sisällysluettelo
afrikasta länsimaihin, maalta kaupunkEihin
marja-leena suvanto
moninaistEn tulkintoJEn aasia
anna Palmén
6
KauPungissa tyttö saa maHdollisuudeKsi itsenäisen elämän
linus atarah
50 Vesi luo ValtasuHteita
Euroopan katsE kääntyy pEiliin
Kaisa Viitanen juha rudanko
54 suVaitseVaisuus on intian elineHto
iida riekko
10 aiVoVuodon tyreHdyttäminen Hyödyttäisi KaiKKia
tiina Kirkas
28 PaPerittomien Perässä
sampo Vaarakallio
58 seiKKailujen slummit
enna angervuori
31 ei saa Peittää
iida riekko
12 maalta PaKoon
roselyne omondi-ogao
34 imPeriumi Kansien Välissä
lauri Haapanen
60 teiniäiti aqeela PaKeni tulVaa PaKolaisleiriin
erja Pusa
15 eliitin muKeista Kansan lemPijuomaKsi
anna-Kaisa Hiltunen
37 Koti jäi rajan taaKse
juha rudanko
62 Ken taiteen KeHtoa Keinuttaa?
minna Kumpulainen
18 unelmia ja HanttiHommia
iida riekko, haastattelut: Plan Zimbabwe
40 KöyHimmät PaKeneVat jalan
marja-leena suvanto
66 naisen tyHjä Katse
22 Zimbabwelaiset nuoret etsiVät ParemPaa elämää etelä-afriKasta
roselyne omondi-ogao
42 siirtolaisuus jää suomen KeHitysPolitiiKassa laPsiPuolen asemaan
juha rudanko
24 KöyHyydellä on laPsiKerjäläisen KasVot
44 maaHanmuuttoKritiiKKiä maaHanmuuttajilta
iida riekko
46 KirjaPalsta
maailmanKuva 7
marraskuu 2010 julkaisija Plan suomi säätiö issn 1797-1586 paino: esa Print oy paperi: edixion offset 170 g / 100 g painosmäärä: 2 500 kpl seuraava lehti ilmestyy maaliskuussa. plan suomi säätiö Pasilanraitio 5, 2. krs, 00240 Helsinki Vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi asiakaspalvelu: ma-to klo 10-16, pe klo 9-14
päätoimittaja: marja-leena suvanto ulkoasu: mikko toivonen toimittaja: iida riekko kansikuva: Plan / sujon Juttujen kuvat jos ei toisin mainittu: Plan / alf berg
Kirjoittajien nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajien kantaa.
2 - maailmanKuVa
PääKirjoitus
marja-leena suvanto
muuttoliikkeen laajuus unohtuu suomen siirtolaiskeskustelussa
Kuuntelemme mielellämme latinomusiikkia ja syömme aasialaista ruokaa, mutta kiivaana käyvään poliittiseen maahanmuuttokeskusteluun eivät suomalaisia ilahduttavat monikulttuurisuuden muodot mahdu. sen sijaan maahanmuutto liitetään herkästi laittomaan muuttoliikkeeseen ja sen haitallisiin seurauksiin. siirtolaisuudelle on käynyt kuten uutisotsikoille: good news is no news. rajaamme keskustelua omilla ehdoillamme ja tiukasti omaan yhteiskuntaamme emmekä halua ymmärtää, mitä kaikkea siirtolaisuus ja monikulttuurisuus muualla maailmassa tarkoittavat. siirtolaisuus merkitsee eri asioita koleraa pakenevalle haitilaiselle, perheelleen rahaa lähettävälle siirtolaiselle, kansainvälisen yrityksen johtajalle, poliittiselle päättäjälle ja kulttuurista nauttivalle suomalaiselle. Koska kokonaisuutta on mahdoton hahmottaa, kietoutuu keskustelumme helposti sosiaalietujen ja rahan ympärille taloudelliseen ahdinkoon joutunut suomalainen muuttaa paremman elämän toivossa maalta kaupunkiin somalialainen taas eurooppaan. työvoimapulasta pian kärsivässä suomessa ihmisiä jopa kannustetaan kaupungistumaan. Väkivallan näännyttämät somalialaiset haluamme silti teljetä omien rajojensa sisään. Käsityksemme siirtolaisista rakentuu toisen käden tiedon siruista. Kielteiset kokemukset synnyttävät mielipiteitä. niistä muodostuu totuuksia, joita on helppo vahvistaa mutta joista on lähes mahdoton päästä eroon. on vaikea asennoitua uudelleen ja tunnustaa, että väärässä oltiin. Planin hallituksen puheenjohtaja Gunvor kronman pohtii tässä lehdessä siirtolaisuuden suhdetta talouteen ja rahaan, joihin muuttoliike suomessa useimmiten liitetään. miksi he [kehitysapua vastustavat suomalaiset] eivät sitten hyväksy siirtolaisten työntekoa? täällä työ, josta raha on ansaittu, on rakentanut yhteiskuntaamme, ja se käytetään köyhän yhteiskunnan rakentamiseen. Voiko rahaa enää paremmin maailmassa kierrättää? Kronman kysyy. Kysymykseen kulminoituu tämän hetken keskustelu, jossa maailmanlaajuinen muuttoliike pilkotaan pieniksi paloiksi. muuttoliikkeet ovat liimautuneet globaaleihin ilmiöihin. liikkeen kokonaisuudesta on mahdoton luoda kattavaa kuvaa, sillä muuttoliikettä on kaikkialla ja se liittyy kaikkeen: kulttuuriin ja kehitykseen, rikolliseen ihmiskauppaan, euroopan eläköitymiseen, matkailuun, köyhyyteen, katastrofeihin ja konflikteihin. intian monikulttuurisuutta käsittelevässä artikkelissa todetaan, että intian on ollut pakko oppia elämään erilaisuuden kanssa. muuten intia hajoaisi. miten käy euroopan, jos sen asenteet siirtolaisuutta ja maahanmuuttajia kohtaan kehittyvät nykyiseen suuntaan?
Kirjoittaja on Plan suomen ViestintäjoHtaja.
KuVa: Plan / dyayi nuswantari P.
afriKasta länsimaiHin, maalta KauPunKeiHin
afriKasta länsimaiHin, maalta KauPunKeiHin
Kaupungissa tyttö saa mahdollisuudeksi itsenäisen elämän
tyttöjen oikeudet uhkaavat taantua monessa maassa kansainvälisistä ponnisteluista huolimatta. Voimistuva siirtolaisuus ja kaupungistuminen luovat tytöille uusia uhkia, mutta myös mahdollisuuksia.
marja-leena suvanto
länsimaissa siirtolaisuutta tarkastellaan yleensä köyhien ja rikkaiden maiden välisenä muuttovirtana, jota halutaan hallita ja useimmiten hillitä. Köyhien maiden väliset ja niiden sisäiset väestövirtaukset eivät juuri kiinnostaneet tutkijoita saati laajaa yleisöä ennen vuosituhannen vaihdetta, jolloin kehityspolitiikan asiantuntijat havahtuivat kaupunkien slummiutumisen tuomiin ongelmiin. slummiväestön rauhattomuus levisi myös eurooppaan, kun Pariisin lähiöiden maahanmuuttajat alkoivat vaatia huomiota. slummien synty on seurausta muuttoliikkeestä maan sisällä ja maasta toiseen. usein tämä liike vie maalta kaupunkiin. Kaupungeissa asuu jo enemmän ihmisiä kuin maaseudulla. joka kuukausi viisi miljoonaa ihmistä muuttaa kaupunkiin, kolme miljoonaa heistä slummiin. Kaupungistumisen pelätään lisäävän eriarvoisuutta, väkivaltaa ja köyhyyttä. se on kuitenkin ilmiö, jota ei voi pysähdyttää. tapaa, jolla kaupungistumiseen vastataan, voidaan sen sijaan arvioida uudelleen. Keskusteluun ovat nousemassa kaupunkien tarjoamat mahdollisuudet, jotka voivat lisätä mullistavasti etenkin naisten ja tyttöjen hyvinvointia.
6 - maailmanKuVa
afriKasta länsimaiHin, maalta KauPunKeiHin
tyttöjen terveydenhoitoa pidetään joissakin maissa rahantuhlauksena, koska tyttö siirtyy avioliiton myötä toiseen perheeseen.
tyttöjen koulutus ja suojelu ovat kehityksen avaimia
tyttöjen oikeuksia poljetaan järjestelmällisesti ympäri maailmaa. joka vuosi kymmenet miljoonat tytöt kuolevat tai vammautuvat väkivallan ja laiminlyöntien seurauksena. tytöt nähdään usein uhkana, rasitteena tai heitä ei nähdä lainkaan. monissa maissa tyttösikiöitä abortoidaan ja tyttövauvoja surmataan sukupuolensa takia. esimerkiksi intiassa Punjabin osavaltiossa jopa joka viides tyttö on jäänyt syntymättä tai on surmattu vauvana. arvioidaan, että intian väestöstä puuttuu systemaattisen sukupuolisyrjinnän takia 50 miljoonaa tyttöä ja naista. samoissa maissa, joissa tyttösikiöitä abortoidaan, nuoria naisia ryöstetään ja kaupataan aviovaimoiksi. ero tyttöjen ja poikien määrässä on esimerkiksi intiassa ja Kiinassa paikoin hälyttävä. tulevista vaimoista käydään jo ankaraa kilpailua. Koulutus on tutkitusti paras keino parantaa tyttöjen ja naisten asemaa. nykyisin vain osa kehitysmaiden tytöistä opiskelee ammatin. Planin tutkimuksen mukaan jokainen vuosi, jonka tyttö käy toisen asteen koulua, lisää hänen tulevan perheensä tuloja jopa viidenneksen. ammattiin kouluttaminen on mahdollisuus saada tytöt pois kaduilta ja tietoisiksi oikeuksistaan. because i am a girl -raportti kehottaakin nostamaan tyttöjen koulutuksen ja suojelun pikaisesti kehitysponnistelujen keskiöön. Kaupungistuminen luo uhkien lisäksi mahdollisuuksia, myös koulutusmahdollisuuksia. Kehittyvissä maissa koulua käyvien 1014-vuotiaiden tyttöjen osuus on kaupungeissa 18 prosenttia korkeampi kuin maalla. 1519-vuotiaiden tyttöjen kohdalla ero on peräti 37 prosenttia. useimmiten kaupunkilaistytöt myös pysyvät koulussa eikä heitä naiteta alaikäisinä. saharan etelänpuoleisessa afrikassa ja etelä-aasiassa puolet maaseudun nuorista tytöistä naitetaan 18 ikävuoteen mennessä. se on kaksi kertaa niin paljon kuin kaupungeissa.
tyttöjen ongelmat koskettavat Eurooppaa euroopan pitäisi olla kiinnostunut kehitysmaiden kaupungistumisesta, sillä ohjaamalla köyhien maiden kaupunkien kasvua voidaan vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumiseen ja ei-toivottuun siirtolaisuuteen. slummiutuminen vauhdittaa eurooppaan suuntautuvaa ihmiskauppaa, jonka on todettu olevan rikollisille huumekauppaakin parempaa bisnestä. Halpa työvoima ja seksikauppa pitävät yllä ihmiskauppaa. tytöt kärsivät tästä noidankehästä. rakennammeko hyvinvointia tyttöjen kustannuksella?
8 - maailmanKuVa
Poimintoja mediasta
intiassa ja Kiinassa tytön syntymä on perheelle epäonni ja taakka. siksi tyttösikiöitä abortoidaan. (economist 2010) Varakkaat saudiarabialaiset ostavat kenialaistyttöjä kotiorjikseen. tytöt elävät taloihin lukittuina palkatta ja jäteruualla. tyttöjen välitys tapahtuu laillisena yritystoimintana. (bbC 2010) Kiinassa on jo pulaa tytöistä. Perheet myyvät alaikäiset tytöt prostituoiduiksi ja aviovaimoiksi. naimakelpoisia tyttöjä haetaan ilmoitusten kautta myös naapurimaista.(bbC 2009) somalialaiset tytöt orpoutuvat sisällissodassa ja yrittävät päästä länsimaihin sukulaistensa luokse. länsimaiden oikeuskäytäntöön afrikkalainen yhteisöllisyys sopii huonosti. lisäksi epäillään, että tyttöjä kaupataan uudessa kotimaassa. (Hs 2010) Kaukasuksella nuoret tytöt ryöstetään euroopan bordelleihin. tyttökauppa on laajaa. jopa yK:n rauhanturvaajat on tuomittu tyttöjen hyväksikäytöstä. (economist 2009)
tyttöjen Kurjat työolot estäVät KeHitystä
Kehitysmaiden työssäkäyvistä naisista 60 prosenttia työskentelee harmaassa taloudessa, joka kukoistaa varsinkin kaupungeissa. suuri osa heistä on nuoria, jotka työskentelevät kotiapulaisina tai tekevät kotonaan pienimuotoista tuotantotyötä. Kotityötä pidetään yleisesti turvallisena, mutta siihen liittyy monia vaaroja, hyväksikäyttöä ja seksuaalista väkivaltaa. yli satamiljoonaa nuorta naista työskentelee tekstiili-, lelu- ja elektroniikkatehtaissa, jossa päivät ovat laittoman pitkät ja työolot vaikeat. työmarkkinat pitävät nuoria naisia joustavana työvoimana, josta on helppo hankkiutua eroon taloudellisen tilanteen muuttuessa. joustava työvoima tekee yrityksistä ja valtioista joustavia talouden vaihteluille, mutta epävakaata ja epävarmaa elämää viettävät kotitaloudet maksavat kalliin hinnan. sen lisäksi että kurjat työsuhteet ovat tytöille henkilökohtaisen tragedia, ne ovat katastrofi epävakaille talousalueille. Köyhät maat menettävät joka vuosi miljardeja dollareja, kun tytöt jäävät talouskierron ulkopuolelle. Kehitysmaissa on 500 miljoonaa nuorta naista, jotka voisivat olla keskeisesti mukana taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä. miljoonat naiset ovat lähteneet kotimaastaan ulkomaille hankkimaan elantoa. Puolet kansainvälisistä siirtolaisista onkin naisia. naiset lähettävät perheilleen miljoonia euroja ruokaan, vaatteisiin, lasten koulutukseen ja terveydenhuoltoon. monissa maissa rahalähetysten määrä on jo suurempi kuin maan saama kehitysapu. esimerkiksi filippiineillä rahalähetykset ovat bruttokansantulon selkäranka. Vuonna 2007 ulkomailla työskenteli 10 prosenttia maan väestöstä ja filippiiniläiset siirtolaiset lähettivät kotimaahansa 14,5 miljardia dollaria.
maailmanKuVa -
9
afriKasta länsimaiHin, maalta KauPunKeiHin
aivovuodon tyrehdyttäminen hyödyttäisi kaikkia
koulutettujen ja kyvykkäiden ammattilaisten muuttaminen afrikasta länsimaihin on monisyinen ongelma. siirtolaisten rahalähetykset kotiin ovat afrikan maille merkittävä apu, mutta ne eivät korvaa osaavien ihmisten työpanosta.
etelä-Koreassa ajatellaan, että maalla on ongelma: etelä-Korea menettää arvokasta pääomaa eli kansalaisten tietoja ja taitoja, kun koulutetut korealaiset muuttavat länsimaihin. tuhannet eteläkorealaiset nuoret lähtevät vuosittain opiskelemaan ulkomaille, useimmiten yhdysvaltoihin. Vuonna 2009 yhdysvalloissa asui 75 000 korealaista opiskelijaa. suurin osa heistä ei palaa kotimaahansa. Vastauksena opiskelijapakoon Korean hallitus on päättänyt rakentaa valtavan englanninkielisen koulun ja yliopistokampuksen jejunin saarelle. tavoitteena on Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö iom arvioi, että afrikka menetti 1990-luvulla joka vuosi 20 000 koulutettua ja kyvykästä ammattilaista länsimaihin. yK:n mukaan tämä on suurimpia esteitä afrikan kehitykselle. yK:n kauppa- ja kehitysjärjestö unCtad arvioi, että jokaisesta länsimaihin muuttaneesta koulutetusta afrikkalaisesta koituu lähtömantereelle noin 184 000 dollarin menetys. aivovuoto afrikasta länsimaihin on erityisen suuri ongelma terveydenhuoltosektorilla. esimerkiksi malawissa yhtä lääkäriä kohden on jopa 50 000 potilasta, koska suurin osa malawilaisista lääkäreistä on muuttanut parempien palkkojen perässä yhdysvaltoihin ja britanniaan. ajoittain pelkästään manchesterin kaupungissa on asunut enemmän malawilaisia lääkäreitä kuin malawissa. syy on helppo löytää: malawin terveydenhuoltosektori on käytännössä romahtanut, joten pätevien lääkäreiden ja sairaanhoitajien on pakko etsiä muualta mahdollisuuksia ammattinsa harjoittamiseen. tilanne on sama monessa muussa afrikan maassa. Pelkästään yhdysvalloissa on yli 21 000 nigerialaista lääkäriä, ja 60 prosenttia ghanassa opiskelleista lääkäreistä on lähtenyt töihin muualle. africarecruitin kyselytutkimus osoittaa, että 38 prosenttia ulkomaille muuttaneista ghanalaislääkäreistä on lähtenyt ulkomaille jatkokoulutusta varten, 28 prosenttia parempien työolojen perässä, 20 prosenttia pa-
linus atarah
niin kauan kuin aivovuotoon ei puututa, on kuin länsimaiset kehitysavun antajat kaataisivat vettä vuotavaan säiliöön.
tarjota kotimainen vastine niille houkutuksille, joiden perässä nuoret korealaiset lähtevät ulkomaille. jos etelä-Koreakin suhteellisen kehittynyt maa, jonka bruttokansantuote on 20 miljoonaa dollaria on huolissaan kyvykkäiden ihmisten maastamuutosta, afrikan mailla on erityisen suuri syy huoleen ja toimiin niin kutsutun aivovuodon pysäyttämiseksi. Viisitoista prosenttia ugandan koulutetusta työvoimasta muuttaa maasta joka vuosi, kun brasiliassa vastaava luku on vain 0,6 prosenttia. ugandassa on 15 miljoonaa asukasta, brasiliassa 188 miljoonaa.
10 - maailmanKuVa
rempien tulojen toivossa ja 15 prosenttia siksi, että kaipasi paremmin toimivaa terveydenhuoltojärjestelmää. tilastojen tarkastelu paljastaa, että 43 prosenttia lähteneistä kaipasi tehokkaampaa terveydenhoitojärjestelmää ja lähes 40 prosenttia halusi paremmat mahdollisuudet erikoistua ja keskittyä työhönsä. tämän voi tulkita niin, että jopa 83 prosenttia ghanalaisista lääkäreistä jäisi kotimaahansa, jos terveydenhuoltoalan kapasiteetti olisi kunnossa. mutta tästä syntyy noidankehä: kuinka kapasiteettia voidaan vahvistaa, kun niin monet lähtevät? afrikan murenevan terveydenhuoltojärjestelmän perusteet valettiin 1970- ja 80-luvuilla, jolloin maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto imf ajoivat monessa maassa läpi rakennesopeutusohjelman. ne pakottivat maat leikkaamaan rajusti menoja terveys-, koulutus- ja maataloussektoreilla. terveyssektori ei ole koskaan toipunut supistuksista. Koulutettujen ja kyvykkäiden ihmisten jatkuva pako afrikasta nostaa tuskin yhtäkään kulmakarvaa länsimaissa, mutta tilanne vaatii vakavaa paneutumista ja toimenpiteitä. ongelman ratkaisu vaatii kohdennettua kehitysapua, jolla poistetaan sellaisia esteitä kuin romahtava infrastruktuuri ja työmahdollisuuksien puuttuminen. Kehitysavun prioriteetit ovat vaihdelleet viime vuosikymmeninä jatkuvasti ja niistä ovat päättäneet lähinnä lahjoittajat. mutta niin kauan kuin aivovuotoon ei puututa, on kuin länsimaiset kehitysavun antajat kaataisivat vettä vuotavaan säiliöön. todennäköisesti tilanne vain pahenee tulevina vuosikymmeninä, kun väestön ikään-
tyminen ja syntyvyyden lasku lisäävät länsimaissa sekä koulutetun että kouluttamattoman työvoiman tarvetta. länsimaiden poliittisessa keskustelussa maahanmuutosta on tullut kuohuttava, puoluerajat ylittävä aihe. muukalaisvihamieliset oikeistopuolueet kartuttavat poliittista painoarvoaan tanskan ja ruotsin kaltaisissa maissa, joiden siirtolaispolitiikka on aiemmin ollut vapaata. suomessa populistinen Perussuomalaiset on noussut viimeisten mielipidemittausten mukaan maan neljänneksi suurimmaksi puolueeksi, suurelta osin maahanmuuttokriittisten kannanottojensa vuoksi. on ironista, että Perussuomalaisten kaltaiset populistiset puolueet vastustavat kiivaimmin kehitysyhteistyötä ymmärtämättä, että jos kehitysmaiden olot paranevat, harvemman täytyy etsiä vihreämpää ruohoa länsimaista. Koulutettujen afrikkalaisten muuttovirta on pieni mutta merkittävä osa kokonaisongelmaa, jonka kanssa länsimaiden täytyy kamppailla maahanmuuttopolitiikkaa suunnitellessaan. Kaikki voittavat, jos afrikan aivovuodon tukahduttamiseksi ponnistellaan riittävästi. Pitkällä aikavälillä ponnistukset katkaisevat siivet muukalaisvihamielisiltä oikeistoryhmiltä ja lisäävät afrikan maiden vaurautta. on muistettava, ettei aivovuoto ole afrikan maillekaan pelkkä ongelma. siirtolaisuus myös hyödyttää lähtömaita, sillä siirtolaiset lähettävät kotimaihinsa niin paljon rahaa, että summa ylittää julkisen kehitysavun (oda) määrän. rahansiirrot eivät kuitenkaan voi korvata kyvykkäitä ihmisiä.
Kirjoittaja on VaPaa toimittaja.
maailmanKuVa -
11
afriKasta länsimaiHin, maalta KauPunKeiHin
maalta pakoon
Jos afrikan maaseudulla olisi työtä, nuorten ei tarvitsisi muuttaa toimeentulon perässä kaupunkiin tai ulkomaille.
tiina Kirkas
Paikallisilta markkinoilta voi usein ostaa halvimmalla teollisuusmaiden tuotantoja vientituettua tuontiviljaa.
12 - maailmanKuVa
afrikkalaisista nuorista 70 prosenttia asuu maaseudulla. yleensä he viljelevät maata, kasvattavat karjaa, kalastavat. osa tienaa elantonsa myös kodin ulkopuolella maatyöläisinä, osa pyörittää omaa pikkubisnestä. nuoret huolehtivat perheissään myös kotiaskareista. etenkin tytöt hakevat vettä ja polttopuuta, laittavat ruokaa, hoitavat pienempiään. etiopiassa nuoret työskentelevät viikossa 43 tuntia, joista yli 30 kuluu kotityössä. afrikan maaseudulla nuorilla ei ole varaa joutenoloon, ei edes sairailla ja vammaisilla. nuoret ovat harvoin työttömiä mutta sitäkin useammin alityöllistettyjä. He tekisivät enemmänkin työtä, jos työtä vain olisi tarjolla ja siitä maksettaisiin kunnon palkkaa. omavaraisessa taloudessa nuorten työ tuottaa vähän, eikä kotityöstä makseta mitään. maatalouden tuottojen kasvattaminen on hankalaa, sillä harvoin nuoret onnistuvat hankkimaan omaa maata. He elävät kädestä suuhun, eikä käteen pääse syntymään ylimääräistä rahaa, jota voisi sijoittaa uudistuksiin tai käyttää hankintoihin. maataloudella ei välttämättä muutenkaan löisi rahoiksi, kun paikallisilta markkinoilta voi usein ostaa halvemmalla teollisuusmaiden tuotanto- ja vientituettua tuontiviljaa. erityisen ahtaalla elävät tytöt, jotka osassa afrikan maaseutua avioituvat ja saavat ensimmäiset lapsensa jo 15-vuotiaina. Heidän mahdollisuutensa elättää itsensä omalla työllään on kaikkein huonoin. Kun vaihtoehtoista palkkatyötä ei ole, monet maalaisnuoret halajavat ja lopulta hankkiutuvat kaupunkeihin työnhakuun. osa lähtee suoraan ulkomaille: afrikassa varsinkin etelä-afrikkaan, muutoin eurooppaan. Kaupungeista nuoret hakevat myös koulutusta, joka afrikan maaseudulla on vähäistä ja laadultaan heikkoa. etiopiassa maalta lähtevistä nuorista yli puolet haluaa kaupunkiin koulutuksen ja vain viidennes työn takia. monet pakenevat myös ympäristötuhoa tai väkivaltaa.
Ei varaa työttömyyteen
Kaupungitkaan eivät tarjoa työtä kaikille halukkaille, vaan myös kaupunkien nuorilla on pulaa työstä. afrikkalaisnuorista keskimäärin puolet on työttömiä, ja saharan eteläpuoleisessa afrikassa kaksi kolmesta työttömästä on nuoria. joka vuosi afrikassa työelämään pyrkii seitsemästä kymmeneen miljoonaa nuorta, joista vain kymmenisen prosenttia löytää itselleen palkkatyötä. edes korkeakoulutus ei takaa työpaikkaa, jos nuorella ei ole työkokemusta, sopivaa perhetaustaa ja toimivaa suhdeverkostoa. Kansainvälisen kehitysrahan vastineeksi afrikan valtiot ovat joutuneet remontoimaan rakenteitaan, mikä on karsinut työpaikkoja varsinkin julkiselta sektorilta. tilalle ei ole syntynyt työllistävää yksityistä teollisuutta ja palvelutuotantoa. siksi monet koulutetut afrikkalaisnuoret ovat hankkineet työtä ulkomailta, esimerkiksi sairaanhoitajina isossa-britanniassa. Päinvastoin kuin osalla kaupunkilaista, maalaisnuorilla ei ole kaupungissakaan varaa jäädä työttömiksi. He tekevät mitä tahansa hanttihommaa tai työllistävät itse itsensä niin sanotulla epävirallisella sektorilla. työ on usein huonosti palkattua, epävarmaa ja vaarallista mutta monen mielestä silti parempaa kuin kotona maaseudulla. osa nuorista täydentää elantoaan myös kotitarveviljelyllä kaupunkien laitamilla. monille se on välttämätöntä, sillä reilut 70 prosenttia afrikkalaisista nuorista joutuu selviytymään puolellatoista eurolla päivässä.
satsataanko maaseutuun vai kaupunkeihin?
mitä sitten pitäisi tehdä? afrikan kaupungit kasvavat kiivaasti, myös korkean syntyvyyden takia. Vuoteen 2025 mennessä jopa 60 prosenttia afrikkalaisista asunee kaupungeissa. Kaupungeissa kaikille tarvitseville ei kuitenkaan riitä kunnollisia asumuksia, saati puhdasta juomavettä, vessoja, kouluja tai terveydenhoitoa. slummeissa toimettomat nuoret miehet turvautuvat
maailmanKuVa -
13
afriKasta länsimaiHin, maalta KauPunKeiHin
usein päihteisiin ja ääriajatteluun ja ryhtyvät rettelöimään. lopulta väkivalta tuhoaa viimeisenkin toiveen terveestä talouskasvusta ja uusista työpaikoista. samaan aikaan maaseutu taantuu entisestään, kun sieltä lähtevät koulutetuimmat ja yritteliäimmät nuoret. jäljelle jääneiden peruspalvelut näivettyvät ja hyvinvointi rapautuu. maailmanpankki kehottaakin satsaamaan maaseutuun. nuorille on luotava opiskelu- ja työpaikkoja, jotka koukuttavat heidät kotiseuduilleen. Pankin mielestä afrikan maaseutu tarvitsee enemmän ja parempia kouluja, jotka valmentavat nuoret nykyaikaiseen työntekoon. myös tytöt ja lapsityöläiset on saatava koulunpenkille. samalla maatalouden on uudistuttava. tuotantoon tarvitaan tehoa ja kaupallista otetta. se tarkoittaa nykyaikaisia viljelymenetelmiä ja välineitä sekä markkinaosaamista. taloudellista lisäarvoa on hankittava myös maatalouden ulkopuolelta pienteollisuudesta ja palveluista, joille vaurastuva maaseutu luo kysyntää. latinalaisessa amerikassa yli puolet maaseudun nuorista työllistyy maatalouden ulkopuolella. miksei myös afrikassa, maailmanpankki kysyy. monet kehitystutkijat kuitenkin muistuttavat, että afrikankin tulevaisuus on kaupungeissa. on siis kehitettävä kaupunkeja, koska niihin luontaisesti kasaantuu mantereen taloudellinen ja henkinen pääoma: raha ja markkinat, tiede ja kulttuuri, hallinto ja
poliittinen päätöksenteko. elinvoimaiset kaupungit vireyttävät ajallaan myös maaseutua, kun kotiseuduillaan vierailevat nuoret tuovat mukanaan uusia oivalluksia, tekemisen tapoja ja rahaa. maaseudun tulisi vuorostaan tuottaa riittävästi ruokaa kaikille talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävästi. nuorten pysyvällä työllistymisellä on joka tapauksessa samat reunaehdot sekä maaseudulla että kaupungeissa. tarvitaan teitä, kulkuvälineitä, sähköä ja viestintäteknologiaa. tarvitaan myös rehellisiä virkamiehiä, luotettavaa pankki- ja luototusjärjestelmää, työllistävää talouskasvua, avointa keskustelua, yrittäjähenkistä ilmapiiriä, yhteiskunnan vakautta. ennen kaikkea tarvitaan afrikkalaista pienviljelijää ja -yrittäjää rohkaisevaa globaalia kauppapolitiikkaa, joka lannistamisen sijaan kannustaa. selvää on, ettei yhdelläkään afrikkalaisella valtiolla ole varaa syrjäyttää nuoriaan ja tärvätä heidän energiaansa, intoaan ja kykyään oppia uutta ja tehdä toisin.
Kirjoittaja on VaPaa toimittaja. artikkalissa on käytEtty mm. sEuraaVia lähtEitä: youtH and emPloyment in afriCa: tHe Potential, tHe Problem, tHe Promise. afriCa deVeloPment indiCators 2008/2009. 2009, world banK. afriCan youtH rePort 2009: exPanding oPPortunities for and witH young PeoPle in afriCa. 2009, eConomiC Commission for afriCa.
afrikka on nuorten maanosa
· Viidennes afrikkalaisista on 1524-vuotiaita nuoria. Vuoteen 2045 mennessä nuorten määrän ennustetaan kaksinkertaistuvan nykyisestä 200 miljoonasta. · yli 60 prosenttia kaikista afrikkalaisista on alle 25-vuotiaita. · tilastollisesti afrikkalainen norminuori on 18,5-vuotias nainen, joka asuu maaseudulla, osaa lukea muttei käy koulua. · nuorten työnteko on yleisintä saharan eteläpuoleisessa afrikassa, jossa useimmilla ei ole varaa
opiskeluun tai työttömyyteen. sitä vastoin he ovat alityöllistettyjä eli tekevät palkattua työtä alle 30 tuntia viikossa. Pohjois-afrikassa nuoret opiskelevat pitkään ja varsinkin tytöt jäävät perhesyistä kotiin. · Pohjois-afrikassa lähes 90 prosenttia nuorista osaa lukea, kun taas saharan eteläpuolisessa afrikassa osuus on 72 prosenttia. Pohjois-afrikassa 68 prosenttia nuorista jatkaa peruskoulun jälkeisiä opintojaan toisella asteella. saharan eteläpuolisessa afrikassa vastaava luku on 32. · joka neljäs afrikkalainen 514-vuotias lapsi tekee työtä.
14 - maailmanKuVa
roselyne omondi-ogao
eliitin mukeista kansan lempijuomaksi
Vielä kymmenen vuotta sitten kahvi ei ollut tavallisten ugandalaisten ja kenialaisten ulottuvilla. yrittäjänaiset Jolly ngabirano ja annette nanziri muuttivat mielikuvan kahvista ja loivat samalla kymmeniä työpaikkoja.
istun nairobissa java House -kahvilassa juomassa lattea, kun silmäni osuvat fortune-lehden talousuutiseen. se kertoo, että kahvista on tullut j.m. smucker -yhtiön toiseksi tärkein tuote. mieleeni muistuvat ajat, jolloin tapasin kävellä kahvilan sijaan ruokakioskille kadunkulmaan ja tilata kupin kahvia. silloin myyjä kaatoi kuppiin Kahawa numero ykköstä. Heikkolaatuinen Kahawa numero ykkönen muistutti litkua, jota sai, jos antoi veden valua filterissä jo kertaalleen käytettyjen kahvinporojen läpi. Kahawa oli vielä kymmenen vuotta sitten tavallisten kenialaisten ja ugandalaisten juomaa; kunnollisen kahvin juominen oli luksusta, jota vain eliitti pystyi harrastamaan. Vielä vuosikymmen sitten minäkään en voinut vain kävellä kahvilaan ja tilata kupillista hyvää kahvia kärsimättä pientä henkilökohtaista pankkikriisiä. siihen oli kaksi syytä. ensinnäkin kahvia kasvatettiin pääosin vientiä varten. se tarkoitti, että paras kahvi pakattiin säkkeihin ja lähetettiin ulkomaanmarkkinoille. Kenialaiset ja ugandalaiset joutuivat tyytymään niihin kahvipapuihin, jotka jäivät yli. toiseksi: vaikka Kenia ja uganda tuottivat hyvää laatukahvia, parhaiten kuumien juomien kaupassa kukoisti tee. turha edes mainita, että paikalliset joivat mieluummin korkealuokkaista teetä kuin huonoa kahvia.
me olimme pitkään teeihmisiä. ainoa kahvi, jota join nuorena poikana, oli pikakahvi, sanoo javayritysryppään markkinoija Eden yemane. Kaikki muuttui, kun kaksi ugandalaista naista, Jolly ngabirano ja annette nanziri, päättivät mullistaa tavallisten ihmisten mielikuvan ugandalaisesta kahvista. nykyisin ugandan pääkaupunki Kampala on täynnä trendikkäitä kahviloita ja moni ravintola-alaa opiskeleva nuori haluaa erikoistua kahviin. samaan aikaan kahvilamuoti on levinnyt Keniaankin.
Café pap syntyi kahvilatyhjiöön
Kun jolly ngabirano valmistui makereren yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta, hän työskenteli sihteerinä Kahvinmarkkinoijien liitossa. ugandassa elettiin kahdeksankymmentälukua, ja kahvibisneksellä meni huonosti poliittisten levottomuuksien takia. jolly ehti harkita yrityshallinnon opintoja ja työskennellä verotoimistosta, ennen kuin kahvikauppa alkoi taas luistaa 90-luvun lopulla. mutta vaikka ugandan kahvikauppa kukoisti, kahvia ei yleensä ollut tarjolla ugandalaisissa kahviloissa ja ravintoloissa. jolly huomasi, ettei edes pikakahvia saanut pikaruokapaikoista tai "kahviloista", joissa nuoret aikuiset tapasivat työpäivän jälkeen. niinpä jolly avasi oman, oikeaa kahvia tarjoavan kahvilan, Café Papin.
maailmanKuVa -
15
taustaKuVat: Pauliina ojala
afriKasta länsimaiHin, maalta KauPunKeiHin
tapaus Café pap
roselyne: miksi perustut Café Papin? Jolly: ajatus siitä, että me tavalliset ugandalaiset istuisimme kahviloissa juttelemassa ja nauttisimme kupin kahvia silloin tällöin, oli aivan mahdoton. ei ollut oikein, ettei kahvimaan kansa saanut nauttia tuottamaansa korkealuokkaista arabica-kahvia. Halusin muuttaa asioita ja nauttia kupin espressoa muiden ugandalaisten kanssa. avasin kahvilani 2004. aluksi työntekijöitä oli viisi, nyt minulla on 62 alaista. r: miten selität yrityksesi kasvun? J: ihmiset ovat alkaneet ymmärtää kahvin tuoman nautinnon arvon ja kuluttaa kahvia. minulla on Kampalassa jo kaksi kahvilaa, toinen garden Cityn ostoskeskuksessa ja toinen Parliament avenuella lähellä parlamenttia. r: mistä kahvisi tulee? J: gumutindon kahviosuuskunnasta. se on sertifioitu kahvintuotantolaitos mbalessa itäisessä ugandassa. Viljelijät ovat kahviosuuskunnan jäseniä ja omistajia. r: miten oma kahvi-innostuksesi ja liiketoimintasi on muuttanut tavallisten ugandalaisten elämää? J: mukava, kun kysyt tätä! Pidän itseäni ihmisten palvelijana, johtajana. ajattelen mielelläni, että hyväntekeväisyys alkaa kotoa. yritykseni tuo ruoan perheeni pöytään, mutta ei siinä kaikki! Café Papin työntekijät tietävät, että yhtiö toimii sydämellään ja rakkaudesta kahvinjuontiin. maksan täsmällisesti palkat ja terveydenhuoltovakuutukset työntekijöilleni ja muistan heidän syntymäpäivänsä. He tietävät, että voin joskus lainata heille rahaa ja että olen heidän ystävänsä. autan heitä löytämään parhaat kykynsä. tällaiseen ei ole ugandalaisilla työpaikoilla totuttu. Haluan katsoa asiaa näin: jos Café Papia ei olisi, maassamme olisi 62 työtöntä ugandalaisnuorta lisää. Café Pap on Heritage Coffee Companyn käsivarsi. sen lisäksi, että huolehdimme työntekijöiden hyvinvoinnista, tuemme kahvintuottajanaisia hankkimaan tuloja monipuolisemmilla tavoilla. me koulutamme
heitä karjanhoidossa, sienien kasvattamisessa ja käsityötaidoissa. r: mitä suunnitelmia sinulla on? J: Haluan paremmat kahvilatilat ja suuremman varaston Kampalaan. isommat tilat, mutta ei niin isoja, että ilmapiiri, kahvin laatu ja hyvä palvelu kärsivät. juuri nämä asiat liitetään nyt Café Papiin. r: miten valvotte kahvin laatua? J: Café Pap ostaa vain korkealaatuisimpia käsin poimittuja kahvipapuja. Kahvin käsittely on hyvin korkealuokkaista.
tapaus kawa Java
toisin kuin lapsena teetä juonut jolly, Kawa javan perustaja annette nanziri maistoi kahvia jo lapsena. nyt hän asuu atlantassa yhdysvalloissa. Kahvin vientikaupasta on tullut hänelle elämäntehtävä. roselyne: mistä kaikki alkoi? annette: isovanhempani sekä äidin että isän puolelta kasvattivat kahvia. Vietin pitkiä aikoja etenkin kesälomilla sadonkorjuussa. Keräsin kahvipapuja käsin. r: milloin päätit perustaa Kawa javan? a: Päivänä jona tajusin, että kahvi on maailman tärkeimpiä kulutustuotteita. rakkauteni kahviin ei siis ollut tärkein syy. ajattelin, että olisi hienoa auttaa ugandalaisia kahvintuottajia viemään satoa sekä ulkomaille että ugandan kotimarkkinoille. tiesin, että ugandassa tuotetulla kahvilla oli hyvä maine: yhdysvaltalaiset ystäväni jopa pyysivät, että toisin ugandasta tuliaisena paikallista kahvia. Heidän mielestään se oli maukasta mutta ei liian kitkerää. r: Kerro enemmän yrityksestäsi. n: Perustin Kawa javan 2009. ostamme kahvia kahviosuuskunta gumutindosta. Kun ugandan viranomaiset ovat tarkistaneet kahvin tason esimerkiksi makutesteillä, Kawa java rahtaa kahvin lämpötilaltaan sopivaan varastoon atlantaan. sieltä se lähtee
16 - maailmanKuVa
afriKasta länsimaiHin, maalta KauPunKeiHin afriKasta länsimaiHin, maalta KauPunKeiHin
nairobin slummit kärsivät samasta perusongelmasta kuin sata vuotta sitten: julkiset palvelut ja viralliset työpaikat puuttuvat. Epävirallinen sektori mahdollistaa toimeentulon mutta ei vaurastumista.
unelmia ja hanttihommia
anna-Kaisa Hiltunen
18 - maailmanKuVa
yksi nuorista on muuttanut tänne asuttuaan vuosia kaduilla. toinen on täältä syntyjään, kolmas lähetetty tänne maaseudulta, sukulaisten hoiviin paremman elämän perään. ollaan Kawangwaressa Kenian pääkaupungin nairobin länsipuolella. Kawangware on yksi nairobin 66:sta slummiksi laskettavasta asuinalueesta. täältä on vaikea löytää töitä. Kawangware ja muut nairobin slummit ovat täynnä turhautuneita nuoria miehiä, sanovat slummissa asuvat nuorukaiset Jimmy mbidi ja michael nderitu. miehet ovat kokoontuneet paikalliseen kerhotilaan pitämään perustamansa nuorisoryhmän kokousta. ryhmän tarkoituksena on tarjota nuorille vertaistukea, etsiä työmahdollisuuksia ja kertoa esimerkiksi huumeidenkäytön ja muiden slummielämän houkutusten vaaroista. mbidi ja nderitu ovat tyypillisiä slummiasukkaita: nuoria, työhaluisia mutta köyhiä. He käyttävät korkeintaan pari, yleensä alle yhden euron päivässä elämiseen tai pikemminkin selviytymiseen. omien sanojensa mukaan mbidi ja nderitu ovat "säätäjiä", hustlers: he tekevät henkensä pitimiksi milloin mitäkin hanttihommia. muutama kilometri Kawangwaresta etelään leviää Kibera, itä-afrikan suurin ja yksi koko afrikan suurimmista slummeista. siellä mbidin ja nderitun kaltaisia on satoja tuhansia. Kiberassa asuu noin miljoona ihmistä, ja suurin osa asukkaista on lapsia ja nuoria. enemmistö heistä haluaa rakentaa itselleen paremman tulevaisuuden. mutta millä edellytyksillä?
luja kehitetty. Kibera syntyi vuonna 1912, kun joukko britannian armeijassa palvelleita nuubialaissotilaita palasi Keniaan. Heillä ei ollut maata, joten nairobin siirtomaaisännät antoivat heille väliaikaisen luvan asettua metsittyneelle maalle kaupungin eteläpuolelle. sotilaat nimesivät alueen nuubian kielen sanalla kibra, joka tarkoittaa metsää tai viidakkoa. Vajaassa sadassa vuodessa Kibera, Kawangware ja muut nairobin slummit ovat muuttuneet väliaikaisiksi tarkoitetuista asuinalueista urbaaneiksi viidakoiksi. esimerkiksi Kiberassa alle kahden ja puolen neliökilometrin alueella elää noin miljoona ihmistä. alue peittyy pelti- ja savimajojen ruskeansävyisistä katoista, ja päällystettyjen teiden sijaan aluetta halkovat saviset polut. Kasvusta huolimatta slummien perusongelma on
mbidi ja nderitu ovat tyypillisiä slummiasukkaita: nuoria, työhaluisia mutta köyhiä.
sama kuin 1900-luvun alussa: julkisten palveluiden lähes täydellinen puute. se rajoittaa slumminuorten tulevaisuudennäkymiä eniten.
slummi pakottaa epäviralliselle sektorille
esimerkiksi Kiberasta puuttuvat sekä julkinen sähköettä vesijohtoverkko. asukkaat hankkivat sähkönsä yksityisiltä palveluntarjoajilta tai varastavat slummin ulkopuolelta kunnan sähkölinjoista. Vetensä asukkaat ostavat kioskeista kalliimmalla kuin kunnallisista palveluista nauttivat keskituloiset slummin ulkopuolella. Valtion ylläpitämiä kouluja Kiberassa ei ole yhtäkään, ja klinikatkin ovat harvassa. muissa slummeissa tilanne on samankaltainen. siksi slummien lasten ja nuorten koulunkäynti on onnenkantamoisten varassa. nderitu ja mbidi kävivät peruskoulun, mutta lukio jäi kummaltakin kesken, koska vanhemmilla ei ollut rahaa. Koulunjälkeistä työnsaantia puolestaan vaikeuttaa
maailmanKuVa -
metsämaasta urbaaniksi viidakoksi
nairobin slumminuorten tulevaisuuden edellytykset juontavat historiaan, aina 1900-luvun vaihteeseen, jolloin nairobi ja sen slummit syntyivät. 1899 perustetun nairobin siirtomaaisännät pakottivat mustan väestön asumaan kehnoille alueille virallisen kaupungin ulkopuolelle. niinpä mustat perustivat omia, epävirallisia asuinalueitaan virallisen kaupunkirakenteen sekaan ja laitamille. Koska asumukset olivat epävirallisia, siirtomaaisäntien ei tarvinnut niistä välittää: teitä ei rakennettu, asuntoja ei kaavoitettu eikä julkisia palve-
19
v
addis abeban slummeissa Viriää toiVo
Etiopian pääkaupungissa slummit ja keskiluokkaiset asuinalueet kasvavat toistensa lomaan. kaupungin kasvu luo hökkelikyliin toivoa siitä, että kovalla työllä tulevaisuus näyttää tätä päivää paremmalta. etiopian pääkaupungin addis abeban slummialueella silmiinpistävää oli, kuinka slummi ja keskiluokkainen asuinalue sekoittuivat toisiinsa. esimerkiksi kauppojen reunustaman pääkadun varteen oli alkanut kerääntyä slummiasumuksia, ja ennestään hökkeleistä koostuvalle alueelle oli hyvinvoinnin karttuessa kohonnut muutama keskiluokkainen asunto. näin kertoo Plan suomen pääsihteeri riitta Weiste. Hän vieraili etiopiassa keväällä 2010. esimerkiksi suomen etiopian-suurlähettilään residenssi oli lähes slummin keskellä. asuinalueiden sekoittumisen takia slummista ei jäänyt sellaista toivotonta mielikuvaa, jollainen monella länsimaalaisella hökkelikylistä on, weiste sanoo. toivoa hökkelikyliin toivat myös ne palvelut ja elinkeinot, joita paikalliset olivat Planin tukemina alkaneet pyörittää. weiste vieraili esimerkiksi äitiysklinikalla, jolla paikallisia vapaaehtoisia oli koulutettu antamaan äideille neuvolapalveluita. Vapaaehtoiset tukevat nyt sekä odottavia että jo synnyttäneitä äitejä lastenhoidossa ja lasten oikeuksien opettelussa. Klinikka oli tapaamispaikka, jossa äidit verkottuivat ja oppivat toisiltaan. Vapaaehtoisille neuvonta tarjosi lähes ammatin. slummien nuorille Plan opettaa elinkeinoja ja pienliiketoimintaa, kuten kanojen kasvattamista ja kaupunkiviljelyä. osa slumminuorista viljelee hökkeleiden lomaan raivaamillaan tilkuilla esimerkiksi herkkusieniä. oli mielenkiintoista nähdä, kuinka osa varsinkin herkkusienten viljelijöistä oli asialleen todella omistautuneita ja suunnitteli viljelmiensä laajentamista, koska sienten markkinat olivat niin hyvät. slummi tarjoaa mahdollisuuksia, mutta lopulta on kustakin yksilöstä kiinni, kuinka nuo mahdollisuudet hyödyntää, weiste sanoo. joka tapauksessa tärkeintä on, että varsinkin slummien nuoria ohjataan näkemään ne mahdollisuudet, joita slummeissa on jos vain käyttää mielikuvitusta ja soveltaa oppimaansa. weiste puhuu kehitysyhteistyökielellä "kapasiteetin vahvistamisesta". esimerkiksi liiketoiminnan alku voi olla pienestä avusta kiinni, mutta tuo pieni apu voi johtaa isoon muutokseen.
Kirjoittaja on VaPaa toimittaja.
maailmanKuVa -
21
afriKasta länsimaiHin, maalta KauPunKeiHin
Zimbabwelaiset nuoret etsivät parempaa elämää etelä-afrikasta
unelma paremmasta arjesta houkuttelee tuhansia nuoria laittomasti Zimbabwesta Etelä-afrikkaan. usein siirtolaisia odottavat ihmiskauppiaat, karut olot ja käännytys.
iida riekko, haastattelut: Plan Zimbabwe
Paperittomat siirtolaiset, etenkin lapset ja nuoret, ovat suuressa vaarassa joutua etelä-afrikassa ihmiskauppiaiden käsiin.
etelä-afrikan pilvenpiirtäjät, juhlavat jalkapallostadionit ja muodikkaat ostoskeskukset siintävät monen zimbabwelaisen nuoren mielessä. muuttoliike Zimbabwesta vauraampaan etelänaapuriin on vanha ilmiö, mutta Zimbabwen talousromahdus ja epävakaat olot ovat lisänneet dramaattisesti etelä-afrikkaan pyrkivien siirtolaisten määrää. arvioidaan, että Zimbabwen talouden romahdettua noin kolme miljoonaa zimbabwelaista on ylittänyt etelärajan suurin osa heistä laittomasti. Kansainvälinen työjärjestö ilo arvioi, että joka kuukausi noin 2 500 zimbabwelaista lasta ja nuorta lähtee etelä-afrikkaan. Paperittomat siirtolaiset, etenkin lapset ja nuoret, ovat suuressa vaarassa joutua etelä-afrikassa ihmiskauppiaiden käsiin. usein he päätyvät työskentelemään epäviralliselle sektorille kuten prostituoiduiksi, katukauppiaiksi tai kausityöläisiksi maatiloille.
uhkina jengiläiset, leijonat ja riistotyö
ndaizivei, 20, lähti etelä-afrikkaan kaksi vuotta sitten salaa vanhemmiltaan. Perheellä ei ollut varaa pitää tyttöä koulussa, ja tulevaisuudennäkymät kotikylässä olivat heikot. ndaizivei ja hänen kolme ystäväänsä saivat kyydin salakuljettajalta. Heillä ei ollut rahaa, mutta salakuljettaja lupasi, että tytöt voisivat maksaa perillä työllään. Kun joukko oli ylittänyt etelä-afrikan rajan, heidät saartoi
22 - maailmanKuVa
aseistettu jengi. rajan tuntumassa liikkuu paljon rikollisryhmiä, jotka saavat elantonsa paperittomien siirtolaisten kauppaamisesta työvoimaksi. Hyökkääjät vangitsivat ndaizivein ja hänen ystävänsä autiotaloon läheiseen mesinan kaupunkiin. seuraavan kuukauden aikana jengiläiset raiskasivat tytöt kerran toisensa jälkeen. Välillä mietimme itsemme tappamista. emme uskaltaneet paeta, koska emme tienneet, mistä saisimme ruokaa, ndaizivei kertoo. naapurit vapauttivat tytöt autiotalosta, sillä he tiesivät jengiläiset ihmiskauppiaiksi. Poliisi karkotti ndaizivein ja tämän ystävät välittömästi Zimbabween. moni zimbabwelainen myös kuolee matkalla etelä-afrikkaan. niin oli käydä 19-vuotiaalle Victorille. Hän ylitti maiden välissä virtaavan limpopojoen yhdessä useiden paperittomien siirtolaisten kanssa. Kun joukko vaelsi pensaserämaassa etsimässä maatilaa, jolta voisi kysyä töitä, leijonalauma hyökkäsi siirtolaisten kimppuun. moni kuoli, mutta Victor ehti kavuta puuhun. leijonat lähtivät vasta kahden päivän jälkeen, varmaankin juomaan, Victor kertoo. Hän ja muut pelastuneet pääsivät läheiseen kylään ja saivat töitä viinitilalta. Victor poimi viinirypäleitä kaksi kuukautta. ensimmäisestä kuukaudesta hän sai palkkaa 40 euroa, mutta toisen jälkeen työnantaja kieltäytyi maksamasta. Kun Victor ja muut siirtotyöläiset uhkasivat lähteä, tilan omistaja hälytti poliisit, jotka karkottivat zimbabwelaiset kotimaahansa.
Vuohista uusi ura
Kun Victor palasi kotikyläänsä, kehitysyhteistyöjärjestö Plan oli juuri aloittamassa ohjelmaa, jossa nuoret paluumuuttajat oppivat hoitamaan vuohia ja käymään kauppaa. Victor pääsi mukaan. jos vuohemme alkavat lisääntyä, voimme ehkä ostaa lehmiä tai käydä lisää kursseja. niin voin auttaa perhettäni, Victor sanoo. myös ndaizivei löysi uuden uran. Plan maksaa hänen opintonsa pukuompelijaksi nyanyadzin koulutuskeskuksessa. Vuoden mittaisen koulutuksen jälkeen ndaizivei saa itselleen ompelukoneen, jonka turvin voi perustaa yrityksen. ndaizivei aikoo tehtailla koulupukuja. Valoisista suunnitelmista huolimatta etelä-afrikan kokemukset painavat ndaiziveita. en koskaan unohda sitä. Vaikka saisin passin, en koskaan pysty palaamaan etelä-afrikkaan.
Kirjoittaja työsKentelee Plan suomen Viestinnässä. artiKKeli on julKaistu alun Perin VerKKoleHti globalfinlandissa.
maailmanKuVa -
23
afriKasta länsimaiHin, maalta KauPunKeiHin
Köyhyydellä on lapsikerjäläisen kasvot
Viimeisen vuoden aikana lapsikerjäläisten määrä kampalassa on kasvanut silminnähden.
roselyne omondi-ogao
on vähättelyä sanoa, että autoilu ugandan pääkaupunkin Kampalan liikekeskustassa on ruuhka-aikaan silkkaa painajaista. ellei kärsimätön motoristi tuuttaa autoilijalle, joka odottaa punaisten valojen vaihtumista vihreiksi, ainakin malttamaton polkupyörätaksin kuljettaja yrittää kiilata ruuhkassa kahden auton väliin. olen oppinut luovimaan holtittomien kuljettajien kanssa, samoin kärkkäiden katumyyjien: en yksinkertaisesti kiinnitä heihin huomiota. en kuitenkaan koskaan tiedä, miten minun pitäisi suhtautua katulapseen, joka pyytää: täti, anna rahaa, en ole syönyt tänään. olen huomannut, että jos annan kerjäävälle lapselle rahaa, sen nappaa pian joku toinen yleensä nainen, joka tarkkailee tilannetta kulman takaa. ugandan tilastokeskuksen tuottama raportti Where
are the Poor? Mapping Patterns of Well-being in Uganda
ympäristö Kampalan liikekeskustassa on täynnä lapsikerjäläisiä. monet heistä ovat lähtöisin Karamojasta, joka on ugandan köyhimpiä alueita. Karamojassa sijaitsevassa Kotidon kaupungissa ja sen ympäristössä jopa yhdeksän kymmenestä elää köyhyydessä. istuin hiljattain autossani liikenneruuhkassa lähellä Kitgum Housea, kun kuulin ärtyneen motoristin huutavan noin 25-vuotiaalle kerjäläisnaiselle: sinunlaisesi ihmiset häpäisevät minut ja työtä tekevät ugandalaiset. sinulla on kaksi kättä, kaksi jalkaa ja hyvä näkö. etsi töitä ja lopeta kerjääminen. on meillä muillakin rahaongelmia!
ovatko kaduilla kerjäävät lapset oikeasti ruuan tarpeessa vai käytetäänkö heitä vain hyväksi helpon rahan tienaamisessa?
(missä köyhät ovat? Köyhyyden ja hyvinvoinnin kirjon kartoitusta ugandassa) kertoo, että vain 15 prosenttia Kampalan asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella. mietinkin usein, ovatko kaduilla kerjäävät lapset oikeasti ruuan tarpeessa vai käytetäänkö heitä vain hyväksi helpon rahan tienaamisessa. Viimeisen vuoden aikana lapsikerjäläisten määrä Kampalassa on kasvanut silminnähden. Kitgum Housen
Kerjäläisnainen kantoi sylissään pientä lasta, ilmeisesti hellyttääkseen mahdollisia auttajia. lasten hyödyntäminen rahankeräyksessä ei rajoitu vain pääkaupungin kaduille. Pieniä lapsia kantavat naiset pyytävät usein rahaa myös asuinalueilla ja ostoskeskuksissa.
24 - maailmanKuVa
eurooPan Katse Kääntyy Peiliin
Euroopassa on enemmän paperittomia siirtolaisia kuin suomalaisia. Valokuvaaja katja tähjä ja toimittaja kaisa Viitanen tekivät varjokansasta kirjan ja näyttelyn, koska luvattomasti keskuudessamme elävät ihmiset eivät itse saa ääntään kuuluviin.
Paperittomien perässä
Kaisa Viitanen
KuVat: Katja täHjä
28 - maailmanKuVa
Kaikki alkoi sattumalta. Vielä kaksi vuotta sitten emme tunteneet yhtäkään paperitonta siirtolaista. Kuten useimmat suomalaiset, emme suoneet heille ajatustakaan. olimme työpari, katja tähjä on freelance-valokuvaaja. itse työskentelin reportaasitoimittajana me naiset -lehdessä. sitten jäin vuorotteluvapaalle ja muutin amsterdamiin. tarkoitukseni oli unohtaa juttujen kirjoittaminen ja keskittyä joogaamiseen, mutta vapaapäivät vieraassa maassa olivatkin pitkiä ja kaipasin tekemistä. mikä sinua kiinnostaa, kysyi virkailija amsterdamin vapaaehtoistöiden välitystiskillä. Hämmentyneenä vastasin, että ihmisoikeudet ja maahanmuuttajat. sain käteeni lappusen, jonka avulla löysin kansalaisjärjestö asKV:n ovelle. muut vapaaehtoiset kertoivat, että asKV on yli 30-vuotias järjestö, joka auttaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ja muita paperittomia siirtolaisia. Pian istuin metrossa matkalla tapaamaan lähiöön hätämajoitettuja naisia ja lapsia. sudanilainen bless oli koditon ja viimeisillään raskaana. Hän tarvitsi pesusoikon, vauvan vaatteita ja vaippoja. ei kun toimiin!
undocumented migrants). Pikkuinen toimisto rähjäisen kadun varrella on paperittomia avustavien yhdistysten kattojärjestö. Hankepäällikkö Eve Geddie esitteli järjestön raportteja. aloimme ymmärtää, että jokaisella eumaalla on oma tapansa kohdella paperittomia. saksassa opettajat ja lääkärit on velvoitettuja soittamaan poliisille, jos he kohtaavat luvattoman maassa oleskelijan. Hollannissa koulut ovat avoimia myös paperittomille ja opettajilla on vaitiolovelvollisuus oppilaidensa asioista. ruotsissa päätöksen tekee rehtori. suomen tilanteesta Picumin raporteissa ei ollut tietoa. se ei ole ihme, koska suomalaiset järjestöt ovat vasta havahtumassa paperittomien olemassaoloon. Hollannissa Picumilla on yli 90 jäsenjärjestöä, suomessa ei ainuttakaan. ruotsissa muun muassa Punainen risti tekee paljon työtä paperittomien eteen, suomessa asia on vasta mietinnässä. Kahvihetkemme brysselissä päättyi kannustaviin tunnelmiin. Hankepäällikkö oli kuvaushankkeesta vilpittömän innoissaan. euroopan paperittomista ei olekaan vielä tehty dokumentaristista valokuvakirjaa!
suomessa paperittomien asemaa ei vielä tunneta
samaan aikaan suomessa Katja oli alkanut kaivata hektisen lehtikuvauksen vastapainoksi syvällisempää kuvaushanketta. Katja teki jo vapaaehtoisia valokuvaustöitä ihmisoikeusjärjestö amnestylle, mutta halusi kuvata jonkin pidempikestoisen, tärkeän hankkeen. ei siis ihme, että kun Katja tuli lomailemaan luokseni amsterdamiin, hän kiinnostui paperittomista. Hehän ovat näkymättömiä ihmisiä, Katja totesi. se on totta. Virallisesti paperittomia ei ole olemassa. He eivät kuulu rekistereihin eivätkä kaupunkien kirjoihin. aloimme etsiä heistä tietoa. Hämmästyimme lukiessamme, että euroopassa elää arvioiden mukaan peräti viidestä kahdeksaan miljoonaa ihmistä ilman lupaa! se on enemmän kuin suomessa on asukkaita. Keitä nämä ihmiset ovat? millaista on elää euroopassa salaa? millä he elättävät itsensä? Pääsevätkö paperittomat lapset kouluun? mitä tapahtuu, kun paperiton sairastuu? lähdimme brysseliin, koska halusimme vierailla Picumissa (Platform for international Cooperation on
paperittomia on helppo riistää työmarkkinoilla
Hanke repesi käsistä. Varasimme junaliput lontooseen. istuimme siirtolaisuusseminaarissa ja kiersimme tapaamassa paperittomia avustavia järjestöihmisiä. se osoittautuikin parhaaksi tavaksi päästä puheisiin paperittomien kanssa. Vaikka olin päättänyt olla kirjoittamatta, oli pakko kaivaa lehtiö ja kynä esiin. Paperittomien elämäntarinat ovat järisyttävämpiä kuin monet elokuvakäsikirjoitukset. nyt kun kirja on ilmestynyt, alkuvaiheen vaikeudet alkavat unohtua. muutaman kerran olimme luovuttamassa, koska myötämielisten haastateltavien löytäminen oli niin vaikeaa. emme toki voineet moittia kuvaamisesta kieltäytyviä. Kasvojen, piilopaikan ja elämäntarinan paljastaminen on valtava riski. Paperittomat elävät jatkuvasti poliisin, kiinnijäämisen ja käännyttämisen pelossa. mietimme myös keskenämme, saatammeko nämä ihmiset liian suureen vaaraan. toisaalta halusimme tuoda paperittomat päivänvaloon ja puheenaiheeksi. monenlaisia raportteja on jo tehty, mutta paperittomaailmanKuVa -
29
eurooPan Katse Kääntyy Peiliin
mien oma ääni ei kuulu eivätkä heidän kasvonsa erotu katukuvasta. niin kauan kuin miljoonat ihmiset joutuvat lymyämään euroopan varjoissa kuin rikolliset, he ovat alttiita hyväksikäytölle. euroopan talous saa paperittomista merkittävää lisävauhtia. etelä-euroopan pelloilla ahertaa satojatuhansia paperittomia, ja suomessakin monen toimiston ja ruokakaupan lattian luuttuaa paperiton siivooja. Paperittomat ovat eräänlainen työvoiman reservi, josta voi aina tarvittaessa ammentaa, mutta työnantajan ei tarvitse huolehtia minimipalkan, verotuksen eikä muiden maksujen rasituksista. Kuulimme liian monta tarinaa työnantajista, jotka olivat jättäneet paperittoman työntekijän palkat maksamatta. asuntoa etsiviä naisia vaaditaan maksamaan vuokra seksillä. lohduttominta on, etteivät luvattomasti maassa olevat ihmiset voi missään tilanteessa hakea poliisin apua, koska virkavallan tehtävä on karkottaa heidät maasta.
näkymätön Eurooppa kaikkien näkyviin
Vuorotteluvapaani päättyi, mutta janosimme lisää tarinoita. työ kesti lopulta puolitoista vuotta. Kävimme
seitsemässä maassa ja saimme 21 hyvin erilaista elämäntarinaa. muutaman haastateltavan kanssa vietimme vain päivän, monen kanssa olemme yhteydessä edelleen. Valokuvista näkyy eurooppa, jollaista emme ole tottuneet näkemään. toivomme nyt, että kuvat päätyvät eurooppalaisten kaupunkien kaduille ja kansalaisten silmien eteen. alku Helsingissä oli lupaava: näyttely alkoi syyskuun lopussa Helsingin vilkkaimmalla paikalla lasipalatsin aukiolla. samana päivänä Helsingin sanomat julkaisi kirjamme Paperittomat. Kokosimme lasipalatsin galleriaan kolmeksi viikoksi paperittomien elämää valottavaa teatteria, dokumenttielokuvia, ääniteoksia ja yhteiskunnallista keskustelua. samaan aikaan kuvat olivat esillä turun Vanhan suurtorin laidalla sijaitsevassa brinkkalan galleriassa. olisimme mielellämme kutsuneet avajaisiin myös kaikki kirjassa esiintyvät ihmiset, mutta ilman papereita suomeen ei kannata tulla. Poliisin olisi ollut helppo napata juhlijat lasipalatsin edustalta ja viedä heidät metsälän säilöönottokeskukseen odottamaan pakkokäännytystä.
Kirjoittaja on VaPaa toimittaja.
30 - maailmanKuVa
eurooPan Katse Kääntyy Peiliin
tunisiassa tai algeriassa ovat pukukoodin alkupiste. tapaa voi tarkastella osin uskonnon tai kulttuurin näkökulmasta. joillekin kasvojen ja koko kehon peittäminen on tapa, joka on osa kulttuuria ilman uskonnollista merkitystä. toisaalta moni nainen sanoo, ettei verhoa itseään "miesten silmien edessä vaan jumalan silmien
tyksiä. taustalla voi olla tarve kiistää se yleinen olettamus, että olemassaolo olisi suorassa (ja alisteisessa) suhteessa näkyväksi tulemiseen.
ketkä kaapanneet on äänen?
olennaista kasvot ja kehon peittävän vaatetuksen suuressa mediakertomuksessa on se, kuka saa sanoa ja esittää kantansa julkisuudessa.
katseelta. Kun ajattelee läntistä, seksuaalisesti hyvinkin aggressiivista visuaalista kulttuuria, tuntuu häveliäämmästä islamista kumpuava tarve peittävään pukeutumiseen järkeenkäyvältä.
Vaatteen poliittinen manifesti
Pukeutumiseen liittyy selkeä poliittinen ulottuvuus: vaatteilla luodaan suhdetta länteen. terrorismin vastaisen taistelun hysteerisessä ilmapiirissä islamista on muokkautunut lännen silmissä yksi ja yhtenäinen monoliittinen uskonto, johon voi kohdistaa epäluuloa, vihaa ja pelkoa. tässä ilmapiirissä leimallisesti islamilainen tai muslimikulttuurista kumpuava pukeutuminen on kannanotto, poliittinen manifesti. tavallaan on kyse toiseuden tuntemuksen valjastamisesta poliittiseksi käyttövoimaksi. sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä radikalisoitumisen kanssa. eikä se ole merkki siitä, että vaatteen kantaja olisi ääriislamilainen terroristi. Vaatteilla politikointia ei ole lainkaan käsitetty läntisessä mediassa, ei niin muodoin myöskään ranskassa. esimerkiksi le figaron tarinoissa kasvojen ja kehon peittäminen yhdistettiin suoraan islamin ääriaineksiin ja sitä kautta terrorismiin. samalla jokainen niqabin tai jilbabin kantaja tuli leimatuksi terroristiksi. Hysteria on karannut osin jo vainoharhaisuudeksi. tuulessa hulmuavia kaapujen helmoja tiirataan peläten, että ne kätkevät alleen itsemurhaiskijän räjähdevöineen. juuri kärjistyminen on kiellon pirullisin
Hysteria on karannut osin jo vainoharhaisuudeksi. tuulessa hulmuavia kaapujen helmoja tiirataan peläten, että ne kätkevät alleen itsemurhaiskijän räjähdevöineen.
alla". motiivina on siten suora ja henkilökohtainen suhde jumalaan. suhde pukeutumiseen voi toisaalta olla myös samalla tavalla henkilökohtainen kuin boutiqueluomuksissa Pariisin katuja sipsuttelevien naisten kohdalla. Kumpi halu on oikeutetumpi, halu pukeutua paljastavasti vai halu pukeutua peittävästi? Voisivatko molemmat naiset olla yhtä oikeutettuja haluunsa? ovatko molemmat naiset yhtä alistettuja tai ilmaisevatko molemmat naiset itseään vaattein samalla tavoin tietoisina itsestään? lopulta tässä keskustelussa on problematisoitu kovin vähän vallitsevaa kaavamaista tulkintaa siitä, että peittävää pukeutumista tulee katsoa alistamisen näkökulmasta. moni nainen liittää "kaapuun" erityisiä poliittisia viestejä sen lisäksi, että asu kantaa uskontoon ja kulttuuriseen perimään liittyviä merkiesimerkiksi ranskalainen nykyhallitusta tukeva oikeistolainen le figaro -sanomalehti antoi viime talven aikana paljon palstatilaa erilaisille filosofeille ja psykoanalyytikoille, jotka saivat estottomasti verrata kasvojen peittämistä kastroimiseen, tukahduttamiseen ja lopulta elämän kieltämiseen kuolemaan. juttujen mukaan peittävä islamilainen vaatetus ilmentää seksuaalisia ja uskonnollisia perversioita sekä väkivaltaa. yhdessäkään le figaron jutussa tuona aikana yksikään musliminainen ei saanut itse kertoa omaa tarinaansa ja näkemystään pukeutumisestaan. Hallitusta myötäilemättömien ja valtavirran ulkopuolisten viestinten kautta piirtyy toisenlainen kuva pukeutumisen ja sen manifestoimien poliittisten viestien kirjosta. osalle naisista on hyvin keskeistä, että "kaavun" alla on turvassa miehiseltä
32 - maailmanKuVa
sudenkuoppa. jos muslimit kokevat, että heidän toiseutensa syvenee, osa heistä voi vastareaktiona radikalisoitua. marttyyrin viitta on pukukoodin pahin mahdollinen lopputulema. lienee luvallista olettaa, että kasvojen ja kehon peittävästä pukeutumisesta puhuessaan ranska ei puhunut vaatetuksesta vaan koko keskustelun idea oli luoda suhdetta islamiin. muutaman tuhannen naisen pukeutuminen ei ole syy yli vuoden kestävään julkisuusoperaatioon. syyt ovat syvemmällä.
maahanmuuttoon ja islamiin. ranskassa nämä teemat liitetään usein turvallisuuteen, jolloin niiden kytkeytyminen terrorismikeskusteluun on väistämätöntä. tässä ilmapiirissä kansallisen identiteetin pohdinta jää helposti populististen välihuutojen vangiksi. Poliittinen kenttä oli hajallaan myös "burkakiellon" suunnittelussa. sarkozy istutti taktisesti kieltoa valmistelevan komitean johtoon tunnetun kommunistin andré Gerinin. Kansalliskokouskäsittelyssä puolueet repeilivät sisältä.
pukukoodi ja kansallinen identiteetti
ranskassa on käyty presidentti nicolas sarkozyn johdolla keskustelua paitsi pukukoodista myös kansallisesta identiteetistä. oikeistopopulismin ja äärioikeistolaisuuden paineissa monikulttuurisuuden hyväksyminen on monelle vaikeaa ja ranskalaisuuden määrittäminen perin konservatiivisesti houkuttelevaa. nämä paineet eivät rajoitu pelkästään sarkozyn oikeistoon. yhtä lailla perinteisen vasemmiston työläiskannattajat ovat vastanneet oikeistopopulismin kutsuun. Poliittinen kenttä onkin hyvin hajallaan suhteessa suuriin kysymyksiin kuten
Ennakkoluuloja ja kovia asenteita
sama poliittinen hajaannus näkyy koko eurooppalaisessa keskustelussa. suhdetta islamiin arvioidaan nyt ympäri eurooppaa. asenteet muslimeja kohtaan ovat koventuneet syksyn 2001 terrori-iskujen jälkeen. eurooppalainen rasismi on siirtynyt rotuopeista kulttuurien eriarvoistamiseen. tämä näkyy juuri nyt siten, että hyökkäykset islamilaista kulttuuria kohtaan lisääntyvät. eurooppalaisuuden juuret nähdään vain juutalais-kristillisyydessä, eikä islamilaisuudella ole paikkaa tässä majatalossa. ranskalaisten kanssa yhteneviä "burkakieltoja"
viritellään parasta aikaa belgiassa ja espanjassa. sveitsiläiset kokivat taannoin vahvan herätyksen ja julistivat minareetit epäsopiviksi maisemaansa. äärioikeistolaiset ja oikeistopopulistiset puolueet eri puolilla eurooppaa kaatavat aimo osan maanosan taloudellisista ja sosiaalisista ongelmista maahanmuuttajien ja etenkin muslimien niskaan. ruotsidemokraattien nousun myötä tällainen viholliskuva tuli hyvin näkyväksi länsinaapurissamme, josta opit ja virtaukset ovat meillekin usein tulleet. Kaiken edellä kuvatun käyttövoima on ihmisessä piilevä ennakkoluuloisuus. se vahvistuu vaikeina aikoina ja kun ennakkoluuloja tarkoitushakuisesti ruokitaan. nyt tarvitaankin tyyneyttä kuunnella hurmahenkiä ja hyväksyä se, että osa heidän esittämistään ongelmista on todellisia. samaa tyyneyttä vaaditaan, jotta heille voidaan osoittaa, että syyt ongelmiin ovat moninaisemmat ja että ratkaisu ei ole eriarvoisuuden lisääminen.
Kirjoittaja on yle uutisten ulKomaantoimittaja, joKa oPisKeli KeVään 2010 reuters institutessa oxfordin ylioPistossa tutKien ransKalaisen leHdistön "burKaKieltoa" KosKeVaa Kirjoittelua.
maailmanKuVa -
33
eurooPan Katse Kääntyy Peiliin
imperiumi kansien välissä
siirtomaavalta jätti pysyvät jäljet sekä Britannian että imperiumin alusmaiden kirjallisuuteen.
iida riekko
"lumi leijaili sokeriruokopelloille", aloitti barbadoslainen koululainen aineensa britannian siirtomaavallan jo murennuttua. lause on absurdi, sillä Karibialla ei koskaan sada lunta. oppilas oli kuitenkin lukenut koulussa niin monta englantilaista lastenkirjaa, että piti hiutaleiden kuvausta luontevampana ja oikeampana tapana aloittaa tarina kuin vaikkapa hurrikaanin kuvailua. Hän vain korvasi englannin viljavainiot itselleen tutummilla pelloilla. Edward kamau Brathwaite, barbadoslainen runoilija ja teoreetikko, pitää ainetta esimerkkinä kreolisaatiosta. se tarkoittaa, että kahden kulttuurin törmäyksestä syntyy kolmas hybridikulttuuri. Kreolisaatio sai imperiumin alusmaiden asukkaat näkemään itsensä toisaalta osana britannian kulttuuria mutta toisaalta kuitenkin ulkopuolisina, toisina. siirtomaiden kouluissa opetettiin, että englanti on jokaisen imperiumin asukkaan todellinen kotimaa. englannin kieli juurrutettiin viralliseksi kieleksi, ja luokkahuoneissa luettiin William shakespearea, George Eliotia ja Jane austenia, joiden teosten todellisuudet olivat kaukana esimerkiksi barbadoksen arjesta. siirtomaavalta ei ollut ainoastaan aineellista hallitsemista ja vallankäyttöä: se myös vaikutti syvällisesti siirtomaiden kulttuureihin ja ajattelutapoihin. britti-imperiumin entisten siirtomaiden nykykirjailijat ovat arvostelleet sitä, että englantilainen kirjallisuus ja kulttuuri istutettiin siirtomaiden koululaisten mieleen niin perusteellisesti, että siirtomaiden asukkaat tunsivat brittikulttuurin paremmin kuin omansa. jälkikoloniaalinen kirjallisuus on vastannut brittiklassikoiden tuputukseen luomalla niille vasta- ja jatkokertomuksia. jälkikoloniaalisella kirjallisuudella tarkoitetaan sekä siirtomaissa itsenäistymisen jälkeen syntynyttä kirjallisuutta että entisistä siirtomaista länteen muutta-
34 - maailmanKuVa
neiden ja heidän jälkeläistensä kirjallisuutta. brittiläiseen ja jälkikoloniaaliseen kirjallisuuteen perehtynyt tutkija Eila rantonen tampereen yliopistosta kertoo, että nykykirjallisuudessa irvaillaan usein brittiklassikkoja ja pyritään näyttämään tapahtumat alistettujen näkökulmasta. esimerkiksi robinson Crusoe on usein parodioitu hahmo. Hollannissa asuvan ugandalaissyntyisen moses isegawan abessinialaiskronikat taas kertoo värikkäästi brittien vaikutusvallasta lähetyskouluissa, säästämättä ugandalaista hallintoa.
Englantilaiset romaanisankarit pönkittivät brittien johtajuutta
britannian siirtomaavalta ehti vaikuttaa miljoonien ihmisten mieleen vuosisatojen ajan. 1600-luvun ja 1950-luvun välillä brittein saarilta muutti ympäri maailmaa yli 20 miljoonaa ihmistä, lähinnä imperiumin alusmaihin. erityisen voimakkaasti imperiumi laajeni 1800-luvulla, jolloin myös englantilaista kulttuuria alettiin juurruttaa siirtomaiden asukkaisiin aiempaa aggressiivisemmin. imperiumi oli laajimmillaan 1920-luvulla, jolloin neljännes maailman väestöstä eli brittivallan alla. siinä missä antilleilla luettiin lumisateesta, englannissakin luettiin imperialismin aikana ahkerasti viidakoista ja trooppisista saarista. niistä eivät kuitenkaan kirjoittaneet siirtomaiden kirjailijat vaan britit, jotka kuvasivat alusmaiden todellisuutta "valkoisesta" näkökulmasta. eila rantonen toteaa, että kolonialistinen kirjallisuus esitti siirtomaiden kulttuurit usein eksoottisina, vaarallisina ja houkuttelevina. siirtomaiden asukkaat olivat tavallisesti valkoisten päähenkilöiden apulaisia. brittiromaanin nousukausi sijoittui britti-imperiumin laajentumisen aikaan. tämä näkyi esimerkiksi Daniel Defoen Robinson Crusoessa (1719): sen nimihenkilö kuljettaa orjia etelä-amerikasta ja omistaa sokeriruokoviljelmiä brasiliassa. karl marxin Pääomassa Crusoe edusti arkkityyppistä kapitalistia, jolle saarelle tuleva uusi työvoima eli alkuasukas Perjantai takasi laajentuvan tuotannon, rantonen sanoo. imperiumin aikana luotiin seikkailukirjallisuutta,
jossa pönkitettiin englantilaisten herrasmiesten sopivuutta maailman johtajiksi. niissä etsittiin usein siirtomaiden aarteita, kuten henry rider haggardin Kuningas Salomon kaivoksissa (1885). silti englantilainen romaani oli yllättävän sokea maailmanvallalle. realistisessa romaanissa ei juuri kuvattu ajan laajoja muuttoliikkeitä britanniasta siirtomaihin ja alusmaista britanniaan tai kritisoitu siirtomaavaltaa tai orjuutta. Poikkeuksena rantonen mainitsee Joseph Conradin, joka kuvasi romaaneissaan kolonialismin, imperialismin ja kapitalismin globaaleja vaikutuksia eteläamerikassa ja afrikassa. tunnetuimmassa romaanissaan Pimeyden sydän (1902) Conrad pureutuu belgian Kongon raakuuksiin. Conrad edustaa aikaansa siinäkin mielessä, että hänen teoksistaan voi tunnistaa sekä kolonialismin kri-
siirtomaavalta ei ollut ainoastaan aineellista hallitsemista ja vallankäyttöä: se myös vaikutti syvällisesti siirtomaiden kulttuureihin ja ajattelutapoihin.
tiikkiä että sen puolustamista, rantonen arvioi. imperialismin todellisuus ja siirtomaat olivat usein eräänlaisina taustaoletuksina läsnä brittikirjallisuudessa, vaikka teokset olisivat käsitelleet aivan muuta tematiikkaa. Kirjallisuustieteilijä Edward W. saïd analysoi teoksessaan Culture and Imperialism (1993), kuinka siirtomaatodellisuus näkyy jane austenin romaanissa Kasvattitytön tarina (1814). romaanin näyttämön, mansfield Park -kartanon, vauraus perustuu antigualla oleville viljelyksille. Kun merentakaisella tilalla menee huonosti, kartanon isännän sir thomasin on matkustettava Karibialle panemaan asiat järjestykseen. romaani ei kuvaile lukijalle antiguan todellisuutta, vaan siirtomaa näyttäytyy vieraana, kaukaisena paikkana, joka vaatii englantilaisen isännän kontrollia. täten myös austenin proosa pönkitti käsitystä siitä, että englantilaiset ovat soveliaimpia johtamaan maailmaa.
maailmanKuVa -
35
eurooPan Katse Kääntyy Peiliin
nykykirjallisuus ruotii suhdetta siirtomaamenneisyyteen
britti-imperiumin hajoaminen alkoi intian itsenäistymisestä 1947. toisen maailmansodan jälkeen alkoi voimakas muuttovirta entisistä siirtomaista afrikasta, Karibialta, intiasta ja Pakistanista brittein saarille. mahtiaan menettävästä britanniasta tuli nopeasti monikulttuurinen maa. "imperiumin perillisiä eivät siis ole vain englannissa tai muualla iso-britanniassa syntyneet kirjailijat, vaan heitä ovat myös muualta britanniaan muuttaneet maahanmuuttajakirjailijat ja heidän jälkeläisensä olivatpa he valkoisia, värillisiä tai mustia", todetaan päivi kososen, päivi mäkirinnan ja eila rantosen toimittaman esseekokoelman Imperiumin perilliset (2009) esipuheessa. Päivi Kosonen analysoi esseessään imperiumin
siinä missä antilleilla luettiin lumisateesta, englannissakin luettiin imperialismin aikana ahkerasti viidakoista ja trooppisista saarista.
kirjalliset perilliset, että toisen maailmansodan jälkeen englantilaiset joutuivat selvittämään suhdettaan menetettyyn suurvalta-asemaan ja maailman napana olemiseen. Hän listaa brittiläisen nykykirjallisuuden eli toisen maailmansodan jälkeen syntyneen kirjallisuuden pääpiirteiksi globalisaation ja kansainvälistymisen, monikulttuurisuuden ja kulttuurien sekoittumisen, identiteettikysymysten keskeisyyden ja populaarikirjallisuuden merkityksen. niitä kaikkia on tulkittava suhteessa suurvaltahistoriaan ja toisen maailmansodan perintöön. 1980-luvulla brittikirjallisuuden keskiöön astuivat salman rushdien ja hanif kureishin kaltaiset kir-
jailijat, joiden etninen tausta oli muualla kuin britanniassa. Keskeisiksi teemoiksi nousivat identiteettien ja kulttuurien kohtaamiset ja ristiriidat. monet entisistä siirtomaista kotoisin olevat kirjailijat, jotka ovat muuttaneet britanniaan, kirjoittavat uusia historian tulkintoja siirtomaiden näkökulmasta. mielestäni tämä on muuttanut britannian nykykirjallisuutta kansainvälisemmäksi ja historiatietoisemmaksi, tutkija eila rantonen arvioi. esimerkiksi Caryl phillips on käsitellyt paljon orjakauppaa ja kuvannut teoksissaan myös afrikkalaisten pitkää läsnäoloa euroopassa, mikä unohtui pitkään historiantutkimuksessa. Kiinnostavia nykypäivän monikulttuurisuuden käsittelijöitä ovat myös Zadie smith ja andrea levy. myös Doris lessing on kuvannut tarkkaan valkoisten valtaa eteläisessä afrikassa. britanniaan verrattuna monikulttuurisuus on suhteellisen tuore teema suomalaisessa kirjallisuudessa. suomeksi kirjoittavia kirjailijoita, joiden etninen tausta on muualla ja jotka analysoivat teoksissaan identiteettejä ja kulttuurieroja, on vasta muutamia. eila rantonen arvioi, että suomalainenkin kirjallisuus voi kansainvälistyä aiheiltaan, kun kirjailijakunta muuttuu monikulttuurisemmaksi. esimerkiksi virolaistaustainen sofi oksanen on tarttunut Viron historian vaiettuihin aiheisiin, umayya abu-hanna taas Palestiinan lähihistoriaan. saamelaiskirjailijat ovat kuvanneet asemaansa pohjoismaisen kolonialismin kohteena. saamelaista kirjallisuutta käännetään suomeksi käsittämättömän vähän, vaikka kyse on kansallisen vähemmistömme kirjallisuudesta.
Kirjoittaja työsKentelee Plan suomen Viestinnässä.
36 - maailmanKuVa
näpinlahtelaisia Vuoksen rannalla 1930-luvun alkupuolella
lauri Haapanen
Koti jäi rajan taakse
siirtolaisuus oli päivänpolttava puheenaihe myös vajaat 70 vuotta sitten, kun 430 000 suomalaista jäi sodan seurauksena ilman kotia.
Kun talvisota maaliskuun 13. päivänä vuonna 1940 päättyi, monen karjalaisen taistelu oli vasta alussa. suomi menetti neuvostoliitolle kymmenesosan pintaalastaan: Karjalan, useita suomenlahden saaria ja osia pohjoisemmasta suomesta. Kiire oli valtava. Karjala oli tyhjennettävä kahdessa viikossa. kerttu turusen (s. 1922) tunteet kuohahtivat pintaan vasta, kun evakkomatka oli ennättänyt Varkauden kirkkoon. täällä kirkossa vasta oikein ymmärsin, mitä on tapahtunut. itkin ensimmäisen kerran rauhan jälkeen, sydän tuntui halkeavan ja kyyneleet loppuvan. silloin vasta alkoi selvitä tilanne. tulevaisuus näytti synkältä, hän kertoi Karjalaisten heimoseura ry:n vuosina 1951 52 keräämässä muisteluaineistossa. noin 430 000 suomalaisen koti jäi sodan seurauksena vieraan valtakunnan alueelle. yksitoista prosenttia suomen väestöstä kiirehti kohti tuntematonta. matti räsänen (s. 1884) kertoi olleensa kuin
"puulla päähän lyöty". ei ollut hyvää, eikä pahaa, ei kaunista eikä rumaa. Kaikki oli melkein yhdentekevää, oli miten oli. Vain vaistosta olin olemassa ja kuljin virran mukana ja toimin koneellisesti eteen tulevissa päivän kysymyksissä. erityisesti ne karjalaiset, jotka pakenivat yleisissä evakkokuljetusjunissa, tunsivat olevansa voimattomia ja muiden armoilla. Pariin paikkaan jo aikaisemmin meidät olisi jätetty, mutta asemilta vastattiin meillä: on jo tarpeeksi, viekää vaan eteenpäin, Kaisu jormakka (s. 1887) muisteli. Vaikka osa karjalaisista pääsi vielä palaamaan tuhottuihin koteihinsa jatkosodan alussa, kun suomi valtasi luovuttamansa alueet takaisin, jatkosodan raskaissa rauhanehdoissa Karjalan kohtalo sinetöitiin lopullisesti.
asuttaminen nopeasti käyntiin
Valtiovalta ryhtyi nopeasti toimiin. maanhankintalaki takasi, että siirtokarjalaiset saivat maata viljeltäväkmaailmanKuVa -
37
väestö. lisäksi karjalaisten sulautuminen oli alkanut jo vuosikymmeniä aikaisemmin, joskin tuolloin vapaaehtoisena muuttoliikkeenä. Huomionarvoista on myös se, että siirtoväki sai olla täysivaltaisesti mukana päättämässä siitä lainsäädännöstä, jonka tavoitteena oli heidän itsensä sopeuttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan.
kotoutuminen etenee
1940-luvun loppuun mennessä siirtoväki oli saatu asutettua uudelleen. myös henkinen sopeutuminen oli tuolloin pitkällä, kuten heikki Wariksen vuosina 194951 tekemästä tutkimuksesta siirtoväen sopeutuminen ilmenee. Karjalaisten enemmistö ilmoitti aikovansa jäädä pysyvästi uudelle asuinpaikalleen. Karjalaisten ja muiden suomalaisperheiden keskinäinen kyläily oli yleistynyt vuosi vuodelta, kuten myös karjalaisten ja kantasuomalaisten väliset avioliitot, millä oli perimän sekoittumisen myötä jopa kansanterveydellisiä vaikutuksia. etujärjestöjen ja Karjalassa ilmestyneiden sanomalehtien merkitys rapistui pian sodan jälkeen. siirtokarjalaiset eivät siis pyrkineet erottautumaan muista suomalaisista, vaan päinvastoin liittyivät uusien naapuriensa rinnalle osuuskuntiin ja muihin taloudellisiin etujärjestöihin. ja vaikka Karjalan mainitseminen toi vanhemmalle siirtoväelle vedet silmiin, nuorten tunnesiteet olivat löyhemmät, jos niitä oli ehtinyt kehittyä lainkaan. niinpä yli puolet wariksen kyselyyn vastanneesta siirtoväestä arveli, että karjalaisten täydellinen sulautuminen muuhun väestöön tapahtuu viimeistään seuraavan sukupolven myötä. nuoret ovat valmiit vaikka ruotsia puhumaan! tokaisi eräs haastatelluista. Kun karjalaisista tulee yhtä kantasuomalaisten kanssa, miten silloin käy piirakanpaiston, käsityömallien, ortodoksisuuden ja järjestöperinteiden, waris kysyi vuonna 1952 julkaistun tutkimuksensa päätteeksi. aika vasta antaa vastauksen, hän joutui vielä tuolloin toteamaan.
uuskarenialismi jyllää
nyt jatkosodasta ja siirtoväen asuttamisesta on kulunut lähes 70 vuotta.
Karjala-seurat elävät aktiivisina ja järjestävät toimintaa kaikenikäisille. ortodoksisen kirkon jäsenmäärä on viime vuosikymmenet noussut, eikä pelkästään venäläisten maahanmuuton vuoksi. ja karjalanpiirakathan tuntee jokainen. jyväskylän yliopiston dosentin outi fingerroosin mukaan nyt jos koskaan uuskarelianismi jyllää. suomettumisen aikaan Karjalasta ei voinut vielä kovin julkisesti puhua, mutta kun itäblokki 90-luvun alussa romahti ja rajat aukesivat, alkoi todellinen Karjala-renessanssi. edunvalvonnalle ei ole kuitenkaan tarvetta, sillä karjalaisuus ei ole enää millään muotoa negatiivinen leima päinvastoin. fingerroos näkee Karjala-seuroissa yleismaailmallisen kiinnostuksen omiin juuriin ja sitä myötä syntyneen nostalgisoivan muistelukulttuurin. Vaikka sota ja kodin menetys ovat vielä melko läheistä historiaa, niissä on kuitenkin jo jotain eksoottista, hän tietää. myös Keijo K. Kulha pitää Karjala-innostusta jatkumona sille trendille, jonka amerikansuomalaisten jälkeläiset laukaisivat ja joka on täyttänyt arkistot sukututkijoilla. Papereita tutkiessa ihmisille tulee mieleen, että olisi kiva nähdä myös konkreettisesti nämä paikat. olen minä itsekin käynyt Kaukolassa katsomassa mummolani kiviljalkaa, hän kertoo. Kyllähän se nostalgiaa herätti.
Kirjoittaja on VaPaa toimittaja.
maailmanKuVa -
39
neljä viidestä pakolaisesta pysyy kehitysmaissa. Valtaosa päätyy turvaan naapurimaihin.
somalialaispakolaisia olisi parasta auttaa omassa maassaan, sanoi kansanedustaja pekka haavisto syyskuussa suomen Kuvalehden haastattelussa. Kommentti kirvoitti vilkkaan keskustelun. Pakolaiset, turvapaikanhakijat ja paperittomat siirtolaiset ovat muutenkin olleet otsikoissa. internetissä maahanmuuttoon kielteisesti suhtautuvat keskustelijat ovat pyrkineet osoittamaan siirtolaiset ongelmaryhmäksi. miltä kovat asenteet tuntuvat ihmisestä, joka on tehnyt työtä pakolaisten kanssa paikan päällä etelässä? Kysyn asiaa Pakolaisavun hankesuunnittelijalta outi perähuhdalta, joka työskenteli useita vuosia pakolaisten parissa sierra leonessa. ei ehkä ole poliittisesti korrektia sanoa näin, mutta kyllä tärkeintä olisi auttaa ihmisiä pakolaisleireillä. Valtaosa ihmisistä jää leireille, koska heillä ei ole varaa lähteä ulkomaille. Huomattava osa pakolaisista haluaa vain palata kotiinsa, Perähuhta sanoo. Hän muistuttaa, että neljä vii-
destä pakolaisesta pysyy kehitysmaissa. Valtaosa päätyy turvaan naapurimaihin. Kaksi kolmasosaa sierraleonelaisista pakeni kodeistaan 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa, mutta suurin osa pysyi kotimaassaan tai päätyi pakolaisleireille naapurimaihin kuten guineaan. eurooppaan lähti harva. niitäkin on, jotka pyrkivät eurooppaan paremman elämän toivossa, Perähuhta sanoo. monilla on myös epärealistisia haavekuvia länsimaista. suomessa asuvista muutamasta sierraleonelaisesta jotkut ovat tyytyväisiä, mutta monet haluavat takaisin kotiin.
koulutusta tarvitaan lisää
jotkut pääsevät lähtemään bussilla, mutta suurin osa pakenee jalan. suurin osa elää parilla dollarilla päivässä, Perähuhta kuvailee pakolaisten oloja. juuri köyhyyden vuoksi Perähuhdan mielestä on mielekkäintä auttaa pakolaisia maissa, joihin he päätyvät pakolaisleireille. olennaista on myös tehdä ennaltaeh-
käisevää kehitysyhteistyötä, jotta konfliktit eivät pääsisi kärjistymään. Köyhyys on yksi tärkeimmistä syistä pakolaisia luovien konfliktien taustalla. yksi parhaista tavoista auttaa pakolaisia paikan päällä on koulutuksen tarjoaminen leireillä. yK:n pakolaisjärjestö unHCr tiedostaa koulutuksen tärkeyden, mutta sillä ei ole resursseja muuhun kuin peruskoulutasoisen koulutuksen järjestämiseen. suuri osa pakolaisista on nuoria, jotka ovat ohittaneet peruskouluiän. monet pakolaiset sanovat, että ainoa asia, jonka he voivat viedä mukanaan leiriltä, on koulutus. samalla leireillä voidaan luoda uudenlaista demokraattista kulttuuria, esimerkiksi valita naisille tai nuorille edustaja, jolloin heidän äänensä pääsee kuuluviin, Perähuhta sanoo. ensimmäisinä leireiltä kotiin lähtevätkin juuri ne pakolaiset, jotka ovat kouluttautuneet. Heidän itsetuntonsa on parantunut ja he ovat rohkeimpia.
Kirjoittaja on VaPaa toimittaja.
maailmanKuVa -
41
eurooPan Katse Kääntyy Peiliin
siirtolaisuus jää suomen kehityspolitiikassa lapsipuolen asemaan
Gunvor kronmanin mielestä suomesta voi tulla johtava rauhanrakentaja vain, jos katsomme pitkälle tulevaisuuteen ja huomioimme katastrofi- ja kehitysyhteistyössä muuttoliikkeiden vaikutukset.
asenteet siirtolaisuutta kohtaan voidaan sijoittaa hyvän ja pahan akselille, arvioi kehitysyhteistyöjärjestö Planin puheenjohtaja Gunvor kronman. Hänet tunnetaan kehityspolitiikan pitkäaikaisena vaikuttajana ja kulttuurikeskus Hanasaaren johtajana. Kun siirtolaisuus liitetään kehitysmaihin, sitä tarkastellaan herkästi akselin huonossa päässä. Hyvään päähän asettuu länsimaiden välinen muuttoliike, kun eläkeläiset menevät floridaan tai tohtorit tulevat suomeen. napojen välissä on liikettä, jonka sisään mahtuu valtava kirjo asioita ja tapahtumia. vien maiden metropolit ovat jo kaupan ja kansainvälisyyden keskuksia. Kronman toimii suomen hallituksen asettaman kehityspoliittisen toimikunnan varapuheenjohtajana. toimikunta arvioi vuosittain suomen kehityspolitiikkaa ja antaa siitä selvityksen hallitukselle. Kronman saa siis tarkkailla poikkeuksellisen läheltä maamme kehitysyhteistyön ydintä. Hänen mielestään päätöksenteossa tulee tarttua nykyistä vahvemmin siirtolaisuuden positiivisiin mahdollisuuksiin ja samalla tehostaa "huonona siirtolaisuutena" nähtyjen ongelmien ehkäisyä. Kehitysavun rahoitusinstrumenteissa tehdään yhä liian jyrkkää eroa humanitaarisen avun ja kehityksen välillä. Varsinkin eu:n puolella raja on aika ehdoton. Kronman nostaa liberian tilanteen esimerkiksi siitä, kuinka monisyisistä ongelmista puhutaan, kun keskustellaan kehityspolitiikan ja siirtolaisuuden suhteesta. liberiassa käytiin vuosina 19891995 ja 19992003 kaksi sisällissotaa, joiden aikana suuri osa väestöstä pakeni maasta. Konfliktien jälkeen apumuotojen yhteen soveltaminen ja paluumuutto onnistuivat hyvin. maan nykyinen johto koostuu maahan palanneista pakolaisista, tohtoreista ja tutkijoista, jotka haluavat rakentaa liberiaa. sitten on ohut keskiluokka ja lopulta muu väestö, joka on huikean etäisyyden päässä päättäjistä. ilman vahvaa keskiluokkaa yhteiskunta ei lähde kehittymään, ja kehityksen viipyessä olemassa oleva keskiluokka kyllästyy odotteluun ja lähtee etsimään parempaa elämää uudesta maasta.
marja-leena suvanto
siirtolaisuuden mahdollisuuksiin tartuttava hanakammin
afrikassa liikkuessani en voi olla huomaamatta, kuinka siirtolaisuus on rakentunut mantereen arkeen. ihmiset siirtyvät rajojen yli kaupan, työn tai paremman elämän toivossa. Valitettavan usein myös kärsimyksiä pakoon, Kronman sanoo. täältä Pohjoisesta katseltuna köyhissä maissa tapahtuvien muuttoliikkeiden massiivisuus on kaukainen ja pelottava asia. mutta etelässä se on aina kuulunut perinteeseen ja kulttuuriin. gunvor Kronman arvelee, että synkät mielikuvat köyhien maiden välisestä siirtolaisuudesta johtuvat siitä, että suuret ja nopeat massamuutot ovat lähes poikkeuksetta seurausta ihmisen hädästä, nälästä, väkivallasta, kuivuudesta tai sateista. nyt kuva siirtolaisuudesta on kuitenkin avartumassa, kun kehitysmaiden muuttovirrat suuntaavat maalta vaurastuviin kaupunkeihin. Kehitty-
42 - maailmanKuVa
köyhien maiden välinen siirtolaisuus kaipaa huomiota
siirtolaisuuden alueellisia vaikutuksia pitäisi tutkia paremmin, Kronman sanoo. Pakolaisten lähtömaiden naapurit joutuvat kantamaan valtavan vastuun siirtolaisista, jotka pakenevat väkivaltaa. mitä pakolaisuus ja siirtolaisuus ovat tehneet esimerkiksi afrikan sarven alueelle, jossa maiden väliset rajat ovat alun alkaen sattumanvaraisesti päätetty? Kehitysavun yhtenä oikeudenmukaisuuden parametrina pitäisi olla arvio siitä, kuina paljon avustettavat maat joutuvat kantamaan naapureidensa vastuuta. gunvor Kronmanin mielestä suomen tai muiden länsimaiden kehityspolitiikassa ei pystytä ketjuttamaan humanitaarista apua ja kehitysyhteistyötä riittävän tehokkaasti. sen eteen on tehtävä vielä paljon töitä. liberian kaltaisia onnistumisia on ollut, mutta liian vähän. afrikan unionin tukemista voidaan pitää pienenä onnistumisena. unioni vahvistaa alueen omaa kehitystä ja maiden välistä vuoropuhelua. ongelma on siinä, että suomen kehityspoliittisissa linjauksissa köyhien maiden välinen siirtolaisuus ei saa erikseen huomiota vaan on lähinnä läpileikkaavaa tietoisuutta. silloin sen merkitys herkästi aliarvioituu, Kronman pohtii. jos suomesta halutaan saada johtava rauhanrakentaja, ketjutus tulee tärkeäksi, sillä kestävän rauhan rakentamisessa emme voi ottaa vastuuta vain tietystä rajatusta
hetkestä vaan meidän tulee katsoa pitkälle tulevaisuuteen ja vahvistaa myös yhteiskunnan pehmeän puolen eheytymistä. sosiaalinen hyvinvointi on kestävän rauhan edellytys ja ehkäisee maastapakoa. naiset ovat perheiden ja yhteisöjen hyvinvoinnin parhaita asiantuntijoita. siitä huolimatta naisia ei tavallisesti haluta päättämään siirtolaisuuskysymyksistä. on kiusallista seurata, miten rauhanprosesseissa ensin kansainvälisessä yhteisymmärryksessä rakennetaan delegaatioita ja sitten viimeisessä vaiheessa havahdutaan kysymään, että pitäisikö naistenkin ääntä kuulla, Kronman kertoo. yK:n tavoitteena on vahvistaa naisten roolia ja päätösvaltaa konfliktien ehkäisyssä, ratkaisemisessa, rauhanrakentamisessa ja yhteiskunnan vakauttamisessa konfliktin jälkeen. on tärkeää, ettei tyttöjä ja naisia nähdä uhreina vaan aktiivisina toimijoina yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. naisten saamiseksi mukaan tarvitaan myös miehiä.
mielikuvat siirtolaisuudesta kaipaavat remonttia
suomi sai karjalaisten asuttamisessa hyvän näytön suurten siirtolaiskysymysten ratkaisijana. Voisimme olla siirtolaisuuskysymyksissä kansainvälisesti yhtä arvostettuja kuin olemme koulutuskysymyksissä tai huippukapellimestareiden tuotannossa, Kronman arvioi. nyt hyödynnämme kokemuksiamme lähinnä omaan maahamme
suuntautuvan muuttoliikkeen hallinnassa. Köyhissä maissa tekemäämme työhön se ei yllä. suomi ei ole Kronmanin mielestä maahanmuutto- ja siirtolaisuuskysymyksissä sen huonompi kuin muutkaan euroopan maat: yleisesti ottaen euroopasta on tullut itsekeskeinen ja sulkeutunut. Kronmanin mukaan eurooppa on mystifioinut siirtolaisuuden ja rakentanut siitä vahvoja uhkakuvia. onneksi suomi ei britannian tavoin käytä hyväkseen kehitysmaiden siirtolaisuutta. britannian kehityspolitiikkaan kuuluu, että maa kouluttaa köyhien maiden ihmisiä lääkäreiksi ja sairaanhoitajiksi ja ottaa heidät sitten töihin britanniaan. miten tällainen tarkoitushakuinen aivotuonti vaikuttaa maan köyhyyteen ja edelleen maastamuuttoon? suomalaisilla on Kronmanin mielestä myös paljon aihetta itsetutkiskeluun. ne, jotka eivät hyväksy kehitysapumäärärahojen nostoa, sanovat syyksi, ettei rahan vastikkeeton suoltaminen poista kurjuutta. samat ihmiset vastustavat usein siirtolaisten työntekoa maassamme, vaikka siirtolaisten kotimaihinsa lähettämät rahat ovat köyhyydessä kamppaileville sukulaisille elinehto ja myös merkittävä yhteiskunnallinen panostus. miksi he eivät sitten hyväksy siirtolaisten työntekoa? täällä työ, josta raha on ansaittu, on rakentanut yhteiskuntaamme ja se käytetään köyhän yhteiskunnan rakentamiseen. Voiko rahaa enää paremmin maailmassa kierrättää?
maailmanKuVa -
43
eurooPan Katse Kääntyy Peiliin
maahanmuuttokritiikkiä maahanmuuttajilta
suomessa käydään kiivasta keskustelua maahanmuutosta. mitä maahanmuuttajat itse ajattelevat aiheesta?
juha rudanko
ystäväni sanovat, että bussinkuljettaja on paras työ, jonka voin saada, abdulaye Diouf sanoo. senegalilainen diouf on asunut suomessa lähes kaksi vuotta. Koulutuksensa puolesta hän olisi pätevä muuhunkin kuin bussikuskiksi: hänellä on rahoitusalan maisterintutkinto ranskalaisesta yliopistosta. senegalissa diouf pyöritti omaa yritystään. nyt hän siivoaa Helsingin metroja ja jakaa sanomalehtiä. dioufilla on useita ystäviä, jotka ovat samassa tilanteessa. Hän itse käytti paljon rahaa kauppakorkeakoulussa opiskeluun ja kokee tilanteensa välillä turhauttavaksi. myös koventuvat ulkomaalaisvastaiset asenteet huolettavat häntä. suomalaiset ovat alkaneet vihata ulkomaalaisia. toisaalta se antaa minulle motivaatiota työskennellä kovemmin ja osoittaa, että pärjään.
sopeutuminen voi olla helppoa
diouf asui ranskassa seitsemän vuotta, palasi kahdeksi vuodeksi senegaliin ja päätyi lopulta suomeen perheen vuoksi. Hän ei juuri tiennyt maasta etukäteen mutta oli kuullut, että suomessa on vain viisi miljoona asukasta ja että monet suomalaiset jäävät eläkkeelle lähivuosina.
diouf ajatteli, että suomi olisi hyvä maa maahanmuuttajalle ihmisiähän tarvittaisiin töihin. Hän opiskelee nyt suomen kieltä, joka on ollut suurin este hänen työllistymiselleen. Kielen oppiminen vie aikaa, sillä suomen perusteiden lisäksi diouf joutuu opettelemaan finanssialan sanaston, jotta hän voisi työllistyä omalle alalleen. tällaisessa tilanteessa dioufin taidot menevät hukkaan. Hänelle pitäisi antaa suomessa mahdollisuus, saksalainen Jens spieker sanoo. spieker on itse asunut suomessa lähes kolmetoista vuotta. Hänen kokemuksensa sopeutumisesta suomeen ovat hyvin erilaiset kuin dioufin. alun perin erasmusvaihto-opiskelijaksi tampereelle tullut spieker ei ole kohdannut juurikaan vaikeuksia, vaikka hänen suomen kielensä ei ole vieläkään sujuvaa. Kutsun sitä kebab-suomeksi, koska kebab-paikan työntekijätkin puhuvat parempaa suomea kuin minä, spieker nauraa. spieker pärjää englannilla ja perustason suomella. Hän pyörittää omaa yritystä, joka tuo maahan autoja. suomeen sopeutuminen ei ole tuottanut ongelmia myöskään intialaiselle rajeev Dubeylle. dubey tutkii aurinkokennoteknologiaa tampereen teknillisessä yli-
44 - maailmanKuVa
opistossa. Hän on asunut suomessa kaksi vuotta. en ole kohdannut minkäänlaista syrjintää tai rasismia. tutkimusryhmäni on hyvin kansainvälinen.
asiakaspalvelussa. näin tosin yhden mustan miehen työskentelemässä pankissa itäkeskuksessa. se antaa minulle toivoa.
passiivisuutta vai rasismia?
maahanmuuttokeskustelussa toistuvat kliseet, joiden mukaan maahanmuuttajat tulevat suomeen nauttimaan sosiaaliturvasta ja viemään työpaikat suomalaisilta. dubeyta ajatus sosiaaliturvan hyödyntämisestä huvittaa. minä maksan veroja tänne, joten rahoitan osaltani sosiaaliturvaa. tuskin edes saan hirveästi vastinetta rahoilleni, koska en tule hankkimaan suomessa lapsia, jotka voisivat hyötyä esimerkiksi ilmaisesta koulutuksesta. dubeyn mielestä suomen olisi syytä ottaa vastaan maahanmuuttajia, joilla on sellaisia taitoja, joista suomessa on pulaa. Hän on mielestään tästä hyvä esimerkki. ei kannata ottaa tänne ihmisiä bussikuskeiksi, koska siihen työhön riittää suomalaisiakin. ymmärrän, että suomalaisia ärsyttää, jos ulkomaalaisia ilmaantuu kilpailemaan heidän kanssaan aloille, joilla on jo paljon ihmisiä. spieker lisää: Pakolaiset ovat tietysti asia erikseen ei sodan jaloista tulevia ihmisiä voi käännyttää pois. diouf puolestaan ihmettelee joitakin tuttujaan, jotka ovat olleet suomessa yli kymmenen vuotta mutta eivät ole päässeet sisälle yhteiskuntaan vaan viettävät päivänsä kotona. Hän sanoo maksavansa veroja satoja euroa kuussa, kun taas jotkut maahanmuuttajat saavat rahaa tekemättä mitään. en ole koskaan käyttänyt sosiaalietuuksia. työskentelen viisitoista tuntia päivässä ja ehdin nukkumaan ehkä neljä tuntia yössä. maksan veroja 20 prosenttia tuloistani, hän sanoo. Varsinkin tummaihoinen voi kohdata suuria esteitä etsiessään paikkaansa uudessa yhteiskunnassa, diouf arvioi. rasismi on ongelma. Haluaisin työskennellä pankissa, mutta pankit eivät halua tummaihoisia työskentelemään asiakkaiden kanssa. samoin ravintolassa tummaihoinen voi työskennellä keittiössä mutta ei
halu näyttää
Kun keskustelen spiekerin ja dubeyn kanssa, huomaan yllättyväni siitä, että he eivät tunne viime aikoina kiivaana vellonutta maahanmuuttokeskustelua. toimittajan omat ennakko-oletukset nousevat pintaan: olin odottanut, että suomessa asuvat ulkomaalaiset olisivat enemmän huolissaan maahanmuuttokritiikistä. spieker ja dubey eivät myöskään ole seuranneet maahanmuuttokriittisten puolueiden esiinmarssia. Perussuomalaisten kannatukseksi mitattiin juuri yli kymmenen prosenttia, ja perussuomalaisiakin kriittisemmin maahanmuuttoon suhtautuva Vapauspuolue jätti syyskuun lopussa tarvittavat 5 000 kannattajakorttia oikeusministeriöön rekisteröityäkseen puolueeksi. Kun kerron, että perussuomalaiset ovat lisänneet kannatustaan, spieker ja dubey eivät vaikuta huolestuneilta. ainakaan spieker ei ota puoluetta vakavissaan. jos menee lähipubiin jossain peräkylässä, siellä voi törmätä perussuomalaisiin, hän vitsailee. dioufin kokemukset suomessa ovat hyvin erilaiset. jos toisen polven maahanmuuttajille ei suomessa anneta mahdollisuuksia työntekoon, tilanteesta voi muodostua samanlainen kuin ranskassa muutama vuosi sitten, kun lähiöissä oli yhteenottoja ja tuhopolttoja. rasismi aiheuttaa turhautumista juuri toisen polven maahanmuuttajissa, jotka osaavat hyvin suomea, diouf sanoo. Hänen mielestään ranskassakin on rasismia, mutta se on näkymättömämpää kuin suomessa. täällä hänelle saatetaan huutaa kadulla: "mitä sinä täällä teet? mene takaisin kotimaahasi!". Kerran kun diouf siivosi metroa, joku huusi hänelle: "Vihaan mustaihoisia, painu helvettiin!" monet dioufin maahanmuuttajaystävistä eivät usko, että heillä on mahdollisuuksia menestyä suomessa. He sanovat dioufille, että on turha edes yrittää. jos he ajattelevat, että se on mahdotonta, niin sitten se on mahdotonta. minua motivoi yrittämään myös halu näyttää muille maahanmuuttajille, että suomessa on mahdollista pärjätä.
maailmanKuVa -
45
eurooPan Katse Kääntyy Peiliin
Kirjapalsta
iida riekko
somalitytön KiPerät KysymyKset
Viisitoistavuotias somalityttö putoaa kerrostalon parvekkeelta. matkalla alas hän ajattelee ilmastonmuutosta, madonnan konserttia ja rakastamaansa poikaa. tästä kohtauksesta alkaa anja snellmanin pysäyttävä romaani Parvekejumalat (otava 2010). se kuuluu tekijänsä parhaisiin. millä oikeudella suomalaiskirjailija kuvaa teini-ikäisen somalitytön kokemuksia, voidaan kysyä. toisaalta: millä oikeudella kukaan kuvaa kenenkään muun kokemaa? snellman on taustatyönsä tehnyt, somalian kieltä myöten. 15-vuotias päähenkilö anis kasvaa kokonaiseksi, moniulotteiseksi ihmiseksi, joka kamppailee perheensä kuristavia sääntöjä ja moraalikäsityksiä vastaan. lukija suree mukana, kun anis ymmärtää, että paras ystävä on ympärileikattu somalian-matkalla ja ettei isä tule koskaan hyväksymään flamencoharrastusta saati paljon suurempia toiveita. ahdistus seuraa mukana koko kertomuksen ajan: anis on liian utelias ja uskalias, jotta välttyisi yhteenotolta vanhoillisesti ajattelevan yhteisön kanssa. samaan aikaan suomalainen opiskelijatyttö alla-Zahra on ahdistunut liiasta vapaudesta ja etsii elämäänsä selkeitä rajoja ja uskoa. Hän valitsee islamin ja hijabin. Vaikka alla-Zahran hahmo jää anista etäisemmäksi, romaani analysoi ymmärrettävästi, miksi äärimmäinen islamin tulkinta saattaa vetää puoleensa länsimaisen moniarvoisuuden ahdistamia.
46 - maailmanKuVa
Katja lösönen
moninaisten tulKintojen aasia
Vesi luo valtasuhteita
sadattuhannet palestiinalaisperheet kärsivät vakavasta vesipulasta länsirannalla.
betlehemin alueen vesihallinnon johtaja simon al-araj on väsynyt mies. entinen birzeitin yliopiston professori vastaanottaa päivittäin kymmeniä puheluita vihaisilta palestiinalaisilta, joilta on loppunut juokseva vesi. alarajn keinot ovat vähissä, koska israel kontrolloi myös länsirannan vedenjakelua. Kaksi kolmasosaa länsirannalla jaettavasta vedestä tulee israelilaiselta vesiyritykseltä ja yksi kolmasosa Palestiinan omista vesilähteistä. maksamme israelilaiselle yritykselle vedestä, mutta samalla he pumppaavat vettämme länsirannan siirtokuntiin ja israelin puolelle. israel saa suurimman osan vedestään länsirannalla sijaitsevasta pohjavesikerroksesta, johon sadevesi valuu länsirannan vuorilta. Palestiinalaiset taas eivät saa käyttää israelin omia vesilähteitä, kuten jordanjoen tai tiberiasjärven vettä, al-araj manailee. länsirannalla asuvat israelilaiset siirtokuntalaiset käyttävät henkeä kohti päivittäin noin 450 litraa vettä, kun taas betlehemissä asuvat palestiinalaiset saavat käyttöönsä vain 140 litraa vettä. siirtokunnissa vettä kuluu uima-altaiden täyttöön ja puutarhaistutusten kasteluun. betlehemin lähellä sijaitsevan efratin siirtokunnan sisäänkäynnin luona kasvaa oliivipuita, jotka on palestiinalaisten mukaan varastettu heidän mailtaan. näidenkin oliivipuiden kasteluun käytetään länsirannan vettä. erityisesti pienissä palestiinalaiskylissä kärsitään vakavasta vesipulasta. Keskimääräinen vesimäärä yhdelle kyläläiselle on 73 litraa, joka ei ole riittävä määrä päivittäiseen ruoanlaittoon, peseytymiseen ja siivoukseen. 200 000 palestiinalaista kyläläistä kärsii juoksevan veden puutteesta päivittäin. maailman terveysjärjestö wHo:n vähimmäissuositus henkilöä kohden on 100 litraa vettä päivässä, mutta sadattuhannet palestiinalaiset joutuvat tulemaan toimeen vähemmällä määrällä.
anna Palmén
50 - maailmanKuVa
naapurit varastavat vettä
Kansainvälisen lain mukaan miehittäjävaltio ei saa varastaa vettä miehitetyltä valtiolta, mutta israel ei noudata lakia, sanoo vesijohtaja al-araj. ongelmia tuo myös Palestiinan oma vesihallinto, joka ei toimi moitteettomasti. Palestiinan vesijärjestelmä on vanha, ja uusien vesiprojektien aloittaminen on hankalaa israelin byrokratian vuoksi. Hämmentävää on myös se, että al-arajin mukaan jopa 45 prosenttia saadusta vesimäärästä häviää johonkin jakeluhetkellä. Palestiinalaiset joko varastavat vettä tai sitten vesipumput vuotavat. molemmat vaihtoehdot ovat todennäköisiä, mutta varastaminen on tietojeni mukaan yleistä. ihmiset ovat epätoivoisia ja varastavat vettä jopa naapureiltaan ohjaamalla vesipumput omiin tankkeihinsa. tämä synnyttää riitoja naapureiden välille. myös kuivuus pahentaa alueen vesitilannetta. israelissa kuivuus näkyy kouriintuntuvasti Kuolleessameressä, jonka pinta laskee yli metrin vuodessa. Vanhat rantakopit tönöttävät kymmenien metrien päässä nykyisestä vesirajasta. israel suunnittelee parhaillaan readdead-nimistä yhteisprojektia palestiinalaisten ja jordanian kanssa. Projektin tarkoituksena on rakentaa kanaali Punaisestamerestä Kuolleeseenmereen. Vettä johdettaisiin Kuolleeseenmereen 870 miljoonaa tonnia vuodessa, mikä helpottaisi huomattavasti alueen vesitilannetta.
talven sadevedet talteen
länsirannan alueella on useita lähteitä ja pohjavesialueita, joista vettä pumpataan. tämä ei kuitenkaan takaa kaikille palestiinalaisille riittävää vesimäärää, koska vesivarannot ovat myös israelilaisten käytettävissä. useat palestiinalaisperheet keräävät talven aikana sadevettä omiin tankkeihinsa, jotka sijaitsevat usein talojen katoilla. Kesällä vesitilanne on kriittisin, koska talven sadevesivarannot loppuvat ja mistään ei tule uutta vettä. Parhaassa asemassa ovat perheet, joiden talojen läheltä kulkee vesipumppu. näille talouksille riittää yleensä vettä ilman katkoksia. Vaikeimmassa tilanteessa ovat perheet, jotka asuvat kaukana vesilinjasta. myös veden heikko paine vaikuttaa veden riittävyyteen. siirtokuntiin pumpataan suhteessa niin paljon enemmän vettä kuin palestiinalaisalueille, että paine pysyy aina siirtokuntiin johtavissa putkissa suurempana kuin palestiinalaistalouksiin menevissä putkissa. Palestiinalaiset saavat kuitenkin yhtä puhdasta vettä kuin
maailmanKuVa -
51
KuVat: VuoKKo salo
moninaisten tulKintojen aasia
siirtokuntalaiset. Vesi on juomakelpoista, mutta välillä palestiinalaisten vesihanoista saattaa tulla ruskeaa vettä, koska paine on palestiinalaisten vesiputkissa niin heikko. simon al-araj suunnittelee irtisanoutuvansa työstään, koska länsirannan vesitilanne aiheuttaa hänelle ylitsepääsemätöntä ahdistusta. Hän kertoo, että osittain hankalan vesitilanteen vuoksi hän ei halua lastensa asuvan tulevaisuudessa Palestiinassa. emme koskaan tule saamaan alueelle tarvittavaa vesimäärää. israel miehittää maatamme, ja asumme kuin pienessä vankilassa. minulla ja lapsillani ei ole edes lupaa mennä jerusalemiin, koska israelin viranomaiset ovat pistäneet meidät jostain syystä mustalle listalle. al-araj ei usko alueen rauhaan tai edes parempaan tulevaisuuteen. minulle on tärkeää, ettei lasteni tarvitse asua samassa vankilassa, jossa olen itse asunut. toivottavasti he voivat kokea paremman tulevaisuuden vaikkapa yhdysvalloissa.
huono, joten he eivät pysty muuttamaan alueen ulkopuolelle. ihmiset eivät myöskään halua jättää kotejaan, koska pakolaisleirissä asuminen takaa asukkaalle muun muassa ilmaisen terveydenhuollon ja verovapauden. israelin eristämässä ja saartamassa gazassa jopa 90 prosenttia vedestä on saastunutta. israel ei salli veden juoksuttamista vesiputkistostaan gazaan. gazassa vesihanasta valuu melkein aina ruskeaa vettä, joka haisee merivedeltä. ongelmana gazassa ja myös länsirannalla on kunnollisten viemäriverkostojen puute. israel kontrolloi verkostojen rakentamista, joten jätevedet valuvat edelleen useissa paikoissa suoraan kadulle.
Vesiyritykset tekevät bisnestä
ravintolayrittäjät Bashir ja Jeanette akkawi asuvat suuressa talossa beit jalan kylässä betlehemin lähellä. taloa kiertää upea puutarha, jossa kasvaa hedelmäpuita ja kymmeniä erilaisia vihanneksia. akkawit tulevat taloudellisesti hyvin toimeen, mutta sillä ei ole mitään tekemistä veden saannin kanssa. Viime kesänä veden tulo lakkasi useita kertoja, ja bashir akkawi soitti vihaisena Palestiinan vesihallintoon. Viime kesä oli helteinen, mikä vaikutti veden saantiin. eräänä aamuna vettä ei enää tullut hanasta. soitin yksityiseen vesiyritykseen, joka toimitti vesitankin vasta kaksi päivää myöhemmin. jouduimme perumaan vieraiden tulon, koska vaimoni ei voinut valmistaa illallista tai siivota. akkawi syyttää yksityisiä vesiyrityksiä varkaiksi, koska ne laskuttavat ylimääräisistä vesitankeista kovan hinnan ja tuovat silti veden usein myöhässä. Kuudentoista kuution vesitankki maksaa noin 60 euroa. monilla köyhillä palestiinalaisilla ei ole varaa maksaa kalliista vedestä. Vesikulut saattavat viedä jopa kymmenesosan perheen tuloista. akkawit ovat saaneet tarpeekseen vesitilanteesta, Palestiinan alueen korruptiosta ja israelin miehityksestä. bashir on lähdössä vaimonsa kanssa syksyllä yhdysvaltoihin sukulaisten luo, ainakin kuukaudeksi. Haaveena on ravintolan avaaminen valtameren toiselle puolelle.
Kirjoittaja on VaPaa toimittaja, joKa asuu jerusalemissa.
israelin eristämässä ja saartamassa gazassa jopa 90 prosenttia vedestä on saastunutta. israel ei salli veden juoksuttamista vesiputkistostaan gazaan.
kolme hallintoa
länsiranta on jaettu a-, b- ja C -alueisiin. a-alue on Palestiinan hallinnon alla, b-alue sekä israelin että Palestiinan hallinnossa ja C-alue täysin israelin armeijan kontrolloima. tästä huolimatta israel sääntelee myös a-alueen vedenjakelua, ja kaikkiin alueen vesihankkeisiin täytyy pyytää israelin lupa. luvan saaminen vaatii pitkää paperisotaa israelin viranomaisten kanssa. Vesitilanne on hankalin israelin kontrolloimalla Calueella, jossa palestiinalaishallinto on vastuussa vedenjakelusta mutta ei pysty toimittamaan ihmisille riittävää määrää vettä. jotkut kylät ovat jopa 40 kilometrin päässä lähimmistä vedenjakelupisteistä. Vesitilanne on vaikea myös pakolaisleireillä. betlehemissä sijaitsevan aidan pakolaisleirin asukkailla on käytössään vain noin 60 litraa vettä päivässä henkilöä kohden. Pakolaisleirin asukkaiden rahatilanne on usein
52 - maailmanKuVa
moninaisten tulKintojen aasia
suvaitsevaisuus on intian elinehto
Erilaisuuden huomioiminen on välttämätöntä maailman monikulttuurisimmassa maassa, jotta yli miljardin asukkaan liittovaltio pystyy kasassa.
juha rudanko
54 - maailmanKuVa
Kuvittele maa, jonka pääministeri ei osaa maan kansallista kieltä eikä sitä osaa puolet väestöstäkään. maa, jonka pääministeri pitää itsenäisyyspäivän puheen kansallisella kielellä ymmärtämättä siitä sanaakaan. Kuulostaako sadulta? intiassa se on todellisuutta. Pääministeri oli H.d. dewe gowda, joka toimi pääministerinä vuosina 19961997. Hän piti itsenäisyyspäivän puheen hindiksi, koska politiikan perinteet vaativat sitä, mutta puhe piti kirjoittaa hänelle hänen äidinkielensä kannadan aakkosilla. intialainen tutkija ja diplomaatti shashi tharoor käyttää dewe gowdan puhetta esimerkkinä intian kulttuurien kirjosta. intia on maailman monikulttuurisin maa. miljardi ihmistä, kymmeniä uskontoja, satoja kieliä. Hinduja, muslimeja, sikhejä, jainalaisia, kristittyjä. Hindiä, englantia, bengalia, gujaratia, punjabia, assamia... suomessa ja muualla euroopassa maahanmuutto ja sen kautta monikulttuurisuuden kysymykset ovat olleet viime aikoina pinnalla. intiassa nämä kysymykset ovat olleet arkipäivää jo pitkään. meidän on täytynyt oppia elämään erilaisuuden kanssa, intian monikulttuurisuutta tutkinut professori Harirar bhattacharyya burdwanin yliopistosta länsibengalista sanoo. muuten intia hajoaisi.
ram mohan roy ja rabindranath tagore pyrkivät luomaan synteesiä länsimaisen ja intialaisen kulttuurin välille, bhattacharyya sanoo. monikulttuurisuus nousi intiassa akateemiseen keskusteluun vasta 1990-luvulla sen jälkeen, kun siihen oli havahduttu länsimaissa. Vaikka asiasta ei monikulttuurisuuden nimellä ollut aikaisemmin keskusteltu, intian perustuslaki takaa monia keskeisiä kulttuurisia oikeuksia. se muun muassa takaa oikeuden harjoittaa ja levittää uskontoa ja tukee etnisten vähemmistöjen kulttuurien suojelua, bhattacharyya sanoo. Hänen mukaansa vähemmistökulttuurien tukeminen ei intiassa ole jäänyt vain lakikirjaan kirjatuiksi korulauseiksi. monet etniset vähemmistöt erityisesti Koillis-intiassa ovat saavuttaneet huomattavan paljon autonomiaa. bhattacharyya kuvaa joitain järjestelyjä "osavaltioiksi osavaltioiden sisällä". intia on liittovaltio, ja myös liittovaltion muoto on joustanut etnisten ja kielellisten ryhmien vaatimusten edessä. Viimeksi vuonna 2000 luotiin kolme uutta osavaltiota juuri tällaisten vaatimusten vuoksi: Chhattisgarh, jharkhand ja uttaranchal. joissain tapauksissa paikallinen autonomia voi aiheuttaa myös ongelmia. bhattacharyya muistuttaa, ettei mikään alue ole täysin homogeeninen. Kun etninen ryhmä, joka koko osavaltion tai koko intian tasolla on
monikulttuurisuus on osa elämää
intiassa konfliktit uusien, ulkopuolelta tulevien kulttuurivirtausten ja perinteiden välillä ovat värittäneet elämää satojen vuosien ajan. Valloitusarmeijat ovat tuoneet mukanaan uusia uskontoja ja kieliä. 200-luvulla ennen ajanlaskun alkua suurta osaa nykyisestä intiasta hallinnut keisari ashoka harjoitti suvaitsevaisuutta eri uskontoja kohtaan. yli tuhat vuotta myöhemmin mogulihallitsija akbar pyrki luomaan synteesiä eri uskontojen parhaista puolista ja määräsi virkamiehiään sallimaan eri uskontojen harjoittamisen. samaan aikaan euroopassa inkvisitio oli vauhdissa, bhattacharyya huomauttaa. ajattelijat, kirjailijat ja sosiaaliset uudistajat kuten
intia on maailman monikulttuurisin maa. miljardi ihmistä, kymmeniä uskontoja, satoja kieliä. Hinduja, muslimeja, sikhejä, jainalaisia, kristittyjä.
pieni vähemmistö, saa enemmän valtaa omalla alueellaan, tilanne saattaa synnyttää uusia vähemmistöjä, jotka saattavat joutua aiempaa heikompaan asemaan.
Erilaisuus ja köyhyys huomioitava
länsimaisissa yhteiskunnissa korostetaan yksilön oikeuksia ja vapauksia riippumatta hänen uskonnollisesta tai etnisestä taustastaan. Kaikki ovat ensisijaisesti kansalaisia.
maailmanKuVa -
55
moninaisten tulKintojen aasia
intian perustuslaissa on hyvin individualistisia elementtejä, mutta myös oikeuksia erilaisille ryhmille, bhattacharyya kertoo. intialainen lähestymistapa monikulttuurisuuteen on käytännöllinen: moninaisuus ja erilaisuus on hyväksyttävä, jotta yhteiskunta pysyy rauhallisena. intiassa hyväksytään esimerkiksi se, että jos perustaa yrityksen, tietty osuus työpaikoista on varattava paikallisille, vaikka maassa saakin liikkua vapaasti. samoin yliopistot joutuvat ottamaan tietyn osuuden opiskelijoita alhaisista kasteista, vaikka he eivät olisikaan parhaita hakijoita. yhdysvalloissa paljon kohua herättänyt affirmative action -politiikka eli heikossa asemassa olevien suosiminen niin sanotulla positiivisella syrjinnällä on intiassa arkipäivää. erilaisuuden huomioiminen onkin bhattacharyyan mielestä suuri syy siihen, miksi intia on ollut itsenäisen historiansa aikana suhteellisen vakaa ja rauhallinen verrattuna esimerkiksi samankaltaisista lähtökohdista ponnistaneeseen Pakistaniin.
konflikti kytee
intiassa odotettiin syyskuun lopussa jännityksellä allahabadissa sijaitsevan oikeusistuimen tuomiota vuonna 1992 tapahtuneen babri masjid -moskeijan tuhosta. tapauksessa kiteytyy intialaisen monikulttuurisuuden varjopuoli. 150 000 hindua tuhosi 1500-luvulla
56 - maailmanKuVa
rakennetun moskeijan tarkoituksenaan rakentaa paikalle hindutemppeli. tapaus lietsoi uskontokuntien välistä vihanpitoa ympäri intiaa ja johti tuhoisiin mellakoihin muun muassa intian talouden pääkaupungissa mumbaissa. Harirar bhattacharyya pohti ennen oikeuden päätöstä läheistensä kanssa, että tuomiota seuraavana päivänä ei kannata mennä ulos. jos päätös on hinduja vastaan, he saattavat lähteä kaduille, ja toisin päin, jos päätös suututtaakin muslimit. bhattacharyya ei kuitenkaan odottanut merkittäviä väkivaltaisuuksia kotiosavaltiossaan länsi-bengalissa. Hän muistutti, että suurimmaksi osaksi etniset ja uskonnolliset konfliktit ovat intiassa hyvin paikallisia. oikeusistuin päätti, että kiistelty alue jaetaan hindujen ja muslimien välillä. Hindut saivat kaksi kolmasosaa alueesta ja saavat pitää alkuperäisen moskeijan paikalle rakentamansa temppelin. uskontokuntien välisiltä väkivaltaisuuksilta vältyttiin, vaikka päätös oli hinduille suotuisampi.
Kysyin joskus isältäni, oliko hän kuullut yhteenotoista muslimien kanssa kotikylässäni. Hän sanoi, ettei edes hänen oma isänsä ollut kuullut niistä!
Euroopalla opittavaa
bhattacharyya työskenteli viime talvena vierailevana professorina Heidelbergin yliopistossa saksassa. tohtoriksi hän väitteli englantilaisesta london school of economicsista, joten hän on seurannut myös eurooppalaista keskustelua monikulttuurisuudesta aitiopaikalta. saksassa ainoa suuri vähemmistö olivat turkkilaiset, ja hekin olivat niin sulautuneita saksalaiseen kulttuuriin, että minun oli vaikea tunnistaa ketään muuksi kuin saksalaiseksi, bhattacharyya kertoo. Hän opetti Heidelbergissä intian politiikan tutkimusta. monikulttuurisuuskysymykset tulivat jatkuvasti esille keskusteluissa opiskelijoiden kanssa. eurooppalaisten on vaikea hyväksyä erilaisuutta. samoin yhdysvalloissa, joka on hyvin monikulttuurinen maa, elää vahvasti ajatus, että valkoinen, miesvaltainen ja protestanttinen kulttuuri on normi. bhattacharyya havaitsi euroopassa, että intialaisia tai esimerkiksi kiinalaisia kutsutaan sanalla "ethnic", johon liittyy kielteisiä mielleyhtymiä. jos intialaiset tai kiinalaiset kutsuisivat amerikkalaisia tai eurooppalaisia etnisiksi, nämä eivät hyväksyisi sitä. englannissa bhattacharyya kohtasi avointa rasismia. se on vaikeaa, mutta eurooppalaisten on pakko oppia ymmärtämään erilaisuutta. globalisaation vuoksi vaihtoehtoa ei ole. bhattacharyyan mukaan intiassa ollaan avoimempia eri uskontojen väliselle vuorovaikutukselle kuin euroopassa. muslimit osallistuvat hindujen juhliin, ja toisin päin. eri ryhmät eivät sulkeudu omiin gettoihinsa. Hindut ja muslimit syövät illallista toistensa kodeissa. ainoa ero on se, että toiset menevät moskeijaan, toiset temppeliin.
Kirjoittaja on VaPaa toimittaja.
jos intialaiset tai kiinalaiset kutsuisivat amerikkalaisia tai eurooppalaisia etnisiksi, nämä eivät hyväksyisi sitä.
uskontokuntien välisissä konflikteissa ei välttämättä ole pohjimmiltaan kyse uskonnosta vaan taloudellisista ongelmista. bhattacharyyan mukaan globalisaatio on iskenyt erityisen rankasti gujaratin muslimeihin, joista monet ovat menettäneet työnsä. Konflikteille on todelliset, aineelliset syyt. ihmisten ei voi olettaa toimivan normaalisti, jos he eivät saa kahta kunnon ateriaa päivässä. Kahnaus saattaa alkaa siitä, että joku heittää palan sianlihaa moskeijan eteen. bhattacharyyan mukaan konfliktit kestävät yleensä vain muutaman tunnin, koska ihmisten on palattava töihin ansaitsemaan elantonsa. uskontokuntien väliset konfliktit ovat myös erityisesti kaupunkien ilmiö.
maailmanKuVa -
57
moninaisten tulKintojen aasia
seikkailujen slummit
mumbain slummit ovat populaarikulttuurissa jännityksen ja kurjuuden näyttämö.
joukko lapsia juoksee kapeita, roskien peittämiä kujia ja hyppii peltihökkeleiden katoilla m.i.a.:n klubihitin tahtiin. Kuvakulmat vaihtelevat villisti kuin musiikkivideossa. Kohtaus Slummien miljonääri -elokuvan (2008) alussa johdattaa mumbain slummeihin vähintäänkin räväkästi. elokuvan ansiosta moni ajattelee juuri intian suurimman kaupungin hökkelikyliä slummeista puhuttaessa. Kahdeksan oscar-palkintoa voittanut slummien miljonääri sijoittuu suurelta osin juhun slummiin, jossa tarinan sankari tv:n tietovisassa ryysyistä rikkauksiin kapuava jamal kasvaa. slummiarjesta kertovat kohtaukset ovat paikoin järkyttäviä: jamalin äiti surmataan äärihindujen mellakassa, poliisi väistää kunnioittavasti asuinaluetta johtavaa rikollispomoa ja katulapsen silmiin valutetaan rikkihappoa, koska sokea kerjäläinen tienaa paremmin. elokuva antaa mumbain slummeista aika ankean, väkivaltaisen ja surullisenkin kuvan. monia on närkästyttänyt, että viihde-elokuva käsittelee sosiaalista todellisuutta niinkin karusti. Kaksi genreä kohtaa kolisten, arvioi turun yliopiston elokuvatutkimuksen dosentti Veijo hietala. yhtä värikkäästi mumbain slummielämää kuvaa Gregory David robertsin bestseller-romaani Shantaram (siltala 2010), josta on tekeillä Johnny Deppin tähdittämä elokuva. löyhästi omaelämäkerrallisen teoksen minäkertoja pakenee australialaisesta vankilasta mumbaihin, joka tarinan tapahtuma-aikaan 1980-luvulla oli vielä bombay. intiassa karkuri soluttautuu paikalliseen alamaailmaan ja asuu pitkään slummissa, jossa muun muassa pelastaa ihmisiä tulipalosta, työskentelee laittomana lääkärinä ja taistelee vesikauhuista koiralaumaa vastaan. seikkailujaksojen välissä roberts kuvailee slummin rakennetta, toimintatapoja ja ihmisten arkea.
iida riekko
58 - maailmanKuVa
totta kai romaanikirjailijan ensisijainen tehtävä on saada ihmiset ja miljööt elämään, sosiologinen kuvaus on toissijaista. slummikuvauksen uskottavuutta en osaa arvioida, koska en ole mumbain slummeissa käynyt, sanoo siltalan kustantaja touko siltala.
matKalle mumbain slummeiHin
Elokuvia:
slummien miljonääri (2009) salaam bombay (1988)
kirjoja:
suketu mehta: maximum City bombay lost and found (Penguin 2004) rohinton mistry: a fine balance (mcClelland and stewart 1995)
slummiarjesta köyhyyden spektaakkelia
Gregory David roberts: shantaram (siltala 2010) jos haluaa kuvata mumbaita, slummeja on vaikea sivuuttaa: kaupunVikas swarup: tyhjentävä vastaus eli gin noin 20 miljoonasta asukkaasta kuka voittaa miljardin? (wsoy 2006) puolet elää epävirallisilla asuinalueilla. mumbaissa käydessään näkee väistämättä hökkelikyliä ja niiden asukkaita. shantaram-romaanikin on poikinut turistikierroksia, uusia slummeja syntyy jatkuvasti kaupungin reu- joilla käydään romaanin tapahtumapaikoissa, muun munoille ja joutoalueille. Virkavalta jyrää epävirallisia ra- assa slummissa. kennuksia puskutraktoreilla, mutta se ei ratkaise itse ongelmaa: kun kaupungissa on miljoonittain enemmän populaarikulttuuri lisää kiinnostusta ihmisiä kuin säällisiä asuntoja, asumuksia on rakennet- slummeihin tava mistä materiaalista tahansa, minne tahansa. sekä slummien miljonääri että shantaram ovat hene, jotka eivät ole käyneet mumbaissa, muodosta- rättäneet intiassa polemiikkia siitä, miksi ne esittävät vat usein käsityksensä kaupungin slummeista median ja slummielämää sokeeraavalla tavalla: slummit kun eivät ole koko totuus mumbaista tai intiasta, ja useimmille viihteen perusteella. erityisesti audiovisuaalinen populaarikulttuuri on asukkaille slummi on tavallinen naapurusto muiden erittäin voimakas mielikuvien muokkaaja. esimerkiksi joukossa. toisaalta sekä elokuvaa että kirjaa on kiitelty dokumentit häviävät populaarikulttuurin tuotteille, siitä, etteivät ne silottele sosiaalisia ongelmia. Veijo Hietalan mielestä slummien esittäminen vaajoissa on sykähdyttävä, tunnepitoinen elementti. siksi slummien miljonääri on ollut omiaan iskostamaan ih- rallisina ja jännittävinä paikkoina saattaa yksipuolistaa misten mieleen ja mielikuvitukseen käsityksiä siitä, ihmisten käsityksiä. slummikuvauksissa varmaankin unohtuu usein mitä elämä slummeissa on, tutkija Veijo Hietala sanoo. myös esimerkiksi Amazing Race -tosi-tv-sarjan elämän koko kirjo: että siellä eletään monipuolista ja kohtaukset, joissa seikkailijat kisailevat mumbain kaoot- normaalia elämää. toisaalta slummikuvaukset lisäävät ihmisten kiintisessa liikenteessä ja pesevät pyykkiä yhdessä slummiasukkaiden kanssa, vahvistavat käsitystä, että kaupun- nostusta ja parhaassa tapauksessa myös ymmärrystä gin köyhät alueet ovat eksoottisia paikkoja. Hietalan slummeja ja niiden oloja kohtaan. aivan varmasti slummien miljonäärin ja shantaramukaan onkin trendi, että slummien kaltaiset köyhät min kaltaiset jutut lisäävät varsinkin nuorempien suomiljööt nähdään kiehtovina ja jännittävinä. se ei ole ainoastaan populaarikulttuurin ilmiö, vaan malaisten kiinnostusta intian ja mumbain todellisuutta siitä kertovat esimerkiksi opastetut turistikierrokset kohtaan. intiahan on hirveän kiinnostava kirjallisuuden suurkaupunkien slummeihin. slummielämästä tehdään kohde, ja sieltä on tullut viime vuosina monia hienoja jännittävä nähtävyys, spektaakkeli. joidenkin ihmisten teoksia sekä intian ulkopuolella että intiassa asuvien kuvauksia maasta, kustantaja touko siltala sanoo. elinkeinoksi muodostuu slummiasukkaana oleminen.
maailmanKuVa -
59
teiniäiti aqeela pakeni tulvaa pakolaisleiriin
lapset ja äidit ovat erityisen haavoittuvaisia pakistanin täpötäysissä pakolaisleireissä.
enna angervuori
jätimme kaiken omaisuutemme hirvittävän joen armoille joen, joka oli aikaisemmin elämänlankamme.
Pahimmat tulvat 80 pakottivat kymmenettuhannet pakistanilaiset etsimään turvaa pakolaisleireistä. Vaikka tulvat ovat ohi, lukemattomat ihmiset joutuvat elämään leireissä vielä kuukausia. Kotinsa menettivät myös 14-vuotias aqeela ja hänen nelikuinen tyttärensä farah. He joutuivat pakenemaan kylästään muzaffargarhin alueella eteläisessä Punjabissa. Kuulimme keskellä yötä moskeijan kaiuttimista kuulutuksen, joka kertoi tulvavesien lähestyvän nopeasti ja kehotti ihmisiä pakenemaan henkensä edestä, kertoo aqeela keinuttaen hellästi itkevää tytärtään. Kuulutuksen jälkeen aqeela nappasi nukkuvan vauvan syliinsä ja juoksi pimeässä kylän naisten kanssa kohti tietä. osa miehistä jäi vahtimaan taloja. otimme mukaan vain vaatteemme, jotka meillä oli yllämme. jätimme kaiken omaisuutemme hirvittävän joen armoille joen, joka oli aikaisemmin elämänlankamme. Kuulimme, miten vesi kohisi takanamme ja naiset ja lapset kirkuivat. se oli todella pelottavaa, aqeela muistelee. Pakenijat pääsivät korkealle penkereelle, jolle jäivät yöksi. Kukaan ei nukkunut. aamulla joukko näki vettä kaikkialla ympärillään. Kyläläisten savimajat olivat tuhoutuneet täysin. osa taloja vahtimaan jääneistä miehistä sinnitteli ehjänä säilyneiden tiilitalojen katoilla ja puiden oksilla. monen muun naisen tavoin aqeela ei tiedä, mitä hänen perheensä miehille tapahtui. Kotimme ovat tuhoutuneet, sadot ovat veden val-
lassa. olemme täysin varattomia, hän huokaa. aqeela saa ruokaa kehitysyhteistyöjärjestö Planilta, joka jakaa ruoka-annoksia pakolaisleirin 140 tuhannelle ihmiselle. Plan on myös toimittanut tuhansia hygieniapakkauksia pakolaisleireissä asuville perheille. lisäksi järjestö valistaa, kuinka voi huolehtia hygieniasta ja välttää sairauksia. leireissä on krooninen pula sairaanhoitajista ja lääkäreistä. ruoka-avun ja sanitaation tarvitsijoihin kuuluu paljon naisia ja lapsia. Vauvat ovat ahtaissa ja karuissa leirioloissa erityisen haavoittuvaisia, sillä sekä he että heidän äitinsä ovat alttiita likaisesta vedestä johtuville taudeille, ihotulehduksille ja aliravitsemukselle. Plan Pakistanin gender-neuvonantaja shmyalla Jawad on huolissaan siitä, että naisten on vaikea huolehtia leiriolosuhteissa hygieniastaan islamilaiseen kulttuuriin liittyvän häveliäisyyden vuoksi. miehet ja pikkulapset voivat peseytyä koulun pihamaalla, naiset eivät. monella naisella on vain yksi vaatekerta, joten hygienia voi olla hyvinkin heikkoa. tilanne on erityisen hälyttävä odottavilla äideillä sekä naisilla ja tytöillä, joilla on kuukautiset. jawad muistuttaa myös, että leirit saattavat olla naisille järkyttävä kulttuurisokki. moni ei ole koskaan ollut perheeseen kuulumattoman miehen seurassa. nyt naiset ja tytöt joutuvat jopa nukkumaan samoissa tiloissa satojen vieraiden miesten kanssa.
Kirjoittaja on VaPaa toimittaja. Haastattelut: Plan PaKistan.
maailmanKuVa -
61
taide on propagandasodassa käyttökelpoinen väline, ajatellaanpa vaikka natsi-saksaa tai kommunismin aikaista neuvostoliittoa, jotka molemmat sekä sensuroivat taidetta että käyttivät sitä vallan välineenä. entä jos kehdon keikauttaa toisin päin? löytyykö maailmasta vielä taidetta, joka kritisoi vallanpitäjiä tai pakottaa katsomaan asioita pohjia myöten, kuten pablo picasson sodan kauheuksia kuvaava Guernica? löytyy toki, mutta nyt täytyy mennä eurooppaa edemmäs, esimerkiksi intiaan ja etelä-afrikkaan. yhteistä näille kahdelle maalle on meneillään oleva valtava yhteiskunnallinen muutos. taiteilijan on sellaisissa olosuhteissa vaikea keskittyä esteettisiin elämyksiin ja tuottaa taidetta taiteen vuoksi, mikä meidän suomalaisessa hyvinvointivaltiollisessa elämässämme on niin yleistä ja ylellistä.
ja rikollisuus ovat maailman huippuluokkaa. silti etelä-afrikka on mantereensa rikkain maa, jolle kaavaillaan uutta uljasta tulevaisuutta.
äärimmäisyydet ovat läsnä arjessa.
Helsingin taidemuseon eteläafrikkalaista nykytaidetta esittelevä Peekaboo -näyttely tennispalatsissa syksyllä 2010 on ollut haaste suomalaisen katsojan kestokyvylle. tyyliltään ja tasoltaan 20 taiteilijan valokuvat, maalaukset ja installaatiot ovat kansainvälistä huippuluokkaa ja siksi meille helppoa nähtävää. myös huumori edesauttaa ymmärtämistä. mutta tutun tyylin takana teosten aiheet ovat kaikkea muuta kuin
taiteilijoiden on sanottu tänä päivänä toimivan patologin tavoin: sairauden syyt on paljastettava, ja siksi ruumis on avattava. Vain näin pystytään kehittämään parantava lääke ja löytämään mahdollisuus elää ilman historian harteille painamaa taakkaa.
myytit murskaksi
toinen näkökulma taiteen ja yhteiskunnan suhteeseen esittäytyy suomalaisille keväällä 2011, tennispalatsissa niin ikään. Samaan aikaan Intiassa -näyttelyssä 15 nykytaiteilijaa kommentoi oman maansa traditioiden murtumista. intian yhteiskunnassa on meneillään huikeita muutoksia. Kun Kalkutan tai mumbain laitakaduilta lakaistaan köyhät
patologin paljastukset
etelä-afrikan 50-miljoonainen kansa on kokenut kolonialismin kovimman kautta. euroopasta satoja vuosia sitten saapuneen siirtomaavallan rakentama apartheid-järjestelmä päättyi jo (tai vasta) 16 vuotta sitten, mutta rasismin riekaleet ovat maan arjessa edelleen läsnä. nelson mandelan ja Desmond tutun vielä 1990-luvulla haikailema sateenkaarivaltio, jossa kaikilla kansanryhmillä olisi hyvä olla, ei koskaan yltänyt kukoistukseensa asti. Vallankahvasta käydään edelleen vääntöä: valkoinen vähemmistö ei ole täysin irrottanut otettaan, ja naapurimaista vaeltaa mustien köyhien joukkoon vielä köyhempää väkeä. tuloerot, työttömyysluvut
mitä järkeä tässä kaikessa taiteen tekemisessä ja esittämisessä on? Parantaako taide maailmassa muuta kuin työpaikkojen ilmapiiriä?
helposti nieltäviä: nuorten tyttöjen raiskaukset, presidentti Jacob Zuman siekailematon arvostelu, kolonialismin aiheuttamat syyllisyyden tai uhriksi joutumisen tunteet, länsimaalaisen afrikka-eksotiikan irvailu tai uskonnollisten symbolien tyhjyyttään kumiseva merkitys nykymaailmassa. suurin osa Peekaboo-näyttelyn taiteilijoista on kokenut rotusorron ajan, toiset valkoisen vallan sisällä, toiset sen alla. eteläafrikkalaisten ja kuolevat uusien bisneskeskusten tieltä ja teknologiateollisuus viettää bangaloressa voitonpäiviään, murskautuvat matkalla monet perinteet. Keskiluokkaistuvan kulutusyhteiskunnan haasteet yli miljardin asukkaan maassa ovat lähes ylipääsemättömät. taiteilijoille riittää tässä purtavaa. intiassa hindujumalat ovat aina olleet osa ihmisten arkea. brittiläiset siirtomaavaltiaat yrittivät 1800-luvulla ujuttaa länsimaisen realistisen
maailmanKuVa -
63
moninaisten tulKintojen aasia
minna Kumpulainen
naisen tyhjä katse
Pysäyttäjä:
arvioiden mukaan kahdeksan miljoonaa filippiiniläistä asuu ulkomailla. suurin syy muuttoon on köyhyys. kaikki eivät kuitenkaan edes harkitse lähtöä muualle: ne kaikkein köyhimmät.
yksi heistä on mangyan-heimoon kuuluva nainen, laiha takkutukka, jonka kohtasin vieraillessani mindoron saarella filippiineillä syksyllä 2009. Kun kyläläisille tarjottiin ateriaa, vaatimatonta riisiä ja lihapataa, nainen tuli muiden mukana paikalle. Vaikka hän oli selvästi nälkäinen, hän ei tohtinut ottaa lautaselleen kuin riisiä. sen hän meni syömään piiloon muilta. monien muidenkin kyläläisten katseesta heijastui nälän tuoma tyhjyys. mutta lapset vaikuttivat pirteiltä, ainakin he, jotka olivat leikkimässä kylän keskusaukiolla. mangyanien lapsuus loppuu vain tavallisesti liian lyhyeen. monet tytöistä alkavat odottaa ensimmäistä lastaan heti sukukypsiksi tultuaan ja monet lopettavat samassa vaiheessa myös koulunkäynnin. Haitalliset perinteet eivät ole ainut syy köyhyyteen. myös mangyaneja syrjivällä valtaväestöllä on sormensa pelissä.
66 - maailmanKuVa
mangyan-vuoristoheimolaisten kulttuuriin kuuluu monia erityispiirteitä, kuten oma kieli ja musiikki. näitä perinteitä he yrittävät vaalia parhaansa mukaan. siksi he ovat joutuneet muuttamaan kerta toisensa jälkeen korkeammalle vuoristoon, pakoon valtaväestöä. samalla heidän viljelymahdollisuutensa ovat huonontuneet, ja köyhyys on puristanut kylää vuosi vuodelta pahemmin. nyt mangyan-lapset pääsevät kuitenkin jo kunnon kouluun. tytöt ehkäpä pysyvät siellä muutaman vuoden pidempään kuin aiemmin. samalla lapsille kerrotaan terveysasioista, hygienian ja puhtaan juomaveden merkityksestä. syrjäänvetäytyvät mangyanit asuvat mindoron saarella filippiineillä. Heimon lasten elämää tuetaan Planin teemakummivaroin. lisätietoa: plan.fi/teemakummiksi.
Kirjoittaja työsKentelee Plan suomen Viestinnässä.
maailmanKuVa -
67
maailmanKuva on Plan suomi säätiön julkaisu, joka seuraa ja syventää lasten asemaa ja heidän oikeuksiensa toteutumista kehityspolitiikan sisällä, muuttuvassa maailmassa. lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa ja sitä voi tilata maksutta Planin verkkosivujen kautta osoitteesta www.plan.fi. Plan on kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö, joka parantaa kehitysmaiden lasten elinoloja pysyvästi. Plan tekee työtä lasten oikeuksien toteutumiseksi. Plan on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. Plan perustettiin vuonna 1937. työ suomessa alkoi vuonna 1998.