TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 1 / HELMI–MAALISKUU 2020 MIKSI EK EI SULATA LINEAARISTA VEROMALLIA? S. 7 VIRTUAALIOPETUS sopii autismikirjon oppilaille s. 12 ROSANNA FELLMANIN esikoisrunot palkittiin Vimmalla s. 18 MC CEPARI rouhea räppäri tykittää vammaisasenteista s. 6
s. 24 Tukitori Tarjolla kuntohoitoa ja turvapalveluja. s. 24 Tukipointti Yhteistyöllä apu perille. s. 31 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja loka–marraskuussa 2019. VAKIOT 25 Kirjavinkki 26 Leffafriikki 27 Ruudussa 27 Välinevinkki 28 Lukijafoorumi 30 Blogilinjalla 32 Pähkinöitä 35 Jaloittelua-sarjakuva TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 1/2020 53 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 12 s. YHTEISKUNTA s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Elokuva sokean miehen treffeistä ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Lineaarinen veromalli Joustava polku eläkkeeltä takaisin töihin. s. 7 7 kysymystä lineaarisesta mallista Vastaajana EK:n Antti Tanskanen. s. 12 Virtuaaliopetus sopii autisteille Suomessa kehitellään uutta opetusmenetelmää. IHMISET s. 8 MC Cepari Rouhea räppäri tähtää työmarkkinoille. s. 11 Tulilinjalla Pinja Eskola pohtii elämän vastuksia. TUKIKOHTEET s. 14 Tukilinjan tukivuosi 2019 Tukilinjassa keskitytään toiminnan tehostamiseen. s. 16 Taiteen keinoin kohti elämää Satu Mäkinen sai apurahan valokuvanäyttelyyn. s. 18 Vimma-palkinto Rosanna Fellmanille Runot kertovat Strömsön nurjasta puolesta. s. 21 Maria Zalit Kilpauimariksi Startti-stipendin tuella. s. 22 Nikolai Klix ja suvaitsevaisuus Väitöskirja käsittelee yhdenvertaisuutta. Nuorruin juuri 10 vuotta! 2 Tukilinja 1/2020 Julkaisija / kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki vktt@tukilinja.fi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Pinja Eskola Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1502 ma-pe klo 9.00–14.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 42 e 6 kk 52 e 1 v 93 e Kesto 93 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. ISSN 1458-6304 24. vuosikerta. Ilmestyy 6 kertaa/vuosi. Paino: Arkmedia Oy. Seuraava nro 1.4.2020. Kansikuva: Jussi Helttunen. Mitä näenkään: berliininmun kki!
Osatyökykyiset kuuluvat niihin asiakkaisiin, jotka todennäköisimmin jäävät vaille tarvitsemiaan TE-palveluja. Tukilinja 1/2020 3 Paras työllistämiskeino on kuuntelu SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 1.4. KOLME NELJÄSOSAA sosiaalija terveysalan vaikuttajista pitää osatyökykyisten työttömyyttä toimialueellaan isona ongelmana. Tämä selvisi Sosiaalibarometri-kyselytutkimuksessa. Toisaalta yli puolet sosiaali-, terveysja TE-johdosta sekä kolme neljäsosaa sosiaalityöntekijöistä arvioi, että osatyökykyiset kuuluvat niihin asiakkaisiin, jotka todennäköisimmin jäävät vaille tarvitsemiaan TE-palveluja. Siinä on pähkinää purtavaksi uudelle työministerille Tuula Haataiselle. AINAKAAN TYÖLLISTYMISEN reseptien etsintää ei kannata jättää huonosti organisoiduille, sekalaisille työryhmille. Sellainen kuulostaa vastuun siirrolta ja ”asian siirtämiseltä valmisteluun”, ei tehokkaalta päätöksenteolta kriisitilanteessa. Sillä kriisissähän me olemme, kun työllisyysaste mataa ja yhteiskunta kohtaa pikaisen ekologisen jälleenrakentamisen ensityrskyt. Miten tässä mylläyksessä – tai sen vaihtoehdossa, tuhojen kohtaamisessa – käy yhteiskunnan heikompien jäsenten? Siinä kanttimme tullaan punnitsemaan. Nyt ei ole varaa muuhun kuin parhaan keinon valintaan ja nopeaan toimintaan. Toimivin työllistämiskeino on kohdata työnhakija säännöllisesti ja räätälöidä hänelle työllistämistoimet yksilöllisen tarpeen mukaan: oikea palvelu oikeaan aikaan. Näin uskovat sekä barometriin vastanneet te-päättäjät että sosiaalialan asiantuntijat Soste ry:n tuoreessa julkaisussa Välityömarkkinat ja tarvelähtöiset työllisyyspalvelut. Siispä, työministeri Tuula Haatainen: onnistuisiko edes tämä pikaisesti: kaikki osatyökykyiset työnhakijat perusteelliseen haastatteluun ja räätälöityihin toimenpiteisiin! (Ja sama uudelleen, kunnes oikea polku löytyy.) TÄSSÄ LEHDESSÄ kerromme vuoden 2019 tukityömme tuloksista (s. 14), joissa korostuu työllistyminen. Myös lehden teossa työllistämme osatyökykyisiä henkilöitä ja omaishoitajia. Blogilinjalla (s. 30 ja www.tukilinja.fi) voit tutustua freetoimittajamme Sari Heino-Holopaisen arkeen omaishoitajana. Esittelemme myös kolme erilaista apurahan saajaa ja kaksi uutta, omaäänistä kulttuuripersoonaa: runoilija Rosanna Fellmanin ja räppäri MC Ceparin. Innostavaa kevättä kaikille! Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi
VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja ERITYISVANHEMMUUS.FI Viiden lapsen isä Arto Bäckström – Tukilinjan kolumnistinakin tunnettu – pitää blogia nimeltä Erityisvanhemman korjaussarja. Hän keräsi seuraajiltaan selviytymisvinkkejä vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten vanhemmille. Kannattaa poimia ne blogista talteen tämän otsikon alta: 10+1 asiaa, jotka tuoreen erityisvanhemman on hyvä kuulla. SOMEHELMI Vimma-palkinnot Vammaisten päivänä 3.12. jaettiin jälleen Kynnys ry:n kulttuuripalkinto Vimma. Sen sai Rosanna Fellman, 24, esikoisrunokokoelmastaan Strömsöborna (ks. s. 18). Tukilinja myönsi hänelle 5 000 euron työskentelyapurahan. Teoksessaan Fellman käsittelee autismia ja muuta erilaisuutta humoristisesti ja taitavalla kielellä. Kunnia-Vimman sai Svenska Teaternissa nähty musiikkiteatteriesitys I det stora landskapet (kuvassa), joka kertoi sadun keinoin kehitysvammaisena elämisestä ja yhteisöstä poissulkemisen kokemuksesta. Kreisi-Vimma -kunniamaininnan sai cp-vammainen räppäritulokas MC Cepari eli Mika Leminen (ks. s. 8). Vimma-palkintoraatiin kuuluivat Kynnys ry:n kulttuurisihteeri Nikolai Klix, kuvataiteilija Hilkka Korhonen Kulttuuriyhdistys Eucrea ry:stä, Tukilinjan päätoimittaja Iris Tenhunen, kriitikko Aleksis Salusjärvi Suomen arvostelijain liitosta ja saavutettavuusasiantuntija Outi Salonlahti Kulttuuria kaikille -palvelusta. Kunniatohtori ja influensseri Brittiläinen Jessica Kellgren-Fozard, 30, on paitsi kuuro, myös osittain näkövammainen ja hänellä on sidekudostauti MCTD ja haurashermosyndrooma HNPP. Jessica on vammaisuudesta kertova, hyväntuulinen someinfluensseri ja julkinen puhuja, joka on työskennellyt myös mallina ja opettanut viittomakieltä televisiossa. Hyväntuulinen ja valloittava olemus sekä ammattitaidolla toteutetut videot ovat keränneet Jessican Youtube-kanavalle 621 000 seuraajaa. Instagramissa heitä on 160 000 ja Facebookissakin yli 10 000. Vuonna 2018 Worcesterin yliopisto myönsi Jessicalle kunniatohtorin arvon hänen työstään vammaisoikeusaktivistina. BBC:n haastattelussa Jessica kertoo, ettei anna sairauksien määritellä häntä. ”En voi koskaan tietää minkälainen huominen on, joten minun täytyy nauttia nyt – muuten, kuka tietää?” Kun hänellä on huono päivä ja liikkuminen on vaikeaa, ikkunana ulkomaailmaan toimii sosiaalinen media. Jessica asuu Brightonissa vaimonsa Claudian ja koiriensa Walterin ja Tillyn kanssa. Yksi viime vuoden taiteen valtionpalkintojen saajista oli tekstiilitaiteilijana aloittanut Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen (s. 1974), jonka teokset ovat nykyään monitaiteisia ja ulottuvat muotoilusta performansseihin, videotaiteeseen ja installaatioihin. Hänet tunnetaan vammaisaktivistina, joka ottaa teoksillaan kantaa myös naisten kohtaamaan rakenteelliseen väkivaltaan. Monitaiteen valtionpalkinnon saanut Wallinheimo-Heimonen sairastaa itse synnynnäistä luustonhaurautta. VUODEN TAITEILIJA TANSKASTA Tanskalainen Michael Rasmussen on kehitysvammaisten taiteilijoiden työtä tukevan Kettukin vuoden taiteilija 2020. Rasmussenin valitsi pohjoismaisten ehdokkaiden joukosta ITE-museon amanuenssi Elina Vuorimies. Taiteilija saa palkinnoksi 1000 euroa ja hänen näyttelynsä nähdään Suomessa syksyllä 2020. Taiteen valtionpalkinto Jenni-Juulialle 4 Tukilinja 1/2020
TEATTERI ELLING TAMPEREELLA Kun kaksi pitkäaikaista mielenterveyspotilasta siirtyy sairaalasta asumaan keskelle kaupunkia, on edessä haastavia tilanteita. Niistä syntyy komediaa Tampereen Teatterin näytelmässä Elling, jonka pääosissa nähdään Johannes Korpijaakko ja Ville Majamaa. Elling perustuu norjalaisen Ingvar Ambjörsenin romaaniin, josta on tehty myös laadukas elokuva. KIUSATUN TARINA Lilla Teaternissa nähdään 11.3. alkaen tiedetoimittaja Marcus Rosenlundin esikoisnäytelmä Morfars mauser. Se pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa koulukiusattuna nuorena, ja pääosassa nähdään Tobias Zilliacus. Rosenlund on vastikään saanut tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon teoksestaan Sää, joka muutti maailmaa. 32 Kuvailutulkkaus on kiinteä osa itse draamaa. Kuvailutulkkauksessa visuaalinen ärsyke muutetaan sanalliseksi ja näin voidaan kuvailla asioita, joita kuuloaisti ei kerro, kuten henkilöiden ulkonäköä, toimintaa ja lavastusta. Saavutettavuus otetaan huomioon myös ennen esityksen alkua. Lavastuksesta tehtyä pienoismallia, näytelmän nukkeja ja roolihenkilöiden vaatteita saa tunnustella ennen esitystä ja näyttelijät esittäytyvät roolihahmoissaan, jotta heidän äänensä tulee katsojille tutuksi. Esitys kuvailutulkataan langattoman mikrofonin avulla ja näkövammaiset kuulevat tulkkauksen kuulokkeista. Kuvailutulkkaukseen tarvittavat laitteet saadaan Näkövammaisten keskusliiton kautta Näkövammaisten Kulttuuripalvelusta ja yleisö kerätään yhdessä liiton kanssa. Tekstittämällä uusia yleisöjä Svenska Teatern on ensimmäinen suomalainen teatteri, joka otti käyttöönsä katsojakohtaiset tekstityslaitteet. Langattomia AirScript-lukulaitteita kokeiltiin ensimmäisen kerran Kristina från Duvemåla -musikaalin yhteydessä. Aikaisemmin samankaltaiset tekstityslaitteet ovat olleet käytössä lähinnä Lontoon suurmusikaaleissa. Tekstityslaite on tarkoitettu katsojille, joiden kuulo on heikentynyt tai jotka haluavat nauttia näytelmästä suomeksi tai englanniksi. Noin viidesosa Kristina från Duvemåla -musikaalin katsojista tulee ulkomailta ja katsojissa on ollut suuri määrä suomenkielisiä teatterissakävijöitä. Tekstitysten tarjoaminen useilla kielillä mahdollistaa muunkielisille ja suomenkielisille kävijöille täyspainoisen teatterielämyksen. Myös osa ruotsinkielisistä katsojista haluaa käyttää tekstityslaitteita, joko uteliaisuudesta tai varmistaakseen, että ymmärtävät koko tekstin. AirScript-tekstityslaitteen käyttäjä voi valita haluamansa kielen. Kuva: Svenska Teatern K U V A : L E H T IK U V A Sokea mies treffeillä Ohjaaja Teemu Nikki, 44, tunnetaan muun muassa elokuvasta Armomurhaaja sekä psykiatrisen osaston nuorista kertovasta tv-sarjasta Sekasin. Seuraavan elokuvan työnimi on Mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia. Helsingin Sanomien (25.12.) mukaan se kertoo ms-taudin myötä sokeutuneesta, pyörätuolia käyttävästä miehestä, joka matkustaa treffeille vieraaseen kaupunkiin tapaamaan naista, joka ei sairautensa vuoksi voi lähteä kotoaan. Mieheltä ryöstetään matkalla puhelin ja rahat, joten perille pääsy vaatii kekseliäisyyttä. Tapahtumat kerrotaan sokean miehen kokemusmaailmasta käsin, joten vain se näytetään, mitä päähenkilö voi koskea. Elokuvan pääosaa esittää ms-taudin myötä sokeutunut näyttelijä Petri Poikolainen, 44, joka jäi Helsingin kaupunginteatterista työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2013. Hän ja Nikki tutustuivat jo nuorina armeijassa, ja uusi tapaaminen johti elokuvahankkeeseen. Ensi-iltaa suunnitellaan jollekin festivaalille tänä vuonna. ”En ikinä mistään pääroolista haaveillut, kunhan saisi olla edes mukana elokuvassa. Mutta tämähän ylitti kaikki odotukset”, Poikolainen kertoo artikkelissa. Oheinen kuva on näytelmästä Eila, Rampe ja palvattu onni. BBC:lle sokea radiojuontaja Lucy Edwards, 23, aloitti vuodenvaihteessa uudessa työpaikassaan radion aamupäiväohjelman juontajana. Asiasta tekee uutisen se, että työpaikka on BBC:n lippulaiva Radio 1 – ja Lucy Edwards on sokea. Hän sai työpaikan avoimen haun kautta. Esiintyminen ei tälle nuorelle naiselle ollut aiemminkaan vierasta. Hänellä on oma YouTube-kanava ja hän on työskennellyt freelancetoimittajana mm. BBC:n vammaispodcastissa Ouch! Näkönsä hän menetti etenevän sairauden myötä 17-vuotiaana. Tällä hetkellä hän käyttää opaskoiraa. ”Olen ylpeä voidessani edustaa työssäni sokeiden porukoita ja vammaisyhteisöä”, hän kertoo BBC:n haastattelussa. HYVÄN MIELEN SEPPO Mielenterveyden keskusliitto valitsi Hyvän mielen lähettilääkseen shetlanninlammaskoira Sepon, joka omistajansa Petteri Poukan kanssa on vuodesta 2013 levittänyt iloista mieltä sekä vapaaehtoistyössä että somekanavillaan Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä. ”Alusta lähtien punainen lanka on ollut hyväntuulinen koira ja arjen pienistä asioista nauttiminen. Seppo saa paljon viestejä yksinäisiltä ja masentuneilta ihmisiltä”, kertoo Poukka. ”Seppo on tosi usein loistotuulella ja sitä kautta olen myös itse saanut suuren opetuksen elämääni, että pienistä asioista nauttiminen on tie onneen.” KAIKKI TEATTERIIN 27.3. Maailman Teatteripäivää vietetään tänä keväänä Inkluusiopäivän teemalla. Teatterin tiedotuskeskus TINFO ja muut alan toimijat haastavat kampanjalla teatterit kehittämään saavutettavuuttaan. Yleisölle se tarkoittaa tekstitettyjä, kuvailutulkattuja ja viittomakielelle tulkattuja esityksiä. Tekijöiden moninaisuutta voidaan lisätä harjoittamalla rekrytoinnissa positiivista erityiskohtelua. Tietoa inkluusion keinoista löytyy Kulttuuria kaikille -palvelun tuoreesta oppaasta Teatteria kaikille. Kuvassa tekstityslaite, jollaisen otti Suomessa ensimmäisenä käyttöön Svenska Teatern. Tukilinja 1/2020 5
Lineaarinen malli etenee Kannustinloukku puretaan osatyökyvyttömyyseläkeläisiltä, mutta työnantajat eivät hyväksy liukuvaa tuloverotusta täyttä eläkettä saaville. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Jussi Helttunen NEUVOTTELEVA VIRKAMIES Pirjo Moilanen toivottaa tervetulleeksi Sosiaalija terveysministeriön neuvotteluhuoneeseen, missä on tarjolla kahvit. Moilasen oma työhuone on täyttynyt papereista, sillä hän johtaa työryhmää, joka valmistelee hallituksen esitystä osatyökyvyttömyyseläkkeen lineaariseksi malliksi. Tarkoitus on purkaa työnteon estäviä kannustinloukkuja. Työ alkoi jo edellisen hallituksen aikana ja lakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2020. ”Odotan todellakin, että lainsäädäntöesitys saadaan valmiiksi ja lineaarinen malli käyttöön. Paljon on vielä tehtävää, parhaillaan teemme esimerkiksi vaikutusarvioita”, Moilanen kertoo. Lakiesitystä ovat STM:n johdolla laatimassa työmarkkinajärjestöt, Kela, Eläketurvakeskus, Tela ja vammaisjärjestöt. Mallin voimaantulon mahdollistaa käyttöön saatu tulorekisteri ja sitä kiirehtii se, että nykyinen laki on voimassa enää tämän vuoden loppuun. Liukuva verotusmalli Lineaarinen verotus tarkoittaa sitä, että ansiot yhteensovitetaan eläkkeen kanssa kuukausittain. Ansioina käytetään edeltävien 6 kuukauden keskiarvoa. ”Jokainen ansaintarajan yli ansaittu euro pienentää eläkettä 50 senttiä”, Pirjo Moilanen selvittää. ”Ansaitsemisen kattosäännöksi on ajateltu, että eläke ja tulot eivät yhteensä ylitä sitä summaa, mikä on ansaittu ennen työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä.” Minimiansaintaraja, jonka ylittäviä tuloja verotetaan, riippuu eläkettä edeltäneistä ansioista. ”Jos ei ole ollut ansiotuloja ennen eläkkeelle jäämistä tai ne ovat olleet vähäiset, minimiansioraja – indeksiin sidottuna – on noin 600 euroa”, Moilanen selvittää. ”Toiveena on, että jokainen pystyisi seuraamaan laskureilla omia tulojaan reaaliajassa kuukausittain.” Työnantajat torppasivat Työryhmä selvitti kärkihankkeen aikana myös sitä, voisiko lineaarista mallia soveltaa täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen, jolla olevien työskentelyä rajoittaa kannustinloukku: Työkyvyttömyyseläkkeellä voi nyt tienata vähimmillään vain 784,52 euroa kuussa, jonka ylittyessä eläke jää kokonaan pois maksusta. Tämä ei kannusta työntekoon. Monella täystyökyvyttömyyseläkeläisellä ei ole eläkettä edeltävää vakiintunutta työhistoriaa ja ansiotasoa, jolla vähimmäismäärää saisi korotettua. ”Tässä työmarkkinajärjestöjen yhteinen esitys oli niin ankara, ettei sitä viety eteenpäin. Jokainen ansiorajan ylittävä euro olisi pienentänyt eläkettä vastaavan määrän. EK on pitänyt tärkeänä sitä, ettei täystyökyvyttömyyseläkkeellä oleva olisi kokopäivätyössä huomattavasti paremmassa asemassa kuin ei eläkettä saava henkilö.” “Käytännössä aika harva täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä oleva on kuitenkin jatkuvasti työssä, koska hän ei ole täysin työkykyinen”, Moilanen pohtii. Täystyökyvyttömyyseläkkeen lineaarinen malli jäi siis tässä vaiheessa esityksestä pois. ”Lineaarinen malli hyödyttää tässä muodossaan niitä osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevia henkilöitä, jotka voivat lisätä työntekoaan yli nykyisten ansaintarajojen”, summaa Moilanen. Täyseläkeläisten kohtalo? Lineaarisen mallin pitäisi olla käytössä vuonna 2022. Pirjo Moilanen kertoo, että on jännittävää olla näin lähellä lineaarisen mallin voimaantuloa, sillä siitä on keskusteltu jo runsaat kymmenen vuotta. Aikataulu on kiireinen ja työryhmä on jo aloittanut lakipykälien sorvaamisen. Ongelmana on kuitenkin vielä paitsi paremman nimen keksiminen mallille, myös sovun puuttuminen täydestä työeläkkeestä: ”Ennen kuin valmistelua voi jatkaa, tarvitaan selvyys siitä, miten toimitaan täyden työkyvyttömyyseläkkeen kanssa tulevaisuudessa.” Vuoden 2016 lopussa työkyvyttömyyseläkkeellä oli kaikkiaan 210 910 henkilöä, joista 23 052 osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Aktiivimallin aikana työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on noussut. 6 Tukilinja 1/2020 YHTEISKUNTA Jokainen ansaintarajan yli ansaittu euro pienentää eläkettä 50 senttiä. Kuka? Pirjo Moilanen. Toimenkuva Neuvotteleva virkamies, STM. LINEAARINEN VEROMALLI = Verotus ei katkaise työkyvyttömyyseläkkeen maksua kokonaan, kun kuukausitulot ylittävät 784,52 euroa, vaan pienentää sitä asteittain. Näin eläketurva säilyy entisellään työkyvyn ja tulojen vaihdellessa. Kokonaistulo ei saa ylittää eläkkeen pohjana ollutta tuloa. EK = Elinkeinoelämän keskusliitto ry. Työnantajaliittojen keskusjärjestö.
7 kysymystä TEKSTI Sari Heino-Holopainen Joustavasti eläkkeeltä töihin? Kysyimme EK:n työeläkekysymyksiin erikoistuneelta asiantuntijalta Antti Tanskaselta, miksi EK vastustaa lineaarista veromallia täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä oleville. Tukilinja 1/2020 7 1. EK vastustaa lineaarista työkyvyttömyyseläkkeen ja palkan yhteensovittamista täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä oleville. Miksi? ”Jo nyt täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä olevilla on muihin sosiaaliturvan muotoihin verrattuna erittäin korkea suojaosa työansioille. EK on kannattanut työntekoon kannustavaa lineaarimallia osatyökyvyttömyyseläkkeelle, koska sillä olevat tekevät melko paljon työtä.” ”Täyden työkyvyttömyyseläkkeen lineaarimallin pitäisi sopia yhteen osatyökyvyttömyyseläkkeen kanssa eikä riittävän hyvin toimivaa mallia ole löytynyt.” 2. Moni kohtuullisen työkykyiseksi kuntoutunut jää nyt täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle vain sen tarjoaman taloudellisen turvan vuoksi. Miten tämän eläkejärjestelmän kuluja lisäävä vääristymä voisi korjata? ”Jo nyt täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä voi työskennellä melko paljon. Mikäli henkilö kykenee työskentelyyn yli näiden rajojen, nykyistä joustavampi siirtyminen täydeltä työkyvyttömyyseläkkeeltä osatyökyvyttömyyseläkkeelle olisi hyvä ratkaisu.” 3. Täyden työkyvyttömyyseläkkeen ehdot ovat tiukat. Uskotteko, että moni näistä eläkeläisistä on silti niin tehokkaasti työkykyinen, että voisi epäoikeudenmukaisesti hyötyä lineaarisesta eläkemallista? ”Jos eläkejärjestelmässä on liian voimakas kannuste siirtyä osatyökyvyttömyyseläkkeeltä täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle, ei se voi olla tarkoituksenmukaista. Oleellista on, että on olemassa selkeä reitti palata täydeltä työkyvyttömyyseläkkeeltä osatyökyvyttömyyseläkkeen kautta työelämään.” 4. Uskotteko, että täydeltä työkyvyttömyyseläkkeeltä on käytännössä edes mahdollista palata kerralla kokopäiväiseen, täystehoiseen työelämään? ”Vaikka se on harvinaista, on se täysin mahdollista.” 5. Lähtisittekö itse yrittämään eläkkeeltä takaisin täystehoiseen työelämään, jos uhkana on sairauden paheneminen ja tipahtaminen tulottomuuteen tilanteessa, jossa eläketulo on loppunut? (ei vastausta.) 6. Oletteko EK:ssa tehneet täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen liitetystä lineaarisesta palkkamallista vaikutusarvion? ”Käyttäytymisvaikutusten arviointi on vaikeaa, kuten kokemukset aktiivimallin vaikutuksista työkyvyttömyysalkavuuteen osoittivat. Etuusmuutosten vaikutuksia uusien työkyvyttömyyseläkkeiden määrään on erittäin vaikea arvioida.” 7. Mitä toimintamallia suosittelisitte työkyvyttömyyseläkeläiselle, jolla on asuntolaina, mutta joka haluaisi palata vähitellen työelämään? (Ei vastausta.) Kuka? Antti Tanskanen Elinkeinoelämän Keskusliiton hallituksen jäsen
8 Tukilinja 1/2020 IHMISET Rouhea räppäri tähtää työmarkkinoille MC Ceparille Sörnäisissä sijaitseva nuorisotalo Happi on tuttu paikka. Hän on tehnyt räppiä myös nuorten toimintatalo Kipinässä Itäkeskuksessa. Kuka? Mika Leminen, 24, Tuusula. Toimintarajoite Puhevamma. Ammatti Rapmuusikko, tradenomi. Mika Leminen alias MC Cepari nousi syksyllä julkisuuteen räppärinä, jolla on puhevamma ja tiukkaa asiaa. Tuoreella tradenomilla on tähtäimessä toinen levy ja työpaikka. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Jussi Helttunen
Tukilinja 1/2020 9 T apaamme Mika Lemisen, 24, eli räppäri MC Ceparin Triplan kauppakeskuksen kahvilassa. Kellokoskella asuvalle Mikalle Pasilan asema on tuttu, siellä hän jää usein junasta pois. Mika on juuri valmistumassa tradenomiksi ja työnhaku on käynnissä. Tällä kerralla ohjelmassa on haastattelun lisäksi yrittäjyystapahtuma. Myös musahommat tuovat häntä usein Helsinkiin. Ison cafe latten ääressä Mika kertoo kuulumisistaan. Itäkeskuksen nuorisoaseman Kipinä-studiossa on yhdessä nuoriso-ohjaaja ja tuottaja Mikko Römanin kanssa syntynyt EP-levy Skenen nälkäisin mies. Se julkaistiin lokakuussa 2019, ja nyt on suunnitelmissa jo seuraava levy. Takana on keikkoja ja lehtihaastatteluja sekä kunniamaininta Kynnys ry:n kulttuuripalkinto Vimmaa myönnettäessä. ”Yritän kuitenkin pysyä realistisena ja tajuan, etten heti pysty hyppäämään musiikin ammattilaiseksi”, Mika kertoo. Tähtäimessä onkin nyt markkinointialan työpaikka. ”Sisällöntuotanto kiinnostaa ja copywriterin työ erityisesti”, hän tarkentaa. Aiemmissa haastatteluissa Mika on kertonut cp-vamman aiheuttaman puheentuoton vaikeuden haitanneen työnsaantiaan. Opiskelutovereilla on jo työpaikka, hänellä ei, vaikka paperit ovat kunnossa. Menestystä riimittäjänä Rap-skene on ottanut miehen paremmin vastaan kuin työelämä. Hyvää sanankäyttäjää arvostetaan. Kirjoittaminen onkin musiikin ohella Mikan vahvuus. Ylioppilaskirjoituksissa hän sai aineestaan lähes täydet pisteet, joten ei ihme, että häneltä syntyy myös huomiota herättäneitä räp-sanoituksia. Mikan mielestä räpissä on oltava sanoma. ”Minun sanomani on tähän mennessä liittynyt usein vammaisuuteen ja siihen, miten vammaisia ihmisiä kohdellaan.” Vammaisuudesta Mika tuo esiin epäkohtia, niitä outoja asenteita vammaisia ihmisiä kohtaan, joita esimerkiksi jokin ulkoinen eroavuus muiden silmissä synnyttää. Mikan cp-vamma ilmenee oikean puolen raajojen liikkeissä sekä puheenmuodostuksessa. Juuri tästä vähän aggressiivisesta ja rosoisesta ulosannista hänen räppinsä saakin erityislaatuisuutensa – vaikuttavien tekstien lisäksi. ”En halua kuitenkaan olla pelkkä vammaisräppäri vaan aion painia tismalleen samassa sarjassa esimerkiksi Gettomasan ja muiden räppärien kanssa”, hän painottaa. Välillä tulee puhdasta huumoriräppiäkin, ja jatkossa hän aikoo laajentaa aiheitaan. ”Ihmisenä ja räppärinä olen paljon enemmän kuin vammani.” Kyllästynyt häpee, Sisäistetty ableismi, Ei oo mikään vitsi, Se hallitsee sun toimintaa, Saattaa saattaa sut kuolemaan, Aion päästä eroon siit, Muista tyypeistä viis, Heikkoukset ei oo vahvuuksii, Mut aion ansaita kannuksii. MC = Rap-muusikko, joka esittää riimitettyä puhelaulua, räppiä. PKN näytti esimerkkiä Mikan mielestä vammaiset voivat oppia vihaamaan itseään ympäristössä, jossa vammattomuus on normi. Mikaa on kiusattu koulussa ja vieläkin hän kertoo törmäävänsä asenteeseen, jossa vammaiset nähdään ensisijaisesti vammansa edustajina, ei yksilöinä. Ennen Pertti Kurikan Nimipäivien esimerkkiä hän ei osannut kuvitella voivansa puhevamman takia esittää biisejään itse. Hän kyllä teki lauluja, mutta puuttui artisti, joka ne esittäisi. ”Viime vuoden tammikuussa kävelin räppäri Mercedes Bentson eli Linda-Maria Roineen räppityöpajaan omia tekstejä mukanani. Roine innostui niistä ja alkoi myöhemmin mentorikseni”, Mika kertoo. Asiat alkoivat rullata. Laatu vaatii työtä Mika ei kutsuisi itseään lahjakkaaksi kirjoittamisen tai musiikin suhteen vaan ilmaisee asian niin, että hänellä taito, jonka eteen pitää tehdä työtä. ”Ensimmäisen vuoden kirjoitin tekstejäni mielestäni todella huonosti. Kun kehittyy ja pääsee esteiden yli, hommat alkavat luistaa. Lahjakkuus voi auttaa vain alkuun. Kitaristi-ikoni Slash on sanonut samaa kitaransoitosta.” Mika kertoo, että myös hänen esikuvansa, isot lyyriset räppärit, ovat joutuneet tekemään paljon töitä riimiensä eteen. Lyyrisessä räpissä korostuu riimien monimutkaisuus ja kekseliäisyys. ”Haluan olla aito, mutta toisaalta myös lisätä riimeihini monimutkaisuutta.” Haaveena on myös musiikin ammattilaisuus, mutta se edellyttää vakinaista, maksavaa kuulijakuntaa. Keikkamyyjä onkin haussa. Vahvuuksilla eteenpäin Vuosi sitten Mika ei ollut niin positiivinen kuin nyt. Musanteko oli vasta aluillaan ja hän oli lähettänyt monta kymmentä työhakemusta, joista tuli tasan yksi haastattelukutsu. Nuorten muutenkin vaikeassa työnhaussa vammainen nuori ei ole joukossa vahvimmilla. Nyt liiketalouden opinnäytetyö on valmistunut: Mika teki isänsä yritykselle markkinointisuunnitelman. Tulevaisuuden suunnitelmatkin ovat selkiytyneet. ”Olen ymmärtänyt vahvuuteni ja heikkouteni”, Mika kertoo. Se tarkoittaa sitä, että vaikka puhe ei solju aina sujuvasti, tekstien tuottajana hän tietää olevansa lahjakas ja muutenkin etevä ja älykäs mies, taskussaan tradenomin paperit. ”Kokopäivätyö on tähtäimessä, mutta jossain vaiheessa voisin ajatella myös yrittäjyyttä, jossa voisin yhdistää musiikin ja markkinoinnin. Itseni kehittäminen on myös yksi päämääräni.”
10 Tukilinja 1/2020 Mc Ceparina hän tekee parhaillaan toista EP:tään, mutta keväällä on tarkoitus tehdä kompromisseja tulevan ammatin ja musiikin kesken. ”Palkkatyö ensin ja musiikki sivubisneksenä”, hän linjaa. Musiikkialalle töihin Parhaimmillaan tavoitteet voi tietenkin myös yhdistää: ”Pyrin pääsemään noin kolmessa vuodessa duuniin musiikkialalle. Toinen tavoitteeni on tuoda vammaisnäkökulmaa enemmän yhteiskunnalliseen keskusteluun musiikkini kautta. Vasta kolmantena tulee halu tehdä sellaista musaa, mistä itse pidän. Ja ehkäpä muillekin artisteille voisin tehdä sanoituksia ja melodioita.” Kahvit on juotu ja Mika häviää ihmisvilinään. Mieleen tulevat hänen säkeensä: En haluu sekundaa, Se ei mulle skulaa, Tahdon vain parasta, En pelkkää vettä hanasta, En haluu sekundaa, Enkä sua nyt fuulaa, Sanon kovaan ääneen: Oon kyllästynyt häpee, Oon kyllästynyt häpee. UUTISIA TILAA SÄHKÖINEN TILAUSLASKU Tukilinja on siirtynyt sähköiseeen tilauslaskutukseen, koska se säästää toimintakuluja, aikaa ja luontoa. Sähköinen lasku on myös varma ja tietoturvallinen. Voit tilaajana siirtyä e-laskun käyttöön ottamalla esiin viimeisimmän laskusi ja tekemällä verkkopankissasi e-laskusopimuksen Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry:n kanssa. Näin autat meitä pienentämään koko ajan kallistuvia paperilaskutuskuluja, ja tukitoimintaan jää enemmän annettavaa. Palkittu sovellus auttaa rentoutumaan jännittävissä tilanteissa. CHILLAA, NUORI! Sosiaalinen jännittäminen on Suomessa yleinen vaiva, joka alkaa usein jo nuorena. Suomenkielinen ja ilmainen, nuorille suunnattu Chillaa-sovellus pyrkii pelinomaisilla vinkeillään vähentämään jännittämistä ja näin ehkäisemään sen kasvamista peloiksi, jotka rajoittavat elämää. Mielenterveyden häiriöt ovat vahvasti yhteydessä nuorten syrjäytymiseen eikä hoitoon pääsy ole helppoa. “Chillaa-sovelluksessa kognitiivisen käyttäytymisterapian keskeisiä periaatteita on pelillistetty nuorille sopivaan ja helposti lähestyttävään muotoon”, kertoo HUS Psykiatrian linjajohtaja Jan-Henry Stenberg. Sovellus tarjoaa helppoja ja nopeita harjoituksia, joilla voi rentoutua ja irrottautua negatiivisista ajatuksista. Sillä on myös Spotifyssä oma Voimabiisit-lista, joista saa voimaa ja rohkeutta silloin, kun sitä eniten tarvitsee. Alustavan tutkimuksen mukaan sovelluksen säännöllinen käyttö vähentää nuorten kokemaa jännitystä. Chillaa-sovelluksen ovat yhdessä yläasteikäisten koululaisten kanssa kehittäneet Nuorten Mielenterveystalo, HUS Psykiatria ja Lääkäriseura Duodecim, ja sen on toteuttanut Adventure Club. Sovellus voitti digimedia-alan Grand One 2019 -kilpailussa pääpalkinnon ja parhaan palvelumuotoilun palkinnon. TYÖLLISTÄMISEN YHTEISTYÖTAHOT Vates-säätiön tuoreessa käsikirjassa Verkostot ja kumppanuus – Järjestöt työllisyyden edistäjinä esitellään hyviä työllistämiskäytänteitä, joissa korostyy yhteistyö paikallisten ja laajempien tahojen välillä, kun tavoitteena on työllistää sosiaalista tukea tarvitsevia työnhakijoita. Oppaassa esitellään esimerkiksi rahoituslähteitä, yritysten intressejä sekä erityyppisiä järjestöjä, projekteja ja oppilaitoksia. Siinä selvennetään TE-toimistojen, ELY-keskusten, kuntien, seurakuntien ja Kelan rooleja sekä alan peruskäsitteitä. Opas on suunniteltu yhdessä työllisyysasiantuntijoiden kanssa ja sen esimerkit ovat peräisin eri puolilta maata. Oppaan voi tilata painettuna tai ladata ilmaiseksi Vates-säätiön sivuilta. Järjestöt työllisyyden edistäjinä VERKOSTOT JA KUMPPANUUS –
Tukilinja 1/2020 11 TULILINJALLA / KOLUMNI Pinja Eskola Vaikka ilmoituksen pistäisi kaikkiin edellä mainittuihin kanaviin, ei työhakemuksia välttämättä ilmaannu. Se, jos mikä, saa paniikin hiipimään sieluun. Kolumnisti Pinja Eskola, 24, Tampere Toimintarajoite CP-vamma, käyttää sähköpyörätuolia. Ammatti Freelancekirjoittaja, bloggari. Haussa hyvä avustaja HENKILÖKOHTAISEN AVUSTAJAN työtä ei pidetä arvossa, ja se näkyy monin tavoin meidän vammaisten arjessa – olemme ns. kusessa, sillä olemme enemmän tai vähemmän riippuvaisia ulkopuolisista apukäsistä. Voimakkaimmillaan alan arvostamattomuus näkyy silloin, kun vanhat, tutut apukädet lopettavat ja tilalle pitäisi etsiä uudet. Rekrytoinnin aikana on avustajan työnantajana toimivan henkilökohtainen helvetti irti: Osaako ilmoituksestaan tehdä tarpeeksi kiinnostavan, jotta siihen tartutaan? Muistaako hakemuksessa mainita kaiken olennaisen itsestään, työnkuvasta ja palkkauksesta ilman, että lörpöttelee ihan liikaa koko internetin loputtoman yleisön tietoon? Johtuvatko mahdollisesti kyseenalaiset hakemukset omasta huonosta ulosannistani? Kaikki nämä kysymykset pyörivät ainakin jossain muodossa jokaisen työnantajan päässä. KAUHUT EIVÄT SUINKAAN lopu hakemuksen tekoon, ehei, ne ovat vasta alussa. Mihin tunkisi ilmoituksensa? Mol, Duunitori, Monster, Facebook-ryhmät vai yleinen jako omalle Facebookin aikajanalle? Vaihtoehdot tuntuvat loputtomilta, mutta vaikka ilmoituksen pistäisi kaikkiin edellä mainittuihin kanaviin, ei työhakemuksia välttämättä ilmaannu. Ja se, jos mikä, saa paniikin hiipimään sieluun. Osa hakemuksista saa pahasti epäilemään ihmisten lukutaitoa. Milloin hakemukset ovat kolmen rivin mittaisia, milloin niistä löytyy hymiöitä. Toisinaan haastatteluun ei ilmestytä lainkaan. Joskus kokelaalla on ylimielinen asenne ja hän alkaa sanelemaan työnteolleen ehtoja, esimerkiksi: ”Olen kykenevä tekemään aamuvuoroa, mutta vain tiistaista torstaihin, ja ennen kello kymmentä en kykene aloittamaan.” KUKA KÄYTTÄYTYY NÄIN missään muussa työpaikassa ja vielä kuvittelee saavansa työn – tai että häntä pidetään vähääkään varteenotettavana työnhakijana? Toivottavasti ei yksikään. Se, että henkilökohtaisen avustajan työhön haetaan puolivillaisella asenteella, puhuu omaa kieltään siitä, ettei alaa pidetä arvossa. Pahimmassa tapauksessa oikuttelu alkaa vasta pitkän ajan päästä, työsuhteen ollessa jo vakituinen. Miksei tätä erittäin tärkeää työtä arvosteta? Avustajathan mahdollistavat meidän vammaisten arjen ja omannäköisen elämän. Yksi syy on tietenkin palkkaus. Se on järkyttävän matala ottaen huomioon työn vaihtelevuuden ja tärkeyden. Alhaiseen palkkatasoon taas vaikuttaa se, ettei avustajaksi ole ollut mahdollisuutta kouluttautua ennen kuin vasta viime vuosina. Toisaalta meidän työnantajien auktoriteettia vähentää se, että meidät heitetään tyhjän päälle. Meille ei ole olemassa koulutusta rooliimme ja olemme usein sormi suussa uuden ongelman kanssa, kunnes käytäntö opettaa meitä toimimaan. Epävarmuutemme näkyy avustajille. SUURIN SYY ERILAISEEN suhtautumiseen on kuitenkin todennäköisesti se, että avustajan työ on huomattavasti ihmisläheisempää kuin suurin osa muista ammateista. Siinä on jatkuvasti läsnä toisen ihmisen arjessa, näkee arjen mahdollisesti lähempää kuin vammaisen ystävät, sukulaiset ja kumppani. Rajat voivat helposti hämärtyä, roolit unohtua puolin ja toisin. Sen seurauksena avustaja saattaa ruveta lepsumaan työajoista – ja tehtävistään – vähitellen, huomaamattaan. Työnantaja voi sallia tämän kahdesta syystä: Joko kaikki tapahtuu huomaamatta ja / tai työnantaja pitää avustajastaan persoonana ja ajattelee, että lipsahduksia voidaan katsoa tämän kerran läpi sormien. Toinen vaihtoehto on se, että vammainen päättää katsoa työntekijänsä niskurointia, koska ilman ko. työntekijäänsä hän pelkää jäävänsä kokonaan vaille apukäsiä. Ongelma on nähtävissä koko Suomessa. Sille on tehtävä jotain – vielä, kun se on mahdollista. Herätys kunnat ja kanssaihmiset, ymmärtäkää meidän vammaisten potentiaali ja vähintään sitä kautta avustajan työn tärkeys.
”Tarkoituksenamme ei ole tehdä ihmetemppuja vaan tarjota tukea arkeen.” 12 Tukilinja 1/2020 TEKNOLOGIA Virtuaaliopetus sopii autismikirjon oppilaille Valterissa kehitellään lupaavaa opetusmenetelmää, jossa autismikirjon oppilaat omaksuvat käytännön taitoja VR-lasien avulla. TEKSTI Pinja Eskola KUVA Jussi Koskela VIRTUAALITODELLISUUDESTA TULEVAT ensimmäiseksi mieleen pelilliset seikkailut, joissa laitteiston käyttäjä kuvittelee olevansa vaikkapa aidossa villin lännen maisemassa liikkuva toimintasankari. Apuvälinemessuilla esiteltiin sen sijaan, miten virtuaalitodellisuutta voi käyttää opetusmenetelmänä autismikirjon oppilaiden kanssa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että oppilas katsoo mallinnetun harjoitustilanteen VR-lasien kautta samastuen videon toimijaan. Sen jälkeen hän tekee saman harjoitteen todellisessa ympäristössä. ”Eikö ärsyketulva ja uusi, jännittävä maailma vie kaiken huomion opettavaiselta tilanteelta?” mietin kuunnellessani Valteri-koulun autismikirjon ohjaavan opettajan Tero Kujalan ja pedagogisen asiantuntijan Antti Peltoniemen esitystä. Pitkään ei asiaa tarvinnut puntaroida, sillä VR-lasien kautta pääsin itsekin kokeilemaan, mitä tällainen opiskelu käytännössä tarkoittaa. Samastuminen opettaa Jos opettavaiselta VR-kokemukselta odottaa jotain mahtipontista, joutuu pettymään. Painaessani VR-lasit silmille ja kuulokkeet korville katoan kyllä kolkosta messuhallista, mutten päädy vieraaseen ulottuvuuteen. Olen koulun käytävällä. Kääntelen päätäni ja näen naulakot seinustoilla ja käytävän takanani. Ääni korvissani selittää rauhallisesti, kuinka minun tulee siirtyä kohti kahvilaa ja miten ostotapahtuma sujuisi. Selostuksen edetessä kuvakin liikkuu, vaikka istun edelleen tuolissani. Kuvittelen kuitenkin olevani yhtä kahvilaa kohti kävelevän ja ohjeita antavan henkilön kanssa, jonka silmin näen tilanteen. Kun puhujan käsi, joka kuvaustavan vuoksi on kuin oma käteni, ojentaa antamaan rahaa kahvilan ostostilanteessa, huomaan tekeväni saman liikkeen. Tukea arkeen Projektilla pyritään helpottamaan autismikirjoon kuuluvien henkilöiden oppimista ja ymmärtämään paremmin heidän toimintamekanismejaan ja kykyjään. Harjoitteet suunniteltiin yhdessä opetushenkilöstön kanssa ja testiryhmän oppilaat saatiin autismikirjon opetuksen pienryhmistä. Mitä virtuaalisessa todellisuudessa sitten kannattaa opettaa? Ei ehkä niinkään perinteisiä oppisisältöjä vaan arkisia perustaitoja, kuten sosiaalista kanssakäymistä ja elämänhallinnan taitoja. “Tarkoituksenamme ei ole tehdä ihmetemppuja vaan tarjota tukea arkeen”, Kujala täsmentää. Oppilaat yllättivät Katsottuaan koulun kahvilassa kuvatun videon oppilaat eivät tarvinneet muuta ohjausta selvitäkseen harjoituksesta. He suuntasivat koulun kahvilaan itsenäisesti ja noudattivat saamiaan ohjeita. Erään oppilaan kohdalla tilanne oli kuitenkin yllättäen aavistuksen toinen kuin videossa: Ovenkahva olikin rikki eikä ovi toiminut videolla kuvatulla tavalla. Oppilas pysähtyi ja tuijotti kahvaa. ”Olimme varmoja, että se oli siinä”, Peltoniemi totesi. Kaikkien yllätykseksi nuori pystyi jatkamaan tehtävää. Etukäteen Kujalaa ja Peltoniemeä arvelutti esimerkiksi se, onko virtuaalitodellisuudessa liikaa ärsykkeitä ja onko itse tuotettu videomateriaali tarpeeksi laadukasta. Pelot osoittautuivat turhiksi: ainoastaan yksi koehenkilöistä ei pystynyt tekemään harjoitusta videomallinnuksen avulla. VR-videoiden juju piilee Kujalan ja Peltoniemen mukaan siinä, että eläytyvän katsomisen jälkeen tehtävä on ennalta-arvattava – onhan se jo kertaalleen koettu. Opetusmenetelmän käyttöönottoa helpottaa myös monille autismin kirjoon kuuluville tyypillinen halu tutustua teknisiin laitteisiin. Menetelmästä voisi näiden asiantuntijoiden mielestä olla hyötyä muillekin ihmisille, joilla on haasteita esimerkiksi hahmottamisen tai itseohjautuvuuden kanssa. Teknisesti helppoa Pelimaailmassa virtuaalitodellisuuden tuottaminen on pitkällistä ja kallista, mutta opetustilanteissa käytettävän VR-videon luominen on nopeaa ja suhteellisen edullista. Kujalan ja Peltoniemen mukaan yhden harjoitusvideon luomiseen menee noin 45 minuuttia. Välineiksi tarvitaan vain 360-kamera ja VR-lasit, ja videon katsottuaan oppilas voi saman tien lähteä tekemään harjoitusta. Kokeilu sai viime syksynä positiivista huomiota Autism Europe -järjestön kongressissa. 360-kuvaukseen perustuvaa tekniikkaa ei tiedetä olevan muualla käytössä autismikirjon oppilaiden tukena. Peltoniemellä on tekeillä aiheesta myös väitöskirja. Seuraavaksi on tarkoitus kokeilla, miten oppiminen toimii, jos videonäkymään lisätään digitaalisia AR-elementtejä. Pelitodellisuudessa sellainen on vaikkapa PokemonGo-pelissä keskellä omaa olohuonetta juoksenteleva Pokemon-hahmo. Opetuskäytössä AR-elementti voisi tarkoittaa esimerkiksi ruudulla näkyviä esineiden käyttöohjeita. Tämä tarjoaisi oppilaille mahdollisuuden valita saman harjoitteen sisällä eri toimintoja.
Tukilinja 1/2020 13 Antti Peltoniemi esittelee VR-videokameraa ja Tero Kujala VR-laseja. Mikä? Kokeilu Oppimisja ohjauskeskus Valterin toimipisteessä Jyväskylässä syksyllä 2018. Ketkä? Autismikirjon ohjaava opettaja Tero Kujala ja pedagoginen asiantuntija Antti Peltoniemi Tavoite Selvittää, voidaanko VRteknologiaa hyödyntää autismikirjon oppilaiden opetuksessa. VR = Virtuaalinen, suljettu todellisuus, joka on mallinnettu tietokoneohjelmalla tai kuvattu 360-kameralla. VR-LASIT = Lasit, joilla havainnoidaan virtuaalitodellisuutta. 360-KAMERA = Laite, jossa on eri suuntiin kuvaavia kameroita. AR = Todellisuuteen lisättävä, tietokoneella tuotettu elementti. VALTERI-KOULU = Erityistä tukea ja ohjausta tarvitseville suunnattu oppilaitos, jossa kuntoutus on osa koulupäivää.
14 Tukilinja 1/2020 TOIMINNAN KEHITTÄMISEN VUOSI 8-vuotias Samir aloitti viime vuonna jalkapalloilun Tukilinjan Startti-stipendillä. Koulunkäyntiä vauhdittaa uusi tabletti. Koulutus 32 % Harrastus 25 % Työllistyminen 18 % Aktiivinen elämä 17 % Kuntoutus 8 % Tukilinjan apurahakohteet 2019 Yllä olevat prosentit ovat euromääräisiä osuuksia tuesta.
800 600 400 200 Apurahoja myönnettiin 2011–19 2011 447 512 € 2012 454 988 € 2013 468 254 € 2014 530 414 € 2015 598 839 € 2016 704 208 € 2017 752 952 € 2018 706 766 € 2019 715 000 € 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 Tuhatta euroa Apurahahakemuksia saapui 2011–19 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 Kpl Tukilinja 1/2020 15 Vuonna 2019 apurahahakemusten määrä jatkoi kasvuaan. Myös tukea jaettiin enemmän kuin edellisenä vuonna. TEKSTI Iris Tenhunen VUODESTA 2013 Tukilinjan apurahahakemusten määrä on lisääntynyt lähes kolminkertaiseksi, ja kasvu näyttää jatkuvan. Vaikka myös tuen euromääräinen kokonaissumma kasvoi, aiempaa useampi apurahan saaja joutui nyt tyytymään vain osaan hakemastaan tuesta. Vuoden aikana onkin kehitetty työprosesseja ja varainhankintaa, jotta jatkuvasti kasvavaan tukitarpeeseen voitaisiin jatkossakin vastata. Vuonna 2019 apurahahakemuksia tuli 1582, joista käsittelyyn pääsi 1021. Loppuihin ei saapunut liitteitä, hakuväli edelliseen apurahaan ei ollut vielä täyttynyt tai hakemus peruttiin asian ratkettua muuta kautta. Myönteisen apurahapäätöksen sai 829 hakijaa. Edellisenä vuonna myönteisen päätöksen sai 780 hakijaa, joten kasvavaan tarpeeseen on vastattu. Työprosesseja kehitetään Tukilinjan apurahaohjelmiston uusiminen ja kehittäminen on haastanut työntekijät miettimään koko tukiprosessin kehittämistä. Tavoitteena on ollut poistaa turhaa kuormitusta sekä hakijoilta että käsittelijöiltä. Tukikoordinaattori Sara Liukkonen kertoo, että hakemusmäärä on luonut painetta kohdistaa tuki selkeämmin toisaalta työllistymisen ja opiskelun, toisaalta lasten ja nuorten harrastamisen tukemiseen. Molemmat tukevat tehokkaasti yhteiskunnallista osallisuutta. ”Tulee kuitenkin muistaa, että osalle muista hakijoistamme me olemme ainoa tukimahdollisuus. Esimerkiksi mielenterveyskuntoutujille tietokone mahdollistaa digiyhteiskunnan jäsenenä toimimisen. Se ei olisi monelle heistä mahdollista ilman Tukilinjan apurahoja.” Hakemusten lisääntyminen on lisännyt myös yhteydenottoja. Uuden ohjelmiston toivotaan tuovan lisää aikaa niihin vastaamiseen. Tuen käsittelijät toivovatkin nyt hakijoilta kärsivällisyyttä. ”Yleisimpiin hakijoiden kysymyksiin löytyy pian vastaus myös nettisivuiltamme”, kertoo Sanna Nupponen. Uusi käsittelyohjelmisto Uudistuva sähköinen hakemuslomake ohjaa apurahan hakijaa toimittamaan juuri hänen hakukohteensa kannalta olennaiset tiedot. ”Sen toivotaan myös ohjaavan hakemaan vain sellaisia hakukohteita, joihin myönnämme tukea”, kertoo Sara Liukkonen. Työaikaa säästää sekin, että jatkossa hakemusten perustiedot siirtyvät apurahajärjestelmään automaattisesti. ”Tämä lisää mahdollisuuksiamme tukea niitä hakijoita, jotka tarvitsevat vahvaa tukea hakemusprosessiin”, toivoo Sanna Nupponen. Lisää aikaa saadaan näin myös sellaisten hakijoiden neuvontaja ohjaustyöhön, joilla olisi oikeus saada tukea tavoitteilleen esimerkiksi Kelasta, kunnan vammaispalvelusta tai sairaanhoitopiirin apuvälinekeskuksesta. Osa työtä säästävää kehitystyötä on sekin, että jatkossa kaikki Tukilinjan henkilökohtaiset apurahat julkaistaan nimimerkein, ellei saaja itse toivo nimensä julkaisua. Tällä vastataan myös yleistyvään toiveeseen tuen anonyymiydestä. ”Ihmiset ovat entistä tarkempia siitä, mitä tietoja heistä esimerkiksi internetistä löytyy”, pohtii Sanna Nupponen. Vaikuttamista ja osallistumista Tukea on edellisten vuosien tapaan myönnetty myös yhdessä Suomen Vammaistutkimuksen seuran, vammaisliikunnan kattojärjestö VAU ry:n sekä Kynnys ry:n kanssa. Sen kanssa jaettiin kulttuuripalkinto Vimma jo 10. kertaa (ks. s. 18). Vuoden Toimija -apurahat myönnettiin viime vuonna pääosin toimijoille, jotka kehittävät työllistämiseen uusia mahdollisuuksia. Saajia olivat esimerkiksi alakulttuurikeskus Loukko ry, jonka toiminnasta nähtiin loppuvuonna Ylen tv-dokumentti, sekä kehitysvammaisten henkilöiden perustama osakeyhtiö Daatso, jonka Pertin Valinta sekotavarakauppa myy taidetuotteita ja välittää kulttuurija ohjelmapalveluita. Onnistumiset ilahduttavat ”Suurimmiksi onnistumisiksi olen kokenut tilanteet, jossa pystyn ohjaamaan asiakasta oikeiden palvelujen ja tukimuotojen piiriin”, kertoo Sara Liukkonen. ”Tukilinja on siinä suhteessa aivan poikkeuksellinen toimija, että emme tee vain kielteisiä päätöksiä, kun tuen myöntäminen ei kuulu meille, vaan ohjaamme jo hakuvaiheessa hakijan oikeiden tahojen piiriin, kun se on mahdollista. Olemme myös yllättävän usein se taho, joka tarjoaa vammaisen lapsen perheelle ensitietoa tukimuodoista.” Sanna Nupponen kertoo ilahtuneensa vuoden mittaan usein siitä, kuinka suuri merkitys pienilläkin tuilla on. ”Tämä on korostunut erityisesti harrastamiseen myönnetyissä apurahoissa, jotka eivät ole summaltaan suuria, mutta avaavat monille väylän kohti tasa-arvoisempaa osallistumisen kokemusta.” ”Olen ilahtunut myös Tukitori-ilmoituspalvelun suosiosta. Sana leviää yrittäjien keskuudessa ja uusia ilmoituksia on saatu lähes jokaiseen Tukilinja-lehteen.” Vuoden 2020 haasteet Tältä vuodelta odotellaan uudistuksia sekä yhteiskunnalta että omalta toiminnalta. ”Toivomme, että sote-palveluja kehitettäisiin yhtenäisemmiksi. Tukilinjan tuki kohdistuu yllättävän usein hankintoihin, jotka toisessa osassa maata toteutuvat yhteiskunnan rahoituksella. Esimerkiksi lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden valtakunnallisia myöntöperusteita tulkitaan yhä eri sairaanhoitopiireissä eri tavoin”, pohtii Sara Liukkonen. Sanna Nupponen odottaa Tukilinjan uuden asiakasjärjestelmän käyttöönotolta sekä haasteita että toiminnan tehostumista. Edessä on myös tukikohteiden selkeämpi rajaaminen koulutuksen ja työllistymisen tukemiseen. ”Oman haasteensa tuovat myös uudistuvat nettisivut. Eli kaikkinensa alkanut vuosi näyttäytyy oppimisen vuotena.”
16 Tukilinja 1/2020 Taiteen keinoin kohti elämää Satu Mäkisen työskentelyä esitystaiteilijana alkoi rajoittaa pakko-oireinen häiriö. Ratkaisu löytyi valokuvauksesta. Näyttelyn järjestämisessä oli tukena Tukilinjan apuraha. UNELMAT TODEKSI Kuka? Satu Mäkinen, 45, Helsinki. Vapaa taiteilija. Toimintarajoite Pakko-oireinen häiriö. Apuraha Tukilinjan apuraha valokuvanäyttelyn materiaalikuluihin. Moni tuli sanomaan, että olen rohkea ja sain kiitosta tärkeän aiheen esille tuomisesta. TEKSTI Satu Mäkinen KUVAT Satu Mäkinen (kuvasuunnittelu) OLEN SAANUT elämäni aikana tehdä taidetta laajalla skaalalla: olen tanssinut vuosia esiintyvässä nykytanssiryhmässä, esiintynyt videoinstallaatiossa sekä tehnyt esitysja performanssitaidetta. Viime vuosina elämäni ja toimintakykyni on kaventunut pakko-oireisen häiriön takia. Tästä syystä olen keskittynyt valokuvaamiseen, siihen toimintakykyni riittää. Vuonna 2013 pidin Kallio Kunsthallessa ensimmäisen oman valokuvanäyttelyni Lähellä. Valokuviin yhdistin 20 minuutin ääniteoksen. Vuonna 2017 kuvasin Mielenterveysyhdistys Helmen jäseniä, tarkemmin ottaen viiden projektiin mukaan lähteneen käsiä. Kuvista tein näyttelyn Diagnosoitu: samanlainen, erilainen, joka oli vuonna 2018 esillä useissa paikoissa. Kuvien yhteydessä oli lyhyet tekstit, joissa osallistujat kertoivat elämästään ja itsestään. Kaapista ulos Kolmanteen näyttelyyni sain idean kesällä 2018. Olin toukokuussa vihdoin saanut hoitosuunnitelman ja ollut sen jälkeen toiveikkaalla mielellä. Kesällä kaikki vastaanottoajat kuitenkin peruttiin syytä kertomatta. Sain idean alkaa dokumentoida elämääni psykiatrisena potilaana ja tavallisena ihmisenä. Toivoin voivani dokumentoida toipumisprosessini. Henkilökohtaisella tasolla minulla oli meneillään vaihe, jossa olin vihdoin tulossa ulos kaapista sairauden kanssa. Olin vuosia vaikean häpeän vuoksi salaillut hankalia oireitani. Taiteilijana tuntui luonnolliselta tehdä tämä avautuminen näyttelyn muodossa. Näyttelyidean myötä elämästäni tuli materiaalia. Odotustilat, kuntoutujille tarkoitettu leiri, kuntoutujille tarkoitettu kuntosali, kissani – kaikki tämä oli arkeani. Ymmärsin, että voisin näyttää muille, miltä tämä heille ehkä vieras arkielämä näyttää. KUV A: VES A LIN NA .
Tukilinja 1/2020 17 Kohti näyttelyä Näyttelyn työstäminen on moniosainen projekti. Ensimmäinen vaihe oli dokumentointi. Kuvasin paikkoja ja asioita elämässäni siten, että suunnittelin kuvat tarkasti ja toinen henkilö otti kuvat. Toinen vaihe, joka tapahtui kuukausia myöhemmin, oli yhteistyötahon etsiminen. Löysin Taiteen Sulattamon ja sieltä tuottajan Sandra Beech. Hän innostui ideastani. Lähdimme hakemaan rahoitusta ja miettimään paikkoja, minne näyttelyn saisi esille. Aloin käymään kuvamateriaalia läpi ja tekemään valintoja, mikä on käytännössä yksinäistä hommaa tietokoneella. Hahmottelin kokonaisuutta ja mietin, mitkä kuvat toimivat yhdessä. Kirjoitin jokaisen oheen lyhyen tekstin avaamaan kuvaa. Apuraha Tukilinjalta Kesäkuussa 2019 sain myönteisen apurahapäätöksen Tukilinjalta. Samaan aikaan tarjoutui mahdollisuus saada näyttely esille Lapinlahden vanhan sairaalan Käytävä-galleriaan. Edellinen näyttelyni oli Lapimlahdessa toimivan We Pop Up -hankkeen ensimmäinen näyttely, ja kun heidän kaksivuotinen hankkeensa oli päättymässä, sopisi näyttelyni jatko-osa hyvin päätösjuhlan ohjelmaan. Diagnosoitu osa 2: Ihmisen hinta oli esillä Lapinlahdessa 15.11–8.12.2019. Sarjasta 10 viehättävintä ominaisuuttani: ”Rohkeus”. Omaohjaajan kanssa. Hän on ihminen, kenelle voin kertoa kaikesta. Hän on elämässäni, koska se on hänen työtään ja hän saa siitä palkkaa. Sarjasta ”Häpeä ja yksinäisyys”. Uskalsin lähteä Niemikotisäätiön leirille. Se oli ensimmäinen kerta viiteen vuoteen, kun olin yön poissa kotoa. Alkusyksystä kävin tekemässä valokuvaprinteistä tilauksen valokuvausliikkeessä. Kirjoitin näyttelystä myös infotekstin, josta Sandra Beech luonnosteli lehdistötiedotteen. Sandra teki näyttelystä myös Facebook-tapahtuman. Marraskuussa kävin galleriassa tekemässä ripustussuunnittelua ja 14. marraskuuta oli sitten itse ripustus. Korkea tila oli haastava paikka, mutta kaikki meni hyvin. Avajaisiloa ja residenssijakso Perjantaina 15.11. juhlittiin näyttelyn avajaisia. Tarjolla oli kakkua ja alkoholitonta kuohuvaa. Pidin puheen ja tunsin itseni vahvaksi ja rohkeaksi teosteni kanssa. En hävennyt sairauttani. Olin myös erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja sain runsaasti positiivista palautetta. Moni tuli sanomaan, että olen rohkea ja sain kiitosta tärkeän aiheen esille tuomisesta. Residenssi oli kaikkea, mitä siltä etukäteen odotin eli taiteen tekemistä julkisessa tilassa intensiivisesti. Hyvä kokemus. Aikaa olisi saanut olla enemmänkin. Itse keskityin tekemään installaatioita ja niitä valmistui kolme: MERRY, CaptureD ja liberation 2019. Lisäksi teimme Elina Tiaisen kanssa useita performansseja Sanomatalossa, koska molemmilla on kokemusta niistä aiemmin ja ne syntyivät helposti. Tuen avulla eteenpäin Joulukuussa purin näyttelyn ja toin taulut kotiin. Suunnitelmissa on saada Ihmisen hinta esille vuonna 2020 vielä johonkin julkiseen tilaan, kuten kirjastoon tai vastaavaan paikkaan. Psykiatrisiin sairauksiin liittyy edelleen paljon häpeää ja sen tilanteen pitäisi muuttua. Taiteilijana en vielä tiedä, mitä seuraavaksi. Kaipaan yhteisöllisyyttä, ryhmää, liikettä. Mutta realiteetit ovat, mitkä ovat. Ensin pitää jälleen kerran ensin yrittää saada hoitoa, nyt toiselta poliklinikalta.
ROSANNA FELLMAN ja Strömsön nurja puoli Kynnys ry:n kulttuuripalkinto Vimman sai joulukuussa Rosanna Fellman esikoisrunokokoelmallaan Strömsöborna. Se kertoo elämästä, joka ei mene kuin Strömsössä. TEKSTI Sanni Purhonen KUVAT Niklas Sandström UNELMAT TODEKSI TÄMÄN VUODEN Vimma-palkinnon voitti Rosanna Fellman, 24, kantaaottavalla esikoisrunokokoelmallaan Strömsöborna. Kynnys ry:n palkinto ja sen mukana myönnetty Tukilinjan 5000 euron työskentelyapuraha tulivat nuorelle tekijälle täytenä yllätyksenä. Raadin perusteita luettuaan hän kuitenkin ymmärsi paremmin, miksi kunnia osui tällä kertaa juuri omalle kohdalle. ”En olisi uskonut, että minä saan tällaisen palkinnon. Se on todella hieno juttu!”, hän sanoo. ”Olen kuitenkin tietysti ollut aktivisti ja puhunut paljon autismista mediassa. Halusin kirjoittaa siitä, miten ’neurotyypilliset’ katsovat meitä alaspäin. Toivon vähentäväni aiheeseen liittyviä stereotypioita ja stigmaa.” Pietarsaaresta kotoisin oleva ruotsinkielinen runoilija kertoo, miten häntä kiusattiin lapsuudessa jatkuvasti omasta erilaisuudestaan. Vasta pääsy Turkuun kirjallisuustiedettä opiskelemaan, maiseman vaihto ja uudet ystävät auttoivat ymmärtämään, ettei vika ollut hänessä vaan kiusaaminen oli väärin. Olikin ihan ok olla sosiaalisesti vähän omanlaisensa. Vahvuutena lavarunous Rosanna Fellman asuu Turussa Morgan-kissansa kanssa. Paikkakunnalta löytyi myös lavarunous, ja hän on kiertänyt useita vuosia eri lavoilla esiintymässä. Fellmanin omastakin mielestä monet hänen teksteistään tulevat todella eläviksi vasta lavalla. Lausuessaan hän käyttää jonkin verran tehokeinona suomenkielisiä sanoja. ”Esiintyminen on vahvuuteni. Olen luonteeltani kuitenkin aika suomalainen ja haluan, että se näkyy, siksi sekoitan kieliä teksteissäni. Vaikka olen saanut siitä kritiikkiäkin, monet suomenruotsalaiset puhuvat niin oikeasti.” Kirjaksi asti tekstit päätyivät melkein vahingossa, kun Fellman voitti Arvid Mörne -kilpailun runonovellillaan Störd vuonna 2018. Hän oli kuitenkin jo ennen kilpailuun osallistumista ryhtynyt kokoamaan esikoisteostaan, joka sitten ilmestyi Förlaget-kustantamolta. ”Olen luonteeltani aika suomalainen ja haluan että se näkyy, siksi sekoitan kieliä teksteissäni.” 18 Tukilinja 1/2020
Tukilinja 1/2020 19 Rosanna Fellman kirjoittaa lavarunoutta elämästä normaaliuden ihanteen ulkopuolella. Hän kuuluu itse autismin kirjoon ja hänen sisarellaan on kehitysvamma.
20 Tukilinja 1/2020 ”Aktivismillekin on paikka suomalaisessa kulttuurissa.” Normaalius on valhe Massiivisessa, yli 300-sivuisessa runokirjassa on paljon ihmisiä, näkökulmia ja yli 20 erilaista henkilöhahmoa. Fellman korostaakin, että hänelle tuttujen erilaisuuden teemojen lisäksi teoksessa on monta muutakin ääntä. ”Strömsöborna ei ole ollenkaan omaelämäkerrallinen kirja. Puhun sen kautta yhteiskunnan rakenteista ja politiikasta runouden kielellä. Tein kirjan takia esimerkiksi tosi paljon tutkimustyötä erästä natsihahmoa varten. Halusin, että teoksessa näkyy yhtä laaja ihmisten kirjo kuin yhteiskunnassa. Viesti on se, että normaalius on valhe.” Apurahalla lisää runoja Palkintorahojen käytöstä Fellman ei ole vielä varma. Joitain suunnitelmia kuitenkin on. Tunnustukset auttavat häntä toteuttamaan haaveensa taiteella ja runoudella elämisestä. Rakas harrastus on muuttunut työksi. Juuri runous on Fellmanille ominaisin ilmaisumuoto, jonka parissa hän aikoo edelleen jatkaa. ”Ensi kesänä aloitan uuden feministisen projektin, jossa on mukana aiempaa enemmän omaa arkista ääntäni ja näkökulmaani. Haluan Ölsorter Jag känner att det är någon som stirrar på mig vänder mig om i båset bredvid ser jag Två par med blazer och Marimekkoskjortor Med andra typer av kaljaglas än det jag har i handen De har fina bryggeriölar i olika formers glas, vissa ser ut som vinglas, rosa öl och öl som dricks ur en skål, de har inte ett enda tomt glas, de smuttar och ler och jag inser Hälsningen, skålandet, kramandet, händer aldrig mig på samma sätt De ryggar tillbaka när de ser min blick Ögonen som vänder sig från mina Ryggen bort från mina ögon Bort mot sina bryggeriölar Ölsorter = olutmerkit bås = koppi bryggeriöl = pienpanimo-olut skål = malja smutta = siemailla rygga = kavahtaa kirjoittaa naisellisuudesta. Autismin piirissä puhutaan usein vain miehistä, vaikka meitä naisiakin on paljon”, hän selittää. Työteliäisyys on kannattanut. Esikoisteos on saanut kriitikoilta kauttaaltaan hyvän vastaanoton, vaikka Rosanna Fellman myöntää jännittäneensä, pidetäänkö häntä vain naiivina tai outona. ”Keikkakalenteri on täynnä. Kirjoittamaan ehtii silti päivittäin, esimerkiksi sanelemalla kännykkään.” Esikuvana Claes Andersson Kirjoittajasuosikeistaan Fellman mainitsee Edith Södergranin. Yhtenä esikuvana omalle uralle on ollut myös Claes Andersson, joka yhdisti ihmisiä auttavan aktivismin taiteeseen. Fellman ei itse halua mukaan politiikkaan, vaikka se nuorempana yksi hänen haaveistaan olikin. Kirjoittaminen on hänen tapansa vaikuttaa. ”On tärkeää että tällainen tunnustus kuin Vimma-palkinto on olemassa. Se on osoitus siitä, että aktivismillekin on paikka suomalaisessa kulttuurissa!”
Tukilinja 1/2020 21 Perheenäiti ryhtyi kilpauimariksi UNELMAT TODEKSI Maria Zalit kilpailee vammaisuinnissa SM-tasolla ja edustaa jyväskyläläistä Kampuksen Plaania. Maria Zalitin unelmana oli ryhtyä kilpauimariksi. Startti-stipendi auttoi häntä treenaamaan. TEKSTI Lauri Jaakkola KUVAT Touho Häkkinen PRESIDENTTI MAUNO Koiviston keväällä 1990 antama televisiolausunto siitä, että inkerinsuomalaisia voidaan pitää paluumuuttajina, käynnisti laajan muuttoaallon. Maria Zalit ei tullut ihan ensimmäisessä aallossa, mutta kuuluu siihen noin 25 000 inkeriläisen joukkoon, jotka muuttivat Suomeen vuosina 1990–2011. Zalit oli 15-vuotias, kun hän saapui äitinsä kanssa vuonna 1996 Pietarista Jyväskylän seudulle. Isoäidin sisko oli asunut siellä jo pidempään, Zalitin isä ja isoäiti olivat muuttaneet sinne kaksi vuotta aiemmin. ”Isoäiti kuoli vuonna 1995 ennen kuin saavuimme ja isä kuoli syöpään puoli vuotta tulomme jälkeen. Se oli rankka vuosi, kun joutui näkemään läheisen ihmisen kuolevan silmien edessä”, Maria Zalit muistelee. Hän oli harrastanut uintia ja yleisurheilua Venäjällä, mutta Suomessa hän keksi uuden lajin. ”Kiinnostuin karatesta. En osannut suomea lainkaan ja se oli laji, jossa ei tarvinnut hirveästi puhua”, nyt 38-vuotias Zalit sanoo. Sittemmin suomen kielikin on tarttunut ja edelleen hän sanoo oppivansa kielestä päivittäin jotain uutta. Kolme käännettä Maria Zalitin elämässä on tapahtunut kolme nopeaa, perustavanlaatuista käännettä. Muutto Suomeen oli ensimmäinen. Vuonna 2003 hän putosi tapaturmaisesti kolmannen kerroksen parvekkeelta jäiseen lumikasaan, seurauksena selkänikaman murtuma ja osittainen selkäydinvamma. Se oli toinen käänne. ”Jouduin opettelemaan kävelemisen uudestaan. Edelleen tasapaino on heikko ja jalat kantavat heikosti.” Karate sai jäädä, mutta elämä jatkui. Zalit oli ennen vammautumistaan juuri valmistunut opinnoistaan, ja pääsi lopulta pitkän kuntoutumisjakson jälkeen tekemään tutkimussihteerin töitä sairaalan reumatologian laitokselle. Kymmenen vuotta vammautumisen jälkeen Zalitista tuli äiti. Ja tämä oli samalla se kolmas yhtäkkinen käänne: Ei nimittäin tullut yhtä tai edes kahta vaan kolme lasta kerralla. Tänä päivänä Maria Zalit on kolmen esikouluikäisen lapsen yksinhuoltajaäiti. Elämänmuutos uimalla ”Arki on melko vauhdikasta, päivät kuluvat nopeasti”, sanoo Zalit, joka opiskelee nyt uuteen ammattiin luontaishoitajaksi ja -hierojaksi. Ajatuksena on ryhtyä rentoutusja hyvinvointiterapiayrittäjäksi. Vielä muutama vuosi takaperin hän ei olisi voinut kuvitellakaan virtaa riittävän mihinkään muuhun kuin pikkulapsiperheen arjen perusasioista selviytymiseen. Sitten hän päätti laittaa arkensa kuntoon. ”Kuntoni oli repsahtanut ja olin reilusti ylipainoinen. Päätin tehdä elämäntapamuutoksen. Aloin syödä terveellisesti ja kuntoilla paljon. Uinti on laji, jota pystyn hyvin harrastamaan vammastani huolimatta, joten panostin siihen.” Kilpailunhalu heräsi Nuoruuden urheilumuistot nousivat pintaan ja pian Zalit huomasi haluavansa nähdä, mihin rahkeet riittävät uima-altaassa. Hän haki Tukilinjan Startti-stipendiä ja pystyi aloittamaan tavoitteellisemman uintiharrastuksen. Vuonna 2018 hän sai vammaisuintiin tarvittavan kilpailuluokituksen ja on sittemmin kiertänyt kilpailuissa aina SM-tasolla asti. Hän aikoo osallistua SM-kisoihin ensi kesänäkin ja parantaa tietysti aikojaan. ”Se ei ole helppoa eikä tapahdu nopeasti tällä iällä. Vamma vaikuttaa treenaamiseen myös melko paljon, mutta haluan nähdä, mihin perheenäiti kilpauinnissa pystyy!” naurahtaa Maria Zalit. Startti-stipendi Tukilinja myöntää yhteistyössä vammaisliikuntajärjestö VAU ry:n kanssa apurahoja toimintarajoitteisille liikunnan harrastajille. Vuosittain stipendejä jaetaan noin 30 000 eurolla. Haluan nähdä, mihin rahkeet riittävät!
Älä suvaitse – kunnioita! 22 Tukilinja 1/2020 Kuka? Nikolai Klix, 42, M.A. filosofiassa. Helsinki. Toimintarajoite Fyysisesti vammainen. Apuraha Tukilinja myönsi Klixille vuonna 2017 apurahan yliopisto-opintoihin. UNELMAT TODEKSI
Nikolai Klix tekee väitöskirjaa suvaitsevaisuudesta. Hän on opiskellut Englannissa filosofiaa Tukilinjan apurahan tuella. TEKSTI JA KUVA Heini Saraste KUN MAINITAAN sana “suvaitsevaisuus”, Nikolai Klix alkaa pulputa kuin raikas lähde. Hänen mielestään tulisi puhua mieluummin kunnioittamisesta. Nikolai Klix kiinnostui filosofiasta jo lukiovuosinaan, kun hän pääsi inspiroivan filosofian opettajan Eero Salmenkiven oppilaaksi. Nyt Klix on aloittanut filosofian väitöskirjan teon Tampereen yliopistossa suvaitsevaisuuden käsitteestä. Väitöskirjan ensimmäinen artikkeli ilmestyi joulukuussa tieteellisessä aikakauslehdessä. ”Käsitteenä suvaitsevaisuus on ongelmallinen, sillä siinä joku aina suvaitsee jotakuta: yksilö, ryhmä tai yhteiskuntaluokka. Katse suuntautuu ylhäältä alaspäin. Suvaitsevaisuus on varautunutta sietämistä”, Klix selittää työhuoneellaan Hakaniemessä, Kynnys ry:n toimistossa. Siellä hän on kulttuurisihteerinä järjestänyt kuluneen vuoden ajan kulttuuritapahtumia yhdessä tiedotussihteeri Sanni Purhosen kanssa ja pitänyt yllä kulttuurin liekkiä hankalana vuotena Kalle Könkkölän kuoleman jälkeen. Rahaa on ollut niukalti, mutta intoa sitä enemmän. Suvaitsevaisuus leimaa ”Minua hämmentää kritiikittömyys suvaitsevaisuuden käsitettä kohtaan”, Klix pohtii. ”Voidaan suvaita tupakoitsijoita, mielenterveyskuntoutujia tai pakolaiskeskusta viereisessä korttelissa. Suvaitsevaiseksi kutsuu itseään enemmistö, joka suvaitsee jotakin vähemmistöä!” Vammaiset ihmiset tuntuvat hänen mukaansa kuitenkin olevan suvaitsevaisuuden hierarkiassa niin alhaalla, etteivät tule kunnolla edes suvaitsevaisuuden piiriin. Syy on se, ettei heitä koeta todelliseksi uhaksi. ”Suvaitsevaisuuden käsite toimii aina vallan välineenä ja se leimaa kohteen. Kohde saattaa olla uhkaava ja siksi sitä pitää tarkkailla. Kun kohde käyttäytyy säällisesti, sitä suvaitaan”, hän selittää. Klix on tehnyt maisterin tutkintonsa Englannissa ja sai siihen apurahan Tukilinjalta. Esteetön brittiyliopisto Sheffieldin yliopiston filosofian laitos oli hyvä paikka opiskella. Henkilökunnan ja jatko-opiskelijoiden yhteisö oli lämminhenkinen ja kannustava, kuitenkin riittävän kriittinen tutkimusta ajatellen. Myös esteettömyyden tarve ymmärrettiin. ”Erityisen upeaa oli, että kaikki pyytämäni muutostyöt oli tehty jo ennen Sheffieldiin saapumistani”, Klix kiittelee. Nikolai Klix on syntynyt Berliinissä ja hänen isänsä on saksalainen. Hän kävi siellä integroidun päiväkodin, jossa oli sekä vammaisia että vammattomia lapsia, ja koki sen hyvänä. Sitten hän muutti perheineen kuusivuotiaana Suomeen. Seurasivat kouluvuodet Helsingin steinerpedagogisessa Elias-koulussa ja opiskelu yliopistossa. Työnsaanti epäilytti ”Valmistuminen siirtyi, koska heräsi kysymys, saisinko vammaisena ihmisenä kuitenkaan töitä. Se pelotti. Tutkijan työ on taas yksinäistä puuhaa, vaikka viime aikoina minulle on kyllä löytynyt tutkijayhteisö”, Klix pohtii. Kun kysyn merkityksellisistä hankkeista, Klix kertoo Utopia-klubin tapahtumista, joita hän oli vuosikymmenen alkupuolella järjestämässä. Siellä nuoret, erilaiset ihmiset kokoontuivat yhteen tekemään taidetta ja pitämään hauskaa. Mukana oli vammaisia, vammattomia sekä queer-ihmisiä. Utopia-klubeissa sovellettiin turvallisen tilan sääntöjä: ihmisen omaa tilaa on kunnioitettava eikä ihmisestä saisi tehdä etukäteen oletuksia. ”Me teemme kaikki paljon oletuksia, mutta pitäisi olla tietoinen omista oletuksistaan. Eli ei kaikki ole sitä, miltä näyttää. Jos ihminen olettaa kovin paljon ja elää olettamuksissaan, elinpiiristä tulee kovin suppea”, hän pohtii. Tulta päin, ei pakoon Nikolai Klix kertoo kohtaavansa tuijotusta nykyään enemmän kuin 20 vuotta sitten. ”Silloin tekee mieli ottaa katsekontakti ja tuijottaa takaisin. Ihmiset eivät kehtaa tuijottaa läheltä, mutta he tuijottavat kaukaa. Voin kertoa, että tuijotuksen kohde kyllä tunnistaa tuijotuksen ja se tuntuu heistä aina epämiellyttävältä.” Lapset ovat sitten Klixin mukaan asia erikseen. ”Lapset vasta tutkivat maailmaa, ja heille on vastattava asiallisesti. Kun lapsi kysyy, miksi olet tuollainen, minä vastaan että koska synnyin sellaiseksi.” Muuten Nikolai Klix haluaa mieluummin mennä asioita päin kuin väistää niitä. Olet maailmanmuuttaja ja maailmanparantaja, onkos filosofiasta tässä hyötyä? ”Voisin vastata opettajani Eero Salmenkiven sanoin: Mitä on hyöty?” Tukilinja 1/2020 23 M.A. = Master of Arts, vastaa filosofian maisterin tutkintoa. Nikolai Klix tekee parhaillaan filosofian väitöskirjaa Tampereen yliopistossa. Voin kertoa, että tuijotuksen kohde kyllä tunnistaa tuijotuksen ja se tuntuu aina epämiellyttävältä.
Tukipointti Teksti: Sanna Nupponen apurahat@tukilinja.fi Blogi: Tukipointti (www.tukilinja.fi) Yhteistyöllä apu perille VUODENVAIHTEESSA ON HYVÄ summata kulunutta vuotta. Omalta osaltani voin kertoa yhteistyökuvioistamme. Jaamme entiseen tapaan apurahoja yhteistyössä joidenkin vammaisalan asiantuntijajärjestöjen kanssa varmistaaksemme apurahojen päätymisen mahdollisimman osuviin kohteisiin. VAU ry:n kanssa olemme jo pitkään jakaneet Startti-stipendejä aktiivisille ja tavoitteellisille urheilijoille ja yhteisöille, kuten urheiluseuroille ja pienille paikallisille vammaisjärjestöille. Vammaisliikuntakentän yhdistyttyä yhteistyökumppanimme on nyt Paralympiakomitea. Suomen Vammaistutkimuksen Seuran kanssa myönnämme puolestaan apurahoja yhdenvertaisuutta edistävälle vammaistutkimukselle. YHTEISTYÖSSÄ VAMMAISTEN yhdenvertaisuusjärjestö Kynnys ry:n kanssa jaamme vuosittain Vimma-kulttuuripalkinnon (ks. s. 18). Vuonna 2019 Vimman saaja julkistettiin Helsingin kaupunginmuseolla kansainvälisenä vammaisten päivänä 3.12. osana DiDa-verkostofestivaalia. Tämä jo neljättä kertaa järjestetty, Tukilinjankin sponsoroima tapahtuma oli jälleen entistä laajempi. Erityisesti meitä Tukilinjassa ilahdutti se, että suuret taideja kulttuurilaitokset ovat ottaneet DiDan osaksi toimintaansa. Verkostoidumme myös vammaisalan tapahtumissa, vaikka hakemusmäärän kasvun tuoma työruuhka on tätä valitettavasti rajoittanut. Aina pyrimme kuitenkin osallistumaan Vammaispalveluiden neuvottelupäiville ja Apuvälinemessuille, joko näytteilleasettajina tai vierailijoina. Kuluneena vuonna olemme painottaneet osallistumisiamme tapahtumiin, jotka keskittyvät opiskeluun, ammatilliseen kuntoutumiseen ja työelämään. Olemme etsineet eväitä myös siihen, miten voisimme tukea varainhankintaamme tuottamalla mielenkiintoista tietoa tukityömme tarpeesta ja tehokkuudesta. TÄRKEÄ YHTEISTYÖTAHOMME ovat myös ne vammaiset yrittäjät, joille tarjoamme ilmaista ilmoitustilaa Tukitori-palvelussamme netissä jaTukilinja-lehdessä. Netin Tukitori uudistuu tänä keväänä osana nettisivujemme uudistamista. Tätä silmälläpitäen lähetimme viime kesänä kyselyn nykyisille ilmoittajillemme ja julkaisimme saman kyselyn myös Tukilinjan some-kanavissa. Molemmilta kohderyhmiltä saimme runsaasti hyviä vastauksia, joita olemme käyttäneet palvelun kehittämisessä. Lämmin kiitos kaikille osallistuneille! Tukitori-palvelu on vuosien mittaan jatkanut kasvuaan ja on ollut kiva huomata, että sana palvelusta leviää yrittäjien keskuudessa. Uusia ilmoituksia on saatu lähes jokaiseen Tukilinja-lehden numeroon. Sanna Nupponen 24 Tukilinja 1/2020 Kaikki ilmoitukset: www.tukilinja.fi/ tukitori Sambavaatteet hankittiin Tukilinjan stipendillä. KODIN TURVARATKAISUT Apu ja Turva AT tarjoaa monipuolisia tuotteita ja palveluja erityisesti liikuntarajoitteisten ja ikäihmisten asumisen tueksi. Digitaaliset, tallentavat ovisilmäkamerat, hälytysrannekkeet, videopuhelimet, paikantimet ja muut turvalaitteet löydät verkkosivuiltamme. Tarjolla on myös myytäviä ja vuokrattavia laitteita sähköskootterista minibussiin. www.scandiwatch.fi info@apujaturva.fi p. 0400 737 428 HIERONTAA ESPOOSSA Kuntohoitaja Jouni Hakkarainen ottaa vastaan Leppävaaran uimahallissa. Tarjolla hierontaa ja urheiluhierontaa. Käynti ei edellytä uimahallin pääsymaksua. p. 0400 899 631 (jätä viesti, niin soitan takaisin) www.fanry.fi/jasenyrittajat/hakkarainenjouni
Tukilinja 1/2020 25 KIRJAVINKKI Syksyn helmeksi nousee kiihkeä esikoisteos, runokokoelma Strömsöborna. Siihen uskaltaa tarttua myös kouluruotsin taidoilla. HENTOA SYKETTÄ MINDFULNESS HOITONA KULISSIEN TAKANA KÄÄRMEENPESÄSSÄ PANDORAN LIPAS Toimituks en valinta ROSANNA FELLMAN: STRÖMSÖBORNA Runoja. Förlaget. 326 s. Rosanna Fellmanin (s. 1995) esikoisrunoteos Strömsöborna voitti Kynnys ry:n vuoden 2019 Vimma-kulttuuripalkinnon. Runoilija on ehtinyt saada jo monta muutakin tunnustusta, kuten Arvid Mörne-palkinnon. Yli 300-sivuisessa runokirjanjärkäleessä riittääkin vimmaa vaikka muille jakaa, eikä siinä muutenkaan ole mitään erityisen varovaista. Muodollisesti teos sisältää niin tiiviitä kuin pitkiäkin tekstejä. Niitä yhdistää huumori ja helppolukuinen, puhekielinen jutustelevuus, josta voi arvata tekijän olevan myös taitava lavaesiintyjä. Runoilijan omien sanojen mukaan teos kertoo yhteiskunnasta, jossa kaikki ei mene niin kuin Strömsössä. Fellman ottaa omasta ja läheistensäkin näkökulmasta ilmeisen omaelämäkerrallisesti kantaa esimerkiksi autistien asemaan ja työtoiminnasta saatavan työosuusrahan pienuuteen. Teoksen ehdottomia huippuja on sen lopusta löytyvä sikermä tai runonovelli Störd, joka kokoaa keskeiset teemat yhteen erityisen onnistuneesti. Vahva suositus! Sanni Purhonen MALIN KIVELÄ: SYDÄN Romaani. Suom. Laura Jänisniemi. Teos & Förlaget. 157 s. Malin Kivelän pienoisromaani Sydän on herkkä teos vaikeasta tilanteesta. Päähenkilöllä on vauva, jolla on synnynnäinen sydänvika. Eletään pojan syntymää seuraavaa talvea. Lapsi voi kuolla, jos häntä ei leikata. Kirja käy samastuttavaan tapaan läpi niin äidin syyllisyydentuntoja kuin havaintoja ympäröivästä todellisuudesta ja Helsingin kauniista, talvisesta luonnosta. Normaali arki on ikään kuin pysähtynyt ja kaikki keskittyy sairaalan ympärille. Ainoastaan kirurgiin voi luottaa, mutta lääkäritkin ovat lopulta vain ammattilaisia ja melko etäällä mahdollisesta tragediasta. Erityisen taitavasti romaanin sivuilla pohditaan ihmistä ruumiillisena olentona, jonka keho voi kaikesta yrittämisestä huolimatta aina pettää ja rapistua. Toisin kuin kaikesta edellä mainitusta voisi päätellä, romaani ei ole raskas, niin kaunista sen kieli on. Lopussa jäävät mieleen päällimmäisinä arkinen toiveikkuus ja valo. Erityismainintana myös kirjan kansi on puhutteleva ja tyylikäs. Sanni Purhonen PAJTIM STATOVCI: BOLLA Romaani. Otava, 2019. 240 s. Pajtim Statovci: Bolla. Romaani. Otava. 240 s. Pajtim Statovci on tällä hetkellä Suomen kuumin ja myös kansainvälisesti kehuttu kirjailija. Finlandia-uutuuden luettuaan on helppo ymmärtää, miksi. Arsim on albaani, hänellä on vaimo ja lapsikin tulossa. Miloš puolestaan on lääketiedettä opiskeleva serbi. Kahden miehen kiihkeä rakkaustarina on monesta syystä alusta asti tuomittu epäonnistumaan. Sota erottaa ja traumatisoi heidät ja lukuisia muita ihmisiä. Teoksessa luodaankin erittäin synkkä katsaus mielenterveyshoidon sekä henkisen ja fyysisen väkivallan maailmaan. Romaanin kieli on täynnä niin ikään raadollista symboliikkaa käärmeineen ja jumalineen. Mistään herkästä romanssista ei ole kysymys. Suurin osa tapahtumista nähdään Arsimin kautta. Hän ei ole miellyttävä henkilö, jonka motiiveja pitäisi ymmärtää, vaan narsistinen, aggressiivinen ja kaikkea rakastamaansakin kohtaan tuhoava voima. Siis kaikessa ristiriitaisuudessaan kokonainen ihmisen kuvaus. Ehkä juuri siksi kirjaa on niin vaikea laskea käsistään. Sanni Purhonen AISTIVA JA TIEDOSTAVA MIELI Tietokirja. Duodecim, 2019. 122 s. Psykologi ja psykoterapeutti Sanna Aulankosken asiantuntevassa, tiiviissä tietokirjassa luodataan mindfulness-mietiskelyn kokemusta ja käyttöä erilaisten pyykkisten häiriöiden hoitomuotona. Käsittelyssä ovat erityisesti mielialahäiriöt, ahdistus ja stressi, persoonallisuushäiriöt, pakko-oireet, riippuvuudet, tarkkaavuushäiriöt ja jopa psykoosit. Teos käy läpi myös mietiskelyn käyttöä työelämän paineissa ja keinona eheän maailmankuvan rakentamiseen. Iris Tenhunen GEENI. INTIIMI HISTORIA Tietokirja. Suom. Natasha Vilokkinen. Vastapaino 2019. 576 s. Pulitzer-palkittu amerikkalainen lääkäri ja tietokirjailija Siddharta Mukerjeen käy kirkkaalla, oivaltavalla tyylillä läpi geenitutkimuksen historian. Hän katsoo sen avaamia toiveita traagisen sukuperimänsä läpi, mutta tunnistaa myös tieteen kehityksen vaarat. Miten määritellään se normaali, mihin pyritään, kun normista poikkeaminen on evoluution perusmekanismi ja ehto? Säännöistä ja arvoista sopiminen on tehtävä pian, sillä Pandoran lipas on aukeamassa. Iris Tenhunen
Vammaisratsastaja Jaana Kivimäen tarina fiktioelokuvana Musiikin taikaa Pianossa ja Kuutamosonaatissa 26 Tukilinja 1/2020 THE PEANUT BUTTER FALCON 14.2. Forrest Gumpin veroiseksi kehuttu elokuva kertoo, miten Zak ( Zack Gottsagen), jolla on Downin oireyhtymä, karkaa hoitokodista tavoitellakseen suurta unelmaansa tulla showpainijaksi. Pääosan esittäjällä on itselläänkin kehitysvamma. Ohjaajina Tyler Nilson ja Michael Schwartz. THE INVISIBLE MAN 28.2. Leigh Whannellin ohjauksessa Cecilia Kass ( Elisabeth Moss) on irtautumassa suhteesta väkivaltaiseen mieheen. Kun entinen miesystävä kuolee oman käden kautta, Cecilia epäilee huijausta. Pian naisen mielenterveys alkaa rakoilla, kun hän yrittää todistaa, että hänen kannollaan on näkymätön uhka. ERITYISET 28.2. Koskettamattomat-hittielokuvaa avoimesti mukaillen on tehty Olivier Nakachen ja Éric Toledanon ärsyttävästi nimetty draama (Hors normes, Ranska). Bruno ( Vincent Cassel) huolehtii vaikeasti autistisista ihmisistä ja Malik ( Reda Kateb) työskentelee ongelmanuorten kanssa. Sitten Malikin nuoret pääsevät auttamaan Brunon hoidossa olevia henkilöitä. Tarinan innoittajina ovat toimineet Stephane Benhamou ja Daoud Tatou, jotka ystävystyivät työskennellessään vaikeasti autististen parissa. AIKA JONKA SAIN 13.3. Jaana ( Olga Temonen) on ravintoloitsija ja kahden lapsen äiti, jonka vapaa-aika kuluu ratsastuksen parissa. Elämä muuttuu kertaheitolla, kun hän halvaantuu onnettomuudessa. Tuukka Temosen ohjaus pohjaa ratsastaja Jaana Kivimäen tarinaan. HILJAINEN PAIKKA: OSA 2 20.3. John Krasinskin menestyskauhuelokuvan jatko-osa. Abbottin perheen elossa olevat jäsenet, mukaan lukien kuuro tytär Regan (kuuro näyttelijä Millicent Simmonds), yrittävät selviytyä tarinan seuraavista käänteistä parhaansa mukaan. PARHAAT VUODET 6.2. William Wylerin palkittu elokuva (The Best Years of Our Lives/USA, 1946) oli aikansa suurimpia yleisömenestyksiä. Se kertoo kolmen toisesta maailmansodasta palaavan, eri tavoin haavoittuneen sotilaan vaikeuksista sopeutua siviilielämään kotikaupungissaan. Teema Fem. PIANO 5.3. Jane Campionin huikea, moninkertaisesti palkittu elokuva (Uusi-Seelanti/Australia, 1993). Mykkä Ada ( Holly Hunter) kaupataan 1850-luvulla vaimoksi uusiseelantilaiselle maanomistajalle ja hän saapuu uuteen kotiinsa tyttärensä ( Anna Paquin) ja ainoan ilmaisuvälineensä, rakkaan pianonsa kanssa. Teema Fem. DEAD KIDS Filippiiniläisen Mikhail Redin ohjauksessa sosiaalisesti kömpelö teini ( Kelvin Miranda) lyöttäytyy sopeutumattomien porukkaan. Ryhmä suunnittelee koulun rikkaan kiusaajan ( Markus Paterson) sieppausta, ja pian juoni muuttuu todella vaaralliseksi. Netflix. MOONLIGHT SONATA: DEAFNESS IN THREE MOVEMENTS Irene Taylor Brodskyn dokumentissa tutustutaan ohjaajan omaan poikaan, 11-vuotiaaseen Jonasiin, jolla on sisäkorvaistute. Hän haluaa oppia Kuutamosonaatin, jonka Beethoven sävelsi kuuroutuessaan. Jonasin isovanhemmat, Sally ja Paul, jolla on alkava Alzheimer, puolestaan ovat olleet kuuroja lähes 80 vuotta. HBO Nordic. Lyhytelokuvafestivaali Tampereen elokuvajuhlat järjestetään jo 50. kerran 4.–8.3.2020. Season Film Festival järjestetään Helsingissä 8. kerran 26.–29.3.2020. Tarjolla on uusia laatuelokuvia. LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOKUVATEATTERIT TV-ELOKUVAT NETTIELOKUVAT FESTIVAALIT Toimituksen Valinta
Välinevinkki Apuväline: Maitopurkin avaaja Edustaja: www.apukauppa.fi Hinta: Noin 8 euroa TEKSTI JA KUVA: Clas von Bell Tukilinja 1/2020 27 RUUDUSSA / TEKSTI Iris Tenhunen Toimituksen valinta Maitopurkki auki ONKO MAITOPURKIN tai mehupurkin avaaminen tuskallista? Toimenpide voi vaatia sen verran sormivoimaa, ettei purkkia tahdo saada millään auki. Tähän ongelmaan tuo ratkaisun pieni apuvälinekahva, jonka avulla saadaan lisää voimaa avaamiseen. Sillä heikkovoimainenkin henkilö saa kaatonokan vaivattomasti auki. KAHVA ASETETAAN kaatonokan kohdalle ja käännetään ylöspäin. Näin kaatonokan liimaus aukeaa ja eniten voimaa vaativa osuus toimenpiteestä on tehty. Tämän jälkeen kaatonokan saa helposti taivutettua auki peukaloilla. Lopuksi laitetaan avaajan kärjessä oleva terävä piikki kaatonokan sisään ja nokka vedetään ulos. Sen jälkeen purkista voidaankin kaataa helposti. AVAAJAN KÄYTTÖ on helppoa. Kahva tosin on osattava laittaa juuri oikeaan kohtaan purkkia, mutta sen sijainti selviää muutaman kokeilun jälkeen. Ensimmäisellä kerralla tuntui, ettei nokka avautunut riittävästi, mutta tämän työvaiheen tehtävä onkin vain avata tölkin liimaus. Sen jälkeen liepeiden taivutus taaksepäin tehdään peukaloilla, ja kaatonokka vedetään ulos kahvan piikillä. Avaajan käytön voi myös nähdä videolla osoitteessa https://www.apukauppa.fi/ product/395/maitopurkin-avaaja Lähetä vinkkejä toimivista apuvälineistä osoitteeseen: valinevinkki@tekstiviestit.fi VIVIAN MAIERIN SALAISUUS YLE AREENA Suomen valokuvataiteen museon näyttelyä pohjustaa Areenassa nähtävä dokumenttielokuva, joka kertoo 1900-luvun parhaaksi katuvalokuvaajaksi väitetystä salaperäisestä naisesta. Vivian Maier ansaitsi Yhdysvalloissa elantonsa lastenhoitajana ja tallensi ahkerasti katuelämää ja kohtaamiaan ihmisiä. Hänen tarvettaan kuvata on kutsuttu pakkomieleenomaiseksi – kenenpä merkittävän taiteilijan ei olisi – mutta hän ei koskaan tuonut teoksiaan esiin ja kuoli tuntemattomana erakkona vuonna 2009. LOUKKO YLE AREENA Helena Sorvalin ohjaama tuore dokumentti helsinkiläisestä, vaihtoehtokulttuureille avoimesta nuorten kulttuurikeskuksesta, joka sai Tukilinjalta Vuoden toimija -apurahan vuonna 2018. Toiminta lähti liikkeelle, kun 26-vuotias CP-vammainen Jani halusi tehdä töitä, mutta hänelle ehdotettiin eläkkeelle siirtymistä. Janin sisko Hanna ryhtyi puuhaamaan punkkariporukan kanssa esteetöntä kulttuurikeskusta, jonne Jani voisi mennä töihin. PARATIISI TV1, 7.2. Kahdeksanosainen rikosdraama kertoo Oulun poliisissa työskentelevästä rikostutkija Hilkka Mäntymäestä ( Riitta Havukainen), joka lähtee Espanjan Fuengirolaan selvittämään kadonneen suomalaisperheen tapausta. Kotipuoleen häntä jää odottamaan muistisairaudesta kärsivä aviomies Aarne ( Risto Tuorila). FLINKKILÄ&TASTULA TV2, 9.2. Toivoin elämänmuutosta, sain syövän. Näin kertoo lavalla stand up -koomikko Anitta Ahonen ja yleisö nauraa, kyynelten läpi. Syövän syviä syntyjä Anne Flinkkilän johdolla pohtimassa myös huippututkija Johanna Ivaska. ILMANLAADUN VAIKUTUKSISTA TV1, 4.3. Prisma-sarjassa nähtävässä kanadalaisessa dokumentissa (Something in the Air, 2018) kerrotaan, että ilmansaasteet tappavat edelleen kymmeniä tuhansia ihmisiä joka päivä. Erityisesti suurissa kaupungeissa saasteiden vaikutukset on tähänkin asti tunnettu, mutta uusien terveystutkimusten valossa ongelma on aiemmin tiedettyä laajempi. Pienikin saastealtistus voi tutkijoiden mukaan paitsi aiheuttaa hengitystiesairauksia, myös kulkeutua aivoihin asti ja aiheuttaa dementiaa. UNELMA TYÖSTÄ TV1,12.3. Jaana Semerin ja Sari Möttösen ohjaama Dokumenttiprojekti-sarjan ohjelma avaa uusia näkökulmia suomalaiseen työelämään. Siinä kerrotaan muun muassa oikeustieteen tohtorista (kuvassa), jolta työpaineet veivät lopulta työkyvyn ja veivät sairauslomalle. Dokumentissa seurataan myös akateemisen pätkäsiivoojan ja työministerin arkea.
LUKIJAFOORUMI / KIRJEET JA KUVAT VOI LÄHETTÄÄ OSOITTEESEEN: Tukilinja/Lukijafoorumi, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi FB-KOMMENTTI Tukilinjan Facebook-sivulla keskusteltiin tammikuussa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksesta (5.1.), jossa arvosteltiin vammaisten ihmisten eristämistä omiin invakatsomoihinsa yleisötilaisuuksissa. Se on johtanut keskustelijoiden mukaan siihen, että vammaispaikoille sijoitettu vammainen henkilö joutuu istumaan erossa ystävistään tai avustajastaan, joiden paikat ovat muualla katsomossa. Pirkko Justander kommentoi invakatsomoita näin: ”Hyvä ja asiallinen kirjoitus. Minua on aina ihmetyttänyt sen mukana olevan henkilön ties miten kauas istuttaminen. Mitä, jos ne olisi treffit tai mitä, jos tarvitsee avustajaa sen jutun aikana? Yleensä ihmiset ei ota sitten lippuja teatteriin, konserttiin tai vastaavaan, jos ei ole vierekkäisiä vapaana. Ei joko mennä ollenkaan tai mennään johonkin muuhun näytökseen.” KIITOS :) Hei! Teija ja asumisyksikkö Kajastuksen henkilökunta kiittävät Teijan puolesta uuden kolmipyörän lahjoituksesta. Ohessa liitteenä joitain kuvia Teijasta pyörän kanssa. Terveisin Teija Santikko ja Tiina Koivuniemi Teija Santikko pystyy nyt kulkemaan itsenäisesti asioillaan. Teuvo Lehtola palkittiin Teuvo Lehtola, joka mainostaa kodin remonttipalveluaan Tukilinjan Tukitorilla (Oulun seudun vuokra-aviomies) on palkittu ansiokkaasta työstään. Työpalvelu Sisukkaat, jonka piirissä hän työtään tekee, valitsi hänet vuoden parhaaksi tekijäksi toiminnassaan: ”Teuvosta on ollut mittaamaton apu heti Sisukkaiden alkumetreistä lähtien. Rautaisella kokemuksella, ammattitaidolla ja asenteella Teuvo on tehnyt Sisukkaiden kautta lukuisia keikkoja ja hankkinut myös lukuisia asiakkaita. Teuvo on myös saanut erinomaista palautetta asiakkailta. Teuvo tekee erittäin monipuolisesti töitä, ja yli 20 vuoden työkokemuksella hoituvat niin pienet kuin suuretkin kodin sähkö ja remonttityöt.” Onnea Teuvolle! LÄMMIN KIITOS Lämmin kiitos myöntämästänne tuesta. Siitä oli minulle suuri apu. Hyvää jatkoa! Liisa Hänninen, Jyväskylä 28 Tukilinja 1/2020
BLOGIPOIMURI ”Ensimmäisenä yönä painopeiton kanssa oli erikoinen olo. Sen painon tunsi todella hyvin. Aloitin kuuntelemaan podcastia, mutta huomasin hyvin nopeasti vaipuvani horrokseen. Peitto siis teki tehtävänsä. Yöstä en muista juuri mitään, en muista edes vaihtaneeni asentoa. Aamulla heräsin paljon pirteämpänä kuin ennen, pää oli selkeämpi ja kroppa tuntui suht kevyeltä.” Blogilinjalla Satu-Mia, 18.12. (www.tukilinja.fi) MIELIPIDEKYSELY Tukea luovaan työhön Suurkiitos teidän tuestanne! Liitteenä kuva ja video, jonka olen julkaissut Instagramissa ja Facebookissa. Kiitos. Ystävällisin terveisin, Sara Nylund P.S. Video löytyy Tukilinjan Youtube-sivulta Sara Nylund sai työkaluja. KYSYMYS Toimintarajoitteinen sukulaisesi viettää juhlapyhät yksin. Mitä teet? NÄIN VASTATTIIN 1. Kutsun hänet kylään. 72 % 2. Soitan hänelle jouluaattona. 20 % 3. Lähetän joulukortin. 4 % 4. Lähetän joululahjan. 3 % Mielipidekysely tehtiin Tukilinjan nettisivuilla. Vastaajia oli joulukuussa 93. Tukilinja 1/2020 29
BLOGILINJALLA / Sari Heino-Holopainen 30 Tukilinja 1/2020 Kuka? Sari Heino-Holopainen, 62, Helsinki. Toimintarajoite Omaishoitaja. Ammatti FM, freetoimittaja. Bloggaa Tukilinjan Blogilinjalla helmi–maaliskuussa (www.tukilinja.fi). Vesiongelma oli saatu hoidettua, mutta tuolissa istui kalpea Heikki. Syödessämme hän sanoi, että ruoka ei maistu, on outo olo ja katso: käteni vapisevat. Siis lievä epilepsiakohtaus. TERVEHDYS, LUKIJAT, juuri päättyneen kaaoksen keskeltä! Yleensä omaishoitajaelämäni on aika rauhallista silloin, kun omaishoidettavani ja kumppanini Heikki voi hyvin. Juuri nyt, kun tätä blogia aloin kirjoittaa, kotona alkoi kuitenkin tapahtua. Olen ammatiltani freetoimittaja ja sopimusomaishoitaja olen ollut myös jo vuodesta 2008. Meitä on Suomessa noin 47 000, lisäksi pääasiallisia omaisen tai läheisen auttajia on 350 000. Heikillä on epilepsia ja olen hänen elävä kävelykeppinsä, toinen odottaa ovensuussa. Kokemusta on kertynyt sekä ambulanssimatkoista sairaalaan että rauhallisesta ajasta, missä minulle kuuluu lähinnä arjen ylläpito ruuanlaittoineen ja vaatesekä lääkehuoltoineen. Välillä omaishoidoksi voi riittää läsnäolokin, sillä pelko kohtauksista on jatkuva huolenaihe. On niin montaa epilepsiaa kuin sen omaavaa ihmistäkin. Sehän ei ole varsinainen sairaus vaan aivosähköhäiriö. Vakavat kohtaukset saattavat vaikuttaa myös muistiin. Toisilla sairaus ilmenee lievemmin ja työnteko on mahdollista. Heikki on kuitenkin eläkkeellä ja hänen epilepsiansa vie pahimmillaan tajuttomuuskohtauksiin. Elämän pitäisi epilepsian omaavalle henkilölle olla hyvin seesteistä. Naurammekin joskus tätä lääkärin ohjetta, sillä kenen elämä voi olla tasaista ja ongelmatonta? Epileptikko vaatii kuitenkin välillä täyttä rauhaa, vain niitä ääniä joita itse tuottaa. Siksi asummekin lähekkäin eri asunnoissa. Se sopii minulle myös freelancetyöni vuoksi. EI KAAOSPÄIVÄN aamussa mitään vikaa ollut. Menin Heikin luo keittämään kahvit ja ostin matkalla tuoreen pullan, appelsiinimehua ja iltapäivälehden. Tein aamiaisen lisäksi myös välipalan, sillä tarkoitukseni oli viettää päivä kirjoittaen omassa rauhassani. Tarkistin, että lääkkeet olivat dosetissa ja näkyvillä. Lähtiessäni herättelin, en nyt ihan nukkuvaa karhua mutta melkein, sillä Heikki on illanvirkku ja nauttii talviaamujen pimeydestä peiton alla. Omaishoidossa on tärkeää, että oppii tuntemaan ja arvostamaan toisen tapoja. Välillä voi antaa tilaa, joskus joutuu ottamaan ohjat käsiinsä. Niin kuin nyt. Palatessani työpäivältäni Heikin luo mielessäni oli jo pyykinpesu ja kasvislihapadan laitto. Päätin huuhtaista pari astiaa ensin, mutta keittiön lavuaarista ei kulkenut vesi. Menin selittämään tilannetta Heikille, vaikka ongelmista kuuleminen ei sovi hänen epilepsiaansa. Minkäs teet, kyseessä oli hänen kotinsa. Tilanne paheni, kun vettä alkoi korista lavuaarista sisään. Viimeksi, kun näin kävi runsas vuosi sitten, keittiöön tulvi lopulta kymmeniä litroja mustaa vettä. Pienoinen paniikki nousi kummallakin. Nyt joku voisi kenties kysyä, miten kuka uskaltaa asua vanhan talon ensimmäisessä kerroksessa Kalliossa? Välihuomautan tässä, että me, sillä tuo ensimmäinen kerros ja sijainti pelastusaseman vieressä, mistä on 10 minuutin matka Meilahden sairaalaan, on useammin kuin kerran pelastanut Heikin hengen. Tämä on ollut arkeamme vuosia, vaikka tilanne onkin nyt helpottunut sopivan lääkehoidon myötä. VEDEN TULO alkoi näyttää epämääräiseltä ja altaan alla naksutti. Heikki kalpeni. Päätimme soittaa huoltomiehelle, joka sai vedet lattialle ja soitti putkimiehen. Heikki kaipasi jo pitkälleen. Keräsin tiskit ja pata-ainekset viedäkseni ne omaan asuntooni, koska huoltomiehen mukaan ongelma oli suurehko. Miehet ryhtyivät korjaamaan ja Heikki jäi seuraamaan tilannetta. Lähdin laittamaan ruokaa ja jätin miehille puhelinnumeroni, koska Heikin muisti on vaihteleva. Lihapata onnistui ja palasin Heikin luo. Vesiongelma oli saatu hoidettua, mutta tuolissa istui kalpea Heikki. Syödessämme hän sanoi, että ruoka ei maistu, on outo olo ja katso: käteni vapisevat. Siis lievä epilepsiakohtaus. Joskus lääkärit ovat niin oikeassa, pitäisi viettää ongelmatonta elämää! Halusin jäädä yöksi, mutta sen sanominen olisi saanut Heikin pelkäämään kohtausta entistä enemmän. Istuimme tv:n äärellä syvään hengittäen tunnin verran, kunnes Heikin käsien vapina lakkasi. Minun näkymätön vapinani ei lakannut. ”Olisiko sinulla turvallisempi olla, jos jäisin yöksi?” kysyin. Mutta ei hän tarkkailijaa enää kaivannut vaan tilaa ja yksinäisyyttä, mahdollisuutta katsoa öisiä tv-ohjelmia kynttilänvalossa omassa rauhassaan. No, aamulla kiirehdin Heikin luo: Siellä hän nukkui vällyjen alla hiljaisessa kodissa, missä vesiallas ei naksunut. Laitoin kahvin tulemaan. Omaishoitajan luoviva arki
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA lokakuussa ja marraskuussa 2019 Tukilinja 1/2020 31 PALKINTOJA KANNUSTUSAPURAHAT: VIMMA-PALKINTO 2019 Tukilinja myöntää vuosittain työskentelyapurahan Vimma -vammaiskulttuuripalkinnon saajalle. Vuonna 2019 sen sai runoilija Rosanna Fellman (s.1995), jonka runokirja Strömsöborna käsittelee mm. autismia humoristisesti ja taitavalla kielellä. Se tuo uuden, yhteiskunnallisesti kantaaottavan äänen runouden kentälle. VUODEN TOIMIJAT 2019 SUOMEN VAMMAISYRITTÄJÄT RY, 10 000 EUROA Apuraha koulutus-, verkostoitumisja markkinointikuluihin keväällä 2019 perustetulle vammaisten yrittäjien valtakunnalliselle yhdistykselle. Yhdistyksen tavoitteena on tukea vammaisia yrittäjiä ja parantaa heidän toimintamahdollisuuksiaan ja liiketoimintansa edellytyksiä. Se osallistuu myös Suomen Yrittäjien tapahtumiin ja pyrkii sitä kautta edistämään jäsenistönsä näkyvyyttä ja verkostoitumista. ATELJEE EIVOR, 4 000 EUROA Apuraha vuokraja tarvikekuluihin vuonna 2018 perustetulle yhdistykselle, joka järjestää tuettua taidetoimintaa Porvoon Taidetehtaalla samoissa tiloissa ammattitaiteilijoiden kanssa. Pienryhmätyöskentelyssä jokainen osallistuja saa yksilöllisen ohjauksen omaan luovaan työhönsä. Erityistä tukea tarvitsevien taiteen tekijöiden opettajana ja mentorina toimii kaksi kuvataiteen ammattilaista. Ateljee Eivor sai toiminnastaan viime vuonna Kaarisilta ry:n Biennale-palkinnon. TAPANILAN ERÄ KARATE RY, 1 000 EUROA Apuraha soveltavan karatetoiminnan kuluihin seuralle, joka on ensimmäisenä Suomessa aloittanut soveltavan karaten harrastusryhmät. Toiminnan käynnistämiseen on saatu Opetusja kulttuuriministeriön seuratoiminnan kehittämistuki vuosille 2018–19. Sen päättyessä seura pyrkii jatkamaan ryhmien toimintaa, vaikka harjoitusmaksut eivät kata toiminnan kuluja. Tavoitteena on silti pitää harjoitusmaksu matalana, jotta toimintaan voisivat osallistua kaikki halukkaat. LAUKKARINEN T. Stipendi kelkkajääkiekossa tarvittavan kelkan hankintaan 21-vuotiaalle nuorelle, joka on aiemmin pelannut lainakelkalla ja tarvitsee mittojen mukaan tehdyn oman kelkan. NIEMI R. Stipendi kiekonheitossa tarvittavan heittotuolin hankintakuluihin henkilölle, joka on aloittanut tavoitteellisen harjoittelun kiekonheitossa. SAARIJÄRVI M. Stipendi sähköpyörätuolijalkapallossa käytettävän pelituolin huoltokuluihin 6-vuotiaalle lapselle, joka on aloittanut lajin harrastamisen. TUPPI N. Stipendi 7-vuotiaalle koululaiselle sähköpyörätuolijalkapallossa tarvittavan pelituolin huoltokuluihin. VALKAMA V. Stipendi 6-vuotiaalle lapselle sähköpyörätuolijalkapallossa tarvittavan pelituolin hankintakustannuksiin. KÄYHKÖ J. Stipendi kausimaksuihin ja varustekuluihin 13-vuotiaalle, judoa harrastavalle nuorelle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. PULKKINEN I. Stipendi yksilöllisten ratsastuskenkien hankintakuluihin 12-vuotiaalle lapselle, jolla on liikkumisen rajoitteita ja joka on aloittanut ratsastusharrastuksen. LEPPÄMÄKI R. Stipendi jääkiekkokelkan hankintakuluihin 22-vuotiaalle nuorelle, joka on aloittanut kelkkajääkiekon harrastamisen. Hän on tähän asti pelannut lainakelkalla ja tarvitsee nyt mittojen mukaan tehdyn oman kelkan. NISONEN S. Stipendi sokkopingiksessä tarvittavien varusteiden hankintaan henkilölle, joka on aloittanut lajin tavoitteellisen harrastamisen. KLEEMOLA J. Stipendi koripalloharrastuksen kuluihin henkilölle, jolla on oppimisen vaikeuksia ja joka on aloittanut lajin harrastamisen Unified-joukkueessa. ARVILOMMI J. Stipendi koripalloharrastuksen kuluihin henkilölle, jolla on oppimisen vaikeuksia ja joka on aloittanut lajin harrastamisen Unified-joukkueessa. ADJE F. Stipendi kelkkajääkiekon kuluihin henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita ja joka on aloittanut lajin harrastamisen. ALANKO E. Stipendi 16-vuotiaalle nuorelle sähköpyörätuolijalkapallossa tarvittavan pelituolin huoltokuluihin. YHTEISÖILLE UNITED NORTHERN SKATERS RY. Stipendi välinehankintoihin taitoluisteluseuralle, joka on käynnistänyt soveltavan taitoluistelun ryhmän. FC INTER POWERCHAIR Stipendi varustehankintoihin sähköpyörätuoli-jalkapalloseuralle, joka on suuren kysynSTARTTI-STIPENDIT SYKSY 2019 HARRASTAJILLE RAZAEI A. Stipendi pyörätuolikoripallossa tarvittavan sopivan kokoisen pelituolin hankintaan 14-vuotiaalle nuorelle. SILÉN N. Stipendi kelkkajääkiekossa tarvittavan kelkan hankintaan 22-vuotiaalle nuorelle, joka haluaa panostaa harrastukseensa hankkimalla oman kelkan. Hän on osallistunut lajin maajoukkueleireille. HAKALA T. Stipendi pyörätuolikoripallossa tarvittavan oman pelituolin hankintaan henkilölle, joka on aloittanut lajin tavoitteellisen harrastamisen.
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA PÄHKINÖITÄ / LAATI Jari Haapa-aho KRYPTO SANARISTIT 32 Tukilinja 1/2020 nän vuoksi perustamassa uutta joukkuetta. OULUN PYRINTÖ RY / YLEISURHEILU Stipendi lajikokeiluista syntyviin kuluihin yleisurheiluseuralle, joka on syksyllä 2019 käynnistänyt lapsille ja nuorille suunnatun kelauskoulun. Ryhmän ohjaajana toimii parayleisurheilija. TURUNSEUDUN KENTTÄURHEILIJAT RY Stipendi välineja varustehankintoihin urheiluseuralle, joka on suuntautunut parayleisurheiluun ja tarjoaa toimintaa eri vammaryhmille. TURUN CPYHDISTYS Stipendi Boccia-kourun hankintaan paikalliselle vammaisyhdistykselle. KELKKAJÄÄKIEKKO KKP Stipendi vasta perustetulle kelkkajääkiekkojoukkueelle lajissa tarvittavien varusteiden ja välineiden hankintaan. P.S., LAUKKOSKI Apuraha liikuntaja musiikkiharrastuksen kuluihin 10-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen rajoitteita. S.K., LÄYLIÄINEN Apuraha askarteluja taidetarvikkeisiin 12-vuotiaalle koululaiselle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. T.J., HELSINKI Kannettava tietokone 18-vuotiaalle media-alan opiskelijalle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tekee jo opiskeluaikanaan alansa töitä. N.M., PARKANO Osa-apuraha käsipyörän hankintaan henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän harrastaa käsipyöräilyä SM-tasolla. Kunnan vammaispalvelu ei tue hankintaa. S.S., OULU Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka suorittaa lukio-opintoja verkkolukiossa. H.E., TURKU Apuraha ergonomisen työpisteen hankkimiseen ja taidenäyttelyn kuluihin aktiivisesti kuvataiteita harrastavalle kuntoutujalle, jolla on myös fyysisiä toimintakyvyn rajoitteita. T.J., LAPUA Kannettava tietokone ja monitoimilaite opintojen tueksi sekä polkupyörä kuntoutujalle, joka on aloittanut ammattiopinnot. H.P., KOKKOLA Polkupyörä kuntoutujalle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Pyörä mahdollistaa harrastusja asiointimatkat. 17 11 1 4 5 2 18 11 4 2 6 1 2 3 4 5 6 7 12 2 9 14 11 5 9 16 11 16 5 18 4 17 13 15 16 4 5 4 14 16 4 1 3 11 15 19 11 8 14 17 18 11 5 2 1 11 5 18 4 18 11 10 1 4 10 14 18 15 4 8 4 5 11 5 Ratkaisut pikkupähkinöille löytyvät seuraavalta aukeamalta. LOKAKUU 2019 K.V. Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka opiskelee yliopistossa. Hän tarvitsee tietokonetta pro gradu -tutkielman tekemiseen. J.H., PERHO Tietokone 13-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta kirjoittamisen ja oppimisen apuvälineeksi. H.B., PIETARSAARI Polkupyörä 8-vuotiaalle koululaiselle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee pyörää koulumatkoihin ja liikunnan harrastamiseen.
R IS T IK K O 1/ 2 2 Lähetä iso ristikko tai sen ratkaisulause maaliskuun loppuun mennessä Tukilinjaan. Oikein vastanneiden kesken arvotaan 30 euroa. Ristikko postitetaan osoitteella: Tukilinjalehti/Ristikko, Pasilanraitio 5, 00240 Hki. Sähköpostitse ratkaisulause lähetetään osoitteella toimitus@tukilinja.fi. Kirjoita viestin aiheeksi ”Ristikko” ja kerro siinä myös nimesi, osoitteesi ja pankkitilisi. Kommentit ristikosta ja uusista pähkinöistä ovat tervetulleita! Ristikon 1/2020 ratkaisu julkaistaan lehdessä 2/2020. Pikkupähkinöiden ratkaisut löytyvät seuraavalta aukeamalta. R IS T IK O N 6 /2 19 R A TK A IS U Ristikon 6/2019 palkkion sai Kalevi Kaskentaus Vantaalta. Kiitokset uutterille osallistujille! Tukilinja 1/2020 33 ”Tällä kertaa ristikossa oli haastetta sopivasti. Olipa muutama kinkkinenkin kohta.” Virve Rissanen, Vuolijoki ”Oikein sopiva ristikko (pikkuhaastava).” Viljo Tiitinen ”Otti koville, mutta selvittiin – kuinka, tiedä en!” Markku Rinne, Vaasa
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2019 apurahoja ja apuvälineitä noin 715 000 euron arvosta eli noin 59 600 euroa/kk. Apurahoja voivat hakea vamman tai pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista ja sillä pyritään ehkäisemään syrjäytymistä. 34 Tukilinja 1/2020 S.N., VANTAA Kannettava tietokone ja monitoimilaite opiskelijalle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta opiskelun ja työnhaun välineeksi. T.P., KOTKA Kannettava tietokone ja monitoimilaite opiskelun välineeksi kuntoutujalle, joka opiskelee ammattioppilaitoksessa merkonomiksi. S.T., JOENSUU Kannettava tietokone ja kamera kuntoutujalle, joka opiskelee artesaaniksi. Omat työvälineet edistävät opintojen suorittamista. H.D. Kannettava tietokone opiskelun välineeksi kuntoutujalle, joka opiskelee kirjoittajakurssilla. T.M., KIRKKONUMMI Basso ja vahvistin musiikkialan opiskelijalle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita ja oppimisen vaikeuksia. Oma soitin edistää hänen opintojaan ja myöhempää työllistymistä alalle. M.T., KUOPIO Kannettava tietokone kuntoutujalle vertaisja vapaaehtoistoiminnan välineeksi. A.B., HELSINKI Kannettava tietokone ja Office-ohjelma 7-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kielellisiä vaikeuksia. Hän hyötyy oppimisessa kuvista, videoista ja oppimispeleistä. M.L., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone ja tulostin kuntoutujalle asiointiin, yhteydenpitoon ja tuleviin opintoihin. S.L., HELSINKI Kannettava tietokone ja kuulokkeet opiskeluvälineeksi kuntoutujalle, joka opiskelee uutta ammattia ammattiopistossa. R.N., HELSINKI Näytönohjain kuntoutujalle, joka harrastaa 3D-mallintamista. Harrastus edistää hänen toimintakykyään. R.L., HELSINKI Apuraha teollisuusompelukoneeseen kuntoutujalle, joka opiskelee vaatetusalaa ja tekee opintojen ohessa pienimuotoisia korjausja mittatilaustöitä. J.H., HELSINKI Apuraha media-alan töissä tarvittaviin laitteisiin 20-vuotiaalle, vastavalmistuneelle media-assistentille, joka tekee alansa keikkatöitä ja kommunikoi viittomakielellä. V.J., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone asioinnin ja yhteydenpidon tueksi sekä apuraha musiikkiharrastuksen kuluihin henkilölle, jolla on oppimisen haasteita. MARRASKUU 2019 H.A., HÄMEENLINNA Kannettava tietokone 19-vuotiaalle kuntoutujalle, joka opiskelee graafista alaa. V.J., ÄÄNEKOSKI Polkupyörä ja apuraha uintimaksuihin kuntoutujalle, jolle liikunta on toimintakykyä edistävä harrastus. S.L., VANTAA Osa-apuraha arkkitehdin työssä tarvittavan ohjelmiston hankintaan henkilölle, joka on opiskellut alaa ja saa pientä lisätuloa rakennussuunnittelusta. R.J., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone opiskelun apuvälineeksi 25-vuotiaalle kuntoutujalle, joka opiskelee lähihoitajaksi. R.M., ÄÄNEKOSKI Polkupyörä ja apuraha kuntoutujalle liikuntaharrastuksen kuluihin. J.K., HELSINKI Apuraha omakustanteisten taideopintojen kuluihin kuntoutujalle, jolle kuvataide on pitkäaikainen harrastus. S.T., KOKEMÄKI Kolmipyörä henkilölle, jolla on oppimisen ja liikkumisen rajoitteita. Pyörällä hän voi käydä itsenäisesti asioimassa ja työtoiminnassa. Kunnan vammaispalvelu ei tue hankintaa. H.A., HELSINKI Tietokone, erillinen näppäimistö ja hiiri sekä kuulokkeet 13-vuotiaalle koululaiselle, joka käyttää sähköpyörätuolia. Kynän käyttö on hänelle vaikeaa. Hän tarvitsee tietokonetta yhteydenpitoon ja virikkeelliseen vapaa-aikaan. N.T., RUUKKI Kannettava tietokone, hiiri ja monitoimilaite pyörätuolilla liikkuvalle henkilölle, joka tarvitsee tietokonetta kouluttautuessaan uudelle alalle. K.S., VAASA Kannettava tietokone kuntoutujalle opiskelun ja harrastamisen välineeksi. T.U., VANTAA Kannettava tietokone henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta työnteon ja työnhaun välineeksi. T.J., HELSINKI Kannettava tietokone 19-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on oppimisvaikeus. Hän tarvitsee tietokonetta lukemisen ja kirjoittamisen apuvälineeksi. M.W., FORSSA Osa-apuraha omakustannelaulun tekemiseen 14-vuotiaalle koululaiselle, jolla on toimintakyvyn rajoite. Hän on tekemässä itse sanoittamaansa kappaletta yhteistyössä musiikin ammattilaisten kanssa. P.P. Kannettava tietokone ja monitoimilaite opiskelun välineeksi kuntotutujalle, joka opiskelee koneasentajaksi. A.M., HELSINKI Kannettava tietokone, erillinen näyttö, näytönvarsi, Office-ohjelma ja tulostin näkövammaiselle henkilölle suomen kielen opiskelun ja tulevien valmentavien opintojen apuvälineeksi. Kela ei myönnä hänelle tietokonetta eikä kunnan vammais
JA LO IT T E LU A / SA R JA K U VA K ais a Le ka Tekijä Kaisa Leka. Toimintarajoite Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja. Loput loka-marraskuun tukipäätökset löytyvät Tukilinjan nettisivuilta www.tukilinja.fi Tukilinja 1/2020 35 palvelu tue hankintaa. Hän ei voi saada välineitä lääkinnällisenä kuntoutuksena. N.J., NAARAJÄRVI Kannettava tietokone opiskelun apuvälineeksi sekä Erilaisten oppijoiden liiton Pelit-opas 15-vuotiaalle kuulovammaiselle koululaiselle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. M.N-E., HELSINKI Apuraha ratsastusharrastukseen henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita ja jolle ratsastus on työkykyä ylläpitävä, pitkäaikainen harrastus. S.P., KOUVOLA Apuraha kehystyskuluihin kuntoutujalle, jolle kuvataide on kuntouttava harrastus. K.M., HELSINKI Apuraha omakustanteisen runokirjan painokuluihin kirjoittamista harrastavalle henkilölle, jolla on oppimisen haasteita. N.S., JUUKA Järjestelmäkamera kuntoutujalle valokuvausharrastuksen mahdollistamiseksi. Harrastus motivoi lähtemään kodin ulkopuolelle. M.S., KITTILÄ Kannettava tietokone ja järjestelmäkamera henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Hän on aloittamassa uudelleen valokuvausharrastustaan. E.H., SIILINJÄRVI Kannettava tietokone henkilölle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta potilasyhdistystoiminnassa ja osa-aikaisessa yrittäjän työssä. H.M., TAMPERE Polkupyörä 18-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on tarkkavuuden ja vuorovaikutuksen rajoitteita. Hän on muuttanut asumaan itsenäisesti ja oma polkupyörä mahdollistaa hänelle liikkumisen ja liikunnan harrastamisen. L.H., TURKU Kannettava tietokone ja tulostin kuntoutujalle, joka opiskelee avoimessa ammattikorkeakoulussa sekä harrastaa aktiivisesti musiikkia ja kuvataiteita. V A L I T US A I U Y L UM I T YÖ J UD O A T D E A E T S I V Ä NE I T I I E I L MA N P AK O V S A T U L A T S I S AR L I RO S N I K I T A T Pikkupähkinöiden ratkaisut (s. 32)
<< AKL Posti Oy << Siksi apurahat myönnetään pääsääntöisesti välineinä tai laskutuslupana haettuun kohteeseen. Henkilökohtaisia apurahoja myönnetään kuukausittain kymmeniä. Lahjaverotuksen rajan vuoksi yksityishenkilöiden apurahat ovat enintään 5000 euron suuruisia. Muille kuin yksityishenkilöille myönnettävät apurahat voivat olla suurempia ja osa niistä jaetaan yhteistyössä muiden vammaisalan yhteisöjen ja Tukilinjan lukijoiden kanssa. Vuonna 2019 tukea myönnettiin noin 715 000 euroa eli noin 59 600 euroa kuukaudessa. Ennen tuen hakemista tutustu hakuohjeisiin ja tukimuotoihin nettisivuilla www.tukilinja.fi. Tukilinja on vuodesta 1996 tukenut apurahoillaan eri tavoin toimintarajoitteisten ihmisten osallistumista yhteiskuntaan. Apurahoilla edistetään koulunkäyntiä, harrastuksiin osallistumista, opintoja ja työllistymistä. Tukilinjan apurahoja voi hakea ympäri vuoden ja ne ovat pääsääntöisesti tarveharkintaisia. Henkilökohtaisia apurahoja voivat hakea henkilöt, joille jokin vamma, fyysinen/psyykkinen sairaus tai neurologinen poikkeavuus aiheuttaa arkea pitkäaikaisesti haittaavan toimintarajoitteen. Hakijoita tuetaan tarvittaessa yksilöllisesti hakemuksen teossa ja muiden yhteiskunnallisten tukimuotojen hyödyntämisessä. Huolehdimme siitä, että tukemme vastaa tarkoitustaan ja menee perille. NÄIN HAET TUKEA: www.tukilinja.fi / apurahat Nettisivuiltamme löytyvät yksityiskohtaiset hakuohjeet ja hakulomakkeet eri apurahakohteille sekä Usein kysytyt kysymykset. Mikäli kysyttävää jää, ota yhteyttä. HENKILÖKOHTAISET APURAHAT apurahat@tukilinja.fi P. 09 415 515 08 (arkisin klo 9–14) YHTEISÖJA YHTEISTYÖAPURAHAT yhteisoapurahat@tukilinja.fi P. 09 415 515 10 NEUVONTA TIETOTEKNISISTÄ APUVÄLINEISTÄ it-tukiluuri@tukilinja.fi p. 09 415 515 06 TUKILINJAN APURAHAT TUKILINJA TUKEE LIIKUNTAA Startti-stipendeillä, joita se jakaa yhteistyössä Suomen Paralympiakomitean kanssa. Stipendejä jaetaan noin 80 vuosittain. Niitä voivat hakea sekä henkilöt että yhteisöt. ETUSIJALLA STIPENDIN SAAJINA ovat toimintarajoitteiset, innokkaat liikunnan harrastajat, urheilu-uralle tähtäävät nuoret sekä seurat, joilta puuttuvat riittävät resurssit vammaisliikuntaan. Stipendejä ei ole tarkoitettu kansainvälisen tason huippu-urheilun kuluihin eikä seuran peruskuluihin. STARTTI-STIPENDIEN SUURUUS on enintään 500 euroa/ yksilöhakija ja 1000 euroa/yhteisöhakija. Stipendit rahoittaa Tukilinja-lehti. Hakemukset tehdään VAU:n nettisivuilta löytyvällä sähköisellä hakulomakkeella. Hakuajat ovat vuosittain 30.4. ja 31.10. mennessä. Lisätietoa: www.tukilinja.fi (Apurahat – Hakuohjeet). STARTT ISTIPEN DIT HAUSSA