TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 6 / JOULUKUU 2020 – TAMMIKUU 2021 KORONA KASVATTI YKSINÄISTEN AHDINKOA S. 30 SISUPUSSI KIANALLE urheilukisat tuovat säihkettä arkeen s. 28 TÄHTÄIN TOKIOSSA Leo-Pekka Tähdestä ilmestyi elämäkerta s. 8 MONIMUOTOISUUTTA tulossa tv-ruutuun ja elokuviin s. 16-21
TUKIKOHTEET s. 22 Oman tiensä kulkija Kristiina Näkkäläjärvi sai lumikengät ja läppärin. s. 26 Intohimona kuvien taika Anna Nuutinen tekee taidetta tietokoneella. s. 28 Sisupussi Kiana Tukilinja antoi välineet liikuntaan. s. 32 Tukitori Työllistä vammaisia tekijöitä: Tarjolla kahvilapalveluja. s. 32 Tukipointti Lähipäivä käy vaihtelusta. s. 39 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja elo–syyskuussa 2020. VAKIOT 33 Kirjavinkki 34 Leffafriikki 35 Ruudussa 35 Välinevinkki 36 Lukijafoorumi 40 Pähkinöitä 44 Jaloittelua-sarjakuva TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 6/2020 52 % TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON VAMMAISIA TAI OMAISHOITAJIA 22 s. YHTEISKUNTA s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Witches-elokuva ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Tukea opintielle Oppilashuolto on tarjottava myös 2. asteelle. s. 7 7 kysymystä Lapin palveluista Vastaajana sosiaalineuvos Ristenrauna Magga. s. 13 Työssä näkövammaisena s. 20 Monimuotoisuutta ruutuun! s. 30 Vaali ystävyyttä Ystävien tuella jaksaa yli korona-ajan. IHMISET s. 8 Säkenöivä Leo-Pekka Tähti Elämäkerta esittelee vahvan urheilijapersoonan. s. 14 Huippu-urheilija vaihtoi lajia Aino Tapola vammautui, mutta jatkoi uraansa. s. 16 Ex-onnellisten onnekas näyttelijä Halti Toppinen löytyi somesta Ex-Onnellisiin. s. 18 Erikoistoimittaja Taavi Taavin matkassa pääsee vaikka minne. s. 18 Tulilinjalla Arto Bäckström ja koko perheen hoitotarve. s. 38 Blogilinjalla Vierasbloggarina Riitta Skytt Luonnosta saa voimaa! Mentäiskö välillä hiihtämään? 2 Tukilinja 6/2020 Julkaisija / kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry. Hermannin rantatie 12 B 00580 Helsinki vktt@tukilinja.fi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Pinja Eskola Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1502 ma-pe klo 9.00–14.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 42 e 6 kk 52 e 1 v 93 e Kesto 93 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. ISSN 1458-6304 24. vuosikerta. Ilmestyy 6 kertaa/vuosi. Paino: Arkmedia Oy. Kansikuva: Päivi Karjalainen.
Lehden sisällöllä tähtäämme piintyneiden ajatusmallien avaamiseen ja uusien ehdottamiseen. Kohti parempaa KIRJOITAN TÄTÄ viikolla, jolloin maailmalla myllertää. Työssäkin elämme muutosaikoja. Etätyöhön olen toki jo tottunut. Tänäkin aamuna Teams-kokouksessa hommat etenivät ja tutut kasvot piristivät päivää. Jatkossakin etätyö jää voimien säästäjänä osaksi arkeamme. Se tekee myös entistä helpommaksi työllistää sellaisia työnhakijoita, joille liikkuminen on haasteellista. Pitkittynyt eristys kuormittaa eniten ikäihmisiä ja riskiryhmäläisiä. Omaishoitajatkin ovat kovilla. Ei liika yksinolo kenellekään hyvää tee, joten nyt kannattaa viritellä ystävyyssuhteita. Vinkkejä löydät tämän lehden jutustamme (s. 30). MARRASKUUSSA KÄYNNISTIMME Tukilinjassa rahankeräyksen. Apurahahakemusten määrä on viime vuosina yli kolminkertaistunut, joten yritämme vastata lisääntyneeseen tuen tarpeeseen. Tietoa lahjoittamisesta löytyy lehden takakannesta ja nettisivuiltamme. Apurahat ovat tärkeä keino vaikuttaa. Toinen keskeinen keino on juuri nyt käsissäsi. Lehden sisällöllä tähtäämme piintyneiden ajatusmallien avaamiseen ja uusien ehdottamiseen. Kerromme, miten toimintarajoite elämään oikeasti vaikuttaa ja miten ei. Ei sen tarvitse mitään olennaista estää, jos pidämme toimintaympäristöt esteettöminä ja kaikille saavutettavina! HYVÄ ESIMERKKI tästä on urheilutähtemme Leo-Pekka Tähti, jonka elämää tuore elämäkerta esittelee lähietäisyydeltä (s. 8). Kerromme lehdessä myös näkövammaisten haasteista korona-ajan työelämässä (s. 13) ja tutustumme uusiin, nuoriin tv-kasvoihin sekä monimuotoisuuden tärkeyteen televisiossa ja elokuvissa (s. 16–21). Avaamme ikkunoita saamelaisten elämään sosiaalineuvos Ristenrauna Maggan (s. 7) ja Tukilinjalta apurahan saaneen Kristiina Näkkäläjärven (s. 22) haastatteluissa. Esittelemme muitakin apurahan saajia. TOIVOMME, ETTÄ tämä värikäs lukupaketti kirkastaa keskitalveasi. Vaikka pysymme nyt vielä hetken kaikki omissa oloissamme, voimme kokea yhteisyyttä muilla tavoin, esimerkiksi tutun ja silti aina uuden lehden parissa. Turvallista Joulun aikaa ja parempaa uutta vuotta! Kiitos, että olet mukana. Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi Tukilinja 6/2020 3 SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 3.2.2021
VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja Todeksi neulottu unelma Tukilinja-lehdessä 6/2019 (jonka voi lukea lehden nettisivuilla) kerroimme neulekirjailija Sarita Kotkavalkamasta, joka sai Tukilinjalta apurahan. Jutussa Sarita kertoi, että hänen lempinäyttelijänsä on Tommi Korpela, jolle hän haaveili saavansa neuloa ihan mitä tahansa. Tommi Korpela luki jutun ja otti yhteyttä. ”Melkein nielaisin kahvikuppini, kun näin allekirjoituksen”, Sarita kertoo. Hän kutoi Korpelalle komean villapaidan ja villasukat. Kun Korpela oli tulossa sovittamaan paitaa, Saritan kaksi tytärtä katselivat äitiään huvittuneina ja toinen tokaisi: ”Ihan kuin olisi jouluaatto ja odotetaan joulupukkia, paitsi että sä olet se viis vee eikä me.” Korpela piti paljon villapaidastaan ja kiitteli sitä moneen kertaan. Hän myös kirjoitti Saritalle nimikirjoituksen tuoreen elokuvansa Raja 2018 dvd:n kanteen. ”Taidan ottaa sen dvd:n arkkuun mukaan”, huokaisi Sarita. UUSI TERÄSMIES Yhdysvaltalainen 21-vuotias Chris Nikic on maailman ensimmäinen Down-urheilija, joka on suorittanut täyden Ironman-triathlonin. Urakka sisältää 3,8 km uinnin, 180 km pyöräilyn ja 42,2 km juoksun, peräjälkeen suoritettuina. Nikic selvisi tästä kaikesta hieman alle 17 tunnissa ja pääsi suorituksellaan Guinnessin ennätysten kirjaan. TEATTERIYHTEISTYÖTÄ TAMPEREELLA Tampereen Teatterin uusi johtaja Mikko Kanninen ilmoitti marraskuussa yhteistyöhankkeesta Teatteri NEOn kehitysvammaisten teatterintekijöiden kanssa. Setlementti Tampere ry:n toimintaan kuuluva Teatteri NEO on suunnattu kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville nuorille. Tampereen Teatterin näyttelijät toteuttavat sen kanssa jatkossa yhteisiä työpajoja ja taiteilijatapaamisia. Teatteri tarjoaa myös tilojaan kumppanin käyttöön. ”Tavoitteemme on etsiä, löytää ja tuoda esiin kehitysvammaisten nuorten aikuisten omaa ääntä. Kannisen mukaan yhteistyössä on tärkeää sen hierarkioita purkava luonne sekä uusia esittämisen tapoja ja taiteellista ilmaisua luova työtapa. ONKO VÄKIVALTAISUUS MIELISAIRAUS? Robert Louis Stevensonin kauhuromaaniin pohjautuvasta kaksoisolentotarinasta Jekyll & Hyde nähdään Kansallisbaletin näyttämöllä Val Caniparolin koreografian kansainvälinen kantaesitys. Pahuuden ja hillittömyyden houkutusta tutkiva tarina tuntuu varsin ajankohtaiselta, mutta tässä toteutuksessa uusia tulkintoja tai viitteitä nykyaikaan ei kuitenkaan esitetä. Väkivaltaisuus, himoille periksi antaminen ja mielisairaudet niputetaan yhdeksi jatkumoksi – ihmisyyden rappioksi. Tämä katsoja kyllä nautti kyllä upeista tanssikohtauksista – etenkin lopun kaksoisolentoteemaisesta – mutta ei niinkään tunkkaisista mielisairaalakuvauksista sinne tänne heiluvine ”mielettömine” potilaineen, joiden joukkoon murhamies Hydekin lopulta joutuu. Turha tämän jälkeen varmaan muistuttaa, että suurin osa mielenterveyspotilaista on varsin säyseää porukkaa, jolle väkivaltaisuus ei ole sen tyypillisempää kuin muillekaan. 4 Tukilinja 6/2020 Takapakki opetti kitaristia Brittiläinen, kauhukuvastoon mieltynyt punk-pop–bändi Creeper on julkaissut levyn Sex, Death and the Infinite Void, joka viimeisteltiin psykiatrisella osastolla. Syynä on se, että bändin kitaristi Ian Miles koki viime vuonna psykoottisen vaiheen ja joutui sairaalahoitoon. Miles päätti kertoa kokemuksestaan julkisesti sekä bändin podcastissa että BBC:n uutissivuston haastattelussa (31.7.2020). ”Kun kuntoutuu psykoottisesta episodista, se pakottaa itsetutkiskeluun, koska ainoa mitä elokuvista ja videopeleistä oppii psykoottisista ihmisistä on se, että he ovat tappajia”, hän sanoo. Bändi haluaa nyt osaltaan normalisoida keskustelua mielenterveydestä. Yksi levyn kappaleista All my Friends kertoo myötätunnon tärkeydestä.
PALKINNOT EMMY TUPLAROOLISTA Amerikkalaisessa Emmy-kilpailussa parhaan tv-minisarjan miespääosan palkinnon nappasi Mark Ruffalo. Hän esittää HBO:n sarjassa I Know This Much is True identtisiä kaksoisveljiä, joista toinen sairastuu vaikeaan skitsofreniaan. Kiitetyssä sarjassa esiintyy muitakin sairauksia ja vammoja. HIENO KUVAKIRJA Suomalainen kuvittaja Jenny Lucander sai yhdessä ruotsalaisen kirjoittajan Jens Mattsonin kanssa Pohjoismaiden neuvoston lastenkirjallisuuspalkinnon lasten kuvakirjasta Vi är lajon (Förlaget, 2019). Kirja kertoo sisaruusrakkaudesta tilanteessa, jossa toinen lapsi sairastaa vakavaa syöpää. Witches-elokuvaa moititaan Joulunajan odotetuimpiin kuuluva elokuvauutuus The Witches perustuu englantilaisen Roald Dahlin klassiseen lastenkirjaan Kuka pelkää noitia (The Witches, 1983). Siinä noidat ovat tavallisten ihmisten sekaan piiloutuneita epäinhimillisiä petoja, joilla – kun heidän oikea olomuotonsa paljastuu – on käsissään raatelukynnet. Kirjan uudessa filmatisoinnissa noitien kädet ovat epämuotoiset ja sormien määrä pienempi. Ikävä yhteensattuma on se, että lapsille, joilla on syntyessään epämuodostuneet kädet, muokataan usein kirurgisesti varsin samannäköisiä käsiä. Paralympiauimari Amy Marren moitti marraskuun alussa Twitterissä, että vaikka hän ymmärtää elokuvan olevan fiktiota, sen kuvaus raajojen erilaisuudesta toistaa ja vahvistaa ennakkoasennetta, jossa erilaisuus koetaan pelottavana. Paralympialaisten virallinen Twitter-tili oli samaa mieltä: ruumiinjäsenten erilaisuus ei ole pelottavaa ja vammaisuus tulisi yhteiskunnassa normalisoida. Seela Sella podcastissa Mielenterveyden keskusliiton uudessa, Soundcloudissa julkaistussa podcast-sarjassa Käännekohta kuullaan seitsemän kirjoituskilpailussa palkittua tarinaa. Ne tulkitsee näyttelijä Seela Sella, liiton kulttuurikummi. Tarinat käsittelevät kirjoittajiensa elämän käännekohtia, joissa mielenterveys on ollut koetuksella. Niiden lisäksi kuullaan myös Seela Sellan haastattelu, jossa hän kertoo oman elämänsä käännekohdasta, puolison kuolemasta, sekä kirjoittamisesta ja herkkyyden tärkeydestä. Onnellisuus on tässä hetkessä elämistä ja mielenrauhaa, hän kiteyttää. KIM SAINIO KERTOI MS-TAUDISTAAN Radio Rockin juontaja Kim Sainio kertoi lokakuussa suorassa Korporaatio-lähetyksessä sairastaneensa jo 14 vuotta MS-tautia ja kyllästyneensä selittämään sen oireita moottoripyöräonnettomuudellaan. Asiasta kertoi ensimmäiseksi Ilta-Sanomat. ”Haluan kertoa teille kuulijoille, jotka koen erittäin läheisiksi tätä työtä tehdessä. Kun kohdataan jossakin ja tehdään asioita yhdessä, niin ei tarvitse sen kummemmin alkaa arvailemaan”, Sainio totesi. Hän halusi myös ennen kaikkea lähettää terveisensä saman sairauden kanssa taisteleville, ”koska meitä on ihan helvetisti – voimia veljet ja siskot!” JOULUKALENTERI NETISSÄ Helsingin kaupunginteatterin ja ShedHelsingin yhteistyössä toteuttama lasten ja nuorten musikaalitoiminta on vuodesta 2016 huipentunut esityksiin joulun alla. Tänä vuonna ne on toteutettu nettiin tuotettavina joulukalenterivideoina. Metsän joulukalenteri julkaistaan joulukuussa päivittäin yhteistyökumppani Elisan YouTube-kanavalla. ShedHelsinki-musiikkiteatteritoiminnan tavoitteena on tarjota erityislapset huomioivaa lapsija nuorisotyötä turvallisen ja voimauttavan harrastuksen parissa. Suuri osa tämän vuoden harjoituksista on toteutettu nettiyhteyksillä. GALLERIA IPI AVAUTUU Helsingissä Kallion kaupunginosassa sijaitseva IPI Kulmakuppilan valttina ovat sen kehitysvammaiset työntekijät ja hyvät tarjottavat. Jatkossa houkuttimena on myös taide. Tammikuusta alkaen IPI Kulmakuppilan Galleria avaa kahvilan seinät erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden töille – ilmaiseksi. Näyttelyhaku on käynnissä ja tuloksia voi pian käydä kahvikupposen ääressä katselemassa. Tukilinja 6/2020 5
6 Tukilinja 6/2020 Tukea opintielle YHTEISKUNTA Myös lukioille tulee velvollisuus tarjota erityispetusta tarpeen mukaan. VIP-VERKOSTO = Asiantuntijoiden yhteistyöverkosto, jonka kohteena ovat vaativan erityisen tuen tarpeessa olevat oppilaat. OT-KESKUS = Vaativan tuen osaamisja tukikeskus oppilashuoltoon. Oppilashuolto laajenee pian lukioihin ja ammattiopintoihin, kun oppivelvollisuusikä nousee. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KOULULAITOS MULLISTUU, kun oppivelvollisuus alkaa kattaa myös toisen asteen opinnot. Se tarkoittaa, että opiskelupaikka on jatkossa järjestettävä kaikille peruskoulusta valmistuville nuorille. Sote-uudistus on puolestaan viemässä koulupsykologien, kuraattoreiden ja terveydenhoitajien virat maakuntien alaisuuteen. Koulut saivat tänä vuonna lisärahaa korona-ajan aiheuttamien oppimisvajeiden paikkaamiseen, mutta riittääkö se näin isoihin muutoksiin? ”Lisärahat on perusopetuksessa käytetty aika hyvin siihen, mihin ne on tarkoitettukin: määräaikaisten opettajien ja erityisopettajien rekrytoimiseen sekä siihen, että lisätunteja ja tukiopetusta on voitu pitää. Myös avustajia ja opinto-ohjaajia on saatu lisää”, Opetusalan Ammattijärjestön (OAJ) erityisasiantuntija Sari Jokinen kertoo. Opetusja kulttuuriministeriön ammatillisen koulutuksen osaston ylijohtaja Mika Tammilehto lupaa jatkossa lisäpanostusta: opetuksen ja ohjaamisen lisämäärärahaa jaetaan myös vuosina 2021 ja 2022 yhteensä 150 miljoonaa euroa. Kaikille opiskelupaikka Sari Jokinen kertoo pitävänsä oppivelvollisuuden pidentämistä positiivisena muutoksena, kunhan tuki sitä tarvitseville oppilaille järjestyy. ”Koska kaikille on oltava opiskelupaikka, erilaista valmentavaa koulutusta tulee myös olla tarjolla ammattikoulun ja lukion lisäksi”, hän huomauttaa. Myös opinto-ohjausta on tarkoitus vahvistaa, joten OKM käynnistää opinto-ohjauksen kehittämisohjelman sekä perusopetuksessa että toisella asteella. Perusopetuksen järjestäjille tulee velvollisuus tehostettuun oppilaanohjaukseen. 8. ja 9. luokilla sen painopisteenä olisivat jatko-opintovalmiudet. ”Opinto-ohjaukseen tarvitaan kunnolla resursseja yläasteella, jotta nivelvaiheesta tulisi helpompi”, Sari Jokinen sanoo. Lukioiden ja ammattioppilaitosten tulee puolestaan jatkossa tarjota erityisopetusta. Opinnot ilmaisiksi Jatkossa toisellakin asteella ovat ilmaisia opintojen lisäksi opiskelija-asuminen, kouluateriat ja opetusvälineet, kuten kirjat ja tietokoneet, sekä yli seitsemän kilometrin pituiset koulumatkat. Perheen taloudellinen tilanne ei siis nykyiseen tapaan enää olennaisesti vaikuta siihen, hankkiiko nuori toisen asteen koulutuksen vai ei. ”Kaiken kaikkiaan oppivelvollisuuden uudistaminen on hyvä asia. On mielenkiintoista katsoa, miten se lähtee etenemään”, Sari Jokinen linjaa. Palvelut pois kouluista? Hallituksen esityksessä oppilasja opiskelijahuollon palvelut siirretään sote-maakuntiin. ”Katson tätä huolestuneena”, sanoo erityisasiantuntija Sari Jokinen. ”Nytkään ei ole psykologeja ja kuraattoreja riittävästi. Tulevaisuudessa oppivelvollisuudesta putoajat tarvitsevat heitä yhä enemmän. Nyt opiskelijapalvelut ovat olleet lähellä, pääsääntöisesti oppilaitoksissa. Resurssit tulevat käytännössä pienenemään.” Tuen sijainnilla voi hänen mukaansa olla merkitystä myös siinä, hakeutuuko oppilas tukitoimien piiriin. Tähän asti ei ole tarvinnut esimerkiksi pohtia vastuukysymyksiä opetuksesta poissaolon suhteen. Alaikäinen oppilas on voinut käydä vastaanotolla myös huoltajan tietämättä. ”Oppilashuolto on ollut osa kouluyhteisöä ja toivottaisiin, että näin voisi olla tulevaisuudessakin.” Tukitoimet lähelle Ylijohtaja Mika Tammilehto Opetusja kulttuuriministeriöstä vastaa huoleen kertomalla, että opiskeluhuollon palvelut on jatkossakin tarkoitus järjestää oppilaitoksissa tai niiden välittömässä läheisyydessä. Hänen mukaansa myös vammaisille opiskelijoille tarkoitetut tukitoimet ja mukautukset ovat nykyiseen tapaan käytössä koko oppivelvollisuuden ajan. Oppilas tai hänen huoltajansa voivat hakea oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä pitkäaikaisen sairauden tai vamman vuoksi, mutta oppivelvollisella on kuitenkin aina oikeus opiskella. Osaaminen keskitetään Tulevassa sote-uudistuksessa tukipalveluja on kuitenkin tarkoitus keskittää. ”Vammaisten opiskelijoiden osalta lienee hyvä, että palvelut ja osaaminen keskitetään erityisesti vaativan tuen osalta OTeli Osaamisja tukikeskuksiin”, Tammilehto kertoo. Myös perusopetuksen VIP-verkostoja vaativaa erityistä tukea tarvitseville nuorille ollaan laajentamassa toiselle asteelle. ”Tärkeää on moniammatillisen yhteistyön lisääminen ja asiakkaan palvelujen saatavuus yhden luukun periaatteella”, ylijohtaja Mika Tammilehto linjaa. Opiskeluhuollon palvelut on jatkossakin tarkoitus järjestää oppilaitoksissa tai niiden välittömässä läheisyydessä.
7 kysymystä TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Kukka Ranta Vammaisena Lapissa Kysyimme sosiaalineuvos Ristenrauna Maggalta, miten soteja erityisesti vammaispalvelut tulisi järjestää suurten etäisyyksien Lapissa, jossa omin neuvoin pärjäämistä pidetään yhä ihanteena. Tukilinja 6/2020 7 RistenraunaMagga SamiSoster ry:n toiminnanjohtaja ja sosiaalineuvos, 75, Inari. SámiSoster ry Vuonna 1997 perustettu sosiaalija terveysalan yhdistys, joka edistää saamelaisten hyvinvointia, osallistuu työryhmiin ja toimii asiantuntijana. 1. Paljonko vammaisia saamelaisia on ja mitkä ovat heidän tyypilliset ongelmansa vammaispalveluiden saamisessa? ”Etnistä taustaa ei Suomessa saa merkitä palvelujärjestelmään, joten lukumäärä ei ole tiedossa.” ”Jos ei osaa tai uskalla kysyä palveluista, niiden saamisessa tulee ongelmia. Tämä tulee esille esimerkiksi aikuisiällä vammautumisen yhteydessä.” ”Saamenkielistä puheterapiaa on vain Enontekiöllä. Puheen kehittymisen tutkimukset tehdään suomeksi eikä alle kouluikäinen lapsi välttämättä osaa vielä suomea. Muutoinkin vahvempi kieli on saame, joten tutkimukset eivät anna oikeaa vastausta.” ”Saamen kielestä ei ole kehitetty viittomia eikä saamen kielen tulkkikeskusta ole. Tulkiksi otetaan henkilö, joka osaa kieltä. Se on ok, mutta se terminologia onkin vierasta, ja tuolloin asiakkaan oikeusturva ja hyöty kuntoutuksesta vaarantuu.” ”Vammaisen lapsen vanhempana on tärkeää saada vertaistukea, joten mm. digivertaistukea olisi tarpeen kehittää.” 2. Miten sosiaalija terveyspalveluja on saatavilla saamelaisten käyttämillä kielillä? ”Joitakin palveluja on saatavilla saamen kielillä, jos asiakas on etukäteen ilmoittanut, että tarvitsee palvelua saameksi tai paikalla on saamenkielinen työntekijä. Asiakkaan on kuitenkin itsensä oltava aktiivinen.” ”Esimerkiksi Utsjoen vammaisten palvelutalossa on saamenkielisiä työntekijöitä.” 3. Miten vammaisten kuljetuspalvelut toimivat? Yhteiskuljetukset eivät taida olla yleisin vaihtoehto? ”Vaikeavammaisten kuljetuspalvelut ovat haaste sekä olosuhteiden että kuntien talouden vuoksi. Myös lähikuntamäärittely aiheuttaa haasteita, kun kotikunnassa ei ole kaikkia palveluita ja joutuu käymään kauempana. Lähikunta, päivittäistavarakaupat ja suku saattavat olla myös valtakunnan rajan takana.” ”Kun ei ole asfaltoituja kyläteitä ja pihoja, lumen aikana ainoa toimiva väline on moottorikelkka, ja lumettomana aikana maastotai maantiemönkijä.” 4. Jos suomen kieltä osataan, miksi saamelaisille on silti tärkeää saada palvelua saameksi? ”Kyllä omalla kielellä puhuminen on merkityksellistä omalle identiteetille ja kaikkein syvimpien asioiden ilmaisemiseksi. Se lisää yhteenkuuluvuutta omaan yhteisöön ja se on myös jokaisen perusoikeus, puhua omaa äidinkieltään.” ”Mie toivon, ettei meidän kieltä aliarvioida ja mitätöidä. Suomi vain toimii niin, että on pakko osata suomea tullakseen toimeen tässä yhteiskunnassa.” 5. Voisiko etätulkkaus olla ratkaisu? ”Joissakin tilanteissa aivan varmasti olisi tarve ja mahdollisuus myös etätulkkaukselle. Sotealalla tulkin tulisi kuitenkin tuntea sote-sanasto. Saamelaisten tulisi itse voida kehittää saamenkielistä tulkkausta, mutta Suomessa ei ole saamen kielen tulkkikeskusta. Sellaista kuitenkin tarvittaisiin mm. koulutusja kokoustilanteissa.” 6. Mielenterveysongelmat ovat saamelaisilla keskimääräistä yleisempiä. Miksi näin on ja miten hoitoon hakeutumisen kynnystä voisi madaltaa? ”Avun hakemiseen kynnys on korkea ja avun saamisen kynnys yhtä korkea. Me saamelaiset olemme kyllä toistuvasti vuosien varrella tuoneet asiat esille, mutta ei meitä kuunnella. Okei, kyllä valtion taholta todetaan, että henkistä ja psyykkistä tukea saamen kielillä ja kulttuuritaustan edellyttämällä tavalla tulee olla tarjolla. Mutta kaipaan niitä konkreettisia tekoja!” ”Saamelainen sote-alan asiantuntijatyöryhmä on luovuttanut valtioneuvostolle esityksen toimenpideohjelmaksi saamelaisten psykososiaalisen hyvinvoinnin tukemiseksi ja mielenterveyspalvelujen rakentamiseksi. Suunnitelma on hyvä ja vaatisi jo toteuttamistoimenpiteitä, ei taas uutta selvitystä.” 7. Mitkä ovat SámiSosterin tavoitteet tulevassa sote-uudistuksessa? ”Tiiviisti: Lapin sote-maakunta tulisi velvoittaa järjestämään palveluja kaikilla saamen kielillä ja saamelainen kulttuuri huomioiden ja varattava siihen riittävä, korvamerkitty valtion rahoitus. Saamelaisten kielellisiä oikeuksia ei saa heikentää tällä sote-uudistuksella vaan saamelaisille on turvattava omakieliset ja oman kulttuurin mukaiset sote-palvelut. Ehdotetun saamen kielen lautakunnan jäsenistön tulisi koostua erityisesti sosiaalija terveysalan asiantuntemusta omaavista saamelaisista ja näistä kaksi olisi nimettävä SámiSoster ry:n esityksestä.” (Ks. myös tämän lehden juttu saamelaistaustaisesta Kristiina Näkkäläjärvestä, s. 22.)
”Jos kroppa on terve ja motivaatio pysyy hyvänä, en näe mitään syytä, miksi pitäisi laittaa pillit pussiin.” SÄKENÖIVÄ LEO-PEKKA TÄHTI 8 Tukilinja 6/2020 IHMISET Leo-Pekka Tähden elämäkerta tuo esiin huippu-urheilijan, joka osaa ottaa tilansa niin kisoissa kuin yksityiselämässäkin. Pandemia sotki suunnitelmat, mutta tähtäin uran huipentumaksi on yhä Tokion paralympialaisissa. TEKSTI Lauri Jaakkola E nsimmäisen kerran Leo-Pekka Tähdelle ehdotettiin, että hänen elämästään ja urastaan kirjoitettaisiin kirja jo vuonna 2008, Pekingin paralympialaisten jälkeen. Tuolloin Tähti oli voittanut kolmannen paralympiakultamitalinsa ratakelauksesta. Hän kieltäytyi tarjouksesta. Nyt paralympiakultia on kasassa jo viisi, ja elo–syyskuun vaihteessa 2020 piti suunnitelmien mukaan tulla kuudes. Sen jälkeen olisi ollut optimaalinen aika julkaista kirja, jonka tekemiseen Tähti oli kolme vuotta takaperin suostunut, kun Satakunnan Kansan toimittajat Juha Luotola ja Harri Laiho olivat häneltä asiaa kysyneet. Porilaiset taustavoimat ”He ovat porilaisia, kuten minäkin, ja seuranneet urheilu-uraani pitkään, joten päätös oli sikäli helppo”, kertoo Leo-Pekka Tähti. ”Tuntui myös, että kirja alkaisi olla ajankohtainen, sillä siinä vaiheessa oli ajatuksena, että Tokion paralympialaiset 2020 voisi olla urani päätepiste.” Tähden nimeä otsikkona kantava kirja ilmestyi alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti lokakuussa, vaikkei Tokion kisoja käytykään. Koronaviruspandemia pakotti kisajärjestäjiä siirtämään paralympialaisia vuodella eteenpäin, elo-syyskuuhun 2021. Edelleen on mahdollista, että Tähti lopettaa uransa Tokion paralympialaisiin, mutta varmaa se ei ole, tuskin edes todennäköistä. Kisavirettä riittää ”Nyt tilanne on se, että ei tiedä tuleeko Tokion kisoja ensi vuonnakaan, enkä tiedä tulevatko ne edes olemaan viimeiset paralympialaiseni. Jos seuraavat isot kisat olisivatkin vuoden 2022 MM-kisat, niin siitä olisi taas enää kaksi vuotta Pariisin paralympialaisiin”, Tähti pohtii. ”Jos kroppa on terve ja motivaatio pysyy hyvänä, en näe mitään syytä, miksi pitäisi laittaa pillit pussiin. Homma tuntuu edelleen tosi hyvältä ja on tosi rakasta minulle.” Tähti, 37, ei ole urheilija, joka tulisi kylläiseksi kaiken voittamisesta. Hän on paitsi viisinkertainen paralympiakultamitalisti myös kaikkien aikojen nopeimman ajan 100 metrin ratakelauksessa tehnyt ihminen. Ratakelauksen 100 metrin maailmanennätys 13,63 syntyi Lontoon paralympialaisissa 2012. Neljä vuotta aikaisemmin Sveitsissä hän kelasi ajan 13,59, jota ei kuitenkaan voitu hyväksyä maailmanennätykseksi, koska kisassa ei ollut paikalla dopingtestaajia. Urheilu elämäntapana ”Minulla ei ole mitään missiota, että pitäisi lopettaa huipulla. Ehkä enemmänkin niin, että sitten kun huomaan, että ei ole enää mahdollisuutta kilpailla mestaruudesta, pitää lopettaa. Mutta vaikka itsekriittinen urheilija olenkin, niin olisin todennäköisesti itselleni hyvin armollinen, jos urheilijan urani päättyisi vaikkapa pronssimitaliin. Olen kuitenkin saavuttanut jo niin paljon enemmän kuin olisin koskaan uskaltanut toivoa”, Tähti pohtii. Vaikka uran päätöspiste ei ole vielä näköpiirissä, vaeltavat porilaisen ajatukset välillä jo uran jälkeiseen aikaan. Tähti on ollut käytännössä ammattiurheilija läpi uransa lukuun ottamatta puolen vuoden pätkää Satakunnan hälytyskeskuksen atk-toimihenkilönä ennen ensimmäisiä paralympialaisiaan Ateenassa 2004. Edessä valmennusura? Tähti on kouluttautunut valmentajaksi ja ehtinyt jo valmentaakin kahta ratakelaajaa, Jesse Anttilaa ja Esa-Pekka Mattilaa. Urheilun parissa jatkaminen tuntuisi luontevalta myös aktiiviuran päättymisen jälkeen, etenkin kun urheilijan identiteetti on ollut mestarikelaajassa vahvana jo nuoresta saakka. ”En ole koskaan edes ajatellut, että olisi ollut jotain muuta vaihtoehtoa kuin olla urheilija. Tietysti jos menestys olisi ollut vaatimattomampaa, niin eihän tästä olisi minulle varmaankaan ammattia tullut. Urheilu olisi silti ollut voimakkaasti läsnä elämässäni”, Tähti toteaa. Koti myös Espanjassa Leo-Pekka Tähden elämä on lähes koko urheilu-uran ajan jakautunut kahtia Suomen ja Espanjan välillä. Espanjassa hän on pelannut talvikausina toista lajiaan, pyörätuolikoripalloa, korkealla tasolla ja saanut samalla hyvät ympärivuotiset harjoitteluolosuhteet ratakelaukseen. Nyt Espanjaan Tähteä vetää myös elämänkumppani, espanjalainen Merche. Hän oli yksi suurimmista syistä siihen, että Tähti pysytteli alkuvuonna Espanjassa kesään saakka, vaikka
Leo-Pekka Tähden elämäkerta tuo esiin värikkään urheilijapersoonan, jolla riittää virtaa niin sosiaalisessa elämässä kuin kilparadoillakin. K U V A : L A U R I JA A K K O L A . Tukilinja 6/2020 9 Kuka? Leo-Pekka Tähti, 37 v., Pori, Suomi ja Fuengirola, Espanja Toimintarajoite Liikuntavamma. Ammatti Huippu-urheilija, lajeina ratakelaus ja pyörätuolikoripallo.
10 Tukilinja 6/2020 Korona muutti monen urheilijan suunnitelmat. Tähden tähtäin on nyt ensi vuoden paralympialaisissa, mutta saattaa ura senkin jälkeen jatkua. K U V A : H A R R I K A P U S TA M A K I. koronatilanne oli siellä keväällä paljon Suomea huonompi. Tähti joutui käyttämään luovuutta, jotta pystyi harjoittelemaan pienessä asunnossa ulkonaliikkumiskiellon aikaan. Voimaharjoittelua Tähti kertoi tehneensä välillä jopa siten, että nosteli Mercheä kuin levytankoa. ”Se että elämänkumppani on espanjalainen, on tietysti yksi tärkeimpiä syitä, miksi olen siellä paljon, mutta uran jälkeen taas mahdolliset työkuviot voivat tuoda Suomeenkin. Haaveena olisi löytää sellaista työtä, jota pystyy tekemään sekä Espanjasta että Suomesta käsin”, Tähti sanoo. Tukilinjasta vauhtia Urheilija-apurahan ja sponsorisopimusten ansiosta Tähti on pystynyt keskittymään urheilemiseen ilman suurempia taloudellisia ongelmia, mutta uran alkuvaiheissa tukirahat piti kerätä pienistä puroista. Tähti sai aikoinaan Tukilinjaltakin tukea isänsä kehittelemän kelaustuolin kustannuksiin. Isä Pekka Tähti on normaalien urheilijan isän velvollisuuksien lisäksi ollut myös mukana rakentamassa ja kehittelemässä poikansa kelaustuoleja. ”Olemme faijan kanssa aika toimiva parivaljakko, joka sanoo asiat porilaiseen sävyyn suoraan. Faijalla on tosi hyvä tekninen silmä ja minä tiedän tasan tarkkaan, mitä haluan kelaustuolilta. Jos tilaat tehtaalta tuolin, niin heillä on aina omat standardimittansa, ja vaikka antaisit kuinka tarkat mitat sinne, niin se ei ikinä tule juuri sellaisena kuin toivoit”, Tähti sanoo. Mieti, mitä sanot Kirjassa kerrotaan kammottavista mielipiteistä, joita Leo-Pekan vanhemmat joutuivat kuulemaan perheen ulkopuolisilta henkilöiltä vastasyntyneeseen, liikuntavammaiseen lapseensa liittyen. Suomalainen yhteiskunta on vajaassa 40 vuodessa ottanut asenneilmaston osalta isoja harppauksia eteenpäin, ja osaltaan Leo-Pekka Tähti on ollut näkyvyydellään edesauttamassa tätä. ”Totta kai se tuntuu hienolta, jos vammaisen lapsen vanhemmat nyt ajattelevat, että jos Tähti on tehnyt tuon, niin kyllä meidänkin poika tai tyttö pystyy samaan”, Tähti toteaa. ”Kun olin itse nuori, ei televisiosta näkynyt paljon paraurheilijoita, ainoastaan paralympialaisten koostelähetyksissä. Tänä päivänä nuoren paraurheilijan polulla on aika paljon suotuisammat lähtökohdat kuin itselläni, ja se on hieno asia.”
UUTISIA XXXXXXXX XXXXXXX xxxxx xxxxx xxxx xxxxx Ura pikakelauksella HARRI LAIHO – JUHA LUOTOLA: LEO-PEKKA TÄHTI Elämäkerta. Tammi, 2020 Pituus 341 s. Ratakelauksen viisinkertaisen paralympiakultamitalistin Leo-Pekka Tähden elämästä ja urasta kertovan kirjan piti ilmestyä Tokion paralympialaisten jälkeen. Pandemia siirsi kisoja vuodella eteenpäin, mutta kirja julkaistiin silti. Kirjan kirjoittajat Juha Luotola ja Harri Laiho juoksuttavat Tähden tarinaa kronologisesti, mutta väistävät puuduttavan saavutus saavutukselta etenemisen taitavasti pudottelemalla väliin kiinnostavasti kirjoitettuja teemaosuuksia. Teksti etenee parhaimmillaan sujuvasti kuin Tähden kelaus 100 metrin suoralla. Tähti on hyvin urheiluorientoitunut ihminen, joten kirjoittajien on täytynyt tasapainoilla pitääkseen kirjansa riittävän kiinnostavana myös lukijoille, joille urheilu ei ole kaikki kaikessa. Tässä on onnistuttu kohtuullisen hyvin, ja Tähti kertoo avoimesti mm. lyhyeksi jääneestä avioliitostaan. Ja kyllä, nykypäivän urheilijaelämäkerran tapaan kirjasta löytyy myös kännisekoiluista kertova osio. Mutta ei, se ei ole yhtä värikäs kuin esimerkiksi Kimi Räikkösen elämäkerran vastaava luku. Lauri Jaakkola Haluan nimikirj oituksen ! SÄÄSTÄ LUONTOA E-LASKULLA Tukilinja on siirtynyt sähköiseeen tilauslaskutukseen, koska se säästää toimintakuluja, aikaa ja luontoa. Sähköinen lasku on myös varma ja tietoturvallinen. Voit tilaajana siirtyä e-laskun käyttöön ottamalla esiin viimeisimmän laskusi ja tekemällä verkkopankissasi e-laskusopimuksen Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry:n kanssa. Näin autat meitä myös pienentämään koko ajan kallistuvia paperilaskutuskuluja, ja tukitoimintaan jää enemmän annettavaa. UUTISIA VAPAAEHTOISTYÖ KASVUSSA Koronaepidemian aikana vapaaehtoistyön määrä on lisääntynyt Suomessa merkittävästi. Tämä selvisi Vapaaehtoistyö.fi-verkkopalvelun toteuttamasta tutkimuksesta, joka julkaistiin syyskuussa. Kyselyyn vastanneista lähes 1400 henkilöstä 549 (40 %) oli aloittanut vapaaehtoistehtävät koronaepidemian aikana. Heistä 81 prosenttia haluaa jatkaa myös poikkeusolojen jälkeen. Vapaaehtoistyö.fi-palvelusta löytyy sekä järjestöjen, kuntien että seurakuntien välittämiä vapaaehtoistöitä. Tehtäviä tarjoavat tahot huolehtivat vapaaehtoistoiminnan turvallisuudesta ja kouluttavat tehtäviin. Tehtäväsuositukset, hakuvahti sekä vapaaehtoistyön CV ovat sivuston uusia työkaluja. “Suurimpina vapaaehtoistoiminnan hyötyinä nähdään erilaisten ihmisten kohtaaminen (79 % vastaajista) ja yhteisöllisyyden vahvistuminen (77 %)”, kertoo projektipäällikkö Anna Kähkönen sivustoa ylläpitävästä Kirkkopalvelut ry:stä. Tukilinja 6/2020 11
Yksi perhe, monta yksilöä PELASIMME ERÄÄNÄ iltana lautapeliä. Pelin ajatuksena oli edetä laudalla noppaa heittämällä, mutta jos kävi huono tuuri, joutui palaamaan aina takaisin lähtöruutuun. Kokemus alkuun palaamisesta tuntui tietenkin turhauttavalta, mutta ei lähellekään yhtä turhauttavalta kuin mitä se todellisessa elämässä voi olla. Pelin edetessä aloin ajatella, miten usein sama kuvio on toistunut julkisissa palveluissa varsinkin silloin, kun olemme yrittäneet vahvistaa koko perheemme hyvinvointia. KUN ESIKOISELLAMME todettiin kehityshäiriöitä, järisytti se koko perheemme elämää. Tarvitsimme tukea koko perhe. Me perheenjäsenet tarvitsimme myös yksilöllistä tukea, mutta sitäpä ei ollutkaan niin helposti tarjolla muille kuin tuolle erityislapselle, jonka asioiden ympärille me läheiset ja ammattilaiset olimme kokoontuneet. Perhekeskeisen työskentelytavan mukaan meidät kohdattiin kyllä perheenä, mutta todellinen asiakas oli aina yksilö, tässä tapauksessa perheemme erityislapsi. Perhekeskeisessä työtavassa huomio kiinnitetään koko perheen hyvinvointiin ja osallisuuteen hoidon toteutuksessa. Tämä toimintatapa on hienosti juurtunut lapsille suunnattuihin palveluihin, mutta vaikka koko perheen hyvinvointiin kiinnitetäänkin huomiota, ei perheenjäsenten yksilöllisiä tarpeita kunnolla tunnusteta. Perheenjäsenten hyvinvointia katsotaan aina suhteessa yksilöasiakkaaseen. Perheenjäsenten hyvinvoinnin keskinäisriippuvuus jää näin ollen osittain tunnistamatta, ja tämä on rakenteellinen ongelma. Avataanpa asiaa parin esimerkin voimin. OLIMME JOITAKIN vuosia sitten esikoisemme lääkäritapaamisessa lastenpsykiatrisella poliklinikalla. Esitimme tuolloin huolemme siitä, että myös lapsemme sisarus oli alkanut oireilla sosiaalisesti ja psyykkisesti. Olisimme halunneet hänen tilannettaan arvioitavan samassa yhteydessä, jotta olisimme tienneet, miten asiaan tulisi suhtautua. Saimme kuitenkin vastaukseksi, että sisarukset voidaan ottaa kyllä huomioon osana esikoisemme hoitoa, mutta heitä itseään koskevia hoitoja tai tutkimuksia ei voida suorittaa. Jouduimme siis palaamaan lähtöruutuun ja etsimään varhaiskasvatuksen ammattilaisten ja neuvolan avulla reittiä, jolla lapsemme voisi päästä tarvitsemaansa arviointiin. Lopulta meidän onnistui itse todeta, että toisen lapsemme kanssa ei ollut isompaa huolta. Kertaakaan ei ensimmäisen ja toisen lapsemme hoitoa ja palveluita tarkasteltu yhdessä, vaikka juuri se olisi varmasti auttanut valottamaan, mistä lapsemme kuormitus ja oireilu johtuivat. Otetaan vielä toinen esimerkki: Hakeuduimme joitakin vuosia sitten vaimoni kanssa pariterapiaan, koska tarvitsimme tukea myös parisuhteellemme. Perheneuvolan kautta saimmekin laadukasta tukea, mutta missään vaiheessa tämä apu ei millään tavalla limittynyt erityislapsemme hoitokuvioihin. Jos emme olisi itse oivaltaneet, että parisuhteemme todellinen kuormitustekijä on erityislapsiperhearki eikä parisuhde itsessään, niin mahtaisimmeko enää olla aviopari? EN OIKEIN ymmärrä. Jos erityislapsen perheen muut jäsenet tarvitsevat tukea, miksi heidän on hankittava sitä muualta? Onko liian utopistista haikailla palvelujärjestelmää, jossa jokainen perheenjäsen pystyttäisiin kohtaamaan yhtä aikaa, mutta kukin omine tarpeineen ja toiveineen? Onko ihan välttämätöntä hankkia kaikille perheenjäsenille omat lähetteet omiin palveluihinsa, jos voisimme hoitaa kaikkien tarpeet saman katon alla? Ehdotan, että annetaan julkisella sektorilla työskentelevien ammattilaisten viedä perhekeskeisyys loppuun saakka. Integroidaan perheenjäsenten kaikki hyvinvointipalvelut eheäksi kokonaisuudeksi. Poistetaan turhat rakenteelliset tekijät, jotka estävät meitä näkemästä, että perheen yhden jäsenen tukeminen edellyttää usein toisen jäsenen tarpeisiin vastaamista. Jos perheet kohdattaisiin sekä kokonaisuutena että yksilöinä, ei kenenkään tarvitsisi enää palata lähtöruutuun. 12 Tukilinja 6/2020 Kolumnisti Arto Bäckström, 33, Vantaa Erityisvanhempi Autismikirjoon kuuluvan lapsen isä. Kirjoittaa blogia Erityisvanhemman korjaussarja. Ammatti Yhdistyshallinnon asiantuntija. TULILINJALLA / KOLUMNI Arto Bäckström Perheen yhden jäsenen tukeminen edellyttää usein toisen jäsenen tarpeisiin vastaamista.
Tukilinja 6/2020 13 Työssä näkövammaisena Etätyö sopii monelle näkövammaiselle. Ohjelmistoongelmissa tarvitaan kuitenkin usein Näkövammaisten liiton asiantuntijaa. IHMISET TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Kimmo Levonen NÄKÖVAMMAISTEN TYÖLLISYYSASTE on pitkään pysynyt noin 41 prosentissa. Luku on parhaasta päästä, kun sitä verrataan muihin vammaisryhmiin. Näkövammaisten liitto (NKL) on myös ainoa vammaisjärjestö, joka pitää työllisyyttä tilastoivaa rekisteriä. Kaikista työikäisistä vammaisista on eri arvioiden mukaan töissä vain runsaat 20 prosenttia. Vammaisfoorumin raportissa (2019) vammaisista ihmisistä noin 70 % olikin valinnut kyselyssä työelämän kohdalla vaihtoehdon: ”Ei koske minua”. Vammaisuus on Suomessa edelleen yleisin syrjintäperuste. Tämä näkyy myös työllisyystilanteen notkahduksina, jollainen on nytkin odotettavissa. ”Kriisit, kuten korona ja lama, laskevat työllisyysastetta. Kun muilla työllisyys lähtee nousuun, niin vammaisilla ihmisillä ei. On nähty, että kriisikausien jälkeen heidän työllistymisensä on monta vuotta vaikeampaa kuin muiden”, kertoo NKL:n työelämäpalvelujen päällikkö Taru Tammi Työalat monenlaisia 37 prosentilla näkövammaisista on takanaan pelkkä peruskoulu, kandidaatin tutkinto vain 12 prosentilla (2015). Opiskelu korkeakouluissa on kuitenkin lisääntynyt ja näkövammaisia työskentelee jo paljon esimerkiksi asiantuntijoina ja koodareina. Yrittäjiä näkövammaisesta työllistyneistä on noin 14 prosenttia, mikä on enemmän kuin väestössä keskimäärin (10 %). Yrittäjät voivat olla vaikkapa juristeja, maatalousyrittäjiä, muusikoita tai koirankouluttajia. ”Näkövammaisia yrittäjiä löytyy nyt monelta uudelta alalta. Olemme listanneet, että heitä toimii noin 60 ammattialalla. Perinteisistä aloista fysioterapiaja käsityöala ovat toki pitäneet pintansa”, Tammi kertoo. Ongelmia selvitellään Erityisesti digitalisaatio on mahdollistanut näkövammaisille uusia ammatteja. ”Tietotekniset apuvälineohjelmat ovat hyviä, samoin niiden saatavuus työhön ja opiskeluun Kelan ammatillisena kuntoutuksena”, kiittelee Taru Tammi. Haasteena on kuitenkin niiden yhteensopivuus työohjelmistojen kanssa. Ongelmien ilmetessä kannattaakin ottaa yhteyttä Näkövammaisten liittoon. ”Näissä tilanteissa asiantuntijamme etsivät ratkaisuja yhdessä työpaikan it-väen kanssa.” Ongelmia on syntynyt myös työnantajan kielteisestä asenteesta pulmatilanteeseen. Silloin kerrotaan hyvistä käytännöistä ja siitä, ettei työnantajalle tule lisäkustannuksia kohtuullisista mukautuksista. Etätyö toimii Korona-ajalla on ollut näkövammaisten ihmisten työllistymiseen sekä hyviä että huonoja vaikutuksia. Monelle heistä etätyöhän siirtymisestä on ollut hyötyä, kun työympäristön on voinut muokata sopivaksi ja työskennellä omaan tahtiin. Tämä lisää työn iloa ja vähentää kuormitusta, kuten työmatkoja. Kaikki eivät ole kuitenkaan saaneet tarpeeksi tukea uusien etätyösovellusten käyttöön. Haasteena on Tammen mukaan myös luoda kotiin toimiva työpiste. ”Osa koki saaneensa riittävät työssä tarvittavat mukautukset, osalta ne melko lailla puuttuivat. Sopivan valaistuksen merkitys on myös joissain näkövammoissa todella suuri. Ergonomia ja näköergonomia voi kotona olla puutteellisempaa.” Asenteet koventuneet On myös tilanteita, joita ei korjata vain tietoa jakamalla ja ratkaisuja ehdottamalla. Kun Taru Tammelta kysyy, miten työelämä on muuttunut, hän vastaa suoraan: ”Selkeästi epäasiallinen kohtelu ja syrjintä ovat lisääntyneet, ja tätä esiintyy erityisesti kohtuullisten mukautusten osalta. Niitä ei lähdetä asianmukaisesti ja tarpeen mukaan tekemään.” Toisenlaistakin kehitystä on nähtävillä. Tammen mukaan monissa tapauksissa asiat sujuvat hyvin ja työnantajat haluavat pitää työntekijänsä työkykyisenä ja näin tuottavana. ”Erityisesti yksityisen sektorin työnantajat lähtevät usein hyvin mukaan ratkaisuihin. Ymmärretään, että näillä ratkaisuilla työntekijä on työkykyinen.” Tietoa puuttuu TE-toimistoissakaan ei välttämättä osata auttaa yksilöllisesti ja tukitoimet tuntien: ”Ammatillinen kuntoutuksen lainsäädäntö on kohdallaan, mutta sen mahdollisuuksia ei tunneta. Yhtenä syynä voi olla palvelujärjestelmämme pirstaleisuus.” Taru Tammi haluaa kuitenkin korostaa, että on hyviäkin työpolkuja, joissa on löydetty ratkaisut niin työnantajan kuin työntekijänkin kannalta. ”Näitä NKL haluaa tuoda esiin erityisesti nuorille ja vastavammautuneille. Ratkaisuja ja mahdollisuuksia löytyy aina, varsinkin kun niitä yhteistyössä etsitään.” Etätyö onnistuu näkövammaisenakin, jos kotona on toimiva työpiste ja työsovelluksiin saa käyttötukea. Kuvassa NKL:n oikeuksienvalvonnan asiantuntija Elisa Montonen työpaikallaan.
14 Tukilinja 6/2020 Urheilija vaihtoi lajia Aino Tapola ei vammautuessaan lakannut olemasta ytimeltään urheilija. Hän haluaa kilpailla ja tähtää maailman huipulle. TEKSTI Heini Saraste KUVAT Harri Vallila IHMISET Käpertyminen on pahempaa kuin korona. Aino Tapola tähtää mitaleille Pariisin paralympialaisissa 2024.
Tukilinja 6/2020 15 PARAPÖYTÄTENNIS = Lajia voi pelata pyörätuolissa tai seisten. Parapelipöydän jalat ovat keskemmällä, jolloin pyörätuoli mahtuu pöydän alle. ENSIMMÄISEN KERRAN Aino Tapola, 23, osallistui juoksukilpailuihin kaksivuotiaana. Kolme taaperoa juoksi kilpaa Tervalammen kentällä ja siitä tehtiin juttukin Vihdin Sanomiin. Aino voitti. Kolmevuotiaana Aino aloitti yleisurheilukoulun, jossa harjoiteltiin eri lajeja, kunnes kuusivuotiaana löytyi se oma laji, pesäpallo Vihdin Pallossa. Uimahyppäämisenkin Aino aloitti saman ikäisenä, mutta lopetti kilpauran siinä 11-vuotiaana. Urheilu oli kasvavan tytön elämänsuola, kaikkea sävyttävä ja kaiken läpitunkeva elämänsävel. Oli kiva kilpailla, kiva voittaa ja kiva olla mukana. Aino ei itse osaa analysoida, mistä kilpailuhenkisyys tulee. Isä ja äiti ovat kyllä urheilullisia, mutta eivät niin kilpailuhenkisiä kuin Aino. ”Jotenkin se piirre on ollut aina osa minua”, pohtii Aino nyt, 23-vuotiaana. Suuri tyhjyys Kun viimeksi tapasin Ainon vuonna 2014, hänen vammautumisestaan oli vasta muutama vuosi. Muistan vain, että silloin oli marraskuu ja synkkää ja pimeää. Jälkikäteen katsoen Aino sanoo etsineensä silloin vielä identiteettiään. Toisina aikoina päivät jysähtivät eteen tyhjinä kuin Sahara. ”Aika vammautumisen jälkeen oli raskasta. Kun ennen vammautumista yhtenä päivänä oli aina yhdet treenit koulun jälkeen, kuntoutuksen jälkeen oli suuri tyhjyys. Mitä nyt, miten täytän päiväni, miten löytää elämään mieli?” Hyppy, joka epäonnistui Palataan vielä nopeasti siihen, mitä tapahtui ja miksi: Vammautumisen aikaan Aino oli 15-vuotias. Oli vartti taukoa ennen omia treenejä ja Aino teki tuttuja hyppyjä harjoittelijoille tarkoitettuun, pehmustettuun monttuun. Samoja kuin satoja kertoja aikaisemmin, mutta kolmannessa hypyssä jokin meni vikaan ja Aino putosi monttuun niskoilleen. Hän heräsi ja yritti huutaa apua, mutta ääni oli salpautunut. Montussa oli korkeat reunat. Ohitse käveli ihmisiä, mutta he eivät kuulleet. Ehkä siinä meni vartti ennen kuin Aino löydettiin. Sitten mentiin ambulanssilla Lastenklinikalle ja samana iltana leikattiin. Seurasi kymmenen päivää teholla, kuukausi sairaalassa ja viisi kuukautta kuntouksessa. Selkäydin oli kokonaan poikki ja Aino oli halvaantunut kaulasta alaspäin. Aikuiseksi ja opiskelemaan Kuudessa vuodessa sitten viime tapaamisen on tapahtunut paljon: Aino on kirjoittanut ylioppilaaksi aikuislukiosta, kokeillut eri urheilulajeja ja muuttanut 18-vuotiaana omaan kämppään asumaan. Itse asiassa elämä on sujunut aika lailla samaan tapaan kuin muillakin hänen ikäisillään. Hän on pyrkinyt opiskelemaan historiaa yliopistoon ja aikoo hakea taas uudestaan keväällä 2021. Tällä hetkellä Aino opiskelee merkonomiksi. Korvaamattomat kohtalotoverit Onneksi Aino älysi alkaa kuntoutuskeskuksessa käydä iltaisin kuntosalilla. Siellä hän tapasi muun muassa pyörätuolirugbyn pelaajia – toisia ihmisiä, joilla oli sama vamma. Vertaistuki oli korvaamatonta. ”Kävin myös psykologilla, mutta siellä tuli tunne, ettei hän voi millään mennä mun pään sisään. Tuli sellainen tunne, että miksi kertoisin sille yhtään mitään.” Vammautuminen ei missään vaiheessa hävittänyt hänessä halua kilpailla ja voittaa. ”Halusin edelleen kilpailla ja kunnolla. Kokeilin miekkailua, ratakelausta, uimista ja laskettelua. Mikään niistä ei kuitenkaan napannut kunnolla.” Pingiskaveri löytyi Sitten Aino tapasi Pasasen Annan, jolla oli samantasoinen vamma – ja myös hän oli kilpailuhenkinen. ”Annan kanssa keksimme, että alkaisimme pelata pingistä. Alkujaan aloitettiin pelaaminen rugby-maajoukkueessa ja perustettiin kuntoutuskeskukseen pingiskerho. Aluksi jo mailan pysyminen kädessä tuotti vaikeuksia. Käsien lihakset eivät toimi täysin, joten monia liikkeitä täytyy kompensoida”, Aino selittää. ”Meidän peli näyttää aika erilaiselta kuin ei-vammaisten.” Mukaan Ainoa valmentamaan tulivat pöytätennisvalmentajat Martti Autio ja Hannu Sihvo, molemmat lajin mestareita. Aino haluaa kiittää kahta tukijaansa todella sydämestään. ”He uhraavat minuun ainakin 30 tuntia viikossa ilmaiseksi. Meillä on yhteinen päämäärä, meillä on intohimoa ja samat tavoitteet. He haluavat minut maailman huipulle.” Tähtäimessä kova kärki Tähtäimessä on mitali Pariisista vuonna 2024. Ja sitä ennen Tokio, jos korona sallii paralympialaisten tapahtuvan ensi kesänä. Mahdollinen paikka kisoihin selkiää karsintaturnauksessa huhtikuussa 2021. Viime kesänä Tokio jäi väliin ja hallitkin suljettiin. Aino käytti hiljaiset kaksi kuukautta tutkimalla pelivideoitaan ja analysoimalla niistä, mikä pelissä meni pieleen ja missä hän onnistui. Tällä hetkellä Aino opiskelee merkonomiksi huippu-urheilijoille tarkoitetulla etäopiskelulinjalla Perho liiketalousopistossa. Hänen elämäntilanteeseensa sopii hyvin, että hän voi itse päättää, milloin opiskelee ja milloin harjoittelee. Käytännössä treeneihin kuluu päivässä viitisen tuntia. Illalla tehdään sitten läksyjä, mietitään pelistrategioita tai tavataan kavereita. Naiset mukaan Paraurheilussa on Ainon mukaan ongelmana se, että näin vaikeasti vammaisia naisurheilijoita on maailmassa vähän. Se johtuu ensinnäkin siitä, että vammautuneet ovat useimmiten miehiä. Monet vaikeasti vammautuneet naiset ovat sen lisäksi joko kuolleet tai jääneet kodin seinien sisäpuolelle. ”Esimerkiksi kehitysmaissa meikäläisten tilanne taitaa olla toivoton.” Yksi suuri, eteenpäin viitoittava asia Ainon elämässä onkin antaa esimerkillään rohkeutta ja kannustusta vammautuneille naisille, että he eivät jäisi sisälle käpertymään vaan lähtisivät ulos avaraan maailmaan. Sillä käpertyminen on pahempaa kuin korona. Parapöytätenniksen edustustiimin valmennuksesta vastaavat Hannu Sihvo ja Martti Autio.
16 Tukilinja 6/2020 IHMISET Halti Toppisen esittämä Aapo ihastuu sarjassa samanikäiseen Viiviin, jota esittää Elsa Mämmelä. Kaikki ovat olleet niin mukavia, ja ammattilaisilta saa aina apuja ja neuvoja. Vaikeudet kuvauksissa liittyivät lähinnä hankaliin repliikkeihin ja ne taas selvitettiin sujuvasti ohjaajan kanssa. Haltin omasta asiantuntijuudesta oli puolestaan hyötyä apuvälineiden ja nostolaitteen toiminnoissa. Ex-onnellisissa seurataan useita saman kerrostalon eroasunnoissa asuvia pariskuntia kommervenkkeineen. Johanna Vuoksenmaa kertoo saaneensa idean kuunnellessaan tuttavien pohdintoja eroamisesta ja eron jälkeisistä ratkaisuista. Sarjassa myös Aapon vanhemmat ovat eronneet, mutta asuvat lähekkäin, jotta Aapo voi viettää aikaa sekä isän että äidin kanssa. Tähtäimessä yliopisto Repliikkien sanojen selvittely linkittyy oivasti Halti Toppisen kouluun, joka on Helsingin kieEx-onnellisten onnekas näyttelijä Tv-perhe Aapo, Hanna-äiti (Karoliina Blackburn) ja Paavo-isä (Eero Ritala). lilukio. Tulevaisuudensuunnitelmat ovat hänellä vielä levällään ja ulottuvat ala-asteen opettajasta asianajajaan. ”Mutta yliopistoon haluan päästä”, tulee topakasti. Teatterihaaveet liittyvät vain teatterin harrastamiseen, joten Halti ei ole miettinyt sitä, mitä minä: Montako pyörätuolia käyttävää hakijaa teatterikoulun pääsykokeissa on käynyt? Miten siellä suhtauduttaisiin? Harrastajateatteriin pyrkimisen voi tänä korona-aikana unohtaa, mutta tekemistä Haltilla silti riittää. Hänen intohimon kohteisiinsa kuuluu sähköpyörätuolijalkapallo. Apua, voisimmeko sanoa sähkärijalis… Se on vienyt nuorta miestä ulkomaille, Ranskaan ja Itävaltaan asti, ja tuonut monia kavereita niin treeneistä kuin turnauksistakin. Monenlaista pelisilmää ”Tätä jalkapalloa pelataan tuolin puskurin avulla. Se on tasavertaista vammasta riippumatta, koska lihasvoimaa ei tarvita, pelisilmää vaan”, Halti kertoo. Aiemmin hän harrasti sähköpyörätuolisalibandya, jossa tarvitaan käsivoimaa mailan kanssa. Halti Toppinen tykkää myös videopeleistä, kuten hänen Aapo-hahmonsa Ex-onnellisissa. ”Me molemmat tykkäämme myös ’olla vaan’, vaikka kotona. Aina ei tarvitse olla menossa.” Siihen yhtäläisyydet loppuvatkin – mutta näyttelemishomma on kuulemma silti sujunut ilman sen suurempia luonneanalyyseja. Yksi suositun tv-sarjan eroperheiden nuorista on vammainen Aapo. Häntä esittää itsekin pyörätuolia käyttävä Halti Toppinen. TEKSTI Heljä Vasara KUVAT MTV LUKIOTA KÄYVÄLLÄ 17-vuotiaalla H alti Toppisella on synnynnäinen lihassairaus SMA2, joka pitää hänet pyörätuolissa. Se vei hänet myös tv-kuvauksiin muutama vuosi sitten. Ohjaaja Johanna Vuoksenmaa haki nuorta sähköpyörätuolin käyttäjää reippaasti somessa. Halti Toppinen vastasi yhtä reippaalla kokeilumielellä – joskin kaverin äidin vinkkauksesta. Pojat olivat harrastaneet lyhytelokuvien tekoa. Koulussakin oli tehty vähän teatteria. Koekuvauksista on jo aikaa, koska Aapo astui MTV:n sarjaan jo toisella kaudella, mutta ohjaaja muistaa veden kihahtaneen silmiinsä Aapon loistosuorituksesta vastanäyttelijän kanssa. Halti ei sitä tiennyt, toivoi vain mielessään onnenkantamoista. Leppoisat kuvaukset Koetilanteen leppoisa tunnelma jatkui kuulemma läpi kuvausten. Kyseinen vastanäyttelijä on Viiviä esittävä Elsa Mämmelä. ”Kaikki ovat olleet niin mukavia, ja ammattilaisilta saa aina apuja ja neuvoja”, Halti Toppinen kehuu. Täyty y kurkott aa tähti in!
Tukilinja 6/2020 17 Kuka Halti Toppinen, 17 v., Helsinki Toimintarajoite Käyttää sähköpyörätuolia. Ex-Onnelliset TV-sarjan 3. kausi nyt MTV3kanavalla, 4. kausi näkyy maksukanavalla.
TV 2:n yhteiskunnallinen lastenohjelmasarja esittelee 11-vuotiaan juontajalahjakkuuden Taavi Piipposen. TEKSTI Pinja Eskola KUVAT Pictura Films ja YLE IHMISET Erikoistoimittaja Taavi Ohjelmaa tehdessä Taavi vieraili monessa jännittävässä paikassa. Tässä tutustutaan pelastuslaitokseen. Kuka? Taavi Piipponen, 11, Tampere. Toimintarajoite Käyttää kävelytelinettä. Ammatti Koululainen, tv-juontaja. 18 Tukilinja 6/2020 Ratkaisim me juuri asuntopula n
Tukilinja 6/2020 19 Motoristi Ari Santaharju tuli Taavin kouluun puhumaan kiusaamisesta ja kaveruudesta. Teimme päätöksen, ettei Taavin vammaa korosteta. Rentoa ohjelmantekoa Taavi on ikäisekseen kypsä nuori, jolta ei sanottava lopu kesken. Hän kertookin lähteneensä sarjaan innolla: ”Eri paikkoihin ja asioihin tutustuminen on hienoa!” Ohjelmantekoon valmistauduttiin siten, että tuottaja lähetti Taaville aiheeseen liittyvää taustamateriaalia. ”Kuvaustilanteiden tauoilla juteltiin Taavin kanssa, että näitä asioita voitaisiin vielä käydä läpi. Taavi itse esitti kaikki kysymykset ohjelman vieraille”, selvittää Timo Kivinen. Taavi suhtautuu julkisuuteen positiivisesti ja kertoo, että televisiotyössä on ollut mukava olla mukana. ”Ei vain julkisuuden takia, vaan koska siinä pääsee eri paikkoihin”, hän summaa. Vamma ei pääasia Sarjassa nähdään, miten Taavi liikkuu kävelytelineellä paikasta toiseen. Häntä ei kuitenkaan esitetä siinä vammaisena nuorena. Hän on vain nuori, jolla on vamma. ”Teimme päätöksen, ettei Taavin vammaa korosteta. Jos Taavi haluaa sen tuoda esiin, se on hänen valintansa”, Timo Kivinen linjaa. Ottaen huomioon, miten usein mediassa mennään vammaisuudesta kerrottaessa vamma edellä, sankaritarinaa metsästäen, tämä on virkistävä poikkeus sääntöön. Yhdessä jaksossa Taavi puhuu itse vammaisuudestaan. Kun motoristit vierailevat ala-asteella puhumassa lapsille esimerkiksi kiusaamisesta, Taavi kertoo tilanteessa koskettavasti ja samaistuttavasti siitä, kuinka häntä on rajoitteensa vuoksi kiusattu. Sarja käytössä kouluissa Taavin matkassa -sarjaa on käytetty kouluissa keskustelunavauksena tärkeistä asioista. Ei ihme, sillä niin sanotut aikuisten aiheet, kuten ilmastonmuutos, on siinä tehty lapsille helpommin ymmärrettäviksi. Taavin tapa esittää kysymyksiä ja tarttua aiheisiin saa katsojan kuin katsojan ajattelemaan. ”Kaverit ovat sanoneet, että tosi hyvä, kun lähdit tähän mukaan, ja osa on kuulemma katsonut sarjaa myös vapaa-ajalla”, paljastaa Taavi. Salaiset jatkosuunnitelmat Onko kiiteltyyn sarjaan sitten tulossa jatkoa? ”Tuotantoyhtiössä sanottiin, että mikäli katsojaluvut ja palaute ovat tarpeeksi hyviä, jatko on mahdollista”, Taavi vastaa. Hänellä olisi jo toiveitakin. Jos suunnitelmat toteutuvat, uusi kausi tulee kuulemma olemaan hyvin erilainen. Jos saa arvata, niin jatkossakin Taavista olisi varmaan mielenkiintoista päästä tutustumaan jännittäviin paikkoihin ja herättää ajatuksia näkökulmista, joita lapset eivät normaalisti tule ajatelleeksi. Vaikuttaminen kiinnostaa On ilmeistä, että Taavia itseään kiinnostavat yhteiskunnalliset aiheet ja vaikuttaminen. ”Poliitikko on tärkeä ammatti, koska siinä pääsee vaikuttamaan asioihin”, Taavi tuumii. Kun hänen haastattelemansa kansanedustaja kysyy, mitkä asiat ovat Taaville tärkeitä, on vastaus yksinkertainen: ”Ilmastomuutos ja se, että vanhuksista pidetään huolta.” OLETKO KOSKAAN miettinyt, mitä ala-astetta käyvä nuorimies haluaisi kysyä kansanedustajilta eduskunnassa vieraillessaan? TV 2:n 10-osaisessa minireportaasien sarjassa Taavin matkassa se selviää: Miten nuoret saataisiin kiinnostumaan politiikasta? Taavi uskaltaa kysyä ohjelmassa myös vaikeita kysymyksiä, kuten miksei ilmastonmuutosta pysäytetty silloin, kun tilanne ei ollut niin paha. Kansanedustajat saattavat hämmentyä 11-vuotiaan tamperelaisen Taavi Piipposen terävistä kysymyksistä, mutta vastaavat niihin sitten muun muassa kyselemällä, mikä Taavin itsensä mielestä on tärkeää poliittista vaikuttamista. Eduskunnasta laulukisoihin Taavi käy tutustumassa esimerkiksi pelimuseoon, kirjastoon, luonnontieteelliseen museoon ja eduskuntaan. Hän juttelee Voice of Finlandin voittajan ja kaupunkisuunnittelijoiden kanssa. Käyvätpä hänen koulussaan myös motoristit puhumassa kiusaamisesta. Sarjassa pääsevät ääneen muutkin koululaiset: kuusi ala-asteella opiskelevaa nuorta Tampereelta ja Helsingistä. He katsovat Taavin haastattelujaksoja ja kommentoivat. Ohjelmassa vetoaa erityisesti nuoren Taavin into ja halu tutustua asioihin. Minulla ei ainakaan olisi tuon ikäisenä ollut uskallusta lähteä juontamaan omaa tv-sarjaa! Sarjaa katsoessa hämmentyy myös siitä, kuinka ”aikuisista” asioista noin nuori ihminen saattaa olla kiinnostunut. Sarjan 7-minuuttiset jaksot voi edelleen katsoa Yle Areenassa. Se on syksyllä nähty myös lauantaiaamuisin TV 2:ssa. Rohkea esiintyjä Tamperelaisen tuotantoyhtiö Pictura Filmsin omistaja Timo Kivisen kertoo yhtiön esittäneen Ylelle ohjelmaideoita, joista Yle kiinnostui yhdestä. Alun perin sarjassa oli tarkoitus olla mukana neljä erityisnuorta, mutta lopulta kävelytelinettä käyttävä Taavi sai kokonaan oman sarjansa. Kivisen mukaan Taavi löytyi siten, että hänen vaimonsa, joka työskenteli Taavin koulssa, vinkkasi nuoresta vaikuttajanalusta miehelleen. Ohjelmapaikka sarjalle löytyi Yle 2 -kanavan lapsille ja varhaisnuorille suunnatusta Galaxi-ohjelmakokonaisuudesta. Taavi oli lastenohjelmissa jo entuudestaan tuttu, sillä hän oli esiintynyt viisivuotiaana Pikku kakkosessa. Sanavalmista Taavia ei Ylen lastenohjelmien vastaavan tuottajan Jarmo Oksan ja Timo Kivisen mukaan tarvinnut valmentaa kameran eteen. Jaksojen ideatkin lähtivät yksinkertaisesti siitä, että Taavilta kysyttiin, missä hän haluaisi käydä ja keitä tavata.
20 Tukilinja 6/2020 YHTEISKUNTA Monimuotoisuutta ruutuun! Vammaiset roolihahmot ja näyttelijät ovat yhä harvinaisia tv-ohjelmissa ja elokuvissa. Muutoksen merkkejä on kuitenkin näkyvissä. TEKSTI Sanni Purhonen KUVA Vesa Linna SUOMALAINEN AV-ALAN tuottajien järjestö Audiovisual Producers Finland tilasi vuonna 2019 selvityksen kotimaisten tvja elokuvatuotantojen roolihahmojen monimuotoisuudesta. Selvisi, että 90,6 prosenttia niiden roolihahmoista oli valkoisia, cis-sukupuolisia, heteroseksuaalisia ja vammattomia. Kaikista hahmoista vammaisia oli huimat 0,4 prosenttia. Silloin harvoin, kun vähemmistörooleja näkyi, ne olivat usein stereotyyppisiä pienrooleja, joilla on vain vähän kohtauksia tai repliikkejä eikä merkittävää vaikutusta kokonaistarinaan. Sen sijaan, että olisi pyritty kertomaan todentuntuisista ihmisistä, vähemmistötausta oli usein keskeisintä. Vammaisuus näkyi roolituksessa eniten – yllätys yllätys – sairaalasarjoissa, jolloin siitä on tietysti mahdollisuus tehdä suurta draamaa. Vuosien 2018 ja 2019 välillä ei tilastoissa ollut merkittävää eroa. Suomessa hiljaista Tässä kaikessa ei ole sinänsä mitään kovin yllättävää ja tilanne vastaa kansainvälisiä trendejä. Ulkomailla positiiviset harppaukset ja moninaisemmat tuotannot tuntuisivat silti olevan hiukan Suomea yleisempiä. Ihmisiä ei saa meillä tilastoida vammojen perusteella eivätkä kaikki vammaiset esiintyjät myöskään tuo vammaisuuttaan näkyville. Pelkästään telkkarin avaamalla kuitenkin tajuaa yhden syyn vaikkapa englanninkielisten tuotantojen monipuolisempaan keskusteluun: maailmalla vammaisia ammattinäyttelijöitä sentään on! Mitään kehuskelun aihetta vammaisuuden huomioinnissa ei elokuvaja tv-alalla silti kansainvälisestikään ole. Tästä kertoo se, että Oscar-akatemia joutui vastikään asettamaan erikseen säännön, jonka myötä parhaan elokuvan ehdokkuuden voi saada vain sellainen elokuva, jonka tekijäjoukko on tarpeeksi monimuotoinen. Kun sääntöä tarkemmin tutkiskelee, ehdot on niin helppo täyttää, että se tuntuu lähinnä symboliselta eleeltä. Kohti parempaa? Miksei tämäkin leffafriikki ole siis jo heittänyt televisiotaan tai tietokonettaan epätoivoissaan ulos ikkunasta? On kiistatta positiivista, että vammaisuus on viimein nostettu osaksi median monimuotoisuuskeskustelua myös Suomessa. Meilläkin on yksittäisiä vammaisia näyttelijöitä, joita on nähty tv:ssä ja valkokankailla, kuten Pekka Heikkinen tv-ohjelmissa Hovimäki (1999– 2003) ja Seitsemän (2001) tai Eero Herranen tuoreessa kotimaisessa elokuvassa Peruna (2020). Tällä hetkellä Ex-Onnelliset -tv-sarjan (2016 –) MTV3:ssa nähtävällä 3. tuotantokaudella yhden eroperheen teinipoikaa Aapoa esittää pyörätuolia käyttävä Halti Toppinen (ks. tämän lehden s. 16). TV2:n lastenohjelmassa Taavin matkassa nähtiin syksyllä juontajana kävelytelinettä käyttävä 11-vuotias Taavi Piipponen (ks. s. 18) Vammaisrooleja tulossa Tiedän myös tekeillä olevia kotimaisia elokuvatuotantoja, jotka varta vasten etsivät vammaisia ammattitai amatöörinäyttelijöitä vammaisten ihmisten rooleihin. Tämä on todella positiivinen merkki, johon on varmasti vaikuttanut Suomen ensimmäisen Teatterikorkeakouluun opiskelijaksi hyväksytyn kuuron, viittomakielisen näyttelijän Silva Belghitin esimerkki. Vielä on ehkä jonkin verran matkaa siihen, että vammainen näyttelijä voittaisi Suomessa Jussi-palkinnon amerikkalaisen Ali Strokerin historiallisen Tony-teatteripalkinnon tapaan, jonka hän sai roolistaan Oklahoma!-musikaalissa vuonna 2019. Toivon kuitenkin, että myös Silva Belghiti nähtäisiin pian meillä valkokankaalla! Hieno Onnettomuus Ei käy kiistäminen, että omat suosikkini vammaisten hahmojen ajankohtaisista tarinoista ja rooleista löytyvät kuitenkin tällä hetkellä ulkomaisista tuotannoista. Yksi tällainen elämys on Yle Areenasta löytyvä minisarja Onnettomuus (The Accident, Britannia 2019). Sarjassa juristia esittävä Ruth Madeley käyttää pyörätuolia ja Genevieve Barr surevan vaimon osassa on kuuro. Mikä parasta, vammaisuus ei ole näissä hahmoissa ollenkaan se keskeisin juttu. Sen sijaan he ovat kiinnostavia tyyppejä. Käsikirjoittaja Jack Thorne halusi tietoisesti tuoda sarjaan uskottavaa moninaisuutta, ja tahto näkyy lopputuloksessa. Vammaisten näyttelijöiden ja sisällöntuottajien asemasta usein julkisuudessa puhuvan Ruth Madeleyn toinenkin roolisuoritus on tälläkin hetkellä katsottavissa Suomessa HBO:n laadukkaassa sarjassa Years and Years (2019). Kuuroa kauhua Elokuvapuolella viime ajat ovat olleet ymmärrettävän epävarmoja. Kunhan kauhuleffan jatko-osa Hiljainen paikka 2 (A Quiet Place Part II, USA) saadaan vihdoin teattereihin, odotan erityisesti kuuron näyttelijän Millicent Simmondsin roolisuoritusta. Kuurous oli elokuvan ensimmäisessä osassa kiistatta olennaista, mutta se ei liittynyt vain yhteen henkilöön, ja kokonaisuus oli toteutettu kiinnostavasti. Jos joku vielä pohtii, miksi representaatiolla eli todellisuuden kuvauksella ylipäänsä on väliä, vastauksia voi löytää esimerkiksi Netflixin hittidokumentista Crip Camp (2020 USA), jossa tutustutaan Yhdysvaltaisen ja kansainvälisen vammaisliikkeen voimahahmoihin ja heidän ajatuksiinsa. Elokuvan toinen ohjaaja on vammaisaktivisti James LeBrecht. Maailma muuttuu toisinaan hitaasti, mutta muuttuu kuitenkin. Televisio ja elokuvat ovat mitä suurimmassa määrin osa maailmaa, ja niiden tulisi heijastaa sen monimuotoisuutta. CIS-SUKUPUOLINEN = henkilö, joka kokee sukupuoli-identiteettinsä vastaavan hänelle syntymässä määriteltyä sukupuolta.
UUTISIA Viittomakielinen Silva Belghiti valmistui ensimmäisenä vammaisena näyttelijänä Teatterikorkeakoulusta vuonna 2018. Häntä ei ole vielä nähty elokuvissa tai televisiossa. Kuulovammaiselle suunliikkeet ovat tärkeitä. PUHETTA MASKISTA Kuuloliitto on huolissaan kuulovammaisten ihmisten vuorovaikutusmahdollisuuksista maskien käytön lisääntyessä. Suun peittyminen vaimentaa puheen ja estää huulioluvun eli suun liikkeiden hyödyntämisen puhetta kuunnellessa. Kuulovammaiset suosivatkin läpinäkyvää visiiriä, mutta paremman suojan tartuntaa vastaan saa ikkunallisesta maskista. Kuuloliitto suosittelee yhteiskunnallisia toimijoita puhumaan maskin läpi erityisen selkeästi. Lisäksi tilanteissa, joissa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa, joilla on kuulonalenama tai kuulovamma, tulisi käyttää ikkunallisia maskeja. Asiakasja potilastilanteissa tulisi hyödyntää puheen tukena myös tekstitystä, kirjoitustulkkausta ja puheentunnistussovelluksia. DOWN JA KORONA Amerikkalainen uutispalvelu Disability Scoop kertoi 28.10.2020, että Downin oireyhtymän omaavilla ihmisillä on tutkimuksen mukaan nelinkertainen riski joutua koronatartunnan yhteydessä sairaalahoitoon. Heillä on lisäksi 10-kertainen riski kuolla viruksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Tutkimustulos julkaistiin Annals of Internal Medicine -lehdessä lokakuussa 2020. Tutkimus perustuu yli 8 miljoonan brittiläisen, aikuisen henkilön terveystietoihin tammikuusta kesäkuuhun 2020 ulottuvalla ajalla. Kohonnut riski liittyi nimenomaan downin oireyhtymään, ei muihin kehitysvammaisuuden tyyppeihin tai henkilön muihin ominaisuuksiin tai elämäntapoihin. Toisen, lokakuussa julkaistun amerikkalaisen tutkimuksen mukaan kehitysvammaisuus diagnoosista riippumatta lisäsi koronatartunnan saaneiden kuolleisuuden lähes kaksinkertaiseksi. Koronatartuntaan kuoli USA:ssa keskimäärin 6,7 prosenttia tartunnan saaneista, kehitysvammaisten kohdalla luku oli 12,3 prosenttia.
UNELMAT TODEKSI OMAN TIENSÄ KULKIJA Tukilinjalta saatu tietokone mahdollistaa Kristiina Näkkäläjärvelle ammattiopinnot. Rakastamaansa tunturiluontoon hän pääsee liukulumikengillä. Takana on pitkä tie ennen kuin apua ongelmiin löytyi. 22 Tukilinja 6/2020
Tukilinja 6/2020 23 LIUKULUMIKENGÄT = Umpihangessa käytännölliset, pitoalueelta karvapohjaiset, lyhyet sukset. DUODJI = Saamelaiset perinnekäsityöt, jotka ovat luonnonmateriaaleista tehtyjä käyttötarvikkeita. GÁKTI = Saamenpuku. TEKSTI Riitta Skytt KUVAT Pauli Hänninen / Koutakuva K oronan ja pitkän välimatkan takia juttelemme Kristiina Näkkäläjärven, 31, kanssa verkon kautta. Haastattelua tehdessä hän asui väliaikaisesti lomamökissä Sirkan kylässä, joka sijaitsee Kittilässä, Levija Kätkätunturien välissä. Pandemia kurittaa edelleen paikallisia matkailuyrittäjiä, jotka jo viime keväänä alkoivat vuokrata mökkejä myös pitkäaikaiseen asumiseen. Kristiina kuvailee, miten näkee mökin terassilta ruskassa hehkuvien puiden lomasta suoraan Levitunturin rinteille. Tänä syksynä hän pyrki opiskelemaan Lapin ammattikorkeakouluun tavoitteenaan joko sairaanhoitotai sosionomiopinnot. Seuraavan kodin paikan hän valitsee mahdollisen opiskelupaikan mukaan, mutta ei ole muutosta huolissaan. Uteliaisuutta ja tiedonjanoa Kristiina on kotoisin Enontekiöltä, Näkkälän saamelaiskylästä. Jo hyvin nuorena hänellä oli kiire päästä omille siivilleen. Hän suunnitteli opiskelevansa lähihoitajaksi Rovaniemellä, mutta toisin kävi. “Ysiluokalla aloin seurustelemaan – se oli ensimmäinen oikea hellu. Muutin sitten Kittilään.” Myöhemmin elämä vei matkailualalle ja hän valmistui matkailun ohjelmapalvelutuottajaksi. Käsityötkin vetivät puoleensa ja Kristiina opiskeli saamen käsityön, duodjin, kisälliksi. Hän teki kauniita poronnahkaisia laukkuja ja vuotakenkiä ja osasi kutoa ruudullisia, saamelaisten käyttämiä villahuiveja. Käsitöitä tekemällä on kuitenkin vaikea tulla toimeen, joten hän työskenteli monen vuoden ajan tarjoilijana paikallisessa hotellissa. Kristiina kertoo olevansa utelias ja tiedonjanoinen. Luontoyhteys on hänelle sydämen asia. Hän on vastikään tutustunut verkkokurssin kautta hoitomuotoon, joka lisää ihmisten hyvinvointia luonnon ja maaseutuympäristön kautta. “Mie haluan tuoda omalla toiminnalla esille, kuinka tärkeä luontoyhteys on ja miten me saahaan se takaisin”, hän sanoo. Helpottava diagnoosi Levottoman nuoren naisen on ollut vaikea löytää omaa paikkaa elämässä. Etsimisen ja hapuilun keskellä Kristiina sai kaksi lasta, meni naimisiin, erosi ja tuskaili epäonnisen taloproKristiina Näkkäläjärven paras ulkoilukaveri on 5-vuotias lapinkoira Risku. He ovat erottamattomat ystävät.
24 Tukilinja 6/2020 jektin kanssa. Kun hän vielä joutui onnettomuuden takia sairaalaan, siellä ymmärrettiin kiinnittää huomiota Kristiinalle jatkuvasti kasautuviin vastoinkäymisiin. Häntä kehotettiin ottamaan yhteyttä mielenterveyspuolelle. “Kyllä se on ollut hakemista viimeiset 16 vuotta. Kuusi vuotta sitten lähdin ensimmäisen kerran terapiaan. Kittilässä minulle sattui maailman paras terapeutti. On kasvattanut mahottoman paljon, kun on uskaltanut kohdata kaiken rehellisesti terapian kautta. Terapia, tuki ja ymmärrys on ollut parasta, mitä olen kokenut. Se että viimein tulee nähdyksi ja kuulluksi on avannut ihan uusia ovia tulevaan”, Kristiina kertoo. Itsensä tuntemisen tiellä Kristiinalla diagnosoitiin tunne-elämän epävakaa persoonallisuushäiriö, mikä selitti hänen monia vaikeuksiaan. Epävakaus heikentää merkittävästi toimintakykyä ja vaikeuttaa tunteiden, mielialojen ja käyttäytymisen säätelyä. Sitä ei tiedetä, mistä häiriö johtuu. Kristiinan isä on saamelainen ja äiti suomalainen. Hän onkin miettinyt, kuinka paljon on vaikuttanut se, ettei hän ole täysin saamelainen eikä täysin suomalainen. Hän ei ole kokenut olevansa tarpeeksi kumpaakaan. Epävakaudessa minäkuva vaihtelee ja kaksikulttuurisuus voi heikentää minäkuvaa entisestään. Lisäksi vanhemmat erosivat Kristiinan ollessa pieni. Hän asui ensin äidin kanssa ja muutti sitten isän luo Näkkälään. Siellä Kristiina oppi saamenkielen, vaikka kotona puhuttiin suomea. Pärjäämisen kulttuuri Saamelaisessa kulttuurissa oma kieli ja sukulaisuussuhteet ovat tärkeitä. Kristiinan isän suku on alunperin ollut täysin saamenkielinen. Heidät pakotettiin vaihtamaan saame suomeksi, kun 1940-luvulta alkaen saamelaiset pyrittiin sulauttamaan osaksi valtaväestöä. Saamelaislapset joutuivat sisäoppilaitoksiin, joissa kiellettiin puhumasta saamea. Lapset asuivat kaukana perheistään, omasta kulttuuristaan ja äidinkielestään. Kotiin he pääsivät vain lomilla. “Kyllä siitä on katkeruus heille jäänyt, etteivät saaneet omaa kieltä käyttää. Se on kitketty rajusti pois, selkään ovat saaneet siitä hyvästä. Sukupolvien taakka on siellä takana”, Kristiina kertoo. Saamelaisten pakkosuomalaistaminen lopetettiin vasta 1970-luvulla. Auttaminen tavoitteena Kristiina haluaa tulevaisuudessa työllistyä päihdeja mielenterveysalalle, koska tietää olevansa erittäin sopiva alalle. Hän sanoo huomanneensa, että saamelaisuus on pärjäämisen kulttuuri, jossa pienistä ei valiteta. Mielenterveysongelmia hävetään eikä niistä puhuta avoimesti. ”Ennen on olleet kovemmat olosuhteet”, Kristiina kertoo. “Olen itsekin kokenut, että sanotaan: Mitä sie tyhjää valitat ja mitä sie tyhjää itket.” Karvapohjaiset, lyhyet sukset toimivat liukuvina lumikenkinä.
”Saamelaisuus on pärjäämisen kulttuuri, jossa pienistä ei valiteta.” Tukilinja 6/2020 25 Tukilinjan tuki yllätti Kristiina oli kauan haaveillut liukulumikengistä ja kannettavasta tietokoneesta. Viime talvena hän luki netistä Tukilinjan apurahoista. Kristiina soitti saman tien tukihenkilölleen, joka kannusti lähettämään hakemuksen. “Olin mahottoman yllättynyt, ko sain. Kerkesin saamaan liukulumikengät vielä toukokuussa, ja täällä oli lumet kesäkuun puoleen väliin. Mie lähin samantien tuohon Kätkätunturiin testaamaan niitä. Käytiin vielä kaverin kanssa Kilpisjärvelläkin. Pääsen luontoon nauttimaan ja samalla tulee kuntoiltua. Aivan ihana harrastus!” Kristiina kertoo. Kannettava tietokone tuli myös tarpeeseen, kun Kristiina suunnitteli tulevia opiskelupaikkoja. Äänessä kuuluu ilo, kun hän hehkuttaa: “Tämä tietokone on mahtava vehe! Käytän sitä kaikkiin verkko-opiskeluihin ja ko mie en tykkää istua yhessä paikkaa, niin voin ottaa sen johdosta irti ja tulla tänne pihalle. Mie olen haaveillut blogin pitämisestä ja ehkä kirjankin kirjoittamisesta.” Kristiina osaa valmistaa perinteisiä saamelaisia käsitöitä laukkuja, vuotakenkiä ja villahuiveja. Saamelaiskulttuuriin sisältyy vahva luontoyhteys. Oman saamenpuvun, gáktin, mukana kulkee aiempien sukupolvien historia. Kuka? Kristiina Näkkäläjärvi, 31, Sirkan kylä. Toimintarajoite Epävakaa persoonallisuushäiriö. Tukilinja-apuraha Huhtikuussa 2020 tietokoneeseen ja liukulumikenkiin.
26 Tukilinja 6/2020 Intohimona kuvien taika Tukilinja antoi Anna Nuutiselle apurahan tietokoneeseen, jota hän tarvitsee luovaan työhönsä. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Jussi Helttunen UNELMAT TODEKSI Vaikka on pitkään masentunut, tavallaan pysähtynyt, voi löytää sen asian, joka pitää pinnalla. Anna Nuutinen haluaa yhdistellä piirroksiaan valokuviin. Se onnistuu uudella tietokoneella.
Tukilinja 6/2020 27 ZINE = itse tehty ja julkaistu pienlehti. HANDPOKE = Tatuointi, jossa muste pistetään ihoon käsin neulalla. TAPAAN ANNA NUUTISEN , 30, Kallion vanhojen kivitalojen keskellä kahvila-ravintolassa. Se on käynyt tutuksi kaksi vuotta sitten Lahdesta Helsinkiin muuttaneelle Nuutiselle, joka kuvailee itseään urbaaniksi kaupunkieläjäksi. “Kun olin pieni, piirsin tarhassa itsestäni kuvan isona. Olin siinä työtön taiteilija. Mulla oli mustat hiukset, mustat vaatteet, lävistyksiä ja tatuointeja. Mustia hiuksia minulla ei enää ole ja töitä haluan tehdä, muuten kuva vielä pitää paikkansa”, mustiin pukeutunut Nuutinen naurahtaa. Anna Nuutinen valmistui meikkiartistiksi vuonna 2018 Maker Academystä. Samana vuonna hän voitti maskeerauksen Suomen mestaruuskilpailussa opiskelijasarjan. “Tämä mulla oli tavoitteena jo, kun hain opiskelemaan. Edellisten vuosien voittajista suurin osa oli Maker Academystä”, Nuutinen selvittää. Meikkiartistin töitä hän tekikin runsaasti ennen kuin korona iski. Niitä pääsee ihastelemaan hänen fb-sivuillaan sekä nettisivuillaan www. annanuutinen.fi. Meikkaus vai kuvataide? Kuvataideopintonsa Nuutinen kuittaa lyhyesti sanoen olevansa itseoppinut, vaikkakin erilaisia opintoja takana on. Hän ehti ennen meikkausuraansa opiskella Lahden muotoiluinstituutissa valokuvausta. Kuvataide on kuitenkin hänen intohimonsa, jota valokuvaus ei pystynyt täysin korvaamaan. Kun tähän yhdistyi pahentunut masennus, hän joutui jättämään opinnot kesken. Meikkauskaan ei tunnu lopulliselta uravalinnalta. “En kokenut meikatessani pystyväni taiteellisesti ilmaisemaan itseäni tarpeeksi. Kun koronan takia meikkitaiteilijan työt vähenivät, pystyin täysin keskittymään kuvataiteeseen ja huomasin, miten paljon suurempi kiinnostus, motivaatio ja intohimo minulla siihen oli”, Nuutinen pohtii. Luovuus vie eteenpäin Masennus on kulkenut Nuutisen elämässä mukana ainakin kymmenen vuotta. Avuksi siihen hän kokee luovan tekemisen. “Aina, koko elämäni aikana, on pitänyt olla joku tapa, millä ilmaista itseään luovasti.” “Vasta viime vuonna rohkaistuin piirtämään niin, että annoin töitäni julki. Oma tyylini on hyvin ekspressiivinen. Ehkä kun oli pari vuotta uskaltanut tuoda luovuuttaan meikkiartistina esiin, oli kertynyt rohkeutta omaan ilmaisuun suuremmalla kankaalla.” Myös valokuvaus on alkanut kiinnostaa uudelleen. “Minua vetää puoleensa kuvataide, johon haluan yhdistää valokuvausta. Sitä varten sain Tukilinjalta apurahan kannettavaan Mac-tietokoneeseen, jolla voin sekoittaa piirroksia ja maalauksia valokuvaan.” Uusia projekteja “Olen dokumentoinut tekemisiäni, koska välillä tuntuu siltä, että en saa mitään aikaan. Olen kuitenkin huomannut, että koko ajan on tekemisistä syntynyt jälkiä”, Nuutinen pohtii auringon valon leikkiessä puiden lehvästön läpi kahvilan terassilla. “Vaikka on pitkään masentunut, tavallaan pysähtynyt, voi löytää sen asian, joka pitää pinnalla. Loppujen lopuksi kaikki mitä teet, vie askel askeleelta eteenpäin.” Anna Nuutisen monialaisuus näkyy syksyn projekteissa. Hän on tehnyt kuvauskeikkoja ja ollut mukana taidekollektiivin kansainvälisessä näyttelyssä Pehmeä Vandalismi, jonka teokset julkaistiin Instagramissa. Ideana oli kuvata teokset urbaanissa ympäristössä, ikään kuin vaihtoehtoisena graffitina. Nuutinen on kolmen hengen tiimissä osallistunut myös vaihtoehtolehtien Zineton-haasteeseen. ”Siinä tehtiin viikonlopun aikana zine alusta loppuun. Mun osuus oli tehdä siihen lyijykynäkuvitukset.” Tatuoinnilla vuokrarahat Nuutinen elää nyt pääsääntöisesti kuntoutusrahalla. Hän on kuitenkin löytänyt jälleen uuden työsaran: tatuoinnin, jota hän tekee handpoke-menetelmällä käsin. Viimeisin työ on puolen selän kokoinen abstrakti taideteos. “Ehkäpä kohta tatuoinnilla ja muulla työllä pystyn maksamaan vuokrani. Tietenkin toivon, että kuvataide tulee olemaan se, jolla voin elää. Voihan se olla mahdollista apurahojen ja teosmyyntien avulla, mutta olen realistinen ja pidän varasuunnitelmaa.” “Tässä on myös se vaikeus, kun kuvataide on itselle se suurin intohimo, siihen ei voi yhdistää liikaa rahalla pärjäämisen painetta. Siksi on hyvä, että tienaamiseen on joku toinen tapa.” Kuka? Anna Nuutinen, 30 v., Helsinki Toimintarajoite Kuntoutuu masennuksesta. Tukilinja-apuraha Apuraha toukokuussa 2020 kannettavaan tietokoneeseen ammattimaisen taideharrastamisen välineeksi. Anna Nuutinen viihtyy Kallion rennossa sykkeessä, jossa saa olla sellainen kuin on. ”Keskustassa oma ulkopuolisuus korostuu.”
28 Tukilinja 6/2020 KIANA ON SISUPUSSI UNELMAT TODEKSI Kiana Kaski ulkoilee mielellään tandempyörällä yhdessä äitinsä Susanna Kankaan kanssa. Kun liikkuminen on rajoittunutta, välineillä on väliä. Tukilinjan Starttistipendillä 10-vuotiaalle Kianalle pystyttiin hankkimaan puolapuut, sukset ja tukilenkkarit.
Tukilinja 6/2020 29 Kotiin päästyä ehtii levätä, mutta ehkä vasta trampoliinilla pomppimisen jälkeen. Startti-stipendi Tukilinja myöntää yhteistyössä vammaisliikuntajärjestö VAU ry:n kanssa apurahoja toimintarajoitteisille liikunnan harrastajille. Vuosittain stipendejä jaetaan noin 30 000 eurolla. TEKSTI Lauri Jaakkola KUVAT Päivi Karjalainen HELPPO ELÄMÄ. Mitä sillä sitten tarkoitetaankaan, se ei ole sanapari, jolla voi kuvata 10-vuotiaan Kiana Kasken tarinaa. Kianalla diagnosoitiin syöpä jo kolmen kuukauden iässä. Etenevä aivokasvain, jota on leikattu kahdessa massiivisessa operaatiossa ja joka on vienyt hänen näkökykynsä lähes täysin. Viiden vuoden tiivis syöpähoitojakso sytostaattihoitoineen ja pitkine sairaalajaksoineen on jättänyt jälkensä. Ne aiheuttivat Kianalle epilepsian ja ääreishermoston vaurioitumisen. Kianalla on jaloissa jäykkyyttä ja pituuskasvussa hän jää auttamatta jälkeen ikätovereistaan. Hän väsyy muutenkin helposti ja koulussa joutuu vielä pinnistelemään näkemisen kanssa. Haasteita päin Kiana on kuitenkin positiivisesti elämään suhtautuva sisupussi. Hän käy koulua Oulaisissa avustajan tuella normaalilla yleisopetuksen luokalla. Koulupäivien aikana hänellä olisi mahdollisuus levätä, mutta siihen hän ei suostu. Kotiin päästyä ehtii sitten lepäillä, mutta ehkä vasta trampoliinilla pomppimisen jälkeen. Liikuntatunneilla Kianalla on välillä vaarana jäädä jalkoihin, mutta Kianan perhe on saanut Valteri Onervan oppimisja ohjauskeskuksen tukijaksoilta Jyväskylästä hyödyllisiä vinkkejä ja apuvälineitä, joita on viety oman koulun opettajille. Pallopelejä voi nyt leikkiä kulkusia sisältävällä pallolla ja hipassa hippa käyttää kirkkaita liivejä ja helistintä. Kilpailut innostavat Kiana tykkää liikkua ja harrastaa monipuolisesti – mutta myös kilpailla. Erityislasten vanhempien aktiivisuuden ja työntekijöiden avarakatseisuuden ansiosta Oulaisten koulujen välisiin ja kaupungin järjestämiin urheilukilpailuihin on saatu omat parasarjat. Kianakin on päässyt juoksemaan, hiihtämään ja uimaan kilpaa. ”Uskon, että melkein kaikki lapset haluavat kilpailla, mutta usein erityislapset jäävät kisoista syrjään”, Kianan äiti Susanna Kangas sanoo. ”Ei Kiana välitä siitä, jos hän on viimeinen. Se tunne, kun pääsee osallistumaan ja olemaan osa joukkoa, on hänelle tärkeää.” Kianan elämän ensimmäinen kilpailukokemus oli maastojuoksu. Hän juoksi sen yhdessä vapaa-ajan avustajansa kanssa. ”Ensin jännitti oma lähtö, sitten se, pääseekö maaliin asti ja lopuksi se, saako mitalin kaulaan! Oli myös hieno tunne kannustaa pikkusiskoa Karlaa pururadan reunalla”, Kiana muistelee. Varusteet Tukilinjalta Äiti-Susanna kehuu vuolaasti sitä, miten koulussa on suhtauduttu Kianan haluun osallistua. ”Koulun urheilukilpailuissa kaksi ylemmällä luokalla olevaa oppilasta halusi tulla kannustamaan Kianan kilpailusuorituksen aikana. Maalissa Kianaa oli vastaanottamassa henkilökohtaisen kouluavustajan lisäksi myös oma koulukummi”, Susanna Kangas kertoo. Valteri Onervan tukijaksolla Kianan perhe sai kuulla myös Tukilinjan Startti-stipendistä. Se tulikin tarpeeseen. Kianalle pystyttiin hankkimaan puolapuut, suksipaketti ja jalkatuella varustetut lenkkarit. Laskettelukin onnistui Taannoin Kianan perhe oli Pohjois-Suomen Syöpälapsiperheiden laskettelureissulla Pikku-Syötteellä. Kiana oli valtavan pettynyt, kun tajusi että hän ei pääse laskemaan, vaikka muut menevät. ”Menin sitten kysymään lasketteluoppaalta, että olisiko Kianalla mahdollista päästä laskemaan edes kerran vaikka jonkun pulkan kyydissä oppaan kanssa. Opas pyysi tulemaan heti seuraavana aamuna hänen pakeilleen”, Susanna-äiti kertaa. ”Kun opas totesi, että tyttöhän kävelee, niin hän päätti ottaa Kianalle omat sukset ja he lähtivät tukivarren kanssa rinteeseen. Siinä oli haasteensa ja se vaati Kianalta paljon tahdonvoimaa. Hän oli kuitenkin hyvin itsevarma ja luotti opettajaansa täysin. Tunnin he siellä viettivät ja sen jälkeen Kiana oli niin innoissaan! Hän sanoi, että seuraavana päivänä tulee sitten yksin laskemaan”, Susanna naurahtaa. Kiana rakastaa liikkumista ja harrastaa monia lajeja hiihdosta uintiin ja juoksuun.
30 Tukilinja 6/2020 UNELMAT TODEKSI Koronan torjunta eristää nyt meitä muista ihmisistä. Mikä neuvoksi? Vaali ystävyyttä K U V A : L E H T IK U V A .
Tukilinja 6/2020 31 ”Ei kukaan sinua huomaa, ellet itse mene mukaan.” Tove Jansson: Kuka lohduttaisi Nyytiä. Yksinäisyys on viime vuosina yhteiskunnassa lisääntynyt eikä koronaaika tilannetta parantanut. Lue asiantuntijoiden vinkit ystävien löytämiseen! TEKSTI Sari Heino-Holopainen YKSINÄISYYTEEN APUA hakevien määrä on tänä vuonna Mieli ry:n kriisipuhelimissa kasvanut. Aiemmin soittajat valittivat yleisimmin ihmissuhdeongelmiaan, pandemia-aikana ovat aiheiksi nousseet myös eristymisen tuottama paha olo, ahdistus, pelko ja masennus. Soittoja tuli viime vuonna 211 700, tänä vuonna tuo luku ylitettiin jo lokakuun alussa. ”Keväällä valoa kohti kulkeminen auttoi vielä jossain määrin, mutta nyt tilanne on ihan toinen”, Mieli ry:n kriisipuhelintoiminnan päällikkö Susanna Winter kertoo. ”Erityisryhmillä on ollut vaikeuksia päästä ulos ihmisten ilmoille, kauppaan. Joskus joku ei ole nähnyt ketään tai kuullut kenestäkään viikkoon. Kauppakassi on vain pudotettu oven taakse.” Myös nuorten kynnys soittaa kriisipuhelimeen on madaltunut. Siihen on Winterin mukaan vaikuttanut yleinen ilmapiiri: ei ole enää häpeä, jos on paha olla tai jos on yksinäinen ja masentunut. Riski se kuitenkin on: yksinäisyyden liittyminen masennukseen ja vakavaan sairastumiseen on osoitettu monissa tutkimuksissa. Ystävä peilinä Miksi näin on? ”Yksinäisyys ei tarkoita pelkästään yksin olemista. Toiset viihtyvät omissa oloissaan, kun toiset tuntevat olevansa seurassakin yksin”, Väestöliiton johtava asiantuntija, psykoterapeutti Heli Vaaranen sanoo. ”Ystävyyden tarve on myös yksilöllistä. Toisille riittää yksikin ystävä.” Ystävyys on kuitenkin useimpien hyvinvoinnille tärkeää. Ystävä on kuin peili, johon voi suhteuttaa oman elämän vaikeuksia. ”Ystävä on ihminen, joka hyväksyy sinut, mutta pystyy myös antamaan palautetta loukkaamatta. Ystävä tarkoittaa aina hyvää. Ystävyys on varsin pysyvää ja harvoin se katkeaa.” Liity yhteisöihin Omalla käytöksellä on merkitystä ystävystymisessä. ”Ihmisen tulisi itse olla saatavilla ja näkyvillä, kohdattavissa. Tässä auttavat harrastukset ja osallistuminen asioihin”, Heli Vaaranen neuvoo. Näin korona-aikana hän kannustaa ystävyyssuhteiden solmimiseen netissä, josta löytyy harrastusja keskustelufoorumeja pelifaneista tähtitieteeseen. ”Kun yhteinen kiinnostuksen kohde on löydetty, voi ehdottaa tapaamista. Ulkona voi tavata vaikka puistossa pilkkihaalarit päällä. Voidaan pitää turvavälit ja tuoda omat pizzat.” Pidä yhteyttä! Ystävyyttä tai orastavaa ystävyyttä pitää Heli Vaarasen mukaan nyt vaalia. “Kannattaa tähdätä koronan jälkeiseen aikaan ja olla kärsivällinen.” Puhelinsoitot ja etätapaamiset ovat lisääntyneet, mutta keinoja on muitakin: ”Kokeilkaa luovia taitoja! Tehkää itse postikortti, kirjoittakaa kirje. Näin joulunaikaan voisi vaikka tehdä paperitähtiä ja lähettää niitä ystävälle.” Lahjoja voi antaa muulloinkin kuin jouluna. ”Itse vein keräämiäni sieniä hyvän ystävän oven taakse. Toki hän hämmästyi ja ilahtui”, Vaaranen naurahtaa. Ole ystävä itsellesi Ihminen – vaikka vammansa kanssa – voi tuntea riittämättömyyden tunteita tai häpeää jostain, tuumii Vaaranen. Tästä huolimatta on lähdettävä etsimään elämäänsä valoa ja ystävyyttä. Hän ottaa moton Tove Janssonin kuvakirjasta Kuka lohduttaisi Nyytiä: ”Ei kukaan sinua huomaa, ellet itse mene mukaan.” Yksinäisyyttä kannattaa hälventää myös omin päin: Ystävä voi olla äänikirja, hyvä runokirja tai elokuva, jonka voi ottaa esiin, kun olo tuntuu kurjalta. ”Myös tekemisestä voi tulla ystävä. Jollekin se on käsityöt, toiselle valokuvat. Nämä tekemiset voivat aikanaan tuoda myös fyysisiä ystäviä”, Heli Vaaranen vinkkaa. Hän muistuttaa olemaan hyvä ystävä myös itselleen: kannattaa ajatella itsestään hyvää ja huolehtia itsestään ja ihmissuhteistaan. Kehitysvammaisilla vaikeaa Kehitysvammaisille korona-aika ei ole ollut helppo. Monelta harrastusja työtoiminnat lopetettiin eivätkä asuntoloissa asuvat aina päässeet tapaamaan edes läheisiään. Omaan kotiin tukea saavien tapaamisia asumisohjaajien kanssa rajoitettiin. ”Korona-aika iski kunnolla ihmisiin, jotka tarvitsevat tukea kommunikaatioon sekä asioiden käsittelemiseen. Välillä kehitysvammaisilla asukkailla oli vaikeuksia ymmärtää tilannetta, mikä aiheutti ahdistusta ja pelkoa”, kertoo Kehitysvammaliiton Porukoissa-hankkeen projektipäällikkö Susanna Rieppo. Hankkeella etsitään nyt keinoja vahvistaa sosiaalisia verkostoja. ”Tukiasukkaat osallistuvat Porukka-hautomoon, missä ideoidaan yhteisen tekemisen tapoja ja harrastuksia”, Rieppo kertoo. Hengailu tärkeää Susanna Rieppo ja hankkeen suunnittelija Laura Päiväpuro painottavat osallistumishalun ja motivaation herättämisen tärkeyttä. Sen myötä mukaan lähtemisen kynnys madaltuu. ”Ihmiset ovat toivoneet tavallisia asioita, kuten sählyä. Kyläolkkari-kokeilu innosti, halutaan vaikka vain yhdessä kokoontua ja hengailla. Myös vapaaehtoistyö kiinnostaa.” ”Kun löytää muiden kanssa yhteisiä asioita, ei enää ole yksin. Osallistujat ovat kulkeneet rinta rottingilla ja ylpeinä onnistumisistaan”, Päiväpuro kertoo. ”Ystävyys vaatii aikaa ja vuorovaikutusta, mutta sen yllä leijuu taikapöly.” Onneksi meillä on nämä videopuhelut!
Tukipointti Teksti: Saija Huurinainen apurahat@tukilinja.fi Blogi: Tukipointti (www.tukilinja.fi) Harvinainen näky: toimiston työpiste. On suuri ilo nähdä toimistolla kasvotusten! Lähipäivä käy vaihtelusta 32 Tukilinja 6/2020 Kaikki ilmoitukset: www.tukilinja.fi/ tukitori KIRJOITTAESSANI TÄTÄ lokakuussa on meillä Tukilinjan tukitoiminnan työntekijöillä takana jo 7 kuukautta etätyöskentelyä! Kollegani Sanna sivusikin aihetta jo edellisessä Tukipointissaan, jonka löydät Tukilinjan nettisivuilta. Olettehan muuten jo ehtineet käydä tutustumassa uudistuneisiin nettisivuihimme? Siellä pääsee nyt tähänkin Tukipointti -blogiin suoraan Apurahat -sivulta, mikä toivottavasti auttaa entistä useampia löytämään kirjoituksemme. Nettisivumme on pyritty tekemään aiempaa paremmin saavutettaviksi. Ne on tehty teitä varten eli olettehan rohkeasti yhteydessä! Kertokaa, mikä toimii ja miten voisimme auttaa teitä löytämään tarvitsemanne tiedon helpommin. OLEMME JO omaksuneet etätyöhön tavat, joilla työnteko onnistuu jouhevasti. Pyrimme kuitenkin käymään toimistolla säännöllisesti, että saamme pidettyä puhelinpalvelun auki 2 kertaa viikossa ja hoitamaan postitukset ilman suurempia viivästyksiä. Lisäksi on tietenkin suuri ilo nähdä muita toimistolla olevia kasvotusten! Meitä on paikalla 4–5 henkilöä kerrallaan, joten turvavälien pitäminen ei ole ongelma. Alla pääsette kurkkaamaan, mitä eräs toimistopäiväni piti sisällään. 7.30 PÄIVÄ ALKAA aamukahveilla tilaajapalvelun Ritvan kanssa, joka on aamuvirkkuna aina ensimmäisenä paikalla. Vaihdamme kuulumiset ja keskustelemme työasioista. 8.00: Avaan koneen ja käyn läpi sähköposteja. Asetan puhelimeen vastaajaviestin, jossa kerrotaan tukitoiminnan puhelinlinjan olevan tänään avoinna klo 12–14. Tämän jälkeen aloitan apurahahakemusten käsittelyn, mikä tapahtuu saapumisjärjestyksessä. 9.30: Osallistun Teams-kokoukseen, joka liittyy keväällä käyttöön otettuun uuteen, sähköiseen hakemusjärjestelmäämme. Mukana ovat palveluntarjoaja sekä tukitoiminnan tiimi mukaan lukien esimiehemme Heikki sekä it-koordinaattori Timo. Käsittelemme ohjelmistoon liittyviä kehitysehdotuksia. 11.00: Tulostan lisäselvitykset hakijoille, jotka ovat valinneet yhteydenpitotavaksi postin, sekä myönteisen apurahapäätöksen saaneelle henkilölle lähtevän laskutusluvan. Toivotut palveluntarjoajat tai hankintapaikat eivät aina käy ilmi hakemuksista. Pyydämme silloin myönteisissä päätöksissä hakijaa ilmoittamaan hänelle sopivan hankintapaikan. Kun se on tiedossa, pääsemme sopimaan laskutuskäytännöistä ja voimme postittaa tuen saajalle hänen laskutuslupansa. Käyn viemässä valmiit postit postilaatikkoon samalla, kun haen itselleni lounasta. 12.00: Puhelinaika alkaa. Vastailen kysymyksiin mm. hakemusten liitteistä, käsittelyajoista sekä apurahan käyttämisestä. Puheluja tulee hakijoilta, tuensaajilta ja asiantuntijoilta. Ehdin vastata myös muutamaan soittopyyntöön, jotka on jätetty tekstiviesti-puhelimeen. Käyn lisäksi läpi ja mapitan postitse saapuneet lisäselvitykset, jotka it-koordinaattorimme Timo on jo ehtinyt skannata hakemusjärjestelmään. Tämän ansiosta hakemusten käsittely ei viivästy, vaikkemme ole joka päivä fyysisesti toimistolla. 14:00: Puhelinajan päätyttyä katson taas sähköpostit ja käsittelen hakemuksia. Ehdin myös käydä esimiehen kanssa läpi YAMK-opintoihini liittyvää tehtävänantoa, joka voisi hyödyttää säätiötä. 15.30: Aika lähteä kotiin! Ensi viikkoon asti työt sujuvat taas etänä. Saija Huurinainen Tukitoiminnan koordinaattori P.S. Millaista sisältöä toivotte Tukipointtiin? Otamme mielellämme vinkkejänne vastaan! IHME JA KUMMA KAUPUNKIOLOHUONE Pannukahvia, teetä, herkkuja ja hyvää seuraa olohuonekahvilassa keskellä kaupunkia! Tilan ja tarjoilun voit varata myös kokouksiin ja yksityistilaisuuksiin. Uutuutena ”Erilaisuus on rikkaus”-t-paitamyynti. Tiloissa toimii myös Radio Ihme ja Kumma 90,3 MHz. Toiminnalla työllistetään toimintakyvyltään rajoitteisia henkilöitä. Annankatu 10, 24100 Salo Avoinna ma–pe klo 10–16, p. 044 9207 073 ihmejakumma@ihmejakumma.com Nettisivut: ihmejakumma.com IPI KULMAKUPPILA Viihtyisä kahvila keskellä Kalliota tarjoaa persoonallista palvelua, maukkaita kahvilatuotteita, aamupalan ja lounaan. Tammikuussa avautuva IPI Kulmakuppila Galleria esittelee erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden teoksia. Myös yksityistilaisuudet ja catering. IPI toimii työharjoittelupaikkana kehitysvammaisille, kahvila-alasta kiinnostuneille henkilöille. Porthaninkatu 13, 00530 Helsinki anu.ihanus@ipikulmakuppila.fi www.ipikulmakuppila.fi, ks. myös Facebook ja Instagram!
Tukilinja 6/2020 33 KIRJAVINKKI Esittelemme tietokirjoja, jotka pohtivat hyvyyttä ja iloa. Niillä pääset kaamoksen yli! ERITYISLAPSEN ISÄNÄ AUTA OIKEIN RISTEÄVÄT KOHTALOT OLEMMEKIN KIVOJA! MONA LISAN OPETUS Toimituksen valinta JENNY LINTURI: MULLOJOKI Romaani. Gummerus 2020. 248 s. 1950-luvulla Olavi Puolakka aloittelee yliopistouraa, haaveilee kirjailijuudesta tai ainakin jostain suuremmasta tarkoituksesta. Kun vaimo Martta kertoo olevansa raskaana, haaveet jäävät ja perhe muuttaa Hämeeseen, Mullojoelle. Martta koittaa sopeutua eloon Olavin tiukan äidin ja lobotomian jäljiltä lapsenmielisen Kalevi-veljen kanssa. Jenni Linturin uutuus jatkaa Puolakan suvun vaiheiden kertomista itsenäisesti siitä, mihin hänen edellinen, Teos-kustantamolta ilmestynyt kirjansa Jälleenrakennus (2017) jäi. Kerronta on taitavaa ja epämiellyttäviäkin hahmoja ymmärtävää. Ajatuksia ihmisten heikkouksista osataan tässä kokonaisuudessa tiivistää terävän oivaltavasti. Lobotomialeikkauksen läpikäynyt Kalevi jää kirjassa kuitenkin tällä kertaa sivuosaan narsistisen veljensä Olavin ja ennen kaikkea sympaattisen Martan tieltä. Välillä tuntuu, että hänet on kertomuksessa melko dramaattisten käänteiden jälkeen turhankin helppo uhrata. Sanni Purhonen MARKO ANNALA: KUUTIO Romaani. Like 2020. 309 s. Mokoma-yhtyeestä tutun Marko Annalan kolmas romaani kuvaa toisinaan haasteellista elämää erityislapsen kanssa. Mitään tarkkaa diagnoosia kirjan alakouluikäinen Aatos, tai tuttavallisemmin Aatu, ei saa. Raivokohtaukset ovat kuitenkin yleisiä, keskittyminen vaikeaa ja koulussa uhkaa luokalle jääminen. Enemmän kuin Aatusta kirjassa kerrotaan tämän isästä ja isyydestä ylipäänsä. Haaveet harmonisesta perhe-elämästä ovat vaihtuneet keski-ikäisen miehen kriisiin ja avioeroon. Kertomuksen sisällä tehty kaunokirjallinen sukututkimus taas paljastaa, että jotkut kriisit siirtyvät isiltä pojille sukupolvien ajan. Työ pelijulkaisun päätoimittajana ei arjen haasteiden edessä tahdo sekään aina isältä sujua. Klassisesta pelistä – nimittäin Rubikin kuution ratkomisesta – isä ja matemaattisesti lahjakas Aatu löytävät onneksi yhteistä säveltä. Kokonaisuus on sympaattinen ja henkilöt uskottavan oloisia, vaikka rymisevä lopetus tuntuukin hiukan äkkipikaiselta. Sanni Purhonen RUTGER BREGMAN: HYVÄN HISTORIA – Ihmiskunta uudessa valossa. Tietokirja. Atena, 2020.441 s. Hyvän historia ilahduttaa sekä oppineisuudellaan että johtopäätöksillään. Historioitsija Rutger Bregman on tarttunut ihmisen julmaa yöminää todistelleeseen tutkimukseen ja mutu-esimerkkeihin todeten ne suunnilleen samanarvoisiksi: epätosiksi. Kuulut tutkimukset, kuten Milgramin sähköiskukoe, jossa opiskelijat olivat valmiita jopa tappamaan koehenkilöt, osoitetaan johdatelluiksi. Koehenkilöitä manipuloitiin tosi-tv–tyyliin, koska pahuutta todistaneille tuloksille oli kysyntää. Bregman esittelee myös romaanin Kärpästen herra pohjana olleen tositarinan: joukko koulupoikia tosiaan ajelehti autiolle saarelle, mutta selvisi sielt ä hyvällä yhteispelillä. Selityksenä kiltteydellemme on Bregmanin mukaan kesyyntyminen: kilteimmät yksilöt ovat jatkaneet sukua jo pitkään. Akilleen kantapäänämme on vain vieraiden pelko. Sitä hyväksikäyttämällä meidät saa yhä hirmutekoihin. Jos haluat ilahduttaa jouluna pessimistiä, anna hänelle tämä kirja! Se tuo kaivattua valoa aikamme synkkään ihmiskuvaan. Iris Tenhunen MARI MANNINEN: HYVÄT AIKEET Miksi autamme ja mitä siitä seuraa? Atena, 2020. 227 s. Kun auttamisen motiivina on mielihyvä omasta auttavaisuudesta, mennään usein metsään, todistaa toimittaja Mari Manninen monin esimerkein. Ihmiset auttavat mieluiten läheisiä kohteita, mutta apu luo vääristyneitä valtasuhteita. Parempi on auttaa kokeneen tukiorganisaation kautta, joka osaa toimittaa avun perille ammattimaisesti. Eikä se tietenkään kuluitta onnistu. Tämä kirja kannattaisi jokaisen someauttajan lukea. Iris Tenhunen KRISTA LAUNONEN: HYMYN SALAISUUS. Miten taide auttoi minua löytämään elämänilon? Tietokirja. Avain, 2020. 352 s. Taideterapeutti ja taiteilija Krista Launonen lähti etsimään elämäniloa taidehistorian harvinaisista, hymyilevistä merkkiteoksista. Puoli vuotta myöhemmin hän sairastui parantumattomaan syöpään ja projekti osoittautui odotettuakin tarpeellisemmaksi. Launosen viisaan ja kieleltään kirkkaan pohdinnan matkaan lähtee mielellään. Se polveilee syöpähoitojen ja taidehistorian välillä ja päätyy suosittelemaan rohkeaa, intohimoista, hymyilevää el ämää. Hyvä lahjakirja sairastuneelle – tai itselle. Iris Tenhunen
Joulukuussa valkokankaalla taiotaan ja hupsutellaan Näin syntyi Citizen Kane 34 Tukilinja 6/2020 LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOKUVATEATTERIT TV-ELOKUVAT NETTIELOKUVAT MANK 20.11. Jo teattereissa ja pian Netflixissä on David Fincherin Oscar-kärkikahinoihin veikkailtu uutuus. Hollywood-käsikirjoittaja ja alkoholisti Herman J. Mankievicz ( Gary Oldman), taistelee fyysisesti huonokuntoisena saattaakseen Orson Wellesille valmiiksi käsikirjoituksen elokuvaan, jonka koko maailma tulisi tuntemaan: Citizen Kane. FALLING 27.11. Viggo Mortensenin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa elokuvassa John (Viggo Mortensen) elää kumppaninsa Ericin ( Terry Chen) ja heidän tyttärensä Monican ( Gabby Velis) kanssa Kaliforniassa. John majoittaa heidän luokseen alkavan muistisairauden heikentämän isänsä Willisin ( Lance Henriksen). KUKA PELKÄÄ NOITIA 11.12. Robert Zemeckis tuo valkokankaille Roald Dahlin kirjaan perustuvan fantasiaklassikon (The Witches, 2020). Orvoksi jäänyt poika ( Jahzir Kadeem Bruno) muuttaa rakkaan isoäitinsä ( Octavia Spencer) luo Alabamaan. Pian he kohtaavat petollisen tyylikkäitä, mutta läpeensä pirullisia noitia. Kaiken Maailman Mahtava Ylinoita ( Anne Hathaway) on kutsunut noidat ympäri maailman toteuttamaan pahanilkisiä suunnitelmiaan . DICK JOHNSONIN KUOLEMA Ohjaaja Kirsten Johnson lavastaa dokumentissa yhdessä iäkkään isänsä kanssa tämän kuoleman. Koomisen kekseliäät kuolintavat auttavat heitä molempia kohtaamaan väistämättä lähenevän lopun. Netflix. TWO ROADS Radovan Sibrtin dokumentti seuraa tsekkiläisen The Tap Tap -bändin muusikoita. Simon Ornest perusti bändin 21 vuotta sitten antaakseen vammaisille henkilöille menestymisen mahdollisuuksia laitoshoidon ulkopuolella. HBO Nordic. LESSONS OF LOVE Puolalainen Jola päättää jättää hyväksikäyttäjämiehensä 69-vuotiaana, 45 vuoden liiton jälkeen. Malgorzata Goliszewskan ja Kasia Matejan dokumentti ottaa kantaa Puolan perheväkivaltatilanteeseen yleisemminkin. HBO Nordic. LASKEVA AURINKO 3.12. Ikääntynyt samurai ( Toshiro Mifune) ajautuu tahtomattaan valtapelin pyörteisiin, kunnes hänen on valittava oman perheensä ja klaaninsa välillä. Ohjauksesta vastaa Masaki Kobayashi. (Joiuchi, Japani 1967). Teema Fem. TRI OUTOLEMPI 12.12. Teemalauantaissa irti pääsee Stanley Kubrick. Ohjaajan klassikossa (Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb, Britannia/USA 1964) amerikkalainen, pyörätuolia käyttävä pahiskenraali (Peter Sellers) sekoaa ja lähettää ydinpommeja kuljettavat lentokoneet kohti Neuvostoliittoa. Kannattaa lisäksi katsoa Yle Areenassa Gregory Monron tuore dokumentti Kubrick omin sanoin (Kubrick by Kubrick, Ranska 2020). Teema Fem. EDELLEEN ALICE 13.12. (Still Alice, Yhdysvallat 2015) Draamaelokuva kielitieteen professori Alice Howlandista, joka saa yllättäen tietää sairastavansa varhaisiän Alzheimerin tautia. Julianne Moore voitti roolistaan parhaan naisnäyttelijän Oscar-palkinnon. Ohjaajina Richard Glatzer ja Wash Westmoreland. AVA. 20. DocPoint järjestetään juhlavuonnaan 29.1.-7.2.2021 pääosin fyysisenä festivaalina elokuvateattereissa, koronaturvallisuus huomioon ottaen. Dokumenttielokuvia esittelevä DocPoint löytyy myös verkosta. FESTIVAALIT Toimitu ksen Valinta
Välinevinkki Apuväline: Silverlux-valaisin Edustaja: www.ettonet.fi Hinta: 25,90 e TEKSTI JA KUVA: Clas von Bell Tukilinja 6/2020 35 RUUDUSSA / TEKSTI Iris Tenhunen PERJANTAIDOKKARI TV1, 8.12. Perjantaidokkarissa Jonas ja pakko-oireet Jonas Pieniniemi, 34, sairastaa pakko-oireista häiriötä, OCD:tä. Se voi lamaannuttaa toimintakyvyn kokonaan, mutta siitä voi myös toipua. Jonaksen kohtaloksi oli koitua vääränlainen terapia. ONNETTOMUUS AREENA 4-osaisessa, elokuussa TV 1:ssä nähdyssä brittisarjassa (The Accident, 2019) kerrotaan walesilaisesta pikkukaupungista, jonka nuorison kokoontumispaikassa tapahtuu räjähdys. Edessä on raastava jälkiselvittely. Sarjassa esiintyy kaksi taitavaa vammaista näyttelijää: juristia esittävä Ruth Madeley käyttää pyörätuolia ja surevaa vaimoa esittävä Genevieve Barr on kuuro. Käsikirjoittaja ja ohjaaja Jack Thorne halusi nostaa esiin vammaisia tekijöitä ja kirjoitti roolit näyttelijöiden ominaisuudet huomioiden. SISÄILMAA TV1 14.1., AREENA 1.1. Sisäilmaa on Tiina Lymin aiheeseen perustuva ja ohjaama kolmiosainen draamakomedia hyvinvointiyhteiskunnan rapautumisesta. Hulvattomat tapahtumat sijoittuvat työvoimatoimistoon, jossa seinät homehtuvat ja alaisten päähänpinttymät kiusaavat – omista puhumattakaan. Miten näissä oloissa löytyy työpaikkoja ihmisille? Rooleissa Lymin lisäksi mm. Satu Silvo, Elina Knihtilä, Juho Milonoff, Hannu-Pekka Björkman, Pertti Sveholm ja Tommi Korpela. HIS DARK MATERIALS HBO HBO:n suurtuotannossa pyörähti käyntiin toinen tuotantokausi. Fantasiasarja pohjautuu brittiläisen Philip Pullmanin trilogiaan Universumien tomu, joka kertoo kahden nuoren, Lyran ja Willin, seikkailuista rinnakkaisissa maailmankaikkeuksissa. Tv-sarjan käsikirjoittaja, näytelmäkirjailija Jack Thorne tunnetaan monimuotoisuutta sisältävistä tarinoistaan, joissa esiintyy vammaisia näyttelijöitä normaaleissa rooleissa. His Dark Materials -sarjassa Mat Fraser esittää gyptiä – jolla vain sattuu olemaan phocomelia ja tavallista lyhyemmät kädet. Thornella itsellään on näkymätön vamma: allergisuus kuumuudelle. ALL TOGETHER NOW NETFLIX Kodittomuus, erilaisuus ja toivon löytäminen ovat teemoina laadukkaassa draamaelokuvassa, jossa optimistinen ja lahjakas lukiolainen Amber joutuu asumaan äitinsä kanssa vanhassa koulubussissa. Elokuvassa esiintyy useita vammaisia näyttelijöitä: Anthony Jacques on autismin kirjolla ja Gerald Isaac Waters käyttää pyörätuolia. Molempien nuorten roolihahmot ovat moniulotteisia eivätkä edusta vain vammaisuutta. Elokuvassa käsitellään myös mielenterveysongelmia, jotka ovat tuttuja myös pääosaa esittävälle Auli’i Cravalholle. RAISED BY WOLVES HBO 16.12. HBO julkaisee 16. joulukuuta Ridley Scottin tuottaman uuden scifisarjan Raised by Wolves. Siinä seurataan kahta androidia eli ihmisen näköistä robottia Isää ja Äitiä ( Abubaker Salim ja Amanda Collins), joiden tehtävänä on kasvattaa ihmislapsia koskemattomalla planeetalla. Kun uskonnolliset erimielisyydet alkavat hajottaa ihmisyhteisöä, androideilla on uutta opittavaa ihmisten uskomusten kontrolloinnista ja ihmisluonnosta. Toimituksen valinta Valaisin kävelykeppiin MONI LIIKKUU pimeässäkin rollaattorin tai kävelykepin avulla. Tämän pikku valaisimen avulla näkee aina, mihin on menossa. Valaisimesta on iloa esimerkiksi yöllisten vessakäyntien aikana. Sitä voi käyttää myös ulkona liikkuessa. ALASPÄIN VALAISEVA Silverlux-valaisin sopii kaikkiin 20–26 millin paksuisiin keppeihin ja sauvoihin. Siinä on kaksi led-valoa ja se toimii kahdella AAA-paristolla. Valmistajan mukaan paristojen virta riittää laitteessa noin kymmeneksi tunniksi. VALAISIN ON helppokäyttöinen ja sen asentaminen onnistuu nopeasti. Kiinnittäminen ei vaadi työkaluja, valaisin vain painetaan kiinni sauvaan. Siinä on ainoastaan yksi iso kytkin, jota on helpointa käyttää peukalon avulla. Ensimmäisellä painalluksella valo syttyy ja toisella sammuu. Valaisin valaisee nimenomaan alaspäin noin metrin alueen kävelijän etupuolella. Lähetä vinkkejä toimivista apuvälineistä osoitteeseen: valinevinkki@tekstiviestit.fi
LUKIJAFOORUMI / KIRJEET JA KUVAT VOI LÄHETTÄÄ OSOITTEESEEN: Tukilinja/Lukijafoorumi, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi 36 Tukilinja 6/2020 HYVÄ OPISKELUVÄLINE Hei, olen kiitollinen minulle myönnetystä apurahasta kannettavan tietokoneen ostoon. Saan tuella ostettua tehokkaan työkoneen opiskelun loppuun saattamiseksi, ja tehokkuus ohjelmien käytössä avaa työmahdollisuuksia. Nyt siis 2020-luvulle tietotekniikassa, nykyinen kone on jo vanha. Mukavaa syksyä, ystävällisin terveisin Virpi Tolonen Tietokoneesta on todella ollut apua sinulle!
MIELIPIDEKYSELY Tukilinja 6/2020 37 KYSYMYS Näet pyörätuolilla kulkevan henkilön ylittävän varovaisesti kaupan ovikynnystä. Mitä teet? NÄIN VASTATTIIN: 1. Sanon: ”Hei, anteeksi että häiritsen, mutta tarvitsetko apua?” 57 % 2. Annan hänen taiteilla itsensä sisään, kun kerran näkyy sujuvan. 25 % 3. Jään katsomaan, tarvitseeko hän apua. 20 % 4. Menen työntämään tuolia ja sanon: ”Minä voin auttaa.” 5 % Mielipidekysely tehtiin Tukilinjan nettisivuilla. Vastaajia oli marraskuussa 107. BLOGIPOIMURI ”Niin paljon on kiinni sävystä, ilmeestä, yhteydestä tai sen puutteesta. Katsooko joku ylhäältä alaspäin vai onko kyse tasa-arvoisesta kohtaamisesta.” Blogilinjalla Heini, 19.10.2020 (www.tukilinja.fi) Kiitos tietokoneesta! Olen alkanut sosialisoitua, Kelan ym. hakemukset on helpompia hoitaa, kun jalka on kipeä. TODELLA SUURET KIITOKSET Acer-tietokoneesta ja hyvää joulua! Tanja Väänänen Yhteyksiä ja taidetta Hei. Liitän tähän viestiin nyt muutamia kuvia tekemistäni korteista, sillä tietokoneapuraha todellakin auttoi minua hankkimaan keskusyksikön, joka vastaa hyvin monipuolista käyttöosaamistani tietokoneiden osa-alueella. Kirjoittelen runoja, ja nyt minulle on mahdollista esimerkiksi tehdä runokortteja omista runoistani sekä meme-kortteja (What do you meme -peliin). Lähettämäni kortit koskevat PTSD-syndroomaani, jonka vuoksi olen työkyvytön. Tietokone mahdollisti esimerkiksi psykoterapeuttisen päiväkirjan pitämisen sekä prosessointia/kotiläksyjäni aiheesta, ja koska minulla on valokuvamuisti... niin kuvat, kuvat ovat tärkeitä. Pystyn nyt pitämään paremmin yllä sosiaalisia suhteita ”ulkomaailmaan” sekä hoitamaan asioita, kerta ulkoistautuminen kodistani voi olla hyvin hankalaa. Saan myös inspiraatiota hyvin erilaisista musiikkityyleistä ja lajeista, mutta lemppareita ovat Marilyn Manson, Joyner Lucas, Lana Del Ray, Sia, Eminem ja Billie Eilish (olen kaksikielinen, suomi–englanti). Löydän tietokoneen avulla informaatiota itseäni kiinnostavista aiheista ja harrasteohjeita. Ja pystyn myös jakamaan tutuille taideprojektejani. Joten liitän tähän joitain kuvia, ja valintanne mukaan voitte käyttää niitä julkaisuissanne. Terveisin, Marjaana Timo Anerjanov sai Starttistipendin avulla hankittua pöytätennispöydän. Pelipöydästä iloa Olisi hyvä, jos lehdessä tulisi joku artikkeli Timon polusta urheilussa ja elämässä. On paljon opittava muille kehitysvammaisille. Ja Tukilinjasta olimme saaneet paljon tukea aikaisemminkin. Kiitoksia! Yst.terv. Peter Anerjanov
BLOGILINJALLA / Riitta Skytt 38 Tukilinja 6/2020 Elämässä pitää olla kimallusta Ehkä sairaala-aikojen takia minusta on edelleen mukava lukea, syödä ja katsella leffoja sängyssä. Aina välillä joudun ravistelemaan lakanoista hapankorppujen muruja ja kuivaamaan mehutai kahviläiskiä. Voi olla, että ns. kokemusasiantuntijuus on vaikuttanut siihen, että kirjoitan Tukilinjaan juttuja ihmisistä, joilla on erilaisia toimintarajoitteita. Toimintarajoite on vähän jäykkä ja muodollinen sana, mutta en keksi parempaakaan. Vaikka pyrin näkemään vammaisuuden vain ominaisuutena enkä rajoitteena, niin on pakko myöntää, ettei minusta olisi esimerkiksi showpainijaksi lajiin, jossa painijat paiskivat toisiaan pitkin kanveesia. Kaikkien meidän on hyväksyttävä toimintarajoitteemme, oli meillä vamma tai ei. Ihmiset kiinnostavat minua. En koskaan kyllästy siihen, miten he pystyvät aina yllättämään. Vuodet ovat opettaneet, että jutun teossa ei ikinä pidä olettaa etukäteen, minkälainen ihminen on vastassa. Haastateltavan elämä pyörii pitkään päässäni. Varsinkin, jos hänellä on kiinnostuksen kohteita, joita en ollenkaan tunne tai joita en ole ennen tullut ajatelleeksi. Mieluiten tapaan haastateltavan hänen omassa ympäristössään ja hengailen mukana hänen puuhissaan. Nyt korona on siirtänyt tapaamiset nettiin ja juttelemme ruudun välityksellä. Minulle on tärkeää nähdä edes sillä tavalla. Onhan se vähän hankalampaa ja luonteva jutteleminen hiukan kangertaa, mutta olemme selvinneet. KOSKA OLEN RISKIRYHMÄÄ , elämäni on nyt aika hiljaiseloa, mutta vierasbloggarina kerron ajatuksistani ja pienistä arjen sattumuksista. Olen myös innokas käsitöiden tekijä. Erityisesti pidän parsimisesta, mutta niin, että jälki näkyy selvästi. Instagramissa näkyvää parsimista löytyy hakusanalla #visualmending. En yleensä suunnittele etukäteen mitä teen, nykerrykset syntyvät kuin itsestään. Joskus ne onnistuvat ja joskus eivät. Katsotaan, mitä saan aikaan. Koronakeväällä virkkasin satusieniä. Kaiken värisiä ja muotoisia, ja ompelin niihin helmiä, pitsiä ja paljetteja. Elämässä pitää olla kultareunuksia ja kimallusta. Eihän vammaisuus ole identiteetti. Uskokaa pois, se on ominaisuus, johon tottuu. Kuka? Riitta Skytt, Helsinki. Freetoimittaja, jokapaikan höylä. Toimintarajoite Osteogenesis imperfecta, luustonhauraustauti. Bloggaa Tukilinjan Blogilinjalla joulu–tammikuussa. (www.tukilinja.fi) “KIELLÄTKÖ SINÄ vammaisen identiteettisi?” kysyi joku sosiaalihoitaja minulta aikoinaan. Olin luultavasti kertonut, ettei vammaisuuteni ole elämässäni kovin tärkeä asia. En muista, mitä vastasin, mutta muistan hämmästykseni – eihän vammaisuus ole identiteetti. Uskokaa pois, se on ominaisuus, johon tottuu. Ei sitä edes ajattele joka ikinen päivä. Olen toki syntynyt vammauttavan perussairauden kanssa. Minulla on synnynnäinen luustohaurastumistauti, osteogenesis imperfecta, joka johtuu kollageenin rakenteen virheestä. Kun on kremppoja, murtumia, luukipuja ja muuta sellaista, silloin sairaus helposti hallitsee ajatuksia. Kipuun on vaikea tottua. Kun kipu menee ohi, en juurikaan ajattele sitä. Lapsena minulla oli useita murtumia. Kun sääriluita napsahteli poikki, saatoin olla kipsattuna sairaalassa jopa muutaman viikon. Siihen aikaan murtumapotilaita makuutettiin ja varmasti liikaa. Luultavasti podin koti-ikävää, mutta muistaakseni en kovin pahasti. Olen aina laitostunut helposti. Helsingin vanha Auroran lastensairaala ei ole muistoissani ahdistava paikka. Siellä sain sänkyyni hienon piirustustelineen, johon kiinnitettiin isoja, vaaleita tapetinpaloja. Piirsin palat täyteen nurkasta nurkkaan kaikenlaisia hahmoja ja tapahtumia. Jotkut hoitajat halusivat piirustuksiani, joten aloin myydä niitä tai vaihtaa kiiltokuviin, ja kerran jopa teatterilippuihin. Osaston käytävällä kirjastotäti työnteli kärryjään ja sairaalassa sai luvan kanssa lukea tuntikausia. Myös askartelutarvikekärryä pitävä täti poikkesi silloin tällöin potilashuoneissa. Hoitajat toivat mehua ja mukiin sai hauskasti taipuvan paperipillin. Kotona moinen lojuminen ja mehun litkiminen ei ollut suotavaa. SIIHEN AIKAAN vierastunti oli tarkkaan määrätty eivätkä vanhemmat saaneet muina aikoina olla osastolla hoitajien tiellä. Kun äiti tuli, hän toi Jaffaa, kinkkufilettä ja Pikku-Lulu -lehtiä. Rakastin sarjakuvalehtiä. Luin kaikki mitkä käsiini sain, kuten Korkeajännitykset, Kuvitetut klassikot, Aku Ankat ja Pikku Lulut. Pidän edelleen sarjakuvista. Nyt minua puhuttelevat Kati Kovácsin räävittömät tytöt ja vanhat Claire Bretécherin albumit, joissa neuroottiset naiset tuskailevat elämänsä kiemuroita.
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA elokuussa ja syyskuussa 2020 Tukilinja 6/2020 39 HEIKKINEN T., LIEKSA Tietokone opiskelun apuvälineeksi sekä apuraha työ ja opiskelumatkoissa tarvittavan auton hankintaan henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän opiskelee oppisopimuksella uuteen ammattiin. N.M., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone opiskelun apuvälineeksi 18-vuotiaalle kuntoutujalle, joka on aloittamassa ammattikorkeakouluopinnot. L.V., HELSINKI Kannettava tietokone opintojen ja harrastamisen tueksi 21-vuotiaalle lukio-opintoja suorittavalle kuntoutujalle, joka harrastaa kuvataiteita. TARRI P., LAIHIA Kannettava tietokone ja monitoimilaite opintojen ja opinnäytetyön tekemisen tueksi ammattikorkeakouluopiskelijalle, joka liikkuu pyörätuolilla ja joka on opinnoissaan loppusuoralla. KAINUNKANGAS O., HÄMEENLINNA Osa-apuraha työnohjaajan opintoihin henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoite ja joka työllistää itsensä omassa yrityksessään. Opintojen avulla hän pystyy laajentamaan yrityksen palveluntarjontaa. KAUPPINEN M., VANTAA Kannettava tietokone opiskelun apuvälineeksi kuntoutujalle, joka opiskelee valmentavassa koulutuksessa. MADMOUNE Y., TURKU Apuraha omakustanteisiin taideopintoihin 22-vuotiaalle henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. FLAHA K., HELSINKI Kannettava tietokone ja erillinen näyttö näkövammaiselle henkilölle, joka tarvitsee niitä opiskelun ja yhteydenpidon välineiksi. Kela tai kunnan vammaispalvelut eivät tue hankintaa. SUVANTO K., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka opiskelee avoimessa yliopistossa. MÄKINEN H., SAUVAMÄKI Taidetarvikkeita 20-vuotiaalle kuntoutujalle, jonka tavoitteena on kouluttautua kuvataidealalle. HENTELÄ A., KARKKILA Järjestelmäkamera 24-vuotiaalle henkilölle, jolle valokuvaus on kuntouttavaa toimintaa. MÖNKKÖNEN J., HELSINKI Tablettitietokone valokuvausharrastuksen välineeksi henkilölle, joka liikkuu pyörätuolilla. Valokuvaus on hänelle tärkeä harrastus. HYVÄRINEN S., HELSINKI Kannettava tietokone ja monitoimilaite asioiden hoitoon ja harrastamiseen henkilölle, joka käyttää liikkumisen apuvälineitä. RAUTIO A., OULU Polkupyörä liikkumisen ja harrastamisen apuvälineeksi henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. LIIMATAINEN S., HUUTOMÄKI Polkupyörä asioinnin ja liikuntaharrastuksen välineeksi henkilölle, jolla on käsien käytön rajoitteita. ELOKUU 2020 A.U., TORNIO Apuraha liikuntavälineisiin 4-vuotiaalle lapselle, jolla on vuorovaikutuksen ja oppimisen rajoitteita. Kotona tapahtuvan liikuntaharrastuksen mahdollistaminen tukee koko perheen hyvinvointia. R.C., SATAKUNTA Kannettava tietokone tietokoneavusteisen hoidon ja kuntouttavan pelaamisen välineeksi 4-vuotiaalle lapselle, jolla on kielellinen erityisvaikeus. JUNTUNEN R., NUMMELA Kannettava tietokone opiskelun ja arjen taitojen harjoittelun välineeksi 17-vuotiaalle valmentavan koulutuksen opiskelijalle, jolla on oppimisen rajoitteita. V.H., PORI Kolmipyöräinen polkupyörä 16-vuotiaalle valmentavan koulutuksen opiskelijalle, joka tarvitsee polkupyörää koulumatkoihin. Kolmipyörää ei saa apuvälinelainaamosta eikä kunnan vammaispalvelu tue hankintaa. PELLIKKA J., ESPOO Tietokone ja vastamelukuulokkeet 16-vuotiaalle ammattiopintojaan aloittavalle nuorelle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. R.K., VIHTI Kotiliikuntavälineet 13-vuotiaalle koululaiselle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Liikunta on hänelle tärkeä voimavara. K.V., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka aloittaa korkeakouluopinnot. T.L., OULU Kannettava tietokone opiskelun välineeksi sekä polkupyörä liikunnan harrastamiseen 12-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kielellisiä oppimisvaikeuksia. REGELIN J., PORI Kannettava tietokone opiskelun välineeksi kuntoutujalle, joka on aloittamassa ammattikorkeakouluopinnot. P.P., KUOPIO Kannettava tietokone 25-vuotiaalle opiskelijalle opintojen tueksi sekä mahdollistamaan freelance-työt valokuvaajana. VARTTI A., HELSINKI Kannettava tietokone väitöskirjan kirjoittamiseen liittyvän kirjoitustyön tueksi henkilölle, jolla on useita toimintakyvyn rajoitteita. LAPPALAINEN T., TAMPERE Kannettava tietokone ja monitoimilaite opiskelun välineeksi 16-vuotiaalle nuorelle, jolla on tarkkaavuuden ja kielellisen oppimisen vaikeuksia. Hän aloittaa ammattiopinnot. HAKANEN T., JALASJÄRVI Tietokone pienimuotoisen yritystoiminnan välineeksi henkilölle, joka käyttää pyörätuolia apuvälineenä. K.J., ORIMATTILA Kannettava tietokone opintojen loppuun saattamisen ja keikkatyön välineeksi kuntoutujalle, joka on valmistumassa ammattiin. Y.J., ETELÄ-POHJANMAA Tietokone 9-vuotiaalle koululaiselle, jolla on toimintakyvyn haasteita.
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA PÄHKINÖITÄ / LAATI Jari Haapa-aho KRYPTO SANARISTIT 40 Tukilinja 6/2020 KARHUNEN E., TAMPERE Apuraha ratsastustunteihin 25-vuotiaalle näkövammaiselle kuntoutujalle. PUHAKKA S., JOENSUU Apuraha laulutunteihin 24-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla laulaminen on väylä itseilmaisuun ja itseluottamuksen rakentamiseen. MALINEN M., KUOPIO Kannettava tietokone kuntoutujalle asioiden hoitoon ja vertaistuen etäryhmiin osallistumiseen. SUMMANEN M., MIKKELI Kannettava tietokone asioinnin ja yhteydenpidon välineeksi henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. ARHO P., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone ja monitoimilaite kuntoutujalle yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. K.T., TURKU Tietokone 21-vuotiaalle korkeakouluopiskelijalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. P.J., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka opiskelee korkeakoulussa. K.S., SAVO Apuraha mopokorttiin 22-vuotiaalle henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee mopoa työmatkoihin P.R., LOHJA Tietokone yhteydenpidon ja peliharrastuksen mahdollistamiseksi 21-vuotiaalle kuntoutujalle. SYYSKUU 2020 KÄHKÖNEN J., JOENSUU Apuraha polkupyörän hankintaan 14-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen haasteita. Polkupyörä aktivoi häntä liikkumaan. M.D., Itsenäistä liikkumista edistävä polkupyörä 14-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen haasteita. VALKONEN J., HILTULANLAHTI Tablettitietokone opiskelun välineeksi 18-vuotiaalle valmentavan koulutuksen opiskelijalle, jolla on oppimisen rajoitteita ja joka liikkuu pyörätuolilla FARINHA L., VANTAA Kannettava tietokone ja monitoimilaite opiskelun välineeksi kuulovammaiselle ammattiopiskelijalle. Kela ei myönnä hänelle tietokonetta opiskelun välineeksi. S.M., KONTIOLAHTI Järjestelmäkamera valokuvausharrastuksen välineeksi 18-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on vuorovaikutuksen rajoitteita. MANNER E., JYVÄSKYLÄ Tablettitietokone 9-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kommunikaation ja toimintakyvyn haasteita. Kunnan vammaispalvelut eivät tue hankintaa. MÄÄTTÄ L., KUUSAMO Apuraha kanteleen hankintaan 6-vuotiaalle esikoululaiselle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. KRANNI R., HUITTINEN Osa-apuraha erityisrattaiden hankintaan 8-vuotiaalle näkö16 14 2 9 12 11 1 9 1 7 7 2 11 3 16 9 4 12 17 6 12 5 3 12 3 5 13 8 11 12 9 12 6 5 14 5 11 3 12 8 1 15 6 6 12 3 2 3 12 3 17 12 6 9 5 3 12 3 2 3 5 6 12 14 5 3 10 3 5 1 2 3 4 5 5 6 S P L H A E I A J U A T A L U S H A I T M A L O A J T K T I U O L L K Y Y A O L T Y K A V Ä A T S U P U J A E T E S N O M K A A Ratkaisut pikkupähkinöille löytyvät seuraavalta aukeamalta.
J.H. EDELTÄVIÄ HUIPUIN TYNNYRILAUTA PUUTUVA -PALA VAELTAA? MIKÄLI EI VOI MATKANKIN PIILEKSII PUISTOSSA! SISÄÄNPÄIN PRESIDENTIN NIMISIÄ IMARRELTU PÄÄHÄN OHJAA OPPILASTA TENNISNASTASE RALLIMARKKU EHKÄ K . . . . USUNILLA RIEMUT HIRVONEN KORVA TURKISSA VÄRILUMIKORUKUVIO SUOJUSLEHTI HAITTAA NÄKYVYYTTÄ MYTOLOGIASSA HANKKIA PÖNTTÖ EI TARKKA AUTOKOULUSTA HANKITTU HAAVASTAKIN EIVÄT HYÖTYKÄYTÖSSÄ METSÄ UNELMA PAIKANTAA NAAMALLA NYT? JÄRKEVÄT NISKANEN SONTA VÄLIPÄÄVAIKEA . . . . JOS TÄYTYY H . . . .! MAALAJI ETÄÄNTYÄ SATSI AINA NAKUT PITÄÄ PAIKKANSA HIUKSET VIRKARA EDESSÄ AVATA JONKIN VERRAN VILKAS INHA LÄTTI UPEA RAKENNUS? YLEISIÄ ARKIRUOKIA NÄILLÄ OHJUKSIAKIN! RUNKOTUTTU PAIKKA SOMA MAINIO TAKAA! ROTEVAT PURKAUS TOYTOTAN TEHTAALTA VEHMAAT STALLER ETÄÄNTYÄ KUNNON ROTKOMAINEN RETKELLE MUKAAN HARTIAT KUIVIA ALUEITA AKTIIVINEN SORSIEN SUVUSSA PORSINUT SIKA H . . . . TTÄVÄ NEITO? ROBIN SAMA JOS PERÄSSÄ PÄ MUTTA ENNEN TÄTÄ R IS T IK K O 6 /2 2 Lähetä ratkaisusi 31.1.2021 mennessä osoitteeseen Tukilinja-lehti / Ristikko, Hermannin rantatie 12 B, 00580 Helsinki tai sähköpostitse osoitteella toimitus@tukilinja. fi. Oikein vastanneiden kesken arvotaan 30 euron palkinto. Kerro siis viestissä myös nimesi, osoitteesi ja pankkitilisi numero. Myös kommentit ristikosta ja pähkinöistä ovat tervetulleita! Ristikon ratkaisu ja voittajan nimi julkaistaan seuraavassa Tukilinjassa. Edellisen ristikon palkkion sai Sauli Rämö Forssasta. Kiitokset taas runsaasta osallistumisesta ja mukavaa joulun odotusta uuden ristikon parissa! R IS T IK O N 5/ 20 20 R A TK A IS U S P E D E H N E A T T E E M A T A T T O E T L A U V A I N O E I R A T A I S I L A K K A H Ä N E L L Ä I O H I M O T V A T A T I T O A V O K A S N N T N A I N P A L M U M Ä T Ä S S E T T E R I R O I T U U I A N U T U V I E R A I L U A J A T T A R H A O R S I S A L L A T A R J A O S T I L A N T E E T R A A P A T K A A S T A L O S A F A R I T U K E A U Y O K E I E P A L A U I S O S E T L I L L I L A M M A S P O L V I L L A A N A J A A L A I L L A A I T T A S A T A M A T I I T S I A T Tukilinja 6/2020 41 ”Ristikko oli tälläkin kertaa ’omanlaisensa’. Muutama kinkkisempi kohta, mutta nekin selvisivät. Tukilinja lehti on hyvin toimitettu. KIRJAVINKKI-, LEFFAFRIIKKIJA RUUDUSSA -sivut luen tarkasti. Niihin kerätty ajankohtaista, tasokasta luettavaa ja katseltavaa.” Virve Rissanen, Vuolijoki ” Kivat pähkinät. Sopivasti ristikossa pähkäelemistä.” Seppo Inkinen, Ahmovaara ”Haastava ristikko, jossa mukavia sanaleikkejä. Pidin kovasti.” Heini Saloinen, Forssa
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA 42 Tukilinja 6/2020 vammaiselle lapselle, joka liikkuu pyörätuolilla. Uudet rattaat mahdollistavat koko perheen yhteisen ulkoiluharrastuksen. Rattaita ei saa apuvälineenä sairaanhoitopiiristä eikä kunnan vammaispalvelu osallistu hankintaan. KELA T., KAJAANI Järjestelmäkamera 25-vuotiaalle media-alan opiskelijalle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. V.M., KESKI-SUOMI Apuraha autokoulun kuluihin 17-vuotiaalle nuorelle, joka on aloittanut opinnot ja jolla on liikkumista rajoittava toimintakyvyn rajoite. HUKKANEN J., LAPINLAHTI Kannettava tietokone opiskelun, työnteon ja youtube-harrastuksen välineeksi 18-vuotiaalle lukio-opiskelijalle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. OLLIKAINEN M., LOHJA Kannettava tietokone 24-vuotiaalle kuntoutujalle, joka on aloittanut ammatilliset opinnot. TAIPALUS J., TURKU Kannettava tietokone 21-vuotiaalle näkövammaiselle ammattiopiskelijalle. Kela tai kunnan vammaispalvelu eivät tue hankintaa. MURANEN J., KOTKA Kannettava tietokone 21-vuotiaalle kuntoutujalle opiskelun apuvälineeksi. TARVONEN J., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone ja tulostin opiskelun apuvälineiksi 20-vuotiaalle nuorelle, jolla on useita toimintakyvyn haasteita. REBANE K., HELSINKI Apuraha älypuhelimen hankintaan henkilölle, jolla on oppimisen haasteita. Hän käyttää älypuhelinta valmentavissa opinnoissa ja asioiden hoidossa. PESONEN V., KANGASALA Kannettava tietokone, monitoimilaite ja apuraha koulutusmaksuun kuntoutujalle, joka on perustanut pienyrityksen. ME ITSE RY, OULU Kannettava tietokone kehitysvammaisten oman yhdistyksen paikallisryhmän toiminnan tueksi. ERÄ J., NUMMELA Apuraha omakustanteisten opintojen koulutusmaksuun henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Opinnot parantavat hänen koulutusmahdollisuuksiaan jatkossa. GREK J., TAMPERE Äänentoistolaitteet pyörätuolilla liikkuvalle henkilölle, joka tekee töitä keikkamuusikkona. PELTOMAA S., KAUHAJOKI Osa-apuraha omakustanteisten erikoistumisopintojen koulutusmaksuun sairaanhoitajana työskentelevälle henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. RÄTTYÄ H., HELSINKI Osa-apuraha omakustanteisten opintojen koulutusmaksuun henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hänen tavoitteenaan on työllistyä opintojen jälkeen taidealalle. OJA L., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone kuntoutujalle pelialan ammattikorkeakouluopintojen ja vertaisohjaajana toimimisen välineeksi. KUMPULAINEN M., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone ja retkeilyjalkineet harrastustoiminnan välineeksi kuntoutujalle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. MYLLYMÄKI S., OULU Osa-apuraha jousiammuntaharrastuksessa tarvittavan taljajousen hankintaan kuntoutujalle, joka liikkuu pyörätuolilla. AURA H., TAMPERE Basso ja apuraha muihin ammattimaisen harrastuksen kuluihin kuntoutujalle, joka soittaa bändissä. YLIAHO P., KALAJOKI Järjestelmäkamera kuntoutujalle, joka saa pientä lisätuloa valokuvaja taidemyynnistä. KAUPPINEN M., SUONENJOKI Apuraha sosiaalipedagogisen hevostoiminnan maksuihin kuntoutujalle, jolla on hevosalan koulutus. MEYER-ROCHOW Y., HELSINKI Kannettava tietokone taiteen tekemisen välineeksi kuntoutujalle, joka harrastaa musiikin tekemistä ja kuvataiteita. LUKKA M., HELSINKI Kannettava tietokone itsenäiseen asioiden hoitoon sekä kirjoittamisharrastuksen tueksi henkilölle, jolla on oppimisen haasteita. SILVESTROV F., ESPOO Mikrofoni kuntoutujalle, joka harrastaa musiikkia ammattimaisesti. SAARELA J., VUOKATTI Tietokone asiointiin ja peliharrastukseen henkilölle, jolla on näkövamma. VAKKILA N., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle valokuvausharrastuksen ja asioinnin välineeksi. VÄLSKE S., RAJAMÄKI Kannettava tietokone kuntoutujalle vertaistukitoiminnan harjoittamisen välineeksi. LEPISTÖ A., TURKU Kannettava tietokone yhteydenpitoon ja asiointiin sekä lenkkikengät liikuntaharrastukseen kuntoutujalle, jolla on liikkumisen haasteita. Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2019 apurahoja ja apuvälineitä noin 715 000 euron arvosta eli noin 59 600 euroa/kk. Apurahoja voivat hakea vamman tai pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista ja sillä pyritään ehkäisemään syrjäytymistä. Elo–syyskuussa 2020 myönnettiin 175 apurahaa. Niiden kokonaissumma oli 122 923 euroa. Lehteen mahtuu vain osa apurahoista. Loput elo–syyskuun tukipäätökset löytyvät Tukilinjan nettisivuilta. www.tukilinja.fi
JA LO IT T E LU A / SA R JA K U VA K ais a Le ka Tekijä Kaisa Leka. Toimintarajoite Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja. NÄIN HAET TUKEA: www.tukilinja.fi / apurahat Nettisivuiltamme löytyvät yksityiskohtaiset hakuohjeet ja hakulomakkeet eri apurahakohteille sekä Usein kysytyt kysymykset. Mikäli kysyttävää jää, ota yhteyttä. HENKILÖKOHTAISET APURAHAT apurahat@tukilinja.fi P. 09 415 515 08 YHTEISÖJA YHTEISTYÖAPURAHAT yhteisoapurahat@tukilinja.fi P. 09 415 515 10 NEUVONTA TIETOTEKNISISTÄ APUVÄLINEISTÄ it-tukiluuri@tukilinja.fi p. 09 415 515 06 TUKILINJAN APURAHAT V UR O T E K O K Ä ÄR E A VO N T H I T S A T A S Y L E T OT I S US E A T L K M I I T AR A T AH T I OS A T A R A S I T US A C A S KR AN S S I SP LH AE I A JU AT AL US HA I T MA LO A JT K T I UO L LK Y YA OL TY KA VÄ AT SU PU JA ET ES NO MK AA HL I J A I SU AL AR JA TA ÖS TÄ M I I N I TS I NA I S Pikkupähkinöiden ratkaisut (s. 40) Tukilinja on vuodesta 1996 tukenut apurahoillaan eri tavoin toimintarajoitteisten ihmisten osallistumista yhteiskuntaan. Apurahoilla edistetään koulunkäyntiä, harrastuksiin osallistumista, opintoja ja työllistymistä. Tukilinjan apurahoja voi hakea ympäri vuoden ja ne ovat pääsääntöisesti tarveharkintaisia. Henkilökohtaisia apurahoja voivat hakea henkilöt, joille jokin vamma, fyysinen/psyykkinen sairaus tai neurologinen poikkeavuus aiheuttaa arkea pitkäaikaisesti haittaavan toimintarajoitteen. Hakijoita tuetaan tarvittaessa yksilöllisesti hakemuksen teossa ja muiden yhteiskunnallisten tukimuotojen hyödyntämisessä. Huolehdimme siitä, että tukemme vastaa tarkoitustaan ja menee perille. Siksi apurahat myönnetään pääsääntöisesti välineinä tai laskutuslupana haettuun kohteeseen. Henkilökohtaisia apurahoja myönnetään kuukausittain kymmeniä. Lahjaverotuksen rajan vuoksi yksityishenkilöiden apurahat ovat enintään 5000 euron suuruisia. Muille kuin yksityishenkilöille myönnettävät apurahat voivat olla suurempia ja osa niistä jaetaan yhteistyössä muiden vammaisalan yhteisöjen ja Tukilinjan lukijoiden kanssa. Vuonna 2019 tukea myönnettiin noin 715 000 euroa eli noin 59 600 euroa kuukaudessa. Ennen tuen hakemista tutustu hakuohjeisiin ja tukimuotoihin nettisivuilla www.tukilinja.fi.
<< AKL Posti Oy << Saajan tilinumero FI70 5092 0920 3787 65 TILISIIRTO Saaja Tukilinja-säätiö sr Maksajan nimi ja osoite Allekirjoitus Viitenumero 5555 Tililtä nro Eräpäivä EUR Maksu välitetään saajalle vain Suomessa Kotimaan maksuvälityksen yleisten ehtojen mukaisesti ja vain maksajan ilmoittaman tilinumeron perusteella Hermannin rantatie 12 B, 00580 Helsinki, www.tukilinja.fi Sähköposti: lahjoittajapalvelu@tukilinja.fi, p. 09-4155 1510. TUKILINJA-SÄÄTIÖ sr, y-tunnus 2873756-5 Rahankeräyslupa: RA/2020/811 Muistathan käyttää viitenumeroa. Maksu välitetään saajalle vain Suomessa Kotimaan maksuvälityksen yleisten ehtojen mukaisesti ja vain maksajan ilmoittaman tilinumeron perusteella. OLE MUKANA MUUTOKSESSA Auta Tukilinja-säätiötä auttamaan! Viimeisten 10 vuoden aikana Tukilinja-apurahojen hakijamäärä on yli kolminkertaistunut. Keskeisin tukitarve pystytään edelleen täyttämään, mutta entistä useampi hakija jää nyt ilman apurahaa, jonka tarvitsee. TULE SINÄ AVUKSI! Anna tänä vuonna lahja, jolla on väliä: osallistu Tukilinja-säätiön keräykseen. Monessa perheessä jo viidenkympin kausimaksu tai varustehankinta saattaa estää toimintarajoitteisen lapsen harrastuksen aloittamisen. Koululainen tarvitsee laitteet läksyjen tekoon ja sosiaaliseen elämään. Nuoren haaveet voivat oikealla hetkellä annetulla tuella muuttua poluksi työelämään. Anna ilon loistaa – osallistu tärkeisiin hankintoihin!