudella Dark Passion Play -levyn Last of the Wilds -kappaleella kuuluu kanteleen soittoa Senni Eskelisen esittämänä. Tätä kautta kantelemusiikki saavuttaa uusia kuulijoita maailmanlaajuisesti. Tamperelainen Ismo Sopanen saa Kultakantele -tunnustuksensa elämäntyöstään Kanteleliiton ja kantelekulttuurin hyväksi. Hän on toiminut aktiivisesti kanteleen parissa uransa alusta asti, niin Kanteleliiton puheen- ja toiminnanjohtajan tehtävissä kuin Kantele-lehden päätoimittajanakin. Lisäksi Kanteleliitto kutsui kunniajäsenikseen Maija-Liisa Balkin Vieremältä, Esko Finströmin Kemistä, Aino Huoposen Naantalista, Eila Kostamon Kajaanista, Keijo Planmanin Hämeenlinnasta ja Annikki Smolander-Hauvosen Espoosta. He kaikki ovat tehneet ansiokkaasti töitä kanteleen parissa. Tunnustukset ja kunniajäsenet julkistettiin sunnuntaina 14.10.2007 Kanteleliiton 30-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä.
Juhlavuoden keräys
Kanteleliiton juhlavuoden keräys 15.9.31.10.2007 välisenä aikana tuotti 1200 . Summalla Kanteleliitto hankkii 5-kielisiä kanteleita lainasoittimiksi. Kanteleliitto kiittää keräykseen osallistuneita: Asplund Anneli ja Roy · Kalevalaisten Naisten Liitto ry · Kalevala Koru Oy · Kansanmusiikkisäätiö · Kuparinen Anneli ja Teuvo · LuoMuKanteleet · Mantere Outi · Meri-Lapin Kanteleensoiton Edistämisrahasto · Oulun konservatorio · Pispalan Sottiisi · Pohjois-Karjalan Musiikkiyhdistys ry. · Sivistysliitto Kansalaisfoorum · Sopanen Taina · Suomen Nuorisoseurojen Liitto · Suomen Säveltäjät ry. · Tampere-seura · Tenhunen Anna-Liisa · Teosto ry. · Varhaisiän Musiikinopettajat ry.
"KAN" Vilnassa
"KAN" Liettuassa 29.5.1.6.2008 kutsuu ryhmiä, jotka esittävät perinteistä musiikkia perinteisillä soittimilla; Liettuan kankles, Latvian kokles, Viron kannel, Suomen kantele, Venäjän gusli jne. Lähetä ohjelmaehdotuksesi 20.12.2007 mennessä. Festivaali tarjoaa majoituksen, ruokailut ja kuljetukset Liettussa. Ryhmät maksavat itse henkilökohtaisten menojen lisäksi matka Liettuaan, vakuutukset yms. kulut. Lisätietoja: Kristina Ivanauskaite-Juciene · Coordinator for public relations · puh. +370 5 279 1287, kristina@etno.lt · Vilnius Center of Ethnic Culture· Pamenkalnio g. 34, LT-01114 Vilnius · puh/faksi +370 5 212 2593, www.etno.lt
Avoin kanteleensoiton katselmus
Iisalmen Talvipäivillä 2.2.2007 klo 16 Kulttuurikeskuksen Karl Collan -salissa. Sarjat: Alle 12v., alle 16v. ja yli 16v. Katselmuksessa soitetaan kaksi kappaletta. Raadissa mm. Riitta Huttunen ja Tiina Hiltunen. Osallistujat saavat palautteen ja kunniakirjan. Tuomaristolla on oikeus antaa 13 erikoispalkintoa valintansa mukaan. Ilmoitt. 30.1. mennessä Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liittoon p. 017-817 866, kyosti.marin@ nuorisoseurat.fi Huom! Ei osanottamaksua.
KANTELE
39 4·2007
KanteleSatoa on kunnianosoitus kaksikymmentä vuotta sitten toimintansa aloittaneen Sibelius-Akatemian solistisen osaston, nykyisin pianomusiikin osaston, kanteleluokalle. Lehtori, kanteletaiteilija Ritva Koistisen johdolla luokalta on valmistunut viitisentoista taidemusiikkiin erikoistunutta kanteleensoittajaa. Tällä levyllä esiintyvät sekä opettaja että oppilaat, loppututkintoaan valmistelevasta Jenni Vartiaisesta tohtorintutkintoaan tekevään Eija Kankaanrantaan.
Koulutuksen alkuaikojen ydinkysymyksiä oli taidemusiikin kriteerit täyttävän ohjelmiston hankinta. Aluksi turvauduttiin klassis-romanttiseen harppuja piano-ohjelmistoon. Kotimaista ohjelmistoa oli kansanlaulu- ja salonkimusiikkisovituksia lukuun ottamatta vielä niukalti. Ammattisäveltäjistä Tauno Marttinen oli tehnyt Hämeenlinnan musiikkiopistonsa käyttöön pikku kappaleita 1950-luvulta lähtien. Kalevalan juhlavuoden 1985 merkeissä olivat syntyneet P.-H. Nordgrenin ja Ahti Karjalaisen konsertot, Tauno Marttisen Kantele-sonaatti ja Pekka Kostiaisen Imbroglio. Sävellystilaukset ja -kilpailut olivat ratkaisu. Yhteistyössä Kanteleliiton ja muutamien festivaalijärjestäjien kanssa ryhdyttiin tilaamaan soolo- ja kamarimusiikkiteoksia. Myös yksittäiset taiteilijat ja yhtyeet olivat alusta alkaen aktiiveja tilaajia julkisen ja yksityisen rahoituksen tuella. Säveltäjät ovat yleensä ottaneet ihastuneina vastaan kanteleen haasteet, hylänneet kansallisromantiikasta pesiytyneet tottumukset ja löytäneet kanteleen yhtä aikaa ikiaikaisen ja modernin maailman. Yhteistyö onkin synnyttänyt viimeistään 2000-luvun alkuun mennessä nykymusiikkiin uuden lajin: modernit kanteleteokset. Nyt niitä on pitkälti toista sataa. Tyylikirjo on sama kuin nykymusiikissa keskimäärin: uusklassismista ja jälkisarjallisuudesta minimalismiin, spektrimusiikkiin ja elektroakustiikkaan. Suomalaisten lisäksi kanteleelle ovat säveltäneet ainakin ruotsalainen, virolainen, yhdysvaltalainen, kanadalainen, perulainen, italialainen, kreikkalainen, romanialainen, serbialainen, tshekkiläinen ja japanilainen ammattisäveltäjä. Kahdenkymmenen vuoden aikana kantele on siten luonut nahkansa.
TEKSTI: PEKKA JALKANEN, KUVA: TIMo VÄÄNÄNEN
Kantele Satoa
Modernia kantelemusiikkia sekä Johann Sebastian Bachin Chaconne Sibelius-Akatemian kanteleluokan juhlalevy Kantele-lehden liitelevy
SIEMEN Pekka Jalkasen (s.1945) kahdelle kanteleelle sävelletyn Siemenen (1993) alkuitu on toistuva kokosävel, joka supistuu aluksi mikrointervalliksi, laajenee sitten diatonisiksi neli- ja viisisäveliköiksi, kerrostuu sointi- ja rytmikentiksi, kunnes lopettaa kasvunsa laajaan asteikkokaarrokseen ja varistaa itsensä alas maahan. Kaikki mielikuvat sinapinsiemenestä siemensyöksyyn ovat mahdollisia. Teos syntyi Marianne Uotilan pyynnöstä. KANTONA Heikki Valpolan (s. 1946) Kantona (2000) koostuu kolmesta laajasta variaatiojaksosta ja lyhyestä codasta. Koraalimaisittain laulava, paikallaan pysyvä pääaihe ankkuroituu vahvasti yläsävelikköön (8-9-10-11-12-14). Sitä säestää ylärekisterin sitkeä bordunaostinato. Yläsävelet hallitsevat myös harmoniaa, ja synnyttävät sibeliaanisen c-duurin ja g-mollin päällekkäisyyden. Ehkä myös codan valssiaiheessa kuuluu jotain Sibeliuksen Kuusen huminoista. Teos on syntynyt Ritva Koistisen pyynnöstä. IN A LANDSCAPE John Cagen (19121992) viehättävä minimalistinen pianoteos In a Landscape (1960) on kuin suoraan kanteleelle sävelletty. Mitä kanteleenomaisin pääaihe, toistuva diatoninen kuusisävellegato, vaihtaa hahmoaan viidentoista tahdin välein: muuttaa huomaamatta iskutustaan ja metriään, tihenee, laajenee ja havahduttaa yhden kromaattisen muunnoksen avulla. Epätodellinen tunnelma, joka syntyy täydellisestä staattisuudesta, maalaa maiseman, jonka voi nähdä joko vain unessa tai veden alta, veteen hukkuneen silmin.
KANTELE
4·2007 40
1. 2. 3. 4. 5. 6.
SIEMEN (FI NM7 07 00015) säv. Pekka Jalkanen KANToNA (FI NM7 07 00016) säv. Heikki Valpola IN A LANdScAPE (FI NM7 07 00017) säv. John Cage chAcoNNE (FI NM7 07 00018) säv. Johann Sebastian Bach MAgNoLIA (FI NM7 07 00019) säv. Alex Freeman MAAN VÄREIKSI TAIPUU VALo säv. Hannu Pohjannoro
9:37 9:04 9:50 12:38 11:42 7:58
RITVA KoISTINEN & SARI hUKARI ELISA KERoLA JENNI VARTIAINEN hEdI VIISMA EVA ALKULA EIJA KANKAANRANTA JANNE TUoMI (PERKUSSIoT) MAAN VÄREIKSI TAIPUU VALO Hannu Pohjannoron (s. 1963) sävellys (1997) kanteleelle ja lyömäsoittimille on kuin hauras vesivärimaalaus. Ydinajatuksena on lähentää kanteleen ja lyömäsoitinten maailma toisiinsa, "taivuttaa näkymätön näkyväksi". Jo kanteleen poikkeava viritys, missä jotkut alakielet ovat hitusen tavallista korkeammalla ja yläkielet alempana, saa aikaan värejä ja väreilyä. Teoksen alussa kanteleen valo ja lyömäsoitinten maa ovat erillään. Ohut jälkisarjallinen kudos sykkii laajenevina aaltoina koko ajan hidastuen ja pelkistyen. Matkan varrella lyömäsoitinten sävel-aines ja kanteleen häly kohtaavat. Kanteleen sammutetut äänet vastaavat bongojen ja blokkien koputuskutsuihin ja korkeat huiluäänet, mikrointervallit sekä klusterit sulautuvat symbaalien ja tam-tamin kaikuihin. Äärimmäisen pelkistetyssä lopetuksessa on melkein mahdotonta kuulla, mistä mikin sävel on lähtöisin. Väreilevä valo on taivutettu näkyväksi, niin kuin veteen heijastuva peilikuva vastarannalla. Sekä kanteletekniikan että yhteissoiton osalta tavallista vaativampi teos syntyi Viitasaaren Musiikin Aika -festivaalin tilauksesta vuonna 1997. Kantaesittäjät olivat Ritva Koistinen ja Timothy Ferchen.
CHACONNE partitasta sooloviululle d-molli Johann Sebastian Bachin (16851750) Chaconne kuullaan levyllä virolaisella kromaattisella kanteleella. Bachin rakastetusta sooloviuluteoksesta on aikojen kuluessa tehty lukuisia sovituksia, mm. pianolle (Ferrucio Busoni), uruille ja harmonikalle. Hedi Viisman esitys perustuu Andrés Segovian kitarasovitukseen. Virolainen kannel tavoittaakin sekä teoksen toisteisen sointumaailman että viulun taiturikuviot hiukan luutun tapaan soivan legatonsa avulla kuin jokin barokin tai klassismin periodisoitin, klavikordi tai muu hento, mutta sisäistä voimaa säteilevä kosketinsoitin. MAGNOLIA Yhdysvaltalainen Alex Freeman (s. 1972) saapui Fullbright -stipendiaattina SibeliusAkatemiaan vuonna 2001, ihastui kanteleeseen ja sävelsi sille sooloteoksen Magnolia. Vapaatonaalinen, laajakaarinen kokonaisuus kasvaa neljästä motiivista: suurterssisarjasta ja sen kvinteistä, eri oktaaveihin jaetuista mollipentakordeista, pienen terssin täyttävistä puoliaskeleista ja muutamista tritonussoinnuista. Motiivityön kummina on mitä ilmeisimmin Jean Sibelius Freeman on väitellyt New Yorkin Juillard-yliopistossa Sibeliuksen neljännestä sinfoniasta. Vaikka motiiveilla onkin yhtäläisyyksiä 4. sinfoniaan, on Freemanin sävelkieli täysin omintakeinen. Ilmaisuvoimaisen ja tiheän kudoksen kukkina ovat juovuttavat vipuglissandot. Laajimmillaan ne taivuttavat 18-äänisen klusterin kolminkertaiseen kiertoon. Teos on omistettu sen kantaesittäjälle, Eva Alkulalle.
IMU-CD 071
SACD 22
KANTELE
41 4·2007
Kanteleliiton historiikki
rajoja rikkova kantele
Neljän vuosikymmenen takaisessa Suomessa kantele oli katoamassa. Erkki Ala-Könni ja Martti Pokela pitivät ponnekkaita palopuheita henkitoreissaan viruvan viisikielisen puolesta. Ison kanteleen soittajia oli siellä täällä, ammattimaisia soittajia ja soitinrakentajia ei ollut edes kourallista. 1970-luvun alussa Tampereen Musiikkiopiston kanteleopettajaksi kutsuttu Ismo Sopanen sai urakakseen laatia Suomen ensimmäiset kanteleen peruskurssitutkintovaatimukset. Hän kaipasi kipeästi kommentteja, mutta kanteleväellä ei juuri ollut kontakteja toisiinsa. Ala-Könnin avustuksella Sopanen kokosi listan tuolloin tunnetuista kanteleensoittajista (32 kpl), lähetti heille kesällä 1976 kirjeen ja ehdotti voimien yhdistämistä. Tammikuun 15. päivänä 1977 Tampereelle Haarlan palatsiin kokoontui 15 henkilöä perustamaan Suomen Kanteleensoittajat ry:tä. Primus motor valittiin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Rahaa yhdistyksellä ei alussa ollut, intoa siitäkin edestä. Töitä tehtiin talkoilla välillä yötä myöten, ja kokouksia pidettiin tiuhaan tahtiin mm. Sopasten kotona Tampereella. Itse kukin toi mukanaan oman osaamisensa ja välillä muutakin: "Erääseen kokoukseen tuli Oulusta koko PohjoisSuomen tuntema värikäs ja iloinen 'kantele-emo' Ilona Porma pulleine kasseineen. Oli eväitä matkassa, oli omatekoisia herkkuja kokousväelle: karjalanpiirakoita, kotijuustoja ja monenlaista muuta. Siitä sitten hallitus nautti herkkupalat, kun tuohon aikaan ei ollut varaa maksaa edes matkakorvauksia mukaantulijoille. Kun saatiin varoja kerätyksi, hankittiin kirjoituskone ja puhelin", muistelee Ismo Sopanen. Alkuvuodet vierivät toiminnan organisoinnissa ja tehtäväkentän selvittelyssä. Ensimmäisten kanteleseminaarien ohjelmien aiheet kuvaavat kanteletilannetta 19701980-lukujen vaihteessa: oli pulaa niin soittimista, opettajista, ohjelmistosta kuin kirjallisuudestakin, ja idea kanteleesta koulusoittimena leijui vielä illuusiona ilmassa. Kului kuusi toiminnantäyteistä vuotta, jäseniä oli jo yli 500, mutta varat olivat yhä vähissä. Kanteleväki kävi lähetystönä lobbaamassa, ja eduskunnalta lohkesi Suomen Kanteleensoittajat ry:lle 100.000 mk "joululahjarahaa". Tuen turvin yhdistys vuokrasi vuonna 1983 toimitilat Tampereelta. Tuolloin alkoi myös Ismo Sopasen osa-aikainen toiminnanjohtajuus, jota hän kokonaisvaltaisesti hoiteli 22 vuoden ajan. Jäsenkenttä laajentui, ja vuonna 1984 yhdistyksen nimi muutettiin Kanteleliitto ry:ksi.
TEKSTI: ANNA-LIISA TENhUNEN
Tehokasta toimintaa ja tuhteja tuloksia
Kanteleliiton johtokunnassa ja eri toimikunnissa on alusta lähtien toiminut aktiivista kanteleväkeä eri puolilta Suomea: soittajia, rakentajia, tutkijoita, opettajia, opiskelijoita ja muita kanteleesta kiinnostuneita niin ammattilaisia kuin harrastajiakin. Jäsenmäärä on kasvanut ja matkan mittaan muuttunut: vuoden 1992 ennätyksestä (1471 jäsentä) aaltoiltiin välillä alaspäin, mutta vuonna 2006 oltiin jo taas noususuunnassa (865 jäsentä). 1980-luvun lopulla eri puolille maata alettiin perustaa paikallisia kanteleyhdistyksiä, joilla on ollut monimuotoista toimintaa. Finn-Kanteleet -yhtye on näyttänyt paikallisen kantelevaikuttamisen valtakunnallista voimaa jo 1940-luvulta saakka. Tärkeä tiedotuskanava ja tietolähde kanteleväelle on ollut vuodesta 1979 lähtien ilmestynyt Kantelelehti, jota Ismo Sopanen pitkään päätoimitti. Lehden sivuille on säilötty kanteleen nykyhistoria. Liitto otti vuonna 1987 tavakseen palkita ansioituneita kanteleihmisiä tai -instituutioita Vuoden kantele ja Kultakantele -palkinnoilla. Vuodesta 2004 on valittu Vuoden kanteleyhtye, ja onpa kantelealallekin löytynyt oma "Finlandia-palkintonsa", Vuoden kantele -levy.
historiikki jatkuu seuraavassa numerossa. historiikki on julkaistu 14.10.2007 Kanteleliiton juhlakonsertiin käsiohjelmassa.
KANTELE
4·2007 42
IISALMEN 25. TALVIPÄIVÄT 13.2.2008 Kanteleensoiton kurssi lapsille ja nuorille
Kouluttajana Tiina Hiltunen Tiedustelut ja ennakkoilmoittautumiset Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liittoon 25.1.2008 mennessä puh. 017-817866 tai 0440-186977 sähköposti: kyosti.marin@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/yla-savo
Kotihoidolla on osoite
TERVEYSKIRJASTO
hoitaa tiedon kotiin
.fi
Kaikkia ohjeita ei voi muistaa vastaanotolta. Onneksi luotettava tieto löytyy myös netistä kaikki samasta paikasta ja aina ajan tasalla. Anna tiedon parantaa: www.terveyskirjasto.fi