Kärsitkö krampeista?
kÄytÄ
pyÖrÄilykypÄrÄÄ
Varaa tilasi
Tanotorven
näkyvimmältä paikalta!
Hyvin imeytyvä magnesiumsitraatti ja B6-vitamiini
MagneCit
60 tabl.
(norm. 10,14)
790
Tarjous voimassa toukokuun ajan
P. 0400 447 507
Kari Varvikko
No 5 15.5.2013
? 49 VUOSIKERTA
? JULKAISIJA KAARELA-SEURA RY
? PÄÄTOIMITTAJA KARI VARVIKKO
Eläintarhan
ajoista 50
vuotta
Kantsun pärtsäri
Teuvo Vuorela
muistelee
MÄTISFESTARIT
sunnuntaina 26.5.
klo 11.00-18.00 Kartanonhaassa
Kannelmäen ja Malminkartanon
välisellä jokialueella
Katso ohjelma takasivulta.
2
15.5.2013
www.autopesucenter.?
Maata näkyvissä
SULAN MAAN AIKANA olen lähes joka viikko kavunnut Malminkartanonhuipulle eli Malminkartaton täyttömäelle. Menomatkan teen
serpentiinitietä pitkin ja paluun eteläistä väylää pitkin. Täyttömäki on Helsingin korkein
paikka. Se yltää keskimäärin 90 metrin korkeuteen merenpinnasta.
Kuten kaikki täyttömäet on tämäkin syntynyt vähitellen - vuosina 1976 ? 1996. Rakentamisen ylijäämämassat, autonrenkaat ja kulutuselektroniikka peittyvät hiekka ja sorakasojen alle. . Harmillisinta on kauniit kukkaistutukset, joita taannoin oli etelärinteellä, ei ole
enää ollut varaa ylläpitää.
Mäen päältä näkee miten paljon rakentamatonta maata on lähiympäristössämme. Samaan aikaan väitetään että Helsinkiin ei voi
rakentaa kohtuuhintaisia asuntoja kun ei ole
rakennusmaata.
Vanhempi väki on hätää kärsimässä kun vanhuuden turvaksi hankittu asunto osoittautuukin kalliiksi vaihtoehdoksi. Vanhoihin taloihin
tarvitaan loputon määrä korjaamista ja kukapa muu sen maksaa kuin asukas itse. Remontteja ei asuntoa hankkiessaan kukaan ajatellut.
SUOMEN PARHAAT PESUKADUT?
Nuoremmalla väellä rahat eivät riitä nykyhintoihin ja vaikka poliitikot kuinka puhuvat
ja puivat asiaa, mitään konkreettista ei saada aikaan.
Helsinki on havahtunut ja luovuttanut maata Malminkartanon mäen pohjoispuolelta uudelle Honkasuon asuinalueelle, johon tulee koti noin 1600 asukkaalle. Harmillisinta on että
rakennustyö sulkee tutun väylän kotimatkalla.
Enkä usko sitäkään että asunnot ovat halpoja,
pikemminkin päinvastoin.
Honkasuo on Helsingin ja Vantaan rajalla.
Toivottavasti asukkaat saavat itse valita mitä
koulua lapset käyvät ja missä muutenkin voi
asioida. Helsingin Sanomissa väitettiin että Espoon ja Helsingin raja on tarkoin varjeltu asia.
Asun 150 metrin päässä Espoon rajasta. Varmuuden vuoksi kohdalla on kyltti että läpiajo
Espooseen kielletty.
Onneksi kielletyn ajoväylän päässä on tuttaviemme talo. Ja sinnehän minä olen menossa, jos poliisi tulee kyselemään millä asioilla
olen. Betoniporsaita on monessa paikassa Konalassa. Vaikea on aina käsittää miksi.
Onneksi olemme jo pitkään saaneet käyttää
KOE
AUTONPESUN
HELPPOUS JA
VAIVATTOMUUS!
toisen kunnan kirjastoa ja nykyisin voi verikokeeseenkin mennä vaikka Leppävaaran terveysasemalle ? Pitäjänmäellä kun ei moista palvelua enää ole.
Läpikulun estävät betonipaalut otattaisin pois
ja lisäisin asukkaiden valintamahdollisuuksia
käyttää palveluja siellä missä ne ovat lähellä
ja hyväksi havaittuja. Mieluummin olen kyllä
helsinkiläinen kuin merkillisen metropolikunnan asukas. Jo nyt tuntuu välillä siltä että Helsingin mammuttimaisen hallintosokkelon koukeroihin hukkuu. Parastahan olisi jos nykyiseen
Helsinkiin saataisiin kaupunginosavaltuustot ?
vaikka aika laajatkin.
Leena-Maija Tuominen
www.autopesucenter.fi
Autopesu-Center
Herttoniemi
Mekaanikonkatu 43
00880 Helsinki
M
Autopesu-Center
Konala
Malminkartanonkuja 1-3
00390 Helsinki
Puh. 09-7599150
Aukioloajat:
Ma-Pe 7.30-20
La
9-16
Su
12-16
Puh. 09-547 1046
Aukioloajat:
Ma-Pe 8-20
La
9-16
Su
12-16
HAETAAN LEHTIEN
JA MAINOSTEN JAKAJIA
Haetaan reippaita ja tunnollisia
tänä vuonna vähintään 14 vuotta täyttäviä nuoria
sekä ajokortin ja auton omaavia aikuisia
lehtien ja mainosten jakajiksi.
Soita ja kysyy lisää puh. 09 561 56 400
tai tutustu ja täytä hakemus
ZZZ OLVDGXXQL À
Runot valtasivat Pitäjänmäen
PITÄJÄNMÄKI-SEURAN perinteistä kevään kulttuuritilaisuutta vietettiin runojen merkeissä 18.4. ravintola
Hemmassa. Ryhmä Kolme, näyttelijät Susanna Metsistö ja Henna Hakkarainen, ohjaaja Sami Nieminen sekä tuottaja Leena Vanhamäki, tarjosi
runollisen teatteriesityksen ?ohuiden
lankojen varassa?. Koskettava esitys
perustui Saila Susiluodon runoihin.
Yleisö imi esityksen hiiren hiljaa,
kaikkia runoja emme ymmärtäneet,
mutta hyvästä näyttelijäsuorituksesta nauttii. Esityksen jälkeen näyttelijät jäivät kanssamme kahville keskustelemaan yleisön kanssa.
Federico Fellinin sanoin: ymmärtää ei tarvitse, kunhan vain kuuntelee. Elämää, maailmaa, itseä ja muita.
Seuraavalla viikolla, kirjan ja Ruusun päivänä 23.4. järjestettiin Pitäjänmäen kirjastossa Runoraati tilaisuus.
Kuntosali
Kannel Gym
Sateisesta ilmasta huolimatta paikalle saapui runsaasti yleisöä. Lausujiksi houkuteltiin Leila Mäkipentti,
Jouko Hömppi sekä Kimmo Chydenius ? he lausuivat yhteensä 12 runoa. Raati koostui eri alojen edustajista; Ilari Nummi ? kulttuurikirkko,
Marja Mosander ? toimittaja, Martti
Pitkänen ? kirkkoherra (Pitäjänmäen isä Camillo) sekä Lulu Nenonen
- Pitäjänmäki-seura. Meitä raatilai-
sia oli neljä aivan erilaista ihmistä,
arvostelimme kuulemiamme runoja omista lähtökohdistamme ja annoimme niille pisteet. Tiukan kilpailun voittajaksi selviytyi lopulta Helena Anhavan runo Neljäkymmentä
kesää sitten. Mielenkiintoinen tilaisuus ? kiitos kirjastonjohtaja Helena
Obene Menulle.
Teksti ja kuvat
Lulu Nenonen
Työväenopisto
tiedottaa
Laulu sinulle -konsertti
Avoinna avainkortilla joka päivä 06.00-23.00
Henkilökunta paikalla ark. 15.00-20.00
EI JÄSENYYSPAKKOA!
Pelimannintie 13 sisäpiha, Kannelmäki
info@kannelgym.fi ? www.kannelgym.fi
Puh. 050-541 22 88
Löydät meidät myös Facebookista
to 23. 5. klo 19 Kanneltalon konserttisalissa.
Uutta kotimaista laulumusiikkia Satu Salesvuon
(nyk. Luomajoki) viime kesänä ilmestyneeltä Laulu
sinulle -albumilta.
Satu Luomajoki, voc; Vesa Lintula, keys; Aki Rintamäki,
b & guit; Luis Herrero, acc & b; Mikael Seire, drums.
Liput 10 euroa ovelta tai ennakkoon Lippupalvelusta.
Ilmoittautuminen
syksyn 2013 kursseille:
ke 14. 8.
TUSINA-AIVOILLE
1. Hehkis
2. Rubari
3. Spiidaa
4. Huda
5. Rubbari
6. Huitsin
7. Ruddis
8. Hugi
9. Flibari
10. Flekkanen
11. Hikari
12. Eldissekstika
Vastaukset sivulla 7
liikunta, terveys ja hyvinvointi
to 15. 8.
musiikki, kuvataide, kirjallisuus, teatteri
pe 16. 8.
käsityö, kotitalous, it, luonto ja ympäristö,
ihminen, yhteiskunta, kulttuuri, merenkulku
ma 19. 8. kielet, suomi
Helsingin Jakelu-Expert Oy
[[[ LNI\ ½
Kuulumme valtakunnalliseen SSM Jakeluryhmään.
Pakoputket
Rengastyöt
putken taivutukset
myös jenkkiputket
Risto Tiittanen Ky
Kantelettarentie 11
Puh. 563 2227
Oikaisu
Viime Tanotorvessa todettiin
virheellisesti, että taiteilija
Paula Ruotsalaisen taidenäyttely on Kannelmäen Prismassa. Se on kuitenkin parastaikaa Kanneltalon Galleriassa.
PROHIUS
? Koko perheen parturi-kampaamo -palvelut
(seniorit ja opiskelijat -10%)
? Ripsien pidennykset ja geelikynnet
? Manikyyri ja pedikyyri
Työväenopisto ? Kanneltalo
Klaneettitie 5
puh. 09 310 88526
TERVETULOA!
www.hel.?/tyovaenopisto
helsingintyovaenopisto
Klaneettitie 4 ? Puh. 045 896 6666
Pääkirjoitus
Kannelmäen
kaupunkipolku
valmistunut
K
aarela-Seuran työstämä Kannelmäen kotikaupunkipolku tulee osana Kanneltietoa näinä päivinä postiluukusta. Kaupunkipolussa on sivuja 25 ja merkittyjä kohteita 26. Polussa on viiden kilometrin mittaisen varsinaisen reitin lisäksi vaihtoehtoisia reittejä. Kaupunkipolku on
lähiaikoina luettavana myös sähköisesti.
Kannelmäen kotikaupunkipolku on laadittu alueen asukkaiden löydettäväksi. Samalla se auttaa Kannelmäkeen muuttaneita,
muuttavia tai kaupunginosasta kiinnostuneita tutustumaan paikkakunnan historiaan ja nykypäivään.
Seuraamalla polkukarttaa ihmiset voivat pysähtyä esiteltävän kohteen luokse ja lukea sen taustoista. Mikäli haluaa vieläkin enemmän tietoa, sitä saa vihkosessa olevien vinkkien pohjalta netistä.
Kaupunkipolku täydentää osaltaan Luoteis-Helsingin kaupunginosista jo ennestään tehtyjä polkuja, jotka kulkevat mm. Pohjois-Haagassa, Malminkartanossa, Konalassa ja Pitäjänmäellä sekä Vantaan puolella Kaivokselassa ja Myyrmäessä.
Rakentaminen Etelä-Kaarelassa alkoi Maununnevalta ja Hakuninmaalta vuonna 1954 ja Vanhainen eli nykyinen Kannelmäki alkoi nousta vuonna 1957.
3
15.5.2013
Olli Tuominen:
Kaikki alkoi Kannelmäestä
MIKÄ VEI Olli Tuomisen Kannelmäestä Egyptin pyramideille, New
Yorkin Grand Central Stationille ja
muille maailman huippuareenoille? Mikä teki hänestä maailmanluokan pelaajan ja Sami Elopuron jälkeen maamme menestyksekkäimmän squash-pelaajan? Ollilla, kuten niin monilla muillakin huippuurheilijoilla, perheen tuki ja esimerkki ovat olleet kaiken perusta. Sekä Ollin isä, että isoveli Timo
saivat nuoren miehen innostumaan
lajiin ja harjoittelemaan sinnikkäästi. Koulut ensin Pohjois-Haagassa
ja myöhemmin Mäkelänrinteen urheilulukiossa mahdollistivat säännöllisen treenaamisen ja? kaikessa
oli hyvä tekemisen meininki?,. Olli muistelee.
?Ensimmäinen iso saavutus tuli
vuonna 1997, kun voitin junioreiden Euroopan mestaruuden Vantaan Hiekkaharjun hallilla. Silloin
viimeistään alkoi kyteä ajatus ammattilaisuudesta, tästä voisi oikeasti tulla jotain?. Ja tulihan siitä. Viime vuoden toukokuussa Olli Tuominen taituroi itselleen Euroopan mestaruuden upouudessa Talihallissa ja
muutama viikko sitten jo 14 peräkkäisen Suomen mestaruuden, senkin Suomen ainoalla kokolasikentällä, Talihallissa. Tuominen totesi
Euroopan mestaruuden jälkeen jatkavansa uraansa ainakin muutama
vuoden. Hän kokee olevansa fyysisesti ja henkisesti hyvässä kunnossa ja uskoo voivansa saavuttaa urallaan vielä jotain suurta. Uraa kannattaa siis jatkaa.
Tali on monipuolinen
liikuntapuisto
Olli Tuominen pelaa ja harjoittelee
Talin Liikuntapuistossa sijaitsevassa
Talihallissa, jossa on 6 squashkenttää ja 12 sulkapallokenttää. Talin liikuntapuistossa järjestetään kaikille avoimen tutustumispäivän, Tali
Tourin lauantaina 25.5. klo 11-15.
Päivän aikana voi tutustua squashin
ja sulkapallon lisäksi golfiin, keilailuun, tennikseen sekä kuntosali- ja
ryhmäliikuntaan. Tutustujat saavat
päivän aikana liikuntalahjan valitsemastaan paikasta. Tervetuloa!
Lisää tietoja Tali Tourista löy-
Vuonna 1959 kaupunginhallitus muutti Etelä-Kaarelan osaalueen Vanhainen-Gamlas nimen Kannelmäki-Gamlas nimeksi. Vuonna 1992 Etelä-Kaarela puolestaan muutettiin nimeltään
Kaarelaksi.
tyy sivustolta www. talinliikuntapuisto.fi
Sari Ahlblad
Lähde: Squash-lehti 1/2013 Jari Mether
Kannelmäkeläinen Olli Tuominen
aloitti uransa Kannel Squashissa.
Kuva Petteri Repo.
Kantsussa kuppari
lämmittää saunan
Kannelmäen kotikaupunkipolun tekemistä ovat tukeneet Suomen kulttuurirahasto/Uudenmaan maakuntarahasto, Heka-Kannelmäki ja Kannelmäen seurakunta.
Mätisfestarit kutsuvat
Tänä kesänä tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun ostarilla järjestettiin ensimmäinen Kannelmäki-päivä. Mätisfestareita ruvettiin pitämään vuonna 1997 ja ne ovat suoranainen jatke Kannelmäki-päivälle.
Nykyinen tapahtuma sai alkunsa siitä, kun Helsingin kaupunki ryhtyi laskemaan jokeen lisävettä Silvolan tekoaltaasta toukokuussa 1997. Tällöin Kannelmäki-Seura päätti siirtää perinteisen Kannelmäki-päivän Kartanonhakaan
Mätäjoen rannalle.
Festareista on 16.vuodessa tullut jo käsite ja tuhannet ihmiset voivat nauttia niin hyvästä ohjelmasta kuin kalastuksestakin.
Mätisfestareille tavataan sunnuntaina 26.5. klo
11.00 ? 18.00.
Kari Varvikko
Alvar Risberg löysi ostarilta tyhjän piikkipussin, mutta ei onneksi
ruiskuja.
- Tumppeja riittää, totesi Helena
Risberg
Roskia riitti siivottavaksi
- TUPAKAN TUMPPEJA riittää
vaikka muille jakaa. Niitä on täällä Kantsun ostarin nurmikoilla varmaankin miljoona kappaletta. Miksiköhän ihmiset sotkevat tällä tavalla? ihmetteli Helena Risberg poimiessaan ihmisten jätöksiä.
Kaarelan omakotiyhdistys, Kaarelan Eläkeläiset ja Kaarela-Seura
järjestivät siivoustalkoot Maununnevalla ja Kannelmäen ostarin ympäristössä lauantaina 4.5. Talkoisiin
osallistui parisenkymmentä henkeä
ja puhdasta tuli.
Seuraava Tanotorvi ilmestyy 12.6.2013.
Aineisto toimitukseen 7.6. mennessä.
- Kyllä täällä Maununnevankin tien varsilla törkyä riittää. Roskasäkit
täyttyvät nopeasti, tuumivat Sirkka-Liisa ja Matti Mattila.
KUPPAUKSEN VAIKUTUS on nopea ja voimakas, koska se osin perustuu akupunktioon. Se on vertaansa vailla myös puhdistavana
ja aineenvaihduntaan sekä lymfaja verenkiertoon vaikuttavana tehohoitona, kertoo luontaishoitaja, kuppari Elisa Tuominiemi, joka
on jälleen, muutaman välivuoden
jälkeen, käynnistänyt kuppauksen
Kannelmäessä.
Elisa sanoo, että kuppaus auttaa
vähentämään stressiä, kipuja , särkyjä ja lihasjännityksiä. Samalla
kuona-aineet saavat kyytiä. Kuppa-
us auttaa hyvin myös vaikkapa verenpaineeseen, raskaisiin ja levottomiin jakoihin, turvotukseen, astmaan ja akneen.
Vaikka Suomessa ei enää olekaan
kuin muutamia kymmeniä kuppareita, on kuppauksen suosio lisääntynyt. Mm. Pohjanmaalla monet nuoret käyvät kupparilla jo ihan muodin vuoksi.
Kuppari Elisa lämmittää tarvittaessa saunan ja sitten ei kun rentoutumaan.
Puh. 040-7070217 www.kolumbus.fi/tenedemende
4
15.5.2013
Kuvat Antti Miikkulainen
MAJAVAN MATKASSA
Eltsun ajoista 50 vuotta
Sankareita ja
pässinpäitä
Kuoleman kurvi eli Kasvitarhan
käänne. Luokka 350 ja vuosi
1953. Kaatunut motoristi (32) on
Nils Schröder. Ove Lundell (33) ja
Sven Andersson (37)
O
Oik. Curt Lincoln oli Eläintarhanajojen sankari jo vuonna 1951.
Kyseisen kilpailun Lincoln voitti
nimellä Erik Lindqvist, joka oli hänen mekaanikkonsa.Vas. toimittaja Paavo Noponen.
nko tuo nyt ihan täysipäistä touhua seurata, kun autot ajavat
ympyrää? No joo, ei
siinä mitään järkeä
olekaan kuten ei myöskään siinä,
että isot jätkät juoksevat hiki päässä pallon perässä. Kaikki urheilulajit tuntuvat yhtä typeriltä, ellei niistä
satu pitämään. Itse olen aina sattunut pitämään keihäänheitosta, nyrkkeilystä (jossa siinä ei sitten mitään
järkeä ole) ja eniten kaikenlaisesta
moottoriurheilusta.
Kiinnostus juontaa lapsuuteeni.
Isoisäni oli tulisieluinen autoilun ja
autourheilun ystävä ja kiikutti minua kaikissa tuon ajan autourheilutapahtumissa kuten Eltsun ajoissa
Toinen merkittävä syy oli se, että onnekseni pääsin Wihurin tuolloin omistamalle Volkswagenille
töihin Ruoholahdenkadulle vuonna
1961. Sain jo nuorena miehenä seurata läheltä sellaisia legendoja kuten Antti Aarnio-Wihuri, Leo Kinnunen, Pauli Toivonen ja Hans Laine. Se oli juhlaa se. Omakohtaista
mahdollisuutta kilpailemiseen ei ollut, vaan tilanne oli sama kuin entisellä pojalla, joka joutui keskeyttämään rippikoulunsa varojen ja lahjojen puutteeseen. Lisätään tähän
vielä se lampaan luonne.
Vielä sinne Eltsun ajoihin, jotka
loppuivat jo 50 vuotta sitten. Muistan kirkkaasti vielä sen tunnelman,
kun 80.000 katsojaa tuli äitienpäivisin seuraamaan ajoja Helsingin
Eläintarhaan. Siinä jäi jopa vappu
toiseksi. Risiiniöljyn käry oli mielestäni parasta, mitä ihminen pystyy nenällään haistamaan. Varmaan
outo kokemus monelle nykyihmiselle. Tuolloin varhaisella 1950-luvulla ajossa käytetyt autot olivat
uskomattomia virityksiä. Avo-autot olivat usein peräisin sotia edeltävältä ajalta ja olivat säästyneet
ehjinä ties missä latojen suojissa.
Vauhti ei ollut kova, mutta meteliä oli sitäkin enemmän. Turvallisuudesta ei voinut edes puhua, mitään turvakaaria ei ollut ja ajajien
päässäkin oli useimmiten nahkainen moottoripyöräilijän lakki. Ihmeen vähän kuitenkaan mitään vakavampaa sattui. Sitten tulivat sen
ajan formulat, midgetit. Niissä oli
500 ccm:n moottoripyörän moottori, auto oli tosi matala sikarinmuotoinen tekele ja ajaja istui puolittain auton ulkopuolella kuten lapset polkuautossa. Jonkinlainen sen
ajan motoristien O-hei kypärä näytti
jo tulleen muotiin. Ajajina toimivat
tuolloin suomalaisten suursuosikki
Curt Lincoln, Fred Geitel, Heimo
Hietarinta, Seppo Rikkilä ja Saloran tuleva pääjohtaja Jouko Nordell. Tosikovia kundeja.
1960- luvun formuloiden turvattomuudesta sain järkyttävän todisteen Eltsun viimeisissä ajoissa. Olin
ostanut lipun pääsuoran katsomon
loppupäähän ratavallille ensimmäiseen riviin. Heti formuloiden startissa alkoi rytistä. Autoja sinkoili
pitkin rataa, yksi kiihdyttänyt auto
lensi ilmaan ja kääntyi ylösalaisin.
Tuo onneton oli ruotsalainen Orjan Atterberg. Lähtö keskeytettiin
ja radalle tuli outo hiljaisuus. Lääkintähenkilökunta kävi toteamassa
Alla. Ruotsalainen motoristi SusiOlle Nygren voitti vuonna 1951
350 B-luokan ja vuonna 1962
autoissa Formula juniorit. Hän oli
ainoa, joka koskaan voitti Eltsussa
sekä prätkissä että autoissa.
tilanteen, kiirettä ei enää ollut. Eltsun ajot olivat tulleet tiensä päähän,
rata oli aivan liian vaarallinen kilpailuja ajatellen. Liikaa puita, liian
kapea rata, liian nopeat autot.
Curt Lincoln tukiryhmineen rakensi Vantaan Keimolaan uuden
moottoriradan. Ei siitä enää mitään Eltsua tullut. Se oli aivan liian kaukana ja liikenneongelmat
olivat melkoiset. Lisäksi asukasyhdistykset olivat jatkuvasti radan
kimpussa valituksineen. Keimolassa nähtiin kuitenkin maailmanluokan kilpailuja. Mukana oli formuloiden maailmanmestariksi kuolemansa jälkeen noussut Itävallan
Jochen Rindt, joka oli naimisissa
Curt Lincolnin Nina-tyttären kanssa. Muitakin huippunimiä oli. Rata
oli siirtynyt Lincolnilta Wihurille,
joka päätti myydä maa-alueet Hesarille. Hesari ?jalosti? kaupan ja
möi radan kymmenkertaiseen hintaan tonteiksi. Niin loppui autourheilu Helsingin alueelta. Robert
Lappalainen järjesti vielä mittavan
DTM-tapahtuman Sorkkaan. Kas
kummaa, taas olivat asukasyhdistykset hankkeen kimpussa. Taas oli
sama laulu saastuttamisesta ja melusta. Mielestäni Sorkan rantatiellä
ajaa jatkuvasti autoja katkeamattomana letkana. Eivät ehkä aivan yhtä lujaa. Mistähän nämä pässinpäät
nyt voisivat valittaa?
Ahvenistosta ajateltiin uutta rata-autoilun keskusta. Rata on hyvä, mutta aivan liian kaukana Helsingistä.
On tämä kummaa. Suomi on tuottanut jo puolen vuosisadan ajan
maailman parhaita rallikuskeja, formulatähtiä ja motoristeja. Aina on
vaan mentävä muualle kilpailemaan. Mikä on vialla? Onneksi auto-urheilua saa katsoa vielä televisiosta, erillistä maksua vastaan tosin. Miksi YLE ei tarjoa kansalle
sen suosikki-urheilua? No eipähähän siihen vastausta saada. Pääasia
on, että Kimi ja kumppanit kiertävät ympyrää ja liput liehuvat. Juhlat jatkuvat.
Ylh. Heikki Majavan istumapaikkalippu viimeisissä Eltsun ajoissa
1963.
Vas. 500 -kuutioisten lähtö
1951. Rainer Lampinen (1), Olle Nygren (2), A.J. Dudley Ward
(3), Walter Bergström (4), Eero
Aro (7) ja Nils Schröder (14)
Heikki Majava
Kansi Eläintarhan ohjelmasta
(1953)
5
15.5.2013
Kantsulainen Stadin pärtsäri muistelee:
Moottoripyöräily
silloin ennen
PUCH 250 SGS 65 -selässä istuva Kantsulainen Teuvo Vuorela on vannoutunut Stadin Pärtsäri.
- OLEN OLLUT kohta 60 vuotta
moottoripyörän käyttäjä, milloin
aktiivisemmin joskus harvemmin,
mutta koko ajan se on ollut mukana
kuvioissa. Ensimmäisen kerran sain
kokeilla miltä tuntuu ajaa moottoripyörällä, kun naapurin lesken sulhanen saapui vierailulle Ruotsista
Pääsiäisenä 1955. Hänellä oli melko uusi Monark, joka tietysti kiinnosti minua suunnattomasti. Huomattuaan kiinnostukseni, hän kysyi, josko haluaisin kokeilla minkälaista on ajaa sillä.
Totta kai Teuvo Vuorela halusi ja
miehet lähtivät nykyisen SuomalaisVenäläisen koulun kohdalta ajamaan
Hämeenlinnantietä kaupunkiin päin.
Sulhanen istui takana ja Teuvo ajoi.
- Käännyimme ympäri suurin
piirtein nykyisen Kehä I paikkeilla
ja palasimme lähtöpaikalle. Olin yllättynyt, kun hän kysyi, josko haluaisin ajella vähän yksikseni. En varmaan osannut edes peitellä innostustani. Sovimme palauttavani pyörän
ilta kuuteen mennessä. Näin minulle jäi aikaa lähes kolme tuntia opetella ajamisen niksejä.
Paikkakuntahan tunnettiin silloin
Etelä-Kaarelana ja omakotialue jolla Teuvo asui oli Pikku-Haaga. Puheet Kannelmäestä ja Tanotorventiestä olivat vielä kaukaisia. Virallisia katuja ei ollut, oli vain Malminkartanon ja Österbergin peltoteitä
sekä pohjoisempana joitakin yksityisiä tienpätkiä, jotka muodostivat melko yhtenäisen kulkuyhteyden aina kaupungin rajalle saakka.
- Osa teistä oli aika huonossa kunnossa, koska niillä ei ollut talvikun-
Hämeenlinnantiellä tulossa Vantaan suunnasta Suomalais-venäläisen
koulun kohdalle vuonna1956-57.
nossa pitoa ja paikoitellen etenkin
varjoisissa paikoissa oli lunta aika runsaasti. Tiet olivat haasteellisia, mutta sain hyvin annetun ajan
käytettyä varmaankin minuutilleen.
Teuvolla oli lailliseen ajokortti-ikään oli vielä vuosi aikaa ja se
oli tosi pitkä vuosi. Nuorukainen
ei malttanut edes odottaa sitä, vaan
hankki heti seuraavan vuoden alussa käytetyn Puch 150TL-52.
- Olin saanut silloisen työkaverini
Eeva Lahtisen rahoittamaan pyörän
hankinnan ja olimme sopineet maksujärjestelyistä, kun oli edessä vielä yksi kova kynnys. Piti käydä isän
työpaikalla kysymässä lupa pyörän
ostamiseen. Ihmeekseni lupa irtosi
helposti, mutta siihen sisältyi silloin
kovalta tuntunut ehto.
- Olimme kesällä 1953 rakentaneet ns. hartiapankkiperusteella
omakotitalon ja isäni oli periaatteessa yksin rahoittamassa sitä. Sopimus oli, että jokainen lapsista mennessään töihin maksaa 5000 mk /kk
kotiin ( 1955) . Tähän sopimukseeni
isäni vetosi sanomalla, että tee rahoillasi mitä tykkäät, mutta muista,
että maksat sen 5000 mk joka kuukausi. Tiesin tämän tarkoittavan sitä,
ettei siltä suunnalta ole apua odotettavissa jos joku homma menee pieleen. Jälkeenpäin asiaa miettiessäni ole tullut siihen tulokseen, että se
oli tosi hienosti ja suoraan sanottu ja
on ollut suurena apuna elämässäni,
kun olen oppinut tulemaan pienellä
rahalla toimeen ja aina vastaamaan
omista tekemisistäni.
Motskarilla
lähipaikat tutuiksi
Moottoripyörän myötä lähipaikat tulivat Teuvolle tutuiksi ja pikku hiljaa hänelle muodostui hyvinkin laaja tuttavapiiri samanhenkisistä kavereista. Kerrankin hänen kotitalonsa pihasta lähti kuusitoista moottoripyörää kioskille Kaarelantien ja
Vuorilinnakkeentien kulmaan.
Syksyllä 1955 Teuvo aloitti työt
Auto-Ala Oyn korjaamolla Ruskeasuolla nykyisen Pikku-Huopalahden paikalla. Liike toi maahan ItäSaksasta autoja ja moottoripyöriä
IFA-merkillä samoin Länsi-Saksasta Donau (DKW) merkillä. Englannista tuli, jos saatiin, lisenssejä AJS
ja Matchless moottoripyöriä. Korjaamon henkilökunnalla oli vähintään joka toisella moottoripyörä ja
talviviikonloppuna jos vain jossain
oli jäärata-ajot kohtuullisella etäisyydellä, suuri osa lähti sinne kilpailemaan. Myös hiihtäjän kanssa kilpailtiin ja parit muodostettiin
oman firman väestä. Olimme aktiivisesti mukana rakentamassa Velodromia speedway- kilpailuun sopivaksi sekä myöhemmin mukana järjestämässä siellä kilpailuja.
- Auto-Ala Oy:ssä aloitin asentajaoppilaana, mutta siirryin melko
pian korjaamo-varastoon ja sieltä
yleislakon johdosta (koska en kuulunut liittoon,15v.) varaosamyyjäksi myymälään Runeberginkadulle. Seuraava työpaikkakin oli varaosamyyntiä Oy Arwidson&Co Ab
ja omat merkit olivat hyvin eng-
Alavuden matkan alku 1958. Vas. Teuvo Vuorela, Walter Söderberg, Antero Metsälä, Raimo Manskinen ja
Veikko Tahko.
Ympyrä sulkeutuu
Päijänne-huolto Hämeenlinna 1963. Vas. seisomassa maailmanmestari
Jarno Saarinen, Lars Rosvall, Matti Kamila ja Teuvo Vuorela.
Ensimmäinen ajelu Monarkilla 1955.
lantilaisvoittoisia James JAP, Norton, Triumph ja poikkeuksena länsisaksalainen TWN. Lisäksi toimitimme osia muihin merkkeihin. Vielä seuraavakin työpaikka oli kaksipyöräpainotteinen, kun toimin Helkama Oyssä Mopo-Huollossa työnjohtajana.
- Sain ostaa henkilökunnan hintaan Auto-Alasta Donau merkkisen
250 cc. moottoripyörän, jolla kävin
päivittäin töissä. Helpotusta maksuliikenteeseen sain hoitamalla maahantuotujen autojen merivahinkoilmoitukset.
- Tarkoitukseni oli ryhtyä myös
kilpailemaan lähinnä maantiekilpailuja kuten Päijänne-ajo ja vastaavia, siksi hankin sen aikaisen
huippu-merkin ruotsalaisen Monark Blue Arrowin 250cc. Totesin
kuitenkin ettei kynteni oikein ylettynyt kilpailemiseen. Olisi ensin pitänyt saada pyörä täysin maksettua
ja hankkia kunnolliset ajovarusteet.
Huomasin voivani harrastaa paljon
halvemmalla huoltojoukoissa. Kiersin Päijänteen 15 vuotena erilaisissa
tehtävissä, joten tuli kuitenkin oltua
lajin hermolla.
Hieman ennen eläkkeelle siirtymistään Teuvolle sattui silmiin Mobilisti lehdessä ollut ilmoitus myytävästä Puch 175SV -63 pyörästä.
Mies soitti ilmoitettuun numeroon
ja pienen harkinnan jälkeen hän teki kaupan pyörästä. Jo hinta kertoi,
että edessä on melkoinen projekti.
- Koska moottoripyörä-ala oli
ollut syvässä aallon pohjassa olivat myös monet maahantuojat lopettaneet ja minun 50-60 lukuiset
tiedot täysin romuttuneet. Alku oli
melkoista rämpimistä, onneksi työkaverikseni sattui hengenheimolainen joka oli jo vuosia harrastanut
vanhojen pyörien entisöintiä. Hänen kauttaan tutustuin 1975 perustettuun Veteraanimoottoripyöräklubiin (VMPK) . Se on kattojärjestö
paikallisille vanhojen pyörien harrastajakerhoille. Pääkaupunkiseudulla sellaisena toimii erittäin vireä Stadin Pärtsärit.
- Olen ollut aktiivisesti tämän
vuosituhannen kerhontoiminnassa
mukana, jopa joissain luottamustoimissa. Stadin Pärtsäreiden reviiri muodostuu 0-alkuisten postinumeroiden mukaan ja jäsenmäärämme on noin 1800 henkeä, valtakunnan tasolla 8000. Kerhollamme on pienin varauksin kuukausitapaaminen aina kuukauden toinen
keskiviikko. Kokoonnumme Ilmailumuseolla, jossa meillä on käytössä noin 120 hengen auditorio DC9
lentokoneen penkeillä varustettuna
ja uudenaikaisilla laitteilla. Kerhoiltamme ovat olleet hyvässä suosiossa ja osallistuminen on ollut hienoisessa nousussa koko ajan. Viimeisimmissä illoissa kävijöitä on ollut 85-90 paikkeilla (huippu maaliskuulta 105)
Stadin Pärstäreillä on tänä vuonna järjestelyvastuu vuotuisesta Veteraanirallissa joka järjestetään Korpilammella 26-28 heinäkuuta. Myös
ulkopuolisilla on mahdollista tutustua harrastukseen ja hienoihin entisöityihin moottoripyöriin. Hinta päiväkävijöiltä 10? +5? paikoitusmaksu.
- Toimiessani Stadin Pärtsäreissä olen lukuisasti tavannut vanhoja tuttuja 50 ja 60 luvulta, mukana
on entisiä työkavereita, asiakkaita,
tuttuja mp-porukoista, armeijasta
jne. Olemme useasti todenneet, että kerran pärtsäri aina pärtsäri. Kohdallani ainakin pitää paikkansa toteaa kantsulainen Teuvo Vuorela,
VMPK:n jäsen 64.
Mustavalkokuvat:
Teuvo Vuorelan arkisto