Kuohu Puuhasivu s. 13 1 / 2014 Harrastuksia lapsille s. 9–10 Lastenkirjojen uudet tuulet s. 4–5 ARTOVA / ARABIANRANTA–TOUKOLA–VANHAKAUPUNKI -KULTTUURI- JA KAUPUNGINOSAYHDISTYS RY
PÄÄKIRJOITUS LUKIJAN KUVA TEEMA T MARIA ULVINEN ämän Kuohun teemana ovat lapset. Nuo pienet, suloiset ja joskus niin hermoja raastavat ihmiset. Lomailin viime kesänä lapseni kanssa Berliinissä. Kuten monet varmaan tietävätkin, Berliini on todella lapsiystävällinen kaupunki. Lapseni oli haltioissaan mitä mielikuvituksellisemmista leikkipuistoista. Parasta niissä oli, että ne oli yleensä rakennettu paikan päälle eivätkä ne suinkaan koostuneet kaikki samanlaisista Lappset-telineistä niin kuin Suomessa valitettavan usein. Suosikkeihimme lukeutuivat viidakkopuisto, jossa oli erilaisia ”riippusiltoja” ja puumajoja ja ”meripuisto”, jota hallitsi värikäs puulaiva. Leikkipuistot eivät varmasti täytä Suomen tiukkoja standardeja ja yksi jos toinenkin kohta repsottaa, mutta voin vannoa, että mielikuvitukselle ne jättävät paljon enemmän tilaa. Berliiniläiset osaavat ottaa kaikki puistot haltuunsa jotenkin paljon luontevammin ja voimallisemmin. Kesäisenä päivänä Volkspark Friedrichshainin tunnelma oli aivan mahtava. Lapset kahlasivat puroissa, perheet olivat piknikillä koko suvun voimin ja musiikista vastasivat monet soittamista harjoittelevat kaupunkilaiset. Tietenkin osasyynä puistojen suosioon on rantojen puuttuminen. Myös kahvilat ovat täynnä lapsia, ja ainakin yhdessä on jopa sisähiekkalaatikko talvia varten. Kesällä kahviloiden edessä saattoi olla parkissa toistakymmentä potkupyörää. Berliinissä on jonkinlaista rentoa suhtautumista lapsiin, jota Helsingissä usein kaipaan. Lapset Myös meidän alueemme kuhisee lapsia, ja vaikka päiväkotipaikkoja on liian vähän ja koulualueen rajauksesta huhutaan (Kuohulle on kerrottu, että sellainen ei ainakaan tällä hetkellä ole virallisesti suunnitelmissa), on tämä mahtava paikka lapsille eikä täällä turhaan nihkeillä. Toivottavasti se sellaisena myös pysyy, eikä kukaan ryhdy esimerkiksi vahtimaan, ovatko kaikki pihalla leikkivät lapset varmasti talossa asuvia. Rakennetun ympäristön lisäksi alueemme upea luonto tarjoaa hienot puitteet lasten olla ja temmeltää. Facebook-ryhmä ”Arabianrannan ja lähialueen vanhemmat” on oivallinen esimerkki halusta tehdä yhdessä alueestamme entistä parempi kaikille noille pienille ihmeille. Nautitaan lapsista ja annetaan heidän olla lapsia! Jos joskus saat rattaat varpaillesi tai lasten riemukas kiljahtelu kirjastossa häiritsee, mieti hetki ennen kuin ärsyynnyt, ilman lapsia alueemme olisi ihan valtavan tylsä meille kaikille. ANNE SUVANTO ”Matinkaaren aurinkokylpylä 26.11.2013” p. 044 0204 750 www.villafino.com KAUNEUSPUOTI VILLA FINON - PERUSKASVOHOITO 70 EUR???(75 min)? sisältää: alkurentoutus, alkupuhdistus, puhdistus, ihoanalyysi, kuorinta, kasvo - & dekolteehieronta, hieronta, naamio, loppuvoiteet. Halutessa kulmien muotoilu. - PERUSTEELLINEN JALKAHOITO & PARAFIINIHOITO KÄSILLE yht. 77 EUR (1,5 h) SALONKI. Aura Vapaametsä Parturi - Kampaamo Kirjoittaja on Kuohun päätoimittaja ja 3-vuotiaan lapsen äiti. Jalat kylvetetään, varpaan kynnet leikataan, tasoitetaan ja siistitään. Kynsinauhat hoidetaan ja öljytään. Kovettumat poistetaan ja halkeamat pehmennetään. Jalat ja sääret kuoritaan sekä hierotaan ja lakataan. Käsille laitetaan lämpimät, kosteuttavat ja niveliä hoitavat parafiinit (09) 877 8080 ? www.salonki.eu JAKELUPISTEET ARABIANRANNAN KIRJASTO, KALLION KIRJASTO, KUMPUOTI, KUMPULAN KYLÄTILA, METROPOLIA, M-KAUPPA, K-MARKET ARABIA, KÄÄNTÖPAIKKA, BOKVILLAN, OLOTILA, SIWA, TEKNIIKAN MUSEO, UNISPORT, SARJAKUVAKESKUS. KUOHU 1 / 2014 Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin sitoutumaton, neljä kertaa vuodessa ilmestyvä kulttuuri- ja kaupunginosalehti. Lehti jaetaan kotitalousjakeluna ja sitä on saatavissa lisäksi useista jakelupisteistä. Kuohu on luettavissa myös verkkolehtenä sekä näköisversiona kaupunginosayhdistyksen sivuilta osoitteessa www.artova.fi. JULKAISIJA Artova ry Intiankatu 1, 00560 Helsinki. p. 0442750180 PAINOS 20 000 kpl, joista 17 000 kpl kotitalousjakeluna alueille Toukola, Arabianranta, Vanhakaupunki, Kumpula, Sörnäinen, Harju, Torkkelinmäki, Hermanni, Vallila, Koskela, Viikki ja Latokartano. TOIMITUSNEUVOSTO Päätoimittaja Aura Vapaametsä Toimitussihteeri Noora Lindroos Taitto ja ulkoasu Anna Heikinheimo Koordinaattori Sanna-Mari Löytökoski SÄHKÖPOSTI JA ILMOITUSMYYNTI kuohu.toimitus@gmail.com KANNEN KUVA Maria Ulvinen PAINO Botnia Print JAKELU Helsingin Jakelu-Expert Kuohun artikkeleissa ilmaistut mielipiteet ja näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta lehden kantaa. Kuohu ilmestyy vuonna 2014 neljä kertaa. TEEMAT JA ILMESTYMISPÄIVÄT (SULUISSA AINEISTOPÄIVÄ) 1. Lapset 26.2. (22.1) 2. Urbaani ekologisuus 7.5. (2.4.) 3. Vapaaehtoistoiminta arjessa 27.8. (23.7.) 4. Taide ja arkkitehtuuri alueellamme 19.11. (15.10.) Bongasitko juuri Artovan alueelta jotain ilahduttavaa, hämmentävää tai ärsyttävää? Julkaisemme joka numerossa yhden lukijamme ottaman valokuvan. Jos siis onnistut ikuistamaan kamerallesi taianomaisen hetken tai vaikkapa söpön kissapennun, lähetä kuva meille lyhyen kuvatekstin kera osoitteeseen kuohu.toimitus@gmail.com. HUOM! Jos lähetät henkilökuvan, muistathan kysyä kuvattavalta julkaisuluvan. 2 Artova (Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys ry) on Arabian alueen ihmisten – asukkaiden, työntekijöiden, yrittäjien, opiskelijoiden sekä muiden alueesta kiinnostuneiden – yhteisö. Artova on pääkaupunkiseudun aktiivisin kaupunginosayhdistys. Se järjestää taideja kulttuuritapahtumia, osallistuu monipuolisesti kaupungin kehittämiseen sekä pilotoi uudenlaisia toimintamalleja ja käytäntöjä. Artova kokoaa yhteen erilaisia toimijoita ja avaa samalla yllättäviä näkökulmia. Artova saa mahdottomaltakin vaikuttavat projektit toteutettua. Tärkeää on itseohjautuva ja omaehtoinen toiminta. Artova on myös tehnyt uraauurtavia avauksia vallan ja vastuun jakamisessa ja päätösvallan siirtämisessä suoraan alueen toimijoille. Monipuolisen ja vaikuttavan toiminnan mahdollistaa aktiivisten vapaaehtoisten suuri joukko. Artova on meidän kaikkien! Tule mukaan tekemään Artovan alueesta entistäkin parempi ja hauskempi! Lisätietoa: www.artova.fi. Artovan perustoiminta on riippuvainen jäsenmaksuista. Tue mahtavan monipuolista toimintaa maksamalla jäsenmaksu 15/10 euroa tilille 80001270827323 (käytä viitettä 3696) ja täyttämällä liittymislomake sivulla www.artova.fi. Kiitos!
HISTORIAPALSTA Palstalla Artovan historiaryhmän jäsen kirjoittaa historiaaineistosta löytyneestä aiheesta. Amerikan presidentti kävi täällä 4. huhtikuuta 1946 Toukolan kansakoululla tapahtui jotain poikkeuksellista K oulun piha ja sinne johtava tie pullisteli väkeä. Oli virallisen näköisiä aikuisia huopahattuineen ja salkkuineen, opettajia ja koulutarkastajia, sotilaspukuisia herroja, uteliaita katsojia, isiä ja äitejä ja ennen kaikkea paljon pieniä lapsia, joillakuilla käsissään Suomen ja USA:n pienoislippuja. Väkijoukossa kävi kohahdus: ”Amerikan presidentti tulee!” Miehet ja pojat tempaisivat hatut päästään ja ujot koulun ensimmäisen luokan oppilaat tervehtivät presidenttiä kukkasin. Maamme laulu hapuili alkuunsa mutta reipastui lasten kirkkaiden äänien myötä. Yhdysvaltain entinen presidentti, järjestysnumeroltaan 31., ja nimeltään Herbert Hooverhan se siinä poikkesi Toukolan kansakoululla matkallaan lentoasemalle. Hänen Euroopan kiertomatkansa Suomen osuus oli päättymässä ja Toukolan koululaisten tapaaminen oli vierailun viimeinen ohjelmanumero. Artovan historia-arkistosta löytyvän asiakirjan mukaan: “Kiitokseksi presidentti Herbert Hooverin suuresta ystävällisyydestä Helsingin laitakaupungin lapsia kohtaan Toukolan koulun lapset valmistivat opettaja Maire Kärnän johdolla sydämenmuotoisen, monilokeroisen kuvakirjeen lapsirakkaalle, kunnioitetulle Suomen ystävälle.” Malmin lentoaseman nettisivustolla on myös filminpätkä, jossa presidentti Hoover saapuu lentoasemalle Touko- ARKISTO lan koululaisten kukkakimppu yhä kädessään. ARTOVAN historiaryhmä Myöhemmin Toukolan koululle saapui New Yorkissa 27.6.1946 päivätty kirje Herbert Hooverilta: “Rakkaat ystävät. Palattuani matkoilta sain valokuvan ja sydänpaperin, joka sisälsi teidän, lasten, minulle tekemänne piirustukset. Tämä hieno huomaavaisuutenne liikutti minua suuresti ja haluan kiittää teitä kaikkia yhteisesti ja jokaista erikseen. Kaikkea hyvää jokaiselle teille toivottaen teitä muistava Herbert Hoover.” YLE-arkistosta löytyy filmikatsaus vierailusta. Mukana on pätkä Toukolan lasten ja presidentin kohtaamisesta. Taustatiedoissa sanotaan, että USA:n entinen presidentti Herbert Hoover tunnettiin suurena Suomen ystävänä: talvisodan aikana hän oli tukenut suomalaisten kamppailua kommunismia vastaan huomattavan suurella rahasummalla. Maaliskuussa 1946 hän saapui Yhdysvaltain presidentti Trumanin (Yhdysvaltain presidentti nro 33) lähettiläänä Suomeen tutustumaan maassamme vallinneeseen tilanteeseen. Vierailunsa päätteeksi Hoover totesi Suomella olevan hyvät mahdollisuudet taloudellisen avun saamiseen. Lehtitietojen mukaan Hoover katsoi, että Euroopan maista suurimman avun tarpeessa olivat Puola ja Suomi. Suomi oli saanut lahjoituksena niin viljaa kuin odotettuja Amerikan pakettejakin mutta kieltäytyi varsinaisesta rahalahjasta eli Marshall-avusta. Presidentti Hooverin vierailu meni siis sekä Suomen ystävyyden että kylmän sodan piikkiin. Suomi oli kylmän sodankäynnin kohdemaa, koska se sijaitsi kahden maailmanjärjestelmän rajalla. Maailman nälästä huolta kantanut presidentti Hoover kiersi vajaassa kahdessa kuukaudessa 25 maata ja raportoi näkemästään sekä ystävälleen Yhdysvaltain 33. presidentille Harry S. Trumanille, joka hänet oli lähettänyt matkaan, että Amerikan kansalle. Hänen 17.5.1946 pitämänsä radiopuhe löytyy nykyään myös YouTubesta otsikolla ”Herbert Hoover addresses the nation about global hunger on May 17, 1946.” Puhetta elävöittävät kuvat sodanjälkeisistä lapsenkasvoista. Mukana ovat myös Toukolan kansakoulun oppilaat ja se kukkakimppu. Mutta Toukolan ekaluokkalaiset hymyilevät toisin kuin muut saman filminpätkän surulliset, nälkäiset, uupuneet Tuula Haavisto: ”Kirjasto on yhteinen tila” Arabianrannan kirjaston tulevaisuus näyttää samalta kuin nykyisyys, vakuutti Helsingin kirjastotoimen johtaja Artovan syyskokouksessa A lueen oman kirjaston toiminta jatkuu Arabiakeskuksessa. Kirjastoverkkoon ei tuoreen kaupunkistrategian mukaan puututa keskustakirjaston varjolla, Haavisto lupasi. Vaikka Aalto-yliopiston Arabian kampuskirjasto muuttaakin muutaman vuoden päästä Aallon matkassa toisaalle, ei sillä ole vaikutusta kaupunginkirjaston Arabianrannan toimipisteeseen. Kirjasto on hyvällä, keskeisellä paikalla hyvien liikenneyhteyksien varrella. Lisäksi Artovan alueen asukasmäärä on kasvussa joten omalle kirjastolle riittää asiakkaita jatkossakin. Helsingin kirjastoverkon vahvuus on sen kattavuus. Pasilassa sijaitsevan pääkirjaston lisäksi Helsingissä on 35 kirjastoa ja 10 laitoskir- jastoa. Kaupungilla kurvailee myös kaksi kirjastoautoa. Kun näissä kirjastoissa tehtyjen lainojen lisäksi ynnätään mukaan kotipalvelu ja sähkökirjalainat, niin Helsingin kaupungissa tehdään vuosittain lähes 10 miljoonaa lainaa. Arabianrannan kirjastossa tehdään 187 000 lainaa vuosittain, raportoi Arabianrannan ja Käpylän kirjastojen kirjastonjohtaja Kari Vante. Keskustakirjasto on Suomen 100-vuotisjuhlahanke Haaviston mukaan Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä on luontevaa juhlia kirjaston parissa. Kirjasto on paikka, jossa kaikki ovat aidosti samalla viivalla. Julkiselle tilalle, jossa voi tehdä tai olla tekemättä mitään, on tarvetta. Kaupungissa täytyy olla siistiä sisätilaa, jossa ei tarvitse olla raha kourassa, Haavisto muistutti alustuksessaan. Keskustakirjasto tuo mukanaan uusia tuulia ja uutta ajattelua kirjastoihin. Nykyisissä kirjastoissa testataan uusia toimintamalleja ja palveluita keskustakirjastoa silmällä pitäen. On digiseinää, äänimaisemaa, kokeilupisteitä... Kirjastossa isokokoista digi- tai videoseinää voidaan käyttää muun muassa tiedottamiseen, aineistojen esittelyyn ja opetusohjelmien esittämiseen. Digiseinä on tulossa testaukseen ainakin pääkirjastoon Pasilaan. Kokeilun tarkoituksen on nimenomaan selvittää, mihin kaikkeen ja miten digiseiniä voidaan kirjastoissa hyödyntää. e-aineistotarjonnassa. Verkkokirjastosta voi lainata ekirjoja. Lisäksi kaupunginkirjaston asiakkaille on tarjolla verkkolehtiä ja elokuvia. Helsingin kaupunginkirjastossa on laadittu uusi tila- ja palvelukonsepti, joka voitti arvostetun Fennia Prize -muotoilupalkinnon vuonna 2012. Uuden konseptin mukaiseen kirjastoon on helppo lähteä tutustumaan Arabianrannasta. Bussi 52 kaartaa sopivasti Oulunkylän uusitun kirjaston kulmille. Toisaalta, Arabianrannan kirjasto on kuitenkin paras! E-kirjastoon voit tutustua osoitteessa http://www.helmet.fi/fiFI/Ekirjasto. Anne Suvanto Digiä ja konseptia Digitaalisuus näkyy digiseinäkokeilujen lisäksi laajassa Kirjoittaja on wannabekirjastonhoitaja ja Artovan hallituksen varajäsen. 3 Artova löysi hiljattain arkistoistaan todellisen aarteen eli jo vuosikymmeniä sitten kerätyn alueen historiaa monelta eri kantilta käsittelevän aineiston, jota alun perin koottiin tarkoituksena kirjoittaa julkaisu alueen historiasta. Materiaalia ei kuitenkaan koskaan käytetty yhtä gradua (Pertti Suominen: Toukolan historia 1880–1930, 1988) lukuun ottamatta ja se painui vuosien saatossa unohduksiin. Keväällä 2013 Artova keräsi yhteen alueen historiasta kiinnostuneita vapaaehtoisia, jotka saivat tehtäväkseen pohtia, mihin tätä kallisarvoista aineistoa voisi käyttää ja mitä siitä voisi luoda niin, että mahdollisimman moni pääsisi osaksi alueen mielenkiintoista paikallishistoriaa. Materiaalia löytyy hämmentävä määrä ja se on edelleen perusteellisesti läpi käymättä. Aineisto käsittää ainakin noin 150 alkuperäisistä negatiiveista tai valokuvista kehitettyä valokuvaa alueen ihmisistä ja rakennuksista. Lisäksi materiaali sisältää muun muassa kymmeniä litteroituja asukkaiden haastatteluja 1980-luvulta, useita karttoja, vanhoja asiakirjoja, lehtileikkeitä sekä osittain valmiiksi kirjoitetun historiikin. Koska jostainhan kaikki on aloitettava, päätti historiaryhmä ottaa ensimmäisen askeleen tähän mielenkiintoiseen seikkailuun perehtymällä aineiston valokuviin, joista osa valittiin näyttelyyn Bokvillanin seinille syksyllä. Valokuvat oli kerätty aikoinaan alueella asuneilta/asuvilta yksityishenkilöiltä, ja kuvien mukana oli usein melko seikkaperäinen kuvaus valokuvaan liittyvästä tapahtumasta, paikasta tai ihmisistä. Kuvista useimmat oli otettu vuosina 1910–1950. Miten projekti jatkuu, on vielä hämärän peitossa ja meidän päätettävissämme. Jos olet kiinnostunut lähtemään mukaan jännittävälle matkalle alueemme historiaan, olet enemmän kuin tervetullut liittymään joukkoomme ideoimaan ja luomaan aineistosta jotakin ennennäkemätöntä. Tai jos uskot, että sinulla on tietoa tai aineistoa, mitä historiaryhmä voisi hyödyntää, älä epäröi ottaa meihin yhteyttä! Yhteystiedot: artova.historia@gmail.com Facebook Artovan historiaprojekti lapset. Kuvan taustalla näkyy myös hieman tätä ”laitakaupunkiamme” ja Vanhankaupunginlahti. Maailma on todella pieni ja asiat moninaisempia kuin luulemme. Kauan eläköön arkistot ja vanhat valokuvat sekä tietysti internet! Liisa Lankinen Kirjoittaja on Artovan historiatyöryhmän jäsen.
OLIPA KERRAN JA SEN PITUINEN SE MARIA ULVINEN 4
Tuoreet lasten- ja nuortenkirjat sekoittelevat vapaasti eri kirjallisuuden lajeja ja luottavat lukijan genreymmärrykseen. O pettajien havaintojen mukaan lapsille ääneen lukeminen kotona on selvästi vähentynyt niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla. Kirjan voimaa vaivihkaisessa tunnekasvatuksessa ei tulisi väheksyä, sillä fiktiiviset maailmat innostavat vanhempia ja lapsia keskustelemaan pientä mieltä askarruttavista aiheista. Kirjamaku kasvaa ja kehittyy lapsen mukana, ja laadukkaat lastenkirjat tavoittavat kohderyhmänsä käsitellen kussakin ikävaiheessa olevaa lasta kiinnostavia aiheita selkeästi mutta lukijaa aliarvioimatta. M ustavalkoinen maailmankuva pitää yllä pikkulapsen turvallisuuden tunnetta, ja lastenkirjojen onnelliset loput palvelevat lapsen kapeahkoa ajatusmaailmaa. Varttuessa ymmärrys maailman kaoottisuudesta lisääntyy, ja esimerkiksi erilaiset kauhufantasiat auttavat lasta hyväksymään ajatuksen epäeheästä maailmasta. Vaikka vanhemman tehtävä on auttaa lasta välttämään kehitysvaiheeseen nähden liian ahdistavia sisältöjä, paikoin lasten ja aikuisten maailmat väistämättä törmäävät. Monet lapsille suunnatut kirjat ja elokuvat saattavat olla itse asiassa ahdistavampia aikuisen kuin lapsen mielestä. Esimerkiksi vanhempien esittäminen negatiivisessa valossa saattaa herättää lapsilukijassa hilpeyttä mutta aikuisessa syyllisyyttä: Ajatus siitä, että on joskus lapsensa silmissä oikea hirviö, ei ole erityisen miellyttävä. N iukasti kirjoja lukevat nykylapset tarvitsevat luke- miseensa kuvitusta samastumisen ja keskittymisen välineeksi. Alle kouluikäisten lasten kirjoissa visuaalisella ilmeellä on erityisen tärkeä rooli. Parhaimmillaan onnistunut kuvitus luo teokseen tilaa, tunnelmia ja kontrasteja. Arabianrannassa asusteleva Aino Korpela tekee tänä vuonnalastenkirjakuvitusdebyyttinsä Henriikka Tavin teoksessa Joka päivä on karkkipäivä. Sanomilla työskentelevä Korpela on tehnyt aiemmin kuvituksia lähinnä lehtiin. Sarjakuvien parissa kasvanut Korpela mainitsee suurimmiksi idoleikseen George Herrimanin (Krazy Kat), Joakim Pirisen (Sokeri Sakari), Hugo Prattin (Corto Maltese) ja Jamie Hewlettin (Tank Girl). U seat aikuisille suunnatuista teoksistaan tunnetut kirjailijat ja kuvittajat ovat kunnostautuneet lasten- ja nuortenkirjojen parissa. Tästä esimerkkinä on Finlandia Junior -voittaja Kreetta Onkeli, joka on herättänyt ihastusta teoksillaan Selityspakki (2013) ja Poika joka menetti muistinsa (2013). Onkelin lastenkirjoissa on opetusta ja sallivuutta sopivassa suhteessa. ”- - - Arto kuuli omatunnon äänen hyvin vahvana. Omatunto kertoo, mikä on oikein ja mikä väärin. Sillä ei ole tekemistä rohkeuden kanssa. Sankariksi kukaan ei synny. Sankaruus kasvaa tilanteista, joihin voi elämässä joutua. Sankaruus on sitä, että ei luovuta, ja vaikka kokisi menetyksiä, ei anna periksi. Moni lapsi on sankari vaikka sitä ei heti huomaa.” (Onkeli: Poika joka menetti muistinsa) K otimainen lastenromaani ei enää moralisoi vaan ymmärtää. Parhaimmillaan moderni lastenkirjallisuus häivyttää sukupuolirooleja eikä tee eroa taloudellisen aseman tai kansalaisuuden perusteella. Erityisesti suomenruotsalainen lastenkirjallisuus on viime vuosina tarjonnut enemmänkin ennakkoluulottomia näkökulmia sukupolvien ja -puolien välisiin suhteisiin. Esimerkiksi Katarina von NumersEkmanin & Christel Rönnsin Konrad ja Kornelia (2010) kertoo ikäihmisten rakkaudesta. Myös feministisvirittyneitä lastenkirjoja on suomennettu jonkin verran jo 80-luvulta lähtien, mutta niiden lukijakunta on ollut pääasiassa aikuisia. huumorilla, kohelluksella ja värikkäällä kuvituksella. R aja lasten- ja nuortenkirjallisuuden välillä on varsin häilyvä. Väliinputoajiksi tuntuvat jääneen esimurrosikäiset, joille suunnattua kirjallisuutta on vähän, ja joiden kiinnostus lukemiseen herpaantuu usein muutenkin muiden harrastusten viedessä ajan. Siinä missä monet typografialtaan värikkäät ja liioitellut kuvakirjat ovat esiteinien makuun liian lapsellisia, monet nuortenkirjoista ovat liian raskaita ja vaikealukuisia lähennellen kerronnaltaan jo arveluttavankin paljon aikuisten kirjallisuutta. ”Menestyksekkäät lastenkirjat ovat tehokkaasti brändättyjä.” M onet lastenkirjat saavat nykyään jatkoa, ja tämän hetken suosikkien kuten Tatun ja Patun puuhia on saatu seurata lukuisten teosten verran. Menestyksekkäät lastenkirjat ovat tehokkaasti brändättyjä, ja kirjojen oheen tuotetaan pelejä, elokuvia, leluja ja muita oheistuotteita. Risto Räppääjä on seikkaillut kirjojen lisäksi niin elokuvissa, animaatiosarjassa kuin teatterin lavallakin. Risto Räppääjä -sarjan teokset käsittelevät ajankohtaisia aiheita kevyellä otteella, pääpaino on J o teini-ikään ehtineille on julkaistu viimevuosina useampikin raja-aitoja rikkova teos. Aikuiseenkin makuun soveltuvissa romaaneissa kuten Maria Björkin Poika (2013) ja Vilja-Tuulia Huotarisen Valoavaloavaloa (2011) käsitellään rohkeasti identiteetti- ja seksuaalisuuskysymyksiä. Erityisesti Huotarinen hätkähdyttää rikkomalla perinteistä kerrontaa kokeilevilla lause- ja sanarakenteilla lähestyen välillä proosarunoutta. Jää arvailun varaan, kiinnostaako intohimoinen tarina enemmän ai- 5 kuista postmodernin kirjallisuuden ystävää vai kirjaston nuortenhyllyllä vaeltelevaa teiniä. Poika-romaanin pääteemana oleva transsukupuolisuus on pienenä sivujuonteena esillä myös Salla Simukan Lumikki-trilogian toisessa osassa, viime vuoden syksyllä ilmestyneessä romaanissa Valkea kuin lumi. V iime vuoden lastenkirjasato oli varsin kirjava. Joukkoon mahtui huomattavan monta fantasiakirjaa, joten realistisemmille ja arkisemmille lapsikuvauksille olisi tilausta. Lapsia mietityttävien asioiden ei tarvitse olla aina valtavan suuria tai traagisia, vaan ne voivat liittyä arjessa selviämiseen. Aikuisille julkaistaan nykyisin loputtoman paljon erilaisia elämäntapaoppaita, ja samantapaisia opaskirjamaisia teoksia on julkaistu myös lapsille ja nuorille. Ajan hengelle ominaisesti kirjoissa huomioidaan myös oppimisvaikeudet ja muut toimintarajoitteet, ja niihin suhtaudutaan kannustavasti. N etti on jo ohittanut television lasten suosituimpana mediana, ja samalla se muuttaa myös koko mediakentän voimasuhteita. Sanomalehdet siirtävät aineistojaan verkkoon, ja kirjojakin on saatavilla yhä kattavampi valikoima sähköisessä muodossa. Kuvittaja Aino Korpela odottelee kovasti uusia digikirjoja toiminnallisuuksineen. ”En hirveästi pidä diginatiivi-termistä, mutta kyllä nyt varttuville on yllättävän vähän laadukasta luettavaa sähköisesti ottaen huomioon, että tabletti tai muu lukulaite on useammilla nenän alla enemmän kuin fyysinen kirja”, Korpela harmittelee. Vaikka sähkökirjojen näppäryyttä mainostetaan erityisesti ikänäköisille, voi kirjasimen koon ja sivutuksen säätelemisen mahdollisuus palvella myös nuorta lukijaa. A ino Korpela kehuu uusien lastenkirjojen olevan ”mehukkaita”. Korpela kertoo omien poikiensa kasvaneen Tatu ja Patu -maailmaan, mutta uskoo myös vanhempien lastenkirjojen puoltavan paikkaansa. ”Jutut ovat menneet hervottomammiksi, mutta kyllä Mikko Mallikkaiden ja Scarryn kirjojen maailma kolahtaa vielä uusillekin sukupolville. Eemeli toimii ilmeisesti aina ja niitä jaksaa lukea vuodesta toiseen. Ristoräppääjissä ollaan jo kaupunkimaisemassa lehmien ja heinäpeltojen sijaan. Se on hyvä!”, summaa Korpela. Lisätietoa: www.lastenkirjahylly.blogspot.fi, www.lukeminen.fi, www.kiiltomato.net, www.lukukeskus.fi Noora Lindroos Kirjoittaja on Kuohun toimitussihteeri, joka on kiinnostunut feministisestä kirjallisuudentutkimuksesta mutta rakastaa silti L. M. Montgomeryn tyttökirjoja.
HELLAPOLIISI Kati Jaakonen www.hellapoliisi.fi MUTAKAKKU Syntisen suklainen ja mehevä mutakakku on helppo valmistaa. Laavamaisen valuva kakku maistuu erityisen herkulliselta vaniljajäätelön kanssa. Mikäli säilytät kakkua yön yli jääkaapissa, rakenne muuttuu kiinteämmäksi ja on helpommin leikattavaa. 6 munaa 1 1/2 dl sokeria 1 dl vehnäjauhoja 350 g tummaa suklaata 125 g voita 1–2 rkl vettä Erota keltuaiset ja valkuaiset.Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi, lisää joukkoon jauhot. Sulata voi kattilassa, nosta liedeltä. Sekoita joukkoon paloiteltu suklaa ja sekoita kunnes suklaa on sulanut. Lisää seokseen tipoittain 1–2 ruokalusikallista vettä. Yhdistä suklaaseos ja taikina. Sekoita 1/3 valkuaisvaahdosta taikinaan hyvin sekoittaen, loput valkuaisvaahdosta varovasti nostellen. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan, jonka halkaisija on 20–24 cm. Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia. Tarjoa seurana vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa. 6
KIRJAVA KULMA Kirjava kulma -palstalla käsitellään ajankohtaisia kulttuuri-ilmiöitä. Anja Kekkosen teos kuvaa elävästi sodan tuhovoimia HELI STENVALL yltyy myrskyksi, kokemukset ovat täynnä lapselle käsittämätöntä vihaa, huutoa, raivoa, salailua. Sen kaiken keskellä lapsi kasvaa aikuiseksi. Hän näyttää selviävän, toisin kuin veljensä. Lapsesta, tytöstä tulee nainen, tutkija. Hän nauttii konkreettisesta työstään, jossa verrataan tilastoja, tehdään laboratoriokokeita ja jossa todistamalla päästään tuloksiin. Hän uppoutuu täysin tehtäviinsä mutta vuosien kuluessa väsyy ja masennuksen sekainen uupumus vie voimia. Lapseton avioliitto on päättynyt eroon. A nja Kekkosen esikoisromaanin Sama taivas julkaisutilaisuus pidettiin yhteisötalo Loppukirissä viime joulukuussa. Lämminhenkiseen ja inspiroivaan tilaisuuteen oli saa- Kirjailija Heidi Köngäs (vas.) haastatteli Anja Kekkosta. punut sekä Loppukirin että muita Arabianrannan asukkaita. Aikaisemmin Kekkoselta on julkaistu kaksi runoteosta: Risaisia lakanoita taivaalta ja Lintuseni tule kainalooni. ALUEEN ARKEA Aamuista hässäkkää ja hengähdystaukoja Arabian kulmilla O n aamu Arabianrannassa. Takana on jälleen yksi huonosti nukutuista öistä. Perheemme on pakkautunut eteiseen etsimään kadonneita lapasia ja sukkia. Vauva itkee kitalaki vilkkuen kantokopassa. 2-vuotiaan villatakin napittaminen on hidasta. Häntä ei saa auttaa, sillä muuten hän saattaa tuohduksissaan riisua itsensä alastomaksi. 4-vuotias on omissa ajatuksissaan ja laittaa toistamiseen kahta villasukkaa samaan jalkaan. Hikikarpalot otsallani lasken mielessäni kymmeneen. Ulos päästyämme hengittelen syvään kirpeätä pakkasilmaa. Hiljalleen kävellessämme vauva nukahtaa vaunuihin ja isommat lapset tutkiskelevat kiinnostuneina ympäristöään. Lasten innostus tarttuu pikkuhiljaa minuunkin. Mieheni lähtee töihin. Minulla on jälleen edessäni yksi seikkailuntäyteinen päivä lasteni kanssa. Nyt pari vuotta myöhemmin aamut ovat onneksi helpompia. Ensi kesänä olen ollut työkeikkoja tekevä kotiäiti seitsemän vuotta, joista viisi Arabianrannan asukkaana. Minulla on kaksoissisko, jolla on samanikäisiä lapsia. Olemme kummat- kin kuvataiteilijoita ja kuvataideopettajia ja tehneet vuorotellen töitä kotihoidon ohessa museo-oppaina ja työpajaohjaajina. Töihin lähtiessä on voinut jättää lapset huoletta hoitoon omalle siskolle. Työ on tuonut arkeen vaihtelua, mutta onneksi minulle ja siskolleni on jäänyt aikaa myös yhteisiin hetkiin lasten kanssa. ”Lasten innostus tarttuu pikkuhiljaa minuunkin.” Tällä hetkellä kotihoidossa on enää kuopukseni, sillä isommat sisarukset ovat jo päiväkodissa ja esikoulussa. Kuopukselle on haettu päiväkotipaikkaa ensi syksystä lähtien hänen täyttäessään kolme vuotta. Tuolloin loppuisi myös taipaleeni kotiäitinä haikein mutta tyytyväisin mielin. Mitä jään kaipaamaan kotiäitivuosiltani? Jos mietin Arabianrantaa, tulee ensimmäisenä mieleeni yhteisöllinen ja ystävällinen Leikkipuisto Arabia. Lasten leikit virikkeellisessä ympäristössä ja omat juttelutuoki- Teoksessa Sama taivas mieli, ajatukset ja tunteet liikkuvat kuin tuuli. Ne pysähtyvät lapsuuden merkittäviin hetkiin, äitiin, isään ja veljeen, rakkaaseen hevoseen, kissaan. Joskus tuuli Nainen, Erika on yksinäinen. Hän pohdiskelee menneitä ja etsii juuriaan. Löytynyt kirje vie hänet Tunisiaan etsimään kuolleen veljensä äitiä. Tunisiassa hän törmää kansannousuun, mielenosoituksiin, mellakoihin ja väkivaltaan. Tunteet peilautuvat lapsuuteen. Sota ja sen Palstalla asukas kertoo arjestaan alueellamme. seuraukset elävät ihmisessä. Häpeä haavoittaa ja perheen salaisuudet painavat tunnelmaa. Väkivalta ei päästä otteestaan. Kuuiik, kuuiik, kuuiik…huusi yksinäinen lintu ja peilin pintaan piirtyi uuden elämän mittainen syvä haava. Sama taivas herättää ajattelemaan millaisista kokemuksista ihminen selviää ja millaisista ei. Kirjan Erika löytää perheen Tunisiasta. Tunne siitä, että hänestä huolehditaan, laittaa alulle paraneminen elämänmittaisesta lukkiutumisesta. Olennaista on myös häpeällisinä pidettyjen salaisuuksien paljastuminen. (Anja Kekkonen, Sama taivas, 235 sivua, Mediapinta 2013) ”Sota ja sen seuraukset elävät ihmisessä.” Anja Kekkosen kirja kertoorunollisesti, väkevästi ja harvinaisen rikkaalla kielellä menneisyyden vaikutuksesta ihmiseen. Kalpea Elina ravisteli kosteaa hiekkaa repaleisista vaatteistaan ja katsoi kiireesti pakenevan Erikin selkää. Pelko askelsi pitkin rantaa, kalliot huokuivat kylmää ja metsä pimeni yksinäisyyden ympärillä. Heli Stenvall Kirjoittaja on Suomen Senioriliikkeen aktiivi ja Loppukirin asukas. Hunajainen happihoito saa aikaan kirkkaan, elinvoimaisen ja pehmeän ihon. Hunaja saa ihosi hehkumaan! Sopii kaikille ihotyypeille - Erityisesti iholle, jossa on tukkeumia tai iho on väsynyt ja elinvoimaton. Bernard Cassiere erikoiskasvohoito 60 € (Norm. 75 €) -20 % Tarjous voimassa 1.3.- 30.4. Kehosi mieli. TEA KUKKONEN 044-310 0944 SKY-Cidesco & ot muiden aikuisten kanssa ovat antaneet kaivatun hengähdystauon aamuisen hässäkän jälkeen. Puiston jälkeen olemme käyneet vaikkapa rannassa, poikenneet Kahvila Kapusiinissa tai piipahtaneet lapsiystävällisellä Vekarakirppiksellä. Valonpilkahduksia lapsiarkeen ovat tuoneet myös retket Viikkiin, Lammassaareen ja Kumpulan maauimalaan. Iltapäivisin ja iltaisin olemme nauttineet kattavasta Kääntöpaikan, Bokvillan huvilan, MLL:n ja Käpylän musiikkiopiston Kamulinjan harrastustarjonnasta. Välillä olemme vaihtelun vuoksi piipahtaneet retkille myös muihin kaupungin leikkipuistoihin ja taidemuseoihin. Cidesco-Spa - kosmetologi Ko u l u t et t u hi er o j a Urheiluhieroja Kaj Franckin katu 1 A (2. krs.) Arabianranta, Hki tkbodybalance.fi tea.kukkonen@gmail.com Jään varmasti kaipaamaan myös niitä rauhallisia päiviä, jolloin olemme jääneet kotiin leikkimään, lueskelemaan tai maalaamaan mutta en niitä kaoottisia aamuja. Annukka Lintervo Kirjoittaja on Arabiassa asuva kotiäiti ja taidekasvattaja. 7
AINO PARADA AURA VAPAAMETSÄ METSÄKERHOSSA OPITAAN LUONNOSSA OLEMISEN RIEMUA Annalan kartanon lähellä toimii kaksi Helsingin kaupungin metsäkerhoa. J os menet aamupäivällä Annalan kartanon läheiseen metsään, saatat kohdata tammitonttuja tai sammalpeikkoja. He ovat päiväkoti Flooran alaisten metsäkerhojen lapsia. Alkuviikosta metsässä puuhailevat pienemmät ja loppuviikosta suuremmat kerholaiset. Tällä hetkellä pienten ryhmässä on 10 lasta ja isompien 12. Toiminta alkoi syyskuussa ja jatkuu toukokuun lopulle. Koulujen loma-aikoina myös metsäkerholaiset lomailevat. Helsingin kaupunki aloitti metsäkerhojen järjestämisen eri puolilla kaupunkia ensimmäistä kertaa viime vuonna. Kerhot ovat perheille maksuttomia ja niihin haetaan samaan tapaan kuin muihinkin kaupungin kerhoihin ja päivähoitopaikkoihin. Toiminta jatkuu myös ensi syksynä. Alueemme kerhoja vetävät lastentarhanopettaja Chantal Arokanto ja lastenhoitaja Aino Parada. Arokanto on aikaisemmin ollut töissä Luonnossa kotonaan -päivä- koti Mörrintuvassa ja Paradalle on kertynyt paljon kokemusta lasten luontotoiminnasta partion kautta. Metsäkerhoaamuina lapset kokoontuvat yhdeksältä leikkipuistoon, josta matka jatkuu ”tuhatjalkaisena” narusta kiinni pitäen omalle metsäpaikalle tammimetsikköön. Ennen metsäpaikalle menoa avataan kepeillä ”metsänlukko” ja lausutaan luontoportin koputuslaulu, jossa pyydetään lupaa tulla metsään: ”Me koputamme, saako tulla sisään. Sisään luontoon, eläinten luokse. Me koputamme, kuuleekohan kukaan? Haluamme tietää puuhanne. On portti auki, astumme nyt sisään. Sisään luontoon, eläinten luokse. Sä lähde mukaan, kanssa ystäväin. Seikkailut jo meitä o-dot-taa.” (Laulu on Suomen ladun Metsämörri-toiminnasta.) Metsässä toiminta vaihtelee päivän ja sään mukaan. Lapsilla on mukanaan myös pienet eväät, jotka syödään yhdessä ruokalorun lausumisen jälkeen. Kerhon kantava teema on luonnon kierto- kulun seuraaminen. Kuten muissakin kerhoissa myös metsässä noudatetaan varhaiskasvatussuunnitelmaa: opiskellaan sosiaalisia taitoja, lauletaan, soitetaan, askarrellaan luonnon materiaaleista, maalataan, piirretään, luetaan, temppuillaan ja jumpataan. Sen lisäksi rakennetaan majoja, harjoitellaan metsässä toimimista, tarkkaillaan ja opitaan tunnistamaan lintuja ja eläimiä, on ”luonnon armoilla oleminen”. Sopiva sää täytyy käyttää hyväksi ja toisaalta suunnitelmia pitää aina olla valmis muuttamaan. Metsäkerho vaati hyviä varusteita, koska metsässä ollaan säällä kuin säällä. Arokannon ja Paradan mukaan säänmukaisesti pukeutumalla kaikki lapset pärjäävät metsässä hyvin. Mahdolliset pulmat ratkeavat useimmiten jo pienillä muutoksilla, ku- leikitään lätäköissä, kallioilla ja kelon rungolla. Joulujuhlaa varten metsän eläimille rakennettiin joulupuu, johon kerhossa tehtiin talipalloja ja koristeita. Kaikilla kerholaisilla on oma luontonimi, suomalainen kasvi tai eläin. ten isommilla kengillä tai villalapasilla puuvillaisten sijaan. Kerho kestää isommilla kolme ja pienemmillä kaksi ja puoli tuntia. Ainoastaan kerran syksyllä kerho jouduttiin perumaan voimakkaan tuulen takia ja muutaman kerran kerhoaikaa on lyhennetty pakkasen purevuudesta johtuen. Kovan sateen sattuessa kerho- ”Hyvillä varusteilla lapset todella nauttivat säällä kuin säällä.” Arokannon mukaan metsäkerhon yksi viehätys 8 laiset kokoontuvat puiden väliin ripustettavan pressun alle touhuamaan. Kun menin hakemaan lastani kerhosta päivänä, jona pakkasta oli viisitoista astetta, ja mietin, mitenköhän hän oli pärjännyt, hän ei halunnutkaan millään lähteä sisälle. Sama juttu on toistunut myös päivinä, kun on satanut rankasti. Hyvillä varusteilla lapset todella nauttivat säällä kuin säällä. Ennen lähtöäsi sun, pieni ystäväni mun voimme toisillemme vielä taputtaa. Oli mukava taas nähdä sinnuu. Kerro terveisiä, kehu minnuu.” (Laulun sanat: Maija Baric) Lasten mielestä metsäkerhossa parasta on leikkiminen ja ystävät. Arokannon ja Paradan mielestä metsäkerhossa lapsen onkin turvallista totutella ryhmätoimintaan, koska ryhmät ovat pieniä ja metsässä on tilaa olla oma itsensä. Lisäksi lasten motoriikka ja uskallus liikkua kehittyvät metsässä huomattavasti. Metsäkerhon lopuksi pakataan reput, mennään piiriin ja lauletaan: ” Pieni ystäväni mun, viihdyn seurassasi sun, vaan on tullut aika leikit lopettaa. Aura Vapaametsä Kirjoittaja on Kuohun päätoimittaja ja yhden metsäkerholaisen äiti.
AURA VAPAAMETSÄ SWINGIN SYKETTÄ JA TANSSILLISTA TARINANKERRONTAA Kääntöpaikan koululaisten autenttisen jazztanssin ryhmäläiset oppivat olemaan luovia yhdessä. ”S anoit viime tunnilla, että tanssin avulla voi käsitellä tunteita.” Näin minua muistuttaa Kääntöpaikan autenttisen jazztanssin koululaisryhmän osallistuja erään syksyisen tanssituntimme alussa. Edellisellä tunnilla olin puhunut siitä, että tanssia oppiessamme voimme samalla myös oppia ymmärtämään ja hallitsemaan eri tunnetiloja. Nyt tanssioppilaallani on ehdotus: ”Voisimmeko tällä tunnilla tehdä sellaisen tanssin, että jos jollakulla on paha mieli, niin sitten se joku voisi tanssia sen pahan mielen pois.” Nuori tanssija on asian ytimessä. Itse asiassa joka kerta, kun tanssimme, voimme ravistaa pahan mielen harteiltamme. Joskus pidämme ikävistä ajatuksista ja huonosta tunteista kiinni, aivan turhaan, kun emme tajua päästää niitä menemään. Tanssiessa keskitymme juuri käsillä olevaan hetkeen, jolloin menneen ja tulevan vatvominen unohtuu. Läsnäolo tilanteessa avaa myös tien uusille ideoille. Koululaisryhmän opet- tamisen upeimpia elämyksiä on kohdata lasten ainutkertainen, yksilöllinen luovuus, jonka keskittynyt ja avoin mieli sekä yhdessä jaettu innostus synnyttävät. ”Olivatko ne lasten omat esitykset todella heidän itsensä keksimiä?” Tämän kysymyksen esittää useampi vanhempi nähtyään Kääntöpaikan koululaisryhmän tanssiesityksen. Ryhmäläiset esiintyivät Bokvillanissa Helsinki Traditional Jazz Dance Society ry:n järjestämässä House Rent Partyssa marraskuussa sekä teetanssiaisissa joulukuussa. Esitysten repertuaariin kuului syksyn aikana harjoittelemiamme tansseja: länsiafrikkalaista maanviljelystanssia, iloista afrikkalaisamerikkalaista Big Applea sekä rytmistä Shim Shamia. Lisäksi ryhmän tanssijat esittivät pareittain täysin heidän itsensä kehittämät pienet esitykset. Esityksen jälkeen monet katsojat tulivat jakamaan ihastustaan: nämä lapsethan hallitsevat sellaisia monimuotoisia jazzin rytmejä, jotka ovat ammattimuusikoillekin haasteellisia! Miltä lapsista sitten tuntui esiintyä ison yleisön edessä? ”Aluksi jännitti tosi tosi paljon, mutta sitten tuntui tosi tosi hyvältä”, vastaa eräs kurssilainen, ja epäilemättä jakaa monien esiintyjien tunteet. Puhuimme kuitenkin siitä, että jännityskin on yksi niistä tunteista, jotka tanssiessaan voi ravistaa harteiltaan. Oli selvästi mukava kokemus kaikille esiintyä, kun täysi salillinen katsojia kannustaa ja ihailee. ”Lisää uusia askelia! Big Applea! Shim Shamia! Omia esityksiä!”, jo syksyn kurssilla mukana olleet koululaiset vastaavat, kun kysyn kevätkauden alussa ryhmäläisten toiveita ja odotuksia. Omista esityksistä muodostui nopeasti kevään ryhmäläisten keskuudessa tanssitunnin odotetuin osa, jota varten lapset harjoittelevat ja laativat suunnitelmia jo koulussa. Omissa esityksissä lapset suunnittelevat pareittain tai pienissä ryhmissä koreografian, jonka he esittävät muille. He käyttävät hyväkseen koko sitä jazzaskelten kirjoa, jonka olemme opetusparini Clyde Wilderin kanssa heille tunneilla opettaneet, mutta kehittä- vät niistä myös omia versioitaan ja yhdistävät niitä omilla tavoillaan. Lasten esityksissä rytmeihin ja liikkeisiin yhdistyy usein myös toinenkin jazztanssiperinteen olennainen piirre: tarinankerronta. Olen Kääntöpaikan koululaisryhmältä oppinut esimerkiksi miltä näyttää tanssi, jossa valmistetaan ruokaa leirinuotiolla asiaankuuluvine ruoanvalmistusloitsuineen ja savunhälvennysliikkeineen. Olemme myös käyneet ryhmäläisten kanssa mielenkiintoisia keskusteluja siitä, mistä hyvä tarina syntyy ja miten luoda koreografia. ”Hei, mä oon rikas!”, kaikuvat nuorten tanssijoitten kehittämät uudet sanat Lionel Hamptonin swingkappaleeseen ”Hey! Ba-Ba-Re-Bop”, joka kuuluu kurssimme suosikkeihin. On mukavaa huomata, kuinka koululaiset reagoivat välittömästi iloisen swingmusiikin rytmeihin. Afrikkalaisamerikkalaisen tanssiperinteen liikkeet ovat heille ilmeisen helposti lähestyttäviä ja hauskoja, eikä 1900-luvun alkupuolen swing kuulosta heidän korviinsa etäiseltä. Kurssilla huomaa selvästi, kuinka 9 tanssin kautta voi ylittää keinotekoisia raja-aitoja. Tanssimalla jazzin ja swingin tahtiin voimme osallistua kulttuuriperinteeseen, joka luotiin toisella puolella maailmaa, mutta joka silti tuntuu läheiseltä ja yhdistyy moniin jokapäiväisiin, tuttuihin kokemuksiimme. On arvokasta voida opettaa yhdessä Clyden kanssa, joka on afrikkalais-amerikkalaisessa tanssiperinteessä kasvanut ja sen huippuammattilainen. Hän pystyy välittämään tanssiperinnettä lapsille suoraan ja innostavasti. Yhteisen puhutun kielen puuttuminen ei haittaa, koska tanssin kieli on yleismaailmallista ja yhdistää yli kielellisten ja kulttuuristen rajojen. Mitä koululaiset sitten oppivat kurssilla? ”Olen oppinut tanssimaan paremmin.” ”Olen oppinut paljon kivoja askeleita.” Sitten ryhmäläiset luettelevat pitkän litanian eri askeleita, joita he ovat oppineet ja jotka ovat heistä kivoja. Tanssia opetellessa monet taidot kuitenkin oppii huomaamatta. Tanssiaskelta oppiessaan oppii samalla käyttämään ja hallitsemaan kehoaan monenlaisilla tavoilla. Oppii kuulemaan rytmejä musiikissa, ja tuottamaan niitä omalla kehollaan. Oppii omasta itsestään: millaisia tunteita musiikki herättää, miten itseään haluaisi siihen ilmaista. Oppii keskittymään ja olemaan läsnä. Parin ja ryhmän kanssa työskennellessä oppii olemaan luova yhdessä ja arvostamaan toisten luovuutta. Oppii uskaltamaan esittää omia ideoitaan, mutta myös kuuntelemaan toisia. Ja lopulta: tanssiessa voi olla ihan vain oma itsensä. Voimme jakaa ryhmänä yhteisen tanssin liikkeen ja musiikin sykkeen, mutta tanssia omana, ainutkertaisena itsenään. Kuten eräs ryhmäläinen asian kiteyttää: ”Tällä kurssilla kivaa on se, kun kaikkien ei tarvitse olla ihan samanlaisia.” Malin Grahn Kirjoittaja on Vanhassakaupungissa asuva filosofi ja tanssija.
SELINA ALA-NIKKOLA Harrastusmahdollisuuksia lapsille Artovan-alueella ja lähistöllä voi harrastaa muun muassa jalkapalloa, teatteria, jumppaa, tanssia sekä sarjakuvien ja animaatioiden tekoa. LEENA TOIVOLA Niinalle erilaisten jumppa- ja tanssituntien ohjaaminen on intohimo. Friskis&Svettisissä Luxemburgista Helsinkiin muuttanut Niina on toiminut ohjaajana vuodesta 2008. Hän haluaa välittää myönteisiä tunteita sekä iloa ja rohkeutta nauttia liikkeistä, musiikista ja tunteista. Oma inspiraatio tulee rakkaudesta tanssiin. ”Ihanin palaute on, kun huomaa lasten kasvoilla iloisen hymyn ja sen, miten innokkaasti he osallistuvat yhteisiin hetkiin. Tunti tuntuu hujahtavan aina ihan liian nopeasti. Saamani palautteen mukaan myös lasten vanhemmat ovat ilahtuneita tunnin vaikutuksesta lapsiin.” ”Yhdessä olemisen, pelaamisen ja tanssimisen ohella opitaan ihan vaivihkaa myös sosiaalisia taitoja”, Niina hymyilee. Liikkis-tunnilla päästetään lapset, äidit, isät, mummit, ukit ja kummit yhdessä vauhtiin. Tunti on kehitetty Nuori Suomi ry:n lasten tanssikoulutuksen pohjalta. ”Tavoitteena on tuottaa iloa, elämyksiä ja myönteisiä kokemuksia sekä kehittää oman kehon tuntemusta, luovuutta, liikkuvuutta ja ryhmätyötaitoja”, Liikkis-ohjaaja Selma Lanaya kertoo. Tunnilla liikutaan sekä ryhmänä että oman aikuisen kanssa salia monipuolisesti h-yödyntäen. Tehdään erikokoisia liikkeitä ja etsitään omaa ilmaisuvoimaa musiikin tahdissa. Nostetaan ja lasketaan sykettä. Liikutaan hitaasti ja nopeasti. Puretaan energiaa ja rentoudutaan. Selman mukaan tärkeintä on antaa lapsen mielikuvitukselle siivet. Tätä ruokitaan vaihtuvin teemoin, joita voivat olla esimerkiksi meri, viidakko, eläimet tai ajankohtaisesti vuodenajat. Tunneilla käytetään lisähöysteenä musiikkia sekä teemaan sopivaa rekvisiittaa. Sari Okko Kirjoittaja on freenlance-toimittaja ja viestintäalan yrittäjä. Hei, me tanssitaan! Lisätietoa: www.friskissvettis.fi Arabian Brasiliassa voittoa tärkeämpää on hyvä meininki ”Arabian Brasilia on jalkapallojoukkue, jossa voitto ei ole niin tärkeää. Arabian Brasilian nimen keksi kaverini Milton, joka on itse puoliksi brasilialainen. Treenit on vain kerran viikossa ja se on hyvä, koska sitten jää aikaa muillekin hommille. Tykkään pelata Arabian Brasiliassa, koska siellä ei ole luokitella hyviä ja huonoja pelaajia. Treeneissä harjoitellaan ensin tekniikkaa ja leikitään vaikka polttopalloa tai pötköhippaa ja lopuksi aina pelataan yhdessä. Treeneihin kannattaa ottaa mukaan verkkarit, oma pallo ja juomapullo, koska me pidetään välillä juomataukoja. Valmentajat Sakke ja Jarkko on kivoja eikä niin tiukkoja. Me ei kauheasti pelata otteluita muita joukkueita vastaan, mutta ei se haittaa. Aina kauden lopuksi me pelataan kuitenkin joku ystävyysottelu. Käpa me voitettiin ja Arabian HJK:lle hävittiin aika paljon, mutta reilu peli pelattiin.” Myrsky ”brassi”, 9 vuotta ”Perustimme joukkueen yhdessä poikani Myrskyn kanssa keväällä 2010. Arabian Brasilia syntyi tarpeesta tarjota perinteisten jalkapallojoukkueiden rinnalle mahdollisuus potkia palloa hyvässä seurassa ilman sen suurempia tavoitteita. Nykyään Arabian Brasilia on osa Arabian asukastalot ry:n toimintaa. Joukkueeseen ovat tervetulleita kaikki jalkapallosta innostuneet 5–10-vuotiaat tytöt ja pojat. Vanhemmatkin voivat halutessaan tulla mukaan peliin. Joukkiota valmentavat Jarkko Turtia ja Sakari AlaNikkola. Meillä ei ole omaa varausta millään kentällä, joten pelailemme Arabian rantapuiston nurmella kesäisin toukokuun alusta syyskuun loppuun. Heinäkuu lomaillaan. Treeneissä jakaudumme yleensä kahteen ikäryhmään. Loppukesästä käydään aina pientä skapaa hanhien kanssa pelikentistä, mutta hei, ne oli täällä ennen meitä.” Jutta joukkionjohtaja, 40 vuotta LEENA TOIVOLA Salilla on tunnelma katossa ja nauru herkässä, kun juniorit päästetään vauhtiin. Urheiluseura Friskis&Svettis tarjoaa nyt Arabiassa iloista liikuntaa myös lapsille. Tanssi junior on suunnattu noin 7–12-vuotiaille ja Liikkis noin 2–7-vuotiaille tytöille ja pojille. Ikärajat ovat joustavia, samoin osallistuminen. Uudet ryhmät starttasivat tammikuun alusta, mutta mukaan voi tulla milloin tahansa pitkin kevättä. Etukäteen ei tarvitse ilmoittautua eikä haittaa, vaikkei joka kerta pääsisikään. Mukaan on helppo tulla milloin tahansa. Myöskään aiempaa tanssi- tai liikuntakokemusta ei tarvita. Tärkeintä on kiva yhdessäolo! Tanssi juniorin ohjaaja Niina Hämäläinen on innoissaan. Tiistain uutuustunti on otettu uteliaasti ja avoimesti vastaan. Salille on jo löytänyt mukava joukko osallistujia, mutta lisää mahtuu mukaan – myös poikia. ”Tunti koostuu pelaamisesta ja tanssimisesta. Aluksi keräännytään rinkiin juttelemaan, sitten pelataan vaikkapa polttopalloa ja lopuksi tanssitaan puolisen tuntia”, Niina kertoo. ”Tanssiosuus rakentuu noin kahdeksasta biisistä, jotka ovat pop-hiphop-disco -tyylisiä, cooleja ja street-uskottavia. Askelkuviot eivät ole vaikeita, mutta pientä haastetta pitää olla, jotta mielenkiinto säilyy.” 10
JOONAS LEHTIMÄKI MINNA MÄKINEN Teatteri Pajassa harjoitellaan ja pidetään hauskaa Teatteri Paja on Käpylässä toimiva lasten ja nuorten teatteri, joka on aloittanut toimintansa keväällä 2013. Teatteri on syntynyt tarpeesta harrastaa teatteria pitkäjänteisesti läpi vuoden. Paja on kodinomainen huoneteatteri, jossa on kaikki teatteriin olennaisesti kuuluvat elementit esirippuineen ja valoineen. Pajalaiset koostuvat lähialueiden lapsista ja nuorista. Pajalla on tällä hetkellä kaksi ryhmää: 7–10 v. ja 11–15 v. Ryhmiä voidaan perustaa lisää tarpeen mukaan. Ryhmäkoot ovat 10 henkilön luokkaa. Ohjaajana toimii Minna Mäkinen. Pajalaisten kommentteja: “Pajalla on hauskaa täällä saa näytellä ja leikkiä.” Elsa 8v. “Täällä tehdään esitys joka kevät ja syksy. Mä olen näytellyt yhtä ukkelia, joka vihasi joulua ja sitten yhtä tonttua, joka tiesi kaiken.” Alpo 8v. Sarjakuvakeskus tarjoaa lapsille monipuolista sarjakuvaa, katutaidetta ja animaatiota Lasten ja nuorten iltapäiväkursseilla käydään läpi sarjakuvanteon eri vaiheet käsikirjoittamisesta ja ideoinnista piirtämiseen ja tekstaukseen. Sarjakuvakeskuksen kurssit ovat käytännöllisiä peruskursseja, ja kaikki saavat piirtää omalla tasollaan, omaan tahtiin. Jos inspiraatio ei iske, ei ole pakko piirtää vaan voi vain lukea sarjakuvia ja viettää aikaa sarjakuvan parissa. Lapsia ohjataan erilaisten, monipuolisten ja vaihtelevien tehtävien avulla. Opettajat auttavat ilmaisussa, mutta tyyli on vapaa. Kurssit sopivat sekä aikaisemmin piirtäneille että uusille tulokkaille. Materiaalit sisältyvät kurssimaksuun. Lasten katutaidepajassa katutaide tarkoittaa muutakin kuin graffiteja. Katutaide on enemmänkin ympäristötaidetta, jota voi tehdä ympäri vuoden. “Olemme muun muassa spreijanneet väriä painepullolla lumeen. Pullossa on veteen sekoitettua väriä, joka on ympäristöystävällistä eikä jää luontoon. Graffiteja taas olemme tehneet keväisin ja kesäisin Sarjakuvakeskuksen takapihalle omaan purettavaan seinään”, opettaja Joonas Lehtimäki ja opetusharjoittelija Veera Varteva kertovat. Katutaidepajassa on tehty myös miniatyyrigraffiteja, jäädytetty talvella värikkäitä vesi-ilmapalloja lumilyhdyiksi sekä tehty tarroja, t-paitoja ja pinssejä. Ensimmäisellä katutaidekerralla ryhmäläisten tuli keksiä oma graffitihahmonimi. Myös katutaideryhmälle keksittiin oma nimi. Lapset innostuivat piirtämään jännittäviä hahmoja, muun muassa ihmissusia ja ankeuttajia. Nimeksi valikoituikin Kauhugalleria. Tiistain sarjakuvan iltapäiväkurssilla opettaja Joonas Lehtimäki antaa tehtävän, jossa omaa hahmoa tulee piirtää uudestaan. Paperi taitetaan moneen osaan, aina yhä pienemmäksi ja pienemmäksi, ja hahmojen piirtämiseen on kolme minuuttia aikaa. Tehtävä aiheuttaa pientä protestointia. ”En mä ehdi!” Lopuksi lapset piirtävät hahmonsa 32 kertaa kolmessa minuutissa. Kaikki kuitenkin ehtivät piirtämään hahmonsa hyvin, monet jopa alle kolmeen minuuttiin. Lapset piirtävät myös perinteisiä kolmen ruudun strippejä. “Piirtäkää kaksi ruutua samaa ja kolmannessa tapahtuu jotain yllättävää”, Lehtimäki ohjaa. Lasten iltapäiväkurssilla oli monta jo aikaisemmin osallistunutta piirtäjää. Mikä on parasta kurssilla? “Jos saa tuoda herkkuja.” “Jos saa itse päättää mitä ja miten piirtää.” “Parasta on piirtäminen! Ja tietysti ilmaisten sarjakuvien laatikko.” Keskiviikon sarjakuvakurssilla opettaja Karri Lehto- “Kivoja kavereita!” Hertta 8v. “Näytteleminen on kivaa, koska siinä saa esittää tyyppejä ja saa ilmaista itseään.” Hilma 8v. “Me improvisoidaan ja mä sain olla kummituskreivi.” Miska 8 v. “Mä tykkään olla täällä Pajalla, koska täällä on kiva tunnelma. Täällä tehdään kaikkia erilaisia juttuja.” Lilja 12 v. “Kivointa täällä on, että saa itse vaikuttaa mitä täällä tehdään.” Sanni 11 v. “Improt on kivoja.” Sanni 12 v. “Täällä Pajalla saa olla oma itsensä. Täällä pystyy heittäytymään eikä tarvitse jännittää. Olen saanut itsevarmuutta lisää.” Peppi 14 v. “Kivoja tyyppejä.” Minni 12 v. “Täällä on chillii ja tänne on kiva tulla, tätä aina odottaa. Saa taitoja esim. esitelmien pitämiseen.” Antonia 14 v. Minna Mäkinen Kirjoittaja on Teatteri Pajan ohjaaja. Lisätietoa: www.draamamimmi.com 11 nen ohjaa lapsia improvisaatiotehtävässä. Lapset piirtävät annetusta aiheesta kaverin kanssa viivan kerrallaan. “Piirtäkää hullun tiedemiehen keksintö!” Lapsia rohkaistaan luovaan ideointiin ja kokeiluun. Jos valkoisen paperin kammo iskee, opettajat kannustavat aloittamaan. “Ei mitään paineita!”, kuuluu useasti kurssilla. Teknisiä ja käytännöllisiäkin neuvoja annetaan - on helpompaa, jos ensin kirjoittaa tekstin, ja sitten vasta piirtää puhekuplan. Tekstin pitää olla myös luettavan kokoista. Ruutuja ei myöskään kannata viimeistellä heti vaan siirtyä seuraavaan ruutuun ja viimeistellä vasta lopuksi. Ryhmässä on kaksi uutta jäsentä, Vanessa ja Julius. “No tää on erilaista, mut silleen positiivisella tavalla”, kaverinsa Hertan mukana tullut Vanessa sanoo, kun häneltä kysyy, onko kurssi ollut sellainen kuin hän ajatteli. “Mä tykkään piirtää yksityiskohtia. Itseasiassa mä piirrän nyt ekaa kertaa sarjakuvia”, Julius puolestaan sanoo. Ryhmäläiset odottavat eniten iPad-sarjakuvien tekoa. “Se on ihan sairaan helppoa! Otetaan vaan kuva iPadilla, kirjoitetaan ja tehdään puhekuplat.” Ryhmässä on tehty sarjakuvia myös maalaamalla ja harjoiteltu varjostusten tekoa vastaväreillä. Matleena Kantola Kirjoittaja on harjoittelijana Sarjakuvakeskuksessa. Lisätietoa: www.sarjakuvakeskus.fi/kurssit KARRI LEHTONEN
Varsovalaisten äitien ei tarvitse jonottaa FinisterrAe ÄÄNI MAAILMALTA Palstalla käsitellään lehden teemaa Suomen ulkopuolelta käsin. Artova Kino kevät / våren 2014 EMMI POLLARI N uori äiti Joanna nukuttaa 8 kuukauden ikäistä tyttöään Ma?gosiaa. Ma?gosia nukkuu paljon ja itkee vähän – täydellinen vauva! Joannalla on vihdoin aikaa itselleen. ”Olen iloinen, että äitiyslomaa on pidennetty tänä vuonna. Muutoin minun pitäisi olla jo takaisin töissä.” Äitysloma voi kestää nyt jopa 12 kuukautta, mutta ainakin Varsovassa nuoret äidit usein päättävät mennä melko aikaisin takaisin töihin. Tällöin pitää palkata lastenhoitaja. Varsovassa lastenhoitajalle maksetaan 3–5 € tunnissa, mutta ei aina. Piotr, nuori isä, sanoo: ”Vaikka minä ja vaimoni olemme molemmat töissä, ketään hoitajaa meillä ei ole. Anoppini tulee mielellään auttamaan meille ilmaiseksi.” Sanna, joka on asunut Varsovassa jo useamman vuoden, sanoo, että Puolassa isovanhemmilla on paljon isompi vaikutus kasvatukseen kuin Suomessa. ”Samanlaisen neuvolajärjestelmän puuttuessa neuvot tulevat isovanhemmilta.” Sanna on myös huomannut erityisen käytännön jonottamisessa: ”Seison jonossa Milena-tyttöni kanssa esimerkiksi postissa, ja aina joku takana oleva nainen käskee minua menemään jonon ohi, koska sinulla on siihen oikeus.” Puolan perustuslakiin on todellakin kirjattu, että lapsen kanssa kulkevalla äidillä on oikeus mennä jonossa ohi. Arabia, Helsinki / Helsingfors Istumme Sannan ja hänen pienen Milena-tyttönsä kanssa Tarabukissa, mukavassa kahvilassa yliopiston lähellä. Täällä on lelulaatikko ja lastenhoitohuone. Sanna huo- ”Lapsen kanssa kulkevalla äidillä on oikeus mennä jonossa ohi.” maa, että puolasta suomeksi kännetty sana lastenhoitohuone tarkoittaisi lasten ja äidin huone. ”Viittaisiko se siihen, että perinteisesti äidit ovat vaihtaneet vaipat”, hän nauraa. Hän kuitenkin lisää, että nykyään tehtävää suorittavat myös isät. MAMUPALA Kysyn Sannalta ja Joannalta, onko Varsova heidän mielestään lapsiystävällinen kaupunki. Sanna vastaa, että kaupungissa järjestetään leikki-ikäisille ja vanhemmille lapsille melko paljonkin ohjelmaa, kuten satutunteja ja lastenteatteria, mutta niihin 2-vuotias Milena on vielä liian pieni. Valitettavasti Varsovassa ei ole riittävästi paikkoja, joissa lapset voivat leikkiä ulkona. Joanna kertoo, että Varsovassa on myös vähän vaikea liikkua, kun pitää itse nostaa lastenvaunut bussiin. Kaikesta huolimatta kaupunki on kuitenkin kiva, ja niin aikuisten kuin lastenkin elämä sujuu siellä mukavasti. Mamupala-palstalla québecilainen ranskankielen opettaja kekseliäästi (?!) jakaa havaintojaan Artovan alueesta ja integratiostaan Suomeen. Ä Te voitte nyt kuvitella Pohjois-Amerikan tavallisen esikaupungin talon ja kaksi pientä jääkiekkopelaajaa ajotiellä. Se on minä ja isoveljeni. Sää on jääkylmä ja sataa levollisesti ja äänettömästi lunta. Meitä kuvattiin super 8:lla. Iltapäivästä yöhön siirtyminen alkaa ja hengitys huurtuu. 28 astetta pakkasta. Jos näette meidät, voitte kuvitella, että olemme kuin kaksi jäätynyttä höyryävää marjaa. Yleiskuva: kaikki talot ympärillämme ovat identtisiä. Ne loputtomasti toistu- vat Montréaliin asti: yksi talo, yksi ajotie, aina yksi auto, aina yksi ruohonleikkuri, usein uima-allas. Kukin pienissä vihreissä neliöissä. Kuin suuri millimetripaperisarja. Kuten kirja, josta tein kotitehtäväni. Lähikuva: Pukeudun liian pitkään Canadiens de Montréal:in pelipaitaan, johon sukunimeni on kirjoitettu paidan taakse. Veljeni oli joku satunnainen maalivahti ja olin Montréalin uusin tähti, NHL:n vuoden tulokas. Mikä lyöntilaukaus! Mitä harhautuksia! Mikä nopeus! Oi! oi! oi! olisi huutanut Antero Mertaranta tv:ssä. Saku Koivu olisi epäilemättä ollut mustasukkainen tiimitoveri. Se oli mielikuvitukseni. Olin tietysti noin 7-vuotias punaisilla poskilla ja maitohampailla hymyilevä pieni poika. TOISIN SANOEN Anna Homanowska Kirjoittaja on 3. vuoden suomen kielen ja kulttuurin opiskelija Varsovan yliopistossa. Suklaamaitotarina iti laittoi ruokaa. Isä oli pian tulossa työpaikalta. Matematiikan kotitehtävä oli ollut nopeasti tehty ja välipala nopeasti nielty. Minulla on vain yksi tavoite: rynnätä pois! Haluan leikkiä ulkona. Aikuisten Kino torstaisin klo 18 / Kino för vuxna torsdagar kl. 18 13.2. LinKLAter: Slacker 6.3. CAbALLero: Finisterrae 20.3. MAyA Deren: lyhytelokuvia 3.4. GerMAn: Hrustaljov, autoni! 17.4. MooDysson: Vi är bäst! 8.5. MeADows: The Stone Roses: Made of Stone Tässä yksipuolisessa matsissa muistan, että maitojakelija yhtäkkiä heitti meille 2 pientä suklaamaitopurkkia. Tuolloin en ollut koskaan juonut Gatoradea tai muita fluorisoivia egergiajuomia mutta olin kiistatta kova kaakaon juoja. Jean-Philippe Payette Kirjoittaja on Arabianrannassa asuva québeciläinen. Lasten Kino torstaisin klo 18 / Barnens kino torsdagar kl. 18 27.2. Ipanakino: lyhytelokuvia lapsille 13.3. Don bLuth: NIMH – rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa 27.3. Tove Janssons muminberättelser 27.4. Lotte Reiniger -siluettianimaatioita 22.5. sAArniLuoto, suhonen: Metsän tarina Toisin sanoen -palstalla alueen asukas jakaa ajatuksiaan nappaillen ideoita kirjoituksiinsa sieltä täältä. Hurahtamisesta H MARIA ULVINEN urahtaminen on ihanaa. Mikä tahansa yksittäinen asia voi johtaa täysin varoittamatta hurahtamiseen. Kiinnostava artikkeli, ohimennen kuultu lause tai kyllästyminen johonkin oman elämän kaavaan voi altistaa hurahtamiselle. Hurahdin, kun suutuin jatkuvaan flunssakierteeseen. Kun tottuu elämään välttäen ympärillä riehuvat flunssat, on vaikea hyväksyä joutuessaan itse niiden valtaan. Ensin löysin tietoa raakaravinnon ja elävän ravinnon vaikutuksesta terveyteen. Luin blogeja, joissa kunnioitusta herättävää vuosikymmentä käyvät ihmiset tekivät suorastaan fyysisiä ja henkisiä ihmetekoja ja sitten luin vielä keittokirjoja. Syntymäkulinaristina ja ilmeisen väärillä tiedoilla varustettuna jouduin toteamaan, että valokuvat ruoista näyttivät juuri siltä miltä ruoan pitäisi mielestäni näyttää. Hankintoihin ei tarvittu varsinaisesti mitään muuta kuin aivan uusia mausteita ja ruoka-aineita, jotka eivät nimen perusteella kertoneet mitään. Ensimmäinen lounas alku- ja jälkiruokineen venähti illalliseksi. Vaivaton ruoanlaitto kuulosti vitsille päivän uurastuksen jälkeen. Jokainen vaihe piti tarkistaa 12 kirjasta ja omituisia tuotenimiä tavata useaan kertaan. Onneksi vaiva sai palkkansa. Hurahtaminen sai siivet ja suorastaan järisyttävien makuelämysten kourissa kieriskellessäni tilasin lisää keittokirjoja. Hurahdushan on kuin rakastuminen: kovin montaa muuta asiaa ei ajatuksiin mahdu ja joka solu huutaa hakemaan lisää tietoa, joka lisää innostusta. Hurahtamiselta eivät säästy kanssaihmisetkään. Työpaikan lounaspöytään laskeutui syvä (mielestäni kunnioittava) hiljaisuus kun kaadoin aiempien värikkäiden salaattieni si- jaan lautaselle samean vihreän, hiukan rakeisen keiton ja ryhdyin toimeen. Solei Vuorensola Kirjoittaja on Vanhankaupungin vasta löytänyt ja sinne asettunut, ympäristöstään päihtynyt asukas.
PUUHASIVU Puuhasivun ideoi ja kuvitti: Elina Heikinheimo 13
YHTEISÖSIVU Sivun tuotti Sanna Wuorio ARABIAN ASUKASTALOT Bokvillanin asukaskahvila kutsuu asukkaat kupposelle Bokvillaniin on avattu kaikille avoin asukaskahvila. Kaffila Bokvillan avasi ovensa ravintolapäivänä 16.2.2014 ja on laskiaissunnuntaista 2.3.2014 alkaen avoinna joka torstai klo 12– 19 ja sunnuntai klo 14–19. Kahvilan tuotevalikoimaa kuvaa parhaiten 1940-luvun henki, paikallisuus ja korkea laatu. Kahvila on voittoa tavoittelematon eli tärkein tavoite on saada suussa sulavia herkkuja ja kohtaamispaikka asukkaille. Kodikkaan ja tunnelmallisen kaffilan herkut on leivottu itse ja tee- sekä kahvihetket ovat varmasti oikea elämys.Asukaskahvila kruunaa Bokvillanin huvilan uuden elämän yhteisöllisenä kohtaamispaikkana. ”Olemme asuneet Arabianrannassa jo 12 vuotta ja alusta lähtien olemme katselleet huvilaa toivoen, että siitä tulisi alueen asukkaiden yhteinen paikka. Uskoisin, että ainakin meidän perhe olisi kahvilan vakioasiakkaita”, sanoo kahvilan suunnitteluun osallistunut Hanna Paakkolanvaara. Kahvila pyörii vapaaehtoisvoimin Asukaskahvilaa pyöritetään alueen vapaaehtoisten voimin. Leipojat ja kahvilatyöntekijät tekevät hommaa siis ilolla ja intohimolla. Osa vapaaehtoisista on haaveillut joskus omasta kahvilasta, osa työskentelee kahvila-alalla ja osa on mukana ihan elävöittääkseen aluetta. Jos toiminta lähtee hyvin käyntiin, laajennetaan aukioloaikoja. Vapaaehtoisia on haettu alueelta eri kanavissa. ”Kuulin kahvilasuunnittelusta jonkin alueen facebook-ryhmän kautta. Kaksi vuotta alueella asuneena ja yhteisöllistä toimintaa sivusta seuranneena ajattelin, että nyt jos koskaan olisi aika osallistua myös itse. Kaipasin itsekin alueelle viihtyisää kahvilaa, johon pysähtyä vaikka kotimatkalla hetkeksi rentoutumaan, mutta uskoin myös oman työkokemukseni kahvila- ja kahvia- lalta olevan avuksi projektissa”, kertoo kahvila-aktiivi Päivi Pousi. ”Vapaaehtoisia ihan yksittäisiinkin leipomis- tai kahvilavuoroihin kaivataan edelleen lisää eli rohkaisen kaikkia tulemaan mukaan kivaan porukkaan!” Työvuorolistat laaditaan suunnittelijaporukan facebook-ryhmässä. Siellä tieto tulevista kahvilakerroista liikkuu nopeasti ja suunnittelutapaamisten yhteenvedot löytyvät kaikille helposti. Leipojatiimillä on vielä oma ryhmänsä. ”Huomasin, että leivoksillakin voi tehdä ihmisiä onnellisiksi. Hyvä kakku pysyy suussa sekä kirjaimellisesti että myös symbolisesti. Hyvästä kakusta puhutaan pitkään, hyvä leivos herättää muistot, voi hemmotella ja lohduttaa”, vapaaehtoiseksi lähtemisen motivaatiota kuvailee leipojatiimin Maria-Christin Luther. ”Tärkeää on myös ottaa erityisruokavaliot huomioon. On suunniteltu esimerkiksi gluteenittomia ja vegaaneja herkkuja kaffilaan”. Kahvilan hallinnolliset asiat, kuten kirjanpidon järjestämisen ja laskujen maksamisen, hoitaa Arabian asukastalot ry. Mistä tietoa kahvilasta? Kaffilalla on oma Facebook-sivu, josta löytyy kaikki aukiolotiedot ja tietoa myös kahvilakertojen tarjoomuksista. Se löytyy osoitteesta: facebook. com/kaffilabokvillan. Sivuilla on tarkoitus julkaista myös tarjouksia, jos kaffilasta on jäämässä yli leipomuksia ja joku haluaa käydä ostamassa niitä kotiinsa. Kaffilassa järjestään myös teemailtoja, joista ensimmäisenä Japanilainen teeilta. Seuraa Kaffila Bokvillan sivua! Kaffila Bokvillan – Asukaskahvila ja teehuone, Hämeentie 125 kaffilabokvillan@gmail.com Puhelin: 0404618534 Aukioloajat: Torstaisin klo 12–19 ja sunnuntaisin klo 14–19 Anssi Lehto ja Sanna Wuorio 14 Asukastaloissa tapahtuu! 9.3. JA 13.4. SUNNUNTAIKIRPPIS klo 10–14 Kääntöpaikalla 9.3. KULTTUURISUNNUNTAI: Punk-teema klo 17–19 Bokvillanissa 15.3. LEIKKILAUANTAI: Kokkijuhlat klo 15–18 Kääntöpaikalla TALOTIISTAIT TIISTAISIN KLO 16–22 Tiistaisin Bokvillan on varattu Arabian Palveluun kuuluvien taloyhtiöiden käyttöön. Kukin taloyhtiö voi vuorollaan tutustua taloon ja järjestää halutessaan tapahtuman oman talon tai vaikka koko alueen asukkaille.
YHTEISÖSIVU PERHEMESSU JA LASKIAISRIEHA su 2.3. klo 10 Perhemessun jälkeen tarjolla hernekeittoa ja laskiaispullia lähetyksen hyväksi. Sen jälkeen laskiaisrieha puiston mäessä. TENAVAKIRKKO su 16.3. klo 16 TENAVAMESSU su 27.4. klo 16 Tenavakirkossa ja –messussa laulamme iloisia lasten- lauluja ja tuttuja lastenvirsiä. Saarna toteutetaan lapsille sopivalla tavalla. Messussa on ehtoollinen. Tilaisuuden jälkeen kahvi- ja mehutarjoilu seurakuntasalissa. PAAVALINKIRKON PYHÄKOULU su klo 10 Paavalinkirkon päiväkerhotilassa jumalanpalveluksen aikana. ITÄ-PASILAN PYHÄKOULU su klo 13.30-14.30 Itä-Pasilan seurakuntakodilla. PYHÄKOULUT Pyhäkoulu on lasten oma kirkko, jossa lauletaan, kerrotaan jännittäviä ja koskettavia kertomuksia Raamatusta, jutellaan askarrellaan ja viihdytään yhdessä. LORUPUSSI- PERHEKERHO ma klo 10-11.30 Paavalinkirkon nuortentilassa Kerhossa leikitään, kahvitellaan ja jutellaan. Maksuton. Ei ilmoitautumista. SYLIVAUVAT - PERHEKERHO ma klo 14-15.30 Paavalinkirkon yläsalissa Ensimmäisen vauvan saaneille äideille ja vauvoille tarkoitettu kerho. Maksuton. JUNNUCAFÉ tiistaisin klo 17-19.30 nuortentilassa Paavalinkirkolla 1.-7.lk. oma olohuone. Pelailua, ohjelmaa, kiska. Maksuton. Junnucaféextrat pe klo 17- 19 28.2., 28.3., 9.5. SUURI JUNNUJUHLA su 30.3. klo 16 Junnumessu junioreille eli alakouluikäisille ja heidän perheilleen. Juhlamessun jälkeen juhlatarjoilut ja mahtavaa ohjelmaa seurakuntasalissa koko perheelle. KYSY LISÄÄ! Lapsi- ja perhetyöstä Elina Koivistolta p. 09 2340 5452, elina.koivisto(a)evl.fi Juniorityöstä Anni Laurilalta p. 09 2340 5405, anni.laurila(a)evl.fi Paavalinkirkko, Sammatintie 5, 00550 Helsinki Kirkkoherranvirasto auki ma, ti, to ja pe klo 10-14 ja ke klo 12-17 p. 09 2340 5400 Kiva, kun oot täällä! ”Meri-kulta, Meri-kulta, kiva, kun oot täällä. Meri-kulta, Meri-kulta, kiva, kun oot täällä. Ai-jai, ai-jai-jai, kiva, kun oot täällä. Ai-jai, ai-jai-jai, kiva, kun oot täällä.” (Maija Simojoki) Olen laulanut tätä laulua lasten ja vanhempien kanssa muskarissa ja Sylivauvat-kerhossa lukemattomia kertoja jokaiselle osallistujalle erikseen. Siitä huolimatta en ole yhtään kyllästynyt lauluun. Tuntuu hyvältä kertoa laulun sanoin lapsille ja heidän vanhemmilleen, miten mukavalta tuntuu, että he ovat tulleet kerhoon. Jeesus on minulle esimerkki siitä, miten haluaisin kohdata lapsia. Jeesus arvosti lapsia, näki heidät ja rakasti heitä. Olen ymmärtänyt, että Jeesuksen tapa kohdata lapsia oli aika poikkeuksellista tuon ajan yhteiskunnassa, koska hän nosti lapsen aikuisten esikuvaksi uskossa. Pieni lapsi luottaa vanhempiinsa, turvautuu heihin, ottaa vastaan rakkautta ja näyttää avoimesti tunteensa. Samalla tavalla ihminen, sekä lapsi että aikuinen, voi turvautua Jumalaan ja hänen rakkauteensa. Kenenkään ei tarvitse näyttää Jumalalle vaan juhlapuolta. Kastekäskyssä Jeesus nimittäin sanoo olevansa seuraajiensa kanssa kaikki päivät. Se tarkoittaa sitä, että hän tahtoo olla läsnä tavallisen arkipäivän keskellä. Hän tahtoo antaa voimia, kun hermot ovat kireällä vanhemmalla. Ja hän voi lohduttaa, kun lasta pelottaa. Paavalin seurakunta panostaa lapsiperheisiin. Kotona olevat vanhemmat ja lapset virkistyvät samassa elämäntilanteessa olevien seurassa muskareissa ja perhekerhoissa. Keulan aamussa voi kokea eri-ikäisten ihmisten yhteyttä lasten leikkiessä ja aikuisten nauttiessa viihtyisästä kahvilasta. Päiväkerhoissa leikki-ikäiset saavat kavereita ja monenlaisia uusia taitoja turvallisessa ryhmässä sekä saavat tutustua lisää kristilliseen uskoon. Vauva- ja tenavakirkot ovat koko perheen juhlahetkiä, jossa lauletaan, rukoillaan, saadaan siunaus tai ehtoollinen sekä opitaan lisää Jumalasta ja uskosta vaikkapa näytelmän tai nukketeatterin muodossa. Pyhäkoulu on lasten oma kirkkohetki, jossa kerrotaan raamatunkertomuksia, lauletaan, askarrellaan ja leikitään. Ensi syksynä perustamme uuden pyhäkoulun Keulaan. Millaisen pyhäkoulun sinä tahtoisitArabianrantaan? Mikä olisi sinun mielestäsi sopiva päivä ja kellonaika pyhäkoululle? Onko sinulla muuta toiveita Paavalin seurakunnan lapsi- ja perhetyölle? Ota rohkeasti yhteyttä toivoo Elina Koivisto lapsi- ja perhetyön pappi elina.koivisto@evl.fi tai (09) 2340 5452 ASUMINEN? PÄIVÄHOITO? IKÄIHMISTEN ARKI? BUSSIYHTEYDET? LÄNSI-SAHARA? Arabianrannan HAMMASLÄÄKÄRIT HIERONTAhuone Sanni Aho Katariina Savijoki Katja Kurhela SUUHYGIENISTI www.kropparennox.fi Maria Jaakkola Käpyläntie1, p.720 6800 www.koskelanhammas.fi Vastaanotollamme on Kelan suorakorvaussopimus EU:N TULEVAISUUS? • Tule keskustelemaan ja parantamaan maailmaa, Bokvillanin kirjastoon • To 6.3. klo 18 Toukolan demarien vuosikokous To 3.4. klo 18 puhemies Eero Heinäluoman kyselytunti To 8.5. klo 18 puhetta eurovaaleista, mukana mm. toimittaja, kirjailija Timo Harakka Toukolan-Arabianrannan SDP Kevään aurinkolasivalikoima parhaimmillaan! Lasten piirustuspiste Arabian Silmäasemalla 27.2.-15.3. Kolme hienointa piirustusta palkitaan vapaavalintaisilla lasten aurinkolaseilla! Piirustukset pääsevät myös esille näyteikkunaan. Kk Arabia, Hämeentie 111, 1. krs puh. (09) 2780 0160, ma-pe 10-18 la 10-15 www.silmäset.fi ARABIANRANNAN SILMÄSET 15
MENOT Koonnut: Mikko Löytökoski LASKIAISTAPAHTUMA SUNNUNTAI 2.3. KLO 11–14:30 Hyötykasviyhdistys, Annalan puutarha, Hämeentie 154 Koko perheen laskiaistapahtuma! Lämmintä päälle ja liukurit & pulkat mukaan! ARTOVA KINO Arcada, Jan Magnus Janssonin aukio 1 Torstaisin klo 18 elokuvia isolta kankaalta. Aikuisten näytökset: 6.3. Finisterrae: Finisterrae (2010) 20.3. Maya Deren: lyhytelokuvia (1943-1958) 3.4. Aleksei German: Hrustaljov, autoni! (1998) 17.4. Lukas Moodysson: Vi är bäst! (2013) 8.5. Shane Meadows: The Stone Roses: Made of Stone (2013) Lasten ja nuorten näytökset: 27.2. Ipanakino: Lyhytelokuvia perheen pienimmille 13.3. NIMH – rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa (1982) 27.3. Tove Jansson -animaatioita (1980, 1995, 2008) 24.4. Lotte Reinigerin siluettianimaatioita 22.5. Kim Saarniluoto, Ville Suhonen: Metsän tarina (2012) Kaikkiin näytöksiin on vapaa pääsy! Tervetuloa! Muista Artova Kinon Facebook-sivut! KÄÄNTÖPAIKKA POPUP-KOULU LAUANTAI 8.3. KLO 10–13 Kääntöpaikan salissa olevat näyttelyt: Maaliskuu Sini Manninen ja Arto Timonen- Havaintoja toipumiskulttuurista - päihdesairaiden raitistumisesta ja eheytymisprosessista. Huhtikuu Annuska Dal Maso - valokuvia Toukokuu LumottuMetsä/FrozenWoods. Päivi Ruuska PopUp-koulupäivä Arabian peruskoululla, jolloin opettajana voi toimia kuka tahansa! Hauska yhteisöllinen oppimistapahtuma, toimii myös koulun ja alueen lähiyhteisöllisyyden rakentamisen välineenä. Intiankatu 1 Kääntöpaikan sunnuntaikirpparit: 9.3. ja 13.4. klo 10–14 Tervetuloa myymään tai tekemään löytöjä! Lisätietoja artova.fi/kaantopaikka ARABIAN KATUTAIDESEINÄ Kokkosaarenpolku Nuorten tekemää katutaidetta. Aukioloajat 24/7. #helgraffiti Teetanssit: Swingaavat teetanssit Kääntöpaikalla 6.4. klo 17–21. Tarjolla teetä, kahvia ja herkkuja pikkurahalla, tanssin hurmaa ilmaiseksi! Vapaan tanssin lisäksi ohjelmassa esityksiä & yhteisöllistä Big Apple -tanssia, johon pääsevät kaikki mukaan. Järjestäjänä Helsinki Traditional Jazz Dance Society ry http://helsinkitraditionaljazzdance.wordpress.com/ SARJAKUVAKESKUS Hämeentie 150 ARTOVAN KEVÄTKOKOUS KESKIVIIKKO 26.3. KLO 17-20 MAANANTAITYÖPAJAT NUORILLE Ilmainen nuorten sarjakuvapaja joka maanantai klo 16–19. Tervetuloa tutustumaan Artovan hallitukseen ja toimintaryhmiin. Esityslistalla kaikkia alueen asukkaita kiinnostavia asioita. LASTEN LAUANTAI 29.3. ja 26.4. Klo 12–16. Lasten lauantai on joka kuun viimeisenä lauantaina pidettävä avoin tapahtuma, johon kuuluu ilmainen työpaja kaikenikäisille lapsille. Tule keskustelemaan alueen kehittämisestä ja osallistumaan toimintaryhmiin! Tarkasta kaikki avoimet kurssit, työpajat, näyttelyt ja tarkemmat tiedot: www.sarjakuvakeskus.fi Arabianrannan kirjasto Tarkasta tämä! http://toisiltaoppimisenfestarit.fi/ Ilmoituksia tapahtumista Artovan alueella voit lähettää sähköpostiosoitteeseen: kuohu.menot@gmail.com Malli Toimintamalli, jolla voit muuttaa katkeruuden ja uupumisen nautinnoksi ArtovaMalli on vuorovaikutteinen toimintamalli, joka kiteyttää • lisätä toimintanne jatkuvuutta ja keveyttä omaehtoisen ja itseohjautuvan toiminnan ja helpottaa ryhmiä • sparrata toimintaanne tekemään toiminnastaan nautinnollisempaa ja tehokkaampaa. ArtovaMalli on kaikille avoin nettisivu, joka löytyy osoitteesta Avoimen toimintamallin ja nettisivun rinnalle ArtovaMalliin on kehitetty tehokkaita palvelutuotteita. www.artovamalli.fi. In English www.artovamodel.fi. Sivulta löytyvät analysoitu toimintamalli, itsereflektointityökalu, kuuden projektin aikajanat esimerkkeineen, palvelutuotteet sekä erilaista materiaalia taustatueksi projektien ja tapahtumien toteuttajille. Voit tilata meidät toteuttamaan: • työpajoja, joissa tavoitteena ovat konkreettiset toimenpideehdotukset ja työpajaan osallistujien sitouttaminen toteuttamaan ehdotukset • alustuksia ja keskusteluja • mentorointia ArtovaMallin avulla voit mm. • yhteisömanagerikoulutusta • tehdä ryhmätoiminnasta nautittavaa • oppia toimimaan stressittömämmin ArtovaMalli soveltuu kaikenlaisille ryhmille esimerkiksi yhdistyk- • perehtyä aikataulutuksen ja roolituksen merkittävyyteen sissä, virastoissa, yrityksissä, taloyhtiöissä, oppilaitoksissa • jakaa valtaa ja vastuuta ja erilaisissa verkostoissa sekä hallituksille. • käynnistää paikallisverkoston • hankkia pitkäaikaisia kumppanuuksia Tutustu ArtovaMalliin ja ota meihin yhteyttä: • uudistaa yhdistystoiminnan kaupunginosayhdistys@gmail.com • selvittää, kuinka kunnianhimoisia tapahtumia tehdään 045 631 6516 kevyesti *ArtovaMallin toteuttanut Artova on pääkaupunkiseudun aktiivisimpia kulttuuri- ja kaupunginosayhdistyksiä, joka toteuttaa kaupunkikehittämistä, järjestää taide- ja kulttuuritapahtumia ja pilotoi uudenlaisia toimintamalleja ja käytäntöjä.