Sitratori 3, Kannelmäen asema Avoinna: Ma-Pe 10-18, La-Su 10-15 P. 09-454 8560 ITSEPALVELUKIRPPUTORI Varaa myyntipaikka nyt myös netistä ainokirpputori.fi No 12 19.12.2018 • 54. VUOSIKERTA WWW.TANOTORVI.FI JULKAISIJA KAARELA-SEURA RY norm. 14,36 € JOULUKUUN TARJOUS ma–pe 8–19, la 10–16 Vanhaistentie 3, K-Marketin vieressä www.kannelmaenapteekki.fi Saat tarjouksen myös Malminkartanon apteekista Luutnantintie 5, terveysaseman lähellä Bevita Eye 20 x 0,5 ml 12 00 Tarjous voimassa 31.12. asti. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! ELÄINLÄÄKÄRIASEMA EVIDENSIA KANNELMÄKI Soittajantie 1, Kannelmäki p. 0201 750 020, evidensia.fi AVOINNA ma-pe 8-19.30 ja la 12-18. Toivoo koko Kannelmäen klinikan väki Soitto 020-alkuiseen numeroon maksaa kiinteän verkon liittymästä 8,35 snt/puhelu + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min. Kannelmäen Soitannollinen Seura toivottaa kaikille lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista uutta vuotta! Kanneltalossa juhlittiin itsenäisyyttä Duo FrimFram Kapellimestari, viulisti Luiz Ramirez, viulisti Varpu Silvennoinen ja kitaristi, seuran puheenjohtaja Seppo Lindy.
2 19.12.2018 Tanotorvi on Kaarelan ja ympäristön kulttuurija kotiseutulehti. Se on perustettu vuonna 1964. Painos 25.000 kpl Lehti jaetaan ilmaiseksi kaikkiin talouksiin. Jakelualue: Kannelmäki, Hakuninmaa, Maununneva, Malminkartano, Konala, Pitäjänmäki, Lassila, Pohjois-Haaga, Etelä-Haaga. Nippujakelu: Myyrmäki, Kaivoksela. Jakelu virastoihin: alueen kirjastot ja Helsingin kaupungin virastot. Julkaisija: Kaarela-Seura r.y. Päätoimittaja: Jauri Varvikko, 040 512 5105 jauri.varvikko@eepinen.fi Osoite: Pakilantie 98 A 1, 00670 Helsinki Toimitusneuvosto: Professori Seppo Lindy MKT Heikki Majava Fil.tri Heikki Tuurala Toimittaja Kari Varvikko Valt.maist Jauri Varvikko Ilmoitusmyynti/Sivunvalmistus: Eepinen Oy Puh. 010 3206 664 tanotorvi@eepinen.fi Ilmoitushinnat: Tekstissä: 1,20 /pmm Takasivu: 1,30 /pmm Paino: Sata-Pirkan painotalo Oy, Pori Jakelu: Helsingin Jakelu-Expert Oy Hankasuontie 3, 00390 Helsinki Puh. 09 5615 6400 http://hjex.fi/jakelupalaute PESULA NOUTOPALVELU kotiovelta kotiovelle (koko pääkaupunkiseutu) vain 10 € esim. puvuntakki 16 20€/kpl Mattopesut alk. 8 95€/m 2 MATTOJEN JA LIINAVAATEPESUN YKKÖSMESTA TÖÖLÖSSÄ JA MYYRMANNISSA TÖÖLÖNTULLIN • Mannerheimintie 83, Hki • p. 09 2418 770 MYYRMANNIN • Iskoskuja 3 A, Vantaa • p. 040 455 1230 sis. nouto & palautus T A R JO U S T A R JO US RIISIPUURO , oikea joulupukki, enkelikello, kauneimmat joululaulut, imelletty perunalaatikko, piparkakkutalo, taatelikakku, kyntelikkö ikkunalla, jouluvalot parvekkeella, hautausmaan kynttilämeri, lahjapapereiden kahina, joulupäivän kirkko, lahjakortti varattomalle yksineläjälle. Mistä rakentuu oikea joulumieli? Lapsuuden muistoista, niistä vuosista kun on itse alkanut rakentaa joulua – joulua ei ole enää vietetty lapsuuden kodissa, ulkomailla vietetystä joulusta, ensimmäisistä jouluista lastenlasten kanssa. Joulumieli voi olla myös haikeaa tai luovuttavaa, tutussa joulunviettäjien joukossa ei olekaan enää samoja ihmisiä, jotka ovat olleet mukana vuosikaudet, vuosikymmenet. Heidän muistolleen voimme sytyttää kynttilät vaikkapa omalle parvekkeelle tai pihalle, jos askeleet eivät vie hautausmaalle. Jouluruoka on iso osa joulua. Muutama vuosi sitten jokainen perheenjäsen lastenlapset mukaan lukien sai kertoa mistä jouluruoasta hän ei olisi valmis luopumaan. Joka joulu kun puhe jossain vaiheessa kääntyi siihen että ovatko kaikki jouluruokamme todella tarpeellisia. Tyttärenpojan lapussa luki keitetyt perunat. Teini-ikäinen poika ei välittänyt kalapöydän herkuista eikä ollut pannut merkille että aikuiset söivät perunoita kalojen ja sillien kanssa. Hän pelkäsi, että pöydässä ei olisikaan tavallista hänelle maistuvaa syötävää. Jaksan edelleen hämmästellä, miten runsas joulupöytä oli lapsuudessa, aikana jolloin ruoka oli arkena aika vaatimatonta. Oli livekala kastikkeineen, kinkku ja vihreät herneet, lanttu-. maksa-, perunaja porkkalaatikko. Oli lasimestarin silliä ja muutakin suolakalaa, rosollia. Jälkiruokana oli sekahedelmäkeittoa ja riisipuuroa. Kun uusia herkkuja on ilmestynyt pöytään ei vanhoista juuri ole luovuttu. Livekalaa ei kukaan halua syödä. Valmistan sitä itselleni joulun välipäivinä – kun kukaan muu ei ole syömässä. Lehdet ja sosiaalinen media pursuaa uusia joululeivonnaisten ja jouluruokien ohjeita. Monia tekee mieli kokeilla ja niin valikoima vain kasvaa. Joulumieleen kuuluu merkillinen vapaus. Lapsuuden ja nuoruusvuosien parhaita joulumuistoja on joulupäivän aamu. Silloin oli lupa lukea kaikessa rauhassa, kukaan ei hätistellyt. Ruokia oli valmiina niin paljon että riitti kun keitettiin uudet perunat. Nuoremmat sisarukset leikkivät uusilla leluillaan. Onneksi veljet saivat usein lahjaksi jääkiekkomailoja ja -lätkiä eli olivat vielä kaiken lisäksi ulkona. Sai todella olla rauhassa. Jouluun liittyy mielikuva auvoisasta yhdessäolosta, perheenjäsenten kokoontumisesta yhteen – ehkäpä vain tämän yhden kerran vuodessa. Meillä on taipumus ladata joulun ympärille odotuksia, jotka helposti romuttuvat ja pettymys voi purkautua hyvinkin ikävällä tavalla. Kukaan ei julista ettei joulua pitäisi juoda liikaa, ei nipottaa turhista asioista, antaa kanssaihmisten, läheistenkin olla juuri sellaisia mitä he ovat. Jospa menisi niin hyvin ettei tarvitsisi miettiä kuin kahta vaihtoehtoa: joulu livekalalla tai ilman. Leena-Maija Tuominen Keitettyjä perunoita ja mätikakkua HA MM AS KA AR I HA MM AS LÄ ÄK ÄR IAS EM A HA MM AS LÄ ÄK ÄR IAS EM A HA MM AS KA AR I OY Va nh ais ten tie 3, 00 42 He lsin ki • Pu h. (09 ) 43 66 39 • Fax (09 ) 56 6 31 44 • Krn ro 39 7.4 56 • LY 06 86 07 6-5 • Ko tip aik ka He lsin ki Van ha iste nti e 3, 00 42 He lsin ki, Pu h. 09 43 66 39 HAMMASKAARI HAMMASLÄÄKÄRIASEMA HAMMASLÄÄKÄRIASEMA HAMMASKAARI OY Vanhaistentie 3, 00420 Helsinki • Puh. (09) 4366 390 • Fax (09) 566 3144 • Krnro 397.456 • LY 0686076-5 • Kotipaikka Helsinki Vanhaistentie 3, 00420 Helsinki, Puh. 09 4366 390 Toimimme edelleen Wanhalla Ostarilla kaikki palvelut samalla klinikalla • Implanttiklinikan palvelut kirurgiasta valmiiseen kruunuun tai siltaan • Panoraamaja 3D-kuvaukset • Keraamiset täytteet, laminaatit ja kruunut jopa yhdellä käynnillä • Kaikki yleishammaslääkäripalvelut • Suuhygienistin hoito ja valkaisut JOULUTARJOUS: • Valkaisu vastaanotolla 250€ • Zoom-valkaisu 350€ • Maksuton implanttihoitoarviointi (voimassa 23.1. asti) Jari Laitinen , EHL suukirurgia, implanttikirurgia Pauliina Uutela , yleishammaslääkäri Olga Vabistsevits , yleishammaslääkäri Jaakko Partanen , erikoistuva hammaslääkäri Tuire Laitinen , suuhygienisti Sari Vuorinen , suuhygienisti PRISMA KAARI KANNELMÄKI Kauppakeskus Kaari, Kantelettarentie 1, 00420 Helsinki PRISMA KAARI AVOINNA 24h PRISMAN VÄKI TOIVOTTAA RAUHALLISTA JOULUA! PRISMA KAARI AVOINNA 24 H
19.12.2018 3 Pääkirjoitus Seuraava numero ilmestyy 23.1.2019. Aineisto toimitukseen 11.1. mennessä. JOKO PISTIT VERONPALAUTUKSET PALAMAAN? Ulkomaanmatka? Joululahjoja? Vaatteita ja hemmottelua? Suuri osa suomalaisista nautti jälleen kerran isoista veronapalautuksista. Niillä sitten ostellaan lahjoja ja herkkuja joulupöytään; ehkä kunnon rakettipaketti uudenvuodenaatoksi? Tai normaalia suurempi luotonlyhennys, että on sitten enemmän pelivaraa ensi vuonna? Näin raha kulkee käsiemme kautta, mutta vain lyhyen aikaa. Edes pankit eivät pidä rahaa nykyisin omanamme, vaan se käväisee tileillä hetken aikaa, jatkaakseen matkaa globaalissa numerovirrassa. Ennen tiliemme valuutta oli pankkien velkaa meille, nyt se on meidän velkaamme rahoitusyhtiöille ja siksi talletuksille ei makseta korkoa, vaan kuluttajat maksavat korot. Normaali länsimaalainen tuhlaa vuodessa noin kymmenen tonnia hiiltä, mikä on myös paljon rahaa. Kotitalouksien kulutus muodostaa viime kädessä suurimman osan kaikista päästöistä. Kulutamme asumiseen, liikkumiseen, lämmitykseen, ruokaan ja shoppailuun... Nyt skeptikko huutaa, että mitä sitten, ei ole vaarallista! Alarmisti taas sanoo, että lopeta lihansyönti, sammuta valot ja myy autosi! Tässä syntyy helposti se suurin harha, että hallitsisimme lähipiirimme kokonaiskulutusta. Todellisuudessa viritelmä menee vaikkapa niin, että kuljet polkupyörällä tuulessa ja tuiskussa koko vuoden, asut puolihämärässä ja jätät lihan ja palkitset lopulta itsesi tuhlaamalla vuoden aikana säästämäsi hiilen viemällä perheesi etelään lomalle. Kun säästät yhdessä paikassa, tuhlaat enemmän toisessa. Saamamme palkka ei säily, vaan menee johonkin. Bruttokansantuotteen kasvaessa tarjonta ja kysyntä lisääntyvät ja päästöt kasvavat. Toinen harhakuvitelma on se, että jos en vaikka tankkaa bensaa, niin se säästyy. Ei. Länsimaisen kysynnän pienentyessä öljyn markkinahinta putoaa, jonka jälkeen kehittyvien maiden kulutus kasvaa. Jos et aja tänä vuonna autolla Lappiin, niin lentoyhtiöt saavat kerosiininsa hieman halvemmalla ja Virtanen maksaa lentolipusta sen ja sen verran vähemmän. Jos Virtanenkaan ei lennä, niin elintasonsa noususta nauttiva kiinalainen kyllä ostaa menopaluulipun Suomeen poroja katsomaan. On hyvin yleistä, että poliitikot ja jopa ympäristötutkijat sortuvat idealististista syistä joskus tekemään kuluttajia ja kulutusta koskevia virhepäätelmiä. Yleisin virhepäätelmä syntyy niin sanotun Jevonsin paradoksin kautta. Kuvittelemme, että teknologinen kehitys ja jonkin asian tehostaminen vähentäisivät kulutusta. Tosiasiassa ne lisäävät kulutusta, sillä tuotannon tehostaminen tiputtaa valmistuskuluja ja tuotteen tason nostaminen lisää kysyntää. Esimerkiksi korkeatasoinen, halpa ja vähän kuluttava auto lisää ajamista. Tällä hetkellä Euroopassa pyritään suitsimaan öljynja hiilenkäyttöä veroja kiristämällä ja puhdasta energiantuotantoa lisäämällä. Kuluttajatasolla ajatellen päästöjen pitäisi pienentyä. Makrotasolla ajatellen meidän sähkönkulutuksemme lisääntyy, muiden maanosien öljynkulutus kasvaa, valtio tuhlaa kansalaisilta keräämänsä sähköja öljyverorahan muuhun, tuotantoyritykset ulkoistavat loputkin työpaikat ja yleiset levottomuudet, vaikkapa Pariisissa, saavat lisää tulta. Kuinka kauan uskoisitte eurooppalaisten pysyvän rauhallisina, jos kulutuskäyttäytymistämme ohjailtaisiin pelkin veronkorotuksellisin keinoin? Onkin kaksinaismoralismia, että yhteiskuntamme huutaa vuosikymmenet jatkuvan kasvun perään, kouluttaa meistä urbaaneja himoshoppailijoita, tuomitakseen lopulta ohjeidenmukaisen käyttäytymisemme, minimalismia ja katumusta vaatien. Samaan aikaan se on antanut suuryritysten putsata meitä vastuuttomasti ja mahdollistanut työn siirtymisen muualle. Olemme homo consumericuksia, ennalta-arvaamattomia ja kyltymättömiä massakuluttajia, jotka eivät muuksi muutu, vaikka mitä tehdään. Kerääminen ja kuluttaminen on luontomme. Annoitko jo periksi? Emme yksilötasolla kykene vaikuttamaan globaalin ihmismassan aiheuttamaan tuhoon ja rasitteeseen, mutta valinnoillamme on merkitystä. Voimme vaikuttaa esim. volyymiin ja laatuun. Suosimalla kotimaista tuotantoa, kuten elintarvikkeita, voimme vaikuttaa sen monipuolisuuteen ja kestävyyteen. Lähiruoka, ehkä jopa itse kerätty tai tuotettu, on aina varma valinta. Kun teet vielä viimeisiä jouluostoksia, niin en kehota säästämään, vaan miettimään, voisiko rahat kuluttaa johonkin pysyvään, joka ei katoa hiilenä ilmakehään aivan heti tai rasita luontoa erityisesti. Jos pystymme kuluttamaan laadukkaasti, sitoutuvasti ja uudistuvasti, on se pois köyhtyvän pallomme kokonaisrasitteesta. Anna lähipiirillesi ja ympäristöllesi pysyvä joululahja; lahja joka ei päädy heti Ämmäsuolle tai pöntöstä alas. Hyvää joulua! Jauri Varvikko, jauri.varvikko@eepinen.fi Ihmisen kulutus on lähes vakio KANNELMÄEN vanhan ostoskeskuksen alueen uudisrakentamisen hanke etenee ja voi hyvin. Sävelkortteliksi nimetyn korttelin ensimmäisen rakentamisvaiheen kaksi rakennusta ja niihin liittyvät liiketilat valmistuvat keväällä 2019. – Asuntojen myynnin osalta on asuntomarkkinassa tapahtunut kuluvan vuoden aikana hienoista hiljentymistä. Tämä aiheuttaa sen, että Kannelmäen uusien myytävien asuntojen kysyntä ei ole sillä tasolla, että niiden rakentamista voidaan aloittaa, kertoo myyntipäällikkö Virpi Niinivuo Pohjola Rakennus Oy Suomesta. – Olemme kehittäneet seuraavan myytävän kohteen suunnitelmia niin, että uudella ennakkomarkkinoinnin kierroksella saisimme riittävän suuren varausasteen ja saisimme seuraavan asuntohankkeen rakennustyöt käyntiin. – Kaupunki edellyttää, että alueelle tehdään hallintamuotojen suhteen monipuolista asuntotuotantoa. Tässä yhteydessä tutkimme myös vaihtoehtoja seuraavien rakennusvaiheiden hallintamuotoihin, jolloin koko alueen rakentuminen nopeutuu, Niinivuo toteaa. Korttelin rakentamista voi seurata www.uusikannelmaki.fi -sivuston viikkotiedotteista ja sivustolla myös lisää muuta tietoa. Uuden Kantsun ensimmäinen vaihe etenee Helsingin kaupunki sai 1259 ehdotusta OmaStadi.hel.fi –alustalle, miten kehittää kotikulmia ja koko Helsinkiä. Valtava suosio ilahduttaa. On hienoa lähetä yhdessä kaupunkilaisten kanssa tekemään konkreettisia suunnitelmia näin suuresta määrästä hyviä ehdotuksia, sanoo Kirsi Verkka , osallistuvan budjetoinnin kehittämispäällikkö. Yli 3000 ihmistä kirjautui OmaStadi-hel.fi -verkkosivulle 15.11. – 9.12. jättääkseen ideansa, kommentoidakseen ehdotuksia ja tutustuakseen niihin. Stadiluotsit järjestivät yhteensä noin 100 tilaisuutta eri kaupunginosissa tukeakseen kaupunkilaisia osallistumisessa. Sadoissa keskusteluissa ja OmaStadi-peli-illoissa stadiluotsit tarjosivat kiinnostuneille keinoja ideoida ja suunnitella oman näköistä, toimivaa kaupunkia. Tämä on ensimmäinen vuosi, kun Helsingin kaupunki on varannut budjetistaan 4,4 miljoonaa euroa kaupunkilaisten päätettäväksi. Kaupunki on jaettu seitsemään suurpiiriin ja kullekin alueelle on annettu rahasumma asukasmäärän mukaan. Viidennes rahasummasta eli 880 000, on varattu koko Helsingin yhteisiin hankkeisiin. Yhdessä ideoista suunnitelmiksi Seuraavien viikkojen aikana kaupungin palvelut kommentoivat ja arvioivat ehdotuksia suhteessa osallistuvan budjetoinnin reunaehtoihin. Jokainen ehdotus luetaan ja merkitään joko sellaiseksi, että se täyttää annetut reunaehdot tai ei täytä niitä. Kevään aikana ehdotuksista tehdään suunnitelmia yhdessä asukkaiden, kaupungin työntekijöiden, yhteisöjen ja yritysten kanssa. Suunnitelmia tehdään OmaStadi palvelussa ja yhteisissä tapaamisissa. Suunnitelmaan voidaan yhdistää useampia ehdotuksia. Kaikki OmaStadin reunaehdot täyttävät ehdotukset otetaan mukaan suunnitelmiin. Tavoitteena on tehdä tasalaatuisia suunnitelmia ja tukea yhdenvertaisuuden toteutumista. Kaikki suunnitelmat näkyvät OmaStadi.hel.fi palvelussa, jossa niitä voi kommentoida. Helmikuussa järjestämme jokaisessa suurpiirissä OmaStadi-Raksoja, joihin kutsumme ehdotusten jättäneitä kaupunkilaisia mukaan tekemään suunnitelmia. Koko kaupunkia koskeville ehdotuksille on myös oma tilaisuutensa, sanoo Verkka. Kun suunnitelmat ovat valmiit ja niille on kaupungin palveluissa tehty kustannusarviot, suunnitelmat menevät äänestykseen. Suunnitelmia voivat äänestää kaikki 12-vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat helsinkiläiset. Suunnitelmien tekeminen ja äänestäminen tapahtuvat OmaStadi. hel.fi palvelussa. Yhteisöllisyys ja ekologisuus suosittuja teemoja Ehdotuksista välittyy kaupunkilaisten halu rakentaa yhteisöllistä kaupunkia. Asukastiloihin tai tilojen löytymiseen liittyviä ehdotuksia on paljon ja niissä on tavoitteena saada lisää tiloja, joissa kokoontua ja tehdä itse. Mukana on myös paljon uudenlaisia ja luovia ehdotuksia ja on kiinnostavaa nähdä, millaisia suunnitelmia näistä saamme yhdessä kaupunkilaisten kanssa tehtyä, Kirsi Verkka kertoo. Lisätiedot Kirsi Verkka, kehittämispäällikkö, Helsingin kaupunki, puh. 09-310 84026, 040 336 2281, kirsi.verkka@hel.fi Helsinkiläisiltä valtava määrä ehdotuksia osallistuvasta budjetoinnista Kaarelan OmaStadi -tapahtuma pidettiin marraskuussa Kanneltalon kahvilassa. Asukkaat olivat kerääntyneet paikalle kuulemaan alueen stadiluotsin Ella Tanskasen esitystä, ideoimaan, suunnittelemaan ja pelaamaan OmaStadipeliä. Kuva Jauri Varvikko Läntisen Helsingin osuus osallistuvan budjetoinnin määrärahasta on 613 210 euroa. Asukkaat jättivät OmaStadi.hel.fi -sivustolle 165 läntistä Helsinkiä koskevaa ehdotusta. Ehdotuksiin voi käydä tutustumassa: https://omastadi.hel.fi
4 19.12.2018 ALAN OLLA JO sen verran setämies, että otan molemmat otsikon varusteet käyttööni ensi tilassa. Eipä silti, on minulla ollut karvalakki aikaisemmin. Se tuhoutui varsin erikoisesta syystä. Hyllylle laittamani supinnahkainen karvalakki herätti Saara -kissassamme voimakkaan metsästysvietin. Kerran tultuani kotiin totesin, että lakki oli entinen. Saara oli tehnyt siitä selvää. Uutta lakkia en enää hankkinut, koska pidin tuolloin karvalakin käyttöä vanhan miehen puuhana. Tuolloin muodissa ollut suikan mallinen ”keinovagina” herätti mielessäni lähinnä hilpeyttä. Ei, vihreää baskeria minä olen käyttänyt jo siksi, että sen voi rutata huoletta taskuunsa eikä se häviä, kuten hatulla on tapana. Ne pöllitään hattuhyllyltä tai sitten ne putoavat pöydän alle. Pitkät kalsarit ovat myös ongelmalliset. Vanhempi mies voi niitä kyllä huoletta käyttää. Lämpimätkin ne ovat, päällelaitto on yksinkertaista, keltainen puoli eteen ja ruskea taakse. Vakiintuneessa parisuhteessa elävät voivat kalsareita käyttää. Niin kutsutut ”alan miehet” karsastavat kuitenkin näitä seksintappajia. Kukin menetelköön tilanteensa mukaan. Karvalakki tuli mieleeni Antti Litjan Mielensäpahoittajasta. Olen huomannut itsessäni hieman samoja piirteitä. Valitan ja känisen lähes kaikesta. Kohdallaan eivät ole kuin omat tekemiset. Kukaan ei ymmärrä mistään mitään. Kaikki on tehty vaikeaksi. Ennen olivat asiat paremmin. Onko tuttua? On pakko todeta kuten Matti Nykänen, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Tulevasta emme tiedä ja ainakin minä realistis kyynisen elämänasenteen omaavana en usko mihinkään yliluonnollisiin asioihin. Yllätyn kyllä iloisesti, mikäli jotain mukavaa sitten siellä toisella puolella on. Kyllä se on varmempaa ne ilot tällä puolella kokea. Olen varmaankin julistanut tätä filosofiaani aiemminkin. Tämän lehden myötä tulee 25 vuotta täyteen Tanotorven kolumnistina. Kirjoittaminen on tunnetusti hyvää terapiaa. Kirjoittamaan oppii lukemalla ja elämällä, näin totesi Arto Paasilinna eläessään. Lisäisin tähän terapiapuoleen vielä karaoken laulamisen, mikäli musiikki kiinnostaa. Siitä saa totisesti voimia kun taputetaan ja pyydetään lisää. Ai että tuntuukin hyvältä. Tällaiseksi suosion kerjäläiseksi on tultu. En ole juurikaan lueskellut vanhoja juttujani, vaikka ne ovat kyllä tallessa. Kuitenkin luin tässä ensimmäiset sepustukseni joulukuulta 1993. Otsikot olivat kovin tunnevoittoisia: Yksinäisen joulu ja Työttömyyttä ei tarvitse hävetä. Muistan tunnetilani kirkkaasti. Työnantajani oli juuri mennyt nurin, naisystävä oli minut jättänyt, ei siitä puuttunut enää muuta kuin se laulussa mainittu käsien palelu. Suivaisaa oli. Eipä sitä pidä jäädä kotiin kitumaan. Kannelmäen vanha ostari oli tuolloin jonkinlainen köyhän miehen Las Vegas. Viihtyisiä kapakoita oli 7-8 kappaletta. Menoa ja meininkiä oli joka makuun ja tarpeeseen. Tulipa tuolloin tutustuttua moniin kavereihin, joita vieläkin näen. Suuri osa on poistunut. Vaan alkoihan aurinko vihdoin paistaa. Kuluneeseen 25 vuoteen mahtuu myös tosi upea 19 vuoden ajanjakso. Tutustuin keväällä 1995 elämänkumppaniini Tepaan. Hieno ajanjakso päättyi hänen tosi yllättävään poismenoonsa kesällä 2014. Se oli elämän järjestämä totaalinen lattiaan lyönti. Luku on laskettu, elämä jatkuu. Missä merkeissä, en tosiaan tiedä. Aika näyttää. Kun tässä katselen ikkunasta, niin huomaan, ettei Kantsun vanha ostari ole todellakaan entisensä. Voisi kuvitella, että tässä asustelisi jossakin Syyrian sotatoimialueella. Tunnelmallinen vanha ostari on suurimmaksi osaksi purettu ja revitty. Pari pytinkiä on tekeillä, tulevatko loput 9 rakennusta valmistumaan. Jos kaikki rakennukset valmistuvat joskus, niin luulisin, että jonkinlainen tiheästi rakennettu köyhän miehen Bronx tästä tulee. Las Vegasin meininki kuitenkin katoaa ikuisiksi ajoiksi. Eijjjumaliste, ei kun karvahattu päähän ja baanalle. Ei tämä elämä tähän lopu... laitan kuitenkin vielä Elviksen levyn Viva Las Vegas pyörimään, vanhojen aikojen muistoksi. Heikki Majava MAJAVAN MATKASSA Karvalakki ja pitkät kalsarit Arvoisa juhlaväki ! ”Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa -” Vietettäessä itsenäisyyspäiväjuhlaa tasavaltamme 100-vuotistaipaleen tuntumassa tiedämme kaikki, että tieltä itsenäisyyteemme ei puuttunut dramatiikkaa eikä sattumanvaraisiakaan seikkoja. Ne olisivat toisin käyden saattaneet johtaa Suomen kansakunnan perikatoon. Yhtä kaikki, keskeistä 1900-luvun alkupuolella oli kansan vankka tuki pyrkimykselle irtautua tavalla tai toisella yhä ahdistavammaksi käyneestä Venäjän imperiumista. Poliittiset lähtökohdat toteuttaa tämä haave tarjosi bolsevikkien vuonna 1917 Pietarissa tekemä vallankaappaus. Mutta itsenäisyyteen pyrkimisen kivinen polku oli alkanut jo paljon aikaisemmin. On paikallaan, että erityisesti tänä vuonna huomion saavat ne nuoret miehet, jotka Jääkärimarssin sanoin, ”kun painui päät muut kansan, maan,” olivat ensimmäisten joukossa panneet syrjään omat etunsa jossain tulevaisuudessa siintäneen unelman, itsenäisen Suomen puolesta. Kuluvan vuoden helmikuun 25 päivänä tuli näet kuluneeksi 100 vuotta siitä aamuvarhaisesta talvipäivästä, jolloin Vaasan kaupungin asukkaat saattoivat olla sankoin joukoin jäällä Vaskiluodon sataman ulkopuolella vastassa s/s Arcturusja s/s Castor – nimisiä aluksia. Vuosia aikaisemmin Saksaan sotilaskoulutusta saamaan lähteneiden jääkäreiden pääjoukko oli lopultakin palaamassa kotiin. Jääkäriliikkeessä oli kysymys vaarallisesta kapinahankkeesta, johon liittyminen merkitsi suuren henkilökohtaisen riskin ottoa. Historiallinen tausta sille on selkeä. Autonomian kaudesta oli lähes sata vuotta ollut, erityisesti keisari Aleksanteri I:n Suomea kohtaan osoittaman suopeuden vuoksi, yhteiskunnallisesti rauhallista aikaa. Keisari oli maaliskuussa 1809 Porvoon maapäivillä muotoillut maan aseman tavalla, joka jäi aikakirjoihin Suomen valtakunnan syntysanoina: Suomalaiset oli nyt ”kohotettu kansakuntien joukkoon”. Erityisen merkityksellistä on, että keisari oli, jo ennen 17.9.1809 solmittua Haminan rauhaa, Suomen sodan siis vielä jatkuessa, kesäkuussa 1808 julkaisemassaan manifestissa luvannut, että vallatun maan väestö sai säilyttää Ruotsin vallan aikaiset lakinsa ja hallintokulttuurinsa. Ne olivat oikeusvaltiokehityksemme kannalta ratkaisevat elementit. Niiden varassa kansallinen identiteettimme saattoi yhteiskunnan yleisen kehityksen osalta juurtua ja ryhtyä versomaan. Mutta autonomisen Suomen poliittinen tilanne kääntyi 1800-luvun lopulla huonoon suuntaan, huipentuen vuonna 1899 ns. helmikuun manifestiin sekä sitä seuranneisiin kahteen sortokauteen. Venäläistämispyrkimykset tuntuivat kaikessa ja kaikkialla. Jääkäreiksi lähteneiden miesten sukupolvi oli varttunut aikuisiksi tuona suomalaisia syvästi ahdistaneena aikana. Se passiivinen vastarinta, jonka kannattajat olivat vanhempaa, poliittisesti verraten huolettomia aikoja elänyttä ikäpolvea, tuntui nuorissa nyt aivan toivottomalta. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhan kaltaisilla väkivallanteoilla ei Suomen asiaa olisi voitu ratkaista. Mutta lähestymässä ollut ensimmäinen maailmansota muutti tilanteen. Silloin alettiin yleisemmin uskoa siihen, että uudet olosuhteet saattaisivat avata mahdollisuuksia myös Suomen itsenäisyyden asialle. Tässä vaiheessa nousivat itsenäisyysliikkeen kannalta keskeiseen rooliin uuden ajan airueina ylioppilaat, joiden keskuudessa aktivismi oli jo ehtinyt saada vankan jalansijan. Kuin pisteenä i:n päälle Venäjä julkaisi 17.11.1914, suomalaiset täysin yllättäen, ns. marraskuun manifestin, jonka sisältämillä toimilla oli kiistattomasti määrä tehdä loppu Suomen erityisasemasta keisarikunnassa. Se oli kuin sodanjulistus etenkin ylioppilasnuorisolle, ja johti nopeasti lähes 2000 miehen vahvuiseksi kasvaneen jääkäripataljoonan syntymiseen. Jääkäreiden merkitystä nuoren valtion armeijan kehittämisessä ja heidän panostaan eteen tulleiden sotien johtotehtävissä tuskin voi yliarvioida. Heidän joukostaan nousi talvija jatkosodan rintamien johtotehtäviin 49 kenraalia, 89 everstiä ja 106 everstiluutnanttia alemmasta upseerikunnasta puhumattakaan. Mannerheim-risti myönnettiin 20 jääkärille. Oma lukunsa on, että ironiaa ilmentävä historian murheellinen jakso kertoo siitä ahdistuksesta, joka kotiin palattaessa kohtasi Suomea Venäjän vallasta vapauttamaan lähteneitä nuoria miehiä. He joutuivat toteamaan, että kotona olikin edessä osallistuminen kamppailuun, jossa veli oli noussut veljeä vastaan. Sellainen historian oikku ei ollut voinut olla yhdenkään Suomen itsenäisyydestä haaveilleen jääkärin mielessä Saksaan lähdettäessä. Sotiimme liittyvä keskusteluilmapiiri on nykyisin vapautunut ja avoimempi kuin mitä se ulkopoliittisista syistä aikoinaan oli. Näin nuoremmallekin sukupolvelle on aidosti avautunut se, mistä oli kysymys noina kohtalon vuosina, jolloin koko kansan puolustustahto oli itsestäänselvyys. Olihan suomalaisille viimeistään talvisodan alkaessa selvinnyt, miten armottomat olivat vihollisen tavoitteet Suomen suhteen. Itsenäisyyspäiväämme kuuluvat edelleen traditiot. Voimme seurata lipunnostoa Helsingin Tähtitorninmäellä, valtiollista juhlajumalanpalvelusta sekä valtakunnallista sotilasparaatia – vuoden mediatapahtumasta, tasavallan presidentin juhlavastaanotosta nyt puhumattakaan. Paraati on osoitus siitä, että kansalaisilla on vankka tahto tarvittaessa puolustaa ikiaikaista reviiriämme. Merkille pantavaa on sekin, että yleisestä asevelvollisuudesta äskettäin luopuneet naapurimme Ruotsissa ovat aloittaneet paluun ”maailmanpoliisin” sotilasdoktriinistaan kohti asevelvollisuusarmeijaa. Tämän päivän iskusana on korkea teknologia. Hyvä niin, mutta valitettavaa on, että ihmisessä itsessään ei sen myötä näytä sisäisesti tapahtuneen vastaavaa suotuisaa kehitystä. Vaikka kylmän sodan aikakausi on päättynyt ja suursodan uhka jäänyt taustalle, näemme kansojen ja kansanryhmien keskinäisten konfliktien olevan arkipäivää, jopa keskellä itseään sivistyneenä pitävää Eurooppaa. Perinteisen toteamuksen mukaan onnistunut ulkopolitiikka on myös parasta puolustuspolitiikkaa. On syytä sydämestään toivoa viisautta pienen maamme ulkopolitiikasta vastuussa oleville. Mannerheimin, Rydin ja Paasikiven kaltaisten etevien ja kylmähermoisten valtiomiesten osaamisen varassa on kansamme kohtalo kriisiaikoina ollut, ja tulee sitä seuraavienkin sadan vuoden kuluessa olemaan. Ulkopolitiikan pelipöydässä on diplomatialle aina enemmän tilaa sellaisella valtiolla, jonka rajoja tiedetään uskottavalla tavalla suojattavan. Varautuminen parhaan pelitilan luomiseen diplomatialle ei voi olla militarismia. Se on maataan ja sen asukkaita rakastavan kansan ilmaus halusta elää rauhassa ja välttää kaikkia selkkauksia – mutta samalla osoitus valmiudesta puolustaa ulkoista koskemattomuuttaan, jos paraskaan diplomatia ei enää auttaisi. Tarkoitukseni ei tietenkään ole tänä juhlapäivänä korostaa pelkästään maan turvallisuuteen liittyvien kysymysten merkitystä kansamme vaiheita tarkasteltaessa. Mutta Suomen itsenäisyys on – toisin kuin monessa kansallispäiväänsä riehakkaasti viettävässä maassa – hankittu ja myöhemmin varjeltu sellaisin inhimillisin uhrauksin, ettei niitä ole koskaan syytä ohittaa silloin, kun ollaan koolla iloitsemassa oikeudesta päättää asioistamme vapaassa Suomessa. Tämä korostuu tänään siksikin, että joukossamme vielä on niitä arvonsa ansainneita veteraaneja, joiden muistoissa nämä vaikeat ajat edelleen ovat. Sadan vuoden virstanpylvään tuntumassa oltaessa on jokaisen syytä asettaa itselleen kysymys siitä, mitkä ovat ne arvokkaimmat asiat, joiden vuoksi on aihetta tuntea iloa istuttaessa itsenäisen Suomen kansalaisina tässä salissa. Vastausten kirjo olisi epäilemättä laaja, kuten mielipiteen vapautta korkealle arvostavassa maassa kuuluukin olla. Juhlapuhujaksi kutsuttuna käytän hyväksi tilaisuutta esittää kaksi omasta mielestäni varteenotettavaa näkökulmaa, yhtäältä sivistyskeskeisen ja toisaalta oikeudellis-yhteiskunnallisen. Meillä suomalaisilla ei ole koskaan ollut, metsävarojamme lukuun ottamatta, ylettömiä luonnonrikkauksia tai muuta merkittävää kansallisvarallisuutta. Kohta laulettavassa Maamme-laulussakin lausutaan näin: ”On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet”. Harvemmin tulee ehkä ajatelleeksi tuon säkeen taustaa. Johan Ludvig Runeberg purkaa siinä sanoiksi sen kansallisen pettymyksen, jota 1800-luvun alkupuolella tunnettiin eri puolelta maata löydettyjen kultaesiintymien osoittauduttua lopulta mitättömiksi. Mutta kulta onkin Suomessa halki vuosisatojen vuoltu aivan muualta. Ainakin varttuneempi polvi on koulussa laulanut tämän esityksen otsikkona olevaa, aikanaan epävirallisena kansallislaulunakin pidettyä ”Arvon mekin ansaitsemme”kansansävelmää. Sanat lauluun on laatinut ensimmäisenä varsinaisena suomen kielellä kirjoittaneena kirjailijana tunnettu Jaakko Juteini. Vuonna 1810, siis vain vuosi autonomisen Suomen syntymisen jälkeen, tulevaisuudenuskoinen kirjailija onnistui nerokkaasti pukemaan sanoiksi sen todellisuuden, jonka varaan sekä henkinen että aineellinen hyvinvointimme on ajan saatossa rakentunut. ”Opin tiellä oppineita Suomessa on suuria, Väinämöisen kanteleita täällä tehdään uusia. Valistus on viritetty, henki hyvä herätetty”. Ajatuksensa ihanteelliseen tapaan ilmaisseen runoilijan viitoittamaa tietä on meillä osattu myös arkisesti askeltaa. On aivan erityisen tärkeätä muistaa kansakoululaitoksemme jo niin varProfessori Matti Kuusimäen juhlapuhe itsenäisyyspäiväjuhlassa Kanneltalolla 6.12. Professori, oikeustieteen lisensiaatti Matti Kuusimäki (s. 1943) toimi Suomen ensimmäisenä valtakunnansyyttäjänä vuosina 1997–2010. Ennen valtakunnansyyttäjän virkaa hän toimi kanneviskaalina ja hovioikeudenneuvoksena Vaasan ja sittemmin Helsingin hovioikeudessa sekä oikeusministeriön kehitysjohtajana.
5 19.12.2018 14 95 hain kuin 1800-luvun loppupuoliskolle ajoittuva synty ja sen myöhempi valtava merkitys. Tasa-arvoisesti, tytöille ja pojille, köyhille ja rikkaille, kaikille avoimen ja siten vähälukuisen kansamme koko lahjakkuuspotentiaalin keräämään pystyneen kansakoulun varhaiset rakentajat, Uuno Cygnaeus etunenässä, ovat olleet viisaita ja aikanaan uskomattoman kaukonäköisiä ihmisiä. Heidät voimme nähdä perustuksen valaneina rakennusmestareina kaikelle sille, mitä Suomessa tänä päivänä osataan. Tästä näkökulmasta on helppo havaita sekin, ettei naistemme vuonna 1906 saama äänioikeus, ensimmäisenä Euroopassa, suinkaan ollut vasta tuona historian hetkenä syntynyt oivallus. Ja mikä myös on olennaista, sen Runeberg tuo, paljon ennen nykymuotoisen ympäristötietoisuuden hahmottumista, mainitussa laulunsäkeessä metallisen kullan sijaan esiin: ”mut kallein maa on tää, sen salot, saaret, manteret, ne meist’ on kultaiset”. Rikkautemme ovatkin löydettävissä puhtaassa luonnossa ja jokamiehen oikeudessa samota maita ja metsiä, liikkua vesillä, meren aavoilla selillä ja rantavesien tyynissä poukamissa. Se on maapalloistumisen aikakauden perspektiivissä kadehtimisen arvoinen kansallisaarre, jonka vaaliminen on velvollisuutemme tulevia sukupolvia ajatellen myös alkaneella, maamme uudella satavuotiskaudella. Entäpä sitten se oikeudellis-yhteiskunnallinen tarkastelukulma? Oikeusvaltion keskeisiin periaatteisiin kuuluvat valtiovallan kolmijako sekä julkisen vallankäytön lakisidonnaisuus ja vallan oikeudellinen kontrolloitavuus. Sen lisäksi julkisen vallan on kaikilta osiltaan taattava ihmisja perusoikeuksien toteutuminen. Taannoisessa valtakunnansyyttäjän virassani kohtasin maailmalla useita ahdistuneita kollegoita, jotka poliittisesti painostettuina, jopa vainottuina, saattoivat vain rajoitetuin mahdollisuuksin harjoittaa ammattiaan. Niin myös virkaveljiä ja –sisaria, jotka sotien ja selkkausten runtelemissa maissa yrittivät tyhjästä pystytellä oikeusvaltion tukipilareita. Kunpa aina muistettaisiin antaa arvo sille, että Suomesta on kehittynyt maailman mittakaavassa esimerkillinen oikeusvaltio. Sata vuotta ja kaksi päivää sitten 4.12.1918, vain muutama kuukausi kansaa erilleen repineen sisällissodan jälkeen, kyettiin Suomessa järjestämään historian ensimmäiset yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat kuntavaalit. Se jos mikä osoittaa kansamme aina halunneen, sodanajan äärioloja myöten, pitää demokratiasta tinkimättömästi kiinni. Oikeusvaltiomme luonne ja keskeinen rakenne on K. J. Ståhlbergin kynänjälkenä kirjattu vuonna 1919 säädettyyn hallitusmuotoon, josta nykyisen kehittyneen version näemme vuoden 2000 alussa voimaan tulleessa perustuslaissa. Siihen sisältyvä pyrkimys kansalaisten uusien perusoikeuksien sekä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon nostamiseen perinteisten kansalaisvapauksien rinnalle tuntuu kyllä ymmärretyn. Mutta erityisesti tämän päivän itsekeskeiseksi ja kovin materialistiseksi painottuneeseen elämäntapaan nähden yhteiskunnassamme olisi tarpeen myös kyky nykyistä paremmin yhdistää luontevasti yksilöllisyys ja yhteisvastuu. Tarvittaisiin perusoikeuksien muodostaman, tasapainoa tavoittelevan kokonaisuuden parempaa hahmottamista. Perustuslaissa itsessään on tarjolla kaksi tähän selkeästi ohjaavaa jännettä. Toinen lähtee henkilökohtaisen vapauden ja yksilöllisyyden sekä yritteliäisyyden tukemisesta, mutta toinen, vähintään yhtä tärkeä, painottaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhteisvastuun tärkeyttä. Perusoikeudet voidaan luokitella eri sukupolviin kuuluviksi. Tällainen jaotus kuvastaa havainnollisesti yhteiskuntamme kehitysasteita. Ensimmäisen polven muodostavat perinteiset vapausoikeudet, kuten henkilökohtainen koskemattomuus, uskonnonvapaus, sananvapaus jne. Ajatuksena on, ettei yksilön vapauspiiriin tule voida puuttua välttämätöntä enempää, ei julkisen vallankaan toimesta. Toisen polven perusoikeuksia ovat taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet, joihin sisältyy julkisen vallan aktiivinen toimintavelvoite. Niiden takana on ajatus sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Hyvinvoinnin on mahdollista jatkua vain sellaisessa Suomessa, jossa kaikilla on mahdollisuus opiskella ja yrittää, päästä eteenpäin ja ansaita kykyjensä mukaan ja jossa kansalaisten perusturvallisuus on taattu. Tämä jos mikä ilmentää yhteisen vastuun eetosta. Kolmatta, moderneinta polvea edustavat ns. kollektiiviset oikeudet, joista erityisesti erilaiset vähemmistöoikeudet ovat ansaitusti saaneet viime aikoina erityisen suuren huomion. Perusoikeuksien sukupolvijaotus kertoo jo itsessään siitä, että oikeusvaltio ja sen toimivuuden mahdollistama hyvinvointivaltiomme jatkuvassa muutostilassa. Toivoa sopii perustuslain teesien soveltajilta viisautta siinä, ettei siitä aiheutuisi oikeuksien osalta ylilyöntejä. Opettajani olisi 1950-luvun Vaasan keskuskansakoulussa joutunut hämilleen, mikäli hän olisi tiennyt, että hänen myöhemmällä kollegallaan on aidon pohdinnan paikka siinä, että voiko koulun kevätjuhlassa lapsilla laulattaa kulttuurimme kauniin kukkasen, suvivirren, kaikki kolme säkeistöä, vaiko uskonnonvapausongelmien vuoksi ainoastaan kaksi ensimmäistä, kristillisyydestä riittävän puhdasta. Häntä olisi myös hämmästyttänyt tieto, että nyt, ilmaisen kouluruuan 70-vuotisjuhlavuonna, pääkaupunkiseudun kouluissa heitetään päivittäin yli 5000 ruoka-annosta roskalaatikoihin. Se merkitsee vuositasolla yli miljoonaa ateriaa. On valitettavaa, että nykyinen hyvinvointivaltiomme voi ajoittain myös pahoin. Itsenäisyytemme toisen satavuotisjakson nyt alettua meidän tulee Euroopan Unionin kansalaisina yhdistää vahvaan suomalaiseen identiteettiin ripaus eurooppalaisuutta. Tämän päivän isänmaallisuudessa on kysymys näiden kahden realiteetin terveestä yhteensovittamisesta. Itseensä käpertyvä, henkisesti rajansa sulkeva ja vieraita ihmisiä torjuva maa ei näe tulevaisuuteen. Suomen demokratian tila on vahva, ja kansalaisten yhteenkuuluvaisuuden tunne kansainvälisesti mitattuna esimerkillinen. Ytimeltään vankka ja eettisesti vertailun kestävä Suomen kansa voi avoimesti kohdata muut maailman kylillä ja kaupungeissa tietäen, että meillä on sekä muilta opittavaa että toisille annettavaa. Se, että pysymme erillään kaikenkarvaisista kaunalla ja vihalla elämöitsijöistä, on parasta, mitä voimme näinä aikoina satavuotiaalle isänmaallemme antaa. Syntyperältäni vaasalaisena minua on lapsuudesta asti muistuttanut Vaasan kauppatorilla itsenäisyyden merkityksestä kuvanveistäjä Yrjö Liipolan jyhkeydellään sydäntä sykähdyttävä Vapaudenpatsas. Nyt on oikea hetki lausua kiitokset niille, joiden ansiosta siniristiliput on tänäkin aamuna nostettu salkoihin – Juteinin sanoin ”Suomenmaassa suuressa”! ? Kanneltalon juhlasalissa juhlittiin perinteisin menoin itsenäisyyspäivää 6.12. Uusiutunut ohjelma ei jättänyt ketään kylmäksi, vaan herätti täyden salin välillä runsaisiin aplodeihin. Tilaisuuden juhlapuhujana oli entinen valtakunnansyyttäjä professori Matti kuusimäki. Itsenäisyyspäiväjuhlat Kanneltalossa Amadeus ja Kannelmäen Soitannollinen Seura. JUHLASSA JULKISTETTIIN Kaarelan vuoden yrittäjä. Tänä vuonna onni suosi Kaarelantiellä yrittävää Risto-Matti Pitkosta. Pitkonen tunnetaan paremmin autokorjaamo RMP-Huollon vetäjänä. Alueen asukkaiden hyvin tuntema ja kehuma Pitkonen toimi Kaarelantiellä menestyksekkäästi vuodesta 2012. Korjaamotoiminta on tänä syksynä myyty uudelle yrittäjälle, Juho Kortelaiselle . Kortelainen ja Pitkonen ovat vanhoja ystäviä ja yhteistyö jatkuu. Töitä alkoi olla siinä mitassa, etten kerennyt lomia pitämään. Yritys tarvitsi kokopäiväistä työnjohtajaa ja liiketoiminnan myynti oli järkevä ratkaisu, Risto toteaa. Pitkosen yritys omistaa yhä korjaamokiinteistön. Nyt pidetään hetki lomaa ja suunnitellaan tulevaa. En ole lähdössä Kaarelasta mihinkään, vaan tarkoitus on jatkaa hommia vielä vuosia, Pitkonen nauraa. Eli korjaamopuolen vetovaihdosta huolimatta hommat jatkuvat entisellään. Tiedossa on parannettua toimintaa ja lisää palveluita. Risto pysyy taustajoukoissa ja ehkäpä tulemme näkemään hänet vielä korjaamon puolellakin. Paikallisia toimijoita palkittiin Kaarela-Seura palkitsi tapojensa mukaisesti juhlassa alueen eri toimijoita tunnustuksena heidän antamastaan panoksesta alueellemme ja sen kehitykselle. Kaarela-Seuran kultainen ansiomerkki annettiin Kannelmäen voimistelijoiden puheenjohtaja Susanna Sevónille , Kaarela-Seuran toiminnantarkastaja Carl-Gustaw Antipinille , Kannelmäen Soitannollisen Seuran puheenjohtaja Seppo Lindylle ja kapellimestari Luis Ramirezille . Kannelmäen Soitannollisen Seuran Varpu Silvennoiselle ja Pekka Arvilommille luovutettiin Kaarela-Seuran viirit Kannelmäen eteen tehdystä pitkäaikaisesta työstä. Huippuohjelma Itsenäisyyspäivän ohjelma ei jättänyt ketään kylmäksi. Perinteitä kunnioittaen nähtiin niin torvisoittoa kuin Kannelmäen voimistelijoiden tanssiesityksiä. Duo FrimFram esitti vaihteeksi suomenkielisiä kappaleita. Uusina tähtinä nähtiin Stadin slangibändi sekä Tom Eklund ja Liivit Boys . Kummankin esiintymiset saivat aikaan riehakkaat aplodit. Toivottavasti kohtaamme heidät vielä uudestaan, vaikkapa Mätisfestareilla. Seuraavaksi vuorossa olivat päivän pysyvät tähdet Taisto Saaresaho ja Raija Koso . Juhla huipentui Kannelmäen Soitannollisen Seuran ja tangokuningas Amadeuksen yhteisesiintymiseen ja Maamme-lauluun. Ilta jatkui vielä Kanneltalossa Kaikkien itsenäisyyspäivän ohjelmalla. Teksti ja kuvat Jauri Varvikko Kaarelan vuoden yrittäjä Risto-Matti Pitkonen. Onnittelemassa Kaarelaseura ry:n taloudenhoitaja Hannele Kosola ja puheenjohtaja Erik Bärlund. Kannelmäen voimistelijoiden tanssiryhmä Harmony. Stadin slangibändi lauloi stadin slangilla. Tom Eklundin ja Liivit Boysin esiintyminen nostatti raikuvat aplodit. Duo FrimFram, Sirpa Suomalainen ja Juki Välipakka.
6 19.12.2018 Kannelmäen Soitannollinen Seura tuo kulttuurit yhteen Kannelmäen Soitannollinen Seura ry:llä on takanaan lähes 30 vuotta tunteiden tulkintaa ja musiikin taikaa. Heidän esiintymisensä on luonut tunnelmaa ja tuonut hienostuneen silauksen moniin juhliin ja tapahtumiin, joita Kannelmäessä vuosien varrella on järjestetty. Esimerkiksi Kaarela-Seuran Kanneltalossa järjestämää itsenäisyyspäiväjuhlaa on vaikea kuvitella vietettävän ilman tuttua orkesteria. Ydinkokoonpanon lisäksi on orkesterissa ollut vierailevia muusikoita niin Suomesta kuin sen ulkopuoleltakin. Seuran puheenjohtaja, professori Seppo Lindy on ollut koko yhdistyksen olemassaoloajan vahvasti mukana sen toiminnassa. Seppo soittaa sekä klassista kitaraa että flamenco-kitaraa. Hän on myös yhdistyksen toinen perustajista. Ajatus yhdistyksen perustamisesta lähti liikkeelle muusikko Taisto Lundbergin ideasta. Hortto Kaalon perustajäsenenäkin tunnettu Taisto otti yhteyttä ystäväänsä Seppoon ja kertoi ideastaan. Pian yhdistys virallisti toimintansa. Seura vietti yksivuotisjuhlaansa, kun Kanneltalo aloitti toimintansa vuonna 1992. Kanneltalon vihkiäisissä olimme ainoa esiintyvä orkesteri, kertoo Seppo. Mukaan ydinporukkaan saatiin kaksi Kannelmäessä työskentelevää luokanopettajaa, alttoviulisti Varpu Silvennoinen ja pianisti Pekka Arvilommi . Molemmilla on vankka musiikillinen tausta ja musiikki on kuulunut heidän elämäänsä varhaisesta lapsuudesta lähtien. Kannelmäen peruskoulussa työskentelevä Varpu ja Pelimannin ala-asteen apulaisrehtorin virasta eläkkeelle jäänyt Pekka soittavat edelleen orkesterissa. Yhtyeen neljäs vakiojäsen on käpyläläinen ammattimuusikko ja basisti Kari Korpinen . Viitisen vuotta sitten orkesteri sai aimo annoksen lisää osaamista kokoonpanoonsa, kun mukaan saatiin chileläissyntyinen kapellimestari Luis Ramirez . Sibelius-Akatemiasta kapellimestariksi valmistuneen Luisin myötä orkesteriin on tullut mukaan kansainvälisyyttä, sillä soittajia on ollut mm. Venäjältä ja EteläAmerikasta. Lisää jatkuvuutta Kannelmäen Soitannollisen Seuran ehdoton keulahahmo on Seppo, joka on luotsannut seuraa ehtymättömällä voimalla. Myös Sepon vaimo, Seija Kettunen , on mukana seuran toiminnassa. Seuran intendenttinä hän on viimeisen vuoden ajan vastannut tiedotuksesta ja nuoteista. Tehtävä on siirtynyt hänelle Tanotorven entiseltä päätoimittajalta Kari Varvikolta . Luisin mukaan Seppo on seuran kokoava voima ja Kannelmäessä pitkään vaikuttaneena hänellä on myös hyvät yhteydet alueen toimijoihin. Kannelmäen Soitannollinen Seura ry haluaa tehdä lisää yhteistyötä koulujen kanssa ja toivoo uusia soittajia mukaan. Me olemme avoin seura kaikille musiikin harrastajille. Ainoa vaatimus on riittävä soittotaito ja into musiikkiin, sanovat Luis ja Seppo. Kannelmäen Soitannollisessa Seurassa oppia on saanut mm. laulaja Amadeus Lundberg . Vuonna 2009 Amadeus ponnahti koko kansan tuntemaksi taiteilijaksi, kun hänet valittiin tangokuninkaaksi. Amadeuksen poikkeuksellisen upea ääni on sulattanut monen kuulijan sydämen. Kuuluisuudestaan huolimatta Amadeus ei ole unohtanut juuriaan, vaan esiintyy Kanneltalon itsenäisyyspäiväjuhlissa lähes joka vuosi Soitannollisen Seuran säestämänä. Kannelmäen Soitannollinen Seura soittaa niin klassista musiikkia kuin kevyttä klassista viihdemusiikkia, valsseja ja tunteikkaita tangoja. Tämä on monikulttuurinen yhdistys, jossa soittajat kohtaavat toisensa omalla musiikkipanoksellaan, kapellimestari tiivistää. Puheenjohtaja Seppo Lindy toivoo, että kaarelalaiset eri polven muusikot ottaisivat rohkeasti yhteyttä yhteistyön merkeissä. Jatkuvuus on meille tärkeää, Seppo sanoo. – Tarvitsemme lisää aktiivisia ja osaavia musiikin ystäviä. Teksti Nina Eriksson Kuvat Jauri Varvikko Kannelmäen Soitannollinen Seura ry, Seppo Lindy, 040 765 3105 Seppo Lindy • lääketieteen ja kirurgian tohtori • professori • seuran puheenjohtajana • vaikuttanut Kannelmäessä vuosikymmeniä, asuu nyt Herttoniemessä • kitaristi (klassinen ja flamenco) LUIS ON OPISKELLUT musiikkia ja oikeustiedettä Venäjällä. Luis kertoo, että hän lähti vuonna 1973 Chilestä Moskovaan opiskelemaan viulunsoittoa. Se oli 17-vuotiaalta pojalta rohkea päätös, sillä hän ei tuntenut sieltä ketään. Luis tutustui musiikin kautta muihin eteläamerikkalaisiin ja pian koossa oli yhtye. Yhtyeemme menestyi niin hyvin, että Chilen sotilasvallankaappauksen aikana esiinnyimme valtion kanavalla joka viikko. Sen jälkeen myös suomalaiset kiinnostuivat heistä. Yhtye kiersi esiintymässä Agit Prop-yhtyeen kanssa ympäri Suomea. Vuonna 1975 Luis siirtyi opiskelemaan Kiovaan oikeustiedettä ja jatkamaan viulunsoiton opintoja. Luis kertoo, että hän on saanut eteläamerikkalaisen kasvatuksen ja aikuistumisaikansa hän on asunut Venäjällä. Suomeen hän muutti 1980-luvun alkupuolella perustettuaan perheen. Ajattelen kolmella kielellä. On rikkaus saada kommunikoida erikielisten ihmisten kanssa ja ymmärtää heitä, sanoo espanjaa, venäjää ja suomea sujuvasti puhuva Ramirez. Suomeen muutettuaan hän on työskennellyt viulusoiton opettajana eri oppilaitoksissa mm. VakkaSuomen kansalaisopistossa ja Käpylän musiikkiopistossa. Ramirez palasi Chileen vuonna 1995, jossa hän asui viisi vuotta poikiensa kanssa. Chileläinen koulusysteemi ja koulujen puitteet poikkesivat kuitenkin suomalaisesta niin, että edessä oli paluu takaisin Suomeen. Suomen kansalaisuuden vuonna 1989 saanut Luis kertoo, että viidessä vuodessa moni asia oli ehtinyt muuttua ja moni ystävä oli edennyt urallaan. Alkuaika oli vaikeaa. Soitin kaikenlaista musiikkia ja esiinnyin erilaisissa paikoissa. Viulu oli kuitenkin erittäin hyvänä kaverina, kertoo Luis koruttomalla tunteikkuudella. Jonkin ajan kuluttua asiat loksahtivat paikoilleen. Helsingin Työväen Orkesteria aiemmin johtanut Luis päätyi takaisin orkesteriin soittamaan viulua ja tarvittaessa toimi kapellimestarina. Vuodesta 2003 lähtien hän on johtanut orkesteria. Kapellimestarin tärkein tehtävä on saada tulkinta ja sävellys kohtaamaan. Musiikki on elementti, joka elää. Se on tunnetta, joustavaa. Dynamiikka ja tempo vaihtelevat. Siksi kapellimestaria tarvitaan. Hän ilmaisee muusikoille, kun tempo hidastuu, nopeutuu. Ja kun se pysähtyy. Juuri tuo hetki on tarpeellinen. Hetki, jolloin kaikki soittajat nostavat katseensa kohti kapellimestaria. Usein puhutaan, että soittaminen on kollektiivista. Sitä se ei ole. Jonkun täytyy ottaa vastuu, Ramirez sanoo. Luis Ramirez Chilen lahja Suomelle • kapellimestari mm. KSS, Helsingin Työväen Orkesteri (vv.1987-1992 ja v. 2003-), Kauniaisten orkesterissa sekä Käpylän ja Porvoon orkestereissa • kansainvälisen musiikkiyhdistys Amici Musici ry:n taiteellinen johtaja (v.2001-) • viulisti • lakimies Varpu Silvennoinen • kasvatustieteen maisteri, Helsingin yliopisto • alttoviulisti • opiskellut klassista laulua ja pianonsoittoa • laulanut Tapiolan kuorossa ja Tapiolan Kamarikuorossa • soittanut alttoviulua Espoon kamariorkesterissa, Ylioppilaskunnan Soittajissa • soittaa alttoviulua KSS:ssa ja Helsingin Työväen Orkesterissa • toiminut opettajana Pelimannin ala-asteen musiikkiluokilla ja musiikkilinjaluokilla • toimii opettajana Kannelmäen peruskoulussa Pekka Arvilommi • pianisti • luokanopettaja, Helsingin opettajakorkeakoulu • toiminut Pelimannin ala-asteen opettajana ja apulaisrehtorina Kari Korpinen • basisti • ammattimuusikko • hunajaviljelijä Kannelmäen Soitannollisen Seuran edustajat Luis Ramirez, Varpu Silvennoinen ja Seppo Lindy toivottavat uudet jäsenet tervetulleiksi. Pekka Arvilommi
7 19.12.2018 Tervetuloa! Apollon Yhteiskoulu Arentipolku 1 00410 Helsinki rehtori opot 040 827 4585 040 455 9075 040 455 9084 • 12.1. Apollopäivä ja avoimet ovet klo 10-13 • 23.1. Avoimet ovet lukioon tutustuville klo 13-15 • 23.1. Apollon lukio esittäytyy lukioon hakeutuvien vanhemmille klo 17.30 HYVÄ KASVAA APOLLOSSA ku va : T iin a B ec ke r WWW.APOLLONYHTEISKOULU.FI Kyttäläntie 6, 00390 HELSINKI Puh. (09) 540 4000 Palvelemme: ma-pe 7.00-17.00 Helsingin Mattotyö ja Myynti Oy www.varisilma.? PINNAT UUSIKSI! ? Muovimatot ? Laminaatit ? Parketit ? Laadukkaat Borås-tapetit ? Kotimaiset Värisilmä sisäja ulkomaalit PÄÄLLYSTÄ LATTIASI MUOVIMATOLLA! MATON LEVEYS ON VAKIO. Kuivan tilan maton leveydet: 2m, 3m ja 4m Kostean tilan maton leveydet: 1,5m ja 2m PITUUDET OMIEN MITTOJEN MUKAAN Kyttäläntie 6, 00390 HELSINKI Puh. (09) 540 4000 Palvelemme: ma-pe 7.00-17.00 Helsingin Mattotyö ja Myynti Oy www.varisilma.? PINNAT UUSIKSI! ? Muovimatot ? Laminaatit ? Parketit ? Laadukkaat Borås-tapetit ? Kotimaiset Värisilmä sisäja ulkomaalit PÄÄLLYSTÄ LATTIASI MUOVIMATOLLA! MATON LEVEYS ON VAKIO. Kuivan tilan maton leveydet: 2m, 3m ja 4m Kostean tilan maton leveydet: 1,5m ja 2m PITUUDET OMIEN MITTOJEN MUKAAN Vanhaistentie 8, 00420 Hki puh.nro 040 350 0086 www.e2sahko.fi Lukijalta Suolaa, suolaa ja kuusen kaatoa SUOLAUKSEN VITSAUS hölmöläisten hommaa. Suolataan kuiva puhdas asfaltti, että kohta olisi likaista ja ällöä. Mitä järkeä! Kuka päättää, että niin monta tonnia pitää levittää? Miksi meillä on nastarenkaat, jotka kuluttavatrikki märän asfaltin? Minulla kitkat aina. Eikö mikään taho ja Helsingin päättäjäiä kiinosta, kun tästä ei revitä otsikoita. Nastat tai suola ei molempia kiitos. Auton ikkunoita raaputetaan ja moottori käy, vaikka max. 2 min. sallittu. Ihan muuten vain moottori käy, vaikka kuuluisi ajaessa lämmittää. Taksit saastuttavat tolpilla ja bussit. Se on sitä ilmastonmuutosta, josta kukaan ei välitä, kunhan syödään kasviksia. Entäs jouluksi kuusen hankkiminen, villi tai kasvatettu, jokainen kaadettu ei ole ekoteko hyvät ilmastointoilijat. Kuusi sitoo hiiltä, juo satoja litroja vettä ja varjostaa. Minulla tekokuusi. Entäs jouluvalot? Ne tuhannet, mikä sähkönkulutus, kun kehotetaan talouksia säästötalkoisiin, että sammuttakaa valoja, alenna huoneen lämpötilaa. Virhe. Samalla uhataan, että lämpö nousee 2°, sitten kolme astetta ja viimeksi YK:ssa suomalainen Taalas, että jopa 5°, niin se ennuste on iso juttu. Eikö aloiteta pienistä asioista, eikä kilpailla, kuka maalaa enemmän piruja otsaamme. Suolataan kinkku eikä tiet. Tekokuusi koristeineen on ihan kelpo. Kaikesta huolimatta rauhallista, makoisaa ja ihanaa jouluaikaa kaikille, toivoo Fred Koroleff Kannelmäki H elsingin olympialaisista ja Kisakylän elämästä kertova runsaasti kuvitettu kirja julkistettiin 29.11. Maunula-talossa. Kirjan kirjoittaja, 86-vuotias maunulalainen Sinikka Koivuniemi kertoi kirjan synnystä ja muisteli kesää 1952. Maunulan kirjastonhoitaja Lauri Seutu haastatteli tekijää. Prinssi Philip halusi keskustella Sinikka Koivuniemi (os. Hakala) pestautui kolmen muun karkkilalaisen nuoren neidon kanssa tarjoilijatyöhön Helsingin olympiakisoihin kesällä 1952. Urheilijat oli majoitettu varta vasten rakennettuun Kisakylään Käpylään. Siellä sijaitsivat myös ravintolateltat. Kirjassaan Sinikka kertoo miltä tuntui tarjoilla Kisakylässä ulkomaalaisille urheilijoille ja toimittajille. Erityisesti tarjoilu komealle Edinburghin herttualle, joka johti jopa keskusteluun hänen kanssaan, on jäänyt lähtemättömästi hänen mieleensä. Olin lukenut koulussa saksaa, kuten tuohon aikaan oli tapana. Ymmärsin kyllä kaiken, mitä hän sanoi, mutta en osannut vastata kuin lyhyesti. Siihen tuli sitten tulkki, kun prinssi Philip kuitenkin halusi keskustella juuri minun kanssani, Sinikka Koivuniemi muisteli. Hätäpäissäni kysyin häneltä, puhuuko hän saksaa! Hän vastasi saksaksi, ettei puhu! Hän kertoi tavanneensa vasta valitun Miss Universumin, Armi Kuuselan ja kehui suomalaista luontoa ja naisia ihastuttavan kauniiksi. Hän halusi yhteiskuvaan minun ja muiden tyttöjen kanssa. Moni muukin halusi kuvaan tyttöjen kanssa. Niinpä heidän kuviaan ilmestyi monissa kaukaistenkin maiden sanomalehdissä. Ulkomaalaisiin ei karkkilalaistyttö tuohon aikaan törmännyt joka päivä. Niinpä kieliharjoittelua osasi pitää arvossa, kun kaikkialta maailmasta oli komeita urheilijoita ja kisavieraita, joiden kanssa harjoitella puhumista. Kisakylää vartioitiin yötä päivää. Erityisesti nuoria tyttöjä oli ankarasti varoitettu ulkomaalaisista urheilijoista, mutta olisihan ollut luonnon lain vastaista, ellei kontakteja olisi syntynyt. Viattomiahan ne seurustelut tuohon aikaan olivat, Sinikka naurahti. Oli hänellä itselläänkin olympiaheila, ruotsalainen Sven-Erik Kiirunan kaivoskaupungista. Linnanmäki oli kohtauspaikka Vaikka tytöt oli palkattu tarjoilijoiksi, pitivät he tärkeimpänä työnään tutustua kaupunkiin ja Olympialaisten oheisohjelmaan. Kävimme avajaisissa ja kaikissa kilpailuissa, jonne ehdimme, mutta vieläkin tärkeämpänä pidimme tutustumista taidenäyttelyihin, joita oli järjestetty kisojen kunniaksi. Suomi ei sodan jälkeisestä taloudellisesta tilanteesta johtuen järjestänyt taidekilpailua, kuten oli ollut aiemmin tapana. Sen kilpailun ajatuksena oli taiteen ja urheilun lähentäminen. Helsingissä pidettiin kuitenkin taidenäyttely, johon kutsuttiin kaikki 69 osallistujamaata, joista 26 lähetti taideteoksia. Kuvataiteen lisäksi pidettiin konsertteja. Linnanmäki oli kaiken keskipiste ja kohokohta. Aina kun ehdimme töistä, suuntasimme Lintsille. Sinne sovittiin treffit ja siellä olivat myös urheilijat ja taiteilijat omien osuuksiensa jälkeen, Sinikka kertoi. Minua on joskus harmittanut, ettei Linnanmäen tärkeyttä ole huomioitu Helsingin Olympialaisista puhuttaessa. Niinpä päätin nyt korjata unohduksen ja muistuttaa tästä asiasta. Toinen seikka, jonka urheiluväki on jättänyt vähälle huomiolle, oli olympiatulen tuominen kisakaupunkiin ja sen matka Ruotsin itärannikkoa pitkin ylös ja sitten alas Suomen puolella. Sinikka kertoi juhlista, joita järjestettiin matkan varrella, muun muassa Torniossa, jossa Pallastunturilla sytytetty Lapin tuli kohtasi Ateenasta lähteneen, Ruotsin läpi juosten ja Suomen puolelle tuodun Olympiatulen. Suuri ponnistus pieneltä maalta Tekijä haluaa kirjassaan kertoa miten koko Suomi ponnisteli järjestääkseen hienot kisat vaikeiden sotavuosien jälkeen. Maassamme oli suurta rauhan ja ystävyyden juhlaa melkein kolmen viikon ajan. Itse kisat kestivät kaksi viikkoa, hän muistutti. Nykyisin tuntuu olevan kovin kilpailu siitä, kuka järjestää suurimmat ja kalleimmat kisat. Siinä jäävät pienet ja vähävaraisemmat maat jalkoihin, Sinikka suri. Iloinen asia oli, että hyvin menneillä Olympialaisilla oli kauaskantoisia seurauksia. Suomi sai hyvän organisaattorin maineen, joka yhä edelleen kantaa kokousja kongressijärjestäjänä. Historiaa harrastavan Sinikka Koivuniemen päiväkirjamerkintöihin pohjautuvia muistelmia täydentävät hänen omansa sekä kustannusliike AtlasArtin kustantaja Risto Pekkasen hankkimat kuvat Olympialaisten ajalta. Teksti ja kuvat Eija Tuomela-Lehti Sinikka Koivuniemen muistot kirjaksi Tarjoilijana Helsingin Olympialaisissa Historiaa harrastava ja päiväkirjaa pitävä Sinikka Koivuniemi kirjoitti muistelmansa HelsinginOlympialaisten ajalta tämän maunulalaiskotinsa keittiön pöydän ääressä. VAIKUTA KAUPUNGINOSASI ASIOIHIN! Liity sinäkin yhteiseen Kaarela-Seuraan! Liittyminen on helppoa: maksat jäsenmaksun 10 euroa yhdistyksen tilille NORDEA FI09 1004 3000 2043 03 ja kirjoita yhteystietosi viestikenttään. Lähetämme sähköpostitse tai postin välityksellä infoa tapahtumista ja alueemme tärkeistä asioista. Haagan Taideseuran jäsenen AUVO AALTOLAN näyttely Back to CuPism Studies of Mail-Order Brides 11.-30.12.2018 Haagan Taidekellarissa, Aino Acténtie 8 E, Helsinki avoinna la-su 13-17
8 19.12.2018 Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta Parturi-Kampaamo Senefiina Hanuripolku 5, Kannelmäki, puh. 040 594 2620 KANNEL-PUB Klaneettitie 7, Kannelmäki Avoinna ark. ja Su klo 09-02, Pe ja La 09-05 Jouluaattona ja Uudenvuodenaattona klo 09-05 Kannelmäen Kampaamo-Parturi Vanhaistentie 3, Helsinki • 09 538 834 Kauppakeskus Kaari Avoinna: ark 11-17.30 puh. myynti: 09-4362655 puh. huolto: 09-4775002 Vanha Turun maantie 15, Etelä-Haaga www.bikeline.fi Talvitarjous huolloista Pyörien säilytys Luistimien teroitus Maalaukset, grafiikat, valokuvat ym. luovasti ja laadukkaasti. Kehystämö Galleria Aforte kehystää kaikki kuvasi. Kehruutie 1, Malminkartanon aseman vieressä pohjoispuolella (noin 100 m) puh. 041-537 5019, www.aforte.fi Avoinna • Ti Pe 11 17 • La 10 14 • TERVETULOA! Kehystämö Galleria Aforte kehystää kaikki kuvasi Kehruutie 1, alminkartanon aseman vieressä pohjoispuolella (noin 100 m) puh. 041-537 5019, www.aforte.fi Avoinna ti 12-18, ke-pe 10-18, la 10-14 • TERVETULOA! Ajanvaraukset: 09-497 071 Vanhaistentie 8 Tervetuloa! Lämmintä Joulua toivottaa Kaustisenp.3, Kannelmäki puh. 0400 605 692 Vanhaistentie 8, 00420 Hki puh.nro 040 350 0086 www.e2sahko.fi Kiitokset kaikille asukkaillemme kuluneesta vuodesta! Heka Länsi Oy ww.ravintolamisteli.fi Pitopalvelua LänsiHelsingissä P. 044 986 3626 Kaarelantie 14, Helsinki Puh. 050 436 5484 mika.marjakangas@k-market.com www.facebook.fi/kmarketmaununneva MAUNUNNEVA Palvelu pelaa: ark. 7-22, la 9-22, su 10-22 Laadukas lähikauppasi Klaneettitie 7, 00420 Helsinki Puh. 045 7872 9240 KANNELMÄKI Avoinna: ma-pe 6.30-23, la 8-23, su 9-23 Palveleva lähikauppasi Hammashoitoa ja erikoishammaslääkäripalveluja Kannelmäessä 24 vuotta Jari Ahlberg dos, EHL protetiikka ja purentafysiologia Jari Laitinen EHL suukirurgia, implanttikirurgia Birit Keva, yleishammaslääkäri Jaakko Partanen, yleishammaslääkäri Tuire Laitinen, suuhygienisti Sari Vuorinen, suuhygienisti Vanhaistentie 3, 00420 Helsinki p. (09) 436 6390 Pohjola Rakennus Oy Suomi toivottaa kaikille kantsulaisille Hyvää ja Rauhallista Joulua sekä Onnellista Uutta Vuotta! Seuraa uuden Kantsun rakentumista osoitteessa www.uusikannelmaki.fi Suosi paikalli sia palvelui ta! ma–pe 8–19, la 10–16 Vanhaistentie 3, K-Marketin vieressä www.kannelmaenapteekki.fi Parturi-Kampaamo MARI LEINO p. 045-1312 721 Laurinniityntie 2, 00440 Helsinki Käynti Kaupintien puolelta. www.marileino.fi Parturi-Kampaamo Mia Laine P. 09-566 6281 • Kanneltie 11, 00420 Hki PROHIUS Klaneettitie 4 • Puh. 045 896 6666 • Tervetuloa! parturi-kampaamo Vanhaistentie 3, 00420 Helsinki Puh. 09-477 8740 Palvelemme normaalisti ma-la 8-21 ja su 10-21 Loppuvuoden poikkeavat aukioloajat: 24.12. klo 8-14 , 25.12. suljettu, 26.12. klo 10-21 , 31.12. klo 8-21, 1.1. klo 10-21 Kiitos kuluneesta vuodesta. Hyvää joulua ja onnellista vuotta 2019! t. Kauppiaanne Mari ja Tommi henkilökuntineen ISOKAPPA
9 19.12.2018 Kirjoja lukeville SUOMALAISIA KEHUTAAN maailman lukevimpana kansana. Sen pohjana on jo varhain hankittu yleinen lukutaito, josta kiitos lankeaa kansakoululaitokselle sekä kirkon tietynlainen holhous, naimaluvan saanti edellytti vähintään auttavan lukutaidon omaksumista. Lukemisharrastusta edisti myös laki, joka määräsi kunnat perustamaan ja ylläpitämään yleisen ja maksuttoman kirjaston. Maailman mitassakin harvinaisen yleisen kirjastolaitoksen kruunuksi satavuotias Suomi avasi itsenäisyyspäivän aattona uuden keskuskirjaston pääkaupungimme keskeiselle paikalle. Oodi kirjastoa on jo ehditty mainostaa maailman parhaaksi ja kauneimmaksi kirjastoksi. Se on tarkoitettu toimimaan kansalaisten uutena yhteiskäytössä olevana olohuoneena, jossa on mahdollisuudet osallistua erimuotoiseen nykyaikaisen kulttuurin harrastamiseen. Oodiin kohdistuvista odotuksista kertoo varautuminen jopa kahden ja puolen miljoonan vuosittaiseen kävijämäärään. Me suomalaiset rakastamme kirjoja ja hankimme niitä kirjastokäyntien ohella myös omaan henkilökohtaiseen kirjahyllyymme. Isovanhemmillemme kodin kirjahylly oli samalla kodin edustavin huonekalu. Sen hyllyjä koristi nahkaselkäisten tietosanaja muiden kirjasarjojen komea rivi, jonka tarkoitus oli osoittaa yhtälailla omistajansa vaurautta kuin sivistysharrastusta. Seuraavalle sukupolvelle ei kirjahylly ollut enää vain kotia koristava huonekalu vaan seinän täyttävä kirjahylly valikoimineen osoitti omistajansa todellista lukuharrastusta. Nahkaselkä ja kovakantisuus eivät enää olleet välttämättömiä. Nuorempi polvi joutui olosuhteiden vuoksi tyytymään pienempää kirjamäärään. Opiskeluja työpaikan vaihtuvuus pakotti myös usein tapahtuviin asunnon vaihtamiseen. Suurten kirjamäärien rahtaaminen asunnosta toiseen oli hankalaa ja rasittavaa. Nykyinen kännyköitään ja tablettejaan kätevästi sormeileva nuoriso on selvästi vähentänyt kirjojen hankintaa ja lukemista, jopa siinä määrin, että asiantilaa tutkineet ovat huomauttaneet jopa opiskelevan nuorison keskuudessa lisääntyvästä uuslukutaidottomuudesta. Suomi on jo luisunut Pisan koululaisten tasoluokituksessa ykkössijalta alaspäin. Kirjojen hinta on myös osaltaan vaikuttanut painosmäärien pienenemiseen. On tietenkin edelleen lukijoita, jotka haluavat mahdollisimman nopeasti saada ajankohtaisimmat bestsellerit ja finlandiapalkitut teokset luettavakseen ja ostavat kalliinakin pitämiä kirjojen ensipainoksia, elleivät halua odottaa kirjastojen lukijajonossa vuoroaan. Mutta meitä on myös kirjallisuuden harrastajia, joille ei ole niin tärkeätä ehtiä ensimmäisten joukossa lukemaan kiinnostavia kirjoja. Suuri määrä maailmankirjallisuutta ei ole kirjoittamisja ilmestymisajankohtaansa sidottuja. Me saamme mielihyvää lukemistamme kiintoisista kirjoista olipa ne antiikin ajan kreikkalaisten ja roomalaisten viisaiden filosofisia mietelmiä tai antiikin kirjailijoiden näytelmiä ja runotekstejä, keskiajan valistusfilosofien ja kuuluisimpien kirjailijoiden tekstejä, Shakespearen, Molièren ja muiden näytelmiä tai nykykirjailijoiden bestsellereitä. Onneksemme kustantajatkin ovat oivaltaneet, että pehmeäkantisille pokkareillekin on ostajansa. Nykyään kustantajat julkaisevat kirjoistaan lähes yhtä aikaa sekä kovakantisen painoksen että pehmeäkantisen pokkarin, joka on usein puolta halvempi kuin kovakantinen painos. Tämän lisäksi kustantajat eivät enää välttämättä tyhjennä varastoon myymättä jääneitä kirjapinoja sanomalehtien ja muun jätepaperin joukossa sellutehtaiden raaka-aineeksi uusintakäyttöön. Monet kirjakaupat myyvät tosi edulliseen hintaan pokkareita. Kaaren kauppakeskuksessa kävijät lienee huomanneet, että siellä on viinakauppaa ja apteekkia vastapäätä kirjakauppa, joka on keksinyt sijoittaa ovenpieleen käytävälle kaksi suurta puulaatikkoa täynnä kirjoja, joita tarjotaan kahden euron hintaan kirja kuin kirja. Olen ottanut tavakseni kauppareissulla käydä vilkaisemassa, mitä mielenkiintoista kulloinkin on tarjolla näissä kirjalaatikoissa. Ja pelkästään yhden kuukauden aikana on kauppakärryyni kertynyt melkoinen määrä kiintoisaa luettavaa. Niistä riittää joulunpyhiksi luettavaa ja joululahjoiksi ystäville ja sukulaisille. Tässä muutama esimerkki, jotka eivät ole aikaeikä tärkeysjärjestyksessä. Hella Wuolijoki, Enkä ollut vanki, (neljäs painos vuodelta 2010) kirjan ensimmäinen painos ilmestyi jo syksyllä 1944. Välirauhansopimus vapautti Hellan ja muut poliittiset vangit. Hellan se pelasti mahdolliselta kuolemantuomiolta, jota sotaoikeuden syytäjä vaati. Kirja on erinomainen kuvaus vahvan naisen psyykkisestä kestävyydestä 16 kuukautta vankeudessa maanpetoksesta elinkautistuomion saaneena. Sitten ensimmäinen nainen yleisradion johdossa. Hannu Lehtilä, Tarja Halonen. Paremman maailman puolesta. 1912. Kirja on jatkoa Hannu Lehtilän vuonna 2005 julkaistuun Tarja Halonen – yksi meistä. Niistä muodostuu elämäkerrallinen henkilökuva Suomen ensimmäisen naispresidentin 12 vuodesta. Tarjan sukutarina liittyy 1918 tapahtumiin siten, että punaleskeksi jäänyt isoäti joutui antamaan kaksi lastaan lastenkotiin. Tarjan äiti koki tämän oman elämänsä traumana ja sillä oli oma vaikutuksensa Tarjankin maailmankuvan muodostumiseen. Anneli Kanto, Veriruusut, kolmas painos 2017 ja Lahtarit, kolmas painos 2018 ovat ensimmäinen saman kirjailijan kuvaus vuoden 1918 sisällisodan kummankin osapuolen näkökulmaa ja henkilökohtaisia tuntemuksia peilaava kaunokirjallinen teos. Veriruusut on Tampereen ja Valkeakosken naispunakaartilaisten kohtaloihin voimakkaasti paneutuva kertomus, jonka päätepisteeksi muodostui Hennalan vankileiri, jossa parisensataa punakaartilaistyttöä ja naista teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä. Lahtarit teoksessaan kirjailija paneutuu valkoiseen armeijaan kutsuttujen Ilmajoen maalaispoikien ja miesten kohtaloihin, joka vie heidät Tampereen valloittamissotaan punakaartilaisia vastaan. Sieltä sotataival johti Viipuriin saakka. ”Vapaussoturitkin” syyllistyivät varsinkin naispunavankien pahoinpitelyihin ja murhiin. Sodan päätyttyä jatkettiin vielä punavankien tuomioiden julistamista, mutta valkoiset murhamiehet vapautettiin kaikista syytetoimista ja oikeudenkäynneistä. Sirpa Kähkönen, Graniittimies. Ensimmäinen painos 2014, pokkari 2015. Sirpa Kähkönen on kirjoissaan kuvannut punavankien kohtaloita mm. Tammisaaren vankilassa. Graniittimies liittyy myös tähän sarjaan. Kirjan päähenkilö Ilja lähtee vankilasta vapauduttuaan nuoren vaimonsa kanssa Pietariin, jossa uskoo työläisille avautuvan uusi, vapaa maailma. Nuoren Neuvostomaan elämä ei vastaa kuitenkaan nuorten odotuksia ja toiveita. Elämä kolhii monin tavoin. Alkaa stalinilaisen terrorin vuodet, utopia haihtuu. Tashkentissa viisitoista vuotias Jekaterina muistelee sukunsa tarinaa ja muistaa, että Piter on heidän kaupunginsa, me palaamme sinne. ”Me tulimme tähän kaupunkiin hiihtäen”, sanoihin Sirpa Kähkönen päättää kirjansa. Edellä esittelemiäni kirjoja yhdistää niiden liittyminen tavalla tai toisella vuoden 1918 sisällissodan tapahtumiin ja niiden jälkiseuraamuksiin ja siten itsenäisen Suomen 100-vuotispäivään. Kaaren kirjalaatikoissa on toki paljon muitakin mielenkiintoisia kirjoja 2 euron hintaan. Kannattaa käydä vilkaisemassa. Oiva Björkbacka kanneltalo.fi Joululahja tuhmille lapsille OperArte ry | G. Bizet Carmen suviyössä 18.1. klo 19 ensi-ilta 19. –30.1.2019 liput 30/25/18 € JOULUINEN ILTA KIRKOLLA Tervetuloa ke 19.12. klo 18 seuraamaan joulunäytelmää ja laulamaan joululauluja. Tapahtuma sopii kaikenikäisille. Vapaa pääsy. JOULUNPYHIEN HARTAUDET JA JUMALANPALVELUKSET Jouluaattona ma 24.12. • klo 13 Perheiden aattohartaus kirkossa, Lotta Petäjäniemi, Anne Myllylä ja Nuorisokuoro Kannelkellot • klo 16 Aattohartaus kirkossa, Nina Rajamäki, Kari Härkönen • klo 16 Aattohartaus Malminkartanon kappelin pihalla, Sakari Enrold • klo 23 Jouluyön hartaus kirkossa, Konsta Korhonen, Anne Myllylä Joulupäivän messu kirkossa ti 25.12. klo 10, Virpi Koskinen, Sakari Enrold, Kari Härkönen Tapaninpäivän sanajumalanpalvelus ke 26.12. klo 10, Virpi Koskinen, Anne Myllylä Uudenvuodenpäivän sanajumalanpalvelus ti 1.1. klo 10, Konsta Korhonen, Tiia Saari LOPPIAISKONSERTTI VALOA su 6.1. klo 18. Trio Valo: Tia Svanberg, sopraano, Kirsi Ruotsala, viulu, Marja Nevankallio, kantele. Suomalaisten säveltäjien jouluista musiikkia, sekä tuttuja että uudempia sävellyksiä konserttikanteleen, viulun ja laulun valoisalla kokoonpanolla esitettynä. Säveltäjinä mm. Sibelius, Kokkonen, Kuusisto, Kaski. Vapaa pääsy, ohjelma 10 €. KEVÄÄLLÄ 2019 MUUN MUASSA: • Messu kirkossa su klo 10. Kirkkokahvit. • Aamuehtoollinen kirkossa ke 9.1. klo 9.15. Ehtoollisen jälkeen vapaaehtoisten emäntien valmistama aamiainen seurakuntasalissa. • Iltaehtoollinen kirkossa ke 16.1. klo 19. Suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä nuorten kanssa. • Messu ja iltatee su 13.1. klo 18 Malminkartanon kappelissa. Tervetuloa Klaneettitielle! Klaneettitie 6–8 A 4. kerroksessa kokoontuu • Työtupa joka toinen ti klo 15–19 (8.1. alkaen) • Lähetyspiiri joka toinen ti klo18–19.30 (15.1. alkaen). • Raamattupiirejä maanantaisin klo 10 ja tiistaisin klo 18 (7.1. alkaen) • Vauva-, Esikoisvauvaja Perhekerhot (15.1. alkaen) • Samassa osoitteessa on myös kirkkoherranvirasto Lisätietoa kevään toiminnasta nettisivuillamme helsinginseurakunnat.fi/kannelmaki Kannelmäen kirkko | Vanhaistentie 6, 00420 HELSINKI. Virasto, Klaneettitie 6–8 A, p. 09 2340 3800 | Malminkartanon kappeli, Vellikellonpolku 8. helsinginseurakunnat.fi/kannelmaki, facebook.com/kannelmaenseurakunta
10 19.12.2018 • Pakoputket • Rengastyöt • Putken taivutukset • Myös jenkkiputket Risto Tiittanen Oy Valuraudantie 6, 00700 Hki p. 09 563 2227 TILITOIMISTOPALVELUT MAUNULAN TILITOIMISTO OY toimisto@maunulantilitoimisto.fi www.maunulantilitoimisto.fi M TANORISTIKKO TANOTORVEN ILMESTYMISAIKATAULU 2019 Nro Teema Aineistopäivä Ilmestymispäivä 1 Kuluttaja 11.1. 23.1. 2 Liikenne 1.2. 13.2. 3 Asuinympäristö 1.3. 13.3. 4 Ruoka ja juoma 29.3. 10.4. 5 Vapaa-aika 3.5. 15.5. 6 Kesä 31.5. 12.6. 7 Perhe 2.8. 14.8. 8 Liikunta 30.8. 11.9. 9 Yrittäjä 27.9. 9.10. 10 Kauneus ja terveys 25.10. 6.11. 11 Itsenäisyyspäivä 15.11. 27.11. 12 Joulu 5.12. 18.12. LIIKUNNAN ILOA HYVÄSSÄ SEURASSA! Joulun ajan jumpat 18.12.-5.1. Kevätkauden ilmoittautumiset alkavat 2.1.2019 Käy tutustumassa monipuoliseen tuntitarjontaamme: www.kannelmaenvoimistelijat.fi Kannelmäen Voimistelijat toivottaa hyvää joulua ja liikunnallista vuotta 2019! info@kannelmaenvoimistelijat.fi Puh: 050 505 1578 Kaarelantie 12 A, 00430 Helsinki ja Kaarela-Seura toivottavat lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2019! Nähdään taas ensi vuonna! KAARELA-SEURA RY:N vuosikokous pidettiin torstaina 22. marraskuuta D-asemalla. Kokouksessa valittiin seuralle uusi hallitus. Hallituksen puheenjohtajana jatkaa Erik Bärlund . Varsinaisiksi jäseniksi valittiin Arja Antikainen, Hannele Kosola, Heikki Hietanen, Jaakko Juolahti, Jauri Varvikko, Katja Nykopp, Lauri Koski, Leena Timoskainen, Mikael Berchtold,Pekka Haanpää ja Tuomas Jokipii . Jokipii toimi aiemmin varajäsenenä. Antikainen ja Nykopp ovat hallituksessa uusia. Aiemman hallituksen varsinainen jäsen Mauri Wiik siirtyi varalle. Sakari Enrold ja Tomi Sevander jatkavat varajäseninä. Uutena varalle valittiin Marjale Laurila . Toiminnantarkastajana jatkaa Eeva Puhakka . Uusi hallitus kokoontui 13.12. ja valitsi hallituksen varapuheenjohtajaksi Jauri Varvikon, taloudenhoitajaksi Hannele Kosolan ja sihteeriksi Leena Timoskaisen. Kaarela seura ry Kaarelaseura valitsi uuden hallituksen
11 19.12.2018 Tässä tulee hyvä lehti! Tanotorvi myös Facebookissa! www.facebook.com/Tanotorvi ETKÖ SAANUT TANOTORVEA? Anna palautetta http://jakelupalaute.fi/tanotorvi Kannelmäen Hammaslääkäriasema Laulukuja 4 (kauppakeskus Kaaren vieressä punatiilitalo) P. 09 566 0981 www.kannelmaenhammaslaakariasema.com • paikkaukset • juurihoidot • hammaskiven poisto • protetiikka • pienkirurgia HAMMASLÄÄKÄRI HLL Eero Auvinen ONKO SINULLA JOTAIN HAMPAANKOLOSSASI? HAMMASLÄÄKÄRIT Leena Kontiola Elina Veltheim 09 5482 420 ? Avoinna ma-pe Konala, Riihipellonkuja 3 (vanha ostari) KANNELMÄEN FYSIKAALINEN HOITOLAITOS URKUPILLINTIE 6-8 ? 09 563 5393 • LÄÄKÄRIN MÄÄRÄÄMIÄ HOITOJA • HIERONTAA • KELA-KUNTOUTUSTA • KOTIKÄYNTEJÄ Kauneusja terveyspalveluja Ajanvaraukset: 09-497 071 Vanhaistentie 8 • Tervetuloa! PARTURI-KAMPAAMO SALON KLIPSI PALVELEE KAAREN SOKOKSEN YHTEYDESSÄ ma-ke 10-18, to-pe 10-20, la 9-17 TERVETULOA ! Salon Klipsi Sokos Kaari puh. 040 755 2580 | www.salonklipsi.fi Kantelettarentie 7, 00420 Hki P. 09 5862 021 Tervetuloa! t. Lissu, Katja ja Uno Avoinna klo 10-17 , la ja muina aikoina sopimuksen mukaan Ukrainan tarina Toisinajattelija Toi sin aja tte lij a ALOITAN VIIMEISESTÄ tsaarista, Nikolai II:sta, jonka suostumuksella Ohrana, salainen poliisi laati Siionin viisaiden pöytäkirjat, väärennetyn dokumentin, joka oikeutti juutalaisvainoihin Venäjällä ja Ukrainassa. Juutalaisvainojen, pogromien johdosta länsimaihin pakeni runsaasti väkeä, ja iso osa nykyisestä länsieliitistä on tätä juurta. Muun muassa Hollywoodin elokuvamogulit ovat lähes yksinomaan tätä perua. Joten ymmärrettävästi tsaarinvaltaa vastustaneessa kansanliikkeessä mutta erityisesti bolshevikeissä oli juutalaisten edustus merkittävä. Neuvostovaltion synnyn aikaan Ukrainassa käytiin pitkällisiä taisteluja ja Neuvostovalta voitti. Tuolloin kolmannes ukrainalaisista oli juutalaisia ja jiddish oli yksi virallisista kielistä Ukrainassa. Kansanmurhan I vaihe Voiton jälkeen suoritettiin ensimmäinen puhdistus, jossa porvarit, papit ja kansallismielinen sivistyneistö hävitettiin. Teloitusten lisäksi ukrainalaisia kyyditettiin taigalle, Siperiaan, missä heidät yksinkertaisesti pudotettiin junasta keskellä ei-mitään ja kehotettiin pärjäilemään. II vaihe, holodomor Kun Neuvostovaltio oli vakiinnuttanut asemansa, alkoi kollektivisointi. Itsenäisten pienviljelijöiden (suurviljelijöistä oli jo päästy eroon) oli määrä järjestäytyä kolhooseiksi. Kun tämä pakolla toteuttiin, seurasi yleinen nälänhätä Neuvostoliitossa. Tuore neuvostovaltio oli erittäin riippuvainen siitä, että sai pidettyä toimitsijansa tyytyväisinä. Ratkaisuna ruokapulaan oli, että Ukraina tyhjennettiin ruokavaroista ja ne lähetettiin Venäjälle paikkaamaan vajetta vuosina 1932-33. Kun ukrainalaiset maanviljelijät eivät kyenneet täyttämään kohtuuttoman korkeiksi asetettuja tuotantotavoitteita, heidät asetettiin mustalle listalle ja heiltä vietiin kaikki ruoka, aivan kaikki, vilja, siemenvilja ja eläimet. Jos jotain ei viitsitty ottaa, se sotkettiin kuraan tai tärveltiin muuten. Kätköjen löytämiseksi tehtiin tarkkaa työtä, käytettiin puikkoja ja tähystimiä ettei kätköjä missään olisi. Väestöä valvottiin, ettei missään ruokaa valmisteta. Kolhoosin peltoja valvottiin, ettei sieltä mitään oteta. Hautausmaillekin jouduttiin asettamaan vahdit, ettei ruumiita yritetä kaivaa ylös ravinnoksi. Nälkäänäkevät raahautuivat kaupunkeihin, josta heidät kärrättiin pellolle, tai he kuolivat kaduille. Myös radanvarsilla oli kuolevia, toivossa että junasta heitettäisiin leipäpala. Junien ikkunoihin vedettiin häveliäästi verhot, etteivät matkustajat joutuisi katselemaan kuolevia. Kaupunkilaisilla oli korttiannokset, joten nälänhätä, holodomor ei koskenut kaupunkilaisia. Ukrainan rajat suljettiin, jotteivät nälkää näkevät pääse siirtymään muualle Neuvostoliittoon. Holodomor perustui Stalinin määräyksiin, mutta toteutuksesta vastasivat Lazar Kaganovitsh, Lavrenti Berija ja Genrih Jagoda, kaikki juutalaisia komissaareja. Jos vaakakuppiin olisi laitettava Hitlerin hirmuteot juutalaisia kohtaan, tai bolshevikkien hirmuteot ukrainalaista maaseutuväestöä kohtaan, sanoisin että sydämettömyydessä Ukrainan kärsimykset vievät voiton. Kansanmurha tapahtui kaiken kansan nähden, kaupunkien kaduilla kuoli nälkään lapsia ja aikuisia. Holodomorin kuolonuhrien määrän arviot vaihtelevat 3:n ja 10:n miljoonan välillä, mutta nykyarviot liikkuvat enimmäkseen 3,3 3,9 miljoonan välillä. II maailmansota Vain muutama vuosi holodomorin jälkeen Ukraina joutui uudelleen vainon ja kansanmurhan kohteeksi, nyt saksalaisten taholta. Jos saksalaiset olisivat käyttäneet hyväkseen vihaa bolshevikkeja kohtaan, Ukrainaa olisi ollut helppo hallita. Mutta saksalaiset suhtautuivat slaaveihin ali-ihmisinä, eivätkä antaneet mitään arvoa väestölle. Saksalaiset tuhosivat väestöä huolettomasti, ilman laskemisia, sekä ukrainalaisia että juutalaisia yhtä lailla. Näistä murhatöistä ei luotettavia lukuja ole, seitsemän miljoonaa uhria on yksi arvio, joista miljoona juutalaista. Ukrainaa rasittivat tuohon aikaan myös neuvostopartisaanit, jotka suhtautuivat kielteisesti maanviljelijöihin ja joiden huolto perustui ruoan takavarikointiin. Ja kun venäläisissä oli paljon antisemitismiä, partisaanit usein kohtelivat juutalaisia samalla vihamielisyydellä kuin saksalaisetkin. Vielä kerran II maailmansota loppui aikanaan. Mutta Ukrainan kärsimykset eivät olleet vielä tuolloinkaan ohi. Neuvostoliitto piti tarpeellisena pitää uudet satelliittivaltiot tyytyväisenä ja tyhjensi vielä kerran Ukrainan viljalaarit, tällä kerralla uusien Itä-blokin valtioiden hyväksi vuosina 1946-1947, aiheuttaen vielä kerran nälänhädän Ukrainassa. Ja vielä kerran vaino, nyt ns. kosmopoliitteja vastaan, mutta joka tosiasiassa oli juutalaisvaino, ja erityisesti juutalaislääkäreitä ja -insinöörejä vastaan. Tämän keskeytti Stalinin kuolema 1953. Erityispiirteitä Holodomorista ei ole tehty ainuttakaan draamallista elokuvaa, holokaustista sen sijaan väsyksiin saakka. Miten kurjaa onkaan ollut keskitysleireillä, kun taas kaduille kuolevat eivät kai ole kiinnostavaa katsottavaa. Tällä voi tosin olla jotain tekemistä sen kanssa, että elokuvateollisuudessa juutalaisilla on keskeinen asema. Venäjänkään kannalta holodomoria ei ole haluttu pitää esillä, bolshevikit ovat olleet ahkeria vähättelemään asiaa. Erikoinen piirre on sekin, että länsimaissa ei juurikaan ole ollut tietoa holodomorista. Keskeinen länsimainen reportteri, Walter Duranty, raportoi New York Timesille, ettei nälänhätää ole. Ja jos ihmisiä kuoleekin, se johtuu kulkutaudeista. Tämä jäi yleiseksi käsitykseksi länsimaissa. Tänään Ukraina on taas kerran joutunut Venäjän aggression uhriksi. Venäjän tukemat kapinalliset, joista iso osa on venäläisiä, taistelevat viidettä vuotta. Venäläiset sotilashautausmaat täyttyvät ”vapaaehtoisissa tehtävissä” kuolleista. Krim on vallattu ja miehitetty. Asovan merellä kahakoidaan vastoin kaikkia kahdenvälisiä ja kansainvälisiä sopimuksia. Putin toteaa olevansa sodassa Ukrainan kanssa. Lasken pääni Ukrainan koettelemusten edessä ja toivon, että kevät vielä koittaisi Ukrainalle. Ukrainan asia on meidän. Esko Karinen Lähteenä mm. Anne Applebaumin Punainen nälkä. ERIKOISHAMMASTEKNIKKO Olli Hytönen Proteesien pohjaukset ja korjaukset sekä uudet proteesit P. 040 8344 206 Pitkänsillanranta 15, Hki • Korsontie 8, Vantaa Satuhammas Oy Hammasproteesit kotikäyntinä
12 19.12.2018 Mitä mainiointa joulua! 49 99 KAUPPAKESKUSKAARI.FI Kauppakeskus Kaari • Kantelettarentie 1 • 00420 Helsinki KE 19.12. Kannelkellot-kuoro esiintyy klo 18.30 LA 22.12. Joulupajassa koristellaan pipareita. Pukki ja tontut paikalla. Lauluyhtye Escapella esiintyy klo 12, 12.45 ja 13.30 SU 23.12. Joulupukki paikalla kuuntelemassa viimeiset lahjatoiveet Tervetuloa tuhansien toiveiden joulupajaan 22 95 Pyjamasetit Useita eri malleja. (28,95) Jorsanta Sweat Jouluaiheinen collegepaita, eri väreissä. MAKSUTON LAPSIPARKKI AVOINNA KE–PE KLO 15–19 & LA KLO 10–16 Tiesithän, että Kaaressa on 1700 parkki paikkaa? Vielä ehdit viime hetken lahjaostoksille Lisää lahjavinkkejä ja tarkemmat tapahtumatiedot löydät joululehdestämme: kauppakeskuskaari/joulu Kaari on auki vielä viikonloppuna ja aattona LAUANTAI 9/10–21 SUNNUNTAI 11–18 AATTO 8–12 Prisma auki 24 h 24 95 Kopteri Syma X20 Osaa 360°:n silmukoita. Taskukokoinen kaukoohjain. (29,95) Tarjoukset voimassa 24.12. saakka tai niin kauan kuin tavaraa riittää.