TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 3.12. JUHLITAAN VAMMAISTEN PÄIVÄÄ! S. 12 6 / JOULUKUU 2017–TAMMIKUU 2018 MYÖ HOSTEL avasi ovensa s. 22 GAVIN LILLEY viihdyttää vammaisten päivän DiDa-juhlassa s. 14 Nuoret pääsivät työharjoitteluun EDUSKUNTAAN s. 8
TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 6/2017 Julkaisija / Kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry. Pasilanraitio 5 00240 Helsinki Apurahat: ks. takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Arkmedia Oy ISSN 1458-6304 21. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/v. Seuraava nro 2.2.2018. Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1500 ma–pe klo 8.30–15.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v 89 e Kesto 89 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Kansikuva: Vesa Linna 60 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 26 s. Pinja ei tykkää paparazzeista! Ajassa s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa TV2:n Joulukalenteri kuvailutulkattuna ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Tulkkipalvelut tulilinjalla Kela on perääntymässä kilpailutuksesta. s. 7 7 kysymystä eduskuntatyöstä Vastaajana kansanedustaja Johanna Karimäki. s. 8 Työn iloa eduskunnassa 19 kehitysvammaista koululaista pääsi TET-jaksolle Arkadianmäelle. s. 12 Vammaisten päivän festari 3.12. pääsevät vammaiset esiintyjät lavalle Helsingissä. Vapaa pääsy! s. 18 Klovneilla on asiaa! Arki muuttuu hulvattomaksi, kun pakkoajatukset hallitsevat sitä. s. 22 Myö Hostel on auki kaikille s. 25 Prinsessa Ruusunen aikamatkalla ShedHelsinki-ryhmä esittää joulun alla nuorisomusikaalin. s. 31 Tulilinjalla Ihmiset s. 14 Viittova huumorimies Brittiläisestä Gavin Lilleystä tuli suomalainen stand-up–koomikko. s. 26 Pinja lukee tarkasti Viestinnän opiskelija Pinja Eskola pitää Tukilinjan näkökulmasta. Apurahat s. 16 Eveliinan oppivuodet Opiskelija-aktiivi sai Tukilinjalta läppärin. s. 28 Autolla töihin Vammaiset maahanmuuttajaystävykset pääsivät töihin, kun Tukilinja auttoi neuvoilla ja apurahoilla. s. 30 Noah tykkää salibändystä s. 32 Tukitori s. 32 Tukipointti s. 39 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja elo–syyskuussa 2017. Vakiot 33 Kirjavinkki 34 Leffafriikki 35 Ruudussa 35 Välinevinkki 36 Lukijafoorumi 38 Blogilinjalla 41 Ristikko 44 Jaloittelua-sarjakuva Leppoisaa joulun odotusta Tukilinjan parissa! 2 Tukilinja 6/2017
VIIME VIIKOT olen seurannut hämmästyksellä #Metoo-kampanjan voimaa ja vaikutusta. Onko tosiaan niin, että tämä ikiaikainen häirintäoikeus – öykkärimiehen valta tunkea kenen tahansa naisen henkilökohtaiselle alueelle – olisi liukumassa pois yleisen normin asemasta? EIHÄN TÄTÄ käytöstä ole ennenkään sivistyneenä pidetty, mutta sitä on siedetty. Se on saanut pidettyä paikkansa sillä harmaalla alueella, jolla kotiväkivalta, koulukiusaaminen ja eläinten huono kohtelukin lilluvat. Ne tiedetään ikäviksi ilmiöiksi, mutta monet pitävät niitä sellaisina elämään luonnollisesti kuuluvina ikävinä ilmiöinä, joille ei tarvitse oikeasti tehdä mitään, kun ei niille kuitenkaan mitään voi. NYT, KUN ikävä vonkaaminen on liukunut tuolta alueelta päivänvaloon, voi olla hyvä hetki tuoda mieleen vielä yksi harmaalla alueella sinnittelevä, yllättävän yleinen huonon käytöksen tyyppi: piittaamattomuus vammaisten ihmisten yksityisyyden suojasta. EI-VAMMAINEN IHMINEN ymmärtää, mistä on kyse, kun muistelee satunnaista sairaalakäyntiä: sen aikana hänenkin hoidostaan on todennäköisesti keskusteltu nolosti muiden potilaiden kuullen. Vammaiselle tällainen on arkipäivää. Hänen asioistaan voi kysellä kuka vaan, missä vain. TUNTEMANI KIRJAILIJA kertoo panssaroivansa itsensä henkisesti aina kaupungille lähtiessään. Hän tietää, että kuka vain voi päläyttää hänelle, että miten sinä tuohon pyörätuoliin olet joutunut? Seuraavaksi hän saa kuulla kommentteja ulkonäöstään ja luonteestaan. Hymyile siinä sitten kohteliaasti ja keskity taas omiin asioihisi. Kunnes seuraava aloittaa. EIKÖHÄN LOPETETA tällainenkin? TÄSSÄ LEHDESSÄ kerromme, miten TET-nuoret valloittivat Arkadianmäen, kutsumme teidät osallistumaan Kansainvälisen vammaisten päivän viettoon, annamme viisaille klovneille sananvuoron ja käymme uudessa, tyylikkäässä retkeilymajassa. Tarjoamme siis jälleen värikkään kierroksen vammaisten ja toimintarajoitteisten ihmisten Suomeen. Tule mukaan! Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 2.2.2018 ”Vammaiselle tällainen on arkipäivää. Hänen asioistaan voi kysellä kuka vaan, missä vain.” Tukilinja 6/2017 3 Anna ihmisen olla
VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja Mielensäpahoittaja selkokielelle Selkokeskus kutsuu vuosittain jonkun suomalaisen kirjailijan selkokirjakummiksi. Helsingin kirjamessuilla julkistettava kummius aloittaa myös projektin, jossa selkokummin teoksesta muokataan selkokielinen versio. Tänä syksynä kummiksi ryhtyi Tuomas Kyrö (kuvassa), jonka rakastettu teos Mielensäpahoittaja julkaistaan selkokielisenä kahden vuoden kuluttua. Selkokirjallisuuden Seesam-palkinnon sai messuilla Kustantamo Avain. Joka toinen vuosi myönnettävän palkinnon myöntää Selkokeskus. Juhlavuosi huipentuu Vammaisiin liittyvät Suomi100hankkeet huipentuvat joulukuussa. Netin kautta välittyvässä Samanarvoisten Suomi -hankkeessa esitellään sadan suomalaisen tarina. Oman tarinansa kertovia ihmisiä yhdistää kokemus haasteesta, joka liittyy sukupuoleen, kieleen, kulttuuriin, sairauksiin tai vammoihin. Hankkeen toteuttaa vapaaehtoispohjalta työryhmä, johon kuuluu nuoria eri alojen ammattilaisia. Tarinoihin voi tutustua osoitteessa www.samanarvoistensuomi.fi. Kuvassa liikuntavammainen Tuomas. Aika aukeaa! on Rovaniemellä 3.12. nähtävä musikaali kehitysvammaisten ihmisten arjesta ja haaveista. Toteutuksesta vastaavat paikalliset kehitysvammayhdistykset, kaupungin erityisliikuntaryhmä ja seurakunnan musikantit. DiDa – Disability Day Art & Action 2017 tarjoaa taidetta, kulttuuria ja tekemisen meininkiä Helsingissä Ruoholahden kauppakeskuksessa Kansainvälisenä vammaisten päivänä 3.12. Lue lisää sivulta 12! Festivaalin pääjärjestäjinä toimivat Kynnys ry, Tukilinja ja Kulttuuria kaikille -palvelu. K U V A : R O N Y A H IR S M A . Kummallinen kilpikonna Salossa Ihme ja kumma ry tekee uraauurtavaa vammaistyötä tarjoamalla tuen tarpeessa oleville nuorille haastavaa ja yhteisöllistä avotyötä kahvilan, radiotyön ja muun luovan toiminnan parissa. Yksi tulos tästä on 24-vuotiaan, autistiseen kirjoon kuuluvan Anais Lehdonvalon esikoisteos, mainio lasten kuvakirja Kummallinen kilpikonna, jonka on kuvittanut Maryam Yegani. Lehdonvalon kirjaa voi tilata Ihme ja kumma ry:ltä 20 euron hintaan. Tukilinja antoi yhdistykselle Vuoden toimija -apurahan vuonna 2015. Viime elokuussa se aloitti Kauppakassi-palvelun, jossa asiakkaalle tuodaan hänen marketista tilaamansa ruoat kotiovelle kolmipyöräisellä polkupyörällä. Marraskuussa yhdistys sai Kehitysvammaliiton Aino Miettinen -palkinnon. APUVÄLINEMESSUT UUDISTUIVAT Kahden vuoden välein Tampereella järjestettävät Apuvälinemessut olivat tänä syksynä ohjelmatarjonnaltaan aikaisempia virkummat. Yleisöohjelman pääpuhujaksi oli kutsuttu freestyle-laskija Pekka Hyysalo, joka on vammauduttuaan toiminut kuntoutumisestaan kertovana puhujana. Muita yleisömagneetteja olivat suositut vammaisbloggarit. Anna Giss (kuvassa) kertoo Lusikoita kiitos.-blogissaan sekä YouTube ja Instagram-kanavillaan liikuntavammaisena elämisestä. Hänet palkittiin messuilla Yhdenvertainen Suomi -tunnustuspalkinnolla. Blogija Some Cornerissa esiintyivät myös Esteetön ja kaunis koti -blogin Sanna Pesola sekä Palmuasema-blogia pitävä Sanna Kalmari, jonka aiheena on esteetön matkustaminen. Messuilla käytiin myös tiukka paneelikeskustelu poliittisesti kuumasta sote-uudistuksesta vammaisten kannalta. 100 VIDEOTA TYÖLLISTYMISESTÄ Vates-säätiön Suomi100-projektina on kerätä YouTube-listalle videoita, jotka kertovat vammaisisista, pitkäaikaissairaista ja osatyökykyisistä ihmisistä työelämässä – tai matkalla sinne. Kyvyt käyttöön 100 vuotta -listalle voi ilmoittaa omia videoitaan. Niitä onkin jo kertynyt pitkälti yli 100. Listan kakkospaikkaa pitää Tukilinjan video Unelmat todeksi Osa2: Työssä ravintolassa. Käy katsomassa listan videoita ja innoitu! 4 Tukilinja 6/2017
NÄYTTELYT Kaarisilta Karita Holsti Apina on ihmisen serkku, 2017, akryyli kankaalle Kuva Into ry KESÄKUVIA Helsinkiläisen, erityistaiteeseen painottuvan Galleria Art Kaarisillan näyttely No, onkos tullut kesä tuo 7.1. asti värikkäitä, jouluisia näkymiä kaamoksen keskelle. 10.–28.1. on vuorossa turkulaisen Into ry:n taiteilijoiden näyttely Art INTO the heart. Siinä nähdään myös kuvan teos Apina on ihmisen serkku. Abilis valokuvanäyttely Nepal VALOKUVIA Suomalainen Abilis-säätiö on harjoittanut vammaisiin liittyvää kehitysyhteistyötä jo 20-vuoden ajan. Juhlavuoden valokuvanäyttely kehitysmaiden vammaisprojekteista on ensi kertaa nähtävillä 3.12. DiDa-tapahtumassa Helsingissä Ruoholahden kauppakeskuksessa. Näyttely kuvailutulkataan klo 13.00 ja 15.00. Kuvailutulkkausta jouluna Yleisradiossa kokeillaan kuvailutulkkausta kotimaisten ohjelmien yhteydessä. Juhlakautena nähdään kuvailutulkattuina TV2:n Joulukalenteri sekä kaksi Kotikatsomo-sarjan tv–ensi-iltaa: Pohjoismaisessa yhteistuotantoelokuvassa Linnan juhlat (3.12. TV1) kutsuvieras matkustaa juhliin Lapista taksilla. Nuoruustangossa (17.12. TV1) 70-luvun nuoret tapaavat toisensa vuosikymmenien kuluttua. Kuvailutulkkauksella tarkoitetaan näön kautta vastaanotettavan tiedon välittämistä puheella kuvaillen. Sitä voidaan tehdä esimerkiksi teatterissa, taidenäyttelyssä, elokuvaa seuratessa tai vierailulla turistinähtävyydessä. Televisiossa kuvailutulkkaus valitaan käyttämällä hollannin ääniraitaa. Samasta paikasta löytyy myös automaattinen äänitekstitys (synteettiselle puheelle käännetty tekstitys). Kun halutaan saada suomenkieliselle ohjelmalle puheen tekstitys, valitaan tekstityskieleksi hollanti. TANSSIESITYS AJIMA VIERAILEE HELSINGISSÄ Hyvässä nosteessa oleva vaikeavammainen tanssija Maija Karhunen on pääosassa suomalais-saksalaisessa tanssiesityksessä Ajima, joka vierailee helsinkiläisessä tanssiteatteri Zodiakissa tammikuussa. Kaksi esitystä on varattu Taidetestaajat-hankkeen koululaisnäytöksiin, mutta esityksiin 17., 20. ja 21.1. on lippuja saatavilla. Ajima syntyi Berliinissä 2013, kun ohjaaja-koreografi Marc Philipp Gabriel opiskeli tanssikeskus HZT:ssä samaan aikaan Karhusen kanssa. Esityksen työstäminen lähti ideasta luoda moderni freak-show. Idea jalostui ympäri Eurooppaa kiertäneeksi esitykseksi, jossa kyseenalaistetaan rutiininomainen tapamme hahmottaa maailmaa ja ihmisiä. Esityksessä on keskeinen rooli myös puvustaja-visualisti Friederike Meesellä. 21.1. esityksen jälkeen järjestetään taiteilijatapaaminen. LYHYTKALLOISET SUOMALAISET Kuvataiteilija Marjo Levlinin viisinäyttöinen videoteos Dividual Individual II (2017) käsittelee erilaisuuden kohtaamista rotubiologian eli eugeniikan näkökulmasta. Florinin komitea (nykyinen Folkhälsan) teki Suomen ruotsinkielisillä seuduilla tutkimusja valistustyötä vuosina 1913–16. Ruotsista vaikutteita saaneen poliittisen projektin tavoitteena oli edistää väestön rotuhygieniaa mittaamalla väestön kehoja, kalloja ja mielenlaatua. Suomenkielisyyteen liitettyä lyhytkalloisuutta pidettiin alempiarvoisena perimänä. Teoksen kuvamateriaali koostuu arkistomuotokuvista, joihin on liitetty perhosia. Komitean sihteeri, genetiikan professori Harry Federley oli alunperin eläintieteilijä ja perhostutkija. Teos nähdään Turun taidemuseossa 7.1. asti. ONKO ERILAINEN IHMINEN TARPEETON? Helsinkiläisen Ryhmäteatterin syksyn mainio uutuus on Franz Kafkan kuuluisaan novelliin perustuva näytelmä Muodonmuutos. Siinä merkonomi Keijo Yrjänä Saastamoinen ( Vesa Vierikko) huomaa eräänä päivänä muuttuneensa suunnattomaksi syöpäläiseksi. Niin työtoverit kuin perheenjäsenetkin alkavat vieroksua työhön kykenemätöntä Keijoa, eikä aikaakaan kun hän ajautuu ulos entisestä elämästään. Kafkan kertomus on allegoria yhteiskunnalle tarpeettomaksi muuttuneesta ihmisestä. Ohjaus on Esa Leskisen, joka on myös käsikirjoittanut esityksen yhdessä Sami Keski-Vähälän kanssa. Tukilinja 6/2017 5
Tulkkauspalvelut tulilinjalla Kelan tulkkauspalvelun kilpailutus vei tulkkeja työttömiksi eikä tiedotus puhevammaisille onnistunut. Vammaispalvelujen kilpailutus herättää kansalaisissa yhä suurempaa närää ja on johtanut lakialoitteisiin. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Jani Forsberg KELA VASTAA vammaisten tulkkauspalveluista ja joutui ne oman tulkintansa mukaan uudelle sopimuskaudelle kilpailuttamaan, koska hankintalaki näin määrää. Tuloksena oli, että kun vuonna 2016 tulkkauspalvelussa oli mukana 844 tulkkia, alkavalla kaudella heitä on enää 700. Ylijääneille tulkeille se merkitsee työttömyyttä ja monelle puhevammaiselle tutun tulkin vaihtumista. Uusi nelivuotinen sopimuskausi muuttui kuitenkin kaksivuotiseksi, kun Kelaan pettyneet 19 palveluntuottajaa valittivat markkinaoikeuteen ja sopimuskaudesta tuli määräaikainen. Käsittelyyn menee ainakin puoli vuotta. “Kela olisi voinut väliaikaisena sopimuksena tarjota myös nykyisen sopimuksen jatkamista kaikille nykyisille palveluntuottajille”, Kuurojen Liiton johtaja Kaisa Alanne moittii. ”Kelan tulkkauspalveluista hyötyisi nykyistä käyttäjäkuntaa paljon suurempi joukko puhevammaisia”, kertoo Kehitysvammaliiton Tikoteekin kehittämispäällikkö Eija Roisko. Jatkuva kilpailuttaminen ja huono tiedottaminen voivat johtaa siihen, että tulkkauspalvelun käyttö vähenee entisestään. Se tietysti toisi säästöä Kelalle, mutta voisi johtaa puhevammaisten enenevään syrjäytymiseen yhteiskunnasta. Kehitysvammaliiton mukaan varmin tapa saavuttaa selkokielinen asiakas on edelleen postissa lähetetty selkokielinen kirje, jonka voi lukea tulkin tai läheisen avustamana. Kritiikin jälkeen Kela lupasi 16.11. lähettää tällaisen kirjeen kaikille asiakkailleen. KELA ON TULLUT jo asiassa vastaan sikäli, että se aikoo itsekin ehdottaa valtuustolleen tulkkauspalveluiden irrottamista hankintalain piiristä. Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen totesi Eduskunnan viittomakielten verkoston tapaamisessa, että tulkkaus ei ole tällaiseen kilpailutukseen sopiva palvelu. Kelan valtuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Sarkomaa (kok) kertoi kannattavansa ehdotusta ja että ehdotus on jo valmistelussa. Kela on myös perustanut asiakasraadin, luvannut tehdä tulkkaukseen palvelulupauksen ja parantaa tiedotusta asiakkailleen. “Emme vielä tiedä, miten asiakasraati tulee toimimaan. Palvelulupausta tulkkauspalveluissakaan ei aiemmin ole ollut, joten sitä on vielä vaikea hahmottaa. Tämä nähdään ensi vuonna”, varovaisen positiivista asennetta ottava Kaisa Alanne kertoo. Asiakkaat iloitsevat edistysaskeleista, mutta alkavan sopimuskauden ongelmia ne eivät poista. Soppaan liittyy myös kansalaisaloite Ei myytävänä, joka on kerännyt jo yli 50 000 nimeä lakialoitteensa taakse. Tavoitteena on lopettaa vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen kilpailuttaminen kokonaan YK:n vammaissopimuksen vastaisena. Aloite koskee myös tulkkauspalveluita. CP-vammainen Petri Kauppinen sai puhetulkin vasta 48-vuotiaana. Nyt hän kiertää esitelmöimässä puhevammaisen elämästä ja tulkin käytöstä. Tulkki seuraa taustalla ja kääntää hänen puheenvuoronsa niin, että kuulija varmasti ymmärtää ne. MONI ASIAKAS joutuu luopumaan hyväksi koetusta tulkista. Eniten kärsimään joutuvat kuurosokeat ja suomenruotsalaiset puhevammaiset. Myös lapsiasiakkaat ja opiskelijat menettävät tutut tulkkinsa. “Hankinnassa ei ole riittävästi huolehdittu siitä, että esimerkiksi vaativan tason englannin kielistä kirjoitustulkkausta olisi jatkossa saatavilla tai että kuurosokeiden tulkkaukseen erikoistuneet kuurot tulkit voisivat jatkaa työskentelyä. Taajamien ulkopuolella olevien asiakkaiden oikeuksia ei myöskään ole riittävästi huomioitu”, sanoo Kaisa Alanne. Kanteluja eduskunnan oikeusasiamiehelle tekevät nyt niin yksityishenkilöt kuin kuuloja puhevammaisia edustavat järjestötkin. ”Teimme sellaisen jo ennen kesää, samoin yhdenvertaisuusvaltuutetulle”, kertoo Kuurojen Liiton esityisasiantuntija Marika Rönnberg. “Kelan hankintayksikkö ei suostunut käsittelemään hankintaoikaisuvaatimuksiamme, koska emme ole hankintalain tarkoittamia asianosaisia.” Tällä kerralla kilpailutus oli ongelma myös tulkeille, sillä tulkkien 5–6 prosentin työttömyyden ennakoidaan nousevan noin 30 prosenttiin. Akavan Eritysalat onkin vaatinut tulkkipalvelujen kilpailutuksesta luopumista perustuslain vastaisena. Sen mukaan kilpailutus on ristiriidassa elinkeinonharjoittamisen vapauden ja työtä koskevan oikeuden kanssa. TIEDON SAANTI palvelun muutoksista on yksi asiakkaiden ongelmista, sillä Kela tiedottaa muutoksista vain internetsivuillaan. Noin kolmasosa tulkkauspalveluiden käyttäjistä eli puhevammaiset jäivät pitkälti tiedonsaannista ulkopuolelle. Moni heistä voi vastaanottaa tietoa vain selkokielisesti ja toisen tuella. Oleellista tulkkauspalvelun onnistumisessa on ottaa huomioon se, että perehtyminen puhevammaisen ihmisen yksilölliseen kommunikointitapaan voi kestää pitkään eikä luottamus aina synny nopeasti. Hyvä tiedottaminen suoraan puhevammaisille ihmisille olisikin tärkeää palvelua kehitettäessä. 6 Tukilinja 6/2017
7 kysymystä TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Yhteistyötä eduskunnassa Kyselimme eduskunnan vammaisasian yhteistyöryhmän (VAMYT) puheenjohtaja Johanna Karimäeltä, mitä ryhmä tekee vammaisten nuorten työllistymisen hyväksi. 1. Syntyykö VAMYTin kokouksissa kannanottoja vai onko kyse vain ajatusten vaihdosta? ”Tapaamme vammaisjärjestöjen edustajia ajankohtaisten asioiden tiimoilta, järjestämme yhteisiä tilaisuuksia ja teemme yhteisiä aloitteita.” ”Kirjalliset kysymykset ministerille ovat koskeneet muun muassa esteettömyyttä ja vammaisten työllisyyttä. Jätimme juuri lakialoitteen, jossa haluamme helpottaa kehitysvammaisten oikeutta pysäköidä autonsa vammaisille tarkoitetulle parkkipaikalle. Olemme vaikuttaneet siihen, että Vammaiskortti on tulossa käyttöön. Seuraamme myös lainsäädäntöuudistuksia, kuten vammaispalvelulakia.” 2. VAMYT ja Kehitysvammaliitto haastoivat eduskuntaryhmät ottamaan kehitysvammaisia koululaisia TET-työelämäharjoitteluun. Montako otettiin? ”Olen iloinen siitä, että 19 nuorta pääsee TET-harjoitteluun eduskuntaryhmiin. Erityisesti nuorille ensimmäinen työ on todella tärkeä. Suomen 25 000 työikäisestä kehitysvammaisesta henkilöstä vain 500 on palkkatyössä. Tällä kampanjalla haluamme lisätä tietoisuutta ja antaa nuorille onnistumisen kokemuksia.” 3. Vammaisten työtoiminta ei edistä työmarkkinoille pääsyä, työnohjaajan tuki edistää. Tulisiko kunnat velvoittaa jälkimmäiseen lailla? ”Työnohjaaja on tärkeä apu kehitysvammaisen työn omaksumiseen. Työhönvalmennus tulee mielestäni sisällyttää sosiaalihuollon työelämäosuutta tukevien palvelujen valikkoon. Lakiin perustuva velvollisuus ajaisi asiaa varmimmin.” ”Uskon, että hyvät tulokset puhuvat puolestaan ja työhönvalmennukseen satsaamiseen on kannatusta yli puoluerajojen. Soteja maakuntauudistuksessa on vahvistettava työhönvalmennuksen asemaa.” 4. Ovatko eri puolueiden edustajat VAMYTin keskusteluissa usein eri mieltä tasa-arvon edistämisen tavoitteista ja keinoista? ”Opposition ja hallituksen edustajat toimivat tässä ryhmässä yhteistyössä. Yksissä tuumin torppasimme hallituksen suunnittelemat säästöt vammaispalveluista. Hallitus perääntyi aikeista sulkea 75 vuotta täyttäneet vammaiset vammaispalvelulain ulkopuolelle. Se olisi heikentänyt ikääntyneiden vammaisten asemaa kohtuuttomasti. Yhdessä meillä on vakaa tahto puolustaa vammaisten ihmisoikeuksia ja varmistaa YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen toteutuminen.” 5. Onko mahdollista tätä kautta edistää ”kuntoutuksena” teetetyn, pitkäkestoisen palkattoman työn kieltämistä? ”Olisi tärkeää säätää avotyötoiminnan määräaikaisuudesta. Moni kehitysvammainen tekee hyödyllistä työtä päivätoiminnassa 9 euron päiväpalkalla. Tämä on väärin, sillä työstä kuuluu maksaa parempi korvaus.” ”Apuna työllistymiseen voidaan käyttää muun muassa palkkatukea. Vammaisen henkilön kohdalla sen on oltava pysyvä, mikäli henkilö on osatyökykyinen.” 6. Miten VAMYT on osallistunut uuden vammaislain käsittelyyn? ”Olemme seuranneet tiiviisti lain valmistelua. Olisi tärkeää, että vammaispalvelulaissa Valas-työryhmän hyvät ehdotukset otetaan huomioon ja kaikkien vammaisryhmien tarpeet huomioidaan.” 7. Mikä sai sinut kiinnostumaan vammaisten ihmisten asemasta? ”Isoäitini oli kehitysvammaisen lapsensa omaishoitaja, ja meidän perheemme oli paljon heidän arjessaan mukana. Vietimme yhteistä aikaa kesämökillä ja viikonloppuisin. Vanhukselle vammaisen aikuisen lapsen tarpeista huolehtiminen oli raskasta, mutta myös palkitsevaa. Opin jo lapsena, että jokainen ihminen on arvokas ja jokaiselle on paikkansa.” Kansanedustaja Johanna Karimäki (vihr.) johtaa eduskunnan vammaisasiain yhteistyöryhmää. Tukilinja 6/2017 7 VAMYT Eduskunnan vammaisasian yhteistyöryhmä. Mitä tekee? Seuraa, keskustelee, tekee aloitteita.
TYÖN ILOA EDUSKUNNASSA 9-luokkalainen Roosa Miettinen sai lentävän startin työelämään valtakunnan ykköstyöpaikalla, vastaremontoidussa Eduskunnassa. 8 Tukilinja 6/2017
Tukilinja 6/2017 9 Vastaremontoidun Eduskuntatalon käytävillä nähtiin marraskuussa uudenlaisia työntekijöitä: 19 kehitysvammaista peruskoululaista suoritti TET-harjoittelunsa kansanedustajien avustajina ja muissa eduskunnan töissä. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna T äällä on kivaa”, hehkuttaa Roosa Miettinen, 16-vuotias TET-harjoittelija Espoon Kuitinmäen koulusta. Roosa on toinen kansanedustajan ja Eduskunnan vammaisasiain työryhmän (VAMYT) puheenjohtajan Johanna Kariniemen TET-harjoittelijoista. Hän on ollut jo muutaman päivän työharjoittelussa eduskunnassa, joten hän on ehtinyt tutustua Eduskuntataloon ja sen toimintaankin. Eduskunnan vammaisasian yhteistyöryhmä (VAMYT) ja Kehitysvammaliitto haastoivat kansanedustajat ja eduskuntaryhmät ottamaan ensi kertaa kehitysvammaisia nuoria TET-harjoitteluun. Haasteen ottivat vastaan eduskuntaryhmistä vihreät, keskusta ja sdp sekä eduskunnan laitoshuolto. Mukana kampanjassa oli 37 kansanedustajaa, 19 harjoittelijaa ja heidän kouluavustajansa. Kouluja oli pääkaupunkiseudulta mukana seitsemän. Palaverilla päivä alkuun Työharjoittelupäivä alkaa sillä, että kokoonnutaan kabinettiin keskustelemaan Johannan kanssa edellisen päivän töiden sujumisesta ja tämän päivän työtehtävistä. Ensin Johanna haluaa kuulla, miten eduskuntaan tuleminen ja sieltä lähteminen on käytännössä sujunut. TET = Peruskoulun 8.–9. luokkien opetukseen kuuluvat työelämään tutustumisjaksot työpaikoilla. PATER NOSTER = Eduskuntatalon ovettomat henkilöhissit, jotka eivät pysähdy kerroksissa. KIRJALLINEN KYSYMYS = Tapa valvoa hallituksen ja ministerin toimia. Kysymyksen voi eduskunnassa esittää kuka tahansa kansanedustaja ja siihen vastaa ministeri, jonka toimialaan se kuuluu. Vastaus jaetaan kirjallisena kaikille kansanedustajille. ”Matkat ovat menneet hyvin, vaikka aluksi jännittikin. Ensin menin koululle taksilla, ja sieltä bussilla Helsinkiin,” Roosa selvittää. “Niin, eilen oli Itämeripäivä”, Roosa jatkaa palaveria. Harjoittelijat ovat edellisenä päivänä osallistuneet ympäristövaliokunnan julkiseen kuulemiseen Suomenlahden ympäristöuhista. Nyt esimies kyselee, mitä siellä on opittu ja mitä se omassa elämässä merkitsee. ”Se ainakin opittiin, ettei muovia saa heittää mereen. Sen tekeminen on todella vaarallista merelle”, kertovat Roosa ja muut harjoittelijakumppanit vuorollaan. “Täällä eduskunnassa mietitään, miten sitä merta pitäisi suojella”, Roosa lisää. Nuoria kiinnosti myös päivän aikana esille noussut nimilaki. ”Minullahan on jo kolme nimeä; Roosa Aino Elina”, Roosa muistuttaa. Oman jännityksensä on päivään tuonut myös työpaikka: hieno, iso talo. Kokouksen jälkeen tutustuminen eduskuntataloon jatkuu. Aluksi Johanna ohjaa Roosaa, joka ei malta olla kiertämättä lisää paikkoja. Sitten Johannan on aika lähteä toiseen kokoukseen ja Roosa jää ihmettelemään hänen poistumistaan avoimiin paternoster-hisseihin. ”Uskaltaisiko noihin mennä”, Roosa miettii. Ehkä ei, mutta hauskoilta näyttävät. Valloitusretki jatkuu Marmorinen valtiosalin portaikko on valoisa ja kaunis, ja sinne Roosa pysähtyy. Moni harjoittelija olisi halunnut käydä myös istuntosalissa, mutta sinne ei ole pääsyä kuin kansanedustajilla. Roosa pääsee kuitenkin yleisöparvekkeelle ja poseeraa kuvaajalle salin ja Wäinö Aaltosen patsaiden edessä. Kullatut patsaat ovat nimeltään Raivaaja, Henkinen työ, Tulevaisuus, Usko ja Sadonkorjaaja. ”Tämä rakennus työ hyvän olon. Olen tosi utelias kiertämään täällä”, Roosa kertoo. Mutta on tällä kampanjalla muitakin tavoitteita kuin mahdollistaa kouralliselle oppilaita ikimuistoinen työharjoittelukokemus, kertoo Kehitysvammaliiton toiminnanjohtaja Marianna Ohtonen: “Tuomme esille sen, että kehitysvammaiset nuoret haluavat samoja asioita kuin vammattomat ikätoverinsa eli opiskella, tutustua työelämään, saada itselleen ammatti. Tavoitteemme on välittää tietoa kehitysvammaisten ihmisten osaamisesta ja työvoimapotentiaalista kansanedustajille ja median kautta yleisemmin yhteiskunnassa.” Ongelmat työelämään pääsyssä alkavat kehitysvammaisella nuorella usein jo TET-harjoittelupaikkaa etsiessä. Kehitysvammaliiton viestinnän ja vaikuttamistoiminnan asiantuntija Miinukka Tuominen-Hakoila oli työskennellyt eduskunnassa ennen kuin tuli töihin Kehitysvammaliittoon. Siellä hän oli tottunut näkemään nuoria TET-harjoittelijoita, joita varsinkin kansanedustajilla usein oli. ”En ollut kuitenkaan kertaakaan nähnyt, että eduskunnassa olisi ollut kehitysvammaista TET-harjoittelijaa. Ajattelin, että olisi todella hienoa järjestää eduskunnassa kampanja, jossa kehitysvammaiset nuoret pääsisivät tutustumaan eduskuntaan.” Kansanedustaja Johanna Karimäki ohjasi nuoria avustajiaan leppoisasti.
10 Tukilinja 6/2017 ”Tämä kokemus antaa uskoa siihen, että oikea työ odottaa minua.” Samalla nuoret voisivat tuoda myös uusia näkökulmia päätöksentekoon ja lainsäädäntöön. “Uskon TET -kampanjan olevan ikimuistoinen kokemus niin kehitysvammaisille nuorille kuin myös kansanedustajille ja heidän avustajilleen.” Sen huomaa, kun seuraa työharjoittelijoita. Upeassa ympäristössä nuoret TET-harjoittelijat ovat jo hieman kuin kotonaan. Hymy on herkässä, ja heidän ilonsa ja innostuksensa tarttuu. Mutta samalla näkee, miten hieno miljöö antaa heille myös arvostuksen tunnetta. Soviteltu työaika Miinukka Tuominen-Hakoila kertoo, että nuorten työtehtävät on räätälöity yhdessä opettajien ja tulevan esimiehen kanssa, joka voi olla kansanedustaja, kansanedustajan avustaja tai eduskunnan virkamies. Myös työaikaa on soviteltu. Suurimmalla osalla se oli 3–4 tunnin mittainen. Jotkut tekivät täyden työviikon, osalla viikko on 3–4-päiväinen. “Toisaalta kyllä ei-vammaisillekin TET-harjoittelijoille mietitään työtehtävät sen mukaan mikä heidän osaamisensa on eli siinä mielellä tämä ei ole erityisjärjestely,” Miinukka Tuominen-Hakoila kertoo. Nuorille lähtivät eduskuntaan mukaan kouluavustajat, jotka auttavat käytännön asioissa ja työtehtävissä. Työtehtävät on muotoiltu kullekin nuorelle tämän toiveiden ja valmiuksien mukaan. Vastuuta on annettu ja myös erityisjärjestelyjä on tehty. Toiset ovat lähettäneet joulupostikortteja, toiset auttaneet vierailijaryhmien opastamisessa, jotkut ovat olleet mukana kahvitarjoilussa. Lisäksi on seurattu, miten päätökset syntyvät ja keitä ne päättäjät ovat. Sihteerin työt odottavat Johanna Karimäen avustaja Teemu Huikuri opastaa harjoittelijoita eduskunnan käytävillä ja kertoo, että tettiläiset ovat tutustuneet myös kansanedustajan avustajan töihin, kuten tiedonhankintaan, lehtijuttujen talteen leikkaamiseen ja ajankohtaisista kysymyksistä keskustelemiseen eri tahoilla. Roosan kanssa työharjoittelu onsovittu koko viikoksi, ja työpäivä on 3 tunnin mittainen. ”Kaikki tehtävät kiinnostavat,” Roosa sanoo. ”Täällä on ihan mahtavaa, olen aika rennosti tulIut tänne kuitenkin.” Sari Smolander, Ida Lindström ja Alex Kaurinkoski työpalaverissa. Pater noster -hissit vaativat tottumusta, joten vierailijat eivät niitä käytä.
Kuules Rekku, haetaanko kesätöihin? Tukilinja 6/2017 11 Seuraavan päivän ohjelma eduskunnassa tuntuu Roosasta mielenkiintoiselta. Silloin hän pääsee tekemään kansanedustaja Pekka Haavistolle pieniä sihteerintöitä. Haluan oikeisiin töihin! Yksi näiden harjoittelupäivien kohokohdista oli yhdessä valmisteltu kirjallinen kysymys, joka Johanna Karimäen johdolla jätettiin eduskunnan kansliaan. Ja mitä Roosa halusi tämän kirjallisen kysymyksen tärkeimmäksi viestiksi kansanedustajille? “Meille töitä! Haluamme oikeita töitä”, Roosa painottaa. Aiheeksi kiteytyikin vaatimus kehitysvammaisten työllisyysasteen nostamisesta ja mahdollisuudesta tuettuun oppisopimukseen. Tekemistä riittäisi Arkadianmäellä, sillä tällä hetkellä kehitysvammaisten työllisyysaste on vain kaksi prosenttia, vaikka arviolta 3000 kehitysvammaista voitaisiin sopivin tukitoimin työllistää oikeaan palkkatyöhön. Heillä on koulutus ja halu työelämään. ”Itse haluaisin kampaamoalalle”, Roosa miettii. Hän uskoo selvästi, että tämä TET-harjoittelu on myös yhteiskunnallisesti vaikuttava asia. Johanna Karimäki kertoo, että kokemukset kuluneesta viikosta ovat olleet hyviä ja palkitsevia. ”Toivon että kampanja voidaan toteuttaa toistekin eduskunnassa.” Harjoittelijoille on tullut tunne, että heidät on otettu huomioon. Täällä pääsee näyttämään, mihin kykenee, ja tuomaan myös nuorta intoa ja valoa näille marmorisille käytäville. Se luo luottamusta tulevaisuuteen. ”Täällä päätetään asioista,” Roosa hihkaisee ja jatkaa kulkuaan isossa talossa. Hän harrastaa jalkapalloa, ja se näkyy hänen keveässä kulkemisessaan eduskunnan portaikoissa. Mutta lisää energiaakin on saatava. ”Nyt lähdetään syömään, täällä on niin hyvää ruokaa”, Roosa huudahtaa. Lisää tekemistä Toisaalla keskustan kansanedustajien harjoittelijat Alex Kaurinkoski ja Ida Lindström Espoon Postipuun koulusta keskustelevat Markku Rossin ja Kauko Juhantalon kanssa. He esittävät näille vakuuttavasti pyynnön, että harrastusmahdollisuuksia kehitysvammaisille pitäisi lisätä. Nuoret toimivat pääsääntöisesti Mirja Vehkaperän ja Sirkka-Liisa Anttilan harjoittelijoina, mutta nyt he ovat päässeet keskustelemaan muidenkin kansanedustajien kanssa. ”Haluamme lisää erilaista tekemistä ulkona. Harrastaminen ja liikunta ovat tärkeitä asioita,” Alex ja Ida selittävät. Rossi ja Juhantalo nyökyttelevät ja lupaavat viedä asiaa eteenpäin. Ida ja Alex ovat tyytyväisiä siitä, että heitä kuunnellaan. Tekemistä pitää olla, mahdollisuuksia toimia niin harrastuksissa kuin työelämässäkin. Yhteiskuva pääministerin kanssa Päivän odotettu hetki oli pääministeri Juha Sipilän tervehdyskäynti keskustan TET-harjoittelijoiden luo. Kärsivällisesti nuoret odottivat auditorion etupenkillä myöhässä tullutta pääministeriä. Aluksi pääministeri kätteli kaikki harjoittelijat ja toivotti heidät tervetulleeksi eduskuntaan. Hän sai harjoittelijoilta lahjan ja kortin, johon nuoret olivat kirjoittaneet unelma-ammattinsa. Hyväntuulisella Sipilällä oli aikaa jutustella nuorten harjoittelijoiden kanssa. Monet totesivat, että oli jännää nähdä paikan päällä pääministeri, joka on tullut tutuksi vain televisiosta. ”Oletko ajanut traktoria?” kysyi yksi pojista. Siihen Sipilä vastasi, että on hänellä ollut traktori. Lopuksi kokoonnuttiin vielä ryhmäkuvaan. Harvoin on eduskunnan käytävillä nähty niin paljon hymyileviä kasvoja kuin tällä viikolla. TET-harjoittelijat ovat tuoneet iloa ja uutta asennetta juhlavaan ympäristöön. Jokainen työtehtävä on otettu innolla ja vähän jännitykselläkin vastaan. Kaikesta on selvitty. “Tämä kokemus antaa uskoa siihen, että oikea työ odottaa minua”, Roosa sanoo aurinkoisesti kurkistaessaan taas uuteen paikkaan eduskuntatalossa. Ida esitteli levyä, jonka oli juuri saanut lahjaksi. Alex harjoitteli puheen pitoa.
12 Tukilinja 6/2017 DiDa-festari tuo vammaiset esiintyjät lavalle Räppäreitä ja stand up-esityksiä, lasten tanssiryhmä, teatteria, lyhytelokuvia, myyjäiset ja joulukorttiaskartelua – mikä se on? Vammaisten päivän juhla Helsingin Ruoholahdessa, tietysti! TEKSTI Iris Tenhunen Tanssiryhmä Ihanat on kehitysvammaisten lasten ja nuorten tanssiryhmä, jota ohjaa tanssitaiteilija Riina Hannuksela. Kuvassa Sofia Johansson. K U V A : R IIN A H A N N U K S E L A . Mikä? Vammaisten päivää 3.12. juhlistava kulttuurifestari. Järjestäjänä useita vammaisjärjestöjä sekä Tukilinja. Missä? Ruoholahden kauppakeskus, Ruohis-tapahtumatila, Helsinki. Kenelle Kaikille, joita kiinnostaa kauppareissun ohella tutustua vammaisten ihmisten tuottamaan kulttuuriin. Ohjelmaa myös lapsille! Tapahtumatila Ruohis su 3.12.2017 klo 12-17 vapaa pääsy Esiintymistila 12.00 DiDan ja Abilis-säätiön näyttelyn avaus 12.30 ResonaariDuo musiikkiesitys 13.00 Gavin Lilley Stand Up show 13.30 Tanssiryhmä Ihanat 14.00 Minna Sirnön (Taike) puheenvuoro 14.30 Lokerointinäytelmä 15.00 Elvido rap-musiikkia 15.30 Vakuuttikvartetti 16.00 Vimma-palkinto 16.30 MC KOO rap-musiikkia Videopiste 12.15 Moni vaihtaa nahkaa karvaa 13.20 Illusionist’s Visions 14.15 Salainen metsäni 15.20 Case Näktergalen LISÄTIETOA OHJELMASTA: Lyhytelokuvat ja muu videomateriaali on katsottavissa koko tapahtuman ajan kuulokkeiden kanssa. Ohjelmaan merkityt ajat sisältävät tekijöiden puheenvuoron ja yleisöesityksen äänen kanssa. Abilis-säätiön valokuvanäyttelyn kuvailutulkatut kierrokset klo 13 ja 15. KV-tuki 57 ry:n Seija Suokon joulukorttipaja on auki alkuiltapäivällä. Ura käsillä -hankkeen työnäytöksissä voi tutustua näkövammaisten käsitöihin. Myyjäisissä on tarjolla käsitöitä ja muuta pukinkonttiin sopivaa. Kahvipannu on kuumana Pasilan toimintakeskuksen pop up -kahvila Annassa! Esiintymistilan edessä on induktiosilmukka. Ohjelma tulkataan suomalaiselle viittomakielelle.
Tukilinja 6/2017 13 Palveluasunnoissa asuvat nuoret tekivät näytelmän kohtaamistaan ennakkoluuloista. Lokerointinäytelmä nähdään Vammaisten päivänä 3.12. K U V A : IS M O H E L É N . ”Tavoitteena on tuoda vammaisia ja vammattomia ihmisiä yhteen uudella, hauskalla tavalla.” TOISTA KERTAA Helsingissä järjestettävä verkostofestivaali DiDa – Disability Day Art & Action tarjoaa suurelle yleisölle taidetta, kulttuuria ja hauskaa tekemistä Kansainvälisenä vammaisten päivänä sunnuntaina 3.12. klo 12–17 Ruoholahden kauppakeskuksen tapahtumatila Ruohiksessa. Tapahtumaan on vapaa pääsy, ja tavoitteena on tuoda vammaisia ja vammattomia ihmisiä yhteen uudella, hauskalla tavalla. Avoimella ohjelmahaulla on löytynyt mielenkiintoinen, laadukas kavalkadi vammaisten ihmisten esittämää tai vammaisuutta mielenkiintoisella tavalla käsittelevää taidetta ja kulttuuria. Juonnettua ohjelmaa riittää 5 tunnin ajaksi. Tarjolla on myös joulukorttiaskartelua sekä taidekäsityömyyjäiset. Itsenäisyyden juhlavuoden ohjelmistoon kuuluvalla DiDa-tapahtumalla tehdään tunnetuksi suomalaisten vammaisten ihmisten osaamista kulttuurin saralla. Esillä ovat myös kansainvälinen vammaisten päivä ja siihen liittyvät ihmisoikeuskysymykset. Valtiovallan terveiset tilaisuuteen tuo Taiteen edistämiskeskus Taiken johtaja Minna Sirnö, ja vammaistyöhön kehitysmaissa voi tapahtumassa tutustua Abiliksen valokuvanäyttelyssä. Lasten tanssiesitys ja stand uppia Viihdyttävää menoa on luvassa, sillä tilaisuuden alkupuolen juontaja on viittomakielinen stand up -artisti Gavin Lilley. Hän vetää osuutensa lopuksi myös oman stand up -settinsä. Sen jälkeen juontajaksi siirtyy sanavalmis Tuomas Tuure Kynnys ry:stä. Tapahtuman käynnistää kehitysvammaisten lasten ja nuorten tanssiryhmä Ihanat. Lapsille on sen jälkeen tarjolla joulukorttipaja ja aikuisille jouluostoksia taidekäsityömyyjäisissä. Lokerointinäytelmä on interaktiivinen, ajatustyrskyjä synnyttävä esitys, joka on Aspa-säätiön palveluasunnoissa asuvien helsinkiläisten nuorten käsikirjoittama ja toteuttama. Mahtuvatko kuntavaaliehdokas, maanisdepressiivinen ja avovaimo samaan lokeroon? Entä nuori eläkeläinen ja huippu-urheilija? Mitä tapahtuu, kun tila käy ahtaaksi? DiDan toisena draamana nähdään katkelma Ursa minor -ryhmän monikielisestä, inklusiivisesta Näktergalen (Satakieli) -teoksesta, jonka on ohjannut Noora Karjalainen. Rappia ja elokuvia Nuoret kannattaa ottaa juhliin mukaan, jos räppi kiinnostaa: Elvido on Suomen ja mahdollisesti maailman ensimmäinen pyörätuoliräppäri, jonka omaelämänkerralliset biisilyriikat koskettavat ja saavat ajattelemaan. Voimallista yhteiskunnallista räppiä tarjoaa myös MCKoo, joka tunnetaan myös isoilta festareilta ja klubikeikoilta. Vuoden elokuvatapauksiin kuuluneen dokumenttielokuvan Hiljainen metsäni esittelee sen päähenkilö, autismin kirjoon kuuluva 20-vuotias Lauri. Elokuvasta nähdään myös katkelmia. Elokuvallista antia tarjoaa taiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen kansainvälisillä festivaaleilla kiertänyt lyhytelokuva Illusionist´s Visions. Toisena lyhytelokuvana nähdään Killinmäen videoryhmän kutkuttava Moni vaihtaa nahkaa karvaa. Killinmäen lyhärit ovat olleet taattuja kevennyksiä monissa seminaareissa ja koulutuksissa! Tapahtumassa jaetaan myös vammaiskulttuuripalkinto Vimma, johon kuuluu Tukilinjan 5000 euron taiteilija-apuraha. Tukilinja on yksi tapahtuman pääsponsoreista ja meidät löytää myös paikan päältä. Nyt kannattaa ottaa koko perhe mukaan viettämään hauskaa ja mielenkiintoista iltapäivää!
Minä se vasta hauska olenkin! Kaikki hymyilee, kun heilutan häntää! GAVIN LILLEY – viittova huumorimies Vammaisten päivän juhlan Ruoholahden kauppakeskuksessa juontaa kuuro stand up -artisti Gavin Lilley. Hänen uraansa siivitti esiintyminen tv-ohjelmassa Suomen hauskin tavis. TEKSTI Sanni Purhonen KUVA Miia Raninen JOULUKUUN 3. PÄIVÄNÄ voi Helsingissä käydä katsomassa viittomakielisen stand up -koomikon Gavin Lilleyn esitystä. Ruoholahden kauppakeskuksessa järjestetään klo 12–17 kaikille avoin kulttuuritapahtuma Vammaisten päivän iloksi. Gavin Lilley vetää lavalla oman stand up -settinsä noin klo 13.45. (Päivitetyt ohjelmatiedot kannattaa tarkistaa DiDan nettisivuilta). Hän toimii myös tapahtuman toisena juontajana. 35-vuotias Gavin muutti Suomeen Iso-Britanniasta vuonna 2013, ja asuu nyt suomalaisen vaimonsa ja perheensä kanssa Vantaalla. Koska hän on viittomakielinen, vitsit tulkkaa kuulevalle yleisölle joku hänen kokeneista viittomakielen tulkeistaan. Gavinin huumoriin voi tutustua esimerkiksi Nelosella nähdyssä tv-ohjelmassa Suomen hauskin tavis. Hän esiintyi 22.6.2017 ohjelman toisessa jaksossa, jonka voi edelleen katsoa Ruudussa. Hetkeään tosi-tv-tähtenä ohjelman tuomareiden Riku Niemisen ja Krisse Salmisen sekä studioyleisön edessä Gavin luonnehtii ”upeaksi ja surrealistiseksi”. Vaihto-oppilaasta suomalaiseksi Miten nuori britti sitten päätyi tänne kylmään pohjolaan? “Olen alun perin lähtöisin Ilfordista, joka on tosi ruma paikka Itä-Lontoossa. Tulen viidennessä sukupolvessa kuurosta perheestä. Kummatkin vanhempani ovat kuuroja ja kaksi isosiskoani ovat kuulevia viittomakielisiä”, Gavin viittoo. ”Tapasin vaimoni Tuijan vaihto-oppilaana Suomessa. Nyt meillä on todella energinen kaksivuotias Kira-tytär ja toinen lapsi tulossa.” Gavin kertoo, että hän on lapsesta asti pelleillyt päivällispöydässä ja pitänyt ihmisten naurattamisesta. Nuorena hänen koomikkosuosikkeihinsa lukeutuivat esimerkiksi Rowan Atkinson, Billy Connolly ja Jasper Carrot. Isoille lavoille Mies alkoi itse tehdä stand up -keikkaa Lontoossa noin viisi vuotta sitten – aluksi lähinnä kuurojen yhteisön erilaisissa tilaisuuksissa – ja sai heti kehuja. Suomeen muuton jälkeen ura on lähtenyt todella nousuun ja myös kansainvälistymään. Häntä on haastateltu esimerkiksi Yle Uutiset viittomakielellä -ohjelmaan (21.9.2016). Gavin on tähän mennessä kiertänyt sekä molemmissa kotimaissaan että muissa Pohjoismaissa ja Hollannissa. Hän on ollut lavalla muun muassa Helsingin Apollon maineikkaalla Apollo Live Club -komediaklubilla. Viime kesänä hän teki keikkoja esimerkiksi Helsingissä Maailma kylässä -festivaaleilla ja Porissa Suomi Areenalla. Arkityönään Gavin opettaa viittomakieltä. Tulkkauksen taidonnäyte Kuten kuka tahansa Gavinin show’n nähnyt tietää, hän saa runsaasti huumoria aikaan Suomen ja Iso-Britannian kulttuurieroista, muttei karttele joidenkin mielestä arkojakaan aiheita, kuten omaa kuurouttaan. Gavin kertoo, että komiikka syntyy omasta elämästä kuin luonnostaan. Myös kuurojen yhteisö on ottanut vitsit ilolla vastaan. ”Kuuroilta ystäviltäni on tullut pelkästään hyvää palautetta aiheen käsittelystä, mutta jos näistä asioista tietämätön vammaton koomikko tekisi tällaista komediaa, se ei välttämättä toimisi yhtä hyvin”, pohtii Gavin. ”Kuurouteen liittyy vielä paljon tabuja ja negatiivisia väärinkäsityksiä. Huumorin kautta ihmiset voivat myös oppia uusia asioita, esimerkiksi kuurojen kulttuurista. Vammaisia koomikkoja näkisin tämän vuoksi valtavirrassa mielelläni lisää.” Aiheina viileät suomalaiset ja sää Entä vieläkö suomalainen kulttuuri tuo eteesi koomisia tilanteita? ”Kyllä tuo, vaikka olenkin täällä jo ’veteraani’. Tekemistä riittää, kun yrittää selvitä esimerkiksi julkisesta liikenteestä ja ensikosketuksella hyisistä julkisista palveluista. Ja sää on kestoaihe! En ole vieläkään tottunut kylmyyteen ja lumeen!” Ruohiksen DiDa-tapahtumassa Gavinilla on tietysti mukanaan viittomakielen tulkkeja, jotka vuorottelevat kääntäessään hänen viittomiaan puhutulle kielelle. Gavin muistuttaa, että huumorin kääntäminen on aivan erityinen taitolaji, joka vaati tarkkaa ajoitusta ja etukäteisvalmistelua. Kaikki vitsit eivät myöskään käänny kielestä toiseen. Myös tilannekohtainen, spontaani improvisaatio voi olla haastavaa tulkattavaa. Gavin kiitteleekin tulkkiensa monipuolista ammattitaitoa ja kokemusta esimerkiksi teatterin parista. Kaikki mukaan Didaan! Millaisia ajatuksia kansainvälinen vammaisten päivä juontajassa herättää? Mitä hän haluaa tarjota paikalle saapuvalle yleisölle? ”Tahdon yksinkertaisesti hauskuuttaa! Olen aina halunnut saada ihmiset nauramaan, siksi teen tätä. Toivotaan tapahtumalle myös kasvavaa yleisöä. Ehkä ihmiset vielä helposti tuppaavat ajattelemaan, että vammaisuus ei koske heitä. Onkin tärkeää korostaa, että tämä tapahtuma on kaikille avoin!” 14 Tukilinja 6/2017 ”Olen aina halunnut saada ihmiset nauramaan.”
Gavin Lilley tuli Suomeen alun perin vaihto-opiskelijana. Hän työskentelee nyt viittomakielen opettajana ja luo uraa stand up -artistina. Tukilinja 6/2017 15 Kuka? Gavin Lilley, 35 v., Vantaa Toimintarajoite Viittomakielinen kuuro. Ammatti Viittomakielen opettaja, stand up -artisti
Läppärillä työt kulkevat mukana. TUKIKOHDE Eveliinan oppivuodet Eveliina Raitiolla on monta rautaa tulessa. Ammattiopinnot toimitilahuoltajaksi ovat yksi niistä. Tukilinja lahjoitti yritteliäälle nuorelle opiskelun tueksi tietokoneen. TEKSTI Mirja Lahnaviiki KUVAT Vesa-Matti Väärä JOS EVELIINA RAITIOTA pitäisi kuvailla vain yhdellä sanalla, se olisi aktiivinen. 20-vuotiaan nuoren naisen elämään mahtuu opiskelua, ystäviä, musiikkia, kissoja ja muita eläimiä, pyöräilyä, kirjoittamista ja tietysti myös Rakkautta isolla R:llä. Yksi esimerkki Eveliinan energisyydestä on se, että vaikka hän viime kesänä osasi työntäyteisen kouluvuoden jälkeen nauttia kesälomasta, hän myöntää sen tuntuneen liian pitkältä ja välillä tylsältäkin. Jo heinäkuussa hän odotti koulun alkamista, sillä silloin alkaa aina tapahtua. Hyvänä apuna opinnoissa on jo vuoden ajan ollut Tukilinjalta saatu kannettava tietokone. Se auttaa myös vapaa-ajan täyttämisessä mielekkäällä toiminnalla. 16 Tukilinja 6/2017 Eveliina Raitio harrastaa opiskelijatoiminnan ohella soittamista, polkupyöräilyä ja kirjoittamista. Apurahan saaja Eveliina Raitio, 20 v, Turku Tuen tyyppi Tietokonelaitteisto opiskeluun ja yhteydenpitoon. Opinnot Kotityöja puhdistuspalvelut.
UUTISIA ONKO VARAA OPISKELLA? Pelastakaa Lapset ry on selvittänyt 2. asteen opintojen kustannuksia ja niiden vaikutuksia toimeentuloon. Lähes neljännes kyselyyn vastanneista arvioi maksaneensa 3000 euroa tai enemmän koulutuksen välttämättömiä kustannuksia. 79 prosenttia vastanneista ilmoitti, että opintojen kustannukset selvisivät heille vasta opintojen aloittamisen jälkeen, usein vasta hankintojen yhteydessä. 66 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että toisen asteen opintojen kustannukset ovat kohtuuttomia. Noin 13 prosenttia vastanneista 575 nuoresta ja heidän perheistään koki nämä haasteet suuriksi. Kustannuksia aiheuttavat etenkin oppikirjat sekä lukiossa vaadittava ja muissakin opinnoissa tarpeellinen tietokone. Myös tutkintomaksut ja ammatillisissa koulutuksissa vaadittavat työasut sekä -välineet tuottavat keskimäärin satojen eurojen kustannukset. ”Perheelläni ei ole muutenkaan paljon varoja, joten koulutarvikkeiden ja oppimateriaalien hankinta on stressaavaa. Itsestäni tuntuu kauhealta, kun suvun rahankäyttö keskittyy lukioaikana vain minun oppimiseen”, kirjoittaa eräs nuori. ”Kun joudun ostamaan uusia kirjoja, äiti aina suuttuu ja sanoo, kuinka ei olisi kannattanut lähteä lukioon”, vastaa toinen nuori. Pelastakaa Lapset ry yhteistyökumppaneineen avasi kansalaisaloitteen Maksuton toisen asteen koulutus kaikille, jonka voi allekirjoittaa 18.3.2018 asti. PERUSTURVA EI RIITÄ ARKEEN Vuoden 2015 tietojen mukaan 11,7 prosenttia eli noin 660 000 suomalaista jäi suhteellisen köyhyysrajan eli pienituloisuusrajan alle. 9 prosentilla heistä (490 000 henkilöä) tulot eivät riittäneet edes alempaan köyhyysrajaan eli vähimmäiskulutukseen – siihen minimibudjettiin, jolla arki vielä jotenkin sujuu. Suhteellisen köyhyyden ennustetaan nousevan 12,5 prosenttiin vuosina 2015–2017. Syynä on muun muassa se, että takuueläkkeellä elävän perusturvan taso on laskenut. Vuonna 2014 taso riitti kattamaan 102 prosenttia minimibudjetista, mutta vuonna 2017 enää 94 prosenttia. Perusturvaetuuksien ja asumistukien indeksikorotukset ovat olleet jäädytettynä vuodesta 2015. THL:n tutkimusprofessori Pasi Moisio suositteleekin keskustelua tarveharkintaisen toimeentulotuen roolista uudistuvassa sosiaaliturvajärjestelmässä. Opiskelija-asunto Nuortentalossa Eveliinan itsenäistyminen alkoi jo pian peruskoulun jälkeen. Nelisen vuotta sitten hän muutti Aivoliitto ry:n omistamaan Turun Nuortentaloon, jossa hän jakaa huoneen kämppiksen kanssa. Taloon hakeutuvat asukkaiksi useimmiten nuoret, jotka tarvitsevat tukea kielellisiin tai muihin neuropsykiatrisiin erityisvaikeuksiin. Kauniissa ympäristössä Turun Hirvensalossa sijaitseva Nuortentalo tukipalveluineen onkin mitä mainioin ja turvallisin ympäristö nuorelle opetella elämän erilaisia taitoja. Talosta on hyvät kulkuyhteydet Bovalliuksen erityisammattikouluun, joka on ollut Eveliinan opinahjona jo 4 vuotta. Heti peruskoulun päätyttyä hän aloitti vuoden kestävän valmentavan koulutuksen, jota seurasi varsinainen opiskelu kotityöja puhdistuspalvelujen linjalla. Tarkoitus on valmistua keväällä toimitilahuoltajaksi. Oppilaskunnan puheenjohtaja Vaikka varsinaista työkokemusta ei ole ehtinyt vielä kertyä, on nuori nainen ehtinyt olla jo monessa mukana. Symppiksen oloinen Eveliina on saavutuksistaan turhankin vaatimaton. Hän kertoo osallistuvansa viikoittain bändikerhoon ja paljastaa kuin ohimennen toimivansa tätä nykyä myös koulunsa oppilaskunnan puheenjohtajana. Pari kertaa kuussa kokoontuva oppilaskunta koostuu eri alojen opiskelijoista. Sen tehtävänä on toimia opiskelijoiden yhteistyön mahdollistajana, parantaa opiskeluympäristön viihtyvyyttä ja ohjata opiskelijoita mielenkiintoiseen vapaa-ajan toimintaan. Tämä kaikki tapahtuu yhdessä koulun henkilökunnan kanssa. Eveliina palkittiin toiminnastaan viime keväänä stipendillä. Tarmokas neitonen on mukana myös koulun tutor-toiminnassa. Tutorit vastaanottavat koulussa käyviä vierailijoita, ovat tukena uusille oppilaille syyslukukauden alussa ja järjestävät erilaisia tapahtumia. Nämä luottamustoimet ovat Eveliinalle mieluisia. ”Tulee vähän taukoa oppitunteihin”, hän naurahtaa. Tietokone ei kerää pölyä Eveliina Raitio sai Tukilinjalta tietokoneen vuosi sitten. Hän on luonnollisesti jo hankkinut siihen nettiliittymän, joten koneelle löytyy moninaista käyttöä. Se liikkuukin kotona ahkerasti työpöydän ja sängyn väliä. Kun itseoppineelle koneenkäyttäjälle tulee ongelmia, hän vie kannettavansa kouluun neuvoja saadakseen. Ystävät ja kaverit ovat Eveliinalle tosi tärkeitä. Heidän kanssaan kuulumiset päivitetään usein Facebookin välityksellä. Ystäviensä riemuksi eläinrakas Eveliina jakaa myös ihania kissavideoita. Instagramissakin lähtee kuvia jakoon. Sähköpostilla viestintä onnistuu myös, ja netistä tämä leipomisesta pitävä neitonen löytää usein maukkaita reseptejä. Herkulliset muffinssit ja mustikkapiirakka syntyvät jo helposti. Harva tietokoneen käyttäjä ohittaa täysin netin runsaan pelitarjonnan ja niinpä myös Eveliina pelaa erilaisia pelejä vapaa-aikanaan. Kirjoittamalla tunteet auki Tältä yhteisen hyvän eteen ahkerasti toimivalta puurtajalta löytyy myös aimo annos luovuutta. Lapsesta asti kirjoittamista harrastanut Eveliina on oppinut tunnistamaan itselleen sopivimman tavan ilmaista itseään: hän kirjoittaa tarinoita. ”En osaa kirjoittaa hauskoja juttuja, vaan kirjoitan todellisesta elämästä, rakkaudesta”, Eveliina paljastaa. Tälläkin hetkellä on kesken pari romanttista rakkaustarinaa, jotka odottavat loppuratkaisuaan. Yksi kannettavan tietokoneen tärkeimmistä tehtävistä Eveliinalle on se, että hän on oppinut käyttämään sitä viestinviejänä tukihenkilöilleen. On helppo puhua säästä ja tv-ohjelmista, mutta sydämen asioista – tunteista ja muista itselle aroista asioista – keskustelu onkin jo toinen juttu. Moni vaikenee ja painaa arat asiat piiloon syvälle sisimpäänsä. Ja siellä ne kaivertavat. Eveliina on onnekseen jo varhain keksinyt oman tavan selvittää asioita: Hän kirjoittaa ajatuksiaan, tulostaa ne ja näyttää niitä esimerkiksi asuntolan ohjaajille. Sillä tavoin asiat eivät pääse kasvamaan liian suureksi möykyksi, vaan ne tulevat esiin ja selvitettyä. Tavoitteena oma koti Nuortentalossa vietetyt vuodet ja aktiivinen opiskelijaelämä ovat kantaneet hedelmää, ja Eveliina on saanut mielestään monenlaisia eväitä kohti itsenäisempää elämää. Hänelle on kirkastunut ainakin kaksi päämäärää: Ensinnäkin nuori nainen on valmis muuttamaan pikku hiljaa omilleen. Hän haluaa kokeilla asumista vähemmän tuetussa ympäristössä ja katsoa, mihin rahkeet riittävät. Ohjaajien kanssa on asiasta jo keskusteltu, ja sopiva ajankohta lienee ammattiin valmistumisen jälkeen. Aika näyttää, muuttaako Eveliina uuteen kotiin yksin, vai mahtuuko sinne eläimiä ja kenties oma kultakin. Toisaalta Eveliina on realisti: hän tietää tarvitsevansa tukea ja apua myös tulevaisuudessa. Esimerkiksi virallisten asioiden hoitaminen itsenäisesti on vielä hankalaa. ”Olen kuitenkin edistynyt siinä”, hän toteaa pontevasti. Lasten hoito kiinnostaa Eveliina valmistuu pian toimitilahuoltajaksi ja sitten on vuorossa työelämä, eikö niin? ”En tiedä vielä”, sanoo Eveliina arvoituksellisesti. ”Lastenala kiinnostaa. Olin 8 viikkoa päiväkodissa harjoittelemassa, silloin ala alkoi tuntua omalta. Ihastuin 1–3-vuotiaiden ryhmässä oleviin lapsiin.” Kuulostaa aivan siltä, että se oli kahdeksan viikkoa ja pam! Eli koulunkäynti jatkunee.Siitä vain Eveliina. Sinä pystyt kyllä, mihin haluat! Tukilinja 6/2017 17
Klovneilla on pakollista asiaa! Myrkylliset pakkoajatukset luikertavat niljakkaasti Minna Mannosen (Roosa Hannikainen) päässä eivätkä mahdu enää hatun alle. Entä jos oletkin ajanut pimeässä jonkun yli? Entä jos olet sairas?
”Klovneria on epätäydellisyyden hyväksymistä.” Tukilinja 6/2017 19 ENTÄ JOS...? = Klovneriaesitys pakko-oireisesta häiriöstä. Soveltavan taiteen produktio, joka kiertää tilauksesta tapahtumissa, seminaareissa ja laitoksissa. TEATTERI METAMORFOOSI = Fyysiseen teatteriin (naamioja esineteatteri, klovneria) erikoistunut helsinkiläinen ammattiteatteri. Esityksiä Helsingissä Suvilahden toimitilassa sekä kiertävinä esityksinä. Kaksi teatteriklovnerian taitajaa teki pakko-oireista hulvattoman esityksen. Se suomii lempeästi avun saannin vaikeutta mielenterveysongelmissa. TEKSTI Riitta Skytt KUVAT Katariina Jumppanen / Teatteri Metamorfoosi ja Riitta Skytt K lovneriaesitys Entä jos...? alkaa kuin kauhuelokuva: Ahdistava, näkymätön vieras tulee yllättäen ja kutsumatta. Vieras on OCD eli pakko-oireinen häiriö, joka tervehtii emäntäänsä painamalla kylmän kouran hänen vatsaansa. Toisella kädellä se kurkottaa kohti kurkkua. Mitä tämä nyt on? Missä ovat punaiset nenät ja hassut vaatteet? Mustan verhon takaa kuuluu töminää, ja tulevathan ne sieltä. Katsoja voi rentoutua: punaiset nenät nököttävät siellä missä pitääkin, kahden klovnittaren, Usva Huun ja Regina D. Ding Dongin, päässä. Paljastettakoon jo tässä vaiheessa, että Usva Huu on Roosa Hannikainen, 35 v. ja Regina D. Ding Dong on Helena Leminen, 36 v. Kutsumaton vieras, OCD, on hätyytellyt heitä kumpaakin jossain elämän vaiheessa. Entä jos Esityksen nimi Entä jos...? on tyypillinen, toistoon juuttunut pakkoajatus. Aivot pyörittävät samaa levyä: Entä jos hella jäi päälle, entä jos olen sairas, entä jos sanoinkin niin, entä jos...? Oleellista häiriön kannalta ei ole, mitä pakkoajatus käsittelee tai minkälainen toistuva pakkotoiminto on, häiriöksi sen tekee vasta oireilun aiheuttama kärsimys. Pakko-oireesta on kyse, jos toistuva ajatus tai -teko haittaa esimerkiksi työssäkäyntiä, sosiaalista toimintaa ja ihmissuhteita. Häiriön aste voi vaihdella lievästä vakavaan. Klovnerian keinoilla voi käsitellä vaikeitakin kokemuksia. Sekä Helenä Lemisellä että Roosa Hannikaisella on takana oma kamppailunsa pakko-oireiden kanssa.
20 Tukilinja 6/2017 Teoksen kantaesitys oli vuonna 2014, jonka jälkeen sitä on syvennetty ja kehitetty Suomen Kulttuurirahaston Taidetta hoitolaitoksiin -hankerahoituksen turvin. Keväällä 2017 esitys kiersi mielenterveysja hyvinvointialan tapahtumissa, koulutustilaisuuksissa ja hoitolaitoksissa ympäri Suomea. Kokemukset yhdistävät Roosa ja Helena ovat molemmat opiskelleet klovneriaa ulkomailla, Roosa Tanskassa ja Helena Italiassa. Suomessa he työskentelevät helsinkiläisessä Teatteri Metamorfoosissa, jonka toiminnan ydinaluetta on naamioteatteri. Punaista nenää kutsutaankin maailman pienimmäksi naamioksi. Esitys alkoi itää, kun Roosa ja Helena tutustuivat toisiinsa teatterin harjoituksissa, joissa tuli kerran puheeksi pakko-oireinen häiriö. Kumpikin on elänyt häiriön takia kovia aikoja. Harjoitusten jälkeen he kertoivat toisilleen kokemuksistaan. “Se oli kuin olisi katsonut peiliin ja kuunnellut samaa tarinaa, vain teemoissa oli vähän eroa”, Helena kertoo. Roosa jatkaa: “Sain paljon apua siitä, että toinenkin taiteilija kärsii tästä samasta asiasta. Koin tosi vahvaa...” “Yhteenkuuluvuutta”, he sanovat kuorossa. Kun he puhuvat, he usein täydentävät toistensa lauseita ja sanovat asioita yhtä aikaa. Epätäydellisyys on ok Esityksen juoni menee kutakuinkin niin, että klovneilla, Usva Huulla ja Regina D. Ding Dongilla, on kaksi serkkua, joilla on OCD. Serkut – jotka muistuttavat yllättävän paljon Roosaa ja Helenaa – ovat pyytäneet Usvaa ja Reginaa tekemään näyttämöllisen teoksen OCDstä. Siispä Usva ja Regina marssittavat estradille liudan koleita mielenterveysalan ammattilaisia. Heidän välissään poukkoilee syvästi ahdistunut pääosan esittäjä Minna Mannonen. Putositteko jo kärryiltä? Ei se mitään, klovneria on epätäydellisyyden hyväksymistä. Ihan kuin Pertti! Pakko-oireet, pelot, ahdistukset, byrokratia ja ymmärtämättömyys eivät kuulosta hauskoilta aiheilta. Saako toiselle ihmiselle kipeistä asioista tehdä klovneriaa – saako niille nauraa? “Tämä on meille omakohtaista kokemusta. Kun olet ilmiön sisällä ja naurat sille, naurat tavallaan itsellesi”, Helena sanoo. “Minulle klovneriassa on tärkeää se, että se on epäonnistumisen taidetta, että saan nauraa omalle epätäydellisyydelleni. Se on äärettömän vapauttavaa”, jatkaa Roosa. Katsomossa on usein istunut sekä mielenterveyskuntoutujia että alan ammattilaisia. “Rajat ovat häilyviä. Ihminen voi olla myös yhtä aikaa ammattilainen ja mielenterveyskuntoutuja”, Helena sanoo, ja Roosa jatkaa: “Meille molemmille on käynyt niin, että olemme luulleet henkilöä hoitajaksi, mutta hän on ollutkin kuntoutuja. Molemmille katsojaryhmille on kiinnostavaa esiintyä. Keskitymme kuitenkin vahvasti hoitosysteemiin, kuten luukulta luukulle juoksuttamiseen ja psykiat“Esityksen jälkeen pakkaamme kaiken autoon, otamme meikit pois ja ajamme Helsinkiin. Kannamme tavarat teatterille ja menemme kaupan kautta kotiin.”
UUTISIA VAMMAISKORTTI EU:ssa ollaan ottamassa käyttöön yhtenäinen vammaiskortti. Suomessa se tapahtuu keväällä 2018.Vammaiskortilla voi jatkossa Suomessa ja muissa EU-maissa todentaa vaivattomasti vammaisuutensa tai avustajan tarpeensa esimerkiksi matkustaessaan julkisilla kulkuneuvoilla tai osallistuessaan liikuntaja kulttuuritapahtumiin. Kortti on vapaaehtoinen ja sitä tullaan hakemaan Kelasta nimellistä maksua vastaan. Hakuprosessista tiedotetaan myöhemmin. Internetsivulta www.vammaiskortti.fi voi kuitenkin jo tarkistaa, täyttääkö kortin saamisen ehdot. PIHATÖIHIN Lassila & Tikanoja ja Rinnekoti-Säätiö ovat solmineet yhteistyösopimuksen Rinnekodin aluehuoltoja logistiikkapalveluista. Yhteistyömalliin kuuluu se, että jatkossa L&T:n on tarkoitus ottaa Rinnekodin asiakkaina olevia kehitysvammaisia ihmisiä mukaan palkkatyöhön. L&T huolehtii myös Helsingin Diakonissalaitoksen ulkoalueiden kunnossapidosta, ja siellä vastaavasta toiminnasta on saatu hyviä kokemuksia. ”Meillä on paljon töitä, joihin tarvitaan käsipareja. Nyt syysaikaan voimme ottaa heitä mukaan esimerkiksi lehtien haravointiin”, kertoo L&T:n liiketoimintajohtaja Antti Niitynpää. ”Olen varma, että saamme heidän joukostaan tunnollisia työntekijöitä, kun vain saamme määriteltyä mahdollisimman selkeät työtehtävät. Työ on tärkeä osa elämää kenelle tahansa, joten miksei se olisi sitä myös kehitysvammaisille ihmisille.” FI Tukilinja 6/2017 21 OCD = (obsessive-compulsive disorder) Ahdistuneisuushäiriöihin kuuluvan pakko-oireisen häiriön oireita ovat toistuvat pakkoajatukset ja -toiminnot. VERTAISTUKEA = Suomen Touretteja OCD yhdistys. Facebookissa vertaistukiryhmiä. Helena ja Roosa ovat ennenkin jakaneet klovnerian iloa tilanteisiin, joissa sitä tarvitaan: Helena on esiintynyt vanhusten palvelutaloissa, Roosa vaikeissa oloissa eläville lapsille Klovnit ilman rajoja ry:n kautta. rihahmoihin, joten on hauska huomata, että ammattilaiset nauravat niille.” Voisi luulla, että joku myös loukkaantuisi. Roosa epäilee katsojien näkevän hahmoissa kuitenkin vain kollegansa: “Ehkä he ajattelevat, että en se ole minä, vaan sehän on ihan kuin Pertti.” Naurua ja kyyneliä Kuten elämässäkin, koskettavinta huumoria syntyy näyttämöllä traagisen ja koomisen yhdistämisestä. Esityksen lämpö ja ilo välittyvät taitavien esiintyjien ansiosta. Vakava antaa tilaa keveydelle ja keveys vakavuudelle. Yleisö pyrskähtelee alusta asti. Tunnemme syvää myötätuntoa, kun sekavan ahdistunut Minna tavaa psykoterapeutti Kämäräiselle kirjainyhdistelmää OCD, josta Kämäräinen ei ole kuullutkaan. Minna ihmettelee, mihin hän voi luottaa, kun hänet häädetään yhdeksän lääkepurkin kanssa psykiatrian poliklinikalta. Lopuksi hän laulaa: “Vieläkö joskus rauhaa koen, ilman ahdistustakin olen, vieläkö joskus sydämeni vapaana lyö eikä mieleni levoton itseään elävältä syö?” Yleisö kaivaa nenäliinoja ja nauraa silmät kyynelissä omalle liikutukselleen.
Täällä tunnen oloni kotoisaksi! 22 Tukilinja 6/2017 MYÖ HOSTEL on auki kaikille Helsinkiin avautui syksyllä uusi retkeilymaja, joka työllistää kehitysvammaisia työntekijöitä. Rento ja tyylikäs hostelli buukattiin heti täyteen. TEKSTI Kaisa Rautio KUVAT Jukka Kolari ”Tämä on kiva homma, minun tehtävä.” Vammaisten työllistäjä Tarjoaa työja työharjoittelupaikkoja kehitysvammaisille. Omistajat Sosionomit Jenny Närhinen ja Maiju Sundvall. Iloiset työntekijät luovat hyvää tunnelmaa kansainväliseen majapaikkaan.
Tukilinja 6/2017 23 M yö Hostel löytyy Helsingin Ruskeasuolta Keskuspuiston kupeesta vanhasta, valkoisesta kerrostalosta. Se on avoin kaikenlaisille asiakkaille ja työntekijöille. Ensimmäisenä tulijan ottaa vastaan ihmisrakas Ruska-koira – tämä hostelli on sallittu myös lemmikkieläimille. Myö Hostelin perustaneet Jenny Närhinen ja Maiju Sundvall sekä yrityksen ensimmäinen kokopäiväinen työntekijä, siivoustyöstä vastaava Tiia Perälä, esittelevät meille hostellia. Ulkokengät voi jättää hyllyyn ja vaihtaa kotoisasti villasukat jalkaan, jos niin haluaa. Yhteinen oleskeluja keittiötila on avara ja kalustettu viihtyisästi ja trendikkäästi. Takaseinän upea Käpylä-tapetti raitiovaunuineen ja puutaloineen kiinnittää huomion. Tupakeittiössä on erilaisia pöytäja tuoliryhmiä, joissa voi istuskella, syödä, pelata lautapelejä, katsoa televisiota, lukea kirjoja tai tehdä vaikka töitä. Ravintolaja baaripalveluita ei ole, mutta hostelliaamiaisen lisäksi jokainen voi valmistaa ja nauttia keittiössä omia ruokiaan ja juomiaan. Esteettömyyttä lisätään Ortonin pihapiirissä sijaitseva hostelli toimii alkuvaiheessa kolmessa kerroksessa. Ensimmäisestä kerroksesta löytyvät esteettömät huoneet. Ylimpiin 6. ja 5. kerrokseen pääsee rappuja pitkin tai hissillä. Vanhan talon hissiin ei valitettavasti pyörätuoli mahdu. Jenny kertoo, että tavoitteena oli perustaa esteetön hostelli, joka sopisi kaikille. Se osoittautui kuitenkin haasteelliseksi tehtäväksi. ”Oli vaikea löytää sopivia, edes osittain esteettömiä tiloja. Tämä talo on rakennettu alun perin hoitajien asuntolaksi sairaalan yhteyteen, joten täällä oli valmiita majoitushuoneita ja kylpyhuoneita. Silti tänne piti tehdä iso remontti. Nyt on käytössä 19 huonetta, joista kolme on esteetöntä. Haluamme satsata esteettömyyteen ja tavoitteena on saada toinen kerros käyttöön porrasnostimen avulla.” Viidennessä kerroksessa on meneillään siivoustyöt, jota tekevät osapäivätyönä toimintarajoitteiset työntekijät. Heille maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Paikalla on myös ryhmä työharjoittelijoita. Työstä saa palkkaa Siivouspuolella on työvuorossa Jaana Vasenius. Jaana on valmistunut kodinhuoltajaksi Suomen Diakoniaopistosta, jossa hän opiskeli alaa kolme vuotta. ”Tämä työ on mukavaa. Teen huoneen perussiivousta. On kiva, kun tulee siistiä ja näkee työnsä jäljen”, rauhallinen Jaana kertoo työstään. Tämä on Jaanan ensimmäinen työpaikka, aiemmin hän on ollut vasta opiskeluun liittyvässä työharjoittelussa. Jaanan toiveena on työskennellä neljä tuntia neljänä päivänä viikossa, jotta työstä saatava palkka ei vaikuttaisi eläkkeen saamiseen. Myös tänään vapaapäivää viettävä toinen osapäiväinen työntekijä, Toni Helenius, on valmistunut Suomen Diakoniaopistosta. Molemmilla kehitysvammaisilla työntekijöillä on alussa työtä ohjaamassa työvalmentaja. Työvalmentaja auttaa alkuun Jennyllä ja Maijulla ei ole aiempaa kokemusta hotellialalta vaan he ovat sosionomeja, joille kehitysvammatyö oli tuttua suvun, koulutuksen ja työkokemuksen kautta. He kertovat ottaneensa kontakteja useampaankin tahoon etsiessään kehitysvammaisia työntekijöitä. Haastateltavat löytyivät Helsingin kaupungin tuetun työllistymisen palvelun ja Aula-työkodin kautta. Heistä kaksi, Jaana ja Toni, valittiin palkkatöihin. Jenny Närhinen haluaa rohkaista muitakin työnantajia palkkaamaan rohkeammin kehitysvammaisia. Kun avuksi saa kaupungin työvalmentajan, homma toimii. ”Työvalmentajat ovat olleet alusta alkaen meille tärkeitä”, kiittelevät Jenny ja Maiju. ”Monesti työnantajat ajattelevat, että he eivät voi palkata kehitysvammaisia, sillä heillä menisi paljon aikaa työntekijöiden opettamiseen, mutta näin ei tarvitse olla, sillä työvalmentajat ovat perehdyttämisen tukena tarvittavan ajan. Jos myöhemmin tulee ongelmia tai uusia työtehtäviä, niin he ovat taas käytettävissä.” Työntekijöille ja -antajille tämä Helsingin kaupungin tarjoama työllistämispalvelu on maksutonta, sillä sen tarkoituksena auttaa kehitysvammaisia pääsemään palkkatöihin.
24 Tukilinja 6/2017 Työelämän harjoittelupaikka Yhteistyökumppaneilleen Myö Hostel tarjoaa myös harjoittelupaikkoja ja oppimisympäristön. Kehitysvammaisten oppilaitoksilla on kova tarve sille, että opiskelijat pääsisivät harjoittelemaan työn tekemistä oikeassa työympäristössä. ”Ensi kesänä pääsemme laittamaan omaa pihaa, joten jatkossa voi siivouksen lisäksi olla tarjolla myös siihen liittyviä töitä”, Maiju kaavailee. Siivoustyötä ovat tänään harjoittelemassa Aula-työkodista tulleet neljä naista työvalmentaja Kati Boierin kanssa. He eivät ole työsuhteessa Myös Hostelliin, vaan kyseessä on pari päivää kestävä päivää työelämäharjoittelu. Emma Rasilainen imuroi käytävän lattioita ahkerasti. Emma on ryhmässä kokeneempi harjoittelija ja toimii jo vertaisohjaajana Tanja Falkelle, joka on ensimmäistä kertaa työharjoittelussa Aulan ulkopuolella. Harvoin näkee niin innokasta ja onnellista työntekijää kuin ryhmän kolmas jäsen Minna Granroth, jonka erikoisosaamista on vessojen peseminen. Seuraava aluevaltauksena tulee olemaan lattioiden pesu. ”Tämä on mennyt minulta hyvin. Tämä on kiva homma, minun tehtävä”, Minna kertoo työharjoittelustaan. Asiakkaat löysivät hostellin Myö Hostel on itsepalveluhostelli, jonka huoneet varataan netissä Booking.comin kautta. Jatkossa on tarkoitus rakentaa myös oma, nettipohjainen varausjärjestelmä. Itsepalvelumajoitus toimii siten, että asiakkaat saavat puhelimeensa ovikoodin, jolla pääsee sisälle. Päivisin hostellin henkilökunta on paikalla, muulloin on käytössä päivystysnumero. Talossa on kameravalvonta ja ympärivuorokautinen vartiointipalvelu. Kahden hengen huone omalla kylpyhuoneella maksaa varaustilanteesta ja ajankohdasta riippuen noin 75–110 euroa yöltä. Hostellissa on myös perhehuoneita ja yksityishuoneita, joissa on jaetut kylpyhuoneet. Yhteismajoitushuoneessa yöpyy reilulla 30 eurolla. Lisämaksusta voi käyttää pesutupaa ja naapurirakennukseen pääsee hotellin saunavuorolle. Tilauksesta on tarjolla myös auditorio, kokousja liikuntatiloja. ”Olemme olleet auki vasta muutaman viikon ja silti tupa on välillä täysi. Mielenkiinnolla katsomme, miten tämä kehittyy”, nuoret yrittäjät Jenny ja Maiju toteavat iloisina. Lue lisää Myö Hostelin perustamisen vaiheista Tukilinjasta 2 2017 (www.tukilinja.fi) Jenny Närhinen, Maiju Sundvall ja Ruska-koira toimivat talon emäntinä.
Tukilinja 6/2017 25 Prinsessa Ruusunen aikamatkalla Englannista Suomeen rantautunut joulunajan musikaaliperinne jatkuu esityksellä Prinsessa Ruususesta. Mukana lavalla ovat myös erityisnuoret. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Timea Slavic ”Teemme produktioita, joiden on tarkoitus vaikuttaa yhteiskuntaan” Lontoon Chickenshedistä kävi syksyllä teatterityön opettajia tutustumassa uuteen produktioon, joka perustuu Chickenshedissä luotuun näytelmätekstiin. ”Toiminnan tarkoitus on antaa kaikille mahdollisuus näyttää ja kehittää kykyjään ja taitojaan. Teemme produktioita, joiden on tarkoitus vaikuttaa yhteiskuntaan”, Chickenshedin opettaja David Carey kertoi. ”Tämä voi olla myös draamaterapiaa, joka tuo ihmisiä takaisin yhteiskuntaan ja luo unelmia.” Nyt lavalla on entistä pienempiä koululaisia. Ikähaarukka on 7–20 vuotta eli samantyyppinen kuin Lontoossa. Puolet esiintyjistä on samoja kuin viime vuonnakin, ja mukana ovat edelleen StepUp Schoolin ammattilaiset. Tarinan pohjana on vanha satu Prinsessa Ruususesta, kertoo ohjaaja Marco Bjurström. ”Meidän prinsessa on tämän päivän teinityttö haasteineen ja ihanuuksineen. Hän joutuu TÄNÄ VUONNA ShedHelsinki-teatteri esittää nuorisomusikaalin Prinsessa Ruusunen – Paluu Tulevaisuuteen, jonka tarinassa yhdistyvät vanhan sadun ja Paluu tulevaisuuteen -elokuvan juonet. Musikaalin ohjaa Marco Bjurström, joka ohjasi viime vuonna ShedHelsingin ensimmäisen produktion Peter Panin. Esityspaikaksi on saatu Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasila ja lavalla on entistä suurempi joukko esiintyjiä eli 130 lasta ja nuorta, jotka tulevat paristakymmenestä pääkaupunkiseudun koulusta. Yksi niistä on Ruskis, josta tulee suurin osa mukana olevista 15 erityisnuoresta. Lontoossa sijaitsevan esikuvansa Chickenshed-teatterin tavoin ShedHelsingin ideana on, että kaikki halukkaat lapset ja nuoret saavat mahdollisuuden esiintyä turvallisesti yhdessä. Yhteistä on myös esitysten sijoittuminen joulun alle. taian valtaan, nukahtaa ja herää siihen aikaan menneisyydessä, jolloin hänen vanhempansa olivat teini-ikäisiä.” Ensimmäisestä esityksestä jäi päällimmäiseksi tunne, että tässä tehdään nyt oikeita asioita ja oikeassa paikassa. Bjurströmin mukaan viime vuodesta on kuitenkin opittu paljon. ”Tämä on hyvä juttu, jota kannattaa jatkaa”, hän vakuuttaa. Helsingin kaupunginteatteri on lähtenyt mukaan tarjoamalla esityspaikaksi Teatteri Pasilan. ShedHelsinki säätiö tukee tätä monimuotoista ja myös erityislapset huomioivaa lapsija nuorisotyötä. Tulevaisuuden tavoitteena on saada toiminta vakinaistettua. Ensi-ilta on 8.12.2017, ja esitykset jatkuvat 19.12.2017 asti. Lippuja saa Helsingin kaupunginteatterin sivuilta. Prinsessa Ruususen harjoituksissa viihtyi myös pyörätuolia käyttävä Niko.
LUKIJA LÄHIKUVASSA ”Mua kiinnostaa, miten yksilötarinat on tuotu esiin. Kuuluuko jutussa ihmisen oma ääni.” Oooh! Vaakun syvin olemus on saatu ikuistettua. 26 Tukilinja 6/2017 Ihmiset vamman takana Viestinnän opiskelija Pinja Eskola pitää Tukilinjan tavasta käsitellä vammaisuutta elämän osana. TEKSTI Riitta Skytt KUVAT Aliisa Kaleva OPISKELIJA PINJA ESKOLA on juuri tullut koulusta kääntymään kämpillä ja kertomaan, mitä ajattelee Tukilinjasta. “Mä oon menossa pyörätuolitanssimaan viideltä”, hän sanoo. Käydään siis asiaan, mutta kerrotaan ensin, kuka tämä kiireinen nuori nainen on. Pinja Eskola on 22-vuotias ja kotoisin Vantaalta. Hän on perheensä ainoa lapsi. Peruskoulun hän suoritti keskiarvolla 9,5 ja lukion hän kävi medialinjalla. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Pinja opiskeli muun muassa käsikirjoittamista ja journalismia sekä suoritti viestinnän perusopintoja. Tänä syksynä Pinja aloitti julkaisutuotannon opinnot Tampereen seudun ammattiopistossa Tredussa. Esteetön opiskelijakämppä löytyi modernista Vuoreksen lähiöstä ja elämä pyörii avustajaringillä, jota hän tarvitsee cp-vammansa takia. Koti näyttää vielä vähän autiolta opiskelijakämpältä, jossa ei ole asuttu kauan. Ihminen esiin Pinja muistaa tutustuneensa Tukilinjaan fysioterapiassa. “Mä tilasin Tukilinjaa silloin, kun mä kerkesin enemmän lukemaan lehtiä. Luen sitä aina, kun mulla on jossain odotustilassa aikaa, tai lainaan lehden joltain kaverilta”, hän kertoo. ”Pidän Tukilinjasta paljon. Siinä on ihmisläheisiä asioita ja mua kiinnostaa, miten yksilötarinat on tuotu esiin. Kuuluuko jutussa ihmisen oma ääni.” Juttujen analyysi sujuu viestinnän opiskelijalta: “Yleisesti ottaen kuvat sopivat tilanteeseen, niissä ei ole mitään paparazzimeininkiä. Tukilinja onnistuu myös vamman esiintuomisessa hyvin. Sitä ei korosteta. Ei ole ‘vammasta huolimatta’ -djaaba-daabaa eikä vammalla ratsasteta. Se mainitaan, mutta siihen ei keskitytä.” Kirjoittaminen kiinnostaa Pinjaa on aina kiinnostanut ihmismieli ja sen toiminta. Ennen lukion ensimmäistä psykologian kurssia hän kertoo lukeneensa jo oppikirjan muutamaan kertaan. “Ideaalihan olis, että mä olisin käsikirjoittaja-toimittaja-kirjailija, kaikkea näitä ja mahdollisesti psykologian opettaja siihen päälle”, Pinja summaa tulevaisuudensuunnitelmiaan. Pinja toimii Invalidiliiton kokemuskouluttajana ja kiertää puhumassa omasta näkemyksestään kulloinkin tilatusta teemasta. Esimerkiksi lukion terveystiedon kursseilla on haluttu keskustella vammaisten ihmisten seksuaalisuudesta. Pinja uskoo, että vammaisuuden karsastus johtuu puhtaasti tietämättömyydestä. Siksi hän haluaa puhua asioista avoimesti. “Kuulun siihen porukkaan, joka haluaa oikoa ihmisten käsityksiä vammaisuudesta.” Larppausta ja tanssia Kaiken tämän lisäksi Pinja harrastaa pyörätuolitanssia, larppaamista ja käy kuntosalilla. Onkohan Pinjan päivässä enemmän kuin 24 tuntia? “Sit mä kirjoitan”, hän sanoo. Tässä vaiheessa aikataulujensa kanssa tuskaileva sohvaperuna ei voi kuin huokaista. “Juu, olen itseasiassa kirjoittanut omakustanneromaanin Kuolettava salaisuus. Julkaisin sen pari vuotta sitten. Myönnettäköön, että se oli vähän hutiloiden tehty, pykäsin sen kasaan puolessa vuodessa. Nyt hion siihen itsenäistä jatko-osaa ja olen kehittynyt huomattavasti kirjoittajana”, Pinja kertoo. Kuolettava salaisuus kertoo kielletystä rakkaudesta: vampyyrintappaja nimeltä Cecily rakastuu korviaan myöten otukseen, epäsikiöön, joka hänen on määrä tappaa. “Mä olen enemmän fantasiaihmisiä. Jos olisin fantasiahahmo, niin olisin joko vampyyrinmetsästäjä tai vampyyri”, Pinja pohtii. ”Mulla on kaksi hyvin erilaista puolta. Riippuen siitä, missä muhun tutustuu, näkee hyvin erilaisen minän. Roolipelaajat näkevät rääväsuisen, menevän ja tekevän ihmisen. Koulutyypit näkevät hiljaisen ja tunnollisen ihmisen, joka ehkä menee omiin maailmoihinsa.” Minä näen hyvin määrätietoisen nuoren naisen, jolla on tarkka katse ja teräviä huomioita. Mutta kello käy ja avustaja on jo eteisessä valmiina. Tanssitreenit odottavat. Ehdin vielä kysyä, mikä on Pinjan lempitanssi. “Toistaiseksi ei vielä mikään. Mä vedän fiiliksellä. Jos mulla on eläytyvä pari, sit se on ehdottomasti rumba.”
Tukilinja 6/2017 27 Pinja Eskola harrastaa larppaamista eli roolipelaamista. Siinä pelaajat pukeutuvat roolihahmonsa mukaisesti ja ovat samassa tilassa, esimerkiksi ulkona luonnossa. Lukija lähikuvassa Julkaisutuotannon opiskelija Pinja Eskola, 22, Tampere Toimintarajoite CP-vamma. Harrastukset Larppaus, pyörätuolitanssi, kirjoittaminen, kuntoilu, bloggaaminen (myös Tukilinjan Blogilinjalla lehdessä 1 2018)
TUKIKOHDE 28 Tukilinja 6/2017 Vammaiset maahanmuuttajat matkalla työelämään Soitto Tukilinjaan muutti Husseinin ja Gabayeren elämän: he kuulivat voivansa oppisopimuksen ja palkkatuen avulla opiskella ammatin ja päästä työelämään. Apurahat auttoivat alkuun. TEKSTI Anja Sarasoja KUVA Mohamed Makaran Ahmed Metka Suomen ensimmäinen monikulttuurinen kylätalo toimii Lieksassa. Ohjaajat ovat suomen-, somalin-, venäjän-, ja arabiantaitoisia. Ylläpitäjä Leijat-hanke ja Lieksan somaliperheyhdistys. Gabayere tekee oppisopimuksella työvalmentajan työtä Lieksassa. Ajokortti on ehtona työn jatkumiselle.
”Ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuus tuntui huikealta.” Tukilinja 6/2017 29 SYDÄNTALVEN AIKAAN vuonna 2016 kovimpien pakkasten paukkuessa Lieksan kyläkulttuuritalo Metkassa mietittiin kuumeisesti: Kuinka kaksi sodassa vammautunutta maahanmuuttajaa voisi työllistyä Itä-Suomessa, kaupungissa joka johtaa työttömyystilastoja? Ei punnittu erilaisia vaihtoehtoja – niitä ei ollut tai niistä ei tiedetty. Etsimme tietoa netistä, selailimme sivuja. Vahingossa päädyimme Tukilinjan sivuille. Onnekkaan sattuman kautta alkoi tapahtua. Sodan vammauttamat Sattumat ovat aiemminkin olleet vahvasti Hussein Hajin ja Gabayere Muhudin Abdin elämässä mukana. Kaikki sattumat vain eivät ole niin mukavia. Oli kaunis päivä vuonna 2006 Mogadishussa. Aurinko paistoi, ihmiset hymyilivät, kadut olivat täynnä afrikkalaista elämää. Hussein oli kotona perheensä kanssa laittamassa ruokaa, kun talon katolle putosi pommi. Husseinin äiti kuoli ja Hussein itse loukkaantui vakavasti. Gabayere oli puolestaan vuonna 2007 töissä omistamassaan kaupassa, kun kaksi poikaa viskasi pommin. Isä ja tytär loukkaantuivat vakavasti. Miesten tiet kohtasivat Lieksassa. Molemmat olivat mukana perustamassa Lieksan Somaliperheyhdistystä, joka haluaa auttaa muita maahanmuuttajia kotoutumaan, työllistymään ja perustamaan yrityksiä. Näistä ajatuksista lähti liikkeelle Metkan kylätalo remontoitiin yhteisvoimin. Tarjolla on kerhoja ja yhdessäoloa sekä kursseja lukutaidon opettelusta yrittäjyyteen. kyläkulttuuritalo, jossa on toimintaa eritaustaisille maahanmuuttajille kursseista ja kerhoista naisten iltoihin ja jalkapallon katseluun. Tukilinja tönäisi liikkeelle Ensimmäinen puhelu Tukilinjalle oli hämmästyttävä kokemus. Maahanmuuttajat saivat ensi kertaa tietää erilaisista mahdollisuuksista ja vammaisten oikeuksista. Hussein ja Gabayere eivät olleet edes kuulleet, että heillä olisi mahdollisuus pyytää vammaispalvelulain mukaisia palvelusuunnitelmia tai että vammaisilla oli oikeus 50 prosentin palkkatukeen. Ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuus tuntui huikealta. Näin käynnistyi Husseinin ja Gabayeren oppisopimuskoulutus Metkassa, jossa he nyt työntekijöinä opiskelevat työvalmentajan erikoisammattitutkintoa. He tietävät kokemuksesta, että valmennusta tarvitaan, ja että tällainen palvelu puuttuu nykyisistä kotouttamispalveluista. Onhan yrityksen paljon helpompi työllistää maahanmuuttaja, jos niillä on alkuvaiheessa mahdollisuus saada työvalmentajapalvelua, johon yhdistyy kulttuuritulkkaus. Tukilinja on näin osaltaan mahdollistanut kotouttamispalvelujen kehittymisen – ainakin Lieksassa. Työpaikka Metkasta Metka kyläkulttuuritalo on työsopimuksessa luvannut jatkaa opiskelijoiden työsuhdetta valmistumisen jälkeenkin, mikäli heillä on auto käytettävissään. Se on ehdoton edellytys työssä, jossa asiakkaiden kanssa on toimittava työpaikoilla. Autoa tarvitaan jo opinnoissa: Lähiopiskelupäivät tehdään Joensuussa, jonne matkaa on 100 kilometriä. Linja-autovuorot eivät palvele näitä opiskelijoita, koska he eivät pysty kävelemään pysäkille ja perillä koululle. Tähän asti Hussein ja Gabayere taittoivat matkaa Husseinin vanhalla autolla, joka usein kieltäytyi käynnistymästä tai särkyi matkan varrelle. Opiskelijakaverit työnsivät autoa liikkeelle ja paluukyytiä vauhditettiin mäkistartilla. Metkan muut maahanmuuttajat kävivät enemmän kuin usein noukkimassa opiskelijat tienposkesta tai viemässä heitä kouluun. Tukilinjan osa-apurahalla ja palkallaan Hussein on nyt voinut hankkia käytetyn henkilöauton. ”Se ei ole jättänyt vielä kertaakaan tien päälle”, hän kertoo iloisena. Gabayerellä ei ollut edes ajokorttia. Kotimaassa asuva perhe vaatii isän kaikki liikenevät palkkatulot, joten autokouluun ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia. Nyt se on alkanut Tukilinjan, avustajan ja tulkin tuella. Tämä tarkoittaa uusia sanoja, uusia taitoja – ja työpaikkaa työvalmentajana. Kirjoittaja on kylätalon toimintaa tukevan ESR-rahoitteisen Leijat-hankkeen projektipäällikkö.
30 Tukilinja 6/2017 Salibandy tuo vauhtia elämään Noah Holmlund viihtyy SB-Vaasan juniorijoukkueessa. Treenejä on kahdesti viikossa, ja mukavinta niissä on tavata kavereita. ”Se on omatoimista harrastamista muiden samankaltaisten parissa. Koskaan ei tarvitse yllyttää treeneihin, vaan Noah menee innolla kaksi kertaa viikossa”, Jarkko Holmlund toteaa. Yhteys syntyi ottelussa Vaasassa toimii SM-sarjassa erinomaisesti menestynyt aikuisten spt-salibandyjoukkue SB Vaasa. Joukkueen johtaja Göran Puska oli jo pidempään suunnitellut juniorijoukkueen perustamista, mutta ei ollut saanut yhteyttä potentiaalisiin pelaajiin. ”Tapasimme Göranin ja hänen spt-salibandya pelaavan poikansa Thomasin Vaasan Sportin jääkiekko-ottelussa, ja he kertoivat meille lajista. Tämän jälkeen laitettiin sana kiertämään fysioterapeuttien ja Vaasan keskussairaalan kautta, että jos löytyisi pelaajia juniorijoukkuetta varten”, Jarkko Holmlund kertoo. Joukkue saatiinkin tällä keinoin kasaan. Kehittyvä junnujoukkue Noah ja kumppanit osallistuivat pelikaudella 2016–2017 spt-salibandyn Finlandia-sarjaan, joka on lajin toiseksi korkein sarjataso. Nyt on meneillään toinen pelikausi. ”Tavoitteenani on kehittyä joukkueen kanssa, mutta eniten kuitenkin pitää hauskaa”, Noah sanoo. Sähköpyörätuolisalibandya voi alkuun pelata normaalillakin sähköpyörätuolilla, ja joukkueilla on yleensä käytössä joitakin lainatuoleja, esimerkiksi pelaajien vanhoja pelituoleja. Vähänkään aktiivisemmalle harrastajalle oman pelituolin hankkiminen tulee kuitenkin nopeasti eteen. Pelituolin hankintaa varten Noahille ja yhdelle hänen joukkuetovereistaan haettiin Tukilinjan ja VAU ry:n Startti-stipendiä syksyllä 2016. Stipendi riitti kattamaan noin puolet pelituolin kustannuksista. Vaasa tukee erityisliikuntaa Sähköpyörätuolisalibandy-väki sai kuulla Startti-stipendistä Vaasan kaupungin soveltavasta liikunnasta vastaavalta liikuntasuunnittelija Tatjana Asplundilta. Kaupunki on muutenkin ollut vahvasti vaasalaisen spt-salibandyn – ja kaiken muunkin erityisryhmien liikuntatoiminnan – tukena. Tatjana Asplund kertoo, että kaupunki tarjoaa maksuttomat harjoitusvuorot kaupungin tiloissa toimiville erityisliikuntaryhmille. Se tukee myös esimerkiksi välinehankinnoissa ja ohjaajakuluissa. ”Ajattelen sen niin, että seurat ja yhdistykset laittavat paljon omaa aikaa ja osaamistaan peliin, joten tämä on lopulta melko pieni kädenojennus kaupungin suunnalta.” Tuen saaja Noah Holmlund, 11 v., Vaasa Tuen tyyppi Startti-apuraha Käyttökohde Osarahoitus pelituoliin. ”Tavoitteenani on kehittyä joukkueen kanssa, mutta eniten kuitenkin pitää hauskaa” 11-vuotias Noah on aina valmis lähtemään harjoituksiin ja peleihin. Tukilinja auttoi pelituolin hankinnassa. TEKSTI Lauri Jaakkola KUVAT Christoffer Björklund VAASALAINEN 11-VUOTIAS Noah Holmlund on harrastanut voimistelua ja uintia, mutta uusin liikuntaharrastus, vaikeavammaisille suunnattu joukkueurheilulaji sähköpyörätuolisalibandy on ollut erityisesti Noahille mieleen. ”Maalien tekeminen ja yhteinen kiva turnausmatkoilla ovat parasta spt-salibandyssa. Maaleja ei niin paljon ole tullut, mutta yhteishenki joukkueessa on tosi hyvä ja turnausreissut ovat harrastuksen kermaa”, Noah sanoo. Isä Jarkko Holmlund vahvistaa, että joukkuelajin aloittaminen on tuonut uuden positiivisen vireen liikunnallisen pojan vapaa-aikaan. Noahilla on synnynnäinen selkäydinkohju (MMC), joten samanikäiset, pyörätuolia käyttävät pojat muodostavat toimivan vertaisverkon.
TULILINJALLA / KOLUMNI Maija Karhunen Vaivaiskoivuna on hyvä olla TÄNÄ SYKSYNÄ olen tanssinut Teemu Mäen ohjaamassa tanssiteoksessa Sinusta tulee koivu. Esityksessä väitetään ekokatastrofin johtuvan siitä, että ihminen ei ymmärrä olevansa kuolevainen osa luontoa, kuten vaikkapa koivu. Siksi elämme yli maapallon kantokyvyn rajojen. Ihmisen täytyisi siis hyväksyä oma kuolevaisuutensa. Kuoleman jälkeen ihmisen keho muuttuu mullaksi, ja siitä voi kasvaa vaikkapa koivu. Treeneissä ja esityksissä harjoittelimme siis koivuksi tulemista, ja tämä koivuksi eläytyminen oli ihanaa. Sormet muuttuivat koivun lehdiksi, jotka liplattivat tuulessa, käsivarret eli koivun oksat kurottelivat kohti valoa. Keskivartalo eli puun runko oli vahva mutta taipuisa ja saattoi huojua tuulen mukana. Juuret olivat myös tärkeät, sillä toisin kuin ihminen, koivu kasvaa pituutta myös alasuuntaan mullassa maanpinnan alla. Oli siis löydettävä vankka tuntuma edes lattiaan. Seisovilla tanssijoilla se tapahtui jalkapohjien kautta, istuvilla kuten itselläni takamuksen tai polvien kautta. KOIVUKSI ELÄYTYESSÄNI sain kokemuksia ja oivalluksia oman ruumiini vinouden hyväksymisestä. Koivut eivät välttämättä ole tikkusuorassa sojottavia, standardin mukaisia superyksilöitä. On vinorunkoisia, kyhmyisiä koivuja, jotka saattavat kasvaa maanpintaa pitkin vaakatasossa eivätkä lainkaan pystysuoraan. Vaivaiskoivut kasvavat vain metrin mittaisiksi, niiden lehdet ovat pienet ja pyöreät. Koivut kasvavat ja taipuvat siihen suuntaan, mihin niiden on selviytymisen kannalta järkevintä ulottua ja suunnata itseään, ja supistuvat tai surkastuvat niistä suunnista, joista ne eivät saa valoa ja ravinteita tai joihin ei ole tilaa kasvaa. Näin ne tekevät selviytyäkseen ja jatkaakseen sukuaan. Kauneusihanteilla tai muullakaan ihmisen keksinnöillä ei ole niille merkitystä. Sinusta tulee koivu -esityksessä haastettiin myös uskoamme teknologiaan kaikkien ihmiskunnan ongelmien ratkaisijana, mutta toisaalta ei oltu teknologiakielteisiä. Tekniikka on monelle hyvän elämän mahdollistaja ja kietoudumme siihen monin eri tavoin. Esityksessä nähtiin videon välityksellä myös fyysikko Stephen Hawking. Hän puhui siitä, kuinka maapallon mahdollisesti muuttuessa ihmiskunnalle elinkelvottomaksi on ihmisten seuraava luonnollinen askel siirtyä kehittämänsä teknologian avulla asumaan avaruuteen. Tämän ajatuksen Hawking kertoo videolla kaikkine apuvälineineen, jotka ovat mahdollistaneet hänen selviytymisensä ja kommunikoimisensa. ESITYS ON OSA Maailmannäyttely-teossarjaa, jonka takana on iso joukko taiteilijoita. Maailmannäyttelythän ovat tapahtumia, joissa valtiot esittelevät ja markkinoivat saavutuksiaan usein juuri talouden ja teknologian saralla, luovat brändiään. Satavuotias Suomikin on kunnostautunut esitellessään itseään maailmannäyttelyissä kestävän kehityksen mallimaana. Maailmannäyttelyiden historia kietoutuu myös kolonialismin historiaan, sillä aikoinaan alusmaiden asukkaita asetettiin näyttelyihin ihmeteltäviksi. En ole varma, onko maailmannäyttelyissä esiteltävänä ollut vammaisiakin, mutta se ei yllättäisi. Ihmisnäyttelyissä ja sirkuksissa vammaisia on kuitenkin ollut esillä. Vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelyssä oli esillä ainakin lonkkavammaisen Helene Schjerfbeckin maalaus Toipilas. Nykyäänkin tasa-arvolöpinä on vakioretoriikkaa maailmannäyttelyjen kiiltokuvamaisissa paviljongeissa. Meidän pieni maailmannäyttelymme, Sinusta tulee koivu -esitys, loi oman pienen, vaihtoehtoisen maailmansa Stoaan, Helsinkiin, niin kauan kuin meillä esityksiä lokakuussa kesti. Tukilinja 6/2017 31 Kuka? Maija Karhunen, 30, Helsinki Toimintarajoite Luustonhauraus, käyttää sähköpyörätuolia. Työ Tanssija, esiintyjä, Liikekieli.com-verkkolehden päätoimittaja. ”Koivut eivät välttämättä ole tikkusuorassa sojottavia, standardin mukaisia superyksilöitä.”
Neuvoimme hakijoita myös marraskuussa Apuvälinemessuilla. Tukipointti Teksti: Kirsi Tuovinen apurahat@tukilinja.fi Blogi: Tukipointti (www.tukilinja.fi) Käytä oikeutesi lakisääteiseen tukeen TUKITYÖSSÄMME EMME vain käsittele hakemuksia vaan teemme paljon neuvontaa. Tyypillinen aihe ovat vaikeasti hahmottuvat julkiset tukimuodot. Hakijan kannalta on usein haasteellista, jos meille osoitettu hakemus koskee sellaista toimintaa tai välineitä, jotka joko työnantaja, vakuutusyhtiö tai julkinen toimija (esimerkiksi oppilaitos, Kela, sairaanhoitopiiri tai kunnan vammaispalvelut) on lain mukaan velvollinen hakijalle kustantamaan. Edellytämme nimittäin, että mahdollisuus saada hakukohde tätä kautta on selvitetty ennen hakemuksen käsittelyä Tukilinjassa. Tarkoituksenamme ei ole tuottaa hakuprosessiin lisähaastetta vaan ohjata hakija niiden tukimuotojen ja palveluiden piirin, joihin hän saattaa olla oikeutettu. Se on kaikkien etu. Samalla näille tahoille välittyy viesti tuen tarpeesta, ja se voidaan jatkossa ottaa huomioon. MUUTAMIA ESIMERKKEJÄ: Liikuntavammainen korkeakouluopiskelija haki Tukilinjalta apurahaa sähköavusteiseen kolmipyörään, jotta hän voisi kulkea sillä koulumatkat. Lähetin opiskelijalle lisäselvityspyynnön, jossa pyydettiin kunnan vammaispalveluiden päätös pyörän hankintahintaan osallistumisesta. (Vammaispalvelulain mukaan vammainen henkilö voi hakea määrärahasidonnaista tukea liikkumisvälineeseen, kuten esimerkiksi autoon, kolmipyöräiseen polkupyörään tai tandempyörään.) Hakija lähetti parin kuukauden kuluttua vammaispalveluiden päätöksen, jossa hänelle oli myönnetty puolet pyörän hankintahinnasta. Tukilinjafoorumi myönsi puuttuvan puolikkaan. Toinen tapaus: Pitkäaikaissairas hakija lähetti hakemuksen pienyrittäjän apurahasta yritystoiminnan aloittamisessa tarvittaviin välineisiin. Hakijalla oli pitkä työhistoria ja hän oli työeläkeyhtiön kustantamassa ammatillisessa kuntoutuksessa. Ohjasin hänet hakemaan työeläkeyhtiöstä elinkeinotukea yritystoiminnan perustamiseen. Muutaman kuukauden kuluttua hakija soitti ja kertoi saaneensa useiden tuhansien eurojen elinkeinotuen. Hän kysyi, voisiko nyt hakea Tukilinjalta apurahaa yritystoiminnan laajentamisessa tarvittaviin välineisiin. Kerroin sen olevan mahdollista. NÄKÖVAMMAINEN LUKIO-OPISKELIJA haki tietokonetta opiskelun apuvälineeksi. Lisäselvityspyynnössä häntä pyydettiin selvittämään, voisiko tietokoneen saada Kelan kautta. (Kela voi myöntää vaativia apuvälineitä koulunkäynnin tueksi jo peruskoulun 7. luokalta alkaen, jos henkilö ei sairauden tai vamman vuoksi selviydy opinnoissaan ilman apuvälinettä.) Kuukauden kuluttua hakija perui Tukilinjan hakemuksen, koska oli saanut tietokoneen Kelalta. Apuvälineitä ja palveluita myönnetään lukuisien eri lakien ja asetusten perusteella, minkä vuoksi hakijan voi olla vaikea hahmottaa, mihin tukimuotoon hän voisi olla oikeutettu. Tarkennamme alkuvuoden aikana hakuohjeita tarvittavien selvitysten osalta. Jos hakuprosessin aikana herää tähän liittyviä kysymyksiä, ota yhteys meihin tukitoiminnan koordinaattoreihin! Kirsi Tuovinen Tukitoiminnan koordinaattori RAVINTOTERAPEUTTI Terveellinen ravinto parantaa pitkäaikaissairaan elämänlaatua! Olen lihassairautta sairastava diplomiravintoterapeutti sekä bioja elintarviketekniikan insinööri (AMK). Teen työkyvyttömyyseläkkeeni ohella työtä ravintoneuvojana. TUOTTEET: Ravintoterapiavastaanotto esteettömissä toimitiloissa FysioJärvenpäässä, Skypen välityksellä ja asiakkaan kotona. Ravintoluennot, kurssit ja ruoanvalmistuksen opetus. OSOITE: Toiminimi Hanna Hiltunen PL 20, 04401 Järvenpää ASIAKASVASTAANOTTO: FysioJärvenpää, Postikatu 8, 04400 Järvenpää NÄIN TILAAT: p. 045 690 8522, info@hannahiltunen.fi HIERONTAA OULUSSA Olen näkövammainen hieroja. Opiskelen parhaillaan hierojan ammattitutkintoa Oulun aikuiskoulutuskeskuksessa. TUOTTEET: Klassista hierontaa ja koirahierontaa. Käyn sopimuksesta yrityksissä ja tapahtumissa matkahierontapöydän kanssa. OSOITE: Kiilakiventie 1, 90250 Oulu (Business Park Kiila, 5. krs) NETTISIVUT: www.hierontajyrki.fi, Facebook: hierontaJyrki. NÄIN TILAAT: p. 040 730 6565, jyrki.hanninen@gmail.com. Varauskalenterin löydät nettisivuilta. Kaikki ilmoitukset: www.tukitori.fi ”Hakija perui Tukilinjan hakemuksen, koska oli saanut tietokoneen Kelalta.” 32 Tukilinja 5/2017
Tukilinja 6/2017 33 KIRJAVINKKI Pukinkonttiin on tarjolla kuohuvaa Intiaa, hittiromaani mielenterveysongelmista ja PKN omin sanoin. MASENNUS RASSAA PKN OMIN SANOIN ULOS LOKEROISTA SOKEUDEN PARANTAJAT HAUSKA VANHUUS ARUNDHATI ROY: ÄÄRIMMÄISEN ONNEN MINISTERIÖ Romaani. Suom. Hanna Tarkka. Otava, 2017. 478 s. Jos haluat joululomalla uppoutua intialaiseen nyky-yhteiskuntaan ja siinä pyristelevien ihmisten värikkäisiin kohtaloihin, tässä kaipaamasi kirja. Arundhati Roy kirjoitti esikoisromaaninsa Joutavuuksien jumala jo 20 vuotta sitten ja sai Booker-palkinnon. Myös tämä toinen romaani kiilasi ehdokkaaksi. Väliajan Roy vietti ihmisoikeusaktivistina, joten ei ihme että päähenkilöksi valikoitui intersukupuolinen Anjum. Hän siirtyy keskiluokkaisen perheensä luota ensin kolmannen sukupuolen alakastin luo, sitten rakentamaansa hökkeliin, josta kehittyy pudokkaiden majatalo. Kielellisesti romaani vyöryttää lukijan tainnoksiin. Roy maalaa leveällä, erityisesti hindujen ja muslimien välisen valtataistelun ja sorron alleviivaavalla pensselillä. Iris Tenhunen Arundhati Roy Toimituksen valinta JENNIFER NIVEN: YKSI TÄYDELLINEN PÄIVÄ Amerikkalainen nuortenromaani. Suom. Leena Perttula. Karisto, 2017. 405 s. 17-vuotias persoonallinen älykkö Theodore Finch ja hänen kanssaan samaa koulua käyvä suosittu kirjoittajatyttö Violet kohtaavat koulun kellotornissa. Kumpikin on paikalla miettimässä, hyppäisikö vai ei. Dramaattisesta alusta kehittyy ystävyys ja kenties jotain muuta. Finch järjestää Violetin parikseen maantiedon projektiin ja yhdessä he vaeltavat Indianan mielenkiintoisiin paikkoihin. Romanttisen virityksen taustalla häilyy tietoisuus molempia vaivaavista ongelmista, masennuksesta ja mielenterveyden häiriöistä. Jennifer Nivenin nuortenkirja lähtee käyntiin tehokkaasti. Kieli on sujuvaa ja kevyttä, ja varsinkin Theodore on karismaattinen hahmo. Myös Violetissa on sopivasti särmää. Kokonaisuudessa ei pelätä synkkiä käänteitä, ja herkimpiä nuoria se saattaa ahdistaa. Ratkaisu on kuitenkin perusteltu, jottei oikeasti vakavia aiheita vesitetä viihteeksi. Yhdysvalloissa suosioon nousseesta teoksesta on tekeillä elokuva, jonka ensi-ilta on vuonna 2018. Sanni Purhonen SISSI KATZ: COCO KAFKAN IHMEELLINEN ELÄMÄ Romaani. Tammi, 2017. 278 s. Suomalainen tutkija Coco Kafka ja hänen kiinalainen kollegansa Chang ovat lähellä tieteellistä läpimurtoa: he aikovat löytää keinon, jolla sokeasta tehdään näkevä. Vuosien työ on kuitenkin vaarassa valua hukkaan, sillä venäläinen tutkijapari on myös tuskastuttavan lähellä ratkaisua. Kun kysytään kumpi voittaa kilpajuoksun ja kenties Nobelin, ei keinoina kaihdeta huijausta tai läheisten pettämistä. Coco Kafkan ihmeellinen elämä on silmälääkärinäkin työskentelevän Sissi Katzin esikoisromaani. Pisteitä sille täytyy antaa persoonallisesta otteesta ja epäilemättä myös tieteellisestä asiantuntemuksesta. Kokonaisuus haarautuu kuitenkin pian niin moneen suuntaan ja yksityiskohtaan, että lukijan on työlästä seurata tarinaa. Sokeuden parantamiseen ei ideana suhtauduta erityisen syvällisesti. Sen sijaan etualalla ovat päähenkilön ihmissuhdekiemurat ja niihin liittyvä kepeän vakoiluromaanimainen tarina. Sanni Purhonen JOUNI K. KEMPPAINEN: WE’RE COMING TO LET’S GO Yhtyeen elämäkerta. Valokuvat: Pekka Elomaa. Teos, 2017. 269 s. Pertti Kurikan nimipäivien historia kerrotaan tässä kirjassa miesten omin sanoin. Haastattelijana on toimittaja Jouni K. Kemppainen ja runsaat, hienot valokuvat Pekka Elomaan. Kirjassa käsitellään taattuun, cooliin rosotyyliin kaikki peräpukamista median kohtaamiseen ja mustasukkaisuusdraamoista Euroviisulavan tapahtumiin. Pertin sanoin: ”Ei aina voi voittaa.” Iris Tenhunen MARJA SAARENHEIMO: VANHENEMISEN TAITO Tietokirja. Vastapaino, 2017. 296 s. Vanhustyöhön erikoistunut psykologi Marja Saarenheimo rohkaisee mielenkiintoisessa kirjassaan näkemään ikääntymisessä hyviä puolia: Aivojen kovalevy on vanhana täynnä tietoa. Prosessori on kyllä hitaampi, mutta sen käyttö taitavampaa. Siksi vanhaa ja uutta tietoa voi yhdistellä luovemmin kuin nuorena. Käsitys vanhuudesta ja viisaudesta pitää siis paikkansa! Kirja suosittelee jatkamaan uuden oppimista vanhanakin ja motivoi huolehtimaan ihmissuhteista. Niiden arvo nimittäin kasvaa vanhetessa – toisin kuin suorittamisen. Iris Tenhunen
34 Tukilinja 6/2017 LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOKUVATEATTERIT TV-ELOKUVAT NETTIELOKUVAT FESTIVAALIT Joulun varmin hittileffa kertoo yksikätisestä jedistä kaukaisessa galaksissa. Tähtien sotaa ja elämää lilliputtimaassa Toimituk sen Valinta STAR WARS: THE LAST JEDI 3.12. Star Wars: The Last Jedi jatkaa Skywalker-saagaa, kun tutut sankarit ja legendat liittyvät seikkailuun, joka avaa ikiaikaisia Voimaa koskevia arvoituksia sekä menneisyyden salaisuuksia. Universumin tunnetuin yksikätinen jedi Luke Skywalker (Mark Hamill) nousee nyt esiin edellistä osaa näkyvämmin. Ohjauksesta vastaa Rian Johnson. NÄKEMIIN TAIVAASSA 22.12. Muutamaa päivää ennen ensimmäisen maailmansodan päättymistä Albert Maillard (elokuvan ohjaaja Albert Dupontel) pelastaa Edouard Péricourtin ( Nahuel Pérez Biscayart) varmalta kuolemalta, mutta tämän kasvot vaurioituvat pahoin. Edouard alkaa käyttää mielikuvituksellisia maskeja. Elokuva perustuu Pierre Lemaitren Goncourt-palkittuun Au revoir là-haut -romaaniin. VIULISTI 5.1. Paavo Westerbergin esikoiselokuva kertoo huippuviulisti Karinista ( Matleena Kuusniemi), joka menettää liikenneonnettomuudessa sormiensa tuntoherkkyyden. Kun harjoittelu ei tuota tulosta, Karin joutuu ja nöyrtymään opettajaksi. Karinin oppilas Antti ( Olavi Uusivirta) jakaa kuitenkin saman intohimon musiikkiin. Silta-sarjasta tuttu Kim Bodnia nähdään huippukapellimestarina. DOWNSIZING 26.1. Mitä jos tutkijat keksisivät yllättävän ratkaisun liikakansoitukseen: ihmisten kutistamisen? Alexander Paynen uutuudessa Downsizing norjalaiset tiedemiehet tekevät läpimurron ja ihmiskunta päätetään muuttaa lilliputeiksi. Myös aivan tavallinen mies Paul Safranek ( Matt Damon) ja hänen vaimonsa Audrey ( Kristen Wiig) päättävät jättää hektisen arkensa ja antaa kutistaa itsensä asettuakseen pienoismaailmaan asumaan. KÄTILÖ 10.12. Joulukuussa tv–ensi-iltansa saa Katja Ketun romaaniin perustuva Antti J. Jokisen ohjaus (2015). Lapin sodan aikana Vikasilmäksi haukuttu heikkonäköinen kätilö Helena ( Krista Kosonen) rakastuu saksalais-suomalaiseen SS-upseeriin Johannekseen ( Lauri Tilkanen). Johannekselle Helena on Villisilmä – muista naisista poikkeava luonnonvoima. YLE TV1. MUSIC NEVER STOPPED 17.12. Jim Kohlbergin draamassa (USA 2011) Gabriel ( Lou Taylor Pucci) löydetään harhailemassa kadulta ja diagnosoidaan vakavasti sairaaksi. Hätiin saapuu hänen isänsä Henry ( J.K. Simmons). Gabrielin paha muistihäiriö vaikeuttaa luottamuksen rakentamista uudelleen. Hero. THERE WILL BE BLOOD 22.12. Paul Thomas Andersonin Kaksi Oscaria ja lukuisia muita palkintoja saanut mestariteos (USA 2007) perustuu löyhästi Upton Sinclairin romaaniin. Daniel Plainview ( Daniel Day-Lewis) on tarinan kylmä ja yksinäinen päähenkilö, joka tekee kaikkensa menestyksen saavuttamiseksi. Ainoa inhimillinen suhde miehellä on kuuron kasvattipoikansa ( Dillon Freasier) kanssa. Sub. BRIGHT Kuvitteelliseen nykyaikaan sijoittuva David Ayerin action-trilleri seuraa keskenään hyvin erilaista poliisityöparia. Ward ( Will Smith) on ihminen ja Jakoby ( Joel Edgerton) on örkki. Ennakkoluuloistaan huolimatta he joutuvat yhdessä pelastamaan maailmansa tulevaisuuden. Netflix. CLÍNICA DE MIGRANTES Kuvaus vapaaehtoisten pyörittämästä klinikasta Etelä-Philadelphiassa, jossa hoidetaan paperittomia ja ilman vakuutusta olevia maahanmuuttajia. Maxim Pozdorovkinin dokumentti keskittyy klinikan potilaiden ja näitä hoitavien lääkärien kamppailuun. HBO NORDIC. DocPoint -dokumenttielokuvafestivaali tuo 29.1.–4.2.2018 esiin vuoden parhaat kotimaiset dokumenttielokuvat ja löydöt ympäri maailmaa. Festivaalin osana Helsingissä järjestetään seminaareja, luentoja, workshopeja sekä konsertteja. Juostaan kilpaa elokuviin!
Välinevinkki Apuväline: Park Lite Edustaja: www.needit.fi Hinta: Noin 35 euroa TEKSTI: Clas von Bell Unohtumaton parkkikiekko MIKÄÄN EI harmita niin paljon kuin se, että pysäköi säädösten mukaan mutta unohtaa laittaa parkkikiekon. Tähän ongelmaan tuo apua elektroninen parkkikiekko, joka laittaa aina automaattisesti oikean pysäköintiajan näkyville. Nykyäänhän parkkikiekon ainoa vaatimus on se, että siitä selviää pysäköinnin alkamisaika. PARK LITE -parkkikiekko on auton tuulilasiin liimattava, tupakka-askin kokoinen paristokäyttöinen näyttölaite. Se näyttää automaattisesti oikean pysäköinnin aloitusajan eli näytössä näkyy seuraava, puolituntinen kellonaika. Tarvittaessa pysäköintiajan alkamisaikaa voi vielä siirtää painonapista 30 minuuttia eteenpäin. LAITTEEN KÄYTTÖÖNOTTO ON yksinkertaista: Käynnistetään laite ja liimataan se neljällä teipinpalalla tuulilasin oikeaan alareunaan. Kun autolla tämän jälkeen pysähdytään, ilmestyy näyttöön oikea pysäköinnin aloitusaika. KOKEILIN LAITETTA muutaman viikon, ja aina se asettui oikeaan aikaan itsestään. Aika ilmestyy näyttöön noin 20 sekunnin sisällä pysähdyksestä. Laitteen paristo kestää valmistajan mukaan 2–3 vuotta. Lähetä vinkkejä toimivista apuvälineistä osoitteeseen: valinevinkki@tekstiviestit.fi Tukilinja 6/2017 35 APUA SEKSIIN TV1, 3.12. Dokumenttiprojektin ohjelma Apua seksiin kertoo asiasta, joka on Suomessa yhä tabu eli vammaisten ihmisten mahdollisuudesta avustettuun sukupuolielämään. Kahdenkeskinen tilanne koetaan vaikeaksi avustaa. Monelle se on kuitenkin ainoa tapa saada hellyyttä. Mutta keneltä apua saa ja voi pyytää? Toinenkin joulun alla nähtävä Dokumenttiprojektin ohjelma liittyy toimintarajoitteisiin. Sodan murtamat (7.12.) kertoo jatkosodassa psykiatriseen hoitoon joutuneista yli 15 tuhannesta miehestä. Sodan kauhut jatkuivat kodeissa, kun traumatisoituneet miehet jätettiin perheidensä hoidettavaksi. DURRELLIN PERHE TV1, 8.12. Englantilaisen eläintieteilijän Gerald Durrellin omaelämäkerrallisiin romaaneihin perustuva lämminhenkinen ja ilkikurinen laatusarja kuvaa leskiäidin ja hänen neljän lapsensa suurta elämänmuutosta 1930-luvulla. Iloton elämä Englannissa vaihtuu kreikkalaiseen elämänmenoon aurinkoisessa Korfussa, ja rahatkin riittävät paremmin. Monenkarvaisella perheellä on kuitenkin edessään yllätyksiä, ja yksi niistä vie Larry-veljen – tulevan kirjailija Lawrence Durrellin – pyörätuoliin. AM I PERFECT YLE AREENA, 15.12. ALK. Australialainen 5-osainen realitysarja Am I Perfect nähdään vain Areenassa. 19-vuotias Madeleine Humphreys on tavallinen nuori nainen, joka kamppailee kovien ulkonäköpaineiden kanssa. Some, tv-ohjelmat ja mainokset muistuttavat jatkuvasti, miltä täydellinen nainen näyttää. Maddy päättää tehdä 10 viikon ajan kaikkensa, jotta pääsisi mahdollisimman lähelle ihannevartaloa. SILTA TV1, 1.1. ALK. + AREENA Suosittu ja palkittu tanskalais-ruotsalainen yhteistuotanto etenee odotettuun neljänteen kauteensa, joka on samalla sen päätöskausi. Autistisia piirteitä omaava lahjakas ruotsalainen poliisi Saga Norén istuu vankilassa tuomittuna äitinsä murhasta. Miten hän sopeutuu vankilaelämään ja vankitovereihin? Tanskalainen poliisikollega ja ystävä Henrik Sabroe tukee Sagaa ja uudet todisteet kyseenalaistavat tuomion. Sitten paljastuu uusi murhatapaus, jossa Henrik tarvitsee Sagan apua. DONNA TV2, 4.1. ALK. + AREENA Kotimaisen 10-osaisen uuden komediasarjan päähenkilö on 28-vuotias Donna ( Alina Tomnikov), jonka huikentelevainen aviomies jättää hänet yllättäen kahdeksan yhteisen vuoden jälkeen. Donna päättää nitistää surunsa ja etsiä uuden miehen. Pienen haasteen päättäväiseen deittailuun luo se, että Donna on sokea. Paras ystävä Mira ( Essi Hellén) tekee parhaansa auttaakseen, mutta seurauksena on usein kommelluksia. MIES JOKA RAKASTI JÄRJESTYSTÄ YLE FEM, 7.1.+ AREENA Fredrik Backmanin samannimiseen kirjaan perustuvassa ruotsalaisessa elokuvassa 59-vuotiaan Oven elämä on tiukassa järjestyksessä. Rauhan rikkoo maahanmuuttajataustainen, raskaana oleva temperamenttinen Parvaneh, joka muuttaa perheineen rivitaloon tien toiselle puolelle. Seurauksena on koominen tapahtumakulku, jossa erilaiset naapurit kohtaavat toistensa maailmat. RUUDUSSA / TEKSTI Iris Tenhunen Toimituksen valinta
LUKIJAFOORUMI / KIRJEET JA KUVAT VOI LÄHETTÄÄ OSOITTEESEEN: Tukilinja/Lukijafoorumi, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi Videoteoksia pajatyönä Moikka! Nähtäväksi jää -videoteospajassa oli kaksi mielenterveyskuntoutujien pieniryhmää, jotka molemmat tekivät oman teoksen. Ideointitekniikat ja työskentelytavat olivat täysin samanlaiset molemmissa ryhmissä, mutta lopputulokset ovat hätkähdyttävän erilaiset keskenään. Kumpikin teos on osoitus siitä, että terveydellisistä haasteistakin huolimatta hyvässä ryhmässä on mahdollista luoda laadukasta jälkeä. Ahdistus on nimensä mukaisesti tilannekuvaus rajusta ahdistuskohtauksesta. Sen tarkoitus on välittää tunnetila, jota ahdistunut käy läpi kohtauksen aikana. Teoksen tekijät pyrkivät ilmaisuun, jossa sekä värit, äänimaailma että näyttelijöiden työskentely luovat mahdollisimman painostavan tunnelman. Tunteiden tulkki on absurdia komediallista kerrontaa poliitikon ja hänen puhettaan tulkkaavan miimikon kohtaamisesta. Tämän teoksen tekijät halusivat keskittyä työskentelyssään hauskanpitoon. He toivoivat, että lopputulos on hauska, mutta muistuttelee katsojaa myös poliittisen pelin älyttömyydestä. Terveisin Eeva Lahtinen Videoteos Tunteiden tulkki toteutettiin opinnäytetyönä Tukilinjan apurahan tuella. Mielen maisema Taidetta apurahalla Minä, Timo Pohjola kiitän Tukilinjaa apurahan myöntämisestä. Tukilinjan myöntämän apurahan avulla olen pystynyt jatkamaan harrastustani. Ohessa tulee kopio tekemästäni Mielen maisema -taulusta, jonka tein apurahoilla saaduilla uusilla taidetarvikkeilla. Kiittäen Timo Pohjola KANNETTAVASTA ON ILOA Hei. En tiedä voiko jonnekin kirjoittaa palautetta, mutta kiitos suuresti, että sain teiltä hakemani koneen ja monitoimilaitteen. Helpottaa arkea, vaikkei terveyttä saa takaisin, mutta en olisi pystynyt näillä tuloilla itse niitä ostamaan. Kiitos myös hyvästä yhteistyöstä ja ystävällisestä palvelusta teiltä. Terveisin, Veera Kälkäjä TIETOKONELAITTEISTO JA KUULOKKEET Hei, Haluaisin kiittää teitä myöntämistänne apuvälineistä. Todella paljon kiitoksia. Myöntämänne apuvälineet tulevat varmasti helpottamaan minua sosionomiopinnoissani ja auttavat minua pääsemään siihen ammattiin, jota haluan tehdä tulevaisuudessa eli auttamaan muita ihmisiä. Tuhannet kiitokset! Ystävällisin terveisin, T.H. KIITOS TIETOKONEESTA! Siitä on ollut hyötyä opinnoissa sekä pankkiasioiden hoitamisessa. R. Y. ASIOIDEN HOITO HELPOTTUI Kiitos Tukilinjalle tietokoneesta, jolla voin hoitaa asioita, pitää yhteyttä ihmisiin ja palata tietokoneharrastukseni pariin. Markus HARRASTUSVÄLINE AUTTAA Paljon kiitoksia minulle myönnetystä tablettitietokoneesta! Käytän sitä mm. pelaamiseen ja musiikin kuunteluun. Terveisin Harri Salenius Seikkailu Helsingissä Pienryhmä Pb:n oppilaat ja aikuiset Rovaniemeltä Rantavitikan peruskoulusta haluavat kiittää lämpimästi Tukilinjaa saamastaan apurahasta luokkaretken toteuttamiseen Helsinkiin 8–12.5.2017. Matkalla saimme kokea paljon uutta ja erilaista. Oheiset kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa! Luokkaretkeläiset Niko, Aapo, Silja, Matias, Amar, Sara, Jennifer ja Peetu Luokkaretkeläiset: Niko, Aapo, Silja, Matias, Amar, Sara, Jennifer, Peetu Tiedekeskus Heureka veti ilmeet vakavaksi Linnamäki oli ykkönen ja parasta koko luokkaretkellä. Paras luokkaretki! 36 Tukilinja 6/2017
MIELIPIDEKYSELY KYSYMYS Työkyvyttömyyseläkkeen päälle saa ansaita pieniä lisätuloja. Miten eläkettä saavan osatyökykyisen henkilön työllistyminen tulisi mielestäsi järjestää? VASTAUSVAIHTOEHDOT 1. Palkatonta, rutiininomaista alihankintatyötä työkeskuksessa. % 2. Palkatonta ”avotyötä” avustavissa tehtävissä työelämässä. 1 % 3. Palkatonta, sopivan haasteellista työtä työelämässä. 2 % 4. Palkallista, sopivan haasteellista työtä työelämässä. 97 % Mielipidekysely tehtiin Tukilinjan sivuilla. Vastaajia oli marraskuussa 143. Saimme 17.10. Facebookissa hauskan kuva-arvoituksen: Selvitimme, että ”Kiitos lusikoista” -viestin lähettänyt kuvataiteilija Leena Lähdesmäki on saanut Tukilinjalta järjestelmäkameran voidakseen kehittyä valokuvaajana. Hänen viestissään mainitsemansa lusikat sen sijaan liittyvät lupusta sairastavan Christine Miserandinon (Butyoudontlooksick.com) kehittämään ”lusikkateoriaan”: Sen mukaan jokaisella on tietty määrä lusikoita eli voimia päivän askareisiin, ja pitkäaikaissairauden aiheuttama vaivannäkö kuluttaa ne nopeammin loppuun. Apuraha on siis vertauskuvallisesti kuin saisi laatikollisen uusia lusikoita. Kiitämme kannustavasta viestistä! Iris Tenhunen FB-KOMMENTTI POLKUPYÖRÄ AUTTAA LIIKKEELLE Jeevan Lindqvistin asuntolaohjaaja lähetti Tukilinjalle kuvan Jeevanista ajamassa Tukilinjan tuella viime kesänä hankittua kolmipyöräistä polkupyörää. Ohjaaja kertoi, että ”hankinnassa erityisosien kannalta kesti aika pitkään ja paras ajokausi oli jo takana tältä vuodelta, mutta kyllä tässä syksylläkin vielä on päässyt polkemaan kauppaan, fysioterapiakäynneille ja ihan muuten vaankin”. Jeevan polkee mielellään kauppaan ja fysioterapiaan. RUNOKIRJA JULKI Lämmin kiitos. Olen tukenne ansiosta voinut toimittaa ensimmäisen runokirjani: On eletty, on kirjoitettu. Olen tukenne ansiosta voinut kuntoutua monipuolisiin kokemusasiantuntijan tehtäviin. Kuntoutumiseni voi näin edelleen jatkua. Kiittäen, Anne Ruotsalainen, Kuopio Kun uskot ihmiseen annat hänelle takaisin hänen oman voimansa, hänen oman elämänsä. Anne Anne Ruotsalainen kuntoutui kirjoittamalla ja kouluttautumalla. Miten kohdata autisminkirjolla oleva? Minulla on alkanut asenteenmuokkauskampanja autisminkirjon aikuisten hyväksi, että sellaisillekin saadaan Pohjois-Karjalaan palveluita. Nimittäin minun hoito ei ainakaan onnistu, jos ei ole riittävää tietoa eikä kokemusta autisminkirjosta. Vaikka pystynkin aika normaalisti toimimaan ja asioitani hoitamaan, niin silti minun mieli ja aivot toimivat niin eri tavoin kuin normaali ihmisillä, ettei minuun auta samat keinot. Ne aiheuttavat minussa äärimmäistä kauhua, pelkoa, vihaa ja raivoa sekä siinä määrin uhmaa, etten oikeastaan voi käyttää palveluita, jos niissä ei tilannettani oteta huomioon. Parhaan kohtelun olen saanut niiltä tutuilta, kavereilta, ystäviltä ja sukulaisilta yms, joille olen kertonut tästä. Se on johtanut aina hyvään ja ongelmattomaan kanssakäymiseen, eikä minulla esimerkiksi harrastuksissa eikä seurakunnassa ole ongelmia lainkaan ihmisten kanssa. Mutta ikävä kyllä joissakin terveydenhuollon yksiköissä – siis joissakin, ei kaikissa – on niin, että minua kohdellaan kuin tervettä, mutta ilkeää ihmistä. Tästä johtuen olen tiedottanut autisminkirjon palveluista Siunsoten koko valtuustolle, maakuntavaltuustolle ja myös KAIKKIEN Pohjois-Karjalan kuntien kaikille valtuustoille, ja on ollut iso urakka jokaiselle laittaa sähköpostia. Siis no, sanotaanko että ei ihan jokaiselle vaan melkein jokaiselle. Autisminkirjon aikuisen oireet saattavat näyttää pinnallisesti katsottuna huonoilta tavoilta ja tämmöiset ihmiset niin fiksulta ja skarpeilta, että pinnallisesti katsottuna ei tunnu tärkeältä turvata heille erityispalveluja siihen tapaan kuin kehitysvammaisille, mielenterveyskuntoutujille, liikuntavammaisille tai muille vammaisryhmille. Mutta se, että MYÖS hyvätasoisen autisminkirjon oireyhtymistä on tietoa ja sen kaltaisille on palveluita, kuuluu nykyaikaan. Toki nykyäänkin voi autisminkirjolainen käyttää esimerkiksi kehitysvammatai mielenterveyspalveluita, jos hänellä on myös mielenterveysdiagnoosi tai kehitysvamma. Mutta ongelma on siinä, että noissa yksiköissä ei tiedetä riittävästi autisminkirjon oireista. Esimerkiksi mielenterveyspuolella olen saanut osakseni kohtuutonta syyllistämistä. Olen ollut syvästi ahdistunut ja pelännyt eikä minulle ole ollut apua palveluista, joissa en ole kokenut oloani turvatuksi ja joissa en ole voinut muodostaa luottamuksellista, hyvää hoitosuhdetta. Mutta ne kerrat, kun olen jonkun hankkeen kautta saanut ryhmämuotoista asperger-kuntoutusta, neuropsykiatrista valmennusta, tukikeskusteluja, terapiaa ja muutakin apua, olen kokenut luottavani hoitavaan tahoon. Mitä tukitoimia sitten tarvitaan, niin ainakin neuropsykiatrista valmennusta, ryhmämuotoista kuntoutusta, kognitiivista käyttäytymisterapiaa tai tukikeskusteluja, työvalmennusta, tuettua asumista, toimintaterapiaa ja tukihenkilötoimintaa. Näiden lisäksi on tietämystä lisättävä laajemminkin yhteiskunnassa siitä, miten tulee ottaa huomioon autisminkirjon henkilö. Minulle voivat lukijat lähettää sähköpostia osoitteeseen hennanposti700@ gmail.com. Terveisin Henna Makkonen Henna Makkonen toivoo parempaa kohtelua autismin kirjolla oleville. Tukilinja 6/2017 37
Kuka? Emilia Mäkiranta, 28 v., Tampere Toimintarajoite Käyttää sähköpyörätuolia Ammatti Tiedottaja. Bloggaa Joulu–tammikuussa osoitteessa www.tukilinja.fi. BLOGILINJALLA / Emilia Mäkiranta Elämän janoa ja rajojen koettelua len maalailuun ja hain opiskelemaan luovaa kirjoittamista. Pitkään mietin, haluanko rakkaasta harrastuksestani työtä ja miksipä ei! Se päätös todella kannatti ja kantaa edelleen. Olen vuoden 2017 alusta työllistynyt vakituisesti kulttuurin, tiedottamisen ja esteettömän matkailun pariin, joten ääripäätkin voivat tukea toisiaan. Viihdyn keittiössäni, ja postauksieni sisään saattaa sujahtaa syysja talvi-iltoja lämmittäviä reseptejä. Tulen ihmettelemään elämää, tuon näkyväksi vammaisen naisen arkea. Avaan myös työllistymisen polkua ja itsenäisen elämäni mutkia: palvelutalon kasvatista omilleen asumaan, sinkkuiltojen huumasta parisuhteeseen. Uskallan antaa ääneni vaikeille ja vaietuillekin aiheille: Miksi vammaisuus pelottaa? Miten vammaisen ihmisen viehättävyys oikeastaan määritellään vai määritelläänkö? Mitä mausteita vammaisuus tuo parisuhteeseen? Sokerina pohjalla päästän sinut tutustumaan sydämeni olohuoneeseen. Avaan sisäisen minäni saloja ja jätän sinut miettimään, mitä sinä oikeasti rakastat. ELÄMÄN JANO, mitä ihmettä se nyt sitten on? Kiteyttäisin sen päämäärätietoisuuteeni ja uteliaisuuteeni. Olen aina ollut utelias, jo lapsesta asti. Utelias kokeilemaan kaikkea uutta ja jännää, liiaksikin. Tuli maisteltua kukkamullat olohuoneen nurkassa ylväästi seisovan jukka-palmun ruukusta ja kaivettua jäätelötikkuja roskiksesta paremman jälkkärin toivossa, kun iskän pannukakku ei enää maistunut. Minä itte -asennettakaan ei ole puuttunut. Aika moneen kertaan on näpit ja pää jäädytetty talvipakkasilla, kun ei pikkuneiti eikä teinikään suostunut laittamaan pipoa päähän tai hanskoja käteen kiukuttelematta. Toisinaan niillä piti leikkiä: oli äärimmäisen hauskaa heittää hanskat ja pipo vuorotellen lumihankeen. Teininä sitä ajatteli näyttävänsä ihan idiootilta. Hiusten piti olla kondiksessa ja hulmuta tuulessa tyylikkäästi ihan vain siltä varalta, jos joku komea poika kävelisi kadulla vastaan. Uskon etten ole ainut. Elämä opettaa. Olen nyt 28-vuotias nainen, ikäisekseni tehnyt ja nähnyt jo kaikenlaista. Työskentelen esteettömän matkailun, kulttuurin ja soveltavien liikuntapalveluiden parissa ja olen ollut mukana ideoimassa liikkumisen mahdollisuuksia kaikille. Viimeisimpänä tutustuin soveltavaan lumilautailuun viime talvena ja jäin koukkuun lajin mahdollistamaan vapauden tunteeseen. En tarvinnut ketään enkä mitään ja pyörätuoli lumihangessa yksinään näytti orvolta, en minä, niin kuin on totuttu ajattelemaan. Lumilautailun lisäksi rakastan itsetutkiskelua, elämän ihmettelyä, kirjoittamista, läsnä olemista, luontoa ja liikuntaa. Koen olevani myös mahdottoman onnekas, kun mietin kaikkea kokemaani ja näkemääni. OLEN VIISIHENKISEN perheen keskimmäinen pää, ja ehkä jopa itsepäisin. Sitä tuli nuorena mentyä lävistysliikkeeseen ja otettua timantti nenänpieleen salaa. Tatuoinnit piirrettiin saman tien olkapäihin, kun ikää oli tarpeeksi. Vanhemmilta en tietenkään lupia kysellyt. Huusin vain mennen tullen, että ”itse metallit naamassani kannan ja kuvat ihossani myös”. Isä jaksoi kuittailla pitkään hyväntahtoisesti, että ”pitääkö sun näyttää aina joulukuuselta koruines”. Vastasin aina lyhyen ytimekkäästi: ”Pitäähän toki.” Perheessäni yhdistyvät erilaiset lähtökohdat, tahdonvoima ja hurtti huumori. Kasvaessani värikkään arjen keskellä olen kasvanut itsenäiseksi ja oppinut kantamaan vastuuta. Vanhempani ovat suurimmat esikuvani. He ovat kohdelleet lapsiaan aina tasavertaisesti ja opettaneet minulle elämän rikkaimmat viisaudet: ”Tee asiat omalla tavallasi, pystyt kaikkeen kyllä” sekä ”Omalle peilikuvalleen ei koskaan voi liiaksi nauraa”. AIKUISUUDEN KYNNYKSELLÄ pöytälaatikko alkoi täyttyä tarinoista ja rakastin sitä, miten kynä kädessäni osasi kirjoittaa mieltäni puhtaaksi. Osasin asettaa sanat paperilla samaistuttavaan järjestykseen ja kirjaimet alkoivat leikkiä keskenään kynän kärjen alla. Ajauduin opiskelemaan kauppaoppilaitokseen matkailualaa. Siellä tunsin olevani hieman outolintu, koska esseeni muistuttivat häiritsevästi novelleja. Siitä huolimatta löysin kuin löysinkin paikkani. Aloin kehittää esteetöntä matkailua ja olin mukana hanketöissä. Valmistuttuani veri veti kuitenkin taas mie38 Tukilinja 6/2017 “Tutustuin soveltavaan lumilautailuun viime talvena ja jäin koukkuun lajin mahdollistamaan vapauden tunteeseen.”
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA elokuussa ja syyskuussa 2017 ELOKUU 2017 KYTÖVIITA O., ESPOO Hierontapöytä oheistarvikkeineen, osa-apuraha älypuhelimeen, kaiuttimeen ja kuulokkeisiin sekä apuraha sokkopingistarvikkeisiin 23-vuotiaalle näkövammaiselle hierojalle, joka on aloittamassa osa-aikaista yritystoimintaa. Liikuntaharrastus tukee hänen työkykyään. Kunnan vammaispalvelu maksaa puolet älypuhelimen, kaiuttimen ja kuulokkeiden hankintahinnasta. Kela ei myönnä hankintoihin elinkeinotukea. G.M.A., ITÄ-SUOMI Apuraha ajokortin hankintakuluihin henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Hän työllistyy työvalmentajaksi rakennustoimintaan heti, kun hänellä on ajokortti ja auto käytettävissään. RÄISÄNEN T., KERAVA Apuraha hoitopöytään ja täydennyskoulutukseen näkövammaiselle hierojalle, joka on toiminut pitkään pienyrittäjänä. EKMAN H., HAMINA Osa-apuraha sähköavusteisen tandempolkupyörän hankintaan 18-vuotiaalle näkövammaiselle opiskelijalle, jolla on oppimisen rajoitteita. Vierekkäin ajettavan polkupyörän avulla hän voi toisen henkilön kanssa tehdä koulumatkoja ja harrastaa vapaa-aikana liikuntaa. Haminan kaupungin vammaispalvelut maksaa osan pyörän hankintahinnasta. J.N., HELSINKI Apuraha viulun ja äänityslaitteiden hankintaan ammattimaisesti musiikkia harrastavalle kuntoutujalle, joka on koulutukseltaan musiikkitieteen maisteri. Hän tarvitsee esiintymistilanteissa laadukkaan soittimen. LINNAPUOMI I., JOENSUU Kuntosalikortti henkilölle, jolle liikuntaharrastus on tärkeä osa kuntoutumista. ERONEN E., ESPOO Apuraha kuntosaliharjoitteluun 23-vuotiaalle näkövammaiselle urheilijalle, joka pelaa maalipalloa Suomen maajoukkueessa. M.S., TAMPERE Apuraha ratsastustuntien kuluihin kuntoutujalle, joka liikkuu pyörätuolilla. Hän haluaa kehittyä ratsastusharrastuksessa huipputasolle. Harrastus edistää myös liikuntakykyä ja yleistä hyvinvointia. HÄNNINEN J., OULU Apuraha yritystoiminnan aloittamiseen näkövammaiselle henkilölle, joka on aloittamassa hierontaja IT-neuvontapalveluyritystä. Tukilinjan apuraha on tarkoitettu Kelan elinkeinotuen omavastuuosuuteen ja yrityksen markkinointikuluihin. PYNNÖNEN H., VARKAUS Osa-apuraha street food -vaunuun elintarvikkeita valmistavalle pienyrittäjälle, jolla olla liikkumisen rajoitteita. Tavoitteena on laajentaa toimintaa myymällä tuotteita erilaisissa tapahtumissa. Yrittäjä on saanut toiminnan aloittamiseen myös työeläkeyhtiön myöntämää elinkeinotukea. SATAKUNNAN NEUROYHDISTYS RY, PORI Osa-apuraha kuoron vetäjän palkkioon paikallisyhdistyksen kuorotoiminnalle. Kuorossa laulaminen on sekä kuntouttava että yhteisöllisyyttä edistävä toimintamuoto. HANGASMAA H., TUOMIKYLÄ Polkupyörä henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Polkupyörän avulla hän voi harrastaa liikuntaa yhdessä lapsensa kanssa. KUJALA S.-L., NIVALA Apuraha autokouluun 24-vuotiaalle kuntoutujalle, joka on valmistunut keväällä myyjäksi. Mahdollisuus autolla liikkumiseen edistää hänen työllistymismahdollisuuksiaan maaseudulla, jossa julkinen liikenne on vähäistä. KAIKKONEN M., RANUA Sähköavusteinen polkupyörä 23-vuotiaalle henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Pyörällä hän voi käydä avotyössä ja tehdä pyöräretkiä. Kunnan vammaispalvelut eivät tue hankintaa. NÄRHI K.-P., KUOPIO Apuraha autokoulun loppuun suorittamista varten kuntoutujalle, joka on työllistymässä leipomoon autonkuljettajaksi heti ajokortin saatuaan. LAITINEN L., VANTAA Apuraha liikunnan kuluihin kuntoutujalle, jolle kuntosalilla käyminen on pitkäaikainen harrastus. SAARELA T., OULU Apuraha ratsastustarvikkeisiin ja ratsastuksen kausikorttiin 25-vuotiaalle kuntoutujalle, jolle ratsastus on kuntouttava harrastus. PERÄLÄ M., KURHILA Osa-apuraha artesaanin työvälineisiin kuntoutujalle, joka saa pientä lisätuloa sisustustuotteiden valmistamisesta ja myymisestä. PORETIE M., PORI Apuraha jalkapallovarusteisiin 13-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän pelaa jalkapalloa erityisjoukkueessa. MARKKANEN O., HELSINKI Tietokone ja osa-apuraha opintokuluihin 21-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on toimintakyvyn rajoite. Hän suorittaa maksullisia elokuva-alan perusopintoja Tanskassa. MUHONEN K., LAHTI Kannettava tietokone kuntoutujalle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän toimii osa-aikaisena palkattuna viestintäavustajana PÄHEE OTE -työllistämisprojektissa, jonka osallistujilta edellytetään työssä oman tietokoneen käyttöä. S.M., TAMPERE Kannettava tietokone ja järjestelmäkamera henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Hän harrastaa valokuvausta ja aikoo hakeutua tekstiilialan perusopintoihin. VÄLIAHO K., Kannettava tietokone ja Office-ohjelma 12-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän suorittaa peruskoulua etäopintoina, ja välineeksi tarvitaan tietokone. SHABEEB B., HELSINKI Kannettava tietokone ja hiiri 19-vuotiaalle, sähköpyörätuolia käyttävälle opiskelijalle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta valmentavaan koulutukseen, kirjoittamisen apuvälineeksi ja oppimisohjelmien käyttämiseen. Tukilinja 6/2017 39
Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2016 apurahoja ja apuvälineitä yli 703 000 euron arvosta eli noin 58 600 euroa/kk. Tukitoiminta jatkuu. Apurahoja voivat anoa kaikki syrjäytymisuhan alaiset vammaiset ja pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista. MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA KETOLA S., HELSINKI Pöytätietokone kuntoutujalle, joka on toiminut pitkään vertaisohjaajana bändija musiikkitoiminnassa. Hän soittaa bassoa ja keikkailee eri bändien kanssa. Tietokonetta hän tarvitsee musiikin tekemisessä. Siitä on apua myös asioinnissa ja yhteydenpidossa. MELANEN R., TAMPERE Kannettava tietokone 25-vuotiaalle kuntoutujalle, joka opiskelee viestintätieteitä yliopistossa. Hän tarvitsee tietokonetta pro gradu -tutkielman tekemiseen ja yhdenvertaisuutta edistävän järjestötoiminnan välineeksi. Apuraha on annettu yhteistyössä Tampereen opiskelija-asuntosäätiön kanssa. E.T., POHJOIS-POHJANMAA Kannettava tietokone, monitoimilaite ja polkupyörä kuntoutujalle, joka toimii aktiivisesti yhdistystoiminnassa. Hän tarvitsee tietokonetta yhdistystoiminnan lisäksi yhteydenpidossa ja asioinnissa. RITVANEN V., KAJAANI Tablettitietokone henkilölle, jolla on käsien käytön rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta itsenäisessä asioinnissa ja yhteiskunnallisten asioiden seuraamisessa. SINISALO J., HELSINKI Tablettitietokone ja Gripcase-suojakuori 23-vuotiaalle henkilölle, jolla on kommunikaation haasteita. Tabletti toimii virikkeenä ja välineenä mielekkäässä arjessa. P.O., VANTAA Kannettava tietokone ja apuraha korkeakouluopintojen valmennuskurssiin kuntoutujalle, jonka tavoitteena on uuden ammatin opiskelu ja työelämään paluu. T.V., HELSINKI Tablettitietokone kuntoutujalle verkkoasioinnin, vertaistuen saamisen ja yhteydenpidon välineeksi. HOTTI M., VESANTO Kannettava tietokone ja monitoimilaite kuntoutujalle itsenäiseen verkkoasiointiin, yhteydenpitoon ja musiikin kuunteluun. HEINONEN A., JUONIKYLÄ Kannettava tietokone ja monitoimilaite kuntoutujalle, joka asuu syrjäseudulla. Tietokone on hänelle tärkeä yhteydenpidon, asioinnin ja vertaistuen väline. T.L., KUOPIO Kannettava tietokone, kaiuttimet ja monitoimilaite kuntoutujalle, jonka toimintakyvyn rajoite vaikeuttaa kodin ulkopuolella liikkumista. Tietokoneen avulla hän pystyy hoitamaan asiointia ja yhteydenpitoa itsenäisesti. KOIVULA M., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone ja järjestelmäkamera 22-vuotiaalle viittomakieliselle datanomille, joka on aloittamassa pienimuotoista yritystoimintaa tarjoamalla tekstityspalvelua videoihin. Tuen saaja on tekstittänyt esimerkiksi Yritystä!-hankkeen kiertuevideoita. ALIMOFF A., ESPOO Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka on koulutukseltaan tradenomi. Hän on aloittamassa Digital Excellence Academy -koulutusohjelman, jonka suorittaminen parantaa hänen työllistymismahdollisuuksiaan. ESKOLA L., RUHA Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori 9-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kielellinen erityisvaikeus. Tablettiin ladattava MOI-sovellus monipuolistaa asioista kertomista ja auttaa ajan hahmottamisessa. P.N., UUSIMAA Kannettava tietokone asioiden hoitoon ja yhteydenpitoon kuntoutujalle. Tietokone tukee myös kynsien koristeluharrastusta ja yhteydenpitoa muihin alan harrastajiin. KAPIAINEN M.-A., HELSINKI Kannettava tietokone ja erillinen hiiri kuntoutujalle, joka tarvitsee tietokonetta yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. Hän on suorittanut keväällä tietokonekurssin. PIHLAJAMÄKI C., HELSINKI Kannettava tietokone 23-vuotiaalle henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta videoeditointiharrastuksessa sekä yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. L.K., MIKKELI Älypuhelin henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Hän tarvitsee älypuhelinta muistin apuvälineenä sekä yhteydenpitoon ja verkkoasiointiin. R.T., KAINUU Kannettava tietokone, erillinen hiiri ja monitoimilaite pyörätuolilla liikkuvalle henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Tietokone on hänelle tärkeä itsenäisen asioinnin väline. SYYSKUU 2017 MIETTINEN E., LOHJA Satula näkövammaiselle ratsastuksen harrastajalle, jonka tavoitteena on päästä mukaan ratsastuksen paramaajoukkueeseen. PETÄJÄJÄRVI J., OULU Osa-apuraha auton hankintaan 26-vuotiaalle sosionomiopiskelijalle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Tuen saaja opiskelee uutta ammattia, joka soveltuu paremmin hänen toimintakyvylleen. Keva maksaa hänelle kilometrikorvausta opiskeluun liittyvistä matkoista, koska oman auton käyttö katsotaan hänelle niissä välttämättömäksi. TIITINEN H., KUOPIO Apuraha retkeilyvarusteisiin kuntoutujalle, joka on aloittamassa luonto-ohjaajan ammatilliset opinnot. Retkeily on hänelle myös tärkeä harrastus. JOKINEN L.M., PORI Osa-apuraha omakustanteisten taideopintojen maksuihin kuntoutujalle, jonka sairaus rajoittaa kodin ulkopuolella toimimista. Etäopintojen suorittaminen edistää hänen kuntoutumistaan. J.K., OULU Osa-apuraha rinnakkain ajettavaan sähköavusteiseen kolmipyörään 17-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita ja vuorovaikutuksen haasteita. Pyörä mahdollistaa hänelle turvallisen liikkumisen ja ulkoilun 40 Tukilinja 6/2017
R IS T IK K O 6 /2 17 / R IS T IK O N LA AT I: Ja ri H aa p aah o Lähetä ratkaisemasi ristikko tammikuun loppuun mennessä Tukilinjaan. Oikein vastanneiden kesken arvotaan 30 euroa. Ristikko tai ratkaisulause postitetaan osoitteella: Tukilinja-lehti/Ristikko, Pasilanraitio 5, 00240 Hki. Sähköpostitse: toimitus@tukilinja.fi. Kirjoita viestin aiheeksi ”Ristikko” ja kerro viestissä nimesi, osoitteesi ja pankkitilisi. Kommentit ristikosta ovat tervetulleita! Ristikon 6/2017 ratkaisu löytyy lehdestä 1/2018. Ristikon 5/2017 palkkion sai Jouko Malmi Kiukaisesta. Hän piti ristikkoa helppona – muita mielipiteitä voi lukea ohesta! R IS T IK O N 5/ 20 17 R A TK A IS U ”Teillä on hyvät ristikot, saa miettiä useamman päivän!” Mervi Virolainen, Niska-Pietilä ”Ihmettelin ensin vinkkiä ’Luotettava ylös’! Mukava, vaikeahko, kuten aina Jari Haapa-ahon ristikot.” Eine-Maija Thessler, Iisalmi ”Sopivan vaikea ristikko, jossa useammassa kohdassa täytyi pysähtyä miettimään ennen kuin tuli oivallus.” Heini Saloinen, Forssa P U U K A S A S A O S A K S E L I S E I L I T A P A I L U S A S E N T A A O V E T A J A T O N A T O M I P E L I M I E H E T I M D A K A T E M I A S I I V O O S A T A A N T A V A T D V T S I O H E T A U S E I N Ö Ä A S H Y L Y T L A P I S A R R A K K I L A S I A L E S I R I I S I L Ä T I T J A L O S T E A K I T A T A I S O T A E L A R I S E A N T L I N O R E U N A L K O L O N A S A I T O I S A T O M E N A T R U I S E L I N A V A A N I R A K I L T A N E N A T T I L A M I N Ä A S A N A Tukilinja 6/2017 41
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA yhdessä perheen kanssa. Kunnan vammaispalvelut eivät tue hankintaa. SORMUNEN S., JYVÄSKYLÄ Apuraha koulutusja tutkintomaksuun henkilölle, jolla on näkövamman aiheuttamia toimintarajoitteita. Hän aloittaa liikunnan ammattitutkinnon opinnot. RAHIKKALA L., KEMPELE Osa-apuraha auton hankintaan 20-vuotiaalle pienyrittäjälle jolla on liikkumisen rajoitteita. Hän tarvitsee autoa työmatkoihin ja jatkossa myös opiskeluun liittyviin matkoihin. Julkisten kulkuneuvojen käyttäminen on hänelle vaikeaa. HALLIKAINEN J., TAMPERE Apuraha kitaran hankintaan 20-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. Hän on harrastanut kitaran soittoa usean vuoden ajan. KORHONEN M., JÄRVENPÄÄ Apuraha kuntoutujalle toimintakykyä edistävän ratsastusharrastuksen kuluihin. SAASTAMOINEN P., VANTAA Polkupyörä kuntoutujalle, jonka tavoitteena on jatkaa liikuntaharrastusta. Pyörällä hän voi käydä työtoiminnassa ja hoitaa asiointimatkansa. SIRÉN M., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka tekee media-alan työkeikkoja Sosped säätiön Mieletöntä valoa -hankkeen välityksellä. VALLIN L., RAUMA Apuraha kitaratuntien maksuihin henkilölle, jolla on kielellinen erityisvaikeus. Tavoitteena on jatkaa pitkäaikaista harrastusta. S.H., JYVÄSKYLÄ Ammattitutkintostipendi artesaaniksi valmistuneelle kuntoutujalle. Häneltä puuttuu riittävän pitkä työura ammattitutkintostipendin saamiseksi Koulutusrahastolta. Tukilinjan ammattitutkintostipendi on samansuuruinen kuin Koulutusrahaston stipendi. T.H., HELSINKI Osa-apuraha omakustanteisiin musiikkialan opintoihin kuntoutujalle, jonka tavoitteena on toimia vertaisohjaajana ja säestäjänä musiikkitoiminnassa. KARMOUH A., PALOKKA Apuraha Ruotsiin suuntautuvan kelkkajääkiekon kilpailumatkan kuluja varten 21-vuotiaalle henkilölle, jolla on oppimisen ja liikkumisen rajoitteita. P.M., HELSINKI Osa-apuraha sähköpyörätuolisalibandyn pelituolin moottoreihin henkilölle, joka harrastaa lajia maajoukkuetasolla. ALAHELISTEN J., VANTAA Apuraha maalaustarvikkeisiin kuntoutujalle, joka harrastaa aktiivisesti öljyvärimaalausta. Hän toimii myös harrastusryhmän ohjaajana. MIELONEN P., HAMINA Apuraha taidetarvikkeisiin kuntoutujalle, joka on koulutukseltaan kuvataiteilija. Hänen töitään on ollut esillä useissa taidenäyttelyissä. Tavoitteena on uuden näyttelyn järjestäminen. VIRTANEN S., PALOKKA Apuraha Ruotsiin suuntautuvan kelkkajääkiekon kilpailumatkan kuluja varten 14-vuotiaalle nuorelle, joka liikkuu pyörätuolilla. TURPELA T., RAISIO Työvälineet 25-vuotiaalle kuntoutujalle, joka opiskelee kynsimuotoilijaksi. Tavoitteena on toimia valmistumisen jälkeen kevytyrittäjänä. LINDBLAD J., PORI Apuraha salibandyn kausimaksuun ja pelivarusteisiin sekä polkupyörään 25-vuotiaalle nuorelle, joka on aloittamassa salibandyn paikallisen salibandyseuran erityisjoukkueessa. Vapaa-ajallaan tuen saaja on harrastanut pitkään myös pyöräilyä. RYTIMAA M., OULU Apuraha työvälineisiin viittomakieliselle henkilölle, joka suunnittelee pienimuotoisen polkupyörähuoltoyrityksen perustamista. J.A., ESPOO Osa-apuraha omakustanteisiin oikeustieteen kansanopisto-opintoihin henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Tavoitteena ovat oikeustieteen jatko-opinnot yliopistossa. Opinnot tukevat hänen yhdistystoiminnassa harjoittamaansa vertaisneuvontatyötä. MERTANEN L.M., VARTIALA Apuraha musiikkiopiston lukukausimaksuihin henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Laulaminen on hänelle toimintakykyä edistävä harrastus. RATINEN R., JOENSUU Apuraha ratsastustuntien maksuihin kuntoutujalle, jonka toimintakykyä harrastus tukee. KIVELÄ K., KELLO Polkupyörä ja monitoimilaite 20-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on liikkumisen ja näkemisen rajoitteita. Pyöräily on hänelle toimintakykyä edistävä harrastus. Tulostimesta on apua opinnoissa. LEINONEN S., OULU Apuraha työvälineisiin ja työvaatteisiin viittomakieliselle henkilölle, joka on perustamassa pienimuotoista huonekaluentisöintija maalausyritystä. J.H. Polkupyörä kuntoutujalle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Oma polkupyörä helpottaa liikkumista kodin ulkopuolella. J.L., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone ja apuraha autokouluun 25-vuotiaalle kuntoutujalle, joka suorittaa ammatillista perustutkintoa. Tietokone on tarpeen opiskelutehtävien tekemiseen. Mahdollisuus autolla liikkumiseen helpottaa tulevaa työllistymistä. YLITIE M., KANGASALA Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka on aloittamassa ammatilliset opinnot. Tietokone mahdollistaa hänelle myös yhteydenpidon. LARMASUO J., MASALA Kannettava tietokone ja Robomemo-ohjelman perhelisenssi 11-vuotiaalle koululaiselle, jolla on haasteita tarkkaavuudessa ja kielen käytössä. Hän tarvitsee tietokonetta ja Robomemo-ohjelmaa muistitoimintojen harjoitteluun. Koulu ei myönnä lisenssiä kotikäyttöön eikä hakija voi saada kuntouttavaa ohjelmaa myöskään sairaanhoitopiiristä tai kunnan vammaispalvelujen kautta. 42 Tukilinja 6/2017
JA LO IT T E LU A / SA R JA K U VA K ais a Le ka Kuka? Kaisa Leka Mitä? Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja niitä peittelemättä. A.K., LOHJA Kannettava tietokone 16-vuotiaalle tietoja tietoliikennetekniikan opiskelijalle, jolla on kielellinen erityisvaikeus. Hän tarvitsee tietokonetta opinnoissaan voidakseen kirjoittaa nopeammin. JULMALA J., TAMPERE Kannettava tietokone ja osa-apuraha omakustanteisten journalismiopintojen maksuihin 21-vuotiaalle henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Tavoitteena on alan yliopisto-opintoihin hakeutuminen. HYVÖNEN A., HEINOLA Kannettava tietokone ja monitoimilaite kuntoutujalle, joka harrastaa kirjoittamista ja on jo julkaissut kolme romaania. Tavoitteena on kirjoittaa uusi teos. T.I., PIRKANMAA Kannettava tietokone 17-vuotiaalle puuseppäopiskelijalle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia. Hän tarvitsee tietokonetta opiskelun apuvälineeksi. ROIVAINEN A., VANTAA Kannettava tietokone ja apuraha kuntosalikorttiin kuntoutujalle, joka on aloittamassa osatutkinnon suorittamisen. Tietokoneen avulla hän voi tehdä opiskelutehtäviä kotona. Liikuntaharrastus tukee hänen toimintakykyään. P.H., AKAA Kannettava tietokone ja monitoimilaite henkilölle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta opettajaopintojen tueksi. A.T., TAMPERE Kannettava tietokone, monitoimilaite ja osa-apuraha sähköavusteiseen polkupyörään henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita ja jonka sairaus rajoittaa kodin ulkopuolella liikkumista. Tietokoneen avulla hän voi asioida verkon kautta. Pyörä mahdollistaa liikunnan harrastamisen. AHLGREN D., RAUTALAMPI Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori 8-vuotiaalle koululaiselle, jolla on käsien käytön rajoitteita. Näppäimistön käyttö helpottaa läksyjen tekemistä ja kirjoittamista. KUMPU T., HOLLOLA Kannettava tietokone näkövammaiselle henkilölle, joka toimii osa-aikaisena, palkattuna viestintäavustajana PÄHEE OTE -työllistämisprojektissa. Projektin osallistujilta edellytetään oman tietokoneen käyttöä työssä. Hän saa tarvittavat näönkäytön apuohjelmat lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä. SALLINEN K., PORI Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka toimii vertaisohjaajana kulttuuripajalla. Hän harrastaa luovaa kirjoittamista ja opiskelee avoimessa ammattikorkeakoulussa. A.T. LOHJA Kannettava tietokone 18-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta perusopintojen suorittamisen tueksi. Loput elo–syyskuun tukipäätökset löytyvät Tukilinjan nettisivuilta WWW.TUKILINJA.FI Tukilinja 6/2017 43
diagnoosi vaan se, miten se rajoittaa toimintakykyä. Henkilökohtaisia apurahoja myönnetään kymmeniä kuukausittain. Yksityishenkilöiden apurahat ovat lahjaverotuksen välttämiseksi enintään 5000 euron suuruisia. Muille kuin yksityishenkilöille myönnettävät apurahat voivat olla suurempiakin, ja osa niistä jaetaan yhteistyössä vammaisalan yhteisöjen ja Tukilinjan lukijoiden kanssa. Vuosina 1996–2016 Tukilinja-lehden tuotolla myönnettiin apurahoja 8,59 miljoonan euron arvosta. Vuonna 2016 tukea myönnettiin yli 58 600 euroa kuukaudessa. Ennen tuen hakemista tutustu hakuohjeisiin ja tukimuotoihin nettisivuilla www.tukilinja.fi. Mikäli sen jälkeen jää kysyttävää, ota yhteys tukityöntekijöihimme. Tukilinja on vuodesta 1996 tukenut apurahoillaan toimintarajoitteisten ihmisten aktiivista elämää ja tasa-arvoa. Apurahoja jaetaan sekä yksityishenkilöille että yhteisöille. Tavoitteena on edistää koulutusta, opiskelua, ammatillista kuntoutumista ja sijoittumista työelämään. Tukea voi hakea myös itsenäisen toimintakyvyn edistämiseen, harrastustoimintaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Tuki on tarveharkintaista ja se myönnetään pääsääntöisesti joko välineinä tai laskutuslupana haettuun asiaan. Seuraamme aina, että tuki menee perille. Henkilökohtaisia apurahoja voivat hakea sekä fyysisesti että psyykkisesti toimintarajoitteiset henkilöt. Liikuntatai aistivamman lisäksi rajoitteen voi aiheuttaa pitkäaikaissairaus, mielenterveysongelma tai neurologinen poikkeavuus. Olennaista ei ole OHJEET TUEN HAKUUN: www.tukilinja.fi / apurahat HENKILÖKOHTAISET APURAHAT 09 415 515 08 ja 09 415 515 09 (arkisin klo 9–14) apurahat@tukilinja.fi YHTEISÖJA YHTEISTYÖAPURAHAT 09 415 515 10 (ma–to klo 9–14) yhteisoapurahat@tukilinja.fi TIETOTEKNISET APUVÄLINEET: p. 09 415 515 06 it-tukiluuri@tukilinja.fi TUKILINJAN APURAHAT << AKL Posti Oy << STARTTI-STIPENDIT NYT HAUSSA TUKILINJA TUKEE LIIKUNTAA Startti-stipendeillä. Niillä tuetaan toimintarajoitteisia, innokkaita liikkujia, joilla ei ole riittäviä taloudellisia resursseja harrastukseensa. Hakea voivat sekä yksityishenkilöt että yhteisöt – iästä ja kunnosta riippumatta. Hakuaika on kahdesti vuodessa, ja kevään stipendejä voi hakea nyt! ETUSIJALLA STIPENDIN SAAJINA ovat aloittelevat, harrastukseensa paneutuneet liikunnan harrastajat, kilpaurheilu-uraa aloittelevat sekä seurat, jotka aloittavat uudenlaista toimintaa. Tukea ei ole tarkoitettu kansainvälisen tason huippu-urheilun kuluihin tai seuratoiminnan peruskuluihin. Stipendit rahoittaa Tukilinja-lehti. Esivalinnan saajista tekee VAU ry. STARTTI-STIPENDIEN SUURUUS on enintään 500 euroa/yksilöhakija ja 1000 euroa/yhteisöhakija. Stipendejä jaetaan noin 80 vuosittain. Hakemukset tehdään VAU:n nettisivuilta löytyvällä sähköisellä hakulomakkeella. Hakuajat ovat vuosittain helmikuun loppuun ja lokakuun loppuun mennessä. LISÄTIETOA: www.tukilinja.fi – Apurahat – Hakuohjeet.