TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 83 % AMMATTIOPISTOJEN ERITYISOPISKELIJOISTA ON YLEISOPETUKSESSA S. 7 5 / LOKA–MARRASKUU 2017 SUOMI VUONNA 2117 Hyvä vai huono paikka elää? s. 18 TYÖKESKUKSET eivät työllistä s. 6 SIEPPARIT omenatarhassa s. 8
TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 5/2017 Julkaisija / Kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry. Pasilanraitio 5 00240 Helsinki Apurahat: ks. takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Arkmedia Oy ISSN 1458-6304 21. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/v. Seuraava nro 30.11.2017. Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1500 ma–pe klo 8.30–15.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v 89 e Kesto 89 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Kansikuva: Vesa Linna 50 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 18 s. Tällaistako on Suomessa 100 vuoden kuluttua? Ajassa s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Spinneri ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Kehitysvammaiset palkkatöihin Työvalmentaja auttaa työmarkkinoille. s. 7 7 kysymystä ammattiopinnoista Vastaajana rehtori Maija Aaltola Omniasta. s. 16 Celia siirtyi nettiin Lukemisesteisten palvelut digitalisoituivat. s. 18 Suomi vuonna 2117? Millaista on vammaisten elämä 100 vuoden kuluttua? s. 22 Tulilinjalla Ei ihan tavallinen päivä... Ihmiset s. 8 Siepparit omenatarhassa Nyt voit työllistää lahjoittamalla ylijäämäomenia. Apurahat s. 12 Hygieniapassilla töihin Tukilinja lahjoitti 10 vantaalaiselle kurssin, jolla pääsee töihin. s. 14 Voimaa harrastuksista Harrastusapurahalla 14-vuotias Hanna tanssii ja keilaa. s. 23 Yhdellä jalalla ponnistaja Opiskelija Veera Priha hankki Startti-stipendillä lasketteluvälineet. s. 24 Tukitori Työllistä vammaisia: osta painotuote tai hierontaa. s. 24 Tukipointti Tukitoiminnan puhelin soi entistä useammin. s. 31 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja kesä–heinäkuussa 2017. Vakiot 25 Kirjavinkki 26 Leffafriikki 27 Ruudussa 27 Välinevinkki 28 Lukijafoorumi 30 Blogilinjalla 33 Ristikko 35 Jaloittelua-sarjakuva Hieno! Mentäis iinkö mekin voimautt avan valokuva uksen kurssille? 2 Tukilinja 5/2017
AJATTELIN KIRJOITTAA tähän niistä innostavista näkymistä, joita tekoälyn ja robotiikan kehitys on avaamassa toimintarajoitteisille ihmisille. Kyselimme nimittäin juhlavuoden kunniaksi kolmelta asiantuntijalta, millainen Suomi vammaisia odottaa 100 vuoden kuluttua (s. 18). Miten hienoa olisi, jos työ ja tekijä kohtaisivat entistä varmemmin koko työmarkkinoita haravoivan tekoälyn yhteen tuomina. Entä jos neliraajahalvautunut ihminen voisi kävellä aamulla bussiin kokovartaloproteesin viemänä ja käyttää töissä tietokonetta aivoimpulssien välityksellä? Yhteiskunta hyötyisi – ja kohtalon kolhimien kansalaisten elämä löytäisi mielekkään, tyydyttävän uoman. Tätä – tai muunlaista – tulevaisuutta tehdään nyt. AIHE KUITENKIN vaihtui, kun tuli tieto kouluterveyskyselystä (s. 16). Siinä on ensimmäistä kertaa vedetty yhteen toimintarajoitteisten lasten ja nuorten tilanne peruskouluissa. Heitä on kyselyn mukaan 14 % kaikista oppilaista eli aika monta. SELVISI, ETTÄ kolmannesta heistä kiusataan syrjivästi ja neljännes on yksinäisiä. Nuoruusiässä he kokevat kaksi kertaa muita useammin fyysistä uhkaa, kuten väkivallalla ryöstämistä, vahingoittamisella uhkailua ja kimppuun käymistä. Seksuaalista väkivaltaa he kokevat kolme kertaa muita useammin. Lisäksi toimintarajoitteiset oppilaat kokevat muita selvästi harvemmin voivansa puhua tästä kaikesta kenenkään kanssa. Puolet kokee, etteivät opettajat ole heistä kiinnostuneita. ETTÄ SELLAISTA kouluelämää meillä Suomessa. Tekoälyä odotellessa voi vain toivoa, että joku älykäs päättäjä opetushallituksessa lukee kyselyn. SITTEN POSITIIVISEMPIIN asioihin: esittelemme Omenasiepparit, mainion uuden mehuyrityksen, joka työllistää toimintarajoitteisia työnhakijoita (s. 6). Tällaista lisää! Muistutamme myös, että Vammaisten päivää 3.12. juhlitaan Helsingissä Suomi100-tapahtumiin kuuluvalla DiDa-juhlalla (s. 4) Ruoholahden kauppakeskuksessa. Toimintarajoitteiset esiintyjät on valittu avoimen haun kautta ja Tukilinja sponsoroi tilaisuutta. Kaikki mukaan näitä suomalaisia osaajia juhlimaan! Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 30.11.2017. ”Kolmannesta kiusataan syrjivästi ja neljännes on yksinäisiä.” Tukilinja 5/2017 3 Toimintarajoitteiset koululaiset pulassa
KIRJAMESSUT VAMMAISET FIKTIOSSA Turun Kirjamessujen 6.–8.10. pääteemana on moniäänisyys suomalaisessa kirjallisuudessa. Mukana ovat vähemmistöjen äänet, siis myös vammaiset. Kynnys ry:n tuottamassa ohjelmaosuudessa Vammaiset fiktiossa 6.10. kirjailijoita Jaakko Yli-Juonikasta (kuvassa) sekä Kata Melanderia haastattelee yhdistyksen tiedottaja, runoilija Sanni Purhonen. Yli-Juonikkaan teoksissa on vammaisia henkilöhahmoja, ja itsekin vammaisen Melanderin esikoisteos Älä irrota (2017) kertoo liikuntavammaisen opiskelijan rakkaustarinan. Tapahtuma tulkitaan viitotulle puheelle. HYVINVOINTIKIRJOJA Helsingin Kirjamessut 26.– 29.10.2017 nostaa ensimmäistä kertaa teemakseen yhä suositummiksi tulleet hyvinvointikirjat. Niissä käsitellään usein henkistä hyvinvointia, mutta myös elämätilanteeseen, ruokavalioon, liikuntaan ja seksuaalisuuteen liittyviä aiheita. VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja Suomalaisia naisia elokuvassa Woman Viime syksynä Yle esitti Yann Arthus-Bertrandin, 71, palkitun dokumenttielokuvan Human. Siinä ihmiset ympäri maailmaa kertovat 63 kielellä toiveistaan, peloistaan sekä kokemuksistaan perheestä, sodasta ja rakkaudesta. Elokuvan kuvauksissa Arthus-Bertrand sai ajatuksen samankaltaisesta dokumenttielokuvasta, jossa naiset kertoisivat elämästään. Hänen yhdessä Anastasia Mikovan kanssa ohjaamansa elokuvan Woman (Nainen) ensi-iltaa odotellaan vuonna 2019. Parikymmentä suomalaista naista sai viime talvena kutsun elokuvan kuvauksiin, jotka toteutettiin Helsingissä ja Inarissa. Yksi haastatelluista oli taiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, joka käsittelee taiteessaan vammaisuutta. Ilmeisesti hänen osuutensa on mukana elokuvassa, sillä hänet nähdään elokuvan tuoreessa julisteessa. “Haastattelu kuvattiin pimennetyssä huoneessa”, kertoo Wallinheimo-Heimonen. ”Kuvausvalot olivat hyvin kirkkaat. Tunnelma oli kuitenkin osattu tehdä hyvin intiimiksi. Muistaakseni kerroin, että ainakin minua naisena olemisessa huolettavat enemmän perhesuhteet ja se, kuinka saisin lapset kasvatettua, kuin se, että minulla on vamma.” Anastasia Mikova kertoo, että ajatuksena oli haastatella hyvin erilaisia naisia. ”Vammaiset naiset ovat tietysti tässä mukana.” 4 Tukilinja 5/2017 Tokasikajuttu ensi-iltaan TEKSTI Iris Tenhunen Lokakuussa ensi-iltaan tuleva dokumenttielokuva Tokasikajuttu kertoo punkyhtye Pertti Kurikan Nimipäivien Saksan kiertueesta (jota Tukilinja sponsoroi) ja yhtyeen osallistumisesta Euroviisuihin 2015. Ohjauksesta vastaavat Jukka Kärkkäinen ja J.-P. Passi, joiden käsialaa oli myös yhtyeen noususta kertova Kovasikajuttu (2012). Tokasikajutussakin kehitysvammaiset muusikot Pertti Kurikka, Kari Aalto, Sami Helle ja Toni Välitalo esitetään juuri niin inhimillisinä kuin he kaikessa rosoisuudessaan ovat. Nyt valaistaan myös lopettamispäätöksen dramaattiset (ja humoristisetkin) taustat. Vauhtia tuo viisujen tyrmäävä markkinahumu, johon päähenkilöt sinnikkään vastuullisesti osallistuvat. Ponnistuksen määrän voi vain arvata, sen näkee myös Kari Aallon helpottuneilta kasvoilta esityksen jälkeen. Katsoja vuoroin liikuttuu, vuoroin nauraa mutta koko ajan ihailee näitä miehiä – ja heidän ohjaajansa Kalle Pajamaan ammattitaitoa. Tällaisilla teoksilla vaikutetaan tehokkaammin kuin tusinalla virallisella asennekampanjalla. ÄÄNESTÄ VALOKUVAKISAN PARHAAT! Tukilinjan valokuvakilpailu Voimaa haasteisiin on kerännyt runsaan kuvasadon. Nyt pitäisi löytää niistä voittaja! Auta meitä ja käy Tukilinjan nettisivujen Lukijafoorumi-blogissa tai Tukilinjan Facebook-sivuilla (www.facebook.com/ Tukilinja) katsomassa kuvia. Voit äänestää kuvia jatkoon joko kommentoimalla blogia tai tykkäämällä niistä facebookissa. Kuvat löytyvät otsikolla Voimaa haasteisiin. Kolme voittokuvaa valitaan Apuvälinemessuilla kävijä-äänestyksellä.
TAIDETTA Art Kaarisillassa, Helsingissä nähdään vammaisten taiteilijoiden teoksia. 18.10. –5.11. on esillä Paul Gustafssonin teoksia, kuvassa puupiirros Iguaani. Tukilinja 5/2017 5 ADHD -apuvälineestä tuli hittilelu Fidget spinner eli suomalaisittain spinneri on propellimainen lelu, jonka pyörittely sormissa viihdyttää lapsia – ilmeisesti melko lailla, sillä siitä on tullut uusin leluhitti. Se syntyi alunperin kuntouttavaksi apuvälineeksi henkilöille, joita ylimääräisen liike-energian purkaminen auttaa keskittymään. Diagnoosina voi tällöin olla esimerkiksi ADHD, ahdistuneisuus tai autismi. Keksinnön amerikkalaisen patentin vanhennuttua sen suosio laajeni räjähdysmäisesti tavallisille kuluttajamarkkinoille. Eikä pyörittimiä myydä suinkaan vain lapsille: niitä vispaavat nyt myös tenttiin lukevat opiskelijat ja muut keskittymishaluiset aikuiset. Suomi 100 -vammaistapahtumia TEKSTI Kaisa Rautio Maailman mielenterveyspäivänä ja kirjallisuuden päivänä 10.10. mielenterveysyhdistykset järjestävät eri puolilla Suomea Toivoa kirjallisuudesta -tapahtumia. Niissä luetaan ääneen kirjallisuutta ja keskustellaan toivosta. Apuväline 2017 -tapahtuman yhteydessä Tampereella 9.–11.11. voi vierailla vammaisurheilulajeja esittelevässä Liikuntamaassa. Siellä voi kokeilla lajeja ja tavata vammaisurheilutähtiä. Omaishoitajat kokoontuvat juhlaseminaariin Kokkolan kaupungintalolla 27.11. Vates-säätiön Yhdenvertaisuus työelämässä -seminaari järjestetään 30.11. Helsingissä. Myös teatteriesitykset Joensuussa ja Rovaniemellä (ks. oheinen teatterivinkki) ovat juhlavuoden Suomi100-tapahtumia. DIDA TULEE TAAS 3.12.! Tukilinjan tukema verkostofestivaali DiDa – Disability Day Art & Action 2017 rävähtää käyntiin Helsingissä, Ruoholahden kauppakeskuksessa Kansainvälisenä vammaisten päivänä eli sunnuntaina 3.12. klo 12. Vammaisjärjestöjen ja kulttuurialan toimijoiden toista kertaa järjestämä festari tuo kauppakeskuksen lavalle monipuolisen joukon vammaisia esiintyjiä, jotka on valittu avoimen esiintyjähaun perusteella. Mukana ovat muun muassa vahvassa nosteessa oleva kehitysvammainen räppäri MCKOO sekä pyörätuolista käsin räppäävä Elvido (kuvassa). Molemmat löytyvät YouTubesta. Tsekkaa ohjelma marraskuussa tapahtuman nettisivuilta tai facebook-sivuilta, ja tule mukaan vaikka koko perheen voimin! Suomi100-tapahtumiin kuuluva juhla on maksuton ja suunnattu laajalle yleisölle. Se on tietenkin myös eri tavoin vammaisille saavutettava. Kerromme siitä lisää Tukilinjassa 6 2017. TEATTERIA SYKSYYN Syksyn kulttuurikimarasta löytyy nyt paljon esityksiä, joissa toimintarajoitteisuus tai sairaudet ovat esillä: Kansallisoopperan Syyssonaatti kertoo vammaisen sisarensa omaishoitajana toimivan naisen ja hänen äitinsä yhteenotosta. Helsingissä nähdään myös 7.10. Stoassa Teatteri Metamorfoosin pakko-oireisuutta käsittelevä, aikuisille suunnattu klovniesitys Entä jos...? (kuvassa). Esitys kiertää Suomea Kulttuurirahaston tuella. Malmitalossa (Hki) nähdään 12. –21.10. Carl-Oskar Malmista kertova viittomakielinen näytelmä Tienraivaaja tähtien joukossa (Teatteri Totti). Kansallisteatterin ohjelmistossa on jopa valinnan varaa: Juurihoito alkaa hammaslääkärin vastaanotolta, Himo kysyy, mikä alkaa addiktion jälkeen. Masennuskomedia (29.11.) kertoo johtajan hermoromahduksesta, potkuista ja siirtymisestä mielenterveyskuntoutujien työkeskukseen. Able Art Groupin teoksen Vallan kahva ensi-ilta on 20.11. osana Joensuun nykytanssifestivaalia. Vammaisista ja vammattomista koostuva ryhmä pohtii valtaa tanssi-improvisoinnin, nykysirkuksen ja keskustelun kautta. Rovaniemellä nähdään 3.12. kehitysvammaisten esiintyjien kanssa toteutettu musikaali Aika Aukeaa! Pyörätuolia käyttävä näyttelijä Pekka Heikkinen on pääosassa kesällä 2017 valmistuneessa happening-esityksessä Hämärän tanssit, joka perustuu Pentti Saarikosken runoihin. Kiertävä esitys nähdään syksyllä ainakin Tampereen työväen teatterissa ja Oulun kaupunginteatterissa.
Kehitysvammaiset palkkatöihin Suomessa on tuhansia osatyökykyisiä kehitysvammaisia, jotka voisivat työllistyä osa-aikaiseen palkkatyöhön. Uuden tutkimustiedon mukaan tehokkain keino tähän on työvalmentaja – eivät nykyisen kaltaiset työkeskukset. TEKSTI Sari Heino-Holopainen K U V A : J.P . PA S S I. ”Haluamme omalta osaltamme johtaa Suomea nousuun”, painottaa Sami Helle. Hän esiintyy kuvassa uutuuselokuvassa Tokasikajuttu. ”Sopiva vaihe tutustua työelämään olisi 14–16 -vuotiaana” perheen tuki ja oma aktiivisuus. Tukea löytyy myös digitaalisista ratkaisuista. Näitä ovat esimerkiksi äänimuistutteet ja työsuoritusten kertaaminen älypuhelimesta tai kämmentietokoneelta. Tet-harjoittelijoita eduskuntaan? Tutkimuksessa suositellaan tuetun työn mallin laajaa käyttöönottoa. Se toimii kaikkien osapuolten kannalta: ”Oikea työpaikka” on monen kehitysvammaisen henkilön oma toive. Suurin osa kehitysvammaisten työnantajista on tyytyväisiä sitoutuneisiin ja positiivisiin työntekijöihin. Heistä palkkaaminen on ollut myös taloudellisesti kannattavaa. ”Avoimille työmarkkinoille työllistyminen on yhteiskunnankin kannalta fiksu ratkaisu. Eläkkeen pitäisi kuitenkin joustaa palkan suhteen nykyistä paremmin. Parannuksia tähän odotetaan OSKU Osatyökykyisille tie työelämään” -hankkeelta, kertoo dosentti Nina Nevala Työterveyslaitoksesta. Hän viittaa suunnitteilla olevaan lineaariseen malliin, jolla pyritään poistamaan eläkkeen muodostama kannustinloukku (ks. Tukilinja 4/2017). ”Mitä varhemmin kontakti työelämään syntyy, sitä paremmat mahdollisuudet kehitysvammaisella henkilöllä on työllistyä avoimille työmarkkinoille. Sopiva vaihe tutustua työelämään olisi 14–16 –vuotiaana”, vinkkaa Nevala. Nyt pitäisikin lisätä työharjoittelupaikkoja ja luoda yhteistyömalleja työpaikkojen ja oppilaitosten välille. Nuoria voisi motivoida onnistuneilla tarinoilla urapoluista. Syyskuussa eduskunnan vammaisasian yhteistyöryhmä VAMYT ja Kehitysvammaliitto haastoivat kansanedustajat ja eduskuntaryhmät ottamaan kehitysvammaisia peruskoulun ylä-astelaisia TET-työharjoitteluun. Työkeskukset uudistettava ”Työja toimintakeskukset eivät kansainvälisten tutkimusten mukaan edistä kehitysvammaisten työllistymistä avoimille työmarkkinoille”, kertoo dosentti Antti Teittinen Kehitysvammaliitosta. Keskusten tulisi ihmisten säilyttämisen sijasta valmentaa heitä itsenäiseen elämään ja työelämään. Nyt palvelujärjestelmä ohjaa myös ammattikoulutetut kehitysvammaiset työkeskuksiin, joista ei polkua palkkatöihin yleensä löydy. Vaihtoehtona ovat uudenlaiset työpajat, kuten helsinkiläisen Lyhty ry:n IPI Kulmakuppila, jossa kehitysvammaiset tekevät asiakastyötä keskikaupungin trendikahvilassa. Työpaja on yksi Sitran Ratkaisu 100 -innovaatiokilpailun finalisteista. Lyhty ry:n musiikkipajassa työskentelee muusikko Sami Helle, punkyhtye PKN:n entinen jäsen. Hänellä on sekä kylmäkön että lastentarhanavustajan koulutus, mutta työnhaku on aina katkennut, kun on tullut ilmi, että hän on kehitysvammainen. ”Kehitysvammaisissa on voimaa. On varmasti paljon töitä eri paikoissa, yrityksissä ja kunnilla, jonkinlaisia piilotöitäkin, joita kehitysvammainen voisi tehdä. Kyllä me haluamme omalta osaltamme johtaa Suomea nousuun”, Sami Helle sanoo. KEHITYSVAMMAISIA EI SUOMESSA työllistetä kovin tehokkaasti: Suomen työikäisistä kehitysvammaisista henkilöistä vain 3 % on palkkatyössä. Iso-Britanniassa heistä on töissä 5–10 % ja Yhdysvalloissa noin 10 %. Tuoreen tutkimuksen mukaan paras keino palkkatöihin pääsemiseen olisi työvalmentajan tuki yhdistettynä varhaiseen työharjoitteluun. Työterveyslaitoksen, Kehitysvammaliiton, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kansainvälistä aineistoa käyttäneen tutkimuksen kohderyhmänä olivat kuntoutukseen osallistuneet, 16–68 -vuotiaat kehitysvammaiset henkilöt. Tuetussa työssä työhönvalmentaja auttaa työpaikan etsimisessä, työvalmiuksien kehittämisessä ja työuralla tarvittavissa työjärjestelyissä. Tutkimustiedon mukaan 21–60 prosenttia osatyökykyisistä kehitysvammaisista henkilöistä työllistyy tällaisella tuella avoimille markkinoille. Avaimina ovat myös ammattikoulutus, työharjoittelu tet-jaksoista alkaen, jatkuva kuntoutus, 6 Tukilinja 5/2017
7 kysymystä TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Omnia Ammattiopiskelu monipuolistumassa Yhä useampi erityisopiskelija opiskelee ammattiin yleisopetuksessa. Kyselimme rehtori Maija Aaltolalta, millaista tukea heille espoolaisessa Omniassa annetaan. Omnian rehtori Maija Aaltola. Tukilinja 5/2017 7 1. Miten ammatillinen opetus on muuttunut? ”Ammatillisen koulutuksen opiskelijapaikat ja opiskelijoiden heterogeenisyys ovat lisääntyneet, kun tavoitteeksi on tullut kouluttaa koko ikäluokka (koulutustakuu). Opiskelijoita ei enää karsita pääsykokeilla valmiiksi suunniteltuun opetukseen, vaan ajattelu pitää kääntää päinvastoin. Opetus ja oppimisen tuki pitää suunnitella niin, että se palvelee erilaisten opiskelijoiden erilaisia tavoitteita.” 2. Miten erityinen tuki toteutetaan? ”Laadimme opiskelijalle henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS). Erityisopetuksen koordinaattori vastaa prosessista ja ryhmänohjaaja, opiskelija ja hänen huoltajansa ovat mukana suunnittelussa. Vaativaa erityistä tukea tarvitsevien kohdalla teemme yhteistyötä mm. Keskuspuiston ammattiopiston kanssa.” 3. Montako erityisopiskelijaa Omniassa on ja millaisia he ovat? ”HOJKS on laadittu noin 20 %:lle opiskelijoista. Useimmat tukitoimet kohdistuvat kielellisiin, hahmottamisen ja tarkkaavaisuuden sekä vuorovaikutuksen erityistarpeisiin. Tukea tarvitaan myös fyysisissä, psyykkisissä sekä toiminnanohjaukseen ja lieviin kehitysviivästymiin liittyvissä haasteissa. Opiskelijalla voi myös olla henkilökohtainen avustaja, mutta muuta kautta. ” 4. Millaista tukea heille annetaan? ”Pääasiassa tuki annetaan integroidusti perusryhmissä. Oppimistilanteissa voi olla mukana opetuksenavustaja, toinen opettaja tai erityisopettaja. Tarvittaessa perustetaan myös pienryhmiä. Lisäohjausta saa erilaisista tukipajoista. Oppitunneilla tuki voi olla muistiinpanojen toimittamista etukäteen sähköisesti, selkokielellä ja isommalla fontilla. Ammattiopinnoissa toiminnallisuus, mallioppiminen, toistot ja kertaukset ovat tärkeässä roolissa. Arvioinnissa tukikeinoja ovat lisäajan antaminen, mahdollisuus vastata suullisesti ja kysymysten lukeminen ääneen selkokielellä.” 5. Millaista tukea oppilaitos on velvollinen antamaan? ”Meillä on velvollisuus järjestää erityinen tuki opiskelijan tavoitteisiin ja valmiuksiin perustuvana suunnitelmallisena pedagogisena tukena sekä erityisinä opetusja opiskelujärjestelyinä. Opiskelijavalinnassa yhdenvertaisuuden tulee toteutua. Yksilöllistä, laaja-alaista ja monipuolista tukea me emme pysty järjestämään, se tehtävä on annettu erityisoppilaitoksille. Omniassa pyritään esteettömiin oppimisympäristöihin, uusimmissa rakennuksissa ne toteutuvatkin jo paremmin.” 6. Millaisia ongelmia yksilöllisten opintopolkujen tiellä on ollut? ”Parasta olisi löytää heti sopiva opiskelijapaikka, ettei pettymyksiä tulisi. Ponnahdusjaksot ja joustavat siirtymät ovat kuitenkin mahdollisia. Toivoisin, että erityisoppilaitosten ja valmentavien koulutusten haku yhdistettäisiin. Se helpottaisi ohjausta.” ”Erityisen tuen antaminen on muuttunut jokaisen opettajan perustyöksi, mutta kaikilla ei ole vielä riittävää osaamista siihen. Myös asenne erilaisuutta kohtaan on tärkeää, tulisi osata etsiä opiskelijoiden vahvuuksia puutteiden sijaan.” ”Lukujärjestykset ovat usein yksilöllisten ratkaisujen esteenä. Joustavat ryhmät on ollut toimivin malli opiskelijoille, joilla on tarvetta hidastaa tai nopeuttaa opintojaan.” 7. Miten koulutuksen kululeikkaukset vaikuttavat erityistukeen Omniassa? ”Oppimisen tuki organisoitiin keskitetysti vuoden alussa ja päällekkäistä työtä lähdettiin purkamaan ja uudistamaan prosesseja. Tukitoimista leikkauksia ei ole tehty, tarve on päinvastoin kasvava. Uudessa rahoitusmallissa hyviä uudistuksia erityisopiskelijan näkökulmasta ovat perusrahoitus, joka mahdollistaa pidemmätkin opiskeluajat, suoriterahoitus, joka antaa arvon myös tutkinnon osille sekä vaikuttavuusrahoitus, joka kannustaa työllistymisen tukemiseen.” Erityisopiskelijoiden määrä Erityistä tukea tarvitsee 24 345 ammattiopiskelijaa eli 11,6 % ammattiopiskelijoista (2015). Yleisvai erityisopetukseen? 83 % erityisopiskelijoista opiskelee ammattiin yleisopetuksen ryhmissä. Vain 13 % opiskelee ammatillisessa erityisoppilaitoksessa (2015). Vuonna 2004 osuus oli vielä 20 %.
Uusi yritys Omenasieppari unelmoi maailmasta, jossa mikään tai kukaan ei mene hukkaan. Se työllistää osatyökykyisiä poimimaan ylijäämäomenia pääkaupunkiseudun pihoilta. Lahjoittajista ei ole ollut pulaa. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna SIEPPARIT omenatarhassa 8 Tukilinja 5/2017
K aunis punakaneliomenapuu odottaa puutarhassa poimijoita. Valkeaa kuulasta kantava omenapuu seisoo vieressä. Syksyinen aurinko paistaa. Pian puutarhan hiljaisuuden rikkoo Omenasieppareiden tiimi. Tiimin vetäjä Maikku Nurmela menee esittäytymään omenien lahjoittajalle Carita Peltoselle. Carita ottaa omenasiepparit vastaan ilolla. ”Olen tosi onnellinen, että joku vie pois nämä omenat ja hyödyntää ne”, hän sanoo. Carita sai tietää mahdollisuudesta Länsiväylä-lehden jutusta. Hänen pihapuutarhansa sijaitsee Espoon Kivenlahdessa. Pian neljä omenasiepparia on jo vallannut puutarhan. Työvälineet ja omenalaatikot ovat paikallaan ja punakaneliomenien kerääminen voi alkaa – mutta sitä ennen niitä pitää tietenkin maistaa! ”Ne eivät saa olla ylikypsiä eivätkä raakoja”, Maikku selvittää puraisten omenaa. ”Tämä on kyllä siinä ja siinä, onko vielä raaka.” Tiimiläiset Nina Laakkonen, Veli Virtanen, Milla Vauhkonen ja Atte Karvinen maistavat myös ja leikkiin yhtyvät myös toimittaja ja kuvaaja. Rouskis, rouskis – siinä ja siinä. Yhteinen päätös on, että omenat ovat sopivia, sillä liian kypsiäkään ne eivät voi olla. Ja ne ovat erittäin mehukkaita! Työstä saa palkan Nina Laakkonen, 36, ottaa rollerit, joilla kerätään maahan pudonneet omenat. Hän kertoo löytäneensä työn Autismisäätiön työvalmentajan kautta. ”Olen aikaisemmin tehnyt laitoshuoltajan hommia. Minulla on kotipuhdistuspalvelualan ja maatalouslomittajan koulutus. Pihahommiin opin äitini kanssa, joka oli talonmies.” Nina viihtyy omenien keruussa. Hän on muiden kerääjien tavoin tosi tyytyväinen, että saa työstä oikeaa palkkaa kymmenen euroa tunti. Tässä ryhmässä ollaan kokopäivätyössä noin 6–8 tuntia päivässä. Toisessa ryhmässä tehdään osa-aikatyötä. ”Sää on suosinut meitä, vaikka välillä on ollut kylmäkin. Se on pukeutumiskysymys”, Nina nauraa. Hänellä on kolme lasta, joille hän aikoo myös viedä omenia ja niistä tehtyä mehua. Tukilinja 5/2017 9 Yritys Omenasiepparit Oy, Helsinki Työntekijät Toiminnalla työllistetään toimintarajoitteisia työnhakijoita. Lahjoita omenia Ilmoittaudu lahjoittajaksi: http://omenasieppari.fi
Hyvä Rekku! Kurota, kurota.. kohta nappaa t ompun! 10 Tukilinja 5/2017 ”Kyllä tässä parempaa maailmaa kohti koko ajan mennään, omenakori kerrallaan.”
Laatumehua puutarhurin taidolla Omenoita kerää tällä hetkellä kaksi viiden hengen ryhmää, ja molempien ryhmien ohjaajilla on koulutus kehitysvammatyöhön. Maikku organisoi joukkoaan. Ensin tyhjennetään valkea kuulas -omenapuu. Omenat kerätään laatikoihin, sitten niistä erotellaan mehuksi kelpaavat. Muumiot eli ruskeat ja pilkulliset heitetään suoraan jätesäkkiin. Maikku kertoo valmistuvansa jouluna sosionomiksi. Hän löysi te-toimiston sivuilta tämän työn, ja innostui siitä niin, että suorittaa loput opintonsa etänä. ”Tämä on hyvä porukka. Hyvällä fiiliksellä hommat menevät hyvin eteenpäin”, hän tuumii iloisena. Punakanelipuun siimeksestä löytyy Veli Virtanen, 26. Hän löysi homman Helsingin kaupungin työvalmentajan kautta. Velillä on puutarha-alan koulutus Kiipulan opistosta, mutta opintojen jälkeen hän ei ole ollut ammattiaan vastaavassa työssä – paitsi nyt. ”Onhan tässä puutarhanhoitoakin, sillä me myös siistimme myös pihoja ja puutarhoja omenien keruun jälkeen”, Veli kertoo. Hän selvästi nauttii omenien parissa ahertamisesta. Rutiinilla ja voimalla hän saa pitkällä kepillä ravisteltua ison puun omenat alas. Kun häneltä kysyy, miten julkisuus on vaikuttanut – ovathan omenasiepparit ovat olleet hyvin esillä mediassa – Veli vastaa: ”Tosi mageeta!” Kuntosalia ei kaivata Milla Vauhkonen, 25, tulee Velin apuriksi. Toiset pitävät suojaverkkoa alla, etteivät omenat putoa nurmikon lomassa olevalle kiveykselle. Jos tulee yksikin kuhmu, omppu on kelvoton mehustettavaksi. Millalla on logistiikka-alan koulutus, ja hänkin sai tietää työpaikasta Autismisäätiön työvalmentajalta. ”No, onhan tämäkin työ tavallaan logistiikkaa, kun kerätään omenat, sitten ne siirretään pakettiautoon, joka vie ne mehustettavaksi ja sitten vielä toiseen paikkaan pullotettavaksi. Tässä ketjussa minä vastaan keruusta. Jätämme omenalaatikot pihan viereen odottamaan noutamista”, Milla selvittää. Atte Karvinen, 26, on varsinainen omenapuiden superravistelija. Keppi ylös ja kiinni omenapuun oksaan, pari kunnon ravistusta, niin johan omppuja putoilee. ”Tässä ei kuntosaleja enää tarvita”, Nina ilmoittaa auttaessaan Attea. Veli ja Atte (yllä) pitävät kangasta, Milla pudottelee omenia. Ninalle sää on pukeutumiskysymys, ja kunnon palkka motivoi töihin. Atella on rakennusalan perustutkinto, ja hän onkin ollut töissä jo sekä rakennuksilla että kuorma-auton kuljettajana. Helsingin kaupungin työvalmentaja ohjasi hänet tähän hommaan. ”Tämä on väliaikainen työ minulle. Etsin ja odottelen koulutusta vastaavia töitä”, Atte kertoo. Idea tuli Norjasta Kaiken takana on Susanna Pykäläinen. ”Viime vuoden ilmiömäinen omenasato ja massoittain hukkaan menevät omenat olivat mielessäni, kun törmäsin norjalaisen Anne Dubraun ideaan työllistää osatyökykyisiä henkilöitä omenanpoiminnassa ja hyötykäyttää ylijäämäomenat mehuna”, Susanna kertoo. Hän oli viime vuonna juuri valmistunut kirjallisuustieteen maisteriksi ja mietti, miten voisi työllistää itsensä, ettei joutuisi akateemiseen työttömyyskortistoon. ”Otin yhteyttä Anneen ja tutustuin Norjan toimintaan. Sain sieltä paljon vinkkejä ja rohkeutta alkaa kehittää ideaa. Selvittelin talven ja kevään aikana, miten toiminta kannattaisi järjestää käytännössä, ja keräsin hyvän porukan.” Toimintaa on jatkossa tarkoitus laajentaa Uudeltamaalta. Tähtäimessä ovat aluksi Tampereen ja Turun seudut. Tavoittena on myös kehittää toiminnasta ympärivuotista. Omenakausi kestää vain noin kolme kuukautta, mutta muuna aikana voisi keskittyä esimerkiksi kauppojen hävikkiruuan keräämiseen sekä muiden luonnonantimien hyödyntämiseen. Mehua saa erikoismyymälöistä ”Sipoon mehuasema on meille erinomainen yhteistyökumppani, jolla on kapasiteettia, joustavuutta ja mahtava asenne! ”, Susanna kehuu. ”Pullotus tapahtuu tällä hetkellä Hommanäsin kartanossa Porvoon lähellä, mutta selvitämme vaihtoehtoja, jotka vähentäisivät kuljetustarpeita.” Tavitien toimintayksikkö Tavian osatyökykyiset työntekijä kiinnittävät pulloihin etiketit, sitten ne lähtevät myytäväksi kahteen erikoismyymälään, Stockmannin Herkkuun ja Kansallismuseon museomyymälään. Yritys saa työntekijöilleen palkkatukea, mutta muuten Omenasieppari toimii yrityksenä omillaan. Työntekijät ovat kehitysvammaisia, autistisia tai sairauseläkkeellä. Monille heistä Omenasieppari on ensimmäinen työpaikka. Ei ihme, että mukaan ilmoittautuu jatkuvasti uusia lahjoittajia. Heitä on tavoiteltu somessa, kauppojen ilmoitustauluilla ja jakamalla lehtisiä postilaatikoihin. Osa Susannan työtä onkin soitella heille ja kysellä omenien kypsyyttä. ”Keräilijöiden hymyn ja ylpeyden näkeminen saa ajattelemaan, että kyllä tässä parempaa maailmaa kohti koko ajan mennään, omenakori kerrallaan.” Tukilinja 5/2017 11
Hygieniapassilla töihin TUKIKOHDE 12 Tukilinja 5/2017 24-vuotias Sanna käy osa-aikaisesti palkkatöissä ja työharjoittelussa. Takana on valmentavia opintoja.
– selkokoulutuksena. Tavoitteena oli opettaa neljän kolmetuntisen päivän aikana hygieniaosaamisen perusteet. Opetus oli toiminnallista ja perustui itse tekemiseen ja työvaiheiden havainnollistamiseen esimerkiksi kuvin. Validia järjesti osallistujille myös Elintarviketurvallisuusviraston kriteereiden mukaisen, selkokielisen testitilaisuuden. Kohderyhmänä olivat vantaalaiset, kehitysvammaiset nuoret aikuiset, jotka tarvitsevat hygieniapassin työllistyäkseen. Monelle heistä työllistyminen oli jäänyt juuri passin puuttumisen takia saavuttamatta. Siksi osallistujat olivatkin hyvin tyytyväisiä ja luottavaisia tulevaisuuteensa nähden. 10 oppilaan koulutuksen ja testin kustansi osallistujien puolesta Tukilinja. Haaveissa leipurin työ Koulutuksessa olivat mukana myös 24-vuotias Sanna, jolla on takanaan valmentava koulutus kotityöja puhtaanapitoalalle, sekä 33-vuotias Ari-Pekka, joka on koulutukseltaan artesaani. Ari-Pekka työskentelee palkkasuhteisessa työssä keittiöapulaisena Siimapuiston päiväkodissa. Työsuhde oli mahdollista jo aloittaa, koska hygieniapassin suorittamisesta sovittiin työsopimusta tehdessä. ”Tulevaisuudessa haluan leipuriksi. Koulutuksesta saa myös yleissivistystä”, Ari-Pekka kertoo. Sanna on töissä Hoitokoti Iltatähdessä sekä Kommunikointikeskus Arki Oy:ssä. Suoritettuaan hygieniapassin Sanna toivoo työnkuvansa laajentuvan. Hän kertoo naurussa suin olevansa innoissaan päästessään koulutukseen: ”Minua kiinnostaa ruoanlaitto ja olen aina viihtynyt keittiössä.” Sanna ja Ari-Pekka saavat kumpikin eläkettä 760 euroa/kk. Eläkeläisen lisätulojen sallittu raja on tällä hetkellä 743,84 euroa/kk, joten heidän palkkansa pysyy jatkossakin tämän rajan sisällä. Sellaisenakin se tuo heille merkittävän lisän kuukausituloihin. Passi vaativampiin tehtäviin Koulutuksessa oli Validian kouluttajan lisäksi avustamassa kaksi Vantaan kaupungin vammaisten työvalmentajaa, joiden työnä on etsiä sopivia työpaikkoja osatyökykyisille työnhakijoille sekä auttaa töiden oppimisessa. He kertoivat, että hygieniapassitestin suorittaneiden mahdollisuudet työelämässä laajenevat ja osa koulutettavista pääsee etenemään työssään. Vantaan kaupungilla on tarjota räätälöityä ja tuettua palkkatyötä päiväkotienja koulujen keittiöistä. Työnä on avustavia työtehtäviä, kuten aamupalan, lounaan ja välipalan valmistelua sekä astiatiskistä huolehtimista. Ilman hygieniapassia mahdollisuus näihin vaativampiin työtehtäviin ei kuitenkaan aukea. 33-vuotias artesaani Ari-Pekka on palkallisessa osa-aikatyössä keittiöavustajana. Tukilinja rahoitti hygieniapassikoulutuksen 10 osatyökykyiselle vantaalaiselle. Monille työllistyminen oli juuri passin puutteen vuoksi jäänyt saavuttamatta. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna KURSSIN ALKAESSA monta silmäparia katsoo innostuneena Validian erityisopettaja Hanna Ruotsalaista, joka kertoo miksi hygieniapassia tarvitaan: ”Elintarviketyöntekijällä täytyy olla hygieniapassi. Täytyy osata mitata valmiin sopan oikea lämpöaste, salaatin oikea kylmyys ja osata käsitellä elintarvikkeita niin, että mikrobeja ei synny.” Nykyisin hygieniapassia vaaditaan käytännössä jokaisella alalla, missä käsitellään, valmistellaan tai tarjoillaan helposti pilaantuvia elintarvikkeita. Työnhakijoille se on pakollinen, omakustanteinen panostus. Vantaan kaupungin työvalmentajat toteuttivat alkusyksynä Validia Ammattioppilaitoksen kanssa omakustanteisen hygieniapassikurssin Tukilinja 5/2017 13 HYGIENIAPASSI = Pakkaamattomia, helposti pilaantuvia elintarvikkeita käsittelevän henkilön on osoitettava elintarvikehygieeninen osaamisensa. Kurssin ja testin yhteishinta on noin 80–120 euroa. ”Tulevaisuudessa haluan leipuriksi. Koulutuksesta saa myös yleissivistystä.”
TUKIKOHDE Voimaa harrastuksista Hanna harrasti ennen sairastumistaan innokkaasti kilpatanssia. Tanssiminen jatkuu nyt yksityisillä tanssitunneilla, joiden kuluissa auttaa Tukilinjan apuraha. TEKSTI Minna Korva-Perämäki KUVA Petteri Löppönen KOLMEN LAPSEN ÄITI Teija Hänninen, 38 v., kertoo tyttärensä Hannan olleen vielä viisi vuotta sitten terve, iloinen ja liikunnallinen tyttö, joka kävi tanssimassa kavereidensa kanssa diskoa ja paritansseja Oulun Telemark Teamin harrasteryhmissä ja kuului tanssikoulu Sulavan street-kilpatanssiryhmään. Hanna oli harrastuksestaan niin innoissaan, että kulki äidin mukana myös lavatanssitunneilla. ”Iltaisin koulun jälkeen hän valtasi olohuoneen ystäviensä kanssa ja suunnitteli mitä ihmeellisimpiä tanssikoreografioita”, Teija Hänninen kertoo. Tanssiharrastus kuitenkin jäi Hannan sairastuttua mitokondrioiden toimintahäiriöön eli MELAS-sairauteen. Kun elämänmuutos vei tanssikaverit ympäriltä, tarvitaan perheeltä panostusta elämän laadun ja sosiaalisen elämän ylläpitämiseen. Tukilinja tuli avuksi myöntämällä Hannalle harrastusapurahan tanssitunteihin ja keilaukseen. Hyvä arki tärkeää Hanna oli ennen sairastumistaan eloisa ja liikkuva tyttö. Sisua on nyt tarvittu uusiin haasteisiin. Ammatikseen vanhustyötä tekevä ja Hannan omaishoitajana toimiva Teija kertoo tyttärensä syövän päivittäin yli 30 tablettia sekä pistävän itse reippaasti säännölliset insuliinit. ”Hannan sairaus on iskenyt lujaa. Epilepsia ja epätyypilliset aivoinfarktit eli stroket ovat runnoneet Hannan terveyttä niin, että tytöstä on tullut hidas ja hänen puheensa on epäselvää. Siksi päädyin siihen, että kerron itse Hannan sairaudesta ja hänen harrastuksistaan”, Teija kertoo. Vaikka hän ja muut lähipiirin aikuiset tietävät sairauden vakavuuden ja sen arvaamattoman etenemistahdin, Teija ei halua päästää stressiään ja murhettaan näkymään lastensa arjessa. ”Meillä mennään eikä meinata, mutta aina sillä varauksella, että Hannan tilanne voi muuttua silmänräpäyksessä. Sairaus näkyy esimerkiksi veren sokeriarvojen seuraamisessa ja verkkaisessa elämäntahdissa, mutta emme me tee siitä niin sanotusti numeroa.” Avustaja tukena Vielä pari vuotta sitten normaalisti liikkuneen Hannan sairaus on nyt edennyt niin, että kotiin tarvitaan vammaispalvelun muutostöitä ja apuvälineitä. Liikkumisessa ovat apuna pyörätuoli ja taksi. Avustaja on ollut Hannan tukena viime kesästä asti ja käy hänen kanssaan koulussa ja vapaa-ajalla esimerkiksi elokuvissa. Koulupäivän pituus on lyhentynyt muutamaan tuntiin päivässä. ”Hanna tarvitsee apua esimerkiksi vaatteiden pukemisessa ja sanojen hahmottamisessa. Hänen lääkityksensä on tällä hetkellä niin kova, että hän nukkuu 12 tuntia yössä, ja kahden tunnin päiväunet ovat tarpeen lyhyenkin rasituksen jälkeen.” Iloa harrastuksista Raskaan ja vaativan arjen vastapainoksi tarvitaan hyviä kokemuksia, iloa ja elämänuskoa. Niitä löytyy koko perheelle perhekuntoutusjaksoilta ja minilomilta. Yhdessä käydään myös lähiseudun konserteissa ja lasten harrastusriennoissa. ”11ja 16-vuotiaat poikani harrastavat aktiivisesti lentopalloa, joten kuljemme Hannan kanssa katsomassa heidän turnauksiaan”, Teija kertoo. Kotona Hanna rakastaa pelata Kimbleä ja leipoa mokkapaloja Tuula-mummun kanssa. Tanssikaan ei ole äidin mukaan jäänyt: ”Kun Hannan vointi taas vähän vahvistuu, varaan hänelle Tukilinjan myöntämällä 800 euron harrastusapurahalla yksityisiä tanssitunteja. Lisäksi Tukilinja myönsi tyttärelleni 100 euron tuen keilaamiseen, joten meillä on edessä paljon ihania kokemuksia Hannan kanssa.” Arjen haasteet unohtuu, kun pensselin käteen saa! 14 Tukilinja 5/2017 ”Meillä mennään eikä meinata, mutta aina sillä varauksella, että Hannan tilanne voi muuttua silmänräpäyksessä.” MELAS = Lihastauteihin kuuluva mitokondriosairaus.
Tukilinja 5/2017 15 Tuen saaja Hanna Hänninen, 14 v, Kempele. Tuen tyyppi Harrastusapuraha. Käyttökohde Tanssi ja keilailu. 14-vuotiaalle Hannalle tanssi on aina ollut tärkein harrastus.
Celia-kirjasto siirtyi nettiin Entinen Näkövammaisten kirjasto, nykyinen Celia, on muuttunut kaikkia lukemisesteisiä palvelevaksi asiantuntijakeskukseksi. Monille näkövammaisille tämä on tuonut uusia haasteita. TEKSTI Kirsti-Sisko Salonen KUVA Celia 16 Tukilinja 5/2017 ”Iäkkäät näkövammaiset kokevat muutoksen vaikeaksi.” Ennen äänikirjat tilattiin puhelimitse ja posti toi cd-kirjat kotiin. Nyt on opeteltava netin kautta toimiminen tai asioitava lähikirjastossa.
UUTISIA Keskuspuistossa opiskelevalle Jevgeni Metsille opiskelijavaihto oli ensimmäinen reissu ulkomaille. PALKINTOJA HYVÄSTÄ TYÖSTÄ Keskuspuiston ammattiopistolle myönnettiin elokuussa opiston toteuttamista kansainvälisistä opiskelujaksoista Opetushallituksen laatumerkin, liikkuvuusakkreditoinnin. Se mahdollistaa opistolle jatkossa kevyemmän hakumenettelyn kansainvälisten opiskelijaja työssäoppimisjaksojen rahoitukseen. Keskuspuiston ammattiopisto on lähettänyt opiskelijoita ulkomaanjaksoille jo 2000-luvun alusta. Euroopan tasolla erityisopiskelijoiden osallistuminen kansainväliseen vaihtoon on edelleen harvinaista. Opiston mukaan onnistuneen jakson reseptinä on 2 viikon maksimipituus, tarkka ennakkosuunnitelma, tukihenkilön mukanaolo sekä 24/7 puhelinpäivystys. Helsinkiläinen vammaisten työja päivätoiminnan asiakas Väinö Tirkkonen sai kesäkuussa ansioituneen kansalaisen Helsinki-mitalin. Mitali myönnettiin ensimmäistä kertaa kehitysvammaiselle henkilölle. Tirkkonen työskenteli palkkatyösuhteessa hampurilaisravintolassa 20 vuoden ajan, ja vastaanotti myös Helsingin Sanomien Työelämäsankarin tittelin vuonna 2012. VAMMAISLAIT UUDISTUMASSA Suomen vammaislainsäädäntö, jolla säädetään vammaisuuden perusteella järjestettävistä erityispalveluista, uudistuu tänä syksynä. Laissa yhdistetään ensimmäistä kertaa kehitysvammalaki ja vammaispalvelulaki. Uutta on myös pyrkimys kehittää henkilökohtaista apua ja lyhytaikaista huolenpitoa sekä uutena palvelumuotona valmennusta ja tukea. Sote-uudistuksen jälkeen vammaispalveluista vastaa maakuntahallinto. Kahden selvityksen pohjalta ns. Valas-työryhmä laatii lain, jonka hallitus antaa syksyn 2017 aikana eduskunnan käsiteltäväksi. Lain on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2019. CELIA ON LUKEMISESTEISILLE suomalaisille suunnattu valtion kirjasto, jota hallinnoi opetusja kulttuuriministeriö. Sen käyttö tapahtuu nykyään oman lähikirjaston ja netin kautta. Viime vuosina Celian asiakaspalvelu on siirtynyt osaksi lähikirjastojen palvelua, ja äänikirjoja lainataan ja kuunnellaan enenevästi verkon kautta asiakkaiden omilla tietokoneilla. Suosittua on myös käyttö iOSja Android-älylaitteilla ilmaisen Pratsam Reader -sovelluksen kautta. Daisy-soittimia, joilla kirjoja ennen useimmiten kuunneltiin, lainaa nykyään Näkövammaisten liitto. Celian asiakasmäärä kasvoi erityisen voimakkaasti noin 10 vuotta sitten, kun äänikirjojen Daisy-formaatti ja digitalisaatio mahdollistivat tehokkaamman lainauksen, ja palautettavista cd-levykopioista voitiin luopua. Asiakaspalvelu kirjastoihin Celialla on tällä hetkellä noin 35 tuhatta asiakasta. Noin puolella asiakkaista on näkövamma tai muu näköön liittyvä syy käyttää Celian palveluita ja joka viidennellä asiakkaalla on lukivaikeus. Lopuilla on jokin muu toimintarajoite, joka vaikeuttaa lukemista. Celia on satsannut viime vuosina muiden julkisten laitosten tapaan digitaalisiin palveluihin. Samaan aikaan sen määrärahoja on leikattu neljänneksellä, mikä on merkinnyt henkilökunnan ja perinteisten palveluiden, kuten kävijäpalvelun ja kohomateriaalien karsimista. Celia kannustaakin nyt asiakkaitaan käyttämään verkkopalvelua ja asioimaan lähikirjastojen kautta. Etenkin iäkkäät näkövammaiset kokevat muutoksen vaikeaksi, sillä he ovat tottuneet asioimaan suoraan Celiassa joko puhelimitse tai sähköpostitse, ja odottamaan, että posti kuljettaa kirjat kotiin. Lähikirjastoon mennäkseen moni heistä tarvitsee avustajan ja taksikyydin, mikä on suuri muutos entiseen. Celiassa ymmärretään, etteivät kaikki asiakkaat pysty itsenäisesti käyttämään myöskään verkkopalvelua. ”Emme pakota ketään ottamaan käyttöön Celianettiä, mutta jos ne ihmiset käyttävät sitä, jotka voivat, voimme palvella paremmin niitä, jotka tarvitsevat apua”, Celian asiakkuusjohtaja Minna von Zantsen kertoo. Celianetissä ongelmia Apua tarvitaankin, sillä moni näkövammainen tietokoneen käyttäjä pettyi kevättalvella 2017 toteutettuun Celianetin uudistukseen. Uudesta lainausjärjestelmästä poistui joitakin heille tärkeitä ominaisuuksia, joita aiemmassa järjestelmässä oli. Yksi tällainen ominaisuus oli Oma kirjahylly -toiminto. Kirjojen haku sekä lainaus sokeiden ja heikkonäköisten tietoteknisillä apuvälineillä muuttui myös konstikkaaksi – joillakin apuvälineillä tai niiden yhdistelmillä jopa mahdottomaksi. Von Zantsen tunnustaa ongelmat, ja kertoo niiden johtuvan osittain siitä, ettei Celiassa enää tunneta näitä apuvälineitä riittävän hyvin. Celian aineistoja kun käytetään nykyään useimmiten asiakkaan omilla laitteilla. Celia lupasi korjauttaa lainausjärjestelmässään olevat virheet ja jatkaa verkkopalvelun kehittämistä ottaen mahdollisuuksien mukaan huomioon saamansa palautteen. Tavoitteena oli julkaista korjattu, näkövammaisille esteetön versio syyskuussa. Ajankohtaisen tilanteen ja neuvot ongelmiin voi tarkistaa Celianetistä sivulta ”Celianetin ongelmia”. Kuules Rekku, lukeminen ei ole koskaan pois muodista! Tukilinja 5/2017 17 Celian äänikirjat Formaatit • Daisy on kansainvälinen, rakenteinen äänikirjaformaatti. Celiassa se on käytössä cd-äänikirjoissa ja e-kirjoissa. • Luetus on kotimainen NKL:n äänikirjaformaatti, jolle Celiassa tehdään e-oppimateriaalit. Miten luetaan? • Daisy-formaattiin tehtyjä äänikirjoja voi käyttää cd-levyltä tai verkkopalvelun kautta. Käyttö edellyttää laitetta tai tietokoneohjelmaa/sovellusta, jolla voi kuunnella mp3-muotoista tiedostoa. • Celian cd-äänikirjoja voi lainata toistaiseksi kirjastojen ja joidenkin vammaisalan toimijoiden, kuten hoivakotien, ohella myös suoraan Celiasta. Daisy-lisäominaisuuksia voi hyödyntää vain Daisy-yhteensopivilla laitteilla ja ohjelmilla.
Kyselimme kolmelta yhteiskunnalliselta ajattelijalta, millaista Suomea voimme odottaa 100 vuoden kuluttua vammaisten näkökulmasta. Kokosimme vastauksista kaksi perusvaihtoa – hyvän ja huonon Suomen vuonna 2117. TEKSTI Kaisa Rautio KUVAT Emma Kantanen Terveyttä ja robotiikkaa! KOKO VÄESTÖN KANNALTA on helppo kuvitella ihanneyhteiskunta: Siinä kaikkien perustarpeet on täytetty. Meillä on tarpeeksi puhdasta vettä juotavaksi, terveellistä ruokaa syötäväksi, hyvä asuinpaikka, taloudellisesti turvattu elämä ja mielekästä tekemistä. Ihmiset ovat tasa-arvoisia, terveitä ja onnellisia ja he elävät aiempaa vanhemmiksi. Ihannetulevaisuudessa eletään myös kestävästi. Ympäristön ja ihmisten hyvinvointiin 18 Tukilinja 5/2017 Heitä haastattelimme: ELINA HILTUNEN futuristi RISTO LINTURI tulevaisuudentutkija SIMO VEHMAS vammaistutkimuksen professori SUOMI VUONNA 2117?
kiinnitetään huomiota, aurinkoenergiaa hyödynnetään nykyistä voimakkaammin ja ilmaston lämpeneminen on pysäytetty. Ilmaa on hyvä hengittää ja voimme edelleen nauttia vuodenaikojen vaihtelusta. Futuristi Elina Hiltunen ajattelee, että tulevaisuuden Suomessa asuu eri puolilta maailmaa tulleita ihmisiä. On tilaa ajatuksille ja kunnioitetaan erilaisia ihmisiä. Kulttuurien sekoittumisen seurauksena on syntynyt uudenlaisia tapoja toimia. Hiltunen näkee maahanmuuton olevan olennainen osa Suomen kehitystä – muussa tapauksessa suomalaisia ei ehkä enää sadan vuoden päästä ole, sillä syntyvyys on kantaväestön osalta ollut maassamme jo pitkään alhainen. Yhteiskuntatieteellisen vammaistutkimuksen professori Simo Vehmas pitää mahdollisena, että sadan vuoden päästä elämme tilanteessa, jossa valtioita ja rajoja ei enää ole. Kaikki ovat yhtä suurta ihmiskuntaa. Kaikki ihmiset otetaan alusta alkaen ja kyseenalaistamatta mukaan ”Sairautta ja vammaisuutta ei enää juurikaan ole. Robotit auttavat arjen sujumisessa.” Tukilinja 5/2017 19
osaksi yhteiskuntaa, ja ihmiset saavat elää vapaasti itseään toteuttaen. Erilaisuutta ja monimuotoisuutta arvostetaan. Kauniit ja terveet? Miten vammaiset sitten otetaan ihanneyhteiskunnassa huomioon? Suomalainen tietotekniikka-alan konkari ja tulevaisuudentutkija Risto Linturi ja Elina Hiltunen pitävät mahdollisena, että sairautta ja vammaisuutta ei enää sadan vuoden kuluttua juurikaan ole. Ja mikäli on, ihmisiä voidaan hoitaa niin hyvin, että vammojen ja sairauksien kanssa eläminen on paljon helpompaa kuin nykyisin. Heidän mielestään lääketiede eli lääkkeet, kirurgia ja hoitomuodot kehittyvät paljon sadan vuoden aikana, ja tuloksena on se, että likimain kaikki sairauden ja vammat voidaan hoitaa tai parantaa. Erilaisia vammoja pystytään myös ehkäisemään ja uudenlaisilla lääkkeillä ihmisiä voidaan hoitaa entistä tarkemmin ja yksilöllisemmin. Jos ihminen esimerkiksi syntyy ilman kättä, hänelle voidaan kasvattaa käsi. Ihmisille voidaan myös kasvattaa ja siirtää soluja ja osia vaurioituneitten tilalle. ”Varaosamateriaali” voi olla lähtöisin ihmisestä itsestään, sitä voidaan kasvattaa laboratoriossa tai valmistaa teollisesti vaikkapa 3D-tulostimilla. Geenitestien avulla geenipoikkeamien ja sairauksien havaitseminen voidaan tehdä jo varhaisessa vaiheessa, ja niitä osataan hoitaa esimerkiksi geeniterapian ja kantasoluhoitojen 20 Tukilinja 5/2017
avulla. Geeniterapiassa sairauksia hoidetaan tai ehkäistään geenien siirrolla. Geenimuuntelulla voidaan puolestaan ehkäistä perinnöllisten sairauksien siirtyminen jälkipolville. Ihmisen ja koneen yhteiseloa Vammaisuuden vaikutuksia tulee vähentämään myös proteesien ja apuvälineiden kehitys. Keinotekoiset tukirangat auttavat vammautuneita liikkumaan, ja apuvälineet ovat helposti kiinnitettäviä ja irrotettavia. Keinoelimet ja -raajat ovat yhä hienovaraisemmin osa ihmistä, jolloin ihminen ja kone voivat olla osa samaa kehoa. Ihmisruumiiseen voidaan upottaa myös elektroniikkaa niin, että ihmisen aivot yhdistyvät häneen liitettyyn koneeseen ja tietoverkkoon. Näin ihmiset pääsevät suoraan hyödyntämään koneita, toimimaan niiden kanssa, antamaan ja ottamaan vastaan käskyjä, saamaan ja jakamaan tietoa – ja kommunikointi tapahtuu yhtä nopeasti ja sujuvasti kuin signaalien välitys ihmisen hermostossa. Sadan vuoden päästä elämämme on helpompaa myös sen takia, että robotit auttavat ihmisiä arjen sujumisessa. Pitkälle kehittyneen tekoälyn avulla robotit pystyvät toimimaan itsenäisesti ja oppivat nopeasti uusia asioita ja toimintoja. Tästä hyötyvät etenkin toimintarajoitteiset ihmiset, kuten vammaiset ja vanhukset. Simo Vehmaksen mielestä ihanneyhteiskunnassakin sairaudet ja vammat ovat yhä olemassa, mutta niihin löytyy apua. Ihmiset myös hyväksyvät nykyistä paremmin ihmisten erilaisuuden ja arvostavat monimuotoisuutta. Ilmastonmuutos tuo puutteen OLEMME KULUNEIDEN 100 vuoden aikana nähneet, miten ihmisten elintaso ja tasa-arvo on Suomessa parantunut. Kehityksen suunta voi kuitenkin vaihtua nopeastikin ilmastonmuutoksen, taloudellisen niukkuuden ja arvojen muutoksen myötä. Risto Linturi pitää mahdollisena tulevaisuutta, jota leimaavat konfliktit sekä romahtaneet yhteiskunnat ja jossa osaamista ei käytetä tasaisesti kaikkien hyväksi. Moneen edellä luetelluista kehitysaskeleista, kuten robotiikkaan ja geenimanipulaatioon, liittyy myös eettisiä ongelmia. Minkälainen olisi maailma, jossa kaikki ihmiset ovat terveitä ja kauniita? Olisiko elämä siellä ikävää ja yksiulotteista? Miten erilaisia kohdellaan? Vaikka robottien ja geenimanipuloinnin hyödyntämisen pelisääntöjä pyritään miettimään maailmanlaajuisesti, yksimielisyyttä voi tässäkin olla vaikea löytää. Laitoksiin tai kaduille Simo Vehmas näkee niukentuvissa oloissa mahdolliseksi paluun kovaan yhteiskuntaan, jossa vain rikkaiden ja vaikutusvaltaisten vähemmistö elää hyvin ja julkinen terveydenhoito on romahtanut. Vammaiset, sairaat ja vanhukset sijoitetaan taas pois näkyvistä laitoksiin, jotka suunnitellaan taloudellisen tehokkuuden ja palveluja tarjoavien suuryritysten näkökulmasta. Nämä laitokset ovat kuin samasta muotista, ja pahimmillaan keskitysleirimäisiä paikkoja. Sairaiden ja vammaisten ihmisten syntymistä pyritään myös estämään, koska ajatellaan, että ihmisen pitää olla tuottava ja hyödyllinen. Elina Hiltuselle suurin uhka on ilmastonmuutos: Sadan vuoden päästä jälkeläisemme voivat elää maailmassa, jossa saastuminen on jatkunut ja ilmaston lämpeneminen edennyt. Merten pinta-ala on kasvanut ja maa-alat pienentyneet. Käyttökelpoista vettä löytyy vain vähän, ruoasta on pula ja ihmiset kamppailevat resursseista. Eletään keskellä sekasortoa, jossa heimot taistelevat toisiaan vastaan. Terveydenhoitoa ei juurikaan ole ja elämä on selviytymistaistelua. Sellaisessa maailmassa ei sairaille, vammaisille ja vanhuksille ole tilaa. Pahin uhkakuva on sellainen, jossa ihmisiä ja eläimiä ei enää edes ole. Sotien, tautien ja ympäristökatastrofien seurauksena elämää löytyy enää mikrobitasolla. Valitsemme tien itse Mitä tällaisten uhkakuvien estämiseksi voidaan tehdä? Simo Vehmas kehottaa lukemaan ja harjoittamaan monipuolista ajattelua, joka pakottaa ottamaan itselle vieraan näkökulman asioihin. Hän kannustaa meitä kyseenalaistamaan tottumuksiamme ja ajatuksiamme. Toisen osaan asettuminen ja luova ajattelu voivat auttaa suuntaamaan kohti parempaa yhteiskuntaa. Elina Hiltunen pitää ympäristön kunnioittamista ja suojelua kaikkien ihmisten ensisijaisena tehtävänä tulevaisuutta ajatellen. Ilman puhdasta vettä ja ilmaa ei ole elämää, ja kun ihmisten perustarpeet ovat uhattuina, alkaa helposti anarkia. Ympäristön suojelussa poliitikoilla ja lainsäätäjillä on tärkeä rooli, mutta jokainen ihminen voi hänen mukaansa vaikuttaa kehitykseen omalta osaltaan. Ympäristön ja yhteiskunnan kehityksen suunta riippuu monesta tuntemattomastakin tekijästä, mutta eniten siihen vaikuttavat ihmisten toiminta ja sitä ohjaavat arvot. Eli me itse. Tukilinja 5/2017 21 ”Ilman puhdasta vettä ja ilmaa ei ole elämää, ja kun ihmisten perustarpeet ovat uhattuina, alkaa helposti anarkia.”
TULILINJALLA / KOLUMNI Pekka Heikkinen Kuka? Pekka Heikkinen, 47, Tampere Toimintarajoite Käyttää pyörätuolia. Ammatti Näyttelijä. 22 Tukilinja 5/2017 ”Yhdessä ohikiitävässä hetkessä ventovieras käsi tarttuu reppuuni kiinni ryöstötarkoituksessa.” Se tavallinen päivä – luulin SEURAA SEISAHTUNUT hetki. Herra ryöstöherra seisoo lamaantuneena paikoillaan ja keräilee sitten lattialta kamojaan. Luon ensisilmäyksen häneen. ”Suomalaisen näköinen”, alta kolmenkymmenen. Silmien kiillosta ja hampaiden kunnosta päätellen roinaa on vedetty. Katse minua kohti on oudolla tavalla syyttävä. Miksi yritit viedä omaisuuteni? vastaan silmäykselläni. Minut valtaa vihan sijasta sääli. Miksi löin? Olisivatko reppu, lompakko, tietokone ja lääkkeet olleet pelastettavissa ilman hetkellistä väkivaltaa? Ikäväkseni on todettava, että ei: sinne olisi reppu mennyt kaupungin vilinään. Nainen huutaa vieressä, että nyt paikalle poliisi. Hän on nähnyt kaiken. Ryöstön yrityksen vai oikean koukkuni? Reaktioni hämmästyttää: En halua jäädä paikalle selvittämään mitään. Haluan vain pois, tasoittamaan tunteitani. Kuka vei, kuka löi? Tämä tapaus saattaa vääntäytyä vaikka mihin suuntaan. Kohta istun itse syytetyn jakkaralla selvittelemässä väkivallan tekosiani. Reppuani tiukasti sylissä puristaen, korkean pulssin saattelemana kelaan nopeasti ihmisvilinään. Reppu säilyi, mutta koen tehneeni jotain perustavanlaatuisesti väärin ja periaatteitani vastaan. Ei kukaan ole lyönnin arvoinen. YSTÄVIENI SEURASSA tarve käsitellä asiaa oli illan mittaan suuri. Kyselin mielipiteitä. Joidenkin mielestäni tein ehdottomasti oikein suojellessani kaikkea repussa ollutta omaisuuttani. Keinoista viis. Heidän mielestään nasakka oikea koukku oli ehdottomasti oikeutettu. Mietimme, millä muulla keinolla tilanne olisi ollut ratkaistavissa, kun puheelle ei ollut aikaa. Soimasin itseäni myös aikoinaan hankituista itsepuolustustaidoistani. Refleksit tuntuvat vieläkin olevan vaarallisen pinnalla. Entä jos aurinkolasit olisivat puhkoneet rosvon silmän? Entä jos ryöstäjä olisi ollut pieni tyttö vailla ruokaa, ja olisin huitaissut hänet tajuttomaksi? Kuuluinko nyt joukkoon, jota olen aina halveksinut? Kysymykset vaivasivat mieltäni koko illan. Tarvitsin ystävien tyynnyttelevää vaikutusta. Onneksi on ystäviä. Tapaus vaivaa minua vielä viikkojenkin jälkeen. Kummittelee ja tulee uniin. Näinä aikoina väkivalta on saanut kauhistuttavat mittasuhteet Suomessakin. Mutta entäpä, jos puolustat omaasi ja omiasi. Missä menee raja? Kamalissa kuvitelmissani olen ylittänyt sen rajan, joskin jossain määrissä oikeutetusti. Askarruttaa kovin. MUTTA SEN tiedän, että paha on tulla multa reppua ottamaan. ON TAVALLINEN torstaipäivä elokuun puolessavälissä. Kello lienee kahden kieppeillä. Juna on tuonut minut juuri Helsinkiin. Aurinko yrittää kurkkia pilven lomitse ja olotilaani voi helposti kutsua vähintäänkin kohotetuksi. Edessä on sydänystäväni merkkipäivät ja meitä on tulossa monta. On yhteisen juhlan aika, ja kaikki on vielä oikein hyvin. Kelailen kaikessa rauhassa reppu sylissäni rautatieaseman halki kohti pääovia. Sekunnissa kaikki ei enää olekaan kovin hyvin. Yhdessä ohikiitävässä hetkessä ventovieras käsi tarttuu reppuuni kiinni ryöstötarkoituksessa. Olinhan minä tällaisen tapahtuman tiennyt olevan mahdollinen liki 20 vuoden pyörätuolitaipaleellani, mutta vaikea sitä oli todeksi uskoa. Ennen kuin ehdin järjellä rekisteröidä silmänräpäyksessä ohi kiitäneen tapahtumaketjun, tartun vasemmalla kädelläni ryöstävän käden ranteeseen tiukasti vääntävällä liikkeellä niin, että agressiivisen ryöstäjän kellon hihna sinkoutuu pitkin aseman lattiaa. Seuraava refleksini on minulle yhä vielä suurempi mysteeri: Oikea koukkuni läsähtää voimakkaasti suoraan anastajan vasempaan ohimoon. Aurinkolasit lentävät rikkoutuneina kaaressa repien oikean käteni rystyset verille. Sitten kaikki on levällään ja ohi. Reppu tukevasti sylissä. Minulla oikea käsi tukevasti lukkonyrkissä, vielä verisenä.
TUKIKOHDE Yhdellä jalalla ponnistaja Veera Priha opiskelee johdon assistentiksi ja treenaa proteesin kanssa juoksemista. Talvilajina on laskettelu. ”Priha on perheessään ainoa, joka ei ole juossut kokonaista maratonia. Se on edelleen tähtäimessä.” Opiskelija Veera Priha pitää lihaskuntoa yllä juoksemalla ja laskettelemalla. Tukilinjan ja VAU ry:n yhteistyöllä hän hankki lasketteluvälineet. TEKSTI JA KUVA Lauri Jaakkola JOULUKUUN 6. päivä 2017 Suomi juhlii sadan vuoden taivaltaan itsenäisenä valtiona. Helsinkiläiselle Veera Prihalle, 27, tuolla päivällä on hieman erityyppinen merkitys. Silloin tulee kaksi vuotta täyteen siitä, kun hänen elämänsä muuttui. Kuten lukemattomat muutkin suomalaiset, Priha vietti itsenäisyyspäivän iltapäivää 2015 Tuntematonta sotilasta televisiosta katsoen. Ennen Linnan juhlien tv-lähetyksen alkua Priha lähti kävelylenkille pimenevään ja sateiseen alkuiltaan. Tällä kohtalokkaalla kävelylenkillä Priha jäi rekan alle ja rengas murskasi hänen oikean jalkansa. Hengenlähtö oli lähellä, mutta lopulta Priha joutui luopumaan ”vain” oikeasta jalastaan polvesta alaspäin. Keväällä 2016 Priha pystyi aloittamaan kävelemisen harjoittelun, minkä jälkeen asiat ovat edenneet jopa hämmästyttävän nopeasti. Siitä kertoo se, että jo syksyllä Priha haki Tukilinjan ja Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n Startti-stipendiä lasketteluvälineiden hankintaan. ”Myyjä sanoi välineitä ostaessani, että tuskin laskeminen onnistuu, mutta eihän siinä ollut mitään ongelmaa”, sanoo Priha. Viime talvena hän kävi laskemassa Porvoon Kokonniemessä ja Hollolan Messilässä. Eivätkä liikuntakokeilut proteesin kanssa rajoittuneet lasketteluun. Jo varhaisessa vaiheessa kuntoutumistaan Priha bongasi YouTubesta videon oululaisesta paratriathlonistista Jussi Lotvosesta, mikä herätti ajatuksen juoksemisesta. Lotvonen on yhdessä toisen proteesiurheilijan, lumilautailija Matti Suur-Hamarin kanssa auttanut Prihaa eteenpäin. Suur-Hamarin kanssa Priha on käynyt muun muassa seinäkiipeilemässä. Tavallisen arkiproteesin lisäksi Prihalle on teetetty myös juoksuproteesi ja kesällä 2017 hän juoksi puolimaratonin, 21 kilometriä. Priha sanoo olevansa perheessään ainoa, joka ei ole juossut kokonaista maratonia. Se on edelleen tähtäimessä. ”Ensimmäinen puolimaraton proteesin kanssa oli yllättävän raskas ja jalkaa särki aika lailla. Eli ei ehkä ihan ensi kesänä ole vielä maratonin aika, vaan vähän myöhemmin”, Priha pohtii. Hän on käynyt myös melomassa ja hiihtämässä sekä kokeillut erilaisia tanssimuotoja. Parhaillaan hän pohtii, miten jalkapallon pelaaminen onnistuisi. Vaikka Prihalla on nuoruudestaan asti kilpasuunnistajataustaa, on liikkuminen vammautumisen jälkeen itse asiassa vain lisääntynyt ja monipuolistunut. ”Olen aina tiennyt, että liikkuminen on äärimmäisen tärkeää terveyden kannalta, mutta nyt se tärkeys on entisestään korostunut esimerkiksi lihaskunnon ylläpitämisen osalta. Olen oppinut myös arvostamaan monipuolista liikkumista entistä enemmän. Onhan se hauskempaakin, kun kokeilee erilaisia lajeja melomisesta kiipeilyyn.” Veera Priha opiskelee Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa johdon assistentiksi ja työskentelee parhaillaan presidentin kansliassa. Tukilinja 5/2017 23 Tuen saaja Veera Priha, 27, Helsinki Tuen tyyppi Startti-stipendi Käyttökohde Lasketteluvälineet.
Tukipointti Teksti: Sara Liukkonen apurahat@tukilinja.fi Blogi: Tukipointti (www.tukilinja.fi) Tukitoiminta kasvaa TUKITOIMINNAN PUHELIN on soinut kuluneen kesän aikana tavallista useammin. Hakemuksia tulee tällä hetkellä lähes kolminkertainen määrä vuoteen 2011 verrattuna, jolloin aloitin tukitoiminnassamme työskentelyn. Yhä useammat ihmiset ovat löytäneet Tukilinjan esimerkiksi eri yhteistyöverkostojen kautta. Hakemisen helpottuminen – sähköinen hakukaavake sekä kohdekohtaiset hakuohjeet – on sekin varmaan kasvattanut hakemusmääriä. Mutta hakemukset ovat myös monipuolistuneet: Tukilinjalta haetaan entistä enemmän esimerkiksi yrittämisen ja ammattimaisen harrastamisen apurahoja. Yhteistyöverkostojemme kautta olemme nykyään mukana myös monenlaisessa tasa-arvoa tukevassa toiminnassa, kuten vammaisten päivän DiDa-juhlan järjestämisessä Helsinkiin, Ruoholahden kauppakeskukseen 3.12. Työtä siis riittää, ja meille hakemuksia lähettäneet tai tänne soittaneet ovat ehkä huomanneet, että puheluihin ja viesteihin vastaa nyt kolme henkilöä: tukitoiminnan koordinaattori Kirsi Tuovinen keskittyy yksityishenkilöiden hakemuksiin. Myös Sanna Nupponen käsittelee yksityishenkilöiden hakemuksia, vaikka vastaakin yhä pääasiassa yhteisöja hankeapurahojen käsittelystä. Itse palasin vanhempainvapaalta keväällä, ja kesällä tulin toden teolla mukaan yksityishenkilöiden hakemusten käsittelyyn. PALUU TUKITOIMINTAAN on ollut mielenkiintoista. Vaikka minua täällä odottaneet työt ovatkin samoja, on työn luonne silti muuttunut: yksinäisestä hakemusten käsittelystä on tullut tiimityötä. Onneksi meillä kaikilla on jo pitkä kokemus tukitoiminnasta ja sen mukanaan tuomaa näkemystä. Teemme parhaamme, että hakijat tulisivat tasapuolisesti kohdelluksi ja että myös ohjaaminen oikeiden palveluiden piiriin toteutuisi silloin, kun Tukilinja ei ole se oikea tukea myöntävä taho. Meitä on täällä näin monta, jotta kykenemme käsittelemään hakemukset kohtuullisessa ajassa. Hakemuksen lähettäneet joutuvat kuitenkin varautumaan aiempaa pidempiin käsittelyaikoihin. Siitä, kun hakemus kaikkine tietoineen on saapunut tukitoimintaan, voi kulua kolmekin kuukautta ennen kuin Tukilinjafoorumi tekee päätöksensä. Hakijoilta kysytään nyt kärsivällisyyttä, ja hakemus kannattaakin jättää hyvissä ajoin. Esimerkiksi kilpaurheilumatkoille tai luokkaretkille lähtijöitä suositellaan lähettämään tukihakemuksensa ainakin kolme kuukautta ennen suunniteltua matkaa, ja hakemusohjeet kannattaa lukea tarkasti läpi, jotta kaikki tarvittavat liitteet ovat heti matkassa. VAIKKA TUKIVARAT ovat tähän saakka riittäneet siihen, että olemme pystyneet tukemaan ainakin kaikkia painopisteidemme mukaisesti ensisijaisia hakijoita, emme ole pystyneet palvelemaan heitä yhtä rivakasti kuin takavuosina. Syynä on se, että yhä useampi tukea tarvitseva on löytänyt Tukilinjan apurahat. Tämä on tärkeä viesti myös lehden tilaajille eli teille, joilta varat apurahoihin tulevat. Tukeanne todella tarvitaan! Työhönpaluuterveisin, Sara Liukkonen, tukitoiminnan koordinaattori HIERONTAA STUDIO EUDOKIASSA Studio Eudokian porukka koostuu itsenäisinä yrittäjinä toimivista koulutetuista hierojista. Tarjoamme myös työharjoittelupaikkoja hieronta-alan oppilaille, jotka tulevat usein Keskuspuiston ammattiopistosta. TUOTTEET: Klassinen ja urheiluhieronta, lymfaterapia, kinesioteippaus, lymfaterapia, intialainen päähieronta, Hot stone -kuumakivihieronta, reiki, koirahieronta, NLP-yksilöohjaus, ryhmäliikuntatunnit. OSOITE: Torkkelinkatu 21, 00530 Helsinki NETTISIVUT: www.studioeudokia.fi NÄIN TILAAT: Ajanvaraus netissä tai info@studioeudokia.fi PAINOTUOTTEET JA NETTISIVUT TS-Grafi muuttaa ajatuksesi näkyviksi. Suunnittelemme ja toteutamme painotuotteita ja WordPress-pohjaisia internetsivuja, tarvittaessa otamme myös haluamasi kuvat. TUOTTEET: Esim. kalenterit, juhlaohjelmat, yritysesitteet, julisteet, kirjekuoret, onnittelu-, kutsu-,käyntija joulukortit, tarrat, lehdet, kirjat. YHTEYSTIEDOT: P. 040 861 8046, myynti@ts-grafi.fi, www.facebook.com/ tsgrafi, Maadentie 53, 27100 Eurajoki NETTISIVUT: www.ts-grafi.fi NÄIN TILAAT: puhelimitse, sähköpostilla tai nettisivujen yhteystietolomakkeella. Kaikki ilmoitukset: www.tukitori.fi ”Teemme parhaamme, että hakijat tulisivat tasapuolisesti kohdelluksi, ja että myös ohjaaminen oikeiden palveluiden piiriin toteutuisi silloin, kun Tukilinja ei ole se oikea tukea myöntävä taho.” Tukitoiminnassa järjestellään nyt Vammaisten päivän 3.12. DiDa2017-tapahtumaa. Viime vuonna ohjelmassa oli mm. pyörätuolirata. 24 Tukilinja 5/2017
Tukilinja 5/2017 25 KIRJAVINKKI Uutuusromaanit tarjoavat autistisen kirjon elämänkohtaloita Kiinasta ja Iso-Britanniasta. SAM PELIMAAILMASSA HALLITSE KONFLIKTI JAKSAMISEN RAJA AUTISTINEN NERO ÄLY LIIKKEELLE ANNA-LEENA HÄRKÖNEN: VALOMERKKI Romaani. Otava, 2017. 252 s. Viisikymppinen Anita on ammattiinsa väsynyt kirjailija, jota ajatus uuden romaanin aloittamisesta ahdistaa. Onko pakko kirjoittaa, kun ei tahdo jaksaa edes elää? Anita etsii sekalaisesta ystäväporukastaan sitä, joka auttaisi jättämään kaiken, mutta saa osakseen kauhistelua. Hän on päähenkilönä helposti tunnistettava: ihminen, jolla pitäisi pinnalta olla asiat kunnossa. Tämä ei kuitenkaan suojele masentunutta sairaudeltaan. Anna-Leena Härkönen kirjoittaa tutun laadukasta, mustalla huumorilla ryyditettyä ja sujuvasti etenevää dialogia. Paljon käydään läpi kirjailijan arkea, ja samoihin teemoihin juututaan välillä turhankin pitkäksi aikaa. Tekstissä ei silti karteta suuriakaan kysymyksiä, kuten vanhenemista tai eutanasiaa. Kokonaisuus ammentaa myös Härkösen omista kokemuksista. Lopputuloksena on helppolukuinen romaani vaikeista aiheista. Sanni Purhonen KEITH STUART: POIKANI SAM Romaani. Suom. Marja Luoma. Bazar kustannus, 2017. 431 s. 8-vuotias Sam ei viihdy koulussa ja ahdistuu arkirutiinien muutoksista. Hänellä on diagnosoitu autismi. Samin isä Alex rakastaa poikaansa, muttei aina ymmärrä tätä. Kun Alexin vaimo Jody saa tarpeekseen miehensä avuttomuudesta, Alex löytää itsensä nukkumasta ystävänsä Danin lattialta. Yllättävä tie kohti parempaa kommunikaatiota on Minecraft-tietokonepeli, jonka virtuaalimaailmaa Sam rakastaa. Romaani pohjautuu peleistä kirjoittavan brittitoimittajan Keith Stuartin omiin kokemuksiin autistisen pojan isänä. Parasta kokonaisuudessa onkin juuri vanhemman ja lapsen välisen suhteen uskottava kuvaus sekä erityislapsen kanssa kohdattujen hankalien tilanteiden ymmärtävä läpikäynti. Alexin ja tämän lähipiirin muut ihmissuhdekiemurat ratkaisuineen sen sijaan arvaa jo pitkään ennen laajan teoksen loppua. Hieman tiiviimpikin tarina olisi riittänyt kertomaan saman. Samin kanssa pelitodellisuuteen uppoaminen on kuitenkin hauskaa ja houkuttelevaa. Sanni Purhonen MAI JIA: KOODINMURTAJA Romaani. Suom. Rauno Soinia. Aula & co, 2017. 356 s. Kiinalaisen Mai Jian mielenkiintoinen esikoisromaani kertoo autistiseen kirjoon kuuluvasta nerosta, Rong Jinzhenistä. Sen totisen, mutkikkaan kerrontatyylin taustana on totalitaristinen 1950-luvun Kiina, jossa yksilö joutuu alistumaan yhteiskunnan koneistolle kuin Kafkan Oikeusjutun sankari K. Samanlaisilla kirjainlyhenteillä tässäkin asioita nimetään. Rong istutetaan taustaansa, rikkaaseen mutta rappeutuneeseen sukuun, jonka henkinen perintö kulkee velvoittavasti mukana. Yhtä velvoittava mutta erilainen on Maon uusi yhteiskunta, jonka armeijan tiedusteluosaston palvelukseen Rong pestataan (kuten kirjailijakin!) ratkomaan vihollisen koodikieltä. Eri tekstityypit lomittuvat notkeasti kirjeistä luetteloihin ja muistikirjoihin. Koodit rinnastuvat elämän arvoituksiin. Ne ovat sattumanvaraisuudella miinoitettuja haasteita, joihin tunnollinen matemaatikko lopulta hukkuu. Ihmisen haurautta korostavat muutkin vammaiset henkilöhahmot raajarikoista skitsofreeniseen koodinmurtajaystävään. Omintakeinen, hieno romaani. Iris Tenhunen Anna-Leena Härkönen. ANDERS HANSEN: AIVOVOIMAA Tietokirja. Atena, 2017. Suom. Susanna Paarma. 253 s. Ruotsalaisen psykiatrin myyntimenestykseksi nousseen kirjan mukaan voimme torjua 25-vuotiaana alkavan aivojen kutistumisen jo kävelemällä 3 kertaa viikossa reippaasti 40 minuuttia. Liikkuminen torjuu myös geneettistä vanhenemista ja auttaa stressiin, masennukseen, dementiaan ja adhd-oireisiin. Mitä enemmän kuntoaan kohottaa, sitä paremmat tulokset, myös luovassa työssä, kirja kertoo. Taidankin lähteä tästä lenkille. Iris Tenhunen Toimituksen valinta BO H. ELVÉN: KENEN ONGELMA? Kehitysvammaliitto, 2017. 139 s. Tilaukset: www.opike.fi Elvén kertoo käytännöllisesti, miten konfliktit ratkaistaan koulussa vähäeleisesti ja rakentavasti: Ei kannata rähistä ja kovistella. On ymmärrettävä oppilaan kehitystaso ja tarjottava hänelle parempi ratkaisu tilanteeseen. Oppilas käyttäytyisi jo hyvin, jos osaisi! Vastuu onnistumisesta on opettajalla ja koululla, ei oppilaalla. Konflikti on oppimistilanne eikä epäonnistumisesta opi mitään. Opasta voi lämpimästi suositella jokaiselle opettajalle ja vanhemmalle. Iris Tenhunen
26 Tukilinja 5/2017 LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOKUVATEATTERIT TV-ELOKUVAT FESTIVAALIT Kaamosta vastaan on nyt tarjolla riemastuttavaa punk-rytinää! Odotettuja jatko-osia Toimituksen Valinta BLADE RUNNER 2049 6.10. Kulttielokuvan jatko-osa on täällä! Koneiden ja ihmisten rajat ovat jälleen koetuksella, kun poliisi K ( Ryan Gosling) saa selville hautautuneena olleen salaisuuden. Se johdattaa hänet etsimään Rick Deckhardia ( Harrison Ford), entistä blade runneria, joka on ollut kateissa 30 vuotta. Mukana häärää myös sokea pahis Niander Wallace ( Jared Leto). Uuden tarinan on ohjannut Denis Villeneuve. TOKASIKAJUTTU 13.10. Vielä edellistä odotetumpi jatko-osa on luvassa, kun teattereihin saadaan jo telakalle jääneen punk-yhtye Pertti Kurikan nimipäivien vaiheita luotaava dokumentti. Jukka Kärkkäisen ja J.P. Passin ohjaus käy läpi niin bändin historiallisen Euroviisu-edustuksen kuin ryhmän sisäiset jännitteet draamaa, kyyneleitä ja naurua säästämättä. JUSTICE LEAGUE 15.11. Talven supersankaripläjäyksessä Batman ( Ben Affleck) ja Wonder Woman ( Gal Gadot) kokoavat pikavauhdilla ryhmän tarkoituksenaan pelastaa maapallo katastrofaalisen hyökkäyksen kourista. Mukana joukossa on myös Kyborgi ( Ray Fisher), jonka keho on täynnä erilaisia proteeseja. Ohjauksesta vastaa Zack Snyder. BREATHE 17.11. Näyttelijänä tunnetun Andy Serkisin tosipohjaisessa esikoisohjauksessa seikkailunhaluisella Robin Cavendishilla ( Andrew Garfield) on koko elämä edessään, kun polio halvaannuttaa hänet. Vastoin kaikkia ohjeita hänen vaimonsa Diana (Claire Foy) tuo hänet kotiin. Robinista kasvaa merkittävä vammaisaktivisti. WINTER’S BONE 7.10. Ohjaaja Debra Granikin draamassa 17-vuotias Ree Dolly ( Jennifer Lawrence läpimurtoroolissaan) huolehtii mielenterveysongelmaisesta äidistään ja nuoremmista veljistään hökkelissä keskilännen vuoristoseudulla. Kun Reen huumekauppaan sekaantunut isä katoaa, Ree lähtee varoituksista huolimatta etsimään häntä (USA, 2010). Sub. TRI OUTOLEMPI 29.10. Stanley Kubrickin mustassa komediaklassikossa (Dr. Strangelove, Britannia/USA 1964) pyörätuolia käyttävä amerikkalainen kenraali ( Peter Sellers) sekoaa ja lähettää ydinpommeja kuljettavat lentokoneet kohti Neuvostoliittoa. Teema Fem. NYT TAI EI KOSKAAN 11.11. Kaksi syöpään kuolevaa miestä, miljardööri ( Jack Nicholson) ja autonasentaja ( Morgan Freeman), lähtee toteuttamaan unelmiaan Rob Reinerin ohjaustyössä (The Bucket List, USA 2007). Teema Fem. Suomen ainoa HLBTIQ-kansan tarinoihin keskittyvä elokuvafestivaali Vinokino juhlii 26. vuotta 19.–22.10. Turussa sekä 9.–12.11. Helsingissä. Ohjelmapoimintana Tom E. Brownin absurdi komedia Pushing Dead (USA, 2016), jossa Dan ( James Roday) saa äidiltään lahjaksi 100 dollaria. Kun summa näkyy pankkitilillä, hän kuitenkin menettää oikeutensa ilmaisiin HIV-lääkkeisiin. Vammaiselokuvafestivaali Kynnyskinon 20. juhlavuotta puolestaan vietetään Helsingissä WHS Teatteri Unionissa 10.–12.11. Vieraiden joukossa on pietarilainen ohjaaja ja vammaisaktivisti Vladimir Rudak, jolta nähdään tapahtumassa elokuva Ananas (Venäjä, 2016).
Välinevinkki Apuväline: Xiaomi YI 1080p Dome Camera Edustaja: www.xiaomi-mi.net Hinta: 150 e. TEKSTI: Clas von Bell Keskusteleva valvontakamera OLEMME ENNENKIN vinkanneet valvontakamerasta, mutta tähän uuteen vinkkiin on aivan erityinen syy: Xiaomin valvontakamera nimittäin reagoi liikkeeseen ja kääntyy liikkeen mukana, lisäksi sen avulla saadaan keskusteluyhteys valvottavaan tilaan. Kameraa voi hyvin käyttää myös vauvan itkuhälyttimenä. KAMERA KÄÄNTYY melkein 360 astetta. Videot voidaan tallentaa joko kameran muistikortille (ostettava erikseen) tai kameravalmistajan pilvipalveluun. KAMERA VAATII toimiakseen langattoman verkon ja toiseen päähän Applen tai Androidin älykännykän. Kännykkään tulee hälytys kameran havaittua liikettä, minkä jälkeen kohteesta voidaan katsoa videokuvaa ja tarvittaessa avata puheyhteys. KAMERAN KÄYTTÖÖNOTTO on periaatteessa helppoa, jos kaikki menee suunnitellusti. Puhelimeen vain ladataan tarvittava sovellus, ja kamera liitetään langattomaan verkkoon. Lähetä vinkkejä toimivista apuvälineistä osoitteeseen: valinevinkki@tekstiviestit.fi Tukilinja 5/2017 27 SILTA TV1, 2.10. + AREENA Huippusuositun, ruotsalais-tanskalaisen poliisisarjan aiemmat kaudet uusitaan arki-iltaisin ennen 1. tammikuuta alkavia, odotettuja neljännen kauden jaksoja. Sarjan keskeinen henkilö on autistisia piirteitä omaava, nerokas ruotsalainen rikostutkija Saga, joka joutuu helposti törmäyskurssille tiiminsä kanssa. 10-osaisen toisen kauden alkujaksossa miehittämätön rahtilaiva ajaa päin siltaa. Lastina on sairaita nuoria. GAME OF THRONES HBO Amerikkalaisen menestyssarjan 7. kauden seitsemässä jaksossa selviää, miten käy kun talvi ja Yön kuningas lähestyvät Westerosia pohjoisesta, lohikäärmeet ja lohikäärmekunimgatar etelästä ja siinä välissä Starkin perheen jäljellejääneet jäsenet etsivät toisiaan ja kostoa. Taistelu rautavaltaistuimesta kiihtyy, ja yhtenä avainpelurina on lyhytkasvuinen Tyrion Lannister (loistava näyttelijä Peter Dinklage). PYÖRÄTUOLISTA HUIPULLE TV2, 2., 4. JA 5.10 + AREENA Tuhkimotarinoita-sarjassa nähdään 15-vuotiaana halvaantuneen Ulla Kuljun, tuoreen inva-ratamoottoripyöräilyn maailmanmestarin, uskomaton tarina pärjäämisestä, tahdosta ja sisusta. Miten Ulla suhtautuu Outi Brouxin ja paralympiamitalisti Henry Mannin ehdotukseen? KAKSISUUNTAINEN MIELIALAHÄIRIÖ TV1, 1.11.+ AREENA Prisma-sarjan amerikkalaisessa tiededokumentissa (Ride the Tiger) kerrotaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireista ja hoidosta. Yhdysvalloissa potilaita on yli viisi miljoonaa. Miten tämä sairaus ilmenee aivoissa, miten potilaiden elämää voidaan helpottaa ja miten siitä voi toipua? AKUUTTI TV1, 11.10. ALK. + AREENA + RADIO SUOMI Uudistunut terveysohjelmasarja nähdään ja kuullaan nyt sekä TV 1:ssä, Areenassa että Radio Suomessa Jaksoissa kohdataan toimittajan mukana rohkeita ihmisiä arjen iloissa ja suruissa. Toimittaja etsii uutta terveystietoa tapaamalla kotimaisia ja ulkomaisia huippuasiantuntijoita. Verkossa annetaan lisänäkökulmia, toimitaan arjen laastarina ja annetaan vinkkejä hyvinvointiin. Radio Suomessa elämänmakuisia tarinoita kuullaan sunnuntaisin Hillan ja Minnan Akuutissa. DEFENDERS NETFLIX Uudessa amerikkalaisessa supersankarisarjassa sankareina ovat Marvel Comicsin hahmoihin perustuvat Daredevil, Jessica Jones, Luke Cage ja Rautanyrkki. Tapahtumat jatkavat sankareiden aiempia vaiheita eri tv-sarjoissa. Daredevil eli Matt Murdock on yksi harvoista näkövammaisista supersankareista. Hän sokeutui jo nuorena, mutta vastapainoksi hänen muut aistinsa terästyivät yliluonnollisen tarkaksi tutkaksi. RUUDUSSA / TEKSTI Iris Tenhunen Toimituksen valinta
LUKIJAFOORUMI / KIRJEET JA KUVAT VOI LÄHETTÄÄ OSOITTEESEEN: Tukilinja/Lukijafoorumi, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi KIITOSVIESTI TUKILINJALLE Saamastani tiekonepaketista on ollut paljon apua nykyiseen elämääni. Pystyn asioimaan kotoa käsin kaikki pankki ja muut viralliset asiat. Kiitos Tukilinjalle, terveisin Jouko SÄHKÖPOLKUPYÖRÄSTÄ ELÄMÄNLAATUA Perheen isä sai Tukilinjalta sähköavusteisen polkupyörän. Liikuntarajoitteet estivät isää osallistumasta perheen lasten pyöräilyyn Media-ammattilaisen piirustusväline on tietokone. TYÖN PARIIN Kiitos tuhannesti saamastani rahoituksesta uuteen tietokoneeseen! Kone saapui tänään ja pääsin pitkästä aikaa taas rakkaan harrastukseni pariin eli piirtämään! Aloin heti luonnostelemaan piirrosta. Koristelin myös koneen kylkeä tarroin (alakulmassa). Olen aivan sanoinkuvaamattoman kiitollinen teille! Ihanaa syksyä! S.K. Voimauttavaa valokuvausta Olin voimauttavalla valokuvauskurssilla Paltamossa Kainuun Opistolla 27.–30.6.2017. Miina Savolaisen pitämän kurssin tavoite oli oppia katsomaan itseään rakastavasti ja arvostavasti. Kurssi oli aivan upea. Sain ihania kuvia itsestäni ja eheydyin lapsuuteen ja omaan äitiyteen liittyvissä asioissa. Suosittelen voimauttavaa valokuvausta jokaiselle, joka haluaa tutustua itseensä ja oppia rakastamaan itseään. Kursseista saa tietoa googlaamalla sanat ”voimauttava valokuvaus”. Lähdin työstämään myös suhdetta omaan kehooni ja sain ihania kuvia, joiden avulla minun on helpompi hyväksyä oma, runsas kehoni. Valokuvien kautta sain kosketuksen myös omaan suruuni ja vihaani. Ohessa oleva kuva on surua. Kun suru tulee nähdyksi, siitä on helpompi luopua. Sydämellinen kiitos Tukilinjalla apurahasta, joka mahdollisti kurssille osallistumisen. Kiittäen kokemusasiantuntija Raija Kauranen Raija Kauranen sai voimaa valokuvauskurssilta. Videoilla Merja Sarajärvi soittaa ja kertoo saamastaan tuesta. Videoviesti harmonikansoittajalta Hei! Linkeistä löytyy tervehdys Tukilinjalle (https://youtu.be/ D1yoSC3YZ5k) ja soittoa Tukilinjan tuella hankitulla uudella harmonikalla! (https://youtu. be/9O9A_fJa9qE) Merja Sarajärvi Hevosharrastuksesta tuli ammatti Olen valtavan kiitollinen apurahasta, jonka sain ratsastustunteihin! Harrastus kuntoutti minua monella tavoin, kuten oli tarkoituskin: Tämä tie johti työkokeiluun hevostallille, ja sitä kautta pääsin myös kouluun. Opiskelen nyt hevostenhoitajaksi eli haaveeni hevosalalle kouluttautumisesta on toteutunut! Tie on ollut pitkä ja kulkenut monenlaisten mutkien kautta, mutta tämä on se tie, jota haluan kulkea ja joka saa silmäni loistamaan :) Kiitos edelleen avustanne, se on merkinnyt paljon! Mervi Kumpula ja muutenkin ulkona liikkumiseen. Isän ja lasten suhde on lähentynyt, kun isä pystyy enemmän osallistumaan lasten arkeen ja liikkumiseen ulkona. Tukilinjan apurahalla hankittu apuväline on nostanut isän elämänlaatua todella paljon. Suuri kiitos kuuluu Tukilinjalle. t. Tomi Virtanen SAKSOFONIN SOITTAJA Sain tukea saksofonin opiskeluun. Sairauteni keskeytti rakkaan harrastukseni, musiikin opiskelun. Nyt jo kuntouduttuani voin jatkaa opintoja, ja kaikki tuki on aina kotiinja eteenpäin :) Kiitos apurahasta. Terveisin, J.S. YHTEYS ULKOMAAILMAAN Lämmin kiitos teille Tukilinjalle tietokoneesta. Sain sen heti seuraavana päivänä ilmoituksen jälkeen. Tietokone antaa mahdollisuutta pitää yhteyttä myös ulkomaailmaan. Ystävällisesti ja kunnioittaen N.F. 28 Tukilinja 5/2017
MIELIPIDEKYSELY KYSYMYS Saat töissä asiakaspuhelun puhevammaiselta henkilöltä etkä ymmärrä häntä. Mitä vastaat? VASTAUSVAIHTOEHDOT 1. ”Puhutte niin epäselvästi, etten ymmärrä. Voitteko pyytää jotakuta toista soittamaan?” % 2. ”En ihan ymmärtänyt kysymystänne, mutta löydätte lisätietoa nettisivuiltamme.” 3 % 3. ”En osaa nyt vastata. Voitteko lähettää kysymyksenne sähköpostilla, niin palaan asiaan.” 32 % 4. ”Anteeksi, en ymmärtänyt. Voitteko käyttää puhetulkkia tai lähettää kysymyksen kirjallisena? 65 % Mielipidekysely tehtiin Tukilinjan nettisivuilla. Vastaajia oli syyskuussa 143. ”No eteenpäin kuitenkin mennään, vaikka sitten yhdelle renkaalla.” Blogilinjalla Marja, 5.9.2017 (www.tukilinja.fi) BLOGIPOIMURI ”Voit unelmoida, luoda, suunnitella ja rakentaa maailman hienoimmat paikat, mutta tarvitset ihmisiä unelmiesi toteuttamiseen.” Walt Disney Iso kiitos apurahasta! K.H. Hei, kuinka voin kyllin kiittää? Tuhannet kiitokseni, että sain teiltä haluamani tietokoneen ja tulostimen. Kiitän Tukilinjafoorumia! A.H. Kuvassa Maiju kirjautumassa omaan sähköpostiinsa. Näppäimistöön on liimattu isot kirjaintarrat. Ne auttavat näkemään merkit paremmin. Iso, erillinen näyttö mahdollistaa koneen riittävän suuren tekstikoon koneen käyttöön ja tiedon hakuun. Maiju kuuntelee mielimusiikkiaan Youtubesta. Maiju tutkimassa päivän uutisia Ylen sivuilta. Luovissa osataan 17-vuotias näkövammainen Maiju Kallio sai Tukilinjalta tietokonelaitteiston marraskuussa 2015. Viime kesänä Tukilinja sai sähköpostia. Siinä kerrottiin oheisten kuvien avulla, miten Maiju on laitteitaan opinnoissa käyttänyt: ”Hei! Tässä joitakin esimerkkejä Maiju Kallion tietokoneen käytöstä Ammattiopisto Luovissa, Alavuden yksikön Telma-opetuksessa.” APURAHA SÄHKÖPYÖRÄÄN Kiitos apurahastanne sähköpyörän hankintaan. Pyörä vaikuttaisi erittäin hyvältä, koska se on kevyt polkea, niin nivelrikkopolvikin sitä kestää. Olen käynyt sillä esim. kaupassa kahden kilometrin päässä jo useamman kerran ja lasten kanssa pyöräillyt useita reissuja, pienempien lasten kanssa vähän lyhyempiä ja isompien kanssa vähän pidempiä. Ystävällisin terveisin Pertti Impiö Tukilinja 5/2017 29 Syksy on jo täällä, pitäis olla jo lämmint ä päällä!
BLOGILINJALLA / Heidi Sipilä Musiikkia ja elämänmuutoksia jälkeen viestintätoimistosta. Sen pestin päätyttyä siirryin kesän alussa Moottori Median sosiaalisen median asiantuntijaksi. Ajattelin, että voisin tämän blogipestini aikana jakaa kokemukseni rekrykampanjastani, työnantajien asenteista ja oikeanlaisten verkostojen merkityksestä työllistymisessä. SAMALLE KESÄLLE uuden työpaikan saamisen kanssa osui myös muutto uuteen asuntoon. Kun luette tätä, olen jo muuttanut asumispalveluyksiköstä esteettömään kerrostaloasuntoon. Muutos ei sinänsä ole maantieteellisesti iso: pysyn rakastamassani lukemattomien mahdollisuuksien Helsingissä, mutta siirryn reilun vartin automatkan verran lännestä pohjoiseen. Käytännössä muutto tarkoittaa kuitenkin täysin uusien rutiinien luomista, mitä pääsette seuraamaan blogissani. Miten täysin suuntavaistoton ihminen oppii reitin edes lähikauppaan? Jos luit blogiani muutama vuosi sitten, saatat ehkä muistaa minut musadiggailijana, keikkafriikkinä ja fanityttönä. Se näyttää tulleen elämääni jäädäkseen: hakeudun edelleen livemusiikin kosketusetäisyydelle useita kertoja kuukaudessa. Voiko Tavastia-klubille saada kanta-asiakaskortin? Olen kiertänyt suosikkimuusikoideni perässä ympäri Suomea. Tutuksi on tullut niin marraskuinen Seinäjoki räntäsateessa kuin auringossa kylpevä Ruisrockin Rantalavakin. Kymmeniä, ellei satoja elämyksiä klubeilla, konserttisaleissa ja festivaaleilla. Usein eturivissä, sillä pyörätuolikarsinat ovat valistuneen näkemykseni mukaan hevosia varten. KEIKKAHARRASTUKSEN KAUTTA olen tavannut myös monia elämässäni nykyään erityisen merkittäviä ihmisiä. Faniyhteisö on oma heimonsa, josta on verrattain helppo löytää ns. omat ihmisensä. Ai, tulenko kirjoittamaan keikoista blogissa? No, aivan varmasti. Keikat ovat olleet avainkokemuksia identiteettini muodostumiselle: vastavoima kykenemättömyyden ja riittämättömyyden tunteille. Elämässä tärkeintä on ensin uskaltaa ja sitten luottaa, että se kantaa. Hain uudelleen Tukilinjan bloggaajaksi, koska kaipasin alustaa ja yleisöä pidemmille luoville teksteille, joita en ole kirjoittanut pieneen ikuisuuteen. Empiirisen tiedon perusteella pitkäjänteisyyteni ei riitä elämäntapabloggaamiseen, mutta projektiluontoisuus tuntuu innostavalta: olen jonkun mahdollisesti vieraan ihmisen elämässä läsnä kaksi kuukautta kahdesti viikossa. Diili on toki vastavuoroinen: myös te pääsette kurkistamaan elämääni, jonka juonenkäänteitä on mahdotonta ennustaa. Tylsäksi minua ei ole koskaan haukuttu: olen hybridi Bridget Jonesia, Carrie Bradshaw’ta ja Pluton alkukantaista vaistoa. Loka–marraskuu on säiden puolesta vuoden pimeintä aikaa, mutta mennään silti valo edellä. Minna Canthin sanoin: ”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.” Tervetuloa maailmaani, nähdään blogissa! Heidi TERVEHDYS! NÄYTÄNKÖ TUTULTA? Jos olet pitkäaikainen Tukilinjan lukija, siinä on sinulle selitys. Tapasit minut nimittäin lehden sivuilla ja netissä vierasbloggarina viimeksi loppuvuonna 2013. Lähes neljä vuotta on toivoakseni riittävän pitkä aika uudenlaisen näkökulman löytämiseen. Tekstithän ovat ajattelemisen, ilmaisun ja kommunikaation välineitä. Jos on kehittynyt ihmisenä (mikä olisi erittäin toivottavaa), on muuttunut myös kirjoittajana. Merkittävin muutos elämässäni sitten viime näkemän on ollut siirtyminen opiskelijasta työntekijäksi: valmistuin viestinnän tradenomiksi jouluna 2015, ja tilasto-oikkuna pääsin heti kiinni työelämään. Opintojen aikana pääsin kokeilemaan festivaalimarkkinointia, ja harjoittelusta saatujen verkostojen avulla löysin itseni heti opintojen 30 Tukilinja 5/2017 ”Valmistuin viestinnän tradenomiksi jouluna 2015, ja tilasto-oikkuna pääsin heti kiinni työelämään.” Kuka? Heidi Sipilä, 24, Helsinki. Toimintarajoite Käyttää pyörätuolia. Ammatti Viestintä. Bloggaa Loka–marraskuussa osoitteessa www.tukilinja.fi.
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA kesäkuussa ja heinäkuussa 2017 KESÄKUU 2017 HARJULA B., KINNULA Osa-apuraha sähköavusteiseen polkupyörään 13-vuotiaalle koululaiselle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Pyörällä hän voi liikkua koulumatkat. Kunnan vammaispalvelu maksaa osan hankinnasta. M.V, ROVANIEMI Apuraha lasketteluharrastusten kuluihin 12-vuotiaalle koululaiselle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Liikuntaharrastukset edistävät monipuolisesti hänen toimintakykyään. A.N, ESPOO Apuraha ratsastustuntien maksuihin osa-aikatyössä käyvälle henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Ratsastaminen edistää hänen toimintakykyään. T.P, IISALMI Akustinen rumpusetti 13-vuotiaalle koululaiselle, jolla on näkövamman aiheuttamia toimintarajoitteita. Hän on esiintynyt esimerkiksi koulun tilaisuuksissa. Tavoitteena on pitkäaikaisen soittoharrastuksen jatkaminen. TIMONEN K., HELSINKI Kannettava tietokone, Logic Pro X -ohjelma ja kosketinsoitin kuntoutujalle, joka säveltää musiikkia ja keikkailee. Tavoitteena on musiikkiopintojen loppuun saattaminen ja musiikin tuottaminen. VUORENPÄÄ M., PORI Apuraha kansalaisopiston kurssimaksuihin ja käsityötarvikkeisiin henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita ja joka harrastaa aktiivisesti käsitöitä. J.L, ULVILA Apuraha ratsastustuntien maksuihin ja ratsastusvälineisiin 20-vuotiaalle henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita ja joka haluaa aloittaa mieluisan hevosharrastuksen uudelleen. L.D, ESPOO Ammattitutkintostipendi henkilölle, jolla on näönkäytön rajoitteita ja joka on suorittanut hierojan ammattitutkinnon näyttötutkintona. Häneltä puuttuu riittävän pitkä työura ammattitutkintostipendin saamiseksi Koulutusrahastolta. Tukilinjan stipendi on yhtä suuri kuin Koulutusrahaston stipendi. VIRTANEN T., TURKU Apuraha sähköavusteisen polkupyörän hankintaan perheenisälle, jolla on liikuntakyvyn rajoitteita. Polkupyörän avulla hän pystyy asioimaan ja liikkumaan perheensä kanssa sekä palaamaan polkupyöräilyharrastuksensa pariin. SILÉN T., TAMPERE Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori 19-vuotiaalle valmentavan koulutuksen opiskelijalle, joka käyttää apuvälineenä kommunikaatiosovellusta. Apuvälinetablettia ei voi kuitenkaan käyttää muuhun kuin kommunikointiin. Sama sovellus voidaan ladata lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä myös omaan tablettiin. Apuraha on annettu yhteistyössä Tampereen opiskelija-asuntosäätiön kanssa. H.T, OULU Kannettava tietokone 24-vuotiaalle näkövammaiselle henkilölle, jonka suunnitelmana on perustaa musiikkialan kevytyritys. Hän tarvitsee tietokonetta Skype-yhteyden kautta toteutuviin soittotunteihin, yhteydenpitoon, asiointiin ja yrityksen markkinointiin. Kunnan vammaispalvelu ei tue hankintaa. K.S, TAMPERE Järjestelmäkamera 24-vuotiaalle kuntoutujalle, joka on juuri valmistunut valokuvaajaksi. Hän on tehnyt kuvauskeikkoja opintojen aikana ja on kesätöissä lehden toimituksessa. Tavoitteena on jatkaa freelance-kuvaajana työskentelyä. BURGOS J., VANTAA Apuraha videokameraan 21-vuotiaalle vasta valmistuneelle media-assistentille, jolla on näkövamman aiheuttamia toimintarajoitteita ja liikkumisen rajoitteita. Suunnitelmissa on työllistyä tekemällä kuvauskeikkoja. KOKKONEN M., ESPOO Hierontapöytä kuntoutujalle, joka on aloittamassa osa-aikaisen työskentelyn hierojana. Kuntoutumisen edetessä tavoitteena on perustaa oma hierontayritys. HARJULA A., JYVÄSKYLÄ Sähköavusteinen polkupyörä henkilölle, jonka sairaus rajoittaa kodin ulkopuolella liikkumista ja toimimista. Pyörällä hän voi tehdä asiointimatkat, ulkoiluttaa koiraa ja käydä retkillä lasten kanssa. A.G, TAMPERE Kannettava tietokone, GoPro-kamera ja sen valjaskiinnike pyörätuolia käyttävälle kuntoutujalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee välineitä kokemusasiantuntijaja yhdistystoimintaan sekä tuottaakseen videomateriaalia vammaisuutta käsittelevän bloginsa ja Instragram-tilinsä päivittämiseen. TPS JUNIORIJÄÄKIEKKO RY, TURKU Apuraha jääkiekkokelkkojen hankintaan urheiluseuralle, joka on perustanut kelkkajääkiekkojoukkueen yhdessä Turun alueen vammaisyhdistysten kanssa. Joukkue on aiemmin kokeillut toimintaa vuokraamalla kelkkoja Solian välinevuokraamosta. Toiminnan jatkaminen ja kehittäminen edellyttää kuitenkin omien kelkkojen hankintaa. MURTOLA A-E., TAMPERE Kannettava tietokone ja musiikinteko-ohjelma kuntoutujalle, joka harrastaa aktiivisesti musiikin tekoa ja on esiintynyt mm. Mimmit räppää -tapahtumassa ja Moniäänirockissa. Hän toimii vertaisohjaajana kulttuuripajalla ja vertaistuottajana Mieletöntä Valoa -hankkeessa. E.J, KUOPIO Järjestelmäkamera kuvaja mediataiteilijalle, jonka sairaus rajoittaa toimintakykyä. Hänen videoja ääniteoksensa ovat olleet näyttelyissä esillä Suomessa ja maailmalla. ELÄMÄ ON MUSIIKKIA -TYÖRYHMÄ, HELSINKI Apuraha kolmen hengen työryhmän BiisiPaja-hankkeeseen. Tarkoituksena on tuottaa pääkaupunkiseudulla kolmessa eri koulussa kehitysvammaisten koululaisten kanssa luokkatyöskentelynä kolme musiikkikappaletta. Valmiit kappaleet laitetaan SoundCloud -palveluun, jossa ne ovat vapaasti kuunneltavissa. LAUKKANEN J., JOENSUU Apuraha liikuntavälineisiin henkilölle, jonka sairaus rajoittaa kodin ulkopuolella harrastamista ja liikkumista. Liikunta edistää monipuolisesti hänen toimintakykyään. Tukilinja 5/2017 31
Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2016 apurahoja ja apuvälineitä yli 703 000 euron arvosta eli noin 58 600 euroa/kk. Tukitoiminta jatkuu. Apurahoja voivat anoa kaikki syrjäytymisuhan alaiset vammaiset ja pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista. MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA PIEKIÄINEN J., LOHJA Polkupyörä henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Pyörällä hän voi käydä itsenäisesti harrastuksissa ja vanhempiensa luona, jonne on useiden kilometrien matka. OIKEUTTA JA NEUVONTAA RY, ESPOO Kannettava tietokone, monitoimilaite ja Office-ohjelma toimintansa aloittavalle yhdistykselle, joka tarjoaa netin kautta maksutonta neuvontaa sosiaali-, terveysja vammaispalveluihin liittyvissä kysymyksissä. M.S, SODANKYLÄ Järjestelmäkamera ja oheistarvikkeet kuntoutujalle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Tavoitteena on osallistua valokuvauskurssille ja aloittaa uusi harrastus. KAKSISUUNTAISET RY, HELSINKI Kaksi kannettavaa tietokonetta ja Office-ohjelmaa sekä monitoimilaite uudelle yhdistykselle, jonka toiminta kasvaa nopeasti. Yhdistyksen tärkein toimintamuoto ovat viikoittain kokoontuvat vertaistukiryhmät ympäri Suomea. Laitteet edistävät ryhmien toimintaa ja keskinäistä yhteydenpitoa. P.S, JOENSUU Kannettava tietokone 21-vuotiaalle kuntoutujalle lukio-opintojen tueksi. Tietokoneesta on apua myös verkkoasioinnissa ja yhteydenpidossa. ERONEN J., VARKAUS Kannettava tietokone 6-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen ja kielenkehityksen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta kielellisten harjoitusten tekemiseen esimerkiksi Ekapeliä pelaamalla. V.M, JOENSUU Kannettava tietokone, erillinen dvd-asema, kuulokkeet, hiiri ja monitoimilaite 13-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kielellinen erityisvaikeus. Tietokone tukee hänen kirjoittamisen harjoitteluaan. LIMNELL J., NUMMELA Kannettava tietokone 22-vuotiaalle kuntoutujalle, joka on hakeutumassa ammatillisiin opintoihin. Opintojen lisäksi tietokoneesta on apua verkkoasioinnissa ja yhteydenpidossa. J.M, OULU Apuraha tietokoneen hankintaan datanomiksi valmistuvalle opiskelijalle, joka liikkuu sähköpyörätuolilla. Hän on erikoistunut pelialaan ja tarvitsee tehokkaan tietokoneen ammattitaitonsa kehittämiseen. OHTONEN M., SOTKAMO Kannettava tietokone ja monitoimilaite kuulovammaiselle kuntoutujalle, joka on muuttamassa omaan asuntoon. Tietokone on hänelle tärkeä valokuvausharrastuksen, yhteydenpidon ja asioinnin väline. Sairaanhoitopiiri ei ole myöntänyt hänelle tietokonetta lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä. KARILUOMA R., ESPOO Tablettitietokone ja suojakuori kommunikaation tueksi 17-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen ja vuorovaikutuksen haasteita. Hän tarvitsee tablettia myös virikkeelliseen vapaa-aikaan eikä voi saada sitä lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä. HEINÄKUU 2017 MOHAMUD H.H., LIEKSA Osa-apuraha auton hankintaan oppisopimuskoulutuksessa opiskelevalle henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Hän saa valmistumisen jälkeen vakituisen työpaikan, jos hänellä on oma auto käytettävissään. Kunnan vammaispalvelut eivät tue hankintaa. K.R., LOHJA Osa-apuraha kauneudenhoitoalan työvälineisiin henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Tuen saaja on aloittamassa yritystoimintaansa uudelleen. ROHKEA RAMPA – VIMMAINEN VAMMAINEN -PROJEKTI, HELSINKI Osa-apuraha Rohkea rampa – vimmainen vammainen -valokuvanäyttelyn kuluihin, jossa kuvataan kahdeksaa eri-ikäistä henkilöä. Näyttely on esillä Helsingin Taiteiden yössä. LINDQVIST J., TAMPERE Osa-apuraha sähköavusteisen kolmipyörän hankintaan henkilölle, jolla on liikkumisen ja oppimisen rajoitteita. Pyörä mahdollistaa liikunnan harrastamisen ja asiointimatkojen tekemisen. Kunnan vammaispalvelut eivät tue hankintaa. A.S., HYVINKÄÄ Osa-apuraha omakustanteisiin vyöhyketerapian opintoihin kuntoutujalle, jonka ammatillista kuntoutumista opinnot edistävät. POHJOLA T., LAHTI Apuraha taidetarvikkeisiin kuntoutujalle, joka harrastaa kuvataiteita. Tällä hetkellä hän valmistelee omaelämäkerrallista sarjakuvaa. VOIMAA KOKEMUKSESTA RY, HIMANKA Kaksi kannettavaa tietokonetta ja apuraha vapaaehtoisten kokemusasiantuntijoiden työnohjaukseen keväällä 2017 perustetulle kokemusasiantuntijayhdistykselle. Yhdistyksen tarkoituksena on tarjota apua ja tukea mielenterveysja päihdekuntoutujille. M.K., LOUNAIS-SUOMI Apuraha keramiikkauunin hankintaan henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän on aloittamassa pienimuotoista keramiikkatuotteiden valmistamista ja myyntiä. J.S., JYVÄSKYLÄ Apuraha soittotuntien maksuihin kuntoutujalle toimintakykyä edistävän musiikkiharrastuksen tueksi. QIAN F.C.-M., ESPOO Apuraha vaihto-oppilasmatkan matkakuluihin 24-vuotiaalle yliopisto-opiskelijalle, jolla on kuulovamman aiheuttamia toimintarajoitteita. Opinnot lisäävät hänen tulevaa ammatillista pätevyyttään. 32 Tukilinja 5/2017
R IS T IK K O 5 /2 17 / R IS T IK O N LA AT I: Ja ri H aa p aah o Lähetä ratkaisemasi ristikko marraskuun loppuun mennessä Tukilinjaan. Oikein vastanneiden kesken arvotaan 30 euroa. Ristikko tai ratkaisulause postitetaan osoitteella: Tukilinja-lehti/Ristikko, Pasilanraitio 5, 00240 Hki. Sähköpostitse: toimitus@tukilinja.fi. Kirjoita viestin aiheeksi ”Ristikko” ja kerro viestissä nimesi, osoitteesi ja pankkitilisi. Kommentit ovat myös tervetulleita! Ristikon 5/2017 ratkaisu löytyy lehdestä 6/2017. R IS T IK O N 4 /2 17 R A TK A IS U Ristikon 4/2017 palkkion sai Maarit Alitalo Merikarvialta. M L A A R E K A T A U L A M A K I T E A T A L E T A R P A L I P U T A I L E S E M I E S I L K O N N I M A N N I Z O O M A U S F A R U K I I S A R A V A N T O I S K E M Ä V A L K A M A T O U T A L I N A T E T P O R O N V A S A I K E T U V E T O I N E N P Y Ö R Ä S I S A R L I N D A K T I T T R I N K I H Y R R Ä C V I L L A A U T I O A T T I K A U U S I S U T U P A T S O T U S H U M U S R A I V A U S R U T A T A U T A M I N A R R I E L O T N A U R U N I E L A U S T O N A A V S A L V A N E T T I ”Mukavan helppo tällä kertaa. Paljon ristikoita ratkovana lehtenne ristikko on omanlaisensa, vihjeet toisinaan todella ovelia!” Virve Rissanen, Vuolijoki Tukilinja 5/2017 33
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA LÖFGREN J., SIUNTIO Apuraha videokameraan ja oppikirjoihin eläinlääketieteen opiskelijalle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Videokameralla tuen saaja voi kuvata luennot ja kerrata niitä. BALTZAR T., HELSINKI Apuraha saumurin hankintaa kuntoutujalle, jolle ompelu on kuntouttava harrastus. KOIVISTO J., VANTAA Lisäosa musiikinteko-ohjelmaan 25-vuotiaalle kuntoutujalle, joka harrastaa musiikin ja lyhytelokuvien tekemistä. LIVEAVIT-VIDEORYHMÄ C/O TEKEMONIA OSK, JYVÄSKYLÄ Osa-apuraha kolmen hengen työryhmän kuvausmatkan matkakustannuksiin. Työryhmän jäsenet ovat itse vammaisia, ja matkan tarkoituksena on tuottaa materiaalia esteetöntä matkailua käsittelevää elokuvaa varten. AHONEN A., LAHTI Apuraha näyttelytilan vuokraan kuntoutujalle, joka on koulutukseltaan kuvataiteilija. Hänen töitään on ollut esillä useissa näyttelyissä. RAUHALA J., ROVANIEMI Järjestelmäkamera, skanneri sekä apuraha taidetarvikkeisiin ja näyttelyn järjestämiskustannuksiin 24-vuotiaalle kuntoutujalle, joka tekee tilaustöinä lemmikkien muotokuvia. KUOSMANEN P., JYVÄSKYLÄ Kitaravahvistin kuntoutujalle, joka harrastaa soittamista ja säveltämistä. Hän toimii kulttuuripajan bänditoiminnassa vertaisohjaajana. Tavoitteena on keikkojen ja levyn tekeminen. A.K., KOKKOLA Apuraha järjestelmäkameraan ja oheistarvikkeisiin kuntoutujalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän on harrastanut pitkään valokuvausta ja tehnyt kuvauskeikkoja tapahtumissa. RANTANEN J., SASTAMALA Apuraha autokouluun 23-vuotiaalle henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoite. Mahdollisuus autolla liikkumiseen edistää hänen ammatillista kuntoutumistaan. J.S., HÄMEENKYRÖ Apuraha musiikkiopistomaksuihin kuntoutujalle, joka suuntaa takaisin opiskelemaan ja työelämään. Musiikin harrastaminen edistää hänen kuntoutumistaan. HILTUNEN N., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone, polkupyörä ja apuraha uimahallimaksuihin 21-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta ammatillisiin opintoihinsa. Liikunta edistää hänen toimintakykyään. SUUR-NÄKKI B., KELTAKANGAS Apuraha kannettavan tietokoneen ja oppikirjojen hankintaan 16-vuotiaalle lukiolaiselle, jolla on kielellisiä oppimisen haasteita. PELTOMÄKI G., VAASA Pöytätietokone ja piirtopöytä kuntoutujalle, jolla on graafisen suunnittelun alalta useita tutkintoja. Sopivien laitteiden avulla hän pystyy harrastamaan piirtämistä ja tekemään pienimuotoisia tilaustöitä. MÄKIVIRTA P., JÄMSÄNKOSKI Osa-apuraha tietokoneen hankintaan näkövammaiselle henkilölle, joka harrastaa näkövammaiskeilausta maajoukkuetasolla ja kuuluu VAU ry:n keilailutoimikuntaan. Hän tarvitsee tietokonetta harrastuksessaan yhteydenpidon välineeksi. Kaupungin vammaispalvelut maksaa puolet tietokoneen hankintahinnasta. Tarvittavat apuohjelmat hakija saa lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä. TUOKKO S., TAMPERE Tablettitietokone, näppäimistöllinen suojakuori ja tulostin 11-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia. Hän tarvitsee tablettitietokoneen kirjoittamisen, äänikirjojen kuuntelun ja kuntouttavien ohjelmien käytön välineeksi. KÄLKÄJÄ V., OULU Kannettava tietokone ja monitoimilaite 23-vuotiaalle henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita ja jonka sairaus rajoittaa kodin ulkopuolella asioimista. Hän tarvitsee tietokonetta verkkoasiointiin, yhteydenpitoon ja vertaistuen saamiseen. V.K., LOHJA Kannettava tietokone ja erillinen hiiri 11-vuotiaalle koululaiselle, jolle kynällä kirjoittaminen on vaikeaa. Hän tarvitsee tietokonetta läksyjen tekemiseen ja kirjoittamisen apuvälineeksi. A.-M.T., ETELÄ-SAVO Kannettava tietokone näkövammaiselle henkilölle aktiiviseen yhdistystoimintaan ja vaikuttamistyöhön. Kunnan vammaispalvelut eivät tue hankintaa. ILOMÄKI K. Kannettava tietokone, monitoimilaite ja Office-ohjelma 13-vuotiaalle koululaiselle jolla on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden haasteita. Hän tarvitsee tietokonetta opiskelun ja kirjoittamisen välineenä. TURUNEN M., ESPOO Kannettava tietokone 20-vuotiaalle henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän työskentelee Lyhty Ry:n radiovalon päivätoiminnassa radiotoimittajana ja tarvitsee oman tietokoneen esimerkiksi haastattelukeikkoja varten. KAUKONEN J., LAUKAA Tablettitietokone ja Gripcase-suojakuori 10-vuotiaalle koululaiselle, joka liikkuu pyörätuolilla. Tabletti on hänelle tärkeä itseilmaisun ja mielekkään ajanvietteen väline. KÄRKI J., KERAVA Kannettava tietokone ja monitoimilaite 16-vuotiaalle tietoja viestintätekniikan opiskelijalle, jolla on liikkumisen ja tarkkaavuuden rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta opinnoissaan myös kirjoittamisen apuvälineenä. KOLEHMAINEN V., KUOPIO Kannettava tietokone, erillinen näppäimistö ja hiiri 9-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kielellinen erityisvaikeus. Tietokoneella hakija voi tehdä lukitaitoja tukevia harjoitteita, kuten pelata Ekapeliä. YLÖNEN R., SÄKINMÄKI Kannettava tietokone ja Office-ohjelma 17-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on oppimisen rajoitteita. Tietokoneesta on hänelle hyötyä tulevissa opinnoissa, itsenäisen elämän ja asioiden hoidon harjoittelussa sekä kuntoutuksessa. 34 Tukilinja 5/2017
JA LO IT T E LU A / SA R JA K U VA K ais a Le ka Kuka? Kaisa Leka Mitä? Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja niitä peittelemättä. PALM H., NURMES Tablettitietokone, näppäimistöllinen suojakuori ja iPad apuvälineenä -opas 17-vuotiaalle henkilölle, jolla on oppimisen haasteita. Tietokoneen käyttötaitojen kehittäminen on hänelle tärkeää tulevia ammattiopintoja varten. RIIHIVIRTA P., SAUVAMÄKI Kannettava tietokone ja värilasertulostin 11-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta läksyjen tekemiseen ja kuntouttavien pelien pelaamiseen. S.S., LAPPI Kannettava tietokone ja monitoimilaite 20-vuotiaalle kuntoutujalle, joka on aloittamassa lukio-opintoja. Osa opinnoista suoritetaan tietokoneen avulla etäopintoina. KOTTARI A., PIETARSAARI Tablettitietokone ja Gripcase-suojakuori 6-vuotiaalle ekaluokkalaiselle, jolla on liikkumisen ja oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tablettitietokoneen kommunikaatiotilanteiden tueksi. NIEMELÄINEN S., JOENSUU Kannettava tietokone, erillinen näppäimistö ja hiiri, headset, monitoimilaite sekä Office-ohjelma pyörätuolilla liikkuvalle henkilölle, joka on valmistunut merkonomiksi. Hän tarvitsee tietokonetta aloittaessaan pienimuotoista yritystoimintaa. N.F., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka pitää sen avulla yhteyttä kaukana asuviin sukulaisiinsa. TORVINEN H., RANUA Kannettava tietokone ja erillinen hiiri henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Tietokone on hänelle yhteydenpidon ja asioinnin väline erityisesti sairaalajaksoilla. Hän kuuntelee sillä myös Celia-äänikirjoja ja tekee kuntouttavia harjoitteita. KARLSSON J., NURMIJÄRVI Kannettava tietokone asioinnin ja yhteydenpidon tueksi kuntoutujalle, joka käy työtoiminnassa. N.Y., POHJOIS-SAVO Kannettava tietokone, monitoimilaite, Office-ohjelma ja järjestelmäkamera kuntoutujalle, joka harrastaa valokuvausta ja kirjoittamista. P.M., POHJOIS-SUOMI Kannettava tietokone ja tulostin näkövammaiselle henkilölle asioinnin, yhteydenpidon ja tiedon saamisen apuvälineeksi. Laitteisto ja apuohjelmat ovat NKL:n näkövammaisille suosittelemia. PANTTILA H., HARJA Kannettava tietokone 16-vuotiaalle nuorelle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita sekä vuorovaikutuksen haasteita. Hän tarvitsee tietokonetta opintojensa tueksi. HUUSKO M., KUOPIO Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori 8-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tablettia läksyjen tekemiseen ja kuntouttavien pelien pelaamiseen. Loput kesä–heinäkuun tukipäätökset löytyvät Tukilinjan nettisivuilta WWW.TUKILINJA.FI Tukilinja 5/2017 35
diagnoosi vaan se, miten se rajoittaa toimintakykyä. Henkilökohtaisia apurahoja myönnetään kymmeniä kuukausittain. Yksityishenkilöiden apurahat ovat lahjaverotuksen välttämiseksi enintään 5000 euron suuruisia. Muille kuin yksityishenkilöille myönnettävät apurahat voivat olla suurempiakin, ja osa niistä jaetaan yhteistyössä vammaisalan yhteisöjen ja Tukilinjan lukijoiden kanssa. Vuosina 1996–2016 Tukilinja-lehden tuotolla myönnettiin apurahoja 8,59 miljoonan euron arvosta. Vuonna 2016 tukea myönnettiin yli 58 600 euroa kuukaudessa. Ennen tuen hakemista tutustu hakuohjeisiin ja tukimuotoihin nettisivuilla www.tukilinja.fi. Mikäli sen jälkeen jää kysyttävää, ota yhteys tukityöntekijöihimme. Tukilinja on vuodesta 1996 tukenut apurahoillaan toimintarajoitteisten ihmisten aktiivista elämää ja tasa-arvoa. Apurahoja jaetaan sekä yksityishenkilöille että yhteisöille. Tavoitteena on edistää koulutusta, opiskelua, ammatillista kuntoutumista ja sijoittumista työelämään. Tukea voi hakea myös itsenäisen toimintakyvyn edistämiseen, harrastustoimintaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Tuki on tarveharkintaista ja se myönnetään pääsääntöisesti joko välineinä tai laskutuslupana haettuun asiaan. Seuraamme aina, että tuki menee perille. Henkilökohtaisia apurahoja voivat hakea sekä fyysisesti että psyykkisesti toimintarajoitteiset henkilöt. Liikuntatai aistivamman lisäksi rajoitteen voi aiheuttaa pitkäaikaissairaus, mielenterveysongelma tai neurologinen poikkeavuus. Olennaista ei ole OHJEET TUEN HAKUUN: www.tukilinja.fi / apurahat HENKILÖKOHTAISET APURAHAT 09 415 515 08 ja 09 415 515 09 (arkisin klo 9–14) apurahat@tukilinja.fi YHTEISÖJA YHTEISTYÖAPURAHAT 09 415 515 10 (ma–to klo 9–14) yhteisoapurahat@tukilinja.fi TIETOTEKNISET APUVÄLINEET: p. 09 415 515 06 it-tukiluuri@tukilinja.fi TUKILINJAN APURAHAT << AKL Posti Oy << YHTEISTYÖAPURAHAT JAOSSA Päätoimittaja Iris Tenhunen luovutti Vimma-palkinnon tanssitaiteilija Maija Karhuselle Vammaisten päivän DiDatapahtumassa 2016. Nyt voi hakea Tukilinjan yhteistyöapurahoja ja ehdottaa ansiokkaita saajia! VUODEN TOIMIJA -APURAHA Tukilinja jakaa vuosittain Vuoden Toimija -apurahoja uraauurtavaa työtä tekeville vammaisalan yhteisöille, joilta puuttuu resursseja. Apurahan suuruus riippuu toiminnasta. Ehdota saajaa 30.11. mennessä Facebook-sivuillamme tai sähköpostitse (yhteisoapurahat@tukilinja.fi). Arvomme ehdottajien kesken 10 kpl näkövammaisen jazzkitaristi ja keikkamuusikko Matti Syrjälän levyä Aika kulkee. VIMMA-KULTTUURIPALKINTO Tukilinja myöntää vuosittain 5 000 euron työskentelyapurahan Kynnys ry:n vammaiskulttuuripalkinto Vimman saajalle. Vimmalla palkitaan laadukasta taidetta ja kulttuuritoimintaa, jossa toimintarajoitteisuus tuodaan yhteiskunnalliseen tietoisuuteen ja keskusteluun. Palkinnon saajaa voi ehdottaa Kynnys ry:lle ja Tukilinjalle vuosittain 30.10. mennessä joko Facebookissa tai sähköpostitse (yhteisoapurahat@tukilinja.fi). VAMMAISTUTKIMUSAPURAHA Tukilinja myöntää vuosittain useita apurahoja tasa-arvoa edistävään vammaistutkimukseen yhteistyössä Suomen Vammaistutkimuksen Seura ry:n kanssa. Hakuaika on vuosittain 1.9.–30.10. Hakemukset lähetetään sähköpostitse Vammaistutkimuksen Seuralle. HAKUOHJEET: www.tukilinja.fi/apurahat/hakuohjeet