TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA MCKOO räppää suoraan sydämestä s. 8 VAMMAISIA 100 VUOTTA: Herman Schalinin tarina s. 26 TOURETTESHERO valloittaa maailmalla s. 22 EHDOTA OHJELMAA VAMMAISTEN PÄIVÄKSI S. 5 3 / KESÄ–HEINÄKUU 2017
TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 3/2017 Julkaisija / Kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki Apurahat: ks. takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Arkmedia Oy ISSN 1458-6304 21. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/v. Seuraava nro 2.8.2017. Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1500 ma-pe klo 8.30–15.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v 89 e Kesto 89 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Kansikuva: Vesa Linna. 50 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 22 s. Supersankari pelastaa lapsia yksinäisyydeltä. Ajassa s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa s. 6 Yrittäjyys työllistää vammaisia s. 7 7 kysymystä uudesta vammaislaista Vastaajana ihmisoikeuslakimies Liisa Murto. s. 31 Tulilinjalla s. 11 ja 21 Pikku-uutisia Artikkelit s. 8 MCKOO – uusi räppitähti Räppää suoraan sydämestä. s. 12 Tonnin polokasu Näkövammainen yrittäjä pyöräilee Jäämerelle. s. 18 Luontoäänittäjä perusti nettiradion s. 22 Touretteshero opettaa avoimuutta Brittiläinen Jess Thom tekee lastenteatteria. s. 26 Kerjäläispojasta mahtimieheksi Herman Schalinin uskomaton tarinat. s. 30 Lukija lähikuvassa Soitinkorjaaja Pena Heinonen lukee Tukilinjan ”aika tarkalleen”. Tukitoiminta s. 14 Kummallinen Kilpikonna Anais Lehdonvalo julkaisee lastenkirjan. s. 14 Salon Vaijerit vauhdissa Tukilinjan vuonna 2015 alkuun auttama yhdistys laajentaa toimintaansa. s. 16 Meka TV sai työvälineet Tukilinjan Vuoden toimija 2016 osti apurahalla kuvauslaitteet. s. 20 Tenniskipinä synttäreiltä Pyörätuolia käyttävän Veikan paras valmentaja on kaksosveli Miska. s. 32 Tukipointti Tukilinja osallistui Invalidiliiton Yritystä!-kiertueeseen. s. 32 Tukitori Tarjolla uusi rock-levy ja vatsastapuhuja. s. 39 Tukipäätöksiä Tukilinjan apurahoja helmi–maaliskuussa 2017. Vakiot 33 Kirjavinkki 34 Leffafriikki 35 Ruudussa 35 Välinevinkki 36 Lukijafoorumi 38 Blogilinjalla 41 Ristikko 43 Jaloittelua-sarjakuva ”Mistä sen tietää, vaikka tulisi kylmä kesä?” 2 Tukilinja 3/2017
KAIKENLAISTA TÄRKEÄÄ on maailmassa tekeillä. Sote-uudistustakin on väsätty jo vuosia, ja yllättäen meidän pitää jo kohta huolestua sen toteutuksesta. Sehän tuntuu samalta kuin tilanne, jossa ihan oikeasti astuisi sisään länsimetroon ja ajelisi Tapiolaan. SOTE-METROON TÄSSÄ itse kunkin on silti ennen pitkää astuttava, minne sitten vieneekään. Pääteasemalla hyvässä tapauksessa laitetaan eteen palautekaavake: hymynaama, tiukka viiva vai suupielet alaspäin? Sittenhän sen näkee. Tähän asti tulos julkisen terveydenhoidon asiakaspalvelusta olisi varmaan ollut alaspäin, ellei työterveyshuolto olisi pelastanut jonosta. Mutta tämä saattaa johtua vain siitä, ettei isoja huolia päässyt syntymään. Silloin pienetkin tuntuvat suurilta, kuten se, ettei laboratorioon päässyt ajanvarauksella, vaan piti jonottaa kesken kiireisen työpäivän. KOSKA LÄNSIMETROA tai sotea ei vielä pääse kokeilemaan, puhutaan sitten lomasta. Pekka Heikkinen (s. 31) kirjoittaa siitä niin laittamattomasti, että taidan itsekin suunnitella lomaohjelmaksi vain mökkiaskareita. Kotivalokuvien digitointihankkeeni on vuodessa edennyt vasta skannerin asennukseen saakka, joten taidan siirtää varsinaisen aloittamisen pitkäjänteisesti seuraavaan kesään. KERÄSIMME TEILLE lomaluettavaksi pinon hauskoja juttuja: Uusi räppäri MCKOO kannattaa ehdottomasti bongata. Ohjelmahaku seuraavaan DiDaan (vammaisten päivä 3.12.!) alkoi. Touretteshero kertoo brittiläisestä teatterintekijästä, jolla on sanoma. Ja tarkkaan lukemalla löydätte lehdestä parikin pitkälle pyöräretkelle lähtevää kesätempaisijaa. TAPAAMME MYÖS sokean luontoäänittäjän työssään, kerromme näkövammaisesta vammaisyrittäjästä 100 vuoden takaa ja tutustumme uuteen laskenkirjailijaan Anais Lehdonvaloon. Salaviisas lukijamme, soitinkorjaaja Pena esitellään sivulla 30. Nuori ja reipas pyörätuolitenniksen pelaaja Veikkakin tulee tutuksi. OLKAA SIIS hyvä – hauskaa kesää itse kullekin! Toivottavasti loma ja aurinko tekevät meistä niitä palautekyselyn hymynaamoja. Sotesta kun ei voi takuuseen mennä :) Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 2.8.2017 ”Toivottavasti kesä tekee meistä niitä palautekyselyn hymynaamoja.” Pidetään lomaa sotesta Tukilinja 2/2017 3
KUUROT JA MUSIIKKI KUVA: Marko Vuoriheimo_3 VIITTOMILLA TAITEESTA Kuuro räppäri Signmark on nykyään mediayrittäjä Marko Vuoriheimo. Ateneumin taidemuseo tilasi hänen yritykseltään Signmark Oy:ltä 6 viittomakielistä videota taidemuseon tarjonnasta. Videot valmistuivat vuoden 2017 alussa, ja ne voi nyt katsoa museon nettisivuilla. Videot on tehty sekä suomenkielisellä että kansainvälisillä viittomilla ja ne on tekstitetty. KUUROJEN LASTEN BÄNDI Vuosien mittaan sisäkorvaistutteen saaneiden lasten bändi LapCI on esiintynyt lukuisissa alan tapahtumissa. Viimeksi sitä kuultiin kansainvälisessä EURO-CIU -sisäkorvaistute-symposiumissa Helsingissä huhtikuussa. Bändissä esiintyvät kuuroina syntyneet lapset, jotka ovat varhaislapsuudessaan saaneet kuuloaistimuksen synnyttävän sisäkorvaistutteen. Bänditoiminnan avulla lapset harjaannuttavat sekä soittotaitojaan että aivojaan, sillä musiikin hyöty sisäkorvaistuteistutekäyttäjille on kiistaton. VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja Vammaisten työllisyydestä keskustellaan SuomiAreenassa Samaan aikaan Pori jazzin kanssa 10.–14.7. avautuu taas yhteiskunnallisen keskustelun tapahtuma SuomiAreena keskusteluineen. Niitä voi seurata television kautta Katsomosta ja väliaikaisesti SuomiAreena TV:stä. Etukäteistietojen mukaan luvassa on ainakin keskustelutilaisuus Sairaan hyvät duunarit hommiin 11.7. klo 13.30. Kauppakeskus Puuvillan lavalla pohditaan pitkäaikaissairaiden mahdollisuutta osallistua työelämään. Tapahtuman Kansalaistorilla esittäytyvät järjestöt ja yritykset. Yhdessä teltoista Näkövammaisten liiton työllisyyspalvelut, Eteva-kuntayhtymä ja Vates-säätiö kertovat vammaisten ihmisten osallistumisesta koulutukseen ja työelämään Suomen itsenäisyyden aikana. Paikalla on myös vammaisia ihmisiä kertomassa kokemuksistaan työmarkkinoilla. MTV-lavalla Vates-säätiön Torivartissa esiintyy 10.7. vammaisten ja vammattomien DanceAbility-tanssiryhmä. Koko SuomiAreenan ohjelma löytyy kesäkuussa netistä. Kirsti-Sisko Salonen Alkukesän Suomi 100 -tapahtumia Vammaisuuteen liittyviä juhlavuoden tapahtumia löytyy kesäloma-aikaan useita. Lempeä katse IV on valokuvanäyttely, jonka järjestää voimauttavan valokuvan erikoistumisopintojen ryhmä opettajansa Miina Savolaisen johdolla Kulttuurikeskus Caisassa Helsingissä. Näyttely on esillä 15.6. asti. Suomesta viittomakielellä -kilpailussa etsittiin Suomi-aiheisia, videoituja runoja ja tarinoita. Voittaja paljastuu Kuurojen Liiton liittokokouksessa suorassa nettilähetyksessä 17.6. VAKU – Vammaisten VII valtakunnallinen kuvataidenäyttely esittelee vammaisten kuvataidetoimintaa. Kesällä ovat esillä aluenäyttelyt Kumppanuustalolla Hämeenlinnassa 15.8. asti, Erstan kartanossa Nastolassa 6.8. ja Art Kaarisillassa Helsingissä 6.8. asti. Näytelmässä Valkoisen kepin matkassa (kuvassa) tarkastellaan Suomen historiaa sokeiden ja näkövammaisten vinkkelistä. Matka alkaa 1800-luvun lopulta Pyynikintorin markkinoilta ja Kangasalan vaivaishuutokaupasta ja päätyy teknologiaa tulvivaan nykypäivään. Näyttelijöistä suurin osa on sokeita tai vaikeasti heikkonäköisiä. Teatteriyhdistys Sokkelon esitys nähdään Kangasalalla 14.6. Suoraman työväentalolla. Kaisa Rautio 4 Tukilinja 3/2017 TAIDETTA KAARISILLASSA Helsingin keskustassa voi erityistaidetta nähdä säännöllisesti galleria Art Kaarisillassa Sanomatalossa. 7. –25.6. on esillä Anni Lindbergin näyttely Kuvataidetta ja keramiikkaa 28.6. – 6.8. nähdään Kaarisilta Biennale 2017, jossa on mukana myös Matias Wariksen puureliefiteos Emu (kuvassa). VAMMAISOOPPERAT Savonlinnan oopperajuhlilla nähdään kesällä kaksikin ensi-iltateosta, joissa vammaisuudella tai sairaudella on suuri rooli. Verdin oopperaklassikko Rigoletton aiheena on keholtaan epämuodostuneen hovinarrin tragedia. Espanjalaisena vierailuesityksenä nähtävä Vincenzo Bellinin Puritaanit puolestaan kertoo Englannin uskonsotien ajasta 1600-luvulla, jolloin protestanttisen tytön ja katolisen nuoren miehen rakkauden esteet johtavat tytön mielen järkkymiseen.
DIDAn ohjelmahaku käynnistyi Vammaisten päivän 3.12. verkostofestivaali DiDa järjestetään tänä vuonna osana Suomi100-juhlavuotta Helsingissä Ruoholahden ostoskeskuksen Ruohis-tapahtumatilassa. Maksuttoman ja saavutettavan yleisötilaisuuden tarkoitus on tuoda vammaisia ja vammattomia yhteen kulttuurin, taiteen ja yhdessä tekemisen äärelle. Onko sinulla musiikkia, kuvataidetta, sanallinen esitys tai performanssi, jonka haluaisit esittää tässä yleisötapahtumassa? Esitys voi joko käsitellä vammaisuutta tai olla vammaisten itsensä tekemä, tärkeintä on, että se sopii DiDa – Disability Day Art & Actionin päätapahtumaan. Ehdotuksia toivotaan niin ammattilaisilta kuin harrastajilta. Hae mukaan 6.8.2017 mennessä, lomakkeen löydät osoitteesta disabilityday.fi. DiDan pääyhteistyökumppaneita ovat Kynnys ry, Kulttuuriyhdistys Suomen EUCREA ry, Abilis-säätiö, Tukilinja ja Kulttuuria kaikille -palvelu. Avustajana kalkkuna? Jos lentäminen pelottaa, kannattaa ehkä kuitenkin jättää pelkoa helpottava lemmikkipossu tai kalkkuna kotiin. Lentoyhtiöillä on nimittäin ongelma: niistä on tulossa Nooan arkkeja. Yhdysvalloissa emotionaalinen tukieläin on lennoilla jo niin yleinen, että viranomaiset pohtivat, miten ilmiötä voisi hillitä. Jos kyseessä on opaskoira tai muu avustajaeläin, lentoyhtiöt eivät voi kieltää eläimen ottamista matkustamoon. Esimerkiksi Finnairin lennoilla avustajatehtäviin koulutetut eläimet matkustavat lisämaksutta. Mutta koskeeko sama kengurua? Yhdysvalloissa myös terapiaeläin voi tietyin rajoituksin päästä matkustamoon omistajansa mukana, jos matkustaja pystyy todistamaan, että tarvitsee sitä tunneperäisistä tai psykologisista syistä. Nyt matkustajina on kuulemma nähty jo possuja, ankkoja, kenguru, kilpikonna ja kalkkuna. Riitta Skytt Uusi huippumalli Kalevala Korun uudessa mainoskampanjassa Kesyttämätön on mukana uusi upea mallikasvo Maija Mattila, jolla on downin syndrooma. Kampanja kyseenalaistaa, miksi olla kaikista kaunein, jos voi olla kesyttämättömin... Oheinen upea kuva Maijasta nostettiin Kalevala Korun Facebook-sivun cover-kuvaksi. Tuloksena oli heti lisää töitä, sillä lifestyle-radiokanava Voice.fi halusi esitellä uuden mallin nettisivuillaan keväisten muotikuvien kera. Tumma ja kaunis Maija on jo reilun vuoden ajan toteuttanut haavettaan mallinurasta. Tuore yhteistyö on merkittävin meriitti hänen tähänastisella urallaan. LÄHDE FESTAREILLE Suomalaista vammaisuuteen liittyvää taidetta esitellään Cross Over -festivaaleilla 8.–11.6. Helsingissä Kaapelitehtaan Pannuhallissa. Kyseessä on tapahtuman 10-vuotisjuhla, ja luvassa on iso kattaus teatteria, tanssia, kirjallisuutta, kuvataidetta ja musiikkia. Ohjelmassa ovat mm. viittomakielinen stand up -koomikko Gavin Lilley, tanssitapahtuma X Dance, trubaduuri Kari Peitsamo (kuvassa) sekä palkittu, autistisen nuoren miehen maailmaa kuvaava kotimainen dokumenttielokuva Salainen metsäni. Esteettömille festareille on yleisöllä vapaa pääsy. Tukilinja 3/2017 5 KISÄLLI LÄHTI MAAILMALLE Muotoilija Jaakko Leeve ja käsityöpaja Kisälli tuottivat vuosi sitten RUG-ryijyprojektissa tämän katutaidehenkisen taideteoksen, joka on nähty Suomessa jo kahdessa näyttelyssä ja kiertää nyt ulkomaisissa tapahtumissa. Se nähdään Tallinnan nykytaiteen triennaalissa 21.4–23.7.2017. Erityisen hienon ryijystä tekee se, että sen ovat toteuttaneet Kisällin kehitysvammaiset ja osatyökykyiset käsityöläiset. Heistä muutama on päässyt mukaan myös brittiläiseen uuteen nettikauppahankkeeseen nimeltä Craft Unit. Se tarjoaa tuetusti työllistyville taidekäsityöläisille oman kanavan markkinoida tuotteitaan suurelle yleisölle.
6 Tukilinja 3/2017 ”Jos työtä ei tunnu löytyvän toisen palveluksesta, voi itsensä työllistäminen ja yrittäjyys olla ratkaisu.” Yrittäjyys työllistää tehokkaasti Kyselimme kahdelta asiantuntijalta, mitä hyviä ja huonoja uutisia he voivat kertoa yrittäjäksi ryhtyvälle vammaiselle henkilölle. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Yritystä!-projekti YRITTÄJYYS ON monelle vammaiselle tai osatyökykyiselle henkilölle konkreettinen vaihtoehto päästä työmarkkinoille, kertoo työja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija Patrik Tötterman, joka osallistui panelistina Invalidiliiton Yritystä!-hankkeen seminaariin toukokuussa. ”Vammaiset ja osatyökykyiset ovat epäedullisemmassa asemassa työmarkkinoilla. Jos työtä ei tunnu löytyvän toisen palveluksesta, voi itsensä työllistäminen ja yrittäjyys olla ratkaisu. On ainakin orastavia viitteitä siitä, että vammaisten ja osatyökykyisten piirissä yrittäjyys on yleisempää kuin muiden”, Patrik Tötterman toteaa. Yritystä!-hankkeen hankepäällikkö Sinikka Winqvist Invalidiliitosta toteaa, että vammaisia yrittäjiä on jo arviolta tuhansia. Esimerkkinä toimivasta vammaisyrittäjyydestä hän mainitsee hierojat. ”Tavoitteena on perustaa 80 uutta yritystä vuoteen 2018 mennessä”, hän kertoo. Patrik Töttermanin mukaan toisen palveluksessa työskentelevien kohdalla työnantajalla on aina odotus siitä, että työntekijä työllään tuottaa enemmän kuin kustantaa – vaikka työllistämistä tuettaisiinkin palkkatuella. Yrittäjänä voisi toimia pienelläkin tuotolla, jos rahaa saisi muuta kautta, esimerkiksi kansalaispalkasta. ”Kansalaispalkka on hyvä esimerkki neutraalista tuesta eli tuesta, joka kohdistuu kaikkiin. Se ei kuitenkaan ota huomioon vammasta aiheutuvia kustannuksia, joten jos se olisi ainoa tukimuoto, se aiheuttaisi kilpailuedun vammattomalle tai ei-osatyökykyiselle yrittäjälle”, Patrik Tötterman painottaa. Vammainen yrittäjä tarvitsee paljon kompensaatiota ollakseen samalla tasolla kuin vammaton yrittäjä. ”Monesti hän ei tule toimeen ilman henkilökohtaista avustajaa. Hän tarvitsee myös kuljetuspalveluja työpäivän aikana enemmän kuin ne tavalliset kaksi päivässä: toinen yhteen suuntaan ja toinen takaisin. Sillä ei yrittäjyyden laajentamista tapahdu”, Sinikka Winqvist muistuttaa. Maija Aatelo sairastui ms-tautiin ja vaihtoi insinöörinuran yrittäjyyteen. Hän tekee mm. ekologisia kierrätyskoruja. Winqvist kertoo esimerkin: ”Sokea hieroja, joka työllistää itsensä yrittäjänä, voisi saada enemmänkin töitä, jos pääsisi asiakkaiden koteihin hieromaan heitä. Mutta hänelle on suotu kuljetuspalvelulaissa vain kaksi matkaa päivässä, edestakaisin työpaikkahuoneistoon.” Mikä yrittäjyydessä itsessään on vammaisten kannalta ongelmallisinta? ”Yrittäjyys sopii monille, mutta ei kaikille. Ainakin haluaisin toivoa, että vammaisten ja vammattomien välillä valinta yrittäjyyden ja toisen palveluksessa työskentelemisen välillä tapahtuisi samoin kriteerein”, Patrik Tötterman vastaa. Entä mikä toimenpide, tuki tai uusi palvelu auttaisi vammaisia yrittäjiä juuri nyt? Tiedonpuute aiheuttaa Töttermanin mukaan sen, että vielä ei pystytä hahmottamaan vammaisten yrittäjien tarvitsemien tukipalveluiden sisältöä. ”En näe yhtä temppua, tukea tai palvelua, joka auttaisi vammaisia yrittäjiä. Itse olen saanut vaikutelman, että vammaisen yrittäjän haasteet ovat samat kuin ’terveelläkin’ yrittäjällä,” Patrik Tötterman sanoo. Sinikka Winqvistin mukaan yksi keskeisistä ongelmista on se, että henkilökohtaista apua saa tällä hetkellä kotona toimimiseen, mutta ei yrittämiseen. Myöskään yrityksen alkurahoituksen hakijana vammainen yrittäjä ei ole samalla viivalla. ”Nyt on, hyvä kyllä, annettu informaatiota Tukilinjan pienyrittäjän apurahasta sekä Takuusäätiön pienlainasta,” Sinikka Winqvist kertoo. ”Rahoitusapua tarjoaa myös Kelan elinkeinotuki.” Tukilinjan apuraha on jatkuva tukimuoto, Takuusäätiön pienlainan jatko tämän vuoden jälkeen on vielä auki. Yritystä!-hankkeen YouTubeja FB-sivuilla voi tutustua vammaisyrittäjien tarinoihin. Hanke jatkuu vuoden 2018 loppuun. 10.–25.8. järjestetään esimerkiksi starttipajakiertue akateemisen koulutuksen saaneille vammaisille nuorille, joita yrittäjyys kiinnostaa.
7 kysymystä TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Ismo Helén Mitä odotat uudelta vammaislailta? Vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry seuraa tiiviisti uuden vammaislain valmistelua. Kyselimme väliaikatietoja järjestön ihmisoikeuslakimieheltä Liisa Murrolta. Ihmisoikeuslakimies Liisa Murto. 1. Vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki yhdistetään tämän vuoden aikana. Mitä parannuksia odotatte lailta? ”Ensinnäkin on hyvä että vammaislait yhdistetään, koska on myös YK:n vammaissopimuksen mukaista, että eri diagnoosilla olevia vammaisia ei erotella toisistaan. Vammaisuus ei vammaissopimuksen mukaan perustu diagnooseihin, vaan vamma syntyy vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa, jotka voivat estää henkilön täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisen yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.” ”Uusi laki pystyy toivon mukaan vastaamaan vielä paremmin ihmisen yksilölliseen avun tarpeeseen ja mahdollistamaan juuri hänelle sopivat ja riittävät palvelut.” 2. Onko uuden lain valmistelussa noussut esiin näkökohtia, jotka huolestuttavat teitä? ”Se, miten uudessa laissa turvataan tuki ja ohjaus. Jotkut ihmiset saattavat tarvita erilaisissa elämän tilanteissa erilaista tukea ja ohjausta, jotta he voivat käyttää itsemääräämisoikeuttaan ja elää mahdollisimman itsenäisesti ja yhdenvertaisesti muiden kanssa.” 3. Paraneeko vammaisten osallisuus lain myötä? ”Toivotaan, että paranee. Vammaisen henkilön pitää pystyä tosiasiallisesti osallistumaan omien palveluidensa suunnitteluun ja toteuttamiseen, ja osallisuuden tulisi toteutua kaikilla tasoilla. Jo tähän osallistumiseen jotkut saattavat tarvita palveluita, kuten henkilökohtaista apua ja kuljetuspalvelua.” ”Varmaa tietoa lain sisällöstä ei vielä ole, mutta siinä on todennäköisesti oma pykälänsä vammaisen henkilön osallistumisen tukemisesta. Toivon mukaan se sisältää säännökset henkilön tukemisesta hänen toimintakykynsä, ikänsä ja elämäntilanteensa edellyttämällä tavalla. Tässä huomioitaneen henkilön oikeus käyttää hänelle soveltuvaa viestintäja kommunikointikeinoa. Tavoitteena on, että henkilö saa tarvittavan tuen oman mielipiteen muodostamiseen ja ilmaisemiseen sekä oman tahdon toteuttamiseen.” 4. Pääosa vammaispalveluista olisi subjektiivisia oikeuksia. Onko kyseessä iso parannus? ”Tähänkin asti suurin osa vammaispalvelulain ja kehitysvammalain palveluista on ollut ns. subjektiivisia oikeuksia. Järjestäjätahona olisi kuitenkin nyt kunnan sijasta maakunta. Se saattaa parantaa palveluiden saatavuutta ja mahdollistaa yksilöllisesti huomioidut järjestämistavat.” 5. Vammaispalvelujen kilpailuttamista on kritisoitu. Miten tilanne voitaisiin korjata? ”Hankintalakiin olisi tullut tehdään soveltamisalan rajaus siten, että hankintalakia ei sovelleta vammaisten ihmisten tarvitsemien elämänmittaisten palvelujen järjestämiseen.” ”Kun toteutetaan kilpailutusta, pitää huolehtia siitä, että kilpailutuksessa on myös tietoa vammaispalveluista. Kilpailutus tulee toteuttaa niin, että siinä otetaan huomioon vammaispalveluiden erityisluonne ja yksilöllisten palveluiden toteutuminen. Myös hankintalain mahdollistamaa suorahankintaa tulee käyttää.” 6. Tuoko uusi vammaislaki lisää valinnanvapautta palveluihin? ”Palvelujen toimivuus ja valinnan mahdollisuudet niissä ovat vammaisten henkilöiden kannalta erityisen tärkeitä, sillä monen vammaisen henkilön kohdalla kaikki elämän keskeiset ratkaisut ja mahdollisuudet ovat riippuvaisia palveluista.” ”Vaikka valinnanvapauden edistäminen on tärkeää, ovat toimivat palveluketjut ja yhteen sovitetut palvelukokonaisuudet vielä tärkeämpiä. Niillä on monen vammaisen henkilön perusoikeuksien toteutumisen kannalta keskeinen merkitys.” ”Valinnanvapautta sovellettaessa tulee myös varmistaa, että henkilö saa valinnanvapauden käyttämiseen myös riittävää ja oikeanlaista tukea ja ohjausta. Muuten valinnanvapaus ei oikeasti toteudu.” 7. Mitä hyvää ja huonoa näette sote-uudistuksen linjauksissa vammaisten kannalta? ”Sosiaalija terveyspalvelujen uudistamisella on mahdollista parantaa väestön terveysja hyvinvointieroja ja parantaa palvelujen yhdenvertaista saatavuutta. Uudistus asettaa vammaiset henkilöt yhdenvertaisempaan asemaan kuin he ovat olleet tähän asti, ja maakunnalla on paremmat mahdollisuudet järjestää palveluita kuin joillakin pienillä kunnilla on ollut.” ”Uudistamisessa on kuitenkin sosiaalihuolto jäänyt taka-alalle. Vammaisten henkilöiden osalta taas nimenomaan sosiaalipalvelut ovat tärkeitä. Ei ole riittävän selvää, miten yhteen sovitetut palvelukokonaisuudet toimisivat.” Tukilinja 3/2017 7
”Älkää jauhako netissä mun ulkonäöstä onks jotain vikaa mun räppäystyylissä” MC KOO: Suut kii 8 Tukilinja 3/2017 MCKOO on parhaimmillaan livenä. Hän on esiintynyt jo vuosia ja osaa ottaa yleisönsä. Vasemmalta Rudewolf, MCKOO, Lossi T. ja Lilli Aro.
Tukilinja 3/2017 9 MCKOO räppää suoraan sydämestä Esikoisalbumi Koon maailma lunastaa lupaukset: se tarjoaa timanttista, särmikästä räppiä, joka vastustaa kiusaamista ja sotaa. MCKOO on musiikkimaailman uusi, kuuma nimi. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna M C KOO odottaa keikan alkua hieman jännittyneenä, mutta hyvällä mielellä. ”Tosi hyvät fiilikset. Iloiset ja ihanat. Tunteet ovat pinnassa.”. MC KOOn, 25 v, ensimmäinen sinkku Kuuma mimmi on kerännyt jo yli 215 000 kuuntelua Spotifyssa ja oli viime kesänä monta viikkoa sen viraalilistan ykkönen. Nyt koko albumi löytyy sieltä. Eikä mikä tahansa albumi: se on ensimmäinen kokopitkä kotimainen rap-albumi, jonka on julkaissut kehitysvammainen artisti. Youtubessa Kuuman mimmin musiikkivideo on kerännyt yli 106 000 katselua, mutta toisen MCKOOn singlen Kolamiehen video on kirinyt jo sen ohi ylittämällä 185 000 katselukertaa. Uudelta albumilta löytyy niiden ohella biisejä myös kiusaamisesta ja sodasta. Kolamiestä ja Kuumaa mimmiä on soitettu YleX:ssä, Radio Helsingissä ja Bassoradiossa, ja artistia on haastateltu sekä niissä että Ylen Puheen aamussa. Ei ihme: kun hän mustine laseineen astuu Cafe Mascotiin, kaikkien huomio keskittyy häneen – hän on jo täydellinen tähti, mutta silti ystävällinen ja aito. ”MC KOO:lla on täysin oma tyyli ja tapa tulkita asioita. KOO räppää aina täydellä sydämellä. Hän on vilpittömin ja aidoin MC, kenet tunnen”, kertoo Onni Pohjanpalo, joka tituleeraa itseään KOO:n rap-tukihenkilöksi. Hänet tunnetaan myös räppäri Lossi T:nä. Taustalla Lyhty ry Lossi T. tutustui KOOhon Lyhty ry:n kautta, jossa hän on työskennellyt mediapajan parissa vuodesta 2012. MCKOO teki jo tuolloin musiikkia paitsi Lyhdyssä, myös rap-ryhmässä Resispossessa sekä musiikkikoulu Resonaarissa. MCKOO kertoo, että rap-musiikki on täyttänyt hänen elämänsä jo 13-vuotiaasta asti. Hän kuunteli kotona kaikenlaisia levyjä, joista rap iskostui hänen sieluunsa. Tukilinjalta hän sai viime vuonna apurahan tietokoneeseen mediatöiden ja musiikin tekoa varten. Sen avulla on helppo kuunnella biittejä ja harjoitella biisejä kotonakin. Kuka? MKCOO on siviilissä Kalle Havumäki, 25, Helsinki. Toimintarajoite Kehitysvamma. Ammatti Radiotoimittaja, rap-muusikko.
10 Tukilinja 3/2017 Tuoreella albumilla on yhdeksän biisiä, jotka erottuvat hyvällä tavalla toisistaan. Niiden tekemiseen meni neljä vuotta. Levy kertoo nimensä mukaan KOOn maailmasta ja hänen ajatuksistaan, ja se ottaa kantaa myös yhteiskunnallisesti etenkin kiusaamiseen, jota KOO on kokenut itsekin. Perinteistä räppiä edustavat biisit ovat vetäviä ja osuvat tähän aikaan. Vaikka ne ovat välillä henkilökohtaisia, niihin voi samaistua. Jälki on loppuun asti hiottua. Huolellista levyntekoa ”Kun mietimme levy-yhtiötä, oli Hikinauhat oleellinen ja luotettavin vaihtoehto. Kysymyksessä on Lyhty ry:n työntekijöiden perustama pienlevy-yhtiö, joka on julkaissut myös Pertti Kurikan nimipäiviä. Ja kuinkas ollakaan, yhdessä kappaleessa huutaa mukana PKN!”, Lossi T. selvittää. Levyn tuottajina ovat tunnetut Jake The Break, Staffro ja MDMA Numminen, ja siinä vierailevat myös räppärit MC Hugo ja Lossi T. Kauniista lauluosuuksista vastaa Lilli Aro, joka oli mukana myös Cafe Mascotissa. Hän kertoo, että MC KOO:n kanssa on ilo tehdä töitä ja esiintyä, koska kaikki lähtee niin sydämestä. ”Muut ammattilaiset tulivat mukaan kontaktiemme kautta. Itse tunnen musiikintekijänä porukkaa, kuten MC KOOkin. Suurin osa lähti innokkaasti tähän projektiin”, Lossi T. kertoo. Miten biisit sitten syntyivät? ”Saimme eri tuottajilta monia biittejä, joista MC KOO sitten kuuntelemalla valitsi mieleisimmät. Kappaleiden aiheet olivat suureksi osaksi hänen keksimiään”, Lossi T. kertoo. MC KOO kuuntelee vierellä ja nyökkää. ”Teemme hyvää yhteistyötä, mutta välillä Lossi vaatii harjoittelua ja useita ottoja, jotta riimittely saadaan vietyä hyvään lopputulokseen”, hän sanoo. ”KOO alkoi riimittelemään improvisoidusti aiheen tiimoilta, ja minä kirjasin riimejä ylös. Välillä autoin riimien keksimisessä ja tarinan eteenpäin viemisessä. Sanoituksien teossa oli tärkeintä saada esiin KOOn tapa ja tyyli kertoa asioita”, Lossi T. selittää. Riimit tulevat elämästä Ennen keikkaa Cafe Mascotissa MC KOO ehtii istua kanssani hetken. Välillä puheemme keskeyttävät artistia iloisesti tervehtivät tutut ja ihailijat. Kysymykseen, miksi juuri rap innostaa, KOO vastaa: ”Tärkeintä siinä ovat sanat. Riimit ovat minulle rakkaita, olleet jo 13-vuotiaasta asti. Riimittelen elämän asioita, myös kriittisesti. Toki räppäämällä kerron myös itsestäni, kuten kappaleessa Kolamies , jonka sanoma on yksinkertaisesti rakkaus cokikseen.” Rap-esikuvikseen MC KOO mainitsee suomalaiset MC Rudolfin, Solosen ja Kosolan sekä amerikkalaiset 50 Centin ja The Gamen. Arkisin MC KOO tekee mediatöitä Lyhty ry:n Mediatyöpajassa KiviMediassa. Hän kertoo harrastavansa myös kuntosalilla käymistä ja nauttivansa kävelyistä Mustikkamaalla. Kuuman mimmin tekijä ei suostu kommentoimaan kysymystäni tyttöystävästä. Sen sijaan hän kertoo, että vaikka rakastaakin perhettään, hän on nyt hyvin tyytyväinen, kun on päässyt muuttamaan omaan uuteen vuokra-asuntoon Helsingin Kalasatamaan. Kesällä hän kertoo aikovansa chillailla ihan arkielämässä ja käydä keikoilla. Tässä vaiheessa on tiedossa ainakin keikat Ämyrockissa Hämeenlinnassa 17.6 ja Ilosaarirockin ennakkoklubilla Kerubissa, Joensuussa 12.7. Tulevaisuuden haaveena on tehdä lisää levyjä ja kehittyä yhä paremmaksi räppääjäksi, todelliseksi ammattilaiseksi. Mikä on suurin haaveesi? ”Päästä Hartwall Areenalle esiintymään!” MC KOO sanoo varmalla äänellä, ja häviää sitten ihmisvilinään vastailemaan taas uusiin kysymyksiin ennen illan kohokohtaa. Kolamies ottaa yleisönsä Keikka alkaa ”MC KOO, MC KOO, MC KOO!” -huudoin ja taputuksin. Lossi T. ja Lilli Aro ovat jo lavalla MC KOOn saapuessa ihmismassan läpi. Trendikäs musiikkiklubi on täpötäynnä. Esiintyjä on rento ja aito. Hän ottaa yleisön haltuun ja komentaa sitä olemaan hiljaa, kun on biisien aika. Rytmi hänellä on veressä – kuulee, että rap on osunut ytimiin jo nuorena. Sanat kertovat rakastamisesta, elämästä, väkivallasta, sodasta, kiusaamisesta ja hyväksymisestä. Kritiikkiä on, kuin myös iloa. RAP = 70-luvulla syntynyt musiikkityyli, jolle on luonteenomaista rytminen, loppusoinnullinen puhelaulu. MC = Master of ceremonies eli tapahtuman juontaja. Rap-kulttuuri omaksui nimityksen tarkoittamaan rap-artistia. VIRAALILISTA = Suoratoiston eniten jaetut kuuntelulinkit BIITTI = Rap-esityksen taustamusiikki. BAUNSSATA = hiphop-tansseista tuttu tanssiliike, jossa joustetaan polvilla ylös alas ja heilutetaan käsiä. FEAT, FT = Lyhenne rap-termistä featuring eli mukana esiintymässä, toinen esiintyjä. LYHTY RY = Kehitysvammaisille aikuisille asumis-, työpaja ja oppimispalveluja tarjoava yhdistys Helsingissä. ”Muistakaa tää nyt: Ihmistä ei saa alistaa. Antakaa sen elää, jokaisen ihmisen, myöskin sellaisen, joka on kehitysvammainen. Muistakaa, et tää ihminen ei oo mikään vekotin. Älkää siis käyttäkö ihmisiä hyväksi.” MC KOO: Kiusaajille, feat. PKN ”Menkää kotiinne, jos teillä ei ole muuta tekemistä, oikeesti. Kiusaaminen loppuu, mä en hyväksy sitä. Se kiusaaminen loppuu heti nyt tähän.” MC KOO: Kiusaajille, feat. PKN
UUTISIA VILLE RULLAA LISSABONIIN Äitienpäivänä alkoi oululaisen sähköpyörätuolin käyttäjä Ville Jaarantolan hyväntekeväisyystempaus: hän aikoo kulkea kesän aikana tuolillaan Lissaboniin asti. Perillä hän arvioi olevansa elo-syyskuussa. Tavoitteena on paitsi muuttaa asenteita vammaisia kohtaan, myös kerätä varoja Plan Internationalille. Lissabonissa hän luovuttaa liikkumista helpottavan apuvälineen paikalliselle kohteelle. Välineen on lahjoittanut esteettömiä liikuntavälineitä välittävä Malike. Villen pitkästä matkasta tehdään dokumenttielokuva, joka tullaan näkemään myös YLEn ohjelmistossa. Matkaa voi seurata sosiaalisesta mediasta ja sitä voi myös tukea taloudellisesti varainkeruusivun kautta. Pella´s Cafe panostaa gluteenittomiin tuotteisiin. GLUTEENITON-MERKKI YRITYKSILLE Tutkimusten mukaan jopa neljä prosenttia työikäisistä suomalaisista noudattaa gluteenitonta ruokavaliota. Gluteenittoman ruokavalion noudattamista kodin ulkopuolella pidetään kuitenkin haasteellisena eikä turvallisen ruokapaikan löytäminen ole aina helppoa. Keliakialiitto onkin alkanut tänä vuonna myöntää suomalaisille ravitsemusliikkeille Gluteenittoman palvelun merkkiä, joka varmistaa, että yrityksen tarjoama gluteeniton ruoka on luotettavaa. Ensimmäiset neljä merkkiä on myönnetty seuraaville yrityksille: Pella´s cafe (Tampere), Cafe&Catering Soppa ja Sumppi (Rovaniemi), GeisaRinna (Kotka) sekä Sisustuskahvila Ruufus (Seinäjoki). Tukilinja 2/2017 11 KOOlla on sydän paikallaan. Perhe on hänelle tärkeä tukijoukko. ”Rakkaus perheeseeni on tärkeää En mä pysty ilman perhettäni täällä elämään. Perhe kiitos, että ootte mun lähellä ja mä toivon, että pysytään aina yhdessä.” MC KOO: Perhe Suurin osa yleisöstä on tavallisia nuoria aikuisia, jotka innostuvat baunssaamaan ja laulamaan mukana. Valokuvaaja on myös musiikkimiehiä. Hän kommentoi, että ei uskoisi, että kysymyksessä on kehitysvammainen räppari ellei tietäisi, sillä musiikki, rytmi ja sanat vievät mukanaan. Tässä illassa aitous ja rosoisuus ovat homman nimi. Asiantunteva kalliolainen yleisö eläytyy täysillä ja Lilli Aron heleä ääni tuo iltaan suvantokohtia. Yleisö innostuu lavan eteen, lopulta myös räppäämään, kun Kolamies alkaa soida. Joku huutaa: ”Onko MC KOO saanut jo kokista?” Toimittaja pakenee baunssaavaa yleisömassaa nurkkaan. Kotimatkalla hän hyräilee ja miettii, iskikö häneenkin pieni rap-kärpänen. MC KOO jäi jatkamaan iltaa onnittelijoiden ja ihailijoiden pariin.
Nyt ajellaan ennätysten kirjaan! 12 Tukilinja 3/2017 TONNIN POLOKASU NÄKÖVAMMAISENA Heikki Mäkelä haluaa innostaa kaikkia toteuttamaan unelmiaan. Hänen unelmansa on osallistua tuhannen kilometrin pyöräilyyn Jäämeren rannalle. TEKSTI Kirsti-Sisko Salonen KUVA Sakari Vainionpää O len lapsesta asti oppinut, että saan tehdä sen, mitä osaan ja saan apua, kun tarvitsen”, sanoo Heikki Mäkelä, 39. Näkövammaisena yrittäjänä hän hoitaa perheen perintötilaa Perhossa veljensä ja tämän vaimon kanssa. Heinäkuussa Heikki Mäkelä toteuttaa unelmansa tehdä pitkä polkupyöräretki. Kilometrejä kertyy Tonnin polokasuksi nimetyssä tempauksessa tuhat, kun hän polkee seitsemässä päivässä Perhosta Jäämeren rannalle Altaan, Norjaan. Heikin kannustusjoukoksi on tulossa ainakin neljä näkövammaista tandem-pyöräilijää. He starttaavat pilotteineen reitille Äkäslompolosta, ja samalla kaikki osallistuvat sieltä käynnistyvään Hullunpolkasu-pyöräilytapahtumaan. Heikki toivoo saavansa kannustusjoukokseen muitakin pyöräilijöitä matkan varrelta. Hän vinkkaa, että Tonnin polokasulle voi osallistua myös yhdelle etapille tai lyhyemmille reittiosuuksille. Ilmoittautua voi Facebookin välityksellä. Tonnin polokasu: Perho Alta La 8.7: Perho – Oulainen, 163 km Su 9.7: Oulainen – Ii, 136 km Ma 10.7: Ii – Ylitornio, 158 km Ti 11.7: Ylitornio – Äkäslompolo, 138 km Ke 12.7: Lepopäivä To 13.7 Hullun polkasu alkaa: Äkäslompolo – Hetta, 138 km Pe 14.7: Hetta – Koutakeino, 82 km La 15.7: Koutakeino – Alta, 125 km Su 16.7: Paluu bussilla Äkäslompoloon Unelmia kohti yhteistyöllä Tempauksellaan Heikki Mäkelä kertoo haluavansa innostaa sekä vammaisia että vammattomia ihmisiä toteuttamaan unelmiaan. Hän uskoo yhteistyön voimaan sekä yrittämisessä että pyöräilyssä. Itse hän pystyy tutulla tiellä polkemaan yhä tavallisella maantiepyörällä yksinkin tarvitsematta opasta tai tandempilottia. Näin pitkä pyöräretki vaatii kuitenkin onnistuakseen myös avustajia esimerkiksi ruokaja levähdyspaikkojen etsimiseen sekä Oulun ja Kemin moottoriteiden ohitusreiteillä suunnistamiseen. Heikki kertoi monivuotisesta haaveestaan aluksi muutamalle kaverilleen, ja pari heistä lupautuikin mukaan huoltojoukkoihin. Asuntoauton he saavat matkan ajaksi käyttöönsä sponsorilta. Verkostoituminen sujuu Heikiltä luonnostaan, sillä hän kertoo oppineensa maatalossa jo varhain sen, että ihmiset eivät pärjää yksin. Kun navetassa on satakunta lehmää ja ympärillä pellot viljeltävinä, on siinä työtä vuoden ympäri useammallekin käsiparille. ”En koskaan ajattele, että en pysty. Mietin, miten teen sen, mitä haluan”, sanoo Heikki Mäkelä. Yhdessä yrittäjiksi Heikki ei aikoinaan epäröinyt ryhtymistä maatalousyrittäjäksi, kun vanhemmat halusivat luovuttaa tilan veljeksille. Veli on Heikin tavoin näkövammainen. Suurimman haitan aiheuttaa se, etteivät he pysty tarkkuutta vaativaan työhön. Näköongelmia aiheuttavat lisäksi toisaalta hämärä ja toisaalta häikäisy. Työskentelyä on helpottanut huomattavasti se, että kumpikin veli on saanut oman henkilökohtaisen avustajan. Avustajaa tarvitaan pelloilla ja pihapiirissä, työkoneiden huolloissa ja korjauksissa sekä niiden kuljettamisessa. ”En koskaan ajattele, että en pysty. Mietin, miten teen sen, mitä haluan.”
Tukilinja 3/2017 13 ”Pystyn kyllä irrottamaan rikkoutuneen osan, mutta tarvitsen jonkun katsomaan sarjanumeron, jolla tilata varaosa. Pystyn myös katkaisemaan heinän tutuilla pelloilla, mutta paalaimen käyttö onnistuu vain hyvissä olosuhteissa”, Heikki havainnollistaa. Teknologia ja työnjako avuksi Veljekset ovat laajentaneet navettaa ja muuttaneet sen pihatoksi, jossa lehmät saavat liikkua vapaasti ja käydä itsenäisesti lypsettävinä lypsyroboteilla. Myös ruokinta on automatisoitu niin, että eläimet saavat niin sanotuista kioskeista tietokoneohjelman määrittelemän rehuannoksensa. Automaatio ei kuitenkaan ole vapauttanut ihmisiä kokonaan navettatöistä. Aamuin illoin Kuka? Heikki Mäkelä, 39, Perho. Toimintarajoite Näkövamma. Ammatti Maatalousyrittäjä. Heikki Mäkelä hankki tempaukseensa tukijoukot ja sponsorin tukiautolle. Se vaatii yrittäjähenkeä – niin kuin maatilan pitäminenkin. on käytävä huolehtimassa, että paikat ovat siistejä ja että lehmät ovat käyneet lypsettävinä. Se on yleensä veljen vaimon tehtävä. ”Tietokoneen näytöltä pystyy seuraamaan jokaisen lehmän maidon määrää ja koostumusta”, Heikki selittää. Itse hän tekee navetassa voimaa vaativat työt, kuten parsien puhdistuksen ja kuivikkeiden levittämisen. Lisäksi hän hankkii tilalla tarvittavat lannoitteet ja lisärehut sekä työkoneet ja laitteet.
TUKIKOHDE 14 Tukilinja 3/2017 Tuen saaja Anais Lehdonvalo, 23, Salo. Tuen tyyppi Apuraha ammattimaiseen harrastukseen. Käyttökohde 1300 euroa lastenkirjan painoja taittokuluihin. Kummallinen Kilpikonna kohtaa kiusaajat Anais Lehdonvalolle ystävyys ja auttaminen ovat tärkeitä arvoja. Anais Lehdonvalon lastenkirja kertoo kilpikonnasta, jonka on päätettävä, miten suhtautuu kiusaajiin. Tukilinja tuki kirjailijaa julkaisukuluissa. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Kirsi-Maarit Venetpalo K oko kevään on Anais Lehdonvalo työstänyt toista kirjaansa Iranista kotoisin olevan kuvittajan Maryam Yeganin kanssa. Tukilinja lahjoitti 1300 euroa omakustanteisen lastenkirjan julkaisemiseen, joten Kummallinen Kilpikonna ja Suuri Aalto ilmestyy kesäkuussa. Kohtaan kirjailijan Salossa Ihme ja Kumma Olohuoneessa, joka on kaikille lämmintä ilmapiiriä kaipaaville avoin kahvila ja olotila. Anais työskentelee sitä ylläpitävän järjestön Ihme ja Kumma -radion toimittajana, ja auttaa välillä kahvilassakin. Anaisin ensimmäinen kirja oli runokirja Kasvamisia, joka sisältää runollisia oivalluksia arkisista asioista. Molemmat kirjat julkaisee Ihme ja Kumma. ”Halusin nyt kirjoittaa lastenkirjan, sillä on tärkeää, että suvaitsevaisuudesta kirjoitetaan jo lapsille”, Anais kertoo. ”Toivon, ettei pieniä opeteta suhtautumaan poikkeaviin tai sairaisiin ihmisiin niin kuin he olisivat hulluja.” Kilpikonna pohtii kiusaamista Kirjan päähenkilönä on Kummallinen Kilpikonna, lyhyesti KK. Kilpikonnan elämään Anais on päässyt tutustumaan hyvin, sillä hänellä on lemmikkinä ihkaelävä kilpikonna Omppu. Sadun ja runon muodossa kulkevassa tarinassa KK on vaikean päätöksen edessä: auttaako se ilkeitä kookospähkinöitä, jotka ovat sitä kiusanneet.
Tukilinja 3/2017 15 Salon Vaijerit vauhdissa Salon Vaijerit oli Tukilinjan Vuoden toimija 2015. Nyt sen laajenevaa toimintaa tukevat muutkin tahot. Toiminnan moottoreita Jorma Nurmista ja Armi Julkusta haastattelee Anais Lehdonvalo. ALAKERRASSA KÄY puikkojen vilske. Neulontaryhmä on koolla. Yläkerran olohuoneen keittiössä käy kuhina. Lounaanlaiton ohella tarjoillaan pöytiin kakkua ja kahvia kävijöille. Ja mitä kakkua! Pannukahvin kanssa eteen tulee jättimäinen, kaunis ja herkullinen siivu, joka kirkastaa päivän.Viidestä kehitysvammaisesta työharjoittelijasta Markus on oiva, muita ohjaava kokki. Välillä hän järjestää erikoislounaita, kuten esimerkiksi kreikkalaisen pastapäivän. Toiminnanjohtaja Jorma Nurminen ehtii itsekin istahtaa hetkeksi Salon keskustassa sijatsevan Ihme ja Kumma Olohuoneen pehmeään nojatuoliin. ”Tukilinjalta tuli vuonna 2015 Vuoden Toimija -apuraha, joka pelasti toimintamme. Muuten olimme olleet täysin rahattomia”, kertoo viereen istahtanut Armi Julkunen, toinen perustajajäsenistä. Apurahalla pärjättiin yli viime kesän. Tiloja korjattiin ja laajennettiin, mutta syksyllä heräsi taas kysymys: Miten tästä eteenpäin? Syksyyn lähdettiin pitkälti henkilökohtaisella panostuksella. Vuoden 2016 lopulla Salon Vaijerit ry erottui jatkamaan kulttuuritoimintaa ja Ihme ja Kumma Olohuone siirtyi uuden yhdistyksen, Ihme ja Kumma Tuki ry:n, hallintaan. ”Tavoitteena on laajentaa yhteistyöverkostoa, kehittää toimintaa ja tarjota yhä useammalle osatyökykyiselle mahdollisuutta tulla mukaan”, Armi Julkunen kertoo. Mediaa, pullaa ja pyörähuoltoa Ihme ja Kumma sai toiminnalleen hyvin julkisuutta, ja Tukilinjan apuraha tuki sen uskottavuutta niin, että tämän vuoden alussa se sai tukea useilta suurilta säätiöiltä. Myös Salon kaupunki lähti mukaan sosiaalipalvelujen 10 000 euron toiminta-avustuksella. Verkosto kasvaa: ”Teemme yhteistyötä eri oppilaitosten kesken, ja sieltä tulee meille myös opiskelijoita työharjoitteluun. Vuoden 2017 suurin ja haastavin hankkeemme on Etumatka-projekti, jonka tarkoituksena on edistää osatyökykyisten nuorten mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille”, kertoo Jorma Nurminen. Kahvilan ja radiotyön ohella huolletaan myös polkupyöriä ja korjaillaan jos jotakin. ”Pullakuski” starttaa tarvittaessa herkkujen kera asiakkaan luo, ja erilaiset esiintymiset ja tapahtumat tuovat jännitystä arkeen. Suunnitelmissa selkolehti Tulevana syksynä on tarkoitus aloittaa myös selkokielisen sanomalehden teko yhteistyössä paikallisen ilmaisjakelulehden kanssa. 100-vuotiaan Suomen kunniaksi järjestetään syksyllä toisenlaiset Linnan juhlat. ”On upeaa, että eri yritykset ja tahot muistavat ja tukevat meitä, mutta haastavaksi tilanteen ja toiminnan kehittämisen tekee se, ettei ole pidempiaikaista näkymää rahoituksesta”, Jorma Nurminen kertoo. Toiminnan tavoitteena on se, että mukana olevat nuoret ja aikuiset löytäisivät unelmansa ja sitä kautta paikkansa yhteiskunnassa. Laajana tavoitteena on yleisen ilmapiirin muokkaaminen ymmärtämään, ettei erilaisuus ole rikos vaan rikkaus. ”Annamme vapautta ja vastuuta, ja se alkaa kannatella”, Jorma Nurminen sanoo ennen kuin kiirehtii keittiöön avuksi. ”Ja sitten on kenties työharjoittelijan aika ottaa siivet käyttöön ja lähteä matkaan. Takaisinhan aina pääsee.” Anais kertoo, että KK on hänen alter egonsa. Itsekin hän haluaa toimia ja tehdä. 23-vuotias avoin ja vilkas nuori nainen ei anna lievän kehitysvammansa haitata – ehkä se on hänelle myös eräänlainen voimavara. Hän tietää kuitenkin, että kaikki eivät suhtaudu samoin. ”Jos olet erilainen, olet riski ihmisille, ja he haluavat sinut muottiin”, hän pohtii. Runollista ilmaisua Nuoresta iästään huolimatta Anais Lehdonvalo on kokenut paljon ja tarkkaillut elämää. Vaikutteita tarinaan on tullut myös hänen harrastamistaan fantasiakirjoista ja -elokuvista. ”Yksi suosikkihahmoistani on Harry Potter. Hahmot Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogiasta kiinnostavat myös ja Tähtien sota -elokuvat. On välillä hyvä hypätä fantasiamaailmaan. Se on jännää ja tuo lisää ulottuvuutta elämään, vaikka arki ei olekaan pahaa”, Anais miettii. Anais ja Maryam näyttävät kirjan piirroksia, joissa esiintyy heleän vihreä kilpikonna. Se joutuu hyökyaallon varaan ja pelastuu palmun latvaan. Auttaako se kiusaajiaan – se selviää sadun lopussa. Anaisin kerronnalle on ominaista, että vaikka kirjoittaja kutsuukin teostaan lastenkirjaksi, tarina kiehtoo aikuista lukijaa viimeisille riveille asti. Kummallinen Kilpikonna ja Suuri Aalto tuo mieleeni Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssin. Lauseet ovat lyhyitä mutta syviä. Haaveena olla onnellinen Tulevaisuus on auki, mutta Anaisin mielessä on jo jatkoa Kummallisen Kilpikonnan tarinalle. ”Haluaisin kirjoittaa kilpikonnaversion Romeosta ja Juliasta.” Sitä ennen on tarjolla runohetkiä Ihme ja Kumma Olohuoneessa. Kirjailija odottaa jo innolla uuden kirjan vastaanottoa. ”Suurin haaveeni on olla onnellinen. Että kukaan ei sano, mitä ei saa tehdä”, Anais huomauttaa hieman salaperäisesti hymyillen. ”Kilpikonna katselee hämmentyneenä ympärilleen, sillä rannalla alkaa olemaan tungosta. Taitaa tulla ahdasta, hän pohtii. Yksin on hyvä, mutta yhdessä ilman muuta parempi.”
16 Tukilinja 3/2017 MEKA TV opettaa kehitysvammaisia elokuvantekijöiksi Yksi Tukilinjan vuoden 2016 Vuoden Toimija -tunnustusapurahojen saajista oli MEKA TV, jolle myönnettiin laitehankintoja varten 8000 euroa. Kävimme tutustumassa toimintaan. TEKSTI Sanna Nupponen KUVAT MEKA TV MEKA TV Mediakoulutusta erityisryhmille Porista käsin. Toimintarajoite Eri rajoitteita, useilla kehitysvamma. Apuraha 8 000 euroa. TUKIKOHDE Jaana Nordlund ja upouusi äänitin.
Tukilinja 3/2017 17 M EKA TV on Porista käsin toimiva, vammaisille ja toimintarajoitteisille harrastajille mediakasvatusta tuottava verkosto, jonka taustaorganisaationa on Satakunnan Elävän Kuvan Keskus SEKK. Toiminnan moottorina on jo 25 vuoden ajan ollut tuottaja-kuvaaja Ari Impola, joka on kiertänyt pitämässä kansalaisopistoissa kursseja ja työpajoja toimintarajoitteisille, lähinnä kehitysvammaisille harrastajille. Opetusvälineinä ovat olleet hänen omat laitteensa ja toiminta on edelleen uraauurtavaa vastaavaa ei muualta löydy. Vuosien mittaan toimintaa on kehitetty: Ari Impolalla on nykyään usein työparinaan vertaiskouluttaja – kehitysvammainen edistynyt videoharrastaja – ja videoiden esityskanavanakin on jo useimmiten sosiaalinen media. Tapaaminen Porissa Minulla oli helmikuussa tilaisuus tutustua tukemaamme toimintaan henkilökohtaisesti, kun Tukilinja osallistui Porissa Autismin Talvipäiville. MEKA TV:n tukikohta löytyy Porista samoista tiloista Satakunnan Elävän Kuvan Keskuksen kanssa. Tapasin siellä Ari Impolan ja vertaiskouluttajana toimivan Jaana Nordlundin. Mukana olivat myös MEKA TV:n perustajajäsen ja aktiivi Tarmo Alava sekä SEKK:n toiminnanjohtaja Yki Räikkälä. He kertoivat, että neljässä kansalaisopistossa pidettävissä kahdeksassa ryhmässä on vuosittain mukana noin 100 videoharrastajaa, ja YouTubesta MEKA TV -kanavaa katselee päivittäin noin 350 henkilöä. Totesimme, että seuraajia sillä on enemmän kuin monella vammaisalan järjestöllä yhteensä. Materiaalia syntyy kursseilla jatkuvasti lisää, joten voidaan sanoa, että MEKA TV on jo yksi keskeisiä kehitysvammaisten kulttuuritoimijoita maassamme. Monituotteen mediapiiri esitteli Tukilinjan tuella hankittua videokalustoa. Ohjaaja Ari Impola pitelee mokkulaa. ”MEKA TV on yksi keskeisiä kehitysvammaisten kulttuuritoimijoita maassamme.” Yhteistyöverkosto mahdollistaa Jaanan mukana olon kursseilla mahdollistaa kehitysvammaisten oma yhdistys Me Itse ry, joka maksaa Jaanalle koulutusmatkoilta päivärahaa. Nordlund toimii myös Me Itse ry:n johtoryhmässä, joten tehtävää ja töitä riittää. Jaanan mukaan tehtävien kertyminen on päässyt käymään vähän niin kuin vahingossa: ”Kun ei osaa sanoa ei eikä voi antaa muiden tehdä omia töitä, kun ei tiedä tuleeko työt sitten tehdyksi, niin sitten sitä on monessa mukana. Töitä on melkein vähän liikaakin.” Yhteiskunnallista sanomaa Tavoitteena MEKA TV:llä on muukin kuin hauskan harrastamisen mahdollistaminen. Videot ja lyhytelokuvat toimivat myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanavana henkilöille, joille kirjoittaminen ei onnistu. Elokuvat kertovat tekijöiden omasta elämästä asumisesta, työstä, vaikuttamisesta ja yhdenvertaisuudesta. Usein tartutaan ajankohtaisiin asioihin ja mennään mukaan ajankohtaisiin teemoihin. Tänä vuonna työstetään elokuvia 100-vuotiaasta Suomesta ja siitä, mitä itsenäisyys ja itsemäärääminen videon tekijöille tarkoittavat. Opinnäytetyöstä verkostoksi Kaikki sai alkunsa tietenkin projektista: 1990-luvun alussa Satakunnan erityishuoltopiirin asumisyksiköissä toteutettiin kulttuuriprojekteja, joiden alullepanijana oli yleensä erityishuoltopiirin johtaja Pertti Rajala (tämän lehden entinen kolumnisti!). Hän näki jo silloin kulttuurin merkityksen hyvinvoinnin edistäjänä. Ari Impola opiskeli tuolloin alaa ja oli töissä kehitysvammaisten asuntolassa. Hän teki opinnäytetyönsä kehitysvammaisten videokerhosta. Vuonna 1992 kehitysvammaisista asukkaista ja heidän ohjaajistaan muodostunut kymmenen hengen porukka päätti perustaa MEKA TV:n. Ajankohta oli otollinen, sillä vuonna 1989 kaupunkiin oli avautunut kunnallinen, kaikille avoin videopaja. Siellä kohtasivat myös Ari Impolan ja Yki Räikkälän tiet, ja vuodesta 1995 SEKK:n hallitukseen on kuulunut ainakin yksi kehitysvammainen jäsen. Apurahalla ostetaan laitteita Mitä muutoksia Tukilinjan tunnustusapuraha sitten mahdollistaa MEKA TV:n toiminnalle? Apuraha kohdennettiin laitehankintoihin, sillä MEKA TV:llä ei ole tähän mennessä ollut omaa kuvausja editointikalustoa. Rahan käyttöä alettiin heti päätöksen tultua suunnittelemaan yhdessä ryhmäläisten kanssa. Kaikille 8 ryhmälle esitettiin sama kysymys: ”Mitä pitäisi hankkia, jos lauma sirkusnorsuja talloisi Ari Impolan auton, jossa ovat kaikki nykyiset välineet?” Kaikilta ryhmiltä tuli lähes identtiset listat. Niiden perusteella päätettiin hankkia koulutuskäyttöön tehokas tietokone ja nettimokkula, ammattitasoinen videokamera, sille kamerajalusta, mikrofoni ja kantolaukku, äänitin radioohjelmien tekemiseen sekä kenttämikseri. Nyt kaikkien ryhmien tiedot ja videoarkistot mahtuvat yhteen, tehokkaaseen tietokoneeseen. Äänityskalusto parani ja laitteiden yhteensopivuusongelmista päästiin eroon. Koko kalusto kulkee kolmessa laukussa ryhmästä toiseen, kun työt jouduttiin aiemmin taltioimaan eri koneisiin eri paikkakunnilla. Laitteet soveltuvat kaikille ryhmille ja ovat aina valmiina käyttöön. ”Teknisten ongelmien ratkomisen sijaan voimme nyt keskittyä itse tekemiseen ja sisältöihin”, tekijät kiittävät.
”Äänimaisema on kuin sinfoniaorkesterin esitys.” Täällä kuulee parhaat soolot! 18 Tukilinja 3/2017 Suomen luonto soi ympäri maailman Kuopiolainen Lauri Hallikainen ryhtyi sokeuduttuaan äänittämään luonnon ääniä. Harrastuksesta tuli työ, kun hän alkoi tuottaa cd-levyjä ja perusti nettiradion Nature Resounds. Sen 50 000 kuulijasta enemmistö on amerikkalaisia. TEKSTI Kirsti-Sisko Salonen KUVAT Joonas Toivanen L uonnon ilmiöt ovat kiehtoneet Lauri Hallikaista lapsuudesta lähtien. Kun hän vuonna 1982 asevelvollisuusaikanaan menetti räjähdysonnettomuudessa näkönsä ja toisen kätensä, saivat tulevaisuudensuunnitelmat uuden käänteen. Lauri opetteli tunnistamaan linnut äänen perusteella, mikä onkin tunnistuskeinona usein parempi kuin näköhavainto, etenkin jos lintu laulaa tiheikössä tai hämärässä. Avustaja tukena Ensimmäiset äänitteensä hän äänitti tukevaan päähineeseen kiinnitetyillä mikrofoneilla, joista piuhat menivät selän takaa tallentimeen. Tuon aikaisella tekniikalla äänittäminen vaati paljon läsnä oloa ja valvontaa, sillä äänitysajat olivat vain muutamia tunteja. Nykyajan tallentimet pystyvät äänittämään yhtäjaksoisesti jopa vuorokauden. Myös äänittämisen tapa on muuttunut: nykyään laitteet kestävät sen, että ne jätetään luontoon, joten ihmisen ei enää tarvitse läsnäolollaan häiritä luonnon rauhaa. Lauri Hallikainen on pitänyt yrittämisensä lähtökohtana sitä, että hän tekee itse vain sen, minkä parhaiten osaa. Maalla kasvaneena hänellä on kokemusta luonnossa liikkumisesta, mutta näkemättömänä hän tarvitsee maastossa liikkuessaan oppaan ja avustajan sijoittamaan mikrofonit siten, että toivottu äänitystulos voidaan saada aikaan. Häiriytymättömiä ääniä Eläimet harvoin reagoivat mikrofoneihin tai tallentimeen. Lauri Hallikainen onkin saanut vangituksi lintujen levollista laulua sekä hyvinkin arkojen eläinten, kuten urosilveksen, kiimaista naukua kevätyössä. Hän uskoo, että jos paikalla oloa olisi vaadittu, olisi jäänyt saamatta myös se karhun uhkaava murina, joka kuusikon laidassa tallentui laitteeseen vain kymmenkunta minuuttia ennen kuin hän tuli avustajineen hakemaan laitteita pois. Hallikainen yrittää aina löytää luonnonympäristön, jonne ihmisten aiheuttama melu ei kantaudu. Hän iloitsee siitä, että jopa hänen kotiseudultaan Kuopion ympäristöstä ja Savosta löytyy laadukkaan äänityksen vaatimukset täyttäviä ympäristöjä. Lisäksi hän on kierrellyt eri puolilla Suomea sekä tehnyt äänitysmatkoja Baltian maihin, Espanjaan ja Israeliin. Luonnon äänet riittävät Enimmäkseen Hallikainen kertoo äänittävänsä keväisin ja kesäisin. Syksyn tullen hän vetäytyy studioonsa kuuntelemaan tallenteita ja kehittelemään niistä kokonaisuuksia. Hänellä on studiossaan tasokkaat äänentoistolaitteet, joilla hän pystyy tarkistamaan äänitteiden laadun. Hän luottaa kuitenkin luonnon äänien voimaan eikä käytä tuotannossaan mitään keinotekoisia lisä-ääniä, poistaa vain tarpeettomat rapsahdukset ja ylimääräisen taustakohinan. ”Äänimaisema on kuin sinfoniaorkesterin esitys. Siinä on monikerroksisuutta, ja sekä hiljaisia että voimakkaampia kohtia.” Luonto soi sarjoissa Tällä hetkellä Kultasoinnun äänitearkisto sisältää satoja tunteja erilaisissa ympäristöissä äänitettyjä tallenteita. Vuosien kuluessa niistä on valmistunut viisi sarjaa cd-levyjä. Laajin sarjoista on Luonto soi -kokoelma, johon ilmestyi viime vuonna 14. osa. Usein äänitteiden nimistä yleensä paljastuu ympäristö, jossa äänet on tallennettu, kuten pihoissa ja puutarhoissa, niityillä tai havumetsissä. Äänitteiden nimistä löytää myös lintuja ja muita eläimiä. Lapissa äänittämistään tallenteista hän on koonnut sarjan Lapin kutsu, joka täydentyy tänä vuonna neljännellä äänitteellä. Yksi sarjoista tallentaa Savon äänimaisemia ja kaksi cd:tä syntyi Israelin matkalta. Tunnelmakuvia luonnosta on puolestaan sarja, johon Lauri on koonnut äänimaisemia hieman monikerroksisempina. Levyillä hän keskittyy tuulen, veden ja jään ääniin vaientamatta kuitenkaan lintuja, jotka laulavat näissäkin maisemissa. Amerikkalaisten suosiossa Kun Lauri Hallikainen aloitti yrityksensä reilut 20 vuotta sitten, cd-levy oli se formaatti, johon äänite kannatti tuottaa. Hän ei kuitenkaan lähtenyt itse kauppaamaan levyjään, vaan antoi myymisen ammattilaisten hoidettavaksi. Tällä hetkellä häne tuottamiaan cd-levyjä on myytävänä muun muassa luontokaupoissa ja -keskuksissa eri puolilla Suomea, Suomalaisessa kirjakaupassa, Stockmannin tavarataloissa sekä muutamassa museokaupassa. Levyt voi ladata myös digitaalisina äänitiedostoina Kultasoinnun nettisivuilta. Laajimman kuulijakunnan Hallikaisen herkät äänimaisemat ovat saavuttaneet Nature Resounds -nettiradion kautta, jonka kuulijamäärä on viitisenkymmentä tuhatta. Valtaosa heistä asuu USA:ssa.
Tukilinja 3/2017 19 Lauri Hallikaisesta perusti yrityksen, joka myy luontoäänitteitä. Hän aloitti äänittämisen sokeuduttuaan 35 vuotta sitten.
20 Tukilinja 3/2017 Tenniskipinä synttärilahjana Tuen saaja Veikka Myllyniemi, 6, Helsinki Tuen tyyppi Startti-apuraha. Käyttökohde Pyörätuolitenniksen harjoittelukulut. Veikka nauttii silmin nähden pelaamisesta. Tennis on laji, jota liikuntavammainen Veikka voi harrastaa yhdessä kaksosveljensä Miskan kanssa. Peli lähti käyntiin Tukilinjan ja VAU:n stipendillä. TEKSTI JA KUVA: Lauri Jaakkola TUKIKOHDE
UUTISIA Jani Ruuskanen edistää esteettömyyttä netissä. PALKINTO SAAVUTETTAVUUSTEOISTA Näkövammaisten liitto on jakanut Saavutettavuusteko-tunnustuksen Väestörekisterikeskuksen hankepäällikkö Jani Ruuskaselle. Jani Ruuskanen sai palkinnon vuosia kestäneestä työstä digitaalisten palveluiden saavutettavuuden edistämiseksi. Hän on ollut mukana muun muassa Suomi. fi-hankkeessa, hankepäällikkönä valtiovarainministeriön Palveluväylä-hankkeessa sekä Näkövammaisten liiton, käyttäjälähtöisen suunnittelun asiantuntija Adagen ja Yleisradion yhteisessä Saavutettavuus huomioitu -leiman ohjausryhmässä. Ruuskanen on lisäksi vuosien varrella konsultoinut näkövammaisia, jotta heidän tarpeensa huomioitaisiin, kun sähköisiä palveluita kehitetään ja toteutetaan. Palkinto luovutettiin esteettömyystapahtumassa 17.5. Helsingin Narinkkatorilla. OHJELMA KIRKKOJEN ESTEETTÖMYYDESTÄ PALKITTIIN Vuoden 2017 Esteetön Suomi -palkinto myönnettiin toukokuussa Suomen saavutettavin kirkko -radio-ohjelmasarjalle, joka kuultiin Radio Deissä kesällä 2016. Ohjelmasarja oli toteutettu yhteistyössä kirkon vammaistyön neuvottelukunnan kanssa. Kyseessä oli radion kesäkisa, jossa etsittiin Suomen saavutettavinta kirkkoa. Tavoitteena oli nostaa esitellä myönteisessä hengessä niitä tapoja, joilla saavutettavuutta edistetään. Ohjelmassa käsiteltiin niin fyysinen esteettömyys, kehitysvammaisuus, asenteet, selkokieli kuin viittomakielikin. Saavutettavimmaksi kirkoksi kuuntelijat valitsivat Kangasalan kirkon. Tukilinja 3/2017 21 ”Miska on ollut pienestä asti Veikan personal trainer.” VEIKKA JA MISKA MYLLYNIEMI ovat 6-vuotiaat helsinkiläiskaksoset. Veikka on minuutin veljeään vanhempi ja hänellä on synnynnäinen selkäydinvamma. Kaksoset syntyivät liikunnalliseen perheeseen, ja molemmilla on ollut meno päällä jo pienestä pitäen. Minne Miska on mennyt, on pitänyt Veikan päästä perässä, huolimatta siitä, että jalat eivät toimi. ”Miska on ollut pienestä asti Veikan personal trainer”, äiti Sari Myllyniemi toteaa. Kaksivuotiaana Veikan oli päästävä veljensä perässä rämpyttämään valokatkaisijaa. Lähtökohdat seisomaan nousemiselle edes tukea vasten eivät olleet kovin otolliset, mutta niin vain voimakastahtoinen Veikka pitkällisen harjoittelun tuloksena nousi ja ylsi valokatkaisijalle. Myllyniemillä on ollut haasteita löytää veljeksille liikuntaharrastusta, jossa molemmat pääsisivät samaan ryhmään. Urheiluseuroissa ei vielä ole paljoa soveltamisosaamista. Nyt kokeiltavana on kuitenkin tennis, jonka aloittamiseen Myllyniemet saivat Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n ja Tukilinja-lehden myöntämän Startti-stipendin. ”Olen kerran kokeillut aiemmin tennistä kaverin synttäreillä”, Veikka kertoo. Kokeilu kantoi hedelmää Parisen vuotta sitten veljekset saivat kutsun tennisteemaisille synttäreille, jossa Veikka sai ensikosketuksen pyörätuolitennikseen. Sen jälkeen Veikka jaksoi muistella kokeilua kerta toisensa jälkeen, kunnes vanhemmat lopulta totesivat, että täytyyhän sitä lähteä kokeilemaan uudestaankin. Starsquad-urheilumarkkinointiyrityksessä työskentelevälle Sari Myllyniemelle vammaisurheilu on tuttua jo pitkältä ajalta ennen kaksoisveljesten syntymää. Vuodesta 2005 Myllyniemi on ollut tekemässä markkinointiyhteistyötä Suomen Paralympiakomitean kanssa ja oppinut samalla tuntemaan paralympiaurheilijoita. Hän istui yhden kauden Paralympiakomitean hallituksessakin. ”On saanut huomata, miten paljon hyviä asioita urheilu ja liikunnan harrastaminen tuovat liikuntavammaisten henkilöiden arkeen, vaikkei ihan Leo-Pekka Tähdeksi olisi tähtäämässäkään”, Sari Myllyniemi sanoo. Hän on ehtinyt jutella Veikan tennisharrastuksen aloittamisesta jo Suomen ainoalle kansainvälisen tason pyörätuolitennispelaajalle, kuopiolaiselle Taneli Tenhuselle. Tämä onkin luvannut tulla Helsingissä vieraillessaan opastamaan Veikkaa lajin saloihin. Valmennusta luvassa Pyörätuolitennis ei ole ensimmäinen laji, jota Veikka on käynyt kokeilemassa. ”Olen käynyt korista pelaamassa Karin kanssa”, Veikka sanoo viitaten Helsingin NMKY:n pyörätuolikoripallovalmentajaan Kari Kämppiin. Veikka on käynyt myös NMKY:n temppukerhoissa, joissa hän on taitavasti löytänyt omat keinonsa edetä temppuradoilla. Pyörätuolitenniksen Myllyniemen perhe aloittaa rauhallisesti. Startti-stipendi mahdollisti mailaja pallohankinnat sekä alun kokeiluvuorot. Tarkoituksena on kasvattaa innostusta hiljalleen pelailemalla uutta peliä alkuun pari kertaa kuukaudessa perheen kesken. ”Osan Startti-stipendistä haluamme ehdottomasti käyttää Taneli Tenhusen tennisvalmennustunteihin”, Sari Myllyniemi toteaa. Sari, Miska, Veikka ja Pasi Myllyniemi.
22 Tukilinja 3/2017 Kuka? Jess Thom, 36, Lontoo. Toimintarajoite Touretten oireyhtymä. Ammatti Teatterintekijä, Touretteshero -projektin vetäjä. Jess Thom opettaa lapsia ja nuoria avoimuuteen teatterin keinoin. Palkittu Touretteshero-esitys kiertää nyt maailmaa.
Tukilinja 3/2017 23 TOURETTE-OIREET luovuuden lähteenä Brittiläinen teatterintekijä Jess Thom kertoo Touretteshero-esityksellään siitä, miten tärkeää on puhua rajoitteista. Vasta kun ne käsitelty, ihminen niiden takaa voi astua esiin. Erityisesti hän haluaa kertoa tämän lapsille. TEKSTI Laura Yöntilä KUVAT Touretteshero I loisesti hymyilevä Jess Thom istuu nojatuolissa Birminghamin Rep-teatterin tiloissa. Hänen esityksensä Backstage in Bisquit Land (Keksimaan kulisseissa) on parhaillaan teatterin ohjelmistossa. Monipuolinen, Royal College of Artista valmistunut taiteilija omaa pitkän kokemuksen vammaisuudesta puhumisesta, ja asettaa sanansa varmasti ja tottuneesti. Melko pian Touretten oireyhtymään kuuluvasta tahattomasta ääntelystä – Jessin tapauksessa huudahduksista kuten ”biscuit” (keksi) tai ”hedgedog” (siili) – tulee kuin luovia hengähdyksiä, jotka eivät vie huomiota Jessin varsinaisilta ajatuksilta. Heti tapaamisemme alussa Jess kertoo sen, mitä kaikkien hänet ensi kertaa tapaavien on hyvä tietää: Touretten oireyhtymä aiheuttaa Jessille ääntelyn lisäksi fyysistä liikehdintää eli tic-liikkeitä, jotka saattavat aika ajoin voimistua. Vaikka "tiksit" näyttäisivät hankalilta ja Jessin olo tukalalta, minun ei tarvitse huolestua: Viereisessä huoneessa oleva avustaja tulee tarvittaessa apuun ja auttaa Jessiä selviämään tilanteesta. Touretteshero on supersankari, joka saa erityisvoimansa tic-oireista. ”Kukaan ei ole liian nuori kertomaan vammastaan. Samalla voi kehittää itseluottamustaan.”
Minäkin haluan olla supersankari! 24 Tukilinja 3/2017 TIC, TIKSI = Nykimishäiriö, hermovärve. Lievä pakkoliike tai -ääntely, jota esiintyy 10 % lapsista ja joka yleensä katoaa nuoruusiän jälkeen. Keskeinen oire Touretten oireyhtymässä. TOURETTEN OIREYHTYMÄ = Yhtäaikainen äänellinen ja motorinen, monimuotoinen nykimishäiriö. Tourettesta puhuminen on tärkeää – kuten mistä hyvänsä vammasta. Eikä puhuminen katso ikää. Lasten ja nuorten kanssa pitkään työskennelleen Jessin mukaan kukaan ei ole liian nuori opetellakseen kertomaan vammastaan. Samalla voi kehittää itseluottamustaan. "Ei tarvitse tuntea noloutta tai kokea, että tietty osa itseä pitää salata. Sanat oman tilanteen selittämistä varten ovat hyvin tärkeät. Tämä kertominen on ollut suurin yksittäinen elämänlaatuuni vaikuttanut tekijä." Rakkauskirjeitä pyörätuolille Touretten aiheuttamat tiksit saattavat olla lähes huomaamattomia, mutta Jessin kohdalla tahattomat liikkeet ovat voimakkaita ja vaativat avustajan lisäksi apuvälineiden käyttöä. Pehmustetut hanskat suojaavat rystysiä rikkoutumasta, sillä Jess kumauttaa nyrkillä rintaansa satoja kertoja päivän aikana. Kansi pitää kuuman juoman mukin sisällä, ja raskas peitto rauhoittaa lepoa yön aikana. Muutamat metrit lattian poikki taittuvat nelinkontin polvisuojien tukemana. Käveleminen on Jessille jalkojen tutinan vuoksi mahdotonta. Pyörätuoli tuli 36-vuotiaan Jessin elämään viitisen vuotta sitten, kun tiksit alkoivat voimistua. Vaikka tuoli tuntui ensin askeleelta taaksepäin, osoittautui ratkaisu mitä parhaimmaksi: "Monet näkevät pyörätuolin käytön rajoittavana, mutta minä koen asian täysin päinvastoin. Tuolini antaa minulle vapauden ja turvallisuuden, mahdollisuuden tehdä monia asioita”, Jess kiittää. ”Niinpä rakastan pyörätuoleja ja käytän mitä hyvänsä tekosyytä, jotta voin puhua niistä.” Jess kertoo lukevansa esityksessään ääneen rakkauskirjeitä pyörätuoleille." Palkittu Backstage in Biscuit Land kiersi viime vuonna Australiassa, tänä keväänä se kiertää Kanadassa. Esityksen toisena luojana ja esiintyjänä nähdään nukketeatteriammattilainen Jess Mabel Jones. Heidän lapsille ja nuorille suunnattua esitystään on kuvailtu sanoilla ”Ilahduttava!” ( Stephen Fry), ja ”Epätavallisen viihdyttävä... seikkailu joka tavalla.” (The Guardian). Tuen puute vammauttaa Jess ottaa esille tilanteen, jonka lääketieteen vahva asema tai hyväntekeväisyyden perinteinen ideologia voivat tuottaa: vammainen nähdään rikkinäisenä ja korjaamista kaipaavana, vammattomien hoivaa tarvitsevana kohteena. Jess haluaa sen sijaan muistuttaa esteettömien ympäristöjen, henkilökohtaisen avun ja muun yhteiskunnalta saamansa tuen merkityksestä: "Tourette ei vammauta minua, mutta tuen puute kyllä vammauttaisi. Tuki tekee eron sen välillä, olenko tässä, voinko tehdä työtä ja olla näyttämöllä, jakaa tarinani – vai en," Jess toteaa. "Erilaiset vajaavuudet ovat normaaleja, se että kehomme toimivat eri tavoin on normaalia." Erilaisuutta ei saisi unohtaa esimerkiksi yhteisen toiminnan suunnittelussa. Jessille on ollut tärkeää oppia kertomaan muille tikseistään. Hän pystyy yleensä hillitsemään niitä tietyn ajan, mutta pidättely vie kaiken huomion ja keskittymisen. ”Jos vaikkapa lapsen tulee koulussa pitää tiksinsä kurissa, hän saattaa kyllä kyetä siihen, mutta silloin oppiminen kärsii. Tulisi luoda ympäristö, jossa lapsi voi keskittyä oppimiseen.” ”Meidän pitäisi ymmärtää, että keskittyminen saattaa näyttää erilaiselta eri ihmisten kohdalla." Keksimaasta löytyi luovuus Ennen Touretteshero-projektin alkua Jessin oli vaikea puhua oireistaan ilman kyyneliä. Yksi lause muutti kaiken ja johti esityksessä seikkailevan Touretteshero-sankarihahmon luomiseen: Matthew Pountney – Jessin taiteellinen kumppani monissa lapsille suunnatuissa projekteissa – kuvaili Tourettea ”hulluksi, kieltä tuottavaksi koneeksi”. Jos sitä ei käytettäisi luovasti, se olisi haaskausta. "Siitä lähtien olen ymmärtänyt, että se mitä sanomme toisillemme, todella merkitsee jotain. Uskon kiihkeästi, että jokaisen keskustelun, jaetun naurun tai kysymyksen on mahdollista johtaa muutokseen." ”Se, että kehomme toimivat eri tavoin, on normaalia.” ”Kertominen on ollut suurin yksittäinen elämänlaatuuni vaikuttanut tekijä.” Touretteshero-nettisivuille on Jessin blogin lisäksi listattu jo yli 6000 Jessin tahatonta lausumaa. Sivuston jäsenet voivat lisätä sinne myös lausumien perusteella tekemiään kuvia. ”Bisquit”-huudahduksen ohella Jess tuottaa mitä runollisimpia, mielikuvitusta ruokkivia lausahduksia, kuten: ”Luota sisäiseen sateenkaareesi. Se on luotettavampi kuin sisäinen tuhatjalkaisesi.” Myöhemmin, kotona Suomessa, kuuntelen haastattelua sanelimelta ja erotan selvästi äänen, joka kuulostaa siltä kuin joku pompauttaisi tasaisin väliajoin koripalloa lattiaan. Muistan: kyse on Jessin toistuvasta tiksistä eli rintakehän kumauttamisesta nyrkillä. Kumautuksen tai muun liikehdinnän sijasta muistan lopulta paremmin Jessin kertomukset sekä hänen valoisan, varman olemuksensa. Ja ”biscuit”-huudahduksen kepeän kaiun.
Tukilinja 3/2017 25 Jess Thom toistaa biscuit-sanaa useita kertoja minuutissa, joten esitys kertoo elämästä ”keksimaassa”. Mukana lavalla on myös Jess Mabel Jones (oikealla).
26 Tukilinja 3/2017 Kerjäläispojasta mahtimieheksi 100 vuotta sitten vammaisen ainoa turva oli perhe. Sokean pianonvirittäjän Herman Schalinin elämänkulku kertoo siitä, miten vahva vammaisen nuoren oli oltava menestyäkseen yhteiskunnassa. TEKSTI Heini Saraste KUVAT Seppo Schalinin arkisto, NKL, Kapteeninkatu 11 historiikki. Kuka? Herman Schalin (1865–1954), Helsinki Toimintarajoite Sokea. Ammatti Pianonvirittäjä, soitinkauppias, rakennuttaja. Herman Schalinin tarina on todiste siitä, että poikkeusyksilö voi selvitä vaikka nälkävuosista ja sokeutumisesta – ja menestyä.
Tämän yrityksen kasvupontentiaali on eksponentiaalinen! Tukilinja 3/2017 27 V uonna 1917 vammaiset suomalaiset elivät perheidensä huomassa – jos heillä oli onnea. Ne, joita perhe ei pystynyt elättämään, sijoitettiin kunnalliskotiin tai kaupattiin elämään huutolaisina rikkaampien talojen nurkissa. Kunnon terveydenhoidon puuttuessa vakavasti vammaiset näissä oloissa yleensä menehtyivät ja kuolivat. Uskonnolliseen ajatusmaailmaan saattoi kuulua myös ajatus, että se oli kohtalo: vammaisuus oli synnin palkka. Näkövammaisten tilanne oli muita vammaisia parempi, koska heihin ei suhtauduttu kovin ennakkoluuloisesti eikä heitä pidetty tyhminä. Sokeita oli aika vähän, ja koska sokeus oli usein jonkun onnettomuuden aiheuttamaa, sitä ei katsottu perinnölliseksi. Heikkonäköiset saattoivat siis työskennellä monissa ammateissa. Nälkävuosien lapsi Kun Herman Salinkangas syntyi 1865 Ilmajoella, Pohjanmaalla, olivat suuret nälkävuodet 1866–68 juuri alkamassa. Yhdessä kylässä saatettiin pian haudata yhtenä sunnuntaina kolmekymmentäkin nälkään tai tauteihin kuollutta – usein naisia ja lapsia. Se oli maamme tähänastisen historian ehkä suurin hätätila. Väestöstä kuoli kolmasosa ja suurimmat katovuodet kohtasivat osin juuri Pohjanmaata. Herman syntyi köyhään perheeseen ja koki todennäköisesti kaikki tuon ajan pahimmat koettelemukset: oli kerjuulla, nälkäinen, pelkäsi äitinsä kuolemaa ja tietysti omaansa. Nälkävuodet menivät ohitse, mutta perhettä kohtasi uusi tragedia: Herman sairastui tulirokkoon ja sokeutui 12-vuotiaana vuonna 1877. Onneksi pistekirjoitusjärjestelmä oli tuolloin jo rantautunut Suomeen, ja Herman pääsi vastaperustettuun Kuopion sokeain kouluun. Sokeus ei hänelle siis merkinnyt normaalielämän loppua, kuten vammautuminen useille tuolloin merkitsi. Ajatus siitä, että kaikkien oli saatava koulutusta – myös sokeiden, kuurojen, ”raajarikkojen” sekä viimeisimpinä kehitysvammaisten – oli hitaasti rantautumassa Suomeen. Sokeain koulu oli aluksi 3–5-vuotinen ja painottui ammatillisiin taitoihin. Sokeita koulutettiin etenkin käsityöläisiksi, kuten hierojiksi, harjansitojiksi ja korinpunojiksi. Taitavimmista tuli rottinkihuonekalujen tekijöitä tai pianonvirittäjiä. Koska sokeat saivat leipätyön, he saattoivat myös mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Varakkaimmista kodeista tulleet siirtyivät suoraan isänniksi tai emänniksi taloihin. Myöhemmin 1900-luvulla myös kaupallinen ala ja metalliteollisuus työllistivät heikkonäköisiä. Pianonvirittäjästä soitinkauppiaaksi Herman suoritti perusopinnot primuksen päästötodistuksella ja kouluttautui sen jälkeen pianonvirittäjäksi. Hän myös elätti itsensä työllään. Koulun alkuvuosina tehdyn seurannan mukaan vain 16 % oppilaista menestyi näin hyvin. 20 % pystyi ansaitsemaan elantonsa edes osittain – lopuista ei tietoa saatu. Helsinkiin Herman muutti töihin 20-vuotiaana. Maine korkean tason pianonvirittäjästä Usko Nyströmin suunnittelema Kapteeninkatu 11 eli Vuorenlinna oli Herman Schalinin elämäntyö, ja yksi Helsingin komeimmista rakennuksista edelleen. Hän asui siinä koko loppuelämänsä ajan.
28 Tukilinja 3/2017 kiiri ja työkutsuja alkoi sadella Pietaria myöten. Herman tutustui säveltäjä Oskar Merikantoon ja teki tämän kanssa yhteistyötä. Herman oli kunnianhimoinen ja tähtäsi korkealle, ja opintomatkoilla Eurooppaan hänen maailmankuvansa laajeni entisestään. Hän ei pelännyt liikkua yksin vieraissakaan kaupungeissa, koska luotti itseensä ja pärjäämiseensä. Pian Herman pani merkille mahdollisuutensa toimia soitinten myyjänä. Hän loi maanlaajuisen laatupianojen myyntiverkoston, ja oli hyvin pian Suomessa alan ykkösiä, jonka valikoimiin kuuluivat esimerkiksi Carl Bechstein -pianot. Varakkuutta karttui. Herman vaikutti pian kulttuurija teollisuuspiireissä ja oli aikansa julkkis, joka saattoi istua hotelli Kämpissä Sibeliuksen pöydässä tai ravintola Gambrinissa vuorineuvos Hugo Malmin seurassa. Kun ruotsinkieliset suomensivat nimiään, suomenkielinen Salinkangas ui vastavirtaan: kaupan helpottamiseksi hän muutti nimensä Salinkankaasta Schaliniksi. Rakkaus pani menestymään Tukholmassa Herman rakastui pakahduttavasti tulevaan vaimoonsa Elleniin. Ellen kuitenkin ilmoitti, ettei ota Hermania, jollei tällä ole taloa. Herman Schalin sai uutteroida 15 vuoden ajan, kunnes sai kokoon tarpeeksi rahaa kaupunkitontin ostamiseen. Hän otti lainaa ja palkkasi 150 miestä rakentamaan 5-kerroksista kivitaloa Helsinkiin Tehtaankadun ja Kapteeninkadun kulmaan. Rakentaminen alkoi vuonna 1901. Osoitteessa Kapteeninkatu 11 sijaitseva Vuorilinna oli ensimmäinen niin korkea kerrostalo, että sen kattoikkunoista saattoi pimeän vuodenajan selkeinä iltoina erottaa Tallinnan valot. Nyt edessä on muita taloja. Talon alakerrasta löytyy Sokeat ovat perinteisesti työskennelleet korinpunojina ja rottinkihuonekalujen tekijöinä. Tässä työhuone 1920–30-luvuilta. (Kuva: NKL.) Herman Schalinin passi oli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä ahkerassa käytössä, kun pianonvirittäjämestari ja kauppias hoiti liikesuhteitaan. Vaimokin löytyi Tukholmasta.
”Ajatus siitä, että kaikkien oli saatava koulutusta – myös sokeiden, kuurojen, ”raajarikkojen” sekä viimeisimpinä kehitysvammaisten – oli hitaasti rantautumassa Suomeen.” Tukilinja 3/2017 29 edelleen ravintola Sea Horse, jonka pöydissä ovat istuneet Helsingin kulttuurielämän vaikuttajat. Herman sai vihdoin Elleninsä 42-vuotiaana vuonna 1907. He saivat vuosien mittaan viisi lasta ja asuivat yhdessä Helsingin hienommista taloista. Elämä hymyili Hermanille. Sitten alkoi sota. Kansalaissodan vastarintapesäke Kansalaissodan aikana Herman Schalin oli jo yli 50-vuotias, mutta ajatuksiltaan hyvin isänmaallinen. Niinpä hän majoitti taloonsa alkukesällä 1918 kaksikymmentäkolme suojeluskuntalaista. Yksi huoneista oli ryhmän asevarastona. Osan aseista Schalin oli kuljettanut itse taloon pitkän turkkinsa kätkössä uskoen, ettei sokeaa miestä tarkasteta. Luulo osoittautui vääräksi, mutta hän pelastui täpärästi teloitukselta vaimonsa kaunopuheisuuden ansiosta. Puolestapuhujana toimi tarinan mukaan myös kirjailija ja tutkimusmatkailija Louis Sparre. Kun kaupungissa kahakoitiin, punaisten hyökkäys talon B-portaaseen kilpistyi yläkerroksista heitettyyn pommiin. Yksi henkilö kuoli ja useat saivat vammoja. Joko punaiset Vielä vuonna 1999 rottinkihuonekaluja valmistettiin Sokevan tiloissa. (Kuva: NKL/Markku Hellevuo.) tai kaupunkia vallanneet saksalaiset ampuivat yhden luodin myös talon ylimmässä kerroksessa sijainneeseen Herman Schalinin kotiin. Se iskeytyi onneksi vain ruokahuoneen seinään. Luonne katkeroitui Kovat lapsuusvuodet varmaan vaikuttivat siten, että Schalin kohteli niin vuokralaisiaan kuin lapsiaankin yhtä karusti. Lapset eivät saaneet taskurahaa vaan joutuivat tekemään työtä lapsesta alkaen. Isäänsä he eivät uskaltaneet juurikaan puhutella. Schalinin huonoa tuulta ei parantanut se, että sodan jalkoihin Viipuriin jäi 3 hänen rakennuttamaansa kivitaloa. Vuonna 1932 Ellen-vaimo kuoli, ja Herman Schalin joutui elämään loppuelämänsä leskimiehenä. Lapset määräsivät omapäisen isänsä viimeisinä vuosina osittaiseen holhoukseen. Vastavetona Herman teki testamentin, jossa hän määräsi omaisuutensa Sokeain ystäville. Kun hän kuoli 89-vuotiaana vuonna 1954, Suomi oli aika lailla erilainen paikka kuin hänen lapsuusja nuoruusvuosinaan. Näkövammaisten asema kehittyi Myös näkövammaisten elämä oli muuttunut: Oppivelvollisuus takasi heille opintien jo itsenäisyyden ensi vuosina, ja ensimmäinen sokea ylioppilas valmistui vuonna 1943. Hätä toimeentulosta oli poissa: sosiaaliturvan kehityttyä näkövammaiset ovat voineet siirtyä koulutuksen jälkeen joko osatyökyvyttömyyseläkkeelle tai kokonaan eläkkeelle, ellei työllistyminen luonnistu. Mahdollisuudet työllistyä ovat myös parantuneet. Sokeainkouluista on tullut resurssikeskuksia, ja näkövammaiset lapset opiskelevat lähikouluissa kuten muutkin.1960-luvulta alkaen näkövammaiset ovat voineet opiskella myös tavallisissa ammattioppilaitoksissa ja yliopistoissa, ja eri nimillä toiminut näkövammaisten ammattikoulu yhdistyi lopulta Keskuspuiston ammattioppilaitokseen. Jo 1970-luvulla näkövammaisia alettiin kouluttaa ohjelmoijiksi, ns. koodareiksi, ja 1990-luvulta alkaen laajemmin it-alalle. Tietotekniset suurennusja ruudunlukuohjelmat mahdollistavat nykyään monille näkövammaisille asiantuntijatyön, kuten kielenkääntämisen, tulkkauksen ja kouluttamisen. Moni vammainen toimii asiantuntijayrittäjänä. Se tosiasia ei kuitenkaan ole muuttunut, että sekä työllistymisessä että yhteiskunnassa menestymisessä tarvitaan edelleen omaa sisua, tukea ja esikuvia. Yhtenä tällaisena esikuvana voi edelleen toimia päämäärätietoinen sisupussi Herman Schalin. Lähteet: Kapteeninkatu 11 historiikki Ari Suutarla, rovasti ja kirjailija Kari Huuskonen, Näkövammaisten museon johtaja
LUKIJA LÄHIKUVASSA Soitinkorjaaja Pentti Heinonen tietää, mistä varaosat puhaltimiin löytyvät. 30 Tukilinja 3/2017 Pentti lukee Tukilinjaa Soitinkorjaaja Pentti Heinonen kertoo lukevansa Tukilinjan ”aika tarkalleen”. Kiinnostavinta on, kun haastateltavalla on voimakas suhde harrastukseen tai työhön – kuten hänellä itselläänkin. TEKSTI JA KUVAT Riitta Skytt TYÖHUONE KERROSTALON KELLARISSA , Helsingin Punavuoressa, on lattiasta kattoon täynnä mielenkiintoisia tavaroita ja laatikoita. Soittimien, erilaisten työkalujen ja paperipinojen keskellä puuhailee soitinkorjaaja Pentti Heinonen, 69. Hän on eläkkeellä puolustusvoimien Kaartin soittokunnasta, mutta ei malta jättää hommia, joten työt jatkuvat rauhalliseen tahtiin. Pentti tietää kaiken puhaltimista. Joskus tuotannosta poistuneitten erikoisosien löytäminen on työn takana, mutta hän tietää mistä päin maailmalta niitä voi etsiä. Pentti Heinonen – ystävien kesken Pena – on pitkäaikainen Tukilinja-lehden tilaaja. Hän ei muista tarkalleen, milloin hän teki ensimmäisen tilauksen ja kuinka monta vuotta lehti on kopsahtanut postiluukusta. “Se oli lankapuhelimen aikaa. Puhelin oli meillä eteisessä ja siihen tuli soitto. Lehteä tarjosi selvästi vanhempi ihminen. Ajattelin, että voin olla mukana pieneltä osin vammaisten koulutuksen tukemisessa, ja siitä mä sen tilasin”, Pena kertoo. Hänellä on toinenkin syy tilaukseen. Penalla on oman pojan ikäinen ystävä, jolla on vaikea epilepsia. Se on rajoittanut ystävän opiskelua ja työllistymistä. “Kun nyt katson tätä nuorta ystävääni ja miten hankaliin tilanteisiin hän joutuu, niin mieleen tulee mitä saksalainen filosofi Heidegger sanoi: Ihminen on maailmaan heitetty. Sitten katsotaan, miten päin osuman saa. Vammaisella se riepottelu helposti jatkuu. Silloin on syytä suhtautua vammaisen elämään kaikella sillä myötätunnolla, mitä sisältään löytää.” Musiikki ja urheilu kiinnostavat “En mä siirrä lehteä vaan hyllyyn, luen sen aika tarkalleen. Kiinnostavinta on, kun joku tekee jotain, sellainen voimakas harrastus tai työ. Ja kun olen musiikki-ihminen, niin seuraan kaikkea siihen liittyvää”, Pena kertoo. Erityisesti hän mainitsee suosikikseen Pertti Kurikan Nimipäivät. Lisäksi häntä kiinnostavat Kaisa Lekan sarjakuvat ja urheilujutut. “Kun Leo-Pekka Tähti sai neljännen perättäisen kultamitalinsa, niin ajattelin, et jumakekka jos ei nyt tule Vuoden urheilija -palkintoa!”, Pena innostuu. Omien lasten lisäksi Penalla on kuusi 2–6 vuotiasta lastenlasta. Yhdellä pojanpojalla on lievä autisminkirjoon kuuluva oire. Se ilmenee muun muassa niin, että pikkupoika rakastaa hurisevia ja pöriseviä koneita ja asioiden toistamista. Kun muut lapsenlapset pyytävät vaaria piirtämään kissan tai kakkaavan koiran, poika pyytää kuvaa henkilönostimesta tai pesukoneesta, jonka luukku on auki ja kiinni. “Hän on niitä, jotka vaativat vanhemmilta tulevan tien jonkinlaista silottamista”, Pena sanoo. Elämää vuosi kerrallaan Penan kiinnostus musiikkiin ja soittimiin on lapsuuden peruja. Hän isällään oli tanssimusiikkia ja jazzia soittava orkesteri. “Siinä oli laulusolistin ja rytmiryhmän ohella neljä saksofonia ja neljä brassia. Sellaista sanotaan ‘Not So Big Bandiksi’ ”, Pena kertoo. Ponnisteluista huolimatta hänestä itsestään ei tullut muusikkoa, mutta tuli kyllä monipuolinen ja laajasti sivistynyt musiikkimies. Pena opiskeli Helsingin yliopistossa musiikkitiedettä, estetiikkaa, vertailevaa indoeurooppalaista kansanrunouden tutkimusta ja sosiaalipsykologiaa. “Tästä miljonäärin aineyhdistelmästä voi nousta vaikka soitinkorjaajaksi”, Pena virnistelee. Hän kertoo taas uusineensa Tukilinja-lehden seuraavan kauden tilauksen. “Tässä muutama päivä sitten. Sanoin, että soittakaa vaan, mutta oon jo sen verran vanha ukko, että mennään vuosi kerrallaan. Tietysti toivon, et voin tehdä näin vielä 20–30 vuotta”, Pena sanoo. “Kun Leo-Pekka Tähti sai neljännen kultamitalinsa, niin ajattelin, et jumakekka jos ei nyt tule Vuoden urheilija -palkintoa!”
TULILINJALLA / KOLUMNI Pekka Heikkinen Kuka? Pekka Heikkinen, 47 v., Tampere Toimintarajoite Käyttää pyörätuolia. Ammatti Näyttelijä. ”Aluksi pidän lomaa pihasaunan remontista. Silloin lomailen valamalla kesäkeittiön lattian. Tukilinja 3/2017 31 Loman syvin olemus TALVELLA ALKOI mielessäni kehkeytyä ajatus, että ensi kesänä kyllä pidän lomaa. Hissukseen ajatus vahvistui tunteen tasolle, ja nyt keväällä elin jo suorastaan pakkomielteen vankina. On päästävä lomalle. Eteeni piirtyivät antiikin maisemat, ranskalaiset kahvilat, Lofoottien kaskelotit, Manhattanin pilvenpiirtäjät ja Rion kuumat yöt. Suomi-filmien kesäyöt järvineen ja peltoineen vilisivät verkkokalvollani. Mietin, mitä tarvitsen mukaan, kenet ottaisin kaveriksi, tarvitsenko toisen tuolin, lähtisikö sittenkin autolla, mahtaako romumersu kestää, paljonko lysti maksaa? JOTENKIN PROJEKTI ei tuntunut saavan oikeaa suuntaa. Lomahekumointi ei millään noussut samoihin mittoihin kuin nuorempana, kun leimautin pari säkkiä tavaraa ja käsipyörän lentokoneen ruumaan ja hävisin kuukausiksi Uuteen-Seelantiin. Mikä menossa nyt mätti? Huomasin olevani oman sisäisen matkatoimistoni epäpätevä matkanjohtaja. Miksei lomaflow puhjennut kukkaansa? Oli aloitettava ankara pohdinta. Päätin purkaa vyyhtiä esittämällä itselleni muutaman kysymyksen. Pian jo huomasin, että lienee viisainta jättää kysymys ”Mihin suuntaisin lomalle?” odottamaan kiltisti omaa vuoroaan. Se ei yllättäen ollutkaan se tärkein juttu tässä vaiheessa. Päällimmäisenä askarrutti aihe – mistä tahdon lomalle? Näistä keskeneräisistä nurkista. Maalaamattomista seinistä. Tasoittamattomista ja kylvämättömistä pihoista. Repsottavista suojapressuista. Kulahtaneesta pihasaunasta. Kesäkeittiön lattiavalusta. Tekemättömistä ja tekeillä olevista teatterirooleista, asuntolainoista, muunnellusta totuudesta, vihapuheesta, aikatauluista, hermokivuista ja koiran karvaa täynnä olevista etupyörän laakereista. Tästä koko pyörätuolista. ASIOILLA ON usein tapana karata hyppysistä, niin nytkin. Hiukan jo huvitti. Ajatushautomo oli saanut järjen vastaiset mittasuhteet. Eihän näistä listauksista lomailemalla eroon pääse. Ja jos ankaralla itsesuggestiolla ja täsmälääkityksellä hetkeksi pääsisikin, siellä ne odottavat pihakoivun takana lomalta palaavaa reissumiestä suupielet ilkikurisen muikeana ja vaahdossa. Tuleva loma alkoi muistuttaa enemmänkin mahdotonta vankilapakoa kuin leppoisaa lomaa siellä jossain mukavassa paikassa. Pakkolomalta suorastaan haiskahti. Tein oivalluksen. Minä tarvitsen lomaa omasta päästäni. Se taitaakin olla ainoa vaatimus onnistuneen loman suhteen. Kyllä minä nuo harottavat lautakasat pihanperällä kestän, kunhan aivot saavat hetken lomaa tästä kolhiintuneen ihmisen… no, sanotaanko arjesta. Loma on vähän kuin vapaus. Aluksi on siis esitettävä kysymys: minkä suhteen vapaa? Vapaa loskasta, kurasta, portaista, kynnyksistä, jatkuvasta avunpyynnöstä ja siihen liittyvästä epämääräisestä kiitollisuuden velasta. Näistä kun saa pääkoppaansa vapaaksi, on kaikilla edellytykset oikeaan lomaan. Lomaan omasta päästään. Jos oletetaan, että päättävissä elimissä työskentelevä henkilö voi pitää lomansa vapaana suut ja silmät täyttävästä valehtelusta koulutuksen, sivistyksen, tasa-arvon ja vähempiosaisten puolesta, voi kai olettaa, että minäkin voisin pitää lomani miettimättä heidän valehteluaan, ja kelailemaan kesäni vapaana jatkuvista esteistä. Olkoon tämä tällainen vaatimus. Mutta ei liene kohtuuton juttu järjestää. Loma, missä sen sitten viettääkin, on elinehto kaikille. Siis aivan kaikille. Päästä eroon pitkän talven tomuista. Ihan yleisesti näyttää siltä, että aika monen olisi syytä päästä lomalle omasta pinttyneestä päästään ja märäntyneistä keskusteluketjuistaan. ALOITAN NÄIN: Aluksi pidän lomaa pihasaunan remontista. Silloin lomailen valamalla kesäkeittiön lattian. Sitten resetoin nuppini ja jatkan lomaani harjoittelemalla Saarikosken Hämärän tansseja, kunnes vapautan ajatukseni siitä ja siirryn repsottavien autotallipressujen järjestämälle heinäkuun helleleirille. Tämän jälkeen vietän vapaa-aikaani ohjaamalla erään monologin elokuun ensi-iltaan, vasaroin viikon riemukkaasti terassilautoja ja syysiltojen riemuksi ehdin lomailla vielä niin paljon odottamillani Pihasauna-Blues -festivaaleilla. Ajatteluralli auttoi ainakin nyt. Tunnen jo kesän vapuden hentoisen tuoksun sieraimissani. Olikohan tämä taas siitä asenteesta kiinni? Tuleva kesä sen näyttää. Hyvää lomaa kaikille sitä tarvitseville!
Tukipointti Teksti: Kirsi Tuovinen apurahat@tukilinja.fi Blogi: Tukipointti (www.tukilinja.fi) Käynnistysapua vammaisyrittäjille ympäri Suomea SAIMME TUKILINJAAN kutsun osallistua Invalidiliiton Yritystä!-hankkeen järjestämälle Pienyrittäjän rahoituskiertueelle tänä keväänä. Niinpä vierailin kiertueen kanssa Jyväskylässä, Oulussa, Turussa ja Helsingissä. Tilaisuuksissa kerrottiin erityisesti toimintarajoitteisille yrittäjille suunnatuista rahoitusmahdollisuuksista, joista esiteltiin lähemmin Tukilinjan apurahat ja Takuusäätiön pienlaina. Koska omatoiminen työllistyminen etenee usein vaiheittain, esittelin kiertueella kahta apurahaamme: Pienyrittäjän apurahamme on tarkoitettu päätoimista yrittäjyyttä suunnitteleville, apuraha ammattimaiseen harrastamiseen tukee puolestaan osaajia, jotka pyrkivät saamaan toiminnastaan lähinnä sivutuloa. Kerroin, että pienyrittäjän apuraha voidaan myöntää sekä perustettavaan että toiminnassa olevaan yritykseen. Tuen avulla voi esimerkiksi hankkia laitteita ja välineitä tai maksaa markkinointikuluja ja lisäkoulutusta. Kerroin osallistujille myös Tukitori-ilmoituspalvelustamme, jonka avulla toimintarajoitteiset yrittäjät voivat markkinoida lukijoillemme tuotteitaan ja palveluitaan. Ilmoitukset saavat näkyvyyttä nettipalvelussamme, Tukilinja-lehdessä ja Facebook-sivuillamme. Tukilinjan graafikko laatii ilmoituksen maksutta, ja yrittäjä saa sen lisäksi halutessaan myös omaan käyttöönsä. KIERTUEELLA TAKUUSÄÄTIÖN edustaja kertoi puolestaan säätiön Pienlaina-projektista, joka kestää vielä tämän vuoden loppuun. Lainaa voi saada 200–2000 euroa yrityksen kertaluonteisiin menoihin ja hankintoihin. Korko on kiinteä eikä muita kuluja peritä. Takaisinmaksuaika ja maksuerät määräytyvät yrittäjän maksukyvyn mukaan, mutta maksuaika on enintään 2 vuotta. Pienlainoitukseen käytettävä pääoma on saatu vuoden 2012 Yhteisvastuukeräyksestä, ja projektin toimintaa rahoittaa sosiaalija terveysministeriö Veikkauksen tuotoilla. Kiertueella selvisi, että tällaiset täydentävät rahoitusmallit ovat ratkaisevia monelle toimintarajoitteiselle yrittäjälle. Syy on se, että työkyvyttömyyseläkkeellä olevat henkilöt eivät saa starttirahaa, ja Kelan elinkeinotuki vammaiselle yrittäjälle maksetaan usein vasta tehtyjen hankintojen jälkeen. Kynnykseksi muodostuu siis toiminnan alkurahoitus. TUKILINJAN MUKANA oloa kiertueella kiiteltiin, sillä monelle jo pitkään toimineelle yrittäjällekin tämä tukimuoto oli uusi asia. Myös osa-aikaisen, harrastukseen perustuvan työskentelyn tukeminen sai hyvää palautetta. Pienimuotoiselle työskentelylle kun ei muita tukimuotoja juuri löydy. Tapaamiset Yritystä!-hankkeen työntekijöiden ja asiakkaiden kanssa ovat antaneet meille tukityöntekijöille arvokasta tietoa, jonka pohjalta selkeytimme heti apurahojen hakuohjeita. Niissä kerrotaan nyt tarkemmin, mihin ja millä ehdoin tukea voi hakea, ja millainen suositus hakemusta parhaiten tukee. Kiitämme siis Yritystä!-hanketta onnistuneesta yhteistyöstä! Kirsi Tuovinen Tukilinjan tukikoordinaattori Turkulaiset vammaisyrittäjät saivat rahoitustietoa. VATSASTAPUHUJAN ESITYS Olen Tommi Kivimäki, vatsastapuhuja, laulaja ja beatboxaaja. Räätälöin esitykseni eri tilaisuuksiin sopiviksi. Kantavina teemoina ovat viihdyttämisen ohella sellaiset arvot kuin vammaisuus, yksilöllisyys, tasavertaisuus ja suvaitsevaisuus – huumoria ja leppoisuutta unohtamatta! TUOTTEET: Vatsastapuhuminen, laulu, beatboxaus. Esitysten kesto 15–60 minuuttia. NETTISIVUT: www.tomsson.fi NÄIN TILAAT: Keikkapyynnöt ja tiedustelut: p. 0400 611886, tomsson.vp@gmail.com ”Tukilinjan mukana oloa kiertueella kiiteltiin.” LOS HERMOS Los Hermos on soft rockia soittava bändi, joka on toiminut helsinkiläisen, mielenterveyspalveluja tuottavan Niemikotisäätiön piirissä jo 20 vuoden ajan. Nykykokoonpanoon kuuluvat Riku, Nisse, Zami, Olli, Arnold ja Tapsa. Bändi keikkailee säännöllisesti ja uusin levy The Night Is Here äänitettiin Kaliforniassa kesällä 2016. TUOTTEET: Uutuuslevy The Night Is Here, 2017. Tilaa bändi keikalle! NETTISIVUT: www.rtmale.com, YouTube NÄIN TILAAT: Los Hermosin fb-sivuilta pääset Osta nyt -linkillä lataamaan biisejä. Kysele keikkoja: http://www.rtmale.com 32 Tukilinja 1/2017 Kaikki ilmoitukset: www.tukitori.fi
Tukilinja 3/2017 33 KIRJAVINKKI Yanagiharan Pieni elämä on romaani vammaisuudesta, joka kantaa yli sadepäivien. IRTOLAISELÄMÄÄ LÄPPÄRI AVUKSI LUKUROMAANILÖYTÖ MUOTOPUOLI NUORI TYÖN HAKUOPAS Toimituksen valinta HANYA YANAGIHARA: PIENI ELÄMÄ Romaani, suom. Arto Schroderus. Tammi, 2017. 945 s. Heti aluksi on pakko tunnustaa, että olen vasta tämän tiiliskiven puolivälissä. Ja toiseksi, että olen erittäin vaikuttunut sen hienovireisestä, parhaiden romaanitaiteen perinteiden veroisesta ihmiskuvauksesta. Teos kertoo neljästä New Yorkiin tulevasta miehestä, jotka muuttuvat pikkuhiljaa pyrkiläistä aikuisiksi menestyjiksi. Alun ihmisvilinässä takeltelun ja henkilöiden opettelun jälkeen teksti on hypnoottisen toimivaa, koska juoni ei ole ennalta arvattava. Se seuraa kivuliaasti ennen kaikkea ystävysten suhdetta yhteen heistä, traagiseen Judeen, joka on vammautunut lapsuuden koettelemuksissa. Kestääkö ystävien kantti pitää huolta Judesta, joka kärsii vaikeista kivuista ja vielä vaikeammista traumoista? Kirja on nappi valinta loman sadepäiviin. Iris Tenhunen KATJA KALLIO: YÖN KANTAJA Romaani. Otava 2017. 350 s. Amanda Aaltonen on älykäs irtolaistyttö, joka ei sopeudu varattomille naisille tarkoitettuun elämään. Hän seikkailee maailmalla ja lyöttäytyy yhteen muun muassa ranskalaisen kuumailmapallolentäjän kanssa. Palattuaan hän joutuu kuitenkin passitetuksi Seilin saarelle parantumattomasti mielisairaana. Katja Kallio tarttuu uudessa romaanissaan Yön kantaja mielenkiintoiseen aiheeseen. Todellinen Amanda Fredrika Aaltonen (1864–1918) nimittäin oli Seilin potilas vuodesta 1891 kuolemaansa saakka. Aaltosen diagnoosi oli Insania epileptica menstrualis – epileptinen kuukautishulluus. Saaren potilaista suurella osalla oli vastaava, nykymittapuulla vähintään outo diagnoosi tai ei diagnoosia lainkaan. Vaikka Seilin asukeilla oli todellisiakin mielenterveysongelmia, karmivaa on, että Amandaa ja tämän tovereita rangaistiin naisille sopivana pidetyn roolin rikkomisesta. Tästä asetelmasta Kallio saa aikaan kiehtovan tarinan, joka pysyy mielessä pitkään lukemisen jälkeen. Sanni Purhonen R.J. PALACIO: IHME Nuortenromaani. Suom. Inka Parpola. WSOY, 2017. 336 s. R.J. Palacion romaanin päähenkilö on August Pullman eli Auggie, jonka kasvot ovat pahasti epämuodostuneet ja kuulo huono harvinaisen Treacher Collinsin oireyhtymän takia. Kotikoulua tähän mennessä käynyt poika on nuortenromaanin alussa jännittävän paikan edessä, aloittamassa viidennen luokan käymistä oikeassa koulussa. Tarina etenee muodikkaasti usean eri kertojan näkökulmasta. Ääneen pääsevät niin Auggien parhaiten tunteva sisko Olivia kuin hänet kohtaavat koulukaverit. Kuten arvata saattaa, Auggien ensi kertaa tapaavien reaktiota on monenlaisia. Myöskään aikuiset eivät aina toimi tässä parhaana mahdollisena esimerkkinä. Esiteinien maailma on julma kelle tahansa, saati sitten lapselle, joka varmasti erottuu joukosta. Palacio kuitenkin onnistuu kertomaan päähenkilöstään aitona, huumorintajuisena tyyppinä, ei sokerisesti tai silotellen. Auggien tarinaa seuraa mielenkiinnolla, ja hänen toivoo voittavan ihmiset puolelleen. Kirjasta on tekeillä myös elokuva. Sanni Purhonen TIETOKONE ERILAISEN OPPIJAN APUVÄLINEENÄ Opaskirja. Erilaisten oppijoiden liitto, 2017. 108 s. Läppäri voi ratkaista monta pulmaa, joita lukivaikeus, näkövamma tai kehitykselliset ongelmat tuovat tullessaan. Uutuusopas neuvoo keinot, miten se käy. Erilaisten selaimien helppokäyttöominaisuudet, virtuaalikauppojen apuvälinesovellukset, tietokoneen käyttöäjärjestelmien esteettömyysasetukset, hyödylliset tietokoneohjelmat, opetuspelit, lisälaitteet ja pilvipalvelut tulevat tutuiksi. Todellinen hyötyopas – ja kaiken lisäksi helppolukuinen! Iris Tenhunen RITVA KATTELUS TOM JOKINEN: URAOPAS Opaskirja. Gaudeamus, 2017. 249 s. Uraopas – Työelämän lyhyt oppimäärä on kirja, jonka toivoisi löytyvän monen vastavalmistuneen työnhakijan lahjakassista. Ennen kaikkea siitä on hyötyä koulutetulle työttömälle, joka ei tunnu saavan vastakaikua hakemuksiinsa. Kirjoittajina ovat rekrytoinnin asiantuntijat, joilla on asiaa myös yhteiskunnallisista kysymyksistä. Kirjaa voi silti hyvin käyttää hakuteoksena, josta löytyy tukea kulloiseenkin tilanteeseen, vaikka cv:n tekoon. Iris Tenhunen Hanya Yanagihara.
34 Tukilinja 3/2017 LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOKUVATEATTERIT TV-ELOKUVAT NETTIELOKUVAT FESTIVAALIT Alkukesä on elokuvissa toimintasankarien kulta-aikaa. Nyt on tarjolla peräti supersankareita! Ihmenainen ja Hämähäkkimies pelastushommissa Toimituksen Valinta WONDER WOMAN, 2.6. Wonder Woman valloittaa valkokankaat kesäkuussa, kun Gal Gadot tekee paluun ohjaaja Patty Jenkinsin toimintaseikkailun nimikkorooliin. Ennen kuin hänestä tuli poikkeavat ominaisuudet omaava Wonder Woman, hän oli Diana, voittamattomaksi soturiksi koulutettu Amazonien prinsessa. SPIDER-MAN: HOMECOMING, 4.7. Nuori Peter Parker/Spider-Man ( Tom Holland), totuttelee identiteettiinsä hämähäkinverkkoja viskovana supersankarina ohjaaja Jon Wattsin tulkinnassa. Tukena ja mentorina tällä poikkeavalla Peterillä on Tony Stark ( Robert Downey Jr.). Mutta kun superkonna Vulture ( Michael Keaton) ilmestyy kuvioihin, kaikki mikä on Peterille tärkeää, joutuu vaaraan. TOTAL RECALL – UNOHDA TAI KUOLE 30.7. Elokuva-arkiston elokuvateatteri Orion juhlii 70 vuotta täyttävän Arnold Schwarzeneggerin synttäreitä Paul Verhoevenin tieteiselokuvalla vuodelta 1990. Mukana bileissä on muun muassa marsilaisia ja muistisiirräntää. Mutanttejakin näkyy roppakaupalla. Rob Bottinin tehostemaskeeraus voitti Oscarin. RUMA ANKANPOIKANEN, 10.6. H.C. Andersenin klassikkosatuun perustuvassa Garry Bardinin animaatiossa (The Ugly Duckling/ Venäjä 2010) maatilalle syntyy ruma linnunpoikanen, jota muut eläimet kiusaavat erilaisen ulkonäön vuoksi. Hyväksyvätkö kauniit villijoutsenet ruman ankanpoikasen lopulta joukkoonsa? Nelonen. HURT LOCKER, 18.6. Kathryn Bigelow’n 6 Oscarin toimintadraama vuodelta 2008 seuraa Yhdysvaltain maavoimien pomminraivaajaryhmää Irakin sodassa. William James ( Jeremy Renner) saapuu tukikohtaan täyttämään menehtyneen ylikersantin saappaat. Jamesin hankala luonne ja työskentelytavat aiheuttavat jännitteitä. Mutta mitä tapahtuu sotilaan mielelle, kun komennus on ohi? Kriitikoiden ylistämä filmi ei saanut veteraaneilta yhtä varauksetonta vastaanottoa. SUB. PAKOKAUHUN VALLASSA, 20.7. Elia Kazanin klassikkojännärissä (Panic in the Streets, USA 1950) poliisit ja lääkärit jäljittävät New Orleansissa murhaajaa, ( Jack Palance) joka tietämättään kantaa tappavaa tautia. Yle Teema. ABORTION: STORIES WOMEN TELL Aborttikysymykseen keskittyvä, ajatuksia herättävä katsaus, jossa aihetta käsitellään suunnittelemattoman raskauden kokeneiden naisten, abortteja tarjoavien tahojen, klinikoiden henkilökunnan ja eri kantoja edustavien aktivistien kautta. Vuonna 2016 Yhdysvalloissa ensi-iltansa saaneen dokumentin on ohjannut Tracy Droz Tragos. Ikäraja 15. HBO Nordic. Sodankylän 32. elokuvajuhlat järjestetään 14.–18.6.2017. Ohjelmistossa on muun muassa perinteinen mykkäelokuvaesitys. Maineikas kamariorkesteri Avanti! säestää kapellimestari Gabriel Thibaudeaun johdolla tämän säveltämän musiikin Rupert Julianin klassikkoon Suuren oopperan kummitus (1925). Tuhatkasvoinen Lon Chaney hätkähdyttää melodraaman pääosassa epämuodostuneena kummituksena. Lisäksi festivaaleilla on luvassa kuvailutulkattujen elokuvien sarja ja pimeä kahvila.
Välinevinkki Apuväline: Turvavyövedin Edustaja: www.autoliitto.fi Hinta: 14,50 € (2 kpl.) TEKSTI: Clas von Bell Turvavyön vedin LIIKENTEESSÄ ON yhä enemmän ikääntyneitä kuljettajia. Ikääntyessä ihmisen liikeradat ja motoriikka heikkenevät eikä auton turvavyön ottaminen oikealla kädellä vasemman olkapään takaa enää kaikilta onnistu. Tähän tuo apua Turvavyövedin. TURVAVYÖVEDIN ON muovinen lenkki, jonka toinen pää puristetaan kiinni turvavyöhön, ja se on siinä aina paikallaan. Lenkin avulla turvavyö on helpompi vetää eteen ja kiinnittää ennen liikkeelle lähtöä. Vedin jää vatsan tai rinnan kohdalle, eikä se häiritse ajamista millään tavalla. VETIMEN KIINNITYS turvavyöhön vaatii hieman sormivoimaa. Sen jälkeen käyttäminen on helppoa. Kun turvavyövedin on kiinnitetty, ei kuljettajan tarvitse enää kurkottaa saadakseen otteen turvavyöstä. Vetimen avulla turvavyö vedetään lähemmäksi kättä, ja kun käsi ulottuu vyöhön asti, turvavyö vedetään ja kiinnitetään tavalliseen tapaan. TURVAVYÖVETIMESTÄ ON erityisen paljon iloa silloin, kun käytössä on kolmiovinen auto, jossa turvavyö on taaempana kuin neliovisessa autossa. Lähetä vinkkejä toimivista apuvälineistä osoitteeseen: valinevinkki@tekstiviestit.fi Tukilinja 3/2017 35 TWIN PEAKS HBO 22.5. ALK. 25 vuoden takainen kulttisarja jatkuu 3. tuotantokauden 18 osalla, jotka ohjaa sarjan alkuperäinen luoja David Lynch. Uuden kauden tapahtumissa on siirrytty ajassa 25 vuotta eteenpäin, ja mielen mystisiin syövereihin tunkeutuneessa sarjassa on edelleen esillä ihmiselämän koko kirjo. Lynch esittää itse kuulovammaista FBI-tutkija Gordon Colea. Mukana ovat edelleen myös outo pölkkyrouva, yksikätinen mies, yksisilmäinen nainen ja kuvan Jättiläinen, 213 cm pitkä Carel Struycken. Lyhytkasvuista Michael J. Andersonia ei nähdä, mutta terhakkaa agentti Cooperia esittää edelleen Kyle MacLachlan. NAISTENOSASTOLLA AMERIKASSA TV1, 2.6. ALK. Uudessa kuusiosaisessa sarjassa seurataan kalifornialaissairaalan geriatrisen osaston värikästä arkea. Osastolla tapaamme estottomien potilaiden lisäksi myös kakkatieteistä kiinnostuneen tohtorin hoitajakaarteineen. Sarja on amerikkalainen versio brittisarjasta Naistenosasto B4. Tuotanto: HB. SOTA JA MIELENRAUHA TV1, 4.6. Dokumenttiprojektin elokuva Sota ja mielenrauha avaa sodasta selviämistä ja sodan vaikutusta ihmismieleen. Päiväkirjamerkinnät ja kirjeet kertovat sodan ääritilanteista, esimerkiksi etulinjan kokemuksista, joista RUUDUSSA / TEKSTI Iris Tenhunen ei ole tähän asti kovin paljon puhuttu. Kinocompanyn tuottaman elokuvan on ohjannut Ari Matikainen. GAME OF THRONES HBO, 17.7. ALK. Menestyssarja Game of Thronesin seitsemänosainen 7. kausi tulee ensi-iltaan 17.7. alkaen, joten sarjan fanit tietävät, miten kesälomansa viettävät. Sarjan suosion kulmakivenä ovat sen särmikkäät henkilöhahmot. Yksi heistä on lyhytkasvuinen, älykäs ja sarkastinen Tyrion Lancaster ( Peter Dinklage). Sarjan maailmassa vallitsee nyt talvi pelottavine uusine tulokkaineen. MOMMY DEAD AND DEAREST HBO Erin Lee Carrin dokumentissa tutkitaan sosiaaliseen mediaan kytkeytyvää rikosta. Pyörätuolia käyttävän teinitytön Gypsy Rosen äiti Dee Dee Blanchard löytyy murhattuna, tytär on kadonnut. Molemmat ovat olleet pidettyjä pikkukaupunkilaisia, mutta outoja asioita paljastuu, kun Facebookista löytyy viesti ”narttu on kuollut”. Dokumentissa vieraillaan Gypsy Rosen luona vankilassa ja perehdytään psykiatriseen ilmiöön nimeltä Münchausenin oireyhtymä. CAREER SUICIDE HBO New Yorkissa taltioitu komediaspesiaali on tuskaisen rehellinen matka yhden tämän hetken omaperäisimmän ja jännittävimmän koomikon mielen syövereihin. Chris Gethard ammentaa mustaa huumoria masennuksesta, mielen järkkymisestä, alkoholismista ja psykiatriasta sekä toivon löytämisestä mitä kummallisimmista paikoista. Toimituksen valinta
VALOKUVAAMAAN Hei! Asukkaamme Jani V-J. sai helmikuussa Tukilinjan tuella itselleen valokuvausharrastusta tukemaan kannettavan tietokoneen ja lasertulostimen. Jani kiittää näistä, käytössä ovat! T. Sanna Innilä Linnamäentien ryhmäkoti, Jämsänkoski LUKIJAFOORUMI / KIRJEET JA KUVAT VOI LÄHETTÄÄ OSOITTEESEEN: Tukilinja/Lukijafoorumi, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi Taiteilijat tarjoavat musiikkitoimintaa kehitysvammaisille. Kaikille iloa musiikista Tässä raportti toiminnastamme Tukilinjalta saamallamme apurahalla keväällä 2017: Musiikkidraamatuokiomme olivat hyvin interaktiivisia. Käsittelimme eri teemoja laulun, soiton, tarinankerronnan, runonlausunnan, liikkeen, äänen ja draaman keinoin. Yleisö sai koko ajan olla mukana soittamalla rytmisoittimia, tekemällä ääniä ja liikkeitä, keskustelemalla, kukin omien mahdollisuuksiensa mukaan. Käsittelimme muun muassa Suomen, Espoon ja Helsingin historiaa, luontoa ja kulttuuria. Huomioimme myös juhlapäivät, kuten Runebergin ja Kalevalan päivän, lausuimme ja lauloimme esimerkiksi yhdessä kalevalaisia säkeitä. Kerroimme aina selkeästi, että kiertueemme mahdollisti saamamme tuki Tukilinjasta, lisäksi Tukilinjan tarra oli esityksissämme näkyvissä. Hankimme apurahalla esityksissä käytetyn kannettavan tietokoneen sekä rekvisiittaa. Esitysten vastaanotto oli kaikissa viidessä paikassa erittäin kiittävä ja innostunut. Huomasimme itse ja kuulimme henkilökunnalta, että saimme eri taidemuotoja ja luovan toiminnan keinoja yhdistelemällä hyvin yhteyden osallistujiin. Toiminta saavutti tavoitteensa omarahoitteisesta jatkuvuudesta, eli ainakin kahdessa paikassa (Ortonin molemmissa Tenhola-yksiköissä) on mahdollista jatkaa siten, että tuokioihin osallistuvat henkilöt maksavat pienen osallistumismaksun. Muiden paikkojen osalta tilannetta tutkitaan. Kiitämme lämpimästi Tukilinjaa tuesta, joka mahdollisti kehitysvammaisille suunnattujen interaktiivisten musiikkitarinatuokioiden kiertueemme! Ystävällisin terveisin Työryhmä Tomi Pulkkinen ja Riitta Leivo Jaana harrastaa luontokuvausta. Jani sai tietokoneen, jolla voi käsitellä valokuvia. TUHANNET KIITOKSET... Sain kirjeen, jossa minulle on myönnetty tietokone asioitten hoitoa ja kuvaamisharrastuksia varten. Olen nyt maailman onnellisin ihminen täällä... Kiitokset sydämen pohjasta. Terveisin Jaana Kuisma 36 Tukilinja 3/2017
MIELIPIDEKYSELY KYSYMYS Kävelet marketin kassajonoon, johon tähtää myös pyörätuolia käyttävä asiakas. Mitä teet? VASTAUKSET 1. Hidastan hieman, että hän ehtii jonoon ensin. 52 % 2. Sanon: ”Mene vaan ensin!”, ja annan tilaa. 45 % 3. Vaihdan jonoa, että vältän kiusallisen tilanteen. 2 % 4. Kiirehdin ennen häntä, koska en ehdi odotella hidasta asiointia. 1 % Mielipidekysely tehtiin Tukilinjan sivuilla. Vastaajia oli huhtikuussa 106. ”Mä niin toivon, että kaikilla ois tällaisia ihmisiä omassa elämässään, jotka potkii sua vaikka väkisin eteenpäin eikä jätä synkistelemään elämän toivottomuutta, kun jonkun pienen asian kanssa ’et voi mitään tehdä’.” Tukilinja / Blogilinjalla Iitu töissä, 24.4. BLOGIPOIMURI 32-vuotias Tatu Kantonen treenasi kisoihin Åressa. Tatu pääsi valmennusleireille Hei! Lähetän Tatun puolesta kertomuksen Startti-stipendin käytöstä: Suurin osa stipendistä kului Special Olympics -ryhmän harjoitusleirillä Vuokatissa 16.–18.12.2016. Leirillä harjoiteltiin ratalaskua ja tekniikkaa maailmankisoihin lähtevän ryhmän kanssa. Viimeisenä laskupäivänä pidetyissä leirikisoissa Tatu sijoittui hopealle. Matkakulut olivat anomuksessa mainittua pienemmät, koska selvisi, että Onnibus ajaa Kajaaniin 30 kilometrin päähän Vuokatista. Kuljetus sieltä järjestyi leiriohjaajien toimesta. Kotiin Tatu pääsi minun kanssani, koska olin autolla liikkeellä sillä suunnalla. Viikolla 8 Tatu oli Åressa Ruotsissa laskettelemassa perheensä kanssa. Isän kanssa harjoiteltiin siellä ratalaskua ja laskuasentoa. Kiitos perheen puolesta stipendistä! Piia Korpi Koulutuskoordinaattori, VAU ry Kamerakerholle välineet Jouni S. Kemppinen kertoo kirjeessään, että Imatran klubitalon kamerakerho Ikkera sai Tukilinjalta kaksi järjestelmäkameraa sekä tietokoneen ja ulkoisen kovalevyn kuvien käsittelyyn. Laitteet on jo valittu ja niitä ollaan hankkimassa. Kerhossa päädyttiin siihen, että kameroita saa käyttää vain riittävän koulutuksen jälkeen, ja sen läpäisseet saavat Kamerapassit. Koulutus suunnitellaan yhdessä, ja siihen kehitetään eri vaikeustasoja ja tehtäviä, joista saa opintopisteitä. Myös kameraliikkeen tarjoamaa koulutusta käytetään koulutuksen osana. Jouni kertoo jatkavansa kamerakerhon vastuuhenkilönä. Toiveissa on kuitenkin jakaa vastuuta kerhon pyörittämisestä myös muille aktiivisille jäsenille. Hän toivoo, että klubitalon henkilökuntakin voisi liittyä mukaan tähän jaloon kamerakerhoharrastukseen. ”Suuri kiitos avustuksesta Tukilinjalle! Nyt meidän on hyvä kehittyä valokuvaajina ja aktivoitua harrastuksemme kautta yhä paremmin ympäröivään yhteiskuntaan”. Kamerakerho Ikkameran kuvausretkellä Jouni otti kuvat kevätkukasta ja itsestään. VIIVÄSTYNYT KIITOS Suurkiitokset Tukilinjalle apurahasta tietokoneeseen, viritinvahvistimeen ja kaiuttimiin. Hyvin toimiva tietokone kotona on suunnaton ilo ja helpotus, koska en jaksa julkisten konepaikkojen melua ja silmiin käyviä valoja. Meluyliherkkänä äänentoistolaitteista on ollut apua, jotta jaksan joten kuten tätä kerrostalon ja ympäristön melua, ja saan nukuttua vähän paremmin. Ystävällisin terveisin Maria LUKIJALTA Hei! Luin hammaslääkäriä odotellessa upeaa lehteänne. Se oli älyttömän kiinnostava! Täytyy sanoa että siinä on lehti kannesta kanteen täynnä asiaa! t. Pauliina K. TWITTER-KOMMENTTI ”@Tukilinjan jutussa mielenkiintoinen ehdotus vammaisten yhdenvertaisesta oikeudesta työhön. Kannattaisiko laki tsekata, @yhdenvertaisuus?” Tukilinjan twitterissä @atlassaarikoski 8.5.2017 Tukilinja 3/2017 37
BLOGILINJALLA / Janna Maula Vammaisena vaikuttamassa TERVEHDYS LUKIJANI! Olen Janna Maula, työtön sosiaali-ja terveysalan ammattilainen sekä rakennetun ympäristön esteettömyyden asiantuntija. Koulutukseltani olen psykologi, sosiaalityöntekijä ja esteettömyyskartoittaja. Asun avoliitossa Tampereen maaseudulla eli Teiskossa ja käytän liikkumiseen pyörätuolia. Tarvitsen melko paljon ulkopuolista apua voidakseni elää itsenäistä elämää. Lapsesta asti olen ollut hyvin aktiivinen, monessa mukana oleva ja eteenpäin pyrkivä. Sellainen olen edelleenkin. Vamma ei ole ollut minulle este asioiden tekemiseen. Se on vain yksi minuun kuuluvista ominaisuuksista, joka on välillä pakko ottaa huomioon ratkaisuja tehdessä. OLEN KUULUNUT Tampereen kaupungin vammaisneuvostoon vuodesta 2013 lähtien. Lisäksi olen tällä hetkellä mukana kahden kehitysvammaisiin liittyvän projektin ohjausryhmässä: Tampereen kaupunkilähetyksen Työklinikka-projektissa sekä Kehitysvammaisten palvelusäätiön Mutkikas polku aikuisuuteen -hankkeessa. Projektit paneutuvat kehitysvammaisten henkilöiden arkeen sekä koulutusja työllistymismahdollisuuksiin. Olen muutenkin aktiivinen vammaisalan järjestötoimija Tampereella, ja osassa näistä järjestöistä olen toiminut tai toimin hallituksessa asti. Tällä hetkellä olen esimerkiksi Pirkanmaan CP-yhdistys ry:n varapuheenjohtaja. Minulla on voimakas halu ja tarve vähempiosaisten ja eriarvoisuutta kokeneiden aseman parantamiseen. Tahdon saada myös näiden ryhmien äänen ja mielipiteet kuuluviin. Siksi olen jo kolme kertaa ollut ehdolla myös kuntavaaleissa, viimeksi nyt keväällä 2017. En tosin kertaakaan ole saanut riittävästi ääniä päästäkseni Tampereen kaupunginvaltuustoon tai edes varavaltuutetuksi. Näkyvyyttä olen sen sijaan saanut, ja sitä kautta näihin tehtäviin ja luottamustoimiin päässyt. Olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja ilmaissut rohkeasti halukkuuteni päästä vaikuttamaan. VASTAPAINONA TÄLLE kaikelle pidän kodin rauhasta, koirista, elokuvista, teatterista, musiikista ja tanssimisesta. Tällä hetkellä meillä ei ole koiraa, vaikka aikaisemmin minulla on niitä ollut kaksikin. Suunnitelmissa on vielä ottaa sellainen, kunhan löydän allergisoimattoman rodun. On myönnettävä, että aikaisemmin olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi yhteisöstä tai yhteiskunnasta. Ajattelin silloin, etten voi laajassa mittakaavassa vaikuttaa edes omiin asioihini puhumattakaan siitä, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu. Ammattiin opiskelu on ollut tässä mielessä minulle tärkeää – paitsi pätevyyden ja ammattitaidon saamisen kannalta, myös siksi, että vasta sen kautta olen tuntenut itseni täysivaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi. On silti asia erikseen, kuinka helppo vammaisena on saada töitä. Niin sanottuja pätkätöitä löydän ajoittain kursseilta, leireiltä ja joistakin projekteista. Vakituista työtä en sitkeästä hakemisesta ja aloillani vallitsevasta työvoimapulasta huolimatta ole saanut. Missä vika? Asenteissako? Blogissani tulen kertomaan teille askeleistani vaikuttamisen tiellä: miten olen eri toimiini päätynyt, mihin ne ovat minut johtaneet ja mitä on suunnitteilla. Lisäksi kuvailen arkeani. Onko se sitä mitä itse haluan, ja jos ei, niin missä vika? Toivon, että tulevat blogijuttuni antavat uskoa ja rohkeutta siihen, että jokainen meistä voi vaikuttaa omaan elämäänsä sekä halutessaan myös yhteiskuntaan. Pohditaan kesällä yhdessä, mitä vaikuttaminen ja asioiden muuttaminen voisivat käytännössä olla. Kesää ja kirjoitusrupeamaa jo innolla odotellen sekä antoisia, ehkä ajatteluttaviakin lukuhetkiä teille toivotellen, Janna Maula 38 Tukilinja 3/2017 “Vakituista työtä en sitkeästä hakemisesta ja aloillani vallitsevasta työvoimapulasta huolimatta ole saanut. Missä vika?” Kuka? Janna Maula, 47, Teisko. Toimintarajoite Käyttää pyörätuolia. Ammatti Psykologi, sosiaalityöntekijä, esteettömyyskartoittaja. Bloggaa Kesä–heinäkuussa osoitteessa www.tukilinja.fi.
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA helmikuussa ja maaliskuussa 2017 STARTTI-STIPENDIT HARRASTAJILLE AALTO A., TAMPERE Stipendin saaja on liikunnallisesti aktiivinen henkilö, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän on kokeillut ratamelontaa viime kesänä ja innostunut lajista. Stipendi käytetään varusteiden hankintaan. KARVO S., ESPOO 13-vuotias aktiivisesti liikkuva nuori on aloittanut pyörätuolikoripallon pelaamisen vuosi sitten. Stipendi käytetään oman pelituolin hankintaan ja uusiin lajeihin tutustumiseen. NORRGÅRD A., TURKU Liikuntavammainen henkilö harrastaa ratsastusta tavoitteellisesti. Stipendi käytetään kilpa-asun ja ratsastussaappaiden hankintaan sekä muihin harrastuskuluihin. SAILOLA H., SALO Näkövammainen henkilö on aloittanut yleisurheiluharrastuksen loppuvuodesta 2016 tavoitteenaan osallistua kilpaurheiluun. Stipendi käytetään välineiden ja varusteiden hankintaan. RINNE T., PORI Ennen vammautumistaan ratsastusta harrastanut henkilö on aloittanut vammaisratsastuksen. Stipendi käytetään yksityistunteihin, joiden avulla on mahdollista jatkaa harrastusta ryhmätunneilla. PIETILÄ L., TURENKI 18-vuotiaalla nuori, jolla on oppimisen rajoitteita, on innostunut lumilautailusta. Stipendi käytetään lajivarusteiden hankintaan. TOIVANEN L., VANTAA 12-vuotias toimintarajoitteinen nuori on harrastanut ratsastusta puolitoista vuotta Erityisryhmässä. Stipendi käytetään ratsastusleirin kuluihin. RIIHELÄINEN H., KERAVA 11-vuotiaalla koululaisella on vuorovaikutuksen haasteita. Hän on harrastanut ratsastusta erityisryhmässä puoli vuotta, ja stipendi käytetään ratsastusleirin osallistumiskuluihin. MÄKIRANTA E., TAMPERE Monipuolisesti lautailulajeja harrastava henkilö liikkuu pyörätuolilla. Hän on innostunut soveltavasta lumilautailusta ja lähtenyt aktiivisesti mukaan lajin harrastustoimintaan. Stipendi käytetään varusteiden hankintaan ja hissilippuihin. MYLLYNIEMI V., HELSINKI 6-vuotias pyörätuolilla liikkuva lapsi on löytänyt mieluisan ja soveltuvan lajin tenniksestä. Stipendi käytetään harrastuksen aloituskuluihin, kuten välineisiin ja opetustunteihin. STARTTI-STIPENDIT YHTEISÖILLE TURUN SEUDUN EPILEPSIAYHDISTYS RY, TURKU Startti-stipendi epilepsiayhdistykselle, jossa halutaan aloittaa yhteinen liikuntatoiminta ja tarjota jäsenistölle mahdollisuus tutustua esimerkiksi sulkapalloon, keilaamiseen, shindoon ja kuntosaliharjoitteluun. Stipendi käytetään lajikokeiluihin. ESPOON TIKKA, ESPOO Startti-stipendi erityisryhmien ja kehitysvammaisten jalkapallojoukkueelle. Joukkue on perustettu alkuvuodesta 2017. Stipendi käytetään varusteisiin ja harjoitusvälineisiin. HELSINGIN EPILEPSIAYHDISTYS RY, HELSINKI Startti-stipendi jäsenistön ja etenkin miespuolisten jäsenten aktivointiin aloittamalla sisäcurling-harrastus. Stipendi käytetään yhdistyksen aluekerhojenkin lainattavissa olevien sisäcurling-välineiden hankintaan. SALON NÄKÖVAMMAISET RY, SALO Startti-stipendi paikalliselle näkövammaisten yhdistykselle, jossa halutaan aloittaa liikuntatoiminta ja aktivoida nuoria mukaan. Stipendi käytetään sokkopingispöydän hankintaan. POHJOIS-KARJALAN SELKÄYHDISTYS RY, REIJOLA Yhdistys haluaa rohkaista jäsenistöään liikkumaan tarjoamalla lajikokeiluja, kuten selkäystävällistä pilatesta, keilailua ja sulkapalloa. Tarkoituksena on perustaa uusia liikuntaryhmiä. Stipendi käytetään lajikokeilujen järjestämiseen kolmella paikkakunnalla. ETELÄ-POHJANMAAN EPILEPSIAYHDISTYS RY, SEINÄJOKI Yhdistyksessä halutaan aloittaa perheille suunnattu liikunnallinen kerhotoiminta eri paikkakunnilla. Stipendi käytetään frisbeegolfin, puhallustikan ja lasten keilailun välineisiin. HARJAVALLAN SEUDUN INVALIDIT R, HARJAVALTA Startti-stipendi invalidiyhdistykselle, jossa on aloitettu jäsenistön toivoma vesijumppaharrastus. Stipendi käytetään harrastustoiminnan alkuvaiheen kuluihin, kuten fysioterapeutin ohjaukseen. CAPOEIRA HYVÄ TAHTO RY, KUUKANNIEMI Seurassa on jo vuoden ajan toiminut kehitysvammaisille suunnattu capoeira-ryhmä. Stipendi käytetään voimistelupatjan ja lattiapehmusteiden hankkimiseen sekä mahdollistamaan monimuotoisempi harjoittelu. REISJÄRVEN INVALIDIT RY, REISJÄRVI Invalidiyhdistyksessä halutaan aloittaa frisbeegolf-harrastus, johon on sopiva paikka tarjolla. Stipendi käytetään välineiden hankintaan radan rakentamiseksi. Loput kevään Startti-apurahat löytyvät Tukilinjan nettisivuilta WWW.TUKILINJA.FI Tukilinja 3/2017 39
Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2016 apurahoja ja apuvälineitä yli 703 000 euron arvosta eli noin 58 600 euroa/kk. Tukitoiminta jatkuu. Apurahoja voivat anoa kaikki syrjäytymisuhan alaiset vammaiset ja pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista. MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA HELMIKUU 2017 ORAVAINEN M., HELSINKI Kannettava tietokone ja Logic Pro X -ohjelma kuntoutujalle, joka on toiminut pitkään ääniteknikkona ja muusikkona. Hän toimii nyt vertaisohjaajana musiikkipajalla sekä erilaisissa ammatillisissa projekteissa. Välineet edistävät hänen ammatillista kuntoutumistaan. LUND A., PIETARSAARI Tietokone pyörätuolia käyttävälle it-alan pienyrittäjälle. Tehokasta tietokonetta tarvitaan nettisivujen suunnitteluun, aineistojen digitointiin ja CNC-kaiverrustekniikalla toteutettavien kylttien toteuttamiseen. ERVASTI M., TURKU Apuraha lankojen ja kuitujen käsin värjäyksen välineisiin muotoilijalle ja artesaanille, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Tavoitteena on työskennellä osa-aikaisesti värjäämällä ja myymällä lankoja käsityöalan ammattilaisille. KOIVULA K., HELSINKI Apuraha kuvioleikkuriin ja askarteluvälineisiin 25-vuotiaalle henkilölle, jolla on käsien käytön rajoitteita. Leikkuri mahdollistaa askarteluharrastuksen jatkamisen. KORPELA M., ASKOLA Apuraha musiikkikoulun kuluihin 21-vuotiaalle henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita ja vuorovaikutuksen haasteita. Musiikki on hänelle pitkäaikainen ja toimintakykyä edistävä harrastus. KULTTUURIYHDISTYS SUOMEN EUCREA RY, HELSINKI Apuraha poikkitaiteellisen Cross Over -festivaalin järjestämiseen. Vammaispoliittisen taiteen festivaali viettää tänä vuonna PARKKILA T., ROVANIEMI Apuraha moottorikelkan ajokorttiin, työvaatteisiin ja kuntosalimaksuihin 21-vuotiaalle opiskelijalle, joka työskentelee opintojen ohessa safarioppaana. Liikunta on hänelle kuntouttava harrastus. E.K., ETELÄ-SAVO Apuraha sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hevostoiminta on hänelle kuntouttava harrastus, johon hän on tutustunut jo käymällä tekemässä tallitöitä heppakerhossa. HILJANEN K., PALOKKA Apuraha kuntosalin maksuihin ja ratsastuskurssiin kuntoutujalle, jonka toimintakykyä liikuntaharrastukset edistävät. O.J., POHJOIS-SAVO Kannettava tietokone, värilasertulostin, Office-ohjelma ja apuraha opiskelumatkoihin sekä työkorttien maksuihin 17-vuotiaalle nuorelle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia. Hän suorittaa ammatillista perustutkintoa. KNUTSSON M., ESPOO Kannettava tietokone, Office-ohjelma ja skannaava kynä 18-vuotiaalle lukio-opiskelijalle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia. LIPPONEN E., KUOPIO Kannettava tietokone, värilasertulostin ja kuulokkeet 26-vuotiaalle kuntoutujalle ammattikorkeakouluopintojen välineeksi. T.R., JOENSUU Kannettava tietokone ja monitoimilaite henkilölle, jolla on pitkäaikaissairauden aiheuttamia toimintarajoitteita. Tietokoneen avulla hän voi hoitaa asiointia ja yhteydenpitoa itsenäisesti. SNELLMAN M., KAARINA Apuraha kansainvälisen seminaarimatkan kuluihin henkilölle, jolla on useita toimintakyvyn rajoitteita. Tuen saaja tekee vapaaehtoistyötä kansainvälisessä järjestössä, jonka tehtäviin hänen on mahdollista työllistyä. MOTIVE16 OSK, TAMPERE Apuraha vuotuisen esteettömän Pilke Stay Up Late -konsertin järjestämistä varten Tampereen AMK:n yrittäjyyden opiskelijoista muodostuvalle osuuskunnalle. Konsertti on suunnattu erityisesti kehitysvammaisille, joiden on vaikea osallistua viihdetapahtumiin niiden myöhäisen ajankohdan vuoksi. Stay Up Late sijoittuu alkuiltaan, jolloin on helpompi saada avustajia mukaan. Teemana on suomirap ja mukana on myös kehitysvammainen rap-artisti MC KOO. E.S., ETELÄ-SUOMI Apuraha järjestelmäkameraan 19-vuotiaalle kuntoutujalle, joka valmistuu keväällä media-assistentiksi. Oma kamera mahdollistaa työkeikkojen tekemisen, portfolion kokoamisen ja jatko-opintoihin hakeutumisen. 10-vuotisjuhliaan. Ohjelmassa on teatteria, tanssia, kirjallisuutta, kuvataidetta ja musiikkia. KIISKI A., JOENSUU Apuraha näyttelytilan vuokraan sekä taideja käsityötarvikkeisiin taidenäyttelyä varten kuntoutujalle, joka on ammatiltaan kuvataiteilija. Aiemmin hän on pitänyt yhden tekstiilitaiteen yksityisnäyttelyn sekä ollut mukana useissa yhteisnäyttelyissä. I.R., YLÖJÄRVI Apuraha kävelysauvoihin henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Sauvojen avulla hän voi harrastaa lenkkeilyä. PIRINEN J., JOENSUU Apuraha hiihtovälineisiin 22-vuotiaalle kuntoutujalle pitkäaikaisen ja toimintakykyä edistävän harrastuksen tueksi. SUMELAHTI E., HELSINKI Pöytätietokone ja apuraha graafisen alan ohjelmistolisenssiin 24-vuotiaalle opiskelijalle graafisen alan opintojen tueksi. Tietokone mahdollistaa opiskelutehtävien tekemisen ja portfolion kokoamisen. E.M., TURKU Apuraha uimahallin maksuihin kuntoutujalle, jonka toimintakykyä liikunta edistää. M.S., JYVÄSKYLÄ Apuraha ratsastustunteihin kuntoutujalle, joka on aloittanut uuden, toimintakykyä edistävän harrastuksen. HARADINAJ A., OULU Apuraha oppikirjoihin 20-vuotiaalle kuntoutujalle, joka opiskelee aikuislukiossa. 40 Tukilinja 3/2017
R IS T IK K O 3 /2 17 / R IS T IK O N LA AT I Ja ri H aa p aah o Lähetä ratkaisemasi ristikko heinäkuun loppuun mennessä Tukilinjaan. Oikein vastanneiden kesken arvotaan 30 euroa. Ristikko tai ratkaisulause postitetaan osoitteella: Tukilinja-lehti/Ristikko, Pasilanraitio 5, 00240 Hki. Sähköpostitse: toimitus@tukilinja.fi. Kirjoita viestin aiheeksi ”Ristikko” ja kerro viestissä nimesi, osoitteesi ja pankkitilisi. Myös kommentit ristikosta ovat tervetulleita! Ristikon 3/2017 ratkaisu löytyy seuraavasta lehdestä 4/2017. Ristikon 2/2017 palkkion sai Eine-Maija Thessler Iisalmesta. Hän kehuu Tukilinjan ristikoita: ”Aina kivoja ja vähän haastaviakin.” Kiitos taas kaikille osallistumisesta! R IS T IK O N 2/ 20 17 R A TK A IS U Tukilinja 3/2017 41
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA SURMA-AHO M., JYVÄSKYLÄ Osa-apuraha auton hankintaan kuntoutujalle, joka suorittaa siivousalan ammatillisia opintoja ja tekee osa-aikaista siivoojan työtä. Oma auto helpottaa työssä liikkumista ja edistää jatkossa työllistymistä. M.C., HELSINKI Apuraha äänentoistolaitteisiin ja mikrofoniin kuntoutujalle, joka on valmistumassa ammattimuusikoksi. Välineet mahdollistavat laulukeikkojen tekemisen. E.H., LAHTI Apuraha ratsastustuntien maksuihin 16-vuotiaalle lukio-opiskelijalle, joka käyttää pyörätuolia. Ratsastus on hänelle kuntouttava harrastus. Kela ei myönnä hänelle enää ratsastusterapiaa. KUNTOUTUSKOTI PÄIVÄNNOUSU, LEHMO Osa-apuraha kuntoutuskodin asukkaiden virkistysmatkaan, joka toteutetaan osana yhteisöpedagogian opiskelijan opinnäytetyötä. Apuraha on tarkoitettu asukkaiden omavastuuosuuksien pienentämiseen. RANTAVITIKAN PERUSKOULU, PIENRYHMÄ PB, ROVANIEMI Apuraha pienluokan oppilaiden Helsinkiin suuntautuvan luokkaretken omavastuuosuuksien pienentämiseen. Luokkaretki tarjoaa oppilaille uusia elämyksiä ja kokemuksia. Heidän perheilleen se mahdollistaa myös vapaapäiviä omaishoidosta. Luokan oppilaista vain 3 on aiemmin vieraillut Helsingissä. KUKKONEN J., LIEKSA Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori 5-vuotiaalle lapselle, jolla on oppimisen rajoitteita ja jonka sairaus rajoittaa liikkumista kodin ulkopuolella. Tabletti mahdollistaa hänelle kuntouttavien pelien pelaamisen ja virikkeiden saamisen. Hän saa ohjausta sopivien sovellusten käyttöön. A.A., LAPPI Osa-apuraha harmonikan hankintaan 12-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kuulovamma aiheuttamia rajoitteita. Tuen saaja on kehittynyt soittoharrastuksessa ja tarvitsee taitotasoonsa soveltuvan soittimen. M.E., KESKI-SUOMI Apuraha polkupyörään ja liikuntavälineisiin kuntoutujalle, jonka itsenäistä liikkumista pyöräily edistää. Liikunnan harrastaminen tukee hänen toimintakykyään ja auttaa päivärytmin ylläpitämisessä. MÄÄTTÄ P., SOTKAMO Kannettava tietokone ja monitoimilaite asioinnin ja yhteydenpidon tueksi sekä apuraha lauluharrastuksen kuluihin pitkäaikaissairaalle henkilölle, jonka sairaus aiheuttaa ajoittain näkökyvyn menettämisen. Tietokoneen käyttöön tarvittavat apuvälineet ja ohjelmat hakija saa kuntoutusyksikön kautta. VUOLLE P., YLIVIESKA Kannettava tietokone, monitoimilaite ja apuraha liikuntaharrastukseen kuntoutujalle, jolle tietokone mahdollistaa itsenäisen asioiden hoitamisen ja yhteydenpidon. Liikunta edistää hänen toimintakykyään monipuolisesti. HILTUNEN E., TAMPERE Tablettitietokone pyörätuolia käyttävälle henkilölle, jolla on kommunikoinnin rajoitteita. Hän tarvitsee laitetta asiointiin, tiedon hankintaan sekä yhteydenpitoon esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Kommunikoinnin apuvälineeksi saamaansa tablettitietokonetta hän ei voi käyttää näihin tarkoituksiin. MAALISKUU 2017 ETELÄ-SAVON ADA RY, ANTTOLA Osa-apuraha yhdistyksen järjestämään erityislasten taidenäyttelyyn, jossa lapset tekevät kuvataitelijan opastuksessa taidenäyttelyyn kukin oman teoksensa. KAURANEN R., PALOKKA Apuraha Voimaannuttava omakuva ja elämäntarina -työpajakurssin suorittamista varten kuntoutujalle, joka toimii aktiivisesti kokemusasiantuntijana ja vertaistukihenkilönä. ETELÄAHO T., VANTAA Apuraha selkokieliseen hygieniapassikoulutukseen ja -kokeeseen henkilölle, jolla on oppimisen haasteita. Tuen saajalle on tiedossa palkkatyösuhde, mikäli hän suorittaa hygieniapassin. HANNUNNIITUN KOULU, 6K JA 6L, TURKU Apuraha leirikoulun omavastuuosuuksien pienentämistä varten 15 kielihäiriöiselle oppilaalle, jotka lähtevät kevätretkelle Ahvenanmaalle. M.T., ITÄ-SUOMI Tablettitietokone, näppäimistöllinen suojakuori sekä apuraha uimaopettajan kurssiin kuntoutujalle, joka on koulutukseltaan liikunnanohjaaja. Hän toimii vapaaehtoisena liikuntakerhon ohjaajana ja koulutus lisää hänen työllistymismahdollisuuksiaan. HARJULA V., KEURUU Apuraha käsityötarvikkeisiin sekä kannettava tietokone kuntoutujalle, joka käy toiminnallisessa vertaistukiryhmässä tekemässä käsitöitä. Osallistujat hankkivat käsityötarvikkeensa itse. Tietokonetta hän tarvitsee asioinnin ja yhteydenpidon lisäksi yhdistystoiminnassaan. AHDINKALLIO S.-M., VANTAA Apuraha selkokieliseen hygieniapassikoulutukseen ja -kokeeseen henkilölle, jolla on oppimisen vaikeuksia. Tuen saaja työskentelee tällä hetkellä siivoojana osa-aikaisesti, mutta hygieniapassin avulla hänelle aukenee uusia työmahdollisuuksia. Tukena hänellä on työvalmentaja. KLEVERING J., HELSINKI Apuraha kitaran hankintaan kuntoutujalle pitkäaikaisen musiikkiharrastuksen tueksi. Tavoitteena on alan ammatillisiin opintoihin hakeutuminen. J.S., JYVÄSKYLÄ Apuraha kuntosalija Capoeira-harrastuksia varten kuntoutujalle, jolle liikuntaharrastukset tarjoavat mielekästä sisältöä arkeen. Tuen saaja on toiminut myös tanssikurssin ohjaajana vertaisryhmässä. J.T., VAASA Apuraha sähkörumpuihin kuntoutujalle, joka on aloittanut soittamisen uudelleen. Harrastus edistää hänen kuntoutumistaan. M.K., JYVÄSKYLÄ Apuraha järjestelmäkameran hankintaan kuntoutujalle ammatillisten opintojen tueksi. Laadukas kamera mahdollistaa ammatillisen kehittymisen. RÄSÄNEN J., VANTAA Apuraha selkokieliseen hygieniapassikoulutukseen ja -kokeeseen henkilölle, jolla on oppimisen vaikeuksia. Tuen saaja työskentelee tällä hetkellä osa-aikaises42 Tukilinja 3/2017
JA LO IT T E LU A / SA R JA K U VA K ais a Le ka Kuka? Kaisa Leka Mitä? Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja niitä peittelemättä. ti siivoojana, mutta hygieniapassin avulla hänelle aukenee uusia työmahdollisuuksia. Tukena hänellä on työvalmentaja. TUOTANTOYHTIÖ ARANU OY, KOUVOLA Osa-apuraha dokumenttielokuvan kuvausryhmän matkakuluihin. Elokuvan päähenkilö Jaana Kivimäki on liikuntavamman saatuaan palannut uudelleen ratsastusurheilun pariin ja edennyt vammaisurheilijana paralympiatasolle asti. Elokuvan on tarkoitus valmistua loppuvuodesta 2018. HYVÄRINEN K., HÄMEENLINNA Apuraha liikuntatuntien maksuihin kuntoutujalle toimintakykyä edistävän harrastuksen tueksi. NYMAN J., HELSINKI Apuraha valokuvausseuran jäsenmaksuun ja videoeditointiohjelmaan kuntoutujalle, joka harrastaa valoja videokuvausta. Harrastustoiminta tukee hänen kuntoutumistaan. P.E., VANTAA Apuraha selkokieliseen hygieniapassikoulutukseen ja -kokeeseen henkilölle, jolla on oppimisen vaikeuksia. Tukena hänellä on työvalmentaja. P.L., VANTAA Kannettava tietokone ja apuraha saumuriin henkilölle, jolla on käsien käytön rajoitteita. Tietokone mahdollistaa verkkoasioinnin ja yhteydenpidon. Saumurilla hän voi jatkaa ompeluharrastusta. H.E.P., TURKU Kannettava tietokone ja monitoimilaite henkilölle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia sekä tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta yliopisto-opintojen tueksi. SAARINEN S., SÄRKISALMI Pöytätietokone 14-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita. Tietokone motivoi häntä kirjoittamisen ja lukemisen harjoittelussa. FABRITIUS T., HELSINKI Kannettava tietokone 21-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Tietokone mahdollistaa ammatillisiin opintoihin liittyvien tehtävien tekemisen vapaa-ajalla. HELLSTEN M., VANTAA Apuraha selkokieliseen hygieniapassikoulutukseen ja -kokeeseen 23-vuotiaalle henkilölle, jolla on oppimisen vaikeuksia sekä lukivaikeus. Hygieniapassin avulla hän voi työllistyä palkkatyöhön. Tukena on työvalmentaja. ERONEN M., VARKAUS Ammattitutkintostipendi henkilölle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen vaikeuksia ja joka on suorittanut ammatillisen perustutkinnon näyttötutkintona. Häneltä puuttuu riittävän pitkä työura ammattitutkintostipendin saamiseksi Koulutusrahastolta. Tukilinjan stipendi on yhtä suuri kuin Koulutusrahaston stipendi. KALLIO H., OULU Apuraha taidekoulun maksuihin ja taidetarvikkeisiin kuntoutujalle, jonka toimintakykyä pitkäaikainen taideharrastus edistää. SALMI O., TAMPERE Apuraha kesäyliopiston opintomaksuihin ja taidetarvikkeisiin toimintarajoitteiselle henkilölle, joka harrastaa ja opiskelee kuvataidetta. Loput helmi–maaliskuun tukipäätökset löytyvät ukilinjan nettisivuilta WWW.TUKILINJA.FI Tukilinja 3/2017 43
Olennaista ei ole diagnoosi vaan se, miten se rajoittaa toimintakykyä. Henkilökohtaisia apurahoja myönnetään kymmeniä kuukausittain. Yksityishenkilöiden apurahat ovat lahjaverotuksen välttämiseksi enintään 5000 euron suuruisia. Muille kuin yksityishenkilöille myönnettävät apurahat voivat olla suurempiakin ja osa niistä jaetaan yhteistyössä vammaisalan yhteisöjen ja Tukilinjan lukijoiden kanssa. Vuosina 1996–2016 Tukilinjalehden tuotolla myönnettiin apurahoja 8,59 miljoonan euron arvosta. Vuonna 2016 tukea myönnettiin yli 58 600 euroa kuukaudessa. Ennen tuen hakemista tutustu hakuohjeisiin ja tukimuotoihin nettisivuilla www.tukilinja.fi. Mikäli sen jälkeen jää kysyttävää, ota yhteys tukityöntekijöihimme. Tukilinja on vuodesta 1996 tukenut apurahoillaan toimintarajoitteisten ihmisten aktiivista elämää ja tasa-arvoa. Apurahoja jaetaan sekä yksityishenkilöille että yhteisöille. Tavoitteena on edistää koulutusta, opiskelua, ammatillista kuntoutumista ja sijoittumista työelämään. Tukea voi hakea myös itsenäisen toimintakyvyn edistämiseen, harrastustoimintaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Tuki on tarveharkintaista ja se myönnetään pääsääntöisesti joko välineinä tai laskutuslupana haettuun asiaan. Seuraamme aina, että tuki menee perille. Henkilökohtaisia apurahoja voivat hakea sekä fyysisesti että psyykkisesti toimintarajoitteiset henkilöt. Liikuntatai aistivamman lisäksi rajoitteen voi aiheuttaa pitkäaikaissairaus, mielenterveysongelma tai neurologinen poikkeavuus. OHJEET TUEN HAKUUN: www.tukilinja.fi / apurahat HENKILÖKOHTAISET APURAHAT: p. 09-415 515 08, apurahat@ tukilinja.fi HANKEJA RYHMÄAPURAHAT: p. 09-415 515 10, yhteisoapurahat@tukilinja.fi TIETOTEKNISET APUVÄLINEET: p. 09 415 515 06 it-tukiluuri@tukilinja.fi TUKILINJAN APURAHAT Tukilinjan valokuvakilpailun teemana on voimaantuminen. Kerro valokuvalla, mikä auttaa sinua jaksamaan arjessa ja kohtaamaan elämän haasteet! VOIMAA HAASTEISIIN -valokuvakilpailu on tarkoitettu sekä Tukilinjan lukijoille että tuen saajille. Osallistu 30.9.2017 mennessä lähettämällä 1–5 itse ottamaasi kuvaa, joita ei ole aiemmin julkaistu. Ota kuva parhaalla kuvalaadulla. Anna kuvalle nimi ja kerro viestissäsi, mitä siinä tapahtuu. Lähetä kuva sähköpostin tiedostoliitteenä tai Dropbox-latauslinkkinä osoitteella: toimitus@tukilinja.fi. Voit lähettää sen myös muistitikulla (Tukilinja/ kuvakilpailu Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki). KUVAT JULKAISTAAN saapumisjärjestyksessä lehden Lukijafoorumi-blogissa. Tukilinjan toimitus valitsee esiraatina kuvat, jotka ovat esillä Tukilinjan osastolla Apuvälinemessuilla 2017. Voittajat valitaan messuilla yleisöäänestyksellä. Tulokset julkaistaan lehdessä 1/2018. Tukilinjalla on käyttöoikeus kuviin. PALKINNOT: 1. Älypuhelin 2. Kuulokkeet 3. Kuulokkeet VALOKUVAKILPAILU VOIMAA HAASTEISIIN << AKL Posti Oy <<