Sue
Indierockpunkmetalzine
#123 LOKAKUU 2008
DEAD BY GUN.EGOTRIPPI.LIEKKI.BLOODPIT.OM. SLIPKNOT.DISTURBED.DEATHCHAIN.KIKI PAU. BEFORE THE DAWN.BATTLELORE.CRADLE OF FILTH. KIVIMETSÄN DRUIDI.HEARTBREAK STEREO. UNDERWATER SLEEPING SOCIETY.MAD JUANA.
LORDI
1
L i v e N a t i o n P r o u d ly P r e s e n t s
KESKIVIIKKO 29. LOKAKUUTA 08
KAAPELITEHDAS HELSINKI
LIPUT: 30 EUROA. ENINTÄÄN 10 LIPPUA/OSTAJA. WWW.SIMPLEPLAN.COM
LA 8.11.08 JÄÄHALLI HELSINKI
liput: 43 euroa
Uusi albumi kaupoissa nyt!
SU 9.11.08 TAMPERE / PAKKAHUONE
liput: 39
MA 10.11.08 HELSINKI / TAVASTIA
liput: 39
by a r ra n g e m e n t w i t h K 2
PE 12.12.08 KLO 20 HELSINGIN JÄÄHALLI
OVET AUKI KLO 19 LIPUT 49 EUROA
HELSINGIN JÄÄHALLI
LIPUT 46 EUROA
TI 16.12.08
DUNÉ
2
KE 5.11.08 TAVASTIA HELSINKI
BACKYARD BABIES
TO 11.12.08 TAVASTIA, HELSINKI 25 ennakkoon, 27 ovelta PE 12.12.08 KLUBI, TURKU 22 LA 13.12.08 KLUBI, TAMPERE 22 liput Tiketistä
liput: 12 ennakkoon, 14 ovelta, liput Tiketistä
3
TOIMITTAJALTA
ANGRY MUSIC FOR ANGRY PEOPLE?
Musiikki on hieno taiteenlaji muun muassa siksi, että se käy niin suorasti tunteisiin ja ruumiiseen. Kotona voi levyhyllystään valita, haluaako istua sohvalla mieli tyhjänä tai täynnä vaikeita asioita vai heilua ympäri huonetta kuin vähämielinen. Kun kaupungilla kävellessä satunnaistoistolla oleva MP3-soitin antaa Curtis Mayfieldin jälkeen Weezeriä, koko olemus muuttuu kymmenessä sekunnissa rennosta ja pehmeästä energiseksi ja innokkaaksi. Yhtä hyvin musiikki sopii päällä olevan tunnetilan tehostamiseen. Kaunis maailma on vielä kauniimpi, kun Stevie Wonder laulaa, Neil Youngin Harvest Moon tekee yksin valvotuista yön tunneista hartaampia, ja kunnon simppeli kitarajuntta hienovirittää tehokkaasti huonon elämän viettoon. Suruun, iloon, ihastukseen, tylsyyteen, stressiin, syvällisiin mietteisiin tai menneitten muisteluun on kaikkeen sopivaa musiikkia, mutta silti yksi tunnetila jää kokonaan säveltaiteen tavoittamattomiin. Vaikka aggressiivista musiikkia on tehty kuinka paljon, omien vihan tunteiden käsittelyyn sopivaa musiikkia en ole löytänyt vielä mistään. Kun maailma tai itse ei toimi niin kuin pitäisi ja mitta on täynnä kaikkea, mitä silloin voi kuunnella? Jotakin vihaista? Tosi hurjaa joo, pojat soittavat särökitaraa nopeasti ja joku huutaa päälle jotakin typerää. Miten ne jaksavatkin? Ei minun oloani helpota yhtään, vaikka jollakulla muullakin olisi melkein uskottavasti rankkaa. Jotakin iloista ja energistä? Sellaista ei vihaisena kestä, hauskanpito tuntuu tyhjäpäistä ja valheelliselta, kun itsellä on asioita murehdittavana. Jotakin rauhallista? Tylsää, ei vahvassa tunnetilassa jaksa pysähtyä sellaisen äärelle. Jotakin kaunista ja harmonista? Sievistely tuntuu valheelliselta, kun maailma näyttäytyy kaoottisena ja kovana. Olon vaikeuttaminen entisestään noisea kuuntelemallakaan ei houkuttele. Hiljaisuus toimii välttävästi. Kunhan aikaa kuluu, elämä jatkuu ja mieli rauhoittuu. Usko musiikin voimaan on kuitenkin kokenut kolauksen: eikö kukaan todellakaan ole löytänyt ääniä, joiden avulla vihaansa voisi käsitellä? Onko raivo muka niin vahva tunne, ettei musiikki voi läpäistä sitä? Onko kaikki aggressiivinen musiikki epäonnistunutta ja valjua, koska se ei kykene tavoittamaan jo valmiiksi saman tunteen vallassa olevaa ihmistä? En haluaisi uskoa, että vain kielteinen vastaus olisi oikea. Ehdottakaa tai tehkää parempaa!
INKLUDES
08 Newsflash 10 Dead By Gun 11 Mad Juana 12 Kiki Pau 13 Bloodpit 14 Underwater Sleeping Society 15 Anssi 8000 & Maria Stereo 16 Egotrippi 17 Om
LORDI S. 22 EGOTRIPPI S. 16 DEAD BY GUN S. 10
18 Liekki 19 Heartbreak Stereo 21 SFP Uutiset ja SetäJussinTupa 22 Lordi 23 Disturbed 24 Cradle Of Filth 25 Kivimetsän Druidi 26 Before The Dawn 27 Slipknot 28 Battlelore 29 Deathchain 30 SFP Arviot 34 Arviot 40 Ensi-iltaelokuva-arviot 41 Dvdarviot
KIVIMETSÄN DRUIDI S. 25
Pyry Hallamaa Toimittaja
42 QuizOn ja Monosti musiikista
Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Avustajat: Jenni Arbelius, Henri Eerola, Jarkko Fräntilä, Pyry Hallamaa, Markku Halme, Lotta Heikkeri, Marika Honkatukia, Kimmo Jaramo, Vesa Kataisto, Kiira Kolehmainen, Petri Kipinä, Jukka Kittilä, Tuomas Kokko, Jussi Lahtonen, Kivi Larmola, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Lauri Livistö, Esa Linna, Aku-Tuomas Mattila, Risto Mikkonen, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Mia Paavonen, Miki Peltola, Mika Penttinen, Teemu Purhonen, Aija Soivanen, Jarkko Tiusanen, Pirita Tiusanen, Jukka Taskinen, Tuomas Tiainen, Taru Tittonen, Siru Valleala, VolvoPete (ATK-huolto), Stefan Greijer Ulkoasu: Kimmo Nurminen Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Kärki Toimitusjohtaja: Jukka Taskinen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 09 - 6813 2930 Email: miki@sue.fi Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2008 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kari Heikonen, Eerikinkatu 44 LH 3-4, 00180 HKI puh. 09 - 6813 2930 / 050 - 3316748
Sue #123 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena: HASSISEN KONE - Harsoinen Teräs THE WILDHEARTS - P .H.U.Q. SLAYER - Seasons In The Abyss VOICE OF A GENERATION 3. - Punk And Disorderly OASIS - Dig Out Your Soul
4
5
NEWSFLASH
Perinteisesti vuodenvaihteessa Helsingin Tavastialla järjestetty Helldone-festivaali lähtee tien päälle. HIM, Kypck ja 45 Degree Woman esiintyvät 29.12. Oulun Teatrialla ja 30.12. Tampereen Pakkahuoneella. Samaan aikaan Tavastialla esiintyvät Stam1na, Diablo ja Godsplague (29.12.) sekä The 69 Eyes, Negative ja Sara (30.12.). HIM, Kypck ja 45 Degree Woman puolestaan soittavat Tavastialla 31.12. Turun TVO:lla järjestetään torstaina 16. lokakuuta 2008 klo 1922 yhteiskunnallinen rap-musiikin ilta. Länsirintamalla kaikki hyvin? -nimeä kantava tapahtuma on ikärajaton. Esiintyjät ovat Ronskibiitti, Kalmiston Jormas, Haamu ja Vieläki Lepposaa. Nelikön lisäksi dj:t huolehtivat tunnelmasta ja h50 Cent h toimii sisäänpääsynä. Tapahtuman tarkoitus on luoda nuorille foorumi itsensä sekä mielipiteidensä ilmaisuun rapin keinoin. Entiset Van Halen -jäsenet Sammy Hagar ja Michael Anthony, kitaraheeros Joe Satriani sekä Red Hot Chili Peppers -rumpali Chad Smith ovat perustaneet bändin. Chickenfoot-nimen käyttöönottoa vielä harkitsevan yhtyeen albumi ilmestyy alkuvuodesta 2009. Blink 182:n rumpali Travis Barker toipuu lentoonnettomuudesta, jossa kuoli neljä ihmistä. Barker ja DJ Adam Goldstein selvisivät toisen ja kolmannen asteen palovammoilla. Helsingin Levykauppa Äxässä kuullaan lokakuussa rutkasti livemusiikkia: ke 15.10. klo 17:00 Pintandwefall, ke 15.10. klo 18:00 Dirty Fingernails, la 18.10. klo 15:00 Anssi 8000 & Maria Stereo, ke 29.10. klo 18:00 Underwater Sleeping Society, to 30.10. klo 18:00 Before The Dawn ja pe 31.10. klo 17:00 Paratiisin Pojat (J.Karjalainen & Veli-Matti Järvenpää). Tanskalainen "punkrocknrollabillygarageswingstompblues" -yhtye The Untamed soittaa marraskuussa neljä Suomen-keikkaa. Yhtye esiintyy 5.11. Turun Dynamossa, 6.11. Helsingin Lepakkomiehessä, 7.11. Tampereen Vastavirralla ja 8.11. Seinäjoen Rytmikorjaamolla. Lämmittelijänä on tammikuussa kolmen viikon Euroopan-kiertueelle lähtevä kotimainen trash-punk-garage-yhtye Black Magic Six. Tom Jones on paljastanut ryhtyvänsä yhteistyöhön Elbow-yhtyeen kanssa. Projektin yksityiskohdat eivät ole vielä julkista tietoa. HC-punk-bändi Varauksen laulajana tunnettu Jone Vaarala menehtyi sairaskohtaukseen 45-vuotiaana. Varaus oli aktiivinen ja levytti vuosina 1982-1985. Vuonna 1997 Kråklund Records julkaisi bändiltä kattavan, nyttemmin loppuunmyydyn Requiem-kokoelma-cd:n. Magyar Possen ja Petri Hagnerin yhteiselokuva Aldebaran Rising saa ensi-iltansa lokakuussa. Elokuva esitetään kolmesti Porissa Ilon ja valon Satakunta -tapahtumassa Palmgren-konservatorion Valimosalissa 17. ja 18. lokakuuta.
Uutiset toimitti Ari Väntänen (ari.vantanen@sue.fi).
BLOC PARTY ENSIMMÄISTÄ KERTAA SUOMEEN
Briteissä platinaa myynyt indierock-yhtye Bloc Party saapuu Suomeen helmikuussa. Kolmanteen albumiinsa ehtinyt Bloc Party esiintyy Helsingin Jäähallissa torstaina 26. helmikuuta 2009. Keikka on yhtyeen ensimmäinen Suomessa. Emme ole aiemmin soittaneet Suomessa, koska maa ei ole sopinut kiertueidemme aikatauluihin, aprikoi rumpali Matt Tong Suelle. Meistä on aina hienoa päästä esiintymään uudelle yleisölle, koska se tuntuu bändistä jonkinlaiselta haasteelta. Bloc Partyn debyyttialbumi Silent Alarm (2005) on myynyt maailmanlaajuisesti yli miljoona kappaletta. Toinen pitkäsoitto A Weekend in The City (2007) nousi Iso-Britannian albumilistan kakkoseksi. Uuden Intimacy-albumin digitaalinen versio ilmestyi elokuussa bändin nettisivuilla kolmen päivän varoitusajalla. Fyysinen Intimacy julkaistaan nyt lokakuussa. Suen havaintojen (lue arvostelu tästä lehdestä) perusteella Intimacy on kaksijakoinen, mutta toimiva yhdistelmä orgaanista ja elektronista soundia. Matt Tongin mukaan levyjen perusteella ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä Bloc Partyn keikoista. En usko, että yleisö haluaisi kuulla keikalla musiikkiamme samanlaisena kuin kotistereoista. Mielestäni me olemme livenä raaempi ja intohimoisempi bändi kuin levyillämme. Liput Bloc Partyn Helsingin-keikalle tulevat myyntiin tiistaina 21. lokakuuta Lippupalvelussa ja Tiketissä. Bloc Party to 26.02.2009 Jäähalli, Helsinki
U U S I
U P E A
" P E R F E C T S Y M M E T RY "
nyt kaupoissa!
6
www.myspace.com/ravintolalepakkomies
Ke 15.10: Tragic Disco-Beautiful music for evil people: Dj´s Unesta, Norman, Hiljaisuus Ilmainen sisäänpääsy To 16.10: Manzana, Katra Liput 4e Pe 17.10: Gonzo Night: New Gents plays Ted Nugent, The Heathledgers Liput 4e La 18.10: Club BadaBing: Phantom 409, The Homers, Dj Lord Fatty Liput 5e Ke 22.10: Ratface, Bolt, Shaka & Koivuniemen Herrat, Hammertime Liput 3e To 23.10: Five Minutes For Myself, Jeremy Snake And The Stoners Liput 4e Pe 24.10: Varmat Päivät Liput 4e La 25.10: Club Panic: Boomhauer, Jaakko & Jay Liput 3e Ke 29.10: Hero Dishonest, Enemy Pilot, DeadHeads Liput 4e Pe 31.10: Barbe-Q-Barbies, Royal Truck Liput 4e La 1.11: Kumikameli Liput 5e Ti 4.11: Mine Aid:Nazi Death Camp, Turnoffs, Ydinperhe, The Torsors Liput 4e Ke 5.11: Gaia klubi: The Distortions+support Liput 4e To 6.11:Black Magic Six, The Untamed(DK) Liput 5e Pe 7.11: Multiclimax, Peter Punk And The Lost Boys Liput 4e La 8.11: Kerho, Outtakes Liput 5e Ti 11.11: Potlatch-Klubi: Black Motor, Iso Paha Dixxxa, Horst Liput 3e Ke 12.11: Turku Romantic Movement, Kansantauti, The Wolves Liput 5e
AVOINNA JOKA PÄIVÄ KLO 12-02
Ravintola Lepakkomies, Helsinginkatu 1, 00500 HELSINKI Puh 09-713 455
Ke 15.10. LONDON CALLING LIVE: The Wrecking Queens ja Underdogs, DJ:t Miss L, DJ Volmari ja Toyboy; 5 To 16.10. ALIBI-KLUBI LIVE: Heikki Kuula & Heinis, Aisti & Emeto ja: Pelan, DJ:t Aasti Poppanen, Pouta Sound ja Riinah; 6 Pe 17.10. NOW! DJ:t Zombie Disco Squad UK), Obi Blanche, Downtown ja Jaxxon; 8 La 18.10. HAND CLAP & LOW CONGA DJ:t Downtown, Sir Nenis, Jaxxon ja Fiskars; 8 Ti 21.10. KUUDES LINJA LIVE LIVE: Vuk ja Eleanoora Rosenholm; 5 Ke 22.10. VASEMMISTO JUHLII LIVE: Maritta Kuula ja Johannes Koivu, juontaa Silvia Modig; 4 To 23.10. LIVE: Aluminum Babe (USA) ja Lara, ks. kuudeslinja.com Pe 24.10. WAHOO! 7 VUOTTA LIVE: Dalindèo, The Leftside Ensemble DJ:t; 8 La 25.10. SOUL SIDES VS. SOUL SEED DJ:t Piitu, Felix Manell, Heikki K & Heikki H vs. Soul-Sami & Markus-Setä; 8 Ti 28.10. LIVE: Kira Kira ja Sami Kukka; 7 Ke 29.10. KUUDESLINJA LIVE Mummypowder; 7 To 30.10. KOKOISTA BLAST -KLUBI LIVE: Maria Gasolina, DJ:t Vilu ja T-mu; 6 Pe 31.10. BEATNIKS DJ:t Electrosoul System (RU), Subwave (RU) ja Physics; 9 La 1.11. YO! KUUDES LINJA RAPS DJ:t Fiskars, J-Laini ja Anonymous; 8 Ke 5.11. LIVE: Kiki Pau ja Astrid Swan; 6 To 6.11. LIVE: Dälek (USA), Benway ja Laineen Kasperi & DJ Peeäl; 10 Avoinna tito 2103, pela 2204, su 2204. K20 (sunnuntaisin K18). Terassi auki pela klo 1924, satoi tai paistoi, katos suojaa sateelta ja lämmittimet lämittävät! Grilli kuumana, tuo omat eväät! Arkisin ensimmäinen bändi aloittaa klo 22:30. Ennakkolippuja ei ole myynnissä ellei toisin ole mainittu. Lipumyynti alkaa ovelta klo 22. Kaikukatu 4 (sisäpiha), www.kuudeslinja.com
Tulossa: To 16.10. 16/18 MUSTASCH (SWE) support: MONSTERISER Pe 17.10. 13/15 22-PISTEPIRKKO GOODNIGHT MONSTERS JOENSUU 1685 La 18.10. 20/22 HANOI ROCKS support: BLOODPIT klo 1821 Ikärajaton keikka! klo 2103 Ikärajallinen keikka Su 19.10. 10 Tavastian ja Radio Helsingin lastensunnuntai TOHTORI ORFF & HERRA DALCROZE HUOM! Ovet avataan klo 14 soitto alkaa klo 15!! Ti 21.10. 17/20 EMILIE AUTUMN (USA) HUOM! Ikärajaton keikka showtime klo 19:30!! Ke 22.10. 15/17 GORGOROTH (NOR) AVERSE SEFIRA (USA) ARTISIAN (UK) Pe 24.10. 20/22 STONE La 25.10. 20/22 STONE klo 1821 Ikärajaton keikka! klo 2103 Ikärajallinen keikka Ma 27.10. 15/17 DJ KRUSH (JPN) Ti 28.10. 15/17 VÄRTTINÄ "Värttinä"-kirjan julkistamisjuhla Ke 29.10. 12/14 THE BELLRAYS (USA)
Ennakot: Tiketti (0600-1-1616) (0,66 /min+pvm) Lipun hintaan sis. alv 8 % & ennakkokomissio.
www.tavastiaklubi.fi
URHO KEKKOSEN KATU 46
7
vyjemme mastereita seinään. Näinhän on aina tapana sanoa, mutta tarkoitan ihan oikeasti, että tämä on tähänastisista levyistämme paras.
PESÄPALLOA SVEITSISSÄ
Variksen mukaan Underwater Sleeping Society haluaa kokeilla levyillään erilaisia työskentelytapoja. All Other Lights Go Outin kappaleita oli soitettu livenä ennen studiosessioita niin paljon, että kaikki tiesivät tarkalleen, millaisina ne päätyisivät levylle. Tällä kertaa yhtye halusi jättää kappaleet ikään kuin kesken ja katsoa, mitä he keksisivät tehdä niille studiossa. Nyt he halusivat myös ulkopuolista apua. Edellisellä levyllä bändin jäsenet nimittäin osallistuivat nauhoittamiseen, miksaamiseen sekä masterointiin. The Dead Vegasin on masteroinut ruotsalainen The Soundtrack of Our Livesin Kalle Gustafsson. Sen masteroi New Yorkissa yhdysvaltalainen Fred Kevorkian, jonka ansioluettelosta löytyy niin Sonic Youthin melurockia kuin Buffy, vampyyrintappaja -soundtrackia. Varis: Halusimme käyttää täysin ulkopuolisia ihmisiä, joilla ei ole ennakkokäsitystä meidän bändistämme. Mietimme aluksi myös suomalaisia nimiä, mutta päädyimme kuitenkin tällaiseen ratkaisuun. Nieminen: Kevorkian oli helppo valinta, koska dollarin kurssin vuoksi hän ei tullut sen kalliimmaksi kuin joku suomalainen. Gustafsson puolestaan kertoi olevansa erittäin kiinnostunut ja tarjoutui miksaamaan levyn puoleen hintaan. Hän oli selvästi aidosti innoissaan musiikistamme. Varis: En kuitenkaan halua tietää, paljonko tämän levyn tekeminen on maksanut, koska siitä tulisi paha mieli. Aikaisemmat levyt ovat maksaneet varmaan vain joitakin satoja euroa. Gustafssonin ja Kevorkianin nimiä on helppo käyttää apuna The Dead Vegasin markkinoinnissa, mutta miten he ovat ihan oikeasti vaikuttaneet levyyn? Varis: Meistä tämä levy vain kuulostaa helvetin hyvältä. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin siellä hiihtomajalla pidetyissä demosessioissa tehdyt ratkaisut ovat varmasti vaikuttaneet kokonaisuuteen enemmän kuin masterointi New Yorkissa. Syksyn aikana Underwater Sleeping Society kiertää Suomea ja soittaa myös muutaman pistokeikan ulkomailla. Variksen mukaan ensi kevään suunnitelmiin kuuluu Keski-Euroopan-kiertue. Bändi kiersi Keski-Eurooppaa jo edellisen levynsä jälkeen yhdessä yhdysvaltalaisen, tanssittavaa kitararockia soittavan Aluminum Baben kanssa. Varis ja Nieminen myöntävät, että Underwater Sleeping Society on Keski-Euroopassa täysin tuntematon bändi, mutta kiertueella oli niin hauskaa, että Suomen rajojen ulkopuolelle on päästävä uudelleen. Varis: Sveitsissä eräässä paikassa keikkajärjestäjät loukkaantuivat, koska kävimme ostamassa itsellemme kaljaa. He sanoivat, että "kaikille muille bändeille on riittänyt jääkaapissa oleva kalja". Minulle pidettiin puhuttelu, jossa tivattiin, emmekö ole tyytyväisiä. Nieminen: Niin, se oli se sama paikka, jossa opetimme pesäpalloa Aluminum Baben jäsenille. Pelasimme vain pullonkorkeilla, mutta henkilökunta ei pitänyt siitä. Emme vain tajunneet, että henkilökunta olisi täyttänyt jääkaappia sitä mukaa kuin juomme kaljoja pois. Me järkytyimme, kun tajusimme, miten vähän juotavaa on ja menimme sen vuoksi ostamaan sitä lisää. Meidän oli tarkoitus myös yöpyä keikkapaikalla. Henkilökunta lukitsi meidät sisälle kesken illan. Jos muistan oikein, he lukitsivat meidät keikkapaikalle pesäpallo-ottelun jälkeen. Siinä vaiheessa olimme juoneet omat ja myös tarjotut kaljat, joten muistikuvat ovat vähän hataria.
TEKSTI: TUOMAS KOKKO KUVA: LEVY-YHTIÖ
UNDERWATER SLEEPING SOCIETY TAKAISIN MAANPINNALLE
Underwater Sleeping Society halusi tiivistää ilmaisuaan. Kansainvälisen yhteistyön tuloksena syntyi levy, joka kuulostaa vaikealta.
elsinkiläinen Underwater Sleeping Society väittää tehneensä poplevyn. The Dead Vegas on jatkoa vuonna 2007 ilmestyneelle All Other Lights Go Outille, jota kuvailtiin arvosteluissa muun muassa progressiiviseksi, haaveilevaksi ja utuiseksi. Bändillä tuntuu olevan kieroutunut käsitys pop-levystä. All Other Lights Go Outilta löytyy ensikuuntelulla mieleenpainuvia kappaleita, kuten vaikkapa Silence Teaches You How To Sing, mutta uudesta levystä ei jää ensimmäisillä kuunteluilla mitään mieleen. Ei siis yhtään mitään. Ei yhtään kertosäettä, ei yhtään melodiaa. Jos oikein pinnistää, saattaa muistaa, että "se yksi kappale levyn lopussa päättyy sellaiseen jännään kitarakuvioon". Mikä pop-levy tämä tällainen oikein on? Selittäkää, laulaja-kitaristi Okko Nieminen ja kosketinsoittaja Olli Varis. Nieminen: Biisit ovat tiivistetympiä kuin aikaisemmin, sillä olemme ottaneet löysää leijuntaa pois. Ja sitä paitsi meidän kaikki levymme ovat tainneet olla sellaisia, etteivät ne avaudu vielä muutaman kuuntelun perusteella. Varis: Tiivistämisestä huolimatta levyllä on hirveästi tavaraa ja biiseissä niin monenlaisia käänteitä, että voin uskoa, että parin kuuntelun jälkeen voi miettiä, että "mitäs helvettiä tässä oikein tapahtuu". Niemisen esiin nostamasta tiivistämisestä huolimatta Underwater Sleeping Society kuulostaa pääosin samalta bändiltä kuin edellisellä levyllään, eli pinnipäiset Mewfanit voivat jatkossakin käydä yhtyeen keikoilla.
H
Merkittävin ero levyjen välillä on, että The Dead Vegasin kappaleet ovat keskenään hyvin samankaltaisia. Se tekee omalta osaltaan levystä vaikeasti lähestyttävän. Variksen mukaan bändi päätti jo ennen levyn tekemisen aloittamista, että tällä kertaa tavoitteena on mahdollisimman tiivis ilmaisu. Varis: Meillä oli sellainen idea, että kaikki aines, joka ei tuota biiseille lisäarvoa, tiputetaan pois. Emme ajatelleet, että tekisimme biisejä tiettyyn muottiin, mutta pyrimme jättämään jäljelle vain olennaisimman biisin sielua hylkäämättä. Emme yrittäneet tehdä tietoisesti aikaisempaa lyhyempiä kappaleita, mutta nappasimme pois säkeistöjä ja kertosäkeistöjä, jos vaikutti siltä, että se voisi toimia. Nieminen: Niin kävi myös jamituskohdille, jotka ovat enemmän tiloja kuin riffejä, säkeistöjä tai kertosäkeitä. Bändi aloitti The Dead Vegasin tekemisen viime marraskuussa. Yhtyeellä ei ollut silloin ainuttakaan valmista kappaletta. Nieminen: Minä en kuitenkaan ollut yhtään huolissani siitä, ettei meillä ollut kappaleita. Luotin siihen, että biisejä alkaa syntyä, kun niiden aika on. Niinhän se aina menee biisejä tehdessä.
HIIHTOMAJALTA STUDIOON
Tammikuussa bändi matkusti demosessioihin Hyvinkään ja Riihimäen välillä sijaitsevalle hiihtomajalle. Varis kuvailee sitä "kustannustehokkaaksi ratkaisuksi". Varis: Meidän piti saada jokin mesta,
jossa voisimme työstää materiaalia ja saada jonkinlaisia demoja, jotta tietäisimme, mikä kappaleissa on hyvää ja mikä huonoa. Hiihtomaja oli äärimmäisen askeettinen paikka. Siellä oli kylmä ja majaa piti lämmittää takalla, jotta siellä pystyi olemaan. Meidän bändikamamme olivat nurkassa ja seinillä oli suksia. Käsittääkseni hiihtomajaa on käytetty pääasiassa bileiden järjestämiseen. Niin, ja Urho Kekkonen on aikoinaan vieraillut majan saunalla. Veikkaan kuitenkin, ettei yksikään indiebändi ole työstänyt siellä demojaan. Kevään studiosessioissa yhtye nauhoitti lopulta 19 kappaletta, joista 11 valikoitui pitkäsoitolle. Variksen mukaan he ovat poikkeuksellisen tyytyväisiä uuteen levyyn. Varis: Nyt meistä tuntuu, että ensimmäistä kertaa kaikki yhtyeessämme ovat tyytyväisiä. Monesti on käynyt niin, että joku alkaa arvostella omaa soittoaan ja väittää, että jokin kappale on jätettävä jostain syystä pois levyltä. Nieminen: Pitäisi muistaa, että me suhtaudumme kappaleisiimme täysin eri tavalla kuin muut. Olemme niin syvällä tässä, että lopulta kuulemme levyiltämme pelkkiä virheitä. Emme me voi käsittää musiikkiamme samalla tavalla kuin joku, joka ostaa levymme kaupasta. Siksi ei kannattaisi olla huolissaan, jos oma soitto alkaa yhtäkkiä tuntua huonolta tai vääränlaiselta. Varis: Niinhän se menee, että jossain vaiheessa teos on annettava eteenpäin, oli kyse sitten kirjasta, taulusta tai levystä. Itse asiassa luin hiljattain Mika Waltarista, joka oli heittänyt takkaan oman käsikirjoituksensa, koska ei voinut sietää sitä, mutta me emme ole kuitenkaan paiskanneet le-
14
E
gotrippi on yhtye, jonka on joka levyn jälkeen uudistettava itsensä. Levyä tehdessään Knipi, Mikki, Skele, Sampo ja Anssi kääntävät aina ympäri jokaisen kiven. Eteenpäin mennäkseen on siksi vaihdettava suuntaa. Uudelle Maailmanloppua odotellessa -levylle en halunnut tehdä samanlaisia biisejä kuin edelliselle levylle, Knipi toteaa pizzan ja mallasjuoman äärestä. Tunnepuoli on kuitenkin vielä siellä edellisen levyn materiaalissa. Jotenkin siitä vaIn pitää päästä yli, ihan muihin fiiliksiin. Vanhetessa suorittaminen helpottuu mutta tunnepuoli herkistyy. Uuden etsiminen ei ollut helppoa. Mitä enemmän levyjä tekee, sitä tietoisemmaksi tulee kaikista asioista. Ehkä se biisi sieltä jossain vaiheessa tulee, mutta ei nyt. Mitä enemmän sen tiedostaa, sitä enemmän se ahdistaa. Sen kanssa on painittu oikeastaan melkein koko viime vuosi. Toisin kuin monilla kollegoillaan, Egotripillä ei keikkabussissa lauluja synny. On yritetty muutamaan kertaan, mutta ei se onnistu. Sieltä pitää tulla tänne normaalia elämää viettämään. Yleensä vajaa puoli vuotta siinä menee, kun hakee ja totuttautuu normaaliin elämään. Tän levyn kohdalla oli tosi pitkään tunne, että oliks tää nyt tässä.
VANHA BIISI, UUDET VAATTEET
Alku oli siis hankala. Egotrippi pääsi vauhtiin kaivamalla arkistoja. Levyn maailmaan johdatteleva, melodisesti lempeä ja sanojen puolesta mustaa huumoria täynnä oleva albumin nimikkobiisi on vanhaa perua. Maailmanloppua odotellessa oli yksi ensimmäisistä lauluista, jotka tehtiin Matkustaja-levylle rokkaavan HelsinkiHollolan jälkeen. Silloin oli tunne, että nyt pitää tehdä jotain muuta. Jotenkin se biisi muistutti koko ajan edellisestä levystä. Nyt tuntui, että olisi hauskaa palata vähän rempseämpään meininkiin ja pitää pilke silmäkulmassa. Ei tarvitse olla koko ajan niin vakava. Egotripillä pulpahtelee vanhoja biisejä pintaan silloin tällöin. Myös alttarille astuvan pariskunnan tarkoitusperiä kyseenalaistava Häälaulu on vanha kappale. Päätettiin kokeilla myös hääbiisiä. Oltiin studiossa tekemässä jotain ihan muita biisejä, kun demosin sen muiden lopetettua äänittämisen. Sanoin äänittäjä Jyrki Tuoviselle, että pane nauha pyörimään, teen tästä demon. Tein siitä MP3:n ja lähetin sähköpostille jätkille, jotka kaikki istuivat mun vieressä. Häälaulusta on tehty vaikka kuinka monta eri demoa, mutta se on aina tuntunut jotenkin tosi hankalalta. Sitten kun saatiin Maailmanloppu tehtyä, yhtäkkiä kaikki olivat ihan innoissaan siitä, että palataankin ihan tuoreella tatsilla näihin vanhoihin biiseihin. Lopulta levynteko sujui varsin hyvissä tunnelmissa. Kaikilla oli tosi avoin mieli. On ollut tosi vapautunut olo tehdä tätä levyä. Yritettiin tehdä biisit kotona niin hyviksi kuin mah16
sellä levyllä. Toinen samanlainen pieni suuri kappale on Mies räjähtää. Tarina on se, että mä kilahdin treenikämpällä täysin, tuli hirveä riita bändin kanssa. Menin metrolla himaan, ja luureissa mulla soi joku rauhallinen ja iloinen musa. Kattelin ulos, missä aurinko paistoi ja ajattelin, että tää on niin absurdi yhtälö: musiikki ja se mitä mä nään ja se, millaiset fiilikset on. Se oli niin voimakas tunnetila, että se oli pakko jollain tavalla hyödyntää. Mikin tekemistä biiseistä Knipi haluaa nostaa esiin ensimmäisen singlelohkaisun Hyvästi naiset sekä melko varmasti keikkahitiksi muodostuvan hölkän Kaikenlaista harmia. Mä muistan, kun sain Hyvästi naiset -biisin joskus yöllä, avasin sähköpostin ja se oli siellä. Kuuntelin sen varmasti jotain viis, kuus kertaa putkeen enkä keksinyt mitään, mitä siihen lisäisin. Kaikenlaista harmia pyöri pitkään ihmeellisenä mies ja kitara -versiona. Siitä koitettiin tehdä monia erilaisia versioita. Sitten kun se loksahti kohdilleen, kaikki olivat hirveän tyytyväisiä. Vietettiin pitkä aika studiossa, kun se ei jotenkin tuntunut lävähtävän. Varmaan kolmisen tuntia ihmiset oli eri puolilla Hollolan Petraxia läppäreineen. Kaikki yritti keksiä erilaisia sovituksia ja ratkaisuja. Siinä taidettiin käyttää peräti jokaisen jonkun idean jotain osaa. Siellä on Skelen vihellyskohta, Mikiltä tuli jouset kertosäkeeseen. Ensin ei ollut yhtään ideaa moneen tuntiin, sitten niitä tuli niin paljon ettei tiedetty mitä niillä kaikilla tehdään.
MAAILMANLOPPU MANEESILLA
EGOTRIPPI
dollista. Sen jälkeen vain nautittiin kyydistä.
KEPEIN MIELIN KURIMUKSEEN
Kaiken maailman jeesuksetkaan eivät pelasta, kun maailmanloppu tulee. Egotrippi käsittelee seitsemännellä albumillaan isoja aiheita, mutta pilke silmäkulmassa. Katso ylös, tuo on meteoriitti kohta paukkuu ja rytisee!
kaks jätkää istuu ja odottaa maailmanloppua. Sitten tuli jotenkin ikävä fiilis, pieni tsunami-mielleyhtymä. Ajattelin, että homma pitää tuoda huumorilla esiin. Tuli idea knallipäisestä heebosta, joka keskellä kirkasta päivää seisoo sateenvarjo kädessä ja venaa maailmanloppua. Kuva saneli levykokonaisuutta. Kappaleet eivät olleet aluksi yhteydessä toisiinsa, mutta kun kansikuva ja nimi löytyivät, levyn idea kirkastui. Löyhä kokonaisuus hahmottui vasta kappalejärjestyksen myötä. Tuottaja Lasse Kurki pähkäili albumin rakenteen tekstien pohjalta. Levy alkaa sanoilla "maailmanloppua odotellessa" ja päättyy lauseeseen "kyllä me tästä selvitään." Rauhallisen leikkisä Ei se tästä kiteyttää teeman: "pieni on kaunista mutta pirullisen tummaa." Aihemaailmaltaan ja käsittelytavaltaan kappale on kipeän humoristinen. Biisin kertojalla menee vähintään yhtä kehnosti kuin keskiverrossa Zen Café -biisissä. Kukaan ei soita eikä leivän päällä ole oikeaa voita. Putron Samulihan laulaa, että se on niin säälittävä että sille nauraa harakatkin. Mä ajattelin, että oon vielä säälittävämpi, mulle voi Putron Samulikin nauraa. Se oli mulle yksi avainkappale tällä levyllä. Tajusin, että tää on jotain ihan muuta kuin mitä oli edelli-
YHDESSÄ ULAPALLE
Ohjenuoraksi muodostui "tehdään kepeämpiä biisejä vakavista aiheista". Sama kontrastihakuisuus korostuu myös levyn kannessa. Nimikappaleesta napattu otsake on tahallisen synkkä, mutta kansikuvassa on vastapainoksi raikasta huumoria. Kun rupesin viime keväänä miettimään levyn nimeä ja kansikuvaa, löysin kuvan, jossa omat muksut istuivat ja katsoivat Atlantille. Se näytti jotenkin hirveän hyvältä. Aurinkoinen, kirkas päivä ja
Egotripin syksyn keikkarupeama alkaa spesiaalipläjäyksellä. Sirkusteltassa lokakuun puolivälissä soitettava keikka on samalla yhtyeen 15-vuotisjuhlaesiintyminen. Mä odotan sitä innolla. En ollut Zen Cafén sirkuskeikalla, joten mulla ei ole aavistustakaan mikä mua odottaa. Ideatasolla se tuntuu toimivan. Nimenomaan se, että se on pelkästään meidän keikka, että ihmiset tulee sinne kuuntelemaan meitä. Muistan, kun viimeksi oltiin Huvila-teltassa Juhlaviikoilla. Oli aika unohtumaton kokemus tajuta, että ihmiset on varta vasten tulleet katsomaan vain Egotrippiä. Taisi peräti olla arkipäivä, tupa täynnä ja hyvä meininki. Tuommoisten juttujen takia tätä tekee, Knipi kiittelee. Maailmanlopun kappaleista muutamaa on kokeiltu jo keikoilla. Hankaliahan noi uudet biisit on, puhutaan vähän eri kaliiberista herkkyystasolla. Nyt ei pelkkä äänekkyys enää riitä. Pitää osata jo tehdä vähän muutakin. Maailmanloppua odotellessa on toiminut aika hyvin. Me tehtiin siihen sellainen pidempi taputusintro, että saadaan yleisö mukaan. Muutama keikka pitäisi olla takana, että olisi soittanut kaikki biisit. Nyt on sellainen tietämätön olo, ei oikeastaan uskalla sanoa yhtään mitään. Kaikki riippuu ihan siitä, mitä yleisö pitää tästä levystä.
TEKSTI: TUOMAS TIAINEN KUVA: HARRI HUUHTANEN
HYÖNTEINEN
BIISI BIISILTÄ
Okke & Suti: Kantabaarin tytöt Siinä on heti ensimmäisessä toiveikkaassa kappaleessa kaksi mieliaihetta kolmesta, juhliminen ja tytöt. Hermo on vielä pitänyt tässä vaiheessa, ja luonto pidetty loitolla. Kauan, kauan sitten Silkkaa iskelmää. Kotimaista, erittäin kotimaista. Ehkä meidän kaikkein kotimaisin biisi. Kesäheinää Tässä on paljon ihmeellisiä, jopa pirullisia kuvioita meneillään. Marokko-meininkiä ja muuta. Yhdellä otolla vedetty biisi, tämän kanssa ei pitkään hikoiltu. Emilia Dubia ei ole aiemmin tullut liikaa nauhoitettua. Viihdyttävä irtiotto, tämän kanssa oli äärimmäisen mukava revitellä.
LIEKKI VETÄÄ PUOLEENSA
Liekki palaa viidennen levynsä voimin kirkkaampana kuin koskaan. Kuin tilauksesta syksyn pimeneviin iltoihin on tarjolla tällä kertaa pilkahdus aurinkoa, kesäiltojen kepeyttä ja Hyönteisen surinaa.
Hyönteinen! Aivan liian helppoa, toteavat Liekin Okke Komulainen ja Suti Kulmala, kun pöydällä olevaan oluttuoppiin laskeutuu kärpänen. Avuton ötökkä pelastetaan nenäliinan avulla vaahtoavasta pinteestä pöydälle kuivumaan. Tekohengitystä ei tarvita. Kun syyskuun lopulla julkaistava Hyönteinen ilmestyy, on kulunut lähes tarkalleen vuosi yhtyeen edellisestä levystä. Vuoden 2007 syksyllä ilmestynyt, kaikilla määreillä vaaksottuna sangen mittava teos Kalliot leikkaa sai kriitikoilta hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Levyllä oli pituutta suurinpiirtein kahden köykäisemmän äänitteen verran, ja tiivis äänimaailma koostui suurelta osin raskaasta kitaravyörytyksestä. Se oli kieltämättä melkoinen jööti, enkä ihmettele miksi se jakoi mielipiteitä, sanoo Okke. Tällä kertaa ollaan taas liikkeellä hieman keveämmissä tunnelmissa. Ja kun on näin monta lättyä takana, niin on varsin luonnollista, että alkaa muodostua draaman kaaria. Edellinen levy piti kuitenkin tehdä, se oli meille suorastaan ehdottoman tarpeellinen. taan. Se on kuitenkin se Janskun laulu, joka niputtaa nämä kappaleet hienosti yhteen ja saa ne kuulostamaan juuri siltä kuin pitääkin. Erilaisista aluevaltauksista huolimatta tematiikan puolesta luonto on edelleen lähellä yhtyeen sydäntä, ja linnut laulavat kesäyössä. Uusista kappaleista moni kuulostaa siltä, että yhtye on palannut aiemman ilmavan soundinsa pariin. Kun samalla mukaan on otettu täysin uusia elementtejä, niin onko Kalliot leikkaa -levyn progemaailmasta siis tultu eteenpäin vai menty taaksepäin? Progesta mä en kyllä ymmärrä edelleenkään henkilökohtaisesti yhtään mitään, Okke naurahtaa. Mutta kun kokoaa yhteen yhden indie-jäbän, yhden Ramones-fanin ja pari hiphopparia, niin lopputuloksena syntyy näemmä progea. Se on se ääni mikä meistä neljästä lähtee yhdessä, Suti jatkaa. Sille ei ole mitään tehtävissä. pureskeltua jatkuvuutta, kannatta katsella mieluummin televisiosta 24:ää. Niin, tehdäkö albumeita vai teemalevyjä?, kysyy Suti. Pitääkö näiden kahden olla sama asia, ja pitääkö kaikkien kappaleiden tulla suoraan samasta tuutista? Siitä voi olla monta mieltä. Aivan, jatkaa Okke. Kuten kaikki aiemmat, tämäkin levy on taiten mietitty. Biisijärjestys on aina tärkeä ja viimeiseen asti harkittu.
Nuori poika vain Alunperin tämä biisi edusti enemmän edellisen levyn maailmaa ja oli tiukempi riffirypistys. Biisi pehmeni kuitenkin lopulta aivan toiseen suuntaan, ja siitä tuli hieman epähuomiossakin melkoisen funky kappale. Kesäyö Leppoisa, maailmoja syleilevä palanen, joka pitää olla just kutosbiisinä. Edelliseltä levyltä löytyi kesäpäivä, ja tämä biisi summaa hyvin näiden eron: enää ei olla yhtä kimpaantuneita, vaan yöhön mennessä hieman leppyneitä. Seilaan, seilaan Vaikka mielikappale levyltä vaihtelee päivittäin, tänään se on tämä. Todella hieno ja äärimmäisen haikea. Ehkä ykkösenä toivomuslistalla seuraavaksi sinkuksi. Saparoniekka AI-JAI. Keskiaikaosastoa, pidot Olavinlinnassa. Kappaleen työnimihän oli tosiaan Olavinlinna, eikä sille ollut enää mitään tehtävissä. Turkisasusteita ja tinatuoppeja live-esiintymisiin harkitaan. Kaks vanhaa varista Alkaa maukkaalla diskobassolät kytyksellä, ja loppuu vielä maukkaampaan rypistelyyn ja auringonpaisteeseen. Välissä vielä puheosa täysin toisesta maailmasta - erittäin sakea biisi, ei tajua mitään. Aamunkoi Puhutaan sakeista biiseistä, niin ei tämäkään sieltä vähiten kummallisesta päästä ole. Ei me pystytä näistä kummastakaan sanomaan enää yhtään mitään. Hyönteinen Juhlat on juhlittu, tytöt jätetty kaupunkiin ja palattu takaisin luontoon pehmeän surinan saattelemana. Voi fiilistellä hyönteisten maailmaa - ja toisinaan ehkä jopa tuntea itsensä sellaiseksi.
TEKSTI: VILLE HEIJARI
EI SAMMU
Liekin livekuntoa voi kartoittaa lokakuun loppupuolella alkavalla parinkymmenen keikan kiertueella. Sen pidemmälle tulevaisuudensuunnitelmia ei ole kuitenkaan tehty. Uusia aluevaltauksia, ennakkoluulottomampi äänimaailma mihin tästä vielä musiikillisesti edetään? Tulevia kappaleita on pikkaisen jo päästy haistelemaan, mutta eihän me niistä vielä mitään osata sanoa, Suti toteaa. Hyvä fiilis oli niitäkin länkytellä, mutta mennään nyt yks levy kerrallaan. Voidaan kuitenkin kaikki yhtyä siihen, että tässä on selkeästi paras levymme tähän mennessä. Joo, vielä on vaikea sanoa mihin tämä tästä johtaa, mutta siitä kuullaan sitten seuraavalla levyllä, Okke jatkaa. Ja sitä seuraavalla. Ja sitä seuraavalla. - Viimeks tehtiin sininen levy, nyt tehtiin punanen levy, saa nähdä mitä seuraavaksi tehdään, Suti pohtii. Pöydällä tuopista pelastettu kärpänen on siivonnut itsensä ja suunnittelee pois lentämistä. Sen tarina ei päättynyt tähän, kuten ei Liekinkään. Kuten Oken linjauksista tulevien levyjen suhteen voi päätellä, Liekki on omien sanojensa mukaan kaukana hiipumisesta. Hyvä kun tiedetään mitä huomenna tapahtuu, Okke sanoo. Rajaton on mahdollisuuden asia, lausuu Suti.
TEKSTI: VILLE HEIJARI KUVA: HENNA AALTONEN
TUOTTELIASTA RÖNSYILYÄ
Edellisen albumin täyteen pakattu fiilis ja uuden levyn verrattain nopea julkaisutahti johtavat väistämättä kysymykseen siitä, onko yhtye nyt paketoinut ylijäämäideoita, jotka eivät mahtuneet kyytiin viime syksynä? Ei todellakaan. Kaikki musa on laadittu tän vuoden puolella, tätä levyä varten, toteaa Suti. Mitään ei jää ikinä pöytälaatikkoon, tarkentaa vielä Okke. Toki tällä kertaa levy on suhteellisesti lyhyempi kuin edellinen, mikä varmaan johtuu osittain siitä, että ollaan lyhyemmällä aikavälillä liikkeellä. Liekki on saanut osakseen jonkin verran kritiikkiä siitä, että vaikka yksittäiset kappaleet toimivat, pitkäsoitot jättävät kokonaisuuksina toivomisen varaa. Eheyden sijaan levyjen sisältö on elävää aaltoliikettä ja häilyvää lepatusta jopa haastavissa määrin. Kappaleiden esittäjästä voi kuitenkin harvoin erehtyä, eli ei ole välttämättä kaukaa haettua sanoa polveilevien kappalelistausten muodostuvan jo pikkuhiljaa yhtyeen tavaramerkiksi. Jos haluaa valmiiksi-
SEIKKAILUUN
Kotisivuillaan yhtye lupaa uudelta levyltä "rytmikästä ja monenkirjavaa seikkailumeininkiä, jollaista ei kuuna päivänä ole tässä maassa kuultu". Lupaus pitääkin sikäli paikkansa, että levyllä kuullaan yhtyeen aiempiin albumeihin verrattuna muun muassa runsaasti perkussioita, tyylisuuntien kirjon ulottuessa aina reggaerytmeihin saakka. Mukana on myös testosteronintäyteisiä sankaritunnelmia, eikä edellisen levyn jyräävämpiä progressiivisia sävyjäkään ole täysin unohdettu. Perkkailoittelua on tosiaan aika paljonkin, kertoo Okke. Otettiin Mamba (Abdissa Assefa) mukaan, ja koko levyn tekoon saatiin uutta iloa. Myös Saparoniekka-kappaleen edustama miehekäs laulelma on täysin uusi aluevaltaus. Uusia juttuja on aina mukava tehdä, ja tämän levyn soittaminen oli pelkkää hauskanpitoa alusta loppuun saakka, toteaa Suti. Nautin siitä, että me voidaan revitellä laidasta lai18
oey J
dison or J
20
Kun annettiin lupa pysähtyä, niin sitten meni koneet totaalisesti kiinni. Viime vuoden vaihteessa meikäläiseen iski totaalinen loppuunpalaminen. Ilmeni kaikennäköistä oiretta. Hävisi hajuaisti ja vasemmasta korvasta kuulo. Aloin unohtelemaan ystävien nimiä ja jopa sanoja, eli siis miten puhutaan suomen kieltä!Kaikki ihan psykosomaattista, rasituksesta johtuvaa. Siinäkin tilassa tuli sävellettyä musiikkia. Yksi kappale eli Monsters Keep Me Company jopa päätyi levylle asti. Se on hieman erilaista Lordia, hieman eri kulmasta. Ilmeni monenlaista ja -asteista krapulaa, kun hulina hetkeksi lakkasi. Sitä jäi oikeasti miettimään, että onko saatana tosiaankin niin, että koko bändi on olemassa ainoastaan Euroviisu-voiton takia. Viesti kun tuntui olevan, että "pillit pussiin ja voitte poistua kassan kautta". Näinhän ei kuitenkaan käynyt. Vuodet 2006-2007 vietettiin enemmän maskit päällä kuin siviiliasuissa. Ei ole vapaapäiviä juuri näkynyt. Miten valahtamisesta sitten noustiin? Ilmenikö uuden Deadache-levyn työstämisessä komplikaatioita? Oliko viime albumin myyntipiikillä vaikutusta? Paineet olivat edelleen aivan muualla kuin bändillä. Meikäläinen on ollut aina ihan helvetin tuottelias varsinkin biisien kohdalla. Jo The Arockalypsen studiosessioissa alkoi syntyä uusia biisejä. Minähän siis sävellän koko ajan päässäni. Eli kappaleiden teossa ei kauaa nokka tuhise, mutta itse materiaalin demotus onkin sitten eri asia.
PAKIT ELM STREETILTÄ
Entäpä sanoitukset? Levy-yhtiön puolesta lupaillaan entistä kauhistuttavampia aiheita. Onko nyt mukana jotakin, mitä ei ennen koko kansan hyväksyntää uskaltanut laulaa? Vai haetko kenties päinvastoin etäisyyttä ilmiöön nimeltä "koko kansan Lordi"? Eihän tässä ole mitään etäisyyttä tarvinnut hakea, koska ei ole missään vaiheessa tehty mitään millään tietoisella sapluunalla. Edellinen levyhän tuli jo ennen Euroviisuja. Aiemmilla levyillä vuoroteltiin rock-anthemien ja horror-osaston välillä. Tällä kertaa sanat ovat pelkkiä kauhutarinoita tai sitten jopa "avointa tilitystä", kuten Hymy-lehti asian muotoilisi. Kun studiossa alettiin oikein tiristää rasvaa lihasta eli valitsemaan levylle päätyviä kappaleita, niin monta kertaa naurettiin teksteille ihan vedet silmissä. Löytyy suhteellisen graafisia mielikuvia, menee välillä hyvinkin splatteriksi. Hyvin tarkkaan kuvaillaan mitä tapahtuu. Ja sehän on aina vaan plussaa! Olen aina digaillut esimerkiksi Clive Barkerin Veren kirjoista, joissa käytetään puolitoista sivua mahasta ulos revityn suolen kuvailemiseen. Tällä kertaa albumilla ei kuulla Udo Dirkschneiderin tai Bruce Kulickin kaltaisia vierailijoita. Viime levyllä vierailijat oli sellainen lumipalloefekti. Tällä kertaa tehtiin tietoinen valinta olla kutsumatta ketään. Tosin meillä oli tarkoitus saada Robert Englund eli Freddy Krueger puhumaan levyn alkuun, mutta kukaan ei tunnu ti22
MONSTERIN MAAILMA MULLIN MALLIN
Hirviöbändi Lordi tuli, näki ja voitti Euroviisut. Seurasi vajaa kaksi vuotta tien päällä sekä 350 000 myytyä The Arockalypse -levyä. Mr. Lordi kertoo, mitä siitä seurasi.
etävän mitä loppujen lopuksi tapahtui. Alun perin sieltä päästä tuli viesti "OK, homma jees", joten miehelle hoidettiin tekstit ja taustanauhat. Sen jälkeen ei ole kuulunut yhtään mitään. Sekä näyttelijä että agenttinsa hävisivät maan alle. Herra Englund ei ole mikään Tom Hanks, ja jo sovitun keikan luulisi edes vähän painavan vaakakupissa, varsinkin kun Sony BMG:n kokoinen instanssi yrittää lähestyä. Hyvin venäläistä toimintaa. Se on kyllä niin jännä tuo kulttuuri tuolla Amerikassa. Kiersitte The Arockalypsen tai pikemminkin Euroviisu-voiton tiimoilta paljon myös ulkomailla. Eniten tapetille nousi Ozzfest, jolle osallistuitte näyttävästi päälavalla esiintyen. Olihan se hemmetin siisti paketti. Tosin me luultavasti maksetaan hautaan asti sitä summaa, joka jouduttiin osallistumisestamme maksamaan. Jää nähtäväksi, kuinka paljon hyötyä siitäkin loppujen lopuksi oli. Varmaa kuitenkin on, että teimme itsemme tutuiksi kiitettävälle määrälle jengiä. Näkyvyyttähän sinne lähdettiinkin hakemaan. Kuukausi sen jälkeen tehdyllä Type O Negative -rundilla tuli vastaan ihmisiä Lordi-tatskojen kanssa. Eli ihan die hard -fanejakin ehti syntyä. Lordi bändinä henkilöityi jo nimensäkin takia pitkään pelkästään keulakuvaansa. Nyt kuitenkin myös muu yhtye on saanut palstatilaa, monesti jopa ilman päähirviötä. Luojan kiitos. Siihenhän me olemme pyrkineet jo kohta seitsemän vuotta. Varsinkin monen valtamedian kohdalla vain Mr. Lordi itse on kelvannut. On jotenkin niin helvetin kohtuutonta, että meikäläisen on aina pitänyt höpöttää joka paikassa. Mutta samapa se on monen muunkin bändin kohdalla. Harvoin sitä on saatu lukea Migen HIM-haastattelua, kyllähän se on useimmiten Valo joka puhuu. Euroviisujen myötä meidän bändi on päässyt hieman terveempään tilanteeseen, jossa muidenkin mielipiteet kelpaavat.
JÄRJESTÄYTYNYT BOIKOTTI
Kun Mr. Lordille jäi aikaa muuhunkin kuin yhtyeen edustamiseen, hän päätti toteuttaa pitkällisen haaveensa Lordi-hahmon vi-
emisestä valkokankaalle. Suomen lehdistö kirjoitti vastikään "Suomalaisen elokuvan floppivuodesta", jonka aallonpohjaksi nimettiin Lordi-elokuva Dark Floors. Tietyn kotimaisen medianosan mielestä Lordi on saanut kaiken mitä sen kuuluukin saada. Piste. Lordille ei siis suotakoon enää mitään hyvää. Suomalainen mentaliteettihan toimii niin, että se, joka on jonkun mielestä jo saanut tarpeeksi, voisi kuolla pois. Eihän muille jää muuten mitään. Vaikka elokuvan ensi-ilta oli vasta helmikuussa, niin ohjaaja Pete Riski soitti minulle joulukuussa että "nytkö se lehdistö jo alkaa petaamaan leffan tiputtamista?". Totesin sitten hänelle, että näin se valitettavasti menee. Kyllähän me Markus Selinin ja Solar Filmsin kanssa tiedostettiin Dark Floorsin kaksi painolastia, eli leffan genrenä on kauhu, joka ei ole koskaan myynyt Suomessa suuria, sekä tietenkin "EuroviisuLordi"-ilmiö. Kunnolla se raadollisuus kuitenkin ilmeni vasta viikko ensi-illan jälkeen, jolloin järjestettiin Berliinin elokuvajuhlat. Suomessa lööpit huusivat "Mustan jään hienosta menestyksestä", olihan se myyty kuuteen tai yhdeksään maahan. Samaan aikaan Selin oli ehtinyt myydä Dark Floorsin kolmeenkymmeneen maahan, mutta sitä ei noteerattu mitenkään. Tällä hetkellä luku on jo viidenkymmenen hujakoilla. Kyselinkin sitten eräältä tutulta toimittajalta, eivätkö viestit menestyksestä löytäneet perille. Oli kuulemma jo alkanut kirjoittaa juttua, kunnes joku johtoportaasta oli ilmoittanut, ettei Lordi "istu lehden kulmaan". Tästä saadaankin oiva aasinsilta siihen, ettei minulle ole mitenkään epäselvää, kuinka Deadache otetaan vastaan joka vitun paikassa. Eihän ne myyntiluvut mitenkään voi päästä sataan tuhanteen ilman Euroviisu-hypeä. "Lordin uusi levy floppasi!" On kohtuutonta, että joku osa mediaa kuvittelee voivansa asettaa raamit, rajat ja rimat. Floppihan tarkoittaa, ettei tavoitteisiin päästy. Mistä lähtien lehtien uutispäälliköillä on ollut käsitystä tuotannollisista tavoitteista? Puhutaanpa lopuksi sinusta musiikin kuuntelijana. Miten musiikkinsa ajatuksella kuunteleva, viime vuosikymmenellä White Zombiessa viimeisimmän musiikillisen löytönsä tehnyt artisti suhtautuu nykypäivän "pikaruokakulttuuriin"? Eihän meikäläinen voi mitenkään ymmärtää, ettei kohtapuoliin edes ymmärretä oikeiden albumikokonaisuuksien päälle. Mennään vaan nettiin ja ladataan biisejä. Mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa?! Minähän en edelleenkään omista MP3-soitinta tai iPodia, kotoa ei ole kahteen vuoteen edes löytynyt toimivaa cdsoitinta. Hirveää katsoa vierestä jengiä, joilla soittimista löytyy satakuusikymmentätuhatta biisiä joita sitten selaillaan fiilispohjalta. Ihan sama kun menisi leffaan ja kelaisi tylsien kohtien ohi sinne missä Stallone taas ampuu. Jotenkin niin saatanan vieras ajatus.
TEKSTI: HENRI EEROLA KUVA: PETRIHAGGRÉN
isturbed-haastattelua viriteltiin jo kesäkuussa uutuusalbumi Indestructiblen julkaisun tiimoilta, mutta edeltäjiensä tavoin listamenestystä niittänyt kokopitkä takasi yhtyeelle kiireisen aikataulun. Nyt vihdoin Suomellekin suodaan juttuhetki, josta vastaa hyväntuulinen vokalisti David Draiman. Olemme erittäin tyytyväisiä nykytilaamme. Vaikka uusi levy lähtikin myymään hyvin, ovat yleisön reaktiot yllättäneet koko yhtyeen. Aivan uskomatonta, miten hyvin uusi materiaali on jo tässä vaiheessa ihmisillä hallussa. Meno on kovempaa kuin koskaan aiemmin. Myös Suomessa piikkipaikalle tärähtänyt Indestructible jatkaa tasavahvojen albumien sarjaa. Kolmen Johnny K:n tuottaman pitkäsoiton jälkeen bändi päätti, laulajaa lainaten, "lentää pesästä" ja ottaa vetovastuun itselleen. Kuten edellislevytkin, Indestructible ei ole perinteinen "hitit alkuun, latistuu loppua kohden" -ratkaisu, vaan draaman kaarta on selvästi harkittu huolella. Mietimme kappalejärjestystä tarkkaan. Nykymenon vastaisesti me teemme edelleen albumeita, jotka on tarkoitus kuunnella alusta loppuun. Koemme kokonaisuuden kuin matkana, joka sisältää monia eri tunnetiloja. Olemme siinä mielessä aika old-school, David nauraa. Vanhaa, hyväksi todettua ideaa hyötykäyttää edeltäjänsä tavoin myös uuden levyn kansitaide. Bändille on siunaantunut ikioma maskotti. Kutsumme häntä nimellä The Guy, Draiman hörähtää. Ha-
D
TUHOUTUMATON
DISTURBED
Yhdysvaltojen kuumin metallibändi palaa monen vuoden odotuksen jälkeen Suomeen. Nu-metalliksikin haukuttu bändi on yhä voimissaan, vaikka kyseinen musiikkityyli kuoli jo aikoja sitten. i i ikk k i iikkit li k li j ik j itt
lusimme tällä kertaa tehdä hänestä entistä pelottavamman. Pahan näköinen jätkä kävelee tulen keskellä, onko mitään siistimpää? Haha! Itse asiassa Miken (Wengren, rummut) siskopoika nimesi tyypin jokunen vuosi sitten. Hän vain tuijotti kuvaa peloissaan ja toisteli "Is that The Guy?", haastateltava imitoi lapsen ääntä. Alkuperäinen ideahan oli vain naama, jonka kehittelin tavoitteenani keksiä persoonallinen symboli. Siitä on kutakuinkin yhdeksän vuotta aikaa. Kansi kuvaa mielestäni hyvin uuden albumin nimeä. Indestructible-sanalla on meille monta merkitystä. Ensinnäkin itse olen käynyt viime aikoina läpi vaikeita asioita. Kuten näkyy, olen selvinnyt niistä. Toiseksi kysymys on siitä, että näiden kappaleiden on tarkoitus saada kuulija tuntemaan itsensä voimakkaaksi, tuhoutumattomaksi. Tärkein seikka on kuitenkin se fakta, että olemme vielä kuvioissa. Suurin osa yhtyeistä, jotka aloittelivat meidän kanssa samaan aikaan, ovat jo vaipuneet unholaan. Indestructible on Disturbedille kolmas perättäinen Yhdysvaltojen albumilistan kärkeen ponkaissut
julkaisu. Rapakon takana kaikki siis on paremmin kuin hyvin, mutta miltä näyttää tilanne muun maailman osalta? Asian laita paranee koko ajan. Näkyvyys kotimaamme ulkopuolella on ollut hieman hakusessa levy-yhtiösotkujen takia. Jo debyyttialbumilta irrotettu sinkku Down With The Sickness oli menestys jenkeissä, mutta emme onnistuneet käyttämään sen potentiaalia muualla maailmassa. Olemme siis joutuneet kuromaan etumatkaa kiinni. Parin viime vuoden aikana on kuitenkin ollut havaittavissa selkeää kehitystä Yhdysvaltojen ulkopuolellakin. Disturbed siis saapuu Euroopany y y pitkiertueensa yhteydessä myös p kästä aikaa Suomeen. Onko teillä, David, mitään käsitystä suosiostanne pienessä pohjois pohjoismaassamme? Juttu kun on niin niin, että sekä edellislevyn että uuden albumin singlet soivat jatkuvalla syötöllä näillä radioaalloilla. Onko näin? Piru vie, kukaan e ei koskaan puhu minulle tuollaisista asioista mitään! Hieno juttu! No, No nyt varsinkin voin sanoa odottaodotta vani innolla pääsyä maahanne. Tiedossa on totta kai pidempi pidemp tti kuin ii ll ll i setti k i viime k kerralla, sellaiset parisen tuntia. Tietenkin soitamme paljon materiaalia uudelta albumilta, mutta uskallan väittää, että tiedossa on myös yllätyksiä. Ja jos kerran on niin, että Land of Confusion on soinut paljon Suomen radiossa, emme tietenkään voi jättää sitä soittamatta.
TEKSTI: HENRI EEROLA KUVA: LEVY-YHTIÖ
Disturbed Helsingin Jäähallissa tiistaina 2.11.
23
aastatteluhetkellä Saukkonen on juuri menossa julkiseen liikennevälineeseen eli bussiin. Oma auto ei ole käytössä, sillä kiireisen muusikon liian kireiden aikataulujen seurauksena Tuomaksen kaasujalka painoi hieman raskasti juuri sillä hetkellä kun valvontapömpeli räpsähti pöheikössä. Ajokieltoahan siitä sitten tuli. Meno on kenties hankaloitunut henkilökohtaisesti, mutta Before The Dawnin kohdalla lähtökohdat ovat aikaisempia paremmat. Nyt on koneisto kunnossa ja sukset samaan suuntaan. Lafkan vaihto edellisen levyn aikoihin Stay Heavylle oli hyvä ratkaisu, sillä kolmea ensimmäistä levyämmehän ei käytännössä edes julkaistu kunnolla täällä. Nyt bändi toimii entistä paremmin ja meillä on hyvä fiilis, kiva ja rento. Levy-yhtiöön on luottoa, ei tarvitse stressata, Saukkonen kertoo. Stay Heavy solmi juuri ison kansainvälisen jakelusopimuksen Drakkarin kanssa. BTD ei kuitenkaan kuulu tämän sopimuksen piiriin, vaan bändillä on oma diili jakelusta Cyclone Empiren kanssa. Isolla firmalla musiikilla ei aina ole niin väliä, ja iso koneisto voi ahdistaa. Mitä isompi, sitä vähemmän henkilökohtaisuutta. Jakelijamme ulkomailla on aktiivinen ja lojaali, meillä on avoin kommunikointiyhteys. He tekevät sydämellä töitä, ja heidän kauttaan saimme viime kesäksikin keikan Wacken Open Airiin. Wacken oli tavallaan virstanpylväs, siellä härmän poika oli ihmeissään. Hyvin järjestetty tapahtuma, josta voisi ottaa täälläkin oppia. Väkimäärästä huolimatta kaikille löytyi vessa ja ruokaa ja aikataulut pitivät. Hieno kokemus, josta saksalaisille pinnoja lisää vaikka aika monta pinnaa menettivätkin, kun Lapin aikoinaan polttivat, Tuomas heittää. Kovana liveyhtyeenä tunnettu BTD soitti viime kesänä luonnollisesti kotimaassakin, muun muassa Tuskassa, jossa edellisiltana klubikeikan soittanut bändi pääsi pääalueelle tuuraamaan keikkansa peruuttanutta Korpiklaania ruhtinaallisella 37 minuutin varoitusajalla. Tuskassa oltiin onneksi jo valmiiksi mestoilla oma miksaaja mukana. Tosin vartti tai puoli tuntia lisää valmistautumisaikaa ennen keikkaa ei olisi harmittanut. Lavallakin oli erilainen fiilis, kun peruutuksesta ei ehditty kovin aikaisin tiedottaa. Ei tapahtunut kuitenkaan teltan tyhjenemistä, eikä tullut pulloja lavalle, Tuomas toteaa. Lavalle ei lennellyt tai lentely tosin alushousujakaan. Ei naisten, eikä onneksi myöskään miesten. Olisi äijämäistä, jos lavalle joskus lentäisi miesten pitkiä kalsareita! Uuden levyn julkaisun jälkeen bändi aloittaa Suomessa loppuvuoden kestävän Live Silence -kiertueen. Kuutisen vuotta kovaa työtä, keikkailua ja pään hakkaamista harmaaseen kiveen on johtanut siihen, että se kivi on murtunut. Ainakin säröä on tullut seinään. Lisää jengiä on tullut koko ajan keikoille, tasaista kasvua. Meillä on nyt viideltä levyltä biisejä soitettavana ja pystymme tarjoamaan hyvän keikan. On kiva mennä soittamaan, kun on vuosikausia tahkonnut, ja sekä bän-
H
BEFORE
THE DAWN
la muu kuin se, että tehdään asiat entistä paremmin ja tehdään entistä parempaa musiikkia. Lars on multimuusikko ja soittanut monessa roolissa Norjassa ja Suomessa, Juho puolestaan on äänittänyt, tuottanut ja miksannut. Edellisellä levyllä Juho soitti äänittämisen lisäksi vain pari sooloa, nyt jaoimme komppikitaroitakin, Tuomas kertoo. Tuomas asuu Lahdessa, Juho Jyväskylässä, mutta etäisyydet ja tiukka työtahti eivät ole ongelma, eikä mitään Some Kind Of Monster -dokumentteja ole bändistä odotettavissa. Olemme ystäviä. Emme tarvitse motivaatiokeskusteluja, vaan asiat ovat sanomattakin selviä. Soittaminen ja studiossa olo on osa duunia. Meillä ei ole asenneongelmia eivätkä vastoinkäymiset näy asenteessa työntekoon. Asiat tehdään vain entistä paremmin. Ehkä jollain Metallicalla on varaa psykiatreihin ja viiden vuoden julkaisutahteihin. Meille vuoden välein studioon on ihan hyvä tahti. Siinä ajassa ehtii ideatankki täyttyä. Ensi vuonna ei tule uutta BTD-levyä, mutta studioon kuitenkin menemme vuoden lopulla, jolloin Juho painaa taas kerran recnappulaa.
SÄVELTÄMISEN ILOA
Saukkosella ei ole pelkästään monta rautaa tulessa, hänellä on myös monta tulta jossa takoa. Stay Heavyn taannoisen Dirty Black Summer -EP:n viidestä mukana olleesta yhtyeestä Tuomas oli peräti kolmessa, mistä seurasi myös leikkimielistä kuittailua. Nytkin hänen eri yhtyeiltään on puolen vuoden sisään tulossa kolme albumia ulos. Final Harvestin death metalia, Teargodin tummasävyistä poprockia, Black Sun Aeonin doom/ blackia... lisäksi jatkoa on tulossa Dawn of Solace -yhtyeelle, tosin eri nimellä. Lisäksi Saukkonen tekee hommia tv- ja mainospuolella ja pyörittää oman toiminimen alla firmaa, joka hoitaa keikkabuukkaukset ja oheismyynnin. Musa on syömisen ja hengittämisen jälkeen se tärkein juttu. Sitä saa nyt tehdä, mistä tykkää. Julkaisuja tulee tosin paljon. Kolmen kuukauden julkaisuväli vaikeuttaa jo markkinointiakin, kun aina on sama ukko kertomassa niistä. Pitäisikin sitten tehdä vaikka triplalevy kerran vuodessa... mutta kirjoitusvimma on päällä, eikä kukaan jarruta. Nytkin on mielessä vielä yksi black metal -projekti, jota voi joulun alla nauhoitella, Tuomas kaavailee. Tulen toimeen ja pystyn tekemään musiikkia ammattimaisesti ilman työn tai opiskelun kaltaisia häiriötekijöitä. Aiemmin oli toisin, enkä ehtinyt oikein nukkumaankaan. Olen opiskellut "puolikkaaksi sosiaalikasvattajaksi" ja tehnyt niitä töitä. Viime keväänäkin painoin 16-18 tunnin päiviä, jotta talvella olisi varaa tehdä musaa. Olin välillä kolmisen kuukautta sairaslomallakin. Aina ei ole ollut kivaa, mutta nyt on kivaa. Minulla on vapaat kädet tehdä musiikkia, enkä kadu mitään. Asiat eivät voisi olla paremmin. Teen omalla aikataululla just mitä haluan keikkojen ja studiosessioiden suhteen. Elän uutta kevättä!
TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: STAY HEAVY RECORDS
TIIVIS KOLMIYHTEYS
Suomalaisen metallin SM-liigakahinoihin noussut Before The Dawn julkaisee viidennen albuminsa Soundscape Of Silencen hyvissä tunnelmissa. Laulaja-kitaristi Tuomas Saukkonen puolestaan elää uutta kevättä.
dillä että yleisöllä on hyvä henki. Keikkojakin odottaa taas eri tavalla. Saa nähdä kuinka käy. kertaan. Siinä mentiin jo kipurajoilla. Jälkikäteen tämä oli kuitenkin oikea ratkaisu. Levylle ei jäänyt jossitteluja tai keskeneräisyyksiä. Olen kuullut levyn biisit varmaan noin 200 kertaa, enkä ole vielä skippaillut yhtään biisiä. Albumi on hyvin tasavahvan kuuloinen, ja kaikki biisit joutuivat tiukkaan testiin. Levy on ehjemmältä ja bändimmältä kuulostava, Tuomas kuvailee. Before The Dawn onkin entistä enemmän ja entistä tiukemmin kollektiivi, ei missään nimessä Saukkosen sooloilua, vaikka Tuomas joutui tällekin levylle soittamaan kitaroiden lisäksi myös rummut. Bändin kovan ytimen muodostaa kolmikko, johon kuuluu Tuomaksen lisäksi puhtaista lauluista vastaava norjalaisbasisti Lars Eikind sekä kitaristi Juho Räihä. Lars sävelsi omat lauluosuutensa ja on multi-instrumentalistina studiossa kuin kotonaan. Räihä puolestaan toimi levyn nauhoittajana, kuten myös edellislevyn kohdalla. Jos tästä ottaisi jonkun pois, se ei olisi fiilistasolla sama. Bändi on tiivis ja kiinteä, vastuussa töistään ja tiiminä liikenteessä. Ydinkolmikko on hankala ja vaativa. Mikään ei mene läpi helpolla eikä kukaan halua olla se heikoin lenkki. Oman soittonsa kehittäminen on tärkeää, eikä lähtökohta voi ol-
TUPLAKIERROS STUDIOSSA
Soundscape Of Silence on varsin monipuolinen ja vahva albumi. Rima oli Saukkosen mukaan erittäin korkealla. Itse asiassa niin korkealla, että koko albumi nauhoitettiin kahteen kertaan. Ensimmäisen nauhoituskerran jälkeen emme olleet sataprosenttisen tyytyväisiä, joten miksausvaiheessa päätimme pistää kaiken uusiksi. Periaatteessa tuo nauhoitettiin kolme kertaa, eli ensin teimme demoversion albumista ja sitten nauhoitimme sen kahteen
26
attleloren kitaristi Jyri Vahvaselle kuuluu hyvää. Yhtye viettää syksyä hyvillä mielin. Uusi levy on juuri julkaistu, sen avauskappaleesta Third Immortal on valmistunut tarinapohjainen video ja levyn tiimoilta on tehty keikkoja vaihteeksi Suomessakin. The Last Alliance nousi ilmestyessään Suomen Top40-levylistalle sijalle 26, päihittäen edellislevy Evernightin 38. sijan. Kyllähän listasijoitukset kai toimivat jonkinasteisena mittarina bändien urakehitykselle, ja onhan se mukavaa kun uurastukselleen saa huomiota. Varsinkin meidän tapauksessa suosio ei missään vaiheessa ole ollut mikään itsestäänselvyys, eikä ole vieläkään. Melko paljon on joutunut erinäisissä yhteyksissä todistelemaan osaamistaan varsinkin täällä kotimaan kamaralla. Mielenkiintoista on ollut myös huomata, kuinka hieman pidemmän uran luonnollisena pluspuolena tulee tietynlainen vakaus ja kunnioitus eri musiikkitahoilta, kun ei enää olla aivan tuolla junioreiden ja juoksupoikien osastolla vaan tekemisessämme on mukana jo jonkin verran kokemusta ja varmuutta. Third Age Of The Sun -albumia lukuunottamatta Battleloren levyt on tuottanut Miitri Aaltonen, tällä kertaa tuottajan pallilla istui Janne Saksa. Aaltoseen oltiin tyytyväisiä, mutta yhtye halusi uutta tuoreutta tekemiseensä ja päätyi Hämeenlinnaan Sound Supreme-studioille. Alun perin ideana oli se, että saisimme uudet korvat ja uutta "maisemaa" tekemiseemme. Ainahan uuden tuottajan tapauksessa mukana on pieni jännityslisä, että mitenkähän ne kemiat toimivat ja mitä jos se onkin ihan mulkku eikä ymmärrä mistään mitään. Mutta jo ensitapaamisen perusteella Jannesta huomasi rennot otteet ja sen, että mies on tuottajan pallilla aivan paikallaan. Mitään äärimmäisen mullistavaa Janne ei biiseihimme tuonut, emmekä sellaista odottaneetkaan. Mielestäni tuottajan rooli onkin enempi hioa särmiä kuin muuttaa kokonaisuutta. Pirun tarkka ja huolellinen hän on ja niin sitä pitääkin. Kun me muusikonrentut roiskimme nuotteja sinne tänne, niin jonkunhan se täytyy pitää soppa kasassa. Miksauksesta ja masteroinnista vastasi metallin elävä legenda, ruotsalainen Dan Swanö. Swanöön saatiin yhteyttä vokalisti Tomi Mykkäsen kontaktien kautta. Studiota miettiessämme Tomi väläytti, josko annettaisiin itse mestarin miksata tuleva albumimme. Itselleni idea tuli aivan puskista, sillä en tiennyt Tomin Swanö-kontakteista mitään. Innostuin toki, koska onhan kyseessä melko kovat meriitit omaava metallimies. Pientä jännitystä siinäkin oli ilmassa, kun lähetettiin matsku Swanölle ja odoteltiin, että jaksaakohan mies innostua ollenkaan. Kovasti hän kuitenkin tuntui tykkäävän musisoinnistamme, ja muutaman raakamiksauksen jälkeen saatiin palikat kohdalleen. Helvetin hienoa työtä mies teki.
B
vät ns. Tolkien-puristeilta mene läpi aivan olankohautuksella, mutta yllättävän vähän on suoraa palautetta saanut kuulla. Enempi se on ollut positiivista sen puoleen, että omistaudumme asiallemme näinkin tiiviisti. Ilmeisesti nuo narisijat eivät sitten ole viitsineet tai jaksaneet porista enää meille asti. Netissähän on niin pirun helppo marista lähes joka asiasta erinäisten nimimerkkien takana. Itse asiassa ottaisin mielelläni oluen tai pari sellaisten Tolkien-fanaatikkojen kanssa, joilta saisi tarkkaa tietoa Keski-Maan kieliopista. Oppia ikä kaikki.
SUOMIMETALLISTIT MAAILMALLA
Battlelore lähtee mittavalla kiertueelle Eurooppaan. Finnish Fire -kiertueella esiintyy peräti neljä suomalaisyhtyettä eli Battlelore, Korpiklaani, Falchion sekä Kivimetsän Druidi. Jyri odottaa kiertuetta innolla. On erittäin hienoa nähdä kuinka suomalaiselle metallille on vientiä ulkomailla. Järjestäjien puolesta tiedän etukäteen, että monellakin keikkapaikalla vavistaan jo kauhusta, sillä varmasti metalliakin laajemmalle on kiirinyt sana suomalaisten juomakulttuurista ja siitä kuinka homma saattaa toisinaan karata lapasesta. Reilusti vähempikin määrä kuin neljä suomalaista metallibändiä takaavat kyllä loistavat aftershow partyt missä tahansa! Faneillehan tuo on loistava paketti, sillä vaikka jaammekin varmasti saman genren yleisöä, ovat kiertueen bändit melko erilaisia. Kymmenen maata ja 24 keikkaa! Pirun hieno setti varmasti luvassa! Battlelore on tunnetaan maan rajojen ulkopuolella kotimaataan paremmin. Toivotaan, että keikkarintama aukeaisi Suomessakin oikein kunnolla. Olisihan se mukava koluta tämänkin maan keikkapaikkoja, eikä aina tarvitsisi matkustaa Saksaan tai Espanjaan. Ulkomaankeikoissa on toki oma viehätyksensä, mutta hullulta se välillä tuntuu kun ei täälläpäin pääse edes lähikuppilaan keikalle, vaan soittamaan on lähdettävä Keski- tai Etelä Euroopan festareille. Mutta en toki valita. Onhan ulkomailla reissaamisessakin puolensa, ja olut on halpaa varsinkin Etelä-Euroopassa. Toivottavasti myös listasijoitukset tasoittavat tietä entistä useammille Suomen-keikoille. Albumin kansitaiteen on tehnyt saksalaistaiteilija Ingo Römling, ja kannessa pönöttää itse Musta Ruhtinas Sauron. Levy-yhtiömme aloitteesta otimme Ingoon yhteyttä ja lähdimme suunnittelemaan kansitaidetta. Monta koeversiota ei tarvinnut tehdä, kun löysimme yhteisen sävelen kuvan suhteen. Digipackin kanteen tuli Ingon ensimmäinen suunnitelma, eräänlainen Gondorin puusta mukaeltu tribaalihässäkkä ja jewel caseen hieman pidemmälle viety kuvitus. Alkuun ei tarkoituksena ollut tehdä kannen soturista Sauronia ja ääneen ei tuosta edes puhuttu, mutta niin se vain lunasti itse Herra Pahuus paikkansa levymme kannessa! Ja aivan ansaitusti sen tekikin!
TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: LEVY-YHTIÖ
BATTLELORE
Battleloren viides albumi The Last Alliance jatkaa yhtyeen nousujohteista uraa tarinoilla Keski-Maasta, bändin noustessa listoille ja kiertäessä Eurooppaa suomalaiskollegoiden kanssa.
mi paitsi örisee, myös laulaa puhtaasti. Kaisa puolestaan on murahdellut livenä, mutta keskittyy levyillä puhtaisiin osioihin. Tomin vokalisoinneissa on totisesti otettu harppauksia eteenpäin. Positiivistahan se on, kun pystyy itseään kehittämään ja vieläpä ilman sen suurempia hampaiden kiristyksiä. Tomin kanssa pohdimme puhtaita vokaaleja jo edellisen levyn aikoihin, mutta tuolloin alkoi aika loppua kesken eikä niitä testattu sen kummemmin. Nyt otettiin jo aivan alkumetreillä puheeksi, että Tomi tulee vetämään ainakin muutamaan biisiin puhtaita. Demoillessa uusia ralleja huomattiin, ettei aivan metsässä olla tuon idean kanssa. Kaisan murinoita ollaan studiossa pariinkin kertaan kokeiltu, mutta kyllä ne live-tilanteissa toimivat jotenkin aivan eri draivilla. Olisiko kyseessä sitten se kuuluisa adrenaliini vai mikä, mutta äänitystilanteissa ei olla vielä aivan samaan ylletty. Ehkäpä niitä saadaan kuulla tulevilla levyillä, mutta mitään en mene lupaamaan. Edellislevy Evernightin lyriikat olivat vertauskuvallisemmat kuin aikaisemmilla levyillä. Sanoituksissa ei mainittu kertaakaan nimeltä mitään Tolkienin maailmoihin viittavaa, vaikka asiaan vihkiytyneille tarttumapintoja riitti. Uutukaisella Tolkien-viittauksia ei vältellä, vaikkeivat ne itsestäänselvyyksiä Jyrin mukaan olekaan. Jonkin verran tuli palautetta, että ovat melko hämärää tavaraa nuo Evernightin lyriikat, mutta kyllä tyylinmuutos lähti jostain aivan muualta. Evernightin kanssa elin vaihetta, johon metaforisemmat ja arvoituksellisemmat lyriikat vain istuivat mielestäni paremmin. Tietyllä tavalla se kuvastaa myös sen ajan henkeä, mitä kävin pääs-
KESKI-MAASTA, KESKI-SUOMESTA
säni ja elämässäni läpi. The Last Alliancella taas meininki oli aivan erilainen. Tietynlainen innokkuus vaikuttikin varmasti siihen, minkälaista tekstiä kynästä irtosi. Edelleenkin koitin pitää liian suorat viittaukset ja itsestäänselvyydet enempi taka-alalla ja kytkeä tarinoihin myös moninaisia merkityksiä, jotka saattaisivat avautua helpommin sellaisille kuuntelijoille, jotka eivät ole aivan sinut J.R.R. Tolkienin luoman maailman kanssa, sillä sieltähän Battlelore ammentaa pohjan musiikilleen. Tolkien-fanaatikoissa on varjopuolensa. Eri nettifoorumeilla on halkaistu hiuksia muun muassa Battleloren teksteistä. Parranpärinä ei kuitenkaan etene bändille asti, vaikka Jyri on alusta alkaen odottanutkin palautetta kyseiseltä saralta. Tiedän tasan tarkkaan, että biiseissämme on kohtia, jotka ei-
LAULUJA ARDASTA
Battleloren laulajat Tomi ja Kaisa Jouhki ovat kehittyneet selvästi viime vuosina. Uudella levyllä To28
eathchainin kaksi edellistä levyä kipusivat listoille Top 20:n sakkiin. Yhtye ei ota uutukaisen menekistä paineita. Eihän death/thrashilla Suomessa herroiksi elellä. Köyhyys koputtelee oven takana, ja meitsi välttelee sen avaamista, hahah! Toivon, että jengi kävisi koppaamassa levyn messiin samalla kun käyvät kirkolla asioimassa Alkossa. Mutta minkäänlaisia paineita ei oteta. Jos menee listalle niin menee. Jos ei mene, niin minkäs teet? Eihän myö mikään Metallica kuitenkaan olla, hahahaa! Kitaristi Bobby Undertakerin korvasi Corpselle Kuopion ajoilta tuttu Cult, koska Undertakerin työkiireet eivät enää mahdollistaneet mukanaoloa. Cult asui vielä Madridissa kun pyysimme häntä remmiin. Cthulhun kutsuun vastattuaan hän suunnisti takaisin Sawoon ja otti paikkansa Deathchainissa. Death Eternal nauhoitettiin järvenrannassa kesämökillä. Kurkkiko Shub-Niggurath, metsän musta vuohi, jolla on tuhat lasta, useastikin mökin ikkunasta? Idean mökille lähdöstä toi esiin luottomiksaajamme ja hyvä ystävämme Jari "Tupi" Tuomainen. Porukalla Syvän joen katsottuamme tuumasimme, että metsässä saattaisi tapahtua kaikennäköistä hämärää sinne siis. Metsä ja luonto tuovat ihan erilaista fiilistä kuin betonibunkkerissa nököttäminen. Välillä saimme nauttia myös Tupin ukon savustamista tuoreista ahvenenpojista! Jotain huutoa sieltä metsästä yöllä kuului. En mene takuuseen,
D
SAVON METSIEN MUSTAT PUKIT
Deathchain neljäs albumi Death Eternal siitettiin synkissä suomalaisissa korpimetsissä. Lokakuun alussa tähdet olivat viimein oikein levyhyllymanifestaatiolle. "Cthulhu Phtagn", kertoi kitaristi Corpse Suelle.
että se olisi itse Musta Äiti ollut... Kyseessä saattoi olla naapurin ukko, joka kävi yöllisellä renkomisretkellä huussin puolella. Mustan Äidin mahdollisista mökkivierailuista löytyy aasinsilta (tai vuohensilta) levyn lonkeroiseen ja eeppiseen päätösraitaan Incantations of Shub-Niggurath. Lovecraft-fanit kiittävät ja kuittaavat! Biisi oli ollut itselläni jo pitkään työn alla. Se oli ensimmäinen kappale, jonka työstimme yhdessä valmiiksi Cultin kanssa. Alusta asti oli selvää, että se tulee olemaan levyn päättävä kappale, johtuen sen eeppisistä mitoista. Lovecraftin luoma rakas hahmo antoi tietenkin sysäyksen kappaleelle, mutta sanoituksiin vaikutti myös todella paljon Donald Tysonin näkemys Metsien Mustasta Vuohesta. Kappaleen introlla yritin luoda tunnelmaa kaukaisista aavikkomaisemista ajan takaa, jonka idyllin rikkovat manaavat huudot ja kuiskaukset. Onkin ollut kunnia kuulla, että muidenkin Lovecraftharrastajien mielestä oikea tunnelma saatiin saavutettua. IA! Biisien rakenteet ovat edellislevyä jonkin verran suoraviivaisempia ja brutaalimpia. Halusimme, että kappaleet
rullaisivat paremmin, mutta halusimme myös säilyttää edellislevyllä esitellyn "tumman" soundimme. Näistä aineksista syntyi tietynläinen rakenteellinen ja sävytteellinen siitos kaikista albumeistamme. Missään vaiheessa emme ole halunneet jäädä paikallemme makaamaan, vaan olemme aina pyrkineet tuomaan uusia sävyjä musiikkiimme. Kuitenkaan mitään ei ole tehty väkisin, vaan olemme antaneet vasemman käden viedä meitä eteenpäin! Lyriikat kumartavat edellislevyjä enemmän Lovecraftin kosmisille kauhuille. Ei ole Necronomiconin voittanutta, kuulunee vanha viidakon sananlasku? Haha, ei tosiaankaan ole Necronomiconin voittanutta! Ei Death Eternal kuitenkaan pelkkää Necronomicon-palvontaa ole, vaan pitää sisällään myös muita limaisia kauhutarinoita! Monolith of Death pohjautuu Lovecraftin Dagon-novelliin, ja Titans of Black Earth on mun ja vokalisti Khaosin oma trippi sekoitettuna Mustan Maan mytologiaan. Levyn loput lyriikat ovat Khaosin käsialaa. Hän ei omien sanojensa mukaan ole imenyt vaikutteita mistään. Onkin ollut hienoa huomata, että Khaosin kirjoittamat tarinat voisivat melkein olla Lovecraftin tai Necronomiconin sivuilta. Näin ollen levyn teemasta tuli todella yhtenäinen. Deathchain on parhaillaan loppuvuoden kestävällä Suomenkiertueella. Perkele, me soitamme päät pyörien, vaikka maailma palaisi taustalla!
TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: MIKA VARONEN
Julkaisu 15.10.2008
Sinfoninen folk metal orkesteri KIVIMETSÄN DRUIDI julkaisee debyyttialbuminsa! Luvassa on raskasta soundia, nopeasti kulkevia ralleja, eeppistä ja melankolista tunnelmaa! Ylä-äänillä maustetuissa biiseissä yhdistyvät kelttiläinen kansanperinne ja äärimmäisen laajat metallivaikutteet. Hyödyntämällä niin suomea kuin englantia, KIVIMETSÄN DRUIDI on lyyriseltä sisällöltään monipuolinen. Tutustu! www.kivimetsandruidi.com www.myspace.com/kivimetsandruidi
A Finnish Summer With Turisas
Turisaksen uran ensimmäinen DVD on tässä. Tervetuloa takahuoneisiin ja lavalle! Livemateriaali on koottu kesän 2008 Suomen festarivedoista. Dokumenttiosuudessa on meininkiä tien päältä ja lavojen takaa. www.turisas.com www.myspace.com/turisasofficial
www.centurymedia.com
29
CANDLEMASS Lucifer Rising (Nuclear Blast)
8
Suomessa on tapana tehdä doom metal -EP:istä jumalattoman pitkiä ja tuhteja, vieläpä mainiolla onnistumisprosentilla. Sattans också, todettiin Ruotsissa, ja vanhan koulukunnan doomin pioneereihin kuuluva legenda Candlemass päätti seurata suomalaisten Swallow The Sunin ja Reverend Bizarren EP-jalanjäljillä. Pituutta olla pitää! Tosin Lucifer Risingin varsinainen uusi anti on vain kolmen kappaleen mittainen. Nimikkoraita ja White God ovat uutta tuotantoa, ja erinomaista sellaista ovatkin. Melankolisen muhkea doom on Robert Lowen vokaaleilla varustettuna korviahivelevän nautinnollista, ja uudelleennauhoitus vanhasta Demons Gate -biisistä osoittaa Lowen pärjäävän mainiosti vertailussa Messiah Marcoliniin. Loput kahdeksan kappaletta ovatkin itse asiassa livelevy: tallenne Ateenan keikasta 2007. Bändi on huikeassa vedossa, ja sekä uudet biisit kuten Devil Seed että vanhat ikiklassikot kuten Samarithan soivat rouheasti, raskaasti ja synkän kauniisti. Lowe on myös livenä niin kova nimi, että messiaita ei kaivata enää lainkaan. Vielä kun saisi yhtyeen Suomeen joillekin säällisille festareille. JUSSI LAHTONEN
TRIVIUM Shogun (Roadrunner)
Floridalainen Trivium pärähti vuonna 2004 nollasta sataan kertaheitolla. Näin ollen Ascendancy-levyn lievän päämäärättömyyden pystyi antamaan neljä vuotta kasassa olleelle ryhmälle helposti anteeksi. Näyttönsä oli kuitenkin niin kova, että seuraaja The Crusadelta odotti jos nyt ei taivaita, niin ainakin suuria. Valitettavasti nuoruuden into ja äärimmäisyys vaihtuivat tekemällä tekemiseen, kuin elävänä esiintymiseen mittatilaustyönä. Aikuismainen harkitsevaisuus tuntui kyllästäneen soittajat ennen kuin he olivat edes ehtineet oikeasti aikuistua. Neloskiekko Shogunia viikon päivät pyöriteltyäni olen kahden vaiheilla. Joko yhtye ei kykene minkään sortin johdonmukaisuuteen, tai sitten kyseessä on kursailemattoman johdonmukaisesti nahkaansa luova konsepti. Taaskaan ei ole minkään sortin merkitystä sillä, mistä aiemmasta Trivium-levystä pitää eniten. Sehän jo olikin selvää, ettei mitään tiettyä sopinutkaan odottaa, mutta taas kerran löydän itseni toistelemasta "eikö, helvetti, vieläkään?". Triviumilta odottaa kuumeisesti jotakin, jota se ei ole koskaan edes luvannut tarjota. Kestokuuntelussa kuitenkin selviää, että Shogun kestää ja jopa kasvaa kuuntelussa. Päinvastoin kuin edeltäjänsä, se kuulostaa alkuun kauhean paskalta, mutta todistaa iskevyytensä, kunhan korviaan jaksaa hetken aikaa kiduttaa. Kyseessä on Triviumin tähän mennessä kunnianhimoisin kokonaisuus. Selkeää hittimateriaalia on vain nimeksi, eikä We Are The Firen kaltaisia woo-o-ootuksia onneksi kuulla runsaista puhtaista lauluista huolimatta. Kappaleiden
7
FALCONER Among Beggars And Thieves (MetalBlade)
jopa poikkeuksellisen progressiivisten muotojen takia ne eivät kuitenkaan ole edukseen hyvinä sävellyksinä. Pikemminkin kivojen yksityiskohtien alustoina. Siinäpä se suurin ongelma sitten piileekin. Ideoista ei näillä miehillä ole pulaa, päinvastoin. Näistä lohkareista eivät kuitenkaan vielä palapelit valmistu, vaan meno on kuin väkisin paloja yhteen tunkevalla kolmevuotiaalla. Sävellyksistä on bongattavissa yksi jos toinenkin oivallus ja kikka kakkonen, mutta kappaleiden holtittoman rönsyilyn takia ovat selkeät muistijäljet harvassa. Bändin pakonomainen uusiutumisentarve rokottaa myös laulupuolella. Matt Heafy tulkitsee rosoisen puhtaita osuuksiaan komeammin kuin koskaan. Sen sijaan korina, joka kattaa lähes puolet albumin lauluista, kuulostaa jopa ärsyttävän pakotetulta, enkä näe sille muuta funktioita kuin lisääminen lisäämisen takia. Miinuksista huolimatta kyseessä on ehdottomasti Triviumin paras albumi. Olin jo vähällä sälyttää kyseisen taljan edelleen Ascendancyn yllä, mutta kerrankin maltti oli valttia. Soitannollisesti suoritteet hipovat jälleen täydellisyyttä, mutta emotionaalisesti huippuhetket koetaan lauluharmonioiden puolella. Esimerkiksi Into The Mouth Of Hell We Marchin loppulaulatuksien tai The Calamityn kertosäkeen pariin palaa mieluusti useammin kuin kerran. Ensisinkku Down From The Sky on edelleen albumin paras kappale, mutta antaa myös varteenotettavaa osviittaa koko muun albumin piilevästä potentiaalista. HENRI EEROLA
8
Kuudetta pukkaa, ainakin Falconer-nimellä. Viikinkimetallibändi Mithotynistä vuonna 1999 siinnyt ruotsalainen power metal -yhtye on kautta historiansa julkaissut toimivaa ja tarttuvaa musiikkia, jossa on ollut huomattavasti enemmän särmää kuin power-genressä yleensä. Among Beggars And Thieves ei tee tähän poikkeusta. Sopivasti folk-vaikutteilla höystetty albumi lauletaan pääosin englanniksi, mutta bonusbiisi Vi Sålde Våra Hemman mukaanlukien levyllä on nelisen ruotsinkielistä kipaletta. Varsinaista teemaa ei ole, mutta moni biisi kuten Man of The Hour, Mountain Men ja A Beggar Hero käsittelevät ruotsalaisten taisteluita tanskalaisia vastaan. Kalmarin unioni historiansa koulussa kiltisti lukeneet saavat teksteistä eniten irti, mutta yleiset teemat sankaruudesta ja historiallisista kamppailuista avautuvat oppimattomillekin. Tasapainoinen, ehjä ja tiukka albumi ei kenties vie Falconeria uusille ulapoille, mutta hyödyntää yhtyeen taustaa, osaamista ja kokemusta erittäin tehokkaasti. Skula, Skorpa, Skalk! JUSSI LAHTONEN
ORDER OF ENNEAD Order of Ennead (Earache)
8
Deicidestä tutut Steve Asheim (rummut) ja Jack Quirion (kitara) ottivat ja perustivat uuden yhtyeen, teknisempää ja polveilevampaa black/death metalia soittavan Order Of Enneadin. Vaikka Ennead tarkoittaa kreikaksi yhdeksän ryhmittymää, bändi on perinteiseen tapaan kvartetti, muut jäsenet ovat Scott Patrick (basso) ja John Li (kitara). Enneadin musiikki on monipolvista ja vaihtelevaa, ja samoin yhtyeen lyriikat poikkeavat bläkkis-perinteistä reilusti. Kuten bändin sivustolla todetaan, "Suurempi Ennead sisältää yhdeksän olentoa, jotka synnyttivät universumin ja antoivat ihmiselle tietoisuuden... itsetietoisuudesta seuraa valaistus, itsekurista seuraa ylösnousu".
!! Uusi www.sue.fi !! !! Tsek !!
31
I HATE -LP:T SAMALLA CD:LLÄ.
Lithium Gates 5.11.
I: Opposite The Fireplace - The Wall Of Shotguns II: The Stars Above Us Are All Evil III: The Sulphur-Coloured Clouds Are Hurrying Through The Lithium Gates IV: The Sepulchral God Holding A Speech For The Moribund V: Those Who Sow In Tears Shall Reap In Joy VI: The Breathing Room VII: It Is Your Own Decision To Respect Life VIII: Why Did You Say That Summer Was Dying? IX: We Have To Be Awake When They Come X: The Touch Of Kindness Knows No Kingdom XI: The Blue And Purple Lesson In Love
Terveelliset bläkkishuurut puhaltelevat Valko-Venäjän suunnalta! Geigermittarit tanassa levykauppaan 22.10.
www.hellsicker.com
t ääll ä mur isen min ä!
Forever Chaos
Ajatonta melodeathia Japaniasta. Eli täysi rähinä päälle ja mimmi kaaosraastimeen kurlaamaan.
Pihalla 5.11.
spinefeast at sea 2009
entwine · kalmah · deatlike silence · kiuas · april
matkaa myy matka-vekka: www.matka-vekka.fi, p. 020 1204000 lisÄtiedot www.spinefarm.fi/sfeast
oikeudet muutoksiin pidÄtetÄÄn 33
tallink baltic princess 29.-30.1.
moonsorrow · metsatÖll · rotten sound
www.myspace.com/shadow666jap
SHADOW
THE ULTIMATE TONE
Neljän vuoden odotus on päättynyt. Steven Fryetten suunnittelema ja valmistama, ylistetty & palkittu uutuus VHT SIG X -kokoputkinuppi on nyt saatavana Suomesta. Testaa heti uusi VHT SIG X -nuppi ultimaattista laatua arvostavissa soitinkaupoissa.
"The best sounding (and feeling) amp I played at NAMM." Matt Blackett, Guitar Player Magazine
Hinta: 1928,Testaa VHT Sig X näissä liikkeissä: HYVINKÄÄ: Musiikki-S | JYVÄSKYLÄ:Musa Pörssi | MIKKELI: JK-Music | NURMO/SEINÄJOKI: Markun Musiikki OULU: Musiikki-Kullas | PORI: Pori Sound City | RIIHIMÄKI: Musiikki-S | TAMPERE: Tammer Piano- ja Soitin | TURKU: Vertikaali MUSAMAAILMA - RETAIL, Kamppi, Hki. Puh. 09 - 5627 1240 | MUSAMAAILMA - ITIS, Itäkeskus, Hki. Puh. 09 - 343 6030 | verkkokauppa on auki www.musamaailma.fi
HANDBUILD IN USA
39
DVD-ARVIOT
AIR GUITAR NATION
Ilmakitaran MM-kisat on Jukka Takalon ideasta syntynyt tapahtuma, joka on vuosien varrella kasvattanut mainettaan maailmalla. Niin myös Yhdysvalloissa, jossa C-Diddyn ja Björn Turoquen kaltaiset ilmakitaristit ovat päässeet toteuttamaan unelmansa: kilpailemaan Oulussa järjestetyissä MM-kisoissa. Vuonna 2003 sai ilmakitaraharrastus uutta tuulta purjeisiinsa myös New Yorkissa, kun Howard Stern mainitsi semifinaaleista radio-ohjelmassaan. Lopulta itä- ja länsirannikko ovat vastakkain, ja niin myös C-Diddy ja Björn Turoque. Alexandra Lipsitzin dokumentti keskittyy pääasiassa edellä mainittuihin miekkosiin, joiden oikeat nimet ovat David Jung ja Dan Crane. Henkilöt ja alter egot ovat dokumentissa yleisestikin varsin kiinnostavia tapauksia; valtion toimistotyöntekijä saattaakin olla illalla meikattu rockstara, tai ainakin melkein. Aasialaisamerikkalaisen C-Diddyn räiskyvä show saa vastapainoa vakavasti "soittavasta" Björn Turoquessa, jonka bänditausta onkin auttanut tiukkaan eläytymiseen. C-Diddy taas on ammatiltaan näyttelijä, joka näkyykin esityksessä. Lipsitz käsittelee ilmakitaraa vakavana taidelajina, kuten Air Guitar Nationissa haastatellut harrastajat. Tämän takia sen kiinnostavuus säilyy, huolimatta varsin perinteisestä ja yllätyksettömästä toteutuksesta. Lisäarvoa kiinnostavuudelle tuo toki runsaskätinen kuvaus Oulusta, jossa MM-kisojen ohella on kuvattu kisojen finalistien harjoitusleiriä. Kaikessa outoudessaan tämä edustaa sellaista suomikuvaa, jonka itsekin voi allekirjoittaa. Mielenkiintoisesti oman maansa kuvaa pyrkii parantamaan myös erityisesti Dan Crane, joten ilmakitaransoiton alkuperäinen rauhanaate saa näin luontevaa jatkoa. Absurdin hauska harrastus sisältää vakavasti otettavan ja universaalin sanoman. ESA LINNA
IRON MAN
Aseteollisuuden oma kultapoika Tony Stark joutuu Afganistanissa kapinallisten vangitsemaksi. Starkia pyydetään tekemään heille kopio Yhdysvaltain armeijalle suunnitellusta ohjuksesta, mutta näppäränä käsityöläisenä hän rakentaakin itselleen rautaisen suojapuvun, jonka avulla lehdistön rakastama miljonääri pääsee pakenemaan. Omassa tehtaassaan hän rakentaa puvusta uuden version ja puolustaa sorrettuja sodan uhreja. Jon Favreaun ohjaama Iron Man yrittää olla sekä poliittisesti kantaaottava että viihdyttävä supersankarielokuva, mutta ei onnistu oikein kummallakaan osa-alueella. Sinänsä on toki ilahduttavaa, että viihde-elokuvaan pyritään tuomaan lisää lihaa luiden ympärille tärkeän sanoman avulla. Iron Manin paras piirre eli vauhdikkaat lentokohtaukset jäävät nyt kuitenkin minimiin, ja toimintaa odottava joutuu osin pettymään. Kun aseteollisuuden kritisointi jää keskeneräiseksi, on vaikea keksiä kenelle elokuvaa voisi suositella. Pienemmille lapsille se on aivan liian raaka ja vanhempien katsojien otollisin kohderyhmä lienee alkuperäisen sarjakuvan fanit. Heillekään en voi luvata nautinnollista elokuvakokemusta. Iron Manissa on toki paljon hyvääkin. Pintapuolisesti se on vankkaa tasoa ja toimintakohtaukset ovat tehokkaita. Huumori pysyy aisoissa eikä tunnelmaa pilata korneilla onelinereilla. Robert Downey Jr. pääosassa pysyy coolilla olemuksellaan loppuun asti uskottavana. Kaljupäinen Jeff Bridges sitä vastoin revittelee kunnolla, jopa niin, että pahisroolinsa jättää hiukan hämmentyneen olotilan. Gwyneth Paltrow onnistuu tekemään ehkä mitättömimmän roolisuorituksensa, mutta käsikirjoituskaan ei ole antanut mahdollisuutta lahjojensa näyttämiseen. ESA LINNA
41
MONOLOGEJA MUSIIKISTA
1. Bloodpitin uusi kitaristi on a) Antti Ravin b) Pietu Hiltunen c) Matthau Mikojan
2. Omin Al Cisneros ja Chris Hakius olivat ennen a) Wakessa b) Hibernationissa c) Sleepissä
3. Lordi yritti saada levylleen vierailijaksi a) Robert Englundin b) Tony Moranin c) Ari Lehmanin
4. Kivimetsän druidin debyyttialbumi on a) Urukheart b) Shadowheart c) Wolfheart
5. Kiki Paun Johanna-yhtiölle löysi a) Nick Triani b) Lasse Kurki c) Joose Berglund
6. Maailmanloppua odotellessa on Egotripin pitkäsoitoista a) viides b) kuudes c) seitsemäs
Yläasteella ja lukiossa olin suunnaton Mike Patton -fani. Tai no, lähinnä diggailin Faith No Morea enemmän kuin oli järjellistä. Minulla on surkea riimimuisti, en muista luultavasti yhdenkään kappaleen sanoja ulkoa Faith No Moren Epiciä lukuunottamatta. Yritin kuunnella kyseistä kappaletta muutama päivä sitten, ja hyvä luoja mitä sontaa se on. Pattonin räppäys on tragikoomisen kuuloista uholausuntaa, mutta pitkään Patton oli hienointa mitä maapallo päällään kantoi, liki Winona Ryderin ja Marisa Tomein tasolla, tosin hieman eri tavalla kuitenkin. Epicin videolla Patton on ajanut hiuksensa sivut lyhyeksi, ja pitkä piiskatukka roikkuu sen päällä. Kävin ystävieni vanhempien omistamassa kampaamossa leikkaamassa itselleni samanlaiset sivukaljut. Tuolloin minua harmitti, ettei tukkani ollut samalla tavoin suora kuin Pattonilla, vaan kihara (pojat aina inhoavat kiharaa tukkaansa kunnes kymmenen vuoden päästä ymmärtävät, että tytöt pitivät sitä ihanana). Videolla Pattonilla oli käsissään nyrkkeilyhansikkaat, mutta sellasia en sentään hankkinut harkitsin kyllä ostamista. Muutamia vuosia siitä eteenpäin Nine Inch Nailsin Trent Reznorilla oli rumat, kyynärpäihin ulottuvat mustat silkkihansikkaat eräällä videolla, mutta sellaisia en luojan kiitos koskaan harkinnasta huolimatta hankkinut. Liian goottia. Kun Patton kasvatti itselleen terävät pulisongit ja veti hiuksensa geelillä taakse Angel Dust -levyn aikoihin, minäkin hankin geelipurkin. Liimasin sillä hiukseni kohti niskaa kaikkialta muualta paitsi korvan vierestä, josta erottelin hiustupon ja askartelin itselleni pulisongit molemmille puolille. Hiuksista. Stone Temple Pilotsin Scott Weilandin hiusmuotia tuli seurattua myös tarkkaan. Lukiossa kasvatin harvaa leukapartaani ja hinkkasin siitä eteenpäin sojottavan tötterön. Hiukseni blondasin Weilandin tyyliin ja vedin ne jälleen kerran geelillä taaksepäin. Viimeisin lampsimiseni kuvan kanssa hiusten leikkuuseen oli, kun astelin jälleen ystävieni vanhempien omistamaan parturiin Graham Coxonin kuva kädessäni ja toivoin samanlaista hiusmallia. Sillä suht konservatiivisella tiellä on pysytty siitä lähtien. Kun nykyään kävelee kadulla ja huomaa nuoren j-rockfanin verhoutuneena mustaan röyhelöönsä tai 80-luvun vanhan kaartin heviasuun pukeutuneen yläasteelaisen kädet taskussa odottelemassa kaveriaan rautatieasemalla, tulee kumma olo. Ensin heitä tuijottaa huvittuneena kunnes tajuaa itse olleensa samanlaisten nuorten vaniljaversio, joka maskeerasi itsensä kavereidensakin suosikkien kaltaiseksi. J-rockarit sentään ovat aidosti erilaisia. Mitään ei pidä hävetä, ja univormunsa kantaa kunnialla. Ei edes sitä cd-levyä, joka roikkui kaulassa Flavor Flavin kunniaksi. JARKKO FRÄNTILÄ
7. Disturbedin maskotti on a) Vic Rattlehead b) The Guy c) Eddie
KULMACORNER
8. Cradle of Filthin rumpali on a) Adrian Erlandsson b) Paul Bostaph c) Martin Skaroupka
9. Carmen Gray soitti ensimmäiset keikkansa vuonna a) 1995 b) 2000 c) 2005
10. The Grammersin uusi levy on nimeltään a) Hard Enough b) Only Hard is Hard Enough c) Har-De-Har
11. Mad Juanan Sami Yaffa ei ole soittanut a) Hanoi Rocksissa b) New York Dollsissa c) The Wildheartsissa
12. Anssi 8000 vaimo on a) Maria Mono b) Maria Stereo c) Maria 5.1. Surround
13. Battleloren uuden levyn on tuottanut a) Janne Saksa b) Miitri Aaltonen c) Hiili Hiilesmaa
14. Underwater Sleeping Societyn uusi albumi on a) Alive Angeles b) The Dead Vegas c) Las Palmas
15. Heartbreak Stereota ja Dead By Gunia yhdistää a) Parainen b) Vaasa c) Tammisaari
Oikea rivi: 1b2c3a4b5a6c7b8c9a10b11c12b13a14b15a
42