von hertzen brothersrubik michael monroeblack audio samuli putrothe aggrolites graveyarddestructionr.o.c.k. symfoniaiida umpikujagrendel within temptationthe vaccines part time killerso called plan the strokespeter hook & the light
NRO. 3 · (MAALISKUU) · 2011 · (#152) · INDIEROCKPUNKMETALZINE · UUTISET · HAASTATTELUT · LEVYARVIOT · ELOKUVA-ARVIOT · KUVA TOMI PALSA
THE SOUNDS
SUE
» 2 « NRO. 3
bändi KOVIN live Maailman
Tuhti livepaketti kaupoissa 23.03.!
CD+DVD www.greenday.com
COLLAPSE INTO NOW
R.E.M.
UUSI YLISTETTY ALBUMI KAUPOISSA NYT!
WWW.REMHQ.COM
UUSI ALBUMI KAUPOISSA 30.03!
www.the-sounds.com
SUE U R » 3 « NRO. 3
SUE
» 5 « NRO. 3
SUE
» 7 « NRO. 3
TÄSSÄ NUMEROSSA » Uutiset.
08 TOIMITTAJALTA 10 NEWSFLASH 13 SISÄLTÄNI CENTRONICS-PORTIN LÖYSIN
» Haastattelut.
14 16 18 19 20 21 22 24 25 26 HENKILÖKUVA: SAMULI PUTRO THE SOUNDS VON HERTZEN BROTHERS PETER HOOK & THE LIGHT RUBIK PART TIME KILLER MICHAEL MONROE THE STROKES THE VACCINES SO CALLED PLAN
28 30 31 33 34 36 37 38 39 40 42 50 59 60 61 62 63
IIDA UMPIKUJA BLACK AUDIO THE AGGROLITES PRKL: UUTISET JA SETÄ JUSSIN TUPA GRAVEYARD DESTRUCTION R.O.C.K. WITHIN TEMPTATION GRENDEL SYMFONIA PRKL: ARVIOT ARVIOT REPLAY ENSI-ILTAELOKUVA-ARVIOT DVD-ARVIOT QUIZ ON JA MONOLOGEJA MUSIIKISTA VIIMEINEN SANA
Sue #152 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena:
Disco Ensemble THE ISLAND OF.... Rubik SOLAR Sweatmaster TOM TOM BULLET The National HIGH VIOLET Michael Monroe SENSORY OVERDRIVE Problems? SUORA LÄHETYS
THE SOUNDS S. 16
JUKKA KITTILÄ
Toimittaja kuunteli tätä kirjoittaessaan 80-luvun vastarintaa ja valtavirtaa Cro-Magsia ja Twisted Sisteria. Ironista?
Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Avustajat: Annika Brusila, Henri Eerola, Jarkko Fräntilä, Lauri Haakana, Pyry Hallamaa, Markku Halme, Lotta Heikkeri, Tero Heikkinen, Pete Heikkilä, Tuomas Jalamo, Kimmo Jaramo, Vesa Kataisto, Anni Kemppainen, Kiira Kolehmainen, Petri Kipinä, Jukka Kittilä, Minna Koivunen, Anna Lahokoski, Jussi Lahtonen, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Niina Linna, Aku-Tuomas Mattila, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Katri Ojala, Pau, Ville Pekkala, Miki Peltola, Mika Penttinen, Markus Perttula, Teemu Purhonen, Tuomas Tiainen, Tomi Tuominen, Volvo-Pete (ATK-huolto) Julkaisija: Suezine Oy Toimitusjohtaja: Kimmo Nurminen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 02 - 251 0899 Email: toimitus@sue.fi Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2011 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kimmo Nurminen, Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 / 040 - 762 1453
SUE
GRAVEYARD. 34
RUBIK S. 20
TOIMITTAJALTA
» VASTAVIRTAAN
otalitarismin ABC-kiriaa tavaavat, luku- ja kirjoitustaidossaan haparoivat tahot haluavat päättää puolestamme, millainen taide ansaitsee tukemme ja huomiomme. No, se vitsi ei venähdä pitkäksi. Rivit rakoilevat jo. Mutta miten itsenäisesti luot mielipiteesi taiteesta? Valitsetko itse esimerkiksi musiikin, jota kuuntelet? Tietysti valitsen, nyt loppuu toi Orwell-jauhaminen. Mutta musiikkiteollisuus ja -media esittävät taukoamatta ehdotuksiaan siitä, millaisia valintoja sinun tulisi tehdä, tai millaisia ainakin voisit tehdä. Ja niillä on vaikutuksensa. Onko kyse siitä, että nämä tahot tuovat tietoisuuteesi musiikkia, jonka luo etsiytyisit joka tapauksessa? Vai sanelevatko ne, että tässä, ota tämä, tämä on hyvä? Törmätessäni ensi kertaa Lady Gagaan tuumasin, että nyt on huumorimusiikki löytänyt jälleen uuden muodon. Kohta kantautui useammalta suunnalta kommentteja, että kyseessä on oivaltava musiikillinen edelläkävijä. Yritin tarkastella tilannetta uusiksi yritän kai edelleen mutta kun minusta Poker Facen musiikillinen arvo on korkeimmillaan Eric Cartmanin laulaessa biisiä. Tasaisin väliajoin tietyt valtavirta-artistit tavoittavat tiedostavaksi ja riippumattomaksi itseään kutsuvan kuulijan. Tällä hetkellä näkyvin esimerkki lienee Jenni Vartiainen, joka kahmii Emmat, kahmaisten mukaansa myös isommista musiikkiväylistä etäämmällä harppovia. Enkä väitä, että Vartiaisen tuotanto olisi poikkeuksellisen heikkoa, mutta löytääkö joka ikinen sen äärelle ehkä yllättäenkin päätynyt siitä jotain poikkeuksellisen vahvaa? Vai tekeekö hän vain kaikkensa löytääkseen ja uskottelee itselleen löytävänsä? Sanotaan, että valtavirta on uusi indie. Siinä kohtaa nostan käteni ylös, indien määritteleminen kun on miltei yhtä tympeää kuin pohtia progen ja progressiivisen suhdetta. Samoin voi ohittaa ironiatrendin. Siis sen, että kuunnellaan musiikkia, mutta kuunnellaan sitä ironisesti hei, kato ironiaa hei, i niinku ironia. Ja paskat. Ihminen oli ironinen jo asuessaan luolissa. Tuota perusominaisuutta ei voi pullottaa ja latistaa flavor of the monthiksi. Valtavirtaistuminen herättää vastareaktionsa. Näin on, on ollut ja tulee olemaan. Tuolla vastareaktiollakin on kuitenkin omat muotinmukaisuutensa, jolloin vastarinnasta tuleekin vastavirta. Vastustetaan siksi, että pitää vastustaa, tietämättä miksi pitää vastustaa. Eikä itsenäisempänä nähty rock-maailma alakulttuureineen ole sen vapaampi kuulijoiden johdattelusta. Jokainen genre lanseeraa omat johtotähtensä, lanseeraustavat vain riippuvat genrestä. Ja tuskin uutta tietoa kenellekään, mutta on hyvä muistuttaa, että valtavirran käpälät kähmivät kiihkolla genreä kuin genreä. Mistä muusta muka ovat osoitus valmiiksi "kuluneet" punk-bändipaidat vaateketjujen valikoimissa? Vaaratonta vastakulttuuria à la mainstream. Onko vastarinta edes tarpeen? Vai onko se vain lapsekasta romantisointia? Yksi on varma: Vastakkainasettelun aika ei ole ohi.
» Arviot.
T
MICHAEL MONROE S. 22
» 8 « NRO. 3
26.3.2011 3 01.4.2011 02.4.2011 08.4.2011 09.4.2011 42 23.4.2011
JYVÄSKYLÄ, LUTAKKO VAASA, ROYAL NIGHT TAMPERE, KLUBI TURKU, KLUBI HELSINKI, TAVASTIA PORVOO, BAR SOHO
29.4.2011 2 30.4.2011 05.5.2011 06 5 2011 07.5.2011 13.5.2011
OULU, CLUB 45 -SPECIAL U B S CA KUOPIO, HENRYS PUB PORI, BAR KINO KOKKOLA, SEURAHUONE SEINÄJOKI, RYTMIKORJAAMO JOENSUU, KERUBI
CD / LP / DOWNLOAD
23.3.2011
SUE
» 9 « NRO. 3
NEWSFLASH
UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI)
Sveitsiläinen Monkey3 saapuu Suomeen. Instrumentaalista stonerrockia, psykedeliaa ja tunnelmointia yhdistelevä yhtye nähdään 12.5. Helsingin Kuudennella linjalla, 13.5. Jyväskylän Lutakossa ja 14.5. Oulun Nuclear Nightclubissa. 60-luvulla Electric Prunesissa ja viime aikoina Smashing Pumpkinsissa soittanut basisti Mark Tulin on kuollut. Hän sai sairauskohtauksen oltuaan vapaaehtoistyössä USC Catalina Hyperbaric Chamberin merenpuhdistusoperaatiossa Kalifornian rannikolla. Hüsker Düsta tuttu Grant Hart saapuu kolmelle keikalle Suomeen. Hart soittaa 12.4. Helsingin Korjaamolla, 13.4. Tampereen Klubilla ja 14.4. Turun Klubilla. Helsingissä ja Tampereella häntä lämmittelevät Janne Westerlund, Turussa Marty the Random Guy. Dave Pajo on jättänyt Interpolin tuulisen basistinpaikan ehtiäkseen viettää aikaa perheensä kanssa. Pajo tuli Interpoliin Carlos Denglesin tilalle toukokuussa 2010, ja nyt hänet korvaa Brad Truax. Millencolin-yhtyeen laulaja Nikola Sarcevic saapuu keväällä ensimmäiselle soolokeikalleen Suomeen. Ruotsalaisen punkbändin vokalisti esiintyy Helsingissä Bar Loosessa sunnuntaina 3. huhtikuuta. Rumpali Ginger Fish on eronnut Marilyn Mansonin yhtyeestä. Kenneth Wilsonina siviilissä tunnettu Fish soittaa yhtä lukuun ottamatta kaikilla Mansonin albumeilla. Helsingin Libertéssä järjestetään 23.3. naisartisti-ilta, joka innostanee Tori Amosin, Regina Spektorin ja Björkin ystäviä. Illan esiintyjät ovat saksalainen Julia Marcell sekä suomalais-puolalainen Catself ja kotimainen Oona Kapari. Marginaaliin, psykedeliaan ja vaihtoehtometeliin erikoistuva klubifestivaali Supermassive järjestetään Helsingin Tavastialla ja Kuudennella Linjalla 3.-4.5. Tapahtumassa esiintyvät mm. Motorpsycho, Master Musicians of Bukkake, The Brothers Unconnected play Sun City Girls.
Slovenialaisen Toronto Drug Bustin albumi Enfant Terrible julkaistaan Suomessa 23.3. TDB nousee Helsingin Bar Loosen lavalle 25.3. ja esiintyy saman paikan yläkerrassa akustisesti sunnuntaina 27.3. Smashing Pumpkinsin basistilla Nicole Fiorentinolla on yllättävän pitkä historia bändin kanssa: hän on toinen Siamese Dream -levyn (1993) kannessa esiintyvistä pikkutytöistä. Billy Corgan väittää kuulleensa tästä vasta kiinnitettyään Fiorentinon bändiin. Alice in Chainsin alkuperäinen basisti Mike Starr on kuollut 44-vuotiaana. Heroiiniriippuvuudesta kärsinyt mies soitti Alice in Chainsin varhaisilla ep-levyillä sekä albumeilla Facelift ja Dirt. Sziget Festival 2011 julkisti ensimmäiset esiintyjänsä. Unkarissa nähdään mm.Pulp, Motörhead, Judas Priest, The National, Interpol ja Sonata Arctica. Budapestissä 10.-15. elokuuta järjestettävä festivaali on yksi Euroopan suurimmista musiikkija kulttuuritapahtumista. Ruotsalainen Prince of Assyria saapuu kolmelle keikalle Suomeen: 26.3. Helsingin Savoy-teatteri, 27.3. Turun Klubi, 28.3. Tampereen Klubi. Lämmittelijät ovat ruotsalaiset Any Exit sekä Jonatan Guzman. Simerock-bändikisan tuomaristossa istuvat tänä vuonna Jone Nikula, Mr. Lordi, Sony Music Finlandin toimitusjohtaja Kimmo Valtanen sekä Uniklubin Jussi Selo. Lappilaisille nuorisobändeille tarkoitettu kilpailu käydään Rovaniemellä nuorisotila Mondella 8.-9.4. Www.simerock.fi. Amerikkalainen 30 Seconds to Mars esiintyy Tallinnan Laululavalla kesäkuun 21. päivänä. Konserttiin myydään kaikkiaan 12 500 lippua, jotka ovat myynnissä samanaikaisesti Virossa, Latviassa ja Suomessa. Ravintolalaiva Wäiskillä Helsingissä järjestetään 8.-9.4. RabbitFest. Tapahtumassa esiintyvät mm. The Munchies, Lighthouse Project, Raadelma, Mr. Peter Hayden, Oranssi Pazuzu, Sydän, sydän ja Videovalvontaa.
» RUISSALON TAVARATALO
Ruisrockissa on The National, Fleet Foxes, Bring Me the Horizon ja hyvää ruokaa.
.-10.7. järjestettävä Ruisrock on julkistanut noin puolet esiintyjistään. Turun Ruissalossa esiintyvät muun muassa The Prodigy, The National ja Fleet Foxes. Prodigy on tehnyt comebackin, ja se valittiin viime vuonna New Yorkissa vuoden festivaaliesiintyjäksi. The National on tehnyt läpimurron, ja sen High Violet valittiin vuoden levyksi monissa musiikkilehdissä. Fleet Foxes soittaa Ruisrockissa ensimmäisen Suomen-keikkansa, promoottori Juhani Merimaa kertoo. Ruisrockin muita ulkomaalaisia artisteja ovat brittiläiset metalcore-aktit Bullet For My Valentine ja Bring Me The Horizon, brittiläinen synapopduo Hurts, yhdysvaltalainen Primus, Ruotsin pop-sensaatio Robyn, Manu Chao La Ventura, Mark Lanegan & Isobel Campbell, brittiläinen Anna Calvi, tanskalainen rockelektroyhtye Carpark North, yhdysvaltalainen psychobillypioneeri Nekromantix sekä ruotsalainen metalliryhmä Sabaton. Kotimaisia esiintyjiä ovat mm. Apulanta, PMMP, Jenni Vartiainen, Pariisin Kevät, Von Hertzen Brothers, Stam1na, Amorphis, Kotiteollisuus, Uusi Fantasia, Jätkäjätkät sekä Jukka Poika ja Raappana, joista kummankin taustalla musisoi Sound Explosion Band. Ruisrock 2011 ei tarjoa yhtä paljon raskasta rockia kuin edellisvuosina, vaikka silläkin saralla on lisäyksiä tiedossa. Ruisrock ei ole genreorientoitunut tapahtuma
8
vaan koko kansan yleisfestivaali. Se on kuin tavaratalo, jossa on paljon eri osastoja, Juhani Merimaa vertaa. Ensi kesän Ruisrockia on rakennettu viime kesästä lähtien. Merimaa kertoo, ettei rockfestivaalin ohjelmiston kokoaminen ole ainakaan helpottunut viime aikoina. Kilpailu on kireää. Suomen festivaalikartalla on uusia toimijoita ja konsepteja ja yleistä turbulenssia. Se näkyy esimerkiksi suurten festivaalien pääesiintyjien tasoisten bändien omina konsertteina. Se lisää haastavuutta. Festivaalit kilpailevatkin nykyisin paitsi artisteilla, myös muilla palveluilla. Ruisrock on satsannut muun muassa ruokatarjontaan yhteistyössä huippukokki Hans Välimäen kanssa. Ihmiset ovat ruoan suhteen valistuneempia kuin ennen, joten ruoan pitää olla myös festareilla entistä parempaa. Tästä esimerkkinä viimevuotisen samppanjabaarin suuri menestys. Tänä vuonna tarjonta kasvatetaan myös viinipuolelle ja ruoka-annoksia monipuolistetaan. Festariruoasta saa hyvää ja mielenkiintoista jos vähän yrittää, Välimäki toteaa. Myös Ruisrockin aluetta kehitetään. Peltoalueen Niittylavan tilalle nousee uusi lava. Niemennokan Paviljonkilava poistuu, ja sen tilalle rakennetaan akustiselle musiikille varattu lava. www.ruisrock.fi
SUE
» 10 « NRO. 3
TULOSSA:
Ke 16.3. alk. 11,30/12 KINETIK CONTROL - levynjulkaisu END OF YOU, STALA & SO. To 17.3. alk. 11,30/12 NIKO AHVONEN & VILLE LEINONEN (2 Leijonaa Rocksteady) & FUNKY KINGSTON, DJ Andor Pe 18.3. alk. 18,30/19 POETS OF THE FALL La 19.3. alk. 11/12 TUOMO La 19.3. (23:30-04 ) enn. alk. 6,30/6 TAVASTIAN LAUANTAIDISKO Ti 22.3. alk. 19,30/20 THE AGGROLITES (USA), GOON Ke 23.3. alk. 21,30/22 THE HAUNTED (SWE), MYGRAIN To 24.3. alk. 21,30/22 NE LUUMÄET, LUONTERI SURF, POJAT, REHTORIT, HIMANES, ME WOKKIVIHANNEKSET Pe 25.3. alk. 29,30/30 ...AND YOU WILL KNOW US BY THE TRAIL OF DEAD (USA) La 26.3. alk. 21,30/22 MICHAEL MONROE - ikärajaton keikka (16:00) K18 (21:00) La 26.3. (23:30-04 ) enn. alk. 6,30/6 TAVASTIAN LAUANTAIDISKO Ma 28.3. alk. 16,30/17 BOB HUND (SWE) Ti 29.3. alk. 13,30/14 Albumiklassikot: LIEKKI plays KORPPI To 31.3. alk. 11,30/12 THE MAN-EATING TREE, KYPCK Pe 1.4. alk. 23,30/24 17TH FUNKY ELEPHANT FESTIVAL Pe: Kid Koala, The Irrationals, Liljan Loisto, Juno & SuperJanne, Shava
Ennakot: Tiketti (0600-1-1616) (1,69 e/ min+pvm) Lipun hintaan sis. alv 8 % & ennak-
Ke 16.3: To 17.3: Pe 18.3: La 19.3: Ke 23.3: To 24.3: Pe 25.3: La 26.3:
Trashcan Dance, Kiljuvelka 70, Novella 6e Grave Siesta, Slugstain 3e Pyhät Tepot, Hunters 5e Astral Sleep, Rain Room, Seal Of Beleth, Night Of Suicide(FI/NL) 5e Squeak, Roctum, Hevikorolla 3e Zorro Polar, Animals Of The Forest, 20.000hz 3e Final Assault, Bloodride, My Funeral 4e Missgyverclub: Kakkahätä-77, Kivesveto Go Go, Kyre ja Duunarit, Lastauslaiturin Pojat 6e
Ke 30.3: To 31.3: Pe 1.4: La 2.4: Ke 6.4: To 7.4: Pe 8.4: La 9.4:
Nervous System, Dead Mongoloids, Shit Street, The Pistones 5e Manfish, Mars UG, The Prostitudes 3e Ultrabrewtality, Revenge of the boot, Aivolävistys,Blossom Hill+Kääpä-Joe 4e Sur-Rur, Lebakko, The Phoenix Foundation+1 5e TBA Mad Craft, Fudge Flounders, Radiowives 3e God Given Ass, Black Aura+TBA 5e Nightsatan, The Seekrets, Black Totem, Dj Pete TNT 5e
URHO KEKKOSEN KATU 46
Ravintola Lepakkomies, Helsinginkatu 1 www.lepakkomies.fi
Ke 16.3. Comedy On the Rocks, On the Rocks All Star Jam with Mika Järvinen feat. Twist Twist Erkinharju To 17.3. Pronssinen Pokaali Pe 18.3. Munsons party: Uncle John Trio, The Lo-Lites, The Slippers, Niko Ahvonen & Cortina Jets, DJ Tommi the Heat La 19.3. Baton Rogue Morgue + Subsonics, Tommi the Heat Ti 22.3. Angelina Gracie + Freaks of the Revolution
6 Vp
6/8 10
5 Vp 6 Vp
LIVE!!! LIVE!!! LIVE!!!
Ke 16.3. Yona ja Orkesteri Liikkuvat Pilvet, Kanerva; 10 To 17.3. Suomen Zorro ja Elämänpaineet, Topi Saha; 0 Pe 18.3. Jeniferever (SE); 13 La 19.3. Ruger Hauer, Niko & Tapsa with live band; 8 Ke 23.3. Bo Ningen (JP), Siinai; 10 To 24.3. Spartan Lover & V.C.; v0 Su 27.3. Woods (US), Black Twig; 10 Tarkemmat tiedot ja muiden iltojen ohjelma: www.kuudeslinja.com
Avoinna ke 2204, to 2304, pela 2204, poikkeuksellisista aukioloajoista tiedotetaan erikseen. Arkisin ensimmäinen bändi aloittaa klo 22:30. Kaikukatu 4 (sisäpiha) . K20.
Ke 23.3. Comedy On the Rocks, On the Rocks All Stars Jam with Bryn Jones feat. Igi Kosanovic To 24.3. Anthriel Pe 25.3. Sony Rock Night Presents: Olavi Tikka & Hullumylly + DJ Bone Daddy La 26.3. Barbe-Q-Barbies, DJ Bone Daddy Su 27.3. Kiss Army Finlandin etkot ja jatkot Ti 29.3. Rockslerba 2011 kiertue: Mockshot + The Cloudycators Ke 30.3. Comedy On the Rocks, Santa Cruz Rock Night with Very Special Guests To 31.3. The Nights Of Iguana To 7.4. Wiidakko
5 5
6/8 Vp 5
6 Vp 6/8 5 10/12
Ti 12.4. The Van Jets
ENNAKOT TIKETTI
Mikonkatu 15. www.ontherocks.fi
SUE
» 11 « NRO. 3
» SISÄLTÄNI CENTRONICS-PORTIN LÖYSIN TOMI TUOMINEN
TI 15.3. KE 16.3. klo 21 Siljan LuuseriBingo! + DJ Babar klo 20 Future ShortsV +DJ:t smu&Murray klo 22 Lavasoul- klubi: DJ:t Dreadlion & Gismo klo 21 LIVE: Bill, Moray & Bill + DJ Kid Kid Mexico klo 22 DJ:t Leppäkerttu &markusmarkus klo 21 Juhon ÄijäBingo! + DJ klo 22 DJ Urho Tulitukka klo 22 DJ Goatboy klo 22 Morrisey ilta. DJ:t Nyntti Alén&Speciaali-Jussi klo 21 Mööklubben Lives +DJ. klo 21 Siljan LiikenneBingo! + DJ Social Whore! klo 22 Neljä vuodenaikaa: kevät. DJ Sundae Girl klo 22 Turku Rock City Presents: DJ:t Isukki&Ukkomies klo 22 Mahti-ilta! DJ Huhtasheikki + Art Vandelay klo 22 DJ:t Screwface ja Harjusika soittavat rock-, punk-, ja popmusaa
TARINA ON KAIKKI
TO 17.3. PE 18.3. LA 19.3. TI 22.3. KE 23.3. TO 24.3. PE 25.3. LA 26.3. TI 29.3. KE 30.3. TO 31.3. PE 1.4. LA 2.4.
K
uuntelin eräänä sunnuntaina Arthur Russellin Calling Out of Context -albumia ja huomasin samaan aikaan selittäväni Russellin traagista elämäntarinaa nojatuolissa istuvalle vanhalle ystävälleni. Minulla oli tarve myydä Russellin idea ja olemus hänelle. Helpoin
tie siihen ei ollut Calling Out of Contextin kimurantin ja kaikista pop-musiikin lainalaisuuksista vapaan musiikin soittaminen. Helpompaa oli kerrata Russellin elämän eriskummalliset käänteet nuoruuden kotoa karkaamisesta, sellovirtuositeettiin ja vasemman laidan discon tuottamisesta aina 90-luvulla tapahtuneeseen aidsiin menehtymiseen. Hyvä tarina myy levyn kuin levyn. En tiedä onko totta, että Justin Vernonin bändi hajosi, hänen tyttöystävänsä jätti hänet ja hän sairastui vaikeaan mononukleoosiin ja että kaikki tämä sai hänet muuttamaan Pohjois-Carolinasta talveksi Wisconsiniin asumaan isänsä omistamaan askeettiseen mökkiin keskelle metsää. Siellä, elättäessään itsensä pelkästään metsän antimilla, hän sävelsi ja äänitti For Emma, Forever Ago -levyn. Oli tarina totta tai ei, siitä on vaikea pistää paremmaksi. Tuon ihmeellisen tarinan rinnalla tavallinen lehdistötiedote, joka kertaa bändin syntyvaiheet ja kertoo levyn äänityksestä ja tuottajasta jää aina auttamattomasti toiseksi. Vielä vaikuttavammaksi tämän tarinan tekee se, että ilmestyessään tämä Bon Iverin debyyttialbumi sai lähes yksinomaan täysien pisteiden arvosteluja. Ihmiset rakastavat tarinoita, jotka kuljettavat protagonistin ylitsepääsemättömältä tuntuvien vaikeuksien kautta loistavaan voittoon. Ryysyistä rikkauksiin on tarinan peruskaava, joka toimii niin lasten iltasatuna, Oscar-elokuvan käsikirjoituksena kuin parrakkaan villapaitafolkkarin lehdistötiedotteena. Osittain tähän liittyy jonkinlainen artistin aitouden ja kansanomaisuuden todisteleminen. On huomattavasti helpompaa samaistua karskilta mutta samalla herkältä näyttävään Justiniin, joka pakenee sydänsurujaan mökkiin keskellä metsää kuin Clearasil-mainoskasvolta näyttävään Justiniin, joka on hemmotellusta kakarasta asti esiintynyt Britneyn kanssa Mikki Hiiri -telkkariohjelmassa. Tuhkimotarina on tässä tapauksessa paljon kiinnostavampi kuin Disney-tarina. Pystyttekö edes kuvittelemaan niitä myyntilukuja, jotka joku onnekas levyyhtiö saavuttaisi jos se kiinnittäisi artistikseen jonkinlaisen nykyaikaisen version Kossiivista? Vanhempiensa aivan pienenä heitteille metsään jättämä ja sittemmin susien kasvattama nuorukainen löydetään viidakosta susilauman keskeltä, tuodaan sivistyksen pariin ja hän oppii englannin kielen ja kitaransoiton. Susipojan surumieliset kappaleet kertovat koskettavalla tavalla arjesta lauman jäsenenä ja siitä kärsimyksestä minkä oma poikkeavuus lauman sisällä ja toisaalta ihmisten keskuudessa saa aikaan. Viiden tähden arvio, monen sivun haastattelu ja kuukauden albumi niin Mojossa kuin Uncutissa olisi täysin päivänselvää. Hyvä tarina voi myydä myös monenlaisia muita asioita kuin levyjä. 90-luvulla Suomen markkinoille lanseerattiin runsaasti hedelmälihaa sisältävä Rybb & Deckers -mehu. Näyttävästi toteutettu mainoskampanja käytti historiallisia tapahtumia spoteissaan ja pisti mehun ansioksi niin Laikan ampumisen avaruuteen kuin Pisan tornin kaltevuuden. Kampanja käytti toistuvasti lauseita kuten "Nyt Suomessa" ja "Turistirysä vuodesta 1174" antaen mielikuvan perinteikkäästä ulkomaisesta tuotteesta, jota nyt vihdoin saisi meiltä Suomestakin. Tosiasiassa Rybb & Deckers oli silloin ja on yhä täysin suomalainen tuote, joka hienolla pakkauksellaan, vierasperäisellä nimellään ja nokkelalla mainoskampanjallaan lanseerattiin suomalaisten mieliin jonain hienompana kuin vain tuoremehuna, jota se tosiasiassa oli. Huumeet, hulluus ja varhainen kuolema ovat kaikki aineksia menestystarinaan musiikkibisneksessä. Daniel Johnston, Syd Barrett, Nick Drake, Skip Spence ja Elliott Smith ansaitsevat jokainen paikkansa musiikin historiassa pelkästään musiikillisilla ansioillaan. Mutta jos minun pitäisi vakuuttaa joku Nick Draken musiikin erinomaisuudesta en voisi jättää kertomatta hänen elämästään ja kuolemastaan muutamia mielenkiintoisia anekdootteja. Vaikea elämä, kärsimys ja kuolema nuorena antavat musiikille sellaisen kaikupohjan, johon pelkät hyvät geenit tai lahjakkuus eivät riitä. Tarinankertominen on taito, josta on hyötyä läpi elämän. Itse taisin aikoinani myydä itseni sisälle Turun Taideakatemiaan kertomalla pääsykokeen haastattelu-osuudessa koskettavan tarinan, jossa oli ainakin ripaus aromisuolaa totuuden päällä. Jos samalle viivalle asetetaan kaksi samat perusvalmiudet omaavaa hakijaa, kuka työnantaja voisi jättää palkkaamatta hakijan, joka on viettänyt nuoruutensa metsästämällä susilauman kanssa viidakossa?
TOMI TUOMINEN
[Ei ikära
BI CK-KLU 0-24] 2 UMIN RO DEN KUu anniskelualue, klo LAH rajatt
jaa,
Rähinä Live 2011 Sunrise Avenue
Pe 1.4. klo 21 19 La 26.3. klo 22.30 20
Pe 25.3. klo 21 25
Von Herzen Brothers
La 2.4. klo 20.30 19
Anna Abreu
Pe 8.4. klo 21 17
B-galleria 6 vuotta LAULAN SINULE (EST) 15. & 16.3. Skaalat solmuun TO 17 .3. SPESSUDIO! TESLA BOY (RUS) LA 19.3. 2011-KLUBI & DYNAMO 14V-synttärit! JENIFEREVER (SWE), ON VOLCANO + VJ vapaa pääsy! KE 23.3. Esko Routamaan ELÄMÄN VALTTIKORTIT PE 25.3. SUSSUDIO! DINOSAURUXIA UUTTA! KE 30.3. VIDEORAATI KE 6.4. NIGHTSATAN 0 UP: CAT & LYNX THE MIGHTY CLOUDS (USA) 6 PE 8.4. ELEANOORA ROSENHOLM 7 SU 10.4. KALEIDO festival TO 14.4. 2011-KLUBI: DAMIEN JURADO (USA) CARMEN AND THE DEVIL 7 PE 15.4. FRENCH FILMS 5 PE 22.4. TV-RESISTORI 6 LA 30.4. THE FRIEND 3 vapaa pääsy ellei muuta mainittu koko ohjelma dynamoklubi.com
PE 11.3.
Tarot
Sonata Arctica Petri Nygård & Klamydia
Kiirastorstai 21.4. klo 21 18 La 16.4. klo 21 22
La 9.4. klo 21 28
Apulanta Apulanta Apulanta
Pitkäperjantai 22.4. klo 21 18
Lankalauantai 23.4. klo 21 18
Raappana, Jukka Poika & Sound Explosion Band
SIBELIUSTALON LIPPUKASSA. Ankkurikatu 7, Lahti. Avoinna ma-pe 13-17. p. 0600-39-3949 (1,49 / min + pvm) puhelinvaraukset ma-pe klo 11-17. Ei toimitusmaksua. LIPPUPALVELUN KAUPAT JA NETTI Toimitusmaksut alk. 2,50 / lippu. Ovimyynti alkaa konserttipäivänä 1,5 tuntia ennen keikkaa.
Pe 29.4. klo 21 17
Kirjoittaja sai häädön, joka oli tarkoitettu naapurille, erosi bändistään tekstiviestillä, kasvatti ison parran ja kirjoitti tämän kolumnin Turun Aurasillan alla vanhalla kirjoituskoneella, jonka hän löysi roskalavalta.
www.finlandia-klubi.fi
SUE
» 13 « NRO. 3
Samuli Putro Syntynyt: 21.8.1970 Helsingissä Koulutus: ylioppilas Levytykset: Täysikasvuinen (EP 2004), Elämä on juhla (2009), Älä sammu aurinko (2011) Palkintoja: Emma-palkinto vuoden debyyttialbumi (Elämä on juhla) (2010), Emma-palkinto kriitikoiden valinta (Elämä on juhla) (2010), Emma-palkinto vuoden miessolisti (Elämä on juhla) (2010) Muuta: Zen Café -yhtyeen laulaja-kitaristi
HENKILÖKUVA
TEKSTI LAURI HAAKANA KUVA AKI ROUKALA
» MATKALLA HELVETTIIN
Tämä on kertomus siitä, kuinka seurakuntanuori Samuli Putro saapui tienristeykseen ja myi sielunsa paholaiselle.
S
amuli Putro syntyi Helsingissä elokuussa 1970. Putrojen perhe asui tuolloin Kallion Linjoilla, mutta Helsingissä Samuli ehti käydä vain kääntymässä. Perheen isä oli saanut työtarjouksen Rautaruukin tehtailta. Putrot muuttivat Raaheen, joka oli seitsemänkymmentäluvulle tyypillinen pieni nouseva teollisuuskaupunki. Samuli oli vasta kolmikuukautinen vauva, joten hänestä tuli raahelainen, ei Raahessa asuva helsinkiläinen. Nykypäivän silmin 1970-luvun Suomi saattaa näyttäytyä Kekkoslovakiana, ankeana takapajulana, joka oli rähmällään itään. Varsinkin maaseudulla vallitsi tiukka yhtenäiskulttuuri, eikä kellään ollut oikeutta olla erilainen. Voisi luulla, että kahdenkymmenentuhannen asukkaan pohjoispohjanmaalaisella syrjäkylällä ei olisi ollut tarjota paljoakaan kasvavalle nuorisolle. Putro muistelee lapsuuttaan toisin silmin. Muistot tuolta ajalta ovat hy-
viä. Terve poikalapsihan ei tarvitse ennen murrosikää kuin tasaisen jalkapallokentän ja pusikoita missä leikkiä Mustanaamiota tai intiaaneja. Nuorelle Samulille Raahe näyttäytyi mitä mainioimpana paikkana. Perheen vanhemmat olivat kiinnostuneita monentyyppisestä kulttuurista. Molemmat lukivat mielellään ja Samulin isällä oli tapana nauhoittaa radiosta c-kaseteille lähes kaikki popmusiikilta kuulostava. Myös Samulia kannustettiin harrastusten pariin. Fyrkat löytyivät aina, jos halusi jonkun kirjan. Vanhemmille riitti, että lapset olivat aktiivisia. Samuli oli vilkas lapsi, joka harrasti monipuolisesti liikuntaa. Pelkäämään hän oppi vasta murrosikäisenä. Samuli pelasi sekä jalkapalloa ja jääkiekkoa joukkuetasolla. Vielä 1970-luvulla urheiluseurat olivat poliittisesti värittyneitä. Siitä seitsenvuotias Samuli ei kuitenkaan välittänyt. Raahessa oli kaksi jääkiekko-
joukkuetta, Kiekkovesat ja Teräskiekko. Teräskiekko oli kommareiden seura. Itse pelasin tietenkin Kiekkovesoissa, mikä hävettää näin jälkikäteen, Putro nauraa. SOINNUT LÖYTYVÄT vaikka politiikka ei vielä tuolloin kiinnostanut, oli seitsemänkymmentäluvun loppu Samulin osalta vahvaa musiikillisen aktivoitumisen aikaa. Samuli oli törmännyt Jyrki Hämäläisen luotsaaman Suosikki-lehden sivuilla järkyttävään havaintoon. Erikoisen näköinen kaveri, jota kutsuttiin Elvikseksi, oli mennyt kuolemaan muutamaa vuotta aikaisemmin. Samuli päätti, että Kuninkaan levy oli saatava. Raahesta pitkäsoittoja oli kuitenkin vaikea löytää, joten nuori musiikkiharrastaja joutui hakemaan LP-levynsä 74 kilometrin päästä Oulusta. Siellä oli sellainen liike kuin Musiikkimies. Lähdimme sinne faijan kanssa autolla sekoilemaan. Ostin Elvis-kokoelman For Fans
SUE
Only omilla viikkorahoillani. Siinä oli punainen kansi ja profiilikuva Elviksestä. Minulla on se vieläkin hyllyssä. Elviksen lisäksi Samulin levylautasella pyöri esimerkiksi Stray Cats. Meneillään olleeseen punkaaltoon hän oli liian nuori hyppäämään mukaan. Oivallus siitä, että musiikkia voisi tehdä myös itse, syntyi 1980-luvun alussa suomirockräjähdyksen myötä. Putro muistelee ensikosketustaan elävään rockmusiikkiin. Näin Dingon ensimmäisen kiertueen keikan Raahen yläasteen liikuntasalissa. Olin syvästi vaikuttunut. Rockista tuli noina vuosina valtavirtaa. Teini-ikäinen Samuli lipui muun nuorison tavoin tuon virran mukana. Ensimmäisen kitaransa hän sai jouluna 1984 vanhemmiltaan. Sen jälkeen paluuta ei enää ollut. Kitarasta löytyi Samulin ihmetykseksi vaikka minkälaisia sointuja, kunhan osasi asetella sormensa oikeisiin asentoihin otelaudalle. Vielä ihmeellisempää oli, että jotkut soinnusta muistuttivat niitä samoja ääniä, joita Samulin ihailemat Kauko Röyhkä ja Tuomari Nurmio saivat kitaroistaan irti. Huonokorvaisena ihmisenä en kuitenkaan löytänyt niitä kaikkia samoja sointuja, joita kuulin levyillä. Oli helpompaa alkaa tehdä omia kappaleita. Sanoitusten tekeminen alkoi samaan aikaan. En ylipäätään ymmärtänyt melodian olemassaoloa ilman tekstiä. Luovun yhä mieluummin melodiasta kuin hyvästä tekstistä. Tämä on toisaalta johtanut siihen, että melodiani ovat ihan perseestä. Aluksi Samuli tyytyi rämpyttämään kappaleitaan itsekseen. Bändihommat tulivat kuvaan vasta myöhemmin. Raahen kaupunki tahtoi 1990-luvun taitteessa tukea nuorten bänditoimintaa ja antoi vanhan keltaisen puutalon paikallisten yhtyeiden käyttöön. Aikuisikää vasta lähestyvät nuoret kuten Samuli saivat hallinnoida taloa itse. Homma tietysti tyrittiin ryyppäämällä ja lopulta koko talo paloi, Putro muistelee. USKONASIOITA raahe, kuten koko Pohjanmaa ylipäänsä, oli hyvin uskonnollista aluetta. Herätysliikkeet kuten lestadiolaisuus ja helluntailaisuus elivät 1980-luvulla kukoistamisensa päiviä. Raahe oli uskonnollisen ilmapiirin läpitunkema kaupunki. Myös Samulille uskonasiat olivat tuttuja. Murrosikäisenä hän oli muutaman vuoden ajan Raahen nuorisoseurakunnan aktiivinen jäsen. Seurakunnan tiloissa Samuli tutustui jumalanpalvonnan lisäksi yhdessä soittamisen iloihin. Paikalla oli aina ihmisiä, jotka pystyivät säestämään lauluja erilaisilla soittimilla. Siellä oli tosi iso miinus, jos ei osannut soittaa kitaraa. Seurakuntatoiminta ei ollut pelkkää . Kirkon jyrkät asenteet esimerkiksi esiaviollista seksiä kohtaan tekivät ilmapiiristä nuorelle miehelle ahdistavan. Meille sanottiin suoraan, että
seksin harrastaminen on suora tie helvettiin. Se oli hankalaa sulattaa, kun samoihin aikoihin alkoi olla ensimmäisiä mimmisäätöjä. Tilanne oli se, että koko ajan panetti, mutta samalla uhkailtiin helvetin tulella. Synnintunto oli kova, sillä Samuli ei ollut missään vaiheessa kyseenalaistanut kirkon oppeja. Se, oliko usko kokemuksellista vai lainomaista uskomista, ei ole Putrolle vieläkään selvää. Joka tapauksessa hän sai siitä tarpeekseen. Tein tietoisen päätöksen siitä, että valitsen helvetin. Baari- ja panohommat kiinnostivat enemmän. Siihen loppuivat myös seurakunnassa käynnit. Uhkakuvat ikuisessa helvetin tulessa kärventymisestä kummittelivat Samulin päässä vielä pitkään. Kesti jonnekin kahdenkymmenenkuuden ikävuoden hujakoille, ennen kuin pääsin irti ajatuksesta, että asia ei välttämättä menekään niin, Putro huokaa. OMAN KAAPIN PÄÄLLÄ samuli putro lasketaan yhdeksi suomirocklyriikan mestareista. Hänet asetetaan samalle viivalle Leskisen, Lindholmin, Hectorin, Nurmion ja Röyhkän kanssa. Samojen miesten, jotka ovat määritelleet, minkälaista on suomalainen rocklyriikka. Siksi on erikoista kuulla, että Putro itse alkoi uskoa voivansa ryhtyä täyspäiväiseksi muusikoksi niinkin myöhään kuin vasta vuonna 1997. Se oli selkeä kulminaatiopiste, kun soitimme Zen Cafén Tammerfestissa Tulliklubilla. Olimme sitä ennen jo julkaisseet yhden levyn. Sen aikainen puolisoni sanoi keikan jälkeen pikkujurrissa, että ei sun Samuli tarvitse tehdä enää mitään muuta kuin pitää tuo vilpittömyys. Perusoivallus syntyi silloin. Päädyin ajatukseen, että en mä vielä ole hyvä, mutta kyllä musta tulee tarpeeksi hyvä. Popkirjoittamisessa voi menettää vain vilpittömyytensä. Muuten kaikki on vain kirjoittamista. Kirjoittaminen taas on tekniikkaa ja tekniikka matematiikkaa. Muutaman vuoden päästä Putrosta alkoi näyttää siltä, että jotain on saavutettu. Vuoden 1999 syksyllä olimme julkaisemassa Ua Ua -levyä. Olimme soittaneet joitain albumin kappaleita jo kesän keikoilla. Niillä keikoilla, varsinkin kappaleiden Talo tai Harri aikana yleisön reaktiot olivat uudenlaisia. Aloin ymmärtää, että nyt ovat biisit kohdallaan. Se tuntui kyllä saatanan hyvältä. Putro ei silti näe olevansa valmis biisinkirjoittaja. En missään nimessä koe istuvani kansakunnan kaapin päällä Röyhkän tai Nurmion vierellä. Mulla on ihan oma kaappi. Sen kaapin rakentaminen tapahtuu sitä kautta, kun kuulen jonkun muun tekemää hyvää musaa. Haluan ihailla ja olla salaa kateellinen muille artisteille. On ihanaa, kun nuoriso nostaa panoksia. Olin mielettömän innoissani, kun Riston Aurinko aurinko plaa plaa plaa ilmestyi. Ajattelin, että nyt peli kovenee. «
» 14 « NRO. 3
»K
HAASTATTELU
TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA TOMI PALSA
SUE
» 16 « NRO. 3
KAATUILU TULEE LUONNOSTAAN
The Soundsin jäsenet näyttävät rocktähdiltä huonosti nukutusta yöstä huolimatta tai juuri siksi.
H
elsingin Kampin Radisson SAS -hotellissa käy alkuviikonlopun kuhina. The Soundsin laulaja Maja Ivarsson esittelee nurkkapöydässä lentäjäntakkiaan. Samaan aikaan yhtyeen kitaristi Felix Rodriguez havittelee pöydältä iltapäivän ties monennetta samppanjalasillista. Felixillä on silmillään aurinkolasit. Eikö ole vitun siisti, Maja sanoo takistaan. Ostin tämän Jenkeistä, nämä 90-luvun vaatteet ovat muodissa jälleen. Tämä on aito takki, joku sotilas on varmaan pitänyt tätä päällään. Kaksikko on nukkunut edellisenä yönä pari tuntia. Keikka Apollo-yökerhossa osakuntabileiden haalarihelvetissä meni hyvin, ja alkoholi maistui myöhään yöhön. Koko bändi heräsi aamuseitsemältä promokuvauksiin. Maja näyttää vahvoissa meikeissä, kireissä farkuissaan ja lentäjäntakissaan yläasteen takapulpetin raggarilta, joka varastaa opettajalta savukkeita tämän käsilaukusta. Hän myös hallitsee koko pöytää ja keskustelua olemuksellaan. Edelliseltä toimittajalta jääneen samppanjalasin sisältö löytää tiensä Majan oman vajaan lasillisen täytteeksi ("Olikohan sillä toimittajalla herpes? Vitun väliä, juon tämän silti"). Edes maailman tämän hetken arvostetuin naistuottaja, muun muassa Pinkille ja Christina Aguileralle biisejä kirjoittanut Linda Perry ei kyennyt vastaanottamaan tai käsittelemään Majan persoonaa. Lindan piti tuottaa meitä, Maja kertoo. Hengailimme (tuottajalegenda) Rick Rubinin luona Malibussa ja hän kertoi, että Linda haluaisi tehdä yhteistyötä kanssamme. No, pääsimme Perryn kämpille ja koko tapaaminen oli todella vaivaannuttava. Linda on todella butch nainen, ja minulla oli ensitapaamisella ylläni piikkikorot, lyhyt hame ja pieni t-paita. Hän vain katsoi minua kuin jotain vitun bimboa pimua. Se tapaaminen meni pipariksi jo siinä vaiheessa.
vyllä musiikki on paljon melankolisempaa kuin ennen. Monet ovat sanoneet levyn kuulostavan tähän aikaan sidotulta ja ajankohtaiselta. Mutta ei minulla ole mitään hajua miltä musiikki nykyään kuulostaa! Meidän kappaleemme syntyvät ihmisistä, kohtaamisista, keskusteluista ja muistoista, eivät muiden tekemästä musiikista, Felix jatkaa. Esimerkiksi levyn elektroniset jutut tulivat siitä, kun leikin tietokoneellani ja muistelin nuoruuttani. Asuin vähän aikaa Kööpenhaminassa kun olin 15-vuotias, ja kävin silloin paljon reiveissä. Muistelin, miltä minusta silloin tuntui ja yritin ilmentää sitä kappaleissa. Tällä kertaa meidän musassa on enemmän 90-luvun henkeä, Maja jatkaa. Minusta se on vitun siistiä. Vähän niin kuin rotsini.
PE 17.6. PROVINSSIROCK, SEINÄJOKI
PARHAIMMILLAAN ELÄVÄNÄ
the sounds ei ole koskaan ollut mikään levy-yhtye. Sen musiikki on aina ollut liian kilttiä ja tuotettua kasvaakseen täyteen kukoistukseensa levymuodossa, eikä sen soittajien karisma kannattele ilman näköhavaintoa. Ilman seksuaalisuutta uhkuvaa Majaa bändi ei kiinnostaisi luultavasti ketään, eikä tässä ole mitään ihmeellistä. Menestyäkseen mikä tahansa bändi tarvitsee aina valovoimaisen keulakuvan. U2 olisi irlantilainen pubiyhtye ilman Bonoa. Karismaattinen Maja päätyi kuitenkin sattumalta laulajaksi ja yhtyeen keulakuvaksi. Olen aina ollut ulospäin suuntautuva persoona. Olin kuitenkin ennen Felixiin tutustumista vain soittanut kitaralla Smashing Pumpkinsia cover-bändeissä ja muissa sellaisissa viritelmissä. Eräällä lukion musiikkitunnilla jouduin luokan eteen esiintymään. Felix näki minun laulavan, ja pyysi minut bänditreeneihin solistiksi, kun se koulun kuumin mimmi ei siihen suostunut. Ensimmäinen kappale jonka soitimme oli Sueden Metal Mickey. Olin aivan kauhuissani. Treenikämpälle pyöräillessämme kyselin Majalta vähän millaista musiikkia hän haluaisi esittää. Me molemmat rakastimme Atomic Swingiä. Halusimme tehdä kappaleita, joissa olisi tarttuvat melodiat kuten heidän Stone Me into the Groove -hitissään. Siitä se sitten lähti: täysin nollasta! Tajusimme myöhemmin ettemme edes tienneet, kuinka hyvin musiikkimakumme osuisivat yhteen, Felix jatkaa.
ja kesäiltaiseen nousuhumalaan yhtye sopii yhtä hyvin kuin salaa nautittu, kainalolämmin jalluhuikka. Kun ihmiset näkevät meidät lavalla, heidän estonsa katoavat jonnekin. Me saamme ihmiset janoamaan lisää alkoholia, sillä ei meitä voi kuunnella ilman, että haluaa samalla juhlia. Juuri siitä omassa lavaesiintymisessäni on kyse: haluan saada ihmiset vapautumaan ja tekemään asioita, joita he eivät normaalisti tekisi. Rockyhtyeen keulakuvan on oltava itsevarma ollakseen uskottava, Maja kertoo. Vuosien varrella Maja on saanut esiintymiseensä roppakaupalla lisää itseluottamusta. Lava-Majan esiintyessään käyttämät mikroshortsit erottaa alushousuista vain tarkkaan tuijottamalla mistä hän ei ole lainkaan pahoillaan. Minusta keikoilla esiintyminen ja näyttelijän työ ovat täysin verrattavissa toisiinsa. Olen aina halunnut olla huomion keskipisteenä ja siksi olikin luojan lykky, että Felix pyysi minua laulajaksi. Aivan uramme alussa lavalla riehuminen oli myös keino saada ihmisten huomio pois laulusuorituksistani, sillä en ollut tuolloin kaksinen laulaja. Nykyään kaikki tuollainen kaatuilu tulee luonnostaan.«
TEKNOBILEIDEN TAHTIIN
the sounds on viettänyt viimeiset kahdeksan vuotta tien päällä. Yhtyettä fanittavat megatähdet Quentin Tarantinosta Dave Grohliin. Felix puhuu englantia ruotsalaisella aksentilla, mutta Maja puhuu amerikkalaisella korostuksella. Vaatimattomuuteen tottuneiden suomalaisten korvaan molempien puhe kuulostaa hieman ylimieliseltä. He kuulostavat ja käyttäytyvät kuin tähdet. Ja juuri siksi The Sounds onkin niin kiinnostava yhtye: itsevarma ja röyhkeä. Bändin uusin, viides levy tottelisi nimeään Something to Die For, ellei se rönsyilisi tarkkailuluokan räkivän teinin tavoin tottelemattomasti vähän kaikkialle. Siinä missä The Sounds ennen hapuili Blondien jalanjäljissä ja toimi teinisiiderillä kostutettujen illanviettojen pelastajana, on uudella levyllä esimerkiksi Robynista ja uudesta ruotsalaisesta tanssi-indiestä mallia ottavia tanssirytmejä. Ei Robyn tai mikään muukaan musiikki tähän levyyn vaikuttanut, Felix liki tuhahtaa tulkinnalle. Jos joku kysyisi minulta ruotsalaisen musiikkibisneksen tämänhetkisestä tilasta, ei minulle olisi hänelle minkäänlaista vastausta. Olemme asuneet niin kauan muualla, ettei minulla ole mitään hajua mitä Ruotsissa tapahtuu. The Sounds oli uransa alussa pirteää uuden aallon purkkapoppista, mutta pari viimeisintä levyä ovat kuulostaneet aiempia alakuloisemmilta. Skandinaavisilta, kenties? Voi olla. Moni tämän uuden levyn kappaleista tehtiin talvella, joten se on varmasti vaikuttanut asiaan. Tällä le-
JANOTAAN ALKOHOLIA
the sounds elää esiintymisistä. Yhtyeestä on kuin salaa kasvanut yksi suomalaisen festariyleisön suosikkibändeistä. Bändin lavaenergia on kunnioitettavan riehakasta,
SUE
"Kun ihmiset näkevät meidät
lavalla, heidän estonsa katoavat.
» 17 « NRO. 3
välillä jopa rasittava, kun on pari kitaraa ja hammondia. Nyt saatiin selkeästi enemmän ilmaa biiseihin. Kappaleet syntyivät kuitenkin samalla tavalla kuin aiemmin. Kie nauraakin, ettei tässä miksikään Radioheadiksi haluttu ryhtyä, eli ei heittäydytty yhtäkkiä elektroksi. Vastuuta annettiin tuottajalle niin paljon kuin uskallettiin ja jopa vähän enemmänkin. Olihan se aikamoinen kulttuurishokki kuulla eka kertaa Jarin miksaukset. Kitaroita oli dramaattisesti vähemmän, mutta kyllä ne kaikki ratkaisut oli perusteltuja. Oli vaikeaa niellä ylpeytensä ja omaksua jonkun toisen tekemät miksausehdotukset. Biisejä piti kuunnella pitkään ja hartaasti ennen kuin oli valmis ostamaan tuottajan estetiikan. Oli kuitenkin helpompaa, kun ei itse tarvinnut olla vastuussa kaikesta. Ennen oli monta kertojaa ja kädenvääntö sen mukaista. HYVÄ ITSESSÄ kie korostaa, että Von Hertzen Brothers on ennen kaikkea rockbändi, jossa pitää olla tunnistettavuutta. Hän viittaa uudelleen Radioheadiin toteamalla, että Von Hertzen Brothers ei tule koskaan tekemään sellaista harppausta, jonka Thom Yorke ja kumppanit tekivät Ok Computerista Kid A:hin. Se ei ole meidän juttu. Täytyy vaalia sitä, mikä on itsessä hyvää eikä kääntää kelkkaa totaalisesti. Hän kertoo ihailevansa 1970-luvun bändejä kuten Queenia, Pink Floydia ja vaikkapa Led Zeppeliniä, joiden levyillä oli useita eri tyylejä mutta jotka kuitenkin kuulostivat vain omalta itseltään. Toisaalta onhan sitten olemassa myös sellaisia hienoja bändejä, kuten Iron Maiden tai AC/DC, jotka eivät uudistu ikinä mitenkään. Se on samaa aikaa jollain tavalla tosi komeata ja surullista. Tuollainen sapluuna olisi meille aivan liian rajoittava. Tärkeää on vapaus tehdä monenlaisia biisejä ja että tekemisessä on hyvä fiilis. Kyseessä on kuitenkin elämäntapa, joka täytyy pitää mielenkiintoisena. Millekään tuotokselle ei suoriltaan sanota ei. Stars Aligned -levylle meillä oli ehdolla 20-25 demoa, joista sitten valikoitui yhdeksän biisiä. Ei ole muita rajoituksia kuin että meidän kolmen pitää digata kappaleesta. Me jätetään kuitenkin pahimmat taidehörhöilyt muihin projekteihin ja yritetään vaalia tämän bändin classic rock -elementtejä. Yhtye etenee aina biisien ehdoilla. Sille ei ole ongelma, jos rockin lisäksi syntyy vaikkapa folkia tai reggaeta. Moinen työskentelytapa on vapauttavaa, vaikka aivan tajunnanvirtaa ei suolletakaan. Pitää miettiä mitä on mukava soittaa livenä. Lavalla on mukava heittää Spinal Tap -kukkoilua jalka monitorilla. Keikka on aina audiovisuaalinen tilanne. Kunnon meininki ei koskaan vanhene! Tästä puolesta ei usein puhuta Von Hertzen Brothersin yhteydessä. Heitä pidetään kenties hieman tosikkomaisina kirkasotsina, jotka laulavat hengellisistä asioista ja ottavat elämän vakavasti. Spinal Tap -viittaukset ja Kien eräässä toisessa haastattelussa heittämä "Leikkiähän tämä vain on!" osoittavat, että suupielestä löytyy myös hymy. Vihaan huumoria musiikissa, mutta liika tosikkomaisuus on pelleilyä. Musiikissa pitää olla naiivi ja heittäytyä siihen. Kaikessa on kuitenkin aina mukana tahatonta huumoria. Tosissaan tehdään, mutta muuten ollaan pellejä. «
HAASTATTELU
TEKSTI MIKI PELTOLA KUVA KIRA GLUSCHKOFF
» TERRITORIO LAAJENEE
Von Hertzen Brothers pisti palettinsa uusiksi unohtamatta silti perusasioita. Nyt kaikki on mahdollista.
LA 9.4. KERUBI, JOENSUU
V
uoden kovin levy. Tosi magee albumi. Syvenee joka kuuntelukerralla. Kansainvälinen valloitus. Bändin tämän hetkinen tilanne loistava. Intohimoa riittää. Uudenlainen tapa tehdä. Uutta draivia. Kaikki mennyt uusiksi. Helsingissä elokuvateatteri Andorran lavalla kaksi heppua kehuu suut vaahdossa Von Hertzen Brothersia ja heidän tuoretta albumiaan Stars Alignedia. Äänessä ovat Universal Musicin toimitusjohtaja Jarkko Nordlund sekä yksi veljeksistä, Mikko Von Hertzen. Pikakelataan viikko eteenpäin. Allekirjoittanut ja veljeskatraan vanhin eli Kie Von Hertzen istuskelevat Helsingin Nosturilla. Jälkimmäinen kysyy kohteliaasti, että häiritseekö, jos hän syö samalla myöhäisen lounaan. Eihän se meitä haittaa, joten ole hyvä vain. Andorrassa kuunneltiin Von Hertzen Brothersin tulevaa neljättä albumia. Nyt keskitytään puhumaan siitä. Sitten viime kuuleman bändillä on muuttunut lähes kaikki muu paitsi miehitys. On uusi levy-yhtiö, uusi manageri, uusi tuottaja... Kie selit-
tää tätä sillä, että kaikki vaihtamalla saatiin uutta tekemisen iloa. Samalla tiimillä toistaa aina samoja maneereja. Haluttiin uutta intoa ja tuoretta näkökulmaa. Stars Alignedin tuottajaksi valikoitui lähinnä konemusiikkipuolella kunnostautunut ja Pepe Deluxén riveistä tuttu Jari Salo. Etukäteen oli hienoinen pelko voiko näin epätodennäköinen yhtälö toimia lainkaan. Veljekset kuitenkin vakuuttuivat Salon näkemyksestä ja paneutumisesta projektiin. Ilmapiiri oli toimiva ja koko matka erittäin antoisa. Jarilla on suuri kutsumus tuohon hommaan ja missio kaivaa esiin erilaisia soundeja ja mielenkiintoisia toteutustapoja. Se on tosi kiinnostunut laitteista ja tekniikasta. Koko sessio oli mahtavaa Pelle Peloton -meininkiä. Kie tunnustaa Von Hertzen Brothersin olevan hankala bändi tuottajalle, koska sillä on niin vahvat omat maneerit. Nyt noita vanhoja hyviä tapoja lähdettiin tietoisesti rikkomaan. Hän myöntää, ettei yhtye saanut aikaan mitään totaalisen uutta, eikä ollut tarkoituskaan, mutta koko prosessi oli kuitenkin erilainen.
Jotkut bändit menee nauhoittamaan levyä esimerkiksi johonkin keskiaikaiseen linnaan. Meille tuo linna oli Jari. Me ollaan sävellys-sovitus-orientoituneita, ja Jari toi persoonallisuutta soundiin. Onhan se niin, että mitä pidempään tekee, niin sitä enemmän se maneeripeikko vaanii. Muut uudistukset tulivat sitten käytännön sanelemista syistä. Manageri tuli kehiin siitä syystä, että levyn tekoon keskittyneet veljekset eivät jaksaneet eivätkä ehtineet paneutua sopimusneuvotteluihin. Uusi levy-yhtiö taas tarjoaa hyvät mahdollisuudet avata ovia myös ulkomaiden suuntaan. KASVU JA KEHITYS von hertzen brothers on lyönyt itsensä läpi Suomessa oikein kunnolla. Kien mielestä bändi on hyvin kyseenalaisilla vesillä, jos se lähtee analysoimaan oman suosionsa syitä. Hyvä musa on hyvää musaa. Nyt tätä pakettia ollaan viemässä ulkomaille ihan tosissaan. Paiskitaan helvetisti duunia sen eteen, että saataisiin territoriota laajennettua. Hommat ovat hyvällä mallilla. Uudistusten myötä bändin ympärillä on koneisto, joka on yhtä innostunut
SUE
"Kunnon meininki ei koskaan vanhene!
asiasta kuin orkesteri itse. Pitkään alalla toiminut Kie tietää kilpailun olevan kovan, mutta nyt on ainakin mahdollista, että jotain tapahtuu. Eihän ikinä voi tietää miten homma menee, mutta haaveena on, että voisi toimia ulkomaillakin niin kuin oikeasti. Tämä on pitkäjänteistä duunia, joka vaatii aikaa ja rahaa. Tietoisuus kasvaa levy levyltä ja pitää vaan löytää se jengi, joka diggaa tällaisesta musasta. Veljekset nauttivat kotimaassaan suurta suosiota, mutta ulkomaille lähtiessä edessä on todennäköiset hieman erilainen skene. Kie toteaa, että tämä on tiedossa ja se ei ole ongelma. Samalla hän myöntää, että eihän se helppoa ole. Me ei olla mikään hittibändi, joten suosio on hankittava jatkuvan keikkailun kautta. Hommata eka hyviä lämmittelyslotteja ja lähteä siitä kasvattamaan hommaa. Mikko painotti ennakkokuunteluissa, että bändi pyrkii joka levyllä ylittämään itsensä. Kie on samaa mieltä, mutta toteaa, että Von Hertzen Brothers on aina tehnyt tasalaatuisia biisejä, eikä paskoja ole päästetty levylle asti. Ongelmat ovat olleet nimenomaan tuotantoja soundipuolella, josta jo aiemmin oli puhetta. Meillä on täyttävä yleissoundi,
» 18 « NRO. 3
» VALO EI SAMMU
Peter Hook & The Light pitää Joy Divisionin muiston ja musiikin elossa.
ostpunk-genren tarunhohtoisin yhtye Joy Division hajosi laulaja Ian Curtisin tehtyä itsemurhan toukokuussa 1980. Nyt basisti Peter Hook kiertää maailmaa esittämässä bändin musiikkia. Unknown Pleasures The Celebration of Joy Division from Peter Hook & The Light -projekti on kiistelty hanke, joka jakaa mielipiteitä. Hook on vastannut puheluuni jo kahdesti. Molemmilla kerroilla hän on pyytänyt minua soittamaan myöhemmin. Kolmannella kerralla luurinmuotoinen koukku pysyy hänen suussaan. Pahoitteluni, ystävällinen basistilegenda sanoo. Olin studiossa ja minun oli pakko keskittyä. Jos olisin jäänyt juttelemaan kanssasi, äänittäjä olisi voinut tehdä mitä sattuu. Äänitin EP:n muutamista biiseistä, joita esitämme kiertueella. Miksi olet palannut Joy Divisionin materiaalin pariin? Vuosi sitten Ian Curtisin synnyinkaupunki Macclesfield suunnitteli Joy Divisionin 30-vuotisjuhlaa. Pidin sitä oivallisena tapana kunnioittaa Ianin elämää ja musiikkiamme. Loppujen lopuksi sitä juhlaa ei järjestettykään. Se oli minusta todella ärsyttävää. Päätin pitää juhlat itse, kun minulla on sopiva paikkakin minähän omistan nykyään Manchesterin The Factory -klubin. Koostin muistoesinenäyttelyn omista kokoelmistani ja kasasin The Light -bändin. Siitä tuli hieno tilaisuus. Sana kiersi, ja meitä pyydettiin soittamaan Joy Divisionia joka paikkaan. Suostuin, koska pidän tätä suurena kunnianosoituksena vanhan yhtyeemme biisintekotaidoille. Joy Divisionin musiikki on monelle pyhää materiaalia, johon ei saa koskea. Myöskään Joy Divisionin Bernard Sumner ja Stephen Morris eivät olleet erityisen innoissaan kiertueestasi. Ennen kiertuetta olin hyvin huolissani siitä, että teenkö nyt jotakin väärin. Enää en ole. Olen soittanut Joy Divisionia vuoden ajan tuhansille ihmisille, eikä yksikään keikalla käynyt ole tullut moittimaan. Ideaalissa maailmassa soittaisin näitä biise-
P
jä Bernardin ja Stephenin kanssa. Mutta me emme elä ideaalissa maailmassa. Millaisia liveversioita olet kappaleista sovittanut? Yritin pysyä uskollisena sille, miten biisit alun perin äänitettiin. Oli mielenkiintoista ja palkitsevaa yrittää tuoda levyt tuottaneen Martin Hannettin luomat soundit lavalle. Kun aikoinamme olimme studiossa Martinin kanssa, en suuremmin pitänyt hänen ideoistaan. Nykyään arvostan niitä. Joy Divisionin muisto elää myös elokuvissa. Mitä pidät siitä, miten sinut ja ystäväsi esitetään Anton Corbijnin Controlissa ja Michael Winterbottomin 24 Hour Party Peoplessa? Pidän siitä, että 24 Hour Party People on komedia ja vieläpä hyvä komedia. Anton Corbijn puolestaan teki fantastista työtä. Hän vangitsi sielumme Controliin. Sellaiset hahmot kuin Kurt Cobain ja Ian Curtis esitetään usein myyttisinä messiashahmoina, miltei yli-inhimillisinä sijaiskärsijöinä. Millainen nuori mies Ian Curtis oli? Minä muistan Ianin hyvänä ystävänä ja hienona muusikkona. Ikävä kyllä hän ei ollut hyvä isä eikä puoliso, koska teki itsemurhan. Hän jätti tyttärensä ilman isää ja vaimonsa suremaan. Se kannattaa muistaa ennen kuin alkaa palvoa. Mutta en minäkään nähnyt nuorena tuota puolta. Kun olin 23, kaikki meni ohitseni syyllisyyden, hämmennyksen ja kauhun sumussa. En muista huonoimmista ajoista paljoakaan. Luulen, että olen alitajuisesti torjunut ne asiat mielestäni. Kun me Joy Divisionin eloon jääneet jäsenet perustimme New Orderin, yritimme unohtaa menneisyyden ja haudata tunteemme. Olen iloinen, että sain Joy Divisionin takaisin elämääni. Minusta on mukavaa soittaa niitä biisejä. Mikä teki Joy Divisionista niin legendaarisen yhtyeen? Me teimme hienoa musiikkia. Me julkaisimme sitä upean Factory Recordsin kautta. Me perustimme bändin juuri oikeaan aikaan. Ian Curtis. Siinä sitä on melkoinen setti aineksia. «
HAASTATTELU
TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA TOM GILMORE
PE 25.3. NOSTURI, HELSINKI
Eniten keinoja tulevaisuuden visioiden toteutumiseen löydät Metropoliasta. Tarjoammehan ammattikorkeakouluista runsaimmin koulutuksia.
YHTEISHAKU 7.3.12.4. / 50 KOULUTUSOHJELMAA / ENITEN TULEVAISUUTTA
KULTTUURI · LIIKETALOUS · SOSIAALI- JA TERVEYSALA · TEKNIIKKA JA LIIKENNE
SUE
» 19 « NRO. 3
» ÄLÄ USKO HUHUJA
The Vaccinesin Árni Hjörvar tietää, miltä aurinko tuntuu. HAASTATTELU
Kuulin että siellä on pitkästä aikaa loistava ilma. Olen islantilainen, joten tiedän miltä pimeys tuntuu, The Vaccinesin basisti Árni Hjörvar kertoo iloisesti puhelimen välityksellä Lontoosta. Tällä kertaa säätilakeskustelu tulee luontevasti eikä tyhjän ilmapuheen täytteenä. Árni vaikuttaa puhelimitse mieheltä, jonka elämässä kaikki on loksahtanut paikalleen ja josta kaikki on hyvää tai mahtavaa. Mutta mitä ihmettä mies Lontoossa tekee? Muutin tänne muutama vuosi takaperin muusikon ura mielessäni. Tosin äidilleni valehtelin tulevani tänne opiskelemaan. En minä voinut kertoa hänelle oikeaa syytä, hän olisi pitänyt minua hulluna. Nyt luulisi äidinkin olevan tyytyväinen. Árnin edustama The Vaccines brittimusiikin tämän vuoden suurimpia toivoja. Yhtyeen kaahaileva garageen ja 60-luvun poppiin suuntautuva musiikki ei välttämättä määrittele genreä uudelleen, mutta on silti piristävän riemukasta. Hype yhtyeen ympärillä on ollut valtaisaa. BBC valitsi bändin tulevaisuuden toivoksi, ja helmikuussa The Vaccines aloitti NME-kiertueen pääaktina. Äh, en oikein pidä hype-sanasta. Tiedän kyllä ettei sille oikein ole synonyymejä, mutta meidät pakataan tiettyyn musiikilliseen skeneen, ja se häiritsee minua suunnattomasti. Ja tuossa on toinen sana, joka ei oikein sovi suuhuni: skene. Toisaalta totta kai minun pitää olla tyytyväinen kaikesta huomiosta, jonka The Vaccines on saanut. Debyyttialbumi What Did You Excpect from The Vaccines ilmestynyt. Bändin äsenet ovat soittaneet vuosikausia muissa bändeissä. Esimerkiksi laulaja-kitaristi Justin Young maistanut minimenestystä folkartisti Jay Jay Pistoletina. Kokemuksen luulisi auttavan siihen, ettei mitään rocktähti -henkisiä ylilyöntejä tule tapahtumaan. Ehdottomasti. Meillä on jalat tiukasti maan pinnalla. Monet uskovat ympärillään vellovaa hypeä helvetti, siinä se sana tuli taas! Monet nuoret muusikot alkavat uskoa
TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA LEVY-YHTIÖ
TO 5.5. TAVASTIA, HELSINKI
"Valehtelin äidilleni lähteväni
Lontooseen opiskelemaan.
itsestään lukemiaan lehtijuttuja, eikä sellaisesta koidu koskaan mitään hyvää. Media nostaa ja laskee ihmisiä jalustalle ja alas viemäreihin yhdellä otsikolla. Me olemme jo sen verran kokeneita, että jätämme jutut yksinkertaisesti lukematta. Eipä sillä, että meistä olisi vielä edes hirveän paljon kirjoitettu. Lontoo on yhä musiikkiteollisuuden mekka etenkin kitarayhtyeille. Täällä on aivan mieletön määrä hyviä bändejä. Mutta tästä pääsemme jälleen skene-sanaan: Lontoolaiset bändit niputetaan usein saman lipun alle, vaikka täällä on monia kulttuureja ja musiikkityylejä, joista ihmiset ammentavat ins-
piraatiota. Täällä on musiikkimaailmoja musiikkimaailmojen sisällä, mikä on vain positiivinen asia. Lontoota tosin myös romantisoidaan ehkä liikaakin. Musiikkiteollisuus luo myös paineita. Missä vaiheessa teillä nousee neste päähän? Hah, en tiedä! Heroiiniriippuvuutta emme ainakaan hanki ensimmäisen levyn yhteydessä. Sen aika on sitten kun kakkosalbumi ilmestyy ja olemme miljonäärejä. Mikä on ensimmäinen suuri ostoksesi, jos The Vaccinesista tulee maailman suurin bändi ja tekee sinusta oikeasti miljonäärin? Hei kamoon, olet osa musiikkibisnestä! Kai sinun pitäisi tietää, etteivät muusikot näe koskaan isoja rahoja, levy-yhtiö vie kaiken vä-
listä. Mutta jos minulla olisi rahaa loputtomasti, ostaisin itselleni 50 000 koripalloa ja koripallokentän. Viettäisin aikani palloa viskoen. Sinähän olet islantilainen! Niinpä. Arvaa kuinka usein joudun selittelemään ihmisille koripalloinnostustani? Teillä on kappale nimeltä Post Break Up Sex. Milloin viimeksi olet harrastanut eron jälkeistä seksiä? Yllättäen vastaus tulee kuin tykin suusta. Tasan puolitoista vuotta sitten eräillä festareilla. Hassua että kysyit tuota, sillä kyseinen seksipartneri istuu tässä vieressäni. Taustalta kuuluu naisen kimeä kiljaisu ja hillitön naurunremakka. Taidatte olla yhä yhdessä? Kyllä, hyvin arvattu! «
SUE
» 25 « NRO. 3
HAASTATTELU
TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA LEVY-YHTIÖ
» ARMAS AALLON TIE
So Called Plan löysi kadonneen intonsa ja alkoi soittaa punk rockia rivakasti.
J
os So Called Planin uran piirtäisi paperille, kuva näyttäisi aalloilta. Jos punkrockbändin kolme albumia sijoittaisi siihen kuvaan, ensimmäinen levy Suburban Symphony (2006) ja uusi GO! And We Will Follow... olisivat laidoilla, aaltojen harjoilla. Kakkoslevy December Turns to Fall (2008) taas olisi siinä keskellä, aallonpohjassa. Tai kuten So Called Planin laulaja-kitaristi Eero Saarikoski sanoo: "sellaista ylä- ja alamäkeähän tää on ollut". Suburban Symphony oli helppo tehdä, Saarikoski kertoo. Se on klassinen debyytti, jolla on bändin siihen saakka parhaat biisit. Ne kaikki olivat valmiita jo kauan ennen levyn tekemistä. Vanhimmat tehtiin silloin kun bändi perustettiin. Ekan levyn ilmestyessä me oltiin nuoria jannuja ja kuviteltiin, että toisella levyllä meidän ei enää tarvitse todistella mitään. December Turns to Fall oli klassinen vaikea toinen levy. Meillä ei ollut yhtään biisiaihiotakaan valmiina, kun sen levyn tekoa suunniteltiin. Siltä levyltä kuulee, että näyttämisen halu on hukassa. Siinä vaiheessa So Called Plan taisi erehtyä lepäämään laakereillaan. Hype Recordsin julkaisema Suburban Symphony sai isot levy-yhtiöt kiinnostumaan So Called Planistä, ja bändi levytti December Turns to Fallin Sonylle. Monikansallinen voimanpesä ei varsinaisesti singonnut So Called Pania stratosfääriin, ja GO! And We Will Follow... ilmestyy jälleen Hypen kautta. Sanotaanko, että levy-yhtiöiden tahtotiloissa on eroa. Me huomattiin, että on mukavampaa olla pienemmän levylafkan kärkikahinoissa kuin isomman pahnanpohjimmainen. Hypen tyypeillä on hyvä meininki. Tavallaan ne eivät tunnu olevan töissä siinä firmassaan. Hype on niille elämäntehtävä, vähän niin kuin hyvät bändit jäsenilleen. Kun So Called Plan palasi alkuaikojensa le-
vy-yhtiölle, se palasi alkuaikojensa tunnelmiin myös musiikin tekemisen tavassa. Treenikämpällä Suburban Symphonyn materiaalia oli mukavampaa kertailla kuin December Turns to Fallin biisejä. Uuden levyn perusidea saatiin siitä. Punkahtavaa rockmusiikkia on paljon luontevampaa soittaa, jos biisit ovat rivakoita, Saarikoski sanoo ja naurahtaa asian itsestäänselvyydelle. Me päätettiin tehdä energinen levy. Sellainen, jonka biisejä tuntuu hyvältä veivata treeniksellä. Me synnytettiin So Called Plan uudelleen. Bändi myös ravisteli fakkiintuneita tapojaan. Aikaisemmin ulkopuolisen tuottajan palkkaaminen oli tuntunut So Called Planista vieraalta ja tarpeettomalta. Nyt bändi päätti toimia toisin. GO! And We Will Follown tuotti Major Labelista, Pariisin keväästä ja tuotantotöistään tuttu Arto Tuunela. Me otettiin tuottaja mukaan ihan ylimääräisen korvaparin vuoksi. Arto miksasi December Turns to Fallin, joten ihan outo ihminen se ei meille ollut. Me tiedettiin, että se on lahjakas jäbä, jolla voisi olla uudenlaisia ideoita toteutukseen. Arto paransikin monia sovituksia, ja sen mielipiteet menivät aika hyvin yksiin meidän kanssa. Viimeinen sana kuitenkin oli bändillä. So Called Planin helppo debyytti ja vaikea toinen levy ovat kumpikin perinteisiä esimerkkejä bändeille tyypillisistä henkisen vuoristoradan käänteistä. Sitä on myös GO! And We Will Follow... Se on se tekijänsä näköinen albumi, joka olisi pitänyt nimetä So Called Planiksi. Bändi on meille tosi tärkeä, Saarikoski sanoo. Se tuo elämään sisältöä. Vaikka minkään näköistä menestystä ei ikinä tulisi, ei näin rakasta asiaa tulisi edes mieleen lopettaa. Ei ole niin tärkeää, elättääkö bändi meitä vai ei. Se on tärkeää, että uudella levyllä on orgaaniset soundit ja että se kuulostaa meidän bändiltä. Aaltoliike jatkuu. «
SUE
» 26 « NRO. 3
Sielun Veljet
Ennakkomyynti
ma 4.4. alkaen!
Sielun Veljet · Neljä Ruusua Aphex Twin (UK) · Blackfield (UK/ISR) Buzzcocks (UK) · Gentleman (GER) Iced Earth (USA) · Kvelertak (NOR) Melt-Banana (JPN) · Ojos De Brujo (SPA) Red Sparowes (USA)
Ennakkoliput kätevästi:
Katso muut ennakkomyyntipisteet ja varmistuneet esiintyjät www.ilosaarirock.fi Paraatipaikalla Ilosaaressa www.kerubi.fi
SUE
» 27 « NRO. 3
grafex
HAASTATTELU
» SATTUMAN KAUPPAA
Iida Umpikujan kappaleet ovat kuin puuväreillä väritettyjä tarinoita arjen asioita.
I
ida Umpikuja tekee kappaleita, joissa on keskenkasvuinen tunnelma ja hyvä sydän. Herttainen nainen soitteli lukioaikoinaan eri bändeissä eikä koskaan suunnitelmallisesti lähtenyt rakentamaan musiikkiuraa. Asuessani vuoden Slovakiassa ostin ensimmäisen kitarani, Iida kertoo. Sitä ennen olin soitellut äidin ja isän kitaralla. Slovakiassa alkoi syntyä myös biisejä. Heitin ensimmäisen keikkani Iida Umpikuja -nimellä pienen hippikylän festivaaleilla. Sattuma ja vahinko ovat leimanneet Iidan musiikillista taivalta Slovakiasta paluun jälkeenkin. Erään artistin peruutettua keikkansa Läsnäolopakko-festareilla Markku Silvennoinen pyysi minua paikkaamaan. Se oli ensimmäinen Suomen-keikkani. Sen jälkeen keikkoja vain alkoi poikia lisää. Iida Umpikujan keikoilla on usein mukana Mikko Mies. Parivaljakko on soittanut siellä missä heitä on kaivattu, aina tuttavien puutarhajuhlista lähtien. Iidan mukaan keikkojen myyminen itse on toisinaan raskasta. Toisaalta se mahdollistaa soittamisen kaikissa kissanristiäisissä joihin pyydetään, eikä sumplittavana ole kuin kahden ihmisen aikataulut. Jos ollaan keikalla Mikon kanssa, niin minä hoidan kitaran ja laulun. Mikko soittaa melodicaa, kellopeliä ja bongorumpuja, jos muistaa ottaa ne mukaan, ja sitten vielä rytmimunaa. Mikko on niin taitava, että hän osaa soittaa samaan aikaan melodicaa ja kellopeliä. Yleisön ilmaisema kiinnostus kappaleita kohtaan sai Iidan ja Mikon tekemään oman pikkulevyn. Halusimme äänittää jotain lauluja ja kopioimme ne cd-r-levyille. Minä piirsin kannet, väritin niistä ottamani kopiot ja taittelinkin vielä aika monimutkaisesti. Levystä tuli aika hieno ja jotain neljäsataa me niitä teimme. Turkulainen levy-yhtiö Plastic Passion otti yhteyttä ja ilmaisi halunsa julkaista Iida Umpikujan levyn. Tämän jälkeen Iida ja Mikko ryhtyivät työstämään kokopitkää rauhal-
liseen tahtiin. Kesällä 2008 nauhoitetun pikkulevyn kappaleet toimivat pohjana. Uudella albumilla on käytetty pitkälti akustisia soittimia, esimerkiksi sähkökitaraa ei levyllä kuule. Nauhoitukset tapahtuivat Mikon olohuoneessa sijaitsevassa Kirahvistudiossa päiväsaikaan, joten naapuritkaan eivät häiriintyneet, toivottavasti. Debyyttialbumi kantaa Iida Umpikujan nimeä. Hän kertoo, että levy voisi olla Mikko Miehen ja Iida Umpikujan yhteinen, mutta koska kappaleet ovat Iida Umpikujan käsialaa, levystä tuli Iidan levy. Levy on tehty ainakin niille kaikille kivoille tyypeille, jotka käyvät keikoilla ja jotka ovat kyselleet ja kehuneet. Palautteesta on saanut uskoa siihen mitä tekee ja siihen, että tästä voisi tehdä ihan koko levyn. Iidalla ei ole levyn suhteen kummempia odotuksia mutta hänestä aistii sen ylpeyden, jolla hän debyyttialbumiin suhtautuu. Tämä on tähänastisen elämäni suurin saavutus. Iida tuntuu yhä luottavan sattumaan, jonka myötä hän päätyi tälle tielle. Haastattelua tehdessä levyn julkaisupäivän suhteen oli vielä epäselvyyksiä, sillä levyn takakanteen oli hiipinyt pienoinen erhe ja pari kappaletta oli väärässä järjestyksessä. Koomisinta vahingossa on se, millä tapaa se istuu Iida Umpikujan ja hänen levynsä kappaleiden tyyliin. Hänen sanoituksissaan nokkosen polttamat tuntuvat mukavilta eikä polkupyörää varasteta vaan se siirretään toisaalle. Jätin pyöräni lukittuna Turun bussiasemalle lähtiessäni pois viikonlopuksi. Tultuani takaisin huomasi, että pyörä ei ole siinä mihin sen jätin. Tuumailin, että joku on siirtänyt sen vahingossa muualle ja etsin sitä hetken lähistöltä, kunnes tajusin, että pyörä on varastettu. Ei vaan tullut ensimmäiseksi mieleen, että se olisi varastettu, vaan ajattelin jonkun siirtäneen sen. Minä haluan uskoa ihmisten hyvyyteen, mutta iän myötä sitä on muuttunut vähän kyynisemmäksi, Iida nauraa. «
TEKSTI KATRI OJALA KUVA IIDA LEPPÄNEN
SUE
» 28 « NRO. 3
» LIKAISEN REGGAEN KUTSU
The Aggrolites tulee Suomeen soittamaan sopivasti raakaa ja alituotettua jamaikalaista musiikkia.
L
os Angelesista ei tule ensimmäiseksi mieleen reggae ja ska, mutta The Aggrolites tekee parhaansa muuttaakseen asian. Sveitsistä tavoitettu The Aggrolitesin kosketinvelho Roger Rivas kertoo bändinsä vasta aloittaneen muutaman kuukauden kestäneen Euroopan-kiertueen. Takana on vasta pari keikkaa, mutta umpikrapulainen tunnelma välittyy puhelinlinjoja pitkin hyvin selvästi. Eilinen keikka meni tosi hyvin. Viime yönä kaikki juhlistivat, Rivas nauraa. Tässä vaiheessa kiertuetta tien päällä oleminen vielä maistuu, mutta tilanne saattaa muuttua viikkojen vieriessä. Aina välillä koti alkaa kuulostaa todella kiehtovalta paikalta, reggaemies muistuttaa. The Aggrolitesin odotettu viides pitkäsoitto Rugged Road on jo julkaistu vinyylillä ja digitaalisesti, mutta cd-julkaisu antaa odottaa itseään vielä maaliskuun loppupuolelle. Samaisena päivänä orkesterilla on keikka Tavastialla. Onko silloin luvassa jotain erityistä? Ehdottomasti! Me aiotaan juhlistaa, vaikkei levyä silloin julkaistaisikaan. Suomessa on monia hyviä tiskijukkia, ja suomalainen Val-
kyrians on yksi suosikkibändeistäni. Luvassa on paljon uuden levyn biisejä. The Aggrolites syntyi vuonna 2002, kun kaksi kalifornialaisbändiä päätti pistää hynttyyt yhteen. Bändi toimi livebändinä reggaelegenda Derrick Morganille, ja kokemus innoitti soittajat studioon saakka. Lopputuloksena oli levy nimeltä Dirty Reggae, joka äänitettiin yhden päivän aikana. Jokainen biisi purkitettiin yhdellä otolla, ja suurin osa sanoituksista on improvisoitu. Hirveän monet meidän musiikin ystävistä tykkäävät eniten juuri tuosta ensimmäisestä pitkäsoitosta. Vertaisin Rugged Roadia juuri siihen levyyn, koska me ei keskitytty liikaa sävellystyöhön. Meille on huomattavasti hauskempaa ja luonnollisempaa vain mennä ja keksiä introt, vaihdot ja soolot suoraan studiossa. Välillä musiikki tarvitsee sitä, että ei suunnitella liian pitkälle. Siinä voi menettää fiiliksen lähes kokonaan, ja tunteestahan kaikessa musiikissa on kyse, lausuu Rivas.
HAASTATTELU
TEKSTI TEEMU PURHONEN KUVA LEVY-YHTIÖ
TI 22.3. TAVASTIA, HELSINKI
"Reggae on muutakin kuin Bob
Marley, locksit ja pajarit.
Rivas löysi reggaen ja skan yläasteikäisenä eli juuri silloin, kun jokaisen omat musiikilliset juuret alkavat pureutua multaan. The Specials ja The Madness iskivät kovaa, sen jälkeen elämän valtasi jamaikalainen musiikki. Skatalites vei mukanaan. Olin hyvin innostunut skinhead reggaesta, eli todella varhaisesta 1960-luvun reggaesta. Kosketinsoittajana olin täysin myyty, kun kuulin sitä ensimmäistä kertaa. Myös meillä päin on viime vuosina herätty reggae-musiikin ilosanomaan oikein toden teolla, ja reg-
gae-iltamat ovat olleet pitkään koko maassa huikean suosittuja. Suomessa on edetty jo siihen tilanteeseen, ettei reggaeta soittaakseen tarvitse enää olla paatunut ja homoja vihaava rastafari. Ja suihkussakin saa käydä. Tuntuuko kiusalliselta törmätä usein ihmisiin, joille reggae tarkoittaa pelkästään takkutukkaa, Bob Marleya ja pajauttelua? Haa, totta kai tuntuu. Luulen, että suurin osa ihmisistä on siinä luulossa, että reggae on yhtä kuin Bob Marley, locksit ja pajarit. Onhan se hauskaa, kun se viittaa niin kovasti rastakulttuuriin, jota en halua dissailla. Mutta on olemassa
muitakin artisteja kuin Bob Marley. Toivottavasti me onnistumme bändinä tuomaan tätä asiaa enemmän esille. Suomalaisen reggae-skenen kasvu ei tule Aggrolites-miehelle yllätyksenä, sillä reggae-musiikkiin on niin helppo ihastua. Se on helppo musiikkityyli, mutta samaan aikaan se voi olla sanomaltaan rankka. Tärkeintä reggaessa on se, ettei se ole sisällötöntä soopaa. Luulen, että jos ihmiset antaisivat reggaelle mahdollisuuden, he pitäisivät siitä. Se on suosittua musiikkia, ja siitä on tulossa koko ajan suositumpaa. «
SUE
» 31 « NRO. 3
13 songs of pure heartfelt metal straight from the core of a newborn revitalized evergrey! Available as limited edition digipak plus bonus-track, standard version and download.
With "Glorious Collision" Evergrey return to their classic sound: dark, epic and deeply emotional! This modern metal masterpiece from Sweden sets the standard for 2011! Gunnar Sauermann - Classic Rock Germany
Out Now! www.evergrey.net
New recorded fan faves plus 3 new songs. Available as standard version and download Out 28.03.! www.lennywolf.com
Finally - the new studioalbum. US Metal par excellence! Available as standard version, double gatefold LP in coloured vinyl and download. Out Now! www.jagpanzer.com
The return of the US Metal masters! Available as standard version, double gatefold LP in coloured vinyl and download. Out 28.03.! www.viciousrumors.com
The first soloalbum from the THIN LIZZY and MOTÖRHEAD guitar legend. Melodic Rock at it`s best - feat. members of EUROPE, TREAT and RIVERDOGS. CD (incl. Bonus Track) and download. Out 28.03.!
Finest Thrash Metal from Germany they are back! Available as standard version and download. Out Now! www.assassin-online.de
SUE
Female fronted Gothic Metal from Germany! Available as standard version and download (incl. bonus track ). Out 28.03.! www.myinnerburning.de
» 32 « NRO. 3
Voivod esiintyy 23.6. Helsingin Domissa ja 24.6. Nummijärven Nummirockissa. Yhtye nauhoittaa uutta materiaalia seuraavalle studioalbumilleen ja julkaisee Warriors of Ice -livealbumin huhtikuussa. Blow Up That Gramophone ja Svart Records julkaisevat liveäänityksen Pentagramin ensimmäisestä Suomen-konsertista 24. huhtikuuta Helsingin Korjaamolla. Levy julkaistaan rajoitettuna vinyylipainoksena, ja konserttivieraille tarjotaan mahdollisuus ennakkotilata LP:n erikoisversio.
NEWSFLASH
» UUSI FANTASIA
Nightwishin Imaginarium on sekä levy että elokuva.
ightwish valmistelee Imaginariumnimistä teosta, joka on paitsi albumi, myös pitkä elokuva. Pari vuotta sitten aloin miettiä, että mikä on seuraava looginen askel Nightwishille, Tuomas Holopainen kertoo. Dark Passion Play -levyllä Nightwishin musiikillinen diversiteetti ja isous oli viety äärimmilleen. Halusin keksiä uuden koukun. Elokuvat ja elokuvamusiikki ovat tärkein inspiraationlähde mulle. Oli loogista edetä siihen suuntaan. Holopaisen lähtöajatus oli tehdä seuraavan levyn kuhunkin biisiin lyhytelokuva kuhunkin. Kun hän kehitteli ideaa ohjaaja-käsikirjoittaja Stobe Harjun kanssa, konsepti muuttui. Me tultiin siihen tulokseen, että Tuomaksen ideat huutavat dialogia ja yhtenäistä juonta, Nightwishin The Islander -videonkin ohjannut Stobe Harju kertoo. Tekeillä ei
N
enää ollutkaan lyhytelokuvakollaasi vaan pitkä draamaelokuva. Kun Nightwish teki demot biiseistä, me päästiin kirjoittamaan lopullista käsikirjoitusta. Imaginarium on fantasiaelokuva. Se kertoo vanhasta miehestä, joka uskoo olevansa pikkupoika. Unissaan hän palaa menneisyyteen, ja siellä hänen muistonsa muokkautuvat lapsen mielikuvituksen käsittelyssä. Vanhus etsii unessa muistoja, jotka hänen on löydettävä kyetäkseen viimeistelemään elämässään kesken jääneet asiat ennen kuin on liian myöhäistä. Holopainen ja Harju kuvailevat Imaginariumin tarinankerrontatyyliä innovatiiviseksi ja ennennäkemättömäksi. Toimittajan patistamina he luonnehtivat elokuvaansa The Wallin, Sweeney Toddin ja Moulin Rougen risteytykseksi. Ei me tiedetä, miksi tällaista hybridiä pitäisi kutsua, Holopainen sanoo. Se ei ole musikaali, heviooppera, musiikkivideo tai pe-
rinteinen näytelmäelokuva. Nightwishin levy soi elokuvassa kokonaisuudessaan. Siinä on dialogia, mutta musiikki kuljettaa tarinaa. Harjua huvittaa se, että kaikki pitävät Imaginariumia kauhistuttavana haasteena. Okei, olihan se alussa jännittävä ajatus. Mutta kun itse pääsin projektiin sisälle ja kun Solar Films -tuotantoyhtiö kiinnostui lähtemään mukaan ja kun me saatiin kasaan hyvä tuotantotiimi, niin ei siinä ole paljon kauhisteltavaa. Eihän mun tarvitse kuin toteuttaa tämä visio. Siitä tulee upea fantasiatarina. Mutta entäpä se levy? Onko se vain soundtrack elokuvalle? Tuomas Holopaisen mukaan Imaginariumäänilevystä tulee siinä mielessä perinteinen Nightwish-albumi, että se toimii ilman elokuvaa. Koko bändille on erittäin tärkeää, että musiikki toimii itsessään, omillaan. Biiseissä ei puhuta leffan henkilöistä eikä uppouduta elokuvan juoneen. Samat yleismaailmalliset teemat ovat läsnä kummassakin. Elokuva on vaikuttanut musiikkiin lähinnä siinä, että alkuperäinen idea oli tehdä soundtrack pienille tarinoille. Imaginarium-levy ja -elokuva ilmestyvät alkuvuodesta 2012.
Kiuas on vaihtanut miehistöään. Helsinkiläisbändi on kiinnittänyt kosketinsoittajakseen Jari Pailamon, laulajaksi Asim Searahin ja rumpaliksi Rainer "Raikku" Tuomikannon. Kiuas tekee toukokuussa lyhyen kiertueen ja esiintyy kesällä kesäfestivaaleilla. Uusi albumi julkaistaan 2012. Tuska-festivaali on kiinnittänyt lisää bändejä. Helsingin Suvilahdessa heinäkuun 22.-24. esiintyvät aiemmin ilmoitettujen ohella Amon Amarth, Turisas, Omnium Gatherum, Back Crucifixion ja Oranssi Pazuzu. Exodus on perunut Tuskan-esiintymisensä. Amorphisin kesäkuun 1. päivänä julkaistava uusi albumi on nimeltään The Beginning of Times. Bändi aloittaa toukokuussa kiertueen, joka jatkuu vuoden 2012 puolelle. Helsinkiläisyhtye Cold Cold Ground on solminut levytyssopimuksen saksalaisen Danse Macabre Recordsin kanssa. Debyyttialbumi This Side of Depravity julkaistaan huhtikuussa koko Euroopassa. Muutama vuosi sitten comebackin tehnyt yhdysvaltalainen hard rock -yhtye Mr. Big saapuu Suomeen kesällä. Bändi nähdään alkuperäiskokoonpanossaan Helsingin Tavastialla keskiviikkona 8. kesäkuuta. Onslaught, Suidakra ja Debauchery tulevat Suomeen Scream for Violence Tour -kiertueensa merkeissä. Bändit esiintyvät Turun Klubilla 6.4., Helsingin DOMissa 7.4. ja Salon Drunken Monkeyssa 7.4. Verjnuarmun ja kitaristi Viitakemiehen tiet ovat eronneet "taiteellisten erimielisyyksien" vuoksi. Savometalliyhtye jatkaa ilman toista kitaristia. Brittiläinen Dragonforce on löytänyt uuden laulaja ZP Theartin tilalle. Paikan sai 23-vuotias Marc Hudson. Poisonblackin uusi, Tue Madsenin tuottama albumi Drive julkaistaan Suomessa huhtikuun 27. päivänä ja loppukeväästä muualla Euroopassa ja Japanissa. Bändin voi nähdä livenä 6.5. Kokkolan The Rockissa ja 7.5. Euran Osmantuvassa. Slipknot on korvannut viime vuonna menehtyneen basistinsa Paul Grayn ennestään tutulla miehellä. Grayn paikan saa Donnie Steele, joka soitti Slipknotissa kitaraa 90-luvun puolivälissä. Steelestä ei kuitenkaan tehdä yhtyeen vakituista jäsentä, vaan hän toimii kiertuebasistina.
TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN
PELASTAKAA LAPSET
uka pelastaisi nykypäivän lapset roskakulttuurilta, rap(pio)taiteelta ja kenties elinikäiseltä tapainturmelukselta vailla avartavia ja yhteisöllisiä reaalimaailman kokemuksia? Kuka pelastaisi arvokkaimpien alakulttuurien hitaan rappeutumisen ja näivettymisen? Puhun tietenkin alaikäisille tarkoitetuista metallibändien livekeikoista. Koska vain mennyttä analysoimalla voidaan oppia nykypäivästä ja järkevästi ennustaa tulevaa, eikä mikään ole niin piristävää kuin nostalgiassa vellominen, niin on paikallaan muistella aikoja, jolloin maapallo oli vielä nuori. Silloin kaupassa maksettiin markoilla, Suomi ei ollut voittanut jääkiekon MM-kultaa ja jättiläiset vaelsivat maan päällä. Noista ammoisista ajoista on vajaat parikymmentä vuotta, ja noina aikoina jopa Setämies oli yksi pelätyistä, kammotuista ja vihatuista puoli-ihmisistä teini.
K
Murrosikähän on lähinnä pitkäaikainen, vaikeita henkisiä ja fyysisiä oireita aiheuttava tauti, joka pistää pääkopan sekaisin ja kropan koetukselle. Paras puoli sairaudessa on se, että paranee muutamassa vuodessa ja teinien enemmistöstä tulee oikeita ihmisiä. Teini-iän haitallisia sivuvaikutuksia on se, että hormonihäiriöt saattavat aiheuttaa vakavia vinoutumia, joita voi olla vaikea korjata siinä vaiheessa kun varhaisteini-ikä on päättynyt. Jos bändejä ei pääse vuosiin näkemään livenä, niin keikoilla ei tule välttämättä käytyä myöhemminkään kun ikä jo riittäisi. Siinä menetetään turhan monta ihmistä, joille musiikki tulee jatkossa merkitsemään vain radiokanavan soittolistaa tai loppumatonta netin mp3-varantoa, jolla voi eristää itsensä muista ihmisistä korvanappien avulla. Klubikeikathan ovat lähes järjestään K18, eikä kaikille sallittuja metallikeikkoja järjestetä kuin poikkeustapauksissa.
SUE
Viinanmyynnin maksimoinnin takia ei haluta enää huomioida tulevia metallisukupolvia, jotka ovat vielä alaikäisiä. Nykyään on toki Moottörin Jyrinä, Hevisaurus ja muut lapsiorientoituneet yhtyeet. Lapsihevivaiheen jälkeen on kuitenkin edessä vuosien tauko ennen kuin ovet taas avautuvat keikoille. Voi olla, että jotkut yläkoululaiset saattavat päästä yksinään metallifestareille, mutta se on huomattavasti epätodennäköisempää kuin käydä kotikaupungissaan katsomassa kovan luokan bändejä hyvissä klubipuitteissa. Toista se oli ennen. Tein 14-vuotiaana reissun Helsinkiin katsomaan Sepulturaa, joka oli 1990-luvun alkuvuosina elämänsä kunnossa. Sepultura tuli noin vuoden päästä uudestaan, mukanaan huippukuntoinen Paradise Lost. Tuolloin Turussakin oli vielä kulttuuria (eikä kulttuuripääkaupunkihanketta), ja 1993 nuorisotoimen ylläpitämään Palatsiin saatiin Wolverine Blues -kiertueella oleva Entombed, lämppärinään Xysma, joka sekin oli uransa lakipisteessä.
» SETÄ JUSSIN TUPA
Vastaavia esimerkkejä on monia muitakin, mutta kaikille on yhteistä paitsi esiintyvien bändien kivenkova taso, myös ikimuistettavat ja ainutlaatuiset keikkakokemukset, jotka vahvistivat lapsesta asti jatkunutta hevin/metallin kuuntelua ja avarsivat maailmankuvaa. Musiikilla on monta ulottuvuutta, mutta yksi tärkeimmistä on se, että siitä voi nauttia livenä, paikan päällä ja nimenomaan tuntea sen koko kehossaan, kokonaisvaltaisesti. Kun tämän tunteen kokee puhtaimmillaan herkässä teini-iässä, sitä ei helpolla unohda. Se tunne olisi nykypäivän nuorillekin tarpeen.
JUSSI LAHTONEN
Murkuille pitää puhua heidän omalla kielellään. Pää vain rohkeasti kekoon.
» 33 « NRO. 3
» PALUU HA
HAASTATTELU
TEKSTI ANNIKA BRUSILA KUVAT NUCLEAR BLAST
SUE
» 34 « NRO. 3
» LOPPUUN ASTI OMANNÄKÖISTÄ
Kun yhtyeen nimi on R.O.C.K. ja kun sen levy kantaa nimeä Mirror Ball and Red Lights, ei ole epäilystäkään siitä millaisella asenteella tämä masiina liikkuu.
ikäli yhtyeen perustaminen on pyörinyt mielessä monta vuotta, tulee jossain vaiheessa se hetki, kun pitää tarttua luuriin ja kertoa ajan olevan kypsä. Näin R.O.C.K.-yhtyeen basisti Anssi "Anchi" Kippo teki ottaessaan yhteyttä kitaristi Sami Leppikankaaseen vuonna 2007. Saimme heti kasaan sen kokoonpanon, jonka halusimmekin. Mukana ovat juuri ne ihmiset, joiden kanssa meistä on kivaa tehdä musiikkia. Bändin kasaaminen onnistui ehkä alle viikossa. Samin ja pitkän linjan studioammattilaisenakin tunnetun Anchin ohella yhtyeessä ovat laulaja H. M. I. Pöyhiä ja rumpali Toni Paananen. Miesten taustalta löytyy osaamista muun muassa yhtyeistä Twilightning, Lullacry ja Malpractice. R.O.C.K.-yhtyeen ydin on Anchin mukaan rehelliset tekstit ja rehellinen musiikki. Lähdimme liikkeelle siitä, että tehdään sellaista musaa, josta itse pidämme. Lopputuloksena syntyi tällaista crossover-meininkiä, josta diggaamme kovin. Kappaleet kerto-
HAASTATTELU
M
vat omasta elämästä, meistä itsestämme. Emme siis laula mistään lohikäärmeistä tai miekoista. Vahvat kitarasoundit, ärhentelevä asenne sekä tyylilajien yhteensulautuminen leimaavat tätä metallirockyhtyettä ja sen maaliskuussa julkaistua pitkäsoittoa. Levyä tehtiin useampi vuosi ja välissä oli pitempiäkin taukoja, mutta levyn tekoon oli yllättävän helppo palata tauolta. Kemiat ovat bändissä niin hyvin kohdallaan, että hommat rokkailevat poikien kanssa erinomaisesti. Nyt, kun levy on valmis, olemme kymppifiiliksissä. Anchi seisoo täysin levyn takana: hän on myös miksannut, masteroinut ja tuottanut debyytin. Vähemmän reilulta kuulostava tehtävänjako oli luontevaa, sillä hommat hoituvat häneltä päivätöiden tuomalla rutiinilla. Ratkaisu oli aivan selkeä. Levyn eteen sai tehdä töitä rauhassa ja lopputuloksesta tuli juuri sellai-
TEKSTI KATRI OJALA KUVA LEVY-YHTIÖ
LA 19.3. DOM, HELSINKI
"Otamme joillekin keikoille
mukaan tytöt ja tanssitangot.
nen kuin halusi. Sen verran olen noita lättyjä tehnyt, että eiköhän tässä tietotaitoa ole vuosien varrella kertynyt ihan riittävästi, Anchi naurahtaa. Debyytti on muutenkin bändiläisten oma tuotos, sillä se julkaistiin omalla levymerkillä. Levy-yhtiöiden tarjoamat sopimukset ja lakoninen innostus julkaisua kohtaan eivät miellyttäneet bändiä, joten he etsivät toisen ratkaisun. Kuten Thom Yorke uumoili, isot levy-yhtiöt tulevat kuolemaan jonkin ajan kuluttua. Silloin tämä toimintamalli tulee yleistymään huomattavasti. Omalla merkillä bändi päättää itse kaikesta ja saa
paremmat mahdollisuudet vaikuttaa siihen miten homma etenee. Kokemus musiikkialalta on näyttänyt yhtyeelle, mihin homma saattaa kaatua. Ensimmäistä levyä tehdessään R.O.C.K pyrki välttämään niitä sudenkuoppia. Erityistä tyytyväisyyttä Anchissa herättää se seikka, että yhtä lukuun ottamatta kaikkien biisien pohjat soitettiin livenä purkkiin. Neljä ukkoa samaan huoneeseen soittimien kanssa. Jos joku soitti väärin tai mokasi, niin kappale aloitettiin alusta. Halusimme levylle sellaista yhteissoittoenergiaa, joka on nykybändien keskuudessa hyvin harvinaista. Tällainen toteutustapa on ollut unohduksissa jo parisenkymmentä vuotta. Studiosessioissa syntyi materiaalia runsauden pulaan asti.
Debyytille sävellettiin 36 biisiä, joista äänitettiin 23. Levylle niistä valikoitui 10. Osa äänitetyistä kappaleista ei sopinut ensimmäisen levyn draamankaareen. Ne päätyvät suoraan kakkoslevylle, josta meillä on jo puolet valmiina. Liekö sitten miehinen aromi ollut studiossa niin vahva, että vastapainoksi levyn nimeksi valittiin diskoon ja naisiin viittaava Mirror Ball and Red Lights. Testosteronin katkua ja rokkikukkoilua keikoilla lieventävätkin juuri naiset. Ja tangot. Niille keikoille, joilla sellainen on mahdollista, otamme mukaan tytöt sekä tanssitangot. Niin harvalla bändillä Suomessa on showmeininkiä. Me halusimme mukaan myös sellaisen aspektin. Ja mikäpä muu tähän musaan paremmin sopisikaan. «
SUE
» 37 « NRO. 3
» MAAILMANLOPUN LAULUJA
Grendel hajotti valmiit kappaleet osiin ja kokosi ne uudestaan saadakseen aikaan entistä paremman levyn. HAASTATTELU
etallimusiikin saralla yli 10 vuotta jylissyt Grendel on saattanut valmiiksi kolmannen pitkäsoittonsa. Albumin kappaleet vaihtoivat muotoaan vielä studiossa kritiikin ja parannusehdotusten kautta. Yhtyeen laulaja Mikko Virtanen ja bändiläiset ottivat ulkopuoliset huomiot vastaan ilman mutinoita. Omalle matskulle sokeutuu, kun sitä saattaa hinkkailla jopa vuositolkulla. Silloin ei välttämättä osaa hahmottaa mitä sille tulisi tietyn pisteen jälkeen tehdä. Studiossa tuli tehtyä tosi radikaalejakin muutoksia, joista kaikki olivat jälkikäteen katsottuna hyviä ratkaisuja. Kun Grendel tarjosi ennakkomaistiaisia Corrupt to the Core -albumiltaan Helsingissä PRKLklubilla, eivät kuulijat osanneet arvata millaisia muutoksia kappaleisiin oli tehty. Mistään pikkuviilauksista ei ollut kyse, sillä kappaleisiin koskettiin rankallakin kädellä. Kun yhdenkin kappaleen kitarat, basso ja rummut olivat nauhalla, niin Nino Laurenne (äänittäjä, tuottaja, miksaaja) tuli ikään kuin pahoitellen sanomaan, että
M
"olis kiva tehdä tästä levystä ihan saatanan hyvä, mutta tämä kertsi ei nyt oikein futaa. Tehdään se uudestaan." Sen biisin kertosäkeeseen jäi alkuperäisestä suunnitelmasta vain rummut. Se oli rankimmasta päästä muutosten sarjassa. Palasten loksahdettua paikalleen koossa oli synkkä kokonaisuus. Kaksi ja puoli vuotta sitten julkaistuun levyyn verrattuna Grendelin nykyinen soundi on rankempaa mutta selkeää jatkoa edeltäjälleen. Sellainen herkistely, jota löytyi vielä edellisen A Change Through Destruction -levyn biiseistä on vähentynyt entisestään. Mutta herkistelyäkin löytyy vielä, eli tavallaan liikutaan samoilla linjoilla. Soundin lisäksi synkkyys on ottanut vallan myös sanoituksissa. Edellisen albumin nimi sentään antoi toivoa muutoksesta, Nyt Mikon mukaan toivoa ei ole. Teemaltaan tämä on post-apocalyptic-henkinen levy, mikä näkyy monissa sanoituksissa.
TEKSTI KATRI OJALA KUVA LEVY-YHTIÖ
PE 6.5. SEMIFINAL, HELSINKI
Korruptoituneeseen ja mätään ytimeen viittaavan albuminimen voisi kuvitella koskevan viimeaikoina vellonutta lahjus- ja rahoitusskandaalia politiikassa. Mikko ei täysin kiellä tätä yhteyttä. Nimi ei välttämättä ole ihan niin vahvasti yhteiskuntakritiikkiä, mutta osittain se kyllä on. Nimellä viitataan myös luonnon rappeutumiseen ja siihen, että maapallo on pikkuhiljaa läpimätä. Apocalyptic Rain ja Dusk of Humankind ovat selkeästi maailmanloppua ja luonnontilaa käsitteleviä kappaleita. Keväisiä hiirenkorvia tai pajunkissojen pörröisyyttä ei näissä kappaleissa ihastella. Synkkyys kumpuaa paperille luonnostaan. Eiköhän synkkyys ole melkein hevigenren pakottamaakin. Eipähän aggressiiviseen tai melankoliseen musiikkiin voi mitään hilpeitä sanotuksia tehdäkään. Kappaleiden ulkopuolella ei maailmanlopun tunnelmissa liikuta, sillä musiikki ja sen esittäminen saavat yhä aikaan innostusta, realiteetilla höystettynä. Kyllähän sitä periaatteessa aina yhtä suurella innolla keikalle lähtee. Mutta onhan se tiedossa, että jos menee Ypäjän keskustan pitseriaan soittamaan, niin ei siellä todennäköisesti tule olemaan mikään maailman paras keikka. Listaa menneistä keikoista selatessa voi todeta bändin todella kolunneen Suomea. Syksyllä 2010 Grendel soitti muutaman keikan Keski-Euroopassa. Vastaanotto oli loistava. Suurta yleisöä emme saavuttaneet, sillä emme olleet keikkailleet siellä aiemmin. En myöskään ole varma aiempien levyjen saatavuudesta siellä. Corrupt to the Core julkaistaan myös muissa Pohjoismaissa ja Baltiassa. Toisen levyn jälkeen meininki muuttui suuremmaksi ja suosiota tuli. Yli 10-vuotisen historian omaava bändi toivoo jatkavansa samaa linjaa. Viime levyn julkaisun aikaan kaikki muuttui yhtäkkiä paljon suuremmaksi. Toivotaan, että tämä levy avaa uusia ovia ja tuo lisää kuulijoita, ja homma menee taas askeleen eteenpäin. «
"Viime levyn aikaan kaikki muuttui
yhtäkkiä suuremmaksi.
ULI KUSCH
www.symfonia.fi
SUE
» 39 « NRO. 3
SUE
» 41 « NRO. 3
KOTITEOLLISUUS Kotiteollisuus (Johanna)
Monessa torpassa lienee jälleen pohdittu, uudistuuko Kotiteollisuus tällä kertaa. No eipä paljon, mutta vähän kumminkin. Eikä enempi ole tarpeenkaan. Bändi on jo ajat sitten näyttänyt karvansa ja tekee omalla tunnistettavalla soundillaan ja tyylillään sitä minkä parhaiten osaa. Turvallisesta kotiteollis-metallisesta perustuotteesta tutunkuuloisine tarinoineen lipsutaan siellä täällä suomirokin puolelle. Huippuhetkinä ylletään lähes alan edesmenneiden mestareiden joukkoon. Albumin peräti neljästä hitaanpuoleisesta kappaleesta Ei kukaan täyttää majesteetillisen mahtavana ja mieltä liikuttavana mestariteoksena suuret saappaat. Puntarin vastakkaisessa kupissa nyyhkivä Kylmä teräs taas floppaa täysin. Samasta, tälle levylle runsastuneesta "kiireettömästä" linjasta vapaaehtoisesti kuunneltavien kappaleiden listalle mahtuvat Itken seinää päin ja raskaalla säröllä säestetty doom-henkinen Ainoa. Liiallinen herkkyyden tavoittelu kuitenkin pukee bändiä aika huonosti. Jos joku on muodostanut kuvan Kotiteollisuuden tuotannosta pelkkien radiosoittokappaleiden perusteella, on kuva hyvin yksipuolinen eikä heijasta kuin pienen osan bändin koko skaalasta. En tiedä kuka valinnan tekee, mutta kuten monien aikaisempienkin levyjen kohdalla, tuputtavat radiokanavat tälläkin kertaa kuultavaksi levyn
8
kepeintä, "menevintä" ja muutamalla vaivattomalla puraisulla nieltävää biisiä Soitellen sotaan. Menetteleehän se kappaleena mutta ei todennäköisesti herätä kenessäkään voimakkaita tunteita kumpaankaan suuntaan. Itse jos asiasta päättäisin, täyttäisi eetterin Hornankattila tai Raskaat veet, Kotiteollisuutta de luxe. Lähiöbaarien semiapaattiset tuopinpohjantuijottajat taas tykästynevät ja samaistunevat levyn lopettavan yli kahdeksanminuuttisen Taivas on auki -biisin monesti kuultuun ja kuluneeseen tarinaan. Tarinoiden aiheiden ja sävellystenkin kierrätystä on harjoitettu muuallakin. Sarvet itää muistuttaa enemmän kuin vähän Helvetistä itään -levyltä löytyvää Tuonen joutsenta. Suomalaisen elämän ankeus ja joskus hyödytönkin ankara elon taisto alkaa olla käsitelty joka kantilta ja aina samasta näkökulmasta. Rokkia vai rautaa? Hybridimäinen taiteilu toisaalta uskottavan metallin ja perinteisen suomirockin tonteilla käy Kotiteollisuudelta sujuvasti. Jälkimmäisen puolella ollaan yllättävän usein, kun oikein tarkemmin pohtii. Vaikka olen enempi metalli-ihmisiä, molempi on Kotiteollisuuden kohdalla tänään, tässä ja nyt parempi. Varoitan silti pehmenemästä liikaa! Ikääntyvät miehet veivaamassa pseudosyvällistä kevytrokkia? Karmea ajatus!
OSKARI LEHTINEN
LEVYARVIOT
Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton
SUE
» 42 « NRO. 3
ja, kumpikin näkökulma käy. Albumien välillä ei ole suuria tasoeroja, ei tyylillisiä eroja eikä erikoisia kokeiluja, lähinnä vain vanhan ja hyväksi havaitun kaavan hiomista entistä sujuvammaksi. Toisaalta tämä tarkoittaa, että varsinkin uudella albumilla homma luistaa kuin junan vessa (ei VR:n juna, nehän eivät Suomessa tunnu edes liikkuvan). Pseudo-keskiaikaisilla folk-sävyillä höystetty melodinen kuolonmetalli on yllättävänkin vivahteikasta ja avautuu uusilla kuuntelukerroilla entistä paremmin. Albumin kärkibiisejä ei ole nakattu perinteisesti alkuun, vaan tasaisesti pitkin levyä. Alkupuolen Battle Cairns sekä levyn ykköstähti, loppupuolella kuultava Stone Of The Seven Suns puhuvat puolestaan.
JUSSI LAHTONEN
7
DARKEST ERA THE LAST CARESS OF LIGHT
LEVYARVIOT
SYLOSIS Edge of the Earth (Nuclear Blast)
9
Brittiläinen Sylosis herätti huomiota jo Conclusion of the Age - debyytillään kolme vuotta sitten, ja kakkoskiekko pistää lisää pökköä pesään. Kunnianhimoa ei bändin nokkamieheltä Josh Middletonilta puutu, ja kunnianhimon tueksi Middletonilla ja kumppaneilla on kosolti tietoa, taitoa ja näkemystä. Bändi pystyy rikkomaan rajoja ja venyttämään niitä. Melodinen, usein eeppisiin ja osin jopa prog-
ressiivisiin mittoihin yltävä thrashin ja death metalin sekoitus on haastavaa ja vetoavaa, ja aggressio puskee läpi kuin krapulahiki kolmen päivän ryyppyputken jälkeen. Toisin kuin melodisuutta hyödyntävillä metallibändeillä yleensä, Sylosis ei ole hinkannut soundejaan liian siloisiksi vaan on päin vastoin pyrkinyt karkeampaan ja orgaanisempaan ilmaisuun. Edge of the Earth on melkoinen järkäle, jota ei yhdellä kuuntelukerralla nielaista, sillä 14
biisin mammutilla on mittaa lähes 73 minuuttia. Sylosis vain jatkaa siinä vaiheessa kun tavalliset bändit jo lopettelevat. Pituudestaan huolimatta albumin kokonaistaso on alusta loppuun huomattavan tiukka ja tasokas. Kaksiosainen Empyreal, Dystopia, nimikkobiisi sekä Kingdom of Solitude pyyhkivät monella vanhemmalla ja nimekkäämmällä bändillä lattiaa. Alkukevään kiinnostavimpia levyjä.
JUSSI LAHTONEN
(Metalblade) Belfastista pamahtaa! Ei suinkaan autopommi, vaan heavy metal -yhtye Darkest Era, joka julkaisee ensimmäisen albuminsa. Pohjois-Irlannin metalliskenen tuoreempaan päähän kuuluva yhtye ymppää musiikkiinsa kelttiläisiä kansanmusiikkivaikutteita minkä ehtii, ja vokalisti Dwayne Maguire laulaa hoilottaa perinnetietoisesti. Albumin sävelkuluista tulee mieleen samanhenkistä kelttiläistä folk/sankarmetallia soittava Waylander, joka on maansa tunnetuimpia metallibändejä ja pitkän linjan yhtye. Darkest Eran kitaristi Ade Mulgrew on ehtinyt pikaisesti soitella myös Waylanderissa, joten ei ihme, että yhtye liikkuu samoissa sfääreissä. Bändi kiittää myös naapurimaan Irlannin ykkösbändiä Primordialia, joten irkkumetallitunnelmat ovat korkealla. Albumilla on ehdottomasti hetkensä ja metallipiireissä aniharvinainen naisrumpali Lisa Howe paukuttaa menemään mallikkaasti, mutta musiikilliset vertailukohdat ovat niin korkealla ja kovatasoisia, että Darkest Era jää keskikastiin. Debyytiksi levy on silti lupaava, joten ei kun 11-minuuttinen päätösbiisi The Last Caress Of Light Before The Dark vain soimaan ja tunnelmoimaan kanervanummista.
JUSSI LAHTONEN
Kun bändin sijasta tarjolla on superbändi eli nimekkäiden, taitavien ja osittain jopa legendaaristen muusikoiden yhteenliittymä, niin valitettavan usein lopputulos on vähemmän kuin osiensa summa. Poikkeuksiakin toki on, mutta Symfonia ei niihin kuulu. Ajoittaisista hyvistä hetkistään huolimatta levy on vanhan ja väsyneen kuuloinen, jota voi kuvata parhaiten sanalla lattea. Omaperäisyyttä ei juuri löydy, ei edes logosta, joka kiekuroineen ja fontteineen näyttää lähinnä Stratovariuksen logolta.
JUSSI LAHTONEN
8
NAPOLEON SKULLFUKK SWOLLEN & TORTURE METAL
(Dynamic Arts) Kuolonmetallille on aina tilaa niin kauan kuin ihmisiä edesmenee brutaaleilla tavoilla, eli kutakuinkin täältä ikuisuuteen. Rankat ajat ja rankat skenaariot vaativat rankkaa metallia, ja vanhojen mestarien kuten Deathin, Obituaryn, Morbid Angelin ja varhai-
sen Cannibal Corpsen majesteettisen lippulaivaston vanavedessä porskuttaa pienempiä ja uudempia aluksia tulvillaan tuhoa, mätää ja kuolemaa. Vaikka ruotsalaisten vastaava laivasto on yhtä kovaa kaliiberia, oululainen Napoleon Skullfukk seuraa nimenomaan jenkkien death metal -sotakoneistoa, ohjenuoranaan brutaali death metal, jossa basson ja rumpujen möyrivän kalmainen syke yhdistyy viemäristä kumpuaviin örinöihin ja runttaaviin kitaroihin. Matka ihmisen sisäelimiin ja haudan tuolle puolen sujuu jäntevästi, ja biisien linja on yllättävän yhtenäinen, vaikka albumi koostuu kahdesta aiemmin julkaistusta omakustanne-MCD:stä eli Swollenista (2010) ja Torture Metalista (2008). Nyt kun omakustanteet on virallisestikin julkaistu ja Human Flavourin maku muhii suussa, niin voi odottaa vesi ja mätä kielellä minkälaisen jälkimaun yhtyeen varsinainen täyspitkä albumi aikanaan jättää.
JUSSI LAHTONEN
6
DOTMA SLEEP PARALYSES
(Scarlet Records) Viime vuosikymmenen puolivälissä perustettu Dotma on muutaman demon jälkeen saanut levysopimuksen italialaisen Scarlet Recordsin kanssa, ja tuloksena on esikoisalbumi Sleep Paralyses. Onnea debyyttialbumin vanhemmille! Lopputulos ei kuitenkaan ihan kympin lapsi ole, vaikka siinä kaikki tarvittavat osat onkin ja henkikin kulkee. Dotman valitsema polku on vaikea ja haastava, sillä tunnelmallisen, eteerisen ja mystis-fantastisen tunnelman sävyttäminen sinfonisen power/heavy metalin kanssa on hankalaa isommille ja kokeneemmillekin yhtyeille. Romanttista tunnelmaa on tavoiteltu tosissaan, ja mukaan on saatu kelpo kuorokin. Valitettavasti tämän lajityypin latua on hiihdetty jo aikaisemmin niin monta kertaa, että ensikertalaisten voimat eivät vielä riitä murtautumaan valmiilta urilta tai pysymään edelläkävijöiden tahdissa. Tällä kertaa Dotma on vielä perässähiihtäjä, mihin yhtenä osasyynä on se, että levylle on koottu vanhojen demojen kappaleita. Kyse on kuitenkin tulokkaasta hankkimassa arvokisakokemusta, ja on hyvin luultavaa, että seuraavalla kerralla Dotma yllättää ja iskee kantaan aivan uudella voimalla. Siihen on resursseja ainakin kantavaäänisellä, taidokkaalla laulajalla Johanna Lesosella.
JUSSI LAHTONEN
8
SUIDAKRA BOOK OF DOWTH
(AFM Records) Saksalaista Suidakraa ei voi ainakaan tuotteliaisuuden puutteesta syyttää, sillä yhtye on julkaissut 14 vuodessa täydet kymmenen studiolevyä. Varsinkin alkuvuosina levyjä tuli kerran vuodessa, nykyisin tahti on sentään hidastunut. Yleensä liian nopea julkaisutahti ei voi olla vaikuttamatta musiikin laatuun, mutta siinä suhteessa Suidakra on poikkeus. Biisit ovat olleet tasaisen laadukkaita tai tasapaksu-
(Metal Blade) Primordialin seitsemättä, huhtikuussa tulevaa albumia odotellessa Metalblade-yhtiö julkaisee uudelleen Primordialin neljä ensimmäistä albumia uusissa kuosissa, remasteroituna ja lisämateriaalilla varustettuna. Jos Irlannin kovimman metallibändin varhaistuotanto sattuu hyllystä puuttumaan, niin nyt on hyvä aika paikata puutteet. Primordialin nokkamies A.A. Neamtheanga ei aikoinaan ollut tyytyväinen Storm Before the Calm -albumin valmiiseen kokonaisuuteen, sillä levyn nauhoitus- ja tuotantovaiheessa oli erinäisiä ongelmia, ja bändin harmiksi studiot pistettiin nauhoitusten välissä uusiksi. Nyt on Neamtheangakin hymysuin, ja mies kehuu ehostettua versiota paljon alkuperäistä paremmaksi. Ei se alkuperäinenkään huono ollut, sillä olennaisinta on biisien rakenne ja väkevää pakanatunnelmaa huokuva ydin, eivät satunnaiset studiosessiodetaljit. Uusi versio kuulostaa yhtä kaikki järisyttävän väkevältä ja voimakkaalta, ja Sons of the Morriganin kaltaiset loistokappaleet menevät suoraan luihin ja ytimiin. Ei ihme, että kappaleesta on vuosien myötä tullut kestosuosikki myös keikoilla. Keikoista puheen ollen, hieno uudelleenjulkaisupaketti sisältää kaupantekijäisiksi myös live-dvd:n, joka sisältää kokonaisuudessaan bändin festarikeikan vuoden 2004 Summer Breeze -festivaaleilta. Primordialin livemahtihan on kova, kuten vaikkapa Tuskassa bändin nähneet voivat julistaa kaikelle kansalle.
JUSSI LAHTONEN
9
PRIMORDIAL STORM BEFORE CALM (REISSUE)
6
ROUTASIELU PIMEYS
(Spinefarm) Taas yksi uusi pirunpellon kyntäjä. Suomenkielisen rautaiseen kuoreen verhotun synkistelyn saralla on jo raivattu vako ja toinenkin. Tämä ei lujasti raskaan musiikin saralla ahkeroivaa Tuomas Saukkosta säikäytä. Vaik-
SUE
» 44 « NRO. 3
CHECK OUT!
PRE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE:
W W W . N U C»L47 A R B L A S T. D E E«
SUE NRO. 3
Kappalelista alkaa väkevästi: There Will Be Blood, March of the Dead, Straight from Hell. Toivottavasti lyriikoita ei ole tehnyt soittajien viisivuotias veljenpoika. 80-luvun hengessä nämä teemat kyllä menisivät, jos kyseessä olisi 16-vuotiaiden metallipäiden ensidemotus. En halua narista turhasta, mutta uskoisin, että aikuisilla miehillä voisi olla enemmänkin sanottavaa, vaikka veri kuinka roiskuisi kuolevien helvetin joukkojen keskellä. Keskitempoinen keskivertoisuus kuvastaa tätä keski-ikäisten miesten debyyttiä, joka tulee markkinoille 25 vuotta liian myöhään vain vaipuakseen unholaan Slayer-pastissien hautausmaalle.
VILLE PEKKALA
vivahteet ovat toimiva osa esimerkiksi Kreatorin uutta tulemista, eivät ne löydä Cavalera Conspiracyssa paikkaansa. Maxilla on yhä kyky luoda perustarttuvia metallikoukkuja, mutta hänen työkalupakkinsa on osoittanut rajallisuutensa jo tovi sitten. Kysyin jo Infliktedia arvioidessani ja kysyn taas: Mihin tarvitaan sekä Soulfly että Cavalera Conspiracy? Toimivimpien aihioiden keskittäminen yhdelle ryhmälle voisi vapauttaa Maxin käsistä vielä yllättävänkin kovatasoista tavaraa muutenkin kuin satunnaisesti. Blunt Force Trauma tuskin monia yllättää.
JUKKA KITTILÄ
ne tuovatkin Agnostic Frontin musiikkiin roimasti lisää persoonallisuutta.
VILLE PEKKALA
6
CAVALERA CONSPIRACY BLUNT FORCE TRAUMA
(Roadrunner) Vanhojen haikailu ei johda mihinkään, mutta kun Cavalera Conspiracyn uuden albumin ennakkotiedoissa paasataan intensiteetistä ja energisyydestä, vertautuvat paasaukset pakostakin siihen intensiteettiin ja energiaan, joita Max ja Igor Cavaleran edellinen yhtye Sepultura suuruutensa päivinä pursusi. Sepultura oli paitsi biisimateriaalissaan vahva, myös ilmaisussaan rehellisen nälkäinen ja pitelemätön, pysytellen näin askeleen edellä useita aikalaisiaan. Keski-ikäisiltä miehiltä ei kait voi odottaa samanlaista nälkää kuin kaksi vuosikymmentä sitten, mutta jokin tarkkoja sanallisia määritelmiä pakeneva potku Blunt Force Traumalta puuttuu. Blunt Face Trauma on raskas, mutta pakotetulla tavalla sellainen. Soundista huokuu tarve todistaa, että veljekset kykenevät yhä räimimään jämäkkää metallia, minkä vuoksi soitto ei soi erityisen vapautuneesti. Sovituksissa on debyyttialbumi Infliktedin tavoin kummallisuutensa, mitä tulee etenkin Marc Rizzon lead-kitaraosuuksiin, jotka ovat pahimmillaan täysin päälleliimattuja suoraviivaiseen etenemiseen pyrkivissä biiseissä. Silloinkin kun ne onnistuvat saamaan otteen muusta biisistä, eivät ne näyttäydy luontaisina elementteinä. Siinä missä melodisemmat
8
AGNOSTIC FRONT MY LIFE MY WAY
(Nuclear Blast) Pitkän linjan hc-punkkarit ovat tyrkänneet ulos jo kymmenennen studioalbuminsa. Meno näillä New Yorkin tatuoiduilla yhteiskuntakriitikoilla on yhä vihaisen aggressiivista. Musa itsessään ei ole kovinkaan rankkaa nykystandardeilla mitattuna, mutta hardcoressa asenne onkin aina mennyt soundien viilauksen ja mukarankan soitinmasturbaation edelle. Äänimaailma levyllä on miellyttävän vanhanaikainen ja siitä on vastannut metalligenren monitoimimies Erik Rutan. Toinen New Yorkin kova hc-nimi Biohazard osasi maustaa omaa mättöään satunnaisilla puhtailla kitaroilla ja pianointroilla. Jotain samantyylistä tehokeinoa olisin toivonut Agnostic Frontin käyttävän My Life My Wayllä. Nyt reilusta puolituntisesta kolmentoista kappaleen rykäisystä ei yksikään veisu nouse ylitse muiden. Lätystä jää aavistuksen tasapaksu fiilis. Jos muutama poiminta pitää tehdä, niin levyn rankempaa osastoa edustava A Mi Manera, jonka Roger Miret laulaa espanjaksi, toimii hyvin. Levyn nimikappale taas edustaa materiaalin kevyempää ja melodisempaa puolta ja omaa eniten hittipotentiaalia. Lisäpisteitä annan Vinnie Stigman soittamista kitarasooloista, joita on upotettu harkiten muutamiin biiseihin. Tämän genren bändit eivät yleensä juuri sooloja soittele ja siksi
(Frontiers) Whitesnaken levytysura ei päättynytkään kolmen vuoden takaiseen Good to Be Badiin, vaikka vokalistilegenda David Coverdale niin uumoili. Albumin yli 700 000 yksikön myynti osoitti, että nimensä on yhä vahva brändi. Viime pitkäsoiton pinnistettyyn suoritukseen verrattuna vanha kunnon Kanki Kukkonen laulaa Forevermorella paremmin. Ottoja lieneekin tehty entistä rauhallisempaan tahtiin, ja korkealta meneviä kertosäkeitä vältellään. Toinen parannus on rumpali Brian Tichy, joka on edeltäjäänsä huomattavasti ilmeikkäämpi kolistelija. Sävelmät kuulostavat välittömästi tutuilta. Samoin lyriikat, joissa kylmät tuulet puhaltavat edelleen sydämeen, mutta kaikki rakkaus on annettava Coverdalen kaltaiselle miehelle. Biisinkirjoitusapuna toimivan kitaristi Doug Aldrichin päätehtävänä lieneekin vanhojen palikoiden uudelleenjärjestely. Albumin puolivälissä alkavat ilmiselvät täyteraidat. Reilun tunnin pituisesta levystä olisikin voinut arpoa japanilaisille muutaman lisänumeron. Esimerkiksi eaglesmainen One of These Days ja kuin Rod Stewartin 70-lukua oleva Fare Thee Well kuulostavat vierailta Whitesnaken kontekstissa. David Coverdalen julkaisut ovat vuodesta 1987 lähtien olleet aluksi eriasteisia pettymyksiä, mutta ovat ennemmin tai myöhemmin auenneet. Tästä johtuen hieman "hyvän miehen lisää" sisältävä arvosana.
MIKA PENTTINEN
7
WHITESNAKE FOREVERMORE
tietoisuuteen. Tämä on vaatinut myös veronsa. Puolisentoista vuotta sitten iskivät klassiset "musiikilliset erimielisyydet", kun peräti kolme bändin jäsentä lähti kävelemään. Vaikeuksien kautta koitti voitto, kun bändi kokosi itsensä ja tiivisti ilmaisuaan. Kun kriisin jäljiltä savu hälveni, jäljelle jäi aiempaa yhtenäisempi ryhmä, joka rykäisi ilmoille uransa parhaimpiin kuuluvan albumin. Melodinen death metal yhdistettynä perinteisempiin heavy-elementteihin raikaa monipuolisesti, ja ainoaksi vokalistiksi jäänyt basisti Rene Pedersen hoitaa tonttinsa oikein hyvin. Levy on harmonisen kattava kokonaisuus aina alun Through the Eyes of the Devilista ja In a River of Madnessista keskivaiheen tunnelmalliseen Velvet Liesiin ja lopun Black Brigadeen. Dynaamiset biisit ovat eloisia, ja melodiset biisit koukuttavat salakavalasti. Muodonmuutos on viety hyvin loppuun.
JUSSI LAHTONEN
LEVYARVIOT
7
ASSAULTER BOUNDLESS!
8
MERCENARY METAMORPHOSIS
(NoiseArt Records) Tanskalaiset palkkasoturit viettävät tänä vuonna 20-vuotisjuhlaansa. Pitkä on ollut bändin taival, ja rankka työ on nostanut yhtyeen vähitellen yhä suurempien kuulijakuntien
(MetalBlade) Australiassa on paljon muutakin kuin maukkaan murealihaisia ja punaviinikastikkeen kanssa maistuvia kössikenguruita, jättitulvia ja ikiliikkuja AC/DC. Esimerkiksi Assaulterin kolme rumaa teroa S.Berserker (kitaristilaulaja), T.Hellfinder (kitaristi) ja P.Hunt (rummut). Assaulterin trio on mennä rymistellyt vuodesta 2004 alkaen ja aiheuttanut lähinnä kotimaassaan vanhan liiton thrash metal -tuhoja yhden kokopitkän eli Salvation Like Destruction -albumin myötä. Nyt vuorossa on kakkoslätyskä Boundless!, jolla hyökätään myös Eurooppaan. Farkku-, nahka- ja niittilinjaan vakaasti vannovat aussit rykäisevät kahdeksan tanakkaa vetoa, joissa edellämainittuun rässiin on ympätty mausteita myös muista rankemman linjan metalleista, kuten lyijystä ja raudasta. Vaikka biisit eivät lopulta mitään ainutlaatuisia sävellystaiteen merkkiteoksia olekaan, niin niiden intensiteetti ja rouhivan rosoinen äänimaailma tempaisevat mukanaan.
JUSSI LAHTONEN
AMON AMARTH·AT THE GATES ARCH ENEMY·BLIND GUARDIAN·KATATONIA EPICA·AMORPHIS·MESHUGGAH
KILLING JOKE·BULLDOZER·BLACK BREATH ENSLAVED·MOONSORROW·TAROT·WITCHERY TURISAS·AGNOSTIC FRONT·KVELERTAK SPIRITUAL BEGGARS·GRAVE OMNIUM GATHERUM·GHOST·CHURCH OF MISERY MYGRAIN·MISERY INDEX·JEX THOTH
ROTTEN SOUND·HOODED MENACE·CAVUS·MEDEIA BLACK CRUCIFIXION·LIGHTHOUSE PROJECT·ORANSSI PAZUZU FEASTEM·GAF·GORESOERD·CAUSE FOR EFFECT·MONONEN
LISÄÄ TULOSSA...
NEW DATES!
22.-24.7.2011 SUVILAHTI, HELSINKI
WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI
NEW VENUE!
ENNAKKOLIPUNHINNAT: 110 / 3 PÄIVÄÄ, 60/ PÄIVÄ. PORTILTA: 125/ 3 PÄIVÄÄ, 70 / PÄIVÄ (MIKÄLI JÄLJELLÄ).
ENNAKKOLIPUNHINTOIHIN LISÄTÄÄN LIPPUKAUPPOJEN TOIMITUSKULUT.
SUE
» 48 « NRO. 3
LEVYARVIOT
Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton
SAMAE KOSKINEN Kuuluuko, kuuntelen (Suomen Musiikki)
Samae Koskinen on sympaattinen. Se on sana, joka ensimmäisenä tulee mieleen, kun pitkään kypsytelty Kuuluuko, kuuntelen on ensimmäisen kerran kajahtanut eetteriin. Tällä levyllä Koskinen on kenties vielä edellislevyjäkin sympaattisempi, sillä nyt hän vastaa itse myös teksteistä (Jarkko Martikaisen avustuksella, tosin): välillä nokkelasti, aika usein kömpelösti, mutta joka käänteessä hellyttävän romanttisesti. Yllättäen ensimmäisenä vertailukohtana mieleen tulee Tero-Petri Suovanen aina laulusoundia myöten. Kuuluuko, kuuntelen on kaikessa kotikutoisuudessaan vaivatonta kuunneltavaa, ja biisit rullaavat kepeästi. Radiossakin paljon soinut, levyn käyntiin potkaiseva En anna periks on malliesimerkki Koskisen hyväntuulisesta syvällisyydestä, ja Eväsretki taas melkein liiankin onnellinen hyppyyttävä kesäbiisi. Joissakin kohdissa melodia ja teksti ovat hassusti aivan eripariset: hyvänä esimerkkinä Mökki, jonka aloitustahdit voisivat antaa odottaa jotain syvällisempääkin, mutta joka kuitenkin on ylistyslaulu kesämökille. No, ehkä sekin voi olla jollekulle syvällistä. Läpi levyn jatkuvaa hyppykomppia rauhoittaa pari tunnelmapalaa (Hän, jolla ei ole mitään, levyn päättävä Lapsuus), mutta totuuden nimissä on sanottava, että Koskiselle nopeampi tempo sopii paremmin. Multitalentti Koskinen ei kuitenkaan soita itse kaikkia levyn soittimia, vaan mukana musisoimassa ovat mm. Xysmastakin tuttu Olli Nurminen, Okke Komulainen (Liekki, Nylon Beat), Tomi Leppänen (Aavikko, Circle), ja Juhani Kenttämaa (I Walk The Line). Ihan Suomen The Smithiksi Koskisesta yhtyeineen ei ole, mutta vähän sinne päin kuitenkin.
8
MARJUT MUTANEN
SUE
» 50 « NRO. 3
Varoitus!
TÄMÄ LEVY SISÄLTÄÄ SVENGAAVAA MENOMUSAA JYTÄROCKIN YSTÄVILLE JA VIHULAISILLE!!!
LEVYARVIOT
SUPO
PIISKAA ILMAAN KUVION
!!!
"Lemmy Kilmisterin, Jimi Hendrixin ja Ace Frehleyn risteytyksenä jylistävä basisti takoi klubivieraan sellaiseen kuumotukseen, ettei ole kuunaan moista nähty. Vähän kuin Cisse Häkkinen ja Albert Järvinen samassa paketissa. Laulu/basso/rummut -triona rymistelevä Supo oli niin hengästyttävä kokemus, että olin lähes valmis pakkaamaan kamani ja lähtemään kotiin. Tästä ei voisi enää kukaan eikä mikään laittaa paremmaksi."
desibeli.net/juttu/1838
PIISKAA ILMAAN KUVION levyä kuunnellessasi todistat seuraavaa:
1. Kerrankin basso kuuluu 2. Puntti alkaa vipattamaan 3. Uskosi ROCK-musiikkiin palautuu
SUPOn
Vaadi levykauppiaaltasi (jakelu: Playground) tai tilaa postitse kotiisi maksamalla joko 15 (cd) tai 18 (LP) Bad Vugumin tilille 800011-1725779 (lisätietoja-kohtaan nimesi ja osoitteesi sekä koodi BV-17 tai BV-17cd)
www.badvugum.com www.myspace.com/supop
SUE
» 55 « NRO. 3
SUE
» 57 « NRO. 3
» LEFFAVIERAS
Joose Keskitalon fanituslistat
Aution saaren elokuva "Joku, jota en ole vielä nähnyt. Ehkä joku luontodokumentti, mielellään autiolla saarella tapahtuva, tai ihan mielen nostatukseksi joku selviytymistarina. Ehkäpä amerikkalainen selviytymistarina, koska ne päättyy aina onnellisesti. Pääosassa voisi olla Sylvester Stallone vielä lisätäkseen sitä todennäköisyyttä, että kaikki päättyy hyvin. Ja ehkä Renny Harlin ohjaajana." Paras kohtaus kautta aikain "Mie otin taidelukiossa valinnaiseksi kurssiksi elokuvakurssin, jolla mie näin maailman ensimmäiseksi dokumenttielokuvaksi sanotun leffan Nanook pakkasen poika. Siinä on aivan tosi mahtava kohtaus, jossa eskimo Nanook saapuu kajakilla jäälautan reunalle ja kantaa yhden lapsen maihin. Sen jälkeen kajakin sisältä tulee aluksi Nanookin vaimo pienen lapsen kanssa, ja niiden perässä ensin toinen, sitten kolmas, neljäs ja vielä viideskin lapsi. Se on aika chaplinmainen kohtaus, vaikka dokumentista kyse onkin." Suosikkiohjaaja "Andrei Tarkovski. Vaikka mie en oo nähnyt kauhean paljon elokuvia, oon joutunut näkemään tai saanut nähdä kaikkia klassikkojuttuja, ja toisaalta sitten ihan Hollywood-höttöä. Tarkovskissa mie oon mieltynyt siihen, että ne elokuvat ei yritä väkisin liikuttaa. Niitä voi katsella ulkopuolisena, pelkästään nautiskella niistä. Niissä ei tartte olla liian sisällä. Esimerkiksi Stalkerin ulkomuoto on vaatimaton, mutta sisältä se pursuaa elinvoimaa ja ilmaisuvoimaa." Elokuvallinen pakkomielle "Harry Potter -elokuvat. Pari vuotta sitten mie päätin lukea sen kirjasarjan ja luin ne aika pian toiseenkin kertaan. Sen jälkeen mie oon lainannut leffat dvd:inä ja katsonut ne läpi hyvin liikuttuneena. Kun on nähnyt niin paljon taide-elokuvia, niin se on hyvä toinen ääripää. Kunhan tää viimeinen ilmestyy dvd:nä, niin mä taidan kattoa ne kaikki putkeen."
ENSI-ILTA
» JA SUOMI JUO
aaliskuun leffavieraanamme on maanläheinen biisinikkari Joose Keskitalo, joka istutettiin katsomaan Pernilla Augustin elokuva Sovinto. Siinä Tukholman Söderissä perheineen hyvää elämää viettävä ruotsinsuomalainen perheenäiti Leena joutuu kohtaamaan kuolemaa tekevän äitinsä, johon on katkaissut välinsä unohtaakseen lapsuutensa alkoholisoituvassa maahanmuuttajaperheessä. Elokuvassa lapsuuden helvettiä käydään läpi 70-lukuisten takautumien kautta. Elokuvan jälkeen pitää popparilta kysyä viina- ja urheilutoimittajan ammattitaidolla, että miltäs nyt tuntuu. Päällimmäisenä tulee mieleen, että mie olin liikuttunut. Toisaalta mie liikutun kaikista elokuvista mitä mie nään. Tarussa sormusten herrasta mie itken, Narnia-leffoissa mie itken ja myös tuossa mie ainakin kovasti yritin välttää itkemistä. Itkettämisestä mie en oo ikinä ollut kauheen innoissani, koska mie tavallaan tiedostan sen, että nyt minua itketetään ja liikutetaan. Ja sit mie liikutun. Kun liikutetaan niin liikuttuu. Tässä minua ei kuitenkaan liikutettu liian halpahintaisesti, mikä on hyvä. Siinä jätettiin paljon asioita auki eikä alleviivattu mitään. Toisaalta siinä ei oikeastaan edes tapahtunut kauhean paljon, ja se on mun mielestä kiinnostavaa. Jos sitä automatkaa ei lasketa, niin ainoa mikä liikkui oli ihmisten keskinäiset suhteet, mikä on elokuvassa aina plussaa. Kaikki liike tapahtui sen lapsuuttaan muistelevan naisen pään sisällä.
M
Ylipäänsä taiteessa minua kiinnostaa semmonen vaikutelma, että siinä päällisin puolin ei ole yhtään mitään, mutta jotenkin sieltä sisältä pursuaa sisältöä. Tossa oli juuri jotain sellaista, ja se on aina hyvä merkki taiteessa. Minun mielestäni Sovinto oli ikävän stereotyypitetty kuvaus viinamäkeläisistä maahanmuuttajista. "Vitsikkäästi" voisin ehdottaa, että joku suomalainen tekisi 70-luvun Tukholmaan sijoittuvan kostoelokuvan, jossa ruotsalainen homopari kulkee pettäjän teitä, ja salarakkaina toimivat toisen homoparin pojat. Kyllähän se vähän häiritsi, että siinä annettiin kaksi malliesimerkkiä, hyvä ruotsalainen perhe ja suomalaisperhe, joka oli täynnä alkoholia. Mutta kyllähän aina kun joku ulkopuolinen tekee jostakin kriittisen teoksen, niin sisäpuolella oleva tuntee tulevansa kaltoin kohdelluksi. Ehkä siihen pitää suhtautua sillä tavalla, että sehän on ruotsalaisten näkemys niistä monista tragedioista jotka tapahtui silloin, kun suomalaisia siirtolaisia tuli Ruotsiin. Esimerkiksi Ingmar Bergmanin elokuvia katsoneesta tuntuu siltä, että ruotsalaisissa elokuvissa asiat tapahtuu ja etenee keskustelemalla. Mutta tääkin on yleistys, yhden suomalaisen näkemys ruotsalaisista elokuvista. Suomalaisesta näkökulmasta oli positiivista se, että elokuva päättyy siihen kun ruotsalainen näyttelijä yrittää sanoa suomeksi "äiti". Kaikki muu on konkreettista, mutta se sovinto kiteytyy siihen viimeiseen sanaan. Leena tekee edes jonkinlaisen sovin-
non oman karmean menneisyytensä kanssa ja lopulta hyväksyy sen siinä, että uskaltaa sanoa suomeksi yhden sanan. Sitä ennenhän se ei puhu missään vaiheessa suomea, ei edes lapsena. Sana "äiti" on merkittävä, miulla on siitä omaa kokemusta. Mie asuin lapsuudessani seitsemän vuotta Lontoossa, ja me puhuttiin kotona suomea. Mutta kun ympäristössä kaikki oli englanninkielisiä, suomenkielisyys vähentyi koko ajan. Siitä huolimatta äiti oli sellainen sana, josta mie en pystynyt ikinä luopumaan. Olisi tuntunut ihan älyttömän teennäiseltä sanoa "mom", niin kuin englantilaiset lapset sanoo. Se tuntui niin teennäiseltä, että oli pakko sanoa "äiti". Toi oli hyvä esimerkki siitä, että Sovinnossa näytettiin asiat aika viitteellisesti. Se sana oli ainoa viite oikeaan sovintoon. Montako tähteä Sovinto täten ansaitsee? Kun sitä nyt kysyy, niin antaa erilaisen vastauksen kuin antaisi vaikkapa kolmen päivän päästä. Nyt heti leffan jälkeen liikuttuneena mie antaisin neljä tähteä. On hyvin mahollista, että muutaman päivän päästä antaisin tälle kolme tai kaksi tähteä.
MARKKU HALME TÄHDET HALME:
KESKITALO
½
Sovinto (Svinalängorna), Ruotsi 2011. Ohjaus: Pernilla August. Pääosissa: Noomi Rapace, Outi Mäenpää, Ville Virtanen, Ola Rapace. Kesto: 100 min.
Seuraava Sue ke 13.4.
epäonnistunut romanttinen scifijännäri, jossa uskottavuusaste on hädin tuskin viidesosa Harry Potter -leffojen vastaavasta. Uskottavuudella en niinkään tarkoita koko fantasiallista tarinaa, vaan ennen kaikkea henkilöiden välistä kankeaa vuorovaikutusta ja kohtausten eläväisyyden latteutta. Toki myös elokuvaan tiivistetyn tapahtumaketjun hatara looginen syy-seurausrakenne tarvitsisi lukemattomia paikkailuja. Tarina ja idea on sinänsä hieno, mutta Nolfin käsissä se muistuttaa lähinnä pikkukylän nuorisoteatterin kesänäytelmää. Elävässä elämässä mielikuvituksella ei ole rajoja, mutta tässä elokuvassa niihin törmätään yllättävänkin usein. Ja kun törmätään, menevät lavasteet rikki, ja halkeamista pilkottavat vuoroaan odottavat näyttelijät hermosauhuilla. Mutta ehkäpä syy tykkäämättömyyteeni on vain siinä, että kuvittelin meneväni katsomaan vakavasti otettavaa elokuvaa.
MARKKU HALME
Hyvä poika Ohjaus: Zaida Bergroth 70- ja 80-luvun suomalaisissa tv-draamoissa nähtiin viinaa, angstia, saunomista, väkivaltaa ja kiroilua järvimaisemissa keskellä kauneinta kesää. Ihan näin karuksi ei Hyvä poika ei sentään ajaudu, mutta aivan riittävästi suomalaisia peruskliseitä on senkin tarinaan jäänyt. Käsikirjoitus hakee bergmanilaista psykodraamaa, mutta sitä olisi pitänyt saada esille muutoinkin kuin ylilyövillä tunteenpurkauksilla ja jatkuvalla tupakoinnilla. Hyvä poika tuntuu koko ajan hakevan lajityyppiään mutta jää puolitiehen. Leila (Elina Knihtilä) on täräyttänyt näyttelijänuransa karille, kun hänen tähdittämänsä elokuva floppaa. Hänen poikansa Ilmari (Samuli Niittymäki) pyrkii suojelemaan äitiään äkkipikaisin ottein. Kymmenvuotias pikkuveli Unto (Eetu Julin) on maanläheisempi tapaus, modernein välinein luontoa tarkkai-
leva tuleva kansanperinteen tutkija. Leila pakenee rauhoittumaan maaseutuhuvilalle pojat mukanaan, mutta päättää kuitenkin järjestää juhannuskekkerit lähimpien ystäviensä kesken. Kliseisen taiteilijaretkueen mukana saapuu myös kirjailija Aimo (Eero Aho), joka kuin varkain onnistuu luomaan suhteen neuroottisen Leilan kanssa. Poika Ilmarille olisi myös tarjolla oma romanssinsa, mutta äidin hyvinvointi on hänelle tärkeämpää alleviivatun oidipaalista. Tunnelmat heittelevät laidasta toiseen. Latsojalle jää elokuvan alusta lähtien mielikuva, ettei sen paremmin äidillä kuin pojallakaan ole kaikki kamarit lämpiminä tai ainakaan jokainen pelti avoin. Lopussa tuntuu siltä kuin tämän kaiken olisi nähnyt ennenkin, hyvät näyttelijät on pakotettu paperisiin rooleihin. Paria irrottelua lukuun ottamatta Hyvä poika ei tavoita sitä luontevuutta, joka teki saman ohjaajan Skavabölen pojista elämänmakuisen.
VESA KATAISTO
Kohtalon valvojat Ohjaus: George Nolfi Poliittinen täsmäohjus David Norris (Matt Damon) on vaaleja vaille senaattori, jonka löytää miesten vessata, mistäs muualtakaan, mystisen kaunottaren tyyppiä "elämäni nainen". Vaan tämäpä ei sovi maailman asioita alusta loppuun asti ohjailevalle taholle, joita edustavat tummapukuiset hattu-ukot ottavat Norrisin juttusilleen ja kertovat, että mikäli hän ei unohda naista, joudutaan hänen pollansa uudelleenohjelmoimaan. Tämä nainen ei nimittäin maailman (eli Yhdysvaltain) tulevaisuutta varten tehtyyn suunnitelmaan sovi. Ja niin edespäin. On hämmästyttävää, ettei tämän Philip K. Dickin alkuperäistarinaan (The Adjustment Bureau) perustuvan elokuvan pohjana ole jo olemassa oleva elokuva niin ilmiselvästi tämä vaikuttaa sille irvailevalta spoof-komedialta. Mutta ei: tämä on vain perusteellisesti
SUE
» 60 « NRO. 3
Armadillo (Tanska 2010) Tanskalainen Armadillo nousee arvokkaasti maailman kovimpien sotadokumenttien joukkoon. Sen taistelukohtaukset ovat realistisempia kuin monissa suuren budjetin fiktioissa. Tähän on selkeä syy: kuvausryhmällä on mukana kameroita enemmän kuin laki sallii, ja materiaali on leikkaajan unelmaprojekti. Vaikkei dokumentti syyllistä sotilaita lainkaan, se on kiihdyttänyt jälleen keskusteluja Tanskan asemasta Afganistanissa. Kotimaassaan leffa oli yllätyshitti myös teattereissa. The Last Airbender (USA 2010) Kuudes aisti nosti M. Night Shyamalanin Hollywoodin eturivin ohjaajien joukkoon, mutta viime vuosina taso on laskenut radikaalisti. Ohjaajan pari edellistä tuotosta ovat olleet luokattoman huonoja, eikä The Last Airbender ole poikkeus. Itse asiassa se on huonoin. Ongelmat alkavat Shyamalanin käsikirjoituksesta, näyttelijät eivät pysty tekemään työtään ja leikkaus on uskomattoman tökeröä. Perustuu animaatiosarjaan, jonka fanit ovat olleet tästä filmatisoinnista erittäin vihaisia. Piranha (USA 2010) Ranskalainen ohjaaja Alexandre Aja tunnetaan kauhuelokuvistaan ja ennen kaikkea uusintaversioistaan. The Hills Have Eyesin ja Mirrorsin uudelleenlämmittelyt ovat hänen käsialaansa, kuten myös Joe Danten legendaariseen Piraijaan pohjautuva tuore remake. Ohjaajalle ominaista on yltiömäisellä gorella mässäily ja Piranha (jopa hauskana 3D:nä) onkin yksi raaimmista jenkkileffoista koskaan. Kieli poskella tehty kauhukomedia on ihan mukiinmenevää viihdettä ja tissejä näytetään paljon.
» THE SOCIAL NETWORK
USA 2010. Ohjaus: David Fincher. Pääosissa: Jesse Eisenberg, Andrew Garfield, Justin Timberlake, Armie Hammer, Rooney Mara. Kesto: 120 min. Ikäraja: 13. Kaikki oleellinen on tästä "Facebook-elokuvasta" jo sanottu. On hehkutettu sitä, että se on viime vuoden ehdottomasti paras elokuva ja että siinä on nasevinta dialogia vuosiin. Tottahan tuo. Siksi onkin melkein surullista, että Yhdysvaltain elokuva-akatemia valitsi brittiläisen Kuninkaan puheen vuoden parhaan elokuvan Oscarin saajaksi, vaikka kotimaasta olisi kerrankin ollut tarjolla ehdokas, jonka voiton eurooppalaisetkin kenties brittejä lukuun ottamatta olisivat hyväksyneet mukisematta. Muokatun käsikirjoituksen The Social Network ansaitusti voitti, sillä Aaron Sorkinin kynä oli viime vuonna terävämpi kuin kenenkään muun. Leikkaus- ja musiikkipystit tulivat myös ansaitusti Trent Reznorin ja Atticus Rossin elektroninen soundtrack ei edes edusta perinteistä akatemiasuosikkia. Facebookin perustajaa Mark Zuckerbergiä on luonnehdittu elokuvan pohjalta sympaattiseksi kusipääksi, mutta Jesse Eisenberg ei esitä oikeaa Zuckerbergiä vaan yhtä fiktiivistä versiota hänestä. Ja Jesse tekee sen hienosti. Tuleva Spiderman Andrew Garfield ja ex-poptähti Justin Timberlake ovat niin ikään loistavia rooleissaan. David Fincher tekee ohjaajana tasaisen laadukasta jälkeä. Heikommatkin tuotokset kuten Panic Room ovat pieteetillä koottuja. The Social Network on todennäköisesti hänen paras elokuvansa. Mielenkiinnolla odotan hänen versiotaan ruotsalaistrilleristä Miehet jotka vihaavat naisia. Blu-ray- ja dvd-julkaisut ovat täynnä ekstroja, niitä on yli kolmen tunnin edestä. Leffalevyllä kuullaan kahta kommenttiraitaa. Toisella puhuu rauhallisempi Fincher, toisella äänekkäämmät näyttelijät sekä Sorkin. Kakkoslevyllä on mm. neliosainen dokumentti elokuvan tekemisestä sekä osioita visuaalisesta toteutuksesta, jälkituotannosta ja musiikista. The Social Network on alkuvuoden kovin bluray/dvd-julkaisu.
TERO HEIKKINEN
Nykyaika (USA 1936) Diktaattori (USA 1940) Kultakuume (USA 1942) Chaplinin poika (USA 1971) Jos Kultakuumeen ja Chaplinin pojan vuosiluvut tuntuvat oudoilta, tässä selvitykset. Charlie Chaplin itse leikkasi Kultakuumeen uudelleen melkein kaksi vuosikymmentä alkuperäisen elokuvan ensi-illan (1925) jälkeen. Tulos on ristiriitainen. Alkuperäinen mykkäelokuva lyheni kymmenellä minuutilla ja siihen lisättiin uusi ääniraita, johon Chaplin sävelsi musiikin ja jossa hän toimii kertojana. Ohjaajanero selostaa usein käsittämättömiä itsestäänselvyyksiä, mikä syö elokuvaa kerronnallisesti. Lisäksi kuvakulmat ovat melkein kauttaaltaan alkuperäisestä versiosta poikkeavia (samanaikaisesti kuvattua vaihtoehtomateriaalia) eli kyseessä on oikeastaan täysin eri elokuva. Chaplinin poika (alunperin vuodelta 1921) sai myös uutta musiikkia puoli vuosisataa ensi-iltansa jälkeen, ja elokuva lyheni reilulla vartilla. Tässä kuitenkin ohjaaja säilytti mykkäelokuvan arvokkuuden, ja sen musiikki onkin yksi ohjaajan parhaista sävellyksistä. Nykyaika ja Diktaattori on julkaistu koskemattomina alkuperäisversioina. Chaplin ei aikanaan siirtynyt muiden elokuvatekijöiden vanavedessä suoraan äänielokuviin. Nykyajassa hän teki kompromissin ja käytti osittaista ääniraitaa päähenkilöiden ollessa silti "mykkiä". Kaikki tuntevat elokuvan legendaarisen tunnusbiisin Smilen, ja Nykyaikaa voidaan pitää lähtölaukauksena sille, että Chaplin aikanaan karkotettiin Yhdysvalloista. Uransa kunnianhimoisimman projektin Diktaattorin kanssa ohjaaja oli jo valmis ääniraidalliseen elokuvaan, ja tämän teoksen myötä häntä epäiltiin vieläkin vahvemmin kommunistiksi. Myös klassikot Kaupungin valot ja Sirkus julkaistaan ensi kuussa blu-ray/dvd-comboina.
DVD-ARVIOT
www.sue.fi
SUE
» 61 « NRO. 3
» MONOLOGEJA MUSIIKISTA JARKKO FRÄNTILÄ
MUISTA KUUNNELLA VÄLILLÄ
aupunki on täynnä ääniä. Helsinki on yhtä suurta työmaata. Katuporan ääni kaikuu pitkin keskustan rakennusten seiniä. Rytmi on hypnoottinen: mieleen tulee saksalaisen Einstürzende Neubautenin, Luhistuvien uudisrakennusten 80-luvun avantgardistiset teokset. Kaupunki soi jatkuvasti. Äänellisen epäsymmetrisesti kenties, mutta jokainen huudahdus ja pakoputken pamaus on osa elämän taustamusiikkia. Muutaman minuutin väkivaltainen rytmi turruttaa silti nopeasti. On päästävä melua karkuun. Aleksanterinkadulta on helppo koukata sisään Stockmannille. Hajuvesiosaston tuoksu iskee naamalle kuin ruoska. Vielä pahemmin iskee kuitenkin musiikki. Mariah Careyta. Naista, joka tekee musiikkia ihmisille, jotka kuuntelevat musiikkia tyhjän tilan täytöksi, jottei heidän tarvitse kuulla omia tyhjänpäiväisiä ajatuksiaan. Vähän Jason Piercen Spacemen 3 -yhtyeen tavoin: Piercen huumeiden käyttö oli 90-luvulla sen verran ahkeraa, että hän teki yhtyeineen levyn Taking Drugs to Make Music to Take Drugs to. Tyhjyyden täyttöä päihteetkin ovat. Liukuportaat vievät kerrosta alemmas dvd- ja cd-levyjen osastolle. Bat for Lashes laulaa Beckin kanssa haluavansa eksyä. Suuressa tavaratalossa ja edestakaisin vievässä liukuportaiden sekamelskassa kappale on ironinen. Kas kun ei The Clashin Lost in the Supermarket. Musiikki kuuluu parhaiten lasten dvd -elokuvien kohdalla, mikä on järkeenkäyvää. Markkinointi kannattaa kohdistaa mahdollisimman nuoriin. Mainostajat kutsuvat sitä "sijoittamiseksi tulevaisuuteen." Ensimmäinen koskaan nauhoitettu ääniviesti oli Thomas Alva Edisonin "Maijal oli karitsa" -lausahdus, jolloin nauhoitettiin lapsille suunnatun ääniteteollisuuden ensitahdit. Musiikkia on tätä nykyä täysin mahdotonta välttää. Alunperin kaupoissa soitettiin hidastempoista musiikkia, jotta asiakkaat pyörisivät myymälässä kauemmin. Sitä mukaa kun yhteiskunta muuttui hektisemmäksi, muuttui myös taustamusiikin tyyli nopeammaksi ja päällekäyvemmäksi. Farkkukaupoissa soi nykyään lähes poikkeuksitta indie, kun taas H&M:llä ja muissa nuoremmille ja laajemmalle asiakaskunnalle tarkoitetuissa orjapaja-vaateliikkeissä täsmämarkkinoitu MTV-höttö. Kuunteleeko kukaan enää liikkeiden taustamusiikkia? Kuuleeko sitä kukaan? Yksinäiset ihmiset kävelevät aina kuulokkeet korvillaan, ja ystävykset keskittyvät toisiinsa. Alitajuntaan yritetään vaikuttaa, mutta musiikista on tullut liian jokapäiväistä, jotta se voisi vaikuttaa meihin arkielämässä. Mihin tämä voi pahimmillaan johtaa? Olin marraskuun alussa katsomassa kahdesti The Nationalin keikkaa Kulttuuritalolla. Last.fm:n mukaan olen kuunnellut heidän viime vuonna ilmestyneen High Violet -levynsä 109 kertaa kotistereoideni kautta. Tähän ei ole laskettu mukaan niitä kertoja, kun olen kuunnellut levyn mp3-soittimeni kautta. Tuolloin kuuntelukerrat nousevat yli kolmeensataan kertaan. Keikalla istuessani yritin hyräillä mielessäni uuden levyn kappaleiden mukana. Vanhat menivät vielä ulkomuistista, mutta uuden albumin sävellyksien soidessa huomasin laulamisen olevan mahdotonta. En ollut kuunnellut levyä lainkaan. Se oli vain soinut taustalla, arkipäiväisten askareiden mukana, peittämässä tyhjää koloa, hiljaisuutta. En ollut keskittynyt siihen lainkaan. Väitin rakastavani levyä, mutta rakastin sitä vain pintapuolisesti. En tiennyt, mistä levyssä oli kyse. Hävetti. Ei niinkään se, etten sanoja osannut vaan se, että olin vajonnut musiikin kuuntelijan sijasta musiikin kuluttajan asemaan. Osasin hyräillä mukana, mutta en kuullut mitä Nationalin solisti Matt Berninger todella sanoi, vaikka miehen edellisten albumien sanoitukset ovat nykysanoittajien aatelistoa ja runoutta. Aatos siitä, että minusta on tullut Mariah Carey -fani aiheutti paniikin. Kuuntelin seuraavana päivänä High Violetin ajatuksella läpi, ja se avautui täysin uudella tavalla. Se, että nykyään julkaistaan paljon musiikkia hyvää ja huonoa on huono tekosyy sille, ettei kaikkea muka ehdi kuuntelemaan. Slow living -elämäntyyliä kannattaisi muutenkin harkita, jos alkaa tuntua siltä, ettei viikosta löydä kolmea varttia tiettyyn asiaan vaikkapa äänilevyyn keskittymiseen. Suorituskeskeisyys tappaa vapaa-ajankin hauskuuden, kun rentoutua ei osaa. Asiat avautuvat täysin uudella tavalla, kun niihin syventyy. Jää aikaa omille ajatuksille ja ymmärrykselle. Musiikki, lupaan parantaa tapani ja kiinnitän sinuun aivan uudella tavalla huomiota tästä lähin. 33 vuoden suhteen jälkeen ansaitset sen.
K
1c2a3b4b5a6c7b8c9a10a11a12b13c14c15b
VIIMEINEN SANA
1. Sodomin laulaja-basisti on a) Mike b) Headhunter c) Schmier
2. Michael Monroen rumpali on a) Karl Rockfist b) Steve Conte c) Ginger
3. Von Hertzenin veljessarjan vanhin on a) Mikko b) Kie c) Jonne
4. Within Temptation tulee a) Belgiasta b) Hollannista c) Luxenburgista
5. The Strokesin basisti on Nikolai a) Fraiture c) Hammond c) Casablancas
6. The Soundsin kitaristi on Felix a) Ivarsson b) Rubin c) Rodriguez
7. The Vaccinesin Árni Hjörvar tulee a) Norjasta b) Islannista c) Grönlannista
8. Symfoniassa ei soita a) Timo Tolkki b) Jari Kainulainen c) Jens Johansson
9. Rotten Soundin nykyinen basisti on a) Kristian Toivainen b) Toni Pihlaja c) Keijo Niinimaa
10. Joy Divisionin jäsenet perustivat a) New Orderin b) The Curen c) Missionin
11. Part Time Killer tulee a) Lahdesta b) Hämeenlinnasta c) Heinolasta
12. Kenen albumi R.O.C.K. on? a) R.O.C.K:in b) Kirkan c) Juicen
13. Iida Umpikujan albumin julkaisi a) Fonal Records b) Stupido Records c) Plastic Passion
14. Ruisrockissa ei esiinny a) Fleet Foxes b) The National c) King Diamond
15. Nightwishin Imaginarium on paitsi levy, myös a) kirja b) elokuva c) treenitila
SUE
» 62 « NRO. 3
» VIIMEISET SANAT #7
Maaliskuun viimeisen sanan saa elektropopbändi Huminoidan K-K. Sitten viime näkemän olen... kaunistunut niin. En tiedä kuinka sanoisin sen paremmin. Viimeksi ostamani levy oli... The Byrdsin Sweetheart of the Rodeo. Vinyyli kahdella eurolla!! Se ei kyl oo kauheen hyvässä kunnossa. Viimeksi näkemäni elokuva oli... Inception. Ainakin se on viimeisin, josta jäi jotain mieleen. Viimeinen asia, johon suostuisin, on... Enhän mä suostu juuri mihinkään! Näitä on aivan liikaa, en tohdi listata! Viimeksi itkin, koska... jäin auton alle ja pelästyin vähäsen. Viimeksi nauroin, kun... Mähän nauran koko ajan. Ihme hihittäjä! Viimeisin levy, jota suosittelin kaverilleni, oli... Blonde Redheadin Penny Sparkle. Killing Joken Absolute Dissentiä kanssa mouhotin just jollekulle. Viimeksi näkemäni uni oli... jotakin, joka liittyi kallonporaukseen, galaksienvalisiin etanoihin ja teenjuontiin. Viimeksi kuluneen vuoden aikana Huminoida on... saanut valmiiksi ensimmäisen täyspitkän levynsa Whiter Albumin. Erikoinen kattaus elektropoppia ja outoja sävyjä. Whiter Albumin viimeinen biisi on... nätti syntsapoppi nimeltä Time And Space / Whiteout.. Vilpittömän oloista tilitystä. Viimeksi lauloin suihkussa... En varsinaisesti laula suihkussa, vaan hyräilen, tuhisen ja huminoin. Ja matkin rumpukonetta. Halvat on huvit! Viimeistään silloin on aika lopettaa, kun... kuin mustekala kutreinaan hän eteenpäin liitää, bensanhajuinen berberi pilvilöitä piirtää. Viimeiset sanani ovat... "Mo-moooi!"
SUE
» 63 « NRO. 3
mcr osoittaa, että unelmien toteuttaminen kannatta.
- MISS MIX -
yhtyeen teennäinen rockteatteri toimii hykerryttävästi.
- NYT -
kyseessä saattaa hyvinkin olla vuoden rocklevy.
- R U M BA -
SU 20.3.2011
SPECIAL GUEST
LI PUT: 4 9 /4 7 + MAHD. TO IM IT U S K U L U T
HARTWALL AREENA,
HKI
PLUS GUESTS
TO 16.6. / KAISANIEMI, HKI
MYCHEMICALROMANCE.COM
UUSI LEVY NYT KAUPOISSA
LIPUT: 68,75E + MAHDOLLISET TOIMITUSKULUT
WWW.LINKINPARK.COM WWW.MUSICFORRELIEF.ORG
LIVE NATION AND WME PROUDLY PRESENT
KALASATAMA, HELSINKI
SATURDAY 2. JULY 2011
SPECIAL GUEST
MORE BANDS TO BE ANNOUNCED
LIPUT: 68 + MAHD. TOIMITUSKULUT // MAX. 6 LIPPUA/ASIAKAS. WWW.FOOFIGHTERS.COM
+ possible delivery fees LIPUT MYYNNISSÄ KESKIVIIKKONA!
Tickets 85 e
FOR TICKETS, SPECIAL OFFERS PLUS INFORMATION AND EVERYTHING ELSE - SONISPHEREFESTIVALS.COM
SUE
» 64 « NRO. 3