TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 5 / LOKA–MARRASKUU 2018 KANSALAISALOITE ”EI MYYTÄVÄNÄ!” EDUSKUNNASSA S. 6 ALLISON LAPPER näyttää teoksillaan kauneuden monet kasvot s. 8 VAMMAISET TUBETTAJAT UncleSamPatriot hurmasi lakupiipulla miljoonayleisön s. 18 EERO HERRANEN Suomalaisen elokuvan Peter Dinklage? s. 14
TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 5/2018 Julkaisija / Kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki Apurahat: ks. takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Arkmedia Oy ISSN 1458-6304 22. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/v. Seuraava nro 29.11.2018 Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1500 ma-pe klo 8.30–15.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v 89 e Kesto 89 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Kansikuva: Johanna Kokkola. 42 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 14 s. Eerolla on mahtavat jutut! Yhteiskunta s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Hannah Gadsby ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 EU ei vaadi kilpailutusta Kansalaisaloite lopettaisi vammaisten peruspalvelujen huutokaupan. s. 7 7 kysymystä vammaisurheilijoiden omavastuusta Vastaajana SUL:n toimitusjohtaja Harri Aalto. s. 11 Tulilinjalla Pinja Eskola ihmettelee kolumnissaan, miksi vammaisten pitää ylisuorittaa. s. 23 Kaikille sama laki Erillislait kehitysvammaisille sekä mielenterveysja päihdepotilaille ovat kohta historiaa. Ihmiset s. 8 Kauneuden monet kasvot Kädetön brittitaiteilija Alison Lapper haastaa kauneuskäsitteet. s. 14 Hurmurihulivili Eero Herranen Suomen Peter Dinklage rakastaa näyttelemistä – ja naisia. s. 18 Vammaiset tubettajat Tubeconissa nähtiin aitoja yleisön suosikkeja, kuten UncleSamPatriot. s. 30 Blogilinjalla Nina Nina Kanninen jaksaa hymyillä, vaikka työtä ei löydykään. Tukikohteita s. 12 Sähköpyörä nousee mäet Annukka Harjula sai Tukilinjalta sähköpyörän. s. 17 Urheilija palasi liikkumaan Jalkapalloilu jäi, tilalle tuli pyöräily. Ajokin lahjoitti Tukilinja. s. 21 Ratsastuksella kuntoon Helenan harrastusmaksuissa auttoi Tukilinja. s. 24 Tukitori Työllistä vammaisia tekijöitä: Tarjolla käsitöitä ja tilausrunoja. s. 24 Tukipointti Tukilinja auttaa erityisesti väliinputoavia. s. 31 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja kesä–heinäkuussa 2018. Vakiot 25 Kirjavinkki 26 Leffafriikki 27 Ruudussa 27 Välinevinkki 28 Lukijafoorumi 30 Blogilinjalla 33 Ristikko 35 Jaloittelua-sarjakuva Sinä luet syksyn lehdet kirjastossa ja minä täällä ulkona! 2 Tukilinja 5/2018
TÄNÄ SYKSYNÄ iloitaan siitä, että vammaisia sekä mielenterveysja päihdekuntoutujia aikojen alusta seurannut eristämisen stigma poistuu ainakin Suomen lainsäädännöstä. Kaikkia potilaita koskee pian yksi ja sama terveydenhuollon asiakaslaki, ja kaikkia pitkäaikaisen toimintarajoitteen omaavia koskee jatkossa sama vammaislaki. Ei siis ole enää eri pykäliä niille, joiden vamman katsotaan olevan ns. korvien välissä. On iso asia, että aivosairaudet sekä neurologiset vammat ja sairaudet saadaan samalle viivalle muiden diagnoosien kanssa. SEURAAVAKSI MYÖS niiden hoito ja palvelut pitäisi saada samalle viivalle, mikä onkin pidempiaikainen remontti. KAIKISSA ASIOISSA sama laki kaikille ei yllättäen tuokaan tasa-arvoa. Näin tapahtuu, kun heikomman suojelun periaate unohtuu. Eduskunnan käsiteltävänä on tärkeä kansalaisaloite vammaispalvelujen huutokaupan eli kilpailuttamisen lopettamisesta. Huomiota vaatisi myös se tosiseikka, että lakimuutoksista huolimatta koronkiskonta niin sanotuissa pienlainoissa jatkuu, ja uhreina ovat usein puolustuskyvyttömimmät ihmiset: nuoret aikuiset, joilla on oppimisen ongelmia, neurologisia rajoitteita, mielenterveys järkkynyt tai sosiaalisista ongelmista johtuen aikuistuminen pahasti kesken. Voiko olla lain hengen mukaista, että heidän kustannuksellaan rikastutaan, ja he jäävät loppuiäkseen velkavankeuteen? NYT OLISI aika pohtia sekä vapauden että vastuun periaatteita. TÄSSÄ LEHDESSÄ kerromme brittiläisestä taiteilijasta ja mediapersoonasta Alison Lapperista, jolle kädettömyys ei ole ongelma. Game of Thronesin viimeistä kautta odotellessa esittelemme myös Suomen Peter Dinklagen, hurmaavan Eero Herrasen. TUKITOIMINNASSAMME LISÄÄNTYVÄT hakemukset sähköpyöristä. Kerromme kahdessa jutussa, miksi ne ovat tärkeä parannus monen elämään. Blogilinjalla-palstalla kohtaat aurinkoisen Nina Kannisen, joka kertoo elämänsä aakkosista. Hän jatkaa bloggaamista nettisivuillamme lehden ilmestymisajan. Aurinkoa syksyyn! Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 29.11.2018 ”Lakimuutoksista huolimatta koronkiskonta niin sanotuissa pienlainoissa jatkuu, ja uhreina ovat usein puolustuskyvyttömimmät ihmiset.” Tukilinja 5/2018 3 Laki – kaikille sama?
Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Uranuurtaja poistui Tukilinja kunnioittaa 11.9.2018 joukostamme poistuneen Suomen vammaisliikkeen keskeisimmän vaikuttajan Kalle Könkkölän (s. 1950) muistoa. Suurena visionäärinä ja sitkeänä vaikuttajana Könkkölä osallistui suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseen monessa eri roolissa – kansanedustajana, kaupunginvaltuutettuna, rakennuslautakunnan jäsenenä ja etenkin vammaisten tasa-arvojärjestö Kynnys ry:n johtohahmona. Viime vuosina myös vammaisjärjestöjen kehitysyhteistyö nousi hänelle sydämen asiaksi. Kun mediassa on kaivattu vammaisten näkökulmaa, on tähän asti soitettu Kalle Könkkölälle. Vastaus on ollut punnittu; usein tiukka mutta yhtä usein salaviisas ja humoristinen. Työllään ja esimerkillään Kalle Könkkölä vaikutti merkittävästi siihen, miten nyt suhtaudumme toimintarajoitteisiin ihmisiin. Kun itse aloitin työni Tukilinjassa vuonna 1996, ensimmäisiin työtehtäviin kuului Kalle Könkkölän haastatteleminen. Se oli vaikuttava kokemus. Tukilinjan toiminnassa Kalle ja Kynnys ovat vuosien mittaan olleet monessa mukana. Vuodesta 2009 Kynnys on jakanut vuosittain Vimma-taidepalkinnon, johon kuuluu Tukilinjan myöntämä työskentelyapuraha. Vuodesta 2016 olemme yhdessä muiden toimijoiden kanssa järjestäneet kansainvälisen vammaisten päivän (3.12.) DiDa-tapahtuman. Muistamme pitkäaikaista yhteistyökumppaniamme lämmöllä ja kunnioituksella. Työ jatkuu. Iris Tenhunen 4 Tukilinja 5/2018 Lahjoitus lapsille Tukilinja sai 6. elokuuta mukavan viestin: ”Viikonlopun Street Hockey –tapahtuma sujui todella mallikkaasti: aurinko paistoi, yleisö ja vieraat nauttivat viihteestä ja kaiken lisäksi saimme vielä kerättyä kasaan mukavan avustuspotin Goals for Kids -tempauksen avulla arvokkaan työnne tueksi: 2 150 euroa!” Tukisumma luovutettiin säätiölle näin näyttävästi. Tapahtumaa ja lahjoitusta sponsoroi Finlandia Group Oyj. Kiitämme! Houston kuulee Houstonin avaruuskeskus Yhdysvalloissa on nykyään avaruustutkimuksen oppimiskeskus ja museo. Se on tänä kesänä sertifioitu soveltuvaksi kävijöille, jotka kuuluvat autismin kirjoon tai joilla on oppimistai aistirajoitteita. ”Tieteen, teknologian, tekniikan ja matematiikan opetus sopii kaikille”, toteaa avaruuskeskuksen johtaja William T. Harris. Kansainvälisen autismijärjestön sertifiointi edellytti henkilökunnan koulutusta sekä muutoksia tiloihin ja vuorovaikutusmenetelmiin. Texasin parhaaksi museoksi nimetyssä keskuksessa käy vuosittain miljoona vierailijaa, joista neljännesmiljoona muista maista. Keskusta ylläpitää sitä varten perustettu säätiö. VUODEN TAITEILIJA Kettukin vuoden taiteilijaksi 2019 on valittu helsinkiläinen Pertti Kurikka, joka tunnetaan parhaiten yhtyeestä Pertti Kurikan nimipäivät (2008-16) – ja tietysti Euroviisuista 2015. Nyt hän keskittyy sivupersoonansa Kalevi Helvetin hahmossa taiteilijan uraan. Teokset ovat enimmäkseen piirrettyjä ja kauhutematiikka on niissä keskeistä. Niitä voi käydä katsomassa esimerkiksi Vantaan taidemuseon Suomi 101-näyttelyssä (ks. oheinen juttu). Kurikka kommentoi valintaansa tuoreeltaan yhtyeensä omistamassa, kesällä perustetussa Pertin valinta -sekotavarakaupassa: ”Minusta tämä tunnustus tuntuu paremmalta. Tämä asia on erittäin hyvä ja hommat lähtee taas eteenpäin ja oikein! Olen erittäin tyytyväinen, minä olen taiteilija! Minun työt ovat pelottavia, jotkut saattavat nähdä painajaisunia ja saada unihalvauksia, jossa sänky lähtee lentoon.” VAMMAT JA VESI Tekeillä olevaan dokumenttielokuvaan Rajapinta etsitään haastateltaviksi henkilöitä, joilla on kokemusta veden positiivisesta vaikutuksesta muun muassa fysiologisiin ja neurologisiin vammoihin. Anna Kekkonen ja Jenny Timonen työstävät parhaillaan käsikirjoitusta lyhytelokuvaan, joka käsittelee kehollisuutta: ”Vammautuminen on tila, jossa joudumme haastamaan kehomme rajat ja punnitsemaan sen potentiaalia uudestaan. Kuntouttamisprosessissa vesi on elementtinä erikoinen. Toisaalta se saattaa pelottaa, mutta samalla se tukee kehoa kannattelemalla sitä.” Elokuvaa tukee Suomen elokuvasäätiö ja sen tuottaa Matila & Röhr Productions. Yhteydenotot: jetimone@gmail.com.
NÄYTTELYT VANTAALLA Vantaan taidemuseo Artsissa Myyrmäessä nähdään 13.1.2019 saakka näyttely Suomi Finland 101. Siinä taiteilijat purkavat teoksissaan auki satayksivuotiaan Suomen piilotettuja valtarakenteita. Näyttelyssä on mukana myös vammaisia taiteen tekijöitä, kuten Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, Kalevi Helvetti (ks Vuoden taiteilija -juttu ohessa) sekä Matti Rauhaniemi. Museo löytyy Myyrmäen juna-aseman vierestä. HELSINGISSÄ Kaarisillan taideja toimintakeskuksen galleria Art Kaarisilta esittelee Sanoma-talossa, Helsingin ydinkeskustassa, kehitysvammaisten taiteilijoiden teoksia. 17.10. nähdään Matias Wariksen eläinaiheisia teoksia. 7.11. tilalle tulee kokoomanäyttely Valo. Stand-up–ilmiö Hannah Gadsby Tasmanian lahja maailmalle on Hannah Gadsby: 40-vuotias stand-up– koomikko, jonka televisioitu lavaesitys Nanette (69 min) nousi kesällä Netflix-suosikiksi. Esitys alkoi tekijänsä jäähyväiskiertueena, joka saavutti niin räjähtävän suosion, että se televisioitiin. Nyt Gadsby harkitsee taas uransa jatkamista, vaikkei enää tavanomaisena lavakoomikkona. Esitys nimittäin kääntää vitsit ympäri ja näyttää, mistä ne on tehty: tosielämän traagisista tapahtumista, joita yksi vitsi ei voi muuksi muuttaa. Gadsby naurattaa, kertoo miten nauru häpeästä syntyy ja antaa sitten yleisön kokea tunnetasolla, miltä tuntuu olla vitsi –loukattu, hyljeksitty ja nolattu. Jaettu kokemus auttaa myöntämään, miten kipeää elämä voi tehdä. Kokemus on vapauttava. Hannah Gadsbyllä on kokemusta häpeästä: hän on homoseksuaali, joka on saanut aikuisiässä adhdja autismikirjon diagnoosit. SOMEHELMI IHMISYYDEN ÄÄNI Ryhmäteatterin syksyn uutuus on Anna Krogeruksen kirjoittama 9 hyvää syytä elää, joka kertoo herkän ihmisen tarinan suorituskeskeisessä yhteiskunnassa. Kolmekymppisen Klaran ( Ella Mettänen) elämässä monet tavalliset asiat ovat ylivoimaisia: On vaikeaa nielaista, on vaikeaa uskaltaa ovesta ulos, on vaikeaa puhua tuntemattomille, erityisen vaikeaa on sanoa ei. Suuri herkkyys ympäristölle on taakka, mutta myös mahdollisuus. SELKEÄ EI Selkokieltä käyttäville suunnattuun, maksuttomaan verkkosivusto Papunettiin on lisätty verkkokirja Rasismi. Se kertoo, mitä rasismi on ja miten miten rasistiseen kiusaamiseen voi puuttua. Tukilinja 5/2018 5 Muodin valokeilassa Vogue-lehden teiniversio Teen Vogue on nettilehti ja -sivusto, jossa muotia lähestytään nuorten ehdoin. Syyskuun alussa se julkaisi kolme erilaista lehden kantta, joissa jokaisessa poseerasi nuori, vammainen malli. Kannet saivat tuhansia tykkäyksiä ja liudan ihastuneita kommentteja. ”Ennen tätä missään lehdessä tai valtamediassa ei ollut ketään, joka olisi näyttänyt minulta. Se syrjäytti minut asiasta, johon suhtaudun erittäin intohimoisesti”, kommentoi esimerkiksi lihastautia sairastava malli Jillian Mercado. Kansikuvaprojektista julkaistiin Facebookissa ja Instagramissa myös video, jossa mallit kertovat itsestään. Ensimmäisen vuorokauden aikana videota katsoi Instagramissa lähes 19 tuhatta henkilöä! Lotan lukuisat vinkit on Niilo Mäki Instituutin tuottama, YouTube-sivuilta löytyvä laadukas vlogi, jossa parikymppinen Lotta kertoo värikkäästi ja hauskoin tehostein sellaisista lukemisen apukeinoista ja oppimisen strategioista, joista itse hyötyi koulussa. Vlogi on tarkoitettu nuorille, joilla on lukivaikeutta.
YHTEISKUNTA asioiden järjestämiseen periaatteella ”Ei mitään meistä ilman meitä”. Tätä ei ole Suomessa noudatettu. Virkamäki kertoo esimerkkitapauksen: ”Kainuun maakuntayhtymän kilpailutuksessa yhden yksikön palveluntuottaja vaihtui. Henkilökuntaa vähennettiin, vaikka ihmisten avuntarve pysyi samana. Viisi asukasta ja heidän läheisensä tekivät hallinto-, ja markkinaoikeusvalitukset, jotka kaikki oikeusasteet hylkäsivät. Syy: valittajat eivät ole asianosaisia! Ja tosiasiassa juuri näiden ihmisten elämään hankintapäätös koski kaikkein eniten”, Virkamäki pyörittelee päätään. Halvalla kehnoa Sähkötekniikan insinööriksi valmistuneen Tomas Vaaralan opinnot olivat keskeytyä viime metreillä Kelan tulkkauspalveluiden kilpailutuksen vuoksi. Sen seurauksena hän joutui luopumaan neljästä pitkäaikaisesta tulkistaan, joille tekniset erikoistermit olivat tuttuja. Tämä teki opintojen jatkamisen kuurolle Vaaralalle lähes mahdottomaksi. Pia Matihaldin aikuinen tytär Jenni tarvitsee ympärivuorokautista tukea ja hoivaa. Tästä huolimatta hänet oli jätetty palveluyksikössä huoneeseensa pitkiksi ajoiksi yksinään, koska kilpailutuksen voittanut iso toimija oli vähentänyt hoitohenkilökuntaa. Jennin liikuntakyky on tämän seurauksena alentunut huomattavasti. Erityisesti uusintakilpailutukset ovat tuottaneet ongelmia, kun palveluntuottaja ja henkilökunta on saattanut yhtäkkiä vaihtua. Myös sijaisia on alettu käyttää runsaasti. Vammaispalveluissa, jos jossain, on tärkeää luoda pitkä ja luottamuksellinen side hoitajan ja tuen tarvitsijan välillä. ”Kuka meistä voisi olla järkkymättä, jos aamulla vessatoimia tulisi toistuvasti avustamaan täysin tuntematon ihminen?”, Virkamäki kysyy. Ohjausta yritetty Suurin syy nykytilanteeseen ei kuitenkaan näytä olevan itse laki vaan sen onneton toteuttaminen. Laki on väljä ja mahdollistaa monenlaisia käytäntöjä. Työministeri Jari Lindström lähetti viime syksynä kunnille paimenkirjeen, jossa hän muistutti, ettei laki vaadi kilpailuttamaan vammaisten palveluita ja että se suorastaan kannustaa hyvien vammaispalvelujen tarjoamiseen. Kunnat voisivat esimerkiksi käyttää palvelusetelimallia tai kilpailuttaa joukon palveluntarjoajia, joista asiakas saisi itse valita sopivimman. Myös suorahankinta on yksittäisissä tapauksissa mahdollinen. Vammaisjärjestöt haluavat tästä huolimatta tehdä muutoksia lakiin. Kaikki eivät nimittäin ohjausta sen tulkinnasta ole ottaneet vastaan. Virkamiehet jarruna Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen toimi sisämarkkinavaliokunnan varapuheenjohtajana, kun hankintadirektiiviä laadittiin: ”Olen todella vihainen muutamaan työja elinkeinoministeriön virkamieheen! He ovat torpanneet muutosehdotukset vetoamalla EU:n hankintadirektiiviin. Totuus on, että kyseinen direktiivi ei velvoita kilpailuttamaan. Suomi on toiminut tässä itse asiassa täysin hankintadirektiivin vastaisesti. Mielestäni näitä virkamiehiä pitäisi syyttää virkavirheestä. ” Suomi ja Britannia ovatkin ainoita EU-maita, joissa vammaisten palveluja kilpailutetaan. Muualla ne ovat kolmannen sektorin, julkisen sektorin tai kirkon tuottamia. Taustalla raha? Maalaisjärjellä ajateltuna vammaisten palveluiden kilpailutuksen nykyisessä muodossaan olisi pitänyt loppua jo aikoja sitten. Vammaisjärjestöt ovat puhuneet asiasta vuosia, lähes kaikki poliitikot tuntuvat kannattavan ajatusta eikä esteitä kotimaisessa lainsäädännössä pitäisi olla, EU:n hankintadirektiivistä puhumattakaan. Mistä siis kiikastaa? Sirpa Pietikäinen syyttää muutamaa TEM:n virkamiestä, mutta hänen mukaansa Suomessa on myös liikaa ”varmuuden vuoksi” -lainsäädäntöä. Kilpailutetaan siis varmuuden vuoksi, kun halutaan noudattaa prikulleen EU-säädöksiä. Absurdia on, että tällainen ajattelu on johtanut nimenomaan hankintadirektiivin väärintulkintaan – siis tuohon mahdolliseen virkavirheeseen. Suurin syy, miksi kilpailutus vahingollisine seuraamuksineen on saanut jatkua, lienee kuitenkin se sama vanha: raha. Kunnat ovat säästäneet sosiaalija terveysmenoissa valittuaan kilpailutuksessa halvimman vaihtoehdon. Voi myös kysyä, mikä rooli on ollut isojen palveluyritysten lobbaamisella. Ne ovat ainoita tahoja, jotka hyötyvät nykytilanteesta. K U V A : JO H A N N A K O K K O L A . EU ei vaadi kilpailutusta Ei myytävänä! –kansalaisaloite käsitellään eduskunnassa syksyllä. Tavoitteena on lopettaa vammaispalveluiden loputon kilpailuttaminen. Hankintojen ohjaaminen ei ole ratkaissut ongelmaa. TEKSTI Ville Pekkanen EI MYYTÄVÄNÄ! –aloitteella halutaan muuttaa vuoden 2016 alussa voimaan tullutta uutta hankintalakia, joka vähensi vammaisten ihmisten osallisuutta ja elämänlaatua. Se alisti heidän jokapäiväiset peruspalvelunsa toistuvalle kilpailuttamiselle ja sen tuomille elämänmuutoksille, joihin he eivät voi vaikuttaa edes valitusten kautta. ”Ratkaiseva sysäys tuli kesäkuussa 2016, jolloin Suomi hyväksyi YK:n vammaisia henkilöitä koskevan yleissopimuksen. Silloin huomasimme räikeän ristiriidan YK:n sopimuksen ja hankintalain välillä”, muistelee Kehitysvammaisten Palvelusäätiön toimitusjohtaja Markku Virkamäki. YK-sopimus edellyttää, että vammainen ihminen on aina osallinen häntä itseään koskevien 6 Tukilinja 5/2018 Suomi ja Britannia ovat ainoita EUmaita, joissa vammaisten palveluja kilpailutetaan.
7 kysymystä TEKSTI: Ville Pekkanen KUVA: SUL Onko omavastuu oikein? Pituushyppääjä Ronja Ojan twiittaama 900 euron omavastuuosuus EM-kisoista nosti äläkän, jota on jouduttu Suomen Urheiluliitossa selittämään. Maksun välttää, jos palaa kisoista mitali kaulassa. Vammattomilta edustusurheilijoilta omavastuuta ei peritä. SUL:n toimitusjohtaja Harri Aalto ei pidä omavastuuosuutta yhdenvertaisuusongelmana. 1. Omavastuumaksut edustuskisoihin ovat käytössä vain nuorilla ja paraurheilijoilla. Miten tähän on päädytty? ”Paraurheilijoilla kustannukset ovat isommat kuin vammattomien kisoissa. Halusimme myös entistä suuremman joukkueen mukaan kisoihin. Ilman omavastuuosuutta se ei olisi ollut mahdollista. 2. Parayleisurheilun kattojärjestö Kansainvälinen paralympiakomitea (IPC) ei kustanna urheilijoita kilpailuihin, kuten Kansainvälinen yleisurheiluliitto (IAAF) tekee. Mistä tämä johtuu? ”MM-kisoissa kisajärjestäjä IAAF on sitoutunut maksamaan muun muassa majoitukset ja täysylläpidon. Parapuolella sen sijaan IPC ottaa kaikilta osallistujilta 550 euron omavastuun, olivat nämä kilpailijoita tai huoltajia. Suurin syy käytännölle on, että IAAF:llä on rahaa, IPC:llä ei.” 3. SUL on sanonut pyrkivänsä siihen, että kaikki urheilijat olisivat samalla viivalla kustannusten suhteen. Miten tämä toteutuu, jos nuorilla ja paraurheilijoilla on omavastuuosuus, mutta vammattomilla ei ole? ”Ymmärrän hyvin, että omavastuujärjestelmä aiheuttaa kysymyksiä yhdenvertaisuudesta, mutta tässä kohtaa kyse on puhtaasti taloudellisista realiteeteista. SUL on pakotettu kompensoimaan paraurheilukilpailujen korkeampia kustannuksia omavastuuosuudella. Olen tässä samoilla linjoilla urheilujuristi Olli Rausteen kanssa (Seura-lehti 31.8.2018): yhdenvertaisuuslaki toteutuu, koska kustannukset ovat selvästi erisuuruiset. 4. Jos urheilijoiden halutaan olevan samalla viivalla, eikö ylimääräisten kustannusten pitäisi mennä SUL:n tai Paralympiakomitean maksettaviksi? Muualla yhteiskunnassa julkinen sektori hoitaa tämän kaltaiset velvoitteet, jotta vammaiset olisivat lähempänä sitä samaa viivaa. ”On hyvä muistaa, että SUL:n budjetista 16 prosenttia tulee veikkausvoittovaroista ja 6 prosenttia olympiakomitealta. Loput 78 prosenttia keräämme itse. Meillä ei siis ole mitään rahanjakoautomaattia, vaan jokaisen euron käyttäminen on harkittava erittäin tarkasti. Tietysti käymme koko ajan keskustelua, mikä olisi oikea fokus vammattomien ja vammaisurheilun välillä.” 5. Millainen omavastuujärjestelmä muissa maissa on? ”Saksa esimerkiksi lähettää kisoihin vain ne urheilijat, joilla katsotaan olevan realistiset mahdollisuudet mitaleille. Me taas haluamme lähettää isomman joukkueen, mikä nostaa kustannuksia. Sellainenkin käytäntö on, että lajiliitot maksavat IPC-maksun itse, jolloin urheilijat maksavat osanottomaksun eikä varsinaista omavastuuta ole. Jokainen maa joutuu miettimään tarkasti, mihin euroja haluaa laittaa ja miten joukkueen muodostaa.” 6. Onko Suomen Urheiluliitolla ja Paralympiakomitealla erimielisyyksiä omavastuuseen liittyvistä kysymyksistä? ”Ei minkäänlaisia. Nämä eivät olleet alun perinkään pelkästään SUL:n omia ratkaisuja, vaan Paralympiakomitea ja myös VAU ry (Suomen vammaisurheilu ja -liikunta) ovat olleet alusta asti mukana. He ovat seisseet takanamme myös tämän kohun aikana.” 7. Asian tultua julkiseksi muutama yritys on tarjoutunut sponsoroimaan paraurheilijoiden omavastuuosuudet. Olisiko SUL:n mahdollista hankkia itse kyseiset sponsorit jo ennen kuin lasku menee urheilijalle? ”Kaikki vaihtoehdot on otettava huomioon. Se, että onnistuuko se, on taas toinen juttu. Mutta siinä voisi olla yksi mahdollisuus.” Tukilinja 5/2018 7 Kuka? Harri Aalto, 52, Suomen Urheiluliiton toimitusjohtaja. Muu tieto Toimi aiemmin SUL:n seurapalvelujohtajana. Valittiin toimitusjohtajaksi kesäkuussa 2018.
Joensuun keskustassa pidetyssä Parafest-tapahtumassa esiintyi vammaisia taiteilijoita. Tänä kesänä nimekkäin vieras oli brittiläinen kuvataiteilija Alison Lapper. 8 Tukilinja 5/2018 Alison Lapper Iso-Britannia, 53 v. Toimintarajoite Liikuntavamma. Ammatti Valokuvaja kuvataiteilija, mediapersoona.
Kauneuden monet kasvot Brittitaiteilija Alison Lapper haastaa ihmiset pohtimaan. Omaa kehoaan hän vertaa antiikin kädettömiin veistoksiin. TEKSTI Sirpa Sutinen KUVAT Johanna Kokkola E lokuisena viikonvaihteena Joensuun keskustassa on liikkeellä epätavallisen paljon kansaa. Tavallista useampi sähköpyörätuolikin näkyy kulkijoiden vilinässä. Jo kahdeksatta kertaa järjestettyyn Parafest-kulttuuritapahtumaan on esiintyjiä ja vieraita saapunut eri puolilta Suomea ja ulkomailta saakka. Myös brittitaiteilija Alison Lapper matkusti taidenäyttelynsä mukana Joensuuhun. Näyttelyssä on esillä Lapperin maalauksia ja valokuvia. Lapper maalaa suulla ja jalalla, sillä 53 vuotta sitten hän syntyi ilman käsiä. Näyttelyssään hän piti festivaalin aikana myös valokuvatyöpajan, jonka tavoitteen hän tiivistää työpajan alussa. ”Jokainen on kaunis omalla tavallaan! Haluan näyttää, että myös erilainen ihmiskeho on kaunis.” ”Viihdyn kehossani” Samaa viestiä Lapper kertoo taiteessaan. Valokuvissaan hän rinnastaa klassista kehon kauneutta edustavat torsopatsaat omaan kehoonsa. Kuvat ovat saaneet kiittävää kansainvälistä julkisuutta. Valokuvatyöpajaan kokoontuneet kymmenkunta ihmistä odottavat taiteilijalta ohjeita. Osallistujien tehtävä on ottaa kuvia itsestään tai sellaisesta yksityiskohdasta itsessään, johon on erityisen tyytyväinen. Voimaannuttavan valokuvauksen hengessä toteutettua työpajaa Lapper perustelee oman kehokuvansa hyväksymisen tärkeydellä. ”Haluan haastaa työpajaan osallistuvat pohtimaan omia kauneuskäsityksiään. Itsensä hyväksyminen on tärkeintä. Minä viihdyn kehossani. Rakastan olla Ali Lapper.” Hän kehottaa myös osallistujia rakastamaan itseään ja nauttimaan kehostaan. ”Meillä on vain yksi elämä!” Kun työpajaan osallistuvat ovat paneutuneet tehtäväänsä, kertoo Lapper, miksi työpajat ovat osa hänen taiteen tekemisen prosessiaan: ”Haluan auttaa ihmisiä voimaan paremmin.” Työpajassa valokuvattiin Osallistujille on varattu rekvisiittaa teatterin puvustamosta. Kaunis kuvakulma voi löytyä helpommin, kun kaulaan kietoo höyhenpuuhkan. Valokuvatyöpajaan osallistuneet Anu ja Hanna Tiainen saivat Alison Lapperilta kannustusta rekvisiitan valintaan valokuvatyöpajassa. He pohtivat viittoen kuvakulmaa. PHOCOMELIA, DYSMELIA = Erityisesti raajojen anomalioita eli epämuodostumia tai raajapuutosta aiheuttava vamma. Tukilinja 5/2018 9
Taiteilija puhuu myötätunnolla nuorista ja aikuisistakin, joilla on vääristynyt ja epärealistinen kuvitelma kauneudesta. ”He kuvittelevat, että heidän pitäisi olla kuin photoshopatut mainoskuvat. Niillähän ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa!” Lapper on hätkähdyttävän suorapuheinen ja alleviivaa usein sanomaansa äänenpainolla. ”Ihmiset ovat erilaisia, heillä on erilaisia tarpeita. Ihmistä ei pidä määritellä hänen vammansa kautta, vaikka usein niin tehdäänkin. En koe olevani ruma ja epämuodostunut.” Lapper korostaa, että vammaisella on oikeus tulla määritellyksi yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. ”Teen työtä, maksan veroja, minulla on asuntolaina, auto ja 18 vuotias poika. Mitä muuta minulta kaivataan, että olisin osa yhteiskuntaa?” Lapper elää taiteellaan ja kiertää kertomassa työstään kotimaassaan ja ulkomailla. Yleisö ihastui Näyttelyvieraat pysähtyvät kuuntelemaan Lapperin puhetta kauneuskäsityksistä ja jokaisen oikeudesta olla oma itsensä. Joku kiittää lähtemättömästä vaikutuksesta, jonka taiteilijasta tehty veistos oli häneen Lontoossa tehnyt. Puheena oleva veistos on vuonna 2005 kuvanveistäjä Marc Quinnin Alison Lapperista tekemä suuri näköisveistos Alison Lapper Pregnant. Veistoksessa Lapper on viimeisillään raskaana. Moni näyttelyvieras haluaa taiteilijan kanssa samaan kuvaan, ja hurmaavasti hymyillen hän kerran toisensa jälkeen suostuu. Matkaväsymys näkyy vain aavistuksenomaisesti taiteilijan katseessa. Edellisen päivän matkantekoon Lontoosta Helsingin kautta Joensuuhun tuli yllättävä viivytys, kun lentoyhtiö kieltäytyi Helsingissä ottamasta Lapperin sähköpyörätuolia koneeseen sen painoon vedoten. Hyvissä ajoin varatun lennon sijaan taiteilija joutui avustajansa Sally Hammondin kanssa matkustamaan Itä-Suomeen junalla. ”Ensimmäistä kertaa kävi näin, vaikka matkustan paljon ja lennän usein”, ihmetteli Lapper. Suullakin voi maalata Kotimaassaan tunnettu taiteilija kiertää usein kouluissa pitämässä työpajoja suulla ja jaloilla maalaamisesta. Taiteen tekemisen kautta hän haluaa vaikuttaa asenteisiin. ”Muutama tunti, ja lapset ymmärtävät, miltä tuntuu olla minä. He lähtevät kotiin uuden asenteen kanssa. Jos minulla olisi aikaa, kävisin jokaisessa koulussa.” Myös Joensuussa oli näyttelyvierailla mahdollisuus kokeilla suulla tai jaloilla maalaamista. Seinän mittainen maalauspinta täyttyi festivaalin aikana kävijöiden tuottamaksi värikkääksi teokseksi. Vammaiset mediassa Lapper on taiteilija, mutta myös tunnettu mediapersoona. Kokemuksen tuomalla varmuudella hän harmittelee erilaisten ihmisten vähäistä näkyvyyttä mediassa, erityisesti televisiossa. ”Vammaisia ei vielä näy televisiossa esimerkiksi juontajana tai uutistenlukijana. Eikä riittävästi muussakaan arkielämässä.” Alison Lapperin valokuvateos Angel rinnastaa lapsen apuvälineet enkelin siipiin. Siinä Lapper näkee seuraavan tehtävänsä. Julkisuus ja medianäkyvyys ovat työkaluja, joita hän käyttää tehtävässään tasavertaisuuden lähettiläänä. Lapper on kiertänyt eri puolilla Eurooppaa ja maailmaa kertomassa taiteestaan ja elämästään. Hän on ollut mukana ja aiheenakin monissa tv-dokumenteissa. Vuonna 2016 hän oli tekemässä BBC:lle No Body’s Perfect -ohjelmaa. Siinä Lapper ja valokuvaaja Rankin haastattelivat henkilöitä, joilla oli eri syistä ongelmia oman kehonkuvansa kanssa. Lapsuus laitoksessa Lapperin puuttuvien käsien ja epämuodostuneiden jalkojen syynä on kehityshäiriö phocomelia. Lapsuutensa ja suuren osan nuoruudestaan hän vietti vammaisille lapsille tarkoitetussa laitoksessa. Tuolta ajalta on muistoihin jäänyt raskaitakin kokemuksia. Omaan erilaisuuteensa hän muistelee havahtuneensa vasta teini-ikäisenä, kun laitoksesta muuton jälkeen maailma ympärillä alkoi avautua uudella tavalla. ”Lapsuudessani vammaiset olivat enemmistö, eivät vähemmistö”, hän naurahtaa. Valokuvatyöpajan päättyessä osallistujien ottamat kuvat laitetaan instagramin kuvakoosteeksi. Kuvia katsoessaan Lapper pysähtyy jonkun osallistujan ottamaan kuvaan kädestään. ”Tuo voisi olla minun käteni”, pohti Alison Lapper kiinnostuneena kuvaa katsellen. Eikä äänessä kuulunut pisaraakaan surua. Ihmiset kuvittelevat, että heidän pitäisi olla kuin photoshopatut mainoskuvat. Niillähän ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa! 10 Tukilinja 5/2018
Aktiivisen vammaisen ei pitäisi olla ihme ”MITEN SÄ ehdit tehdä ton kaiken?” Kysymys, johon törmään jatkuvasti. Ajoittain ihmettelen sitä itsekin. Vielä enemmän meikätyttöä kummastuttaa kuitenkin se, kun kertoessani, mitä kaikkea teen, kuulen enemmän kuin usein: ”Sun pitäis näyttää niin monelle mallia.” Aina aktiivisena luonteena tuon lauseen kuuleminen saa aina kulmakarvani kohoamaan. Eihän elämäntyylini mitenkään kummallinen ole. Kerran vuodessa kuntoutuskeskukseen saapuessani ymmärrän hetken ympärilleni katseltuani, mistä tämä lause johtuu. Ainakin osittain. Kovin usein kuntoutuksessa näen kanssavammaisia, joilla on potentiaalia, joihin he eivät ole kuitenkaan tarttuneet. Heidän takaraivossaan tuntuu olevan ajatus, ”En pysty – olen liian vammainen. ” VÄÄRIN! Me vammaiset pystymme ihan mihin vain haluamme, jos niin päätämme. Okei, ollaanpa realistisia, kukaan tuskin näkee minua juoksemassa maratonia. VAMMAISELLA ON taipumus jossain kohtaa elämäänsä nähdä rajoitteensa esteenä johonkin. Sitä se ei ole – maksimissaan hidaste. Tulemme aina tarvitsemaan jossain määrin apua, mutta se ei tarkoita, ettemme voisi tehdä asteen enemmän. Meidän tarvitsee vain harjoitella enemmän ja nähdä vaivaa. Jos uskomme itseemme ja olemme motivoituneita, voimme tehdä arjestamme paljon itsenäisemmän ja tavoitella niitä unelmia, jotka tuntuivat aluksi hulluilta. Vammaisten kanssa työskentelevien pitäisi luopua siitä, että he ajattelevat kaltaistani ”tuhat rautaa tulessa ” -ihmistä roolimallina. Mallioppiminen on hyvä ja toimivaksi todettu tapa kehittyä, mutta tietyissä tilanteissa roolimallina olo voi aiheuttaa paineita. Se voi muuttaa aktiivisen passiiviseksi. Itse koen jatkuvat kehut paineina suoriutua aina vain paremmin. Ennemminkin tulisi tunnistaa yhteiskuntamme vinoutuma: Maailmamme näkee erityistarpeet omaavat helposti taakkana. Häntä saatetaan syrjiä opiskeluissa tai estää työelämään pääsy tai siinä eteneminen, sillä ennakkoluulot varjostavat kohtaamista. Itse jouduin taannoin tilanteeseen, jossa olin käynyt haastattelussa välitysfirman kautta. Pääsin eteenpäin – varsinainen firma oli kiinnostunut minusta. He tiesivät tuolistani, sillä välitysfirman henkilö oli maininnut siitä. Päästyäni paikalle luiskaa ei kuitenkaan näkynyt missään, ainoastaan pitkät portaat. Sain viestin: ”Emme voikaan pitää haastattelua, sillä meillä ei ole ramppia tai hissiä.” Miksi minut oli kutsuttu? Jotta vaikutettaisiin suvaitsevilta? ME JOUDUMME palvelua saadaksemme perustelemaan kaiken: Vammaistukea joutuu hakemaan Kelalta vuosittain uusien lääkärilausuntojen kera. Ehkä vammani, jonka kanssa synnyin vailla tietoa parantumisesta, onkin yhtäkkiä hävinnyt! Katsokaa kuinka hienosti kävelen itsenäisesti! Joudumme myös – kunnasta riippuen – välillä kymmenenkin minuutin tarkkuudella perustelemaan, kuinka paljon tarvitsemme apua mihinkin. Ymmärrän että avuntarve joudutaan perustelemaan, mutta joissakin kunnissa vaatimukset ovat kohtuuttomia. Sekin kuormittaa, että avustajien työnantajuuden mukana tulee suuri määrä vastuuta, jonka kanssa elämiseen meitä ei oikein opeteta. Jos kysyy neuvoa, saattaa saada kahdesta paikasta täysin eri vastaukset. Pahimmassa tapauksessa kukaan ei tiedä, miten homma toimii, ja selvittelyrumba jatkuu. Kuulostaako uuvuttavalta? Sitä se onkin. Meille annetaan työkalut, ainakin näennäisesti, mutta meitä ei opeteta käyttämään niitä. Turvaverkot ovat vajaat tai näkymättömissä. Yhteiskunta siis tietyllä tapaa ruokkii omaa käsitystään passiivisesta vammaisesta uuvuttamalla meidät koukeroidensa alle. Uupuneina saatammekin olla taakka. Yhteiskunnan pitäisi tarjota meille enemmän tukea ja onnistumiskokemuksia. Silloin meillä olisi voimaa valjastaa potentiaalimme käyttöön ja pystyisimme tekoihin, jotka varmasti yllättävät kaikki. Tukilinja 5/2018 11 TULILINJALLA / KOLUMNI Pinja Eskola Kolumnisti Pinja Eskola, 23, Tampere Toimintarajoite CP-vamma, käyttää sähköpyörätuolia. Ammatti Julkaisutuotannon opiskelija. Meille annetaan työkalut, ainakin näennäisesti, mutta meitä ei opeteta käyttämään niitä. Turvaverkot ovat vajaat tai näkymättömissä.
UNELMAT TODEKSI KROONINEN VÄSYMYSOIREYHTYMÄ (ME/CFS) = Neurologinen, reuman kaltainen, autoimmuunisairauksiin kuuluva kalsiumkanavasairaus, jolle on ominaista pitkäaikainen uupumustila tai -alttius sekä rasituksen jälkeinen huonovointisuus. Sairauteen liittyy usein myös kognitiivisen suorituskyvyn laskua, huonovointisuutta, särkyjä ja unihäiriöitä. Annukka Harjula sai Tukilinjalta vuonna 2017 sähköpyörän, kun ei jaksanut enää tavallisella pyörällä polkea ostoksia kaupasta tai lähteä työkäynneille. Suurperheen äiti sairastaa kroonista väsymysoireyhtymää. Nyt liikkuminen taas sujuu! TEKSTI Heini Saraste KUVA Annukka Harjulan kotialbumi KUN JYVÄSKYLÄLÄINEN Annukka Harjula hakee kaupasta ruokaa isolle perheelleen, on suuri mahdollisuus, että tavallisella polkupyörällä hän hyytyy kotimatkalla totaalisesti eikä jaksa enää polkea ylös Metsäkadun jyrkkää mäkeä. Nyt apuna on Tukilinjalta saatu sähköpyörä, jolla mäki taittuu keveästi kassienkin kanssa. ”Yhdenvertaisuuden tunne muiden ihmisten kanssa lisääntyi pyörän tultua”, kertoo Annukka. ”Se oli iso tunne. Ajoin mäen ylös siinä, missä muutkin! Saatoin myös alkaa vastata myönteisesti pyyntöihin saapua jonnekin tiettyyn aikaan ja paikkaan, vaikka ennen pyörää minun oli usein kieltäydyttävä.” Oireet saivat selityksen 1990-luvulla Annukka alkoi kärsiä oireista, joita epäiltiin aluksi oudoksi virukseksi tai borrelioosiksi. Kroppa oli kauttaaltaan arka ja unen tarve oli aika ajoin suuri. Jossain vaiheessa tulivat selittämättömät kipukohtaukset – kipu kiristi polvija kyynärtaipeissa kuin niihin olisi asetettu kuminauhat. Aivot tuntuivat sumuisilta ja taustasäryt olivat jatkuvia. Sitten syntyivät lapset: Minttu (2000) ja Tino (2002), sitten kaksoset Aatu ja Veeti (2007) ja viimeiseksi vuonna 2009 Leevi. Noina aikoina kuvaan astuivat Annukan omien sanojen mukaan ”helvetilliset migreenit”, joiden vuoksi hän oli myös sairaalahoidossa. Annukka teki parhaansa: laihdutti 10 kiloa ja liikkui säännöllisesti. Jostain syystä liikunta ei enää helpottanutkaan oloa vaan sai väsymyksen pahenemaan. 2010-luvun alussa voimavarat hiipuivat ja vointi romahti. Annukka sai diagnoosin: kyseessä oli krooninen väsymysoireyhtymä CFS – uupumus, jossa ihminen ei enää kestä pientäkään saati sitten suurta rasitusta. Sairauden syntymekanismia ei vielä tunneta. Annukka Harjula ja sähköpyörä 12 Tukilinja 5/2018 ”Yhdenvertaisuuden tunne muiden ihmisten kanssa lisääntyi.” Unelmista tuli totta – nyt mennään!
UUTISET Vilman ja lelukani Nupun kanssa tutustutaan röntgeniin. SAIRAALAKAMUT TUO TURVAA Sairaalakamut on syyskuussa tarjolle tullut ilmainen, kotimainen nettipeli, jonka toivotaan hälventävän pikkulasten sairaalassa käyntiin liittyvää pelkoa. Peli on pian tarjolla myös mobiiliversiona App ja Play Storesta. Se tarjoaa 3–12-vuotiaille lapsille mahdollisuuden tutustua turvallisesti lääketieteellisiin toimenpiteisiin, kuten verikokeeseen, stetoskooppitutkimukseen, röntgenkuvaukseen ja haavan puhdistamiseen. Tutustuminen tapahtuu yhdessä leppoisten kaverusten, yksikorvaisen Nuppu-lelukanin ja sen omistajan Vilman kanssa. Pelissä tutustutaan myös sairaalan vuodeosastoon. Sairaalakamut on Lastenklinikoiden kummit -yhdistyksen koordinoima hanke. NETTIVERTAISTUKEA LASTENSAIRAALAAN Syyskuussa Helsingissä avautunut Lastensairaala pyrkii parantamaan lapsipotilaiden ja heidän perheidensä elämänlaatua tarjoamalla heille aiempaa paremman mahdollisuuden vertaistukeen. Taustalla on kolmivuotinen tutkimus, jossa kartoitettiin potilaskokemuksia. Siinä selvisi, että lapsipotilaat perheineen toivovat enemmän tietoa ja neuvoja sekä mahdollisuutta jakaa kokemuksiaan. Vertaistuki halutaan löytää suoraan terveydenhuollon palvelujen kautta, ja siinä tulisi ottaa isät ja sisarukset nykyistä paremmin huomioon. Tähän asti lähinnä potilasjärjestöjen vastuulla olleen vertaistuen tarjontaa aiotaan nyt laajentaa tuomalla se mukaan digitaaliseen Terveyskylä-portaaliin. ELÄMÄ SYVENEE SAIRASTUESSA Tuore haastattelututkimus osoittaa, että vakava sairaus ei välttämättä merkitse elämänlaadun heikkenemistä. ”Sairastunut voi löytää uusia tärkeitä asioita, kuten syvenEnergialusikat mittana Annukka puhuu mielellään energialusikoista: ”Ihmisellä on tietty määrä lusikoita päivää kohti, ja kaltaisellani ihmisellä niitä on vähemmän. Kun on tehnyt normaaliaskareet, ei illaksi riitä energiaa enää millään”, hän selittää. ”Ihmisen on itse osattava laskea päivittäiset voimavaransa: jos kävelet näin ja näin pitkään tai teet tämän kotiaskareen, esimerkiksi imuroit, sinun on valmistauduttava siihen, ettet sitten jaksa muuta.” Rasituksen jälkeinen uupumus saattaa kestää useita päiviä. Voimavarat on laskettava tarkoin, sillä ison perheen pyörittäminen vaatii paljon työtä. Ammattina selviäminen Onneksi Annukka on hyvä järjestämään omia ja muidenkin asioita. Hän on saanut kunnallista kotiapua ja luonut oppimistaan selviytymistaidoista itselleen uuden ammatin: Hän toimii Keski-Suomen keskussairaalassa kokemusasiantuntijana. Vuoden ajan hän teki tätä työtä kokopäivätoimisesti, ja edelleen hän tekee sairaalassa monenlaisia toimeksiantoja, joihin kuuluu potilasryhmien vetäminen. ”Se on kiitollista puuhaa, sillä tarve on suuri”, Annukka kertoo. Hän vetää esimerkiksi Juttupenkkejä, ryhmiä joissa mielenterveyskuntoutujat voivat jakaa kokemuksiaan ja etsiä yhdessä keinoja selvitä arjessa. ”On tärkeää olla potilaan ääni myös ylöspäin sairaalahierarkiassa”, Annukka lisää. ”Monesti valitukset potilasasiamiehelle tyssäävät jo alkuunsa eikä epäoikeudenmukaisesti kohdellun potilaan ääni tule koskaan kuulluksi.” Hän muistuttaa, että paljon helpompaa tietysti olisi, jos ammattilaiset ja potilaat ratkoisivat asioita alun alkaen yhdessä. Ohjeita satelee Väsymys ei ole helppo oire selittää muille. Ohjeita on sadellut ja häijyyttäkin on joskus ollut ilmassa: Ota itseäsi niskasta kiinni, liikunta auttaa tai miksi hankit niin monta lasta. ”Kun on aivan pohjalla, kritiikki viiltää”, Annukka myöntää. Lasten tilanteesta Annukka on potenut syyllisyyttä ja riittämättömyyden tunnetta. ”Juuri nyt on jostain syystä menossa hyvä vaihe. Hyvä puoli on se, että lapsista kasvaa itsenäisiä”, hän hymyilee. Haastattelun jälkeen, ennen kuin lapset palaavat mökiltä mummon ja papan kanssa, Annukka aikoo vielä hetken levätä ja nauttia kodin rauhasta. tyneet suhteet läheisiin ihmisiin, kohtalotovereiden auttamisen sekä luonnon kauneudesta nauttimisen”, kertoo teologian tohtori Matti-Pekka Virtaniemi. Hän kuvailee sairastumista syvällisenä käännekohtana, joka on samanaikaisesti psykologinen, henkinen ja hengellinen. ”Seuraukset ovat usein kielteisiä, mutta yllättäen myös myönteisiä” Virtaniemi tutki ALS-tautiin sairastuneiden elämänlaatua haastattelemalla heitä kolme kertaa vuoden aikana. Tutkimus ALS-tautiin sairastuneen eksistentiaalinen prosessi on osa Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisusarjaa. OPPIMATERIAALEIHIN TUKEA 2019 Toisen asteen opiskelijoiden eli lukiolaisten ja ammattiopiskelijoiden taloutta pitkään hiertänyt itse hankittavien oppimateriaalien kalleus tulee helpottumaan syksystä 2019 alkaen, jolloin opiskelijoita aletaan tukea kuukausittain 46,80 euron oppimateriaalituella. Kolmena lukuvuotena oppimateriaalilisää saisi noin 1400 euroa. Opetusministeriö kehittää lisäksi malleja avoimiin, digitaalisiin oppimateriaaleihin sekä kierrätykseen ja lainaamiseen. Tällä hetkellä opiskelukustannukset ovat aiheuttaneet jopa opintojen keskeyttämisiä. Moni joutuu myös tekemään vaikeita valintoja opintosuuntien välillä, kun on tiedossa, ettei perheellä ole kalliisiin opiskeluvälineisiin varaa. Lausunnoilla olevan esityksen mukaan oppimateriaalilisään olisivat oikeutettuja lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen 17–19-vuotiaat vanhemman luona asuvat opiskelijat, 17-vuotiaat itsenäisesti asuvat opiskelijat sekä ne alle 17-vuotiaat, joiden vanhempien yhteenlasketut vuositulot jäävät alle 41 100 euron. Tukilinja 5/2018 13
14 Tukilinja 5/2018 Hurmurihulivili Eero Herranen Kun Eero oli esiintynyt tv-sarjassa Donna, naiset lähestyivät häntä suorasukaisesti sosiaalisessa mediassa. Eero myöntää, että se imarteli, mutta hänestä se oli kuitenkin arveluttavaa ja vähän huonoa käytöstä. Hulivilistä oli tullut aikuinen. Lyhytkasvuista Eero Herrasta on kutsuttu Suomen Peter Dinklageksi. Mielenkiintoisia tvja elokuvatöitä on riittänyt – kauniista naisista puhumattakaan! TEKSTI JA KUVA Riitta Skytt TAMPEREELLA ON kiireetön iltapäivä. Kuljeskelemme Eero Herrasen kanssa Tampereen taidemuseon viileissä saleissa. With all my love -näyttelyn valokuvaja videoteoksissa Vuoden nuori taiteilija 2018, J.A. Juvani, antaa ison ja rehevän kehonsa pursuta valtoimenaan. Kaiken tämän lihan äärellä 110-senttinen Eero Herranen näyttää tavallistakin pienemmältä. Tulimme katsomaan näyttelyä, koska Vuoden nuori taiteilija sanoi Ylen haastattelussa: “Kehot eivät tarvitse kenenkään lupaa olla olemassa”. Snadi iso mies Ei anneta miehen koon hämätä, tällä snadilla kundilla on ison miehen saavutukset. Työelämässä ja – noh, Eeron tapauksessa naisia ei voi ohittaa. Heitä on ollut, jopa sen verran, että vauhdikkaimpina aikoina kaverit antoivat hänelle lempinimen “pornokojootti” ja portsarit tekivät tilaa sanomalla: ”Jono pois tieltä, Eero ja naiset tulevat.” Näistä vaiheista on jo kirjoitettu monissa lehdissä ja on niistä ollut puhetta tv:n keskusteluohjelmissakin. Tarkemmin ajatellen, eikö media ole ollut vähän syrjivä alleviivatessaan Eeron naisasioita? Jos hän olisi 70 senttiä pitempi, siinä ei olisi mitään ihmeellistä, että sosiaalinen, iloinen, menestyvä ja mukavan näköinen nuorimies on naisten suosikki. Mutta hurmurihulivilitkin kypsyvät ja rauhoittuvat ajan myötä. Onhan Eero jo 35-vuotias. “Nykyään haen...”, hän sanoo pehmeästi ja jatkaa vieläkin pehmeämmin: “...aikuista naista. Semmosta, jonka kanssa voisi vaihtaa ajatuksia ja jolla olisi mielipiteitä, eriäviäkin sellaisia.” Töissä ei puolivaloilla Jätetään naiset ja yöelämä ja palataan työelämään. Eero on aikoinaan opiskellut tietojenkäsittelyä ja liiketaloutta Tampereen ammattikorkeakoulussa. Sen jälkeen hän on tehnyt monipuolisesti töitä ITja kiinteistöalalla, myynnissä ja markkinoinnissa. Nyt hän on yrittäjä, freelancer. IT-hommien lisäksi hän luennoi ja pitää workshoppeja myynnistä, markkinoinnista ja omasta elämästään yrityksille ja erilaisille järjestöille. Mistä moinen tarmo kumpuaa? “Se juontaa varmasti juurensa siitä, että teini-iässä minulle läheinen henkilö sanoi, että sun on vaikea saada edes kesäduunia, kun et voi mennä raksalle töihin. Se sattui pahasti”, Eero sanoo. Hän päätti näyttää. Kuten usein käy, näyttämisen halu muuttui aidoksi innostukseksi. Verkostot toimivat “Haluan koko ajan kehittää itseäni. Minulta on kysytty, että pitääkö minun aina edetä hirveällä vaihteella, mutta haluan laajentaa osaamistani. Kun minulla on liikaa hommia, tiedän että kehityn. En halua käydä töissä vain siksi, että saan laskut maksettua”, Eero sanoo. Kyky verkostoitua on yksi hänen menestyksensä salaisuus. “Tutustun helposti uusiin ihmisiin”, Eero sanoo vaatimattomasti. Asenteesta työhön Eerolla on paljon painavaa sanomista. Hänen mielestään siihen on tartuttava, kun sitä tarjotaan, ja työt on hoidettava niin hyvin kuin osaa. Työstä voi kieltäytyä vain, jos se sotii omaa moraalia vastaan. “Työtä ei voi loputtomiin valita tykkäämisen mukaan, yhteiskunta ei pyöri niin”, Eero pohtii. Teini-iässä minulle läheinen henkilö sanoi, että sun on vaikea saada edes kesäduunia, kun et voi mennä raksalle töihin. Se sattui pahasti.
Tukilinja 5/2018 15
16 Tukilinja 5/2018 Eeroa huvitti ja hieman hämmensi taidenäyttely, jossa Vuoden nuori taiteilija 2018 J. A. Juvani hersytteli runsasta kehoaan häpeämättömästi. Molemmat taiteilijat haluavat avartaa ihmisten ymmärrystä erilaisuudesta. ”Koska vaadin itseltäni paljon, vaadin myös muilta paljon”, hän myöntää. Eeroa ärsyttää, jos töissä ’ajetaan puolivaloilla’ ja käydään vain siksi, että on pakko. Toisaalta: ”Äitikin sanoi, että minun pitäisi ymmärtää, etteivät kaikki ole samanlaisia kuin minä.” Monella olisi oppimista hänen tavastaan olla läsnä. Tähänkin haastatteluun Eero keskittyy täysin ja antaa kiireettä kaiken tarvittavan ajan. Hänestä kertoo jotain sekin, että hän ei ole koskaan selvittänyt diagnoosiaan. Hänen mielestään se tieto ei tuo mitään lisäarvoa hänen elämäänsä. Hän haluaa keskittyä siihen, mihin hän pystyy eikä siihen, mihin ei. Näytteleminen parasta Kun Eero haluaa jotain, hän ei jää jahkailemaan. Pari vuotta sitten hän kuuli, että ToosaTV:ssä oli tekeillä tv-sarja Game of Thronesin parodiajakso. Eero otti yhteyttä tekijöihin ja kertoi, että olisi mielellään mukana. Mahtavaa, tuotantoryhmä vastasi ja niin “Suomen Peter Dinklage” pääsi hommiin. Kuvausten jälkeen Eero sanoi sarjan tuottajalle, että näytteleminen on parasta mitä hänelle on tapahtunut. “Eiköhän me sinulle vielä jotain löydetä”, tuottaja tuumasi. Suomen hauskin mies Donnan jälkeen Eerolle kirjoitettiin saksalaisen punavangin rooli elokuvaan Suomen hauskin mies, joka on pyörinyt elokuvateattereissa tämän vuoden maaliskuusta asti. Saksalaista hän esittää siksi, että on teini-ikäisenä asunut muutaman vuoden perheensä kanssa Saksassa ja puhuu kieltä sujuvasti. Jaksossa Normiheteroseksiä Donna haki miestä tositoimiin ja sehän löytyi, kun Eero astui kehiin. Nyt hän miettii, että hänen kaltaiselleen näyttelijälle Suomi on pieni maa ja Saksassa olisi suuremmat markkinat. Eero osaa toimia Euroopassa, koska hän on Saksassa asumisen lisäksi matkustanut työn ja vapaa-ajan puitteissa paljon. “Lisäksi Saksa on maana sellainen, että siellä en ole niin iso ihmetys. Mitä isompi paikka, sitä enemmän sinne mahtuu väriä”, Eero sanoo. Tampereen taidemuseon sulkemisaika lähestyy. Aulassa Eero kirjoittaa vielä kortin ja kiinnittää sen museon kommenttiseinälle. Kortissa lukee: “Sano elämälle kyllä.” Huipulle pääsee vain kiipeämällä. “Vuonna 2017 olin menossa oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Olin hankkiutunut valmennuskurssille taatakseni, että pääsen varmasti sisään. Silloin tuottaja soitti, että Ylelle kuvataan uutta sarjaa, jossa voisi olla minulle rooli. Voisinko tulla koekuvauksiin?” Eero kertoo. Hän vastasi tottakai, ja niin oikeustiede sai odottaa. Perhe ja ystävät olivat puolesta ja vastaan. Jos olet juristi, töitä löytyy joka lähtöön, mutta näyttelijä, eihän se ole järkevää tommonen hilluttelu ja rilluttelu, hänelle sanottiin. Donna opetti rentoutta Eero selvisi koekuvauksista ja sai roolin TV2:n draamakomediasarjassa Donna, jonka pääosassa Alina Tomnikov näyttelee sokeaa nuorta naista. Kuvauksissa Eerolla oli vaikeitakin hetkiä. “Julkisuus ei enää jännittänyt. Mutta se, että jouduin olemaan ilkosillani kameran edessä jännitti niin, että unohdin kaikki vuorosanani.” Hän kertoo, ettei ole aikaisemmin ollut sinut alastomuutensa kanssa eikä tilannetta yhtään helpottanut ympärillä häärivä kuvausryhmä. “Kuvausten jälkeen ajattelin, että yes, yes, yes, mikä fiilis! Vaikka sen ei kuuluisi näin syvällisesti vaikuttaa, henkistä kehitystäni ajatellen se oli hyvin tärkeää. Olin kiitollinen, että pääsin taas yhden asian yli”, Eero kertoo.
UNELMAT TODEKSI Tukilinja 5/2018 17 Urheilija palasi tien päälle Eetu Junnilainen pyöräili kesällä monesti Lohtajan Ohtakarin upeisiin maisemiin uimaan. sessa oikea suoliluu ja kuntoutuminen – kävelyn uudelleen opettelusta asti – saattoi alkaa. Takaisin kuntoon ”Pelasin sairastumiseen asti jalkapalloa tavoitteellisesti ja minulla oli ihan realistiset mahdollisuudet tehdä siitä itselleni ammatti. Olin ollut mukana nuorten maajoukkueleirityksissä”, Junnilainen kertoo. ”Olihan se henkisesti raskasta, mutta ei se siinä tilanteessa niin tuntunut. Silloin nuorena sitä vain ajatteli, että hoidetaan tämä alta pois ja itsensä kuntoon, vaikka tajusinkin, etten enää välttämättä koskaan juoksisi ja pelaisi jalkapalloa.” Kuntoutus jatkuu edelleen eikä se ole ollut suoraviivaista edistystä. Välillä on tullut pahojakin takapakkeja ja kivuliaita ajanjaksoja. ”Luulen, että urheilutaustastani on ollut hyötyä kuntoutuksen aikana. Itsensä kuntouttaminen on ollut mielekästä, kun ymmärtää, mitä sillä voi saavuttaa”, Junnilainen pohtii. Eetu Junnilainen on edelleen innokas jalkapallomies. Hän yritti viime vuonna tehdä varovaista paluuta rakkaan lajin pariin ryhtymällä valmentamaan KPV:n vuonna 2005 syntyneitä poikajunioreita. Hän joutui kuitenkin jäämään kuluneena kesänä joukkueen arjesta pois, koska valmentaminen kävi fyysisesti liian rasittavaksi. ”Jatkoa pitää nyt miettiä. Ainakaan en joukkueen vastuuvalmentajana pysty toimimaan. Se antaa paljon, mutta on sitten ottanutkin vähän liikaa”, Junnilainen sanoo. Sähköpyöräily onnistuu Liikunnan harrastaminen ei siis ole ollut helppoa. Kokkolan Lohtajalla asuva Eetu Junnilainen käyttää kävellessään keppejä, mutta sekin on aiheuttanut kovia kipuja lonkan seudulle ja nyt uutena oireena myös alaselkään. ”Ehkä 50 metrin päässä voi käydä koiran kanssa kävelylenkillä, ja sekin on sellainen suoritus, että ei sitä monta kertaa päivässä tee”, toteaa Eetu Junnilainen. Pyöräilyn Junnilainen on sen sijaan havainnut itselleen mainiosti soveltuvaksi liikuntamuodoksi. Aiemmin hänellä oli käytössä vain pappansa vanha pyörä, mutta keväällä saamansa Startti-stipendin avulla hän pystyi hankkimaan hybridipolkupyörän, jolla on hyvä ajaa niin maastossa kuin maantiellä. ”Me olemme viimeisen vuoden asuneet maaseudulla ja meillä on vain yksi auto, jota kihlattu tarvitsee opiskeluun ja töihinsä. Olin alkuun aika jumissa siellä, mutta pyörän kanssa olen taas pystynyt vapaammin liikkumaan”, Junnilainen sanoo. Hän kertoo käyttävänsä uutta pyöräänsä niin kuntoiluun kuin liikkumiseen paikasta A paikkaan B. ”Pyöräily on ollut minulle ihan älyttömän hyvä juttu. Siitä ei tule painetta alaselän ja lonkan alueelle.” Sähköpyörä mahdollistaa Eetu Junnilaiselle paluun liikunnan pariin ja pääsyn omiin menoihin. Sen hankkimista auttoi Tukilinjan ja VAU ry:n yhteistyössä myöntämä Startti-apuraha. TEKSTI Lauri Jaakkola KUVA Päivi Karjalainen KOKKOLAN PALLOVEIKKOJEN miesten jalkapallojoukkue juhli lokakuisena sunnuntai-iltana Närpiössä vuonna 2004 nousua kakkosdivisioonasta sarjaporrasta ylemmäs ykkösdivisioonaan. Nuori Eetu Junnilainen juhli muiden mukana riemukasta rangaistuspotku-voittoa kotijoukkue Kraftista – mutta kaikki ei ollut 18-vuotiaan kokkolalaisen osalta ihan kunnossa. ”Siinä kauden viimeisessä pelissä tuli hengitysvaikeuksia ja jouduin tulemaan vaihtoon jo puolen tunnin pelin jälkeen. Silloin sen vielä laittoi jonkin allergian piikkiin, mutta myöhemmin olen tajunnut, mistä siinä oli kysymys”, nyt 32-vuotias Junnilainen sanoo. Tammikuussa 2005 Junnilaiselta diagnosoitiin Ewingin sarkooma, yksi luusyövän muodoista. Kesäkuussa Junnilaiselta poistettiin leikkauk
Ei pidä mennä kaappiin häpeämään. Jos minäkin uskallan, kyllä se on muillekin mahdollista! Tubecon 2018 esitteli elokuussa YouTubeja muita sometähtiä. Yksi heistä on UncleSamPatriot, jonka suosituinta Youtube-videota on katsottu miljoonia kertoja. Hänellä – kuten monella muullakin tubettajalla – on toimintarajoite, joka näkyy ja kuuluu. TEKSTI Ville Pekkanen KUVAT Vesa Linna ROOLINSA RIISUNEET TUBETTAJAT H urjistunut nuorimies lähikuvassa varoittaa kansalaisia ”uudesta uhkaavan järkyttävästä päihteestä”. Tästä alkaa pariminuuttinen kohellus, jossa hän tunkee lakupiippua suuhunsa, huutaa, nykii, esittelee harvahampaista hymyään ja kouristelee kuin transsissa. Lopulta hän saa nielaistua lakupiipun ja sanoo kameralle: ”Se oli pojat piippu. Näkemisiin, moi moi.” Joku voisi pitää tällaista typeränä ja yhdentekevänä, kenties sisällöttömänä aikamme kuvana. UncleSamPatriotin eli Pekka Luodeslammen yli 22 tuhatta seuraajaa ympäri maailman taitavat olla kuitenkin toista mieltä. 5,7 miljoonaa katselukertaa saavuttaneen Lakupiippu-videon varsinainen pointti voi mennä ohi, jos keskittyy vain raflaavaan toteutukseen. ”Idea lähti siitä, kun alkoi olla huhua, että Suomen hallitus aikoisi kieltää lakupiiput tupakointia edistävänä tuotteena. Ajattelin, että tehdäänpä siitä oikein kunnon parodia, ja sehän onnistui ihan mahtavasti, viis kautta viis -onnistuminen!”, Luodeslampi hehkuttaa. Sisältö sekoilun alla 32-vuotias Luodeslampi on sairauseläkkeellä Touretten oireyhtymän vuoksi, joka aiheuttaa nykimistä eli pakonomaisia liikkeitä ja äännähdyksiä. Hän ei ole antanut näiden ominaisuuksien hidastaa itseään. Leimallista hänen tubettamiselleen on juuri omien erityispiirteiden häpeämätön esiintuominen ja liioittelu. Toiseksi klassikoksi muodostuneessa videossa Taru viilin herrasta UncleSamPatriot käyttää edellä mainittuja keinoja syödäkseen kermaviilipurkin mahdollisimman ällöttävällä tavalla. Hän esiintyy Kermaviilihirviönä, joka on muunnos Taru sormusten herrasta -saagan Klonkun hahmosta. Vaikka Luodeslampi itse kuvailee videotaidettaan ”slapstickin ja abstraktin sekoilun välimuodoksi”, täysin sisällöttömäksi sitä ei voi kutsua. Lakupiippu parodioi holhousyhteiskuntaa, ja provokatiivisen pinnan alta on löydettävissä myös maailmanparantamisen eetosta. ”Haluan edistää videoissani erilaisuuden hyväksymistä. Itsekin ehkä poikkean jonkun verran ns. keskivertoihmisestä. Ihmisten pitäisi olla rohkeasti sitä mitä ovat ja nauttia elämästä. Ei pidä mennä kaappiin häpeämään. Jos minäkin uskallan, kyllä se on muillekin mahdollista!” Lakupiipusta Luodeslampi kertoo mielenkiintoisen yksityiskohdan: kuvaamisen aikana hän oli saamaisillaan Tourette-kohtauksen, minkä vuoksi videolla on hänen mukaansa erityisen ”kova meininki”. ”Sairauttani en halua salata mitenkään. Päinvastoin, haluan tuoda esille ihmisen keskushermoston monimuotoisia kehityshäiriöitä, jotka Touretten aiheuttavat.” Jokaiselle jotakin – paitsi sedille Tubecon on keski-ikää lähestyvälle setämiehelle hämmentävä tapahtuma. Yksi asia selviää jo sisäänkäynnillä: tubettaminen on nimenomaan 18 Tukilinja 5/2018
TUBECON = Vuosittainen tapahtuma Helsingissä tubettajille ja heidän seuraajilleen. TUBETTAA = Pitää omaa videoblogia YouTubessa, vlogata. Tätä kautta syntyy nykyään paljon nuorisojulkkiksia. SEURATA = Voit fanittaa tubettajaa tilaamalla tämän kanavan. Tuotokset näet sen jälkeen YouTube-sivullasi kohdassa Tilaukset. Suosituimmilla suomalaisilla tubettajilla voi olla jopa 400 000 seuraajaa. Tukilinja 5/2018 19
lastenja nuortenkulttuuria. Ne vähät täysi-ikäisiltä vaikuttavat kävijät ovat lähes poikkeuksetta Tubecon-kävijöiden vanhempia tai työtehtävissä olevia aikuisia. Siksi Tubeconin ainoa K-18–alue anniskeluineen näyttää kuin se olisi eksynyt väärään tapahtumaan. Jos nuorisokulttuuria on kaikkina aikoina leimannut paheellisuus ja kapinallisuus, ne ovat tästä tapahtumasta kaukana. Tubecon on täynnä erilaisia infopisteitä vastuullisesta somen käytöstä ympäristönsuojeluun, joiden tarkoituksena on auttaa nuoria kasvamaan kunniallisiksi kansalaisiksi. Tubemaailmassa videoiden sisältö ei välttämättä ole olennaisinta. Esimerkiksi supersuositut nimimerkit Mmiisas ja Mariieveronica puhuvat varsin arkipäiväisistä asioista, kuten esimerkiksi meikeistä ja kokkauksesta. Vaikka seassa on myös vakavaa sisältöä, tärkeämpää on tubettajan olemus ja tapa kertoa: suosituimmat tähdet juttelevat ilman roolia, kuin olisivat parhaan kaverinsa kanssa kahvipöydässä. Oikeastaan tilanne ei eroa aikuisten maailmasta juurikaan. Kaikilla meillä lienee kokemuksia ihmisistä, joilla on kyky ottaa esimerkiksi työpalaverissa tila haltuun vain astumalla sisään huoneeseen. Aitous edellä Vilpittömyyden ja aitouden ihannoinnin on huomannut myös 14-vuotias Lotta Högström, tubettajanimeltään Lotta Hög. Joku voisi kuvitella, että puheja kuulovika olisivat este tubettajaksi ryhtymiselle. Högströmiä moinen ei ole haitannut. ”Aloin tubettaa kolmisen vuotta sitten. Se vain näytti mielenkiintoiselta ja halusin kokeilla sitä itse. Positiivista palautetta on tullut varsinkin siitä, kuinka rehellinen mä oon.” Högin videot ovat hauskoja, mutta hieman eri tavalla kuin UncleSamPatriotilla. Högin komiikka tulee tanssiliikkeistä, mimiikasta ja hyvin rytmitetystä editoimisesta. Hän myös tekstittää videonsa, koska moni ei välttämättä saa hänen puheestaan selvää. Luodeslampi on Högströmin kanssa samoilla linjoilla luonnehtiessaan tubettajan tärkeimpiä ominaisuuksia: ”Kloonimeininki ja muiden matkiminen ei vaan toimi. Pitää pystyä tekemään luovasti ja omaperäisesti.” Kyky heittäytyä kameran edessä ja vastaanottaa joskus ankaraakin palautetta sosiaalisessa Mua kiusattiin aikanaan koulussa niin paljon, ettei nettitrollit tunnu enää missään. Pekka Luodeslampi (keskellä) kertoi avoimesti elämästään Minun tarinani -lavalla. Tukena olivat taustajoukot. Lotta Högin tubettamista ei puhevamma hidasta. Apuna on tekstitys. mediassa edellyttävät ennen kaikkea vahvaa itsetuntoa. Molemmat tubettajat ovat saaneet osansa törkypalautteesta. ”Ei mua sellainen palaute kiinnosta, ei se oikeastaan hetkauta millään tavalla”, Högström toteaa. ”Mua kiusattiin aikanaan koulussa niin paljon, ettei nettitrollit tunnu enää missään”, Luodeslampi huikkaa ja kirjoittaa samalla nimikirjoituksen fanin lippalakkiin. 20 Tukilinja 5/2018
CP-VAMMA = Varhaisessa kehitysvaiheessa saatu aivovaurio, joka kohdistuu aivojen liikunnallisiin keskuksiin. TETRAPLEGIA SPASTICA = Vaikein spastisuuden muoto, jossa kaikki raajat ovat spastisia. SPASTISUUS = Jäykkähalvaus, lihasjänteyden kohoaminen. Voi aiheuttaa myös kouristelua. Tukilinja 5/2018 21 UNELMAT TODEKSI Ratsastuksella irti kivuista MIKKELIN ASEMALLA minua on vastassa sähköpyörätuolilla Pasi Kahila, Helena Sihvosen, 53, kumppani ja kihlattu. Pasi näyttää tietä viehättävälle, puiden reunustamalle Saksalan asuinalueelle. Syy vierailuuni on Helenan Tukilinjalta saama apuraha ratsastustunneille vuodelle 2018. Perillä Helena ottaa iloisesti vastaan. Kahvin ja juuri leivotun mustikkapiirakan tuoksu sekoittuvat houkuttelevasti kauniissa kodissa. ”Siis minä oikein harrastan kotitöitä”, Helena selittää nauraen. Hän laittaa viitenä päivänä viikossa Pasille ja itselleen ruoat, ja siivoaminen on hänelle mieluisaa. Helenan hoidossa ovat myös kodin kukat ja kasvit. ”Isäni oli puutarhuri”, hän selittää. Kauppa-asiat Helena pyrkii hoitamaan itse avustajan avulla. Viikonloppuisin ollaan sitten vapaalla. Sähköpyörätuolia käyttävä Helena Sihvonen sai Tukilinjalta harrastusapurahan ratsastustunteihin. Mieluisan liikunnan kautta ratsastus rentouttaa hänen spastisia lihaksiaan, vie kipuja ja antaa kunnon yöunet. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Paula Myöhänen
Olen palannut takaisin ihanuuteeni, itse ohjastamiseen ja esteisiin myös! 22 Tukilinja 5/2018 Ratsastusterapia, jossa mennään hevosen selässä pääasiassa ympyrää, ei hänelle pian enää riittänyt. ”Halusin itsenäisempää ja omassa ohjauksessani olevaa ratsastusta. Olin oikeassa: vasta nämä ratsastustunnit ovat todella auttaneet”, Helena selventää. ”Ratsastustuntien jälkeen saan nyt nukuttua ainakin kolme yötä!” Ei liikunta hänellä pelkästään ratsastukseen rajoitu. Helena käy myös kuivaja allasterapiassa, ja hän on myös yksi vapaaehtoisen uintiryhmän primus motoreista. Kaiken tämän tuloksena hänen toimintakykynsä on parantunut merkittävästi. Avustajat tukena Ratsastus on läheistä vuorovaikutusta liikkuvan, ison kehon kanssa. Tunneilla ratsastuksenopettaja kulkee hevosen pään kohdalla ja ottaa tiukemman otteen hevosesta tarvittaessa. Avustaja kulkee hevosen toisella puolella ja pitää nostovyöstä kiinni. Helena on kuitenkin se, joka hevosta ohjaa. ”Olen palannut takaisin ihanuuteeni, itse ohjastamiseen ja esteisiin myös! Olen saanut siitä paljon enemmän irti kuin ratsastusterapiasta.” Kelassa tilanne tulkitaan toisin: ratsastusterapiaan voi hakea tukea, jos se katsotaan fysiotai toimintaterapiassa hyödylliseksi tukiterapiaksi. Ratsastustunnit sen sijaan tulkitaan pelkäksi harrastukseksi, vaikka ne toteutettaisiinkin apuvälineiden avulla. Pelotta kokemuksiin ”Ilman Tukilinjan apurahaa en istuisi tässä kahvipöydässä iloisena kertomassa kesän Linnanmäen reissusta”, Helena sanoo. Ei uskoisi, että tämä hento ja aiemmin suorastaan kosketusarka nainen nautti nyt täysillä niin Kingi-laitteesta, pompuista kuin syöksyistäkin – ja meni kolme kertaa läpi vuoristoradan. Ennen pyörätuolionnettomuutta Helena harrasti kilparatsastusta niin sanotuissa tavallisissa kilpailuissa. Hän ehti toteuttaa myös unelmansa hypätä laskuvarjolla. ”Se oli mieletöntä. Elin siitä kaksi viikkoa!” Otamme lisää hänen leipomaansa, todella hyvää mustikkapiirakkaa. Helena kertoo odottavansa jo innolla huomista ratsastustuntiaan. ”Ihanne olisi tietysti kaksi kertaa viikossa, mutta syödäkin pitää”, Helena virnistää. Periksi ei anneta! Viisi vuotta sitten Helenalle sattui pyörätuolin kanssa onnettomuus, kun sadeviitta jäi pyörien alle ja pyörätuoli kaatui hänen päälleen. Siinä meni yksi selän nikama ja oikea käsi jäi tunnottomaksi. ”Päätin, että minähän en periksi anna, ja tässä ollaan,” Helena nauraa. Onnettomuuden jälkeen laskuvarjolla hyppääminen ei ole enää turvallista. Helena halusi kuitenkin toteuttaa toisen haaveensa eli aloittaa jälleen ratsastuksen. ”Kouluratsastus vaatii käsien, jalkojen ja aivojen yhteistoimintaa, ja se sopii minulle. Unelmani on pystyä ratsastamaan myös kilpailussa, vaikka ensisijaisesti ratsastus on tärkeää terveydelleni.” Tulevaisuudensuunnitelmista kysyttäessä Helenan ei tarvitse ottaa miettimisaikaa: Tavoitteena on jatkaa ratsastusta. ”Olen viimeinen, joka antaa periksi”, Helena nauraa, mutta katsoo samalla vakavasti silmiini. Urhea nainen, joka ei ilostakaan päästä irti, ajattelen kotimatkalla. Helenan ratsu on lempinimeltään Mersu. ”Iso hevonen, mutta sydän täyttä kultaa” Ei uskoisi, että vielä kymmenen vuotta sitten Helena asui oman kodin sijasta palvelutalossa. Toiminnallisuutensa paranemisesta ja spastisuuden vähenemisestä hän kiittää ensi sijassa ratsastustunteja. Isona apuna on ollut myös kippituoli, joka mahdollistaa hänelle seisomisen ja käsien vapautumisen erilaisiin hommiin. Kouristukset rajoittivat Helenalla on syntymästään asti ollut cp-vamma tetraplegia spastica. ”Spastiset raajat kouristelivat ja takoivat rikki tuolin käsinojia ja jalkalautoja. Nuorempana oli vaihe, kun kippituolin rikki ollessa naulakossa seistiin nostovyön avulla, siis nostovyö sidottuna naulakkoon. Joskus öisin en saanut unta ja Pasi joutui pitelemään minusta kiinni raajojen kouristellessa”, kertoo Helena. Kipuja on ollut paljon ja auton töyssytkin ovat kyydissä tuntuneet pahoilta. Paras lääke tähän kaikkeen on yllättäen ollut ratsastus. Se on saanut lihakset rentoutumaan ja sitä kautta kivut hälvenemään, jolloin unen laatukin on parantunut. Vuorovaikutus rentouttaa Hevonen antaa ratsastajalle paljon erilaisia tuntemuksia liikkeillään ja lihaksillaan, siksi Helena ratsastaa mieluiten ilman satulaa. Hän kertoo tarvitsevansa hevosen selässä myös koko aivokapasiteettiaan: ”Käytän yhtä aikaa käsiäni ja jalkojani. Katseen avulla ohjaan tunnotonta kättäni.” ”Hevonen aistii kaikki ärsykkeet, ja silloin lihakseni rentoutuvat. Ratsastan yleensä Mersulla, joka on aivan sydänten murskaaja: rauhallinen ja ihana.”
Mielenterveysja päihdehuoltoa koskenut erillislaki poistuu. Tilalle tulee kaikkia terveydenhuollon asiakkaita koskeva laki. Myös vammaislainsäädännöstä poistuu erillislaki kehitysvammaisille. Molempia on pidetty leimaavina. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Lehtikuva UUSI MIELENTERVEYSJA PÄIHDEPALVELUJA koskeva lakiesitys ei ole enää nimeltään mielenterveyslaki vaan Asiakasja potilaslaki. Se sisältää säännökset itsemääräämisoikeudesta, asiakkaan ja potilaan asemasta sekä mielenterveyshoidosta ja päihdehuollosta. Painopisteenä on hoitoketjun yhtenäisyys ja itsemääräämisoikeus. Nykyinen mielenterveyslaki on vuodelta 1990. Sen kokonaisuudistus on jäänyt kesken monelta hallitukselta. Syynä lainsäädännön yhdenmukaistamiseen on se, että erillinen mielenterveysja päihdelainsäädäntö koetaan nykymaailmassa potilasta leimaavaksi erillislaiksi. Samasta syystä vammaislainsäädännöllä pyritään nyt kattamaan kaikki toimintarajoitteisuuden muodot, kun tähän asti kehitysvammaisten palveluista on säädetty erillislailla. Molemmat lait ovat tänä syksynä eduskunnan käsittelyssä. Hoitosuhde jatkuvaksi Tärkeimpiä asioita uudistuksessa on mielenterveyspalvelujen jatkuvuus: hoitosuhdetta ei lopeteta, ennen kuin uusi hoitotaho on selvillä. Tarvittaessa palvelut tuodaan asiakkaan omaan kotiin. Näin sellaisetkaan potilaat eivät jää heitteille, joille vastaanotolle saapuminen oikeaan aikaan on liian iso kynnys. Hoitoon pääsyn odotusaika rajataan 3 kuukauteen. Uudella lailla on tarkoitus lisätä myös palvelujen yhtenäisyyttä. Mielenterveyspalveluissa asumispalvelut ja kuntouttavat palvelut kytkettäisiin toisiinsa. Asiakassuunnitelma täytyy jatkossa aina tehdä ja uuden sosiaalihuoltolain – mihin myös mielenterveyslain uudistaminen sisältyy – on taattava, että palvelut, jotka suunnitelmaan on merkitty, myös asiakkaalle tarjotaan. Perehdytystä tarvitaan Mielenterveyden keskusliiton lakimies Merja Karinen on tutustunut lakiesitykseen ja löytää siitä myös huomautettavaa: ”On huolestuttavaa, miten lain soveltajat eli työntekijät eri palveluissa pärjäävät näin laajan lain kanssa. Se vaatii paljon koulutusta, perehdytystä ja soveltamisopastusta. Toinen huoli on, lisääkö lakiesitys rajoitustoimenpiteiden käyttöä sosiaalija terveydenhuollossa. Tämä vaatii vielä yksityiskohtien tarkastelua.” Erillislait poistumassa Lakiesityksen mukaan psykiatrinen ja somaattinen hoito yhdistetään, jos siihen on tarvetta. Hoidon on tarkoitus olla kokonaisvaltaista. Uuteen lakiin on kirjattu myös mahdollisuus käyttää kokemusasiantuntijoita tukemassa palvelujen suunnittelua. Potilaalle on tarvittaessa nimettävä omatyöntekijä. Potilaan tahto esiin ”Esitys lähtee itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta. Ennakolliset oikeustoimet kuten hoitotahto, psykiatrinen hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus on nostettu ihan pykälätasolle, mikä on hienoa ja kannatettavaa. Samoin tuetun päätöksenteon malli on uutta meidän lainsäädännössä”, kiittelee Merja Karinen. ”Lisäksi uuden mielenterveysstrategian valmistelu on kannatettavaa. Tarvitaan kansallinen strategia ohjaamaan mielenterveystyötä.” Lakiesitys menee eduskuntaan syksyn aikana ja säännöksien on määrä tulla voimaan pääosin vuonna 2020. Mielenterveysstrategian lasketaan valmistuvan vuoden 2019 lopulla. Sen painopisteenä ovat erityisesti lapset ja nuoret. Tukilinja 5/2018 23 Lakiesitys lähtee itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta. YHTEISKUNTA
24 Tukilinja 5/2018 TILAUSRUNOJA JA -TARINOITA Teen tarinan tai runon haluamastasi aiheesta lemmikistä, lapsesta, vanhemmista... mistä tahansa sinulle tärkeästä. Esitä toivomasi sisältö vaikkapa merkkipäivärunoon. TUOTTEET: Tilausrunot ja tarinat. NETTISIVUT: www.toivontaika.fi NÄIN TILAAT: ulla-maija.mantere@kymp.net tai p. 045 532 33066. KÄSITÖITÄ Suloisia, usein eläinaiheisia neuleja nahkatöitä. Tilaa myyntipöytä tapahtumaasi! TUOTTEET: Kaulahuiveja, leluja, somisteita ym. NETTISIVUT: artesanotte.fi NÄIN TILAAT: Osoitteesta www.artesanotte.fi löytyy tuotekuvia sekä tulevat tapahtumat, joissa olen myymässä ja joissa pääset hypistelemään tuotteitani. Voit tehdä tilauspyynnön myös sähköpostitse: artesanotte@artesanotte.fi. Syksyllä tulossa verkkokauppa, josta tiedotamme netissä ja Facebookissa. Kaikki ilmoitukset: www.tukilinja.fi/tukitori Tukipointti Teksti: Kirsi Tuovinen apurahat@tukilinja.fi Blogi: Tukipointti (www.tukilinja.fi) Tämä olikin pidempi matka kuin luulin...” Väliinputoajat pulassa LEHTEMME MYYJILTÄ kysytään välillä, mihin Tukilinjan apurahoja tarvitaan. Eikö yhteiskunta kustanna kaikkia vammaisten henkilöiden tarvitsemia apuvälineitä ja palveluita? Pitkäjänteinen apurahatoimintamme on antanut meille toisenlaisen kuvan. Julkisissa tukimuodoissa on puutteita, ja osa toimintarajoitteisista henkilöistä jää ilman kipeästi tarvitsemaansa tukea. Tavoitteenamme on täyttää näitä aukkoja, jotta opiskeleminen, työllistyminen ja harrastaminen sujuisivat tasa-arvoisemmin. ESIMERKKEJÄ: Toimintaterapeutti on suositellut kehitysvammaiselle koululaiselle tablettitietokonetta hienomotoristen taitojen ja hahmottamisen harjoitteluun. Laitetta ei ole mahdollista saada kuntouttavan harjoittelun välineeksi yhteiskunnan tuella eikä perheellä ole varaa hankkia sitä. Perhe hakee tablettia Tukilinjasta ja saa myönteisen päätöksen. Toimintaterapeutti lataa tablettiin kuntouttavia pelejä ja lapsen oppimisvalmiuksien harjoittelu alkaa edistyä. Lukiossa opiskeleva nuori ei pysy opetuksessa mukana. Hän lukee ja kirjoittaa hitaasti, ja luetun ymmärtäminen on vaikeaa. Nuori käy lukiyhdistyksessä apuvälinearvioinnissa. Hänelle suositellaan skannaavaa kynää ja tietokonetta. Kynä muuttaa painetun tekstin sähköiseen muotoon, jolloin sitä voi kuunnella tietokonesovelluksen ääneen puhumana. Tällaisia apuvälineitä ei pidetä lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineinä, joita kunta myöntää. Kela ei puolestaan yleensä myönnä tietokonetta henkilöille, joilla on oppimisvaikeus. Koska alaikäisen nuoren vanhemmat ovat vähätuloisia, he hakevat ja saavat nuoren tarvitsemat välineet Tukilinjalta. Vastavalmistunut laitoshuoltaja on saanut osa-aikatyön, mutta työmatka linja-autolla tuntuu vaikealta paniikkihäiriön ja julkisten paikkojen pelon vuoksi. Autolla matka sujuisi, mutta sen hankintaan eivät säästöt riitä. Hän tutustuu Tukilinjan kulkuvälineapurahan hakuohjeeseen ja selvittää ensin, voisiko saada tukea kunnan vammaispalveluista. Hänen toimintarajoitettaan ei kuitenkaan pidetä sellaisena, jonka perusteella pääsisi vammaispalvelun asiakkaaksi. Tukilinjan apuraha jää ainoaksi mahdollisuudeksi. TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEELLÄ oleva artesaani haluaa myydä käsitöitään tapahtumissa. Hän tarvitsee teollisuusompelukoneen, käsityötarvikkeita ja myyntikatoksen, joihin hänelle ei ole varaa. Hän hakee Kelan elinkeinotukea, jota ei saa, koska hänen ei katsota saavan toiminnalla merkittävää lisätuloa. Tukilinjalta hän voi kuitenkin hakea ammattimaisen harrastamisen apurahaa, joka on tarkoitettu tukemaan keikkaluonteista työntekoa. Meillä on kokemusta myös uudenlaista toimintaa aloittaneista yhteisöistä, jotka eivät ole voineet hakea STEA:n (entisen RAY:n) avustusta toimintansa pienimuotoisuuden vuoksi. Jos katsomme toiminnan laadukkaaksi, olemme voineet tukea näitä yhteisöjä joko yhteisöapurahalla tai Vuoden Toimija -apurahoilla. Usein olemme sitten parin vuoden kuluttua kuulleet näiltä toimijoilta iloisia uutisia STEA:n avustuspäätöksistä. Saamme usein myönteistä palautetta juuri niiltä apurahan saajilta, jotka kokevat olevansa väliinputoajia palvelujärjestelmässä. Ilman teitä tilaajia emme olisi voineet heitä tukea. Välitän siis heidän kiitoksensa teille!
Tukilinja 5/2018 25 KIRJAVINKKI Syksyn kirjoissa katsotaan maailmaa sellaisten lasten ja aikuisten silmin, joilla on psyykkisiä oireita tai autismin kirjon ominaisuuksia. PIIRTÄVÄ TYTTÖ HYVÄN MIELEN SANOJA LASIN LÄPI NÄHTYÄ RIKKI MENNYT PEILI OHITETTUJEN SANOJA TUIJA TAKALA: HYVÄ PÄIVÄ Selkokielisiä novelleja. Opike 2018. Selkosuomella kirjoitetut, numeroidut kertomukset ovat lyhyitä ja kuin säkeiksi rivitettyjä, mikä tuo niihin runonomaista tiiviyttä. Kun selkokieltä käyttää näin, se toimii tehokeinona! Arkiset, voimaannuttavat kertomukset tuntuvat olevan erityisesti nuorille suunnattuja, mutta niiden tunnelmiin ja myönteisiin oivalluksiin lähtee mielellään mukaan. Ne sopivat luettavaksi monenlaisille helpon suomen kielen käyttäjille. Iris Tenhunen PUHU HEREILLE Kirjoituksia autismikirjolta. Into 2018. 180 s. Autismikirjon henkilöt havaitsevat ympäristönsä tavalla, joka on kuin luotu omaperäisen kielenkäytön pohjaksi. Sanni Purhosen ja Sanna Rämön toimittamassa antologiassa esitellään kirjoituskeräyksen satoa. Sen kirjoittajat kuvaavat usein varsin taitavasti omaa tapaansa kokea sosiaalisia tilanteita, joka tuntuu useimmiten johtavan kohtaamattomuuteen. Lopuksi asiantuntijat pohtivat kielen ja autismikirjon suhdetta. Ehkä yhteys syntyy tekstin kautta? Iris Tenhunen TOMMI KINNUNEN: PINTTI Romaani. WSOY, 2018. 304 s. Jussi, Helmi ja Raili ovat kasvaneet lasitehtaan varjossa. Sisaruksia yhdistävät kuollut äiti ja poissaoleva isä. Jussi aiheuttaa siskoilleen huolta, sillä häntä vaivaa jokin, mitä ei aivan pystytä nimeämään. Epilepsian lisäksi hitaaksikin haukuttu Jussi vain näkee maailman eri tavalla kuin muut. Siskot saavat osansa ennakkoluuloista. Tommi Kinnusen taitavassa kuvauksessa kullekin sisaruksista annetaan kertojanääni yhden päivän ja kirjan osan ajaksi. Näin vältetään myös Jussin ulkokohtainen kuvailu. Hän ei ole kirjan ainoa ulkopuolinen eikä hänen vammansa ole tässä se olennaisin asia. Henkilökuvat ovat tasavahvoja ja Kinnunen osaa koukuttamisen taidon. Yllätyksiä ja tragedioitakin kertomukseen mahtuu. Nähdäkseen koko kuvan lukijan on maltettava selvittää näkökulmat loppuun saakka. Sanni Purhonen JELENA TŠIŽOVA: NAISTEN AIKA Romaani. Suom. Kirsti Era. Into, 2018. 280 s. Pieni Suzanna ei puhu, mutta elää satujen maailmassa. Hän myös piirtää taitavasti mielikuvituksellisia kuvia, jotka paljastavat taiteellisen lahjakkuuden. Kun tytön yksinhuoltajaäiti Antonina käy töissä tehtaalla, kolme perheensä eri tavoin menettänyttä vanhaa naista, Glikerija, Ariadna ja Jevdokia, hoitavat Suzannaa kuin lapsenlastaan. Samalla he kertovat tarinoitaan ja jakavat Venäjän karua historiaa vallankumouksista, sodasta ja nälänhädästä. Yllättävän sairastumisen myötä tämä epätavallinen perheyhteys joutuu kuitenkin uhatuksi. Jelena Tšižovan kotimaassaankin palkittu teos on kiinnostava katsaus venäläiseen nykykirjallisuuteen. Ennen kaikkea se on kuvaus naisen asemasta ja selviämiskeinoista melko miesvaltaisessa yhteiskunnassa. Tässä tarinassa todellista feminiinistä viisautta jaetaan kodin seinien sisällä ja annetaan ymmärtää, että hiljaisuus voi olla etukin. Suzannan mykkyyttä ei liiaksi mystifioida, muttei myöskään selitetä puhki. Sen perimmäiset syyt jäävät lukijan pääteltäviksi. Sanni Purhonen ANNA KOZLOVA: F20 Romaani. Suom. Arto Konttinen. Scanria, 2018. 176 s. Harvoin saa käsiinsä kirjan, joka näin avartaa mieltä ja kieltä. Anna Kozlova kirjoittaa selkeästi, täsmällisesti, armottomasti ja täysin pidäkkeittä. Hän kuvaa elämää, jota vain harva voi kuvata sisältä päin, minä-muodossa: pikkulapsesta asti kaltoin kohdellun, köyhän ja skitsofreenisen tytön elämää. Tähän on lisättävä, että huippuälykkään ja näissä oloissa kohtuullisen hyvin itsestään huolehtimaan pystyvän tytön. F20 tarkoittaa tietysti diagnoosia, joka romaanin venäläisessä, mutta muuallakin yleisessä ajatusmaailmassa on kuin menolippu kaatopaikalle. Julija ja hänen pikkusiskonsa Anjutik piilottelevat kumpikin oireitaan ja koettavat selvitä kodissa, koulussa ja ihmissuhteissa, jotka eivät ole yhtään sen vähemmän outoja kuin heidän kuulemansa äänet ja näkemänsä hallusinaatiot. Tekstin punaiseksi langaksi nousee selviäminen: omapäinen ja -peräinen tapa nähdä elämä ja tehdä siitä omannäköisensä. Ehkä se on loppujen lopuksi sama asia kuin selviäminen. Loistava, tarkkasanainen, hävytön kirja! Iris Tenhunen Tommi Kinnunen.
26 Tukilinja 5/2018 hoitava Mary Bee Cuddy ( Hilary Swank) on outolintu pienessä preeriakylässä. Kun kolme seudulla kovia kokenutta naista menettää järkensä ja joudutaan toimittamaan hoitoon, Cuddy suostuu lähtemään kuskiksi vaaralliselle matkalle. Hero. ROUVA HYDE 7.11. Ohjaaja Serge Buzonin Tohtori Jekyll -tulkinnassa (Madame Hyde, Ranska 2017) lukionopettaja rouva Géquil ( Isabelle Huppert) alkaa käyttäytyä arvaamattomasti salaman iskettyä häneen. Teema Fem. CITY OF JOY: NAISTEN KESKUS Sodan runtelemassa Kongossa City of Joy -keskus auttaa seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneita naisia löytämään vahvuutensa ja saamaan elämänhallintansa takaisin. Dokumentin on ohjannut Madeleine Gavin. Netflix. OLAVI VIRTA 5.10. Timo Koivusalon taatusti suosittu ohjaus kertoo Suomen kaikkien aikojen suosituimmasta laulajasta. Virran ( Lauri Tilkanen) uraan kuuluivat niin nousukiito kuin alkoholismi ja terveyden romahdus. Sairastuttuaan vakavasti Virta opetteli vielä uudelleen kävelemään, puhumaan ja laulamaan. HALLOWEEN 19.10. Jamie Lee Curtis palaa Halloween-elokuvien sarjan aloittaneeseen ikoniseen rooliinsa Laurie Strodeksi kohdatakseen Michael Myersin ( Nick Castle) viimeistä kertaa. Psykoottinen naamiomies on vainonnut häntä siitä lähtien, kun hän pakeni tämän kynsistä neljä vuosikymmentä sitten. Kauhun mestari John Carpenter toimii vastaavana tuottajana ja luovana neuvonantajana elokuvassa, ohjauksesta vastaa David Gordon Green. SE MIKÄ EI TAPA 9.11. Stieg Larssonin luoman Millennium-sarjan kulttihahmo, autistinen hakkeri Lisbeth Salander ( Claire Foy) tekee paluun valkokankaille David Lagercrantzin bestselleriin perustuvassa Fede Alvarezin elokuvassa (The Girl in the Spider’s Web). IHMEOTUKSET: GRINDELWALDIN RIKOKSET 14.11. Seikkailut J.K. Rowlingin velhomaailmassa jatkuvat. AYT (Amerikan Yhdysvaltain taikakongressi) vangitsi pimeyden velho Gellert Grindelwaldin ( Johnny Depp) Lisko Scamanderin ( Eddie Redmayne) avulla. Grindelwald pakenee ja aikoo nostaa valtaan ”puhdasveriset” velhot hallitsemaan kaikkia ei-taikovia. THE HOMESMAN 5.10. Tommy Lee Jonesin ohjaama ja tähdittämä draama (USA 2014) kuvaa lännen valloituksen vaiettua kääntöpuolta. Yksin tilaansa THE BALLAD OF BUSTER SCRUGGS Netflixiä veikataan jopa Oscar-kilpaan Joel ja Ethan Coenin käsikirjoittamalla ja ohjaamalla elokuvalla, joka pitää sisällään kuusi tarinaa Yhdysvaltojen villin lännen ajoilta. Yhdessä kertomuksista Liam Neesonin näyttelemä showmies kaitsee ”omistamaansa” kädetöntä ja jalatonta sirkusesiintyjää (vammaton näyttelijä Henry Melling). Netflix. Suomen ainoa seksuaalija sukupuolivähemmistöjen tarinoihin keskittyvä elokuvafestivaali Vinokino on vuorossa Turussa lokakuussa 11.–14.10 ja Helsingissä marraskuussa 9.–11.11. Kauhuleffat palaavat Helsingin valkokankaille marraskuussa, kun syksyn festivaali Night Visions järjestetään Kaisaniemenkadun Kinopalatsissa 21.–25.11. LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOKUVATEATTERIT TV-ELOKUVAT NETTIELOKUVAT FESTIVAALIT Loppusyksyn elokuvat ovat vahvojen naisten näyttämö. Lisbeth Salander ja rouva Hyde Toimituksen Valinta
Välinevinkki Apuväline: Auton apukahva. Edustaja: Useimmat apuvälinekaupat. Hinta: noin 40 euroa TEKSTI: Clas von Bell Tukilinja 5/2018 27 RUUDUSSA / TEKSTI Iris Tenhunen Helpommin autoon AUTOON SISÄLLE meno ja autosta poistuminen muuttuu usein iän myötä hankalammaksi. Tähän ongelmaan voi saada apua erillisestä nousutuesta eli apukahvasta. AUTON APUKAHVA on mukana pidettävä irtokahva, joka helpottaa tarvittaessa kuljettajan ja matkustajien autoon nousua ja autosta poistumista. KAHVA PITÄÄ sisällään kolme toimintoa. Sen pääasiallinen tehtävä on helpottaa kulkua autoon ja autosta, mutta lisäksi siinä on mukana ikkunanrikkoja ja turvavyöleikkuri. Kahvasta on iloa jokapäiväisessä autoilussa, ikkunanrikkojasta ja turvavyöleikkurista taas mahdollisessa kolaritilanteessa. APUKAHVAN KÄYTTÄMINEN ON hyvin helppoa. Sen metallipää laitetaan auton rungossa olevaan oven lukon vastakappaleeseen. Sen jälkeen kahvasta voi ottaa kunnon otteen. Kahvan pinta on kumimainen, joten heikkovoimainenkin saa siitä tukevan otteen. Apukahva on hyvä säilyttää esimerkiksi oven lokerossa, josta sen saa helposti esille. Kahvaa voi käyttää auton kaikissa ovissa, siis myös matkustajien ovissa. LÄHETÄ VINKKEJÄ toimivista apuvälineistä osoitteeseen: valinevinkki@ tekstiviestit.fi WHEELS OF FREEDOM TV1, 8.10. Dokumenttiprojektin elokuvassa Ville Jaaranto lähtee avustajineen hullunrohkealle matkalle Oulusta Lissaboniin sähköpyörätuolilla. Tavoitteena on suuri seikkailu, mutta heikko suunnittelu kangertaa matkan tekoa. Ehkei päämäärä olekaan tärkein vaan yhteiset kokemukset? Ohjaus on Aleksi Purasen. PELASTAVAT ENKELIT MTV3, 10.10. 5-osaisen viihteellisen realitysarjan (In Your Ear, BBC Lifestyle, 2018) jaksoissa seurataan kussakin kahta rankassa elämänvaiheessa elävää brittiä, jotka saavat korvanapin kautta neuvontaa viisailta vierailta ympäri maailmaa. Ensimmäisessä jaksossa aivohalvauksista toipuva Dan viettää hääpäivää. Brett puolestaan palaa kotiin vastasyntyneiden kaksosten ja leikkauksesta toipuvan vaimonsa kanssa. PROFESSOR GREEN: KÖYHÄT LAPSET TV2, 14.10. Brittisarjassa rapmuusikko ja tv-dokumentaristi Professor Green eli Stephen Manderson perehtyy lapsiperheiden köyhyyteen, josta yksi neljästä lapsesta Iso-Britanniassa kärsii. Asunnottomuus, nälkä ja vanhempien mielenterveysongelmat altistavat lapset myös rikollisuudelle. Ohjelma on vuodelta 2017. DUUDSONIT TULI TALOON MTV3, 16.10. Vähässäkyrössä sinkkuäiti on arjessaan tiukoilla kolmen ylivilkkaan poikansa, ”pikku-Duudsonien”, kanssa. Kun Duudsonit soittavat ovikelloa, alkaa eeppinen matka, joka vie perheen myös Duudsoneiden alkujuurille. Millaisia he olivat itse samassa iässä? SEKASIN YLE, AREENA, YOUTUBE, 9.11. Psykiatrisen sairaalan suljetulle osastolle sijoittuneen tosipohjaisen nuortensarjan 1. kausi (2016) oli palkittu ilmiö, jonka nuoret ottivat omakseen. 2. kausi alkaa Ylen kanavilla marraskuussa. Siinä nelikko – Papillon, Lumikki, Satakieli ja Hyde – on jättänyt osaston taakseen. Edessä on loistava tulevaisuus, vai onko sittenkään? SYNTINEN TV1, 25.11. Uusi psykologinen jännityssarja (The Sinner, USA 2017) kertoo traagisen tarinan siitä, mitä saattaa tapahtua, jos ihmistä kohdellaan järjestelmällisesti kaltoin. Se kertoo nuoresta perheenäidistä, joka yllättäen uimarannalla hyökkää nuoren miehen kimppuun ja tappaa tämän. Miksi, ja mitä sitten tapahtuu? Toimituksen valinta
LUKIJAFOORUMI / KIRJEET JA KUVAT VOI LÄHETTÄÄ OSOITTEESEEN: Tukilinja/Lukijafoorumi, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi BLOGIPOIMURI FB-KOMMENTTI ”Etenkin pin-up-piireissä hyvin tunnettu Voodoo Vixen ehdotti ilokseni yhteistyötä, jonka myötä saisin heidän upeita ja laadukkaita vaatteita sekä muita tuotteita käyttööni. Sanomattakin on selvää, että olen erittäin innoissani tästä alkavasta yhteistyöstä. Odotan myös malttamattomana heidän kuun lopussa ilmestyvää uutta mallistoaan, sillä vaatekaappini kaipaa aina ihania uutuuksia. Kannattaa siis ottaa Instagram-tilini @florrievoncloudberry seurantaan!” Blogilinjalla Hilla Lehtimäki, 7.9.2018 (www.tukilinja.fi) 28 Tukilinja 5/2018 Kiitos Tukilinjalle Motomed-hankintani rahoittamisesta. CP-vammani vaikuttaa kaikkien neljän raajan toimintaan, joten omaehtoisen liikkeen ylläpitäminen ja ajoittainen sykettä nostava harjoittelu on elintärkeää, koska se mahdollistaa kuntoni ja toimintakykyni ylläpitämisen. On hienoa, että Tukilinja toiminnallaan edistää vammaisten osallisuutta yhteiskunnassa. Olen kiitollinen ja iloinen siitä, että juuri minut valittiin tuen saajaksi! Ystävällisin terveisin, Ilari Kousa Ilari Kousa käyttää sähköpyörätu olia. Hän sai osa-apurahan liikunnan harrastamisee n. Anne-Ly sai apurahan taidetarvikkeisiin. PAREMMAKSI TAITEILIJAKSI Moi kaikki fanit ja muut. Tämä on mun ensimmäinen tukirahalla tekemä työ. Olen todella innoissaan ja inspiroida täynnä! Olen tosi kiitollinen tukirahasta, se auttaa paljon mun harrastusta edistää sekä tekemään minusta yhä paremman taiteilijan. Kiitos vielä kerran! Anne-Ly Pops Kommentti Hillan Blogilinjallablogiin Rohkeaa, mieletöntä, mahtavaa ja suoraa. Arvostan tuota ja erilaisia persoonallisuuksia. Itsensä oleminen vammaisena / puolikuntoisena noin ”erikoisissa piiireissä” vaatii poikkeuksellista persoonaa ja uskomatonta ihmistä. Ulkoisesti itse en erotu hirveän poikkeuksellisesti massasta ”täysin suoraa”, mutta jos viitsii minua tutkia vähääkään lähempää (mitä valitettavan moni kavahtaa), huomaa että minulla henkilökohtaisesti on Aspergerin Syndrooma ja AD/HD. Eivät ne ole niinkään ”suora vamma” (joksi monet ne mieltävät), vaan enemmänkin synnynnäisiä fyysis-psyykkisiä ominaisuuksia, jotka pistävät aika tavalla silmään ja tuovat omat erikoiset rajoitteensa / hyötynsä elämään. Olet onnekas siinä suhteessa, että olet psyykkisesti noin lujaa tekoa, elät vähän suvaitsevammalla alueella ja uskallat olla oma itsesi, paremmin kuin normaalit ihmiset. Ehkäpä Kehä 3:n sisäpuolella / rajoilla vammaisena / puolikuntoisena oleminen on hyväksyttävämpää kuin täällä Pohjantähden alla. Täällä Pohjolassa (Oulu + siitä ylöspäin) porukka on vieläkin junttimaista sekä vanhat perinteet, tabut ja ennakkoluulot elävät yhä edelleen huomattavan sitkeästi... Arrgurraa :# «£@&Z/ Macker1992 (6.8.2018, www.tukilinja.fi) TARVITSEMME VAMMAISASIAVALTUUTETUN Hei, Toivon, että jaatte tätä tietoa ja allekirjoitatte meille erittäin tärkeän kansalaisaloitteen vammaisasiavaltuutetun saamiseksi Suomeen (kansalaisaloite.fi/fi/ aloite/3130). Kuntien monenkirjavat käytännöt vammaispalveluiden myöntämisessä, vammaislakia väärinkin tulkiten, tapahtuvat useimmiten ”meillä on tällainen käytäntö”syyn vuoksi. Saadaksemme jokaiselle vammaiselle yhdenvertaisen kohtelun tarvitsemme vammaisasiavaltuutetun, joka valvoo, tiedottaa ja jolle voimme kertoa, millaiseksi käytäntö muokkaa vammaisen elämämme. Kansalaisaloitteella on nettisivut https://vammaisasiavaltuutettu3130.jimdofree.com, jonne otan vastaan vammaisten kertomuksia kohtelustaan. Ne julkaistaan myös nimettöminä tai pelkällä etunimellä, aivan kuten lähettäjä haluaa. Kiitos yhteistyöstä jo etukäteen. Hannele Rauhanen HYVÄ HANNELE RAUHANEN Valitettavasti emme mediana voi allekirjoittaa kansalaisaloitteita, koska niiden allekirjoittajat ovat aina kansalaisia eli henkilöitä. Mielellämme kuitenkin uutisoimme kansalaisaloitteista, jotka liittyvät vammaisuuteen, jotta lukijamme saavat niistä tietoa ja voivat halutessaan niitä tukea. Näin teemme tämänkin aloitteen kanssa. Onnea matkaan! Parhain terveisin Iris Tenhunen, Tukilinjan päätoimittaja Vielä ennättää syysretkelle!
MIELIPIDEKYSELY KYSYMYS Yrität pysäköidä invaparkkipaikalle, mutta siinä on jo auto ilman invaparkkitunnusta. Mitä teet? NÄIN VASTATTIIN 1. Teen ilmoituksen pysäköinninvalvontaan. 34 % 2. Jätän tuulilasiin valmiin tulosteen, jossa kerrotaan invapaikan käytöstä. 29 % 3. Pyydän kauppaa kuuluttamaan henkilöä siirtämään autonsa. 26 % 4. Kaadan roskapussini auton konepellille. 11 % Mielipidekysely tehtiin Tukilinjan nettisivuilla. Vastaajia oli elokuussa 148. Tukilinja 5/2018 29 Kirjallisuuden opinnoissa luetaan paljon. VERKKO-OPINNOT ALKOIVAT Kiitokset tietokoneapurahasta. Sain sillä hankittua läppärin, ja nyt pääsen aloittamaan haaveilemani verkko-opinnot. Harrastustoiminnankin tietokone mahdollistaa. Nämä eivät olisi onnistuneet ilman Tukilinjan apurahaa. H.H. Kiitokset Lieksan kylätalosta Hei. Liitteenä liitelee Teille kauniit kiitokset Gabayereltä ja Husseinilta. Teidän kannustuksen, viisaiden sanojen ja hyvien päätösten myötä kaksi osatyökykyistä pakolaistaustaista kuntalaista valmistuivat työvalmentajiksi. Me työnantajana olemme erittäin iloisia siitä, että saimme hyviä ja päteviä työmiehiä Metka kyläkulttuuritalolle. Tämä on suuri asia meille! Anja Sarasoja Metka kyläkulttuuritalo koulutus ja kehittämispalvelut Kauneimmat kiitokset Teille! Reilut puolitoista vuotta sitten pääsimme opiskelemaan oppisopimuskoulutuksen kautta työvalmentajan erikoisammattitutkintoon Lieksan Metka kylätalolle. Ilman Teidän apuanne se ei olisi ollut mahdollista! Tänään me saimme viimeisen näyttötutkinnon suoritettua ja olemme valmistuneet ammattiin. Aloitamme ohjaajina Metkassa 3.9.2018. Tulemme muistamaan kiitollisina Teidän antaman avun asiassamme! Terveisin Gabayere Muhudin Abdi Mohamed Hussein Haji Työvalmen tajat Gabayere ja Hussein Lieksasta. NOJAPYÖRÄLLÄ TIEN PÄÄLLE Hei. Sain teiltä osa-apurahan nojapyörän hankintaan ja haluaisinkin nyt kiittää siitä. Liitteenä kuva pyöräretkeltäni. Piti jo aikaisemmin lähettää kiitosviesti, mutta se pääsi unohtumaan pyöräilykelien ollessa enemmän kuin suotuisat. Nyt liikkuminen on helpottunut huomattavasti ja pääsen myös itsenäisesti työhuoneelleni taiteen tekemisen pariin. Suuri kiitos tästä ja mukavaa syksyä! Terveisin E.L. Miiro Janhonen sai Tukilinjalta apurahan nojapyörään. ESTEETTÖMYYSTYÖ MAHDOLLISTUI Hei! Sain kauttanne apurahan tietokoneen ja kuvankäsittelyohjelman hankkimista varten huhtikuussa 2018. Uusi läppäri on mahdollistanut tärkeän kuvataideharrastukseni jatkumisen ja kehittymisen. Tehokkaan läppärin myötä aloin myös hallinnoimaan nettisivustoa, johon kootaan pääkaupunkiseudun esteettömiä kohteita, kuten kahviloita ja kulttuuripaikkoja. Sivusto löytyy osoitteesta www.cafeesteeton.wordpress.com. Osoitetta saa mielellään jakaa, niin se tavoittaa lisää esteettömistä kohteista kiinnostuneita henkilöitä :) Kiittäen ja mukavaa syksyä toivottaen, K.E. SISÄÄN LÄÄKIKSEEN! Hei! Sain Tukilinjalta vuonna 2016 avustuksena laskimen ja kannettavan tietokoneen lukio-opintoihin. Kyseessä oli kuudes yritykseni saada lukio suoritettua loppuun – joskin ensimmäinen kerta erityisoppilaana. Valkolakin sain painaa päähän keväällä 2017. Pyrin heti ylioppilaaksi päästyäni yliopistoon, mutta ensimmäisellä yrityksellä ei opiskelupaikkaa tullut. Nyt 2018 pääsin toisella yrittämällä sisään lääkikseen. Laskimesta ja tietokoneesta on ollut tässä matkan varrella paljon apua ja iloa. Suuri kiitos siis teille ja koko Tukilinjalle siitä, että autoitte vihdoinkin saavuttamaan tämän monta vuotta eläneen haaveen! Ystävällisin terveisin, K.K.
BLOGILINJALLA / Nina Kanninen Pisaran verran poikkeavampi AURINKOINEN TERVEHDYS kaikille Suomen Venetsiasta eli Naantalista! Täällä teitä huhuilee Nina, 31-vuotias ”pisaran verran poikkeavampi” nuori nainen, jonka elämän täyttää harvinaisen sairauden lisäksi työnhaku ja arkinen elo avomiehen kanssa. Olemme tarponeet teitä yhdessä tulevana keväänä jo 8 vuotta. Suhteemme alkoi netin treffipalstalla ja eteni aivan eri tavoin kuin olin pienessä päässäni kuvitellut minkään suhteen etenevän. En silti vaihtaisi niistä vaiheista yhtäkään. Jos kysyisitte ystäviltäni kuvausta minusta, kuulisitte melko todennäköisesti seuraavanlaisia adjektiiveja: ”huumorintajuinen, rento, symppis, sosiaalinen, pirtsakka, ahkera, reipas, positiivinen, rohkea, asiallinen ja ystävällinen”. EN TIEDÄ, olenko kaikkea tuota yhtä aikaa, mutta kyllä noista voin itseni tunnistaa. Lisäksi olen nainen, joka tykkää sisustamisesta, laulamisesta, ruuanlaitosta/leipomisesta sekä valokuvaamisesta. Tyyppi, joka on auttamattomasti suklaa-addikti, jonkin tason perfektionisti ja seuraavat 2 kuukautta täällä Tukilinjan blogilinjalla vieraileva tähti. Synnynnäinen sairaus on osa mua, mutta en ole antanut sen suuremmin rajoittaa itseäni, vaikka toki se sitä välillä tekeekin. Sairastan siis Suomessa harvinaista (tiedossani on noin 20 kpl) Sturge-Weber–syndroomaa, johon kuuluvat olennaisena osana: epilepsia silmänpainesairaudet tuliluomi alias portviini eli tutummin syntymämerkki (minulla koko kasvot) toispuoleinen raajahalvaus (minulla lievähkönä vasemmalla puolella) MIETIN TÄTÄ pestiä vastaanottaessani, miten esittäytyisin teille, ja lopulta keksin tämän Elämäni aakkoset -listan. Olen tehnyt sen kauan sitten, mutta tässä on päivitetty versio teille. Ehkäpä se on näin alkuun helpoin tapa päästä kärryille siitä, minkälainen tyyppi täällä ruudun takana tätä näppistä oikein hakkaa, joten pitemmittä löpinöittä aloitetaan! Aitous on asia, jota pidän todella suuressa arvossa, oli kyseessä sitten luonne, ruoan raaka-aine tai brandi. Burana saattaa auttaa, kun päänsärky iskee. Coffee – elämän eliksiiri. Demo – asia, jonka tekemisestä unelmoin. Elokuvat Disneystä kauhuun, kaikki käy. Friends – niitä ei ole monta, mutta ne vähät ovat rakkaita ja laadultaan huippuja. Glaukooma –osa perussairauttani. Hiukset – parhain kohta minussa. Siksi panostan myös niiden hoitoon. Illat kesällä ihanan valoisia, syksyllä mukavan tunnelmallisia – olen 110-prosenttisesti iltaihminen. Joe Blasco – koska olen meikkauksen arvoinen. Kihlasormus on ollut vasemmassa nimettömässäni jo helmikuusta 2011. Lupaukset – ”Jos jotain luvataan, se pitää ja jos ei pystytä, niin sit ei luvata ees mitään.” Musiikki on kuin huumetta – en osaa olla ilman. Laulan, tanssin ja fiilistelen... Neuletakit ovat legginssien ja tunikoiden jälkeen mun lempparivaatteita. Onnistumiset antavat aina hyvän syyn jatkaa eteenpäin. Paheet – herkut, niin suolaiset kuin makeatkin. Qlinaristi – sellaiseksi mä kuvailisin itseni. Raha ei tuo onnea, mutta mahdollistaa ja helpottaa asioita. Sisulla mennään tarvittaessa läpi vaikka harmaan kiven! Tatuointi – yksi sellainenkin löytyy... Ura Ehkä vielä tulevaisuudessa olisi tällainenkin mahdollista – toivossa on hyvä elää. Valehtelu – jotain, mistä en pidä sitten yhtään! Pienet valkoiset valheet tietyissä tilanteissa ovat hyväksyttäviä. Wine Valkoista, punaista tai kuplivaa – pullo hyvää viiniä sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. XLNT KappAhlin kiva mallisto meille vähän isommille tytöille. Ysäri Ihan parasta aikaa olla lapsi! On ihanaa tehdä nostalginen matka noihin hetkiin Radio Novan Retroperjantai-ohjelman parissa. Zzzzzz.... Joskus pitää nukkuakin Å bo tarjoaa (melkein) kaiken, mitä oma rakas kotikaupunkini ei kykene tarjoamaan. Ä iti Yksi elämäni aidoista esikuvista. Äidiltä löytyy myös neuvo asiaan kun asiaan. Ö verit Mieluummin överit kuin vajarit. With love -Ninni30 Tukilinja 5/2018 Kuka? Nina Kanninen, Toimintarajoite Sturge-Weber–syndrooma. Ammatti Merkonomi, ravintolatyöntekijä. Bloggaa Tukilinjan Blogilinjalla loka–marraskuussa (www.tukilinja.fi). “Synnynnäinen sairaus on osa mua, mutta en ole antanut sen suuremmin rajoittaa itseäni, vaikka toki se sitä välillä tekeekin.”
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA kesäkuussa ja heinäkuussa 2018 Tukilinja 5/2018 31 KESÄKUU 2018 KÄÄPÄ J., VANTAA Osa-apuraha omakustanteisten opintojen opintomaksuihin kuntoutujalle, joka liikkuu pyörätuolilla. Opinnot lisäävät ammattitaitoa ja parantavat työllistymismahdollisuuksia. KYTÖMÄKI E., HELSINKI Järjestelmäkamera kuntoutujalle, joka opiskelee media-alaa. Valokuvaus on hänelle kuntouttava, ammattitaitoa kehittävä harrastus. UUDENMAAN CP-YHDISTYS RY, ESPOO Osa-apuraha erityisseksuaalineuvojan vetämän kurssin kustannuksiin. Kurssilla käydään läpi mm. parisuhteeseen ja avustettuun seksiin liittyviä asioita. M.E., MIKKELI Vahvistin 25-vuotiaalle kuntoutujalle, joka soittaa kahdessa bändissä. Musiikki on hänelle toimintakykyä edistävä harrastus. SIVONEN T., LOHJA Radioskanneri ja ilmailuun liittyvää kirjallista materiaalia kuntoutujalle, joka harrastaa ilmailualaa. KETTUNEN J., JOENSUU Polkupyörä kuntoutujalle, joka opiskelee ammatillista tutkintoa. Pyörällä hän voi käydä koulussa ja tehdä asiointija harrastusmatkoja. MAKKONEN I., TURKU Osa-apuraha avustajakoiran koulutukseen henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita ja jonka tavoitteena on palata työelämään. Avustajakoiraa joutuu tällä hetkellä jonottamaan vuosia, joten ainoa keino nopeuttaa sen saamista on kustantaa se itse. LEHTINEN M., LOHJA Kuntosalija uimahallikortti näkövammaiselle henkilölle, jolle liikunta on kuntouttava harrastus. LANKINEN T., JOENSUU Järjestelmäkamera ja videoeditointiohjelma kuntoutujalle, joka on kiinnostunut AV-alasta. Hänen tavoitteenaan on kehittyä videotuotannossa ammattimaiselle tasolle. POPS A., KOTKA Apuraha taidetarvikkeisiin kuntoutujalle, joka on käynyt aktiivisesti taideryhmässä. Kuvataide on hänelle kuntouttava harrastus. VIHANTO R., JYVÄSKYLÄ Apuraha musiikkikoulun lukukausimaksuihin näkövammaiselle henkilölle, jolle rumpujen soitto musiikkikoulun bändissä on kuntouttava harrastus. T.V., KESKI-SUOMI Kannettava tietokone, ergonominen hiiri ja näppäimistö henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita ja joka osallistuu kuntouttavaan työtoimintaan. Hän tarvitsee tietokonetta tietoteknisten taitojen harjoitteluun digipajalla ennen ammatillisiin opintoihin hakeutumista. HERDIC H., TAMPERE Kannettava tietokone 10-vuotiaalle koululaiselle, jolla on vuorovaikutuksen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta kotona tehtävään kuntouttavaan harjoitteluun. TAIPALE A., PORVOO Tietokone ja apuraha autokoulun kuluihin 18-vuotiaalle valmentavan koulutuksen opiskelijalle, jolla on useita toimintakyvyn rajoitteita. Ajokortin suorittaminen edistää hänen mahdollisuuksiaan siirtyä ammattiopintoihin ja työelämään. Tietokonetta tarvitaan opinnoissa. V.L., KUOPIO Kannettava tietokone 24-vuotiaalle kuntoutujalle, joka suorittaa ammatillisia opintoja. Hän tarvitsee tietokonetta opiskeluun, verkkoasiointiin ja vertaistuen saamiseen. PESONEN A., VARKAUS Kannettava tietokone opiskelijalle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta ammatillisiin opintoihin. SALLINEN C., JOENSUU Kannettava tietokone ja monitoimilaite 18-vuotiaalle kuntoutujalle itsenäisen verkkoasioinnin ja tulevien opintojen tueksi. M.M., HELSINKI Tablettitietokone, suojakuori ja mikrofoni videoharrastuksen välineiksi osa-aikatyössä käyvälle henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän videoi ystävänsä kanssa huumorisketsejä. Musiikkiharrastukseen liittyen hän videoi soittotuntien harjoitukset voidakseen kerrata niitä kotona. Tabletti toimii kuvausvälineenä ja mahdollistaa myös editoinnin. NORDLUND J., VANHA-ULVILA Kannettava tietokone henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta aktiivisessa yhdistysja vaikuttamistyössä. SALMINEN P., VANTAA Pöytätietokone, tulostin, Office-ohjelma ja apuraha graafisen alan ohjelmistolisenssiin kuntoutujalle, joka suorittaa ammatillisia opintoja. E.V., HELSINKI Tablettitietokone, suojakuori, mikrofoni ja teline videoharrastuksen välineiksi osa-aikatyössä käyvälle henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän videoi ystävänsä kanssa huumorisketsejä. Hevosharrastukseensa liittyen hän videoi hevosen hoidon työvaiheita voidakseen kerrata niitä kotona. Tabletti toimii kuvausvälineenä ja mahdollistaa myös editoinnin. A.L., HELSINKI Kannettava tietokone ja apuraha lauluharrastuksen kuluihin kuntoutujalle, joka tarvitsee tietokonetta yhteydenpitoon, musiikin kuunteluun ja ajankohtaisten asioiden seuraamiseen. Laulaminen on hänelle toimintakykyä edistävä harrastus. T.T., KUOPIO Kannettava tietokone ja tulostin kuntoutujalle, joka opiskelee ammattikoulussa. Hän tarvitsee tietokonetta opiskeluvälineeksi. J.S., TURKU Kannettava tietokone ja osa-apuraha kirjan painokuluihin kuntoutujalle, jolle kirjoittaminen on pitkäaikainen harrastus. PIIROINEN A., JOENSUU Tietokone henkilölle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta työnhakuun sekä etäyhteyden kautta toteutettavaan sairauden hoitoon ja vertaistukeen.
Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2017 apurahoja ja apuvälineitä yli 753 000 euron arvosta eli noin 62 800 euroa/kk. Tukitoiminta jatkuu. Apurahoja voivat anoa kaikki syrjäytymisuhan alaiset vammaiset ja pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista. MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA 32 Tukilinja 5/2018 SYRI P., OULU Kannettava tietokone, piirtolevy ja kuvankäsittelyohjelma kuntoutujalle, jolle kuvataide on kuntouttava harrastus. P.A., HÄMEENLINNA Kannettava tietokone kuntoutujalle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita ja jolle liikkuminen kodin ulkopuolella on vaikeaa. Hän tarvitsee tietokonetta yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. J.R., TURKU Tietokoneen näyttö 25-vuotiaalle henkilölle, jolla on kielellinen erityisvaikeus ja tarkkaavuuden rajoitteita. Hän harrastaa kuvankäsittelyä ja pelaamista. TUUPANEN R., HELSINKI Kannettava tietokone ja monitoimilaite henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita ja jolle liikkuminen kodin ulkopuolella on haastavaa. Tietokoneen hän tarvitsee asioinnin välineeksi. ROSSI S., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka tarvitsee sitä asiointiin ja tiedon etsintään. Hän on käynyt tietotekniikkakurssin. NORRGÅRD A., LAITILA Osa-apuraha sähköavusteiseen kolmipyörään 11-vuotiaalle koululaiselle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Pyörällä hän voi kulkea koulumatkat ja käydä tapaamassa kavereita. Kunnan vammaispalvelu osallistuu pyörän hankintaan. J.V., TURKU Polkupyörä kuntoutujalle, jolle pyöräily on hyvin soveltuva ja toimintakykyä edistävä liikuntamuoto. KARJALAINEN M., KAJAANI Tulostin ja graafinen suunnitteluohjelmisto kuntoutujalle, jonka tavoitteena on saada pientä lisätuloa myymällä kehittämäänsä maahantuonnin opaskansiota. M.M., HELSINKI Sähköavusteinen polkupyörä yliopisto-opiskelijalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Liikunta edistää hänen toimintakykyään. VOUTILAINEN T., KONTIOLAHTI Apuraha ratsastustuntien ja -jalkineiden kuluihin henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Harrastus edistää hänen toimintakykyään. P.R., ITÄ-SUOMI Vastamelukuulokkeet opiskelijalle, jolla on kielellinen erityisvaikeus. Kuulokkeet helpottavat keskittymistä opiskeluja työtehtäviin. K.T., JYVÄSKYLÄ Polkupyörä kuntoutujalle liikunnan harrastamisen ja asiointimatkojen välineeksi. JOHANSSON R., MUURAME Apuraha kameratarvikkeisiin henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Tavoitteena on jatkaa pitkäaikaista valokuvausharrastusta ja saada siitä lisätuloa. N.H., POHJANMAA Polkupyörä kuntoutujalle asiointimatkojen ja liikuntaharrastuksen välineeksi. T.S., KYMENLAAKSO Tietokone ja objektiivi henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Valokuvaus on hänelle toimintakykyä edistävä harrastus. KUOSMANEN A., IISALMI Tietokone kuntoutujalle toimintakykyä edistävän piirustusharrastuksen tueksi. Tavoitteena on saada piirrosja kuvitustöistä lisätuloja. HALONEN R., HOLLOLA Kannettava tietokone ja graafisen alan ohjelmistolisenssi 18-vuotiaalle nuorelle ammatillisten opintojen välineeksi. TAUREN T., JOENSUU Tablettitietokone, näppäimistöllinen suojakuori ja iPad apuvälineenä -opas 20-vuotiaalle henkilölle, jolla on kielellinen erityisvaikeus sekä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden rajoitteita. Hän tarvitsee tablettia ammatillisiin opintoihin. Tablettiin ladattavat MOIja CanPlan -sovellukset auttavat häntä toiminnan suunnittelussa. HEIKKINEN R., IISALMI Sähköavusteinen polkupyörä henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Pyörällä hän voi käydä työkokeilussa ja harrastuksissa. VÄISÄNEN O., KAUPPILANMÄKI Saumuri kuntoutujalle, joka työskentelee käsityöalan pienyrittäjänä. Saumurin avulla hän voi kehittää tuotevalikoimaansa. PÄIHDEJA MIELENTERVEYSKUNTOUTUJIEN ÄÄNITORVI RY, JÄRVENPÄÄ Tietokone, näyttö, hiiri, näppäimistö ja editointiohjelma yhdistykselle, jonka toiminnassa on keskeistä tuottaa mielenterveysja päihdeongelmiin liittyviä lyhytelokuvia. TEREHOVA E., HELSINKI Osa-apuraha neulekoneen hankintaan pyörätuolia käyttävälle henkilölle, jolla on käsien käytön rajoitteita. Koneneulonta on hänelle pitkäaikainen harrastus ja hän saa neuleiden myynnistä pientä lisätuloa. LEIMAN F., VANTAA Järjestelmäkamera ja objektiivi valokuvaajalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Tavoitteena on jatkaa kuvauskeikkojen tekemistä. STELMAKH S., ESPOO Nojapyörä henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Pyörä mahdollistaa liikunnan harrastamisen. Kunnan vammaispalvelu maksaa puolet pyörän hankinnasta. P.H., POHJOIS-POHJANMAA Apuraha kilpailumatkoihin ja välinehankintoihin pyörätuolia käyttävälle henkilölle, joka harrastaa kuulantyöntöä ja keihäänheittoa SM-tasolla. Tavoitteena on kilpailla jatkossa kansainvälisellä tasolla.
R IS T IK K O 5 / 2 18 / R IS T IK O N LA AT I: J a ri H a a p a -a h o R IS T IK O N 4 /2 18 R A T K A IS U ”Sopivasti vaikea ristikko, hyvää ajanvietettä, mukava täyttää.” Aatos Taipale, Linnavuori ”Odotan aina innolla uusia ristikkojanne, jotka tarjoavat sopivassa suhteessa haasteita ja ahaa-elämyksiä. Lehtikin tulee toki luettua lähes kannesta kanteen.” Tytti Wessman, Vaasa ”Olipa ovelaa haastetta harmaille aivosoluille!” Anja Mäkinen, Ryttylä Lähetä ratkaisemasi ristikko marraskuun loppuun mennessä Tukilinjaan. Oikein vastanneiden kesken arvotaan 30 euroa. Ristikko tai ratkaisulause postitetaan osoitteella: Tukilinja-lehti/Ristikko, Pasilanraitio 5, 00240 Hki (sähköpostitse: toimitus@tukilinja.fi). Kirjoita viestin aiheeksi ”Ristikko” ja kerro viestissä myös nimesi, osoitteesi ja pankkitilisi. Kommentit ristikosta ovat tervetulleita! Ristikon 5/2018 ratkaisu löytyy lehdestä 6/2018. Ristikon 4/2018 palkkion sai Heli Virtanen Maskusta. Kiitos taas osallistuneille! Tukilinja 5/2018 33
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA 34 Tukilinja 5/2018 HEINÄKUU 2018 EIJSVEIKEET RY, KUOPIO Osa-apuraha luentosarjan järjestämiskuluihin neurologisten erityisvaikeuksien ja autismikirjon yhdistykselle. Luennoitsijoiksi kutsutaan eri alan asiantuntijoita ja niillä keskitytään yhdistyksen vertaisryhmissä esiin nousseisiin teemoihin. HEIMONEN A., KUOPIO Pyörän peräkärry 4-vuotiaalle lapselle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Peräkärry mahdollistaa perheen yhteiset pyöräretket. Kunnan vammaispalvelu ei osallistu hankintaan. HÄNNINEN K., HELSINKI Osa-apuraha sähköpyörätuoli-jalkapallopelituolin hankintaan 14-vuotiaalle nuorelle. Hänen tavoitteenaan on nousta sähköpyörätuolijalkapallossa maajoukkuetasolle. Kunnan vammaispalvelu ei osallistu pelituolin hankintahintaan. A.T., ESPOO Apuraha ammattitaitoa täydentävään, omakustanteiseen lisäkoulutukseen osa-aikaisesti kampaajana työskentelevälle henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. MARIN T., IISALMI Apuraha ajokortin hankintaan henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoite. U.M., YLÖJÄRVI Sähköavusteinen polkupyörä kuntoutujalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Pyörä laajentaa hänen liikkumismahdollisuuksiaan. Kunnan vammaispalvelu ei tue hankintaa. H.L., OULU Saumuri kuntoutujalle, joka harrastaa ompelua. Ompelu mahdollistaa harrastamisen kotona, kun liikkuminen kodin ulkopuolella on vaikeaa. UUDENMAAN PYÖRÄTUOLITANSSIJAT UP RY, HELSINKI Apuraha Eloleiri 2018 -pyörätuolitanssileirin osallistujille osallistumiskulujen omavastuuosuuksien pienentämiseen. Leirin yhteydessä Helsingin Messukeskuksessa Tanssi Vieköön -festivaaleilla järjestetään ensimmäistä kertaa Helsinki Wheelchair Dance Open 2018 -pyörätuolitanssikilpailu. L.M., ETELÄ-SAVO Kosketinsoitin, kitara, kuulokkeet, mikrofoni ja musiikkiohjelma 25-vuotiaalle kuntoutujalle, joka harrastaa musiikin tekemistä. M.J., HELSINKI Apuraha pyörätuolitanssin harrastuskuluihin henkilölle, jolle pyörätuolitanssi on pitkäaikainen, toimintakykyä edistävä kilpaharrastus. RANTALA M., JYVÄSKYLÄ Järjestelmäkamera kuntoutujalle, joka on palaamassa vanhan valokuvausharrastuksensa pariin. Harrastaminen edistää kuntoutumista. RINTALA K., TEUVA Osa-apuraha sähköavusteisen, rinnakkain ajettavan polkupyörän hankkimiseen 22-vuotiaalle henkilölle, jolla on liikkumisen ja oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee polkupyörää voidakseen liikkua avustajan kanssa vapaa-ajalla ja hankkii pyörän yhdessä toisen, samassa asumisyksikössä asuvan henkilön kanssa. Kunnan vammaispalvelu ei osallistu polkupyörän hankintaan. PELTONEN L., KAUHAJOKI Osa-apuraha sähköavusteisen, rinnakkain ajettavan polkupyörän hankkimiseen 20-vuotiaalle henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee polkupyörää liikkuakseen avustajan kanssa vapaa-ajalla ja hankkii pyörän yhdessä toisen samassa asumisyksikössä asuvan henkilön kanssa. Kunnan vammaispalvelu ei osallistu polkupyörän hankintaan. JOKINEN M., IISALMI Apuraha omakustanteisten opintojen kuluihin henkilölle, jolla on oppimisen ja kommunikaation rajoitteita. SUOMEN MONIÄÄNISET RY, HELSINKI Apuraha yhdistyksen neljän aktiivijäsenen konferenssimatkan matkakustannuksiin. Yhdistys osallistuu ensimmäistä kertaa kansainväliseen World Hearing Voices Congress -tapahtumaan, joka järjestetään Hollannin Haagissa syyskuussa 2018. TERÄS J., OULU Tablettitietokone ja suojakotelo 5-vuotiaalle lapselle, jolla on kielellisen kehityksen haasteita. Hän tarvitsee oman tablettitietokoneen kotona tehtävien kuntouttavien harjoitteiden välineeksi. DOROCI K., OULU Tietokone, monitoimilaite, vastamelukuulokkeet ja Office-ohjelma 10-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia. Hän tarvitsee tietokoneen kirjoittamistaitojen kehittämisen ja oppimisen välineeksi. V.A., OULU Järjestelmäkamera 23-vuotiaalle kuntoutujalle, joka hankkii pientä lisätuloa valokuvausharrastuksen avulla. BOLLSTRÖM L., SUOLAHTI Apuraha kuntosali-, vesijumppaja uintiharrastukseen henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Liikunta on hänelle toimintakykyä ylläpitävä harrastus. HÄMÄLÄINEN H.-K., ESPOO Apuraha omakustanteisten opintojen opintomaksuun kuntoutujalle, joka opiskelee parantaakseen työllistymismahdollisuuksiaan. SIPOLA M., OULU Polkupyörä kuntoutujalle, joka opiskelee yliopistossa. Pyörällä hän voi käydä luennoilla ja harrastaa liikuntaa. M.V., KAINUU Osa-apuraha sähköavusteisen polkupyörän hankintaan henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee sähköavusteisen polkupyörän asiointimatkoihin ja kunnon ylläpitämiseen. Kunnan vammaispalvelu osallistuu polkupyörän hankintahintaan. M.J., ITÄ-SUOMI Ammattitutkintostipendi nuorisoja vapaa-ajan ohjaajaksi valmistuneelle henkilölle, jolla on monia toimintakyvynrajoitteita. Häneltä puuttuu riittävän pitkä työura ammattitutkintostipendin saamiseksi Koulutusrahastolta. Tukilinjan stipendi on yhtä suuri kuin Koulutusrahaston stipendi. BJÖRKLUND J., ESPOO Apuraha koulutukseen ja yritystoiminnassa tarvittaviin välineisiin kuntoutujalle, joka on perustamassa kauneudenhoitoalan pienyrityksen. R.H., PÄIJÄT-HÄME Osa-apuraha autokoulun kuluihin 19-vuotiaalle nuorelle, jol
J A L O IT T E L U A / SA R JA K U VA K a is a L e k a Tekijä Kaisa Leka Toimintarajoite Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja niitä peittelemättä. Loput kesä–heinäkuun tukipäätökset löytyvät Tukilinjan nettisivuilta www.tukilinja.fi Tukilinja 5/2018 35 la on liikkumisen rajoitteita. Omalla autolla hän voi käydä itsenäisesti aikuislukiossa. A.A., HELSINKI Apuraha taiteen tekemisen kuluihin kuntoutujalle, joka harrastaa kuvataiteita ammattimaisella tasolla. KIVIMÄKI M., ALAVUS Järjestelmäkamera ja elektroakustinen kitara kuntoutujalle yhdistysja harrastustoiminnan tueksi. HOKKANEN T., HALKOSAARI Osa-apuraha pöytätietokoneeseen henkilölle, jolla on liikkumisen ja käsien käytön rajoitteita. Tietokoneen avulla hän voi ylläpitää it-alan ammattitaitoaan ja harrastaa pelaamista. Tavoitteena on palata työelämään. M.T., TAMPERE Osa-apuraha omakustanteisiin opintoihin kuntoutujalle, jonka tavoitteena on kehittää ammatillisia taitojaan lisäkoulutuksen avulla. AATELO M., PORVOO Osa-apuraha markkinointikuluihin käsityöalan pienyrittäjälle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Markkinointi edistää käsitöiden ja korujen myyntiä. KOLEHMAINEN T., HELSINKI Osa-apuraha omakustanteisiin, valmentaviin elokuvaja tv-ilmaisun opintoihin kuntoutujalle, jonka jatkokoulutussuunnitelmia opinnot edistävät. HAUTALA P., LOPPI Osa-apuraha hevosella ajamiseen tarkoitettuihin koppakärryihin 11-vuotiaalle lapselle, jolla on oppimisen, tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Kärryjen avulla hän voi turvallisesti jatkaa ohjattua hevosharrastustaan. NIEMINEN J., HANKASALMI Polkupyörä kuntoutujalle asiointimatkojen ja liikunnan harrastamisen välineeksi. K.K., POHJOIS-POHJANMAA Apuraha ratsastustuntien kuluihin henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Ratsastus on hänelle kuntouttava harrastus. MANSALA J., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle itsenäisen verkkoasioinnin ja yhteydenpidon opetteluun. Hän saa ohjausta tietokoneen käyttöön. LEPPÄNEN H. JA LEHTIÖ H., YLÄMYLLY Osa-apuraha auton hankintaan pariskunnalle, jolla on liikkumisen rajoitteita. He tarvitsevat autoa voidakseen kulkea töihin ja harrastuksiin. Kunnan vammaispalvelu osallistuu auton hankintaan. MATILAINEN K., LAHTI Osa-apuraha omakustanteisiin taidealan opintoihin kuntoutujalle, jonka tavoitteena on hakeutua alan jatko-opintoihin. ROINISTO P., MÄNTSÄLÄ Apuraha koiraharrastuksen kuluihin kuntoutujalle, jolle harrastus tuo mielekästä sisältöä arkeen. OLLILA E., TUUSULA Apuraha ratsastustunteihin henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Ratsastus on hänelle liikuntakykyä ylläpitävä, kuntouttava harrastus.
<< AKL Posti Oy << TUKITORI TYÖLLISTÄÄ TUKILINJA TUKEE vammaisia ja toimintarajoitteisia ihmisiä työllistäviä yrityksiä ja yhteisöjä tarjoamalla niille ilmaista ilmoitustilaa. Tukitoriilmoituksia julkaistaan jokaisessa Tukilinja-lehden numerossa ja netissä Tukitori-ilmoituspalvelussa. TUKITORILTA LÖYDÄT ne yritykset, yhteisöt ja työpajat, jotka Suomessa työllistävät toimintarajoitteisia ihmisiä ja myyvät kuluttajille palveluja tai tuotteita. Annamme ilmoitustilaa myös pienyrittäjille. Ilmoituksia voit hakea toimialan (esim. käsityöt), paikkakunnan tai hakusanan (esim. siivous) perusteella. KÄYTTÄMÄLLÄ TUKITORIN ilmoittajien tuotteita ja palveluja tuet itsekin työllistymistä – tehokkaasti ja henkilökohtaisesti! TUKITORI NETISSÄ: www.tukilinja.fi/tukitori/ Olennaista ei ole diagnoosi vaan se, miten se rajoittaa toimintakykyä. Henkilökohtaisia apurahoja myönnetään kymmeniä kuukausittain. Yksityishenkilöiden apurahat ovat lahjaverotuksen välttämiseksi enintään 5000 euron suuruisia. Muille kuin yksityishenkilöille myönnettävät apurahat voivat olla suurempiakin, ja osa niistä jaetaan yhteistyössä vammaisalan yhteisöjen ja Tukilinjan lukijoiden kanssa. Vuosina 1996–2017 Tukilinja-lehden tuotolla myönnettiin apurahoja yli 9,34 miljoonan euron arvosta. Vuonna 2017 tukea myönnettiin yli 62 800 euroa kuukaudessa. Ennen tuen hakemista tutustu hakuohjeisiin ja tukimuotoihin nettisivuilla www.tukilinja.fi. Mikäli sen jälkeen jää kysyttävää, ota yhteys tukityöntekijöihimme. Tukilinja on vuodesta 1996 tukenut apurahoillaan toimintarajoitteisten ihmisten aktiivista elämää ja tasa-arvoa. Apurahoja jaetaan sekä yksityishenkilöille että yhteisöille. Tavoitteena on edistää koulutusta, opiskelua, ammatillista kuntoutumista ja sijoittumista työelämään. Tukea voi hakea myös itsenäisen toimintakyvyn edistämiseen, harrastustoimintaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Tuki on tarveharkintaista ja se myönnetään pääsääntöisesti joko välineinä tai laskutuslupana haettuun asiaan. Seuraamme aina, että tuki menee perille. Henkilökohtaisia apurahoja voivat hakea sekä fyysisesti että psyykkisesti toimintarajoitteiset henkilöt. Liikuntatai aistivamman lisäksi rajoitteen voi aiheuttaa pitkäaikaissairaus, mielenterveysongelma tai neurologinen poikkeavuus. OHJEET TUEN HAKUUN: www.tukilinja.fi / apurahat HENKILÖKOHTAISET APURAHAT 09 415 515 08 ja 09 415 515 09 (arkisin klo 9–14) apurahat@tukilinja.fi YHTEISÖJA YHTEISTYÖAPURAHAT 09 415 515 10 (ma–to klo 9–14) yhteisoapurahat@tukilinja.fi TIETOTEKNISET APUVÄLINEET: p. 09 415 515 06 it-tukiluuri@tukilinja.fi TUKILINJAN APURAHAT